Valmistaudumme sotapakolaisten auttamiseen Sodasta tulleiden kohtaamisessa on tärkeää ymmärtää, miten sodan aiheuttamat traumat vaikuttavat ihmiseen ja avun vastaanottamiseen. Mikko Savelainen
E
nsi- ja turvakotien liitto valmistautuu auttamaan Ukrainasta tulevia perheitä sekä tilanteesta ahdistuneita lapsiperheitä. Liitossa on kokemusta sodasta tulleiden perheiden auttamisesta. Lapsiperhe turvapaikanhakijana -projekti (LATU) auttoi vuosien 2012–2018 aikana sodasta ja konflikteista tulleita lapsiperheitä vastaanottokeskuksissa. – Toimintaan kuului suoraan turvapaikanhakijaperheiden kanssa tehtävää työtä, kouluttamista ja kehittämistä, verkostoitumista muiden toimijoiden kanssa sekä yhteiskunnallista vaikuttamista, kertoo monikulttuurisuustyön asiantuntija Tiuku Pennola. Hän työskenteli LATU-projektissa alusta loppuun asti. Työ sisälsi muun muassa turvapaikanhakijaperheiden neuvontaa ja psykososiaalista tukea sekä vanhempien ja lasten välisen vuorovaikutuksen tukemista. Lisäksi järjestettiin vertaistukiryhmiä vastaanottokeskusten lapsiperheille, retkiä, kahvilatoimintaa, leirejä ja muuta toimintaa, kuten taideterapiakerhoja ja musiikkityöpajoja. LATU-projekti koordinoi myös turvapaikanhakijoiden parissa tehtävää
14
”On tärkeää suojella lapsia vanhempien traumataakalta.”
vapaaehtoistyötä projektin yhteistyökumppaneiden kanssa. Vapaaehtoistoiminnan kautta turvapaikanhakijaperheille järjestettiin toimintaa muun muassa sirkustyöpajan muodossa, lastenhoitoa vanhempien kielikurssien aikana, apua lahjoitusten, retkien ja tapahtumien järjestämisessä sekä välitettiin odottaville äideille doulasynnytystukihenkilöitä vastaanottokeskuksiin. – Lähi-Idän ja Afrikan maiden sotaa on vaikeampi ymmärtää, koska niissä sotii monet ryhmittymät toisiaan vastaan. Erona 2015 tilanteeseen on myös se, että nyt Suomeen tulee enemmän äitiä, vauvoja ja lapsia. Suomi on nyt alttiimpi auttamaan ja tukemaan sotapakolaisia kuin koskaan aiemmin, Pennola sanoo. 2022
Psyykkistä tukea tarvitaan Sodasta tulevat perheet voivat olla hyvin stressaantuneita ja ahdistuneita, eikä vanhemmilla ole välttämättä voimavaroja huomioida lapsen tarpeita. Perhe on joutunut jättämään kotinsa, kotimaansa, työn, koulun, ystävät ja lähtevät ”tyhjän päälle”, ilman tietoa tulevaisuudesta. Perhe on voinut menettää omaisia sodassa. Myös epätietoisuus tulevaisuudesta ahdistaa koko perhettä. – Lapsi joutuu kuulemaan kotimaan tilanteesta jatkuvasti, näkee huonosti voivat vanhempansa, voi joutua jopa kannattelemaan vanhempiaan ja voi olla hyvin peloissaan, Pennola sanoo. Sodasta tulleiden kohtaamisessa on tärkeää ymmärtää, miten sota ja sen mahdollisesti nostamat traumat vaikuttavat ihmiseen ja miten se vaikuttaa esimerkiksi avun hakemiseen ja sen vastaanottamiseen sekä arjessa selviämiseen. – Kun mieli on kaaoksessa, voi olla vaikeaa vastaanottaa ohjeistuksia ja toimia niiden mukaisesti. Perheille, myös lapsille, olisikin tarjottava psyykkistä tukea mahdollisimman
