Nylon

HALUAISIN NÄHDÄ MIEHEN KULKEVAN KOKO PÄIVÄN TIUKASSA KORSETISSA, SUKKAHOUSUT JA KORKEAT KOROT JALASSA

}Nylon, tuo saatanan keksintö, joka kaikkine haarakiiloinen ja hiostavine tunteineen on tehty vain kiusaamaan meitä naisia maailman ääriin. Eihän mihinkään parempaan tilaisuuteen mennä ilman sukkahousuja, olkootkin vaikka trooppinen helleaalto pyörimässä pään yllä. Ahdistaa ja kiristää, saumat pureutuvat makkaroihin ja kaikkiin muihin väleihin eikä mikään ole hyvin ja voi luoja jos on saumat sukissa, niin nehän on pidettävä suorassa. Muutenhan vaikutelma on enemmänkin homssuinen. Sukkahousut aiheuttavat myös sen ilmiön, että jokaiselta hyvin varustautuneelta naiselta löytyy käsilaukusta väritöntä kynsilakkaa (sekä/tai varasukkahousut) koska silmäpaoilta ei todellakaan voi välttyä. Sukkahousutehtailijat ovat varmaan tarkoituksella kehittäneet sukkahousut sellaisiksi, että parhaimmillaan jo jalkaan vetäessä löydät yhden juovan joka pitää paikata tai heittää sukkahousut ihan raakeasti roskiin. Muutenkin jos keli on kohillaan tai meno liian kova, voi päivän puolessa välissä todeta, että sellainen asuste kuin sukkahousut on aivan turha ja itse ainakin monta kertaa olen kapinallisena käynyt heittämässä sukkikset pois jalasta. Yhtenä hyvänä (tulkinnanvarainen asia) neuvona olen kuullut, että mikäli sukkahousut laittaa pakastimeen ja vetää ne sitten ”pakastekylmänä” jalkaan, ei silmäpakoja synny niin helposti. Suurena vilukissana en tykkää koko ajatuksesta. Onneksi kuitenkin denieeriä löytyy montaa lukua aina viidestätoista yli sataan, mutta mikä sitten on oikea ja mihin? Liian ohuet voivat olla liian kylmät ja helposti rikkoontuvat, mutta pienemmän luvun omaavat ”sukkikset” ovat juhlavammat. Myös kiillossa on enemmän ja vähemmän valinnanvaraa.

50-luvulla naisella oli myös vyötärö. Mutta millä hinnalla se saatiin aikaan. Olen tutustunut kaikenlaisiin korsetteihin ja täytyy sanoa ettei nykypäivän korseletit ole mitään verrattuna kunnon 50-luvun aitoihin luutettuihin ja tukeviin hengityksensalpaajiin. Siinä ruoto pysyy suorassa ja jos tekee mieli lysähtää, niin se liike kyllä tuntuu kun luut pureutuvat tissien alla ihoon. Jos nykyajan korseletit ovat lähes kertakäyttötavaraa, kun heppoiset muoviluut menettävät muotonsa luoden ”extramakkaran” mahan kohdalle, niin vanhat korsetit kyllä kurovat viimeisetkin ilmat keuhkoista pihalle. Jo paljon ennen 50-lukua ovat korsetit olleet käytössä ja täytyy kyllä todeta, että on hyvä, että 50-luvulla korostettiin kuitenkin enemmän povea kuin vyötäröä. 1800-luvun lopulla kun illan juhlia varten laitettiin korsetti jo aamula, jotta sitä voi sitten päivän mittaan kiristää. Näin saavutettiin siihen aikaan ihanteellinen vyötärö, jonka mitta oli huikeat 33 senttiä. Toisin kuin sukkahousuissa, tämä on sellainen vaate, että sitä ei aina voi pois heittää kesken päivän, koska mekko ei välttämättä sen jälkeen enää istu päälle niin kuin pitäisi. Toisin sanoen jos valitset vaatteeksi jonkun sellaisen luomuksen, joka vaatii korsetin, kärsi!!

Ikävä kyllä näitä kunnollisia vanhan ajan korsetteja on nykyään jo hieman vaikeampi saada. Itse olen saanut kasattua niitä vaatevalikoimaan kaksin kappalein. Toinen löytyi oman äidin kaapista ja ilokseni voin todeta, että hän on ollut nuorena hyvin pitkälti minun kokoiseni. Toisen löydön tein paikalliselta kirpputorilta huokeaan hintaan. Parilla-kolmella eurolla oikean kokoinen kunnollinen korsetti lähti heti matkaani ja kirpparilta poistui iloinen shoppailija. Mikäli oikean vanhan korsetin haluaa puolestaan käyttämättömänä, tiedän ainakin yhden kaupan Helsingissä, josta näitä on mahdollista saada. Tosin hintakin on sitten jo kolminumeroinen.

Nykyään on naisten alusvaatevalikoima aivan huikea, eihän ennen vanhaan ollut kaiken maailman push uppeja ja kanafileitä, täyteaineita sun muita ja hyvä niin. Luotettiin korsetteihin ja rintavarustus oli luojan luoma vaikkakin poven korostaminen on alkunsa saanut jo 50-luvulta. Nykypäivän valikoima lähinnä naurattaa jo. Toki sieltä löytyy todella hyviä asioita, kuten tukevat urheiluliivit ja muuta mukavaa, mutta ai että kun nauroin vedet silmissä kun törmäsin eräässä vaatetusliikeketjun myymälässä topattuihin alushousuihin. Siis joo.. ihan oikein luettu! Alushousuissa oli takapuolella toppaukset. Sellaiset melko kovahkot, takapuolen muotoiset lärpykät, joiden on määrä kasvattaa ja nostaa perävarustusta. Nykypäivän kardashiamismi on näemmä tehnyt sen, että mennään kirjaimellisesti perä edellä puuhun. Olkoon se sitten nuorison uutta muotia, siihen en lähde mukaan! Näinköhän tässä mennään vastakkaiseen suuntaan niiden vakonuoliaisten (stringit) kanssa? Kaikki se kärsimys ja ahdistus, jonka alusvaatteet meille naisille luovat, on kuitenkin sen arvoista kun peilistä katsoo kapeavyötäröinen ja makkaraton, kunniallinen ja viehkeä nainen. Vielä rajaukset kohdalleen ja vähän punaa poskiin sekä huuliin, niin voimme pystypäin kävellä hienoimpaankin tapahtumaan (koska mikään muu ei ole vaihtoehto korsetin takia).

Mutta kaikesta tästä huolimatta naiseushan ei ole siitä kiinni, mitä päälleen laittaa tai miltä näyttää, vaikka se onkin meille naisille yksi tärkeimmistä asioista. Tämä meidän pitäisi muistaa. Tämä myös miesten olisi hyvä muistaa. WINK WINK vaan… voi kun ne pääsevätkin helpolla. Haluaisin nähdä miehen kulkevan koko päivän tiukassa korsetissa, sukkahousut ja korkeat korot jalassa (puhumattakaan siitä että käydään vahaamaan karvoja, mutta siitä enemmän toisen kerran).  Pidetään naiset saumat ja ruoto suorassa!