SOSIALIÂ DEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI
NRO 4/2016
MIELI
MIELI Tieto
DEBATTI Debatti on Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry:n julkaisema itsenäinen mielipidelehti, jonka kannat eivät välttämättä edusta järjestön poliittista linjaa. PÄÄTOIMITTAJA NELLI NURMINEN NELLI.NURMINEN@HELSINKI.FI TOIMITUSSIHTEERI NOORA LUUKKA KIRJOITTAJAT ANTTI ALAJA, MIIKA KAUTTO, OLLI-PEKKA KOLJONEN, MATTI LEHTO, NELLI NURMINEN, MIKKEL NÄKKÄLÄJÄRVI, TIMO RIUTTAMÄKI, INNA ROKOSA, MARIA RYTKÖNEN, SARA SALOMAA, TUOMAS TIMONEN YHTEYSTIEDOT SOSIALIDEMOKRAATTISET OPISKELIJAT SONK RY, SILTASAARENKATU 18–20 C 6.KRS, 00530 HELSINKI WWW.SONK.FI GRAAFINEN ULKOASU FREDRIK BÄCK PAINO ERWEKO OY WWW.ERWEKO.FI ILMOITUSTEN MYYNTI NOORA LUUKKA PUH. 045 277 5070 PAASIHTEERI@SONK.FI
SISÄLLYS
4 PÄÄKIRJOITUS nelli nurminen 5 ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ 7 Tiede, talous ja Tuppurainen NELLI NURMINEN 10 Kiinan ”kansantasavalta” koulutuksen ja kulutuksen tiellä tuomas timonen 12 TEEMA: MIELI 13 Kehotyytymättömyys on rahasampo inna rokosa 15 Älyn vallankumous miika kautto 16 Vasemmistolainen mieli – kenen tahansa politiikkaa maria rytkönen 21 Pakkoeutanasiaa dementoituneille – kuka on arvokas persoona, ja kuka sen määrittelee? Timo Riuttamäki 23 ”A story of industry, of individual enterprise” maria rytkönen
25 KOLUMNI: Inhimillisyyden kuohinta matti lehto 27 Kirja: post-alfa sara salomaa 28 Kirja: Rajattomasti rahaa niukkuudessa antti alaja 29 Kirja: Eläkekatekismus olli-pekka koljonen 30 Kirja: Eläketurma mikkel näkkäläjärvi 31 älä ole suvakki nelli nurminen 32 YHTEYSTIEDOT 33 DEBATTI STAILAA 34 SEURAAVASSA NUMEROSSA
4 | PÄÄKIRJOITUS
kaikki päättyy joskus
O
len ollut Debatin tekemisessä mukana kolme vuotta. Joka vuosi lehti on ollut hiukan erilainen ja toimituskunnassa mu kana eri ihmisiä. Toimituskunnan jäsenten lisäksi Debatin te kemiseen on osallistunut iso joukko sonklaisia ja hiukan SONKin ulko puolisiakin vapaaehtoisia. Debatti on ollut minulle pakopaikka ja paras tapa osallistua politiik kaan. En jaksa katkeroitumista ja henkilövalinnoista riitelyä, en nim byilyä enkä huuhaata. Debatti on ollut tämän kaiken vastakohta ja siksi sen tekemisestä luopuminen tuntuu haikealta. Täytyy tunnustaa, että tämän lehden toimittaminen on välillä tehnyt minut myös surulliseksi. Palautetta lehdestä tulee äärimmäisen vähän ja harmillisen usein se liittyy koko lehden lakkauttamiseen. Debatti on vapaaehtoisten pyörittämä lehti ja se tarvitsee ympärilleen enemmän hyvää tahtoa. Printti on formaatti, joka on kokenut suuren muutoksen, mutta ei tee kuolemaa. Hitaat ja ajattomat jutut pääsevät paperilla oikeuksiinsa. Aion elää, kuten opetan: Lupaan jatkossa osallistua Debatin tekemi seen lehden facebook-yhteisössä ja tilata Debatin. Näin valmistumisen kynnyksellä on kuitenkin oikea hetki jättää opiskelijapolitiikka ja De batin toimituskunta. Vetoan teihin muihinkin jo valmistuneet SONKlai set, tehkää liitolle palvelus: Erotkaa ja tilatkaa Debatti! Kiitos te kaikki ihanat, jotka olette osallistuneet Debatin tekemiseen ja lukemiseen näiden vuosien aikana. Arvostan teitä paljon. D Nelli Nurminen Kirjoittaja on Debatin päätoimittaja ja yhteiskunnan anatomiasta kiinnostunut lääketieteen kandidaatti. PS. Sinustako uusi päätoimittaja? Ota yhteyttä toimitussihteeriin!
DEBATTI 4/2016
ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ | 5
ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ
O
N ERILAISIA MIELIPITEITÄ. TYHMÄTKIN MIELIPITEET ON SAATAVA ESITTÄÄ. – Timo Soini (ps), 5.6. 2016
”On erilaisia mielipiteitä. Tyhmätkin mielipiteet on saatava esittää. Kai kensortin politiikan alkemia, puidenhalailu ja kiviterapiakommunismi eli niin sanottu NYT-liiteläisyys on kuuluu demokratiaan kuin sika vartaa seen.” Ulkoministeri Timo Soini (ps) blogissaan 5.6. ”Jos Suomessa on niin paha olla, aina voi palata kotimaahansa.” Kansanedustaja Leena Meri (ps) Turusta kotoisin olevan Mustan Barbaarin poliisiselkkausta koskevan uutisen kommenttiketjussa 11.7. ”Kakkaa on lentänyt Anteron suusta. Hän on tyypillinen nuori mies, joka on hakenut ehkä Buranaa ja muutaman Viagra-paketin apteekista, en tiedä.” Apteekkariliiton varatoimitusjohtaja Sirpa Peura Suomi Areenan apteekki järjestelmän uudistamista käsitelleen keskustelutilaisuuden jälkeen Iltalehdelle 11.7. ”Ei pitäisi olla niin herkkähipiäinen. Itse kunkin pitäisi myös sietää asioita. Ei varmasti kenelläkään ole tarkoitus olla oikeasti rasistinen.” Kansanedustaja Ritva Elomaa (ps) STT:lle 26.7. ”Aika usein tuntuu naisilla olevan se tunne vahva, jonka mukana mennään mieluummin tai helpommin. Me olemme ehkä hieman kylmän tuntuisia, koska keskitymme asioihin.” Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo perusteli puolueen heikkoa kannatusta naisten keskuudessa A-studion haastatte lussa 10.8.
DEBATTI 4/2016
6 | HAASTIS
DEBATTI 4/2016
HAASTIS | 7
Tiede, talous ja Tuppurainen
K
ansanedustaja Tytti Tuppurainen saapuu täsmällisesti Helsingin Etu-Töölöön Ylioppilas kameroiden studiolle. Haastattelun aiheeksi on so vittu talouspolitiikka ja Tuppurainen aloittaa menemällä suoraan asiaan. Hän kuvaa globaalia talouspoliittista isoa kuvaa termillä secular stagnation, pysyvä hitaan kasvun aika. Tuppurainen arvioi taloustietelijöiden näkemyksiin ja teorioihin viitaten, että maailmantalous on kaikesta pää tellen siirtymässä hitaan kasvun aikaan, mikä eroaa rat kaisevasti aikaisemmista vuosikymmenistä ja tilanne saattaa väestön vanhenemisen ja matalan tuottavuuden vuoksi olla pitkäaikainen. ”Keskeinen kysymys on, miten näissä hitaan kasvun oloissa luodaan kestävän talouskasvun edellytyksiä.” Omat ajatuksensa siitä, miten sosialidemokraattien tulisi tähän kysymykseen vastata, Tuppurainen kiteyttää kol meen teesin. Ensinnäkin Suomen ja SDP:n tulee olla Tuppuraisen mu kaan avoimia kansainväliselle kaupalle ja vastustaa sisään päin kääntymistä. Vapaa liikkuvuus ja maahanmuutto edistäisi Tuppuraisen mielestä talouskasvua, ja tämän het kiset nationalistiset, EU-kielteiset ja suorastaan kansallis sosialistiset poliittiset virtaukset Euroopassa uhkaavat ta louden vakautta. Sosialidemokraattien ja Suomen pitäisi Tuppuraisen mielestä olla mukana kehittämässä EU:n sisämarkkinoita ja vapaakauppasopimuksia, mukaan lu kien TTIP:ta.
”Ei tietenkään ehdoitta, vaan meillä on ja tuleekin olla vapaakauppasopimuksiin runsaasti huomautettavaa. On täysin selvää, että me emme tule kannattamaan esimer kiksi sellaista sopimusta, jossa on mukana esimerkiksi väli miesoikeusmenettely riitojen ratkaisussa” Tuppurainen linjaa Tuppurainen pitää ristiriitaisena sitä, että Suomessa ja Euroopassa päätään nostaneet konservatiiviset poliittiset liikkeet ajattelevat maahanmuuton olevan kantaväestöltä pois tai että naisten aseman parantuminen työmarkki noilla uhkaisi miehiä. ”Taloustieteen tämän hetken jaettu käsitys on, että työ ei ole vakio. Työ luo työtä. Se on itseasiassa sellainen ta louspoliittinen kannanotto, joka demareiden olisi syytä voimakkaasti pitää mielessä.” Toisena teesinään Tuppurainen tuo esille sen, että val tion tulisi toimillaan turvata edellytykset talouskasvulle ja investoida infrastruktuuriin, sivistykseen, tutkimukseen ja kansanterveyteen. Hän pitää erityisen haitallisina ja huolestuttavina istuvan hallituksen koulutukseen teke miä leikkauksia. Viimeisenä Tuppurainen nostaa esille finanssipolitiikan merkityksen ja kuvaa Suomessa vallalla olevaa, ainoastaan velan määrää tuijottavaa velkapopulismia epä-älylliseksi, vaikka pitääkin toisaalta hyvänä sitä, että Suomessa EMU:n velkakriteerit on otettu vakavasti. Tuppurainen epäilee, että EU:ssa eurokriisin jälkeen harjoitettua kiristävää ta louspolitiikkaa saatetaan jälkikäteen alkaa pitää virheenä DEBATTI 4/2016
8 | HAASTIS
DEBATTI 4/2016
HAASTIS | 9
T
ÄMÄN HETKISESSÄ FINANSSIPOLIITTISESSA TILANTEESSA SUOMEN OLISI JÄRKEVÄMPÄÄ ANTAA VELAN KASVAA, JOTTA VOITAISIIN TUKEA TALOUSKASVUN EDELLYTYKSIÄ TEKEMÄLLÄ TARPEELLISIA INVESTOINTEJA ESIMERKIKSI JUURI SIVISTYKSEEN JA TUTKIMUKSEEN.
eikä usko, että pelkästään nykyisellä löysällä keskuspankki politiikalla saavutetaan toivottuja tuloksia. ”Tämän hetkisessä finanssipoliittisessa tilanteessa Suo men olisi järkevämpää antaa velan kasvaa, jotta voitaisiin tukea talouskasvun edellytyksiä tekemällä tarpeellisia in vestointeja esimerkiksi juuri sivistykseen ja tutkimukseen. Suomi saa tällä hetkellä velkaa erittäin hyvin edellytyksin ja velka sinänsä on kuitenkin vain velka. Velan määrää olennaisempaa on velanmaksukyky.” * Täystyöllisyyttä Tuppurainen pitää tavoittelemisen arvoisena edelleen ja nostaa esille, että matalan tuotta vuuden vuoksi pienempi talouskasvu luo enemmän työ paikkoja. ”Kysymys siitä, että onko töitä jatkossa, kytkey tyy siihen, että onko talouskasvua jatkossa” Tuppurainen tiivistää. Tuppurainen ajattelee yleissitovien työehtosopimusten ja työntekijöiden järjestäytymisen tuovan työmarkkinoille tarpeellista vakautta ja ennakoitavuutta. Hän uskoo am mattiyhdistysliikkeen kykyyn elää ajassa ja pitää SAK:n kantoja esimerkiksi vapaakauppasopimuksiin ja perhe vapaauudistukseen edistyksellisinä. Tuppurainen kertoo hurranneensa mielessään, kun hiljattain Helsingin Sanomien pääkirjoitussivullaankin noteeraama SAK:n kanta EU:n raha- ja talousliitto EMU:n kehittämiseen tuli julki.
Omaa puoluettaan hän suomii liiallisesta taktikoin nista. SDP tarvitsee toki kannatusta voidakseen vaikut taa, mutta liiallisella muiden puolueiden linjojen kriti soimisella ilman johdonmukaista, oman arvomaailman mukaista ja pitkäaikaista talouspoliittista linjaa yhteys äänestäjiin jää Tuppuraisen mukaan ohueksi. Haastatte lun lomassa sivutaan puolueen periaateohjelmatyötä ja Tuppurainen varoisi visusti menemästä kohti suurempaa valtiokeskeisyyttä, jota historiassa on huonolla menestyk sellä kokeiltu. ”Demarien pitää voida sanoa se ääneen, että me kanna tamme markkinataloutta. Minusta ei pidä puhua mistään sekataloudesta eikä demokraattisesta sosialismista: Me kannatamme markkinataloutta, mutta pelisääntöjen pitää olla reilut ja ennustettavat ja talouskasvun hyödyt pitää ja kaa oikeudenmukaisesti.” Tuppuraisen mielestä sosialidemokratian ei pidä ripus taa omaa ajatteluaan mihinkään talouspoliittiseen teori aan. ”Teoriat elävät ajassa. Sosialidemokraattien pitää so veltaa kulloinkin parhaaseen tutkimustietoon perustuvaa, tarkoituksenmukaista tietoa ja löytää sitä kautta sosiali demokraattinen, vakavasti otettava vaihtoehto.” D Haastattelu on tehty Helsingissä 19.10.2016. Vaatteet: neuleet Arela, muutoin mallin omia. nelli nurminen
*
DEBATTI 4/2016
10 | KIINA
Kiinan ”kansantasavalta” koulutuksen ja kulutuksen tiellä
M
inä ja opiskelijatoverini Henry lähdimme elokuussa matkalle Kiinaan tarkoituksenamme kokea kiinalaista kulttuuria. Tapasimme paljon ihmisiä ja keskustelimme syvällisesti kiinalaisesta yh teiskunnasta. Tämä teksti perustuu puhtaasti omiin ko kemuksiini ja saamiini tietoihin. Yritän avata kiinalaisen yhteiskunnan ilmiöitä liittyen koulutukseen ja kansalais ten vaikuttamismahdollisuuksiin Y-sukupolven näkökul masta. Kiinassa kilpailu työpaikoista ja opiskelupaikoista on raadollisen kovaa. Sanotaankin että syntymästä asti aloi tetaan valmistautuminen yliopiston valintakokeisiin. Yliopistoon päästäkseen pääsykokeeseen on valmistau duttava täysipäiväisesti puoli vuotta. Sosiaalinen nousu on mahdollista koulutuksen kautta, joten yliopistoon pää seminen on nuoren ihmisen kohdalla erittäin merkittävä asia. Valtavien koulutusuhrausten jälkeen on vaikea nous ta ruokkivaa kättä vastaan vaatimaan oikeuksia. Yhteiskunnalliset paikat julkishallinnossa ovat arvos tettuja Kiinassa. Virkamiehiä kunnioitetaan ja heillä on valtaverkostoja, joilla voidaan vaikuttaa asioihin. Ilmei sesti hallintoa käytetään monenlaiseen keinotteluun ja oman edun tavoitteluun. Lahjojen ja vastapalveluiden antaminen on osa kiinalaista kulttuuria. Mitä korkeam malla tasolla ollaan sitä isompia vastapalveluksia ihmiset odottavat toisiltaan. Ihmiset pyrkivät ottamaan omasta DEBATTI 4/2016
asemastaan hyödyn irti. Esimerkkinä kuulin, että lääkärit ottavat vastaan lahjuksia julkisissa sairaaloissa. Länsimaa laisen oikeusvaltio ajatuksen kannalta toimintatavat ovat vieraita. Hallinnossa ja puolueessa työskentely eivät poikkea toisistaan, vaan molemmat antavat yhteiskunnallisen aseman, jota voi käyttää omaksi hyödyksi. Kiinalainen yhteiskunta perustuu kirjoittamattomiin ja sanattomiin sosiaalisiin sääntöihin. Ihmiset tietävät miten heidän ole tetaan toimivan tilanteissa ja poikkeaminen voi tarkoittaa kasvojen menetystä, jota yritetään välttää viimeiseen asti. Poliittiset päätökset syntyvät salassa ja asioiden syyseuraussuhteita on vaikea hahmottaa. Hallinto ei tunnu tarjoavan vaikutuskanavia tai tietoa ihmisille. Kaikki muut puolueet ovat kommunistisen puolueen valvonnassa. Me diassa ei ole havaittavissa kriittistä otetta hallintoa kohtaa. Kiinassa uskotaan olevan suuri määrä mielipidevankeja. Kuulin useita tarinoita täysin keksityistä syytteistä ja tuo mioista. Internetiä kontrolloidaan Kiinassa voimakkaasti. Estet tyjä ovat mm. Facebook, YouTube ja Google. Kiinassa on omat vastaavat sosiaalisen median palvelut, joita valtio valvoo. Pienikin poikkeama saattaa johtaa isoihin sankti oihin, joten verkkomaailmassa on suuri riski, jos tuottaa tavallisesta poikkeavaa sisältöä. Valtiolliset tv-yhtiöt suoltavat ulos isänmaallista propa
KIINA | 11
Y
KSITYISTEN VELKAANTUMINEN ON KOVALLA TASOLLA JO NYT JA TALOUSKRIITIKOT SANOVAT, ETTÄ ON VAIN AJAN KYSYMYS, MILLOIN KUPLA PUHKEAA, MILLÄ ON MAAILMAN LAAJUISIA SEURAUKSIA.
gandaa uutisten ja sarjojen muodossa. Kommunistinen puolue näytetään aina pelastavana voimana, joka voittaa pahat vastavoimat, jotka yrittävät horjuttaa hallintoa. Uutiset esittelevät oman maan saavutuksia ja korostavat muiden valtioiden ikäviä uutisia. Kaikkea säestää piilossa oleva patriotismi. Tavallisen turistin saattaa olla vaikea havaita näitä asioita. Kun joku avaa niitä sisältäpäin, pala set alkavat loksahtaa kohdalleen. Kiinassa keskiluokka on vaurastunut ja kulutus kasvaa koko ajan kuten myös velkaantuminen. Kuluttaminen on nähty käyttäytymisenä, joka tekee ihmisestä yksilön. Ihminen on alistettu markkinavoimien pelinappulaksi, kuten Yhdysvalloissa 1980-luvulta lähtien. Jotta kulutusta voidaan ylläpitää, tulee tehdä paljon töitä ja olla uskolli nen omalle työnantajalleen. Kuluttaminen voidaan näh dä tietyllä tavalla kansalaisaktiivisuuden vastavoimana. Ihmisen keskittyessä jatkuvasti kulutusratkaisuihin eivät yhteiskunnalliset asiat saa huomiota. Y-sukupolvi on saanut kuluttamisen oravanpyörästä tukevan otteen. Joka puolella on valtavia kauppakeskuk sia ja palveluita joka lähtöön. Kommunistinen puolue on uskoakseni varsin tyytyväinen siihen, että kansantalous kasvaa ja ihmiset eivät keskity yhteiskunnan epäkohtiin. Sosialistinen markkinatalous on luonut valtavan ta lousmyllyn, jota on vaikea hidastaa. Yksinkertaistettuna kaikki tapahtuu markkinatalouden karuimpien lakien
mukaan, mutta valtio omistaa 50 % kaikesta, jolloin pää oma kasaantuu valtion käyttöön. Kuten Yhdysvalloissa, palkansaajien neuvottelumahdollisuudet ovat vähäiset, jolloin varaus kasaantuu omistavalle joukolle työväestön nuollessa näppejään. Kun demokraattisesti ei voida päät tää kuinka tuotot jaetaan, on seurauksena hyvinvoinnin epätasa-arvoinen jakaantuminen. Yksityisten velkaantu minen on kovalla tasolla jo nyt ja talouskriitikot sanovat, että on vain ajan kysymys, milloin kupla puhkeaa, millä on maailmanlaajuisia seurauksia. Kiinan tulevaisuuden toivo on nuorissa ihmisissä ja kou lutuksessa. Toivo on myös tieteellisissä ratkaisuissa, jotka tuovat hyvinvointia kaikille. Kiinassa koulutusmarkkinat ovat valtavia ja ihmiset todella panostavat omaan osaami seen. Yksityiskouluja ja yksityisopetusta on tarjolla paljon. Näistä luulisi syntyvän paljon ihmiskunnalle hyödyllisiä innovaatioita ja rohkeita ihmisiä, jotka haluavat uudistaa päätöksentekojärjestelmää. Nuorilla oli toivoa tulevaisuu desta, vaikka heidän elämässään tuntui olevan paljon pai neita. Oma kiitollisuuteni demokraattisesta ja avoimesta yhteiskunnasta kasvoi matkan aikana. D Tuomas Timonen
DEBATTI 4/2016
12 | MIELI
DEBATTI 4/2016
MIELI | 13
Kehotyytymättömyys on rahasampo
R
ASVATONTA KEHOA IHANNOIDAAN, JA SEN AJATELLAAN OLEVAN YHTEYDESSÄ MENESTYKSEEN JA TEHOKKUUTEEN, JOPA ÄLYKKYYTEEN.
Oman kehon kurittaminen lukuisine laihdutusyrityksi neen on monelle suomalaiselle arkipäivää. Syömishäiriök si tilanne äityy noin seitsemällä prosentilla naisista ennen kuin he ehtivät täyttämään 30 vuotta. Kaikista syömishäi riöön sairastuneista miehiä on noin 10 prosenttia. Syömis häiriöt ovat siis melko tavallisia sairauksia. Suorituskeskeinen yhteiskuntamme on yksi altistava tekijä kehotyytymättömyydelle ja syömishäiriöille. Rasva tonta kehoa ihannoidaan, ja sen ajatellaan olevan yhtey dessä menestykseen ja tehokkuuteen, jopa älykkyyteen. Tätä ajatusta tukevat naistenlehtien räiskyvät otsikot; esi merkiksi Kauneus & Terveys -lehden kannessa viestitään suoraan, että naisen on pakko lähteä salille treenaamaan samalla, kun personal trainerin kerrotaan taltuttaneen anoreksian. Lehtiotsikoiden lisäksi katukuvassa loistavat paraatipaikalla rasvattomat mallit mainostaen erilaisia tuotteita. Erilaisissa medioissa viestinä on usein se, että juuri sinä et riitä ja juuri sinun kehossasi on jotain korjattavaa. Ih misten tyytymättömyys omaan kehoonsa palvelee mark kinoiden tarpeita, sillä olemme valmiita laittamaan rahaa siihen, että kokisimme olevamme riittäviä. Kehotyytymät tömyyteen myydään ratkaisuksi erilaisia laihdutusvalmis teita ja suorittamisesta väsyneen mielen kerrotaan virkis tyvän lisäravinteilla ja superruualla. Voitko juuri sinä katsoa itseäsi peilistä ja sanoa ääneen, että olet tyytyväinen siihen, miltä kehosi juuri tällä het kellä näyttää? Sen sijaan, että kykenisimme keskittämään
energiamme aidosti omaan hyvinvointiimme – joka ei ole riippuvaista siitä, miltä kukin meistä näyttää – keskitäm me sen usein siihen, miltä meidän pitäisi näyttää. Samanaikaisesti laihdutusmarkkinat hurraavat. Painon vartijoiden toimitusjohtajan mukaan pelkästään Suomen laihdutusmarkkinoiden arvo oli 200 miljoonaa euroa vuonna 2015. Yhdysvalloissa laihdutusmarkkinoiden arvo on kymmeniä miljardeja euroja. Mielikuvamarkkinoinnin keinoin kuluttajalle saadaan luotua tarve (laihduttaminen), jonka seurauksena kulut tuja käy ostamassa tuotteen (laihdutusvalmiste). Samanai kaisesti länsimainen ruokaympäristö on lihottavaa. Tähän kun lisätään vielä lihavuuden mahdollisten seurausten hoito, huomataan, että myös lääketeollisuus ja yksityiset terveyspalvelut hyötyvät vääristyneestä suhteesta ruo kaan ja inhosta omaa kehoa kohtaan. Monet laihdutusteollisuutta ostopäätöksillään tuke vat ihmiset kokevat, että heidän ongelmansa ratkeavat laihduttamalla. He eivät siis ensisijaisesti ajattele, että kulttuurissamme vallitsevat ihanteet itsessään olisivat vahingollisia, vaan he kohdistavat vaatimukset omaan kehoonsa. Taustalla on suoraan laihdutusteollisuuden ta loudelliset intressit, sillä ilman illuusiota laihduttamisen tarjoamasta helposta tiestä onneen laihdutusteollisuutta ei olisi. On meidän aikamme murtaa tämä illuusio. D Inna Rokosa
DEBATTI 4/2016
14 | MIELI
N
ELJÄNNEN TEOLLISEN VALLAN KUMOUKSEN ENSIMMÄISET MERKIT TULEVATKIN OLEMAAN MATALA PALKKATÖIDEN KASVU.
DEBATTI 4/2016
MIELI | 15
Älyn vallankumous
Tekoäly voi hyödyttää yhteiskuntia monilla eri ta voilla. Kehityksen nopeus tulee, kuitenkin asettamaan haasteta yhteiskunnille. Automatisoinnin lisääntymisen seurauksena työpaikat tulevat muuttumaan nopeasti, mikä johtaa koulutuksen nopeaan vanhenemiseen. Työ on kuitenkin aikojen saatossa muuttanut muotoaan ja ko neet ovat korvanneet ihmisiä ensimmäisestä teollisesta vallankumouksesta lähtien. Ilman koulutusta ihmisiä tu lee uhkaamaan työttömyys ja heikentyvät mahdollisuudet vaikuttaa ympäristöön. Ne yhteiskunnat jotka panostavat koulutukseen tulevat menestymään tulevaisuudessakin. Tekoäly tulee lisäämään ihmiskunnan yhteenlaskettua vaurautta, kuitenkin vaurauden jakautuminen ihmisten välillä tulee ratkaista. Neljännen teollisen vallankumouk sen ensimmäiset merkit tulevatkin olemaan matalapalkka töiden kasvu. Työ ei tule olemaan itseisarvo samalla taval la kuin ennen. Vaurauden kasautuminen on uhkana, kun robotit kykenevät tekemään suurimman osan töistä. Se voi johtaa vallan kasautuminen uuden tulonjaon seurauksena rikkaille. Tilanne haastaa yhteiskuntia muuttumaan tar peeksi nopeasti ja tasaamaan vaurautta esimerkiksi perus tulolla. 20 vuoden kuluessa jopa joka kolmannen työpaikan au tomatisoitumisen seurauksena. Ihmisen rooliksi on jäänyt prosessin seuraaminen ja ylläpitäminen. Ihmisiä tarvitaan vähemmän fyysiseen suorittamisen tehtäviin. Työpaikoilla korostuu tietotyö, jonka keskiössä ovat tiedon vastaanotta minen, käsittely ja uuden tiedon tuottaminen. Tietotyötä tehdään usein tieto- ja viestintäteknologian avulla ja työlle suuri merkitys yksittäisten työntekijöiden, työryhmien ja organisaatioiden osaamisella.
Tekoäly käsitteenä on hyvin laaja, se käsittää kaikki älyk kään toimintaan pystyvät sovellukset. Nykyisin käytettä vät sovellukset eivät pysty oppimaan itse, vaan hakevat tukea tilastoista ja ennakkoon ohjelmoiduista tietokan nasta. Tulevaisuudessa tekoäly osaa itse etsiä ratkaisuja, eikä sille tarvitse kertoa vastauksia valmiiksi. Tekoäly osaa jo avustaa ihmistä, se osaa kartoittaa tarvitsijan tilannetta lisäkysymyksillä ja tarjota täsmällistä apua. Apu voi tar koittaa asunnon hakemista, avustamista lakiasioissa tai parkkisakon peruuttamista. Tekoäly pystyy helpottamaan hoitajien työtä, se pystyy muistuttamaan lääkkeiden ottamisesta, syömisestä ja muista arjen askareista. Lääkerobotit hoitavat varastoa, josta lääkkeet jaetaan turvallisesti oikeina annoksina. Lää kärit tekevät tulevaisuudessa diagnooseja tekoälyn avus tamina, se pystyy hakemaan tietokannasta täsmälliset hoito-ohjeet. HUS yhdessä IBM kanssa testaa tänä syksynä tekoäly Watsonin käyttöä verenmyrkytysten tunnistami sessa. Tekoäly ja sen sovellusten kehittyminen tulee autta maan ihmistä, muuttamaan ja parantamaan elinympäris töämme. Elämämme tulee muuttumaan, mutta olemmeko siihen valmiita? Tulevaisuudessa ihmisten sosiaaliset tai dot korostuvat, kun meillä on enemmän aikaa toisillem me. Yhtä asiaa tekoäly ei tule muuttamaan, ihminen tulee aina tarvitsemaan toista ihmistä. D Miika Kautto
DEBATTI 4/2016
16 | MIELI
Vasemmistolainen mieli – kenen tahansa politiikkaa
M
itä vasemmistolaisuus on tässä ajassa? Mika Ojakangas ei tarkoita puoluepoliittista vasemmistolaisuutta kirjoittaessaan Kenen tahansa politiikka -teoksessaan vasemmistolaisuudesta. Hän käsittelee vasemmistolaisuutta ideologisena ja teoreetti sena poliittisena kysymyksenä, olemisen tapana ja asen teena, kuten hän itse määrittelee. Jonakin sellaisena, jo hon suomalaiset puolueet eivät ole kyenneet aikoihin. Vasemmistolaisuus on pohjimmiltaan sitä, että kykenee asettumaan heikomman rinnalle. Oikeudenmukaisuutta on kenen tahansa oikeus onneen. Oikeudenmukaisuutta ei ole saada ansionsa mukaan, tämä on oikeistolainen käsitys. Vasemmistolaisuus on ennen kaikkea ulossulke mattomuuden politiikkaa. Ojakankaan mukaan siksi vasemmistolaisuus ei lukeudu perinteisen oikeudenmu kaisuuden kannattajaksi; rikollista ei tule rangaista, vaan hänelle tulee tarjota parempi elämä; hallitsemisen sijaan vasemmistolaisuus nojautuu ”elämään ohjaamiseen” eli DEBATTI 4/2016
resurssien ja onnellisuuden mahdollisuuksien jakamiseen kenen tahansa onnen takaamiseksi. Tausta-ajatuksena on ohjata ihmisiä elämään, ei rakentamaan raja-aitoja välil leen. Armo ja ymmärrys – kuten ensimmäiseksi vasem mistolaiseksi henkilöksi sanottu Paavali otti lähtökohdik seen. Vasemmistolaisuus on Ojakankaan mukaan aina hävi äjä, koska kun yhteiskunta hyväksyy tavoitteet inhimil lisemmästä politiikasta, vasemmisto on jo asettanut ta voitteekseen seuraavan ryhmän oikeuksien ajamisen. Vasemmistolaisuus on ikuista taistelua epäkohtien vuoksi. Tätä voi kutsua myös kehitykseksi tai kaunaksi. Nietzsche halveksi vasemmistolaista ”hylkiöiden ja tuomittujen, kai kenlaisten leprasairaiden, syntisten, publikaanien ja pros tituoitujen, kaikkein typerimmän kansan” armahtamista. Arjalaisten tai fasististen ajatusten ajatusketju ei ymmärrä alistettujen traditiota, sorettujen asemaa tai altistavia ra kenteita. He näkevät vain kaunaa ”toisia” kohtaan. ”Toi
MIELI | 17
V
ASEMMISTOLAISUUS ON ENNEN KAIKKEA ULOS SULKEMATTOMUUDEN POLITIIKKAA.
nen” on abstraktina helppo ymmärtää: en minä, me vaan muut. Oikeudenmukaisuus on antaa minulle, meille ansi omme mukaan ja ”toisille” ansionsa mukaan. Työ, työ, työ on suurin arvomme! Työllä ihminen osoit taa ansionsa. Liberalismin isän John Locken (1632–1704) mukaan Jumala loi ihmisen tekemään työtä ja ”nimen omaan työ tekee asioista eriarvoisia”. Locken mukaan Ju mala loi maan kaikille yhteiseen käyttöön, mutta jos ihmi nen omalla työllään tuotti jotain, kuten esimerkiksi aidan ympärilleen, hän omisti sen. Locken teorian ajatellaan näytelleen suurta osaa aikanaan Amerikassa intiaanien maiden riiston oikeuttamisessa: länsimaalainen rakensi aidan, jolloin oli tulkittavissa, että hän omisti maan. Inti aaneille omistamisen käsitettä ei ollut. Kaisa Penny kirjoittaa oivallisesti Kalevi Sorsa -säätiön Impulsseja-sarjan julkaisussaan Tulonsiirroista tuotonjakoon, uudelleenjaosta ensijakoon siitä, kuinka ”tulevaisuu dessa olisi keskityttävä entistä enemmän ensijakoon, eli eriarvoistavien rakenteiden purkamiseen ja markkinoiden muuttamiseen tasa-arvoisemmiksi.” Penny nojaa Yalen yliopiston politiikan tutkimuksen professorin Jacob Hacker vuonna 2011 artikkelissa määrittelemään politiik kaan, joka lähtee huomiosta, että keskustelu eriarvoisuu desta rajautuu pääosin vain verotukseen ja tulonsiirtoihin eli tuotannon uudelleenjakoon. Uudelleenjako ole kuiten kaan pystynyt pureutumaan yhä kasvaviin taloudellisiin eroihin. Carl Schmittin mukaan nomos (valtaaminen)
on ensisijaista: ei ole käyttöä ennen tuottamista ja tuotta mista ennen valtaamista. Purkaessa eriarvoisuutta tulisi kohteena olla nomos eli tasa-arvoiset mahdollisuudet val taamiseen, omistamiseen. Pääomien haaliminen on kui tenkin kiihtynyt juuri niillä, joille pääomat ovat kasaantu neet. Penny ehdottaa, että tulisi keskittyä korostetummin ensijakoon eli eriarvoistavien raketeiden purkamiseen ja ennaltaehkäisyyn, markkinoiden muuttamiseen tasaarvoisemmaksi ja kaikkia palvelemmaksi – kenen tahansa markkinoiksi. Muutoksen tie on pitkä ja vaatii muutakin kuin po liittisia toimia. Tämä vaatii tahtoa sekä kulttuurista ja hegemonian muutosta. Ihmisen mieli on kanavoitu uusliberalistisen politiikan myötä individualistiseksi ja kilpailuhenkiseksi (fight or die) tässä yksilömenestystä korostavassa kilpailukyky-yhteiskunnassamme. On hie noa, kun yksilöt menestyvät. Vielä hienompaa olisi se, että menestyminen mahdollistuisi kaikille sosioekono misesta taustasta huolimatta. Juuri tähän tarvitsemme kuitenkin uusliberalin taloushegemonian haastamista niin kulttuurisella kuin ihmiskuvankin tasolla, ja tätä mielestäni myös Ojakangas ja Penny pyrkivät kirjoituk sillaan saavuttaa. D maria rytkönen
DEBATTI 4/2016
18 |
| 19
20 | MIELI
Pakkoeutanasiaa dementoituneille – kuka on arvokas persoona, ja kuka sen määrittelee?
DEBATTI 4/2016
MIELI | 21
K
UKAPA TAHTOISI MAAILMASTA KOKO MORAALIN NYHTÄÄ – ELLEI KANT SITTEN ITSE?
Immanuel Kantin (1724–1804) moraalifilosofiaa on to tunnaisesti pidetty ihmisen erityistä arvokkuutta (dignity) korostavana järjestelmänä. Toisin kuin edeltäjänsä, Kant asetti ihmisyydessä arvokkaaksi ihmisen kyvyn rationaa liseen ja moraaliseen toimintaan, ei ihmiselämän ulkoi siin seikkoihin, luomismyyttiin, biologiseen elämään, tai lajiyhteyteen. Kantin filosofiaa onkin usein pidetty tiiliseinänä, johon jokainen omaehtoisen kuoleman oikeutusta vastustava voi turvallisesti nojailla. Tämä ei ole ihme, sillä Kantin mu kaan ”Moraalisen subjektin tuhoaminen omassa persoo nassaan on sama, kuin nyhtäisi maailmasta itse moraalin olemassaolon siinä määrin, kuin ihminen vain voi, vaikka moraali on päämäärä itsessään” (MM 423). Kukapa tahtoisi maailmasta koko moraalin nyhtää – ellei Kant sitten itse? Ongelmana kantilaisessa näkemyksessä ihmisen arvok kuudesta ja persoonasta on nimittäin se, että sen perus teella voidaan vähintäänkin kohtuullisen vakuuttavasti muodostaa seuraavan kaltainen argumentti (soveltaen Cooley 2007; Sharp 2012):
me epäinhimillistämään ”ei-persooniksi”, estääkö mikään meitä kohtelemasta heitä pelkkinä välineinä? Velkakellon hypnotisoimassa poliittisessa ilmapiirissä säästötalkoita voisi olla luontevaa jatkaa haravoimalla turhat, nahistu neet ihmislehdet kasaan, polttaa, ja ottaa lämpöenergia hyötykäyttöön. Onneksi kukaan tuskin koskaan tällaista sentään ehdottaisi. Tosiasiassa dementia ei tietenkään toimi asteikolla joko–tai, eikä pitkällekään edennyt dementia poista täy dellisesti kykyä oppia. Yllä oleva uuskantilainen tahdosta riippumattoman eutanasian mahdollistava argumentti näyttää kuitenkin mielestäni hyvin sen, miten vikaan etiikassa (ja yhteiskunnassa) voidaan mennä, jos ihmisen arvokkuus sidotaan kovin ahtaisiin persoonuuden ja ratio naalisuuden raameihin. Kovin helposti unohdetaan, että puhe persoonista on puhetta henkilöistä. D
P1: Vain ihmisellä ja ihmiskunnalla on arvokkuutta, ja vain siinä määrin, kuin ne ovat kykeneviä rationaaliseen moraaliseen toimintaan. P2: Persoona on rationaaliseen moraaliseen toimintaan kykenevä olento. P3: Meillä on varsinaisia moraalisia velvollisuuksia aino astaan persoonia kohtaan. P4: Pitkälle edennyt dementia estää rationaalisen mo raalisen harkinnan. Siis: Meillä ei ole moraalisia velvollisuuksia täysin de mentoituneita ihmisiä kohtaan.
Lähteet
Timo Riuttamäki, YTM
1. Cooley, Dennis (2007): A Kantian moral duty for the soonto-be demented to commit suicide. The American Journal of Bioethics 7:6, 37–44. 2. Kant, Immanuel (1797) [1991]: Metaphysics of morals. Gregor, Mary (toim.). Cambridge, New York, Melbourne: Cambridge University Press. 3. Sharp, Robert (2012): The Dangers of Euthanasia and Dementia: How Kantian Thinking might be used to Support Non-
Jos meillä ei ole moraalisia velvollisuuksia sellaisia lajitovereitamme kohtaan, jotka jollakin tempulla pystym
Voluntary Euthanasia in Cases of Extreme Dementia. Bioethics 26:5, 231–235. DEBATTI 4/2016
22 | MIELI
K
AIKEN PERUSTANA OVAT AIKA JA LOOGISUUS SEKÄ NÄIDEN TEHOS TAMINEN. TIUKKA PÄIVÄJÄRJESTYS ON MIKROVALLAN ELEMENTTI.
DEBATTI 4/2016
MIELI | 23
”A story of industry, of individual enterprise” Näin alkaa Charlie Chaplinin Nykyaika (Modern Times) -elokuva. Elokuva on analyyttisen ironinen katsaus 1930-luvun yhteiskunnasta. Alku tiivistää sanoman: lam paat ohjataan joukkona haluttuun suuntaan. Seuraavaksi katsoja saa seurata, kuinka samanlainen ihmisvirta kulkee joukkona tehtaaseen. Eletään teollistumisen kulta-aikaa. Ihmismassa vyöryy tehtaisiin, kellokortti lyödään koneeseen ja ihminen astuu osaksi koneistoa. Ihmisliha ohjaa fyysisesti konetta, vetää vipuja, lappaa hiiltä, nostaa kuormaa ja lyö osat paikoil leen. Koneiston yläpuolella istuu pomo isossa jalopuun ja nahkan sisustamassa huoneessa sekä valvoo työläisten suoriutumista vaatien lisää tehokkuutta. Työläiset ei vät näe johtajaa, hän näkee heidät. Asetelma on suoraan Foucault’n vasta vuonna 1975 julkaisemasta Tarkkailla ja rangaista -teoksen analyysista: ihminen tuottavana ruu miina osana konetta valvotussa ympäristössä. Chaplinin aikaan vaikuttivat monet uudet tieteelliset suuntaukset kuten behaviorismi, positivismi ja psyko analyysi. Ihmisen käytöksen tuli olla hallittua ja suunni telmallista tehokkuuden maksimoimiseksi. ”Kaikki pitää käydä koulussa kuin kellokone” (Cleve, 1886). Nykyaikaelokuvassa Chaplin leimaa kellokortin vessakäynninkin ajaksi, ja tällöinkin johtaja tarkistaa, ettei käynti ole turha ja tehoton. Kaiken perustana ovat aika ja loogisuus sekä näiden tehostaminen. Tiukka päiväjärjestys on mikroval lan elementti. Fasismin ihmiskuvassa kiteytyy tehotuo tannon piirteet. Aikaa hallitsee natsismin ja muiden totalitaaristen aat teiden nousu samanaikaisesti ympäri maailmaa yhdistäen massojen hallinnan ja niiden valjastamisen omien ideolo gioidensa vuoksi. Järkyttävät seuraukset traumatisoivat koko maailmaa pitkälle meidän päiviimme asti. Historian kulku otti täyskäännöksen kohti indivualisoitumisen aika kautta. Ajan henki kulki massatuotannon aikakaudesta
kohti yksilötuotannon aikakautta. Tässä käännöksessä is tutettiin meidän aikamme uusliberalismin siemenet. Myöhäismodernissa, nykyajassa identiteetti pirstaloi daan ja asetaan sommitelmiksi eri rooleissa: sukupuolena, seksuaalina, oppijana, vanhempana, ystävänä, sosiaalisen median käyttäjänä, nautiskelijana ja niin edelleen. Ihmi nen pirstaloituu elimiksi eri paikoissa ja eri rooleissa. Hy vän ihmisen määrittelee markkinat ja tarkoitushakuinen halujen tuotanto. Hardt ja Negri analysoivat informaatiokapitalismin yhteiskuntarakenteita oivallisesti Imperiumi-teoksessaan (2005). Keskeisin viesti on se, että tuotantosuhteet ovat muuttuneet perinteisestä teollisesta työläisyydestä jälki teolliseen affektiiviseen (tunnepitoiseen) ja informaatio työläisyyteen. Varallisuuden tuotto siirtyy tuotantoväli neiden omistamisesta biopoliittiseen tuotantoon eli tarpeiden, sosiaalisten suhteiden, halujen ja mielihalujen tuotantoon. Hallinnassa ei ole itse tuotantovälineet vaan lopputulos ja sen koko konsepti; sosiaaliset verkostot (Facebook, Whatsapp, Twitter, jne.), klikkimedia, ”itsevar muusteollisuus”, tiedon kaupallistaminen ja tieteellisten löytöjen patentoiminen. ”Tieto on valtaa” aivan uudella tasolla. Sen lisäksi, että tiedolla voi ohjata vähemmän tie toisen ihmismassan liikkeitä, se voidaan kapitalisoida ja myydä, vaihtaa ja kasata. Informaatiokapitalismissa ihmi sestä tulee edelleen mutta uudella tavalla koneen osa; se säilöö tietoa, muokkaa sitä ja myy eteenpäin. Myöhäismo dernissa ajassa kapitalismi tulee kaikkiin ihmisyyden osaalueisiin: sosiaalisiin suhteisiin, rakkauteen, hellyyteen, huomioimiseen, mielikuviin ja persoonallisuuteen. Myö häismodernissa yhteiskunnassa ei ole osa-aluetta, jossa kaupallisuus ja julkinen tila eivät olisi sekoittuneet. D Maria Rytkönen
DEBATTI 4/2016
24 | KOLUMNI
S
IT VAAN SANOT, ETTÄ SDP ON TULE VAISUUSPUOLUE NIIN KUULOSTAA HYVÄLTÄ, VAIKKEI SUN IKÄISILLE ENÄÄ RIITÄKÄÄN ELÄKETTÄ.
DEBATTI 4/2016
KOLUMNI | 25
Inhimillisyyden kuohinta
– No niin, nyt melkein kaikki alkaakin olla kunnossa tän sun kuntavaalikampanjan kanssa. – Hieno juttu! – Joo, mutta kurkataanpa vielä näitä sun sosiaalisen me dian profiileja. – Öö, mm, selvä. – Joo, ahaa, hmm. Tää ei kyllä käy päinsä. – Ai mikä? – No siis tää sisältö. Tälle on kerta kaikkiaan pakko tehdä jotain. – Mikä on vikana? – Onhan tää aivan liian kevyttä. Ja henkilökohtaista. Ei hän tää sun demarius näy täällä mitenkään. Meillä oli esi merkiksi viime viikonloppuna ihan tosi hyvä kannanotto hankintalain uudistuksesta. Ja sitten meillä oli tällainen tosi provosoiva kirjoitus siitä, miten kaikille pitää taata ar vokas vanhuus. Hyvää jakokamaa. – Okei, mut... – Niin, ja sit tää kielenkäyttö. – Mikä siinä on vikana? – Katso nyt tätäkin kuvaa. Tää ironia ei välttämättä aukee kaikille. Ja tuo kirosanakin on vähän liikaa. Et jos vähän kirjakielisemmin kuitenkin. Kun ei jaksettais täällä alkaa sit setvimään kun ehdokas puhui sivu suun. Selvä. Homot, lapset vai vanhukset? – Ai kuinka? – Niin että mikä laitetaan? Jotakuta pitää puolustaa. Olis ko eläkeläiset? – No en mä ole kyllä yhtään... – Kyllä siihen oppii! Otetaan ne. Sit vaan sanot, että SDP on tulevaisuuspuolue niin kuulostaa hyvältä, vaikkei sun ikäisille enää riitäkään eläkettä. – Siis pitääkö mun olla ihan munaton somessa?
– No ei tietenkään! Esim. toriteltoilta saa hyvää matskua. Voi ottaa kuvaa tiimin kanssa, että on hyvä pössis ja sil leen. Ja siihen sit joku ulkopuolinen mukaan. Eläkeläinen sun tapauksessa tietty. Viel parempi jos saatte Litti-peu kut kaikille niin tulee kivan nuorekas kuva. Ilmapalloja, soppatykki, syksyinen Hakaniemi. Toimii. – Eikö mitään henkilökohtaista? – Ei anneta niiden häiritä. Tuuttaat nyt vaan niitä omia po liitiikkakantojasi huhtikuuhun asti. Kyllä vaalien jälkeen sitten taas ehtii. – Onko sitten vielä jotain? – Meillä olisi nämä meidän neljä sääntöä sosiaaliseen me diaan vielä. Nämä kannattaa opetella niin oot aito poliitik ko. Muuten tulee sanomista. Valmis? – Jooo? – Yksi, ole huolissaan. Aina kannattaa olla tosi huolissaan ja vakavana siitä, mitä tapahtuu. Jokainen muutos on vii meinen niitti. Toiseksi, aloita blogi. Siellä voi sitten kertoa mikä aina ajankohtaisimmassa tapahtumassa huolettaa. Näitä on sitten kiva linkkailla. – Mä en oo nyt aivan... – Kolme! Hyvä meininki. Vaikka on huolissaan, pitää olla silti hyvä meininki. Pössis. Tsemppi. Peukku! Eiks vaan. Ja vielä: neljä. Vastustaja on aina väärässä. Jos myöntää kil pailijan olevan oikeassa, on itse hävinnyt pelin. Poterot on siksi, että niissä pysytään. Joten nämä kun yhdistät siihen, mitä ollaan puhuttu niin sä oot valmis poliitikoksi! – Kiitos? – Seuraava! Nimi ja Instagram-käyttäjätunnus? D Matti Lehto
DEBATTI 4/2016
26 | KIRJAT
DEBATTI 4/2016
KIRJAT | 27
Runo on esileikkiä Paperi T – Post-alfa (Kosmos).
Tarjoiluehdotus: Nautitaan hauskan illan päätteeksi, päänräjäyttävän seksin jälkeen, täynnä elämää, raukeana hetke nä. Näissä puitteissa Paperi T:n runoteos Post-alfa kuulostaa parhaalta. Muissakin olotiloissa ja ilman kiimaa, se kuulostaa ihan hauskalta. Taistelin itseni kanssa, jotta sain aloi tettua kirjoituksen noinkin rohkeilla sa noilla. Viittaus seksiin heti ensimmäisissä virkkeissä – rohkeaa. Eikä ole. Se on luon nollinen osa elämää ja yllättävän suuressa osassa ajatuksista, joita kulkee päivittäin läpi ihmisen mielen. Niistä Paperi T kir joittaa. Nyt päästään asiaan, eli kerron, mitä tavanomaisesti kir joittaisin tämän kaltaisen kirjoituksen alkuun: Runoilija, jonka esikoisrunokirjan ensimmäinen painos myydään päivässä loppuun, on suomalaisen kirjallisuuden super sankari. Paperi ansaitsee kirjallisen maailmojen avaami sen valtionpalkinnon, tai vielä suurempaa – pitkän ja kiih keän suudelman jokaiselta kulttuuriministeriksi itsensä tuntevalta.
Tarjoaisin pateettisuuteni pateita mutta olet vegaani onko näissä essoissa liivatetta Paperi T kirjoittaa elämästä ja tunteista, nuoren ihmisen äänellä. Teksti on selkeää ja suoraviivaista, samalla pikku tarkkaa ja kerroksista. Sanat on valittu, mutta ei harkittu. Post-alfasta kuulee, ettei Paperi T ole tuijottanut luovuu den lähteen kuivuessa paperin huokoista pintaa, vaan va luttanut sydämensä tuntoja kevyellä otteella tekstin muo toon. Hän tekee autenttisia havaintoja, alleviivaamatta omaa erityisyyttään. Eikä Paperi T:ssä mitään erityistä olekaan.
Paperin runoista on tehty vitsiä, ja osal taan ansaitusti. Moni pöytälaatikkoru noilija voisi tuottaa samanlaista tekstiä puolikkaan riesling-pullon jälkeen. Harva kuitenkaan kehtaa viedä niitä kustan tajan eteen. Se on sääli – ei suomalaisen runoskenen vuoksi, mutta ihmisten oman luovuuden takia. Post-alfan äärellä roh keus kasvaa meissä, jotka luemme ja kir joitamme. Heille, joille pelkkä lukeminen on vieras ajatus, se voi antaa kimmokkeen lukuharrastuksen äärelle. Tässä tehtäväs sä Post-alfa onnistuu, ja se on syy, miksi Paperi T:n esikoisteokselle toivoo jatkoa. Kuten viihdyttävän tekstin luonteeseen kuuluu, päätän kirjoituksen paljastukseen. On mahdol lista, että tätä kirjaa mukana kantamalla ja runopätkiä lainaamalla voi päästä niin sanottujen katu-uskottavien ihmisten joukkoon. Jos hyvin käy, voi oheisen runon lu keminen auttaa myös niin sanottujen viimeisten hitaiden aikaan, kun kaksi yksinäistä laivaa kohtaa sumuisalla ula palla: muutetaan maalle kesannon keskelle pieneen kauniiseen taloon josta postilaatikollekin kuljetaan pyörällä ja lähimmät naapurit ovat kilometrien päässä mieti sitä vain me kaksi kuinka ihanaa olisi huutaa toisillemme ilman huolta siitä mitä naapurit meistä ajattelevat D Sara Salomaa
DEBATTI 4/2016
28 | KIRJAT
Rajattomasti rahaa niukkuudessa Paavo Järvensivu: Rajattomasti rahaa niukkuudessa (Like).
Finanssikriisin jälkeen julkisessa keskustelussa on korostettu tarvetta jul kisen sektorin alijäämien voimakkaalle supistamiselle, jotta valtioiden velkaan tuminen saataisiin pysäytettyä. Samaan aikaan ilmasto- ja ympäristökriisi on jää nyt julkisessa keskustelussa vähemmälle huomiolle, vaikka kyseessä ei ole enem män tai vähemmän kuin ihmiskunnan tulevaisuus. Kauppatieteiden tohtori Paavo Järvensivu tarttuu edellä mainittuihin ilmiöi hin uutuuskirjassaan Rajattomasti rahaa niukkuudessa (Like, 2016). Järvensivu pyrkii kirjassaan rakentamaan synteesiä tai ainakin vuoropuhelua kapita listista rahataloutta tutkivan jälkikeynesiläisen makro taloustieteen ja luonnonvarojen niukkuutta tutkivan eko logisen taloustieteen välille. Nykymuotoisessa rahajärjestelmässä raha syntyy napin painalluksella, jos pankit uskovat asiakkaidensa maksu kykyyn, ja jos yritykset ja kotitaloudet uskaltavat velkaan tua. Rahapoliittisen suvereniteetin omaavilla valtioille raha ei ole niukka resurssi, sillä keskuspankeilta ei voi lop pua niiden itse liikkeelle laskema valuutta. Markkinoiden sijaan valtion kulutukset rajat asettaa inflaatio ja talouden ulkoinen tasapaino. DEBATTI 4/2016
Jos raha ei ole Järvensivun mukaan sillä tavalla niukka resurssi kuin julki sen keskustelun pohjalta voisi päätellä, niin luonnonvarat eivät sen sijaan ole rajattomia. Järvensivu käy läpi valtavia muutoksia, joita liikkumisen, rakentamisen, energiantuotannon ja ruoka tottumusten suhteen tarvitaan talouden sovittamiseksi rajallisten luonnonresurssien maailmaan. Järvensivu esittää kirjansa johtopäätösluvussa esimer kiksi ekologista jälleenrakennusta, jossa julkinen sektori ohjaisi taloutta investointien ja säätelyn kautta kohti ekologisesti kestävämpää mallia. Mikä tahansa palkkatyö ei ole Järvensivun mukaan itseisarvo, ja tulevaisuudessa olisikin uudelleenarvioitava erilaisten työtehtävien arvo. D Antti Alaja
KIRJAT | 29
Opi perusasiat
Kimmo Kiljunen: Eläkekatekismus (Into).
Kaikki politiikan kentillä kiertäneet tietävät, että taitettu indeksi on puhuttanut toreilla vaalien alla siitä lähtien, kun se otettiin käyttöön vuonna 1996. Keskus telu on kuitenkin ryöpsähtänyt Kimmo Kiljusen ja Senioriliikkeen kansalaisaloitteen myötä aivan uudella tavalla. Aloitteessa vaaditaan palauttamaan työeläkkeisiin palkkaindeksi nykyisen taitutun indeksi sijasta. Tuoreessa Eläkekatekismuksessa Kiljunen ”pyrkii avaamaan todelli suuden, ei ennusteiden ja oletusten, vaan tapahtuneiden tosiasioiden varassa”. Paljon luvattu, kun Kiljusta on kriti soitu totuuden venyttämisestä. Katekismus on poliittisesti ladattu. Kiljunen käyttää teoksessaan paljon tilaa perusteluille eläkkeiden korotta miseksi. Kiljusen mielestä palkkaindeksi on eläkeläisten oikeus ja taitettu indeksi on johtanut eläkeläisten köyh tymiseen. Kiljunen sivuuttaa teoksessaan kokonaan sen, että eläkkeelle siirtyneet eivät osallistu työn tuottavuuden parantamisen kautta tapahtuvaan palkkojen nousuun, ei eläkeläisköyhyyden taustoihin ja huoltosuhteen muutok senkin Kiljunen ohittaa varsin ylimalkaisesti.
Palkkaindeksin palauttamisen on kriti soitu syövän tulevien sukupolvien eläke varat. Tämän ydinongelman Kiljunen ratkaisee dynaamisilla vaikutuksilla ja eläkerahastojen tuotto-odotusten nos tamisella. On varmasti totta, ettei vuosi kymmenien päähän osata ennustaa osake tuottoja, mutta tässä miinuskorkojen ja matalien sijoitustuottojen ajassa Kilju sen perustelut ovat valitettavasti lähin nä itsepetosta: Esimerkiksi alkuvuonna työeläkeyhtiöiden sijoitustuotot ovat jää neet pyöreään nollaan. Kiljusen Eläkekatekismus on pikem minkin pamfletti kuin eläkeläisköyhyy den todelliseen torjumiseen tähtäävä va kavasti otettava katsaus. Kiljusen kunniaksi on todettava, että hän on onnistunut politisoimaan jo useasti kalutun teeman tavalla, joka on nostanut aloitteen toden teolla jul kiseen keskusteluun. Teema on puolueille ja poliitikoille vaikea, sillä moni on ratsastanut indeksikysymyksellä eduskuntaan ennustaen, ettei tähän oikeasti tulla puut tumaan. Nyt mitataan monen päättäjän selkärankaa, kun aloite tulee eduskunnan käsittelyyn. Eläkekatekismus ei tuo keskusteluun mitään uutta. ”Opi perusasiat! – Tartu kirjaan, se on hyvä ase” on Bertolt Berchtin tuttu sitaatti, jota myös Kiljunen eläkekatekis muksen käyttää. On hyvä, että eläkkeistä ja indekseistä keskustellaan, sillä ei ole ihan sama miten yhteisiä elä kevarojamme hoidetaan. Keskustelussa olisi kuitenkin suotavaa pysyä asiassa ja pitäydyttävä faktoissa. Kiljunen esittää teoksessa monia väitteitä, joiden tueksi käsittääk seni yksikään riippumaton asiantuntija ei ole asettunut. Lähteitäkin Kiljunen käyttää niukanlaisesti. Jokaisella saa olla omat mielipiteet, muttei omia faktoja. D Olli-Pekka Koljonen Kirjoittaja on tulevaisuuden eläkeläinen. DEBATTI 4/2016
30 | KIRJAT
Uusi sukupolvi sopimus on otettava harkintaan Teemu Muhonen ja Jari Hanska: Eläketurma (Vastapaino).
Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus on ollut vii me aikoina esillä paljon. Tarvetta sille onkin, sillä suuret ikäluokat ovat suurelta osin jääneet eläkkeelle ja hyvin vointivaltion menot kasvavat kovaa vauhtia. 2010-luvulla nopeinta on ollut eläkemenojen kasvu ja 2020-luvulla alkaa kasvaa kiihtyvää vauhtia myös terveydenhuollon ja vanhustenhuollon menot. Näitä hyvin vointivaltion perusasioita on jäämässä rahoittamaan yhä pienemmät ikäluokat, jotka Suomen Pankin arvion mukaan an saitsevat ensimmäistä kertaa maailman historiassa vähemmän kuin edelliset su kupolvet. Yhtälö on haastava, eikä sen hoitamista helpota Kimmo Kiljusen eläkealoite, joka auttaa lähinnä hyvätuloisia eläkeläi siä. Tätä ennakoi jo Valtioneuvoston kans lian ikääntymisraportti vuonna 2009: ”suuret ikäluokat voisivat estää hyödyllis ten uudistusten tekemisen” ja jopa vaatia itselleen parempia etuja. ”Esimerkiksi käy muun muassa tilanne, jossa eläkeläiset saavat kasvavalla poliittisella voimallaan lisättyä eläke-etujaan, vaikkapa palautettua puoliväli- indeksin työeläkkeisiin” Tähän erittäin ajankohtaiseen problematiikkaan ovat tarttuneet tuoreella näkökulmalla toimittajat Teemu Muhonen ja Jari Hanska kirjassaan Eläketurma – Miksi Suomeen tarvitaan uusi sukupolvisopimus (2016). He avaa vat kirjassa suomalaisen työeläkejärjestelmän toimintaa perusteellisesti. Perusvire kirjassa on pessimistinen: työ eläkejärjestelmän rahoitus ei ole tasapainossa, nuorten eläkkeet ovat vaarassa ja todennäköinen tie on, että niitä leikataan lisää. Hanska ja Muhonen tekevät kirjassa muutaman mielen kiintoisen havainnon. Ensinnäkin, työeläkkeet ovat ainoa suomalaisen sosiaaliturvan muoto, jota ei olla leikattu 1990-luvun jälkeen. Jopa kaikista pienimmät eläkkeet, DEBATTI 4/2016
kansaneläkkeet, ovat saaneet hyvinvointivaltion säästö paineissa osansa. Syy työeläkkeiden koskemattomuu delle löytyy mielenkiintoisesta seikasta. Eduskunnan perustuslakivaliokunta nimittäin päätti jo 1960-luvulla, että työsuhteessa karttuva eläke on ihmisen omaisuutta. Perustuslaki puolestaan sanoo yksiselitteisesti: ”Jokaisen omaisuus on turvattu.” Tämän johdosta perustuslakivaliokunta teki jo vuosikym meniä ennen nykynuorten syntymää lin jauksen, joka siirsi järjestelmän säästöpai neet ainoastaan työelämässä nyt oleville. Hanskan ja Muhosen huomio on ansio kas ja sitä pitäisi pohtia päätöksenteossa enemmänkin. Perustuslakivaliokunnan tulkinta perustuu siihen, että työeläkejär jestelmä on vakuutusperusteinen. Näh däkseni samalla logiikalla myös ansiosi donnaisen työttömyysturvan pitäisi olla ihmisen omaisuutta. Sitä ollaan kuitenkin toistuvasti leikattu ja leikataan jälleen. Nuoren sukupolven edessä on myös yhä epävarmempi työelämä nopeasti muut tuvassa maailmassa. Uudenlaiselle suku polvisopimukselle on tilausta, jotta yhteiskunta pystyy pitämään eläkelupauksen myös nuorille ja luomaan toivoa tulevaan. Tai edes perustelemaan, miksi tällaista järjestel mää kannattaa rahoittaa. Yhtenä vaihtoehtona kirjoittajat nostavat esiin Ruotsin eläkejarrumallin, joka toimii siten, että jos säästää tarvitsee, niin säästetään kaikilta työeläkettä saavilta, ei pelkästään työelämässä olevilta. Kansan- ja takuueläkkeisiin ei siinä tarvitse koskea. Eikö se olisi oikeudenmukaista? Vai halu ammeko oikeasti yhteiskunnan, jossa suuri osa eläkeläi sistä ansaitsee enemmän kuin sairaanhoitaja koskaan? D Mikkel Näkkäläjärvi Kirjoittaja on Demarinuorten puheenjohtaja.
DEBATTI | 31
Älä ole suvakki Ihmisoikeusjärjestö Amnesty myy paitoja, jossa lukee ”suvakki huora”. Demarinuorillakin oli hetken aikaa suvakki-paitoja myynnissä. Suvakki-sana on johdettu sanasta suvaitsevainen. Se on rasistien keksi mä haukkumanimi rasismia vastustaville ihmisille. Riippumatta siitä, mikä alkuperäinen tarkoitus juuri tällä lempinimellä on ollut, rinnastavat useat rasistiset keskustelijat suvakki-sanan sitä muistuttavaan sanaan vajakki, mikä on vastaava johdos sanasta vajaa. Vajakilla viitataan vähä-älyisyyteen tai vammaisuuteen. Amnestyn ja Demarinuorten paitojen idea on ottaa suvakki-sana hal tuun rasisteilta. Haukkumasanojen haltuunoton (eng. reclaim) tarkoitus on ottaa sortava sana käyttöön, jolloin se vie vastapuolelta pois mahdol lisuuden käyttää sanaa haukkumatarkoituksessa. Vastaavalla tavalla esi merkiksi rodullistetut ovat ottaneet käyttöön n-sanan. Tarkoitus vastustaa rasismia on hyvä. On kuitenkin ristiriitaista, että pääosin valkoisista suomalaisista koostuva joukko ottaa rasistien keksi män suvakki-sanan haltuun. Millä lailla sorrettuja suvakit ovat? Miksi suurin osa suvakeista on val koisia? Whitesplaining on rasistista ja väheksyvää: Antirasistista keskus telua ei saa hallita valkoisten kokemukset rasismista. Valkoihoiset ihmiset ylläpitävät sortavia rakenteita, vaikka olisivatkin ”ei-rasisteja”. Rasismin vastustaminen on todella tärkeää, mutta valkois ten ihmisten jakautuminen voimakkaasti rasisteihin ja ei-rasisteihin myös aiheuttaa ongelmia. Olemalla suvakki eli hyvien, ei-rasistien puo lella, valkoinen saattaa kokea käyttäytymisensä olevan ongelmatonta. Suvakki ei halua nähdä tai muuttaa omaa sortavaa toimintaansa, koska hän ei ole rasisti. Suvaitsevaisuus on myös itsessään käsitteenä ongelmallinen. Siihen sisältyy hierarkia: On joku, jolla on oikeus suvaita tai sietää jonkun toisen olemassa oloa. Toisella on vain oikeus tulla suvaituksi. Suvaitsevaisuu den sijaan tulee kunnioittaa muita ja muiden kokemuksia, ja olla omaa toimintaansa kohtaan jatkuvasti sensitiivinen ja olla valmis muutta maan sitä. Suvakki-sana on rasistinen ja ableistinen ja siksi huono termi. Anti rasistisen enemmistön tulee vaieta se unohduksiin. D Nelli Nurminen Debatin päätoimittaja
DEBATTI 4/2016
32 | SONK
SONK toimii ympäri Suomen! SONKin toimisto: Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry.
Lahden Demari opiskelijat LDO Puheenjohtaja Roosa Rinne roosa.rinne@outlook.com
Siltasaarenkatu 18–20 C 6.Krs 00530 Helsinki sonk@sonk.fi www.sonk.fi
Opiskelijoiden sosiali demokraattinen yhdistys OSY, Helsinki
Puheenjohtaja Hanna Huumonen 045 112 9299 puheenjohtaja@sonk.fi
Puheenjohtaja Mikko Kymäläinen mikkokymalainen@gmail.com www.osy.fi
Pääsihteeri Noora Luukka 045 277 5070 paasihteeri@sonk.fi
Otaniemen opiskelija demarit Oodi, Espoo
Osoitteenmuutokset ja jäsenasiat toimisto@sonk.fi
Joensuun Sosialidemo kraattiset Opiskelijat JOSY Puheenjohtaja Henna Räsänen hennarasanen@gmail.com
Jyväskylän Sosiali demokraattiset Nuoret ja Opiskelijat JSDN Puheenjohtaja Kirsi Niemi k.m.niemii@gmail.com www.jsdn.fi
Kuopion Opiskelija demarit KODE Puheenjohtaja Linda Sorrius linda.sorrius@hotmail.com
DEBATTI 4/2016
Sosialidemokraattiset Ammattikorkeakoulu opiskelijat SOMA Puheenjohtaja Teemu Kokkonen teemu.erik.kokkonen@gmail.com soma.sdp.fi
Tampereen Sosiali demokraattinen Opiskelijayhdistys TASY Puheenjohtaja Ida Piitonen ida.piltonen@gmail.com tasyry.blogspot.com
Puheenjohtaja Pinja Raitanen pinja.raitanen@gmail.com
Turun Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen Yhdistys TOSY
Oulun Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen Yhdistys OOSY
Puheenjohtaja Artturi Jyrkkänen tonijyrk@gmail.com www.tosy.fi
Puheenjohtaja Sanna Väisänen oulun.demariopiskelijat@gmail.com oosy.sdp.fi
Vaasan Sosialidemokraat tiset Opiskelijat VSDO
Rovaniemen Sosiali demokraattinen Opiskelijayhdistys ROSO Puheenjohtaja Hannu Mällinen hmalline@ulapland.fi rosolaiset.blogspot.fi
Puheenjohtaja Pekka Tuuri tuuri.pekka@gmail.com
Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS Ordförande Ursula Korpijärvi ursula.korpijarvi@abo.fi users.abo.fi/ass
Stailaus:
nelli nurminen
DEBATTI STAILAA | 33
DEBATTI 4/2016
34 | DEBATTI
TOIMITUSKUNTA 2016
nelli nurminen
noora luukka
maria rytkönen
eemeli peltonen
henna räsänen
FREDRIK BÄCK
SEURAAVASSA NUMEROSSA:
Debatti jatkuu netissä: Facebook.com/Debatti.lehti www.debattilehti.fi
DEBATTI 4/2016
VÄHEMPIKIN RIITTÄÄ
www.pam.fi/liity tai puh. 030 100 600
36 |
A7 W1
DEBATTi
NRO 4/2016