BirdLife 1/2025

Pihabongaus jo 20. kertaa s. 10

Huuhkaja on vuoden lintu s. 16

Yhdeksän uutta IBA-aluetta s. 12

Jänkäsirriäinen uhanalaislistalle s. 22

SEEING THE FIRST SMART BINOCULARS

Pääkirjoitus

Yli miljoona lintuharrastajaa

Jukka Hintikka

Monen muun asian ohella Luonnonvarakeskus tutkii myös luonnon virkistyskäyttöä. Tuoreimmissa selvityksissä neljä viidestä suomalaisesta liikkui säännöllisesti luonnossa. Noin puolet suomalaisista kertoi seuraavansa luontoa vapaa-ajallaan. Lähes neljännes suomalaisista sanoi tarkkailevansa lintuja.

Luonnonvarakeskuksen luku tarkoittaa yli miljoonaa lintuharrastajaa. Melkoinen joukko, mutta kovin heterogeeninen. Yksi ripustaa talipalloja takapihan tuijaan, toinen ajaa vihermehiläissyöjän perässä tuhat kilometriä. Kolmas kuuntelee kesäyössä mökkijärven kuikkia ja neljäs osallistuu uskollisesti sadan lintulajin haasteeseen.

Miljoona lintuharrastajaa tarkoittaa myös miljoonaa erilaista ihmistä. Joukossa on niin metsästyksen vastustajia kuin metsästäjiä, tohtoreita ja duunareita, maalaisia ja kaupunkilaisia, perus-

Tämä lehti on lähetetty kaikille

BirdLife Suomen tukijoille ja jäsenyhdistysten jäsenille.

BirdLife on BirdLife Suomen tiedotuslehti, joka ilmestyy kolme kertaa vuodessa. Oman lehden saat jatkossakin liittymällä jäseneksi tai tukijaksi. Lehden lisäksi julkaistaan 6–9 kertaa vuodessa sähköinen uutiskirje.

Tässä lehdessä:

suomalaisia ja vihreitä. Kiinnostus lintujen tarkkailuun on yhdistävä asia yli iän, sukupuolen, puoluepolitiikan tai ihonvärin. Sellaisena sen tulisi pysyäkin huolimatta alati kovenevasta yhteiskunnallisesta keskustelusta.

Humoristi Markus Kajo leikki aikoinaan ajatuksella todellisesta poliisivaltiosta. Siis sellaisesta valtiosta, jossa kaikki saisivat poliisikoulutuksen. Putoaisiko rikollisuus nollaan? Olisiko kuoroharrastus suurta? Lisääntyisikö kahvin ja munkkien kulutus? Kajon mietteitä on helppo soveltaa lintuharrastukseen. Millainen olisi Suomi, jossa viisi ja puoli miljoonaa kansalaista kertoisi tarkkailevansa lintuja? Ainakin auringonkukansiementen ja maapähkinöiden myynti raketoisi. Ympäristöasioihin kiinnitettäisiin varmasti nykyistä enemmän huomiota. Luultavasti koko kansakunta voisi paremmin, sillä ulkoilu ja luonnon tarkkailu tutkitusti vähentää stressiä, lisää hyvinvointia

ja parantaa mielenterveyttä. Lintuharrastus voisi toimia kadonneen yhtenäiskulttuurin korvikkeena. Huonoja puolia on hankala keksiä – ehkä koko maa tahtoisi lomailla parhaaseen lintuaikaan toukokuussa eikä tavalliseen tapaan kesälomakaudella.

Myös ajatusleikkien ulkopuolisessa maailmassa on hyvä muistaa, että meitä lintuharrastajia on paljon. Joukossa on voimaa. Siksi kannattaa olla jäsen BirdLifen jäsenyhdistyksessä tai vuositukija tai kuukausilahjoittaja. Vaikka jokainen meistä harrastaa lintuja omalla tavallaan, niin lintujen ja lintupaikkojen suojelu on takuulla tärkeää jokaiselle lintuharrastajalle. Kaikki lintuharrastajat haluavat, että myös tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus tarkkailla lintuja omassa ympäristössään.

Lintuharrastuksen suurin hienous on, että se sopii kaikille. Toivottavasti jokainen tämän lehden lukija löytää juuri itselleen sopivan tavan.

Tue linnustonsuojelua

Liity jäseneksi

Liity alueelliseen lintuyhdistykseen! Jäsenenä saat tietoa alueesi lintuasioista ja voit osallistua toimintaan ja tapahtumiin. Liittymislahjana saat Rissa kiikarissa -lintuharrastusoppaan ja BirdLife Suomen havaintovihkon. www.birdlife.fi/liity

Ryhdy tukijaksemme

Tue toimintaamme ja työtämme lintujen hyväksi helposti ja säännöllisesti: ryhdy BirdLife Suomen kuukausitukijaksi! www.birdlife.fi/tue

Lahjoitustili FI75 8000 1200 1636 33 RA/2022/806, myönnetty 19.5.2022

Satelliittikotkat seikkailevat s. 22

Vuoden retkikummi tulee Turusta s.

Jyrki Mäkelä

Hintikka

Leuto syksy suosi viivyttelijöitä

Lintusyksy 2024 eteni tuttuja ratoja. Suurin osa muuttolinnuista poistui maasta tavalliseen tapaan syys–lokakuussa. Leuto sää jatkui Etelä-Suomessa vuodenvaihteeseen saakka, joten loppuvuodesta havaittiin monia viivyttelijöitä ja muita vuodenaikaan nähden harvinaisia lintuja.

Älä heitä luettua lehteä pois – anna se linnuista kiinnostuneelle kaverille!

Palautetta BirdLife-lehdestä voi lähettää osoitteeseen birdlife-lehti@birdlife.fi

Jukka Hintikka

Useimpien muuttolintujen lähtöä säätelee sisäinen kello. Päivän pituus on keskeinen tekijä, joka laukaisee muuton esimerkiksi Suomen runsaimmilla pesimälinnuilla peipolla ja pajulinnulla. Leuto sää ei vaikuta merkittä-

Havainnot Tiiraan – yhteiseksi iloksi

Tiira-lintutietopalvelu kertoo lintutilanteesta monipuolisesti ja reaaliaikaisesti. Tässä lehdessä esitetyt havainnot ja monet muut tiedot ovat meidän kaikkien tarkasteltavana vain sen ansiosta, että lintuharrastajat kirjaavat havaintoja Tiiraan. Osallistu aineiston kartuttamiseen kirjaamalla omat havaintosi. Osana suurempaa kokonaisuutta jokainen havainto on merkittävä.

Talleta havaintosi Tiiraan! www.tiira.fi

Pihlajat notkuivat monin paikoin raskaan marjasadon alla. Runsaat marjat tarjosivat varsinaisen herkkupöydän suurille räkättirastasparville.

västi näiden lajien syysmuuttoon.

Vettä ja laidunpaikkoja tarvitsevat vesilinnut voivat sen sijaan jäädä viivyttelemään pitkiksikin ajoiksi, jos tarjolla on sulaa vettä ja peltoa. Tämä näkyi viime syksynä etenkin Varsinais-Suomen ja Satakunnan pelloilla, joilla laidunsi tuhansia valkoposki- ja metsähanhia ja satoja laulujoutsenia vielä marraskuun alkupuoliskolla.

Leuto sää mahdollistaa myös tänne syysmuutolla harhautuneiden tai Suomeen syystä tai toisesta jääneiden muuttolintujen sinnittelyn. Tällaisia olivat esimerkiksi useilla paikoilla nähdyt tiltaltit ja virtavästäräkit, joista sisukkaimmat pärjäsivät ainakin tammikuun alkuun asti.

Oulusta löytyi lokakuun puolivälissä valkosiipitiira, joka viihtyi samalla paikalla marraskuun 9. päivään asti. Lajia ei ole koskaan aiemmin tavattu Suomessa sen paremmin loka- kuin marraskuussa.

Leudon sään ansiosta myös jalohaikara oli ennätysrunsas läpi syksyn. Laji on vakiintumassa Suomen uudeksi pesimälajiksi. Pohjoisin syksyinen jalohaikara nähtiin Kittilän Raattamassa, ja syys–lokakuussa parhailla paikoilla eteläisessä Suomessa nähtiin kymmeniä lintuja. Marraskuussa jalohaikaroita nähtiin vielä yli sadalla ja joulukuussa ainakin kahdeksalla paikalla eteläja lounaisrannikolla.

Paljon pihlajanmarjoja ja räkättirastaita

Syksyn runsas pihlajanmarjasato toi suuria räkättirastasparvia miltei Suomen joka kolkkaan. Parvista löytyi vielä joulukuussa ilahduttavan paljon punakylki-, laulu- ja kulorastaita. Näistä kulorastailla oli tämän vuosituhannen toiseksi runsain alkutalven esiintyminen. Vain talvella 2014 –2015 tavattiin enemmän kulorastaita. Taviokuurnia havaittiin herkuttelemassa pihlajanmarjoilla monin paikoin pohjoisessa ja keskisessä Suomessa. Etelärannikolle saakka niitä tuli kuitenkin vain hyvin vähän. Suuria tuhansien lintujen tilhimassoja ei sen sijaan ole vielä havaittu ennen tämän lehden painoon menoa, vaikka pihlajien oksat notkuvat marjamassojen alla. Joko tilhet ovat yhä hajallaan siellä täällä tai sitten ne

Ennätysmyöhäinen valkosiipitiira viihtyi Oulussa pitkälle marraskuuhun ja keräsi paljon katselijoita.

Talvesta numeroin

362 LINTULAJISTA ilmoitettiin havaintoja Tiiraan viime vuoden aikana. Lajimäärä oli ennätyksellisen korkea, sillä vain kaksi kertaa aiemmin Tiiran historiassa vuoden lajimäärä on ollut vähintään 350 lajia. Edellinen ennätys oli 353 (vuonna 2021), ja keskimäärin havaintoja on kirjattu 341 lajista.

Tiltalttien äänet puhuttivat pitkin syksyä. Ulkonäön puolesta "hihkutiltaltit" eivät poikkea mitenkään tavallisella tavalla ääntelevistä. Lähivuosina selviää, onko kyse pysyvästä ilmiöstä.

ovat maukkaampien marjojen perässä esimerkiksi Pohjois-Venäjän metsissä.

Hihkutiltalttien esiinmarssi

Jo keväällä ja kesällä oli liikkeellä tiltaltteja, joiden kutsuääni ei ollut perinteinen nouseva hyit vaan laskeva hily. Näin äänteleviä tiltaltteja kutsutaan hihkutiltalteiksi. Syksyllä miltei kaikki puissa ja pusikoissa hyörivät tiltaltit olivat yllättäen hihkutiltaltteja. Tavalliset hyit-tiltaltit olivat suorastaan harvinaisia.

Varmuutta hihkutiltalttien äkillisen runsastumisen syystä ei ole. Kädestä pitäen niitä tutkineiden rengastajien mukaan hihkutiltaltit eivät poikkea tavallisesti ääntelevistä tiltalteista mittojensa tai värityksensä puolesta.

On spekuloitu, että hihkutiltaltit olisivat peräisin eteläisemmiltä tiltalttimailta. Mikään havaittu ei kuitenkaan todista tämän puolesta. Ei ole tavatonta, että lintulajin ääni muuttuu. Esimerkiksi kotoisen talitiaisen ti-tityy on muuttunut suurimmassa osassa maata ti-tyy-säkeeksi. On mahdollista, että tiltaltin äänissä on meneillään samantyyppinen muutos.

Preerianaurulokki ja muita harvinaisuuksia

Syksyn harvinaisin lintu oli syyskuussa Paimioon ilmestynyt preerianaurulokki. Se oli vasta Suomen toinen

36 HARMAASORSAA viipyi Espoon Iso-Huopalahdella vielä 1.12. Talvikuukausien ennätys parani roimasti parin vuoden takaisesta 23 linnusta. Kaikki vähintään 10 harmaasorsan joulukuiset havainnot ovat 2020-luvulta ja Espoosta, Helsingistä tai Porvoosta. Yksittäisiä talvihavaintoja on tehty Kristiinankaupungin ja Savonlinnan korkeudelle.

havainto. Toinen preerianaurulokki havaittiin myöhemmin syksyllä myös Torniossa. Samoihin aikoihin etelärannikkoa pitkin seikkaili idänmehiläishaukan näköinen lintu, joka nähtiin viimeisen kerran Kirkkonummella painelemassa Viroa kohti.

Suurharvinaisuuksia olivat myös lokakuussa Porvoon Söderskärillä nähty Suomen neljäs nokiliitäjä, Pietarsaaresta ilmoitettu Suomen kolmas välimerenhaukka ja Utössä syyskuun lopussa kuvattu Suomen viides siperianlepinkäinen. Varsinainen yllättäjä oli talviseen Helsingin Viikkiin 12. joulukuuta tupsahtanut Suomen toinen idänpikkusieppo. Harvinaisuudet vaativat vielä rariteettikomitean hyväksynnän.

Lintusyksy hiljentyi talveen

Vuodenvaihteen pakkaset hiljensivät lintujen liikehdinnän lopulta myös eteläisillä rannikkoseuduilla. Pakkastalvesta selvitäkseen linnuilla pitää olla riittävästi rauhaa ja ravintoa. Syksyllä aloitettua ruokintaa kannattaa jatkaa läpi talven, jos siihen on mahdollisuus. Kylmällä säällä kannattaa kiinnittää huomiota huomaavaiseen havainnointiin. Petolinnuille ja pöllöille on syytä suoda ruoka- ja päiväleporauha ja tarkkailla niitä vain pitkän matkan päästä. Sama pätee myös kuningaskalastajiin, jänkäkurppiin sekä muihin sulapaikoista riippuvaisiin lajeihin. Näin autetaan lintuja selviämään kevääseen parhaissa mahdollisissa voimissa.

14 NIITTYKIRVISTÄ laskettiin 13.12. Mynämäen Aarlahdessa, ja lintuja arveltiin olevan mahdollisesti jopa 16. Tämä on niukasti kaikkien aikojen suurin Tiiraan tallennettu talviparvi. Pari vuotta aiemmin Kaarinassa havaittiin heinikossa tiiviisti pysytellyt 13 linnun parvi. Niittykirvisiä jää vain satunnaisesti talvehtimaan.

5 PIKKU-UIKKUA uiskenteli Maarianhaminan sataman edustalla 9.1. Paikalla on viime talvina havaittu säännöllisesti pikku-uikku tai pari, mutta viiden tai kuuden pikku-uikun talviparvia on havaittu aiemmin vain neljässä muussa paikassa. Pikku-uikku on harvalukuinen pesimälintu ja talvehtija.

Koonnut Jan Södersved

otso ValkeenieMi

MicHa fager

Rauhalliset levähdysalueet keräävät vesilintuja

Heikki Helle

SOTKA-levähdysaluehankkeen kohteilta on kuulunut mukavia lintu-uutisia pitkin syksyä. Syyskuussa koettiin sopivia sääilmiöitä, jotka pysäytti-

SOTKA-hanke

– Vuonna 2020 alkanut sorsalintujen elinympäristöhanke.

– Sorsien onnistunut syysmuutto edellyttää rauhallisia levähdysalueita.

– Hankkeessa rauhoitettu 673,5 hehtaaria metsästykseltä (29 kohdetta).

– Lisäksi mm. vieraspetopyyntiä ja koulutusta.

vät Suomeen suuria määriä erityisesti läpimuuttavia haapanoita. Vesielementissä muuten viihtyvät vesilinnut eivät mielellään jatka muuttolentoaan läpi sankan saderintaman, vaan pudottautuvat odottelemaan selkeämpiä muuttosäitä. Suomessa läpimuuttavia arktisia haapanoita metsästetään eniten juuri syyskuun jälkipuoliskon huonoilla säillä.

SOTKA-hankkeen levähdysalueilla haapanaparvet ovat turvassa metsästykseltä ja voivat rauhassa tankata sekä odotella parempia säitä. Esimerkiksi Pohjois-Savossa Syvänniemen Keihäsjärvellä laskettiin syyskuun puolivälissä parhaimmillaan jopa puoli tuhatta haapanaa. Syvänniemen levähdysaluekohteella pesii muutamia pareja haapanoita ja pieniä parvia on levähtänyt aiemminkin, mutta nyt haapanoita havaittiin ennätysmäärä.

Parven laskeutuminen on osin sattuman sanelemaa, mutta levähdysalueen teho myös paranee vuosien mittaan, kun aina uudet

Uusi Tiira kaipaa tekijöitä

Haluatko tulla mukaan tekemään Tiira-lintutietopalvelua? Tiiran tekijäporukkaan tarvitaan ammattitaitoisia IT-osaajia. Erityisesti on tarvetta Javascriptin, Au-

relian, Bootstrapin, Node.js;n, RabbitMQ:n, Mongodb:n tai Kubernetesin osaajille. Tarjolla on sekä palkallisia että vapaaehtoistyön tehtäviä.

lintusukupolvet oppivat tuntemaan rauhallisen alueen. Levähdysaluehanke sai maa- ja metsätalousministeriöltä rahoituspäätöksen kaksivuotiskaudelle 2025–26. Levähdysalueiden perustaminen vapaaehtoispohjalta jatkuu edelleen osana Helmi-ohjelmaa hyväksi havaitulla BirdLifen ja Metsästäjäliiton yhteistyöllä. Valitettavasti muun luonnonsuojelurahoituksen tavoin myös SOTKA-hankkeiden rahoitusta on leikattu merkittävästi. Hankkeen rahoitus putoaa noin puoleen aiemmasta, joten hanketyöntekijöiden työpanos leikkautuu vastaavasti.

Lisätietoa: www.birdlife.fi/sotka

P.S.

Hankkeen työntekijäkaksikko koki myös mullistuksen, kun BirdLifellä lintuvesiasiantuntijana työskennellyt Heikki Helle siirtyi vuodenvaihteessa toisen työnantajan palvelukseen. Kiitos Heikille vuosista BirdLifen palveluksessa!

Anna itsesi ilmi ja ota yhteyttä Antti J. Lindiin anttij.lind@birdlife.fi

Riekkoja etsimässä Sallan Naruskassa Lämpökiikarit luontokuvaajan apuvälineenä

Riekko on mestarimaastoutuja. Valkoinen höyhenpuku ei hangesta erotu, ja ainoastaan liike, josta siitäkin on näkyvissä yleensä vain mustien silmien ja nokan pienet pisteet, voi paljastaa riekon olinpaikan. Riekko on kuitenkin erittäin kuvauksellinen lintu, joten aina lapissa käydessäni yritän löytää niitä kuvattavaksi. Tästä onkin vuosien varrella tullut jo melkoinen vitsi: Mian riekonetsintäreissut, jotka kerta toisensa jälkeen ovat päättyneet turhautuneen lintukuvaajan kotiinpaluuseen ilman kuvan kuvaa näistä kauniista linnuista.

Nyt asiat ovat onneksi muuttuneet. Minulla on ollut käytössäni Pulsarin MERGER LRF XP50 lämpökamera, jonka kanssa riekkojen etsinnästä on tullut selvästi tuloksellisempaa. Tiedossani on vuosien jälkien seurannan perusteella alueita, joilla tiedän riekkoja olevan, ja nyt lämpökiikareiden avulla olen niitä onnistunut myös löytämään. Hyvä juttu on myös se, että lämpökameralla linnut voi nähdä jo hyvin kaukaa, joten ne havaitessani nousen autosta, ja varovasti lähestyn niitä camovaatteissani.

Kokemukseni perusteella voin suositella lämpökameraa apuvälineeksi luontokuvaajalle, koska niistä on ollut ainakin minulle paljon hyötyä erilaisten maastoon piiloutuvien kuvauskohteiden etsinnässä.

Mia Surakka, luontokuvaaja, Instagram: @mia.surakka

Pulsar Axion lämpökamera Taskukokoinen ja höyhenenkevyt

Merger lämpökiikari Pitkille etäisyyksille

Pulsar Telos lämpökamera Päivitettävä teknologia

Pulsar

Uusiutuva energia

BirdLifen AviStep neljään uuteen maahan

BirdLifen AviStep-työkalu edistää uusiutuvan energian käyttöönottoa. Se on väline, jonka avulla uusiutuvan energian tuotantoalueiden sijoittamisen ympäristövaikutuksia pystytään arvioimaan etukäteen.

AviStep otettiin syksyllä käyttöön Egyptissä, Keniassa, Laosissa ja Uzbekistanissa. Tätä ennen työkalu oli jo

käytössä Intiassa, Nepalissa, Thaimaassa ja Vietnamissa. Siirtymä vihreään energiaan eri puolilla maailmaa on äärimmäisen tärkeä ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta. Väärin sijoitettuna laajat tuuli- ja aurinkovoimapuistot voivat kuitenkin aiheuttaa vakavaa luontokatoa.

BirdLife maailmalla

BirdLife on maailman suurin ympäristöjärjestöjen verkosto. BirdLifella on yli 13 miljoonaa jäsentä ja tukijaa 119 maassa, ja järjestö on maailman johtava linnustonsuojelun asiantuntija.

Lisää uutisia: www.birdlife.org/news

Kansainvälinen lintukauppa

BirdLifen tutkimuksesta apua lintukaupan hillitsemiseen

Lintuja pidetään lemmikkeinä, mutta niitä myös syödään ja niiden osia hyödynnetään esimerkiksi koristeina. Luonnonvaraisten lintujen kauppa uhkaa monen sukupuuton partaalla olevan lajin selviytymistä. Koska lintukauppa on usein laitonta ja tapahtuu salakuljetuksena, on vaikea tunnistaa kaupan kohteeksi useimmin joutuvat lajit. Uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa säätelee CITES-sopimus, jonka liitteissä luetellaan lajit, joita kauppa uhkaa ja joita valvotaan. BirdLifen tutkijaryhmä selvitti lintukaupasta saata-

Tulevaa lintuasemaa varten on jo kolmen vuoden ajan tehty pohjatöitä keräämällä havaintotietoa ja kehittämällä sopivia laskentarutiineja muiden BirdLifejärjestöjen avustuksella.

Egypti

Uusi lintuasema tärkeälle muuttoreitille

Egyptin BirdLife perustaa maan ensimmäisen pysyvän lintuaseman Galalan tasangolle, Punaisenmeren luoteispäähän ennätyksellisen 125 000 dollarin lahjoituksen turvin. Lahjoitus kerättiin vuoden 2024 Global Bird Fair -messuilla Englannissa.

Lintuaseman perustaminen on merkittävä edistysaskel lintujen suojelutyössä Egyptissä. Alue on tärkeä muuttoreitti monille lintulajeille, erityisesti petolinnuille. Aiempien havaintojen mukaan Galalan kautta kulkee keväisin vähintään 350 000 lintua 30–35 lajista, mukaan lukien merkittäviä määriä uhanalaisia lajeja, kuten pikkukorppikotkia ja arokotkia.

Lintuasemaa hallinnoi Egyptin BirdLife yhteistyössä Egyptin ympäristöministeriön kanssa. Sen tavoitteena on tuottaa tietoa, joka tulee ohjaamaan muuttoreittiä käyttävien lintulajien suojelutoimia.

Lue lisää: www.birdlife.org/news/ 2024/09/06/record-breakingdonation-to-supportmigratory-bird-research

Lue lisää: www.birdlife.org/ news/2024/09/17/online-toolprevents-bird-collisions-inflyways-across-the-world/

villa olevien tietojen avulla, että CITES tunnistaa melko tehokkaasti todennäköisimmin kaupan kohteeksi joutuvat lajit. Kauppa on kuitenkin vilkasta monilla lajeilla, erityisesti varpuslinnuilla, joista vain murto-osa on sopimuksen piirissä. Tutkimus auttoi tunnistamaan kiireellisen lisäystarpeen sopimuksen liitteisiin.

BirdLife työskentelee linnuilla käydyn kaupan torjumiseksi ympäri maailmaa, erityisesti Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa sekä Etelä-Amerikassa.

PetriVainio Petolintukaupassa liikkuu jopa munkkikorppikotkia.

Lue lisää: www.birdlife.org/ news/2024/09/23/ birds-in-trade-birdlifescientists-lead-thefirst-global-overview/

3.

1.

2.

nature conserVation egyPt

Dongtingjärvi on tärkeä kiljuhanhien talvehtimisalue, jota myös WWF Suomen kiljuhanhityöryhmä on inventoinut.

Kiina

Arvokasta levähdysaluetta ennallistetaan

Dongtingjärvellä keskisessä Kiinassa on alkamassa suuri hanke, jossa ennallistetaan lähes 12 000 hehtaaria kosteikkoa, kehitetään ekoturismia, kestävää luonnonvarojen käyttöä ja tulvasuojelua sekä kerätään tietoa järvellä levähtävistä muuttolinnuista. Hanke on osa BirdLifen, Aasian kehityspankin ja yhteistyökumppaneiden jättimäistä, kolmen miljardin dollarin Itä-Aasian–Australaasian muuttoreitin suojeluhanketta (ks. BirdLife-lehti 1/2022). Järvi on tärkeä itäisten kiljuhanhien talvehtimispaikka.

Yuanjiangin kaupunkia ympäröivä Dongting on tärkeä sekä luonnolle että ihmisille: tuhannet linnut levähtävät ja ruokailevat siellä muuttomatkoillaan, ja järvestä riippuvaisia elinkeinoja ovat muun muassa kalastus ja maanvil-

jely. Kaupungin laajeneminen, ilmastonmuutos ja haitalliset vieraslajit ovat kuitenkin heikentäneet järven tilaa. Vihreän kehityksen yhdistäminen luonnonsuojeluun on tärkeää tämän kaltaisten hankkeiden onnistumiselle.

Eurooppa

Auta BirdLifea kieltämään lyijyn käyttö EU:ssa!

Lyijyhaulien käyttö kosteikoilla metsästyksessä on kielletty koko EU:ssa. Silti metsästyksen, harrastusammunnan ja kalastuksen sivutuotteena luontoon päätyy unionin alueella vuosittain 44 000 tonnia lyijyä hauleina, luoteina ja kalastuspainoina. Lyijy tappaa vähintään miljoona lintua vuodessa EU:n alueella ja aiheuttaa myrkytysoireita lukemattomille muille.

BirdLife Eurooppa ajaa aloitetta lyijyn käytön lopettamiseksi koko EU:n alueella. Lyijy on myrkky, jonka altistukselle ei ole turvallista tasoa.

Allekirjoita vetoomus – lopetetaan lyijyn käyttö EU:ssa!

Lue lisää: www.birdlife.fi/ suojelu/vaikuttaminen/ metsastys/ lyijykampanja/ www.banleadnow.com/

Lue lisää: www.birdlife.org/news/2024/ 12/05/new-project-at-southdongting-lake-kicks-offregional-flyway-initiative

Phobjikhan laakson vuosittainen mustakaulakurkijuhla lisää niin paikallisten kuin matkailijoiden kiinnostusta mustakaulakurkiin.

Mustakaulakurkia juhlitaan Bhutanissa

Bhutanin BirdLife on perustanut Phobjikhan laaksoon koulutuskeskuksen, jonka tavoitteena on suojella mustakaulakurkia (Grus nigricollis). Silmälläpidettävä mustakaulakurki on lyhyen matkan muuttaja, joka pesii Tiibetin ylängöllä ja siirtyy talveksi alemmas Himalajan laaksoihin. Phobjikhan laaksossa talvehtii yli 600 mustakaulakurkea, mikä on merkittävä osuus lajin koko maailman kannasta.

Laaksojen kosteikot ovat muuttumassa. Ne saavat vetensä vuorten jäätiköistä, joiden sulamisvirtaus on muuttunut ilmastonmuutoksen myötä. Myös kurkien hyvinvoinnin ja tehostuvan maatalouden sovittamisessa yhteen on omat ongelmansa.

Laaksossa järjestetään joka vuosi marraskuussa mustakaulakurkijuhla. Siihen osallistuu satoja paikallisia ja turisteja. Mustakaulakurjet tuovat laaksoon luontomatkailijoita ja sitä kautta myös tuloja, jolloin kurkien ja niiden elinympäristön suojelu on paikallisten yhteinen etu.

Lue lisää: www.birdlife.org/news/ 2024/11/22/ a-himalayan-haven-forthe-black-necked-crane/

Bhutan

Haluatko oppia lisää linnuista?

Tilaa Linnut-lehti!

BirdLife Suomen julkaisema aikakauslehti sopii jokaiselle linnuista kiinnostuneelle, vaikka lahjaksi!

Linnut-lehti kertoo linnuista, lintuharrastuksesta, lintujen suojelusta ja tutkimuksesta. Komeasti kuvitettu lehti ilmestyy neljästi vuodessa. Tilaamalla lehden tuet samalla BirdLife Suomen lintujensuojelutyötä.

Uusimmassa numerossa muun muassa:

• Oktobirdfest – hyvän mielen lintutapahtuma

• Lintuasemaesittelyssä Kirkkonummen Rönnskär

• Rariteettikomitea 50 vuotta

• Pikkuruokki – Arktiksen runsain merilintu

Toimi näin:

• tilaa Linnut-lehti osoitteessa www.birdlife.fi/linnut-lehti

• tai soita 010 406 6200 (arkisin klo 10–15)

Harmaapäätikka

Harmaapäätikka on runsastunut ja levittäytynyt pohjoiseen. Se nousi 20. yleisimmäksi lajiksi vasta yhdeksän vuotta sitten, mutta sen jälkeen se on vain kerran jäänyt 20 kärjen joukosta. Alkuvuosina sijoitukset olivat vaatimattomampia, mutta kaikkien aikojen yleisyystilastossa se on sijalla 20.

Nyt pihabongataan

Jan Södersved

Pihabongaus järjestettiin Suomessa ensimmäisen kerran tammikuussa 2006. Nyt pihabongataan siis jo 20. kerran. Tähän mennessä havaintoja on kertynyt yli kymmenestä miljoonasta lintuyksilöstä ja lähes 150 lajista. Viime vuonna havaintoja ilmoitettiin noin 20 000 paikasta ja lintuja havainnoi yli 29 000 ihmistä – molemmat komeita uusia ennätyksiä.

Vuosien saatossa esimerkiksi pikkuvarpunen ja mustarastas ovat runsastuneet, mutta monet lajit ovat vähentyneet. Häviäjiin kuuluvat muun muassa varpunen, viherpeippo, hömö- ja töyhtötiainen. Suuria vaihteluita vuosien välillä on erityi-

sesti tilhellä ja urpiaisella. Viimeksi mainittu on parina vuonna ollut tapahtuman runsain laji. Kaikkina muina vuosina ykkössijan on vienyt talitiainen tai keltasirkku.

Sitten ennustetaan: Pihabongauksen yleisin eli useimmilla pihoilla havaittu laji on tänä talvena talitiainen. Sitä seuraavat sinitiainen ja harakka. Juonipaljastus perustuu siihen, että kärkikolmikko on vuodesta toiseen pysynyt samana. Miksei siis tälläkin kertaa?

Entä kun juhlavuoden kunniaksi loikataan sijoille 20? Siellä eroja onkin jo enemmän: yleisyydessä sijalla 20 on ollut kahdeksan eri lajia ja runsaudessa peräti kymmenen lajia. Esitelläänpä näistä muutama esimerkki.

Vihervarpunen

Myös vihervarpusen määrät vaihtelevat suuresti vuosien välillä. Kun kaikkien vuosien yksilömäärät lasketaan yhteen, vihervarpunen on 20. runsain vähän alle 70 000 yksilöllään. Runsaimmillaan vihervarpunen on noussut sijalle 12 ja heikoimmillaan jäänyt sijalle 28.

Markku HuHta-

Tikli

Viime vuonna 20. runsain laji oli tikli. Värikäs tikli kuuluu eteläisiin meillä runsastuviin lajeihin. Se myös talvehtii täällä entistä suuremmin joukoin ja vierailee mielellään ruokintapaikoilla. Ensimmäisenä vuonna tikli ylsi sijalle 30, ja TOP 20:een se nousi ensimmäisen kerran vasta vuonna 2018.

pihabongataan jo 20. kerran!

Pyrstötiainen

Ensimmäisen Pihabongauksen 20. runsain laji oli pyrstötiainen. Sillä oli tavallista parempi vuosi, sillä vain kerran se on noussut korkeammalle: sijalle 18 vuonna 2019. Silloin tämä sympaattinen lintu saavutti myös yleisyydessä korkeimman asemansa sijalla 20, seitsemän pykälää keskimääräistä ylempänä.

Urpiainen

Urpiaisen yleisyys ja runsaus vaihtelee hurjasti puiden siemensadon mukaan. Viime vuonna urpiainen oli runsain laji ja vuotta aiemmin sijalla 20. Vielä vähemmän urpiaisia laskettiin pihoilla vain vuonna 2016. Keskimäärin urpiainen on kuudenneksi runsain ja 15. yleisin laji Pihabongauksessa.

Sinisorsa

Sinisorsa ei ole läheskään joka Pihabongauspaikan laji. Yleisyydessä se on vasta sijalla 39, mutta siellä missä sorsasulia on, lintuja voi olla paljon. Niinpä sinisorsa on ehkä vähän yllättäen keskimäärin 20. runsain laji. Tuolla sijoituksella se on ollut viitenä vuonna, useammin kuin mikään muu laji.

Korppi

Korppi on ollut Pihabongauksessa seitsemänä vuonna 20. yleisin laji, useammin kuin mikään muu. Viimeiset viisi vuotta sijoitus on joka kerta ollut vielä korkeampi, mikä kertoo siitä, että entisestä asumattomien salomaiden linnusta on tullut yleinen naapuri asutuilla alueilla.

Pohjoisen Ahvenanmaan saariston IBA-aluetta laajennettiin. Se on Suomen merkittävimpiä selkälokin pesimäalueita.

Yhdeksän

uutta IBA-aluetta

tunnistettu

Suomesta

Linnuston muuttuessa uudet alueet tulevat linnuille tärkeiksi. Yhdeksän uutta kohdetta sisältäen monenlaisia elinympäristöjä on nyt hyväksytty Suomen kansainvälisesti tärkeiksi lintualueiksi.

Tero Toivanen

IBA (Important Bird and Biodiversity Areas) on BirdLifen kansainvälinen hanke, jossa tunnistetaan linnustolle tärkeimmät alueet ympäri maailman. IBA-työllä on kansainvälisesti ollut valtaisa merkitys linnuille tärkeiden kohteiden suojelemisessa. IBA-alueet ovat olleet merkittävässä asemassa esimerkiksi EU:n Natura-verkoston linnustonsuojelualueiden nimeämisessä.

IBA-verkoston on oltava ajantasainen

Suomen IBA-alueet on pääosin valittu 1990-luvun lopulla. Vain parissakymmenessä vuodessa linnusto on ehtinyt muuttua suuresti. Ilmaston lämpeneminen on toisaalta lisännyt Suomen merkitystä esimerkiksi vesilintujen talvehtimisalueena, toisaalta monen pohjoisen lintulajin – joiden suojelemisessa Suomella on suuri vastuu – levinneisyys on vetäytynyt nopeasti kohti poh-

joista. Lintujen muuttoreitit ovat muuttuneet, ja myös tieto linnuistamme on kasvanut niin, että monia aiemmin tuntemattomia alueita on voitu todeta linnulle elintärkeiksi.

Lintujen suojelun on perustuttava ajantasaiseen tietoon. Suomen IBA-verkoston päivitystyössä on nykyisin tunnistettu yhdeksän uutta aluetta kansainvälisesti arvokkaan alueen kriteerit täyttäviksi ja lisäksi laajennettu kahta entistä IBA-aluetta suuresti.

Uusia alueita niin hanhien muuttoreiteiltä kuin kunnostetuilta lintuvesiltä

Suomen uudet IBA-alueet sisältävät kevät- ja syysmuuton aikaan hanhille ja muillekin linnuille viime vuosina tärkeimmiksi osoittautuneita peltoja ja kosteikoita, kansainvälisesti uhanalaisille tai taantuneille lajeille kuten punasotkalle ja naurulokille parhaimpia kohteita, sekä joko ennestään tuntemattomia tai ilmastonmuutoksen myötä tärkeiksi

Vastaukset: 10 kiperää linnuista (s. 26)

10. Sen rakentamasta huopamaisesta pesäpussista, joka roikkuu koivun, pajun tai lepän oksankärjessä. Pesän rakentamisessa voidaan käyttää esim. osmankäämin siemennukkaa.

tulleita vesilintujen talvehtimis- tai levähdysalueita Itämerellä.

Uusien IBA-alueiden joukossa ovat esimerkiksi talvehtiville vesilinnuille yhä merkittävämpi Ahvenanmaan eteläinen rannikko, vasta hiljattain löydetty vesilintujen tärkeä levähdysalue Selkämeren rannikolla, sekä lintuharrastajien pääosin vapaaehtoistyönä tekemistä kunnostuksista hyötynyt, muun muassa punasotkan ja naurulokin pesimäalueena kansainvälisesti merkittävä Ahtialanjärvi Pirkanmaalla.

Monien pohjoisten lintulajien levinneisyyden muuttuessa niiden tärkeimmät jalansijat löytyvät yhä kauempaa. Esimerkiksi Kaldoaivin erämaa Suomen päälaella on nyt Suomen tärkeimpiä kohteita esimerkiksi suokukolle ja sinirinnalle.

Alueet ovat jo uhattuja

Joitakin uusia IBA-alueita ihmistoiminta uhkaa jo nyt. Lappeenrannan Konnunsuolle suunnitellaan useiden neliökilometrien suuruista aurinkovoimala-aluetta, ja merituulivoimahanke uhkaa Närpiön-Korsnäsin vesilintujen levähdysaluetta. On ensiarvoisen tärkeää, että alueiden linnusto tunnetaan ja niitä kohtaaviin uhkiin voidaan vaikuttaa kansainvälisesti tunnustettujen arvojen kautta.

Suomessa on nyt 108 IBA-aluetta. Uudet alueet on merkitty sinisellä.

Lisätietoa Suomen uusista IBA-alueista: www.birdlife.fi/suojelu/alueet/ iba/uudet-iba-alueet-2024/

8. Vihreä. 9. Jopa 42 km/h.

6. Sinirinta. 7. Niiden jaloissa on vain kolme varvasta.

5. Kirkkaansiniset (sävy vaihtelee taivaansinisestä koboltinsiniseen).

3. 16.10.1974. 4. Urpiainen (pituus 11,5–14 cm), punatulkku (15,5–17,5 cm), tilhi (18–21 cm), (käpytikka (23–26 cm).

1. Taviokuurna (kuvassa naaras).

2. 34 poikasta (12 pesää).

PIHA

vuotta 20

25.–26.1.2025

Hauskaa, helppoa, hyödyllistä

– ja siihen kuluu vain tunti!

Pihabongauksessa tarkkaillaan lintuja tunnin ajan omalla pihalla tai muulla paikalla ja ilmoitetaan havainnot BirdLife Suomelle. Tapahtuman avulla on jo vuodesta 2006 kerätty arvokasta tietoa maamme talvisesta linnustosta.

Osallistu sinäkin!

Pihabongaus on tapahtuma kaikille linnuista kiinnostuneille.

Kaikki havainnot ovat arvokkaita!

Osallistujien kesken arvotaan palkintoja.

Näin osallistut Pihabongaukseen:

Pihabongauksen suojelijana on tohtori Jenni Haukio

■ Tarkkaile tunnin ajan lintuja omalla kotipihalla tai muussa sopivassa paikassa la 25.1. tai su 26.1.

■ Tunnista havaitsemasi lintulajit.

■ Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan.

■ Ilmoita havaintosi BirdLife Suomelle viimeistään 31.1. verkkolomakkeella: www.pihabongaus.fi

■ Havainnot voi ilmoittaa myös postikortilla: BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. Postikorttiin on merkittävä myös havainnoijan ja havaintopaikan osoitteet, havainnointiajankohta ja osallistujien määrä.

Opettaja!

Osallistu Pihabongaukseen luokkasi kanssa 20.–24.1.2025!

www.pihabongaus.fi

Pihabongaus järjestetään vuosittain tammikuun viimeisenä viikonloppuna. Se on Suomen suurin lintutapahtuma. Siihen osallistuu vuosittain yli 20 000 ihmistä.

Kuvat: Petri Kuhno

Vuoden pimitys 2024

Tuulivoimaa tarvitaan vihreään siirtymään. Maakotkan ja monen muun lintulajin kannalta on tärkeää, että tuulivoima sijoitellaan järkevästi.

Teemu Lehtiniemi

Syksyn suurin lintu-uutispommi oli Helsingin Sanomien 14.10. julkaisema uuti-

nen, jonka mukaan ympäristöministeriö hautasi tilaamansa raportit maakotkien ja merialueen linnuston huomioimisesta maan- ja merenkäytön tuulivoimasuun-

nittelussa. Ministeriö myös ohjeisti viranomaisia, joilla raporttien luonnos oli käynyt kommenteilla, etteivät ne käyttäisi raporttiluonnosten tietoja päätöstensä pohjana. Hyvä hallintokäytäntö ei kuitenkaan tunne päätösten kannalta tärkeiden tietojen unohtamista.

Raporttiluonnoksissa ei ollut mitään ihmeellistä. Kyse oli tutkimustietojen kokoamisesta ja suosituksesta, miten tietoja tulisi käyttää, jotta tuulivoimaa voidaan rakentaa linnuston kannalta kestävästi vaarantamatta merialueiden linnustoa tai maakotkaa. Tavoite oli helpottaa maakuntien ja kuntien työtä, kun ne sovittavat yhteen lintujen ja tuulivoimatuotannon tarpeita. Toisin sanoen erittäin tärkeitä selvityksiä ennennäkemättömässä mutta välttämättömässä uusiutuvan energian buumissa. Ministeriö perusteli julkaisematta jättämistä lausuntokierroksella saaduilla kommenteilla ja niiden huomioimisesta aiheutuvalla raportin muokkaustyöllä, jota ministeriöllä ei ole varaa rahoittaa. Viranomaisilta saadussa palautteessa oli kuitenkin hyvin vähän muutosehdotuksia. Palautteiden mukaan raportit nähtiin

tarpeellisina ja tärkeinä. Palautteen huomioiminen olisi ollut vain muutaman viikon työ. Ministeriölle mitätön summa. Helsingin Sanomien mukaan raportin hautaamisen taustalla olikin tuulivoimateollisuuden etujärjestön Suomen uusiutuvat ry:n ja Metsähallituksen lähettämät kriittiset kannanotot. Pian näiden jälkeen tehtiin päätös selvitysten hyllyttämisestä. Vaikuttaa onnistuneelta lobbaamiselta. Tuulivoimateollisuuden etu ylitti tärkeydessä yleisen edun ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen. Tuulivoima- ja aurinkovoimabuumin tuloksena suomalaisten epäluulo uusiutuvaa energiaa kohtaan on kasvanut. Ministeriö heitti päätöksellään bensaa liekkeihin ja lisäsi epäluottamusta tuulivoimaa kohtaan. Tarvetta olisi juuri päinvastaiselle toiminnalle. Esimerkiksi selvityksille ja ohjeistuksille, joilla vastataan suomalaisten pelkoon siitä, että ilmastokriisin hillitsemistoimet kiihdyttävät luontokatokriisiä.

Tiedän pari hyvää selvitystä, joiden julkaiseminen pienentäisi näitä epäluuloja.

Viimeinen atlasvuosi alkaa

Neljännen lintuatlaksen viimeinen vuosi on käynnissä ja kesän maastokauden suunnittelu etenee vauhdilla. Nyt on hyvä aika pohtia omaa panostaan atlaksen eteen – jokainen harrastaja voi auttaa ja jokaisesta havainnosta on apua!

Aapo Salmela

Lintuatlaksen tavoitteeksi on määritelty kaikkien atlasruutujen selvittäminen vähintään tyydyttäviksi Kemijärveltä etelään. Pohjois-Lapissa tavoitteena on selvittää vähintään 75 prosenttia atlasruuduista tyydyttävästi.

Tavoitteet on hyvä pitää mielessä, kun tutkii tulospalvelun karttaa ja suunnittelee omia retkiä. Onko yhdistyksesi alueella vielä välttävästi selvitettyjä atlasruutuja, jotka olisivat helposti nostettavissa tyydyttäviksi? Onko naapuriyhdistyksen puolella alueita, joilta kaivattaisiin lisää havaintoja? Retkien tueksi on keväällä tulossa myös valmiiksi suunniteltuja retkeilypaketteja – seuraa näiden osalta ilmoittelua sekä oman yhdistyksesi että BirdLifen kanavissa.

Puutelistoja kannattaa tutkia tarkkaan. Puuttuuko ruudulta esimerkiksi indeksejä varhaisilta pesijöiltä? Tällaisille ruuduille voi suunnata jo kevättalvella, ja jos nosto tyydyttäväksi onnistuu, säästyy kesän parhaalle atlasajalle aikaa muiden ruutujen koluamiselle.

Vuoden 2024 satoa

Atlas on edistynyt hienosti vuonna 2024. Tallennettujen havaintojen määrä on pysynyt korkealla. Hurja puolentoista miljoonan atlashavainnon raja ylitettiin syyskuussa. Kiitos kaikille havaintojaan tallentaneille! Muistathan, että vanhoja havaintoja voi edelleen tallentaa koko atlaksen ajalta.

Runsas havaintojen määrä näkyy ilahduttavana kehityksenä myös atlaksen tu-

lospalvelun kartoilla. Vähintään tyydyttävästi selvitettyjen ruutujen määrä on noussut koko maassa vuoden 2024 alusta liki 900 ruudun verran! Myös satunnaisten ja välttävien ruutujen määrä on vähentynyt yli 800 ruudun verran. Vailla havaintoja olevia ”nollaruutuja” on enää 45, lähinnä rajavyöhykkeellä ja merellä.

Lintuatlaksessa selvitetään Suomen pesimälintulajien nykyiset levinneisyydet vuosien 2022–2025 aikana sekä tutkitaan lajien levinneisyyksissä tapahtuneita muutoksia. Havainnot kerätään koko Suomen kattavilta 10 × 10 kilometrin atlasruuduilta. Lintuatlas on kansalaistiedehanke, johon kuka tahansa voi osallistua.

Lintuatlaksen toteuttavat yhteistyössä BirdLife Suomi ja Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Valtakunnalliset lintuatlaskoordinaattorit Heidi Björklund (Luomus) ja Aapo Salmela (BirdLife): lintuatlas@luomus.fi

MicHa fager

EuroBirdwatchin toiseksi runsain laji Suomessa oli alli. Maailmanlaajuisesti vaarantuneita alleja havaittiin eniten Suomenlahdella.

Miljoonia lintuja lokakuun

EuroBirdwatch-tapahtumassa

Jukka Hintikka

Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna vietetyssä EuroBirdwatch-tapahtumassa muuttolintuja seurattiin 36:ssa Euroopan ja Keski-Aasian maassa. Suomessa laskettiin viikonlopun aikana yli miljoona lintuyksilöä.

Viikonlopun runsain laji Suomessa oli valkoposkihanhi. Suuria hanhikeskittymiä oli nyt erityisesti Kymenlaaksossa ja itäisellä Uudellamaalla. Lauantaina pelkästään Kouvolan alueella arvioitiin olevan vähintään 200 000 valkoposkihanhea. Sunnuntaina 100 000

Nimistön uumenista

hanhen parvia laskettiin Iitissä ja Lapinjärvellä.

Toiseksi runsain laji oli alli. Etenkin Suomenlahdella muutti kymmeniä tuhansia alleja, esimerkiksi Porvoon Söderskärillä yli 46 000. Kolmannelle sijalle ylsi metsähanhi, joita oli kerääntynyt tuhansittain Pohjois-Pohjanmaalle ja Satakuntaan.

Viikonlopun harvinaisimmat linnut olivat pikkukanadanhanhi Tyrnävällä, amerikanhaapana Kristiinankaupungissa, nokisorsa Porissa ja ruskouunilintu Espoossa.

EuroBirdwatch-tapahtuman tavoitteena on edistää muuttolintujen suojelua. Muuttolinnut kohtaavat mat-

Urputtavat urpiaiset

Jukka Hintikka

Talvisaikaan koivujen tai tervaleppien latvoissa ruokaileva urpiaisparvi paljastaa lajin elintapoja tuntevalle heti nimenantoperusteen. Urpiainen ruokailee urpujen eli lehtipuun kukintojen keskellä ja etsii sieltä itselleen sopivaa siemenravintoa.

Lehtipuun kukintoa tarkoittavasta urpu-sanasta on saatu linnun nimi käyt-

tämällä -iainen-johdinta, jota käytetään etenkin eliöiden nimissä. Monessa pienen eläimen nimessä on sama johdin: kuoriainen, äyriäinen, ampiainen ja surviainen

Joskus harvoin samalla johtimella nimetään myös isompia eliöitä, kuten nahkiainen tai pyöriäinen. Pari kasviakin mahtuu joukkoon (saniainen, karviainen).

Pohjoisessa pesivää, vaaleaa tundraurpiaista pidetään ainakin toistaiseksi Suo-

kallaan monia vaaroja, joista suurimpia ovat ilmastonmuutoksen ja tehostuneen maankäytön aiheuttamat ympäristömuutokset sekä laiton metsästys. BirdLifen tavoite on turvata linnuille tärkeiden elinympäristöjen säilyminen pesimäalueilla, muutonaikaisilla levähdyspaikoilla ja talvehtimisalueilla.

Tänä vuonna Euroopan suurimmassa lintutapahtumassa järjestettiin lähes 1 000 linturetkeä tai muuta tapahtumaa, joihin osallistui noin 25 000 ihmistä.

messa omana lajinaan. Tästä ei ole kuitenkaan yksimielisyyttä edes Pohjoismaiden kesken, sillä Ruotsissa päätettiin joitakin vuo sia sitten poistaa tundraurpiaisen lajistatus. Länsinaapurissa tundraur piainen on vain urpiaisen pohjoinen alalaji. Saa nähdä, seurataanko Suomes sa lähivuosina perässä.

MicHa fager

tundraurPiainen (MicHa fager)

Huuhkajanpoikaset voivat olla mahdollinen esikuva kansantarujen menninkäisille. Jotakin tarunhohtoista niiden olemuksessa joka tapauksessa on.

Huhuilevatko huuhkajat vielä vuonna 2025?

Aapo Salmela

BirdLife Suomen vuoden lintu on erittäin uhanalainen huuhkaja. Tämän vuoden tavoitteena on selvittää huuhkajan nykyinen levinneisyys ja pesimäkannan suuruus. Kirjaa havaintosi Tiiraan Kirjaathan huuhkajahavaintosi Tiira-lintutietopalveluun (www.tiira.fi), jolloin ne ovat helposti myös yhdistysten käytettävissä. Pesimäaikaiset huuhkajahavainnot voi kirjata Tiiraan salattuina. Havainnoijan lisäksi ainoastaan järjestelmän ylläpitäjät ja yhdistysten valtuuttamat yhdistyskäyttäjät näkevät salatut havainnot.

Vuoden lintu -hankkeessa otetaan selvää huuhkajan viimeaikaisesta huolestuttavasta taantumisesta ja uhanalaistumisesta. Valtakunnan tasolla huuhkajakartoituksia koordinoi BirdLife Suomi ja paikallistasolla työstä vastaavat alueyhdistysten huuhkajavastaavat. Valtakunnallisen kannanarvion laatii Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen Jari Valkama

Huuhkajia menehtyy paljon tieliikenteen uhreina, sähkölinjaan törmätessä ja voimajohdoista saadun sähköiskun seurauksena. Huuhkajan vähenemisen taustalla on myös avokaatopaikkojen sulkeminen ja aktiivinen vainoaminen vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Tuore rengaslöytöihin perustuva tutkimus viittaa siihen, että erityisesti nuorten huuhkajien kuolleisuus on viime vuosina kasvanut. Uutena mahdollisena uhkana ovat tuulivoimalat, jotka voivat häiritä huuhkajia. Lisätiedolle lajin nykytilasta on suuri tarve.

Osallistu ja lähde pöllöretkelle

Jokainen lintuharrastaja voi osallistua huuhkajatietojen keräämiseen lähtemällä pöllöretkelle. Huuhkajan soidin alkaa usein jo tammikuussa, joten havaintojen keruun voi aloittaa heti tämän lehden ilmestyessä. Tunnettujen huuhkajareviirien lisäksi tarkoitus on kerätä mahdollisimman kattavasti havaintoja koko yhdistyksen alueel-

ta. Kannattaakin seurata tarkempia kartoitusohjeita oman alueyhdistyksen viestintäkanavissa.

Ilta- ja aamuyöstä huuhkajat huutelevat yleensä lähellä pesäpaikkaa. Kuuntelut kannattaa tehdä erityisesti auringonlaskun aikoihin. Myös aamuyön tunnit ennen auringonnousua ovat hyvää kuunteluaikaa, jolloin myös liikenteen melu on yleensä vaimeampaa. Pöllöretkelle kannattaa lähteä tyyninä ja suhteellisen leutoina öinä, jolloin kuuluvuus on kohdillaan ja retkeilykin mukavampaa.

Pöllöretkillä voi olla kylmä, ja joskus pöllöt vain ovat jääräpäisesti hiljaa. Huuhkajan suojelun takia on tärkeää, että lajin levinneisyydestä saataisiin mahdollisimman realistinen kuva kattavalla retkeilyllä. Samalla kertyy varmasti havaintoja muistakin pöllölajeista. Havaintoihin on tärkeä kirjata myös pesimävarmuusindeksi, jotta tiedot saadaan mukaan myös käynnissä olevaan Suomen neljänteen lintuatlakseen (ks. sivu 14).

Huuhkaja suosii pesimäympäristönä metsäisten alueiden kalliojyrkänteitä, mutta nykyään myös louhoksia ja hiekkakuoppia lähiympäristöineen. Huomioithan, että louhoksille ja vastaaville ei usein ole asiaa ilman kulkulupaa. Laji pesii myös ulkosaaristossa ja satunnaisesti kaupunkiympäristössä. Historiallisesta levinneisyydestä puolestaan kertovat lukuisat lajin nimeen viittaavat paikannimet, kuten lukuisat Hyypiänvuoret ja Uvbergit.

Havaintoihin on tärkeää kirjata myös linnun paikka, vaikka soidintavan linnun paikkaa voi olla välillä vaikea arvioida. Jos linnun paikkaa ei voida tarkasti määrittää, tulisi linnun paikka kirjata Tiiraan sopivalla tarkkuudella (esim. 1 kilometri) ja tarvittaessa tarkentaa reviirin sijaintia havainnon lisätiedoissa. Linnun huhuilusuunnan kirjaaminen on tärkeää. Jos mahdollista, huhuilevan linnun sijaintia voi yrittää tarkentaa kuuntelemalla sitä eri suunnista. Havaintoon tulisi aina muistaa merkitä myös kellonaika.

Vältä huuhkajareviirin häirintää

Asutuista huuhkajareviireistä kirjataan tiedot Tiiraan yllä olevan ohjeen mukaan. Alueyhdistysten vastaavat ottavat mielellään vastaan tietoja myös viime vuosina asutuista huuhkajareviireistä tänä vuonna tehtäviä pesintöjen tarkastuksia varten. Niin uusista kuin vanhoista asutuista reviireistä kannattaa siis vinkata paikallisyhdistyksille.

Huuhkaja on hyvin herkkä laji häirinnälle. Itse pesiä ei kannata lähteä etsimään, koska huuhkaja hylkää erittäin herkästi pesänsä haudonnan ja pienten poikasten aikana.

terH PaaVola

Kari-kurpan pitkä syysmuuttomatka

Teemu Lehtiniemi

BirdLifen heinäkurppatyöryhmän viime kesänä lähettimillä valjastamista heinäkurpista Kari-kurpan lähetin toimi lokakuun 19. päivään saakka. Monipolvisen syysmuuttomatkan viimeiset paikannukset saatiin Nigeriasta.

Karin syysmuuttomatka oli oletettua vaiheikkaampi. Lyhin matka linnuntietä pesimäalueelta viimeiselle paikannuspaikalle on noin 6 200 kilometriä. Karin matka sisälsi kuitenkin vauhtia ja yllättäviä käänteitä. Muutto kesti lähes kaksi kuukautta ja kokonaismatkaksi tuli noin 11 900 kilometriä.

3 200 kilometrin matka 600 kilometrin päähän

Pesimäalueilta Etelä-Karjalasta Kari lähti liikkeelle 13.8. Se lensi kerralla 1 900 kilometriä Kroatiaan, jossa suunta kääntyi yllättäen pohjoiseen. Ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi valikoitui peltoaukea Jelgavan kaupungin lähellä Latviassa. Täältä oli matkaa alkupisteeseen 600 kilometriä. Lentomatkaa oli Karilla kuitenkin takana jo 3 200 kilometriä.

Latviasta Karin matka käynnistyi uudelleen kymmenen päivän visiitin jälkeen 26.8. Se lensi varsin suoraviivaisesti 2 400 kilometrin päähän Välimerelle. Keskellä merta noin 150 kilometrin päässä Maltan saaresta

Kari kääntyi luoteeseen ja laskeutui noin 600 kilometrin päähän Campobasson kaupungin läheisyyteen Italiaan. 5. syyskuuta Kari lähti jälleen liikkeelle – koilliseen. Adrianmeren ylityksen jälkeen suunta vaihtui pohjoiseksi ja uudeksi lomapysäkiksi 750 kilometrin päässä Campobassosta sijaitseva Neusiedler Seen kansallispuisto Itävallassa. Kari pysyi noin kolme viikkoa hyvin pienellä alueella paikallisen viinituvan läheisellä kostealla niityllä.

Välimeren ja Saharan ylitse Nigeriaan

Itävallasta matka jatkui illalla 29.9. Pisimmän yhtäjaksoisen, 4 100 kilometriä pitkän reittilentonsa päätteeksi Kari laskeutui 1.10. Nigeriaan Zarian kaupungin läheisyyteen. Viimeiselle todetulle 300 kilometrin matkalle lounaaseen Kari lähti 7.10. Täällä Kari viihtyi lähellä Niger-joen rantaa ainakin 19.10. saakka. Tämän jälkeen paikannustietoja ei ole saatu.

On todennäköistä, että paikannustiedot loppuivat lähettimen hajottua, eikä Karin liikkeistä saada enää tietoa. Pieni toivo myöhemmistä paikannuksista on kuitenkin olemassa, sillä trooppisessa Afrikassa riittää alueita, joilla ei ole paikannustietoja välittävää gsm-verkkoa. Nigeria ei ollut välttämättä Karin etelänloman päätepysäkki. Kölivuoriston soilla pesivien heinäkurppien talvehtimisalueeksi on ruotsalaistutkimuksissa paljastunut Kongo.

Kari-heinäkurpan muuttomatka oli kaikkea muuta kuin suora linja Etelä-Karjalan ja Nigerian välillä.

Lintuvarusteesta tuet samalla BirdLife Suomen kautta lintujen suojelua. Tervetuloa ostoksille

Kowa 66A

Swarovski Pure NL

Pienestä pinnankerääjästä – BirdLifen kultainen

Helsingin Seudun Lintutieteellisen

Yhdistyksen Tringan jäsen Aleksi

Lehikoinen sai BirdLifen kultaisen ansiomerkin. Lehikoinen on työskennellyt lintuharrastuksen ja -tutkimuksen parissa Hangon lintuasemalla, rariteettikomiteassa, Tringassa ja Luomuksen linnustonseurannassa.

Jukka Hintikka

Lintuharrastuksen Lehikoinen aloitti vuonna 1987 espoolaisena kolmasluokkalaisena. Pesimälinnuston seuranta ei ollut vielä harrastuksen alkutaipaleella mielessä.

”Ensimmäiset vuodet olivat lajien keräilyä. En kirjannut aluksi ylös muita havaintoja kuin vuodenpinnat”, Lehikoinen kertoo.

Isä ilmoitti Aleksin mukaan Helsingin Seudun Lintutieteelliseen Yhdistykseen Tringaan ja yhdistyksen retkille. ”Tringan bussiretki Hankoon 22.10.1988 oli huikea. Nähtiin mustaleppälintu, kiljukotka ja tunturikiuru.” Myös Aleksin pikkuveljet Samuli ja Petteri rupesivat harrastamaan lintuja.

”Kun Tringan nuorisojaosto aloitti 1992, niin tapasin siellä muita silloisia nuoria lintuharrastajia. Tajusin, että voi retkeillä muutenkin kuin pinnojen perässä”, Lehikoinen kertoo.

Lehikoinen perusti Jere Toppin kanssa vuonna 1992 talvilintureitin silloisille kotinurkilleen Espooseen. Reit-

Jukka Hintikka

Jyväskylän yliopistossa tilastotieteen lehtorina työskentelevä Harri Högmander on toiminut aktiivisesti lintuharrastuksen ja -tutkimuksen parissa yli 40 vuoden ajan. BirdLife Keski-Suomen hallituksessa hän on ollut yhteensä 16 vuotta, joista kahdeksan puheenjohtajana. Keski-Suomen linnut -lehden päätoimittajana hän oli vuosina 2002–2010.

Högmander oli 1980-luvulla vastuussa järjestyksessä toisen valtakunnallisen, pesimälintujen levinneisyyttä kartoittavan lintuatlaksen toteutuksesta Keski-Suomessa. Seuraavalla vuosikymmenellä hän vastasi yhdistyksen omasta atlastutkimuksesta.

”Pesimälinnuston seurantoihin kannattaa osallistua, koska niissä toteutuu lintuharrastuksen kaksi tärkeintä seikkaa: se on hauskaa ja hyödyllistä”, Högmander kertoo. ”Laskennoissa jokainen havaittu lintu päätyy vihkoon. Atlasretkellä oppii emojen varoitusääniä ja maas-

topoikasten kitinöitä ja tietenkin lajien pesimistapoja”, Högmander muistuttaa.

BirdLife Suomen hallituksessa Högmander toimi kaksi vuotta ja edustajiston puheenjohtajana kuusi vuotta. Maailman lintujen suomenkielistä nimistöä ylläpitävässä BirdLifen nimistötoimikunnassa hän on ollut vuodesta 2004.

Hallitustyön lisäksi Högmander on toiminut BirdLife Keski-Suomessa muun muassa tiedottajana ja aluerariteettikomitean jäsenenä. Hän kannustaa ihmisiä mukaan lintuyhdistysten toimintaan.

”Lähde mukaan, tarjoudu tekemään jokin pikku homma tai kysy, missä voisit jelpata. Ei se tarkoita loputonta urakointia eikä välttämättä vaadi hurjaa asiantuntemusta. Lintukävelyjen opastus, pönttö- tai tornitalkoot, nettisivun päivitys, lehden teossa avustaminen, Tiira-havisten siivoaminen, vanhojen lehtien skannaaminen, näitä riittää”, Högmander kertoo.

Säänkestävyys on lintulaskijalle joskus tarpeen, kuten Aleksi Lehikoinen osoittaa.

Jouni riiHiMäki

Harri HögMander

pinnankerääjästä linnustonseurannan ammattilaiseksi

kultainen ansiomerkki Aleksi Lehikoiselle

tiä lasketaan edelleen joka talvi. ”Heti ensimmäisessä laskennassa nähtiin varpuspöllö. Sitä ei ole sen jälkeen havaittu reitillä. Se innosti”, Lehikoinen muistelee.

Lintuasemat tulevat tutuiksi

Tringan 1990-luvun nuorisojaoston retket suuntautuivat usein Hangon lintuasemalle, josta tuli tärkeä retkikohde. Vuosien varrella Lehikoinen on viettänyt Haliaksella noin 1 200 vuorokautta. Into vei myös Haliaksen asemanhoitajaksi.

”Kriittisen määrityksen oppiminen oli meille tosi tärkeää. Hangon lintuasema oli hyvä paikka sen harjoitteluun. 1990-luvulla harrastukseni oli oppimista löytämään ja tuntemaan lintulajeja.”

Haliaksen lisäksi Aleksi Lehikoinen on viettänyt pitkiä ajanjaksoja muillakin lintuasemilla, kuten Lemlandin Lågskärillä. Lintuasemat ovat osa linnustonseurantaa, mutta myös erinomaisia paikkoja oman lintutuntemuksen kehittämiseen.

”Ilman lintuasemia en olisi oppinut ollenkaan niin paljon linnuista kuin olen oppinut. Ne ovat hyviä tukikohtia viettää aikaa samanhenkisten kanssa ja niillä näkee paljon ja monipuolisesti lintuja. Haliaksella tehdään tosi tärkeää työtä, kun sinne tuodaan nuoria lintuharrastajia.”

Linnustonseurannan ammattilaiseksi

Tutkijan ura imaisi 2000-luvulla Lehikoisen mukanaan. Monet julkaisut ovat käsitelleet lintukantojen muutoksia sekä muuton ajoittumista. Joitakin varten Lehikoinen otti lintuasemien aineistot käsittelyyn.

”Lintuasemat tuottavat tietoa etenkin fenologian

muutoksista, mutta aineistosta pääsee käsiksi myös sellaisten lajien kannanmuutoksiin, joita ei voi seurata pesimälaskennoilla. Venäjälle muuttavien kuovisirrien ja suosirrien kantaa pitää seurata joko muutto- tai talvialueilla”, Lehikoinen kertoo.

Lehikoinen kannustaa kaikkia lintuharrastajia osallistumaan linnustonseurantaan.

”Jos on epävarma, kannattaa aloittaa helpoimmista. Vesilintulaskennassa karulla järvellä pärjää, jos tuntee telkän, tavin ja sinisorsan. Talvilintulaskentoja voi tehdä porukalla kokeneempien kanssa. Jos talvilintulaskenta on jo hanskassa, voi laajentaa osaamistaan kesäkauden piste- tai vakiolinjalaskentoihin”, Lehikoinen kertoo.

Vuosia rariteettikomiteassa

Lehikoinen toimi 14 vuotta harvinaisuushavaintoja tarkastavassa rariteettikomiteassa ja sitä ennen Tringan aluerariteettikomiteassa. Työ opetti tekijäänsä.

”Eniten pidin siitä, että oppi valtavasti uutta määrityksestä ja pääsi kehittämään uusia määrityskriteereitä. Piti miettiä, miten jokin laji tai alalaji voidaan ylipäänsä määrittää. Siinä oppi ja kehittyi itse valtavasti”, Lehikoinen kertoo Rariteettikomitea tukee olemassaolollaan linnustonseurantaa. Moni aiemmin harvinainen laji on runsastunut no-

peasti, kuten pesimälinnustoon vakiintumassa oleva jalohaikara.

”On monia lajeja, joiden esiintymiskuva muuttuisi huomattavasti, jos rariteettikomiteaa ei olisi lainkaan. Havaintoja vaikkapa hävinneestä kultasirkusta tulisi joka vuosi”, Lehikoinen toteaa.

Jos olet epävarma osaamisestasi, aloita helpoimmista: ruokintapaikkaseurannasta tai vesilintuseurannasta. Laskentaa voi harjoitella milloin vain ja kokeilla, miltä vaikkapa linjalaskenta tuntuu. Seurantoihin ei ole sitoutumispakkoa, eikä samaa reittiä ei tarvitse laskea 20 vuotta perätysten. Saman laskennan toistaminen jo kahtena eri vuonna tuottaa arvokasta tietoa. Jos on osallistunut talvilintulaskentoihin, niin kannattaa kokeilla pesimäaikaisia piste- tai vakiolinjalaskentoja. Vakiolinjat ovat tärkein työkalu pesimälinnuston seurantaan. Monia seurantoja voi tehdä porukalla tai harjoitella kulkemalla kokeneemman mukana. Ota retkelle aina mukaan hyvät eväät!

Lisätiedot Luomuksen linnustonseurannasta: www.helsinki.fi/fi/luomus/ havainnot-ja-seurannat/linnustonseuranta-ja-rengastus

Jukka Hintikka

Vantaalla asuva Jouni Lamminmäki on tehnyt vapaaehtoistyötä lintuharrastuksen ja lintujen parissa yli neljän vuosikymmenen ajan. Hän on toiminut Suomenselän Lintutieteellisen Yhdistyksen hallituksessa 1987–2011 ja puheenjohtajana kymmenen vuotta. Vuodesta 2010 lähtien hän on toiminut yhdistyksen taloudenhoitajana ja jäsensihteerinä. Vuosina 2006–2010 hän oli vastuussa kolmannen valtakunnallisen, pesimälintujen levinneisyyttä kartoittavan lintuatlaksen toteutuksesta Suomenselällä.

BirdLife Suomen hallituksessa Lamminmäki toimi kymmenen vuoden ajan, joista kahdeksan sihteerinä. Viimeiset 20 vuotta hän on toiminut aktiivisesti BirdLife Suomen edustajistossa. Lisäksi hän on ollut yli 20 vuotta Suomen Lintuvaruste Oy:n hallituksessa ja kehittänyt sen toimintaa.

Lamminmäki on aktiivinen rengastaja ja toimii Luomuksen rengastajatoimikunnan sihteerinä. Erityisen ansioitunut hän on petolintujen tutkimuksessa ja suoje-

lussa. Hän on rengastanut yli 400 kalasääskeä ja yli 100 meri- ja maakotkaa.

”Petolintuseuranta on mielenkiintoista luonnossa liikkumista, jossa näkee samalla metsäluonnon tilanteen. Petolintuseurantaan voi osallistua myös vain muutaman lajin osalta eikä tarvitse ottaa haltuun kerralla koko seurantaan kuuluvaa lajistoa. Petolinnun pesiä etsiessä löytää usein myös hyviä marja- ja sienipaikkoja”, Lamminmäki kertoo.

Lamminmäki on mukana maakotkien seurantahankkeessa, joka on tuottanut arvokasta tietoa muun muassa tuulivoimahankkeiden ympäristövaikutusten arviointiin. Tuulivoimahankkeiden seurantaryhmissä hän on antanut lausuntoja, jotka ovat auttaneet suojelemaan maakotkien pesimäalueita. Jounin panos Suomen eteläisimpien pesivien maakotkien suojeluun on merkittävä.

”Viime vuosina olen petolinturengastuksen ohella keskittynyt miettimään, miten saataisiin turvattua uljaiden lintujen elämä vihreän siirtymän aikana, jota kuitenkin myös tarvitaan”, Lamminmäki pohtii.

Markku saarinen

Leena Tervaportti nimettiin vuoden retkikummiksi

Suvi Riihiluoma

Turkulainen Leena Tervaportti on toiminut Turun Lintutieteellisen Yhdistyksen (TLY) retkikummina kuusi vuotta, mutta on aloittanut uransa yhdistyksen retkijärjestelyistä huolehtivana retkivastaavana jo 13 vuotta sitten.

TLY:n vilkkaan retkitoiminnan organisointi ja retkien käytännön järjestelyt vaativat retkivastaavalta suurta työpanosta ympäri vuoden. Tervaportti on huolehtinut tästä tehtävästä ansiokkaasti sen lisäksi, että hän opastaa itse lukuisilla erilaisilla retkillä vuosittain.

Hän on asiantunteva ja helposti lähestyttävä opas, jonka retkiä leimaavat havainnoinnin ja tunnistamisen ilo, yhdessä olo ja luonnossa liikkuminen. Retkeläiset saavat keskittyä lintujen tarkkailuun ja retkistä nauttimiseen, kun myös retken järjestelyt on taidokkaasti hoidettu.

Vuoden retkikummi on valittu vuodesta 2005 alkaen. BirdLife Suomen jäsenyhdistyksissä toimivat noin 200 retkikummia ovat aktiivisia lintuharrastajia, jotka järjestävät linturetkiä erityisesti yleisölle ja aloittelijoille. Vuoden retkikummi 2024 on Leena Tervaportti.

Hopeisia ansiomerkkejä

Kirsi Peltonen

BirdLife Suomen hallitus on myöntänyt hopeisia ansiomerkkejä ansioituneille lintuharrastajille. Hopeinen ansiomerkki voidaan myöntää valtakunnallisesti tai paikallisesti merkittävästä ja yleensä pitkäaikaisesta, vähintään 15 vuotta jatkuneesta toiminnasta lintujen harrastuk-

sen, tutkimuksen, suojelun ja/tai yhdistystoiminnan hyväksi.

Vuonna 2024 hopeinen ansiomerkki on myönnetty seuraaville henkilöille:

– Margus Ellermaa (Helsinki)

– Aarne Hagman (Kuopio)

– Mikko Heikkinen (Espoo)

– Jukka Hintikka (Helsinki)

– Mikko Hänninen (Kauhava)

– Jarmo Jokinen (Muurame)

– Aili Jukarainen (Helsinki)

– Matti Koivula (Espoo)

– Kim Kuntze (Tampere)

– Andreas Lindén (Helsinki)

– Kristiina Nyholm (Äänekoski)

– Markus Piha (Espoo)

– Tuomo Pihlaja (Hankasalmi)

– Mikko Pärssinen (Kuopio)

– Kalle Ruokolainen (Nurmes)

– Jorma Tuomainen (Kuopio)

– Jyrki Uotila (Kuopio)

– Kimmo Virta (Raasepori)

– Kaisa Välimäki (Helsinki)

– Reima Välivaara (Jyväskylä)

– Risto Willamo (Raasepori)

– Sami Ylistö (Jyväskylä)

Edustajiston syyskokous pidettiin 17.11. Vantaalla. Lauantaina kokouksen aattona juhlittiin 50-vuotiasta Helsingin Seudun Lintutieteellistä Yhdistystä Tringaa suojeluaiheisella seminaarilla ja illallisella. Kokoukseen osallistui 79 edustajaa (joista 22 etänä) 26 jäsenyhdistyksestä. Vuoden 2025 jäsenmaksun suuruus, toimintasuunnitelma ja talousarvio hyväksyttiin ja vahvistettiin.

Hanna Aalto valittiin jatkamaan liittohallituksen varapuheenjohtajana kau-

den 2025–2026. Liittohallitukseen valittiin kaudelle 2025–2026 Jaakko Asplund, Hannu Lehtoranta, Jyrki Mäkelä ja Jukka Ylikarjula (uusi). Hallituksessa jatkavat kaksivuotiskautensa toisen vuoden puheenjohtaja Mika Asikainen sekä jäsenet Pirkka Aalto, Olli Haukkovaara, Aila Tarvainen ja Petri Varjonen Tiira-lintutietopalvelun uuden version kehityksestä esitettiin tilannekatsaus. Uusi versio julkaistiin 3.6. Alkuvaiheessa käytössä olevia ominaisuuksia ovat havaintojen kirjaaminen mobii-

liystävällisellä lomakkeella ja omien havaintojen muokkaus. Uuteen versioon on tähän mennessä kirjautunut 1 000 käyttäjää ja havaintoja sillä on ilmoitettu yli 30 000.

Kokouksessa palkittiin vuoden nuori lintuharrastaja Pyry Laurikka (ks. s. 21), vuoden retkikummi Leena Tervaportti (ks. s. 20) ja vuoden Tiira-yhdistyskäyttäjä Petteri Mäkelä (ks. s. 21).

Edustajisto antoi julkilausuman, jossa vedotaan erityisesti kuntapäättäjiin lintuturvalliseen rakentamiseen siirtymiseksi.

Kevätkokous Kuopiossa

Edustajiston kevätkokous järjestetään 22.–23.3. Kuopiossa. Sääntömääräisinä asioina käsitellään muun muassa vuoden 2024 vuosikertomus ja tilinpäätös. Samalla juhlitaan 50 vuotta täyttänyttä Lintuyhdistys Kuikkaa. Edustajisto on BirdLife Suomen ylin päättävä elin, joka kokoontuu kahdesti vuodessa. Mikäli haluat kysyä, ehdottaa tai vaikuttaa BirdLife Suomen toimintaan, ota yhteyttä oman yhdistyksesi edustajaan. Edustajat löydät verkkosivulta www.birdlife.fi/edustajisto/.

Inka Plit

Turkulainen Leena Tervaportti on paitsi ahkera retkiopas, myös ansioitunut TLY:n retkivastaava.

Nuorten palsta

Pyry Laurikka on vuoden nuori lintuharrastaja

Aleksi Mikola

Helsinkiläisen 19-vuotiaan Pyry Laurikan sydäntä lähellä ovat etenkin lintuasemat. Hangon lintuasemalla hän on vuodesta 2019 alkaen ehtinyt viettää yli 300 vuorokautta, ja muista asemista tutuiksi ovat tulleet myös Säppi, Lågskär, Jurmo, Rönnskär, Söderskär ja Aspskär. Laurikka tuntee lintuasemarutiinit ja on kunnostautunut erityisesti lintujen muuton havainnoinnissa. Hänet voi jättää vastuuseen havainnoinnista kovempanakin

Nuori, tule mukaan!

www.birdlife.fi/nuoret

–

muuttopäivänä. Viime vuoden alusta hän on ollut jäsenenä Hangon lintuasemaa hallinnoivassa toimikunnassa. Valtakunnalliseen linnustonseurantaan Laurikka on osallistunut laskemalla pesimälinnuston vakiolinjoja jo kolmena kesänä. Tänä vuonna hän oli lisäksi mukana BirdLifen ja Luomuksen retkikunnassa, joka selvitti meneillään olevassa lintuatlaksessa (ks. s. 14) pesimälintujen levinneisyyttä Lapin heikosti kartoitetuilla alueilla. Laurikka jakaa lintutietouttaan myös muille toimimalla oppaana monenlaisilla linturetkillä, kuten torniopastuksissa ja nuorten lintuasemaretkillä.

BirdLife Suomi on vuodesta 2000 lähtien valinnut vuoden nuoren lintuharrastajan. Palkinnolla halutaan kannustaa nuoria aktiiviseen lintuharrastukseen ja järjestötoimintaan. Vuoden nuori lintuharrastaja 2024 on Pyry Laurikka.

Liity BirdLifen Suomen WhatsApp-keskusteluryhmään koko Suomen nuorille (alle 29-vuotiaille) lintuharrastajille. Mukaan ovat tervetulleita sekä aloittelijat että pidempään harrastaneet nuoret. Ohjeet verkkosivulla.

– Löydä harrastuskavereita: ota yhteyttä sinua lähimmän nuorten linturyhmän yhteyshenkilöön. Ajantasaiset tiedot verkkosivulla.

– Sivuilta löydät myös tietoa, miten pääsee alkuun lintuharrastuksessa. Mukana vinkkejä myös huoltajille ja opettajille.

Vuoden nuorella lintuharrastajalla on noin vuoden verran miehitysvuorokausia eri lintuasemilla.

Petteri Mäkelästä vuoden Tiira-yhdistyskäyttäjä

Rane Olsen

Porilainen Petteri Mäkelä on ollut Porin Lintutieteellisen Yhdistyksen (PLY) toimeliain Tiira-lintutietopalvelun yhdistyskäyttäjä jo vuosien ajan. Hän on kunnostautunut havaintoaineiston laadunvalvontatyössä selvittäen lukemattomien tavalla tai toisella poikkeuksellisten havaintojen taustoja ja oikeellisuutta.

Lisäksi Mäkelä on tehnyt esimerkiksi yli 2 500 koontihavaintoa. Koontihavainnoksi yhdistetään useita samalta paikalta samasta linnusta tai linnuista ilmoitettuja havaintoja, minkä ansiosta Tiiran käyttäjät näkevät tiedon yhdellä rivillä jopa kymmenien samanlaisten rivien sijaan.

Mäkelä on myös ahkera havainnoija, ja on tallentanut Tiiraan yli 150 000 omaa lintuhavaintoaan. Hän toimii PLY:n mediayhteyshenkilönä, ja pystyy havainnointi- ja yhdistyskäyttäjäaktiivisuutensa ansiosta vastaamaan asiantuntevasti monenlaisiin tiedusteluihin.

Yhdistyskäyttäjät ovat lintuyhdistysten valtuuttamia vapaaehtoisia asiantuntijoita, jotka seuraavat, tarkistavat ja tekevät koontihavaintoja Tiiralintutietopalveluun tallennetuista havainnoista. Vuoden Tiira-yhdistyskäyttäjä 2024 on Petteri Mäkelä.

Vuoden Tiira-yhdistyskäyttäjän voi tavata niin retkeltä kuin tietokoneen ääreltä.

Jänkäsirriäisestä maailmanlaajuisesti uhanalainen

–

karikukosta

ja suosirristä silmälläpidettäviä

Jänkäsirriäisen pesimäseutua ovat avosuot, mutta muuttomatkoilla ja talvialueilla se viihtyy erityisesti kahlaajarannoilla.

Uusimmassa arviossa todettiin maailmanlaajuisesti uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi 14 uutta kahlaajalajia. Lisäksi kahden kahlaajalajin uhanalaisuusluokkaa korotettiin. Suomessa tavattavista lajeista muutokset koskivat jänkäsirriäistä, karikukkoa, suosirriä, kuovisirriä ja tundrakurmitsaa.

Satelliittimaakotka

Jukka Hintikka

Suomessa jänkäsirriäisiä pesii tuoreimpien arvioiden mukaan noin 18 000 paria. Koko maailman kanta on arvioitu enintään 40 000–50 000 pariksi. Reilu kolmannes maailman ja 75 prosenttia EU:n jänkäsirriäisistä pesii Suomessa, joten sen suojelu on erityisesti Suomen vastuulla.

Jänkäsirriäisen kannan arvioidaan pienentyneen maailmanlaajuisesti yli 30 prosenttia vuoden 2010 jälkeen. Taantumisen syyt ovat osin epäselvät, mutta soiden tilan heikkeneminen ojituksen vuoksi on pitkällä aikavälillä vähentänyt lajille sopivaa pesimäympäristöä erityisesti Suomessa. Ilmastonmuutos ja maankäytön muutokset ovat tuhonneet lajille sopivia levähdysalueita ja talvehtimispaikkoja Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa.

Karikukko on luokiteltu Suomessa jo erittäin uhanalaiseksi. Saaristossa pesivän karikukon vähenemisen taustalla on

Oleg talvehtii

Suomessa, Kanerva Venäjällä

BirdLifen uudet satelliittikotkat Kanerva ja Oleg varttuivat onnellisesti lentokykyisiksi nuorukaisiksi. Syysmuutollaan linnut seurasivat sisarustensa jälkiä: Kanervan tie vei itään, Olegin länteen.

Tero Toivanen

Kesällä 2024 satelliittilähettimen sai jälleen kaksi uutta maakotkanuorukaista. Linnut varttuivat tutuissa kuusamolaisissa pesissä: Kanervaa ennen ovat maailmalle samasta pesästä ponnistaneet talvella 2022 Ukrainassa ammutuksi tullut Klasu sekä viime syksyyn asti seurattu Jati, ja Oleg on puolestaan talven 2024 pakkasiin Suomessa menehtyneen Aarnin pikkuveli.

Kanerva seurasi tuttua reittiä

Nuoret maakotkat näyttävät lähtevän ensimmäiselle syysmuutolleen Kuusamosta jo lokakuun alkupäivinä. Etelämpänä, minne talvi iskee myöhemmin, maakotkien tiedetään viivyttelevän synnyinpaikoillaan selvästi kauemmin. Kanervan muuttosuunta osoittautui samaksi kuin isoveljillään: matka kulki itärajan pinnassa kohti Laatokkaa, missä vastaan tuli ensimmäinen empimisen paikka. Isot vesistöt eivät ole maakotkan mieleen, ja aiemmista seurantalinnuista vain Jati on uskaltautunut suurjärven ylle. Lopulta Kanervakin kiersi Laatokan turvallisesti koillispuolelta.

Klasu ja Jati päätyivät talveksi Ukrainaan asti, mutta Kanerva painoi jarrua jo lokakuun lopulla ehdittyään Moskovan länsipuolelle. Talvehtimisalue näyttääkin nyt löytyneen Kekkosen valtakaudelta tutun Zavidovon kansallispuiston tuntumasta, harvaan asutulta pienten peltolaikkujen kirjomalta alueelta. Lokakuun lopun jäl-

keen Kanerva on liikkunut hyvin vähän, vaikka pienen siirtymän kohti etelää se joulukuussa tekikin.

Oleg päätyi Lounais-Suomeen

Olegin syysmuutto oli varsin lyhyt, mutta sen aikana lintu päästiin myös näkemään monin paikoin. Suomenlahden rannikolle saavuttuaan Olegin suunta kääntyi länteen, minkä jälkeen lintu ylitti muun muassa Helsingin Vanhankaupunginlahden ja yöpyi keskellä metropolia Kauniaisissa! Muuttomatkaan sisältyi myös pyörähdys Hangon keskustan yllä. Valitettavasti Hangon lintuasemalta Olegia ei kuitenkaan tavoitettu. Olegin lopullinen talvehtimisalue, Aarnin tavoin, näyttää olevan Varsinais-Suomessa. Ravintoa maakotkalle tarjoavat siellä etenkin hirvieläinten haaskat. Loppuvuoden Oleg onkin seikkaillut varsin suppealla alueella, epäilemättä ruokapöydästä toiseen siirtyen. Olegin tarkempaa sijaintia ei tässä suojelusyistä kerrota.

Seuranta jatkuu

Mikäli Kanerva ja Oleg selviävät talvesta, niiden kevätmuuttoa seurataan muun muassa BirdLifen verkkosivuilla jälleen suurella mielenkiinnolla. Valitettavasti viime syksyyn asti seuratun Jatin lähetin näyttää tuntemattomasta syystä hiljentyneen, joten jo mielenkiintoisia tuloksia antanut maakotkan ensimmäisten elinvuosien seuranta on tältä osin loppunut.

useita syitä, kuten pesimätuloksen heikkeneminen ja elinympäristöjen tuhoutuminen esimerkiksi umpeenkasvun myötä. Myös vieraspeto minkin on todettu haittaavan karikukon pesintää.

Suosirrin maailmankanta on taantunut tällä vuosituhannella vähintään viidenneksellä. Suomessa suosirrejä pesii kahdella alueella. Lapin tuntureilla pesivä alalaji on luokiteltu kansallisesti silmälläpidettäväksi. Perämeren ja Pohjanlahden rantaniityillä paikoittain pesivä alalaji on puolestaan erittäin uhanalainen.

Muuttolintujen suojelussa rajat ylittävä yhteistyö on äärimmäisen tärkeää. Kaikki nyt uhanalaislistalle nostetut kahlaajat ovat muuttolintuja, joista useimmat sukkuloivat jänkäsirriäisen tavoin eri mantereiden väliä kahdesti vuodessa.

Maailman noin 11 000 lintulajista jo 2 300 on luokiteltu uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi.

Satelliittimaakotka Kanervan (violetti) ja Olegin (punainen) syysmuutto vuonna 2024. Olegin liikkeitä talvehtimisalueella Varsinais-Suomessa ei kartalla näytetä.

Markku HuHta-koiVisto

©oPenstreetMaP

Kevät on monella lintujärvellä parasta lintuaikaa. Hirvijärvi ei ole poikkeus, vaan se

toisinaan runsaita vesilintu- ja kahlaajamääriä.

Harrastusvinkki: lähde lähiretkelle!

Lintuja voi lähteä katsomaan toiselle puolen maapalloa.

Yhtä hyvin voi valita, että liikkuu vuodesta toiseen samoilla, lähellä kotia olevilla paikoilla. Lähiretkeily avaa ikkunan linnuston muutoksiin vuosien ja vuodenaikojen välillä.

Jukka Hintikka

Harri Hutrin lähiretkikohde on Hirvijärven tekoallas Seinäjoen–Lapuan alueella. Se valmistui vuonna 1974. Samoihin aikoihin Hutri kävi ensi kerran altaalla linturetkellä. Retkeily Hirvijärvellä on jatkunut sen jälkeen vuosittain.

Kun Hutri muutti kymmenen vuotta sitten viiden kilometrin päähän altaasta, siitä tuli lähes jokapäiväinen retkikohde.

“Keväästä syksyyn käyn altaalla melkein päivittäin. Kun järvi on jäässä, niin silloin vähän harvemmin”, Hutri kertoo.

Lähiretkeily samalla paikalla vuodesta toiseen tuo esiin muutokset linnustossa. Hutrin havaintojen mukaan Hirvijärvellä näkyvät samat trendit kuin muualla Etelä-Suomen linnustossa. Havaintonsa Hutri on tallentanut vuodesta 1992 alkaen tietokantaan. Parhaat havainnot Hutri tallentaa Tiira-lintutietopalveluun.

“Alkuvuosina altaalla näkyi sellaisia lintuja, joita sisämaassa ei ollut sil-

loin tottunut näkemään. Läpimuuttavia kahlaajia, paljon pesiviä naurulokkeja ja muuta. Ensimmäisinä vuosina oli tolkuttomasti sorsia verrattuna nykyiseen. Nyt vesilinnusto köyhtyy ja kahlaajat vähenevät”, Hutri kertoo.

Huikeita havaintoja Hirvijärveltä

Lähiretkeily altaalla on tarjonnut Hutrille hienoja havaintoja, varsinkin vesilintujen ja kahlaajien osalta.

“Syksyllä 1993 oli massiivinen allimuutto. Järvellä nähtiin päivän aikana 7 000 allia, kun täällä sisämaassa on tottunut enintään muutaman kymmenen allin parviin. Muutto meni silloin poikkeuksellisen lännessä”, Hutri muistelee.

“Elokuussa 2000 kuljin patopenkkaa alas, kun edestäni lähti tunturipöllökoiras. Epäilin ensin, että näin näkyjä, kun sellainen tuli kesäaikaan vastaan. Pari kertaa piti katsoa, ennen kuin uskoin silmiäni.”

Kaikkien retkien määrää altaalle Hutri ei ole laskenut, mutta yksin vuosina 2010–2016 Hutri kävi altaalla 406 päivänä. “En ole erityisen pinnahenkinen, mutta altaalla on havaittu 236 lintulajia. Niistä olen itse havainnut noin 225”, Hutri kertoo.

Joskus kohdalle sattuu lintumielessä huonoja retkiä, mutta niidenkin jälkeen jaksaa lähteä uudestaan samoille seuduille. “Lintumäärien seuranta samalla paikalla on mielenkiintoista, vaikka ei paljon lintuja näkisikään”, Hutri summaa.

kerää keväällä

Harri Hutri retkeilee ennen kaikkea Hirvijärven altaalla. Retkiä altaalle on kertynyt satamäärin.

Harri Hutri

Harri Hutri

Huuhkaja – My Favorite Waste of Time

Jere Toivola

Otsikossa mainitun englanninkielisen kappaleen julkaisi Owen Paul vuonna -86. Siinä laulaja nimeää rakkaansa suosikkiajanhukakseen. Aikansa tuote, ei siinä mitään.

Hieman erilaisessa asiayhteydessä tuo lause tuli mieleen eräällä pirkanmaalaisella huuhkajareviirillä joitain vuosia myöhemmin. Aamulla löytyi hakkuun reunasta oksennuspallo, josta suivaantuneena reviiriä tutkittiin keskikesän kiehuvassa kuumuudessa useampi tunti. Enempää ei löytynyt. Edelleen tuo lause sopii täydellisesti huuhkajaharrastukseen.

Rengastusmäärien takia ei huuhkajamailla tule kuljettua. Parhaimmillaan koko kevään ja kesän uurastus tuo rengastusvihon sivuille joitain kymmeniä rengastuksia. Huuhkajaharrastuksessani keskityn tiedossa olevien reviirien kattavaan tarkistamiseen, sekä uusien reviirien ja pesäpaikkojen löytämiseen. Tietysti on myös tärkeää saada poikasmäärät ylös sekä rengastettua poikaset, jotka ovat rengastettavissa.

Teknologian kehitys on helpottanut rengastajan työtä. Aiemmin apuna kulki peruskartta ja kompassi. Nykyään harrastajan taskussa kulkevat koko Suomen maastokartat mukavasti älylaitteessa. Samasta vempeleestä löytyy tuoreehkoja ilmakuvia, joista hakkuut, avoimet kalliorinteet ja muut pesintään sopivat biotoopit on helppo havaita.

Keväisillä kuuntelureissuilla atrapin virkaa toimitti aikoinaan kasettisoitin tai keraaminen pöllöpilli. Nykyään atrappina toimii bluetooth-kaiutin, johon saa yh-

distettyä puhelimesta lukemattoman määrän erilaisia huuhkajan ääniä. Myös tieto havaituista linnuista kulkee miltein reaaliajassa. Käytännön maastotyö ei alkuajoista ole kuitenkaan muuttunut. Edelleen pesät on haettava maastosta jalan.

Kiinnostukseni huuhkajiin olen aikanaan perinyt isältäni, joka vei minua metsään ennen kuin osasin edes kävellä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen minua edelleen kiehtoo lajissa haastellisuus ja yllätyksellisyys. Pesäpaikat vaihtelevat suuresti. Jotkut pesivät vuodesta toiseen ikiaikaisilla pöllövuorilla, toiset tyytyvät vaatimattomampiin hakkuurinteisiin sekä tavallisiin kangasmetsiin, joiden lähistöltä usein löytyy kaatopaikka, maatila tai muu hyvä ruoka-apaja. Vuosien varrella on pesiä löytynyt myös moottoritien kallioleikkauksesta, teollisuushallien sisältä ja palaneen autiotalon välikatolta.

Harrastukseni alkuajoista yli neljännesvuosisata sitten arasta ja pesänsä rauhallisille metsäalueille tekevästä linnusta on vuosien mittaan kuoriutunut röyhkeä opportunisti, joka ei kavahda ihmistoimintaa. Pesinnät löytyvät yhä useammin ihmisen vahvasti muokkaamasta ympäristöstä.

Harrastukseni on vienyt minua moniin paikkoihin, ja sen kautta olen päässyt tapaamaan ihmisiä eri puolilta maailmaa ja saanut elinikäisiä ystäviä. Olen katsellut keväisen täysikuun valossa huuhkajaparin kiihkeää soidinta. Olen väistellyt pesäänsä puolustavan huuhkajanaaraan hyökkäyksiä kesäyössä. Olen hikoillut hakkuilla ja kiipeillyt kallion jyrkänteillä. Ja juuri kaiken tämän takia huuhkaja on minun favorite waste of time.

Ota käyttöön uusi Tiira

Aki Arkiomaa

Tiira-lintutietopalvelusta on vanhan, perinteisen version lisäksi käytössä nyt myös uusi versio. Uutta versiota on helppo käyttää tietokoneen lisäksi myös puhelimen selaimella.

Havaintojen tallennus on helppoa uudella Tiiralla. Tässä ja nyt -toiminnolla laite hakee mobiilissa automaattisesti havainnolle paikan ja ajan. Käytössä on nyt havaintojen kirjaaminen ja omien havaintojen haku. Lisäominaisuuksia tulee vuoden aikana.

Uuteen Tiiraan kirjaudutaan vanhan Tiiran kautta. Linkki uuteen versioon löytyy Tiiran etusivun valikosta. Tarkat ohjeet kirjautumiseen löydät BirdLifen kotisivuilta Vinkkejä Tiiran käyttöön

Eri käyttöjärjestelmien kanssa yhteensopiva uusi Tiira korvaa Android-pohjaisen Tiira Nomadin. Se poistuu käytöstä syksyllä 2025.

www.birdlife.fi/havainnot/ tiira/uusi-ukk/

Havainnoija-symbolia on helppo raahata kartalla. Uudessa Tiirassa voi ilmoittaa joko havainnoijan tai linnun paikan tai molemmat.

aki arkioMaa

Kuu kiuruista kevääseen

Ville-Pekka Liimatainen

Peltomaiseman tyyppilaji kiuru ja selvästi harvalukuisempi kangaskiuru eivät ulkonäöllään koreile, mutta laulunlahjoja löytyy molemmilta. Kummankin lajin etujoukot palaavat Suomeen jo varhain kevättalvella.

Kiuru, sånglärka (Alauda arvensis)

Pään kuviointi Laajalti valkea silmänympärys sulautuu silmäkulmanjuovaan. Poski viiruinen.

Rinnan pohjaväri Vaaleanruskea, vatsaa tummempi.

Siiven kuviointi Takareuna lennossa näkyvästi valkea.

Kangaskiuru, trädlärka (Lullula arborea)

Silmäkulmanjuova selkeä, kärjet kohtaavat takaraivolla. Poski punertavanruskea ja viiruton.

Valkea kuten vatsa.

Siiventaipeella peitinhöyhenissä mustavalkea kuvio. Ei valkeaa takareunaa. Pyrstö Keskipitkä. Reunat koko pituudelta puhtaan valkeat.

Laulu Pulppuavan pirteänä rullaavaa katkeamatonta liverrystä, yleensä laululennossa.

Elinympäristö Avoin maisema; viljelysmaat, niityt ja nummet.

Huomattavan lyhyt. Reunat vaaleanruskeat, valkeaa lähinnä kulmissa.

Heleää yksinkertaisten teemojen toistelua kiihtyvään tahtiin ja laskevaan sävyyn. Vaihtaa aihetta pienin välitauoin, laulaa myös puussa istuen.

Metsäisempi maasto; aukkoiset mäntykankaat, kalliomänniköt ja hiekkakuopat.

Lintutietoa keltanokille

– opeta lintujen tunnistamista Lintuvisan avulla

Mikä Lintuvisa?

Luokan, opetusryhmän tai koulun oma lintujentunnistuskilpailu.

Kenelle?

Koululuokille ja oppilaitoksille.

Sarjat: 1–3 lk, 4–6 lk, 7–9 lk ja avoin sarja (toinen aste).

Miten?

Ryhmä opiskelee lintujen tunnistusta ja pitää lopuksi hauskan Lintuvisan, jossa kilpaillaan parhaan lintutuntijan tittelistä. Meiltä saatte innostavat, maksuttomat materiaalit ja pienet palkinnot kaikille!

www.birdlife.fi/lintuvisa Tutustu:

Missä? Luokkatilassa.

Milloin?

Milloin vain ryhmän oman aikataulun mukaan.

Lajipari

Kiuru Kangaskiuru

Minulla on pihassa lintujen talviruokintapaikka ja taukotuvasta tehty kuvauskoju, josta kuva on otettu. Aloitin lintujen seuraamisen ja kuvaamisen vuonna 2020, kun jäin eläkkeelle, ja olen jäänyt koukkuun.

Tänä vuonna löysin 200 eri lajia, joista sain kuvattua yli 180. Ensi vuonna aion käyttää vielä enemmän aikaa tähän harrastukseen.

Tapani Seppänen (Kajaani, 20.11.2024)

Tunnista täysi sata!

Suosittu haaste siivittää lintuharrastustasi, olit sitten keltanokka tai konkari.

Anna Tuominen

Yhdeksättä kertaa käynnistyvä Tunnista 100 lintulajia -haaste kirittää kaikki linnuista kiinnostuneet ulos luontoon. Onnistutko sinä tunnistamaan sata lajia kalenterivuoden aikana?

Haaste sopii kaikille taitotasosta riippumatta. Kokemuksen karttuessa voit lisätä vaikeustasoa erilaisis-

sa sarjoissa. Kokeile vaikkapa äänisarjaa, jossa mukaan luetaan vain äänen perusteella tunnistetut lajit. Atlassarjassa taas lasketaan pesintään viittaavia havaintoja, ja samalla autetaan tutkijoita selvittämään lajien levinneisyyksissä tapahtuneita muutoksia.

Haasteen aktiivisesta Facebook-ryhmästä saat vinkkejä lajintunnistukseen. Lajimäärää voi kartuttaa myös osallistumalla lintuyhdistysten järjestämille retkille. Aloita osoitteesta www.birdlife.fi/100lintulajia. Jaa kokemuksesi Facebook-ryhmässä tai muualla somessa tunnisteella #100lintulajia. Poimimme tälle sivulle kuvia ja elämyksiä!

Sain kaveriltani vinkin, että muutama uivelo oli merellä lähellä tietä. Kun tulin paikalle, uivelot olivat kaukana merellä. Melkein heti ne kuitenkin lähtivät lentoon ja tekivät lenkin niin läheltä minua, että sain kuvattua linnut. Muutaman kierroksen jälkeen uivelot laskeutuivat samaan paikkaan, josta olivat lähteneet. Osallistuin 100 lintulajia -haasteeseen, kun se lanseerattiin ensimmäisen kerran vuonna 2017. Nykyisin en enää laske, mutta yli 100 lajia tulee kuvattua varmasti joka vuosi.

Tapani Linnanmäki (Kustavi, 11.12.2024)

Tykkään seurata pihassani ruokailevia lintuja ja kuvata niitä. Olin katselemassa keltasirkkuja, kun huomasin joukossa järripeipon.

Harrastukseni alkoi viime talven ruokinnasta omassa pihassa. Hurahdin täysin! Tänä vuonna sain kasaan 81 varmaa tunnistusta. Tulevaa vuotta odotan innoissani – luvassa on monta retkeä luontoon ja lintutorneille. Uskon vahvasti, että 100 menee kirkkaasti yli. Linnuista tuli minulle ja pojalleni yhteinen harrastus, ja siitä olen kiitollinen.

Kirsi Hämäläinen (Siilinjärvi, 22.12.2024)

1. Mikä on tämä joinakin vuosina voimakkaasti vaeltava ja ihmiseen luottavaisesti suhtautuva suurin peippolintumme?

2. Kuinka monta poikasta tunturihaukan pesinnät tuottivat kesällä 2024?

3. Milloin harvinaisuushavaintoja tarkastava, nykyään BirdLife Suomen alaisuuteen kuuluva rariteettikomitea on perustettu?

4. Aseta seuraavat lajit koon perusteella pienimmästä suurimpaan: käpytikka, punatulkku, tilhi, urpiainen.

5. Minkä väriset ovat kuningaskalastajan selkä ja pyrstö?

6. Mikä satakielilaji pesii Lapissa puurajan yläpuolella?

7. Mitä yhteistä on pohjantikan, kapustarinnan ja pulmussirrin jaloilla?

8. Minkä värinen on merimetson silmän iiris?

9. Sarjakuvista tutun “maantiekiitäjän” esikuvana on ollut kalifornianjuoksukäki. Kuinka nopeasti tämä lentävistä linnuista nopein juoksija pystyy pinkomaan?

10. Mistä pussitiaisen nimi juontuu?

Oikeat vastaukset sivulla 12.

Valkoposkihanhi.

Aada Hämäläinen, 7 v.

Mustarastas.

Iida Kolari, 7 v.

Pikku-Tiirassa julkaistaan lasten ja nuorten lintuaiheisia piirustuksia, juttuja ja valokuvia

Lähetä kuvat ja tekstit toimitukseen tunnisteella ”Pikku-Tiira”.

Pähkinähakki.

Jenni Sarka, 6 v.

Palokärki hakkaa pesäkoloa.

René Suorsa, 9 v.

Muista ilmoittaa myös koko nimesi, ikäsi ja osoitteesi! Lähetetystä aineistosta osa valitaan julkaistavaksi.

birdlife-lehti@birdlife.fi

BirdLife Suomi, Pikku-Tiira, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki

Talitiainen. Iida Kolari, 7 v.

Västäräkki. Hedda Mäkinen, 9 v.

Talitiainen. Kiira Hämäläinen, 10 v.

Seurasimme äitin kanssa, kun kolme mustarastasta talvehti täällä PohjoisPirkanmaalla ja ne kävivät päivittäin talviruokinnalla. Ronja Palmi, 6 v.

Käpytikka. Miia Sarka, 3 v.

Julia Kaihlavirta, 6 v.

Kirjaa pinnasi Pinnariin!

Sebastian Andrejeff / Bongariliitto

Haluatko pitää listaa havaitsemistasi lintulajeista?

Unohda kankeat Excel-tiedostot ja ryhdy käyttämään Pinnaria. Se on Bongariliiton tietokanta, johon jäsenet ilmoittavat havaintojaan eri pinnalistoille. Bongariliitto on BirdLifen jäsenyhdistys, johon on liittynyt yli tuhat harvinaisuuksista kiinnostunutta lintuharrastajaa.

Suosituimmat listat ovat kaikki Suomessa havaitut

lajit eli elikset ja eri vuosina havaitut lajit eli vuodarit. Halusitpa listata pihapinnoja, kuukausipinnoja tai ulkomaanpinnoja, niin Pinnarin yli 2 500 listalta löytyy se oikea. Ja jos haluamaasi pinnalistaa ei löydy, niin sellainen lisätään pyydettäessä.

Pinnaria käytetään osoitteessa pinnari.fi, ja Bongariliiton jäsenet saavat sinne käyttäjätunnukset. Havainnot tallentuvat palvelimelle ja sivustolle on helppo päästä milloin vain kännykän tai pöytäkoneen avulla.

Tapahtumakalenteri

Valtakunnalliset

20.–24.1. Pihabongauksen koululaisviikko

25.–26.1. Pihabongaus (ks. s. 13)

1.2. Rariteettikomitea 50 vuotta -seminaari Helsingissä

21.2.–6.3. Talvilintulaskentojen kevätlaskennat

23.3. Edustajiston kevätkokous Kuopiossa

3.5. Tornien taisto

3.–4.5. Bongaa päivä pihalla

12.–18.5. Lasten lintuviikko 7.–8.6. Pönttöbongaus

Bongariliitto

EteläKarjala

Bongariliitto ry, sihteeri@bongariliitto.fi. Pj. Matias Castrén, matias. castren@iki.fi, 050 669 06. Ina Tirri, jasensihteeri@bongariliitto.fi. www.bongariliitto.fi

Tapahtumat: Seuraa ilmoittelua yhdistyksen viestintäkanavissa.

Vaihda verkkolehteen!

BirdLife-lehti ilmestyy myös sähköisessä muodossa (issuu.com/birdlifesuomi). Lukeminen ei vaadi rekisteröitymistä eikä erillisen ohjelman asentamista.

Paperille painettu lehti ei ole katoamassa, vaan sähköinen lehti tarjoaa toisen vaihtoehdon BirdLife-lehden lukemiseen. Paperilehtien vähentäminen säästää kuitenkin rahaa ja ympäristöä.

Jos haluat luopua paperisesta lehdestä, ilmoita asiasta BirdLife Suomen toimistolle (toimisto@birdlife.fi, p. 010 406 6200)!

Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys ry (EKLY), ekly@ekly.org.

Pj. Juha Juuti, juuti.juha@gmail.com, 0500 221 213. Jäsensihteeri Liisa Laitinen, liisa.laitinen@tintti.net, 040 843 6280.

www.ekly.org

Tapahtumat: 25.1. Pihabongaus-tapahtuma Pappilanniemen ruokinnalla Lappeenrannassa klo 9-11.

Bongariliiton etusivun (bongariliitto.fi) sivupalkista pääsee esikatselemaan muutaman Pinnarin listan top 25 -tuloksia. Pinnarin ohjesivuilla voit tutustua lisää sivun ominaisuuksiin: https://bongariliitto.fi/index.php/ pinnari-ohjeet

Kuvakaappaukset sivulta https://bongariliitto.fi/ index.php/pinnari-ohjeet/

26.1. Pihabongaus-tapahtuma Kuparin ruokinnalla Imatralla klo 9-11.

16.2. Koskikararetki Hiitolanjoelle kimppakyydein. Lähtö Imatran uimahallin parkkipaikalta klo 9 ja kokoontuminen Simpeleen Teboililla klo 10.

20.2. kuvailta Imatran kulttuuritalo Virran Kaleva-sali (Virastokatu 1, Imatra).

23.2. Linnoituksen lintukävely Lappeenrannassa. Kokoonnutaan klo 9 Katariinantori 6 aukiolla.

7.3. Pöllöretki Imatralla. Kokoonnutaan klo 18 Imatran uimahallin parkkipaikalla.

23.3. Linnoituksen 2. lintukävely Lappeenrannassa. Kokoonnutaan klo 9 Katariinantori 6 aukiolla.

26.3. EKLY:n kevätvuosikokous klo 18 Imatran kulttuuritalo Virran Taiteilijalämpiö katutaso (sisäänkäynti eteläpäädystä).

30.3. Vuoksen lintukävely Imatralla. Kokoonnutaan klo 9 Imatran uimahallin parkkipaikalla.

Vaihda e-laskuun!

BirdLifen jäsenmaksut, tukimaksut ja lehtimaksut voi vaihtaa e-laskuiksi.

E-lasku on nopea, helppo ja ympäristöystävällinen, ja sen kulut BirdLifelle ovat 70 prosenttia pienemmät kuin paperisten laskujen. Lähetämme vuosittain kymmeniä tuhansia laskuja, joten e-laskuista saatava kustannussäästö on tuhansia euroja. Vaihda siis verkkopankissasi BirdLifen laskut e-laskuiksi. Vähennämme näin myös luonnonvarojen käyttöä ja suojelutyöhön säästyy varoja!

12.4. Vuoksen 2. lintukävely Imatralla. Kokoonnutaan klo 9 Imatran uimahallin parkkipaikalla.

13.4. Linnoituksen 3. lintukävely Lappeenrannassa. Kokoonnutaan klo 9 Katariinantori 6 aukiolla.

21.4. retki Lappeenrannan lintupaikoille. Kokoonnutaan klo 8 Katariinantori 6 aukiolla.

Lisätietoa tapahtumista yhdistyksen verkkosivujen tapahtumakalenterissa.

Parikkalan ja Rautjärven

lintukerho:

Yhteyshenkilö Hanna Aalto: hanna.aalto@ornio.net, 050 524 6597.

Etelä-Savo

Etelä-Savon Lintuharrastajat Oriolus ry. Pj. Kristiina Järvenpää, puheenjohtaja@oriolus. org, 045 160 6333. Sihteeri Elina Enho, sihteeri@oriolus.org. www.oriolus.org

Tapahtumat:

25.–26.1. Pihabongaus Orioluksen talviruokintapisteillä Savonlinnassa ja Juvalla.

29.3. Vuosikokous Juvalla klo 15. Tarkempi paikka ilmoitetaan myöhemmin yhdistyksen sähköpostissa. Asialistalla mm. syyskokouksessa hyväksytyn sääntöuudistuksen toinen käsittely ja sääntömääräiset asiat.

Helmikuu: Timaliretki Helsingin Viikkiin ja talvilintukävelyitä.

Maaliskuu: Retki Heinävedelle Karvion kanavalle koskikaroja katsomaan ja talvilintukävelyitä.

Kainuu

Kainuun Lintutieteellinen Yhdistys ry (KLY). Pj. Juha Mannermaa, surfjulli@gmail.com, 044 5892 563. Yhteydenotot siht. Marjatta Kurvinen, marjattakurvinen@gmail.com, 040 702 6255. www.birdlife.fi/kly

Tapahtumat:

1.3. tai 8.3. klo 20 Pöllöretki (säävaraus)

19.3. klo 18 kuukausikokous, Paltaniemi, kylätalo

8.4. klo 18–21 Luontokuvailta, Kajaani, Kaukametsä -sali 16.4. klo 18 kuukausi- ja sääntömääräinen kevätkokous, Paltaniemi, kylätalo

20.4. klo 8–14 Paltaniemen lintuharrastuspäivä

10.5. Ekopinnaralli, 10 h 14.5. klo 18 kuukausikokous, Paltaniemi, kylätalo

29.5. Helatorstain retki yhdessä Kajaanin Ladun kanssa

Jokaisesta tapahtumasta ilmoitetaan etukäteen yhdistyksen sähköpostiringissä kainuunlintuharrastajat@googlegroups.com sekä yhdistyksen kotisivuilla www.kainuunlintutieteellinenyhdistys.fi

KantaHäme

Xenuksen tunnustuspalkinto Jouko Kärkkäiselle

Allan Hamari / Xenus

Meri-Lapin Lintutieteellinen Yhdistys Xenus ry:n syyskokous myönsi ensimmäistä kertaa Xenuksen tunnustuspalkinnon.

Palkinnon sai Jouko Kärkkäinen. Hänen lintuharrastuksensa alkoi 1970-luvun puolivälissä pikkupojan lintu-uteliaisuuden kautta. Xenuksen oppi-isä Pentti Rauhala otti nuorukaisen siipiensä suojaan aina, kun

yhteiset linturetket olivat mahdollisia.

Joukosta kasvoi vuosikymmenten saatossa lintuharrastuksen ”jokapaikanhöylä”. Alkuvaiheen lintu- ja luontokuvaus vaihtui linturetkeilyyn, lintulaskentoihin, tekopesien rakentamiseen ja maastouttamiseen, rengastukseen sekä piha- ja metsäruokintojen ylläpitoon.

Luonnollisesti Jouko on osallistunut myös Xenuksen hallintoon. Niinpä hän on

osalta kannattaa tilanne tarkistaa kotisivuilta edeltävänä päivänä. Paikallisretket tehdään omilla autoilla ja autottomilta peritään retkimaksu 2–3 euroa. Kukin retki kestää 2–4 tuntia. Retkien kokoontumis- ja lähtö-/ päätöspaikkana on yleensä Hämeenlinnan Tiiriön ABC-huoltamon parkkipaikka (paitsi Lokkiretki, jonka kokoontumispaikka on uimahallin P-paikka). Lisäksi Riihimäen alueelle suuntautuvilla retkillä ilmoitetaan myöhemmin toinen kokoontumispaikka.

Tapahtumat:

BirdLife Kanta-Häme ry, info@birdlifekantahame.fi. Pj. Juhani Kairamo, puheenjohtaja@birdlifekantahame. fi, 050 336 3747. www.birdlifekantahame.fi

Kalenteri on alustava. Tapahtumiin voi tulla muutoksia ja tapahtumia voi tulla lisää. Muutoksista ja tarkemmista yksityiskohdista ilmoitetaan yhdistyksen koti- ja Facebook-sivuilla. Muutoksista lähetetään jäsenille myös sähköpostia, joten pidä huoli, että yhdistyksellä on ajan tasalla oleva sähköpostiosoitteesi. Retkien

28.1. Lintuilta klo 18. 27.2. Lintuilta ja kevätkokous klo 18 StoneGallery Lunnikivi, Idänpääntie 6, Hämeenlinna.

1.3. Merikotkaretki klo 12–15

8.3. Pöllöretki (retkikohde määräytyy pöllötilanteen mukaan möhemmin)

11.3. Tiira-etäkoulutus klo 18 (linkki kotisivujen tapahtumakalenterissa ennen tilaisuutta)

toiminut Xenuksen puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana sekä hallituksen jäsenenä vuoroin kussakin jo kymmeniä vuosia. Tässä tehtävässä hän on pitänyt lintujen puolta myös vaikuttamalla Kemin alueen teollisuusyritysten ja julkisen sektorin ympäristöasioihin. Xenuksen tunnustuspalkinnon arvo on 1 000 euroa.

18.3. Tiira-etäkoulutus klo 18 (linkki kotisivujen tapahtumakalenterissa ennen tilaisuutta)

19.3. Lokkiretki (tai 26.3. jäätilanteen mukaan) klo 18–20.

25.3. Lintuilta klo 18.

29.3. Pönttötalkoot Kaloisten kyläyhdistyksen kanssa Kaloisten kylätalolla klo 9–15.

5.4. Hanhiretki klo 9–13.

9.4. Peltolinturetki, klo 18–20

23.4. Kuikkaretki, klo 18–20

24.4. Lintuilta klo 18.00

26.4. Kosteikkoretki klo 9–13

3.5. Tornien taisto

24.5. Hyönteissyöjäretki, klo 9–13

31.5. Yölaulajaretki, klo 21–24

Kevätkauden retkien ja muiden tapahtumien yksityiskohdista ilmoitetaan tarkemmin yhdistyksen kotisivuilla www.birdlifekantahame.fi

KeskiHäme

BirdLife Keski-Häme ry. Pj. Olli Haukkovaara, ohaukkovaara@ gmail.com, 040 502 5023. www.birdlife.fi/keh

Tapahtumat: Seuraa ilmoittelua yhdistyksen viestintäkanavissa.

Keski- ja PohjoisUusimaa Ksek j a Pohjois-Uude anm anLintuharra s a a t yr Apus

Keski- ja Pohjois-Uudenmaan Lintuharrastajat Apus ry. Pj. Juha Honkala, sähköposti: apus@ apus-birdlife.fi. https://www.apus-birdlife.fi/ Tapahtumat: Helmi–maaliskuussa jatkuvat yhdistyksen lintuillat Teams-ympäristössä. Ajankohdat ilmoitetaan myöhemmin kotisivuilla.

sePPo Mäkitalo

KeskiPohjanmaa

Kymenlaakso

KESKI-POHJANMAA

BirdLife Keski-Pohjanmaa ry. Pj. Johan Hassel, kp@birdlife.fi, 040 523 0392.

www.kpbirdlife.fi

Tapahtumat:

Seuraa ilmoittelua yhdistyksen viestintäkanavissa.

KeskiSuomi

Kymenlaakson Lintutieteellinen Yhdistys ry (KyLY), kyly@birdlife.fi. Pj. Antto Mäkinen, antto.makinen@ gmail.com, 050 379 3325. www.kyly.fi.

Tapahtumat:

LounaisHäme

Lounais-Hämeen Lintuharrastajat ry (LHLH), lhlh@birdlife.fi. Pj. Reijo Leino, leino_reijo@hotmail.com www.lhlhry.fi

Tapahtumat: Seuraa ilmoittelua yhdistyksen viestintäkanavissa.

Tapahtumat:

25.1. klo 10–11 Pihabongaustapahtuma Joensuun Kuhasalossa (ensimmäisen parkkipaikan ruokinta).

19.3. klo 18 vuosikokous. Tarkemmat tiedot julkaistaan kokouskutsussa, lintulistalla ja nettisivuilla. Enon Lintukerho:

Tapahtumat: Tammikuussa Lapinjärven lintukävely ja pihabongaustapahtuma yhdistyksen talviruokintapaikalla. Päivämäärät tarkentuvat myöhemmin.

Tapahtumista, retkistä ja muusta toiminnasta ilmoitetaan tarkemmin verkkosivuillamme, Corvus-verkossa sekä Facebookissa.

1.1.–31.12. Koko vuoden kestävä ekopinnakisa käynnissä, osallistumisohjeet kotisivuilla.

BirdLife Keski-Suomi ry, ksly@ birdlife.fi. Pj. Ossi Nokelainen, ossi. nokelainen@gmail.com, 040 865 7053.

birdlifekeskisuomi.fi

Tapahtumat:

11.1. Talviralli. Kokoa joukkue (2–5 hlö) ja lähde mukaan nauttimaan keskisuomalaisesta talvilinnustosta klo 8–16 välisenä aikana. Kisa-alue on koko yhdistyksen toimialue. Lisätiedot: Ossi Nokelainen, ossi.nokelainen@ gmail.com.

23.2. Lintukävely Muuramen Muuramenjoella. Kokoontuminen klo 11 Muuramen paloaseman pihassa (Virastotie 6). Kävely kestää noin 1,5 h. Pakkasraja -20 °C. Lisätiedot: Sami Ylistö (sami. ylisto@gmail.com).

9.4. Lintutorni-ilta Muuramen Muuramenlammella. Opas päivystää kaukoputkineen Muuramenlammen tornilla klo 17–19. Lisätiedot: Jarmo Jokinen (jarmo.jokinen@tintti.net).

Nuorisojaosto:

Nuorisojaosto kerää yhteen keskisuomalaiset linnuista kiinnostuneet lapset ja nuoret. Lisätietoja nuorisojaoston toiminnasta ja sen WhatsApp-ryhmästä saat Juho Hartikalta, juho.hartikka@hotmail. com, 040 960 7930.

Kuusamo

Kuusamon Lintukerho ry, info@kuusamonlintukerho. fi. Pj. Matti Komulainen, matti. komulainen@live.fi, 0400964567. www.kuusamonlintukerho.fi

Tapahtumat:

Seuraa ilmoittelua yhdistyksen viestintäkanavissa.

26.1. Pihabongaus Kotkassa Katariinan tervaleppälehdon ruokinnalla klo 11–12.

26.1. Pihabongaus Kouvolassa Arboretum Mustilan ruokinnalla klo 11–12.

15.2. Talvilintukävely Haminassa klo 10–12, kokoontuminen Haminan palloiluhallin pysäköintialueella (Karjakatu 26).

Maaliskuussa pöllöretki, seuraa kotisivuja.

Mahdollisista muista alkuvuoden tapahtumista ilmoitetaan kotisivuilla ja Facebookissa.

Lappi

Lapin lintutieteellinen yhdistys ry (LLY), info@lly.fi. Pj. Eetu Sundvall, puheenjohtaja@lly. fi. www.lly.fi

Tapahtumat: Seuraa ilmoittelua yhdistyksen viestintäkanavissa.

Lohjan seutu

Lohjan lintutieteellinen yhdistys Hakki ry, hakki@birdlife.fi. Pj. Arvi Hägglund, arvi.hagglund@gmail. com, 040 598 0487. www.hakkilohja.fi

Tapahtumat:

25.1. Pihabongaus Moision ruokintapaikalla klo 11–12

26.1. Pihabongaus Pähkinäniemen ruokintapaikalla klo 11–12

25.3 Sääntömääräinen kevätkokous Lohjan pääkirjastolla klo 18.

Merenkurkku

Merenkurkun Lintutieteellinen Yhdistys ry (MLY), mly@birdlife.fi. Pj. Anne Paadar, anne.paadar@gmail. com, 040 5353 754. www.birdlife.fi/mly

Tapahtumat: Seuraa ilmoittelua yhdistyksen viestintäkanavissa.

MeriLappi

Meri-Lapin Lintutieteellinen Yhdistys Xenus ry. Pj. Allan Hamari, puheenjohtaja@xenus.fi. www.xenus.fi

Tapahtumat: Seuraa ilmoittelua yhdistyksen viestintäkanavissa. Xenuksen vuoden 2025 lintu on mustarastas ja BirdLifen vuoden 2025 lintu on huuhkaja. Vuoden lintu -havaintoja voi kirjata Tiiraan jo heti vuoden alusta.

Ostrobothnia Australis

Ostrobothnia Australis rf, oa@oa.fi. Ordförande Anette Bäck, nette. back@gmail.com, t. 040 749 7621. www.oa.fi

Aktiviteter:

Information om aktuella aktiviteter fås via förenings övriga informationskanaler.

Pirkanmaa

Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry (Pily) – BirdLife Pirkanmaa, pily@pily.fi. Pj. Valtteri Rosenberg, puheenjohtaja@pily.fi, 050 598 7337. www.pily.fi

Tapahtumat:

23.1. Lintuilta: Loukkaantuneiden luonnonvaraisten lintujen hoito. Pääkirjasto Metso, klo 18. 30.1. Lintukuvailta: Vuosi Koukkujärvellä. Kerhola, Souranderintie 13, Nokia. Klo 18.30.

16.2. Koskikarat ja lintukävely Nokian Siuronkosken ympäristössä. Tapaaminen Koskibaarin vieressä klo 13.

20.2. Lintuilta: Markku Mikkola-Roosin esitelmä. Pääkirjasto Metso, klo 18.

Seuraa ilmoittelua yhdistyksen viestintäkanavissa.

Yhteyshenkilö Tapio Piipponen: tapsapiipponen@gmail.com, 050 341 8254.

Juuan Lintuharrastajat:

Yhteyshenkilö Hannu Lehtoranta: lintuhannu57@gmail.com, 0500 186 607.

Poltsin lintujen ystävät: Polvijärveläinen lintukerho, yhteyshenkilö Janne Leppänen: janneleppanen@hotmail.com, 045 227 9080.

PohjoisPohjanmaa

Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry (PPLY), pply@pply. fi. Pj. Seija Rannikko seijarannikkoster@gmail.com, 0400 435 569. www.pply.fi

Tapahtumat: 1.–31.1. Tammiralli. Säännöt yhdistyksen kotisivuilla. 25.–26.1. Pihabongaus. Opastettu pihabongaustapahtuma yhdessä SLL Oulun kanssa. Seuraa PPLY:n viestimiä.

12.2. Sääntömääräinen kevätkokous. Kokouksen jälkeen Antero Kurikan esitys Espanjan linnuista: ”Aves de Andalucía y Murcia en Noviembre”.

12.3. Kuukausikokous. Esitelmän aihe avoin.

9.4. Kuukausikokous. Lintuatlas-ilta. Nykytilanne ja viimeisen kartoituskesän toiminnan suunnittelu. Lisäksi Ari Rajasärkän Atlas-visa!

Löydät kaikki tiedot PPLY:n toiminnasta näistä viestimistä: www.pply.fi, facebook.com/pply.fi ja PPLY-lintuharrastus WhatsApp-ryhmästä. Alueelliset harrastajaryhmät: Alueelliset ryhmät, niiden verkkosivut ja WhatsApp-ryhmät löydät täältä: https://www.pply.fi/yhdistys/ toimialue/

PohjoisSavo

Lintuyhdistys Kuikka ry, hallitus@ lintuyhdistyskuikka.net. Pj. Eelis Rissanen, eelis67@gmail.com, 050 569 9091. www.lintuyhdistyskuikka.net

Tapahtumat: 25.1. Lintuopastuksia Varkaudessa, Kuopiossa ja Iisalmessa. Tarkemmat tiedot tapahtumista löytyvät kotisivuiltamme.

Porvoon seutu

Päijät-Häme

Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry (PHLY) / BirdLife Päijät-Häme, phly@phly.fi. Pj. Tapani Saimovaara, 0400 972 421. www.phly.fi

Yhdistys odottaa taas runsasta osallistumista BirdLife Suomen yhteisiin tapahtumiin, kuten Pihabongaukseen.

Yhdistyksen omat tapahtumat löytyvät verkkosivultamme: https://phly.fi/toiminta/tapahtumat/tapahtumakalenteri Tiedotamme tapahtumista myös verkkoviestein.

Rauman seutu

Rauman Seudun Lintuharrastajat ry (RSLH), rslh@birdlife.fi. Pj. Petri Varjonen, p3.varjonen@gmail.com, 0500 112 267. www.rslh.fi

Tapahtumat: Seuraa ilmoittelua yhdistyksen viestintäkanavissa.

Satakunta

Porin Lintutieteellinen

Yhdistys PLY ry, ply@satakunnanlinnut.fi. Pj. Rane Olsen, rane.olsen@ gmail.com. www.satakunnanlinnut.fi

Tapahtumat:

1.2. Opastettu lintukävely Porin luodoilla klo 9. Kokoontuminen Kirjurinluodon asfalttiparkilla Raumansillan kupeessa. 3 km reittiin kuluu aikaa n. 2–3 h. Omat kiikarit mukaan, jos on. Sään mukainen varustus. Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton.

5.2. Lintuilta klo 18. Luontotalo Arkki (Pohjoispuisto 7, Pori), tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton.

1.3. Opastettu lintukävely ja talvilintulaskenta klo 8. Kokoontuminen Kirjurinluodon asfalttiparkilla Raumansillan kupeessa. 3 km reittiin kuluu aikaa n. 2–3 h. Omat kiikarit mukaan, jos on. Sään mukainen varustus. Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton.

Arla, Finnature, Finnglass, Lintukuva.fi, Suomen Lintuvaruste ja Ylläksen Yöpuu.

PohjoisKarjala

Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys ry (PKLTY). Pj. Anniina Kontiokorpi, anniina.kontiokorpi@ gmail.com.

www.pklty.fi

Porvoon Seudun Lintuyhdistys ry (PSLY), Borgå Nejdens Fågelförening rf (BNFF), psly@birdlife.fi. Pj. Jari Lehtinen, 050 379 4270. www.psly-bnff.com

1.3. Lintuharrastus esillä Voi Hyvin -messuilla Eurajoen monitoimihallilla (Jäähallintie 7) klo 10–14. Messujen pääesiintyjänä on Mikko ”Peltsi” Peltola, joka kertoo mm. luontosuhteestaan ja sen merkityksestä hyvinvointiin. Yhteistyössä RSLH kanssa.

5.3. Etäopastusta Tiiran käytössä ja atlashavainnoista klo 18. Opastajana Aapo Salmela BirdLife Suomesta. Tilaisuus on tarkoitettu PLY:n ja RSLH:n jäsenille.

12.3. Yhdistyksen sääntömääräinen kevätvuosikokous ja lintuilta Luontotalo Arkissa (Pohjoispuisto 7, Pori) klo 18. Kevätkokous jäsenille klo 18:00 ja kaikille avoin lintuilta klo n. 19:00.

15.3. Merikarvia–Siikainen-ralli.

Tiedustelut: Petri Hakosalo 0405915668 tai petri.hakosalo@ retkikuva.fi

2.4. Perinteinen ulkoilmatapahtuma Porin Toukarilla. 5.4. Hanhiretki

Pidätämme oikeuden muutoksiin. Katso ajankohtaiset tapahtumatiedot sekä kesän tulevat tapahtumat yhdistyksen verkkosivuilta.

Suomenselkä

Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ry (SSLTY). Pj. Unto Hakola, puheenjohtaja@sslty.fi, 045 669 1431. www.sslty.fi

Tapahtumat:

15.–16.2. Koskikaraviikonloppu. Perinteikäs talviretkeilypäivä, jolloin kierretään Suomenselän varmimmat karapaikat. Lisätiedot Esko Rajala, 040 541 0582. 19.4. Kevätmuuton yhteishavainnointi. Muutontarkkailupäivä perinteisillä paikoilla eri puolilla Suomenselkää tai omalla uudella paikalla. Lisätiedot Esko Rajala. Lisätietoja SSLTY:n Facebook-sivulta, Suomenselän Linnut -lehdestä sekä yhdistyksen verkkosivuilta.

Suupohja

Suupohjan

Lintutieteellinen Yhdistys ry (SPLY), sply@saunalahti.fi. Pj. Jukka-Pekka Taivalmäki, jukkapekkataivalmaki@ gmail.com, 040 831 5440. www.suupohjanlinnut.fi

Tapahtumat:

Seuraa ilmoittelua yhdistyksen viestintäkanavissa.

Uusimaa

Helsingin Seudun

Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry, toimisto@tringa.fi. Pj. Aleksi Mikola, puheenjohtaja@tringa.fi. www.tringa.fi

Tapahtumat:

Tringa järjestää ympäri vuoden opastettuja linturetkiä alueensa parhaille lintupaikoille ja välillä kauemmaskin. Retkille on ennakkoilmoittautuminen. Retkitiedot ilmoittautumisohjeineen löydät verkkosivuiltamme: tringa.fi/ tapahtumakalenteri/

1.1.–31.12.2025 Tringan ekopinnaskaba 2025. Tringan ekopinnaskaba on leikkimielinen kisa, joka kohottaa kuntoa ja kestää koko vuoden. Katso osallistumisohjeet verkosta: kisa.tringa.fi

25.1. Fiskarsin ja Salon seudun retki

26.1. Pihabongaus Fallkullan kotieläintilalla

1.2. Malmin hautausmaan retki

8.2. Merisirriretki 1 Helsingin edustalle

9.2. Merisirriretki 2 Helsingin edustalle

15.2. Viikin retki

16.2. Uutelan retki

22.2. Tolkkisten ja Porvoon retki

23.2. Lauttasaaren retki

Kevään retkiä lisätään tapahtumakalenteriin tammi–helmikuussa.

Opi lisää linnuista Tringan lintukursseilla! Katso kevään kurssitarjonta ja ilmoittautumisohjeet verkosta: tringa.fi/lintukurssit/

Nuorten linturyhmä: Nuorten linturyhmän retkiä suunnitellaan ja lintuhavaintoja vaihdetaan omassa WhatsApp-ryhmässä. Uudet ja aloittelevat (noin

12–25-vuotiaat) lintuharrastajat ovat aina tervetulleita mukaan! Kysy lisää ryhmän yhteyshenkilöiltä Ollilta ja Juholta, katso yhteystiedot: tringa.fi/nuorten-linturyhma/ Tringan nuoret löydät myös Instagramista: @tringa.nuoret Raaseporin paikallisjaosto Lullula: Seuraa ilmoittelua yhdistyksen viestintäkanavissa.

VarsinaisSuomi

Turun Lintutieteellinen Yhdistys ry (TLY). Pj. Suvi Riihiluoma, puheenjohtaja@tly.fi. www.tly.fi.

8.2. Helmikuun lintukävely Ruissalossa klo 10. Liikkeelle lähdetään TLY:n oppaiden johdolla kasvitieteellisen puutarhan isolta parkkipaikalta. Kävelyn kesto on noin kolme tuntia.

21.2. Pöllökävely Ruissalossa klo 18.30. Seuratkaa ilmoitteluamme yhdistyksen kotisivuilla, Facebookissa ja Instagramissa lähempänä tapahtuman ajankohtaa.

25.2. Petolintuilta klo 18. Pöllöistä kertovat Erkki Korpimäki (helmipöllö), Teemu Honkanen (huuhkaja), Toni Laaksonen (varpuspöllö) ja Patrik Karell (lehtöpöllön eri värimuodot). Tapahtuman paikka ilmoitetaan myöhemmin. Seuratkaa ilmoitteluamme yhdistyksen kotisivuilla, Facebookissa, Ukuliverkossa ja Instagramissa lähempänä tapahtuman ajankohtaa.

28.2. Pöllöretki TLY:n alueelle. Seuratkaa ilmoitteluamme retkestä yhdistyksen kotisivuilla, Facebookissa, Ukuliverkossa ja Instagramissa lähempänä tapahtuman ajankohtaa.

8.3. Maaliskuun lintukävely Ruissalossa klo 9. Liikkeelle lähdetään TLY:n oppaiden johdolla kasvitieteellisen puutarhan isolta parkkipaikalta. Kävelyn kesto on noin kolme tuntia.

Tapahtumat:

25.1. Yleisöpihabongaus Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa klo 11–13. Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton.

26.1. Yleisöpihabongaus Kaarinassa Rauvolan entisen jätevedenpuhdistamon parkkipaikan reunalla osoitteessa Rauvolantie 164 klo 11–13. Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton.

4.–6.4. Yhdistyksen retki Utöseen. Seuratkaa ilmoitteluamme retkestä yhdistyksen kotisivuilla, Facebookissa, Ukuliverkossa ja Instagramissa lähempänä tapahtuman ajankohtaa.

12.4. Huhtikuun lintukävely Ruissalossa klo 8. Liikkeelle lähdetään TLY:n oppaiden johdolla kasvitieteellisen puutarhan isolta parkkipaikalta. Kävelyn kesto on noin kolme tuntia.

TLY seuraa jäsentensä välityksellä aktiivisesti Varsinais-Suomen linnustossa tapahtuvia muutoksia esimerkiksi osallistumalla erilaisiin linnustonseurantoihin kuten talvilintu-, linja-, piste- ja vesilintulaskentoihin, BirdLife Suomen Vuoden lintu -projekteihin ja nyt viimeistä vuotta menossa olevaan neljänteen valtakunnalliseen lintuatlakseen. Kaikkiin linnustonseurantoihin tarvitaan lisää vapaaehtoisia. Jos linnustonseuranta kiinnostaa ja haluat kantaa kortesi kekoon, löydät lisätietoja eri seurantamuodoista ja niihin osallistumisesta yhdistyksen kotisivuilta www.tly.fi.

Åland –Ahvenanmaa

Ålands fågelskyddsförening r.f. (ÅFF), alandsfagelskyddsforening@ yahoo.com. Ordf. Johan Ekholm, jekholm78@yahoo.se, 040 588 1478. www.alandsfagelskyddsforening.com

Aktiviteter:

1.1. Bird in! Rivstarta det nya fågelåret med en samskådningstur. Samling 8.15 på Notgrundet. Vi besöker Eckerö, Hammarland, Jomala. Varma kläder och matsäck är bra att ha med sig. 25.–26.1. BirdLifes tomtskådning. Vi ordnar en guidad tur på Ramsholmen på söndagen mellan 10–11.30. I februari Tiira skolning / Fågelatlas information / bildkväll på Mariehamns stadsbibliotek. Exakta datum meddelas senare. Stadsvandringar I Januari, februari och mars. Exakta datum meddelas senare.

Nro 1, 30. vuosikerta

Julkaisija

BirdLife Suomi ry Annankatu 29 A 16 00100 HELSINKI puh. 010 406 6200 toimisto@birdlife.fi www.birdlife.fi

Päätoimittaja

Jukka Hintikka jukka.hintikka@birdlife.fi birdlife-lehti@birdlife.fi

Ulkoasu Seppo Alanko

Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu, 2025

Ilmoitusmyynti

Juha Halminen puh. 050 592 2722 juha.halminen@mediaosasto.fi

Ilmoitushinnat 5 e / palstamm, nelipalstainen

Painos 27 300 kpl

Ilmestyminen

BirdLife-lehti ilmestyy vuonna 2025 kolmena numerona: 22.1., 9.4. ja 10.9.

Aineisto

Aineiston on oltava toimituksessa neljä viikkoa ennen lehden ilmestymistä.

Lehden tarkoitus

BirdLife on valtakunnallinen

BirdLife Suomen tiedotuslehti. Lehti jaetaan kaikille BirdLife Suomen jäsenyhdistysten jäsenille ja tukijoille.

Verkkolehti issuu.com/birdlifesuomi

BirdLife Suomi ry

BirdLife Suomi ry (BirdLife Finland rf) on 30:n maassamme toimivan lintuyhdistyksen keskusjärjestö. Sen tavoitteena on edistää lintuharrastusta ja -tutkimusta sekä lintujen, niiden elinympäristöjen ja luonnon monimuotoisuuden suojelua. BirdLife Suomella on yhteensä 27 000 jäsentä ja tukijaa.

Henkilöstö Toiminnanjohtaja Aki Arkiomaa

Suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi

Viestintäpäällikkö, Linnut-lehden päätoimittaja Jan Södersved Hallintopäällikkö Kirsi Peltonen

Järjestökoordinaattori Inka Plit

Suojeluasiantuntija Tero Toivanen

Suojeluasiantuntija Aapo Salmela Viestintäasiantuntija Jukka Hintikka

Ohjelmistoasiantuntija

Antti J. Lind

Taloussihteeri

Merja Taiminen-Vähätalo

Toimistoassistentti Niko Jokinen

Puheenjohtaja Mika Asikainen

MATKUSTA KEVYESTI, NÄE KIRKKAASTI.

TUTKI ILMAN RAJOJA.

TSN-55

55mm PURE FL UORITE CR YS TA L SERIES

Uudessa TSN-55 PROMINAR-kiikarissa on kaikki puhtaan PROMINAR-fluorikristallioptiikan edut, jotka takaavat, että kuvat ovat eläviä, teräviä ja todentuntuisia. Sen kompakti koko ja höyhenenkevyt rakenne tekevät siitä vaivattomasti kannettavan, joten se on ihanteellinen valinta retkeilijöille, jotka etsivät poikkeuksellista optista suorituskykyä ilman ylimääräistä taakkaa. Kowa TSN-55 PROMINAR -kaukoputken kanssa ei tarvitse tehdä kompromisseja reissussa - vertaansa vailla olevat visuaaliset kokemukset kevyessä paketissa.

55 MM

17-40X WIDE ZOOM