Debatti 4/13

4/13

TEEMA: SONK 50 V.

Debatti. Miekkaa terävämpi.

Debatti on sosialidemokraattinen mielipidelehti, jota julkaisee Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry. Debatti ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1991, ja sen edel­ täjänä voidaan pitää vuosina 1982–1991 ilmestynyttä Punakynää. Kirjoittajatiimimme koostuu demariopiskelijoiden lisäksi vierailevista tähdistä.

Debatti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Vuonna 2013 Debatin päätoimittajana toimii helsinkiläinen valtiotieteiden ylioppilas Siiri Saastamoinen, 22.

Lehti lähetetään automaattisesti kaikille SONKin jäsenille, mutta sen voi myös tilata Kultti ry:n nettisivuilta osoitteesta kultti.net/tilaus/16

Löydät meidät myös netistä! facebook.com/debatti.lehti sonk.fi/politiikka/debatti

Tiedustelut toimitussihteeriltä ja päätoimittajalta, paasihteeri@sonk.fi siiri.saastamoinen@gmail.com

SISÄLLYS Päätoimittaja Siiri Saastamoinen

Pääkirjoitus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4

Toimitussihteeri Anni Lahtinen

Anteeksi pyytämättä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5

Kirjoittajat Arja Alho Pertti Hynynen Anette Karlsson Tomi Kontkanen Mikko Koskinen Anni Lahtinen Pentti Lumme Johannes Niemeläinen Siiri Saastamoinen Esa Suominen Tiina Vesa Yhteystiedot Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki www.sonk.fi Graafinen ulkoasu Fredrik Bäck www.fredrikback.fi Paino Erweko Oy www.erweko.fi Ilmoitusten myynti Anni Lahtinen Puh. 045 277 5070 paasihteeri@sonk.fi

Siiri Saastamoinen

Ennen Debattia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Teema: SONK 50 v. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7

SONK aatteellisen kilvoittelun ensivuosina. . . . . . . . . . . . . . . . 8

Pertti Hynynen

Värillä on vielä väliä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10

Pentti Lumme

Minäkeskeisyys solidaarisuuden paineissa . . . . . . . . . . . . . . . . . 12

Arja Alho

Tulkaa mukaan: tarjolla junttausta ja kähmintää . . . . . . . . . . . . 14

Antti Vuorenrinne

2000-luvun puoliväli – yhteiskuntapolitiikan paluu opiskelijademareihin. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15

Esa Suominen

Äärimaltillista paatosta – SONKin suhteet Demari­nuoriin ja puolueeseen 2000-luvulla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17

Mikko Koskinen

SONKin on hyvä jatkaa työn ja sivistyksen risteyksestä. . . . . 20

Johannes Niemeläinen

Tillsammans mot framtiden . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 Tomi Kontkanen

Puheenjohtajan palsta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 Anette Karlsson

SONK 50 vuotta!. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 Anni Lahtinen ja Tiina Vesa

Yhteystiedot. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 Toimintakalenteri. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29

rami lindström

4 | PÄÄKIRJOITUS

Pääkirjoitus

Toisin kuin tämän Debatin historia­ muisteluissa, ei nykyaika ole suotuisa poliittiselle opiskelijaliikkeelle – ei edes poliittiselle nuorisoliikkeelle.

Valtakunnanmedian otsikoihin nous­ taan ylilyönneillä ja kohuilla, ei asia­ sisällöllä. Poliittisesti sitoutumat järjestöt saavat yhä enemmän jalan­ sijaa, mikä ei toisaalta ole lainkaan huono asia.

Viime vuosina SONK on esiin­ tynyt suurissa medioissa yhä har­ vemmin verrattuna takavuosiin.

Näkyvimmin järjestö oli esillä jäsen­ määräkohun ja nuorisojärjestöjen tukiasioiden vuoksi. Toisaalta, tä­ mänkaltainen logiikka on tyypillistä nykymedialle – poliittinen julkisuus on yhä enemmän henkilökohtaista ja kohuvoittoista.

Tässä hetkessä on vaikea realisti­ sesti arvioida, mikä vaikutus SONK­ illa on ja tulee olemaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Julkilausumat eivät päädy valtakunnanmedioihin. Kes­ kusteluohjelmissa pörräävät samat Rydmanit, Kosket, Anderssonit ja Koivulaaksot. Puheenaiheeksi riit­ tää vaikkapa marjanpoimijat.

Onko niin, että aika ei ole suotuisa nuorille demareille ja demariopiske­ lijoille? Vai niin, että omassa aktiivi­ suudessamme olisi parantamisen va­ raa? Ei tämä aate tai liike kuitenkaan aivan turha ole ollut, kuten voimme tämän Debatin artikkeleista todeta.

Vai onko aika kullannut muistot?

Kullatut muistot tai ei, tarinan­ kerronta on kuitenkin tärkeä osa ny­ kyistä järjestöämme. Saamme kiittää

entisiä toimijoita siitä, että SONK on saavuttanut sellaisen aseman, jossa se nyt on.

SONKin täyttäessä 100 vuotta voimme vain arvailla, mitä tästä ajasta kirjoitetaan muistelmissa.

Vai onko SONK jo siihen mennessä kyennyt tekemään itsensä tarpeet­ tomaksi? Pitääkö joku SONKin ny­ kyisistä toimijoista juhlapuheen 100-vuotisjuhlissa?

Omasta puolestani toivotan SONK­ ille paljon onnea 50-vuotisen taipa­ leen johdosta!

Siiri Saastamoinen

päätoimittaja

ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ | 5

ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ

Maahanmuuttaja saa yhtä paljon rahaa kuin muutkin.

YLE

Suomessa voitaisiin pohtia tupakoinnin ostokieltoa kaikille 2000-luvulla synty­ neille ihmisille.

Erkki Havansi (ps), Uusi Suomi

Yltiösuvaitsevaisuus on pahimmanlaa­ tuista idiotismia.

Kohuopettaja Antti Korhonen, Rahvas

Postmodernissa Suomessa hipsteri voi tienata viidessä vuodessa saman mihin Nallelta meni koko elämä. ;) Mikael Jungner (sd) Twitterissä viitaten peliyhtiö Supercellin myyntiin

Kun seurasin viime kesänä vasem­ mistoliiton Tampereen kokousta, hämmästelin erityisesti perinteisen ayväen hampaattomuutta. Opiskelijat ja luontoväki veivät työväkeä kuin litran mittaa, eikä kukaan tuntunut asiasta piittaavan tuon taivaallista.

Markku J. Jääskeläinen Demokraatin kolumnissaan

Räsäsen mielestä Suomeen otettavien pakolaisten valintaa tulisi kohdentaa ryhmiin, joiden kotoutuminen yh­ teiskuntaan on helpointa. Ministerin mukaan helposti kotoutuvia ryhmiä ovat kristittyjen lisäksi vietnamilais­ pakolaiset, joiden työkulttuuri muis­ tuttaa pohjoismaista.

Sisäministeri Päivi Räsänen (kd) Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa

Kuolemanrangaistus vähentäisi rikok­ sen uusimista.

Jari-Pekka Teurajärvi (ps) Uuden Suomen blogissaan

6 | ENNEN DEBATTIA

ennen debattia

SONKilla on ollut laaja tiedotustoi­ minta aina sen perustamisvuodesta lähtien, ja SONKin taipaleen alku­ vuosina tiedotus tapahtui lähinnä julkilausumin ja lehdistotiedottein.

Varsinainen lehtijulkaisutoiminta alkoi vuonna 1972, kun SONK alkoi julkaista Sosialistista Politiikkaa (SoPo) yhdessä SNK:n (nyk. Demari­ nuoret) kanssa. Vuonna 1973 perus­ tettiin Sosialistinen Opiskelija, jota parhaimpina vuosinaan julkaistiin jopa kuudesti vuodessa.

Vuosina 1977–1989 SONK julkaisi Lippu-lehteä yhdessä SNK:n kanssa.

1980-luvulla SoPo ja Lippu ilmestyi­ vät rinnakkain SONKin ja SNK:n yh­ teistyönä, nykyisin Lippu-lehdestä vastaa Demarinuoret.

Lähde: Raaska, Petja 2003: Neljä vuosikymmentä sosialidemokraattien etujoukkona – Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry:n historia.

Saarijärvi, Gummerus.

SONKin lehdet kautta aikain: 1972–1991 Sosialistinen Politiikka (SoPo)

yhdessä SNK:n kanssa 1973–1976 Sosialistinen opiskelija 1977–1989 Lippu yhdessä SNK:n kanssa 1979–1981 Opiskelijademari 1982–1990 Punakynä 1991– Debatti

TEEMA | 7

TEEMA:

SONK 50 v.

Wiki: SONK : Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK (aiemmin Sosialidemokraattisen Opiskelijanuorison Keskusliitto) on vuonna 1963 perustettu valtakunnallinen poliittinen opiskelijajärjestö. Sen tavoitteena ja tarkoituksena on koota sosialidemokraattisesti ajattelevat opiskelijat. SONKin järjestörakenteen muodos­ tavat keskustoimisto, liittohallitus sekä paikallisosastot.

8 | TEEMA

Mitä erityistä SONK on ilmentä­ nyt kuluneiden 50 vuoden aikana?

Yleensä on ollut kyse jonkin vasem­ mistolaisemman vaihtoehdon tai ai­ nakin tulkinnan eli montako piirua vielä? Silti vielä vuonna 1963 puo­ lueväen piirissä kutsuttiin Helsingin ASY:n väkeä Sos.dem. virkapyrky­ reiksi. Kautta vuosikymmenten on sosialidemokraattisten opiskelija­ järjestöjen pitänyt täyttää tätä teh­ tävää, vaikkei yleensä tämä ole mer­ kinnyt uudelle opiskelijalle mitään takuuta. Tällaiset uran etsimisen motiivit ovat voineet jäädä aatteelli­ sen kilvoittelun varjoon, missä per­ soonakohtaisesti olen jotakin ennät­ tänyt.

SONK on alttiisti osallistunut kiistoihin puolueen johtamisesta ja linjasta. Syksyllä 1964 koettiin erikoinen episodi. Helsingin ASY:n kokoukseen saapui yllättäen puo­ luesihteeri Kaarlo Pitsinki, silloin vielä yhdistyksen jäsen, joka moitti opiskelijoita liiallisesta radikalis­ mista. Mitä sellaista yhdistys oli esit­ tänyt? Oli hyväksynyt kannanoton, jossa ilmaistiin yhdistyksen tukevan puolueen puheenjohtajan Rafael Paasion linjaa, siis virallisesti Pit­ singin esimiehen? Puoluetoimistos­ sa ei juuri ollut ”paasiolaisia”. ASY:n* toimet niveltyivät Paasion ”pari pii­ rua vasemmalle” -linjaan, jota suuri osa helsinkiläistä puolueväkeä vie­ rasti.

Toimittiin sitten myös ilmapunta­ rina kansainvälisissä suhteissa, mikä nähtiin festivaalikysymyksessä. Hel­ singin nuorisofestivaalit 1962 näki­

työväen arkisto

SONK aatteellisen kilvoittelun ensivuosina

Pertti Hynynen

vät sosialidemokraatteja rintaman eri puolilla. Sosialidemokraattisen nuorison kansainvälinen järjestö IUSY näki festivaalit edelleen vain maailman kommunistisen nuorison tapahtumana. ASY oli tiukasti täs­ sä rintamassa häiriköimässä, mutta heti syksyllä järjestöön liittyi nuoria opiskelijoita, jotka olivat osallistu­ neet festivaalin tapahtumiin ja ar­ vostelivat IUSY:n toimia.

Keväällä 1965 SONK päätti lähet­ tää tarkkailijoita kesällä pidettäville Algerian festivaaleille, mutta niiden lähettämisen esti eversti Houari Boumedienne kukistamalla Ben Bellan maan johdosta. Kevään mit­ taan myös Yhdysvaltain Vietnampolitiikan arvostelu alkoi herätä ja asylaiset nostivat sen esiin Helsingin nuorisopiirin kokouksessa saaden lävitse Yhdysvaltain linjan kritiikkiä.

TEEMA | 9

Suhteesta sosialismiin Myöhemmin on ehkä liioiteltu SONK­in roolia vasemmiston yhteis­ työn julistajana, vaikka Arvo Salon jälkeen puheenjohtajaksi nousseella Bo Ahlforsilla olikin keskeinen roo­ li 1964 keskustelussa vasemmiston yhteistyön tarpeellisuudesta. Kes­ kustelu osaltaan kiihdytti hajaan­ nusta SKP:ssä, kun se niveltyi Aarne Saarisen uudistuslinjan nousuun.

SDP:n eteneminen näkyi sitten va­ semmistoenemmistössä kevään 1966 vaaleissa, joiden jälkeen SONK tuki vakaasti niin sanotun kansan­ rintamahallituksen syntyä. Järjestö ei liene koskaan myöhemmin ollut niin samanmielinen maan yleisestä politiikasta.

Mutta kun sosialismista ei mitään kantautunut nuorten opiskelijoi­ den mieliin. Mutta eihän sosialismi ollut hallituksen ohjelmassakaan?

Kansanrintamapolitiikan illuusiot hiipuivat ja nykypäivän valossa jokin epämääräinen unelma ailahteli – sitä voinee verrata siihen ”maailman pelastamiseen” josta nykyään puhu­ taan. Sosialismilla voitiin ymmärtää yksittäisten sosialisointien jatka­ mista ja Arvo Salo 1964 saattoi pu­ heenvuoroissaan heittää ”aloitamme rantaviivasta ja siitä etenemme sekä maalle että merelle”. Siis rantaton­ teista ja maan ansiottomasta arvon­ noususta oli puhe. Jälkikäteen on selvää, ettei järjestö juuri havainnut sitä sosiaalipolitiikan ja koulutus­ politiikan uudistusprosessia, joka käynnistyi liikkeelle juuri samaan

aikaan, kun eri vallankumousroman­ tiikat alkoivat rantautua. Mielen­ kiintoisena episodina voidaan mai­ nita Sofian festivaalit elokuun alussa 1968. Eräillä SONKin jäsenillä kuten Liisa Mannisella (ent. Liimatainen) oli roolinsa länsieurooppalaisten va­ semmistoradikaalien aktioissa, jotka aiheuttivat mielenharmia järjestä­ jille. Ajankohta aiheuttaa kysymyk­ sen, että pitikö Tshekkoslovakian miehitystä lykätä yli festivaalien?

Miehityksen vastaisissa protesteissa Tehtaankadulla monet jäsenet olivat mukana.

Tuossa vaiheessa alkoi hajaantu­ minen oireilla. Yksittäisten jäsenten siirtymää vasemmalle oli alkanut ta­ pahtua vuodesta 1967 lähtien ja seu­ raavan vuoden aikana vielä Vanhan valtaus kuumensi tilannetta. Liiton jäseniä, piankin entisiä, oli mukana maolaisuuden ja anarkismin oireissa ennen sitten trotskilaista oirehte­ lua 1969. Itselläni oli roolia kevään 1967 Kiina-viesteissä ja sitten tuossa trotskilaisuudessa. Voisi jopa puhua epidemisen radikalismin vuosista, kun julkilausumia tehtiin vaistonva­ raisesti ja ilman valmistelua. Taus­ tana oli vielä pettymys vuonna 1969 kesäkuun puoluekokoukseen, kun Erkki Raatikaisen puoluesihteeri­ kausi päättyi. Hän oli vetänyt puo­ lueen työryhmiin SONK-aktiiveja.

Sitten länsituulet vaihtuivat itäiseen tuuleen, kun vasemmistososialide­ mokratian niin sanotun pälkäneläi­ syyden laidalla nousi ”pitkäsläisyy­ den” nimen saanut innostus, joka halusi pelata jotakin kommunistisen

liikkeen vähemmistön kanssa. Hy­ väksyttiin muun muassa julkilausu­ mia Tshekkoslovakian miehityksen puolesta. Helsingissä ASY joutui tä­ män liikkeen valtaan 1970 ja vahvasti se näkyi Tampereellakin. Oli vähästä kiinni, ettei näin käynyt koko liitolle.

Tämä aatteellinen sapelinkalistelu jatkui sitten SNK:n** kiistoissa. Mie­ lestäni se myös aloitti alemmuus­ kompleksien kauden, josta vapautu­ minen kesti kauemmin kuin vähän.

Vuosia myöhemmin 1990-luvulla alkoi sitten tapahtua jopa paluuta.

Ideologiset kuohunnat leimasivat alkuvuosien toimintaa, kun arkisiin projekteihin ei järjestön toimissa ainakaan 1960-luvun puolella ollut ensisijaista harrastusta. Periaate­ ohjelman parissa käytettiin aikaa 60-luvun lopun vuosina. Helsingin ASY:n piirissä oli opiskeltu marxis­ min perusteita loppuvuodesta 1962 seuraavaan kevääseen. Jonkinlaista systemaattisen ajattelun harrastusta sekin edusti eikä tehnyt pahaa. * Akateeminen Sosialidemokraattinen Yhdistys, nykyisin OSY, Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen Yhdistys ** Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliitto, nykyisin Sosialidemokraattiset Nuoret (Demarinuoret) teksti: Pertti Hynynen

Kirjoittaja oli mukana perustamassa SONKia 1963 Tampereella ja toimi SONKin poliittisena sihteerinä 1967–68.

”Voisi jopa puhua epidemisen radikalismin vuosista, kun julkilausumia tehtiin vaistonvaraisesti ja ilman valmistelua.”

10 | TEEMA

Värillä on vielä väliä

Tätä kirjoitusta sommitellessani mietin, miten vahvasti kirjoittaisin, kuinka tyytymätön olen sosiali­ demokratian nykyiseen tilaan Suo­ messa. Kannatus on romahtanut niin paljon, että Helsingin Sanomissa voi­ daan kirjoittaa, ”ettei värillä ole vä­ liä”. Niinhän se on. Ei siitä voi riidel­ lä, siis siitä, että sosialidemokratian kannatus on alempi kuin koskaan..

Jos näillä numeroilla, siis 15:n prosentin kannatuksella mennään vaaleihin, niin sieltä on tulossa 10:n paikan vaalitappio. Poliittinen ote on herpaantunut, sanoisin noin mel­ kein mitään sanomattomasti. Olen yrittänyt kammarissani sommitella puolueelle uutta ”kahdeksan kohdan ohjelmaa” seuraavia vaaleja varten.

Ja siinä hommassa värillä pitäisi vie­ lä olla väliä.

han oli loppujen lopuksi kirjallinen tilaustyö, kun komitea ei saanut sitä aikaan.

Yhteiskunnallisen muutoksen suuntaan oli vaikea tähdätä, kun maali oli koko ajan liikkeessä. Siis uu­ denlaista ohjelmatyötä pitäisi tehdä.

Kahdeksan kohdan ohjelma tarvitaan

Puolueen kannatus jyrkästi romah­ tanut nykyisen johdon aikana, ja siksi puolueen nykyinen johtaja on vaihdettava seuraavassa puolue­ kokouksessa ”rasvanahkaiseen mie­ heen” eli johonkin ay-johtajaan, jolla on kova kokemus järjestöjohtami­ sesta ja talouspoliittinen ajattelu kohdallaan tässä nykyisessä ahnees­ sa maailmassa. Työväenluokan etuja on puolustettava, kun kapitalismi holtittomasti hyökkäilee.

Tuo otsikko, siis ”kahdeksan koh­ dan ohjelma”, on lainattu entiseltä puoluesihteeriltä Kaarlo Pitsingiltä, joka ei ollut aikanaan radikaali­ en opiskelijademareiden suosiossa, mutta nyt kyllä kelpaa. Tämä uusi vaaliohjelma on laadittava jo seuraa­ vassa puoluekokouksessa. Ei kannata haaveilla mistään uudesta Forssan ohjelmasta. Sellaiseen ei puolue pysty, kun se ei pystynyt kovin mer­ kittäviin ohjelmallisiin uudistuksiin edes Kalevi Sorsan aikana, jolloin sentään oli kannatusta ihan toiseen malliin kuin nykyään. Se ohjelma­

Lisää ay-väkeä johtoon Henkilökysymyksiäkin olen eläke­ läisen joutenolossa miettinyt. Ny­ kyinen puolueen tätipolitiikka on karkottanut ay-miehet puolueen kannattajakunnasta ja toimijoiden­ kin joukosta. Siihen ei voida vaikut­ taa muuten kuin lisäämällä noita miehiä puolueen johtopaikoille.

Puheenjohtaja on vaihdettava

Brysselissä voi kasvaa korkoa On tässä nyt ollut jo aika paljon saar­ nan aineksia. Puoluejohtaja on vaih­

dettu ja entinen voidaan lähettää Brysseliin ”kasvamaan korkoa” – ku­ ten on tapana sanoa. Puolueen kan­ natusta ei ole vielä aivan kokonaan nollattu. Kun ”värillä ei ole ollut väliä” niin vasemmiston – siis koko vasemmiston kannatus on vaivihkaa pudonnut puolikkaasta heikkoon neljännekseen, ja silloinkin laskus­ sa ovat mukana Vasemmistoliiton anarkisteiksi kehittyneet kommu­ nistit.

Aatteellisesti sosialidemokraatti­ en skolioosiin taipuneen ryhdin pa­ rantamiseksi kannattaisi lukea aivan tosissaan Oittisen puolueohjelma vuodelta 1952. Siinä sentään sosiali­ sointia pidettiin joissakin tilanteissa tarkoituksenmukaisena. Pankkien, vakuutusyhtiöiden, lääkeyhtiöiden ja apteekkien kansallistamiseste otettiin sitten esille 1970-luvulla pi­ detyissä kokouksissa. Apteekkeja ja lääkeyhtiöitä ei ole aivan kansallis­ tettu – joka on pehmennetty ilmaus sosialisoinnille, mutta sairausvakuu­ tuksen lääkekorvauksia on sen ver­ ran kiristetty, että lääkkeiden hintoja on pitänyt apteekeissa alentaa, vaik­ ka se kovasti teollisuuteenkin sattui.

Historia ei ole pysähtynyt Pankkien ja rahalaitosten – siis pääomalaitosten, kurittaminen on pahasti kesken. Sieltä onkin ylpe­ ästi huikkailtu vasemmiston ja so­ sialidemokraattien suuntaan, että tämän kilpailun te olette hävinneet.

Menikö se jotenkin niin, että ”his­

TEEMA | 11

toria on pysähtynyt”. Ei se ihan ole pysähtynyt, kuun juuri vastikään oli luettavissa, kuinka jossakin öljyrik­ kaassa arabimaassa valmistaudu­ taan olympiakisoihin rakentamalla stadioneja orjatyövoimalla. Niinhän antiikin Kreikassakin tehtiin. Ei se sen kummallisempaa ole. Historia ei ole pysähtynyt, vaan pyörät ovat kääntyneet peruutussuuntaan, kun nykyajan Spartacusta ei näy missään heiluttamassa ”työn orjien” vapaut­ tamisen lippua ... Spartacuksella tai­ taisi olla hommia myös suomalaises­ sa marjametsässä …

”Jos kokoomuksen nuoriso vaatii mahdottomia, niin ei mikään estä sosialidemokraattista nuorisoakaan terävöittämästä omaa politiikkaansa.”

SONK on yleispolitiikkaa Kun SONK perustettiin, se ei suin­ kaan keskittynyt opiskelijapolitiik­ kaan. Se liittyi innokkaasti koko puo­ luetta koskeneeseen yleispoliittiseen keskusteluun, linjoihin ja henkilöky­ symyksiin. Jos hiukan lyhennän mitä tapahtui, niin ongelmiin etsittiin ratkaisuja vasemmalta. Eikä sitä voi pitää virheenä, vaikka se taisi suun­ tautua vastavirtaan.

SONK piti tärkeänä puolueen eheyttämistä Rafael Paasion joh­ dolla, se kannatti Paasion lausah­ dusta ”piirun verran vasemmalle”, se kannatti myös ay-liikkeen eheyt­ tämistä, joka merkitsi käytännössä tuen vetämistä pois SAK:n kilpaili­ jalta SAJ:ltä. Tässäkin se onnistui ”hyvällä tuurilla”, kun paljastui, että SAJ:tä rahoitettiin amerikkalaisen CIA:n rahoilla ja kassasta. Samalla tuli myös tuetuksi myös Suomen ja

Neuvostoliiton ystävyyspolitiikkaa, jota nimitettiin Paasikiven-Kekko­ sen linjaksi ja jota on kohtuullisella menestyksellä jatkettu myös Venä­ jän kanssa, vaikka vihreät everstien lapset käyvätkin vielä jatkosotaa.

Radikaali tausta SONKin nykyistä jäsenistöä terveh­ tisin niin, että muistakaa ”radikaali” taustanne. Jos kokoomuksen nuori­ so vaatii mahdottomia omalla tahol­ laan ja omissa papereissaan, niin ei mikään estä sosialidemokraattista nuorisoakaan terävöittämästä omaa

politiikkaansa. Aivan kaikkea ei tar­ vitse konsensuksen nimissä niellä.

Konsensuspolitiikkaa voi sitten vanhempana harjoittaa yhteistoi­ minnan kentillä. Jos kapitalisteja ei enää voi uhkailla Neuvostoliitolla, voi heille kuitenkin aina silloin täl­ löin antaa muistutuksen ns. ”joukko­ voimasta”. Punainen ilmapallokin voi olla ihan hyvä vihje sellaisesta, jos pallossa on oikeat kaasut ja oikea henki sisällä. teksti: Pentti I Lumme

Kirjoittaja on SONKin ensimmäinen pääsihteeri.

12 | TEEMA

työväen arkisto

Minäkeskeisyys solidaarisuuden paineissa Arja Alho ja Antti Vuorenrinne

Arvot vaikuttavat yhteiskunnalli­ seen ilmapiiriin ja siihen millaisina puolueet arvioivat poliittisen toi­ minnan mahdollisuudet. On ollut erilaisia aikoja ja erilaisia tilanteita.

Olennaista on kuitenkin millainen luottamus ihmisillä on ollut omiin järjestöihinsä ja niiden johtoon. Jos luottamusta ei ole, ei ole onnistumi­ sen ikkunaa eikä intoa olla mukana.

Välinpitämättömyys ei ole arvo, vaan luottamuksen puutteesta syntynyt asioiden tila.

Arvoista Arvot ovat käsityksiämme hyvästä elämästä, hyvästä yhteiskunnasta ja hyvästä maailmasta. Kolmen vuosi­ kymmenen aikana minäkeskeisyys on noussut samalla kun moraalikäsi­ tykset ovat liberalisoituneet.

Globaaleihin arvoihin (rauha, luonnon suojelu, nälän poistaminen) liittyvät ihmisten ensisijaisvalinnat ovat vähentyneet kuten myös kan­ sallisiin arvoihin perustuvat (itse­ näisyys, hyvä työllisyys, tasa-arvo).

Minäkeskeiset arvot (terveys, ihmis­ suhteet, toimeentulo, jonkun mer­ kittävän asian aikaansaaminen) ovat sitä vastoin vahvistuneet jo kolmen neljästä ensisijaiseksi valinnaksi.

Sijoitumme sosialidemokraattei­ na arvojen keskikaartiin. Ohjelmalli­ sina arvovalintoinamme ovat vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus. Niillä kai­ killa on yksilö- ja yhteisöulottuvuu­ tensa. Esimerkiksi vapausarvo pitää sisällään oikeuden tehdä omia va­ lintoja vailla pelkoa, joka tuo arvoon yhteisöllisyyden alustan.

Tasa-arvo ja solidaarisuus kie­ toutuvat myös vahvasti toisiinsa ja niillä on myös niin minä- kuin meilmiasunsa. Yhteisvastuulla pidetään huolta myös heikoimmista, jolloin voidaan estää vapauden muuttu­ minen vain vahvojen vapaudeksi ja tasa-arvon muuttuminen eriarvoi­ suudeksi. Arvot eivät vaihtele yksilö­ keskeisistä yhteisöllisiin ja päinvas­ toin. Tästä syystä ei kannata jäädä odottamaan parempaa aikaa, vaan painottaa arvojen eri ulottuvuuksia ja tuoda ne vahvasti esille julkisessa keskustelussa.

Arvot ja käytännön politiikka Suomalaisen niin poliittisen kuin ammatillisen työväenliikkeen saa­ vutuksena pidetään oikeutetusti hy­ vinvointivaltiota. Käden käänteessä ei hyvinvointivaltiota luotu. Vasta

1990-luvulle tultaessa olimme kuta­ kuinkin tasavertaisia pohjoismaises­ sa vertailussa.

Usein myös kuvitellaan, että sosi­ aaliturvaan, työelämään ja julkisiin palveluihin liittyvät uudistukset olisi saatu sopimalla ja erityisesti halli­ tusvastuun kautta. Todellisuudessa ne syntyivät kun lainsäädäntötyötä vauhditettiin merkittävällä ulkopar­ lamentaarisella painostuksella.

Hyvinvointivaltion rakennustyö oli jaksottaista. 1960-luku oli sosiaalija työlainsäädännön perusteiden luo­mista. 1970-luvulla kehitettiin erityisesti julkisia palveluita kun sekä peruskoulu-uudistusta että kansanterveystyötä pantiin käytän­ töön. Sittemmin hyvinvointivaltion säilyttäminen on näyttäytynyt sen purkamisena.

Otetaan tarkempi esimerkki so­ siaaliturvasta. Noin 50 vuotta sitten käytiin kiistaa siitä, asetetaanko uni­ versaali vähimmäisturvatavoite vai rakennetaanko sosiaaliturvaa ansio­ turvatavoitteen pohjalta. Ansioturva voitti. Vuonna 1968 tehty ensimmäi­ nen keskitetty tuloratkaisu käynnisti aktiiviväestön etujen irtioton ja so­ siaaliturvan tuloja tasoittava vaiku­ tus väheni. En silti väheksy millään muotoa ansioturvan merkitystä

TEEMA | 13

etenkin kun siihen yhdistyi aktiivi­ nen työvoimapolitiikka.

1990-luvun lamavuosina juusto­ höyläsäästäminen ei kohdellut kaik­ kia tasapuolisesti. Se kuritti kovalla kädellä lapsiperheitä eikä opiskeli­ joillekaan käynyt hyvin. Pahinta työ­ perusteisen sosiaaliturvan kannalta oli, että aktiiviset työllistämistoimet vähenivät jyrkästi, vaikka työttömiä oli noin 400 000.

1990-luvun lopulla suomalainen sosiaaliturva koki uuden mylläyksen kun eurooppalaiset sosiaaliturvan rakenteet korvasivat koko kansan vakuuttamisen periaatteet. Tämä nä­ kyy erityisesti eläkejärjestelmässä.

Tuloerot kääntyivät myös kasvuun, jota vauhditettiin verotuksen muu­ toksilla. Kansantalouden kakun isoja siivuja ahnehtivat olivat pääoma­

”Perustulo takaa ihmisarvoista vähimmäisturvaa.”

tuloilla elävät sekä optio- ja bonu­ setuuksia nauttivat.

Perustulo yhdistää minut meihin Suomalainen sosiaaliturva koostuu ansiosidonnaisista etuuksista, joi­ den tarkoituksena on kompensoida tulojen menetystä. Vähimmäisturva­ etuuksilla puolestaan kompensoi­ daan kulujen menetystä, ts. että kaikissa olosuhteissa ihmiset voisi­ vat kuitenkin tulla toimeen. Tarve­ harkintaisella etuudella tähdätään puutteen torjuntaan, jollaisen pitäisi olla toimeentulotuki. Sitä se ei enää 1990-luvulta ole ollut, vaan osa vä­ himmäisturvaa Näennäisestä kattavuudestaan huolimatta monet sosiaaliturvan on­

gelmista näyttäytyvät aukkoina joka päivä ihmisten erilaisissa elämänti­ lanteissa ja riippumatta työhistori­ asta tai sen puutteesta. Niin yksilöitä kuin yhteiskuntaa kohtaavat riskit ovat myös muuttuneet. Sosiaalitur­ van työ-, asumisperusteisuus ja per­ hekäsitys ovat pakottaneet entisen kanttikertaakantti-laatikon pyöre­ ään muottiin, joka heittää osan ul­ kopuolelle ja pakottaa osan olemaan väärin – mutta normien kannalta oikein.

Yksinäisyydestä aiheutuvia huo­ lenpidon tarpeita tai työelämän muutoksia nykyinen sosiaaliturva tunnistaa huonosti. Julkisissa pal­ veluissakin on menossa keskittämi­ sestä aiheutuva lähipalvelujen pako.

Kuitenkin ne yhteisöstä nousevina, elämäntilanteen tunnistavina ja en­ nakoivina olisivat sekä taloudellisia että ihmisläheisiä. Juuri siten kuin perusarvomme edellyttävät, vapau­ den, tasa-arvon ja solidaarisuuden hengessä.

Sosiaaliturva pitää palauttaa tu­ loeroja vähentäväksi. Sitä, samoin kuin hyvinvointivaltion keskeisiä ra­ kenteita, pitää rahoittaa verotuksel­ la, joka tasoittaa myös tuloeroja eikä suosi tai rankaise jotain tulomuotoa.

Perustulo on universaalia yksilön vapautta mutta myös yhteistä soli­ daarisuutta kunnioittava sosiaali­ politiikan innovaatio 2000-luvulla.

Se lisää yksilön turvallisuutta ja mahdollistaa yhteisötasolla työtään ja toimeliaisuuttaan myyvän siirty­ misen joustavasti työmarkkinoilla kulloisenkin kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Perustulo takaa ihmisarvoista vähimmäisturvaa.

Hyvätasoinen so­siaali­turva vauhdittaa kasvua ja työllisyyttä. Meillä on siihen varaa, sillä sosiaaliturva on enemmän kuin kustannustensa summa. teksti: Arja Alho

Kirjoittaja toimi Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry:n pääsihteerinä vuosina 1978–79.

14 | TEEMA

Tulkaa mukaan: tarjolla junttausta ja kähmintää

Kun minä tulin mukaan nuoriso- ja opiskelijaliikkeeseen, SDP:n puolue­ hajaannuksen aikakaudesta ei ollut kymmentäkään vuotta. Eheytystä harjoiteltiin vielä täyttä päätä esi­ merkiksi työväen urheiluliikkeessä.

Minulle selvisi vasta vuosien ku­ luttua, että näin oli ja että monet ko­ kemani asiat johtuivat juuri siitä.

Kamppailu järjestöistä sekä omi­ en kesken että sosialidemokraattien ja kommunistien välillä oli ollut jär­ jestötoiminnan arkipäivää pitkään.

Vanhoista toimintatavoista ei päästy 1970-luvullakaan. Toisaalta SDP:n sisällä voimistui ja jopa ylikoros­ tui yhtenäiskulttuurin vaatimus.

Historiasta aiottiin ottaa oppia ja kaikki poikkipuolinen tulkittiin tä­ män yhtenäiskulttuurin vastaiseksi.

Opiskelijapolitiikassa valtataistelut olivat parasta viihdettä. Muistan ou­ lulaisen ainejärjestön, joka mainosti vuosikokoustaan sillä, että tarjolla oli ”junttausta ja kähmintää”. Kas­ voin siis eräällä tapaa kaksinaismo­ ralistiseen järjestökulttuuriin, jossa ryhmäkuntaisuutta toisaalla pahek­ suttiin, mutta toisaalla ihannoitiin.

Junttaus oli elämäntapa.

Petja Raaskan kirjoittamassa SONKin historiassa todetaan, että 1970-luvun lopun SONKissa taisto

käytiin ”opiskelijareformismin ja yleispolitiikan korostamisen” välillä.

Minäkin kiinnityin voimiin, jotka ar­ vostelivat ”kukkapuskapolitiikkaa”, vaikka silläkin saatiin aikaan ihan oikeita opiskelijoille tärkeitä uudis­ tuksia.

Aikalaiseni ja myöhempi seuraaja­ ni, nyt jo edesmennyt Amos Hasan arvioi kirjassa, että Heikki Kehälinnaa ja Pentti Puoskaria seuranneet SONKin puheenjohtajat Antti Vuorenrinne ja Kalervo Haverinen oli­ vat ”puheenjohtajina pikemminkin taktikkoja”. Vahvistan Amosin nä­ kemyksen ainakin omalta osaltani.

Muotoilu on jopa liioitellun kohteli­ as. Junttamiehiähän me olimme.

Junttauksella menestykseen Toinen SONKin historiassa, samalla sivulla oleva kohta, kaipaa pientä täydennystä. Sen mukaan SONKin sekaantuminen SNK:n vuoden 1979 liittokokoukseen ei menestynyt.

Kun minut saman vuoden tam­ mikuussa valittiin SONKin puheen­ johtajaksi, SNK:ssa käytiin kiivasta valtataistelua. Liittoa menestyksel­ lisesti vuodesta 1973 johtanut Pekka Sarkkinen oli jäämässä sivuun ja

nuorisoliiton kenttä oli vahvasti jakautunut kahden puheenjohtaja­ ehdokkaan Jorma Bergholmin ja Folke Sundmanin kannattajiin.

SONK oli korviaan myöten muka­ na jutussa, jopa niin, että SONKin liitto­kokouksen puheenjohtajavaalia pidettiin jonkinlaisena ”esivaalina” myöhemmälle nuorisoliiton tapah­ tumalle.

Pj-kauden ensimmäiset kuukau­ det kuluivatkin ahkerassa juntta­ työssä. Meillä bergholmilaisilla oli eräänlainen, tilanteesta riippuen 4–8 hengen ”johtoryhmä”, jossa pu­ heenjohtajaehdokkaan lisäksi Risto Paananen (Helsingin piirin pj) vastasi mm. neuvottelukosketuksis­ ta vastapuoleen, Antero Korpela (SNK:n järjestösihteeri) oli tietysti kenttätoiminnasta vastaava ja asiaan kuuluvan valtakirjataistelun etulin­ jassa. Minun tehtävänäni oli vetää niin sanottua ”konklaavia”, berg­ holmilaisten piirien orgaania, joka päätti ryhmäkunnan ehdokkaista liiton eri tehtäviin. Tässä mielessä SONKin, tai ainakin sen puheenjoh­ tajan sekaantuminen ”nuorisoliiton sisäisiin juntta-asetelmiin” oli varsin menestyksekästä: Bergholmista tuli SNK:n puheenjohtaja ja Paanasesta pääsihteeri.

TEEMA | 15

”Opiskelijapolitiikassa valtataistelut olivat parasta viihdettä.”

Taktiikka ennen strategiaa Mutta kannattiko se? Näin aikojen takaa tarkasteltuna silloisten ryhmä­ kuntien väliset linjaerot olivat mi­ nimalistiset. Tietysti arvostelimme vastapuolta liian ”fleksiibeliksi” suh­ teessa puolue- tai ay-johtoon. Ehkä olimme enemmän viehättyneitä nou­ sevan ympäristöliikkeen esimerkin mukaisesta ”suorasta toiminnasta” perinteisen järjestötoiminnan rin­ nalla.

SNK:n 1979 liittokokous oli vain yksi esimerkki. Yleensäkin sen aika­ kauden opiskelija- ja nuorisopoli­ tiikassa taktiikalla oli ylikorostu­ nut merkitys suhteessa strategiaan.

Valta­taistelu kuuluu politiikkaan, mutta ei toisten vahingoittaminen.

Onneksi meidän kohdallamme mopo ei sentään keulinut liikaa. Ystävyys­ suhteet säilyivät.

Jälkeenpäin ajatellen hyötyä tuli kuitenkin siitä jälkiviisaudesta, että järkevä politiikanteko ei voi perus­ tua pelkästään junttaamiseen, eikä kähmintäänkään. teksti: Antti Vuorenrinne

Kirjoittaja on Demokraatin vt. päätoimittaja, joka oli SONKin puheenjohtaja 1979–80.

2000-luvun puoliväli – yhteiskunta-­ politiikan paluu opiskelija­demareihin

Kysymys yleispolitiikan ja opiske­ lijapolitiikan suhteesta lienee kes­ kusteluttanut SONKin aktiiveja niin kauan kuin erillinen opiskelijaliitto on ollut olemassa. Se on myös aiheut­ tanut jatkuvaa rajankäyntiä nuoriso­ liiton kanssa.

Itse liityin SONKin jäseneksi 2000-luvun alussa, jolloin liitto profiloitui selkeästi opiskelijapoliit­ tisena järjestönä. Osasyy tähän oli järjestöllinen jo siinäkin mielessä, että noina vuosina SONKin vaiku­ tusvalta oli, järjestön pienen koon vuoksi, varsin rajallinen. Tuolloiset liiton vaikuttajat pitivät tärkeänä jäsenistön ja toiminnan yleistä lisää­ mistä ja keskittyivät siksi erääseen keskeisimpään kanavaan aktivoida opiskelijoita – nimittäin edustajisto­ vaaleihin.

Edustajistovaalien merkitystä ei tulekaan aliarvioida. Juuri niiden kautta erittäin moni nuori ihminen löytää politiikan tekemisen pariin.

Ja mikä tärkeintä, tämä lähes riippu­ matta siitä onko henkilö ollut kiin­ nostunut opiskelijatoiminnasta tai laajemmin yhteiskuntapolitiikasta.

Oleellista on huomata myös, että hy­ vin harvoin nämä ovat toisiaan pois­ sulkevia asioita, varsinkaan yhteis­ kunnallista aktivoitumista pohtivan nuoren ihmisen mielessä.

2000-luvun alkupuolen SONK teki tulemistaan nimenomaan opis­ kelijapoliittisena vaikuttajana. Sa­ maan aikaan järjestö alkoi kuitenkin houkutella myös entistä enemmän sellaisia ihmisiä, joiden näkemys toiminnan tavoitteista laajeni huo­ mattavasti kampusten ulkopuolelle 

16 | TEEMA

”Puhtaaksi intressiliitoksi SONK on aivan liian arvokas.”

– erityisesti Eurooppa- ja talous­ politiikkaan. Yleinen aktiivisuuden lisääntyminen johti laajempaan nä­ kyvyyteen ja kokemukseen järjestön merkityksellisyydestä missä tahansa politiikan sektorissa, ei vain opiske­ lijapolitiikassa.

Opiskelijapolitiikasta yhteiskuntapolitiikkaan Uuden millenniumin puoleen väliin mennessä SONK oli vallannut mer­ kittävästi asemia opiskelijapolitii­ kassa. Tuolloin aika vaikutti kypsältä paitsi erityisen opiskelija­poliittisen manifestin julkaisemiseen, sekä myös järjestön oman, laajemman yhteiskuntapoliittisen ohjelman luontiin. Jälkimmäisellä ohjelmalla SONK kurkotti selkeästi osaksi laa­ jempaa sosialidemokraattista liikettä – ja jopa sen sisällöllisen valmistelun kärkeen.

Myöhemmin ajatellen ohjel­ matyön merkitys ei niinkään ollut lopputuloksessa tai tavoitteiden saavuttamisessa – vaikka niitäkin molempia on saatu aikaan. Ennen kaikkea ohjelmatyössä oli kyse pro­ sessista, joka itsessään kasvatti ja

hitsasi yhteen nuoria sosialidemo­ kratiasta kiinnostuneita ja siihen sitoutuneita ihmisiä. Se loi nimen­ omaan yhteistä ymmärrystä maail­ masta ja sosialidemokratian tehtä­ vistä sekä tavoitteista siinä.

Juuri tässä yhteisessä ymmär­ ryksessä piilee nähdäkseni järjestö­ jen ohjelmatyön erityinen arvo. On vaikea sanoa kuinka paljon nimen­ omaan SONK järjestönä on vaikut­ tanut vaikkapa hallituspolitiikan linjoihin tai SDP:n tavoitteenaset­ teluun 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla. Sen sijaan on helppo väittää, että SONKin pii­ rissä käydyt keskustelut, ihmisten aktivoituminen ja tiedon sekä yh­ teiskunta-analyysin syveneminen ja jakaminen ovat ehdottomasti vaikut­ taneet molempiin.

Seuraus yleisestä poliittisesta aktivoitumisesta oli järjestön sel­ keä vahvistuminen sekä sen näky­ vyyden lisääntyminen. Haasteeksi luonnollisesti muodostui toiminnan fokuksen säilyttäminen – resurssit eivät lisääntyneet samassa suhtees­ sa poliittisen kunnianhimon kanssa.

Onkin todettava, että opiskelijapo­ liittisesta manifestista huolimatta

poliittinen aktiivisuus kohdistui sosialidemokratian uudistamiseen – tehtävä joka tuskin loppuu koskaan, mutta joka tuolloin alkoi suuntautua entistä enemmän henkilökysymys­ ten sijasta puolueen poliittisiin lin­ jauksiin.

Tulevaisuuden osalta toivotta­ vaa on, että SONK löytää asemansa eräänlaisena edistyksellisten, kor­ keakoulutaustaa omaavien sosiali­ demokraattien yhteisönä, jonka pii­ rissä hahmotellaan sellaista kestävää tulevaisuutta niin liikkeelle, Suo­ melle kuin koko maailmalle, jossa yhdistyvät arvolähtöisen puolueen sekä työväenliikkeen parhaat puolet.

Puhtaaksi intressiliitoksi SONK on aivan liian arvokas – sen sijaan juu­ ret on hyvä muistaa. Kuten toimis­ tolta ehkä vieläkin jostain nurkasta löytyvä alkuaikojen juliste muistut­ taa – opiskelijat ja työväki toimivat yhteistyössä pääoman valtaa vastaan – kansanvallan ja oikeudenmukai­ suuden puolesta. teksti: Esa Suominen

Kirjoittaja toimi Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry:n puheenjohtajana vuosina 2005–2006.

TEEMA | 17

Äärimaltillista paatosta – SONKin suhteet Demari­ nuoriin ja puolueeseen 2000-luvulla

Toiseuden käsite on syvällä ihmisen vaistonvaraisessa käyttäytymisessä.

Luolamiesaikoina oman heimon jäsenet oli hyvä pystyä erottamaan vieraista. Myöhemmin vieraiden pelkoa on onnistuneesti käytetty politiikassa oman ”heimon” rivien tiivistämiseen ”niitä toisia” vastaan.

Vastaavanlaista toimintaa harjoi­ tettiin myös niinä vuosina kuin itse toimin aktiivina niin SONKissa kuin Demarinuorissakin. Sonkkilaiset pi­ tivät demarinuorten toimintaa laa­ duttomampana kuin omaa toimin­ taansa, paheksuivat demarinuorten junttaustoimintaa ja olivat kateelli­ sia nuorten paremmista toimintare­ sursseista. SONKin toiminta oli tie­ tysti laadukkaampaa ja näkipä joku siinä ripauksen akateemisuuttakin.

Yhteishenki oli SONKin osastoissa kova ja suurin osa politiikasta puhu­

misesta oli itse asiassa henkilöistä puhumista. Parjattiinpa muutamia kertoja nuorisoliiton tai puolueen johtohenkilöitäkin.

Silti suurin osa nuorista demareis­ ta päätti olla mukana kummankin järjestön toiminnassa. Muistan elä­ västi ensimmäisen osallistumiseni Demarinuorten liittokokoukseen Vantaalla vuonna 2003. Liittokokous oli täyttä jännitystä, olihan TOSY:n ( ja Varsinais-Suomen Demarinuor­ ten) oma poika Mikko Soukkanen ehdolla puheenjohtajaksi. Mikko jäi lopulta varsin kauaksi valinnasta, minkä muistan olleen hänelle itsel­ leen suuri helpotus. Hän toimi kui­ tenkin onnistuneesti turkulaisten, lähinnä sonkkilaisten ukkosenjoh­ dattimena istuvaa Demarinuorten johtoa vastaan. Mutta ennen kaik­ kea kokous oli hauskaa yhdessäoloa. 

18 | TEEMA

Vantaan silloinen kaupunginjohtaja Juhani Paajanen jäykisteli kau­ punginvastaanotolla niin, että ro­ bottikättelystä tuli hitti myöhempiin ”pikkujoulurevyihin”. Minulla oli Demarinuorten liittokokouksessa niin hauskaa, että iltajuhlassa eräs SONKin johtohahmo tuli vielä erik­ seen varmistamaan, että olenhan kuitenkin enemmän sonkkilainen kuin demarinuori. Ja olinhan minä.

Oikealla ja vasemmalla Puolueen sisäisillä poliittisilla lin­ joilla on ollut aina merkitystä nuo­ risojärjestöjen välisiin suhteisiin ja suhtautumiseen puolueeseen.

2000-luvun alussa SONK oli oikealla ja Demarinuoret vasemmalla, mitä se sitten lopulta tarkoittikin. Lähin­ nä tämän suuntauksen määrittivät kummankin liiton johdossa olevat sekä samaan aikaan järjestöissä omasta mielestään oppositiossa ole­ vat. Kun aloitin SONKin puheen­ johtajana vuonna 2007, oli pitkästä aikaa tilanne, jossa molempien nuo­ risojärjestöjen johto oli poliittisesti samoilla linjoilla. Minä ja Demari­ nuorten puheenjohtaja Heta Välimäki olimme oikealla, lähinnä koska kannatimme ydinvoimaa ja Suomen NATO-jäsenyyttä. Näin jälkikäteen ajatellen taitaa olla nykyisessä moni­ mutkaisten keskinäisriippuvaisuuk­ sien maailmassa melko yhdenteke­

vää, onko oikealla vai vasemmalla, ylhäällä vai alhaalla.

Erityinen uusliberalismin vastus­ tamisen linnake oli tuohon aikaan Jyväskylän JSDN. Muistan kuinka tuonaikaiseen toimintaan kuului outo kiinnostus suomalaisia uusnat­ seja kohtaan. Heistä kertovia juttuja ja videoita katseltiin silmät kiiluen ja naureskeltiin tälle ääri-ilmiölle.

Radikaalein Jyväskylän tovereista ei pitänyt minua oikeana demarina lainkaan, vaan uusliberaalin ajatte­ lun kätyrinä. Hän kertoi sen minulle erään tapahtuman illanvietossa, vaan tuskinpa muisti keskusteluamme seuraavana aamuna. Minä muistin ja muistan. Sittemmin tämä toveri jätti demarit ja siirtyi entistä vasem­ mistolaisempaan seuraan. Minulle sosialidemokratia ei ole koskaan ollut vasemmistolaisuuden, vaan maltillisuuden tavoittelua. Ääriliik­ keet oikealta ja vasemmalta kuuluvat epäonnistuneisiin yhteiskuntiin ja menneisyyteen; maltillisuus kuuluu toimivaan demokratiaan, toisten ih­ misten kunnioittamiseen ja tulevai­ suuteen.

Turpaanvedon kerjäämistä Suhteet Demarinuoriin olivat koh­ tuullisen hyvät vuosina 2007–2008.

Samaa ei voi sanoa suhteista puoluee­ seen. Vuoden 2007 eduskuntavaali­

tuloksesta huolestuneena SONK ja Demarinuoret perustivat työryh­ män pohtimaan SDP:n uudistamista.

Puoluejohtoa tällainen sivustapohti­ minen ei miellyttänyt. Näin jälkikä­ teen täytyy todeta, että työryhmän nimeäminen Epämiellyttävä totuus -ryhmäksi oli kieltämättä ”turpaan­ vedon” kerjäämistä. Kaikesta huo­ limatta minä yritin säilyttää edes jonkinlaiset välit puolueeseen. Osin tämä oli itsesuojelullista toimintaa, oli kivempi hakea kahvia puoluetoi­ miston kahviosta kun ei tarvinnut pelätä huutelua käytävillä.

Vuoden 2007 SONKin liittoko­ kouksessa tapahtui kuitenkin episo­ di, joka asetti opiskelijaliiton ja puo­ lueen hankalaan tilanteeseen. OSY oli tehnyt kokoukselle aloitteen, jossa vaadittiin SONKia vaatimaan SDP:n puheenjohtajan vaihtamista. Tälle aloitteelle löytyi kannatusta liitto­ hallituksesta, niinpä oli hyvissä ajoin selvää että aloite tulee menemään läpi liittokokouksessa. Minä tulkit­ sin aloitetta siten, että sen henki olisi täytetty, jos SONK ottaisi ke­ väällä kantaa SDP:n puheenjohtaja­ kysymykseen siten, että aktiivisesti kannatettaisiin jotain muuta kuin is­ tuvaa puheenjohtajaa. Liittokokouk­ sessa joukko kokousedustajia sai päähänsä, että SDP:n puheenjohta­ jan vaihdoksesta tehtäisiin kokous­ julkilausuma. Koska julkilausumien jättöaika oli päättynyt, he kiersivät

TEEMA | 19

”Meidät on yhteen tuonut aate, jonka arvojen varaan miljoonat ihmiset laskevat toiveensa paremmasta huomisesta”

asian siten, että eräästä EU-aiheises­ ta julkilausumasta muutettiin kaikki muu paitsi yhteystiedot ja päivämää­ rä. Kokousväelle tämä sopi, tosin pääsihteeri Kaisa Penny kävi kuu­ mana, kun hänen valmistelemansa lausumapohja tärveltiin. Minä kävin pöntössä vastustamassa julkilausu­ maa ja asiasta äänestettiin. Äänet menivät tasan. Todettiin että arpa ratkaisee, tehdäänkö julkilausumaa vai ei. Juuri ennen kuin kokousväen kanta oltiin vetämässä hatusta, sa­ lista vaadittiin suljettua lippuäänes­ tystä. Sen voitti kahden äänen erolla kanta, jonka mukaisesti aloitteesta ei tehty kokousjulkilausumaa. Iloa riitti vain päiväksi, sillä kokousta seuraavana päivänä Aamulehdestä soitettiin ja kyseltiin asiasta. Joku oli kertonut lehdelle, että SDP:n puheenjohtajan vaihtamisesta oli keskusteltu liittokokouksessa. Mi­ ten kertoa toimittajalle, että kokous hyväksyi aloitteen puheenjohtajan vaihtamisesta, mutta ei sitä koskevaa julkilausumaa? No, jotenkuten siitä­ kin selvittiin.

50 vuotta on järjestölle kuin jär­ jestölle saavutus. SONKin asema on monessa mielessä vakiintunut ja järjestö on sosialidemokraattisessa liikkeessä tarpeelliseksi havaittu.

Sanon kuitenkin kerettiläisinä ter­ veisinä, että tulevaisuudessa so­ sialidemokraattinen liike tarvitsee vähemmän sonkkilaisuutta ja enem­

män kykyä yhteistyöhön koko nuo­ risoa koskettavissa kysymyksissä Demarinuorten ja puolueen kanssa.

Sosialidemokraattisen liikkeen his­ toriassa on aiemminkin ollut aikoja, jolloin laskevan kansan kannatuksen seurauksena ryhdytään jakamaan porukkaa oikeisiin ja vähemmän oikeisiin demareihin. Katseet suun­ tautuvat sisälle, vaikka niiden pitäisi suuntautua ulos. Näen tässä ajassa paljon merkkejä samanlaisesta mar­ ginalisoitumisesta. Jos samanmieli­ syyttä puolueen sisällä tavoitellaan, voidaan mallia ottaa kommunisteis­ ta, jotka nykyisin kyräilevät toisiaan kolmesta eri puolueesta käsin. Yksin voi olla absoluuttisen oikeassa, mut­ ta joukkopuolueen ajatus hieman kärsii. Jos toiseutta aktiivisesti har­ joitetaan nuorisojärjestöjen kesken, ovat valmiina fraktiot ja fraktioajat­ telu, josta myöhemmällä puolue­ uralla voi ammentaa paljon ikäviä asioita. Tai sitten voimme muistaa, että meidät on yhteen tuonut aate, jonka arvojen varaan miljoonat ih­ miset laskevat toiveensa paremmas­ ta huomisesta. Ja se pala sosialide­ mokratiaa on tärkeää, olipa sitten demarinuori, demariopiskelija tai ihan vaan demari. teksti: Mikko Koskinen

Kirjoittaja on Demarinuorten salasymppari ja SONKin puheenjohtaja 2007–2008.

20 | TEEMA

SONKin on hyvä jatkaa työn ja sivistyksen risteyksestä

Työväenliike on ollut aina edistyksen ja tulevaisuuden liike, opiskelijaliike­ kin useimmiten. Sosialidemokraat­ tiset opiskelijat ovat seisoneet ja sei­ sovat edelleen tässä risteyksessä.

Onko SONKin suunta selvillä, vai uhkaako risteyksestä tulla liikenne­ ympyrä ilman ulospääsyä?

Viime vuosien kokemukset kerto­ vat hapuilusta, haparoinnista mutta myös edistysaskeleista. Edustajistoja opiskelijakuntavaalit, vähemmis­ töjen oikeudet, opintotukikeskus­ telu.

Listaa voisi jatkaa, mutta tärkeäm­ pää on ollut innostua, innostaa ja jos­ kus myös pettyä yhdessä. *

Jokainen SONK-sukupolvi haluaa jättää kädenjälkensä, ja yhteinen ko­ kemus on tärkeä.

Usein sukupolven ensimmäinen ponnistus oman ohjelmapaperin­ sa tekemiseksi lässähtää, mutta uusi yritys tuottaa tuloksen. Kuten SONK­in entinen puheenjohtaja Esa Suominen usein korostaa: prosessi on jo itsessään tärkeä, ei välttämättä loppu­tulos.

Monelle SONKissa on tärkeää avoin keskusteluilmapiiri. Liitto­ kokouksissa ja SONKin tapahtu­ missa onkin käyty hyvää poliittista keskustelua, vaikka välillä puhuja­ pöntöstä on puolustettu kiihkeästi,

”Sillä on väliä, muuttuuko maailma.”

McDonald’s-korttia vilautellen, yk­ silön oikeutta syödä lihaa aina kun yksilö lihaa haluaa. *

Mutta ne henkilövalinnat. Usko omi­ en kavereiden hyvyyteen ja erehty­ mättömyyteen ei ole katoava luon­ nonvara. Toveri ei ole aina toverille toveri.

Vaikuttaa siltä, että vuosi toisensa jälkeen samankaltainen kehityskul­ ku toistuu, kun odotukset ja teot ei­ vät kohtaa. Tyytymättömyys liiton johtoon pahimmillaan näivettää ih­ miset ja tappaa aatteen palon. Miksi tyytymättömyys ei voi olla rakenta­ vaa?

Rakennusmateriaaleja tulevai­ suuden työväenliike tarvitsisi, kos­ ka maailma tarvitsee vasemmistoa.

Myös sonkkilaisia kaivataan raken­ tamaan tulevaisuuden työväenlii­ kettä, sekä liiton sisällä että sen ul­

kopuolella. Menneen analysointi on parhaimmillaan hyödyllistä, men­ neessä piehtarointi ei koskaan.

Visio on alun perin tarkoittanut harhanäkyä. Sittemmin merkitys on muuttunut unelmaksi. Unelma voi olla harhanäky, mutta silti tavoitel­ tava.

Toimiva maailmanparlamentti, turvalliset työolosuhteet kaikkialla maailmassa tai maailmanlaajuinen peruskoulu ovat tavoitteita, joista aina ei osaa edes unelmoida.

Onneksi unelmointi on sonkkilai­ sille sallittua. Unelmat ajavat eteen­ päin, vaikka myös realismia kaiva­ taan.

Realismia löytyy kenties koulu­ tuspoliittisesta linjapaperista, jota SONK käsittelee liittokokouksessa.

Näkökulma lienee kansallinen, vaik­ ka globalisoituvassa maailmassa kan­ sallisvaltioiden rajat hämärtyvät. *

TEEMA | 21

Jälkipääkirjoitus

Lähes 50 vuotta debattia

Työväenliike on luonteeltaan kan­ sainvälinen, opiskelijaliike edus­ tanut useimmiten sivistystä. Siinä risteyksessä SONKin on turvallista seistä.

Mutta pelkkä seisominen ei riitä.

Syyskuussa Tampereella entinen SONKin pääsihteeri Kaisa Penny korosti myös lopputuloksen merki­ tystä. Sillä on väliä, muuttuuko maa­ ilma.

SONKin ja sonkkilaisten resurssit ovat rajallisia, mutta maailma muut­ tuu teko kerrallaan. Jokainen askel on kuitenkin tärkeä sen yhteiskun­ nan rakentamisessa, joka tukee ih­ misten vapautta ja emansipaatiota.

Teksti: Johannes Niemeläinen.

Kirjoittaja toimi SONKin liittohallituksessa 2011–2012.

Mikä on tiedotustoiminnan merkitys järjestössä? SONKin toimittamien lehtien muoto ja funktio ovat vaih­ delleet vuosien saatossa. Oma tärkeä osansa on tietenkin ollut myös tie­ dotteilla ja julkilausumilla.

Mutta mikä tekee juuri SONKin aikakauslehdistä tärkeitä? Ainakin lehtien sivuilla käyty debatti, mut­ ta toki lehdet ovat vuosien saatossa luoneet omanlaistaan narratiivia – SONKin historia on eriteltynä lehti­ en sivuilla.

Debatin alkutaipaleen tabloid-ko­ koisten numeroiden sivuilla keskity­ tään pitkälti liittohallituksen esitte­ lyyn sekä tuleviin liittokokouksiin.

Selkeästi sen ajan numerot siis palve­ livat SONKin sisäistä tiedottamista.

Silti menneiden Debattien sivuilta on lisäksi aistittavissa tietynlainen ajan henki.

Ajat muuttuvat ja Debatti sen mu­ kana. Vuoden 2013 juhla-Debatti te­ kee poikkeuksen lehden nykyiseen

funktioon, joka on lehden toimimi­ nen ensisijaisesti mielipidekanavana.

Toki tässäkin Debatissa on luettavis­ sa suoraan sekä rivien väleistä mieli­ piteitä, mutta toisella tavalla kuin aiemmissa numeroissa.

Tämä numero keskittyy kerto­ muksiin ja muisteluihin, jotka ta­ kuulla ovat mielenkiintoista luet­ tavaa myös muille kuin liittomme jäsenille. Omasta puolestani osoitan suuret kiitokset jokaiselle tähän nu­ meroon kirjoittaneelle SONK-alum­ nille, sekä muille lehden valmiste­ luun osallistuneille.

Siiri Saastamoinen

päätoimittaja

22 | GÄSTKOLUMN

Tillsammans MOT framtiden

Det är november, kvällarna mörk­nar och det börjar bli rätt så kallt, vilket inte är en så dålig bakgrund för re­ flektioner kring ens identitet.

Finlandssvenskhet är för mig i stort sätt väldigt känslomässigt, ef­ tersom den är en del av min identi­ tet. Jag är trots allt uppfostrad till finlandssvensk. Vi har vår egen kul­ tur, vårt eget språk och våra egna tra­ ditioner. De flesta av våra nära och kära är även de finlandssvenskar och våra dialekter, historier, traditioner har förflyttat sig från generation till generation. Mycket av den finlands­ svenska kulturen kommer från hem­ met. Dessutom är våra finlandssven­ ska institutioner, t.ex. utbildningen på svenska i Finland från lågstadiet ända till universitetsnivå, av ytterst stor vikt. Detta placerar Finland i ett unikt läge då det gäller nordiskt sam­ arbete. De flesta finländare pratar inte svenska aktivt – men eftersom Finland har en livskraftig finlands­ svensk minoritet så kan vi ändå göra anspråk på att tillhöra den nordiska gemenskapen.

Jag växte upp i Hangö, där det var rätt så tryggt att växa upp. Hangö är en ort som är genuint tvåspråkig.

Denna tvåspråkighet var även ett faktum i vår familj; pappa är finsk­ språkig och mamma svensksprå­

kig. Hemma i Hangö arbetar både finskspråkiga och svenskspråkiga tillsammans, sida vid sida. De flesta finskspråkiga i Hangö kan svenska i någon mån – och vice versa, såklart.

Vi borde kunna ta den andan vi har i Hangö som modell för resten av landet. Istället för att skapa motsätt­ ningar bör vi i Finland sträva efter att samarbeta och dra nytta av varandras kompetens och kultur. Trots allt är vi alla finländare även om vi kanske har olika språk eller kulturell bakgrund.

Tyvärr har attityderna gentemot finlandssvenskar under de senaste åren blivit hårdare. Det har man märkt om man följt med massmedi­ erna och diverse skrivelser av diverse högerpopulister. Finland är helt enkelt en alltför liten stat för att ri­ vas isär på detta sätt. Det är onödigt att försöka skylla de ekonomiska problem vårt fosterland lider av på en liten finlandssvensk minoritets­ grupp. Inget kommer att fixas genom onödiga motsättningar – tvärtom är de skadliga. De enda som gagnas i så fall är våra globala rivaler vars eko­ nomiska och industriella kapacitet utvecklas med stormsteg. Vi borde rikta in vår energi på att driva global politik som gagnar politiska fri- och rättigheter samt miljöskydd. Tyvärr är det rätt svårt för europeisk ar­

betskraft att konkurrera mot sådan arbetskraft som inte ens kan organi­ sera sig i fackföreningar. För övrigt är det ganska svårt att konkurrera mot sådana stater som inte bryr sig om miljöskydd.

Det finns två alternativ: antingen börjar vi kompromissa på våra rät­ tigheter och miljöskydd eller så bör­ jar de växande ekonomierna och de multinationella bolagen bära sitt ansvar. För att förverkliga alternativ nummer två måste vi först se till att våra egna mänskliga, politiska frioch rättigheter samt vår egen miljö­ politik är på en trovärdig nivå. Jag anser själv att SONK har visat gott ledarskap i dessa frågor. Vi borde ändå bli ännu ambitiösare och visa vägen för andra på ett mera kraftfullt sätt. Läget idag är dystert, men vi ska inte låta det påverka oss. Vår uppgift är att ge människor hopp om en bätt­ re framtid: en framtid som är värd att arbeta för. Sikta mot stjärnorna och landa på Himalayas topp är mitt motto. Låt samarbetet inom SONK mellan finlandssvenskar och finsk­ språkiga fortsätta fruktbart även i fortsättningen!

Text: Tomi Kontkanen

ÅSS styrelsemedlem, studerar statskunskap vid Åbo Akademi.

PUHEENJOHTAJAN PALSTA | 23

Kylmä syksy yllätti, vuosi alkaa olla lopuillaan

Näin vuodenvaihteen lähestyessä on hyvä pysähtyä ja katsoa taakse­ päin – mitä tämän vuoden aikana on tapahtunut? Opintotuki sidotaan indeksiin. Opintorahaa korotetaan.

Huoltajakorotusta ei vieläkään saa­ tu. Oppivelvollisuusikää nostetaan ja esiopetus tehdään velvoittavaksi.

Korkeakoulut velvoitetaan tarjoa­ maan kesäopintoja. Aiemmin han­ kitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista kehitetään. Tämän vuoden aikana onkin tehty paljon päätöksiä, toiset hyviä ja toiset vä­ hemmän hyviä. Tärkeintä kuitenkin on, että päätöksiä on tehty. Kaikkein pahinta yhteiskunnallemme on pää­ töksiin kykenemätön hallitus, joka haluaa miellyttää kaikkia. Maam­ me hallitus on pyrkinyt tekemään päätöksiä, joiden avulla maan vel­ kaantuminen saadaan hillittyä ja

työllisyys ja talouskasvu nousuun.

Nuorten polkeminen tai alepalkat ei­ vät ole ratkaisu yhteiskuntamme ta­ loudellisiin ongelmiin, vaikka jotkut yritysjohtajat ja perussuomalaiset kansanedustajat niin sanovat. Suomi pääsee kasvuun sukupolvien välisel­ lä oikeudenmukaisuudella, maksut­ tomalla ja laadukkaalla koulutusjär­ jestelmällä ja työllisyyttä lisäävillä täsmätoimilla, kuten homekoulujen ja asuntojen peruskorjaamisella.

Tänä vuonna SONKissa on myös tapahtunut paljon. Vuoden aikana järjestettiin viisi laadukasta tee­ maseminaaria. Keväällä pohdittiin sukupolvien välistä oikeudenmu­ kaisuutta sekä hyvinvointivaltion ja sivistyksen tulevaisuutta. Syksyllä peilailtiin SONKin suhteita puolu­ eeseen eri vuosikymmenillä. Vii­ meinen teemaseminaari painottui

solidaarisuuteen ja eettisyyteen, jolloin vierailtiin myös Vaasan lähi­ seudulla sijaitsevalla turkistarhalla.

Marraskuussa juhlavuosi huipentuu 16. marraskuuta, jolloin juhlitaan SONKin 50-vuotista taivalta Tampe­ reella. Tämä on juhla, jota ei kannata jättää välistä. Kyseessä on vuosikym­ menen legendaarisimmat juhlat – hyvää ruokaa, tanssia ja laulua.

Tänä syksynä käytiin myös yli­ oppilasja opiskelijakuntien edustajistovaalit ympäri maata.

Demariopiskelijoita oli ehdolla ete­ lästä pohjoiseen ja lännestä itään, sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa. Vaaleja tulee ja menee, mutta niiden tärkeys säilyy. Äänes­ täminen ja ehdolla oleminen ovat kaksi peruskiveä aktiiviselle kansa­ laisuudelle. Koulutusjärjestelmäm­ me tehtävänä on valmistaa nuoria aktiiviseen kansalaisuuteen eli tukea nuorta kasvamaan kansalaiseksi.

Tämä tehtävä kulkee käsi kädessä politiikan kanssa. On tärkeää, että opiskelijat tietävät, miten yhteiskun­ ta toimii ja miten asioihin voi vaikut­ taa. Se on ainoa tapa, miten ihminen voi kokea kuuluvansa yhteiskuntaan tasavertaisena ja arvokkaana jäsene­ nä. Meille ihmisille on tärkeää voida vaikuttaa itseä koskeviin asioihin, kuten julkisen liikenteen toimintaan ja asuntojen riittävyyteen. Äänestämällä sinä voit vaikuttaa. Äänestämällä edustajistovaaleissa voit vaikuttaa oman korkeakoulusi asioihin, äänestämällä kunnallisvaa­ leissa voit vaikuttaa oman kuntasi asioihin, äänestämällä eduskunta­ vaaleissa voit vaikuttaa koko Suomen asioihin ja äänestämällä eurovaaleis­ sa voit vaikuttaa koko Euroopan ja samalla myös Suomen asioihin. On siis tärkeää, että sinä käytät ääntäsi kaikissa vaaleissa hyvän ehdokkaan tai listan puolesta joka ajaa sinulle tärkeitä asioita.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Glad jul och gott nytt år.

Vi ses!

Anette Karlsson

24 | SONK

SONK 50 vuotta!

Keräsimme yhteen kiinnostavia faktoja SONKin 50-vuotistaipaleelta. Toimitus pahoittelee, jos jotain vieläkin tärkeämpää jäi puuttumaan, 50 vuoteen mahtuu kuitenkin paljon tovereita ja tapahtumia. Kiitos kaikille näistä vuosista!

1963

SONK perustettiin SONK perustettiin marraskuussa Tam­ pereella nimellä Sosialidemokraattisen Opiskelijanuorison Keskusliitto. Aloite tuli Akateemisen Sosialidemokraattisen Yhdistykseltä (ASY). ASYn lisäksi pe­ rustajajäseniä olivat Turun Ursin-seura, Tampereen ASY ja vasta perustettu Jyväskylän ASY.

1973 edustajistovaalikannatus korkeimmillaan

Toimittanut: Anni Lahtinen ja Tiina Vesa

SONKin kannatus ylioppilaskuntien edustajistovaaleissa oli korkeimmillaan vuonna 1973, jolloin järjestöllä oli kaik­ kiaan 93 paikkaa edustajistoissa ympäri Suomen.

Kuvat: SONK, Työväen arkisto, YES

1986 Älä töni mun kaveria – Rör inte min kompis

1985 Kehitysyhteistyökeräys 80-luvulla keskityttiin paljon kansain­ väliseen solidaarisuustyöhön. Liiton solidaarisuustyötä huipensi vuonna 1985 aloitettu kehitysyhteistyökeräys Chileen palaavien pakolaisten hyväksi, keräyskohteena oli lasten terveyskeskus Santiagossa.

SONK toi Suomeen Ranskasta lähtöisin olevan antirasismikampanjan ”Älä töni mun kaveria – Rör inte min kompis” vuonna 1986. Kampanja jatkui aktii­ visena 10 vuotta. Vuoden 1986 liitto­ kokouksen julkilausumassa lausuttiin seuraavaa: ”Suomalainen nationalismi on korvattava internationalismilla.

Tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta vaahtoavien suomalaisten on ryhdyttä­ vä ajatuksista tekoihin. Pakolaispolitiik­ kaamme on radikaalisti uudistettava.

Ovet auki maailmaan!”

SONK | 25

SONK muutti puolue­toimistolle

1991

SONK:n toimisto muutti vuonna 1991 nykyiseen sijaintipaikkaansa SDP:n puoluetoimistolle.

1992 SONK liittyi ECOSY:n jäseneksi

2003

Vuonna 1992 SONK teki suomalaista poliittista historiaa liittymällä en­ simmäisenä suomalaisena järjestönä silloisen EY:n sisäiseen organisaatioon, ECOSYyn.

SONK punastutti alastonkalenterillaan 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi jul­ kaistiin alastonkalenteri, kuvassa Esa Suominen.

2003 40-vuotisjuhlat Kymmenen vuotta sitten SONKin vuosi­ juhlissa puheen piti ”nuori toivo” Jutta Urpilainen ja paikalla oli puolueen sil­ loinen puheenjohtaja Paavo Lipponen.

Kaisa Penny ECOSY:n johtoon!

2011

Kaisa Penny (SONKin pääsihteeri 2007–2009) valittiin ensimmäisenä suomalaisena Young European Social­ ists ECOSY:n puheenjohtajaksi.

2013 2013 hallitus Vuonna 2013 hallitus on vieraillut Ruot­ sissa tapaamassa paikallisia demari­ opiskelijoita. Kaisa Penny valittiin myös jatkokaudelle ECOSY:iin, joka muutti nimensä YES:ksi samaisessa kongressis­ sa Bommersvikissa, Ruotsissa.

Safety Pack elämäsi turva yhdessä paketissa.

ONNITTELUT 50-VUOTIAALLE SONKILLE!

Klikkaa turva.fi/safetypack

Työväen Akatemia Eero Heinäluoma Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä

Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva 01019 5110 www.turva.fi

87_7x51_6_Depatti_SafetyP_112013.indd 1

Jos sosialidemokratia ei ole kehittämässä ja vahvistamassa pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja tekemässä työtä maailmanlaajuisen kestävän kehityksen saavuttamiseksi, niin kuka muu sen tekisi?

10/31/2013 4:30:04 PM

Sosialidemokraatit

Reilusti paras.

www.tuomioja.org

TUS

a mokratia e d i l a i s o sta s Vastuullai 1973 vuodest unga.net o l o .t w w Liity! w

ONNEA50-VUOTIAALLE! HYVÄÄ TYÖTÄ KANNATTAA JATKAA! kana:

uai piskel o o j on y liitto i/liity PS. liit www.jhl.f

i/liity f . m a p . w ww 60 0 0 0 1 0 3 0 pu h .

KANSAN SIVISTYSRAHASTO Työväenliikkeen itsenäinen säätiö tukee omaehtoista kulttuurityötä Vuoden 2014 apurahat tulee hakea ajalla 1.11.-31.12.2013 Apurahojen hakuohjeet ja hakusovellus löytyy sivuiltamme

28 | DEBATTI

yhteystiedot SONKin toimisto Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry.

Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki sonk@sonk.fi www.sonk.fi Puheenjohtaja Anette Karlsson 045 112 9299 puheenjohtaja@sonk.fi

ja nuoret. Tule mukaan aktiiviseen joukkoomme!

Rovaniemen Sosialidemokraatti­ nen Opiskelijayhdistys ROSO

Puheenjohtaja Hanna Huumonen hanna.m.huumonen@student.jyu.fi www.jsdn.fi

Rovaniemellä tai muualla Lapin alueella opiskeleva demari löytää itsensä ROSOsta.

Opiskelijoiden sosialidemo­ kraattinen yhdistys OSY

Puheenjohtaja Hannu Mällinen hmalline@ulapland.fi rosolaiset.blogspot.fi

Pääsihteeri Anni Lahtinen 045 277 5070 paasihteeri@sonk.fi

OSYn jäsenet ovat pääosin Helsin­ gin yliopiston opiskelijoita, mutta tervetulleita mukaan ovat kaikki so­ sialidemokraattisen arvomaailman omaavat taustoihin katsomatta.

Projektisihteeri Tommi Forsman 0442555033 projektisihteeri@sonk.fi

Puheenjohtaja Tuulia Pitkänen tuulia.pitkanen@gmail.com www.osy.fi

Osoitteenmuutokset ja jäsenasiat toimisto@sonk.fi

Joensuun Sosialidemokraattiset Opiskelijat JOSY Sosialidemokratia on meidän tapamme pelastaa maailma ja tähän me haluamme sinut mukaan. Joen­ suussa pääset kanssamme väittele­ mään politiikasta, pohtimaan arvo­ jasi kupposen ääressä, tai vaikkapa marssimaan punalipun alla.

Puheenjohtaja Noora Kettunen noora.kettunen1@gmail.com www.facebook.com/ JoensuunDemariopiskelijat

Jyväskylän sosialidemokraatti­ set nuoret ja opiskelijat JSDN JSDN:ssä toimivat Jyväskylän ja lähiympäristön demariopiskelijat

Otaniemen Opiskelijademarit OODI Oodi kokoaa yhteen Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun demari­ henkiset ylioppilaat.

Puheenjohtaja Eetu Ahonen eetu.ahonen@aalto.fi oodi.ayy.fi

Oulun opiskelijoiden sosialidemo­ kraattinen yhdistys OOSY OOSY on iloisen värikäs joukko nuoria ja nuorehkoja opiskelijoita Oulusta sekä lähialueilta.

Puheenjohtaja Lauri Hietala oosy.laurihie@gmail.com 050 5576600 Jäsenvastaava Jaakko Huuki jaakko.huuki@gmail.com oosy.sdp.fi

Sosialidemokraattiset ammatti­ korkeakouluopiskelijat SOMA SOMA on valtakunnallinen yhdistys, jonka tarkoituksena on toimia verkostona ja kokoojana demari­ henkisille amk-opiskelijoille. SOMA kutsuu toimintaansa mukaan amktaustaisia nuoria demarivaikuttajia.

Tule mukaan verkostoon!

Puheenjohtaja Antti Elolähde aelolahde@gmail.com soma.sdp.fi

Tampereen sosialidemokraattinen opiskelijayhdistys TASY TASY on eräs SONKin perinteik­ käimmistä osastoista. TASYssa toimii Tampereen yliopiston opiske­ lijoiden lisäksi teekkareita, ammat­ tikorkeakouluopiskelijoita sekä lukiolaisia Tampereen seudulta.

Puheenjohtaja Olavi Säkkinen olavi.sakkinen@uta.fi tasyry.blogspot.com

Turun opiskelijoiden sosiali­ demokraattinen yhdistys TOSY TOSY on turkulaisten korkeakoulu­ opiskelijoiden aktiivinen edunvalvo­

DEBATTI | 29

ja. Vaikutamme sekä yliopistolla että ammattikorkeakoulussa. Järjes­ tämme runsaasti tapahtumia, joista osa on asiapitoisia ja osa keskittyy rentoon yhdessäoloon hyvässä tove­ riseurassa.

Puheenjohtaja Essi Virtanen ess.virtanen@gmail.com www.tosy.fi

Vaasan sosialidemokraattiset opiskelijat VSDO Pohjanmaan alueen demariopiskeli­ jatoiminta on keskittynyt Vaasaan.

Puheenjohtaja Pekka Tuuri tuuri.pekka@gmail.com www.facebook.com/VSDOry

Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS ÅSS är SONKs svenskspråkiga avdel­ ning, vars medlemmar i huvudsak är studerande vid Åbo Akademi i Åbo och Vasa. ÅSS verksamhet baserar sig på socialdemokratiska värde­ ringar. Socialdemokrati innebär att alla oberoende av bakgrund ges möjlighet att leva gott liv. Frihet för alla merborgare förutsätter ett jämlikt samhälle. Vi kämpar för stu­ denternas välmående, ett humanare arbetsliv, de sexuella minoriteter­ nas rättigheter och miljövänliga lösningar. ÅSS vill agera mot rasism, girighet och social orättvisa. Blev du intresserad? Kom med!

Ordförande Kai Alajoki kai.alajoki@abo.fi www.facebook.com/ SocialdemokratiskaStuderande

TOIMINTAKALENTERI Marraskuu: 15.–16.11. Liittokokous, Tampere 16.11.

SONK vuosien saatossa -seminaari, Tampere 16.11.

50-vuotisjuhlat, Tampere

Joulukuu: 3.–4.12. Studia 2013 -messut, Helsinki 5.12.

Uuden ja vanhan liittohallituksen yhteiskokous, Helsinki 5.12.

SONKin ja Demarinuorten glögit, Helsinki

Tammikuu: 11.–12.1. Liittohallituksen aloitusviikonloppu, Helsinki 17.–19.1. Järjestöpäivät, Helsinki & Tallinna

Lisätietoa tapahtumista ja toiminnasta www.sonk.fi.

www.tradeka.fi

Lahjoitus lapsille on lahja tulevaisuudelle Merkittävä osa Osuuskunnan yleishyödyllisistä lahjoituksista on kohdistettu lasten hyväksi tehtävään työhön.

Olemme tukeneet jo vuosien ajan sekä

Ensi- ja turvakotien liiton että Parasta Lapsille ry:n toimintaa. Kohteina ovat olleet niin perheväkivaltaa kokeneiden lasten aseman parantaminen kuin

vähävaraisten lasten leirikeskustoiminnan tukeminen. Tällä tiellä jatkamme edelleen.

32 |

A7 W1

JÄSENEKSI

POSTIMAKSU MAKSETTU

Haluan liittyä SONKin jäseneksi.

Haluan liittyä Demarinuorten jäseneksi.

TIETOA

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa SONKista.

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Demarinuorista.

TILAUS

Tilaan Debatin ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan tms.

Tilaan Debatin 30 euroa / vuosi.

En halua, että minulle lähetetään enää Debattia.

Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite.

Nimi ja syntymäaika Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Puhelinnumero Sähköposti Oppilaitos Päiväys ja allekirjoitus

Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Tunnus 5003105 00003 Vastauslähetys

DEBATTI 4/2013 SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI

OTA YHTEYTTÄ!