2/2012 SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI
TEEMA:
VASTUU.
Debatti. Miekkaa terävämpi. Debatti on sosialidemokraattinen mielipidelehti, jota julkaisee Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry. Debatti ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1991, ja sen edeltäjänä voidaan pitää vuosina 1982–1991 ilmestynyttä Punakynää. Kirjoittajatiimimme koostuu demariopiskelijoiden lisäksi vierailevista tähdistä.
Debatti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuonna 2012 lehti ilmestyy viikoilla 11, 19, 35, 46. Vuonna 2012 Debatin päätoimittajana toimii helsinkiläinen valtiotieteiden ylioppilas Siiri Saastamoinen , 21. Löydät meidät myös netistä! facebook.com/debatti.lehti sonk.fi/politiikka/debatti
Lehti lähetetään automaattisesti kaikille SONKin jäsenille, mutta sen voi myös tilata Kultti ry:n nettisivuilta osoitteesta kultti.net/tilaus/16. Tiedustelut toimitussihteeriltä ja päätoimittajalta, paasihteeri@sonk.fi siiri.saastamoinen@gmail.com
SISÄLLYS Päätoimittaja Siiri Saastamoinen
Pääkirjoitus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4
Toimitussihteeri Anni Lahtinen
Anteeksi pyytämättä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5
Kirjoittajat Tommi Heino Anniina Ihamäki Anette Karlsson Kirsi Lamberg Sanna Marin Johannes Niemeläinen Sarita Niemi Pauliina Painilainen Siiri Saastamoinen Samuli Sinisalo Pekka Tuuri Lassi Vainio Yhteystiedot Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki Puh. 09 47 898 261 www.sonk.fi Graafinen ulkoasu Fredrik Bäck www.fredrikback.fi
Siiri Saastamoinen
Debatti ennen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Teema: Vastuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 Vapaus olla oma itsensä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
Pauliina Painilainen
Translain uudistaminen on ihmisoikeuskysymys. . . . . . . . . . . . . 11
Sanna Marin
Kansalaisen vastuusta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12
Tommi Heino
Euroopan talouskriisin tulkintaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
Samuli Sinisalo
Mikä on hyvinvointivaltion ja hyvinvoinnin suhde toisiinsa?. . . 16
Kirsi Lamberg
Miltä vastuu maistuu?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
Johannes Niemeläinen
Työn ja perustulon tienristeyksessä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
Lassi Vainio
Pikaisesta avusta pitkäaikaiseksi riesaksi. . . . . . . . . . . . . . . . . 20
Anette Karlsson
Paino Erweko Oy www.erweko.fi
Sosialidemokraattisten arvojen äärellä Brysselissä. . . . . . . . . . . . . 22
Ilmoitusten myynti Anni Lahtinen Puh. 045 277 5070 paasihteeri@sonk.fi
Sarita Niemi
Anniina Ihamäki
Viva IUSY! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 Kenen joukoissa seisot?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 Pekka Tuuri
Demarinuorten ja SONKin ennakkoluuloton kesäkampanja. . . . 26 Puheenjohtajan palsta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
Sarita Niemi
Yhteystiedot. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 Toimintakalenteri. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29
rami lindström
4 | PÄÄKIRJOITUS
Pääkirjoitus
Vastuusta ja sen väistämisestä Lähes mistä tahansa yhteiskunnallisesta asiasta puhuttaessa on vääjäämättä otettava jossakin suhteessa kantaa vastuuseen. Toisin sanoen on löydettävä joku, jota syyttää epäkohdista, epäonnistumisista ja vastuunpakoilusta. Opposition sormi osoittaa kohti hallitusta, Pohjois-Korean kohti Yhdysvaltoja, ja Perussuomalaisten sormi osoittaa kohti EU:ta ja kaikkea itselle vierasta. Usein puhutaan yhteiskunnan vastuusta ja globaalimmalla tasolla lähinnä rikkaiden länsimaiden vastuusta kehitysmaita kohtaan. Mitä suuremmista tahoista puhutaan, sitä abstraktimmaksi ja kasvottomammaksi vastuupuhe ajautuu. Mitä tai ketä oikeastaan syytetään, kun sormi osoittaa kohti yhteiskuntaa, tai kohti jotakin tiettyä valtiota? Jos puhutaan siitä, että yhteiskunnan on kannettava vastuu kansalaisistaan, niin kuka sen silloin kantaa? Kysyttäessä
asiaa pankkiirilta, yksinhuoltajaäidiltä, poliitikolta, filosofilta tai sosiologilta, saataneen kysymykseen viisi täysin erilaista vastausta vastuusta. Eräs poliittisesti arka aihe, mutta tärkeä jakolinja oikeiston ja vasemmiston välillä, on yksilön oma vastuu. Oikeistolaisesti on tavattu ajatella, että jokainen yksilö on oman onnensa seppä, vasemmistossa taas korostetaan yhteiskunnallista vastuuta. Vasemmiston on kuitenkin jossain määrin koettu pyrkivän liialliseen yhteiskunnan vastuun korostamiseen, holhoamiseen ja tasapäistämiseen. Missä menee raja? On myönnettävä, että mikäli yksilöiden vastuuntunto lakkaa kokonaan olemasta, samalla lakkaa myös yhteiskunnan olemassaolo. Vastuuta on tässä maailmassa aivan liian helppo väistää – ja mikä ikävintä, vastuun pystyvät helpoiten väistämään juuri ne abstraktit ja
kasvottomat, merkittävät tahot. Yksittäinen pieni kansalainen on tässä yhteiskunnassa helppo laittaa vastuuseen ja vaatia tilintekoa. Ja vastapuolena tilinteossa on harmillisen usein juuri se abstrakti taho. Sosialidemokraattisessa ihanne maailmassa vastuu on jaettu oikeudenmukaisesti ja solidaarisesti. Kenenkään ei tarvitse kantaa liian suurta vastuuta, ellei yksilö siihen kykene. Vastuuta on kuitenkin tiukasti osattava vaatia silloin, kun on sen aika. Tai oikeastaan vastuuta ei tulisi erikseen vaatia, vaan sen tulisi olla itsestäänselvyys. Varsinkin yhteisvastuun, solidaarisuuden. Jokaiselta kykyjensä mukaan ja jokaiselle tarpeidensa mukaan, Siiri Saastamoinen
päätoimittaja
ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ | 5
ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ
Työttömien pitäisi voida ottaa lainaa elämistä varten, kuten opiskelijat ottavat opintoja varten. Henri Heikkinen (kok), Ylioppilaslehti 5/2012
Jos jokainen ulkomaalainen velvoitettaisiin pitämään taustastaan kertovaa hihamerkkiä, niin poliisi näkisi heti ekalla vilkaisulla, että ”ahaa, tuo on muslimi” tai ”ahaa, tuo on kerjäläinen Romaniasta”. Muslimeilla se voisi olla vaikka puolikuu, jonka värityksen määrittelisi esim. joku koti- tai lähtömaan kansallinen juttu, venäläisillä sirppi ja vasara, kambozalaisilla maamiina ja yhdysvaltalaisilla hampurilainen.” Kansanedustaja James Hirvisaaren (ps) avustaja Helena Eronen Uuden Suomen blogissaan 11.4.
Kuten jokainen normaaliälyllä varustettu ihmisyksilö ymmärtää, Helenan teksti on täyttä pakinaa ja satiiria, jossa hyväntahtoisesti ja hauskasti ruoditaan yhteiskunnassa vallitsevaa hysteeristä ilmapiiriä. James Hirvisaari Erosen tekstistä blogissaan 11.4.
Viime viikolla moni kiinnitti huomiota pankkiiri Björn Wahlroosin ja joukkomurhaaja Anders Breivikin kansanvaltakäsitysten samanlaisuuteen. Edelliselle demokratia on enemmistön tyranniaa, jälkimäiselle enemmistön diktatuuria. Kirjailija Riku Korhonen, HS 25.4.
Tyhmä on liian tyhmä tajutakseen asian itse. HS 2.4.
Itse tiedän sydämessäni, ettei siellä ole rikoksen muruakaan. […] Tuntuu kuin ihmiseltä olisi siivet leikattu pois. Ilkka Kanerva (kok) kommentoi ehdol lista vankeusrangaistustaan niin sano tun Nova-oikeudenkäynnin jälkeen
Nainen on monissa muslimimaissa omaisuutta siinä kun meille auto, pölynimuri tai asunto. Freddy van Wonterghem, kaupungin valtuutettu (ps) Uuden Suomen blogissaan
6 | DEBATTI ENNEN
Debatti ennen
Vuoden 1993 ensimmäinen Debatti oli nimeltään tilkkutäkkinumero. Nimitys tuli lehden sisällöstä ja funktiosta; numeron tarkoituksena oli jäsenistön tavoittaminen, uuden liittohallituksen esittely, puoluekokousja henkilövalintaspekulaatio ja tietenkin SONKilaisten kannanottojen julkaisu. Lehdessä esiteltiin lyhyesti myös jälleen tänä vappuna starttaavaa Älä töni mun kaveria –kampanjaa. Kannanotto-osiossa Osku Pajamäen kirjoituksessa sivuttiin työkulttuurin muutosta – samaa aihetta on sivuttu tämän Debatin lisäksi myös viime numerossamme. Kyseisen Debatin ilmestyessä elettiin Esko Ahon hallituksen aikaa. Poliittinen inho suuntautui hieman yllättäen lähes pelkästään kepulaisiin; Tytti Isohookana-Asunmaata kutsuttiin lehdessä nimillä Asu-Hookana-Isonmaa ja Isomaha Asuhoopona. Kokoomuskin sai osansa, kun Riitta Uosukaista nimitettiin Riitta Nousukaiseksi. Pääpaino lehden sisällössä oli kuitenkin lähestyvässä puoluekokouksessa ja sen henkilövalinnoissa. Siinä missä SONK ottaa tulevassa puoluekokouksessa eniten kantaa trans lakiin, olivat SONKilaiset puoluekokousedustajat taannoin huolissaan koulutuspolitiikasta.
”Vieläkin hyvinä poliitikkoina pidetään henkilöitä, jotka pystyvät puhumaan mahdollisimman pitkään asioista, joita eivät välttämättä tunne. Ei ole hyväksyttyä sanoa, että en minä tiedä.” ”Puolueen toimintaa on helppo arvostella, mutta saadapa uutta aikaan… […] Sokeudummeko me puolueaktiivit kuitenkin vanhoihin kaavoihin?” Näillä on hyvä nykyistenkin SONKilaisten mennä rohkeasti kohti puoluekokousta, sokeutumatta vanhoihin kaavoihin.
TEEMA | 7
TEEMA:
VASTUU Wiki: Seta ry:n laatima HLBT-sanasto Biseksuaali Henkilö, jolla on kyky tuntea emotionaalista, eroottista ja/tai seksuaalista vetoa sekä miehiä että naisia kohtaan, tai hän ei koe kohteen sukupuolta merkityksellisenä asiana. Hetero Henkilö, jolla on kyky tuntea emotionaalista, eroottista ja/tai seksuaalista vetoa pääosin eri sukupuolta kohtaan. Homo Henkilö, jolla on kyky tuntea emotionaalista, eroottista ja/tai seksuaalista vetoa pääosin samaa sukupuolta kohtaan. Homo voi viitata sekä miehiin, että naisiin, suomen kielessä homolla tarkoitetaan yleisemmin miespuolista henkilöä. Lesbo Nainen, jolla on kyky tuntea emotionaalista, eroottista ja/tai seksuaalista vetoa pääosin toisia naisia kohtaan. Seksuaalivähemmistöt Seksuaalivähemmistöihin lasketaan yleensä kuuluviksi homot, lesbot, biseksuaalit ja muut, jotka määrittelevät itsensä muuksi, kuin heteroksi; eri arvioiden mukaan heitä on noin 5–15 % väestöstä. Transsuuntautunut Henkilö, jolla on kyky tuntea emotionaalista, eroottista ja/tai seksuaalista vetoa pääosin henkilöitä kohtaan, jotka ilmaisevat transihmisyyttä. Cis-sukupuolinen, cis-ihminen Mies tai nainen, joka ei koe itseään transihmiseksi, ei ole intersukupuolinen ja ilmaisee sukupuoltaan pääosin omalle synnynnäiselle sukupuolelleen ominaisesti.
8 | TEEMA
Intersukupuolinen Ihminen, jonka sukupuolta määrittelevät synnynnäiset tekijät eivät ole yksiselitteisesti miehen tai naisen. Intersukupuolisuus on yleiskäsite moneen eri tilaan. Kuten muutkin lapset, kasvava intersukupuolinen lapsi ymmärtää itse, mihin sukupuoleen kokee kuuluvansa. Seksuaalinen suuntautuminen Seksuaalinen suuntautuminen kertoo siitä, mitä sukupuolta edustavaan henkilöön ihminen ihastuu, rakastuu tai tuntee seksuaalista viehätystä. Sukupuolen korjaus Usein sukupuolen korjauksella tarkoitetaan lääketieteellisiä hoitoja, joiden avulla transsukupuolinen tai transgender-henkilö voi korjata kehoaan vastaamaan koettua sukupuolta. Sukupuolen korjauksella on myös sosiaalinen ulottuvuus. Esimerkiksi transsukupuolinen mies haluaa, että häntä kohdellaan kuten muita miehiä ja hän on miehen roolissa sosiaalisissa tilanteissa. Sukupuolen korjaukseen kuuluu myös väestörekisteriin omien tietojen muuttaminen (nimi ja sukupuoli). Transgender Henkilö, joka on syntynyt miehen tai naisen kehoon, mutta tuntee itsensä sekä mieheksi että naiseksi tai ei kummaksikaan, tai joksikin ihan muuksi. Transihminen Yleiskäsite, joka kuvaa kaikkia, joiden sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu joskus tai aina eroaa niistä odotuksista sille sukupuolelle, johon heidät syntymähetkellä määriteltiin. Transihmisiin kuuluvat transvestiitit, transgenderit ja transsukupuoliset. Transsukupuolinen Kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on syntymähetkellä määritelty ja lapsena kasvatettu. Transvestiitti Kokee, että hänen identiteettinsä kuuluu sekä naiseutta että miehisyyttä. Hänellä on tarve ilmaista molempia sukupuolia. Queer Poliittinen ja akateeminen näkökulma, joka kyseenalaistaa yhteiskunnan sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä normeja. Yhä useammalle queer on myös identiteetti, jonka kuvaamiseksi perinteiset sukupuolta tai suuntautumista määrittelevät sanat ovat liian rajoittavia. Rekisteröity parisuhde Laista tullut termi kuvaa avioliittoa vastaavaa samaa sukupuolta olevien virallista parisuhdetta. Rekisteröidyssä parisuhteessa olevilla ei ole kaikkia samoja oikeuksia kuin naimisissa olevilla. Esimerkiksi ulkoinen adoptio ei ole vielä nais- ja miespareilla mahdollista. Samaa sukupuolta olevat parit ovat Suomessa voineet rekisteröidä parisuhteensa vuodesta 2002 lähtien. Sateenkaariperhe Lapsiperhe, jossa yksi tai useampi vanhempi kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön ja joka näin itsensä määrittelee. Sateenkaariperheet voivat olla erinäköisiä. Perheessä voi olla esimerkiksi kaksi äitiä tai kaksi isää ja heidän lapsensa. Perhe voi olla itsenäisten vanhempien perhe tai ns. kolmi- tai neliapilaperhe, jossa esimerkiksi miesparilla on lapsia naispuolisen ystävän tai ystäväpariskunnan kanssa. Sisäinen adoptio Perheen sisäisen adoption kautta voi esimerkiksi naisparin ollessa kyseessä synnyttäneen äidin puoliso (ns. sosiaalinen äiti) adoptoida yhdessä kasvatettavan lapsen. Tämä turvaa lapsen ja sosiaalisen äidin välisen suhteen esimerkiksi erotilanteessa tai jos synnyttänyt äiti menehtyy. Ulkoinen adoptio Ulkoinen adoptio tarkoittaa lapsen adoptointia perheen ulkopuolelta, esimerkiksi toisesta maasta. Lähde: www.seta.fi
TEEMA | 9
Vapaus olla oma itsensä
Oletko sinä kohdannut hankalia kysymyksiä, joihin voi olla vaikea vastata? Päätin koota näistä kysymyksistä tähän Debattiin listan vastauksia ajatuksia herättämään sekä argumentointia vahvistamaan. ”Homot tuovat homouttansa koko ajan esiin” Samaa voisi sanoa heteroista. Itse asiassa mielestäni heterot tuovat jatkuvasti omaa heterouttaan esiin. Heteroihin ei vain kiinnitetä huomiota samalla tavalla kuin homoihin, sillä heterot ovat enemmistössä. Yhteiskunta, jossa me elämme, on todella heteronormatiivinen – eli ihmisten oletetaan olevan ensisijaisesti heteroita ja heteroutta pidetään parempana tai luonnollisempana vaihto ehtona kuin homoutta. Homous määritellään heteroiden kautta – eli olet homo, mikäli et ole hetero. ”SONKin ei pidä ajaa vähemmistöjen, kuten seksuaali- ja sukupuolivähem-
mistöjen asiaa, vaan pitäisi keskittyä tärkeämpiin asioihin” On hyvin tärkeää, että opiskelijaliike pystyy käymään keskustelua myös niistä asioista, joista puolueessa kaikki eivät välttämättä edes kykene puhumaan ääneen. Juuri se on uudistuksen etulinjassa olemista ja oikeasti asioihin vaikuttamista. Jokainen saa tietysti itse määritellä sen, mitkä asiat kokee tärkeiksi ja mitkä asiat ovat niitä, joiden eteen haluaa tehdä töitä. Tilannetta ei kuitenkaan auta se, että puolueen sisäistä HLBT-liikettä ja sen merkitystä vähätellään. ”Biseksuaalisuus on vain nuorten naisten muoti-ilmiö” Seksuaalinen suuntautuminen ei voi olla muoti-ilmiö. Seksuaalinen suuntautuminen on osa yksilön minäkuvaa ja monet kokevat sen perusominaisuudekseen. Toisaalta seksuaalinen identiteetti voi kyllä
muuttua elämän aikana. Biseksuaalisuutta ei esiinny vain tietyllä suku puolella tai tietyssä ikäluokassa. Voi kyllä olla totta, että nuoret ovat paljon vapautuneempia oman seksuaalisuutensa suhteen ja saattavat haluta rikkoa perinteisiksi kokemiaan rajoja. Pusuttelu naispuolisen kaverin kanssa ei automaattisesti tee henkilöstä biseksuaalia. Seksuaalinen suuntautuminen on todella henkilökohtainen asia ja oman seksuaalisen suuntautumisen määritteleminen tai määrittämättä jättäminen kannattaakin jättää jokaisen yksilön omalle vastuulle. ”Sateenkaariperheiden lapset kasvavat kieroon” Mikään tutkimus ei tue tätä väitettä. Homoseksuaalien lapset kehittyvät samalla tavalla kuin muutkin lapset. Sateenkaariperheiden lapsilla ei myöskään ole todettu sen enempää psykososiaalisia vaikeuksia kuin heteroperheiden lapsilla. Mikään idylli
10 | TEEMA
”Seksuaalinen identiteetti voi kyllä muuttua elämän aikana.”
sateenkaariperhe ei kuitenkaan automaattisesti ole: sateenkaariperheiden arki on samanlaista kuin heteroperheissäkin, joten näiden perheiden ongelmat ovat samanlaisia kuin heteroperheissä. Sateenkaariperheiden lapset eivät myöskään koe sen enempää kiusaamista kuin muut lapset eikä lapsen vanhempien seksuaalista suuntautumista nosteta erityiseksi kiusaamisen syyksi, vaan syyt ovat samoja kuin muillakin lapsilla. Vanhemmuutta tai soveltuvuutta vanhemmaksi ei pidä määrittää vanhemman seksuaalisen suuntautumisen perusteella. ”Seksuaalivähemmistöillä on asiat jo tarpeeksi hyvin” Parisuhteen virallistaminen kahden naisen tai kahden miehen välillä on ollut mahdollista Suomessa vuodesta
2002. Lain edessä kuitenkin kaikkien ihmisten tulisi olla tasa-arvoisia. On järjetöntä, että meillä luetellaan ihmisiä kahteen eri kastiin heidän puolisonsa sukupuolen perusteella. Tämän takia avioliittolaki tulisi avata myös samaa sukupuolta oleville pareille. Yhteiskunta on ehkä joiltain osin muuttunut homomyönteisemmäksi, mutta useimmiten kaapista ulos tuleminen ei edelleenkään ole helppoa. Ihmiset saattavat olla todella tietämättömiä. Niin kauan, kun syrjivää lainsäädäntöä, negatiivisia ennakkoasenteita tai suoranaista homofobiaa esiintyy, on meillä vielä työtä tehtävänä. Teksti: Pauliina Painilainen
Kirjoittaja on SONKin liittohallituksen jäsen ja Sosialidemokraattinen HLBT-yhdistys – Pinkkiruusu ry:n puheenjohtaja.
TEEMA | 11
Translain uudistaminen on ihmisoikeuskysymys Translakikysymys on saanut viime aikoina kohtuullisesti jalansijaa julkisessa keskustelussa, eikä suotta. Nykyinen translaki eli laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta sisältää merkittäviä epäkohtia ja ongelmia. Yksi näistä on vaatimus sukupuoltaan korjaavan lisääntymiskyvyttömyydestä eli steriliteettipakosta. Käytäntö on yksilön perusoikeuksia loukkaava ja yksi keskeisimmistä ihmisoikeusongelmista Suomessa. Transsukupuolisuus ei ole elämäntapavalinta vaan siinä on kyse yksilön kehon ja sukupuoli-identiteetin yhteensopimattomuudesta. Yhteiskunnan on paitsi mahdollistettava transsukupuolisten sukupuolen korjaushoidot, myös varmistettava, ettei se polje tässä prosessissa yksilöiden ihmisoikeuksia. Jokaisella tulee olla oikeus perheeseen seksuaali- ja sukupuoli-identiteetistä riippumatta. Transsukupuoliset ovat viimeinen ihmisryhmä, jonka lisääntymistä pyritään kontrolloidaan institutionaalisesti. Aiemmin esimerkiksi vammaisten ja mielenterveyspotilaiden lisääntymistä on kontrolloitu pakkosterilisaatiolla, mutta nämäkin käytännöt on poistettu lainsäädännöstä jo 1960-luvulla. Transsukupuolisuus kuten ei seksuaalinen suuntautuminenkaan tee kenestäkään huonoa tai epäsopivaa vanhempaa vaan lapsen kehitykseen vaikuttavat etenkin vanhempien rakkaus, hoiva ja kasvuympäristön turvallisuus. Onkin kohtuutonta, että transsukupuolisilta pyritään riis-
tämään oikeus lisääntyä ja hankkia perhe. Lääketieteellistä perustetta nykyiselle steriliteetipakolle ei ole vaan vaatimus perustuu pikemminkin ennakkoluuloihin kuin tutkittuun tietoon. Institutionaaliset kysymykset kuten lainsäädäntö eivät suinkaan ole ainoita ihmisoikeuksien toteutumisen esteitä, vaikka näiden muuttaminen onkin välttämätöntä ja jossain määrin myös ensisijaista. Toinen merkittävä kysymys transihmisten yhdenvertaisten oikeuksien kannalta ovat viranomaiskäytänteet ja julkisen sektorin ammattihenkilökunnan osaamisen parantaminen transkysymysten osalta. Esimerkiksi lääkärien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten tiedon ja osaamisen puute voivat pahimmillaan estää hoitoon pääsyn tai sen etenemisen. Sosialidemokraattiset opiskelijat SONK on tehnyt puoluekokousaloitteen koskien translain uudistamista. Siinä vaaditaan transsukupuolisten oikeuksien parantamista ja lain muuttamista. Aloite tulee käsiteltäväksi SDP:n puoluekokouksessa 24.−26. toukokuuta. Koska puoluehallitus on ottanut kysymykseen kielteisen kannan, sen eteneminen on kiinni puoluekokousedustajien aktiivisuudesta ja rohkeudesta puolustaa ihmisoikeuksia. teksti: Sanna Marin
Kirjoittaja on Tampereen sosialidemokraattinen opiskelijayhdistys TASY ry:n aktiivi.
12 | TEEMA
Kansalaisen vastuusta
Nykyinen ajattelumme yhteis kunnasta ja sen suhteesta kansalaiseen perustuu pitkälti ajatukseen niin kutsutusta yhteiskuntasopimuksesta. Yhteiskuntasopimuksella tarkoitetaan eräänlaista yhteiskunnan eri jäsenten välistä kuvitteellista sopimusta, jolla he yhteisesti luovuttavat pois valtaa itseltään kollektiiviselle taholle, jotta järjestäytynyt yhteiskunta voisi muodostua ja kaikkien koskemattomuus voitaisiin turvata. Yhteiskuntasopimusajattelun kehittäjänä voidaan pitää brittiläistä filosofia Thomas Hobbesia (1588–1679), joka kirjassaan Leviathan hahmottaa ajattelua kollektiivisesta sopimuksesta. Hobbesin ajattelun mukaan ensin oli alkutila, jossa yksilöiden elämä oli filosofin sanoin ”kurjaa, brutaalia ja usein myös lyhyttä”. Modernin yhteiskunnan voidaan hobbesilaisen ajattelun mukaan katsoa syntyneen, kun rationaaliset yksilöt ovat vapaaehtoisesti luovuttaneet pois valtaansa turvatakseen kaikkien koskematto-
muuden ja rauhanomaisen kehityksen. Alkuaikojen valtiot keskittyivät pitkälti kahteen eri toimenpiteeseen; turvallisuuden ylläpitämiseen niin ulkoista kuin sisäistäkin uhkaa vastaan ja veronkantoon, jotta ne pystyivät ylläpitämään tarvittavan väkivaltakoneiston. Historiallisesta perspektiivistä katsoen valtion tehtäväkentän laajentaminen ja varsinkin hyvinvointivaltiokehitys on verrattain uusi ja nuori ilmiö. Pitkään valtion ainoiksi tehtäviksi nähtiin vain turvallisuuden ylläpitäminen, jotta yksilöiden omalle taloudelliselle toimeliaisuudelle jäisi mahdollisimman paljon vapaata tilaa. Mihin katosi oikeusvaltionäkökulma? Hyvinvointi- ja ennen kaikkia oikeusvaltiokehityksen myötä olemme kuitenkin oppineet vaatimaan valtiolta yhä enemmän. Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiokehityksessä on
Thomas Hobbes (1588–1679)
TEEMA | 13
nähty luonnollisena valtion vahva osuus niin koulutuksessa kuin terveydenhuollossakin. Ehkä kuitenkin vähemmälle huomiolle on jäänyt oikeusvaltion suomat mahdollisuudet osallistua täysipainoisesti yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, sekä muut laajat demokraattiset oikeudet, jotka muun muassa merkitsevät sitä, että kulloistenkin johtajien on haettava mandaattinsa kansalta vapaiden vaalien muodossa. Demokraattinen oikeusvaltio siis tarjoaa meille varsin hyvät mahdollisuudet ja voimakkaat työkalut kansanvallan edistämiseksi ja päätöksentekoon osallistumiseen. Kysymys kuuluukin, käytämmekö me niitä oikein ja riittävästi? Onko meillä kansalaisoikeuksiemme ohella myös kansalaisvelvollisuus osallistua yh-
teisten asioiden hoitamiseen? Ja jos on, niin lyömmekö me sitä laimin, esimerkiksi jättämällä äänestämättä vaaleissa tai ottamatta kantaa yhteisiin asioihin? Muodostavatko kansalaisoikeudet ja kansalaisvelvollisuudet vastinparin? Onko meillä velvollisuutta osallistua? Jos kysymystä lähestyy puhtaasti juridisesta näkökulmasta, niin vastaus on yksiselitteisesti ei; ketään ei voi, eikä pidäkään oikeusvaltiossa pakottaa toimimaan, ja tuskin pakottamalla synnytetty toiminta täyttäisikään kansanvallan tunnusmerkkejä, saati antaisi ihmisille paloa todella perehtyä asioihin ja tuoda mielipiteitään julki. Kuitenkin nykyisenkaltaisen yhteiskuntamme säilyminen vaatii tulevaisuudessakin valveutuneita ja yhteisistä asioista
”Onko meillä kansalaisoikeuksiemme ohella myös kansalaisvelvollisuus osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen?”
motivoituneita ihmisiä. Väistämättä tuntuu siltä, että meilläkin on oma velvollisuutemme olla osana yhteiskuntamme kehityksen suuntaamisessa. Kepit ja porkkanat Jos keppi on poissa työkalupakista, niin mitkä ovat sitten ne porkkanat, joilla voitaisiin turvata yhteiskunnallinen osallistuminen jatkossakin, erityisesti nuorten parissa? Erilaiset yhteiskunnalliset tutkimukset ovat jo pitkään osoittaneet, että nuoret kavahtavat puolueiden jäsenyyttä ja kokevat etteivät saa ääntään tarpeeksi kuuluville nykyisten poliittisten kanavien kautta. Mikä siis neuvoksi? Millä innostetaan nuoret yhteiskunnalliseen keskusteluun uudelleen? Mitään yksiselitteistä vastausta tuskin on, mutta palapelissä on kuitenkin monta palaa, jotka yhdistämällä kokonaiskuva voisi paremmin hahmottua. Paloina voisivat olla esimerkiksi kuntien nuorisovaltuustojen parempi mukaanotto kunnallisessa päätöksenteossa, politiikan tuominen takaisin kouluihin niin vierailujen muodossa kuin opetussuunnitelmassakin, mutta myös puolueiden avautuminen niin, että nuoret toimijat saisivat niissä äänensä paremmin kuuluville. Demokratia ja yhteiskunnallinen osallistuminen ovat niin arvokkaita seikkoja, että niiden jatkumisen hyväksi on meidän kaikkien oltava valmiita tekemään töitä. teksti: Tommi Heino
Kirjoittaja on SONKin toinen varapuheenjohtaja.
14 | TEEMA
Euroopan talouskriisin tulkintaa Maailmassa ja Euroopassa velloo monimutkainen talouskriisi. Asian ratkaisemista ei helpota se, että taloustiede ei ole tarkkaa tiedettä, vaan ratkaisut ovat aina tulkinnoista kiinni. Hyvin pitkälti ainoa asia, josta eurooppalaisessa talouskeskustelussa ollaan samaa mieltä kautta linjan, on se, että tällä hetkellä asiat eivät mene niin kuin niiden pitäisi. Lisäksi taloustiede muuttuu ja kehittyy, eivätkä teoriat, jotka aikaisemmin ovat toimineet vuosikymmeniä, välttämättä toimi nykyään. Yhtä oikeaa vastausta talouskriisin ratkaisuksi ei ole, vaan tulkinnat ja ratkaisut riippuvat siitä, mistä kulmasta niitä tarkastellaan ja mitkä ovat tarkastelijoiden intressit. Pääsääntöisesti Euroopassa on kaksi erilaista ja keskenään kilpailevaa tulkintaa talouskriisin syistä ja seurauksista. Toisella laidalla ovat Euroopan keskuspankki (EKP), Euroopan komissio sekä euromaat Saksan johdolla. Näiden tulkinta kriisistä on, että eteläisen Euroopan maat ovat eläneet yli varojensa ja nyt joutuvat maksamaan siitä.
Toisella laidalla on yleiseurooppalainen sosialidemokraattien tulkinta kriisistä, joka kiinnittää huomiota euroalueen epätasapainoon, jonka ansiosta koko euron ajan pohjoisen Euroopan maiden ylijäämät ovat syntyneet eteläisen Euroopan alijäämistä. Yhteisen valuuttan johdosta eteläiset maat eivät ole kyenneet valuuttakurssejaan laskemalla pitämään kilpailukykyään yllä, vaan eurooppalainen institutionaalinen arkkitehtuuri väistämättä luo olosuhteet nykyisenkaltaisille kriisille. Kyseessä on siis rakenteellinen maksutasekriisi, ei valtioiden tuhlailevaisuus. Tämä tulkinta on mielestäni lähempänä totuutta. Ennen finanssi kriisin puhkeamista nykyisten kriisi valtioiden, erityisesti Espanjan, Irlannin ja Portugalin, valtiontalou det olivat ylijäämäisiä ja velkasuhde alhainen. Esimerkiksi Espanjan talous oli paremmassa tasapainossa kuin Saksan, ja valtiolla oli velkaakin vain 37 % BKT:stä. Espanjan ongelma olikin asuntokulpa ja yksityisen sektorin velkaantuminen. Tästä huo-
”Oikeistolainen linja laiskoista Välimeren maista on ottanut tuulta mediassa.”
limatta oikeistolainen linja laiskoista Välimeren maista on ottanut tuulta mediassa. Suomessa olemme hieman kahden tulen välissä, sillä EKP:n ja Saksan linja suojelee ja hyödyttää velan antajia, joihin Suomikin kuuluu. Lisäksi EKP:n mandaatti on rajattu inflaation kontrollointiin, ja samalla työttömyys ja valtioiden rahoituksen turvaaminen jätetään huomiotta. Mikään muu keskuspankki maailmassa ei toimi näin. Aktiivisella ekspansiivisella valuuttapolitiikalla valtioiden rahoitus voitaisiin turvata, mutta Saksan inflaatiopelon vuoksi tähän ei Euroopassa ryhdytä. Ymmärrettävästi tulkinnasta riippuen myös toimet kriisin ratkaisemiseksi poikkeavat radikaalisti toisistaan. Tähän asti Euroopassa on ollut EKP:n, Euroopan komission ja euromaiden johtamat leikkuujuhlat. Tulokset näkyvät Kreikassa. Valtio
TEEMA | 15
”Toisen maailmansodan jälkeiset kasvun ja sosialidemokratian kultaajat on korvattava uusilla resepteillä.”
on velkaantunut, ja EKP vaatii, että Kreikan valtion on leikattava menojaan velkakehityksen pysäyttämiseksi. Valitettavasti tämä tarkoittaa samalla Kreikan talouden alasajoa. Investoinnit ja kotitalouksien kulutus ovat nollassa ja Kreikan talous ei rakenteeltaan ole vientivetoinen. Tämän vuoksi ainoat tekijät, jotka pitävät bruttokansantuotetta yllä, ovat julkiset menot. Näitä kun nyt on leikattu, on se tarkoittanut velkasuhteen radikaalia huonontumista. Kreikassa toteutettu leikkuripolitiikka on ristiriidassa tavoitteen, eli kriisistä selviämisen ja talouskasvun kanssa. Tämän ovat tunnustaneet jo muun muassa Financial Times, talousnobelisti Joseph Stiglitz sekä kansainvälinen valuuttarahasto IMF. Siitä huolimatta Euroopan keskuspankin linja on pitänyt. Eurooppalaisten sosialidemokraattien vaihtoehto talousongelmiin on kasvun palauttaminen. Tähän tarvitaan julkisen sektorin aktiivista osallistumista markkinoille, sillä epävarmassa taloustilanteessa yritykset ja kotitaloudet eivät investoi, vaan luottamus talouteen on palautettava valtion toimin. Valtion on siis investoitava ja otettava vahvemmin ohjaava rooli taloudessa, jotta kriisistä selvittäisiin. Valitettavasti nykytilanteessa kasvun palauttaminen vanhoilla resepteillä on vähintään haastavaa, ja pitkällä tähtäimellä jopa mahdotonta. Toisaalta luonnon kantokyky asettaa rajoituksia taloudelle, toisaalta taas
eriarvoisuuden kasvu ja resurssien epätasainen jakautuminen hidastavat talouskehitystä. Valtion johdolla on siis aloitettava investointiohjelma, joka lyhyen tähtäimen talouden stimulaation ja työllisyyden kasvattamisen lisäksi luo pohjaa pitkäjänteiselle talouden muutosprosessille. Lopputavoitteena on hyvä ja kestävä, tasa-arvoinen hitaan kasvun yhteiskunta. Toisen maailmansodan jälkeiset kasvun ja sosialidemokratian kultaajat on korvattava uusilla resepteillä. Euroopan talouksien rakenteita on vahvistettava siten, että luomme pohjan Euroopan vahvuuksille, eli vahvalle keskiluokalle, korkealle koulutukselle ja hyvinvoinnille. Kestävän kasvun luomisesta on hyviä esimerkkejä. Esimerkiksi Tanskassa 1990-luvulla sosialidemokraattinen hallitus satsasi uusiutuviin energianlähteisiin, erityisesti tuulivoimaan. Sitä kautta luotiin paitsi uutta talouskasvua ja työpaikkoja, myös uutta osaamista ja innovaatioita, sekä muutettiin talouden ja yhteiskunnan rakenteita kestävämpään suuntaan. Nyt tarvitsemme samanlaisia projekteja, joissa valtio ohjaa taloutta kestävän teknologian suuntaan, panostaa koulutukseen sekä hyvinvointipalveluiden kehittämiseen. Siitä osaamisesta on mahdollista kehittää vientituote esimerkiksi Kiinan ja Intian kasvavan keskiluokan tarpeisiin. Ranskassa sosialidemokraattien presidenttiehdokas François Hol-
lande on luvannut vähentää eriarvoistumista yhteiskunnassa. Hänen talousohjelmaansa kuuluu muun muassa 75% veromarginaali suurituloisille ja hän on väläytellyt Euroopan taloussopimuksen avaamista ja uudelleenneuvottelua. Nykyisellään tuo uusi taloussopimus institutionalisoisi oikeistolaisen leikkauspolitiikan Euroopan tasolla. Tämä tarkoittaisi sitä, että valtioiden kädet ovat valuuttakurssipolitiikan lisäksi sidotut myös veropolitiikan suhteen. Se tulisi korvata pitkäjänteisemmällä kestävän kasvun ohjelmalla, sillä leikkaamalla Euroopassa vain hidastetaan talouskasvua entisestään. Jatkuvan kasvun tarvetta voidaan vähentää sillä, että kasvun hedelmät jaetaan tasaisemmin kaikille yhteiskunnassa. Kakku on suurempi kuin koskaan aikaisemmin, nyt se on aika myös jakaa. Kasvun ja radikaalin tuloerojen tasaamisen lisäksi tarvitsemme tietysti myös finanssimarkkinoiden sääntelyä. Nykykriisi sai alkusykäyksensä Yhdysvalloista Wall Streetiltä lähteneestä shokkiaallosta. Näiden aaltojen hillitsemiseksi tarvitsemme selkeät pelisäännöt, jotka palauttavat finanssimarkkinat tukemaan reaalitaloutta, eikä vain spekuloimaan sen kustannuksella. teksti: Samuli Sinisalo
Kirjoittaja tekee lopputyötään Euroopan talouskriisin narratiiveista ja institutionaalisista ratkaisuista vertaillen Espanjaa ja Tanskaa.
16 | TEEMA
Mikä on hyvinvointivaltion ja hyvinvoinnin suhde toisiinsa? Mikä lopulta tuottaa hyvinvointia ja onnellisuutta? Lisääkö jatkuva talouskasvu ja hyvinvointi onnellisuutta yksilön ja perheiden elämässä? Voiko todellisella demokratialla ja yksilön vaikutusmahdollisuuksilla olla tyytyväisyyttä lisäävä merkitys? Yleisesti ymmärrämme hyvinvointivaltion ja hyvinvoinnin liittyvän vahvasti yhteen. Mitä suurempi BKT:n aste, sitä suurempi hyvinvointi. Tällöin hyvinvointia on arvioitu objektiivisilla mittareilla. Voimme päätellä, että mitä laajempi hyvinvointivaltio, sitä suurempaa on kansalaisten hyvinvointi. Mutta entä jos kriteeriksi nostettaisiin kansalaisten kokema hyvinvointi ja onnellisuus? Lisääkö jatkuva talouskasvu tai tulo erojen tasaus onnellisuutta yksilön ja perheiden elämässä? Juho Saari käsittelee talouskasvun ja hyvinvoinnin välistä suhdetta julkaisussaan Onnellisuuspolitiikka. Talouspolitiikan varjopuolena on se, että rahan merkitys ihmissuhteille ja sitä kautta onnellisuudelle on lopulta vähäistä. Suhteet muihin ihmisiin kannattelevat elämän nivelvaiheissa, kuten itsenäistyessä, työttömyydessä, perheen perustamisessa tai sairastuessa sekä tekevät elämästä elämisen arvoista. Luottamusta toisiin ei voida pitää yliarvostettuna, koska lopulta kaikki, jopa hyvinvointivaltio, perustuu luottamukselle. Annamme justifikaation oikeuslaitokselle sekä kaikelle julkiselle toiminnalle valtiossamme.
”Talouspolitiikan varjopuolena on se, että rahan merkitys ihmissuhteille ja sitä kautta onnellisuudelle on lopulta vähäistä.”
Talouden merkitystä ihmisen hyvinvoinnissa ei voida silti ohittaa niin kutsutuilla ”pehmeillä arvoilla”. On totta, että 100 euron lisäys vähätuloiselle perheelle tuottaa suuremman hyödyn kuin suurituloiselle. Yhdysvalloissa talouskasvulla on voitu havaita olevan vahva yhteys hyvinvointiin varsinkin 90-luvulla, mikäli talouskasvu välittyy työllisyyden kautta. Vaikka BKT:n erot supistuvat eri maiden välillä, niin silti hyvinvoinnin tasoerot eivät huomattavasti tasaannu. Saari uskoo hyvinvoinnin syntyvän pitkällä aikavälillä konstitutionaalisista tekijöistä, kuten esimerkiksi demokratian ja tasa-arvon toteutumisesta yhteiskunnassa. Laajemmin olemme voineet havaita pitkin kevättä esimerkiksi Venäjän vaalien aiheuttaman vastareaktion ja ihmisten pettymyksen demokratiaan. Ympäri Eurooppaa kansalaisten tyytymättömyys kasvaa harjoitettua talouspolitiikkaa kohtaan, ja sen aiheuttama työttömyys ja tuloerot kasvavat. Elinkeinoelämän valtuuskunta keräsi huhtikuussa 2011 en-
nen eduskuntavaaleja aineistoa, jolla Saari on pyrkinyt havainnollistamaan demokratiavajetta yhteiskunnassa. Tutkimuksen mukaan ihmiset kaipaavat toimintamalleja, jotka vähentävät eriarvoisuutta ja kiinnittävät entistä enemmän huomiota talouskasvun laatuun, vaikka se vaatisikin verojen korottamista. Tuloksien perusteella demokraattisessa yhteiskunnassa poliitikot eivät voi jättää huomioimatta äänestäjiltään saamaansa legitimiteettiä ja heidän mielipiteitään. Poliittisilla sekä yksilön omilla päätöksillä tulee olla muita huomioiva merkitys. Esimerkiksi kuntapalveluita uudistettaessa hyvinvointia aidosti lisäävät intressit ja resurssit tulee kytkeä yhteen. Tarvitsemme enemmän elämänpolitiikkaa ja toimijoita, joilla on tahtoa ja sydäntä huomioida päätöksissä talouskasvun lisäksi sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpitäminen. teksti: Kirsi Lamberg
Kirjoittaja on itäsuomalainen demari aktiivi, kasvatustieteiden kandidaatti ja hallintotieteiden ylioppilas.
TEEMA | 17
Miltä vastuu maistuu?
”Toisen vastuu on toiselle muunneltu totuus.”
Miltä vastuu maistuu? Suolaiselta, kirpeältä, karvaalta vai kukkaiselta? Entä miltä se näyttää? Tai tuntuu? Vastuuta on nimittäin vaikea löytää, vaikka kovasti sitä hoetaan kaikkialla olevan. Mielellään sen löytäisi ja sitä tarkastelisi, jos vain olisi mahdollista. Mutta kuka vastuun toisi? Siis tuliko se reppuselässä vai nahkasalkussa, toisiko sen iso joukko suomalaisia vai yksittäinen pukumies? Koska joku vastuuta kantaa, kun sitä niin paljon on olemassa. Olisi kiva punnita kädessä, onko joku nyt vastuunsa kantanut. Vähän tunnustella, että onko se nyt varmasti vastuuta vai jotain aivan muuta. Vastuutahan on säästötoimissa, ydinvoimapäätöksissä ja veronleikkauksissa. Vastuuta on myös luomutuotteissa, pyöräilemisessä ja suomalaisen suosimisessa. Perustulo, siinä sitä vastuuta vasta onkin. Vastuullista ovat sosiaalietuudet, niiden korottaminen ja niiden leikkaaminen. Kuten taitavat olla myös veronkiristykset, ydinvoiman vastustaminen ja kierrättäminen.
Vastuuta on kaikkialla. Erityisesti sitä on ainakin yhden puolueen riveissä. Vastuunkantajia löytyy nuoresta vanhaan, naisesta mieheen. Heitä on niin paljon, että taitaa kaikki maailman vastuu olla jo kannettu. Ainakin puheissa. Sitähän yksi toimittajakin ihmetteli suorassa lähetyksellä, kun mies niin kovin monta kertaa vastuu-sanaa käytti. Siinähän se ongelma onkin. Puhetta, puhetta, puhetta. Kaikki puhuvat vastuusta. Vastuu siellä, vastuu täällä, vastuu joka puolella. On helppoa värjätä kaikki vastuuksi, mihin itse vain koskee. Tuliko siitä nyt sitten sinistä, punaista vai vihreää? Ruskeaksi taisi mennä, kun noita värejä sekoitti. Jos katsoo väärään suuntaan, muuttuu yksi vastuu valheeksi ja toista ei ole enää olemassakaan. Toisen vastuu on toiselle muunneltu totuus. Vanha sanonta kuuluu, että siitä puhe, mistä puute. Vaikuttaisikin, että vastuusta kaikkein eniten puhuvat siitä vähiten tietävät. Kun minkä tahansa voi vastuuksi puhua, olisi hienoa, että nämä vastuunkantajat sen vastuun toisivat joskus esille. Sanoisivat: ”Katso, meillä on vastuu, tältä se näyttää. Kosketa, se tuntuu pehmeältä. Maista, ei se niin pahanmakuinen ole.” Vaan ehkä se ei niin helppoa olisikaan. Vaikea sitä vastuuta on esille asettaa. Kun se vastuu taitaa lopulta olla niissä teoissa eikä puheissa. Mutta kuka niitä tekoja lopulta sitten arvioikaan? teksti: Johannes Niemeläinen
18 | TEEMA
Työn ja perustulon tienristeyksessä Keskustelu sosiaaliturvan kantorakenteiden perinpohjaisesta uudistamisesta käy kuumempana kuin pitkiin aikoihin. Perinteisen, kiinteään työaikaan sidotun työn vähentyessä ja epätyypillisten työsuhteiden yleistyessä moni on valmis kyseenalaistamaan myös aktivoivaan työvoima politiikkaan ja ansiosidonnaisuuteen perustuvan sosiaaliturvamme. Tilalle tarjotaan niin oikealta, vasemmalta kuin keskeltäkin erilaisia perustulo malleja, joiden kantava ajatus on jokaiselle kansalaiselle vastikkeetta maksettava kansalaispalkka. Perustulon perustelut – faktoja vai ideologiaa? Suomalaiselle hyvinvointivaltiolle ja työmarkkinapolitiikalle on ollut ominaista työn ja työaikojen joustavuuden tavoittelu kokonaistyöajan puitteissa – siis eräänlainen joustavuus joustamattomissa kehyksissä. Sen sijaan, että sosiaaliturvaa olisi pyritty rakentamaan pysyvästi osa- ja määräaikaistyön vastaanottamisen kannustamisen suuntaan, on sillä pyritty ohjaamaan työmarkkinoita kokopäivätyön pysyvyyden tukemiseen. Perustulokritiikki kohdistuu tämän ajattelutavan kestämättömyyteen. Perustuloapostolien mukaan työmarkkinat ovat muuttuneet jo niin peruuttamattomasti, ettei paluuta entiseen ole. Esimerkiksi Osmo Soininvaara on arvellut useissa kirjoituksissaan, että nykyisen järjestelmän ylläpito johtaa hyvinvointivaltion tuhoon ja työttömyyden räjähtämiseen käsiin.
Tämä ei kuitenkaan ole mikään fakta, vaan yksi poliittisesti perusteltu näkökanta muiden joukossa. Jos on valmis lukemaan madonlukuja nykyiselle hyvinvointivaltiolle laskelmiin vedoten, on outoa, mikäli on samalla valmis perustelemaan perus tulon, jonka vaikutuksista työn tarjontaan ja välillisistä seurauksista ei ole olemassa luotettavia mallinnuksia, käyttöönottoa tilastoilla. Vasemmistonuoret ovatkin "Massit massoille" -perustulokampanjassaan korostaneet, että perustulon tarkkoja mallinnuksia tärkeämpää on sen ideologisesti nykyjärjestelmästä poikkeava peruste – vapautus työstä. Tälle rehellisyydelle on syytä antaa oikeutettu tunnustus. Samalla on kuitenkin syytä pohtia tarkemmin tuon ideologian arvopohjaisia perusteita. Perustulo, vastuu ja työmarkkinapolitiikka Nykymallia ja perustulovaihtoehtoja vertailtaessa on tärkeää tarkastella kysymystä vastuusta. Pintapuolisesti perustulo voi näyttää mitä kollektivistisimmalta projektilta, vastuuttaahan se kaikkia yhteiskunnan jäseniä yhteisesti takaamaan toimeentulon jokaiselle yhteiskunnan jäsenelle, teki tai haki tämä töitä tai ei. Toisaalta perustulo uhkaa myös vähentää yksilöiden vastuuta toisistaan sekä heikentää solidaarisuutta ja sosiaaliturvan legitimiteettiä. Tarveharkintaiset vähimmäisetuudet poistava perustulo poistaa tavallaan myös tarpeen oikeutuksen. "Kaikki-
han me saamme perustuloa, mikset sinäkin pärjäisi sillä?" Ihmisten tarpeet ovat kuitenkin yksilöllisiä. Se, mitä monet perustulon kannattajat kuvaavat pelkäksi luukulta luukulle kyykyttämiseksi, on myös sosiaalityöntekijän asiantuntevaa harkintaa ja yksilökohtaista palvelua. Kysymystä siitä, olisiko perustulo ja aktivoiva työvoimapolitiikka yhdistettävissä, ei ole riittävästi pohdittu. Usein näytetään olettavan, että tarpeeksi korkea toimeentulon taso itsessään poistaisi myös tarpeen muille sosiaalihuollon toimille. Perustulon käyttöönottoa perustellaan monesti kannustinloukkujen purkamisella ja byrokratian vähentämisellä. Mikäli perustulo asetetaan sellaiseksi, että se jättää ansiosidonnaisen työttömyysturvan ennalleen, ei se poista työn vastaanottamisen kannustinloukkuja. Mikäli perus tulo taas on vain osittainen korvaten vain vähimmäisetuudet, ei se poista väitettyä byrokratiaa. Ansiosidonnaiset etuudet korvaavat, niin sanotun täydellisen perustulon, mallit taas edellyttävät, että kilpailu työn tarjonnasta ja kysynnästä vapaute-
TEEMA | 19
”Usein näytetään olettavan, että tarpeeksi korkea toimeentulon taso itsessään poistaisi myös tarpeen muille sosiaalihuollon toimille.”
taan. Tämä merkitsisi tuntemamme työmarkkinapolitiikan ja solidaarisen palkkapolitiikan loppua. Prekariaatin ja ammattiyhdistysliikkeen välinen vastakkainasettelu on muutenkin turhaa. Kun Helsingin Sanomat julkaisi 20.4. Vieraskynäkirjoituksen vuokratyöläisten asemasta, kirjoittajana oli kukapa muu kuin SAK:n lakimies. Palkansaajaliike tekee tälläkin hetkellä työtä muun muassa vuokratyöläisten aseman ja osatyökykyisten lainsäädännöllisen aseman parantamiseksi, vaikka kieltämättä tällä sektorilla riittääkin ammattiyhdistysliikkeellä vielä petrattavaa. Kokoaikatyön käsitteen muutos vaihtoehtona perustulolle Sosiaaliturvan uudistamiseen pitäisi löytää malleja, joissa yhdistettäisiin elementtejä niin vastikkeettomasta kuin vastikkeellisestakin sosiaaliturvasta. Yhtenä ratkaisuna voisi olla kokoaikatyön radikaali käsitteen muutos. Sen sijaan, että pyrittäisiin sosiaaliturvan perusteiden täydellisellä mylläämisellä vastaamaan työmarkkinoilla tapahtuviin muutoksiin, tulisi huomio keskittää itse työmarkkinoihin. Vasemmistolaisena tuntuu luovuttamiselta ajatella, että silpputyöstä olisi epätyypillisten työsuhteiden lisääntymisen myötä tullut jo sellainen politiikan reunaehtoja määräävä tekijä, joka otetaan annettuna. Tämä ei tarkoita, että meidän tulisi hirttäytyä ajatukseen elinikäi-
sistä vakituisista työsuhteista sekä “kahdeksasta neljään” -työpäivistä ja pyrkiä muuttamaan epätyypilliset työsuhteet tyypillisiksi. Sen sijaan koko jako tyypillisiin ja epätyypillisiin työsuhteisiin voitaisiin tulevaisuudessa unohtaa – joustavoittamalla työaikoja ja jakamalla työtä, muuttamalla kokoaikatyön käsitettä. Työmarkkinakeskusjärjestöjen työaikatyöryhmän raportin (2007) perusteella noin puolella kaikista palkansaajista on mahdollisuus jonkinlaiseen työaikojen joustavuuteen. Työaikapankkeja, joiden kautta on mahdollista säästää työaikaa joustavasti ja pitää sitä myöhemmin vapaana, on käytössä arviolta kolmanneksella palkansaajista. Yksi tulevaisuuden visio voisikin olla työn jakaminen jopa yksilöiden välillä tämän tyyppisten järjestelmien kautta. Ei olisi erikseen kokopäiväistä, osapäiväistä, joustavaa tai liukuvaa työtä – vain työtä, jota ihmiset tekisivät tarpeidensa ja kykyjensä mukaan. Joustavoittamalla kokoaikatyötä voitaisiin nykyisin osa-aikatyötä tekevät ja vajaatyökykyiset saada kokoaikatyön ja sitä kautta paremman ansioturvan piiriin. Sosiaaliturvaa tulisi samalla edelleen kehittää ja yksinkertaistaa perus- ja ansioturvan puitteissa. Luonnollisesti tämän ajattelutavan perusvire on työlähtöinen. Se korostaa, että työstä vapauttamisen sijaan olennaista on vapaus työssä. Enemmistö ihmisistä haluaa tehdä työtä, ja enemmistö työssäkäyvistä pitää keskeisimpänä työhön liittyvänä toiveenaan työaika-autonomiaa
sekä työn ja vapaa-ajan helpompaa yhteensovittamista. Tämänkaltaiset mallit voisivat olla esimerkkejä vielä kartoittamattomasta ja raivaamattomasta viidakosta, joka kasvaa yhä villiintyvämmin perustuloa ajavien ja nykyjärjestelmää puolustavien välille. Siinä vaiheessa, kun kasvillisuus on niin lävitsepääsemätöntä, ettei ääni enää kanna metsän toiselle puolen, on peli jo menetetty. Turun yliopiston Vihreän vasemmiston perustulopaneelissa tutkija Pekka Tiainen toivoi sosiaaliturvauudistuksilta visionäärisyyden ja pragmaattisuuden yhdistämistä. Monet perustulomallit, mukaan lukien Vasemmistonuorten perustulo kampanja, tarjoaa vain visionäärisyyttä, soininvaaralainen perustulo ajatuksineen epäkurantista työvoimasta ja yksilöllisestä palkkakilpailusta pelkkää kylmää pragmaattisuutta. Välissä on tilaa ja tilausta sosialidemokraattiselle vaihtoehdolle – jollaisena nykyistä yksilön kannalta varsin vaikeaselkoiseksi muodostunutta sosiaaliturvajärjestelmää ei voi sitäkään pitää. Teksti: Lassi Vainio
Kirjoittaja on Turun demariopiskelijoiden puheenjohtaja ja SONKin liitto hallituksen jäsen. Herättikö teksti ajatuksia? Tule mukaan SONKin sosiaalipoliittiseen työryhmään, joka käy keskustelua ja valmistelee raporttia aiheeseen liittyen. Ilmoittautumiset osoitteeseen lassi.vainio@utu.fi
20 | TEEMA
Pikaisesta avusta pitkäaikaiseksi riesaksi
Pikavipillä tarkoitetaan sähköisesti haettua 50 – 400 euron suuruista lainaa, jonka laina-aika vaihtelee muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Vuonna 2011 myönnettiin 1,4 miljoonaa pikavippiä 300 miljoonan euron edestä. Pikavippi otetaan, koska se voidaan nähdä hyvänä keinona saada nopeasti rahaa, mutta takaisinmaksu on jo toinen asia, sillä vippien korko on usein noin 25 % lainan määrästä. Tilanteessa, jossa velallinen ei kykene maksamaan velkaansa ajallaan, suurenee saatava entisestään ja nopeasti pieni laina on muuttunut suureksi velaksi.
Miksi ihmiset tukeutuvat pikavippeihin? Kannustavatko kaupunkimaisemassa näkyvät mainostaulut, joissa lukee "Älä ole tyhjätasku!" tai "Kun raha ratkaisee" meitä ottamaan pikavippejä? Idean saatamme saada näistä mainoksista, mutta vasta yhteiskunnan arvomaailma saa meidät toimimaan. Ympäröivä yhteiskunta määrittää sen, miltä menestyvä ja arvostettu henkilö näyttää, ja tämä saattaa johtaa siihen, että pyrimme esiintymään taloudellisesti kyvykkäämpinä ja arvokkaampina kuin mitä todellisuudessa olemme. Moni aikuinen kokee, että ulkonäköön ja kalliisiin tavaroihin satsaaminen on tärkeää, ja sen vuoksi ollaan valmiita tinkimään ruuasta ja muista perustarpeista. Kun ei ole varaa kaikkiin
”Mitä eriarvoisempi yhteiskunta on, sitä enemmän pyrimme näyttäytymään ulospäin menestyviltä ja arvokkailta.”
hienouksiin, joita nähdään ympärillä, iskee pelko alempiarvoisuuden tunteesta. Yhteiskunnan paine taloudelliseen menestykseen ja pelko sosiaalisen aseman menettämisestä aiheuttaa monille tilanteen, jossa rahat eivät riitä ylläpitämään omaa statusta ja täten turvaudutaan pikavippeihin. Nämä tuntemukset saavat ihmiset toimimaan hetken mielijohteesta, ja pikavippiyritykset ovat valmiina käyttämään tätä ihmisten pelkoa ja epätoivoa hyödyksi. Mitä eriarvoisempi yhteiskunta on, sitä enemmän pyrimme näyttäytymään ulospäin menestyviltä ja arvokkailta, mikä johtaa siihen, että vippiyritysten johtajat rikastuvat ihmisten epävarmuuden ja pikalainojen suurien korkojen avulla. Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamon mukaan vippaajat ovat usein köyhiä ja varattomia sekä taitamattomia rahaasioiden hoidossa. Hän toteaa, että
vippien ottaminen on myös merkki syrjäytymisestä. Ihminen, jolla on laaja sosiaalinen tukiverkosto, ei tukeudu vippeihin. Professori kertoo, että vippaajilla on usein taloudellisia ongelmia ja maksamattomia velkoja jo ennen vippeihin turvautumista. Vipit ovat velalliselle viimeinen hetkellinen pelastus, jonka avulla pystytään välttämään taloudellisten ongelmien hajoaminen käsiin. Tässä tilanteessa vippaaja joutuu noidankehään, jossa maksetaan alkuperäisiä velkoja vipeillä ja vippivelkoja uusilla vipeillä. Eduskunnassa on keskusteltu pikavipeistä Sampsa Katajan (kok) pikavippien täyskieltoon tähtäävän lakialoitteen tiimoilta. Lakialoitteen vastapainoksi keskustelussa oli Lenita Toivakan (kok) esitys pikaluottojen tarjonnan rajoittamisesta. Tällä hetkellä asia on ministeriön työryhmän pohdinnassa. Työryhmä pohtii, onko pikaluottojen tarjontaoikeutta perusteltua rajoittaa kiel-
TEEMA | 21
Jälkipääkirjoitus lolla, vai onko tarkoituksenmukaisempaa puuttua niiden tarjoamiseen muilla rajoituksilla. Vippiyritykset vetoavat siihen, että ne voidaan rinnastaa muihin luottovelkojen antajiin ja kokevat tarjoavansa kuluttajille palvelun, joka palvelee nykyaikaisia tarpeita. Vippiyritykset ovat myös nostaneet keskusteluun sen, että Suomeen tulisi kehittää positiivinen luottorekisteri, jossa näkyisi jokaisen kansalaisen senhetkiset velat. Luottorekisterin avulla luotonantaja kykenisi varmistamaan, että luotonhakijalla ei ole aikaisempaa velkaa ja näin velkakierre voitaisiin välttää. Vippiyritysten päätavoite on saada velkasumma takaisin korkojen kera, ja tämän vuoksi niiden näkemys onkin se, että positiivinen luotto rekisteri olisi hyvä ratkaisu kaikkien kannalta. Mutta olisiko rekisteristä aidosti hyötyä? Rikkooko rekisteri ihmisten oikeusturvaa? Mielestäni luottorekisteri ei ole ratkaisu pikalainojen aiheuttamaan ongelmaan, vaikka se saattaisikin hiukan parantaa tilannetta. Vippiä myöntävät yritykset kahmivat itselleen voittoa ihmisten kurjuudesta ja epätoivosta. Koko vipin myöntämistoiminta perustuu ihmisten heikkojen hetkien hyödyntämiseen. Pikavipit tulisi täysin kieltää ja keskittää voimavaroja yhteiskunnan eriarvoisuuden vähentämiseen, eikä pitää yllä jatkuvaa vippikeskustelua, jota eduskunnassa ja mediassa on viime aikoina käyty. Ennen vippien aikakautta on pärjätty ja sen jälkeenkin pärjätään. teksti: Anette Karlsson
Kirjoittaja on Sosialidemokraattisten ammattikorkeakouluopiskelijoiden SOMA ry:n puheenjohtaja.
Siinä missä edellisen Debatin teema idealismi, on myös tämänkertainen vastuu laaja yhteiskunnallinen teema, jonka raameihin mahtuu kirjoituksia ja ajatuksia lukuisilta eri yhteiskunnan osa-alueilta. Päätoimittajan on jälleen helppo olla ylpeä saapuneista teksteistä; SONKilaisten artikkelit ovat samalla oivaltavia, yllättäviä, ajankohtaisia ja erityisen tervetulleita näinä aikoina. Mitä olet oppinut luettuasi uusimman Debatin artikkelit? Sen, että translakiin on aika saada muutos. Se, että emopuolue SDP on vastahakoinen translain uudistamiselle ei tarkoita sitä, että me SONKilaisina olisimme pelkureina vaikenemassa translaista. Päinvastoin, puoluekokouksessa on kahta rohkeammin oltava puolustamassa translakiuudistusta. Sen, että myös sosialidemokraatit ovat vihdoin ottaneet kantaa perus-
tuloon, vaikka siihen herättiinkin hieman myöhään verrattuna muihin puolueisiin. SONKin liittohallituksen jäsenen Lassi Vainion loistava teksti avarsi myös tämän perustulokriittisen päätoimittajan kuvaa asiasta. Toivottavasti SONKin tulevat pikkupoliitikot pitävät mielessään SONKin varapuheenjohtajan Johannes Niemeläisen kirjoituksen politiikan ja poliitikkojen vastuusta. Ehkä juuri meidän sukupolvemme aloittelevista poliitikoista kasvaa vihdoin vastuuntuntoisia toimijoita yhteiskunnan eri pelikentillä. Mainiota kesää toivottaen, Siiri Saastamoinen
päätoimittaja
22 | ECOSY
ECOSY – Young European Socialists – järjesti historiansa seitsemännen Talviyliopiston Euroopan parlamentissa, Brysselissä 4–8.3.2012. Talviyliopisto keräsi nuoria sosialidemokraatteja ympäri Eurooppaa keskustelemaan sosialidemokratian perusarvojen – vapauden, solidaarisuuden ja tasa-arvon – merkityksistä ja haasteista tällä vuosituhannella ja siitä, mikä ylipäänsä on sosialidemokratian tulevaisuus Euroopassa. Keskustelu Euroopan talouskriisistä ja sosialidemokraattien tavoista kriisin ratkaisuun oli luonnollisesti myös vuoden 2012 Talviyliopiston ohjelmassa esillä. SONK lähetti tapahtumaan tällä kertaa kaksi edustajaansa, jotka muodostivat Suomen delegaation yhdessä Demarinuorten kahden edustajan kanssa. Talviyliopiston ensimmäisen päivän, sunnuntain, ohjelmaan oli merkitty lähinnä toisiin ihmisiin tutustumista. Me suomalaiset pääsimme kuitenkin tekemään tuttavuutta Viron edustajien kanssa jo päivän aluksi Brysselin lentokentällä. Sieltä löysimme yhdessä tiemme kadonneiden matkalaukkujen arvoituksen selvittelyn, hotellihuoneeseen rekisteröitymisen, lounaan ja pienen eksymisepisodin jälkeen oikeaan paikkaan, PES:n päämajalle, jossa ta-
anniina ihamäki
Sosialidemokraattisten arvojen äärellä Brysselissä
”Nuorisotyöttömyys maksaa Euroopan Unionille 2 miljardia euroa viikossa.”
pahtuma avattiin. PES:n päämajalla tapasimme myös muut tämän vuoden Talviyliopiston osallistujat. Talviyliopiston seuraavien päivien ohjelma oli teemoitettu sosialidemokratian perusarvojen ympärille: maanantain ohjelma oli rakennettu vapauden, tiistain solidaarisuuden ja keskiviikon tasa-arvon erityiskysymysten ympärille. Aihepiirejä käsiteltiin erilaisissa konferensseissa ja workshopeissa keskustellen. Talviyliopiston viimeisenä päivänä kokosimme vielä tapahtuman antimista yhteisen kannanoton sosialidemokraattisten arvojen puolesta. Sosialidemokraattisia ratkaisuja Talviyliopistossa käytyjen keskustelujen ajatuksia herättävimpiä aiheita
ECOSY | 23
olivat mielestäni eurokriisi ja Euroopan nuorisotyöttömyys, tilanteet Unkarissa ja Valko-Venäjällä sekä tietysti sosialidemokraattien asema eri osallistujien kotimaissa. Euroopan Unionin 27:stä pääministeristä vain kolme on sosialidemokraattisesta puolueesta. Konservatiivit ovat enemmistössä niin Euroopan Unionin instituutioissa kuin jäsenmaissakin. Kriisin rinnalla maanosaa ravistelee myös karmea nuorisotyöttömyystilanne, sillä Euroopan Unionin alueella elää tällä hetkellä noin 5,5 miljoonaa työtöntä nuorta. Nuorten työttömyysaste on Euroopan Unionin alueella noin 21 %, mikä on kaksinkertainen suhteessa koko työväestön työttömyysasteeseen. Esimerkiksi Espanjassa nuorisotyöttömyys on lähes 50 %:n luokkaa. PES ja ECOSY vaativat vaikeassa tilanteessa keinoja nuorisotyöttömyystilanteen taistelemiseen kampanjallaan ”Your future is my future”. Tällä kampanjalla vaaditaan nuorisotakuuta koko Euroopan Unionin alueelle. Nuorisotyöttömyys maksaa Euroopan Unionille 2 miljardia euroa viikossa, joten koko unioninlaajuiset toimenpiteet todella ovat tarpeen. Sosialidemokraateilla on siis ideoita eurokriisin ja nuorisotyöttömyyden ratkaisuun. Tilanteen muuttaminen vaatii yhteistyötä ja vuorovaikutusta koko Euroopan Unionin alueen sosialidemokraattien välillä. Nuorisotakuun suhteen
Suomen sekä omanlaisen nuoriso takuunsa jo toteuttaneen Itävallan toivotaan toimivan nuorisotakuun mallimaina, ja jakavan muille EUmaille arvokkaita kokemuksiaan takuun toteutukseen liittyen. Yhteistyötä ja solidaarisuutta muita kohtaan tarvitaan Euroopassa kuitenkin muuallakin kuin pelkästään eurokriisin ja nuorisotyöttömyysongelman ratkaisussa. Hälyttävät uutiset Unkarista ja sen kehityksestä kohti fasistista valtiota ovat järkyttäneet sosialidemokraatteja ympäri Euroopan. Valko-Venäjästä puhutaan Euroopan viimeisenä diktatuurina, ja maassa rajoitetaan esimerkiksi median, poliittisen opposition ja ihmisoikeusjärjestöjen toimintaa. Siksi myös maan sosialidemokraattisesti ajattelevat joutuvat toimimaan kirjaimellisesti maan alla. Tällaisissa tilanteissa muiden maiden tovereiden onkin herättävä, otettava kantaa ja tuettava aatteen puolustajia vaikeammissa oloissa. Sosialidemokraattien tilanne ei siis ole todellakaan hyvä kaikkialla Euroopassa, mutta onneksi kaiken keskellä on siellä täällä havaittavissa myös pieniä ja suuria valon pilkahduksia. Slovakiassa sosialidemokraatit voittivat juuri parlamenttivaalit, ja Ruotsissa demarit ovat kohonneet nopeaan tahtiin maan suosituimmaksi puolueeksi. Myös esimerkiksi Virossa sosialidemokraattien kannatus on nousussa. Näiden inspiroivien ja iloisten esimerkkien vahvistamana
myös muiden maiden sosialidemokraattien on hyvä jatkaa työtään vapaamman, solidaarisemman ja tasaarvoisemman yhteiskunnan puolesta. Uusia ajatuksia, hienoja ihmisiä ECOSY:n Talviyliopisto ylitti kaikki odotukseni. Konferensseissa ja workshopeissa käydyt keskustelut ja debatit haastoivat omia näkemyksiäni sekä opettivat ennen kaikkea paljon uutta Eurooppa-politiikasta. Onnistuneen ohjelman lisäksi myös sen ulkopuolella käydyt keskustelut muiden eurooppalaisten aatteenpuolustajien kanssa olivat erittäin avartavia ja mieleenpainuvia. Uusien ideoiden ja ajatusten lisäksi sain tutustua Euroopan politiikan keskuskaupunkiin – niin Euroopan Unionin rakennuksiin kuin kaupunki elämään muutenkin. Sain myös paljon uusia ystäviä, jotka toivon tapaavani myös ensi kesänä ECOSY:n kesäleirillä Savudrijassa Kroatiassa. Kokonaisuudessaan ECOSY:n Talviyliopisto oli laadukas, ikimuistoinen ja upea tapahtuma, jota voin suositella lämpimästi kaikille. Teksti: Anniina Ihamäki
Kirjoittaja on Joensuun Sosialidemokraattiset opiskelijat JOSY ry:n varapuheenjohtaja ja osallistui Talviyliopistoon yhtenä Suomen delegaation edustajana.
”Slovakiassa sosialidemokraatit voittivat juuri parlamenttivaalit, ja Ruotsissa demarit ovat kohonneet nopeaan tahtiin maan suosituimmaksi puolueeksi.”
24 | IUSY
Viva IUSY!
Hondurasin edus taja, Suomen Sarita Niemi ja Bolivian edustaja kongressin avajaisseremoniassa.
IUSY:n XXIX kongressi Paraguayssa 19.-22.4.
”Me olemme Kansainvälinen Sosialistinen Nuoriso. Me olemme IUSY. Kansainvälinen, koska aatteemme on globaali, koska puolustamme tasa-arvoa, joka kuuluu kaikille. Sosialisteja, koska uskomme vakaasti yhteiskuntien kehityksen mahdollistaviin arvoihin – solidaarisuuteen, tasa-arvoon ja vapauteen. Uskomme, että toimimalla yhdessä näiden arvojen puolesta voimme rakentaa paremman maailman kaikille.”
Näin alkaa kansainvälisen kattojärjestömme IUSY:n globaali poliittinen manifesti, joka hyväksyttiin järjestön 29. maailmankongressissa Paraguayssa 19.–22.4.2012. Yli 250 nuorta sosialistia ja sosialidemokraattia lähes sadasta maasta kokoontui tuolloin yhteen Paraguayn pääkaupunkiin Asuncióniin paitsi valitsemaan järjestölle uutta johtoa, ennen kaikkea viitoittamaan kansainvälisen sosialismin tietä nuorten näkökulmasta seuraaville vuosille. Tehtävä ei missään nimessä ollut helppo – viime vuodet ovat olleet maailmanlaajuisesti vaikeita, ja oikeiston kannatus on monin paikoin nostanut päätään varsin dramaattisinkin tavoin. Sosialismi ei individualismin aikakaute-
namme ole tavoittanut varsinkaan nuoria, eikä demarina ole aina ollut helppo olla. Silti aatteemme on kuitenkin tässä ajassa ajankohtaisempi kuin koskaan – yhteistä, kaikki yhteiskunnan jäsenet tavoittavaa hyvinvointia ei rakenneta harvojen bonuksilla ja monimutkaisilla verojärjestelyillä, vaan solidaarisuudella ja tasa-arvolla. Viime aikojen kriiseihin viitaten maailmankongressin teemana olivat tällä kertaa ennen kaikkea demokratia ja oikeudenmukaisuus. Tämä näkyi paitsi virallisessa ohjelmassa, myös osallistujien välisissä epävirallisemmissa keskusteluissa. Arabimaailman kansannousut ja Etelä-Amerikan opiskelijamielenosoitukset nousivat esiin varsin usein, kun pohdittiin, mikä on oikeudenmukaista ja kenellä vallan tulisi olla. On selvää, ettei voi olla oikein, että rikkaat rikastuvat entisestään köyhimpien vastaavasti menettäessä pienimmätkin elinmahdollisuutensa. Suomen demarienkin ajama solidaarisuusvero herätti kongressin osallistujissa mielenkiintoa, samoin kuin Ranskan sosialistien esittämä uusi, solidaarisempi palkkausjärjestelmä, joka toteutuessaan rajoittai-
si etenkin johtoportaiden ylisuuria palkkoja ja vastaavasti nostaisi pienituloisten ansioita kohtuullisemmalle tasolle. Sosialisteina ja sosialidemokraatteina tavoitteenamme tulee olla vapaa ja oikeudenmukainen yhteiskunta, jossa jokainen sukupuolesta, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta, sosiaalisesta taustasta tai mistä tahansa muusta syystä riippumatta voi olla osallisena. Kongresseissa tärkeintä on politiikka ja uuden luominen, mutta niin kansainvälisessä kuin kaikessa muussakin toiminnassamme keskiössä ovat myös ihmiset. Verkostojen luomisen merkitystä ei liiaksi voi korostaa, sillä vain tutustumalla muihin kulttuureihin ja poliittisiin järjestelmiin voimme oppia ymmärtämään, arvostamaan ja ennen kaikkea kehittämään omia yhteiskuntiamme. Koska sosialistit ja sosialidemokraatit ympäri maailman taistelevat samankaltaisten haasteiden kanssa, kannattaa meidän myös pyrkiä oppimaan toistemme kokemuksista. Yhdessä olemme vahvempia! Teksti: Sarita Niemi
Kirjoittaja on SONKin puheenjohtaja.
VAASA | 25
Mikä IUSY? International Union of Socialist Youth (IUSY) (suomeksi Sosialististen nuorten kansainvälinen liitto) on maailman suurin kansainvälinen poliittinen nuorisojärjestö. IUSY perustettiin 30. syyskuuta 1946 Pariisissa, mutta järjestö kokee jatkavansa vuonna 1907 perustetun ensimmäisen kansainvälisen sosialistisen nuorisojärjestön, Sosialististen nuorisojärjestöjen kansainvälisen liiton, toimintaa. Liittoon kuuluu jäseniä yli 100:sta eri valtiosta, ja se koostuu noin 150:stä sosialistista ja sosialidemokraattista arvomaailmaa edustavasta järjestöstä. Suomesta IUSY:yn kuuluvat SONK ja Demarinuoret. IUSY:n korkein päättävä elin, maailmankongressi, järjestettiin nyt 29. kerran. Kongressi valitsi uruguaylaisen Viviana Piñeiron toiselle kaudelle järjestön puheenjohtajana. Uudeksi pääsihteeriksi valittiin aiemmin järjestön varapuheenjohtajanakin toiminut espanjalainen Beatriz Talegón. Suomea maailmankongressissa edusti SONKin puheenjohtaja Sarita Niemi. Lisätietoa järjestöstä: www.iusy.org.
Kenen joukoissa seisot?
Aloitin Vaasan yliopistossa opinnot tammikuussa 2011. Olin melko nopeasti perillä ylioppilaskunnan ja muiden kampuksella toimivien yhdistysten ja ainejärjestöjen toiminnasta. Huomasin nopeasti, että Vaasassa oli demarin mentävä aukko. Ensimmäisen parin kuukauden aikana olin paikallistanut viisi julkidemaria. Syksyllä kokoonnuimme saman pöydän ääreen ja päätimme virallisesti olemassaolevan Vaasan sosialidemokraattiset opiskelijat ry:n uudelleen herättämisestä. Kertoman mukaan edellisellä vuosikymmenellä oli ollut melko aktiivista toimintaa. Jopa edustusta oli ollut ylioppilaskunnan edustajistossa. Olemassaolomme on nopeasti kantautunut kampuksen poliittisen eliitin korviin. Riviopiskelija ei kuitenkaan tiedä toimintamme heräämisestä, koska pienillä henkilöresursseillamme emme kykene nopeaan kasvuun. Tarkoituksenamme on parantaa näkyvyyttämme ja vauh-
dittaa uusien toverien mukaantuloa siten, että yliopistoon hyväksymisilmoituskirjeeseen sujautamme oman mainoksemme. Pienessä iloisessa joukossamme kaikki toimivat aktiivisesti myös muussa toiminnassa yliopistolla ja sen ulkopuolella. Sosialidemokratialle ei ole loputtomasti aikaa kaikkien muiden luottamustehtävien, loppututkintojen tekemisen, työssäkäynnin ja muun elämän ohella. Helposti käykin niin, että poliittisesti aktiiviset opiskelijat pyörivät ja hyörivät monissa eri tehtävissä. Tuntuu toisaalta myös siltä, että tämä ongelma on koko yhteiskunnassamme. Harvoja kiinnostaa, mutta luovuttaa ei saa. Siksi olisikin hienoa, jos voisimme toiminnallamme herättää muidenkin kuin vain vanhojen järjestöaktiivien huomion. Tämä toisi lisää väriä opiskelijakampuksellemme ja ehkä koko yhteiskuntaamme.
Teksti: Pekka Tuuri, Vaasa
26 | KESÄKAMPANJA
ennakkoluuloton kesäkampanja "Älä töni mun kaveria" -kampanja on alun perin Ranskasta lähtöisin oleva rasismin vastainen kampanja. Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK toteutti kampanjan Suomessa 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Yhdenvertaisuuden ja erilaisuuden puolustamiselle on jälleen tarvetta. Rasismi nostaa päätään poliittisessa keskustelussa, ja vähemmistöihin kuuluvat joutuvat pelkäämään oman turvallisuutensa puolesta. Demarinuoret ja SONK eivät hyväksy tätä kehitystä, vaan haluavat kesäkampanjalla muistuttaa ihmisiä siitä, että jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi tasavertaisena yksilönä riippumatta sukupuolesta, etnisestä taustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai mistään muustakaan henkilökohtaisesta ominaisuudesta. Tänä vuonna ”Älä töni mun kaveria” –kampanjan teemoina ovat palkkatasa-arvo, seksuaalisen häirinnän kitkeminen sekä tasa-arvo. "Älä töni mun kaveria" -kesäkampanja jalkautuu eri festareille ja kaupunkitapahtumiin ympäri Suomen. Bongaa kampanjatiimi festareilta ja hommaa itsellesi rintamerkki ja kesäkumi!
Kiertueaikataulu Toukokuu: 12.5. 19.5. 26.5. 29.–30.5.
Mahdollisuuksien Tori, Vaasa ja Joensuu Demarinuorten liittokokous, Helsinki Mahdollisuuksien Tori, Kuopio Toukofest, Jyväskylä
Kesäkuu: 2.6. 8.–9.6. 8.–10.6. 15.–16.6.
YleX Pop, Tampere Kivenlahtirock, Espoo Porvoofest, Porvoo Boombox Festival, Helsinki
Heinäkuu: 6.–7.7. 16.–20.7. 20.–21.7. 24.–29.7. 26.–29.7.
Päätalo-viikko, Taivalkoski Suomi-Areena, Pori Wanaja-festival, Hämeenlinna Down by the Laituri, Turku Työväen musiikkitapahtuma, Valkeakoski
Elokuu: 18.–20.8. FLOW-festivaalit, Helsinki 22.–24.8. Ilmakitaran MM-kisat, Oulu 23.8. Taiteiden Yö, Helsinki 24.–26.8. Wanhat markkinat, Rovaniemi 31.8. Joen yö, Joensuu
PUHEENJOHTAJAN PALSTA | 27
Mainiota kesän alkua! Tervehdys jälleen täältä Saariniemenkadulta! Pitkä ja työntäyteinen, mutta silti varsin mielenkiintoinen ja inspiroiva kevät on takana, ja kesä on jo ovella. Myös politiikassa kesä merkitsee rauhoittumista ja rentoutumista, sekä aikaa ladata akkuja tulevaa syksyä varten. Kesään kuuluvat myös erilaiset tapahtumat – niitä riittää myös tänä kesänä. Mikäpä sen parempaa kuin puhua politiikkaa auringonpaisteessa! Vielä ennen kesälomia edessä on meille kaikille hyvin tärkeä puoluekokous, jossa jälleen linjataan sosiali demokratiaa seuraaville kahdelle vuodelle. SONK teki puoluekokoukseen ennätysmäärän aloitteita – mikäli siis olet puoluekokousedustajana, käythän ne vielä läpi ja asetut yhteiseen rintamaan puolustamaan meille tärkeitä asioita! Kesällä politiikkaa tehdään paitsi SONKin EU-koulussa kesäkuussa, myös Älä töni mun kaveria -kesäkampanjan myötä pitkin kesää, aina vapusta syksyyn asti. Kampanja jalkautuu viime kesän tapaan tapahtumiin eri puolille Suomea. Tänä kesänä kampanjoidaan palkkatasa-arvon ja suvaitsevaisuuden puolesta, seksuaalista häirintää vastaan – varsin tärkeitä ja ajankohtaisia aiheita kaikki. Oman alueesi kampanjoinnista ja osallistumismahdollisuuksista saat tietoa paikallisen osastomme puheenjohtajalta.
Lopuksi vielä pieni katsaus syksyyn, joka sekin on kesästä huolimatta hyvä pitää mielessä – ainakin jossain aivojen takaosassa muistissa. Syksyllä käydään jälleen edustajistovaalit kaikissa ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnissa, sekä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa. Edarivaalit ovat hyvä tapa lähteä mukaan vaikuttamaan oman korkeakoulusi toimintaan, kannattaa siis rohkeasti lähteä ehdolle ja pyytää kaveritkin mukaan. Edustajistovaalien lisäksi vuorossa ovat myös kuntavaalit, jotka nekin ovat erinomainen kokemus nuorelle ehdokkaalle. Vaikuttaminen lähtee ruohonjuuritasolta! Tasa-arvon, vapauden ja solidaarisuuden hengessä erinomaista kesää kaikille! Sarita
PS. Mikäli kesäviikonloppuja on vielä vapaana, tule messiin Työväen musiikkijuhlille Valkeakoskelle, jossa muun muassa Jukka Pojan johdolla tuetaan solidaarisuutta! :)
28 | DEBATTI
yhteystiedot
SONKin toimisto Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry. Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki sonk@sonk.fi www.sonk.fi Puheenjohtaja Sarita Niemi, 045 112 9299 puheenjohtaja@sonk.fi Pääsihteeri Anni Lahtinen, 045 277 5070 paasihteeri@sonk.fi
Opiskelijoiden sosialidemokraat tinen yhdistys OSY, Helsinki OSYn jäsenet ovat pääosin Helsingin yliopiston opiskelijoita, mutta tervetulleita mukaan ovat kaikki sosialidemokraattisen arvomaailman omaavat taustoihin katsomatta.
taustaisia nuoria demarivaikuttajia. Liity jäseneksi tai tule mukaan verkostoon!
Puheenjohtaja Pekka Tuuri, tuuri.pekka@gmail.com
Puheenjohtaja Anette Karlsson, anette.h.karlsson@gmail.com soma.sdp.fi
Jyväskylän sosialidemokraattiset nuoret ja opiskelijat JSDN
Turun opiskelijoiden sosiali demokraattinen yhdistys TOSY
JSDN:ssa toimivat Jyväskylän ja lähiympäristön demariopiskelijat ja -nuoret. JSDN on SONKin suurimpia osastoja.
TOSYssa toimii lukuisa joukko turku laisia demariopiskelijoita monilta koulutusasteilta.
Puheenjohtaja Noora Luukka, nooralle@suomi24.fi www.jsdn.fi
Puheenjohtaja Lassi Vainio, lassi.vainio@utu.fi. www.tosy.fi
Joensuun sosialidemokraattiset opiskelijat JOSY
Tampereen sosialidemokraattinen opiskelijayhdistys TASY
Puheenjohtaja Otto Köngäs, otto.kongas@helsinki.fi www.osy.fi
TASY on eräs SONKin perinteikkäimmistä osastoista. Tasyssa toimii Tampereen yliopiston opiskelijoiden lisäksi teekkareita, ammattikorkeakouluopiskelijoita sekä lukiolaisia Tampereen seudulta.
Sosialidemokraattiset ammatti korkeakouluopiskelijat SOMA ry
Puheenjohtaja Pekka Suhonen, pekka.suhonen@uta.fi tasyry.blogspot.com
SOMA on valtakunnallinen yhdistys, jonka tarkoituksena on toimia verkostona ja kokoojana demarihenkisille amk-opiskelijoille. SOMA kutsuu toimintaansa mukaan amk-
Vaasan sosialidemokraattiset opiskelijat VSDO Pohjanmaan alueen demariopiskelijatoiminta on keskittynyt Vaasaan.
JOSY kuuluu SONKin suurten osastojen joukkoon. JOSYn toiminnassa on mukana nuoria demareita ympäri Pohjois-Karjalan maakuntaa. Puheenjohtaja Noora Kettunen, nooraket@student.uef.fi
Oulun opiskelijoiden sosiali demokraattinen yhdistys OOSY Oulun osaston toiminnassa on mukana opiskelevia demareita niin Oulusta kuin ympäryskunnistakin. Puheenjohtaja Lauri Hietala, lauri.hietala@hotmail.com blogit.demari.fi/oosy/
DEBATTI | 29
TOIMINTAKALENTERI
Demariopiskelijoita löytyy myös Lapista. Rovaniemellä tai muualla Lapin alueella opiskeleva demari löytää itsensä ROSOsta.
Toukokuu: 17.5. Liittohallituksen kokous 24.–26.5. SDP:n puoluekokous, Helsinki 26.-27.5. Maailma kylässä -festivaali, Helsinki
Puheenjohtaja Hannu Mällinen, hmalline@ulapland.fi
Kesäkuu:
Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS
9.6. 10.6. 10.6.
ÅSS är SONKs svenskspråkiga avdelning, vars medlemmar i huvudsak är studerande vid Åbo Akademi. Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS r.f. är en politisk förening vars verksamhet baserar sig på social demokratiska värderingar. Social demokrati innebär att alla oberoende av bakgrund ges möjlighet att leva ett gott liv. Frihet för alla medborgare förutsätter ett jämlikt samhälle. Vi kämpar för studenternas välmående, ett humanare arbetsliv, de sexuella minoriteternas rättigheter och miljövänliga lösningar. ÅSS vill agera mot rasism, girighet och social orättvisa. Blev du intresserad? Ordförande Kai Alajoki, kai.alajoki@abo.fi users.abo.fi/ass
EU-koulu, Helsinki Visioasiakirja -päivä, Helsinki Liittohallituksen kokous
Heinäkuu: 13.–20.7. ECOSY kesäleiri, Kroatia
Elokuu: 17.–19.8. Kesäpäivät, Joensuu 19.8. Liittohallituksen kokous
rami lindström
Rovaniemen Sosialidemokraatti nen Opiskelijayhdistys ROSO
Dooris oli erilainen… w w w .d e m a ri
n a is e t. fi
Valkeakosken Työväen Musiikkitapahtumassa (www.valmu.com) la 28.7.2012 järjestetään Mä olen nainen uusien ja vanhojen naisasialaulujen yhteislaulutilaisuus.
Dooris on yhteiskunnallisesti valveutuneen feministin ykköslehti, naisten äänenkannattaja, jota miehetkin lukevat. Dooris on asialinjalla: kulttuuria, taloutta, politiikkaa, huumoria ja horoskooppeja... Dooris-lehden lukeminen, tilaaminen ja kaverille lahjoittaminen on suositeltava tasa-arvoteko! Kestotilaus: 27 eur / 4 nroa / vuosi. Dooris-lehti sisältyy Demarinaisten kannattavan jäsenen vuosimaksuun (25 e).
www.doorislehti.fi
Samalla julkistetaan Feministin laulukirja. Tule mukaan, Demarinaiset tukee 15 SONKkilaista la-su rannekemaksun osalta. Ilmoittaudu heti eli saman tien. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: tessa.olin@sdp.fi
Sosialidemokraattiset Naiset. Hyvinvoinnille välttämätön.
HAE OPISKELEMAAN! Hakuaika lukukauden 2012–2013 opintoihin päättyy 24.8.2012. Teatteritoiminnan opintojen näyttelijäsuuntautumisen hakuaika päättyy 15.6.2012. Syyslukukausi alkaa 3.9.2012. Työväen Akatemia www.akatemia.org Vanha Turuntie 14, 02700 Kauniainen info@akatemia.org puh. 09-5404240
Facebookissa perheväkivaltaa vastaan Osana yhteiskuntavastuutamme olemme tukeneet Ensi- ja turvakotien liiton toimintaa vuodesta 2007 lähtien. Tänä vuonna Osuuskunnan tuella uudistetaan liiton Facebookissa ylläpitämän nettiturvakodin toimintaa. Jatkossa nettiturvakodissa päivystää entistä useammin väkivaltatyön ammattilainen, jolta saa anonyymisti ja ilman rekisteröitymistä neuvoja ja apua omaan tai läheisensä tilanteeseen. Facebookin ja muun sosiaalisen median roolia tehostetaan myös perheväkivaltaa ja auttamisen keinoja koskevassa tiedonvälityksessä. www.turvakoti.net
32 |
A7 W1
POSTIMAKSU MAKSETTU
Olen kiinnostunut SONKista. Haluan liittyä jäseneksi. Olen kiinnostunut Demarinuorista. Haluan liittyä jäseneksi. Lähettäkää minulle lisätietoja SONKista. Ilmoitus osoitteenmuutoksesta
Nimi (Uusi) Osoite Puhelinnumero Sähköposti Oppilaitos Allekirjoitus
Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Tunnus 5003105 00003 Vastauslähetys
DEBATTI 2/2012 SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI
OTA YHTEYTTÄ!