Debatti 4 /14

SOSIALI足 DEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI

NRO 4/2014

TEEMA: RAUHA

RAUHA

»When the whole world is silent, even one voice becomes powerful.« Malala Yousafzai

DEBATTI Debatti on Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry:n julkaisema itsenäinen mielipidelehti, jonka kannat eivät välttämättä edusta järjestön poliittista linjaa.

PÄÄTOIMITTAJA TIINA VESA TIINA.VESA@SONK.FI TOIMITUSSIHTEERI NOORA LUUKKA KIRJOITTAJAT KAI ALAJOKI, NELLI BARAN, MILLA GRANLUND, LASSI HÄRMÄLÄ, HANNA HUUMONEN, SALLA KARJALAINEN, ANETTE KARLSSON, NOORA KETTUNEN, JANI KOKKO, ARTHUR LOMARAINEN, NOORA LUUKKA, JOHANNES NIEMELÄINEN, NELLI NURMINEN, TUULIA PITKÄNEN, MARIA RYTKÖNEN, TIINA VESA YHTEYSTIEDOT SOSIALIDEMOKRAATTISET OPISKELIJAT SONK RY, SAARINIEMENKATU 6, 00530 HELSINKI WWW.SONK.FI GRAAFINEN ULKOASU FREDRIK BÄCK WWW.FREDRIKBACK.FI PAINO ERWEKO OY WWW.ERWEKO.FI ILMOITUSTEN MYYNTI NOORA LUUKKA PUH. 045 277 5070 PAASIHTEERI@SONK.FI

SISÄLLYS

4 PÄÄKIRJOITUS TIINA VESA 5 ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ 6 SUOMI EU:SSA 20 VUOTTA 7 TEEMA: RAUHA 8 SOSIALIDEMOKRAATIT RAUHAN ASIALLA NOORA LUUKKA 10 Ilmastonmuutos maailmanrauhan uhkana Salla Karjalainen 13 KOTINA PAHOLAISEN PUUTARHA Nelli Baran 15 Mediapropaganda. Nykyaika.

ARTHUR LOMARAINEN 16 Ydin sodasta Eetu Kinnunen 17 RAUHA VAATII KOMPROMISSEJA Tuulia Pitkänen 18 EPÄVARMUUS uhkaa yhteiskuntarauhaa Hanna Huumonen 19 Miesten asevelvollisus ei ole nykypäivää ANETTE KARLSSON

20 Amerikan imperiumin juuret – Yhdysvaltain asema globaalin ajan supervaltana Jani Kokko 22 Olemme ajautuneet luonnontilaan Maria Rytkönen 24 Moniarvoinen demokratia on tärkein rauhan työkalu Lassi Härmälä 27 När fredsrörelsen blev en personkult Kai ALAJOKI 30 Elämän vaikea rauha MILLA GRANLUND 31 Puheenjohtajan tilinpäätös ANETTE KARLSSON 33 KIRJA: Erkki Tuomioja: Siinä syntyy vielä rumihia JOHANNES NIEMELÄINEN 34 SONKIN PUHEENJOHTAJA­E HDOKKAAT ESITTÄYTYVÄT 36 YHTEYSTIEDOT 37 SONKIN EU ON… 38 SEURAAVASSA NUMEROSSA

4 | PÄÄKIRJOITUS

NATIONAAL ARCHIEF, DEN HAAG

Pääkirjoitus

Happy Xmas (War Is Over) So, this is Christmas. And what have you done? Another year over. And a new one just begun. And so this is Christmas. I hope you have fun. The near and the dear one. The old and the young.

K

un katselen tämän vuoden aikaisempia nu­ meroita, olen huomannut, että rauha on ollut läpileikkaava teema kaikissa lehdissä. Olemme kirjoittaneet sodista, konflikteista, rauhanlähettiläistä kes­ kuudessamme sekä matkoista maailman kolkkiin. Voisin jatkaa kirjoittamalla maailman pahuudesta ja kaipuusta rauhaan. Sen sijaan haluan antaa tilaa kuuluisuuksille, jotka ovat omalta osaltaan edistäneet maailman rauhan toteutumista.

A very merry Christmas. And a happy New Year. Lets hope its a good one. Without any fear.

And so this is Christmas. For weak and for strong. For rich and the poor ones. The road is so long.

Enpä neljännellä luokalla tiennyt John Lennonin ja Yoko Onon laulua laulaessani koulun joulujuhlissa, että lauloin toiveesta rauhaan Vietnamissa. Kappale pohjautui Lennonin ja Onon vuoden 1969 kampanjaan, jossa vaadit­ tiin julisteilla Vietnamin sodan päättymistä. New Yorkin kadut täyttyivät yksinkertaisista julisteista, joissa luki: War is Over! If you want it. Happy Christmas from John and Yoko. Kappale Happy X-mas (War is over) levytettiin vuon­ na 1971 ja sen jälkeen se on kuulunut joulun ikivihreisiin.

Vietnamin sota ei päättynyt vielä kappaleen julkaisuun, mutta sydämiin laulun sanoma jäi.

Itsensä sosialidemokraatiksi tituleerannut Bono on myös tunnettu rauhantyöstään ja hyväntekeväisyydestään.

Myönnän, että U2:n keikka Olympiastadionilla 2010 muis­ tutti minua monesta konfliktista ja sorrettujen kansojen puolustajista paremmin kuin Ylen uutiset. Tuntui päälle­ liimatulta näyttää videolla pätkiä sodista ja sorretuista, ja soittaa samalla 30 vuoden suosikkibiisit. Keikka kuitenkin kosketti, ja en varmasti ole ainut. Bono on luonut itsestään hyväntekijän brändin, jota voi kiillottaa aina tilaisuuden tullen. Mutta ainakin hän voi käyttää julkisuuttaan hyö­ dykseen ja tehdä maailmasta edes vähän paremman pai­ kan elää.

A very merry Christmas. And a happy New Year. Let's hope it's a good one. Without any fear. War is over. If you want it.

War is over. Now. Mietin tätä kirjoittaessani, että miten moni rauhan ja ih­ misoikeuksien puolestapuhuja on saanut surmansa sano­ mansa vuoksi. Tuntuu siltä, että viha ja vääryys voittavat aina. Sen takia onkin erittäin tärkeää, että Bonojen ja Len­ nonien lisäksi jokaisen pitää edistää ja puolustaa rauhan toteutumista omalla tavallaan, omassa lähipiirissään. Niin minäkin yritän!

Tiina Vesa PS: Kiitos tästä vuodesta. Toivottavasti se oli hyvä.

Kiitos Nelli, Anni, Noora ja Fredrik sekä kaikki muut kirjoittajat. Peace out!

Sanat kappaleesta Happy Xmas (War Is Over) (John Lennon, Yoko Ono, Plastic Ono Band)

And so happy Christmas. For black and for white. For yellow and red ones. Let's stop all the fight. And so happy Christmas. We hope you have fun. The near and the dear one. The old and the young.

DEBATTI 4/2014

ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ | 5

ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ Riikka Slunga-Poutsalo: »Feminismissä on vahvasti negatiivinen sävy. Ei se ole enää tänä päivänä sitä, että kannatat tasa-arvoa.«

#Oppilaskunnat #Peruskopoa #WTF

#Kokoomus #Sote

Helsingin Perussuomalaiset Nuoret 20.9.2014: Jarmo Keto, Helsingin Perussuomalaisten Nuorten puheen­ johtaja: ”Poliittiset nuorisojärjestöt eivät tarvitse yhtään uutta pelikenttää. Yliopistot ovat varoittava esimerkki: mittavia jäsenmaksuja käytetään kaikkeen muuhun kuin opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseen. ” Pakkojäsenyyden myötä opiskelijakuntien resurssit kas­ vavat. Tämä on huomattu myös puoluekentässä, jossa on herännyt kiinnostusta poliittisten listojen muodostami­ seen syksyn 2014 edustajistovaaleihin. Perussuomalaiset Nuoret ei aseta tämän syksyn ammattikorkeakouluvaalei­ hin poliittisia listoja ja toivoo, että myös muut järjestöt jät­ täisivät edustajistot opiskelijoiden edunvalvojiksi.

Yle.fi Uutiset 23.10. Kokoomuksessa on haluja lykätä soteuudistus suosiolla seuraavalle hallitukselle. Kimmo Sasi (kok.) ei usko, että eduskunta ehtii käsitellä sosiaali- ja ter­ veysuudistusta. Hankkeen siirtyminen seuraavalle halli­ tukselle sopii hyvin niille kokoomuslaisille, joita ei tyydytä yksityisten palveluntuottajien kohtelu.

#Feminismi Susanna Koski (kok.) kirjassa Punavihreä, sinivalkoinen: ”Niin sanotut naisten ja miesten palkkaerot, siinä merki­ tyksessä kuin termiä Suomessa yleisesti käytetään, johtu­ vat siitä, että miehet tekevät noin neljänneksen pidempää työviikkoa kuin naiset.

Puhe ’naisen eurosta’ pitäisi lopettaa [..] Se ei tuottaisi halutun kaltaisia lukuja ja veisi tarkoituksen valtavalta joukolta naisasialla ratsastavia poliitikkoja ja muita akti­ visteja” Riikka Slunga-Poutsalo (PS) HS.fi 13.10.2014: ”Femi­ nismissä on vahvasti negatiivinen sävy. Ei se ole enää tänä päivänä sitä, että kannatat tasa-arvoa. Sillä on sellainen sävy arkipuheessa, että haluat naisille enempi miesten kustannuksella. Suomessa naiset on niin tasa-arvoisia, että ne näyttääkin miehiltä. Ollaan ylpeitä siitä, että ollaan naisia. Meil on vähän tissiä ja meil on vähän makkaraa.

Että yritetään olla yhtä tasa-arvoisia kuin miehet tai vä­ hän tasa-arvoisempiakin. Se saa mut työntämään sormet korviin.”

#Kokoomus #Lastenvaunut Espoon valtuutettu Pia Kauma (kok) Länsiväylä-lehdessä 29.8.2014: ”Miksi maahanmuuttajaperheen pitää hankkia uudet rattaat sosiaalituella?”

#Kokoomus #Lapsivähennys #500000suomalaista Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty Verkkouutiset.fi 22.8.2014: – Kuinka moni suomalainen löytää itsensä ryh­ mästä, joka tienaa alle 2 100 euroa tai 2 600 euroa? Ne ovat pieniä keskituloisia.

#Kokoomus #Soidensuojeluohjelma #Normipurkutalkoot HS.fi 15.10.2014: Uusi ympäristöministeri Sanni GrahnLaasonen (kok.) on jäädyttänyt suonsuojeluohjelman, ja haluaa vielä selvityttää mahdollisuuksia edetä suojelussa vapaaehtoisuuden pohjalta.

Ville Niinistö (vihr.): ”Tämä on ennenkuulumatonta.

Ministeri itse pysäyttää hallituksen jo hyväksymän luon­ nonsuojeluohjelman, johon on olemassa rahatkin. En muista yhtään näin luontovihamielistä kommenttia yh­ deltäkään ympäristöministeriltä” Niinistön mukaan vapaaehtoisuuteen perustuva ”mini­ suojelu” ei toimi soiden kohdalla, koska suot ovat kokonai­ suuksia. ”Ei niistä voi suojella palasia.”

DEBATTI 4/2014

6 | DEBATTI

Suomi EU:ssa 20 vuotta

DEBATTI 4/2014

TEEMA | 7

TEEMA: RAUHA

WIKI: RAUHA Filosofisesti ajateltuna rauha on sodan, väkivallan ja sorron poissaoloa. Rauha on val­ tioiden tai muiden vastaavien välinen normaali sovinnon tila, sodan vastakohtana.

Sanalla tarkoitetaan usein rauhanpäätöstä tai rauhansopimusta, jolla kaksi tai useampi valtiota julistavat keskenään käymänsä sodan tai konfliktin lopetetuksi ja sovituksi.

Aselepoa kutsutaan useimmin välirauhaksi. Ellei neuvotteluissa päästä yhteisymmär­ rykseen rauhansopimukseksi, voidaan tehdä valmistava rauhansopimus. Erillisrau­ haksi kutsutaan tilannetta, jossa joku liittokuntasodan liittolaisista tekee rauhan aikai­ semmin kuin muut.

Pasifismi eli rauhanaate tarkoittaa sodanvastaisuutta ja pyrkimystä saavuttaa tavoit­ teet täysin väkivallattomin keinoin sekä ennaltaehkäistä konflikteja.

Rauhanmerkki on kansainvälisesti käytetty rauhan symboli. Se on muotoutunut englantilaisen Campaign for Nuclear Disarmament -kansalaisliikkeen logosta.

Lähde: Wikipedia

DEBATTI 4/2014

8 | TEEMA

SOSIALIDEMOKRAATIT RAUHAN ASIALLA

ERKKI TUOMIOJA Erkki Tuomioja (s. 1. heinäkuuta 1946) on Suomen ulkoministeri ja po­ liittisen historian dosentti Helsingin yliopistolla. Tuomioja on ollut kes­ keisiä sosialidemokraattisia poliitik­ koja jo 1970-luvulta lähtien, ja hän on toiminut lähes koko kansanedustajaaikansa eduskunnan ulkoasiainvalio­ kunnassa. Erkki Tuomioja on ulko­ poliittisessa toiminnassaan puhunut humanitaarisen kriisinhallinnan puolesta ja kansainvälisen yhteisön demokratisoitumisesta. 2010-luvun globalisaation tuomista vaikutuksista ja luomista kriiseistä Tuomiojalla on ehkäpä suomalaisen politiikan terä­vämpiä analyyseja. Tuomioja on myöntänyt että tulevaisuuden suu­ rimpia humanitaarisia katastrofeja on luultavammin ilmastonmuutok­

Martti Ahtisaari sen tuomat ongelmat, demokratian kriisit ja informaatiosota, kuin niin­ kään perinteinen aseellinen konflikti valtioiden välillä. Tuomiojalle on hiljattain myönnetty kunniatohtorin arvo Palestiinan yliopistossa kansain­ välisen humanitaarisen oikeuden alalta. ”… ymmärtämiselläkin on rajansa ja se ei saa johtaa sellaiseen kulttuu­ riseen relativismiin, jonka suojassa ihmisoikeuksien rikkominen olisi sallittua. Se että ymmärrämme miksi jotkut ajautuvat itsemurhapommitta­ jiksi tai miksi toiset ajavat muita ko­ dittomiksi uskoen olevansa Jumalan valittu, kansa ei saa johtaa näiden tekojen minkäänasteiseen hyväksy­ miseen.”

– Tuomioja

»Minua suututtaa, kun kansainvälinen yhteistyö on niin amatöörimäistä.

Sellaista amatöörimäistä näpertelyä, että hirvittää!«

DEBATTI 4/2014

Martti Ahtisaari (s. 23. kesäkuuta 1937) on Suomen tasavallan 10. pre­ sidentti ja yksi viimeisten vuosi­ kymmenien merkittävimmistä rau­ hanneuvottelijoista.

Ahtisaarelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2008. Ahtisaari aloitti uransa diplomaattina jo 1960-luvulla, jonka jälkeen hänen kansainvälinen tien­ sä on vienyt aina YK:n apulais- ja alipääsihteeriksi. Ahtisaari on ollut merkittävässä roolissa muun muassa Namibian ja Kosovon valtiollisessa kehityksessä.

Presidenttikautensa jälkeen Ahtisaari on jatkanut aktii­ vista toimintaansa rauhanneuvot­ telijana ja kansainvälisen politiikan keskustelijana. Ahtisaarta on kiitelty hänen pragmaattisesta asenteestaan rauhaan ja neuvotteluihin, ja hänen keskeinen ajatuksensa on ollut se että rauha on lopulta vain tahdon asia.

Vaikka Ahtisaari tunnetaankin sovit­ televana henkilönä, ei hän ole epäröi­ nyt ottaa kantaa poliittisesti arkoihin kysymyksiin kuten puolustaessaan Suomen NATO-jäsenyyttä. ”Minua suututtaa, kun kansain­ välinen yhteistyö on niin amatööri­ mäistä. Sellaista amatöörimäistä näpertelyä, että hirvittää! Ihmiset me­ nettäisivät yöunensa, jos tietäisivät.”

– Ahtisaari

TEEMA | 9

Anni Lahtinen

Yrjö Kallinen

Tarja Halonen

Anni Lahtinen ( s. 6. joulukuuta 1983) on Sadankomitean pääsihteeri ja entinen Sosialidemokraattiset opiskelijat – SONK ry.n pääsihteeri.

Hän on valmistunut maisteriksi La­ pin yliopistosta pääaineenaan kan­ sainväliset suhteet. Sadankomitea on pasifistinen ja antimilitaristinen rauhanjärjestö, joka on perustettiin vuonna 1963. Sadankomitea tekee työtä muun muassa aseidenriisun­ nan, yleisen asevelvollisuuden lak­ kauttamisen, ihmisoikeuksien sekä kansainvälisen yhteistyön lisäämisen eteen. Lahtinen on vaikuttanut SONK­ issa ja SDP:ssä puolustaen pasifismia, kansainvälistä solidaarisuutta ja ke­ hitysyhteistyötä, ja hän toimii SDP:n globaali- ja kehityspoliittisen työryh­ män asiantuntijasihteerinä. Sadan­ komitean pääsihteerinä Lahtinen on kasvattanut liiton roolia kriittisena asiantuntijajärjestönä. Lahtinen on kertonut olevansa sosialisti, pasifisti ja feministi. ”Konfliktit Gazassa, Itä-Ukrainassa ja Syyriassa osoittavat, että yksit­ täisten valtioiden asevarustelu ei ole mikään keino tai ratkaisu kun ta­ voitellaan kestävää turvallisuutta ja rauhaa. Vain kaiken voimankäytön lopettaminen ja neuvottelut voivat auttaa kriisien ratkaisemisessa.”

– Lahtinen

Yrjö Kallinen (15. kesäkuuta 1886 – 1. tammikuuta 1976) oli Suo­ men puolustusministeri ja rauhan­ aatteen puolustaja. Kallinen vastusti työväenkaartin aseistamista ja väki­ valtaisen vallankumouksen aloitta­ mista. Kallinen tempautui kuitenkin mukaan punaisten joukkoihin, ja oli useamman kerran lähellä teloistusta ja kuolemantuomiota. Lopulta hänel­ le langetettiin kuolemantuomio neljä kertaa, mutta niitä ei koskaan pantu täytäntöön vaan hän kärsi vankeus­ rangaistusta eri vankiloissa. Vuoden 1945 eduskuntavaaleissa Kallinen asetettiin häneltä itseltään kysymät­ tä SDP:n ehdokkaaksi, ja hän tulikin valittua eduskuntaan Turusta. Myö­ hemmin hän toimi ministerinä ja po­ liitikkona, edistäen aina pasifismiä ja rauhaa. Kallista pidetäänkin yhtenä keskeisimpinä vaikuttajina suomalai­ seen aseistariisunta-ajatteluun. ”Ainoa tie rauhaan on rauha, ainoa keino aseettomuuteen on aseetto­ muus. Ainoa todellinen rohkeus on rohkeutta katsoa silmästä silmään sitä, mikä seuraa rauhasta ja aseet­ tomuudesta, ihmisyyden toteuttami­ sesta omalta kohdalta.”

– Kallinen

Tarja Halonen (s. 24. joulukuuta­ 1943) on Suomen tasavallan 11. pre­ sidentti ja pitkäaikainen sosiali­ demokraattinen poliitikko. Halonen on puheenvuoroissaan pitänyt esille erityisesti oikeudenmukaisuuden, solidaarisuuden ja demokratian kä­ sitteitä, ja puolustanut aktiivisesti ke­ hitysyhteistyötä, sekä naisten ja tyt­ töjen asemaa. Halonen toimi muun muassa Kansainvälisen työjärjestön ILO:n asettaman Globalisaation so­ siaalisen ulottuvuuden maailman­ komission puheenjohtajana vuosina 2002–2004. 2009 Halonen valittiin maailman naisjohtajien neuvoston CWWL:n puheenjohtajaksi, ja elo­ kuusta 2010 lähtien Halonen on toi­ minut myös YK:n pääsihteerin aset­ taman kestävän kehityksen korkean tason paneelin rinnakkaispuheenjoh­ tajana. ”Ajatus siitä, että rauhan- ja kan­ sainvälisyyskasvatus on jotenkin suo­ malaisuuden murentamista, on kum­ mallinen. Suomi on osa maailman yhteisöä ja sellaisena varmasti pa­ remmin puolustettavissa yhteistyön kuin vastakkainasettelun keinoin.”

– Halonen Noora Luukka

DEBATTI 4/2014

10 | TEEMA

Ilmastonmuutos maailmanrauhan uhkana »Ihmisiä on paljon.

Ihmiset ovat tasa-arvoisia.

Joillakin on paljon hyvää.

Muillakin pitää olla paljon hyvää.

Siis kaikilla pitää olla paljon hyvää.

Mutta: kaikilla ei voi olla paljon hyvää, koska niin paljon hyvää ei maailmassa ole, että siitä riittäisi aivan kaikille.« Filosofi Timo Airaksinen

M

etsätalous on hyöty­ nyt ilmastonmuutoksesta.

Tutkimuksen mukaan il­ mastonmuutos on kiihdyttänyt met­ siemme kasvua neljänneksen. Näin uutisoi Helsingin Sanomat hiljattain. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näyttäytyivät hetken parrasvaloissa­ edukseen. Ilmiön vaikutukset yhteis­ kuntaan riippuvat kuitenkin luonnon­ ympäristön herkkyydestä ilmastote­ kijöille sekä muutosten suuruudesta ja nopeudesta. Suomessa saatamme hyötyä lämpenemisestä hetken, mutta merkittäviä negatiivisia vai­ kutuksia työntyy meille kansain­ välisen politiikan ja talouden myötä, sillä globaalisti ilmastonmuutoksen aiheuttamat haitat ovat hyötyjä­ mit­ tavampia.

Ilmastonmuutosta tapahtuu osit­ tain ihmisestä riippumattomista syistä, mutta se ei riitä selittämään ai­ kamme ilmastonmuutoksen nopeut­ DEBATTI 4/2014

ta ja seurauksia. Ihmisen toiminnan seurauksena ilmakehän kasvihuone­ kaasupitoisuus kasvaa aiheuttaen ilmaston lämpenemistä. Kasvihuone­ kaasuja, eli hiilidioksidia, metaania, ja dityppioksidia, syntyy esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käytössä energiantuotannossa ja liikenteessä.

Ilmastonmuutoksen seurauksena maapallon keskilämpötila nousee tavanomaista nopeammin. Lisäksi il­ mastonmuutoksen on arvioitu näky­ vän merenpinnan nousuna, luonnon monimuotoisuuden pienenemisenä, satojen heikkenemisenä, äärimmäis­ ten sääilmiöiden esiintymisenä, sekä trooppisten tautien leviämisenä.

Ilmastonmuutos ilmiönä ei 2010-lu­ vulla ole uskon asia. Se on todellinen, laaja-alainen ongelma, joka ei katoa vaikka hautaisimme päämme syvälle puskaan ja hokisimme sen olevan höpöä.

Ilmastonmuutos eri­ arvoisuuden lisääjänä Ilmastonmuutos on esimerkki yhteis­ maan ongelmasta. Se on tilanne, jos­ sa tuotannontekijöiden yhteiskäyttö johtaa kestämättömään kulutukseen.

Yhteiskäytössä yhteistä resurssia – yhteismaata eli tässä tapauksessa ilmaa – käyttäessään yksilö saa hyö­ dyn itselleen, mutta resurssin ku­ luminen ja kulumisesta aiheutuvat haitat jakautuvat kaikille. Tilanne johtaa taloudellisesti tehottomaan lopputulokseen, jossa kukaan ei ole tai ainakaan halua olla vastuussa ai­ heutuneista haitoista. Yhteismaan ongelmassa kuluttaja maksimoi oman etunsa.

Ilmastokysymys on paitsi ekologi­ nen myös rauhanpolittiinen. Elämme eriarvoistuneessa maailmassa, jossa hyvää ei riitä loputtomasti kaikille.

Korkean elintason tavoittelu ja ihan­ nointi on asettanut meidät kilpaile­ maan elintilasta, luonnonvaroista ja resursseista. Useat sodat syttyvät tä­ män kilpajuoksun myötä ja ilmaston lämmetessä kilpa kiristyy. Ilmaston­ muutoksen aiheuttamat muutokset ympäristöolosuhteissa aiheuttavat nälänhätää, epidemioita ja konflikte­ ja. Hätää pakenevat ihmismassat saa­ tetaan torjua sotilaallisesti ja oman onnensa varaan. Sodat myös itses­

TEEMA | 11

»Ilmastonmuutos ilmiönä ei 2010-luvulla ole uskon asia. Se on todellinen, laajaalainen ongelma, joka ei katoa vaikka hautaisimme päämme syvälle puskaan ja hokisimme sen olevan höpöä.«

sään tuhoavat luontoa. Esimerkiksi sotien aiheuttamat hiilidioksidipääs­ töt ovat valtavia puhumattakaan ai­ neellisesta tuhosta.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat haitallisimpia köyhissä kehitys­ maissa, joissa mahdollisuudet sopeu­ tua muuttuviin elinolosuhteisiin ovat heikot. Taloudellisten ja sosiaalisten vaikeuksien kietoutuminen osaksi ilmastonmuutoksen biofyysisiä vai­ kutuksia vaikeuttaa tarkkojen haitta­ ennusteiden tekemistä. Suomeen ilmastonmuutos voi vaikuttaa kasva­ vana ympäristöpakolaisten virtana.

Ilmastonmuutos aiheuttaa Suomeen pääasiassa heijastevaikutuksia: kun tilanne muissa maissa heikkenee, vaikuttaa se esimerkiksi meidän vien­ tiimme.

Hybris Tutkija Gregory Bateson nimesi ekologisille kriiseille kolme suurta selittäjää: teknologisen kehityksen, väestönkasvun ja länsimaisen kult­ tuurin vinoutuneet ajattelutavat ja asenteet, joita hän nimitti käsitteellä hybris. Hybris merkitsee kiittämät­ tömyyttä ja ylimielisyyttä, joka ajaa meidät tavoittelemaan aina vain enemmän. Hybriksen keskiössä on tyytymättömyys ihmisen rajallisuu­ teen ja tarve hallita ympäristöä. Ba­

teson alleviivaa, että kaikki kolme kriisin osatekijää ovat yhteydessä toi­ siinsa. Vain yhtä muuttamalla emme voi pelastaa ympäristöä. Väestönkas­ vu kiihdyttää teknologian kehitystä.

Teknologia edistää väestönkasvua ja vahvistaa hybristä. Jokainen tekijä on lisäksi itseään vahvistava. Mitä enem­ män väestö kasvaa, sitä enemmän uusia uhkia eloonjäämistä kohtaan kohdistuu. Mitä enemmän teknologi­ aa meillä on, sitä nopeammin syntyy uusia innovaatioita. Mitä enemmän uskomme omaan yliotteeseemme ympäristöstä, sitä enemmän valtaa meillä vaikuttaa olevan ja sitä uhkaa­ vampana ympäristö meille ja autono­ miallemme näyttäytyy.

Useat teoreetikot ovat pohtineet, miksi toimintaamme ohjaavat ajat­ telutavat eivät juurikaan ole muut­ tuneet jatkuvista ympäristöhaitoista huolimatta. Yhtenä selityksenä on pidetty sitä, ettei varsinaista globaa­ listi merkittävää ja riittävän suurta ekokatastrofia ole vielä tapahtunut.

Alueelliset katastrofit ovat keskit­ tyneet muualle kuin länsimaihin.

Esimerkiksi maailman pahimmin saastuneet alueet sijaitsevat Kiinassa, Intiassa, Perussa ja Sambiassa.

Toisena syynä on pidetty infor­ maatiotulvaa ja katastrofivaroituk­ siin turtumista. Kolmanneksi on esitetty, ettei ympäristön hälyttävä

tila ole yksinkertaisesti kyennyt lä­ päisemään hybristämme. Ihmisläh­ töinen ajattelu ja hallintaan perus­ tuva luontosuhde on saanut meidät kuvittelemaan elävämme erillään ekosysteemistä. Hyvinvoivassa länsi­ maisessa kulttuurissa maailma näyt­ täytyy rajattomien mahdollisuuksien ja loputtoman teknologisen kehityk­ sen näyttämönä. Ihmiskunnan histo­ ria on meille edistyksen ja sivistyksen riemumarssi. Ainutlaatuinen ja arvo­ kas ihminen hallitsee luontoa sekä muuta eläinkuntaa ja on hierarkian huipulla. Menestyvä yksilö luo lisäksi itse merkityksen ja paikkansa maail­ maan. Hyvinvointimme on kiinteästi yhteydessä materiaaliseen elinta­ soomme ja taloudellinen näkökulma hallitsee yhteiskunnallista sekä hen­ kilökohtaista päätöksentekoa. Asioita tarkastelemme mielellämme lyhyen aikavälin hyödyn näkökulmasta.

Opettelu uuteen ajattelutapaan Ilmastonmuutosta voidaan torjua laa­ jalla keinovalikoimalla aina kulutus­ tottumusten muutoksesta ympäris­ töverotukseen. Ympäristöpolitiikan­ tutkijat Miklós Antal ja Janne Hukkinen näkevät kognitiivisen lähesty­ mistavan avaimena ympäristöongel­ mien ratkaisemiseen. Yhteiskunnan  DEBATTI 4/2014

12 | TEEMA

»Ihmislähtöinen ajattelu ja hallintaan perustuva luontosuhde on saanut meidät kuvittelemaan elävämme erillään ekosysteemistä.«

kehityksen myötä ajattelumme on eriyttänyt ihmisen ja ympäristön.

Olemme tulleet näennäisesti ympä­ ristöstä vähemmän riippuvaisiksi.

Ihminen ei silti edelleenkään pärjää ilman luontoa. Tarvitsemme vettä, ilmaa ja ravintoa täyttääksemme pe­ rustarpeemme. Tilannetta voidaan nimittää ihmisajattelun kaksois­ sidokseksi. Kaksoissidos yhdistää subjektiivisen yksilöajattelun ja eko­ logisen systeemiajattelun. Sosiokog­ nitiiviseksi haasteeksi jää, kuinka opimme selviytymään yksilöllisen riippumattomuuden ja ekosysteemi­ riippuvuuden välisessä umpikujassa.

Kun ekologisten ongelmien syyksi paikannetaan ihmiskeskeinen ajat­ telu, voidaan kestävä elämäntyyli saavuttaa vain kulttuurisen ja sosiaa­ lisen muutoksen keinoin. Muutoksen tulisi olla päräyttävä: positiivinen ympäristökäyttäytyminen tulisi pal­ kita ja negatiivinen sanktioida tehok­ kaan oppimistuloksen saavuttami­ seksi. Muutoksen tulisi tarjota meille tunteita ja kokemuksia juurtuakseen.

Meidän on ankkuroitava individu­ aali ajattelu osaksi ideaa yhteisestä selviytymisestä ja hyvinvoinnista.

Ankkuroinnissa teknologia voi toimia DEBATTI 4/2014

palautekanavana; palkinnoksi voim­ me saada hyötyä elektronisen matka­ kortin käytöstä ja valojen automaat­ tinen himmeneminen on puolestaan välitön palaute luonnonvarojen rajal­ lisuudesta.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi meidän on oltava valmiita ajattele­ maan globaalisti ja lokaalisti saman­ aikaisesti. Tarvitsemme globaaleja toiminnan periaatteita ja sitoutumis­ ta niihin lokaalein toimintamallein.

Lisäksi tarvitsemme terävää ekolo­ gista älykkyyttä, jossa tunne ja tieto yhdistyvät.

Aiheesta lisää Antal, Miklós & Hukkinen, Janne (2010) The art of cognitive war to save the planet. Ecological Economics 69, s.

937–943.

Helne, Tuula, Hirvilammi, Tuuli & Laatu, Markku (2012): Sosiaalipolitiikka rajallisella maapallolla. Kelan tutkimuslaitoksen julkaisu. Helsinki.

Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma. SDP:n puoluekokous, Hämeenlinna 5.–7.6.2008. http://www.sdp.fi/images/ tiedostot/ohjelmat/ilmasto.pdf

Salla Karjalainen Kirjoittajalle rauha merkitsee mahdollisuutta laiskoihin aamuihin, villasukkiin ja teemukiin. Rauha on sitä, että elämme sovussa ja arvostamme erilaisuutta. Se on toisten kunnioitusta ja tunnetta siitä, että olen merkityksellinen ja oikein hyvä juuri sellaisena kuin olen.

TEEMA | 13

El Aaiún

Kotina Paholaisen puutarha

A

ava hiekkameri, taivaalla yksin liitelevä hauk­ ka, kuuma tappava aurinko. Voisi kuvitella vain ex­ treme-matkaajan hiekkasurffilauta kainalossaan viihtyvän tällaisessa ympäristössä. Tämä on kuitenkin pa­ kon sanelema koti parillesadalletuhannelle länsisahara­ laiselle sahrawille. Kaikkien ennakko-odotusten vastaises­ ti sahrawit ovat rakentaneet kotinsa ja selvinneet hengissä jo miltein 40 vuoden ajan Saharan hiekka-aavikolla.

Länsi-Sahara on viimeinen vielä voimissaan oleva Afri­ kan siirtomaa. Marokko on miehittänyt osaa Länsi-Saha­ rasta vuodesta 1976 alkaen. Marokon hallinnoimilla alu­ eilla on raportoitu rajuista ihmisoikeusrikkomuksista ja kansainvälisten ihmisoikeustarkkailijoiden läsnäolo alu­ eella on järjestelmällisesti estetty vielä tänä päivänäkin.

Marokko on rakentanut 2720 kilometria pitkän miinoite­ tun muurin estääkseen alkuperäiskansan liikkumisen Ma­ rokon ja Algerian välillä. Muuri jakaa historiallisen LänsiSaharan maa-alueen kahteen osaan – Marokon puoleen ja Polisarion hallinnoimaan alueeseen.

Terroristeista demokratian kehittäjiksi Polisario on länsisaharalainen vapausliike. Se aloitti toi­ mintansa puolustaakseen sahrawien oikeutta elämään ja omaan kotimaahansa Marokon hirmuvaltaa vastaan. Po­ lisario on sittemmin luopunut aseellisesta toiminnasta.

Marokon valtio on julistanut Polisarion terroristijoukoksi ja vaatii myös kansainvälisiä yhteisöjä luokittelemaan Polisarion terroristijärjestöksi. Polisario on ollut mukana kehittämässä Länsi-Saharan pakolaishallitusta. Pakolais­ hallitus toimii Algerian puolella pakolaisleireillä. Sahra­

weilla on siten olemassa demokraattisesti toimiva hallitus, muttei omaa maata.

Algeria on antanut suojaa alueelta paenneille sahra­ weille miehityksen alkuajoista lähtien. Sahrawit pakenivat vuoden 1976 vallankaappausta satojen kilometrien päähän aina Atlantin valtamereltä asti. Useimmiten matka taitet­ tiin yöaikaan ja jalan. Ne sahrawit, jotka selvisivät kuu­ muudesta, janosta, nälästä, ja Marokon armeijan tulituk­ sista, ovat rakentaneet kotinsa hiekasta keskelle Saharan autiomaata.

Kesäpäivisin lämpö nousee 50 asteeseen hiekka-aa­ vikolla. Talviöisin hyytävä kylmyys koettelee asukkaita.

Luonto tarjoaa niukasti luonnonvarojaan – elintarvikkeek­ si hyödynnettävää kasvistoa tai eläimistöä on niukasti ja juomavettä tuskin ollenkaan. Käytännössä kaikki ravinto on tuotava muualta. Pakolaisleirin alkuaikoina sahrawit asuivat teltoissa. Sittemmin teltat ovat vaihtuneet savitii­ listä rakennettuihin mataliin rakennuksiin. Pakolaisleirit ovat pikkuhiljaa kehittyneet savesta rakennetuiksi kau­ pungeiksi. Tätä Jumalan hylkäämää maailmankolkkaa asuttaa nykyään noin 200 000 asukasta kuudessa savitiili­ kaupungissa. Asukkaat ovat vieläkin evakossa Paholaisen puutarhassa odottaen kotiinpaluuta.

Länsisaharalaisten suurin toive on saada kansanäänes­ tys, jossa päätettäisiin maan itsenäisyydestä. Vuonna 2003 Marokko hylkäsi YK:n laatiman rauhansuunnitelman mie­ hitetyllä alueella, joka edellytti muun muassa äänestyksen toteuttamista Länsi-Saharan itsenäisyydestä. Marokko on kahdessa merkittävässä asiassa eri mieltä YK:n kanssa.

Marokko ei ole valmis myöntämään Länsi-Saharalle itse­ näisyyttä. Marokko haluaisi kansanäänestyksen päättä­  DEBATTI 4/2014

14 | TEEMA

Kuvassa Länsi-Saharan pakolaishallituksen kulttuuriministeri Khadija Hamdi ja Nelli Baran. Hamdi vieraili Suomessa tammikuussa 2013.

»Länsisaharalaisten suurin toive on saada kansanäänestys, jossa päätettäisiin maan itsenäisyydestä.« vän liitetäänkö Länsi-Sahara osaksi Marokkoa tai myönnetäänkö LänsiSaharalle määräajaksi rajoitettu itse­ määräämisoikeus joistakin poliitti­ sista asioista. Toinen erimielisyyden kohde on äänestäjäluettelo. Marokko on siirtänyt asukkaitaan Länsi-Saha­ ran alueelle ja haluaa myös näiden siirtolaisten saavan äänioikeuden vaaleissa. Näitä siirtolaisia on suurin piirtein puolet kaikista Länsi-Saha­ ran asukkaista. Tällä hetkellä neuvot­ telut ovat jäissä.

Nainen, sota ja tasa-arvo Sahrawit ovat pääsääntöisesti musli­ meita. Monesti länsimaissa yhdiste­ tään sukupuolten välinen epätasa-ar­ vo osaksi islamia. Epätasa-arvo ei ole lähtöisin uskonnosta vaan tapakult­ tuurista. Länsisaharalaiset sahrawit ovat erinomainen todiste tästä. Neljä­ kymmentä vuotta sitten sodan ja pa­ kolaisuuden alettua sahrawimiehet puolustivat kotejansa ja heimojansa veitset ja puukalikat kädessä. Monet DEBATTI 4/2014

heistä päätyi marokkolaisten tykkien ruoaksi. Sodan jatkuessa naisten tuli huolehtia pakolaisleirin ylläpitämi­ sestä ja kehittämisestä miesten soti­ essa.

Sota, kaikessa kurjuudessaan, on pakottanut naiset toimimaan yh­ teiskunnan täysivaltaisina jäseninä.

Naiset ovat rakentaneet pakolaiskau­ pungit hiekasta miesten puolustaessa niitä. Pakolaiskaupungeissa on hyvin vähän aktiviteetteja, joten naiset ovat oppineet koulutuksen ja yhteiskun­ nallisen vaikuttamisen salat. Nuoret hakevat korkeamman koulutuksen joko Algeriasta tai ulkomailta. Opin­ tojen jälkeen he palaavat koteihinsa pakolaisleireille. Sahrawinuoriso on korkeasti koulutettua ja valmista ot­ tamaan vastuun oman valtionsa tule­ vaisuudesta.

Länsi-Saharan kulttuuriministeri Khadija Hamdi kävi Suomessa tam­ mikuussa 2013. Hamdi on itse kävellyt Atlantin valtameren rannalta Saha­ raan paetessaan Marokon armeijaa.

Hän on ollut mukana kehittämässä

pakolaisleireistä toimivia organisaa­ tiota. Hamdilla on pitkä poliittinen historia. Hän kannustaa nuoria opis­ kelemaan ja toimimaan aktiivisesti yhteiskunnassa. Länsi-Saharassa nai­ nen ja mies ovat tasa-arvoisen tar­ peellisia eloonjäämiskamppailussa.

Toivo omasta maasta hiipuu Saharassa hiekka ei lopu koskaan, mutta sahrawien tiimalasissa hiekka on valumassa loppuun. Viime vuo­ sina ei ole ollut nähtävissä kehitystä kansanäänestyksen toteuttamisen suuntaan. Pakolaisleirit tulevat toi­ meen ainoastaan ulkomaalaisen ke­ hitysavun turvin. Kehitysavun määrä hiipuu vuosi vuodelta. Kohta sahrawit on unohdettu yksinäisyyteensä kes­ kelle Saharan autiomaata. Tärkein tuki, jonka voimme sahraweille ja Länsi-Saharalle antaa on auttaa heitä järjestämään pitkään odotettu kan­ sanäänestys Marokon valtaamista alueista. Sahrawit ovat valmistautu­ neet 40 vuotta omaa demokraattista valtiotaan varten. Nyt on heidän ai­ kansa päästä takaisin kotimaahan.

Nelli Baran Globaalin rauhan puolesta.

TEEMA | 15

Mediapropaganda.

Nykyaika.

Elämme 2010-lukua. Nykyisin, kun halutaan lukea uu­ tiset, emme mene kioskiin ostamaan päivän lehteä, emme lue teksti-tv:tä, ja yhä usein televisio toimii tietokoneruu­ tuna. Saamme uutiset internetistä. Siitäkin on aikaa, kun netin käyttö oli staattista. Nykyisin kaikkiin online-palve­ luihin päästään reaaliajassa mobiililaitteiden avulla, jotka ovat aina mukanamme.

Vielä vuosi sitten kukaan ei voinut kuvitella, että nykyi­ sissä, nykyaikaisen teknologian olosuhteissa olisi paikkaa propagandalle ja ihmisten mielipiteisiin vaikuttamiselle joukkotiedotusvälineiden kautta. Tämän vuoden tapah­ tumat osoittivat, että cyber-sota on mahdollinen, ja Suo­ meen perustetaan cyber-sodan vastainen yksikkö.

Vuoden alussa, Kiovan Maidan-aukion vallankumouk­ sen jälkeen Venäjän median toimintaa voidaan vahvasti nimetä propagandaksi. Tuntui siltä, että joku oli vaan an­ tanut määräyksen, ja kaikki maan joukkotiedotus­välineet alkoivat laulaa samaa hymniä, niin kuin ne olisi jo aikoja sitä kappaletta harjoitelleet. Kuoro koostui sähköisestä mediasta, paperimediasta, radioasemista. Oli toki poik­ keukset, kuten suosittu internetjulkaisu lenta.ru. Mutta pian lenta:n koko henkilökunta vaihdettiin. Vanha hen­ kilöstö entisen päätoimittajan johdolla on perustanut uuden Medusa-nimisen uutistoimiston ulkomaille, Latvi­ aan. Vaihtoehtoisen mielipiteen omaava televisiokanava TVRAIN oli poistettu kaapeliverkoista ja kanavapaketeista samoihin aikoihin. Nykyisin kanava toimii internetissä.

Käsi kädessä propagandan kanssa kulkee sensuuri. On tullut jälleen aiheita, joista ei ”suositella” puhua. Tai puhu­ minen voi johtaa ikäviin seurauksiin. Propagandan tunto­ merkkejä ovat tulkinta ja arvostelu, kun taas uutisten pitää antaa vain yleistä informaatiota. Propaganda pyrkii vai­ kuttamaan tunteisiin. Jos miettii keskivertaista venäläistä ihmistä, joka ei käytä aikaa eri lähteistä esimerkiksi netistä

peräisin oleviin uutisten vertailuun. Hän kuuntelee ra­ diosta päivän aiheita ajaessa autolla, tai katsoo työpäivän jälkeen kotisohvalla televisiota. Hän ei voi edes tietää toi­ sen näkökulman olemassaolosta. Tämä selittää huikeat valtiojohdon kannatusluvut, ja sitten on pieni prosentti niitä, jotka eivät hyväksy maan nykyistä ulkopolitiikkaa.

Propagandan toimivuus ilmenee väestön mielipiteissä.

Venäläiset pitävät USA:ta syyllisenä kaikkiin heidän ongel­ miin. Suhtautuminen Eurooppaan on muuttunut negatii­ viseksi. Kiinasta on tullut paras ystävä. Eräs esimerkilli­ nen tapaus on tapahtunut englanninkielisen Russia Today TV-kanavan suorassa lähetyksessä, kun toimittaja lukiessa uutisia nosti katseensa kameraan päin ja sanoi, ettei hän tule lukemaan tätä (******). Ja lähti pois. Myös eräs val­ takunnallinen TV-kanava oli uutisoinut pommituksesta Ukrainan kaupungissa ja ruudulla näytettiin katu täynnä ruumiita. Myöhemmin paljastui, että videomateriaali oli jo nähty aikaisemmin, Tshetshenian sodan aikana. Mo­ nesti on todettu, että videopätkät ovat pelkkää teatteria ja kaduilla haastatellaan näyttelijöitä.

Lopuksi. Kaikki tämä, osoittaa, että ensinnäkin Venäjän nykyinen valtiomuoto on vaikea nimetä demokratiaksi.

Maa on kääntymässä poispäin lännestä ja sulkeutumassa.

Sananvapaudelle ei ole enää tilaa. Onko USSR tekemässä comebackia?

Arthur Lomarainen Rauha on elämän tasapaino ja tulevaisuuden edellytys. Rauha on vakaus – luovuuden perusta.

DEBATTI 4/2014

16 | TEEMA

»Todennäköisin käyttäjä ydinaseelle olisikin terroristiryhmän ohella Pohjois-Korean kaltaisen epävakaan ja eristäytyneen valtion johtaja.«

Ydin sodasta Vuoden 1991 jälkeen aikuistunut sukupolvi on tottunut ajattelemaan ydinsodan uhkaa historiaan jääneenä kylmän sodan haamuna. Suurvalto­ jen sotilaallinen vastakkainasettelu katosi kahdeksi vuosikymmeneksi lähes täysin poliittiselta agendalta.

Korkeintaan spekuloitiin, missä sel­ lainen voisi uudelleen syntyä, vai oli­ siko se keskinäisriippuvuuden maail­ masta kokonaan kadonnut.

Pahimpana ydinsodan uhkana kylmän sodan jälkeen pidettiin sitä, että jokin terroristijärjestö pääsisi käsiksi jonkin suurvallan ydinasee­ seen, joka olisi unohdettu varastoon pölyttymään. Paljon epätodennäköi­ sempänä, mutta mahdollisen rajoissa olevana pidettiin sitä, että ennakko­ varoitusjärjestelmien tekninen vika aiheuttaisi väärän hälytyksen, ja joh­ taisi ydinsodan syttymiseen vahin­ gossa.

Ukrainan kriisi ja sen eskaloitumi­ nen lähes julistamattomaksi sodaksi tuntuvat palauttaneen menneisyy­ den uhkakuvat nykypäivään. Ihmiset ovat heränneet siihen, että edelleen ainakin joidenkin valtiomiesten mie­ lissä kummittelee yhä menneen suur­ valtapolitiikan logiikka etupiireineen ja strategisine intresseineen. Niiden katsotaan ylittävän kansojen itse­ määräämisoikeuden ja demokratian kaltaiset ihanteet.

sejään riittävänä syynä laukaista oh­ juksensa? Tuskin kovinkaan. Ydin­ pelotteen rakentuminen täydellisen tuhon pohjalle tekee konfliktin voit­ tamisesta suoralla konfrontaatiolla järjettömän ajatuksen. Tämän takia kyynikot ovat jopa esittäneet ajatuk­ sen ydinaseiden rauhaa edistävästä vaikutuksesta suurvaltasotien ehkäi­ sijänä.

Suurin riski onkin se, että aiem­ min kuvattu tekninen häiriö yhdistyy muutoin kärjistyneeseen konfliktiin tai tilanteeseen, jossa toinen osapuoli kokee tulleensa ajetuksi täydellisesti nurkkaan. Silloin halu viedä vastus­ taja itsetuhoisessakin hyökkäyksessä mukanaan saattaisi käydä etenkin itsevaltaiselle johtajalle vastustamat­ tomaksi. Todennäköisin käyttäjä ydinaseelle olisikin terroristiryhmän ohella Pohjois-Korean kaltaisen epä­ vakaan ja eristäytyneen valtion joh­ taja.

Tällainen rajoitettujen, selviydyt­ tävissä olevien hyökkäysten mah­ dollisuuden kohoaminen suhteessa täysimittaiseen sotaan asettaa ky­ seenalaiseksi rauhanliikkeen perin­ teisen vastarinnan väestönsuojeluoh­ jelmille, joiden katsottiin levittävän väestön keskuuteen väärää uskoa mahdollisuudesta selviytyä ydinso­ dasta.

sotakäsikirjansa Vom Kriege, josta tuli sodan poliittisen tutkimuksen klassikko. Siihen viittasi myös ydin­ aseanalyytikko Herman Kahn an­ taessaan MAD-doktriinin esitelleelle teokselleen nimen On Thermonuclear War. Hän koki sodankäynnin luon­ teen muuttuneen atomiajalla totaali­ sesti.

Minä taas puolestani erotin vain sanat toisistaan, koska sodan ydin on, että sota ei muutu koskaan. Riippu­ matta siitä, millä aseilla se käydään, on aina keskeisempää pyrkiä purka­ maan konfliktin syyt ennen sen eska­ loitumista. Toisessa maailmansodas­ sa surmattiin 50 miljoonaa ihmistä, pääosin aseilla, jotka oli keksitty jo edellisen sodan aikana. Ruandalaiset eivät tarvinneet miljoonan maanmie­ hensä surmaamiseen sadassa päiväs­ sä juuri kiviä ja keppejä kummempaa aseistusta.

Ydinsodan uhka yllämme ei perus­ tu niinkään itse ydinaseisiin, vaan ihmisiin ja ihmisyhteisöiden välisiin ristiriitoihin jotka ylläpitävät epä­ luottamusta ja halua pitää yllä pelo­ tetta. Aseistariisuntaa keskeisempi tavoite tulisikin olla sodanhalusta riisuminen ja yhteiskuntien militari­ saation purkaminen.

Eetu Kinnunen Kirjoittaja ei hae mihinkään

Onko sodankäynti muuttunut?

SONKin tehtävään, koska on

Ydinsodan pelko?

Kuinka todennäköistä sitten on, että suurvallat pitäisivät risteäviä intres­

Preussilainen upseeri Carl von Clausewitz kirjoitti 1800-luvun alussa

kellariinsa.

DEBATTI 4/2014

liian kiireinen hamstratessaan selviytymistarvikkeita

TEEMA | 17

Rauha vaatii kompromisseja Kun kasvavan työväen ahdinko kävi liian suureksi, syntyi ympäri maailmaa poliittisia liikkeitä tilan­ teen korjaamiseksi. Osa lähti aseel­ lisen vallankumouksen tielle, toiset tyytyivät maltilliseen linjaan.

Kun Euroopassa oli sodittu tuhoi­ sasti jo toisen kerran 30 vuoden sisään, syntyi erilaisia ajatuksia tilanteen ­estämiseksi. Kehitettiin taloudelli­ seen yhteistyöhön nojaava poliittinen malli, joka on toistaiseksi haudannut mantereen syvät ristiriidat.

Konflikti on ollut läsnä jokaisessa suuressa yhteiskunnallisessa mur­ roksessa. Se mikä vaihtelee, on siihen suhtautuminen. Toisaalta on puolu­ eita, jotka yrittävät hyötyä konflik­ teista: joko pyrkimällä haluamaansa muutokseen esimerkiksi väkivallan keinoin tai esimerkiksi vahvistamalla ristiriitaisia rakenteita, jotka hyödyt­ tävät omia jäseniään eniten.

Toisinkin voi toimia. Sosialidemo­ kratia ja maltillinen vasemmisto­ politiikka on aina tähdännyt ennen kaikkea konfliktien sovittamiseen.

Sosialidemokraattiset puolueet ovat pääsääntöisesti valinneet rauhan­ omaisen muutoksen tien, parlamen­ tarismin tien ja demokratian tien.

Mitä se tarkoittaa käytännössä?

Olof Palme on puhunut paljon

kompromissien politiikasta. Ruotsin sosialidemokraateille enemmistö­ parlamentarismi tarvittaessa komp­ romisseja tekemällä oli tapa sovittaa yhteen rauhanomainen kehitys ja so­ siaalinen vallankumous.

Nykypäivän sosialidemokraateille se tarkoittaa, ettei kaikkia omia ta­ voitteita voida hakata kiveen. Sosiali­ demokraattien pitäisi katsoa yhteis­ kunnan kokonaisetua ja kehitystä, ei tiettyjen eturyhmien etujen ajamista.

Meitä syytetään usein värittömäksi ja hajuttomaksi valtionhoitajapuo­ lueeksi, osin ehkä aiheesta. Samalla kuitenkin juuri tämä maltillinen linja on ollut takaamassa suomalaisen­ kin hyvinvointivaltion kehittymisen rauhanomaisesti. Suomessa ja poh­ joismaissa rauha on rakennettu in­ stituutioihin: Kelaan, kolmikantaan ja maksuttomaan koulutukseen. Vain instituutiohin sidottu sosiaalinen muutos on pysyvää.

Rauhaa ei ehkä sittenkään pidä nähdä vasemmistopolitiikan pää­ määränä – vaan sen lopputuloksena.

Niin kansallisen yhteiskunnan kuin kansainvälisen yhteisön vallitsevat konfliktit voidaan lopulta sovittaa yh­ teen rauhanomaisin keinoin ja demo­ kratian avulla.

Entäpä tulevaisuudessa? Voidaan

nähdä, että uudet ristiriidat nostavat pääätän. Eri väestöryhmien kehitys eriytyy esimerkiksi terveydessä. Yhä suurempi osa talouden arvonlisästä on valunut viime vuosikymmeni­ nä yhtiöiden omistajille – ei niiden työntekijöille. Maailmanpoliittinen tilanne on sekin muuttunut ja jopa kiristynyt.

Sosialidemokraattien ei kuitenkaan tule kaivaa esiin sotakirvettä. Vallan­ kumous on hyvä retorinen heitto, mutta oikea edistys tapahtuu vain hitaasti kiiruhtamalla. Neuvottele­ malla ja diplomatialla saavutetaan parempi lopputulos kuin uhittele­ malla ja varustautumalla. Sosialide­ mokratia voi joskus näyttää tylsältä, mutta lopulta se on jatkuvan rauhan paras tae.

Tuulia Pitkänen

PJ-­E HDOKAS! LUE LISÄÄ: S. 35.

DEBATTI 4/2014

18 | TEEMA

Epävarmuus uhkaa yhteiskuntarauhaa

Aloitin tämän jutun kirjoittamisen näpyttelemällä hakukoneeseen sanat ”Milloin yhteiskuntarauha järkkyy Suomessa?”. Viidennessekunnissa sain 4 410 tulosta ja opin, että yhteiskuntarauha järkkyy jossain vuoden 2013– 2030 välillä. Syynä on ”uusi sukupolvi viherterrorikom­ munisteja”, jotka ovat pahoittaneet mielensä hyvinvointi­ yhteiskuntamme leikkauspolitiikasta.

Toiset pitävät yhteiskuntarauhan järkkymistä Suomessa mahdottomuutena. Pessimistisimmät kommentoijat sen sijaan uskovat yhteiskuntarauhan järkkyvän, kun riittä­ vä määrä kansalaisia on vailla ruokaa tai asuntoa. Silloin rikollisuus lisääntyy ja viha poliisia, pankkeja ja poliitik­ koja kohtaan kasvaa. Lopulta syttyy luokkasota. Kenen syy se on?

Nälkä, mikä ihana tekosyy!

Lama inspiroi ääriajattelua. Etsiessään syntipukkia omaan ahdinkoonsa, tulee helposti osoittaneeksi sormellaan tois­ ta ihmistä, ryhmää tai instituutiota: tämä on teidän syyn­ ne. Pitkäaikaistyöttömyys ja velallisuus voi pahimmillaan näkyä kansalaistottelemattomuutena tai jopa rikollisuu­ tena, joka nousee poliittisen akselin molemmista päistä ja sen ulkopuolelta. Teroitetaan astaloita ja terrorisoidaan maahanmuuttajia. Koska se on niiden syy.

Oikeistolainen leikkauspolitiikka kasvattaa ihmisten, yhteisöjen sekä yritysten epävarmuutta ja samalla uhkaa yhteiskuntarauhaa epäsuorasti lieveilmiöidensä kautta.

Vasemmiston on tarjottava rinnalle uskottava vaihtoehto kansalle – vaihtoehto, joka vahvistaa tulevaisuudenuskoa ja vakauttaa yhteiskuntaa.

DEBATTI 4/2014

Sillä kun kuluttajat eivät uskalla kuluttaa, yritykset eivät uskalla investoida, uusia työpaikkoja ei synny, eikä talous­ kasvu lähde käyntiin. Epävarmuus tuottaa irtisanomisia, mikä taas vahvistaa epävarmuuden kierrettä. Kierre nos­ taa populismin pintaan.

Raha ei liiku, kun Suomen kaltaisessa pienessä kansan­ taloudessa kaikki säästävät samaan aikaan. Silloin yrityk­ sillä ei ole maksuhaluisia asiakkaita, ne eivät voi työllistää eikä verotuloja synny.

Oikeus onnistua, mutta myös epäonnistua Epävarmuus ei kannusta riskinottoon. Kuitenkin yrittä­ jyyteen kuuluu aina riski. Sen vaikutusta yrittäjän henkilö­ kohtaiseen hyvinvointiin voidaan vähentää parantamalla yrittäjien sosiaaliturvaa. Yrityksen perustamisen ja sen laajentamisen aiheuttaman epävarmuuden vähentämi­ nen vahvistaisi yrittäjyyden kannustimia. Nyt yrittäjän ai­ noat vaihtoehdot ovat onnistuminen ensimmäisellä yrit­ tämällä tai elämän mittainen konkurssivelka.

Lopttomilta vaikuttavat yt-neuvottelut eivät riivaa vain yksityisen sektorin työntekijöitä, vaan myös julkisen sek­ torin työntekijöitä halutaan irtisanoa. Se on omiaan li­ säämään epävarmuuden ja turvattomuuden kokemusta.

Jokainen joutuu pelkäämään työpaikkansa menettämistä.

Taloudellisesti epävakaina aikoina tarvitaan nimenomaan takeita työpaikan säilymisestä ja suojaa irtisanomisilta.

Syyttely ja toiseuden tunnistaminen alkaakin pelosta.

Kukaan ei hyödy epävarmuuden kasvusta ja laman pitkittymisestä. Yhteiskunnan on oltava sellainen, että jokainen voi luottaa tulevansa taloudellisesti toimeen ja

TEEMA | 19

Miesten asevelvollisus ei ole nykypäivää

selviävänsä menoistaan nyt ja tu­ levaisuudessa. Siksi julkisen vallan on annettava selkeä signaali, jolla se katkaisee epävarmuuden kierteen ja turvaa yhteiskuntarauhan. Julkinen valta voi olla pelastajamme ja rauhan­ turvaajamme.

Hanna Huumonen Kirjoittaja on pesunkestävä pasifisti ja innokas googlettaja.

PS: Alussa mainitun googlailuni kolmas hakutulos oli Jyri Hännisen uutisanalyysi vuodelta 2013 yhteiskuntarauhan järkkymisestä Euroopassa. Hänninen kirjoittaa: ”Pa­r as­t a lää­ket­t ä on saa­d a ta­l ous käyn­t iin ja ih­m i­s et töi­h in. Pit­k ä työ­p äi­v ä ja sen pääl­l e hy­v ä päi­v äl­l i­n en pi­t ä­v ät ih­m i­s et yleen­s ä rau­h al­l i­s e­n a.” Hännisen esittämä lääke on myös toimiva rokote: se voi ennaltaehkäistä epidemian synnyn, yhteiskuntarauhan murtumisen.

PJ-­E HDOKAS! LUE LISÄÄ: S. 34.

Suomessa kaikilla miehillä on asevelvollisuus. Nai­ silla ei samanlaista velvoitetta ole. Järjestelmä on epäoi­ keudenmukainen ja se ei edistä tasa-arvoa. Sodan tai krii­ sitilanteen aikana tarvitaan sekä miehiä, että naisia. Ei ole tarkoituksenmukaista kouluttaa pelkästään yhden suku­ puolen edustajia puolustamaan maatamme. Siksi Suomen tuleekin siirtyä yhtenäiseen sukupuolineutraaliin kansa­ laispalvelusjärjestelmään.

Kansallisena puolustusratkaisuna yleinen asevelvollisuus on palkka-armeijaa kestävämpi vaihtoehto, sillä se tukee demokraattista osallistumista turvallisuuspolitiikkaan ja korostaa puolustusvoimien kansallista luonnetta. Rangais­ tusluonteinen siviilipalvelus sen rinnalla tulee kuitenkin lakkauttaa.

Tulevaisuudessa kaikki nuoret, sukupuolesta riippumat­ ta, tulee kutsua kutsuntoihin, joissa nuorten terveydentila tarkastetaan. Jokaisen nuoren tulee osallistua vähintään puolen vuoden pituiseen kansalaispalvelukseen. Kansalais­ palvelus sisältää neljä osiota; asellinen, siviili, kriisinhallin­ ta ja kehitysyhteistyö. Jokaisella nuorella on mahdollisuus valita missä muodossa kansalaispalvelus suoritetaan. Kan­ salaispalvelukseen sisältyisi myös kaikille pakollinen ensi­ apu- ja paloturvallisuuskoulutus.  DEBATTI 4/2014

20 | TEEMA

Asepalvelus toimisi nykyisellä tavalla, sisältäen jatkossa myös mahdollisuuden spesialisoitua kyberturvallisuuteen.

Siviilipalvelukseen sisältyisi hoiva-alan, rakennusalan, ra­ vintoalan tai it-alan työtehtäviä, esimerkiksi työharjoittelun muodossa. Kehitysyhteistyöpalvelukseen sisältyisi erilaisia kehitysyhteistyöprojekteja, joiden avulla pyritään vähentä­ mään esimerkiksi nälänhätää, epidemioita ja ilmastopako­ laisuutta. Kriisinhallintapalvelus sisältäisi koulutusta siitä miten ihmisten tulee toimia erilaisissa kriisitilanteissa, ku­ ten suuronnettomuuksissa, metsäpaloissa ja öljykatastro­ feissa.

Kansalaispalveluksen lopussa jokaisen nuoren tulevaisuu­ den suunnitelmat kartoitetaan ja hänelle tarjotaan opintoja uraohjausta. Kaikille yhteisen kansalaispalveluksen avulla vahvistetaan koko ikäluokan kansalaisosaamista ja saadaan kuva koko ikäluokan terveydentilasta. Pelkästään miehille suunnattu asevelvollisuus ei ole nykypäivää. Norja päätti ottaa sukupuolineutraalin asevelvollisuuden käyttöön ensi vuonna. Se koskee vuonna 1997 ja sen jälkeen syntyneitä naisia ja miehiä. Suomessa ei samanlaiseen malliin tule siir­ tyä vaan Suomessa on otettava käyttöön sukupuolineutraali kansalaispalvelus, joka edistää tasa-arvoa ja turvallisuutta – se on nykypäivää.

Anette Karlsson Kirjoittaja on Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry:n puheenjohtaja

DEBATTI 4/2014

U

utisia seuratessa huomaa helposti, ettei ole olemassa sellaista konfliktia tai kriisiä, jossa Yhdysvallat ei olisi suoraan tai epäsuoraan osallisena. Viimeaikoina tämä on näkynyt mm. Ukrainassa, Syyriassa ja Länsi-Afrikassa, siellä le­ viävän ebola-epidemian myötä.­ Keskinäisen riippuvuuden maail­ massa Yhdysvaltain voimatoimet näyttäytyvät usein kansallisen edun tavoitteluna ja piittaamattomuutena kansainvälisestä oikeudesta. Varsin­ kin eurooppalaisten vasemmisto­ intellektuellin piirissä Yhdysvallat nähdään edelleen imperialistisena suurvaltana, jonka pyrkimyksenä on amerikkalaisen hegemonian ulotta­ minen kaikkialle maailmassa. Har­ voin kuitenkaan pyritään syvällisesti analysoimaan ja ennen kaikkea ym­ märtämään Yhdysvaltain harjoitta­ man ulkopolitiikan taustalla vaikut­ tavia tekijöitä. Yhdysvallat on koko olemassaolonsa ajan nähnyt roolinsa maailmassa hyvin poikkeuksellise­ na toimijana, jolla on ennen kaikkea historiallinen velvollisuus puolustaa ja edistää ihmisyyden perusarvojen toteutumista maailmassa. Amerik­ kalaisessa katsantokannassa muun muassa demokratian ja vapauden

TEEMA | 21

Amerikan imperiumin juuret – Yhdysvaltain asema globaalin ajan supervaltana

puolustaminen edellyttää aika ajoin yksipuolisia toimia, jotka normaalisti tulkittaisiin kansainvälisen oikeuden vastaisina ja valtioiden suverenitee­ tin loukkauksina.

Näiden vahvojen amerikkalai­ suuden perusarvojen lisäksi Yhdys­ valtain ulkopolitiikkaa hallitsee reaalipolitiikka, jossa kansallinen turvallisuus on keskeinen toiminta­ ympäristöä määrittävä tekijä. Histo­ riassa Yhdysvaltain harjoittama re­ aalipolitiikka on selkeimmin näkynyt erilaisten koalitioiden muodostumi­ sena ja hajoamisena, jossa pysyvien ja vaihtuvien liittolaisten rooli on ollut tapauskohtainen.

Maailman poliittinen johtaja Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana amerikkalaiset arvot ovat tii­ vistyneet entisestään reaalipolitiikan kanssa. Yhdysvallat on kylmän sodan jälkeen sitoutunut entistä vahvem­ min rooliinsa maailman poliittisena johtajana. Neuvostoliiton hajoami­ nen ja kaksinapaisen maailmanjär­ jestyksen päättyminen vuonna 1991 nosti Yhdysvallat maailman ainoaksi supervallaksi, jonka taloudellista, po­

liittista ja sotilaallista valta-asemaa ei ole yksikään maa tai maaryhmittymä pystynyt horjuttamaan.

Kaikki Yhdysvaltain hallinnot Bill Clintonista lähtien ovat katsoneet Yhdysvalloilla olevan kyvyn ja myös velvollisuuden turvata maan elintär­ keät edut, mutta myös puolustaa Yh­ dysvaltain perusarvoja missä tahansa päin maailmaa, silloin kun niiden katsotaan olevan uhattuna. Tämän on nimenomaisesti amerikkalainen tulkinta, jossa maailma rakentuu amerikkalaisten arvojen varaan ja Yhdysvaltain johtajuudelle. Amerik­ kalaisessa kontekstissa tämä maail­ ma on luotu toisen maailmansodan jälkeen edistäen sekä ihmisten, että markkinoiden vapautta, luoden omissa tulkinnoissaan demokraatti­ sia hallituksia ympäri maailmaa.

Lyhyellä aikavälillä Yhdysvaltain ulkopoliittinen aktiivisuus tulee vä­ hentymään johtuen kongressin väli­ vaaleista, jotka käydään marraskuun alussa. Yhdysvaltain politiikkaa on jo pitkään hallinnut sisäpoliittiset kysy­ mykset, johtuen suuresta ristiriidasta Valkoisentalon ja kongressin edusta­ jainhuoneen välillä. Demokraattien ja republikaaninen keskinäinen taistelu poliittisesta vallasta on heijastunut

vahvasti myös ulkopolitiikkaan. Pre­ sidentti Barack Obama onkin ollut hyvin varovainen maansa ulkopoli­ tiikan johtamisessa. Presidentti on keskittynyt tilanteiden mukaan pun­ nittuihin ratkaisuihin, joka on näky­ nyt selkeästi vastikään aloitetuissa ilmaiskuissa ISIS-järjestöä vastaan tai Baltian maiden puolustuksen vahvis­ tamisessa.

Jani Kokko Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopistossa ”Rauhaa ei voida säilyttää voimalla; se voidaan saavuttaa vai suvaitsevaisuudella.”

Kirjavinkki Hyvä keino perehtyä Yhdysvaltalaiseen poliittiseen ajatteluun on Ari Helon lokakuussa julkaistu teos Demokratian synty. Unionin idea ja amerikkalainen historiakäsitys, joka on ensimmäinen suomenkielinen kokonaisesitys kansakunnan syntyhistoriasta ja sen vaikutuksista maan poliittiseen kulttuuriin ja myös Yhdysvaltain harjoittamaan ulkopolitiikkaan.

DEBATTI 4/2014

22 | TEEMA

Olemme ajautuneet luonnontilaan

Thomas Hobbes 1588–1679

I

hmisluonto on aina raaka, itsekeskeinen ja omaa etua ta­ voitteleva. Ihminen on homo eco­ nomicus, joka pyrkii aina rationaa­ lisesti maksimoimaan oman etunsa.

Englantilaisen filosofin Thomas Hobbes­in mukaan ilman järjestäy­ tynyttä ja säädeltyä yhteiskuntaa ihmiset elävät sekasortoisessa, väki­ valtaisessa ja raa’assa luonnontilassa.

Yhteiskuntaa ei kuitenkaan koskaan perusteta yhteisen vaan oman edun vuoksi. Ei ole edullista elää epävar­ muuden ja epäluottamuksen tilassa; se estää mahdollisuuden taloudelli­ selta toimeliaisuudelta, työltä ja hy­ vinvoinnilta.

Ihminen, väkijoukko ja yhteiskunta Toisin kuin usein luullaan, Hobbes­ in luonnontila ei ole todellinen his­ toriallinen yhteiskuntavaihe, vaan teoreettinen abstraktio, negaatio ihmisen sivilisaatiolle. Luonnon­tila DEBATTI 4/2014

on barbaaristen ihmisten sekava, uhkaava ja väkivaltainen dystopia, jossa vallitsee vahvimman oikeus.

Sen ongelmat johtuvat ihmisluon­ teesta. Maksimaalisen hyödyn peri­ aatteen mukaisesti ihminen pyrkii tavoittelemaan etua itselleen tai lä­ heisilleen. Luonnontilassa, jossa ei ole yhteisiä sääntöjä tai sääntelyä, vallitsee vain sekasortoinen ”kaikki­ en sota kaikkia vastaan”.

Eläminen sekavassa ja epävarmas­ sa väkijoukossa lisää ihmisten epä­ luottamusta toisiinsa. Tämä ruokkii moraalittomuutta ja häikäilemätöntä oman edun tavoittelua. Hobbesin mukaan ihminen ei ole luonteeltaan paha, vaan käytökseen johtaa epävar­ muuden ja pelon aiheuttama tahto selviytymiseen.

Pelko johtaa konflikteihin Pelon aiheuttaja ei välttämättä ole yk­ sinkertainen kappale vaan se voi olla

monimutkainen mielikuva. Tällainen voi olla talouskriisi, työn menetys tai häpeä. Tuntemattomasta syystä ai­ heutuva pelko johtaa ihmisyhteisössä kaoottiseen liikehdintään. Luonnon­ tila on epämääräinen jännittynyt tila, joka voi ajautua konflikteihin, jotka voivat pahimmillaan levitä koko yh­ teisöön sekä kärjistyä väkivaltaisiksi yhteenotoiksi.

Luonnontilassa menestyviä ih­ misiä, heidän käyttämiään asioita (strategiat, elämän valinnat, konk­ reettinen materia) tai ominaisuuksia ihaillaan ja halutaan itselle oman itsen suojelemiseksi. Tämä aiheut­ taa rikoksia, joita ei luonnontilassa kyetä hillitsemään oikeusjärjestelmän puuttuessa tai ollessa vajaa. Siksi luonnontilassa vallitsee jatkuva epä­ luottamus, sillä sääntöjen puuttuessa vallitsee vahvimman oikeus. Vah­ vimman ominaisuuksia voivat olla älykkyys, sosiaaliset, taloudelliset tai kulttuuriset resurssit ja status.

Nationalismi, äärioikeistolaisuus,

TEEMA | 23

rasismi; individualismi, veroparatii­ sit, sääntelyn purku; epävarmuus, levottomuudet, sota ovat kaikki il­ mentymiä aikamme luonnontilaan ajautumisesta.

Uusliberalismi ja sääntelyn purkaminen Globaalissa sääntelemättömässä ta­ loudessa epävarmuus ja luottamuk­ sen puute ajavat lyhytjänteisen edun tavoitteluun ympäristön, ihmisten ja pitkän aikavälin taloudellisen toimin­ nallisuuden kustannuksella.

Koska luonnontila on prekaarisuu­ den, epävarmuuden ja epäluottamuk­ sen tila, Hobbesin mukaan kaikki pitkäjänteinen taloudellinen toimin­ ta näyttäytyy siellä mahdottomana ja päätöksenteko on lyhytnäköistä.

Epävarmassa olotilassa ei ole sijaa yrittelijäisyydelle, koska sen hedel­ mällisyys on epävarmaa.

Ilman tulevaisuuden horisonttia ei ole myöskään työtä. Luonnonti­ lassa ei ole yksityisomaisuutta, koska kuka tahansa voi viedä toisen hallus­ sa olevan ilman seurauksia, sääntöjä kun ei ole. Suurin este taloudelliselle toiminnalle on pelko oman työn kan­ nattamattomuudesta. Pohjimmillaan tämä ilmenee muiden, tuntematto­

mien ihmisten pelkäämisenä. Niin kauan, kun ihmiset pelkäävät, he ei­ vät myöskään kykene toimimaan rati­ onaalisesti. Erilaiset mimeettiset liik­ keet, kuten huhut, juorut ja epäluulot saavat ihmiset tekemään harkitse­ mattomia lyhyen aikavälin ratkaisu­ ja. Esimerkkinä tästä toimivat muun muassa katupartiot tai rasismi. Pelko ja mimeettiset liikkeet johtavat su­ vereniteetin vastaiseen käytökseen, mikä rikkoo yhteiskuntasopimuksen.

Globalisaatio odottaa uutta yhteiskunta­ sopimusta Hobbes ratkaisee luonnontilan ongel­ mat perustamalla yhteiskuntasopi­ muksella oikeusvaltion, jossa ihmiset luovuttavat oman käden oikeutensa suvereniteetille. Joten jospa lopete­ taan tämä sääntelyn purkaminen!

Euroopassa oletaan olemaan jo koval­ la vauhdilla luonnontilassa.

Vapaakauppaneuvotteluissa pyri­ tään luomaan uusliberaalin maail­ mankuvan mukaisesti mahdollisim­ man sääntelemätön ympäristö, mikä hyödyttää vain ylikansallisia pää­ oman edustajia ja suuryrityksiä sen sijaan, että luotaisiin maailmanlaa­ juinen yhteiskuntasopimus, jolla luo­

daan yhteiskuntaa ylläpitävä säänte­ lyjärjestelmä. Riskinä on erityisesti se, että julkiset palvelut avataan suur­ yritysten voitontavoittelulle.

Koska kansallinen tila on globali­ soituneessa maailmassa muuttunut kansainväliseksi, aiemmat säännöt ja kansalliset yhteiskuntasopimukset eivät enää toimi. Sääntöjen ollessa epäselvät ajaudutaan epävarmuuden tilaan ja ihmisluonto pääsee valloil­ leen. Sääntelemättömässä globali­ saatiossa vahvimpien oikeus voittaa aina. tapahtuva resurssien kasaantu­ minen . Ihmiset ihailevat menestystä ja pyrkivät saavuttamaan saman säi­ lyttääkseen elinehtonsa, sosiaaliset kasvonsa ja sosiaalisen piirinsä – eli oikeutuksen omalle olemassa olol­ leen.

Lähteet Jakonen, Mikko: Thomas Hobbes ja pelon taloustiede. Poliittinen talous 1/2013.

Hobbes, Thomas: Leviathan. Vastapaino.

Tampere 1999.

Maria Rytkönen Kirjoittajalle rauha merkitsee sivistystä, ihmisten mahdollisuutta vaikuttaa sekä tasa-arvoa.

»Luonnontilassa, jossa ei ole yhteisiä sääntöjä tai sääntelyä, vallitsee vain sekasortoinen ›kaikkien sota kaikkia vastaan‹.«

DEBATTI 4/2014

24 | TEEMA

Nepalilaiset nuoret ottivat seinämaalausten avulla kantaa väki vallattomien vaalien puolesta lokakuussa 2013

Moniarvoinen demokratia on tärkein rauhan työkalu

V

iime vuosikymmenet uskottiin vahvasti siihen, että demokraattisten valtioiden määrä maailmas­ sa jatkaa kasvuaan ja demokratia tuo mukanaan hyvinvointia. Nyt demokratian liitokset kuitenkin natise­ vat jopa Euroopan unioniin kuuluvissa maissa. Itäisessä ja eteläisessä naapurustossamme tilanne on tunnetusti vielä huonompi.

Demokratian piti tuoda rikkautta ja rauhaa, ja olla niin houkutteleva vaihtoehto, että kaikki valtiot tarttuisivat siihen. Sen sijaan vaihtoehtoiset hallintomallit ovat nos­ taneet päätään. Kansainvälisen yhteisön ajatus siitä, että rauhanvälitys, kriisinhallinta, ja demokraattisten instituu­ tioiden ja vaalien tukeminen johtavat lähes automaattises­ ti vakaaseen demokratiaan, on osoittautunut naiiviksi.

Demokratian ja talouskasvun yhteydestä ei ole yksimie­ listä näyttöä. Selvää on kuitenkin se, että demokratioissa kehityksen hyödyt jakautuvat tasaisemmin. Rauha ja de­ mokratia sen sijaan kulkevat selkeämmin käsi kädessä.

Demokraattisen rauhan periaatteen mukaan demokraatti­ DEBATTI 4/2014

set valtiot eivät sodi keskenään, ja demokratioissa on myös huomattavasti vähemmän sisäisiä konflikteja.

Taloudellisen tasa-arvon ja rauhan lisäksi demokratian ja sen tukemisen puolesta puhuu erityisesti se fakta, että ihmiset kaikkialla maailmassa haluavat demokratiaa. Tätä tukevat maailmanlaajuiset konsultaatiot, kuten esimer­ kisiksi arabibarometri, koskien vuoden 2015 jälkeistä ke­ hitysagendaa. Demokratia ei ole pelkästään länsimainen arvo.

Demokratia globaalin kehityksen tukena?

Demokratian arvo globaalille kehitykselle ja turvallisuu­ delle tunnustetaan, mutta kokemukset demokratian tu­ kemisesta konfliktimaissa eivät ole erityisen rohkaisevia.

YK:n mukaan noin puolet konfliktista toipuvista maista palaa väkivaltaan viiden vuoden sisällä rauhansopimuk­ sesta. Moni valtio on jäänyt konfliktin jälkeen roikkumaan

TEEMA | 25

jonnekin vanhan ja uuden hallintotavan väliin, ottanut käyttöön demokratian palasia, mutta sivuuttanut toisia.

Kansainväliset toimijat ovat osaltaan vahvistaneet tätä keskittämällä tukensa demokraattisten instituutioiden luomiseen, mutta unohtamalla sen mistä demokratiassa on todella kyse; kansasta, jota edustavat poliittiset puolu­ eet. Samalla konfliktien todellisiin syihin ei ole puututtu ja rauhattomuuden siemenet ovat jääneet itämään.

Tällä hetkellä voimme verrata esimerkiksi kahden Poh­ jois-Afrikan valtion – Egyptin ja Tunisian – kehitystä arabi­ kevään jälkeen. Tunisiassa hyväksyttiin uusi perustuslaki alkuvuodesta ja tänä syksynä käydään sekä parlamenttiettä presidentinvaalit. Egyptissä demokratiapyrkimykset on sen sijaan jouduttu hautaamaan, maata hallitaan jäl­ leen autoritäärisesti ja poliittisesta toiminnasta on jaettu kuolemantuomioita.

Kummassakin maassa ensimmäiset vallankumouksen jälkeiset vaalit voittivat niin sanotut muslimiveljeskunnan puolueet. Egyptissä valtaan päässyt puolue syrjäytettiin jo vuoden jälkeen ja puolueen toiminta kiellettiin. Tunisiassa islamistinen puolue oli sen sijaan valmis keskustelemaan ja tekemään kompromisseja – se jopa väistyi virkamieshal­ lituksen tieltä, jotta keskeytynyt perustuslakiprosessi saa­ taisiin jatkumaan. Perustuslakiprosessi ei ollut nopea eikä helppo. Ratkaiseva tekijä oli kuitenkin se, että puolueet laidasta laitaan olivat valmiita tekemään kompromisseja ja kuuntelemaan toinen toistaan.

Demokratian ja rauhan yllä­ pitäminen on jatkuva prosessi Kun ajatellaan Suomen kehitystä vakaaksi ja vauraaksi eurooppalaiseksi valtioksi, ei voida sivuuttaa puoluei­ den yhteistyökyvyn merkitystä. Vaikeatkin asiat on voitu

»Demokraattisen rauhan periaatteen mukaan demokraattiset valtiot eivät sodi keskenään, ja demokratioissa on myös huomattavasti vähemmän sisäisiä konflikteja.« nostaa yhteiseen keskusteluun, jolloin erimielisyyksiä on pystytty hallitsemaan demokratian keinoin. Poliittinen kulttuurimme on kehittynyt avoimeen keskusteluun, neu­ votteluun ja sovitteluun pyrkiväksi, ja sen pelisääntöjen rikkomisesta on seuraamuksia. Demokratia, kuten rauha­ kin, ovat jatkuvia prosesseja, ne ovat hitaita ja työläitä. Ja lopulta niitä ei voi edes saavuttaa, vaan ainoastaan pitää yllä.

Tämän prosessin keskiössä ovat puolueet ja poliitikot.

Siksi demokratiaa ei voi edistää vain tukemalla parlament­ tilaitosta, hyvää hallintoa, oikeuslaitosta tai kansalaisyh­ teiskuntaa. Poliittisilla puolueilla on tehtäviä, joita mikään muu taho ei voi hoitaa. Tällaisia ovat esimerkiksi parla­ mentin ja hallituksen muodostaminen sekä oppositiossa toimiminen. Ennen kaikkea puolueet kuitenkin vievät kansalaisten äänen ruohonjuuritasolta aina kansalliseen päätöksentekoon asti. Tähän perustuu myös demokratian rauhaa ylläpitävä voima; toimiva edustuksellinen demo­ kratia takaa sen, että kaikki väestöryhmät saavat äänensä kuuluviin.

Nuoret poliittisen päätöksen­ teon ulkopuolella Konfliktien, demokratiavajeen kuin myös kansainvälisen terrorismin syyt ovat monet, mutta niitä yhdistää ulko­ 

Tunisiassa muistutettiin sekä vähävaraisten avustamisen tärkeydestä että vallankumouksen marttyyrien kunniasta DEBATTI 4/2014

26 | TEEMA

puolisuudesta kumpuava turhautuneisuus. Kun yhteis­ kuntaan ei voi vaikuttaa laillisin keinoin, turvaudutaan väkivaltaan. Konfliktit ovat muuttuneet valtioiden väli­ sistä konflikteista valtioiden sisäisiksi selkkauksiksi. Kun valtio ei pysty tarjoamaan kaikille kansalaisilleen riittäviä palveluita, polkee tiettyjen väestöryhmien oikeuksia tai tukahduttaa kriittisiä ääniä, kasvaa konfliktien riski. Ulko­ puolisia ovat usein etniset tai uskonnolliset vähemmistöt, mutta usein myös todellisuudessa kansan enemmistöä edustavat ryhmät – naiset ja nuoret – ovat ulkopuolisia po­ liittisesta päätöksenteosta.

Kasvamassa on kaikkien aikojen suurin nuorten suku­ polvi. Se on myös sukupolvi, jolle ei välttämättä ole tarjolla töitä ja on siksi vaarassa syrjäytyä. Turhautuneet ja vihaiset nuoret ovat turvallisuusuhka. Entä jos nuorta sukupolvea käsiteltäisiin ongelman sijaan demokraattisena voimana?

Demokratisoituminen vaatii usein sukupolvenvaihdosta ja siksi on äärimmäisen huolestuttavaa, että maailmanlaa­ juisesti nuorten luottamus ja osallistumisinto politiikkaan ovat erittäin alhaisia.

Nepalissa nuoret ovat jääneet poliittisen päätöksenteon sivustakatsojiksi. Väkivalta oli politiikassa toimiville nuo­ rille pitkään luonteva keino vaikuttamiseen ja emopuo­ lueet jopa kannustivat siihen. Sisällissodan päättymisen jälkeen poliittiset nuoriso- ja opiskelijajärjestöt päättivät kuitenkin toimia yhdessä vaikuttaakseen politiikkaan ra­ kentavan yhteistyön avulla. Nuoret ovat antaneet maan puolueille esimerkin siitä, että rauhanomainen, puolue­ rajat ylittävä yhteistyö on mahdollista. Osa näistä nuoris­ ta on nyt noussut perustuslakia säätävään kokoukseen ja tehnyt pohjatyötä sukupolvenvaihdokselle, jossa nuoret nähdään uhkan sijaan potentiaalina.

Myös Tunisiassa on edelleen ratkottavana kysymys nuorten osallistamisesta politiikkaan. Samalla moni­ puoluedemokratian pitää alkaa lunastaa sille asetettuja odotuksia työpaikkojen luomisesta ja turvallisuudesta.

Yhteistyössä tehty perustuslaki ja ennen kaikkea siihen johtanut poliittinen prosessi antaa tälle työlle vahvan poh­ jan. Nuorten ei tarvitse turvautua äärimmäisiin keinoihin, kun poliittinen vaikuttaminen on mahdollista.

Edustuksellinen ja moniarvoinen monipuoluedemokra­ tia on paras tunnettu konfliktinhallintajärjestelmä. Se kui­ tenkin vaatii toimiakseen demokraattista ja väkivallatonta poliittista kulttuuria, ja tässä luomisprosessissa poliittiset puolueet ja poliitikot ovat avainasemassa. Moniäänisen, dialogiin perustuvan ja kansalaisille vastuullisen moni­ puoluedemokratian tukeminen on kustannustehokkainta konfliktinehkäisyä.

Lassi Härmälä Kirjoittaja on Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö – Demon viestintäkoordinaattori.

Teksti perustuu Demon Ennaltaehkäisystä jälleenrakennukseen – Demokratiatuki ja konfliktit -julkaisuun, joka on luettavissa Demon nettisivuilta demofinland.org/aineistot/julkaisut/

Demo on suomalaisten puolueiden yhteistyöjärjestö, joka tukee demokratiaa edistäviä hankkeita kehittyvissä demokratioissa. Nepalissa poliittiset opiskelija- ja nuorisojärjestöt ovat Demon tuella perustaneet maan ensimmäisen puoluerajat ylittävän yhteistyöforumin ja Tunisiassa Demo oli mukana perustamassa nuorille poliitikoille suunnattua politiikkakoulua.

Lue lisää demofinland.org

Nepalin poliittisten nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen yhteistyöfoorumi juhlimassa uutta vuotta DEBATTI 4/2014

TEEMA | 27

När fredsrörelsen blev en personkult »It is my honor, as the chair­ man and founder of the Heavenly Culture, World Peace, Restoration of Light (”HWPL”), to invite you to attend a world peace summit in Seoul, South Korea, from 17th – 19th September, 2014.« – Mr. Man Hee Lee

D

en 10 juni fick jag en ovan­ lig men spännande inbjudan till en fredskonferens i Syd­ korea i september. Jag skulle få re­ presentera där den finländska ung­ domen i egenskap av ordförande för Pohjola-Nordens Ungdomsförbund och diskutera fredsfrågor ur ett ung­ domsperspektiv. Efter många om och men anmälde jag mig till konferen­ sen, och arrangörerna lovade stå för flygbiljetterna och inkvarteringen under resan.

Organisationen som hade bjudit in mig hette IPYG, International Peace Youth Group. Den var en delarrangör av World Alliance of Religions (WARP) Peace Summit, som skulle samla reli­ giösa ledare, ungdomsledare, kvinno­ rörelseaktivister och övriga politiska ledare från världens alla hörn till Seoul. Bland samarbetspartners som rörelsens grundare hade träffat fanns Tarja Halonen och Mari Kiviniemi.

Det hela verkade alltså vid första an­ blicken ganska professionellt och tro­ värdigt.

Demonstranterna hängde upp banderoller i träden på andra sidan gatan.

Festligt mottagande Jag och min svenska kollega från Föreningen Nordens Ungdomsför­ bund, som också hade fått inbjudan, flög från Helsingfors till Seoul den 15 september. Vi trodde att vi var på väg till en internationell fredskonferens där vi skulle få dela med oss av våra tankar om den nordiska fredstraditio­ nen.

När vi anlände till flygplatsen i Seoul blev vi mottagna av ett gäng glada sydkoreaner som hängde blomsterkransar av papper runt hal­ sen på oss och fotograferade oss fli­ tigt. Vi var iklädda vanliga vardags­ kläder, men arrangörerna, som till stor del bestod av unga kvinnor i vår ålder, bad oss byta om till kostym.

Detta var inte möjligt på flygplatsen, och därför frågade vi om vi kunde få åka till hotellet. Hotellet, som vi inte hade fått någon förhandsinformation om, låg 70 kilometer utanför staden, så det var inte ett alternativ. I stället fick vi skjuts till Sheraton Hotel i cen­

trum av Seoul där ett förberedande möte för ungdomsrepresentanterna skulle hållas. På Sheratons toalett gick det också att byta om till stili­ gare, etikettsenliga kläder, vilket var ytterst viktigt enligt arrangörerna.

Säkerhetsvakter i svarta kostymer pa­ trullerade ständigt utanför hotellet.

Mötet för ungdomsrepresentan­ terna var fint ordnat i ett av hotellets konferensrum: varje ungdomsrepre­ sentant hade sin egen plats i salen med en namnskylt och en miniatyr­ flagga på bordet. Under mötet berät­ tade olika ungdomsorganisationer om hur de blivit involverade i IPYG och hur de arbetar för att uppnå en fredligare värld. Några revolution­ erande tal var det ändå inte fråga om, utan talarna fokuserade främst på vikten av att alla ungdomsorganisa­ tioner borde arbeta tillsammans för att uppnå världsfred, eftersom det är vi unga som ofta drabbas hårdast av kriget och dess konsekvenser. Vi blev också uppmanade att skriva under en vädjan om fred i våra ungdomsorga­  DEBATTI 4/2014

28 | TEEMA

nisationers namn, men jag ville ännu vänta och höra mer om IPYG innan jag skulle skriva under.

Mötet avslutades med två anföran­ den av HWPL:s grundare Man Hee Lee och International Women’s Peace Groups (IWPG) ledare Maria Kim. När de två äntrade mötessalen vände sig kamerorna mot dem och alla reste sig upp för att visa respekt för dem och hälsa dem välkomna. I sitt tal koncentrerade den 85-åriga Man Hee Lee sig på att upprepa det som redan sagts: att alla ungdomar borde gå med i IPYG för att tillsammans kämpa för fred. Maria Kims tal var en ännu större besvikelse. I stället för att tala om att förbättra kvinnors ställning i världen fokuserade hon enbart på att hylla ledaren för HWPL. Enligt henne kan världsfred uppnås endast om alla ställer sig bakom Mr. Lee, för ”han är ju mannen med nyckeln till fred i sin hand”.

Efter en mycket lång och förvirran­ de dag begav vi oss med buss mot ho­ tellet som låg mitt ute på den sydko­ reanska landsbygden. Mottagningen på hotellet var likadan som tidigare på flygplatsen: när vi steg ur bussen leddes vi från bussen till hotelldör­ ren av ett gäng applåderande sydko­ reaner som hälsade oss välkomna. Vi

fick också var sin protokollofficerare som skulle ta hand om oss under hela konferensen.

Arirang, fyrverkerier och tusentals glada människor Onsdagen inleddes med konferen­ sens öppningsfestligheter på Olym­ piastadion i Seoul. Varje deltagare skulle klä sig i sin nationaldräkt, men eftersom jag inte äger en hade jag på mig min vanliga mötesklädsel. När vi gick in i stadionbyggnaden stod tiotals glada sydkoreaner på rad på båda sidorna om oss, skrek ”we want peace” och viftade med flaggor och färggranna skyltar som välkomnade oss till ”the peace nation of Korea.”

Inne på läktarna satt 70 000 kore­ aner som brast ut i jubel och hurrarop då vi 2000 internationella gäster, be­ stående av ungdomsledare, religiösa ledare och politiska ledare, tågade in på Olympiastadion genom den pam­ piga Fredsporten. Alla internationella gäster fick sedan sätta sig i samma del av läktaren varifrån man kunde obe­ hindrat se vad som hände nere på are­ nan. I samma grupp med oss satt Man Hee Lee och övriga högt uppsatta gäs­ ter, däribland Rysslands ex-vicepresi­

dent Alexander Rutskoj. Öppningsceremonin bjöd bland annat på många imponerande upp­ visningar. En del av den koreanska publiken höll i olika kort som tillsam­ mans formade en gigantisk bild; varje person i formationen utgjorde alltså en pixel i bilden. Den tio minuter långa kortshowen presenterade med hjälp av musik och fyrverkerier hur HWPL ska förena religionerna och människorna och få slut på alla krig i världen.

Många tal hölls också under öpp­ ningsceremonin. Efter att en hel del politiska och religiösa ledare uttryckt sin önskan för fred klev också Man Hee Lee upp på talarpodiet och pre­ dikade i en hel timme för det fullsatta Olympiastadion. Under hans tal, som han höll på koreanska, applåderade den koreanska publiken vilt med jämna mellanrum redan innan över­ sättningen hade hunnit nå våra hör­ lurar. Budskapet var förvånande men entydigt: alla religioner bör förenas bakom honom. Hans ord dånade i den mörka kvällen: ”Jag har de heliga skrifterna i min hand, låt oss alla bli en! Jesus ansågs också vara en kult för 2000 år sedan!” Man kan gissa att ta­ let gjorde oss ännu mer skeptiska till hans och hela rörelsens faktiska möj­

Publiken jublade och viftade med olika länders flaggor då deltagarna tågade in till Olympiastadion.

DEBATTI 4/2014

TEEMA | 29

»Vår enda uppgift var att se glada ut, vinka och le mot kamerorna som fanns överallt och klappa när någon viktig person talade eller äntrade scenen.«

ligheter att kunna agera för fred på ett trovärdigt sätt, även om det i sig var fint att 70 000 människor samtidigt ropade efter fred.

Tidig väckning Efter den fem timmar långa och otro­ ligt vackra propagandashowen med tillhörande fyrverkerier satte vi oss igen på bussen där vi fick höra att vi skulle starta mot Seoul igen redan klockan sex på morgonen. Förvirrad av allt det som jag upplevt dittills under resan bestämde jag mig för att söka efter mer information om HWPL på nätet.

Det var i bussen på vägen till Seoul tidigt på morgonen som sanningen började klarna. Enligt flera bloggin­ lägg och nyheter hade HWPL, IWPG och IPYG hetat något annat förut och bytt namn för att dölja sitt förflutna.

Dessa grupper var i själva verket gre­ nar av en kristen kultrörelse, grundad av Man Hee Lee. Kulten anklagades för att utöva påtryckningar mot sina medlemmar, splittra familjer och re­ krytera aggressivt nya medlemmar, speciellt unga tjejer, i landets skolor.

Plötsligt fick vi alltså också förklaring­ en till att alla våra protokollofficerare var unga kvinnor – som dessutom inte fick berätta för oss var och hur mycket de sov eller ät. Det kom också fram att HWPL:s nätsida och Facebook-sida var blockerade i Korea på grund av or­ ganisationens dåliga rykte.

Allt detta konkretiserades då vi kom fram till 63 Building där själva fredsseminariet skulle hållas. På an­ dra sidan gatan stod ett gäng synbar­ ligen upprörda demonstranter som

hängde upp banderoller i lyktstolpar och träd. Småchockade gick vi över gatan och pratade med dem. De på­ stod att kulten hade tagit deras söner och döttrar ifrån dem och försöker nu värva medlemmar internationellt via en fredsorganisation. Demonstran­ terna delade ut flygblad med infor­ mation om kulten och hävdade att kultens ledare Man Hee Lee trodde sig vara en efterträdare till Jesus.

Medan kalla kårar gick längs ryggen var det lätt att dra paralleller till Mr. Lees tal föregående dag.

Våra protokollofficerare var däre­ mot av annan åsikt. Enligt dem re­ presenterade demonstranterna den största kristna kyrkan i Sydkorea och var därför fientliga mot sekten och fredsrörelsen som Man Hee Lee grun­ dat. Också de största mediehusen och politikerna i Sydkorea var köpta av kyrkan och lyste därför med sin från­ varo på konferensen. Familjesplitt­ ringarna berodde på att föräldrarna själva hade velat bryta kontakten med sina barn då de valt att utöva en annan religion än föräldrarna. Men på en punkt höll deras förklaring inte. När vi frågade dem om de jobbar för orga­ nisationen utan lön och gör omänsk­ ligt långa arbetsdagar, svarade de att de enbart jobbar så här mycket under konferensveckan. De hade ändå varit i kontakt med oss tidigare under hela sommaren och ringt samt mejlat oss närmast konstant.

egentligen hade handlat om och vis­ ste mycket mer om organisationen som bjudit in oss till Korea, betalat våra flygbiljetter, hotell och bespis­ ning, var det svårt att veta med säker­ het vad som egentligen var sant. Vi kände oss lurade och godtrogna – vår enda uppgift var att se glada ut, vin­ ka och le mot kamerorna som fanns överallt och klappa när någon viktig person talade eller äntrade scenen.

Vi fick inte i något skede av konferen­ sens officiella program ge våra syn­ punkter på ämnet vi hade rest dit för att tala om.

Jag ångrar ändå inte att jag åkte till Seoul. Internationella konferen­ ser erbjuder alltid goda möjligheter att knyta värdefulla kontakter och få förståelse för andra kulturer. Vi blev goda vänner med våra otroligt snälla och tålmodiga protokollofficerare, och stämningen mellan oss deltagare var god. Jag tror dessutom att det är evenemang som samlar människor med olika bakgrund från hela världen kring ett och samma bord som verkli­ gen har potential att ta stora kliv mot en fredligare värld. I detta fall fick ty­ värr det fina budskapet bara en otrev­ lig bismak.

Kai Alajoki Skribenten är medlem i ÅSS och bjuder gärna på en utförligare analys av resan över en kopp fair trade-kaffe! ”För mig innebär fred inte enbart

Äventyrliga minnen för livet

frånvaro av krig och våld,

Fast vi nu förstod vad propaganda­ uppvisningen och talen dagen innan

människor.”

utan framför allt respektfullt bemötande av andra

DEBATTI 4/2014

30 | TEEMA

Elämän vaikea rauha »Vastapainona kiireiselle elämäntavalle syntyi downshiftaaminen, vapaasti suomennettuna leppoistaminen.«

Vietin yhden vapaapäivän kotona, koiran kanssa teh­ tyjä lenkkejä lukuunottamatta. Nukuin, tein hyvää ruokaa ja katsoin telkkaria. En tehnyt mitään tärkeää ja seuraava­ na päivänä koin huonoa omaatuntoa siitä, että päivä oli mennyt hukkaan.

Meiltä vaaditaan paljon ja me vaadimme itseltämme vielä enemmän. Sosiaalisen median aikakautena jokaisen arki on nähtävillä muutamalla klikkauksella. On helppo syyttää itseään laiskaksi, kun muut tuntuvat saavan ai­ kaan paljon enemmän. Vaikeaa on muistaa, ettei meitä kaikkia ole tehty samanlaisiksi emmekä voi tietää, millais­ ta muiden elämä oikeasti on. Jaksavatko muut todellisuu­ dessa niin paljon kuin luulemme? Entä kuinka paljon itse jaksamme?

Viime syksynä terveyteni käski rauhoittumaan. Niin­ pä vietin pari kuukautta rauhoittuen. Hoidin opiskeluni ja sen ohella harrastin teatteria. Oli mahtavaa palata het­ keksi rakkaan harrastuksen pariin. Hetkellinen rauhoit­ tuminen ei kuitenkaan auta, jos ei löydä rauhaa arkeen.

Elämme jatkuvasti informaatiotulvan keskellä. Asioihin ja ihmisiin on vaikea sitoutua, kun vaihtoehtoja on jatkuvasti tarjolla, jopa liikaakin.

Vastapainona kiireiselle elämäntavalle syntyi down­ shiftaaminen, vapaasti suomennettuna leppoistaminen.

Ajatuksena on, ettei raha tuo onnea, läheisille tulee suoda aikaa eikä työ ole elämän ykkösasia. Blogeja selaamalla saa äkkiä kuvan, että monet downshiftaajat tuntuvat olevan yritysmaailman kasvatteja, korkeastikoulutettuja, ja hyvin tienaavia (ainakin ennen elämänsä leppoistamista). Onko elämän rauhoittaminen siis vain eliitin etuoikeus vai onko meillä kaikilla mahdollisuus nauttia rauhasta, jos vain ha­ luamme? Miksi rauhan löytäminen on niin vaikeaa?

Huomaan usein ajattelevani, että tehtyäni nämä kaikki olen onnellinen ja voin rauhoittua. Ollessani listan puoli­ välissä huomaan sen saaneen monen rivin verran jatkoa.

Nyt syksyn tultua huomasin, etten ehtinyt koko kesän ai­ DEBATTI 4/2014

kana Linnanmäelle veljenpoikani kanssa, vaikka keväällä lupasin. Kuten sanotaan, maailma ei tule valmiiksi eikä kukaan meistä ole korvaamaton. Korvaamatonta on kui­ tenkin se aika, jonka menetämme. Lapset ympärillämme kasvavat aikuisiksi meidän keskittyessä älypuhelimen informaatiotulvaan. Kesät valuvat ohi, kun istumme tunk­ kaisissa toimistoissa ja elämä tapahtuu meidän sitä suun­ nitellessa.

Downshiftaaminen on ehkä vain harvojen hupia ja tietynlainen tapa nostaa itseään esille, alleviivata sitä, kuinka osaa pitää huolta itsestään. Meistä jokaisella on kuitenkin oikeus vaatia itseltään hieman vähemmän. Älä kysy työkaveriltasi, kuinka hän ehtii kaiken kun itse et saa tehtyä puoliakaan. Kysy sen sijaan itseltäsi, oletko onnel­ linen? Oletko osannut pysähtyä, antaa aivoillesi hetken levätä? Milloin viimeksi osasit nauttia kiireettömyydestä tuntematta ahdistusta aikataulujen puutteesta?

Vietin yhden sunnuntain tekemättä mitään. Todellisuu­ dessa tein paljon enemmän kuin tiesin tehneeni. Vietin aikaa koirani kanssa (tutkimusten mukaan koiran silittä­ minen laskee verenpainetta ja vähentää stressiä ), nautin raikkaasta ulkoilmasta (ulkoilmalla on positiivinen vaiku­ tus ihon terveyteen) sekä vietin aikaa perheeni kanssa (so­ siaaliset kontaktit ovat tärkeitä psyykelle) ja nukuin (unen tärkeyttä tuskin tarvitsee selkeyttää).

Somessa on muodikasta haastaa ihmisiä mukaan erilai­ siin juttuihin. Haastankin kaikki kysymään itseltään seu­ raavat kysymykset: Jaksanko kaiken, mitä minulta odote­ taan? Olenko onnellinen? Milloin viimeksi olin tekemättä mitään? Kaatuuko maailma, jos välillä olen laiska?

Ihanaa ja rauhan täyteistä loppuvuotta rakkaille tove­ reille.

Milla Granlund Kirjoittaja on käynyt burn outin partaalla ja opettelee elämään elämäänsä rauhassa.

SONK | 31

Puheenjohtajan tilinpäätös

J

oulukuussa 2012 minut va­ littiin SONKin puheenjohtajaksi.

Valinta yllätti minut positiivi­ sesti. Olen nimittäin ensimmäinen ammattikorkeakouluopiskelija, joka on valittu SONKin puheenjohtajaksi.

Uskon, että valintani puheenjohta­ jaksi yhdisti liikkeemme ammattikor­ keakoulu- ja yliopisto-opiskelijoita.

Muistan vielä elävästi ensimmäisen puoluehallituksen kokouksen, johon osallistuin. Tilanne oli mielenkiin­ toinen, mutta jännittävä. Kokouksen alussa puolueen silloinen puheen­ johtaja Jutta Urpilainen onnitteli minua valinnasta ja toivotti terve­ tulleeksi kokoukseen. Nykyään puo­ luehallituksen jäsenet ovat tuttuja, ja asioiden edistäminen on helpottu­ nut.

Puheenjohtajakauteni aikana mi­ nulla on ollut mahdollisuus nähdä kahden puolueen puheenjohtajan ja puoluehallituksen työskentelyä.

Olen pyrkinyt kehittämään omia taitojani puheenjohtajana, tässä puolueen puheenjohtajan toimin­ nan seuraaminen on ollut antoisaa.

Kuten poliitikot yleensä, erityisesti puheenjohtajat rakastavat omaa ään­ tään. Alkuvuodesta minullakin oli sanottavaa jokaiseen liittohallituksen jäsenen esittämään kysymykseen tai ajatukseen.

Seurasin tarkkaan Jutta Urpilai­ sen toimintaa, sillä olin aina ihaillut

häntä johtajana ja poliitikkona. Ju­ talla oli mielestäni hieno tapa alustaa asia, jonka jälkeen hän rauhallisesti kuunteli kaikkien puoluehallituksen jäsenten kommentit ja näkemykset.

Lopuksi Jutta vastasi kootusti kysy­ myksiin ja veti keskustelun yhteen.

Mielestäni se oli rakentava toiminta­ tapa, jota päätin itsekin kokeilla. Sen jälkeen sain kommentteja hyvästä tyylistä johtaa kokousta, mikä oli mu­ kavaa.

Kahden vuoden koulu Olen aiemmin ollut opiskelijakunnan hallituksessa sekä Suomen opiskelija­ kuntien liitto SAMOKin hallituksessa.

Molemmissa työ oli mielenkiintoista, mutta mikään aiemmin kokemani luottamustoimi ei kuitenkaan ole ol­ lut yhtä kodinomainen ja mielenkiin­ toinen kuin SONKin puheenjohtajuus.

Ensimmäisen vuoden aikana tu­ tustuin laajasti puolueen ja sosialide­ mokraattisen liikkeen lähellä oleviin ihmisiin. Toisen vuoden aikana tu­ tustuin ammattiyhdistysliikkeen ja sisarjärjestöjen toimijoihin ja toimin­ taan. Nyt minulla on takana yli 600 kokousta, tapaamista, työmatkaa ja seminaaria.

Sosialidemokraattinen liike on monimuotoisempi ja syvällisempi kuin osasin kuvitella. Olin demari jo opiskelijakuntatoimijana, enkä

uskonut voivani tulla enemmän de­ mariksi. Olin väärässä. Tänä päivänä olen punaisempi ja rohkeampi de­ mari kuin koskaan. Olen löytänyt poliittisen kotini. Mikään muu puo­ lue ei tuntuisi omalta. Toivon, että mahdollisimman moni nuori löytää oman poliittisen kotinsa ja uskaltaa tunnustaa väriä, sillä on mukavaa olla oma itsensä, punaisine takkeineen ja kaulahuiveineen.

Vaikuttamistyön ytimessä Olen kauteni aikana huomannut, että suurin osa vaikuttamistyöstä tehdään hyvien verkostojen avulla. Julkiset ulostulot ja mielipidekirjoitukset ovat tärkeitä yhteiskunnallisen keskus­ teluun herättäjiä, mutta syvällinen vaikuttamistyö tehdään puolueen työryhmissä ja kokouksissa. Olen ha­ vainnut, että tekemällä oppii. Olen kehittynyt kirjoittajana ja puhujana suunnattomasti. Nykyään mielipide­ kirjoitusten kirjoittaminen on haus­ kaa ja opettavaista.

Vaikuttamistyö on mielekästä varsinkin silloin, kun edistettävät asiat ovat lähellä sydäntä. EU- ja ETAmaiden ulkopuolisten opiskelijoiden luku­kausimaksut ovat olleet pinnalla koko kauteni ajan. Muistan yhä kuin­ ka sunnuntaina 6. tammikuuta 2013 lakiesitys lukukausimaksuista nousi keskusteluun. Valmistelimme yhteis­  DEBATTI 4/2014

32 | SONK

»Olin demari jo opiskelijakunta­ toimijana, enkä uskonut voivani tulla enemmän demariksi. Olin väärässä.«

työssä muiden poliittisten opiskelija­ järjestöjen kanssa nopealla aika­ taululla ulostulon aiheesta. Silloin huomasin, että politiikassa asioihin on reagoitava nopeasti kellonajasta ja viikonpäivästä riippumatta. Mak­ suttoman koulutuksen puolustami­ nen on ollut sekä pitkäjänteistä vai­ kuttamistyötä, että nopeaa julkiseen keskusteluun osallistumista. Uskon, että työllämme maksuttoman koulu­ tuksen puolesta on ollut merkitystä.

Suureksi pettymyksekseni SDP otti puoluekokouksessaan myönteisen kannan EU- ja ETA-maiden ulkopuo­ listen opiskelijoiden lukukausimak­ suihin.

Ensimmäisen vuoden aikana pää­ sin osallistumaan useisiin radio­ keskusteluihin. Aluksi ne olivat jännittäviä ja valmistautuminen vei paljon aikaa. Ajan kanssa osaaminen on vahvistunut, jonka jälkeen on ol­ lut mukavaa käydä perustelemassa kantojamme. Olen myös osallistunut muutamiin keskusteluohjelmiin tele­ visiossa. Yllättävää oli huomata, ettei studiossa tule tunnetta, että sadat ih­ miset näkevät ja kuulevat sanani. It­ sensä näkeminen televisiossa oli ou­ toa. Perheeni ei aluksi tiennyt, mitä teen työkseni, vaikka kuinka asiaa yritin selittää. Kun olin ollut lehdessä ja televisiossa huomasin, että perhee­ ni alkoi ymmärtämään työni luonnet­ ta. Enää työni ei ollut jotain ihmeel­ listä oleilua joka viivästyttää oikeisiin töihin menemistä. Tänä päivänä per­ heeni kannustaa minua jatkamaan poliittista uraani.

DEBATTI 4/2014

Puheenjohtajaehdokkaana nostin esille seuraavia asi­oita: ”SONKin mandaatilla lähetetään ihmisiä erilaisille edustus- ja koulutusmatkoille ympäri maailmaa. Näihin kohteisiin tulee aina olla jäsenistölle avoin haku, ellei matka ole selkeästi luonteeltaan sellainen, että ainoastaan puheenjohtajistosta jonkun on mentävä paikalle.”

Kauteni aikana kaikkiin kansainvä­ lisiin tapahtumiin on avattu avoin haku, poislukien FNSU:n hallituksen kokoukset ja kongressi. Myös vara­ puheenjohtajilla on ollut vahva ja tärkeä rooli mm. FNSU:n kokouksissa. ”SONKin roolia koulutus- ja sosiaalipolitiikan asiantuntijajärjestönä on­ vahvistettava määrätietoisesti. SONK­ in tulee olla aidosti ja aktiivisesti vaikuttava toimija sekä puolueessa että yhteiskunnassa.”

Vuoden 2014 aikana valmisteltiin yhteistyössä TSL:n kanssa koulutus­ poliittista korkeakoulua Kopokoa.

Ajatuksena on, että koulutuksen avulla vahvistetaan osallistujien koulutuspoliittista osaamista. Kopo­ koon osallistuu kymmenen aktiivista SONKlaista vuonna 2015. Vuoden 2015 toimintasuunnitelmaan on myös kirjattu, että vuonna 2016 pyritään järjestämään sosiaalipoliittinen kor­ keakoulu.

SONKilla on edustus Sosialidemo­ kraattisen puolueen työryhmissä. Vii­

me kevään puoluekokouksen jälkeen työryhmiä tarkasteltiin uudelleen ja niihin valittiin uudet kokoonpanot.

SONKin edustajat työryhmiin valittiin avoimessa haussa hakemusten perus­ teella. Näin saatiin laajemmin SONK­ in jäsenistöä osallistettua puolueen linjatyöhön. ”SONKin tulee järjestää erilaisia tapahtumia, jotta jokainen kokee olevansa tervetullut. Emme saa unohtaa tovereita joilla on vahva kiinnostus poliittiselle uralle. Heille tulee tarjota monipuolista ja laadukasta koulutusta, jonka avulla heistä tulee aitoja osaajia erilaisiin tehtäviin puolueessa, ministeriöissä, eduskunnassa tai järjestökentällä.”

SONKin tapahtumakonseptia on ke­ hitetty. Viimeisten vuosien aikana on järjestetty laadukkaita ja ajankoh­ taisia teemaseminaareja, joista on tullut paljon kiitosta. Viimeisten vuo­ sien aikana SONK on myös järjestänyt opintovierailun turkistarhalle sekä avovankilaan. Vuoden 2015 opinto­ vierailu eduskuntaan on myös kirjat­ tu toimintasuunnitelmaan.

Koen, että kauteni on ollut onnistu­ nut. Aina voi tehdä asioita paremmin, mutta voin käsi sydämellä sanoa, että olen tehnyt parhaani. Minua on pyy­ detty hakemaan jatkokaudelle. Osa­ sin kuitenkin jo alkuvuodesta sanoa, etten ole käytettävissä. Olen painotta­ nut sitä, että uusillle innokkaille toi­ mijoille tulee antaa mahdollisuuksia ja heitä tulee tukea mm. puolueen erilaisiin tehtäviin. Valmistun am­ mattikorkeakoulusta samaan aikaan, kun kauteni päättyy. Ei ole yksilön tai järjestön kannalta hyvä asia, että istu­ vat toimijat pitävät asemastaan kiinni kynsin hampain. Olen todella iloinen siitä, että seuraajakseni on ehdolla kaksi erinomaista demariopiskelijaa.

Heidän ansiosta voin siirtyä uusia haasteita kohti hyvillä mielin. Kerran sonkkilainen aina sonkkilainen.

Kram Anette

ARVOSTELIMME | 33

Mielipiteet ja epävarmuus KIRJA: Erkki Tuomioja: Siinä syntyy vielä rumihia

”M

ielipiteitä on aina saatava esittää.

Mieli­piteitä tulee olla, vaikkei niitä kaikkia esitettäisikään. Mielipiteitä on hyvä esittää, varsinkin silloin kun niitä ei kysytä, vaikka vain tarkis­ taakseen vieläkö se on sallittua. Mielipiteitä saa muuttaa.

Kuolleet ihmiset eivät muuta mielipiteitään. Yhteiskunta, jossa kukaan ei muuta mielipiteitään on kuoleva ja kuihtu­ va yhteiskunta. Yhtä tärkeä kuin oma mielipide on toisen mielipide. Sitäkin saa muuttaa, jos pystyy.”

SONKin poliittinen ohjelma päättyy Erkki Tuomiojan sanoihin. Lainaus on hyvä pitää mielessään lukiessa Tuo­ miojan uusinta kirjaa Siinä syntyy vielä rumihia.

Kirjassaan Tuomioja esittää arvioita vuosien 1991–1994 poliittisista tapahtumista. Hän on kirjannut lähes päivit­ täin ajatuksiaan tapaamistaan henkilöistä, ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä ja yrityselämästä – Tuomioja toimi muun muassa Osuusliike Elannon hallintoneuvos­ ton puheenjohtajana.

Julkisuudessa Tuomioja on kirjallaan ”revitellyt” sekä ”sivaltanut” ja ”kammoksunut” aikalaisiaan. Käytti mitä termiä tahansa, hänen havaintonsa ovat kiinnostavia ja opettavaisia. Niiden avulla pääsee tarkastelemaan läheltä SDP:n toimintaa.

SONKissa usein pohditaan, miten paljon puolueessa kuunnellaan opiskelijaliittoa. Ainakin silloin, kun SONK on eri mieltä, ilmenee kirjasta. Syksyllä 1991 silloin 45-vuo­ tiasta Tuomiojaa on selvästi ärsyttänyt SONKin puheen­ johtaja Ulla-Maija Rajakangas ja hänen Lippos-kytkös.

Tuomioja muun muassa pohti, mikä on ”Rajakankaan ve­ tämän pauniolais-lipposlaisen SONKin tulosvastuu”, kun HYY:ssä demareiden paikkamäärä putosi edustajistovaa­ leissa kolmesta yhteen.

Leimallista Tuomiojan kirjalle ovat hänen pohdintansa ja mielipiteenmuodostuksensa. Tuomioja puntaroi asioita eri näkökulmista, ymmärtää erilaisia mielipiteitä ja pyrkii

luomaan perustellun kannan asioihin. Epävarmuutta ei voi välttää, koska maailma on monimutkainen.

Suomi on parhaillaan talousvaikeuksissa, kuten vuosina 1991–1994, ja yhtäläisyyksiä nykykeskusteluun voi havaita.

Tuomioja kertoo eduskuntaryhmän ja puoluehallituksen [silloinen puoluetoimikunta] helmikuun 1992 keskuste­ lusta, jossa puheenjohtaja Ulf Sundqvist kritisoi Suomen Pankkia. Tuomiojan kysyessä Sundqvist ei näe ”muuta vaihtoehtoa kuin setelirahoituksen”.

Suomen EU-jäsenyyden etuja ja haittoja arvioiva Tuomi­ oja kirjoittaa, että ”valuuttaunioni on yksi kriittisimmistä asioista, jotka puhuvat EY-jäsenyyttämme vastaan”, kun keskustalainen Seppo Härkönen pitää valuuttaunionia ratkaisevana tekijänä kannattaa EU-jäsenyyttä. Härkösen mukaan Suomen kilpailuasemalle olisi ”tuhoisaa”, jos Ruotsi olisi valuuttaunionissa mutta Suomi ei. Kävi päin­ vastoin.

Hirtehisesti Tuomioja puolestaan kuvailee Saksan kes­ kuspanki Bundesbankin tukea markalle: ”Näin on uus­ vasallius Saksaan saanut taas kouriintuntuvan vahvistuk­ sen.” ”Mielipiteeni ja arvioni ovat monista asioista kokemuk­ sen, tiedon ja toivottavasti myös ymmärryksen kertymisen myötä muuttuneet. Sama koskee myös henkilöistä teke­ miäni arvioita ja kommentteja”, Tuomioja kirjoittaa kirjan saatesanoissa.

Mielipiteiden muuttaminen on sallittua kaikille. Sen, mitä ajattelee tänään, ei tarvitse olla sama, mitä ajattelee huomenna. Samalla on syytä pitää mielessä, että politii­ kassa kyse on usein juuri mielipiteistä ja näkökulmista.

Sama pätee Tuomiojan kirjaankin.

Johannes Niemeläinen Kirjoittaja oli lukenut kirjasta neljänneksen kirjoittaessaan arviota.

DEBATTI 4/2014

34 | SONK

SONKIN PUHEENJOHTAJA­ EHDOKKAAT ESITTÄYTYVÄT HANNA HUUMONEN, SONKIN PUHEEN­ JOHTAJAEHDOKAS Minut tunnetaan myös nimellä #työväenhuumonen.

Nimen takana ovat ystävämme oikealla, jotka (hekin) ovat saaneet kokea osansa kyltymättömästä ilostani laulaa työ­ väenlauluja. Olen 26-vuotias yhteiskuntatieteiden kandi­ daatti ja opiskelen Jyväskylässä kansainvälisessä maiste­ riohjelmassa liikunnan yhteiskuntatieteitä. Tavoitteenani on valmistua filosofian ja liikunnan tuplamaisteriksi en­ nen 30. syntymäpäivääni. Graduani valmistelen ihmisoi­ keuskysymyksistä urheilumaailmassa.

Opiskelijapolitiikan moniottelijana tunnen SONKin jo­ kaisen tason, ja minulla on kokemusta niillä toimimisesta.

Lähdin vuonna 2011 mukaan JYYn Demariopiskelijoiden toimintaan. Ylioppilaskunnan edustajiston kautta aukesi tie opiskelijapolitiikkaan. Vuonna 2013 toiminkin JYYn hallituksen varapuheenjohtajana ja samaan aikaa aher­ sin JSDN:n puheenjohtajana ja edarivaalien parissa. Työ kantoi hedelmää: paikkamäärä edustajistossa kasvoi, ja osastotoiminta sai uutta puhtia innokkaiden aktiiviemme ansiosta. JYYstä ponnistin valtakunnallisen opiskelija­ politiikan maailmaan, kun minut valittiin yksimielisesti Suomen suurimman opiskelijajärjestön, Opiskelijoiden Liikuntaliiton, puheenjohtajaksi. Näiden luottamustoi­ mien kautta olen rakentanut laajat verkostot koko opiske­ lijakentälle ja poliittiseen opiskelijaliikkeeseen.

Olen idealistinen ihmisoikeustaistelija. Innostun yh­ teiskunnallisesta debatista, kannareiden kirjoittamisesta ja moraaliteorioiden lukemisesta. Olen ensisijaisesti teki­ jä: en usko huuteluun ja valittamiseen, vaan epäkohtiin tarttumiseen ja niiden muuttamiseen. Aatteen palo värit­ tää kaikkea tekemistäni.

SONKiin toisin mukanani ensisijaisesti johtajuuden: kyvyn tuoda SONKia näkyväksi, kuuluvaksi ja lähestyttä­ väksi. Olen ihmisjohtaja ja tahdon saada jokaisen tiimiläi­ seni innostumaan ja innostamaan muita. Kokemukseni ja DEBATTI 4/2014

poliittinen osaamiseni tuovat jämäkkyyttä ja jatkuvuutta SONKille inspiroivan opiskelijapolitiikan tekemiseen. Seu­ raavat vuodet ovat SONKille näytön paikka – meidän on otettava opiskelijakenttä haltuun. Jokainen SONKin jäsen on tärkeä ja jokaisen ääni on saatava kuuluviin, sillä yh­ dessä olemme vahvempia.

Opiskelijapolitiikka on parhaimmillaan silloin, kun se on aatteellista. SONK on ja tulee olemaan osa maailman suurinta vaihtoehtoliikettä. Sen tulee näkyä myös ulos­ päin. Kun puhutaan ihmisoikeuksista ja eriarvoistavien rakenteiden purkamisesta poikkileikkaavasti, on SONK eturintamassa taistelemassa oikeudenmukaisemman maailman puolesta. SONKin tulee olla myös se taho, joka nousee ensimmäisenä mieleen, kun näistä teemoista pu­ hutaan. Taistelohon!

Hanna Huumonen hannahuumonen.blogspot.com Tuoksu: Sateenjälkeinen kangasmetsä Kulkuväline: Rullaluistimet Idoli: Sokrates Kirja: Sanovat sitä rakkaudeksi – Arno Kotro Elokuva: Kellopeliappelsiini Eläin: Ankka ”Parasta Hannassa? Se, että niin älykkäällä ja määrätietoisella henkilöllä on niin tarttuva nauru. Ihailen suuresti Hannan asennetta työtä, elämää ja toisia ihmisiä kohtaan – sillä mennään vielä pitkälle.”

– Anna Kylmänen Liittohallituksen jäsen Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden Liitto – ViNo

SONK | 35

TUULIA PITKÄNEN: Minäkin voisin tehdä jotain Vuonna 2010 istun Hakaniemessä Suomen Ammattiin Opiskelevien Liiton työntekijöiden perjantaikahveilla ja liiton puheenjohtaja, eduskuntavaaliehdokas Susanna Haapalainen jutustelee kampanjakiireistään. Ajattelen, miten minäkin voisin tehdä jotain.

Nelisen vuotta myöhemmin istun toista vuottani SONK­ in liittohallituksessa, johdan liiton suurinta osastoa sekä sen 53 edustajistovaaliehdokkaan kampanjaa, työskente­ len täysipäiväisesti eduskunnassa sekä suoritan yhteis­ kuntapolitiikan, viestinnän ja valtio-opin opintoja.

Polku mukaan sosialidemokraattisen opiskelijapolitii­ kan ytimeen on ollut moninainen. Valmistuttuani ylioppi­ laaksi Alppilan lukiosta Helsingistä pääsin töihin Suomen Ammattiin Opiskelevien Liiton toimistolle. Kahden kuu­ kauden määräaikaisuus venyi kuitenkin lähes kolmeksi vuodeksi. Pääsin eri tehtävissä kiinni valtavan kiinnosta­ viin projekteihin valtakunnallisen opiskelijaliiton jäsenre­ kisteriuudistuksesta kansainvälisen kattojärjestön liitty­ misprosessin saakka.

Opin myös työskentelmään kovasti tavoitteitteni eteen.

Aloitin yliopisto-opintoni keväällä 2012 luettuani täysipäi­ väisen toimistotyön ohella kuukausia. Kun saman vuoden kesänä tapasin ECOSYn tapahtumassa Kroatiassa OSYn pu­ heenjohtajan joka houkutteli demarinuorta opiskelijapuo­ lelle, liityin SONKiin ennen kuin olin ehtinyt ottaa opiske­ lupaikkani vastaan.

OSYn puheenjohtajana ja SONKin liittohallituksen jäse­ nenä olen toiminut nyt lähes kaksi vuotta. Ensimmäisinä kuukausinani näin miten vähäiseksi yhdistyksen aktiivi­ suus voi pudota, kun joukko toimijoita siirtyy uusiin haas­ teisiin samaan aikaan. Jäsenkehityksen, aktiivisuuden ja toiminnan suunnan kääntäminen nousujohteiseksi vaati sisua jatkaa haasteista huolimatta.

OSYssa olen saanut oppia, miten SONKin näkyvyys, vai­

kuttavuus ja menestys esimerkiksi edustajistovaaleissa voidaan saavuttaa vain ja ainoastaan aktiivisen paikallis­ toiminnan kautta. Rahavarantoja tai julkisuutta joka kor­ vaisi SONKin aktiivien inhimillisen panoksen ei ole eikä tule. Ennen kaikkea opin myös, miten paikallistoiminta voi parhaimmillaan olla arvomaailman kehittymistä, yhteisöllisyyttä ja hienoja kokemuksia. Arvopohjaisessa poliittisessa toiminnassa on erilainen luonne kuin sitou­ tumattomissa opiskelijajärjestöissä. Tämä täytyy myös SONKissa muistaa.

Arvomaailmani pohjautuu ihmisen henkilökohtaisen vapauden edistämiseen yhteiskunnallisen tasa-arvon kautta. Neljä vuotta sosialidemokraattisessa liikkeessä ovat antaneet paitsi kaikupohjaa näille ajatuksille, myös realistisen kuvan aikamme haasteista. Puoluepoliittinen opiskelija-aktiivisuus elää murroksessa ja vaatii uutta ta­ paa toimia.

Olen SONKin liitto- ja paikallisella tasolla saanut nähdä ja oppia, miten kovalla työllä ja modernilla poliittisella viestillä voidaan saada näkyviä tuloksia. Suvantovaiheista huolimatta kiitokset ja onnistumiset ovat aina työn arvoi­ sia. Tämän vuoksi toivonkin saavani luottamuksen jatkaa tekemääni työtä koko liiton puheenjohtajana tulevalla kaksivuotiskaudella.

Tuulia Pitkänen tuuliapitkanen.fi Tuoksu: Aamukahvi Kulkuväline: Ei väliä, kunhan kuljettaja kuuluu liittoon Idoli: Tove Jansson Kirja: Tuomiojan uusin Elokuva: Tunnit Eläin: Tiibetinspanielini Lili DEBATTI 4/2014

36 | SONK

SONK toimii ympäri Suomen!

SONKin toimisto: Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry.

Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki sonk@sonk.fi www.sonk.fi Puheenjohtaja Anette Karlsson 0451129299 puheenjohtaja@sonk.fi

Opiskelijoiden sosiali­ demokraattinen yhdis­ tys OSY, Helsinki

Tampereen Sosiali­ demokraattinen Opiskelijayhdistys TASY

Puheenjohtaja Tuulia Pitkänen tuulia.pitkanen@gmail.com www.osy.fi

Puheenjohtaja Milla Granlund granlund.milla@gmail.com tasyry.blogspot.com

Otaniemen opiskelija­ demarit Oodi, Espoo

Turun Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen Yhdistys TOSY

Puheenjohtaja Eetu Ahonen eetu.ahonen@aalto.fi

Pääsihteeri Noora Luukka 0452775070 paasihteeri@sonk.fi

Oulun Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen Yhdistys OOSY

Osoitteenmuutokset ja jäsenasiat toimisto@sonk.fi

Puheenjohtaja Heidi Keränen heidikeraenen@gmail.com oosy.sdp.fi

Joensuun Sosialidemo­ kraattiset Opiskelijat JOSY Puheenjohtaja Noora Kettunen noora.kettunen1@gmail.com

Jyväskylän Sosiali­ demokraattiset Nuoret ja Opiskelijat JSDN Puheenjohtaja Annu Komulainen annu.k.komulainen@student.jyu.fi www.jsdn.fi

Lahden Demari­ opiskelijat LDO Puheenjohtaja Maria Rytkönen maria.rytkonen@jyu.fi

Rovaniemen Sosiali­ demokraattinen Opiskelijayhdistys ROSO Puheenjohtaja Hannu Mällinen hmalline@ulapland.fi rosolaiset.blogspot.fi

Sosialidemokraattiset Ammattikorkeakoulu­ opiskelijat SOMA Puheenjohtaja Tony Viksten tony.viksten@hotmail.com soma.sdp.fi

Puheenjohtaja Essi Virtanen ess.virtanen@gmail.com www.tosy.fi

Vaasan Sosialidemokraat­ tiset Opiskelijat VSDO Puheenjohtaja Pekka Tuuri tuuri.pekka@gmail.com

Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS Ordförande Kennet Mattfolk kennet.mattfolk@hotmail.com users.abo.fi/ass

Alumniosastot: Globaalisosialidemo­ kraatit GSD, Helsinki gsdsuomi.wordpress.com

Tölö Unga Socialister TUS, Helsinki www.tolounga.net

DEBATTI 4/2014

SONK | 37

SONKIN EU ON…

DEBATTI 4/2014

38 | DEBATTI

DEBATOIJAT

Salla Karjalainen

Johannes Niemeläinen

FREDRIK BÄCK

”Tähän lehteen minä kirjoitin ilmaston-

”Tähän lehteen kirjoitin mielipiteiden ja

”Tähän lehteen sommittelin tekstejä ja

muutoksesta. Parasta lehden tekemises-

niiden muuttamisen merkityksestä.

kuvia sekä leikittelin vektoripalikoilla.

sä oli irtiotto arjen gradukaaoksesta.

Parasta lehden tekemisessä olivat

Parasta Debatin taittamisessa on lehden

Make art, not war!”

iltayön lukuhetket. Make well-grounded

tekijöiden innokkuus ja pelottomuus.

opinions, not war!”

Make friends, not war!”

SEURAAVASSA NUMEROSSA: ?

KEVÄÄN 2015 tapahtumat 10.–11.1. Uuden liittohallituksen kokousviikonloppu 7.–8.2. SONKin järjestöllinen seminaari 21.3. SONKin teemaseminaari: Ympäristö ja energiapolitiikka 25.–26.4. SONKin edustajistovaali- ja mediakoulutus 15.–16.5. Vierailu eduskuntaan ja SONK­i n teemaseminaari: Demokratia

TULE MUKAAN tekemään Debattia!

Debatti jatkuu netissä: Facebook.com/Debatti.lehti www.debattilehti.fi

DEBATTI 4/2014

Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan Debattiin tai vaikuttamaan lehden sisältöön muuten, liity ryhmään ”Debatti 2015” Facebookissa tai ota yhteyttä debatti@ sonk.fi.

Osuuskunnan jäsenille edut Ovat arkipäivää saat aina näyttämällä Tradekan jäsenen PINSkorttiasi. Jäsenetuina mm.

-30 % alennus päivän huonehinnasta kaikissa Restelin hotelleissa ja kylpylöissä, ruokaravintoloissa alennus on -20 % ja

pikaruokapaikoissa -10 %.

Muista hyödyntää myös arvosetelit, jotka olet saanut jäsenkorttipostituksen mukana.

Lisätietoa www.tradeka.fi.

www.tradeka.fi

Kilpailukykyiset edut ja palvelut kuuluvat kaikille Osuuskunta Tradekan jäsenille vuoden ympäri.

Eduissa painotetaan niin hyvinvointia, rentoutumista kuin monipuolista hemmottelua. Nämä edut

OSK_SONK/Debatti_152x221mm.indd 1

20.10.2014 12.35

40 |

A7 W1

DEBATTi

NRO 4/2014

OTA YHTEYTTÄ!

HALUAN LIITTYÄ SONKIN JÄSENEKSI. Haluan liittyä Demarinuorten jäseneksi. haluan saada lisää tietoa SONKista.

POSTIMAKSU MAKSETTU

haluan saada lisää tietoa Demarinuorista.

Tilaan Debatin ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan tms.

Tilaan Debatin (30 euroa / vuosi).

En halua, että minulle lähetetään enää Debattia.

Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite.

Nimi ja syntymäaika Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Puhelinnumero Sähköposti Oppilaitos Päiväys ja allekirjoitus DEBATTI 4/2014

SOSIALIDEMOKRAATTISET OPISKELIJAT SONK RY TUNNUS 5003105 00003 VASTAUSLÄHETYS