Enemmän rahaa, vähemmän kuukausia, matalammat tulorajat Sosialidemokraattiset Opiskelijat - SONK ry:n ehdotus kustannusneutraaliksi opintotukiuudistukseksi
Opintotuki on opiskelijan sosiaaliturvaa. Opintotuen tehtävänä on mahdollistaa kokopäiväinen opiskelu ja edesauttaa näin opintojen valmistumista. Opintotuki ei ole palkkaa, jota saadaan hyvin tehdystä työstä. Tämän vuoksi tuen tarveharkintaisuutta tulee edelleen vahvistaa. Opintotuen tulee lisäksi jatkossakin olla vastikkeellista. Sosialidemokraattiset Opiskelijat - SONK ry linjasi vuosi sitten, ettei suomalaista opintotukijärjestelmää ole syytä uudistaa ilman kunnollista suunnitelmaa siitä, miksi ja miten uudistus toteutetaan. Tuolloin SONKin tahto oli, että mahdollisuuksien salliessa opintotuki pitää sitoa indeksiin ja opintotuen tasokorotus toteuttaa. Nyt opintotuen indeksisidonnaisuus on kirjattu hallitusohjelmaan. Samalla hallitus on kertonut ajavansa läpi kustannusneutraalin opintotukiuudistuksen. Uudistuksen tarkoitus on saada opiskelijat valmistumaan nopeammin. Se, miten uudistus konkreettisesti toteutetaan, on vielä hämärän peitossa. Ilman merkittäviä rakenteellisia uudistuksia saatetaan pahimmillaan siirtyä yhä lainapainotteisempaan opintotukijärjestelmään. SONK on huolissaan opintotukijärjestelmän uudistamistyön varsin kiireisestä aikataulusta – nykyistä järjestelmää ei ole syytä uudistaa vain uudistamisen vuoksi, vaan uudistuksen tulee olla realistinen ja harkittu. Tuloksena tulee olla kaikki opiskelijat ja erilaiset elämäntilanteet tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti huomioiva järjestelmä. SONK näkee, että opintolaina opintotukijärjestelmän yhtenä palasena on osa opiskelijan toimeentuloa. Lainan nostamiseksi tulee kehittää kannustimia, mutta opintovelkaantumisen tulee jatkossakin pysyä vapaaehtoisena. Sen sijaan lainapainotteisempaan opintotukijärjestelmään siirtymistä ei voida pitää yhteiskunnallisesti vastuullisena, sillä tasaarvoinen koulutus sosioekonomisesta taustasta riippumatta on kansalaisoikeus, eikä kenenkään tulisi vasten tahtoaan joutua nostamaan opintolainaa.
SONKin malli opintotukijärjestelmän kehittämiseksi Vastatakseen hallituksen haasteeseen kehittää kustannusneutraali opintotukiuudistus ja taistellakseen opintotuen lainapainotteisuuden lisääntymistä vastaan, päätti SONK luoda oman ehdotuksensa kustannusneutraaliksi opintotukiuudistukseksi. SONK näki tarpeellisena nostaa keskusteluun vasemmistolaisen, selvästi erilaisen näkemyksen siitä, kuinka opintotukijärjestelmä palvelisi paremmin tarkoitustaan ja edistäisi tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden toteutumista. Esitetty malli käsittelee opintotukijärjestelmän uudistamista pääasiassa korkeakouluopiskelijoiden näkökulmasta, eikä näin ole suoraan sovellettavissa toisen asteen opiskelijoiden tarpeisiin.
SONKin malli perustuu yksiselitteisesti opintotuen nostamiselle sellaiselle tasolle, joka mahdollistaa kokopäiväisen opiskelun ilman taloudellista pakkoa käydä töissä. Koska opintotukiuudistus on tarkoitus toteuttaa kustannusneutraalisti, on opintotuen tason nostaminen mahdollista ainoastaan tukikuukausia vähentämällä, jyvittämällä vähennetyistä kuukausista saatu säästö jäljelle jääville kuukausille. Vastaavasti opiskelijoiden valmistumisen nopeuttamiseksi pitää paitsi parantaa opiskelijoiden tulotasoa opintotuen määrää korottamalla, myös vähentää opiskelijoiden työssäkäyntiä. SONKin mallissa opiskelijoita kannustetaan opiskelemaan työssäkäynnin sijaan laskemalla opintotuen tulorajoja. Seuraavat laskelmat on tehty lukuvuonna 2010-2011 opintotukea nostaneiden korkeakouluopiskelijoiden perusteella. Korkeakouluissa opintotukea nosti kyseisellä lukukaudella noin 167 100 opiskelijaa. Laskelmissa on oletettu, että opintotukea nostavat opiskelijat nostavat opintorahansa ja asumislisänsä täysimääräisesti. Opintotuen uudelleenallokointi tukikuukausia vähentämällä Tällä hetkellä opintorahaa ja asumislisää voi kuukaudessa saada enintään 499,60 euroa. Alempaan korkeakoulututkintoon tukikuukausia on mahdollista saada 37 ja ylempään 28; kuitenkin niin, että tukikuukausia voi saada yhteensä enintään 55. Harkinnanvaraisesti, pääasiassa toista tutkintoa varten myönnettävien lisätukikuukausien kanssa opintotukea on tällä hetkellä mahdollista saada yhteensä 70 kuukautta. Tämä tarkoittaa, että viime vuoden opiskelijamäärällä laskettuna alempaan korkeakoulututkintoon käytetään yhden opiskelijapolven kohdalla 3,09 miljardia euroa. Ylempään korkeakoulututkinnon vastaava summa on 2,34 miljardia euroa, ja koko 55 tukikuukauteen rahaa investoidaan 4,59 miljardia euroa. Lisätukikuukausien kanssa summa kasvaa 5,84 miljardiin euroon. Koko 55 tukikuukauden summa jaettuna kuudelle vuodelle tarkoittaa 765 miljoonan euron vuosikustannuksia 167 100 opiskelijaa kohden. Vähennetyistä tukikuukausista saadun säästön ansiosta opintorahan ja asumislisän yhteenlaskettu osuus nousee SONKin mallissa noin 600 euroon, kun se nykyisessä mallissa on alle 500 euroa. Mallissa opintotukikuukausia myönnetään alempaan korkeakoulututkintoon 33 ja ylempään korkeakoulututkintoon 20; kuitenkin niin, että yhteensä tukikuukausia myönnetään opiskelijaa kohden enintään 46. Poikkeavat ja odottamattomat elämäntilanteet on mallissa huomioitu erikseen haettavin lisätukikuukausin. 46 tukikuukauden lisäksi opiskelijalla on siis jatkossa mahdollisuus saada enintään 11 tarveharkintaisesti myönnettävää lisätukikuukautta. Yhden opiskelijasukupolven alempaan korkeakoulututkintoon kuluisi näin uuden mallin mukaisesti 3,31 miljardia euroa ja ylempään korkeakoulututkintoon 2,01 miljardia euroa. Yhteensä 167 100 opiskelijan 46 tukikuukauteen kuluisi rahaa 4,61 miljardia euroa. Viiden vuoden aikajaksolle jaettuna tämä tarkoittaa 922 miljoonan euron vuosikuluja. Vuosisumma on 160 miljoonaa euroa suurempi kuin nykyisessä opintotukijärjestelmässä kyseisillä oletuksilla. Laskelmissa tulee kuitenkin huomioida se, että malliin keskeisesti
kuuluvien tulorajaleikkausten myötä opintotukea nostavien opiskelijoiden määrä laskee nykyisestä tasosta. Suhteellisesti säästöä tulee myös siitä, kun opiskelijat alkavat uuden mallin myötä valmistua nykyistä nopeammin. Kokopäiväiseen opiskeluun kannustaminen tulorajoja laskemalla Koska opiskelijoiden halutaan valmistuvan nopeammin, on siihen syytä tarjota kannustimia. Opintotuen kasvattaminen sadalla eurolla kuukaudessa mahdollistaa monelle täysipäiväisen opiskelun. Opintotuen tasokorotus on hyödyllinen sekä opiskelijoiden, valtion että työmarkkinoiden näkökulmasta. Opiskelijat saavat keskittyä opintoihinsa, valtion verotulojen voidaan odottaa kasvavan, kun opiskelijat viipyvät korkeakouluissa aiempaa lyhyemmän ajan, ja tutkintonsa valmiiksi saaneen, koulutetun työvoiman määrä kasvaa työmarkkinoilla. Pelkkä opintotuen tasokorotus ei kuitenkaan itsessään takaa sitä, että opiskelijat keskittyisivät nykyistä enemmän opiskeluun. Luultavaa olisi, että kohonnut tuki merkitsisi kohonnutta elintasoa, ja opiskelijoiden työn ja opiskelun suhde pysyisi nykyisen kaltaisena. Tämän vuoksi tulorajojen laskeminen on järkevä vaihtoehto, sillä nykyisen opintotukimallin ongelmana ovat juuri korkeat tulorajat. Nykyisessä opintotukijärjestelmässä opiskelija saa tienata 660 euroa jokaista tuellista kuukautta kohti. Korkeat tulorajat yhdessä nykyisen, riittämättömän opintotuen kanssa kannustavat opiskelijoita opintojenaikaiseen työntekoon, mikä johtaa lähes väistämättä opintoaikojen pitenemiseen. Ansiotyö nähdäänkin usein selkeänä vaihtoehtona opiskelulle, kun työnteon ja opintotuen nostamisen vaihtoehtoiskustannus on verrattain pieni. Jotta järjestelmä tosiasiallisesti kannustaisi kokopäiväiseen opiskeluun, on tuellisten kuukausien tulorajaa laskettava 250 euroon. Tuellisten kuukausien matalampi tuloraja mahdollistaa edelleen pienimuotoisen ansiotyön tekemisen, mutta ei vielä heikennä merkittävästi keskittymistä opiskeluun. Tuettomien kuukausien noin 2000 euron tuloraja pidetään mallissa ennallaan. Tulorajojen laskeminen vahvistaa opintotukijärjestelmän tarveharkintaisuutta, kun tuki kohdistetaan niille, jotka sitä aidosti tarvitsevat – ei niille, jotka haluavat ja pystyvät toimeentulonsa hankkimaan työnteolla. Tarveharkintaisuuden vahvistamiseksi SONK esittää mallissaan edellä mainitun lisäksi 17 000 euron vuositulokattoa, jonka jälkeen opiskelija ei enää olisi oikeutettu nostamaan opintotukea. Tulorajojen laskemisesta saatavaa säästöä SONK esittää kanavoitavaksi myöhempänä esitettyihin opintotukijärjestelmää tukevien toimien rahoitukseen.
Mallin vaikutus työmarkkinoihin SONKin esittämä malli kannustaa edellä kuvatuin toimin opiskelijoita kokopäiväiseen opiskeluun työssäkäynnin sijaan. Mallilla voidaankin nähdä olevan merkittävä vaikutus myös työmarkkinoiden rakenteeseen. Tällä hetkellä opiskelijat toimivat työmarkkinoiden, erityisesti palvelualojen reservityövoimana, jolla on helppo kattaa kysyntäpiikit, mutta jota ei kuitenkaan lukuisista vuokratyöyrityksistä johtuen ole pakollista vakinaistaa. Tilanne hyödyttää yrityksiä, mutta heikentää aidosti työttömien työnhakijoiden mahdollisuuksia löytää työtä. Mikäli työmarkkinoilta kokopäiväisen opiskelun yleistyessä poistuisi
opiskelijoiden suuri reservi, olisi mahdollista, että työnantajien olisi pakollista työllistää vakituisia, täysipäiväisiä työntekijöitä nykyisen silppureservin sijaan. Samaan aikaan kuitenkin 250 euroa kuussa tienaavat opiskelijat toimisivat edelleen kysyntähuippujen tasaajana. Mallin vaikutus ulottuisi pienellä aikavälillä myös työmarkkinoiden asennemuutokseen. Kun opintojenaikainen työssäkäynti olisi selvästi vähentynyt, ei vastavalmistuneiltakaan enää voitaisi odottaa vuosien laajaa, oman alan työkokemusta ensimmäisessä työpaikassaan. Tämä vahvistaisi osaltaan kaikkien opintonsa päättäneiden yhdenvertaista ja oikeudenmukaista asemaa työmarkkinoilla.
Opintotukijärjestelmää tukevat toimet ja niiden parantaminen Opintotukijärjestelmää uudistettaessa on syytä kiinnittää huomiota myös muutamiin laadullisiin tekijöihin, joiden vaikutus opiskelijan arkeen on kiistaton. 1. Tulorajat tulee sitoa yleisen kustannustason indeksiin. Tulorajojen, kuten opintotuenkin, tulee nousta palkkojen ja kustannusten noustessa. 2. Opintotukeen on saatava huoltajakorotus. Huoltajakorotus mahdollistaa opiskelijoille perheen perustamisen ilman pelkoa taloudellisesta ahdingosta, mahdollistaen näin perheen ja opiskelun yhdistämisen. 3. Takaisin maksetut opintotukikuukaudet tulee saada takaisin käyttöön. 4. Lainan noston lisäämiseksi tulee kehittää suoria, opiskelijaa jo opintojen aikana hyödyttäviä kannusteita. 5. Valmistumisvuoden tulovalvonnasta tulee luopua. 6. 15 prosentin sakkoverosta tulorajojen ylittyessä tulee luopua. Tulorajojen ylityksen takaisinperintä pitää tapahtua joustavasti, ei kuukausikohtaisesti. Opintotukea tulee periä takaisin suhteessa saatuun ansiotuloon, ei kuukausien mukaan laskettaviin tukisummiin. 7. Matalan vuokratason opiskelija-asuntotuotantoa tulee lisätä. Opintoraha ja asumislisä tulee sitoa yhteen, jotta opiskelijan kannustin asua mahdollisimman edullisessa asunnossa kasvaa, ja vuokrahinnoilla keinottelu vaimenee. Kaikille opiskelijoille tulee taata mahdollisuus laadukkaaseen ja kohtuuhintaiseen asumiseen. 8. Kesäopintojen saatavuutta tulee parantaa. Tutkintoa edistäviä kesäopintoja tulee olla laajasti ja tasa-arvoisesti tarjolla kaikissa korkeakouluissa. 9. Opintojen ohjausta tulee parantaa. Laadukkaan opintojen ohjauksen merkitys opiskelijoiden tavoiteajassa valmistumiselle on kiistaton. Ohjauksen avulla voidaan tasata sosioekonomisesta taustasta johtuvia eroja ja parantaa kaikkien mahdollisuutta suoriutua opinnoistaan. 10. Toisen asteen opintotuen ja vanhempien tulojen sidonnaisuudesta tulee luopua.