Debatti 2/14

NRO 2/2014

SOSIALI足 DEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI

TEEMA: AKTIVISMI

»How wonderful it is that nobody need wait a single moment before starting to improve the world.« Anne Frank

DEBATTI PÄÄTOIMITTAJA TIINA VESA TIINA.VESA@SONK.FI TOIMITUSSIHTEERI ANNI LAHTINEN KIRJOITTAJAT VEIKKO ERANTI, MILLA GRANLUND, ANETTE KARLSSON, OLLI-PEKKA KOLJONEN, TIMO KONTIO, EMILIA KOSTIAINEN, ANNI LAHTINEN, NOORA LUUKKA, NELLI NURMINEN, ELINA SAARIO, TIINA VESA YHTEYSTIEDOT SOSIALIDEMOKRAATTISET OPISKELIJAT SONK RY, SAARINIEMENKATU 6, 00530 HELSINKI WWW.SONK.FI GRAAFINEN ULKOASU FREDRIK BÄCK WWW.FREDRIKBACK.FI PAINO ERWEKO OY WWW.ERWEKO.FI ILMOITUSTEN MYYNTI ANNI LAHTINEN PUH. 045 277 5070 PAASIHTEERI@SONK.FI

SISÄLLYS 4 PÄÄKIRJOITUS TIINA VESA

19 Kuka keksi Pinkkiruusun?

ANNI LAHTINEN

5 ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ

21 Ekopaastoillen tiina vesa

6 DEBATTIA ENNEN 6 Mitä on opiskelija-aktivismi?

Anette karlsson 7 TEEMA: AKTIVISMI 8 ”Tiede, taide ja köyhä kansa” – Ilkka Taipale NELLI NURMINEN 10 aKTIVISMIN AAKKOSET 14 Olet nimby, Antti Blåfield veikko eranti 15 AJAN HENKI milla granlund 16 Perinteikäs pasifistinen rauhanjärjestö anni lahtinen 17 Enhän minä voi sille mitään NELLI NURMINEN 18 VAATTEET VÄÄRINPÄIN noora luukka

22 Apartheidin jäljillä Kapkaupungissa Emilia Kostiainen 24 kirjA: Nykypäivän henkilökulttia selvittämässä 25 NÄYTTELY: Saamelaista nykytaidetta Rovaniemen Korundissa Elina saario 26 NÄYTTELY: Aktivismia taiteen keinoin Elina saario 26 NÄYTELmä: Minä-sukupolven huuto yksinäisyydestä timo kontio 28 kirjA: Possu, kuningaspossu OLLI-pekka KOLJONEN 29 NOVELLI: BUSSIPYSÄKIllä ANIMA LIBERA 32 YHTEYSTIEDOT 34 SEURAAVASSA NUMEROSSA

4 | PÄÄKIRJOITUS

Pääkirjoitus

Arkipäivän aktivistit

H

arva sosialidemokraatti ehkä kutsuu itse­ ään aktivistiksi. Sosialidemokraattinen toiminta­ tapa nähdään ehkä maltillisempana ja nimen­ omaan kannanotoilla sekä kabineteissa ja kulisseissa tapahtuvanaa vaikuttamisena. Toverit vasemmalla ja vihreämmällä käyttävät enemmän perinteisempiä akti­ vistisia keinoja vaikuttaa, kuten mielenosoituksia. Viime vappumarssilla Helsingissä huomattiin, että vasemmiston ja demareiden toiminta on hyvin erilaista. Vasemmisto tukee anarkistien toimintaa jossain määrin, kun taas de­ marit eivät ehkä halua yhdistettävän liikkeeseen, jonka tarkoitus on aiheuttaa sekasortoa ja vahingoittaa yhteistä omaisuutta. Toisaalta, jos marssisimme yksin, voisi joukko olla aika pieni.

Aktivismi on kuitenkin päivittäistä vaikuttamista omi­ en arvojen puolesta. Kulutustottumuksilla voi vaikuttaa syömäsi ruuan alkuperään, valita häkkikanojen munien sijaan luomumunia tai Chiquitan banaanien sijaan ottaa reilun kaupan banaaneja. Myös kulkuvälineiden valinnalla voi vaikuttaa, käyttääkö yksityistä autoa, vai kulkeeko pyörällä. Uusien vaatteiden sijaan voi ostaa vaatteet käy­ tettyinä. Saatat tykätä ystävän blogikirjoituksesta ja jakaa sen Facebookissa, ehkä lahjoittaa Greenpeacelle kuukau­ sittain, toimia opiskelijayhdistyksessäsi ja äänestää vaa­ leissa.

Oikeastaan Suomessa aktivismin tai aktiivisen kansa­ laisuuden harjoittelu aloitetaan jo aikasessa vaiheessa.

Koulussa pidetään oppilaskunnan vaaleja, ehkä koulussa pidetään valtakunnalisten vaalien aikaan paneeleja tai

DEBATTI 2/2014

varjovaaleja. Poliitikot ja järjestöt käyvät koululla kerto­ massa toiminnastaan. Demokratiakasvatuksenakin tun­ nettu tapa tutustuttaa 3. sektorin toimintaan jo nuorena.

15-vuotiaana voi liittyä jäseneksi johonkin järjestöön.

Teemana aktivismi on laaja käsite ja sitä oli vaikea ki­ teyttää muutamaan kymmeneen sivuun. Aktivisti sanana ei ole leimaava, ihmiset vain saattavat käsittää eri tavalla sen tarkoituksen. Jollekin se on kiipeämistä öljyporaus­ lautalle, joku kokee mielenosoitukset hyväksi tavaksi saa­ da asiansa kuuluviin, yksi kirjoittaa mielipidekirjoituksia paikallislehtiin. Kuitenkin tavoite kaikilla on sama, halu muuttaa jotakin tai puhua jonkun puolesta.

Näen myös Debatin aktivismin välineenä, välitämme SONKin, eli sosialidemokraattisten opiskelijoiden näke­ mystä ja annamme kritiikkiä. Tässä lehdessä on myös yksi uusi viesti. Haluamme, että kesällä pysähdyt ja nautit olostasi, vietät aikaa hyvien ihmisten kanssa ja luet. Arvos­ telimme sinua varten näytelmän, näyttelyitä ja kirjoja. Jul­ kaisemme myös novellin. Rohkaisemme lähtemään mu­ kaan kesätapahtumiin ja olemaan aktiivinen. Ota Debatti mukaan kesämenoihin ja nauti sen sanomasta.

Uskalla olla aktivisti uskomasi asian puolesta.

Tiina Vesa Kirjoittaja on oman elämänsä aktivisti ja levittää ilon ja naurun sanomaa. Aikoo kesällä nauttia Berliinin kuumista kaduista, viettää leppoisia iltapäiviä Töölön­l ahdenrannalla ja uida aamuisin maauimalassa.

ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ | 5

ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ Sirpa Asko-Seljavaara (kok): »Espoolaiset lapset ovat kaikki vaaleatukkaisia, kilttejä ja siistejä.«

#Kokoomus

#Puoluekokous #SDP2014

Sirpa Asko-Seljavaara 30.3.2014: Espoolaiset lapset ovat kaikki vaaleatukkaisia, kilttejä ja siistejä. Heidän vanhem­ pansa ovat hyvin toimeentulevia ja asiallisia. He huoleh­ tivat lapsistaan tarkasti. He tulevat voimistelukilpailuihin kaikki omalla autolla, joka on pesty tai pesetetty. Onnelli­ sia ihmisiä.

Tämä on juttu siitä, että Suomen kaupungit eriarvois­ tuvat eli meillä on segregaatiota, mitä en kuitenkaan pidä pahana, sillä ihmisten menestys jossain päin Suomea tuo parempaa elintasoa myös muualle.

@TyttiTup 8.5.2014: ”Mikä on sisilisko? Se on krokotiili, joka on harjoittanut itsekritiikkiä.” Paavo Lipponen Sei­ näjoella #SDP2014

Sirpa Asko-Seljavaara 11.5.2014: Conchita oli puistatta­ va ilmestys. Olisiko kappale voittanut myös ilman, että sen esitti parrakas nainen? Mitä epänormaalia keksitään ensi kevääksi?

5.4.2014 Katainen jättää kotimaan politiikan – ”En ole eh­ dolla oikeastaan yhtään missään” (YLE) 7.4.2014 Kesäkuussa väistyvä pääministeri Jyrki Katainen (kok.) sanoo olevansa kiinnostunut kansainvälisistä tehtä­ vistä. Hän sanoo esimerkiksi EU-komission kiinnostavan.

(YLE)

@Demarit 8.5.20.14: Paavo Lipponen: Väinö Tanner an­ saitsee patsaan siinä missä Mannerheimkin. #SDP2014 (SannaUkkola) @TuomasEnbuske 9.5.2014: Pelko voitti. #SDP2014 @SannaUkkola: Seinäjoen keskustassa liikkuu karhu. Vero­ karhu tuli tutustumaan uuteen isäntäänsä? ”Älä ainakaan pane kuviin verkkosukkahousuja”, opasti Urpilainen SDP:n uutta puheenjohtajaa. (SannaUkkola) Jutta Urpilainen: Kiitos Antille ja hänen upealle kampan­ javäelleen! He tuulettivat puoluetta, joka oli sen tarpees­ sa. Antin rohkeus teki tästä keväästä SDP:n kevään. Kiitän myös omia mahtavia tukijoitani. Yhdessä teimme tyylik­ kään ja hienon kampanjan. Nyt lähdetään yhdessä kohti uusia haasteita! #SDP2014

Alexander Stubb koulukiusaamisesta: Jos olen ollut mulkku, pyydän anteeksi.

Onneksi olemme printtimedia, emmekä voineet lehdessä julkaista Kuningas-Väyrysen lohduttelulaulua Jutta Ur­ pilaiselle. Se löytyy sosiaalisen median ihmeellisestä maa­ ilmasta. Terve!

@TuomoLap 3.5.2014: Vapaavuoren pahoinpitely- ja Stubbin koulukiusaus­jutut palauttivat mieleen, että oli Kekkonenkin nuorena teloitus­komppaniassa.

#Vehkeet

@AppelsinUlla 3.5.2014: Stubb ja Vapaavuori olivat nuoria 80-luvulla, Kekkonen verisen sisällissodan aikana. Eivät taida olla ihan verrannollisia aikoja.

Demarinaisten hallituksen kannanotto 12.5.2014: ”Demari­ naiset tukee yksimielisesti SDP:n uutta kapteenia, puheen­ johtaja Antti Rinnettä, hänen luotsatessaan puoluetta tänä talouden myrskyisänä aikana.

Kuten tiedämme, tasa-arvotyössä merkitsevää on pää eikä se, kummat vehkeet housuissa on. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen ja puolueen vahva naistoiminta jatkuu nyt Antin matkassa…”

DEBATTI 2/2014

6 | DEBATTIA ENNEN + PUHEENJOHTAJALTA

A I T T A B DE NEN EN

Mitä on opiskelijaaktivismi?

Minulle opiskelija-aktivismi tarkoittaa yhteiskun­ taan vaikuttamista. Opiskelija voi vaikuttaa yhteiskuntaan monella eri tavalla. Itse olen vaikuttanut yhteiskuntaan mm. äänestämällä, toimimalla opiskelijakunnassa, ole­ malla kunnallisvaaliehdokas ja toimimalla poliittisen opiskelijajärjestön puheenjohtajana.

Lähdin fuksivuotena mukaan opiskelijakunnan toimin­ taan, sillä halusin saada kaiken irti opiskelijaelämästä.

Oma käsitykseni opiskelijaelämästä pohjautui silloin enemmän amerikkalaisiin elokuviin kuin todellisuuteen.

Todellisuus on kuitenkin ollut mielekkäämpää kun mitä olisin koskaan voinut kuvitella. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja kokenut onnistumisia. Olen opiskelija-aktiivi­ vuosieni aikana kasvanut ihmisenä ja saanut korvaamat­ tomia kokemuksia.

Minulle opiskelija-aktivismi on osallistumista ja vaikut­ tamista yhteiskuntaan. Vaikuttamista teen itse pääsään­ DEBATTI 2/2014

IA T T A N B E E D N EN töisesti tapaamalla ihmisiä sekä avaamalla keskustelua mielipidekirjoitusten muodossa. Kerran elämäni aikana olen osallistunut mielenosoitukseen, vuonna 2013 opin­ totukimielenosoitukseen. Mielenosoitus ei ole mielestä­ ni toimivin tapa vaikuttaa, vaikka allekirjoitan sen, että mielenosoitus vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Uskon, että vuoden 2013 mielenosoitukseen osallistuneet 6 000 opiskelijaa muistavat tapahtuneet vielä vanhuuspäi­ vinään.

Opiskelija-aktivismin kauneutta on, että ei ole yhtä ai­ noaa muotoa toteuttaa sitä. Maailma ei muutu, ellei sitä muuteta. Ja muutos saavutetaan rohkeudella ja yhteis­ työllä.

Anette Karlsson puheenjohtaja

TEEMA | 7

TEEMA: AKTIVISMi

WIKI: Aktivismi on suoran toiminnan politiikkaa. Se liitetään usein kansalaistoimintaan, eli kansalaisaktivismiin ja on kansalaisen julkista toimintaa yhteiskunnallisesti tai valta­ kunnallisesti yhdistyksessä, verkostossa tai poliittisessa puolueessa. Aktivismi profiloi­ tuu usein jonkun asian puolesta tai vastaan. Kansalaista, joka toimii aktiivisesti ajaen jotain tiettyä asiaa ryhmässä tai itsenäisesti, voidaan kutsua aktivistiksi.

Aktivismin perinteisimmät ja näkyvimmät muodot ovat mielenilmaukset, mielenosoi­ tukset ja kansalaistottelemattomuus. Myös kampanjointia, lobbaus, julkaisutoimintaa, seminaarien järjestämistä tai yhteistyötä poliittisten päättäjien kanssa voidaan pitää aktivismina. Toiminnan kehyksenä ovat kansalaisjärjestöt ja -liikkeet, jotka kokoavat samalla tavalla ajattelevat ihmiset yhteen.

Internet-aikakaudella aktivismi on siirtynyt nettiin ja varsinkin sosiaaliseen medi­ aan. Blogit ja wikit ovat muuttaneet perinteisen poliitiikan teon ja asioihin vaikutta­ misen. Internet ei ole pelkkä kommunikaatiokanava vaan kokonaan uudenlainen organisoitumismuoto.

DEBATTI 2/2014

8 | TEEMA

”Tiede, taide ja köyhä kansa” – Ilkka Taipale

DEBATTI 2/2014

Lääkäri ja rauhanmies Ilkka Taipaleen ura aktivistina alkoi opis­ kelija- ja kulttuuriradikalismista 60-luvulla. Ylioppilastaloilla järjes­ tettiin aikanaan suosittuja paneeli­ keskusteluita, Arvo Salo päätoimitti Ylioppilaslehteä ja ylioppilastalolle perustettiin kulttuurikeskus. ”Kaikki elokuvat ja teatterinäytök­ set käytiin katsomassa, runokirjat lu­ ettiin ja niin edelleen. ” 60-luvulla myös valittiin ensim­ mäiset poliittisten ryhmien edustajat HYYn edustajistoon. 1964 edustajis­ toon nousi myös neljä demaria: Ulf Sundqvist, Paavo Lipponen, Ilkka Sumu sekä Ilkka itse. Puolueeseen hän liittyi seuraavana vuonna, Lippo­ sen pyytämänä.

Taipaleen aktivismi on kuitenkin ollut ennen kaikkea toimintaa Sadan­ komiteassa, Marraskuun liikkeessä,

TEEMA | 9

»Puolueen keskeinen ongelma on nykyään se, että työryhmien puheenjohtajina on kansanedustajia. Ne juoksee paikalle, myöhästyy ja sit ne ei tee asioille mitään.«

Yhdistys 9:ssä, Varusmiesliitossa ja muissa ”yhden asian liikkeissä”, jois­ sa hän oli mukana jo ennen puolue­ politiikkaan lähtemistä.

Näiden liikkeiden ansiosta nuorena politiikkaan lähteneet muodostivat nykyistä tiiviimmän samanhenkisten yhteisön. He tunsivat kaikki toisensa, eikä puoluerajoilla ollut niin suurta merkitystä. ”Nyt ihmiset tulevat atomistisesti sieltä ja täältä. Ennen ei myöskään ollut sellaista kapakkafilosofian mei­ ninkiä. Jos yksi kalja juotiin, piti olla yksi idea ja se toteutettiin. Me ollaan Vapun kanssa oltu perustamassa var­ maan viittäkymmentä eri järjestöä.”

Myöhemmin tie vei kaupunginval­ tuustoon ja valtakunnanpolitiikkaan sekä puolueen erilaisiin työryhmiin.

Taipale toimi muun muassa kymme­ nen vuotta puolueen terveyspoliitti­ sen työryhmän puheenjohtajana. ”Puolueen keskeinen ongelma on nykyään se, että työryhmien pu­ heenjohtajina on kansanedustajia.

Ne juoksee paikalle, myöhästyy ja sit ne ei tee asioille mitään. Ennen puo­ lueen työryhmiin kerättiin intellek­ tuellit ja maan parhaat nuoret asian­ tuntijat. Ennen tehtiin esityksiä, niitä käsiteltiin vakavasti puoluetoimikun­ nassa ja ne menivät läpi. ” Taipale on edelleen aktiivinen lu­

kuisissa järjestöissä ja kirjaprojekteis­ sa sekä Helsingin kaupunginvaltuus­ tossa. Valtuustossa Taipale herätti kohua syksyllä 2013 toteamalla, että ”jatkuva sateenkaariasian tuputus on rasittavaa”, kun käsittelyssä oli aloite ystävyyskaupunkisuhteen lopetta­ misesta Pietarin kanssa kaupungissa säädetyn ”homopropagandan” vas­ taisen lain vuoksi. ”Ei mulla ole mitään samaa suku­ puolta olevien yhteiseloa ja oikeuksi­ en parantamista vastaan. Mutta miksi kytketään Helsingin kaupungin ja Pietarin välinen ystävyyskaupunki­ suhde juuri seksuaaliväemmistöihin?

Sorretaanhan siellä mielisairaita ja aseistakieltäytyjiäkin.”

Vuosikymmeniä politiikan parissa on vierähtänyt jo useampi, mutta Tai­ pale oli puoluekokusedustajana myös tämän kevään puoluekokouksessa.

Yhteiskunnan pohjimmaisten puo­ lustajan viesti on edelleen ajankoh­ tainen. ”Yksinäiset. Niistä mä oon jauhanut kolmekymmentä vuotta väitöskirjas­ tani lähtien. Nyt on perhepoliittinen ohjelma taas tekeillä. Entä yksinasu­ vien asia?”

Tartu kirjaan, se on hyvä ase!

Ilkka Taipale toim. – Sata sosiaalista keksintöä Suomesta Sinikka Airas, Pirkko Lahti, Ilkka Taipale – Lempeä kuolema Esko Seppänen, Ilkka Taipale – Eutanasia Elli Kytömäki toim. – Ei ydinaseille!

Suomalaisen aktivismin historia Eva Isaksson toim. – Maailma Albert Einsteinin silmin – Kirjoituksia rauhasta, tieteestä ja yhteiskunnasta Leo Tolstoi – Omatuntoja. Kirjoituksia rauhasta ja kansalaistottelemattomuudesta Unto Tähtinen – Gandhi

Nelli Nurminen

DEBATTI 2/2014

10 | TEEMA

Aktivismin aakkoset

S

uomi on tunnetusti tuhan­ sien järjestöjen maa. Yhdistyk­ siä ja paikkoja vaikuttaa, on monia. Kokosimme yhteen aktivis­ min aakkoset, jotka voivat ehkä aut­ taa sinua löytämään omat keinot ja paikat vaikuttamiseen. Moni liike tai yhdistys saattaa olla tuttu, mutta jou­ kossa voi olla myös tuntemattomam­ piakin. Yhdistysten valikoituminen on sattumanvaraista, joten joitain suuriakin vaikuttajia saattaa puuttua.

Ota oppia aakkosista ja löydä itsestäsi oman elämäsi aktivisti.

A

mnesty International

Kiinnostavatko ihmisoikeudet? Am­ nesty International on valtioista riip­ pumaton ihmisoikeusjärjestö, jonka tehtävänä on tutkia, paljastaa ja py­ DEBATTI 2/2014

säyttää ihmisoikeuksien loukkaukset kaikkialla maailmassa. Allekirjoita verkossa vetoomuksia tai ryhdy kuu­ kausilahjoittajaksi, voit myös liittyä Amnestyn aktivistiksi tai liittyä hätä­ viestien lähettäjäksi. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Lue lisää, liity tai tilaa uutiskirje: amnesty.fi.

B

altic Sea Action Group

Baltic Sea Action Group (BSAG) on 2008 perustettu sitoutumaton säätiö, joka tekee työtä Itämeren pelastami­ seksi 14 maassa. BSAGn taustalla on Elävä Itämeri -säätiö, joka kerää yri­ tyksiltä sitoumuksia Itämeren suo­ jelemiseksi. Järjestössä tekee myös Itämeren suojelemiseen liittyvää kasvatustyötä kouluissa. Säätiölle voi tehdä myös kerta- ja kuukausilahjoi­

tuksia. Aloita ura filantropistina ja suojele Itämerta!

C

IMO

Cimo Ceellä. CIMO on kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön asian­ tuntija- ja palveluorganisaatio. Se on Opetus- ja kulttuuriministeriön alai­ nen itsenäinen virasto, joka on perus­ tettu 1991. CIMOn perustehtävänä on edistää suomalaisen yhteiskunnan kansainvälistymistä. Vaikka kyseessä onkin virasto, niin toimintaan kan­ nattaa tutustua, CIMO nimittäin tar­ joaa harjoittelu- ja koulutusmahdolli­ suuksia ulkomailla sekä opiskelijoille että työssäkäyville. Parhaiten tutus­ tut toimintaan sivuilla maailmalle. net.

TEEMA | 11

D

odo ry

Mitä voin tehdä ympäristön hyväksi kaupungissa? Dodon perusajatuk­ sia ovat kaupunkilaisten ratkaisujen etsiminen ympäristöongelmiin, glo­ baalisti kestävien elinkeinojen tuke­ minen ja onnellisuuden lisääminen ekologista taakkaa pienentäen. Vai­ kuttaa voi kaupunkilaisella elämänta­ valla, kaupunkisuunnittelulla tai ku­ luttamalla vastuullisesti. Dodolla on eri toimintaryhmiä, joista jokainen voi löytää mieleisensä vaikuttamisen paikan. Bonuksena yhdistyksellä on hieno nimi. Tutustu dodo.org tai pe­ rusta kaupunkiviljelmä takapihallesi.

E

hkäisevä päihdetyö EHYT ry.

Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry koko maassa toimiva kattojärjestö järjes­ töille, jotka tekevät työtä terveellisiä elämäntapojen puolesta. Ehkäisevää työtä tehdään koko väestö kattaen, lapsista ja nuorista työ- ja eläkeikäi­ siin. Alkoholiin, tupakkaan ja huu­ meisiin liittyvän ehkäisevän työn ohella EHYT ehkäisee pelaamisesta syntyviä ongelmia, ja edistää liiken­ teen päihteettömyyttä. Toimintaa on valtakunnallisella tasolla, verkossa sekä paikallisissa päihteettömissä ELOKOLO-tiloissa. Ryhdy vapaaeh­ toiseksi, lähde mukaan päihteiden vastaiseen työhön tai perusta oma ELOKOLO paikkakunnallesi. Ohjeet ja tietoa osoitteesta: ehyt.fi.

F

ace to Face-kampanjointi

Feissarit, nuo katukuvan innokkaat kiireisen ihmisen pysäyttäjät. Miksi ärsyttää? Moni feissari on kuitenkin hyvällä asialla ja tekee vain työtään.

Mitä jos kesällä kohtaisit feissarin sen sijaan, että kävelet ohi. Kysele järjes­

töistä, anna kritiikkiä ja mieti, mitä sinä teet jakaessasi ehdokkaasi vaali­ mainoksia torikadulla; myyt aatettasi ja puoluettasi. Kuinka moni pysähtyy juttelemaan?

G

reenpeace

Sini Saarela sen teki tutummaksi.

Greenpeace tekee paljon muutakin hyödyllistä luonnonsuojelutyötä, kuin pelkän arktisen alueen suojelua. Yh­ distyksessä voi toimia vapaaehtoise­ na, lahjoittajana, tai vaikka suoran toiminnan aktivistina. Greenpeace on kansainvälinen ympäristöjärjestö ja se pyrkii tekemään luonnosuojelu­ työtä sanoista tekoihin -tyylillä. Suo­ messa Greenpeace keskittyy erityi­ sesti ilmasto- ja energiakysymyksiin sekä metsien suojeluun. Kampanjat herättävät usein suurta mediahuo­ miota ja suoran toiminnan aktivistit tekevät vankilatuomionkin uhalla suojelutyötä. Köytä itsesi rakennus­ työmaan aitaan, ryhdy kuukausi­ lahjoittajaksi tai osallistu erilaisiin boikottikampanjoihin.

Lisätietoja Suomen Greenpeacesta: greenpeace.org/finland/fi/.

H

IV-tukikeskus

HIV-tukikeskus on perustettu vuonna 1997 korvaamaan AIDS-tukikeskuk­ sen, joka on perustettu Suomeen jo 1986. Tukikeskuksen toiminta-alue on koko Suomi ja se tekee työtä hivtartuntojen ennaltaehkäisemiseksi, tartunnan saaneiden, tartunnasta huolestuneiden ja heidän läheisten tukemiseksi sekä hiv-tartunnan saa­ neiden ihmis- ja perusoikeuksien edistämiseksi. Tukikeskus ylläpitää mm. nuorten omia tukisivuja, tekee ilmaisia HIV-testauksia, ohjeistaa suojautumiseen sukupuolitaudeilta.

Keskus antaa ohjeita myös HIViltä suojautumiseen ulkomailla, koulut­ taa hoitohenkilökuntaa, sekä tekee tartunnan saaneiden edunvalvon­ tatyötä. Toimintaa voi tukea lahjoi­ tuksin tai tilaamalla materiaaleja yleiseen jakoon kouluille ja muihin julkisiin tiloihin. Rupea suojatun sek­ sin sanansaattajaksi ja tilaa osastol­ lenne materiaaleja: hivtukikeskus.fi.

I

nternational Labour Organization

International Labour Organization ILO eli suomeksi Kansainvälinen työjärjestö on YK:n alainen liitto. ILO pyrkii parantamaan työoloja ja vai­ kuttamaan työsuojeluasioihin ja vas­ tustaa lapsityötä. Viime vuosina ILO on panostanut erityisesti työllisyys­ kysymyksiin edistämällä ihmisarvoi­ sen työn (Decent Work) toteutumista maailmanlaajuisesti. Suomessa tällä hetkellä puhuttelevin ILO:n sopimus on Itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus, ILO:n sopimus nro 169. Suomi ei ole vieläkään ratifioiunut sopimusta, vaikka se on ollut valmistelussa jo vuodesta 1989. Vaadi eduskunnalta ILO169:n ratifiointia!

J

äsen

Suomessa on voimassa yhdistymis­ vapaus ja jokaisella kansalaisella on niin oikeus perustaa yhdistys kuin liittyä mihin tahansa yhdistykseen täytettyään 15 vuotta. Useimmilla jär­ jestöillä jäsenyys tunnustetaan jäsen­ kortilla, jäsenkirjeillä ja oikeudella osallistua järjestön kokouksiin. Jäse­ niltä voidaan kerätä maksua ja näin turvataan paremmin järjestön toi­ minta ja katetaan osa kustannuksista.

Jo pelkällä jäsenyydellä teet siis työtä haluamasi yhdistyksen puolesta!  DEBATTI 2/2014

12 | TEEMA

Ketään ei voi liittää jäseneksi yhdis­ tykseen vasten hänen tahtoaan, paitsi Keskusta-puolueessa.

K

epa

Kepa on 300:n kehityskysymyksis­ tä kiinnostuneen kansalaisjärjestön kattojärjestö ja kehityspolitiikan jär­ jestöasiantuntija. Kepan tehtävänä on innostaa suomalaisia toimimaan oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Näkyvin osa Kepan toimin­ taa on vuosittain järjestettävä Maail­ ma Kylässä -festivaali, joka järjeste­ tään toukokuisin Helsingissä. kepa.fi

L

uonto-liitto

Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristön­ suojelujärjestö. Järjestön tavoitteena on yhteiskunta, jossa arvostetaan luonnon moninaisuutta ja sen itseis­ arvoa. Se on Luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö. Luonto-Liitolla on toimintaryhmiä ja paikallisia piirejä, joissa voi toimia joko oppimassa tai ohjaamassa luontotoimintaa lapsille ja nuorille. Järjestö järjestää myös lei­ rejä sekä ohjaa kulutuskriittiseen toi­ mintaan. Järjestölle voi myös tehdä suoralahjoituksia. Toimintaan ovat tervetulleita kaikki alle 29-vuotiaat! luontoliitto.fi

M

artat

Jos kuvittelit Marttatoiminnan kuih­ tuneen, niin väärässä olet! Mart­ taliitto on virkeä 115-vuotias liitto, joka tarjoaa opastusta ja kursseja kodinhoitoon sekä ruoanlaittoon ja parempaan arkeen. Marttojen am­ matillisella kotitalousneuvonnalla tuetaan nuorten omatoimisuutta ja selviytymistä arjen askareissa sekä ehkäistään syrjäytymistä. Martat DEBATTI 2/2014

tekevät myös kehitysyhteistyötä, ja nettisivuilta löytyy iso tietopankki kodinhoitoon liittyviin asioihin.

Martoilla on suunnitteilla ensikotiin muuttajille oma ensipakkaus! Myös miehet ja lapset ovat tervetulleita marttoihin. Ole sellainen martta kuin sinulle sopii. martat.fi

N

aisasialiitto

Naisasialiitto Unioni on poliittisesti sitoutumaton feministinen kansalais­ järjestö, jonka tavoitteena on naisten aseman parantaminen ja sukupuoli­ syrjinnän poistaminen. Unionissa vaikutetaan poliittiseen päätöksen­ tekoon, viranomaistoimintaan ja jul­ kiseen keskusteluun kirjoittamalla lausuntoja ja kannanottoja, järjes­ tämällä seminaareja ja feministisiä tempauksia.

Unioni toimittaa feminististä aika­ kauslehteä Tulvaa, tukee naiskult­ tuuria ja pyrkii lisäämään naisten fe­ minististä tietoisuutta. Vuosikokous aiheutti keskustelua julkisuudessa vuonna 2013, kun järjestö ei vieläkään hyväksynyt miesjäseniä. Yhdisty­ misvapauden mukaan kaikkien jär­ jestöjen jäsenyys tulee olla avoinna sukupuolesta riippumatta. Barrika­ deille äijäfeministit! naisunioni.fi tai tulva.fi

O

ikeutta eläimille

Oikeutta eläimille on nimensä mu­ kaisesti järjestö, joka vaatii eläimille parempia oloja sekä jalosteiden tuo­ tannossa että muussa eläintuotan­ nossa, ja toimii myös eläinkokeita vastaan. Järjestö nousi otsikoihin julkaistuaan toukokuussa uusia kuvia suomalaisista tehotuotantosikaloista ja -navetoista, joissa eläimet kärsivät.

Keskustelua on nostettu delfiinien oloista Särkänniemen delfinaariossa ja järjestö ajaa turkiseläinten tar­

hauksen kieltoa. Jo pelkkien kulutus­ tottumuksien muuttamisella pystyy edesauttamaan eläinten oikeuksia.

Vaadi luomua ja vältä tehotuotettuja ruokia. Rohkeimmat uskaltavat läh­ teä mukaan tiloille kuvaamaan eläin­ ten oloja! Tutustu ja järkyty: oikeuttaelaimille.net, elaintehtaat. fi, sikatehtaat.fi, tehotuotanto.net, tarhauskielto.fi.

P

uhtaat vaatteet

Lue juttu sivulta 18.

Suomen seura

q

ueer-tutkimuksen

Suomen queer-tutkimuksen seura SQS on kymmenen vuotta vanha tut­ kimusjärjestö. Queer-tutkimus on sukupuolen ja seksuaalisuuden tut­ kimusta (HLBTIQ) sekä heteronorma­ tiivisuuden ja heteroseksuaalisuuden tutkimusta. Yhdistys julkaisee verk­ kolehteä nimeltä SQS-lehti. Lisäksi se järjestää esitelmätilaisuuksia, tapaa­ misia ja konferensseja, joista löytyy lisätietoja nettisivuilta. Jos olet itse tekemässä omaa tutkimusta samois­ ta aiheista, kannattaa ottaa seuraan yhteyttä: sqshome.wordpress.com.

R

eilu Kauppa

Reilulla kaupalla tavoitellaan maail­ maa, jossa kehitysmaiden viljelijöillä ja työntekijöillä on mahdollisuus tur­ vattuun ja kestävään toimeentuloon sekä mahdollisuus päättää itse omas­ ta tulevaisuudestaan. Reilun kaupan toimivuutta on kritisoitu, että kai­ kissa kohdemaissa ei kuitenkaan toi­ mittaisi ihan sertifikaatin vaatimilla tavoilla. Toisaalta jokainen askel on eteenpäin kohti reilumpaa maailmaa.

Omilla kulutustottumuksilla pystyy vaikuttamaan siihen, että reilun kau­

TEEMA | 13

pan tuotteiden kysyntä kasvaa ja työ­ olot alkuperäismaissa voivat mennä parempaan suuntaan. Aloita vaikka Reilun kaupan kahvista tai viinistä. reilukauppa.fi

S

adankomitea

Lue juttu sivulta 16.

T

yöväenliike

Suomen Sosialidemokraattinen Puo­ lue (SDP) perustettiin nimellä Suo­ men Työväenpuolue vuonna 1899.

Puolue otti paljon mallia Saksan so­ sialidemokraattisesta liikkeestä ja vaihtoikin nimen vuonna 1903 Suo­ men sosialidemokraattiseksi puolu­ eeksi. Samassa puoluekokouksessa hyväksyttiin kuuluisa Forssan ohjel­ man, johon kuului muun muassa 8 tunnin työpäivä, vähimmäispalkka ja yleinen kouluvelvollisuus sekä yleinen alkoholin kieltolaki. Sosiali­ demokraattinen puolue on myös vah­ vasti ollut mukana vaikuttamassa am­ mattiyhditysliikkeen kehittymisessä.

Ensimmäinen keskusjärjestö Suomen Ammattijärjestö (SAJ) perustettiin 15. huhtikuuta 1907. Suomen vanhin ammattiyhdistys on 1869 perustettu Helsingin kirjatyöntekijöiden yhdis­ tys. Ammattiyhdistysliikkeessä on historian ajan ollut taistoa sosialide­ mokraattien, vasemmistolaisten sekä kommunistien välillä.

U

N Women

UN Women on Yhdistyneiden kansa­ kuntien, YK:n tasa-arvojärjestö. Sen tarkoituksena on auttaa YK:n jäsen­ maita vauhdittamaan sukupuolten tasa-arvoa ja naisten voimaannutta­ mista. Suomen kansallinen komitea, eli Suomen UN Women, tukee työtä tiedottamalla, keräämällä varoja ke­

hitysmaihin ja konfliktialueille sekä tekee vaikuttamistyötä tasa-arvo­ kysymysten huomioimiseksi kehi­ tyspolitiikassa ja yhteiskunnan kes­ kustelussa sekä kouluissa. Mukaan voit lähteä vapaaehtoiseksi, tehdä lahjoituksia, liittyä jäseneksi. Myös yritykset voivat lähteä mukaan tasaarvotyötä tukemaan. Lue tarinat tosi­ elämän sankareista ja tee kansain­ välistä tasa-arvotyötä! unwomen.fi

V

egaaniliitto

Yksinkertaisuudessaan Vegaaniliitto edistää kasvissyöntiä ja veganismia.

Veganismi on elämäntapa, jossa väl­ tetään eettisistä, ekologisista ja ter­ veydellisistä syistä kaikkia kokonaan tai osittain eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita sekä eläinten riistoon perustuvia palveluita. Vegaaniliitto tekee paikallista ja valtakunnallista työtä. Liiton sivuilta löydät hyviä oh­ jeita kasvisruokavalioon ja voit tutus­ tua muihin vegaanisiin tuotteisiin.

Tiesitkö, että täysin vegaanisia tenna­ reitakin on? vegaaniliitto.fi

W

WF

Maailman Luonnon Säätiö – World Wide Fund for Nature WWF toimii Suomessa aktiivisesti tehden luon­ nonsuojelutyötä. WWF on erityisesti keskittynyt uhanalaisten eläinten ja alueiden suojeluun. Se tekee ympä­ ristökasvatusta, opastaa Green Office -asioissa ja vastuullisissa kulutus­ valinnoissa. Tavoitteena on maailma, jossa ihmiset ja luonto elävät tasa­ painossa. Luontoa tulee suojella ja maapallon vakavia ympäristöongel­ mia tulee ratkaista ympäristömme ja hyvinvointimme takia. Suomessa suurimmat ympäristöhaasteet ovat Itämeren rehevöityminen ja öljy­ onnettomuuden uhka, metsien ja perinnemaisemien monimuotoisuu­

den heikkeneminen, eliölajien uhan­ alaistuminen ja ilmastonmuutos.

Lähde mukaan vapaaehtoiseksi vaik­ ka öljyntorjuntajoukkoihin tai ryhdy Itämeri-kummiksi. wwf.fi

Sosiaaliasema

X

Sosiaaliaseman X:n tarkoituksena on auttaa ihmisiä, jotka tarvitsevat apua selvitäkseen sosiaalisesta byrokrati­ asta. Vasemmistolaisten perustama asiantuntijaverkosto tukee ja hankkii apua tarpeen mukaan. Sosiaaliase­ man toiminnassa ihmisiä ei jaeta aut­ tajiin ja autettaviin, vaan kaikilla on mahdollisuus antaa ja vastaanottaa apua. Ensimmäinen sosiaaliasema X on perustettu Tampereelle. Sosiaali­ asemien perustamista on mietitty muuallakin päin Suomea.

Z

onta International vision

Useammalle ehkä tuntemattomampi Zonta International näkee maailman sellaisena, jossa naisten oikeudet tun­ nustetaan ihmisoikeuksiksi ja jossa jokainen nainen pystyy käyttämään hyväkseen kaikki mahdollisuutensa.

Zontassa toimii paljon valtakunnal­ lisia päättäjiä, mutta järjestön näky­ vyys ei ainakaan Suomessa ole vielä suuri. Pitäisikö sinunkin ruveta Zon­ taksi? Tutustu: zonta.fi

SONK on jäsenenä ja toimii siten aktiivisesti seuraavissa järjestöissä: Eurooppanuoret Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa Pohjola-Nordenin Nuorisoliitto PNN Reilu Kauppa Seksuaalinen tasavertaisuus – Seta Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi Suomen YK-liitto Työväen Sivistysliitto TSL DEBATTI 2/2014

14 | TEEMA

Olet nimby, Antti Blåfield

»Nimbyilyn ytimessä on aina oman edun ja yhteisen hyvän välinen ristiriita.«

Kaupunkitilan kehittämisen rautaisen lain mukaan kukaan ei ole nimby ennen kuin ongelmat iskevät omalle takapihalle. Tämä tiedetään jopa Helsingin Sanomien pää­ kirjoitussivulla. Vapaa kolumnisti Antti Blåfield totesi 29.4. ennen naureskelleensa oman asuinalueensa muutos­ suunnitelmia vastustaneille ihmisille, kunnes Palohei­ nään oltiin rakentamassa alueen ensimmäistä kerrostaloa.

Mutta mutta! Kun paloheinäläinen vastustaa kerrostalo­ rakentamista pientaloalueelle, kyse ei ole suinkaan nim­ byilystä, eli rakentamisen järjettömästä vastustamisesta vain vastustamisen vuoksi! Alue nyt vain sattuu olemaan historiallisesti pientaloalue, jossa asukkaat asuvat, koska siellä ei kerrostaloja ole. Ei kai tämä nyt nimbyä ole?

Nimby-ilmiöllä tarkoitetaan usein tutkimuksessa asuk­ kaiden vastarintaa jotakin paikallista ilmiötä kohtaan, joka johtuu nimenomaan siitä, mihin asia ollaan sijoittamassa.

Kerrostalot ovat ok, kerrostalot kirjoittajan asunnon vie­ ressä Paloheinässä eivät ole ok. Tuulivoimaa vastustetaan usein samalla ajatusmallilla – hyviä yleisesti, rumia omasta ikkunasta nähtyinä.

Nimbyilyn ytimessä on aina oman edun ja yhteisen hy­ vän välinen ristiriita. Kaupungissa asuminen edellyttää jossakin määrin epämukavuuden sietämistä: tarvitaan jät­ teenpolttolaitoksia, voimaloita, kerrostaloja ja moottori­ teitä, jotta kaupunki saadaan pidettyä hurisemassa. Nämä pitää kaikki sijoittaa jonkun takapihalle. Jos politiikkaa ajatellaan ensisijaisesti eri eturyhmien kamppailuna, nimbyily on jopa täysin luonnollista: miksi minun pitäisi joutua kärsimään kaupunkiasumisen haittoja naapurikau­ punginosan asukkaita enemmän?

Järjettömyyden sijaan nimbyilyn ongelmat ovatkin sy­ dämettömyydessä ja älyttömyydessä. Pientalovaltaisuutta ja ”omalaatuista profiilia” käytetään lähes poikkeuksetta vastustamisen perusteina, kun tällaisia alueita tiiviste­ tään. Vuonna 1997 Marjaniemeen oltiin rakentamassa kehitysvammaisten hoitokotia ja asuntolaa. Myös silloin asukkaiden äänekäs vähemmistö vastusti sitä nimen­ omaan koska se ”ei sopinut alueen profiiliin” eikä ”ollut omiaan parantamaan alueen houkuttelevuutta”. Tekni­ sesti varmasti totta, mutta empatiasta ei täysiä pisteitä.

Meidän ei-paloheinäläisten tai ei-marjaniemeläisten on vaikeaa nähdä, miten muutama kerrostalo kokonaan pilai­ si kumpaakaan aluetta tai tekisi siitä huumelähiötä – ei kai kellään alueen ulkopuolisella nytkään ole mitään havain­ toa mistä nämä alueet alkavat ja mihin loppuvat?

Kun takapihastaan huolestuneet kansalaiset taistelevat uusia paloheinäläisiä kerrostaloja vastaan, moni olisi hy­ vinkin halukas muuttamaan vaikka niihin kerrostaloihin­ kin. Kyseessä ei ole, toisin kuin Blåfield kolumnissaan kir­ joitti, kansan ja päättäjäeliitin välisestä ristiriidasta, vaan nykyisten ja mahdollisten tulevien asukkaiden välisestä ristiriidasta.

Blåfieldin huoli Paloheinän kohtalosta oli lopulta turha.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti hyljätä ajatuksen nelikerroksisista rakennushirviöistä ja jatkokehittää Palo­ heinän tiivistämissuunnitelmia kaksikerroksisina. Kansaa siis todellakin kuunnellaan, ainakin jos se esittää mielipi­ teensä HS:n pääkirjoitussivulla.

Veikko Eranti Kirjoittaja on demokratiatutkija.

DEBATTI 2/2014

TEEMA | 15

Ajan henki

mutta eivät sitä, mistä se tulee. Kui­ tenkin ymmärrys rahan syntymisestä on juuri se, mitä jokaisella kansalai­ sella tulisi olla.

Mitä raha on?

Onko tapanasi ohittaa päivän lehdestä taloussivut? Onko Talouselä­ män ja Kauppalehden uutiset pitkiä, hankalia ja puuduttavia? Miksi et ha­ lua tietää, mistä raha tulee vaikka sen luominen määrittää koko elämääsi?

Zeitgeist-liike on lähtöisin yhdys­ valtalaisen Peter Josephin internetelokuvasta Zeitgeist:Addendum. Suo­ meksi on julkaistu epäkohtia avaava elokuva Ajan henki. Yleisesti tunne­ tuksi Zeitgeist-liikkeen Suomessa teki Putous-voittaja Riku Nieminen.

Vahvaan julkiseen keskusteluun liike ei kuitenkaan ole noussut. Liekö syy­ nä ollut se, että keskusteluun olisi tarvittu ymmärrystä rahan syntymi­ sestä eikä vain ajatusta siitä, mitä sillä tehdään.

Ajan hengessä todetaan, että oppi­ kirjamme kertovat mitä rahalla saa,

Suomen sana raha on alkujaan tar­ koittanut eläimen nahkaa. Nykyai­ kainen raha on syntynyt, kun ihmiset säilöivät arvokkaat kultansa kultasep­ pien holveihin ja kultasepät keksivät, että he voivat kirjoittaa lainakirjoja heihin luottaville kansalaisille.

Kaikki raha, jota maailmassa liik­ kuu, on lainarahaa. Saamasi palkka on jonkun toisen pankilta lainaamaan.

Kaikesta rahasta maksetaan korkoa, joten rahaa käytetään maailmassa joka hetki enemmän kuin sitä todel­ lisuudessa on. Pankit luovat rahaa vähemmän kuin kuluttajien on mak­ settava takaisin. Lainatessaan sinulle rahaa asuntoon 100 000 euroa, pankki luo rahaa vain tämän määrän, mutta perii sinulta korkoa. Tämä korko sinun on saatava joltain muulta, useimmiten työnantajalta, joka taas joutuu hankkimaan rahan muualta.

Kun velan määrä on suurempi kuin olemassa oleva rahan määrä, tulem­ me lopulta väistämättä tilanteeseen, jossa jonkun meistä on luovutettava, tehtävä konkurssi ja annettava omai­ suutensa pankille.

Pankit siis luovat rahaa, keräävät korkoa ja laittavat kansalaiset kilpai­ lemaan keskenään. Ottamalla lainaa ja kuluttamalla me ruokimme tätä järjestelmää, joka on täynnä valu­ vikoja. Näitä vikoja ei ole mahdollista

korjata. Ainut mahdollisuutemme on romuttaa järjestelmä ja luoda uusi.

Nähtäväksi jää, kuinka monta kup­ laa meidän tulee puhkaista ennen uuden järjestelmän luomista. Mitään ei kuitenkaan tapahdu niin kauan, kun kansa luottaa poliitikkoihin, jot­ ka eivät ymmärrä voimattomuuttaan markkinatalouden edessä, vaikka te­ kevätkin parhaansa.

Zeitgeistissa on siis kyse olemassa olevan järjestelmämme ongelmien esilletuomisesta. Harvat liikkeen nä­ kyvistä kannattajista ovat puoluepo­ liittisesti aktiivisia, sillä tietyllä tapaa on ymmärrettävää, että näiden ongel­ mien esille tuominen olisi poliittinen itsemurha nykyaikaisessa poliitti­ sessa ilmapiirissä. Oma näkemyk­ seni on, että liikkeen sanomassa on perää ja nämä valuviat, jotka on tuotu esille, ovat todellisia. Keskustelua tulisikin käydä siitä, miten ja millä aikataululla ongelmat tullaan korjaa­ maan. Jatkuva taloudellinen kasvu ei ole mahdollista, sillä maapallomme rajallinen.

Ajan henki on nähtävissä You­ Tubessa, mainoksilla varustettuna kuten kaikki YouTube-videot. Suosit­ telen jokaista katsomaan elokuvan, mutta pitämään mielessään myös sen paljon puhutun medialukutaidon.

Tutustu liikkeeseen: zeitgeist.fi.

Milla Granlund Kirjoittaja on kolmenkympin kriisiä vastaan taisteleva opiskelija, joka on elämässään käyttänyt huonekaluihin noin 2 000 euroa.

»Ottamalla lainaa ja kuluttamalla me ruokimme tätä järjestelmää, joka on täynnä valuvikoja.«

DEBATTI 2/2014

16 | TEEMA

Perinteikäs pasifistinen rauhanjärjestö

Rauhanjärjestö Sadankomitea on antimilitaristinen ja puoluepoliit­ tisesti sitoutumaton rauhanjärjestö.

Sadankomitea tekee työtä, jotta Suo­ mi olisi aktiivinen rauhan edistäjä.

Rauha on edellytys ihmisten hyvin­ voinnille. Siksi Sadankomitean mie­ lestä yhteisiä resursseja tulee käyttää globaalien haasteiden, kuten sosiaa­ lisen eriarvoisuuden, luonnonvaro­ jen ehtymisen ja ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi asevarustelun sijaan.

Sadankomitean historia ulottuu viidenkymmenen vuoden päähän, sillä Sadankomitea on perustettu osana 60-luvun radikaaliliikehdintää vuonna 1963. Tuolloin joukko pasi­ fisteja kaipasi rauhanjärjestöä, joka ei sitoutuisi mihinkään tiettyyn puo­ luekantaan tai toisaalta tuntuisi van­ hanaikaiselta ja katsoisi pasifisminsa taustaksi tiettyä uskonnollista vakau­ musta. Sadankomitea perustettiin siis järjestöksi, jossa toimivia yhdis­ täisi nimenomaan pasifismi.

DEBATTI 2/2014

Tällä tiellä Sadankomitea on jat­ kanut tähän päivään asti. Olennai­ simmat kysymykset ovat aina olleet rauhan ja turvallisuuden kysymyk­ siä, joita on käsitelty erilaista näkö­ kulmista. Sadankomitea muistetaan muun muassa yllytysoikeudenkäyn­ neistä, joiden seurauksena lakia muu­ tettiin niin, että aseistakieltäytymi­ seen yllyttäminen lakkasi olemasta­ rikos. Sadankomitealla on myös osuutensa esimerkiksi Tampereen rauhan- ja konfliktin tutkimuslaitos Taprin synnyssä ja Kuopiossa siviili­ kriisinhallinan koulutusta antavan Siviilikriisinhallintakeskuksen CMC:n perustamisessa.

Sadankomitea juhli viime vuonna 50-vuotisjuhliaan ja niiden yhtey­ dessä julkaistiin juhlakirja Rauhan ytimessä – Sadankomitea 50 vuotta, josta voi lukea tarkemmin muistelua järjestön moninaisista vaiheista.

Viime vuosina Sadankomitea on työskennellyt erityisesti rypäleasei­

den kieltosopimuksen, pienaseprob­ lematiikan ja yleisen asevelvollisuu­ den parissa.

Rypäleasekampanjassa olemme tehneet yhden laajan kesäkiertueen ja pitäneet aihetta muuten esillä.

Rypälepommikysymys on nyt ajan­ kohtainen, sillä Suomi liittyi vihdoin henkilömiinat kieltävään Ottawan so­ pimukseen ja rypälepommit ovat hu­ manitaariselta kannalta vähintään­ kin yhtä ongelmallinen asetyyppi, joka tulisi vastaavasti kieltää.

Pienaseiden osalta olemme kam­ panjoineet myös kesäkiertueella, jonka lisäksi olemme työskennelleet maailmanlaajuisen asekauppasopi­ muksen aikaansaamiseksi yhteistyös­ sä monien järjestöjen kanssa. Ase­ kauppasopimus hyväksyttiinkin reilu vuosi sitten YK:n yleiskokouksessa.

Sadankomitea lähetti neuvotteluihin oman edustajansa, joka työskenteli tiukan sopimuksen saamiseksi ja tie­ dotti neuvotteluiden kulusta.

Asevelvollisuuden vastustaminen on ollut Sadankomitean agendalla jo vuosikymmeniä. Oikeus aseista­ kieltäytymiseen on jo varsin hyvin tunnustettu, mutta aika on ajanut asevelvollisuuden ohi. Nykymuotoi­ nen yleiseksi kutsuttu asevelvolli­ suus on paitsi epätasa-arvoinen myös tuhlaileva, sillä Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa eikä nykyisiä sotia käydä huonosti koulutetun asevel­ vollisten massa-armeijan avulla. Yh­ teistyössä monien järjestöjen kanssa viime syksystä lähtien kerättiin kan­ salaisaloitetta asevelvollisuuden lak­

TEEMA | 17

Enhän minä voi sille mitään

kauttamiseksi. Allekirjoitusten määrä jäi vähäisemmäksi, mutta Sadanko­ mitean kampanjointi ei päättynyt sii­ hen, vaan sitä jatketaan.

Tänä vuonna Sadankomitealla on käynnissä rypälepommikampanja, jonka tavoitteena on, että Suomi liit­ tyy epäluotettavat rypäleaseet kiel­ tävään Oslon sopimukseen. Tätä ta­ voitetta vauhditetaan muun muassa jakamalla tietoa, olemalla yhteydessä kansanedustajiin sekä järjestämällä elokuun alussa isompi tapahtuma so­ pimuksen voimaan astumisen vuosi­ päivänä.

Tervetuloa mukaan Sadankomitean toimintaan. Erityisesti juuri nyt kan­ nattaa tulla tekemään rypälepom­ mikampanjaa, johon pääsee par­ haiten mukaan ottamalla yhteyttä Tiina Parkkiseen (tiina.parkkinen@ sadankomitea.fi). Myös esimerkiksi Pax-lehden toimituskuntaan kaiva­ taan jatkuvasti uusia ihmisiä ideoi­ maan, kirjoittamaan ja kuvittamaan lehteä. Pax-lehden tekemisestä kiin­ nostuneet voivat olla yhteydessä päätoimittaja Kaisu Suopankiin (paatoimittaja@pax.fi). Jos näistä kumpikaan ei houkuttele, niin Tiina osaa kertoa myös muista toiminta­ tavoista.

Tutustu: sadankomitea.fi

Finnwatchin tammikuussa 2013 julkaisema Halvalla on hintansa -selvitys tutki suomalaisten kauppojen omien tuotemerkkien vastuullisuutta ja paljasti vakavia ihmisoi­ keusrikkomuksia muun muassa thaimaalaisella ananas­ mehutehtaalla. Kyseinen Natural Fruit -tehdas tuottaa kon­ sentraattia, josta tehdään Suomessakin laajasti myynnissä olevia mehuja. Tehtaan työntekijöiden palkat ovat laitto­ man alhaisia ja he joutuvat tekemään ylitöitä jopa kymme­ nen tuntia päivässä. Osa työntekijöistä on lapsia ja paperit­ tomia siirtolaisia.

Tutkimuksesta vuotta myöhemmin tehdyn seuranta­ raportin mukaan mm. SOK ja Kesko ottivat selvityksen va­ kavasti. Siitä huolimatta ananasmehun alihankintaketjusta löytyi yhä ihmiskauppaa ja pakkotyötä. PAM:n keskolaiset ja Helsingin ammattiosastot asettivat ananasmehut helmi­ kuussa 2014 kolmen päivän käsittelykieltoon turhauduttu­ aan thaimaalaisten työntekijöiden tilanteeseen.

Tavallinen kuluttaja tuskin huomasin Finnwatchin tutki­ muksia tai PAM:in kampanjaa ruokakorissaan. Silti ne olivat tärkeitä huomionosoituksia ruokakauppojen hyllyt joka päi­ vä täyttävälle näkymättömälle riistolle.

Puhdasta omatuntoa ei voi ostaa. Kuluttaja pitää vaikutus­ mahdollisuuksiaan olemattomina ja tuotteita välttämättö­ mänä hyväksyen siten ihmiskaupan ja eläinrääkkäyksen.

Kuluttaminen ja kuluttamatta jättäminen ovatkin vain pas­ siivisia tapoja parantaa esimerkiksi työntekijöiden tai eläin­ ten oikeuksia. Vastuullista kuluttamista ei ole olemassa, on vain järjestäytynyttä aktivismia. nelli nurminen

Anni Lahtinen Kirjoittaja on pasifisti suurella sydämellä, joka on ollut

Työväen Musiikkitapahtuma Valkeakoskella 24.–27.7.

mukana rauhanmarsseilla alle

Mahtava kattaus kotimaisia artisteja, kuten Eppu Normaali, Juha

vuoden ikäisestä lähtien.

Tapio, J. Karjalainen, Paleface & Räjähtävä Nyrkki, Jonna Tervomaa, Herra Ylppö & Ihmiset. Sinne toverit!

DEBATTI 2/2014

18 | TEEMA

Vaatteet vää inpäin

Keväisenä torstaina 24.4. moni ystävällinen sielu huomautti minulle paitani olevan väärinpäin. Tuona päivänä kansainvälinen vaatevallan­ kumous sai ihmiset ympäri maail­ man kääntämään vaatteensa nurin päin, jotta vaatteiden tuotelappu tu­ lisi näkyviin. Nämä ihmiset vaativat vaate­teollisuudelta läpinäkyvyyttä, ja työntekijöiden reilua kohtelua. 24.4. on nimittäin Bangladeshilaisen Rana Plaza -tehdasrakennuksen sortumi­ sen ja yli 1 100 vaatetehtaan työn­ tekijän kuoleman vuosipäivä. Bangla­ deshin turma on maailman tuhoisin teollisuusonnettomuus sitten 1984 Intiassa Bhopalissa sattuneen kemian­ tehtaan räjähdyksen.

Vaatevallankumouksen kantava teema onkin saada vaateteollisuus toimimaan niin, että vaatteet ovat hyväksi niin niiden valmistajille, kuin luonnolle ja niiden kantajille.

Erityisesti kehitysmaissa vaateteol­ lisuus toimii arveluttavalla tavalla, ja esimerkiksi oma ammattiliittoni Palvelualojen ammattiliitto PAM sekä sen ulkomaalaiset sisarjärjestöt ovat nostaneet keskiöön työntekijöiden oikeudet vaateteollisuudessa. Suo­ men Ammattiliittojen Solidaarisuus­ keskuksen SASK on mukana Maksa pois! -kampanjassa, joka penää kuol­ leiden omaisille ja onnettomuudessa vammautuneille työntekijöille luvat­ tuja, edelleen maksamattomia kor­ vauksia. Kampanjan on aloittanut DEBATTI 2/2014

JABER AL NAHIAN, WIKIMEDIA COMMONS

»Nurinkurisilla vaatteilla voit pysäyttää myös ohikulkijan ajattelemaan asiaa loppupäiväksi.«

DHAKA, BANGLADESH, HUHTIKUU 2013

Suomen Puhtaat vaatteet -verkosto, johon myös PAM kuuluu. Maksa pois! on osa kansainvälistä Pay Up! -kam­ panjointia.

Mistä vaatteesi tulevat?

Australialaistutkimuksen mukaan 61 prosenttia vaatemerkeistä ei osaa sanoa, missä heidän vaatteensa teh­ dään, kolme neljästä merkistä ei tiedä millaisissa oloissa kankaat tehdään, ja 93 prosenttia ei tiedä käyttämänsä kangasmateriaalin alkuperää. Monet vaatemerkit ovatkin osallistuneet tempaukseen julkaisemalla netti­ sivuillaan taustatietoa tuotannostaan ja kuluttajat vastaavasti ovat kiinnit­ täneet ainakin päivän ajan huomiota oman vaatekaappinsa eettisyyteen.

Myös Iso-Britanniassa parlamentin ylähuone keskusteli vastuullisesta muodista.

Eettisen kaupan puolesta ry:n blogissa kirjoitettiin näin: ”Me halu­ amme vaatteita, jotka kestävät. Me haluamme vaatteita, jotka voi korjata, ja joita kannattaa korjata. Me halu­ amme vaatteita, joiden alkuperää

ei tarvitse piilottaa. Me haluamme, että vaatteemme ovat hyväksi sekä niiden valmistajille, käyttäjille kuin koko planeetallekin. Me tiedämme, että muoti ja vaatteet voivat vaikuttaa positiivisesti, kohottaa köyhyydestä, antaa työtä ja toivoa. Me iloitsemme vaatteista, jotka toteuttavat nämä vaatimukset. Me vaadimme, me ky­ symme, me juhlimme, ja pyydämme sinut mukaan!”

Vaatevallankumous on hyvä esi­ merkki nykyisen some-maailman kansainvälisestä ay-aktivismistä.

Ammatti­yhdistysliikkeen on luon­ tevaa puolustaa kansainvälisesti myös kuluttajien oikeuksia eettisiin tuotteisiin, ja meidän kaikkien on helppo lähteä mukaan näihin tem­ pauksiin edes yhdeksi päiväksi. Nu­ rinkurisilla vaatteilla voit pysäyttää myös ohikulkijan ajattelemaan asiaa loppupäiväksi.

Tutustu Puhtaat vaatteet -verkos­ toon: puhtaatvaatteet.fi.

Noora Luukka Kirjoittaja toimii PAM:n nuorisovaliokunnassa.

TEEMA | 19

Kuka keksi Pinkkiruusun?

S

osialidemokraattinen HLBT-yhdistys Pinkki­ ruusu ry perustettiin kesällä 2006, Helsinki Pride -tapahtuman aikaan. Debatti sai käsiinsä Pinkki­ ruusun ensimmäisten puheenjohtajien ja ystävysten Jani Ryhäsen (puheenjohtaja 2006–2009) ja Anssi Pirttijärven (puheenjohtaja 2010–2011) Facebook-keskustelun sii­ tä, miten kaikki sai alkunsa.

Jani: Tuntuu jopa hassulta, että nämä asiat eivät olleet mainstreamissa. Mehän oltiin kumpikin ECOSY:n (nykyään YES*) ja IUSY:n Queer Easterissa 2005. Oli joten­ kin mahtava huomata, että toverit eri maissa kamppaili­ vat samojen asioiden kanssa. Kuinkahan monetta kertaa Queer Easter on jo järjestetty?

Jani: Muistatko Anssi kun olimme SONKissa kymme­ nen vuotta sitten? Silloin taidettiin demaripii­ reissäkin puhua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista oikein urakalla. Taisi olla vuosi 2003, kun aloimme laittaa pystyyn SONKin hlbt-valiokuntaa?

Anssi: Ensi vuonna taitaa olla tapahtuman 15-vuotis­ pääsiäinen?

Anssi: Kyllä, se oli vuosi 2003. Taisimme saada idean IUSY:n kesäleirillä Kreikassa?

Jani: Niin olikin. Toki ennen sitäkin oli varmaan hl­ bt-asioista keskusteltu, mutta silloin SONKin pu­ heenjohtajana ollut Katri Söder oli halukas edistämään näitä asioita ja meitä hlbt-asioista kiinnostuneita sonkki­ laisia oli mukana useampi. Siihen aikaan hlbt-asioista ei keskusteltu ollenkaan yhtä paljon kuin nykyään.

Anssi: Se on totta. Sinähän osallistuit Berliinin Queer Easteriin jo vuonna 2004 ja minäkin olin mukana 2005. SONK­issa toiminut HLBT-valiokunta otti reippaasti­ kin kantaa asioihin, kun puolueessa näistä asioista ei pal­ joa keskusteltu.

Jani: Muistan kun maattiin huoneessa kerrossängyssä ja siellä aloimme pohtia, miten voisimme edis­ tää HLBT-asioista keskustelua puolueen parissa. Silloin keksittiin, että kerätään vuoden 2005 puoluekokouksessa nimiä SDP:n HLBT-verkostoon.

Anssi: Aluksi ihmiset varmana olivat skeptisiä verkos­ ton perustamista kohtaan. Saimme kerättyä ver­ kostoon kuitenkin useiden kymmenien kiinnostuneiden yhteystiedot. Se oli aikaa, jolloin yahoo-groupsit olivat voi­ missaan. Muistan senkin, kun SONKin varapuheenjohtaja Hanna Isbom kävi sanomassa muutaman valitun sanan silloiselle oikeusministerille hänen puoluekokouksessa pitämästää puheenvuorosta liittyen adoptio-oikeuden vaikeuksiin EU:ssa.

Jani: Muistan sen! Hanna oli puhelias karjalainen voi­ manainen jo silloin! Kesällä 2005 Demarinuorten kesäkiertue ulottui Tampere Prideihin, taisimme olla ai­ nut puoluepoliittinen ryhmä siellä silloin.

Mehän järjestimme myös sitten seminaarin, puoluetoi­  DEBATTI 2/2014

20 | TEEMA

»Millään poliittisella ryhmällä ei ollut Suomessa ollut HLBT-asioihin keskittynyttä yhdistystä, Pinkkiruusu oli Suomen ensimmäinen.«

JANI, MONA SAHLIN JA ANSSI, TUKHOLMA PRIDE 2009

mistolla johon osallistui lähemmäs 50 henkilöä. Se tuntui jotenkin uskomattomalta, että niin moni toveri oli kiin­ nostunut HLBT­-asioista.

Anssi: Keksimme sen siis yhdessä. ;)

Anssi: Seminaari taisi kerätä osallistujia myös muista poliittisista ryhmistä. Siellähän sitten keskuste­ limme, että voisimme perustaa ihan oikean yhdistyksen demareiden pariin HLBT-asioista.

Taisi mennä useampi kuukausi ennen kuin saimme jo­ tain konkreettista aikaiseksi.

Jani: Aivan. Saimme yhdistyksen perustamiseen to­ della paljon apua monelta toverilta, mm. Olli Ståhlströmiltä ja Sanna Valliselta. Millään poliittisella ryhmällä ei ollut Suomessa ollut HLBT-asioihin keskitty­ nyttä yhdistystä, Pinkkiruusu oli Suomen ensimmäinen.

Tämä huomattiin myös mediassa.

Jani: Joskus alkukeväästä 2006 kokosimme ihmisiä yhteen – muistan jopa käyneeni ruotsissa tapaa­ massa Marianne Laxenia, jolta halusin saada taustatie­ toa siitä miten HLBT-asioihin on Demareiden parissa vuo­ sien varrella suhtauduttu.

Anssi: Vuoden 2006 Helsinki Priden yhteydessä pidim­ me järjestäytymiskokouksemme ja marssimme Pride-kulkueessa. Ylen uutisetkin teki perustamisesta ju­ tun, jossa se haastatteli sinua.

Anssi: SDP:hän on ollut jo vuosia ennen Vihreitä myö­ tämielinen HLBT-asioita kohtaan. Olihan meillä eräs Demarikansanedustaja, josta tuli SETAn puheenjoh­ taja vuonna 1980.

Jani: Hänestä kuulimme sitten myöhemmin lisää.

Kun muutit keväällä 2006 Helsinkiin ja meis­ tä tuli kämppiksiä sai Pinkkiruusun perustaminen uutta puhtia. Tai no nimihän ei ollut tuo.

Anssi: Niin – kumpi meistä keksi nimen Pinkkiruusu?

Jani: Eikös me pysytä siinä vanhassa kannassa eli emme muista kumpi sen loppujen lopuksi keksi. Kum­ pikin meistä muistaa keksineensä nimen ”Pinkkiruusu”.

DEBATTI 2/2014

Jani: Pinkkiruusun perustaminen osui aikaan, jolloin julkisuudessa keskusteltiin HLBT-asioista, mutta puolueilla ei ollut erillistä foorumia asioiden eteenpäin­ viemiseen. Pinkkiruusu näkyi paljon puolueen sisässä mm. Demari-lehdessä (nykyinen Demokraatti*), jonne tai­ simme lähettää tiedotteita harva se viikko. Pinkkiruusun perustaminen noteerattiin myös Helsingin Sanomissa, joka teki jutun yhdistyksestä. Tavallaan oli kiva myös olla aiheuttamassa pahennusta.

Anssi: Monet käyttivät vielä tuolloinkin puheenvuoro­ ja, joissa kysyttiin, miksi niistä homoasioita pitää aina puhua. Kuitenkin samat henkilöt eivät halunneet ti­ lannetta parantaa, joten ei auttanut kuin puhua asioista.

Toimintamme loi osaltaan pohjaa sille, että monet ny­ kyisistä demaritoimijoista sai asiallista tietoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista ja ongelmista. Sinä toimit ensimmäisenä puheenjohtaja ensimmäiset kolme vuotta, jonka jälkeen minusta tuli puheenjohtaja, kunnes

TEEMA | 21

Ekopaastoillen

muutin sitten Brysseliin harjoitte­ luun syksyllä 2011.

Jani: Vuosien kuluessa HLBTasiat ovat julkisessa keskus­ telussa nousseet reunoilta keskiöön.

HLBT-oikeudet ovat ihmisoikeuksia.

Anssi: Ihmisoikeudet ja talous­ kasvu eivät ole vastakkaisia tavoitteita, vaan toisiaan tukevia. Yh­ denvertaisuudella on eräs ominais­ piirre, jos se ei koske kaikkia, ei ole olemassa yhdenvertaisuutta.

J

oskus omien tekojen vaiku­ tukset voi huomata monien vuo­ sien päästä. Ilman Pinkkiruu­ sua, voisi SDP:n HLBT- ja tasa-arvotyö olla ihan eri tasolla. SONK voikin olla ylpeä rohkeista alumneistaan ja aktii­ veistaan, jotka uskaltavat ylittää rajaaitoja. Kiitos Anssi ja Jani sekä muut aktiiviset HLBT-keskusteluun osallis­ tuneet Sonkkilaiset! Tutustu ja liity: pinkkiruusu.wordpress.com. *Toimituksen lisäykset Anni Lahtinen

Tämän vuoden keväänä yli 1000 suomalaista ilmoitti osallistuvansa Ekopaastoon. Mistä oikein on kyse? Suomen evankelisluterilainen kirkko, Suomen ekumeeninen neuvos­ to ja Suomen ympäristökeskus pistivät jo kaksi vuotta sitten hynttyyt yhteen kulutustottumuksien vähentämiseksi kir­ kollisen paaston ajaksi. Perinteisen paaston aikana syödään vähemmän, hiljennytään ja annetaan tilaa hengellisyydelle sekä valmistaudutaan kirkkovuoden tärkeimpään juhlaan, pääsiäiseen. Samaa ajatusta hyödynnettiin myös Ekopaas­ tossa. Miettimällä omia valintoja, kulutustottumuksia sekä valmistautumalla kevättä kohti voi mielikin puhdistua ja omat kulutustottumukset kirkastua.

Ekopaaston perusajatus on yksinkertainen, osallistuja lupautuu toteuttamaan jotain tiettyä ekologisempaa vaihto­ ehtoa paaston ajan. Ekopaastoa vietettiin seitsemän viikkoa tuhkakeskiviikosta 5.3. pääsiäiseen 19.4.2014 asti. Itse lupau­ duin käyttämään vähemmän autoa sekä julkista liikennettä.

Vaihtoehtoina olivat muun muassa laskea kodin lämpötilaa tai siirtyä kasvisruokavalioon.

Oma valintani tuntui luonnolliselta, sillä matkustan kol­ men kilometrin työmatkan julkisilla kulkuneuvoilla. Yritän jatkuvasti pienentää hiilijalanjälkeäni ostamalla vaatteita ja tavaroita käytettyinä, syömällä lähes kokonaan kasvisruo­ kaa, suosin luomua (kun kukkaron nyörit sen sallii), käytän julkisia liikennevälineitä, käyn lyhyissä suihkuissa, kierrä­ tän jätteet sekä sammutan kotona turhat sähkölaitteet.

Onnistuin ekopaastossani mielestäni hyvin. Seitsemässä viikossa, vähensin työmatkojen ja muiden matkojen tekoa julkisilla ja autolla yli puolella. Kävelin töihin ja kotiin, kä­ velin myös matkat, jotka taittuisi helposti ratikalla. Päätin myös viedä pyöräni huoltoon, jotta kesällä voin taittaa mat­ kat sillä. Ehkä hiljennyin, ehkä en, mutta ainakin nautin enemmän raikkaasta ulkoilmasta sekä pääsin seuraamaan kevään tuloa Töölönlahdella.

Suomen hiilijalanjäljestä lähes 70 prosenttia syntyy yksi­ tyisten ihmisten kulutuksesta: liikkumisesta, ruuasta, asu­ misesta sekä tavaroiden ja palveluiden ostamisesta. Sillä on siis väliä, miten yksittäinen ihminen käyttäytyy ja tekee kulutusvalintoja!

Arvioi omaa kulutustasi helpoilla nettitesteillä ja tee päi­ vän ekoteko, joka päivä. Tutustu ja testaa: ekopaasto.fi, ilmastodieetti.fi, #ekopaasto.

SONK, OSY ja Pinkkiruusu ovat mukana Helsinki Priden marssilla ja

Tiina Vesa

puistojuhlassa 28.6. Muut Pride- viikon

Kirjoittaja ekoilee myös jatkossa ajaen huolletulla,

23.-29.6. löytyy heseta.fi

äitinsä vanhalla pyörällä töihin ja harrastuksiin.

DEBATTI 2/2014

22 | KANSAINVÄLISESTI

Apartheidin jäljillä Kapkaupungissa

O

lin SONKin edustaja viime vuoden marras­ kuussa Työväen Sivistysliitto TSL ry:n organisoi­ massa Globaalikoulussa Etelä-Afrikassa. Kurssi kesti yhteensä kaksi viikkoa ja se sisälsi seminaareja sekä kolmen päivän työharjoittelun. Globaalikoulun EteläAfrikkaan mahdollistivat TSL yhdessä ABF Nordenin ja IFWEAN kanssa, jotka ovat kansainvälisiä työväen koulu­ tusjärjestelmiä.

Seminaarit järjestettiin paikallisessa työväentalossa, jossa oli mahtavia taideteoksia ja valokuvia jokaisella sei­ nällä. Talo itsessään oli jo nähtävyys ja Nelson Mandelan henki oli aistittavissa. Kaiken köyhyyden, epätoivon ja korruption keskellä työnväentalossa vallitsi silti toiveikas ja iloinen ilmapiiri. Käsittelimme seminaarissa asioita niin Etelä-Afrikan politiikasta, kuin pohjoismaisesta politiikas­ ta. Kurssilla oli mukana suomalaisia, ruotsalaisia ja nor­ jalaisia yhteiskunnallisesti orientoituneita nuoria, joten vaihdoimme koko ajan vilkkaasti ajatuksia keskenämme.

DEBATTI 2/2014

Townshipit osana Kapkaupunkia Ensimmäisenä päivänä kävimme vierailulla slummeissa, joita paikalliset kutsuvat townshipeiksi. Kurssiohjelman kannalta oli hyvä, että kierros slummeissa oli heti aluksi, koska se auttoi ymmärtämään, mistä ihmiset todella pu­ huvat, kun he kertovat köyhyydestään.

Townshipit alkoivat muodostua vuonna 1948, kun apart­ heid, eli Etelä-Afrikassa harjoitettu rotuerottelupolitiikka alkoi. Tummaihoiset vietiin kodeistaan leireille ja heidän vanhat kotinsa tuhottiin. Samaan aikaan ihmisille ryh­ dyttiin jakamaan uusia henkilöllisyystodistuksia. Tum­ maihoisten henkilöllisyystodistuksen nimi oli ”dompas” joka oli lyhennys sanoista ”dumb pass” eli suomennettuna tyhmien passi. Vaaleaihoisten henkilöllisyystodistuksessa oli kirjain ”W” joka tarkoitti ”white” ja värillisten passis­ sa kirjain ”M”. Apartheidia ylläpidettiin lainsäädännöllä, jonka seurauksena lähes kaikki kommunikointi tumma­

KANSAINVÄLISESTI | 23

ihoisten ja valkoihoisten välillä oli kiellettyä. Pelkästään Kapkaupungin townshipeissa asuu miljoonia ihmisiä, eikä useimmilla heistä ole enää min­ käänlaisia henkilöllisyystodistuksia.

Vaikka Apartheid-aikainen lainsää­ däntö lakkautettiin vuonna 1994, silti sen seuraukset ovat selvästi havaitta­ vissa. Townshipit kasvavat joka päivä.

Kaikki niissä asuvat ihmiset ovat tum­ maihoisia. Köyhyyden lisäksi väestön suurimpia ongelmia ovat esimerkiksi HIV, rikollisuus ja epätasa-arvo niin ihonvärin, kuin sukupuolenkin takia.

Työttömät etelä-afrikkalaiset ja muu­ alta Afrikasta köyhyyttä ja sotia pake­ nevat tulevat Etelä-Afrikkaan parem­ man elämän toivossa, mutta päätyvät satojen hehtaarien kokoisten aitojen sisälle peltilaatikkoon asumaan.

Townshipeissä ei ole ainoastaan ih­ misten koteja, vaan niihin on perus­ tettu esimerkiksi sairaaloita, kouluja ja päiväkoteja. Usein tällaisissa insti­ tuutioissa työskentelevät ovat syn­ tyneet townshippiin, mutta joillain keinoilla he ovat saaneet itselleen ammatin ja koulutuksen. Parempi­ en tulojen ansiosta he ovat päässeet muuttamaan pois, mutta solidaari­ suudesta ovat palanneet towshippei­ hin töihin auttamaan tovereitaan.

»Apartheid-aikainen lainsäädäntö lakkautettiin vuonna 1994, mutta silti sen seuraukset ovat selvästi havaittavissa.«

Yksi townshipissa syntynyt oli opet­ tajamme Sahra, joka kertoi meille hurjia juttuja koko koulutuksen ajan.

Olin työharjoittelussa järjestössä nimeltä Workers World Media Pro­ ductions. Järjestö on keskittynyt tekemään mediatyötä köyhyydessä elävälle väestölle. Se järjestää erilai­ sia koulutustilaisuuksia ja kokoon­ tumisia. Samaan aikaan kanssani harjoittelussa oli tanskalainen tyttö nimeltä Ida. Hän vietti Kapkaupun­ gissa yhteensä viisi kuukautta. Ida kertoi minulle, että afrikkalainen työskentelytapa poikkeaa hyvin pal­ jon eurooppalaisista työskentely­ tavoista. Vaikka työskentely ei aina ollut kovinkaan efektiivista, koki hän silti, ettei harjoittelu Kapkaupungissa ollut hukkaan heitettyä aikaa. EteläAfrikan politiikkaa hän kuvaili sa­ noilla korruptio, vallan hyväksikäyttö ja rasismi.

Ennen lähtöä en ollut edes varma, että mihin tarkasti olimme menos­ sa tai mitä kurssi tulisi sisältämään.

Kuitenkin kaikkien kokemuksien ja ihmeellisten asioiden jälkeen viikot Kapkaupungissa avarsivat silmiäni ja muuttivat monia pieniä ja suuria asioita länsimaalaisessa hyvinvointi­ yhteiskunnassa kasvaneen tytön elä­ mässä. Suomessa esimerkiksi luku­ taito, turvallisuus, sosiaalihuolto ja koti ovat suurimmalle osasta väestöä itsestäänselvyyksiä, mutta Kapkau­ pungissa nämä arkipäiväiset asiat ai­ heuttivat jopa kateutta.

Emilia Kostiainen Kirjoittaja on rauhaa rakastava sosiologian opiskelija ja aktiivinen SONKissa ja Demarinuorissa.

IUSYn kesäleiri Maltalla 20.-26.8.

Jos kansainvälinen meininki ei kiinnosta, niin lähde mukaan SONKin ja Joensuun Demariopiskelijoiden JOSYn kesäleirille Joensuun Hopealahteen 22.-24.8.

Lisätietoja molemmista sonk.fi DEBATTI 2/2014

24 | ARVOSTELIMME

KIRJA: Timo Soini: Peruspomo

Nykypäivän henkilökulttia selvittämässä Kun sain eteeni kirjan, jonka kannessa myhäilee Timo Soini, tuli kurkkuuni pieni karvas pala. Tästäkö pitäisi muka saada jotain järkevää irti? Kuitenkin oli syy­ tä heittää omat ennakkoluulot sivuun ja käydä käsiksi teokseen, vaikka Soinin aiempi Maisterisjätkä-kirja olikin aika­naan pettymys.

Perussuomalaisten nousu Soini kuvaa kirjassaan erittäin hyvin perussuomalaisten nousua marginaalipuolueesta yhdeksi neljästä keskisuu­ resta. Ja nimenomaan siitä, miten se tehtiin. Lähdettiin pienestä putiikista kasvattamaan määrätietoisesti aktiivi­ en määrää ja luomaan sen agendaa sopivaksi nimenomaan kansan syvien rivien ymmärrettäväksi. Tässä itse asiassa oli myös minulle paljon uutta asiaa ja myös sellaista tie­ toa, josta kannattaa myös muiden politiikkaa seuraavien ammentaa tulevaisuuteen. Kirjassa käydään nimittäin ansiokkaasti läpi miten jytky luotiin ja miten Perussuoma­ laiset nousivat neljänneksi varteenotettavaksi valtapuolu­ eeksi.

Timo Soini – Itseluotu henkilökultti Kirjasta paistaa läpi Soinin jopa maaninen tapa pitää kaikki langat käsissään ja myös se miten määrätietoisesti hän ja hänen taustajoukkonsa ovat luoneet kultin nimeltä Timo Soini. Soinilla on sana hallussaan ja hän on myös loistava omaksumaan muilta anekdootteja ja lohkaisuja käyttöönsä ja muokkaamaan niitä sopivaksi kuulijakun­ DEBATTI 2/2014

nalleen. Tästä syntyi se ilmiö, jonka me kaikki olemme oppineet tuntemaan, ja josta joko pidämme tai jota vi­ haamme. Pelottavaa ovat yhteneväisyydet erinäisiin dik­ tatuureihin sekä totalitäärisiin liikkeisiin lähihistoriassa ja siihen, miten kansa saadaan kiihotettua oman agendan taakse. Suomalaisen komedian ydin 90-luvun lama-aika­ na oli toisto. Soini käyttää samaa keinoa tehokkaasti oman poliittisen agendansa eteenpäin viemiseen. Kun asiaa tois­ taa tarpeeksi monta kertaa eri tavalla, siitä tuleekin totta.

Ainakin kansan korvissa. Ja kansanliikkeeksi Soini Perus­ suomalaiset rinnastaa.

Media osana peliä Kuten totesinkin; Soini osaa mediapelin, jopa paremmin kuin yksikään vanhoista puolueista. Mielenkiintoisena välihuomiona haluan nostaa Soinin tavan käyttää perin­ teisistä puolueista termiä vanhat puolueet. Kuitenkin aina­ kin puoluejohdon virkaiän mukaan hän, jos joku on osa vanhaa puoluetta, ollessaan kirjan julkaisun aikaan jo 17. vuottaan Perussuomalaisten puheenjohtajana!

Kirjan julkaisu sai myös osakseen median huomion.

Iltapäivälehdet kirjoittelivat Soinin letkautuksista omista puoluetovereistaan ja hänen arvioistaan eri toimijoiden kyvykkyydestä hoitaa tehtäviään. Pakko myöntää kirjan lukeneena, että kylläpä taas saatiin paljon melua tyhjästä.

Tällä harkitsemattomalla tempulla media pelasi Soinin joukkojen pussiin, taas. Ilmainen mainostila muuten uu­ tisköyhässä tilanteessa oli omiaan viemään Soinin ja Pe­ russuomalaisten agendaa jälleen eteenpäin.

LISELOTTE WAJSTEDT

ARVOSTELIMME | 25

näyttely: KORUNDI

Kannattaako tähän käyttää aikaansa?

Jos seuraat politiikkaa ja olet kiin­ nostunut yhteiskunnallisista asioista, suosittelen kirjaa luettavaksi. Jos et halua tukea herra Soinia, niin opuk­ sen saa varmasti myös kirjastosta luettavaksi. Tämä kirja raottaa jäl­ leen hieman sitä todellisuutta, johon Perussuomalaiset on luotu, ja mihin puoluetta tullaan tulevaisuudessa viemään. Kirjasta voi ottaa myös op­ pia ruohonjuuritason vaikuttami­ seen, sillä lukiessani ihmettelin, että miksi muut eivät tee tätä samaa pe­ rusjalkatyötä. Näytään kyllä suurissa kaupungeissa vaalien alla ja suurissa tapahtumissa, mutta enpä ole esi­ merkiksi SDP:n tai Kokoomuksen po­ liitikoilta lukenut juttuja, jossa ollaan huoltoasemalla syömässä puoliltaöin vain jatkaakseen seuraavana aamuna kohti uutta kylää ja sen ongelmia. Po­ litiikka on termisesti yhteisten asioi­ den edistämistä ja mistä ne yhteiset asiat kumpuavat? Yksittäisten kylien ja kaupunkien asukkailta, kansalta.

En malta olla lopettamatta tätä ilman neuvoja Seinäjoella valitulle puoluejohdolle, eritoten puheenjoh­ taja Antti Rinteelle. Lukekaa tämä kirja, sisäistäkää sen oikeat ope­ tukset, ja oppikaa vastustajistanne.

Sosialidemokraattinen liike oli kan­ sanliike, mitä se on nyt? Ja mitä sen pitäisi olla tulevaisuudessa?

Saamelaista nykytaidetta Rovaniemen Korundissa Korundin näyttelyssä esitellään saamelaista nyky­ taidetta Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Kävijän vastaan­ ottavat Saamen lipun päälle maalatut pääkallot ja toisaalta Ingunn Utsin revontulten mystiikkaa ilmentävä veistos.

Valokuvia poronhoidosta seuraa dystopinen installaatio kai­ vosten paremman huomispäivän lupauksista.

Moni teos käsittelee nykyajan ja saamelaisperinteen kohtaamista. Liselotte Wajstedtin videoteos Jorindas Resa kuvaa nuoren tytön matkalle osuvia vastoinkäymisiä.

Ahdistusta puretaan joiun ja japanilaisen butoh-tanssin keinoin. Suohpanterror puolestaan sijoittaa poroja ja saa­ melaisaiheita mainosjulisteisiin. Pussy Riot ja James Bond puetaan saamenpukuihin ja matkailujulisteessa luvataan, että kaivos­maisema on kuin siirtokuva; sen voi repäistä pois tunturimaiseman päältä.

Saamelaiseksi nykytaiteeksi niputetut teokset ovat rie­ mastuttavan erilaisia. Toisaalla rokataan pahviset eläinnaa­ marit päässä, toisaalla Marja Helander pomppii trampolii­ nilla keskellä talvista tunturimaisemaa. Per Erik Juuson Melan-cholyn sata luusta ja puusta veistettyä hiljaista hah­ moa välittävät alakuloaan hämmästyttävän erilaisin ilmeet­ tömyyksin.

Saamelainen nykytaide näyttäytyy elinvoimaisena. Sa­ malla se esittää taisteluhuudon saamelaisperinteen säily­ misen puolesta. Näyttely siirtyy kesäkuussa Ruotsin Luula­ jaan. Toivottavasti se löytää tiensä myös Etelä-Suomeen.

Nimimerkki ”Huolestunut kansalainen”

Elina Saario

Juttu julkaistaan poikkeuksellisesti

Kirjoittaja suosittelee kesäistä Luulajan reissua.

nimimerkillä.

DEBATTI 2/2014

26 | ARVOSTELIMME

näyttely: ALFREDO JAAR

Alfredo Jaarin taiteesta ei sanomaa tarvitse etsiä. Se iskee suoraan vasten kasvoja. Ruandan kansanmurhasta selvinneen lapsen hiljaisuus katsoo kävijää miljoonasta valopöydällä olevasta diakuvasta. Life-lehden kansilehdil­ tä etsitään turhaan safarien ulkopuolista Afrikkaa.

Näyttelyssä on esillä myös Jaarin uran alkuvaiheen teoksia. Niissä hän ottaa kantaa kotimaansa Chilen so­ tilasdiktatuuriin. Sotilasvallankaappauksen ajankohta toistuu dramaattisena lukujonona ja Henry Kissinger näytetään kättelemässä Pinochetia. Jaarin taide on ollut poliittista alusta saakka.

Kirkas halogeeniseinä hätkähdyttää. Sen merkitys tois­ tuu muissakin teoksissa. Taide ja valokuva paljastavat, mutta pitäisikö taiteilijan vastuun ulottua kuvaamista pidemmälle? Kuvien suru –teoksessa pimeä käytävä vaih­ tuu sokaisevaksi valoksi. Jaar kertoo, kuinka Bill Gatesin omistama Corbis suunnittelee 17 miljoonan kuvan hautaa­ mista holviin, joka samalla säilyttäisi ne ja tekisi saavutta­ mattomiksi.

Suuria kysymyksiä pohditaan myös pienten tarinoiden kautta. Epätarkka valokuva ruandalaisesta tytöstä kätkee tarinan kameraa pelästyneestä lapsesta ja kuudesta se­ kunnista, jotka taiteilijalla oli aikaa tallentaa tytön loitto­ neva hahmo. Valokuva ei lopulta paljasta, vaan on aina kuvaajan näkemys.

Alfredo Jaarin näyttely Kun runous ei riitä Kiasmassa 7.9. saakka.

Elina Saario Kirjoittaja suosittelee sormien juoksuttamista Kiasman betoniseinien huokoisilla pinnoilla.

DEBATTI 2/2014

PETRI VIRTANEN, VALTION TAIDEMUSEO

Aktivismia taiteen keinoin

Q

-teatterin näytelmä Kaspar Hauser on ollut mo­ nella tapaa tämän kevään merkkipaalu modernin näyttämötai­ teen saralla. Helsingin Sanomat arvi­ onsa otsikkoa myöten asetti teoksen teatteritapaukseksi. Näytelmästä on puhuttu eri foorumeilla analyyttisesti aina psykologista näkökulmaa myö­ ten. Äänekkäin yhtenevä arvio on ollut, että kyse on erinomaisesta kat­ sauksesta Y-sukupolven elämään ja arvoihin. Mutta kyse ei ole vain siitä.

Itsekin vasta kolmattakymmenet­ tä ikävuottaan käyvän etelähelsinki­ läisen Akse Petterssonin kolmelle näyttelijälle kirjoittama teos raken­ tuu ajatukselle siitä, mitä urbaani, moderni aikuinen on, kun hänes­ tä riisutaan pois kaikki ulkoinen.

Näytelmän nimi juontaa juurena todelliseen henkilöön, siis Kaspar Hauser­iin. Hän oli vuonna 1828 Sak­ san Nürnbergistä löydetty susilapsi: suljetussa ja virikkeettömässä tilassa kasvanut ihmisolento, jolla ei ollut sanoja eikä keinoja viestiä siitä, mitä hän oli elämässään kokenut.

Kaspar Hauserin tarinaan viitataan näyttämöllä usein, mutta päähah­ moina toimivat modernin, koulute­

ARVOSTELIMME | 27

näytelmä: kaspar hauser

Minä-sukupolven huuto yksinäisyydestä tun kaupunkilaisnuoren näkökulmat ja tarpeet. Kuvaukset siitä, mikä kal­ liolaisen, keskiluokkaistuvan nykyih­ misen pitää käynnissä, ovat huikai­ sevia. Yleisö nauraa ja itkee samaan aikaan, kun roolihenkilöt käyvät läpi sitä, mitä heistä piti tulla ja mitä pi­ täisi kokea, jotta tulisi hyväksytyksi.

Päihteitä, meditaatiota, kulttuuria, kokemuksia, irtipäästämistä, rajaton­ ta suorittamista. Kolmannen korkea­ koulututkinnon suorittaminen tun­ tuu välttämättömältä, mutta mitä sen jälkeen? Mitä tapahtuu, kun aikuiseksi kasvaminen on oikeasti suoritettu loppuun?

Tässä onkin sosiaalipsykologisesti mielenkiintoinen kuva. Kun rajatto­ mien tarpeiden ja rajattomien vaati­ musten maailmassa ihminen löytää omat rajansa, törmää hän seinään, jonka olemassaolo on sekä yhteisön että sen yksittäisten jäsenten kannalta vain vahingollinen. Toinen huomion­ arvoinen ajatus näytelmässä on pohdinta, onko meitä olemassa, jos emme jatkuvasti tuo esiin elämääm­ me ja ajatuksiamme sosiaalisessa me­ diassa. Kuin metsässä kaatuva puu – kuuluuko meistä ääntäkään, jos ku­ kaan ei ole kuulemassa?

Näytelmä on pysäyttävä ja hen­ gästyttävä. Löysin omilta poskiltani ahdistuksen kyyneleitä samalla, kun vierustoverini nauroi katketakseen.

Teos siis onnistuu koskettamaan kat­ sojaa. Tälle osoitan suuren arvostuk­ seni.

Teos kuvaa kolmeakymmentä lä­ hestyvää urbaania aikuista. Häntä, joka istuu Helsingin Kalliossa pienessä kahvilassa hörppien paikallisen pien­ panimon tuottamaa luomu-IPAa kal­ taistensa seurassa. Yksilökeskeisyys, mediafilia ja kulutushysteria kuvaa­ vat 80-luvun alun ja 90-luvun puoli­ välin välisenä aikana syntynyttä län­ simaista sukupolvea. Sateenkaarta­ ahteristaan punkeavaa yksisarvista tavoitteleva sukupolvi on kiivas ja kriisiytyvä.

Kansalaisaktivistien, maailmanpa­ rantajien ja CV:tään rakentavien ura­ ohjusten varjoon jää silti suuri joukko nuoria aikuisia, jotka ovat eläneet var­ sin tavallista elämää. Samaan aikaan myös syrjäytyneiden nuorten määrä on ollut kasvusuunnassa. Nuorisotut­ kijoiden mukaan yhtenäistä sukupol­ vea on 80- ja 90-luvuilla syntyneiden osalta hyvin vaikeaa löytää, sillä niin hajanainen se on kulttuurisesti.

Sukupolvitutkijoiden määriteltä­ väksi jääneekin se, miten moninainen ja mielenkiintoinen joukko jää Kaspar Hauserin piirtämän stereotypian ulkopuolelle. Pettersson onnistuu varmasti erinomaisella tavalla ku­ vaamaan omaa maailmankuvaansa, mutta häneltä jäävät huomaamatta ne nuoret aikuiset, jotka eivät pyöri trendikahviloissa eivätkä päivitä jo­ kaista ruoka-annostaan Instagramiin.

Kuvaan sopivan ironista on tietysti se, että Y-sukupolvi on hyperindivi­ dualistinen ”Minä”-sukupolvi ja sitä kuvaamaan Pettersson on onnistunut kirjoittamaan näytelmän itsensä kal­ taisista ihmisistä.

Kaspar Hauser pyörinee vielä pit­ kään loppuunmyydyille näyttämöille Helsingin Q-teatterissa. Sille on sovit­ tu muutamia lisänäytöksiä Kansallis­ teatteriin vuoden 2015 tammi­kuulle.

Timo Kontio Kirjoittaja on etelähelsinkiläinen, paikallisten pienpanimoiden IPA-oluista pitävä kolmekymppinen.

DEBATTI 2/2014

28 | ARVOSTELIMME

Possu, kuningaspossu KIRJA: VASTARANNAN KIISKI

Vastarannan kiiski on elämäkerta ihmeellisestä Paavo Väyrysestä. Lasse Lehtisen ja Sanna Ukkolan kirjoittama teos kuvaa suomalaisten vaalien kiintotähteä, jota pahimmat­ kaan vastoinkäymiset eivät ole saaneet tiputettua politiikan taivaalta.

Viidellä eri vuosikymmenellä toimineesta keskustapoliitikosta ja moninkertaisesta mi­ nisteristä kirjoitettu teos on varsin yllätyksetön, mutta kansien väliin mahtuu paljon her­ kullisia yksityiskohtia Väyrysen värikkäältä uralta. Elämäkerta antaa kursailemattoman kuvan Väyrysestä, joka on koko uransa ajan ollut vankkumattomasti aina oikeassa. Kir­ joittajatkin tunnustavat, että monia asioita Väyrynen on todella tiennytkin. Toisaalta hänet muistetaan myös Neu­ vostoliiton ikuisuuden ennustajana.

Vaikka Väyrynen on ollut ehdolla 17 valtiollisissa vaa­ leissa, puuttuvat hänen uraltaan kirkkaimmat kruunut: pääministeriys ja presidenttiys. Media tai jokin muu ulko­ puolinen on aina puuttunut peliin. Väyrysen poliittinen tahto ei ole riittänyt korvaamaan puuttuvaa yhteistyöky­ kyä. Demaritaustaiset presidentit joutuivat usein Väyry­ sen maalitauluksi ja monelle Väyrynen itse on ollut punai­ nen vaate.

Jokaisella on mielipide Väyrysestä, mutta keskusta­ laisten on häntä myös kiittäminen. 2012 presidentinvaali palautti puolueväen uskoa hävittyjen eduskuntavaalien jälkeen, kun Väyrynen onnistui patoamaan äänestäjien vuodon perussuomalaisiin.

Jos joku on suomalaisessa politiikassa ollut pysy­ vää, on se Paavo Väyrysen loputon pyrky. Tänä ke­ väänä hän pyrkii Euroopan parlamenttiin ja on jo il­ moittanut olevansa ehdolla eduskuntavaaleissa 2015.

Väyrysen isä, Eemeli, eli 101-vuotiaaksi, joten voimme odottaa pojankin olevan ilonamme vielä pitkään. Presi­ denttiä hänestä ei koskaan tule. Vai tulisiko ehkä sittenkin?

Olli-Pekka Koljonen

DEBATTI 2/2014

NOVELLI | 29

Bussipysäkillä

”O

len normaali ihminen. Näytän nor­ maalilta. Tuoksun normaalilta.

Olen keskiverto kaikessa mitä teen. En loista missään” – ääni unessani Herään.

Aamut.

Ikuinen viha-rakkaussuhde.

Kännykkä pirisee ja herättää. Torkutan tänäkin aamu­ na. Niin kuin teen lähes jokaisena aamuna. Mieleni on vil­ kas ja pitää minut yöllä hereillä. Joko en ymmärrä tai osaa mennä nukkumaan tai heräilen unieni yltyessä kauhun valtakuntaan. Tänä aamuna saan itseni jo vartissa ylös. Pa­ kotan itseni istuma-asentoon ja tuijotan tyhjyyteen. Onko tässäkään aamussa mitään järkeä? Katson kelloa ja totean sen olevan 06:45. Paska. Joudun taas menemään töihin ruuhkabussilla. Olen jo vartin myöhässä aikataulustani ja tiedän, että myöhästyn töistä myös vähintään tuon vartin verran. Luojalle kiitos minulla on työ, joka sallii liukuvan työajan. Ilman sitä olisin jo kauan aikaa sitten joutunut opettelemaan nukkumista ja täsmällisyyttä paremmin. ”Joutunut opettelemaan”, sanon ajatukseni ääneen ja ta­ juan kuinka järjettömältä se kuulostaa. Aikuistuminen on ollut prosessi, jota en ole itse täysin ymmärtänyt. Puhu­ taan siitä, että pitäisi kantaa vastuuta ja ymmärtää asioita.

Tehdä asioita, koska niin täytyy tehdä. En ole itseäni on­ nistunut siihen muottiin vielä asettamaan. Välillä tuntuu siltä, että olen vähitellen ajautumassa sinne. Lampaiden valtakuntaan. Osaksi yhteiskunnan isoa hamsterihäkkiä, jossa nukumme, juomme, naimme ja välillä juoksemme.

Katson makuuhuoneessani ympärilleni, joka puolelta löytyy vaatteita ja tavaraa lojumasta. Vailla järjestystä tai paikkaa. Olen uskonut jo pitkään, että sotkuisuuteni ja

epäjärjestelmällisyyteni liittyy siihen, että minulla ei ole kaikki palapelin palaset täysin kasassa. Ehkä en ole vielä valmis? ”Vielä valmis”, tällä kertaa ajatukseni saa minut nauramaan. Me olemme kaikki keskeneräisiä. Mikään ei ole koskaan valmista. Jos katsoo asioita eri puolilta huo­ maakin, että jostain kulmasta joku asia ei olekaan valmis.

Hyvä näin. Kamalinta mitä keksin olisi se, että henkisellä ja filosofisella tasolla tyytyisi. Ei haastaisi itseään. Näin ainakin uskottelen itselleni. Todellisuudessa olen pelkuri, joka opettelee asioita pintapuolisesti ja pelkää sitä sukel­ lusta, mikä vaaditaan että oman sielunsa tuntee. Venäjäl­ lä teatterikorkeakoulussa opiskelijat revitään riekaleiksi.

Heidän aikaisempi minuutensa puretaan osiin ja kootaan uusi – näyttelijä – minä. Miten saa itsensä revittyä palasik­ si yksin? Vaatiiko oman minuuden tunnistaminen ulko­ puolisia tekijöitä?

Välillä mietin, että miksi minä herään oikeasti aamui­ sin. Mikä ohjaa minua ja minkä takia teen näitä asioita.

Epäilen, että minulla on repaleinen sielu, täynnä aukkoja.

Vanha sielu, joka on seurannut minua ja esi-isiäni suku­ polvien ajan. Oman elämäni tärkein tehtävä tulisi olla se, että etsin keinoja miten voisin paikata nämä aukot. Mitä ne aukot edes ovat?

07.00. Olen tuijottanut seinää jo 15 minuuttia ja mietti­ nyt asioita, joilla ei ole merkitystä tänä aamuna. Miksi juuri nyt minun pitäisi päättää mitään? Enkö voi vain antaa elä­ män mennä eteenpäin omalla painollaan? Eteenpäin vain, välittämättä siitä, että mikä minusta tulee.

Lähden suihkuun. Työaamujen ainoa ilon aihe on mi­ nulle suihkussa käyminen. Nautin siitä kun aamun viileys karisee ja lämmin vesi hivelee selkää. Viivyn suihkussa liian pitkään. Juuri sen rajan verran jolloin suihkukopin lämmöstä ei halua siirtyä kylmään aamuun. Kaikkea en  DEBATTI 2/2014

30 | NOVELLI

ole elämästä oppinut, mutta sen olen tajunnut, että miksi kylpytakki on ju­ malainen keksintö. Arjen älykkyyttä?

Välillä, kun on onnekas, jopa arjen seksikkyyttä.

Pääsen pakenemaan suihkusta.

Jatkan aamuista rituaaliani ja kaivan samalla itselleni kuoppaa. Aamuni ovat hitaita mieleni sisällä, vaikka kehoni kiirehtii. Jään miettimään asioita ja se hidastaa lähtöäni. Miksen pysty pysähtymään niin, että keskittyisin yhteen asiaan kerrallaan? Aivoni lähettävät impulsseja niin taajasti, että tuntuu, kuin olisin ylikierroksilla. Ikuinen ristiriita. Hi­ taasti matelevat aivosolut ja salamannopeat assosiaatiora­ dat. Vilkaisen kelloa ja huomaan, että on enää turha edes yrittää ruuhkabussiin. Puen vaatteet päälleni ja harhailen ympäri asuntoani etsien avaimiani, bussikorttiani ja kän­ nykkääni. Onnistun hävittämään kaiken aamulla. Usein hävitän myös itsenikin.

Siirryn pihalle kuulokkeet päässä. En käytä kuulokkeita sen takia, että kuuntelisin musiikkia. Ne ovat osa valeasua­ ni, osa sitä keinoa saada rauhaa ja yksityisyyttä aamulla.

Ne tuovat turvaa muusta maailmasta. Saan olla rauhassa.

Saan olla minä.

Jatkan valeasun täydentämistä ostamalla kioskista kah­ vin. Täydellistä, ajattelen. En erotu joukosta, sulaudun massaan. Olen yksi heistä. Lampaista, jotka vaeltavat. Pa­ ras tapa piiloutua on olla erottumatta. Omien silmien sul­ keminen ei saa sinua katoamaan maailmasta. Jos muiden silmät eivät näe sinua, silloin olet onnistunut tehtävässä.

Leikittelen hetken itseäni ajatuksella, että olen näkymä­ tön. ”Huhuu” – sanon mielessäni. Minua alkaa naurattaa.

Pidättelen naurua sillä julkisella paikalla tunteensa osoit­ taminenhan on nolointa mitä mies voi tehdä. Noloa. Kaikki katsovat. Valeasuni räjähtäisi, en olisi enää turvassa. Oli­ sin kaikkien katseiden uhri. Särkyisin.

Kävelen metroasemalle, otan ilmaisjakelulehden ulko­ maalaistaustaiselta jakajalta. Emme kumpikaan katso toi­ siamme. Milloin päädyimme tähän? Milloin meiltä katosi inhimillisyys? Mikä minusta on tulossa tai on jo tullut?

DEBATTI 2/2014

Siirryn liukuportaisiin ja onnistun läikyttämään päälleni kahvia. Pyyhin kahvitahrat lehdellä pois ja siirryn suorit­ tamaan näytösluontoista esitystä, jossa näyttelen, etten olisi tehnyt tai huomannut mitään. Edes itse en usko it­ seeni. Osa ihmisistä elää näytelmää. Lausuu ennalta hy­ väksyttyjä ja pureskeltuja lauseita – fraaseja. Elää elämää, jonka joku toinen on määritellyt hyväksi. Salaa silti kamp­ pailisi sisäisten tuskiensa kanssa. Vaikkei itseä kiinnostai­ si pätkääkään.

Parin metropysäkin jälkeen jään pois.

Sörnäinen.

Paikka, jossa arkaa ihmistä saattaa jännittää.

Kallion edulliset olutbaarit sekä ikuisen vapun aukio.

Ihmiset, jotka näyttävät elämältä.

Aamuisin Sörnäinen on täynnä ihmisiä, kulkemassa busseihin, ratikoihin ja metroon. Joudun kävelemään vas­ tavirtaan, ihmiset eivät väistä, kaikilla tuntuu olevan sama päämäärä. Välinpitämättömyys ja tapa kulkea eteenpäin pysähtymättä ja miettimättä omaa elämäänsä. Ohjaam­ meko ikinä omia valintojamme? Annammeko itsemme vain olla? Olemmeko vain laivoja tuuliajolla, vailla todel­ lista päämäärää ja tarkoitusta. Romanialainen hanurin­ soittaja soittaa melankolista sävelmää. Joskus ihmettelin miksi tuntuu, että aina kun kävelen ohi niin mies soittaa samaa kappaletta. Muusikkoystäväni paljastaa minulle asiaa ihmetellessäni – mies soittaa samaa 45 sekunnin pätkää tauotta. Yhtä ja samaa kierrosta, kunnes lopettaa.

Romanialaisen katusoittajan sävelmään tiivistyy nykyyhteiskuntamme ajatusmalli. Teemme asioita 45 sekunnin pätkissä, toistamme itseämme ja teemme vain sen, mikä on joko ehdottoman tarpeellista. Tyydytämme perustar­ peemme ja tyydymme.

Ennen kuin pääsen työmatkani antikliimaksiin – bussi­ pysäkille, kävelen lyhyet portaat ylös. Kevätaamuisin aurinko paistaa lumoavasti portaiden yläpäässä ja antaa toivoa. Ehkä kaikki ei ole merkityksetöntä. Bussipysäkki häämöttää edessäni. Missä ihmiset ovat? Yleensä pysäkki kuhisee ihmisiä. Yleensä torikammoni puhkeaa tällä ruuhkaisella pysäkillä ja kehoni reagoi pienellä tutinalla.

Entä jos joudun istumaan jonkun ventovieraan vieressä

NOVELLI | 31

bussissa? Valepukuni rapistuu ja katoaa. Pelkään silloin itseäni ja yritän sulkeutua. Kovettaa itseni maailmalta ja ympäristöltäni. Pitäisikö minun liittyä heihin? Välinpitä­ mättömiin? Sieluni tuska ainakin poistuisi. Tieto lisää tuskaa, on minulle kerrottu lapsuudestani asti. Sieluni ei kaipaa enempää tuskaa, eikä tietoa. Kaipaan ymmärrystä ja selvitystä. Miksi olemme täällä? Mikä meitä ohjaa? Miksi kaikki tämä on tärkeää?

Katson ympärilleni ja huomaan, että on poikkeukselli­ sen rauhallista. Pysäkillä on noin 50-vuotias rouva, joka on pukeutunut turkkiin ja hänen olemuksestaan aistii sen, että välinpitämättömyys on ollut vaatteena jo pitkään. Ha­ vahdun huutoon ja tajuan, että pysäkkiä kiertää mies.

Miehellä on mustat nahkaiset maihinnousukengät, vih­ reä popliinitakki, pitkät rasvaiset hiukset ja irvistyksen sekainen hymy, josta puuttuu valkoisia hehkuja. En saa miehen kaikista sanoista selvää ja yritän keskittää voima­ ni miehen kuuntelemiseen. Rouva ei katso miestä päin.

Kääntää katseensa pois ja nostaa päänsä pystyyn. Ei välitä, ei kiinnosta. Kaivan taskustani savukkeen ja sytytän sen.

Annan savun välillä mennä silmiini, sillä se antaa minulle mahdollisuuden pyyhkiä silmiäni. Mahdollisuuden tun­ tea. Mahdollisuuden tarkkailla ympäristöäni, ilman että jään kiinni. Alan seuraamaan miestä sivusilmällä ja yritän ymmärtää, että miksi mies kiertää pysäkkiä.

Hetken kuunneltuani tajuan, että miehellä on vuoro­ puhelu, jonkun kanssa. Lauseet eivät olekaan satunnaisia, hän odottaa vastauksia. Miehen aurasta aistii, että elämä on runnellut häntä ja, että sielu on rauhaton. Näenkö tuos­ sa vihreätakkisessa miehessä itseni tulevaisuudessa? Rau­ haton sielu, joka pitää vuoropuhelua itsensä kanssa bussi­ pysäkillä. Aiheuttaa pahennusta niiden edessä, jotka eivät kuuntele itseään tai välitä ympäristöstään.

Mies on kiertänyt bussipysäkin jo ainakin 20 kertaa.

Hänen kasvonsa ovat muuttuneet ilmeettömiksi ja puhe on lakannut. Yhtäkkiä mies tuupertuu maahan ja hänen vartalonsa rupeaa tärisemään. Suusta tulee valkoista vaahtoa ja kädet kouristelevat. Vanhempi nainen bussi­ pysäkillä kääntää katseensa pois. Katson ympärilleni ja en näe muita ihmisiä. Missä kaikki ovat? Olen siirtynyt huo­ maamattani miehen viereen ja katson häntä tarkemmin.

Hänellä on kädessään hopeinen ketju, jossa oleva symboli näyttää etäisesti tutulta. Käännän hänet kyljelleen, otan takkini pois päältä ja asetan sen hänen päänsä alle tyy­ nyksi. Huomaan, että vaahto on muuttunut vereksi. Teen ilmaisjakelulehdestä tiukan rullan ja laitan sen miehen suuhun. Rouva on kadonnut bussipysäkiltä ja ajantajuni on kadonnut. En ole hallinnut omia tekojani hetkeen, olen onnistunut saamaan miehen kylkiasentoon ja myös soitta­ maan paikalle ambulanssin. Ambulanssikuljettajat vievät miehen pois ja yhtäkkiä kaikki ympärilläni muuttuu kirk­ kaan valkeaksi.

Peitän silmäni, sillä valo on niin voimakas, että silmiini sattuu. Ympärilläni on täysin hiljaista. Ainoa asia, joka val­ taa mieleni on totaalinen rauha. Äänet pääni sisällä sano­ vat, että kaikki on hyvin ja älä murehdi. En ymmärrä, että missä olen ja että mitä tapahtuu. Ainoa asia, jonka tajuan on se, että olen turvassa.

Valo katoaa ympäriltäni ja olen taas bussipysäkillä.

Yksin. Katson kelloani ja huomaan, että se on jo 11. Elä­ mästäni on kadonnut monta tuntia, enkä osaa selittää, että minne ne ovat menneet ja missä vaiheessa. Olenko vain kuvitellut koko asian ja ollut oman mieleni vankina bussipysäkillä. Hyppään ensimmäiseen bussiin ja lähden töihin. Bussini hidastaa vauhtia ja ohittaa onnettomuus­ paikan. Onnettomuuspaikalla bussi ja kuorma-auto ovat ilmeisesti törmänneet toisiinsa. Bussin romujen joukosta pilkottaa turkis, joka on veressä. Voisiko se olla? Sen on pakko olla.

Viimein tajuan, mikä laitapuolenkulkija oli.

Ryntään bussista ensimmäisen mahdollisuuden tullen ulos ja jään seisomaan.

Putoan polvilleni ja alan itkemään.

Unohdan kaiken ympärilläni.

DEBATTI 2/2014

32 | SONK

SONK toimii ympäri Suomen!

SONKin toimisto: Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry.

Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki sonk@sonk.fi www.sonk.fi Puheenjohtaja Anette Karlsson 0451129299 puheenjohtaja@sonk.fi

Opiskelijoiden sosiali­ demokraattinen yhdis­ tys OSY, Helsinki

Tampereen Sosiali­ demokraattinen Opiskelijayhdistys TASY

Puheenjohtaja Tuulia Pitkänen tuu­ lia.pitkanen@gmail.com www.osy.fi

Puheenjohtaja Milla Granlund granlund.milla@gmail.com tasyry.blogspot.com

Otaniemen opiskelija­ demarit Oodi, Espoo

Turun Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen Yhdistys TOSY

Puheenjohtaja Eetu Ahonen eetu.ahonen@aalto.fi

Pääsihteeri Anni Lahtinen 0452775070 paasihteeri@sonk.fi

Oulun Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen Yhdistys OOSY

Osoitteenmuutokset ja jäsenasiat toimisto@sonk.fi

Puheenjohtaja Heidi Keränen heidikeraenen@gmail.com oosy.sdp.fi

Joensuun Sosialidemo­ kraattiset Opiskelijat JOSY Puheenjohtaja Noora Kettunen noora.kettunen1@gmail.com

Jyväskylän Sosiali­ demokraattiset Nuoret ja Opiskelijat JSDN Puheenjohtaja Annu Komulainen annu.k.komulainen@student.jyu.fi www.jsdn.fi

Lahden Demari­ opiskelijat LDO Puheenjohtaja Maria Rytkönen maria.rytkonen@jyu.fi

Rovaniemen Sosiali­ demokraattinen Opiskelijayhdistys ROSO Puheenjohtaja Hannu Mällinen hmalline@ulapland.fi rosolaiset.blogspot.fi

Sosialidemokraattiset Ammattikorkeakoulu­ opiskelijat SOMA Puheenjohtaja Tony Viksten tony.viksten@hotmail.com soma.sdp.fi

Puheenjohtaja Essi Virtanen ess.virtanen@gmail.com www.tosy.fi

Vaasan Sosialidemokraat­ tiset Opiskelijat VSDO Puheenjohtaja Pekka Tuuri tuuri.pekka@gmail.com

Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS Ordförande Kennet Mattfolk kennet.mattfolk@hotmail.com users.abo.fi/ass

Alumniosastot: Globaalisosialidemo­ kraatit GSD, Helsinki gsdsuomi.wordpress.com

Tölö Unga Socialister TUS, Helsinki www.tolounga.net

DEBATTI 2/2014

SONK | 33

SONK UUDISTAA ILMETTÄÄN… SONK uudistaa graafisen ilmeensä vuoden 2014 aikana ja se julkistetaan marraskuun liittokokouksen yhteydessä.

Uuden ilmeen tulee suunnittelemaan tämänkin lehden graafisesta ilmeestä vastaava Fredrik Bäck. Uudistustyös­ tä vastaa liiton 1. varapuheenjohtaja Nelli Nurminen yh­ dessä pääsihteerin ja liittohallituksen kanssa. Jäsenistöä pyritään osallistamaan uudistustyössä mahdollisimman paljon, jotta ilmeestä tulisi jäsenistön näköinen kuten sen kuuluukin olla. Stay tuned!

SONKin 47. liittokokous pidetään 15.–16.11.

Jyväskylän Työväentalolla. Kokous on liiton ylin päättävä elin, joka määrittelee liiton poliittisen linjan ja valitsee uuden johdon: puheenjohtajan, varapuheenjohtajat sekä liittohallituksen. Virallinen liittokokouskutsu lähetetään liiton jäsenyhdistyksille alkusyksystä.

DEBATTI 2/2014

34 | DEBATTI

DEBATOIJAT

MILLA GRANLUND

NOORA LUUKKA

ELINA SAARIO

"Tähän lehteen minä kirjoitin Zeitgeist-

"Tähän lehteen minä kirjoitin kansainvä-

"Tähän lehteen minä kirjoitin taidenäyt-

liikettä koskevan artikkelin. Parasta

lisestä ay-liikkeestä ja ay-aktivismista.

telyistä, joissa aktivismi on merkittävästi

lehden tekemisessä oli omien ajatusten

Parasta lehden tekemisessä oli avata toi-

esillä. Parasta lehden tekemisessä oli

haastaminen.

senlaista näkövinkkeliä itselle ja muille.

etsiä taidenäyttelyihin Debatin lukijoita

Minä olen rauhallinen aktivisti."

Minä olen pasifistinen radikalisti."

mahdollisesti kiinnostavia näkökulmia.

Minä olen kirjoituspöytäaktivisti."

SEURAAVASSA NUMEROSSA: USKO! Debatti jatkuu netissä: Facebook.com/Debatti.lehti www.debattilehti.fi

DEBATTI 2/2014

www.tradeka.fi

Lahjoitus lapsille on lahja tulevaisuudelle Osuuskunnan yleishyödyllisistä lahjoituksista on merkittävä osa kohdistettu perinteisesti lasten hyväksi tehtävään työhön. Vuosien ajan olemme tukeneet niin

OSK_Debatti_152x221mm.indd 1

Ensi- ja turvakotien liiton kuin Parasta Lapsille ry:n toimintaa. Näin myös jatkossa.

Viimeisimpänä lahjoituskohteenamme on Uusi Lastensairaala 2017 -projekti.

Uusi Lastensairaala tulee korvaamaan Lastenklinikan ja Lastenlinnan vanhentuneet tilat ja siellä tullaan hoitamaan vaikeasti sairaita lapsia kaikkialta Suomesta.

2.5.2014 9.45

36 |

A7 W1

DEBATTi

NRO 2/2014

OTA YHTEYTTÄ!

HALUAN LIITTYÄ SONKIN JÄSENEKSI. Haluan liittyä Demarinuorten jäseneksi. haluan saada lisää tietoa SONKista.

POSTIMAKSU MAKSETTU

haluan saada lisää tietoa Demarinuorista.

Tilaan Debatin ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan tms.

Tilaan Debatin (30 euroa / vuosi).

En halua, että minulle lähetetään enää Debattia.

Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite.

Nimi ja syntymäaika Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Puhelinnumero Sähköposti Oppilaitos Päiväys ja allekirjoitus DEBATTI 2/2014

SOSIALIDEMOKRAATTISET OPISKELIJAT SONK RY TUNNUS 5003105 00003 VASTAUSLÄHETYS