”Toivottomia tapauksia ei ole” Vauvalähtöisen päihdekuntoutuksen kehittäjä Maarit Andersson on tehnyt yli 20 vuotta työtä, jotta päihteitä käyttävien odottavien äitien ja vauvaperheiden vapaaehtoisen ja intensiivisen hoidon suuri arvo tulisi ymmärretyksi. Teksti Riku Siivonen
P
äihdeongelmaisten odottavien äitien kuntoutuksen onnistumiseen liittyy kolme olennaista seikkaa. Niistä ensimmäinen on ulkopuolisen helppo ymmärtää. Toisen ymmärtäminen on ulkopuoliselle merkittävän vaikeaa. Jos taas ymmärtää kaksi ensimmäistä, kolmatta ei voi mitenkään käsittää. Ensimmäinen seikka on se, että päihteitä käyttävä äiti herättää voimakkaita tunteita. “Juoppo ja narkomaani”, ajattelee moni sinänsä suvaitsevainen ja hyvää tarkoittava ihminen, jopa palvelujärjestelmän työntekijä. “Ansaitseeko tuo edes hoitoa?” Toinen seikka koskee hoitoa itseään. Pelkkä alkoholin tai huumeiden käytön loppuminen ei välttämättä vielä riitä varsinkaan vauvan kehityksen turvaamiseksi. Pitää vahvistaa myös päihderiippuvaisen äidin usein alhaista mentalisaatiokykyä eli äiti ei kykene tavoittamaan, mitä toisen ihmisen käyttäytymisen taustalla on. Pidä kiinni® -hoitomallin avulla tuota muutosta pystytään tekemään. Malli on tapa estää ylisukupolvista huono-osaisuutta ja pelastaa monen vauvan elämä. Tästä tullaankin kolmanteen seikkaan. – Työllemme ei ole vieläkään pysyvää valtion budjettirahoitusta, vaikka kaikki poliitikot ovat sitä mieltä, että
12
sellainen tarvittaisiin ehdottomasti, sanoo kehittämispäällikkö Maarit Andersson.
Vaihtoehto pakkohoidolle Andersson on ollut mukana kehittämässä päihteitä käyttävien äitien hoitoa 1990-luvun lopulta lähtien. Hän oli ollut Lohjan A-klinikan johtajana 10 vuotta, kunnes näki ilmoituksen
Päihdekuntoutusta ei voi irrottaa vauvaperheen arjesta. Ensi- ja turvakotien liiton työpaikasta. Päihteitä käyttävien äitien asia nousi pian myös valtakunnalliseksi keskustelunaiheeksi. Muu yhteiskunta ei osannut reagoida muuten kuin vaatimalla pakkohoitoa. Maarit Andersson on saanut yli kahden vuosikymmenen aikana esittää moneen kertaan samat vastakysymykset: Jos päihdeongelmasta joutuu pakkohoitoon, kuka kertoisi ongelmastaan? Kun raskaus on usein pit2021
källä ennen kuin se huomataan, miten seulonta voitaisiin muka hoitaa ja tapaukset löytää? Entä missä päihdeäidit hoidettaisiin pakolla? Vankilassako, joka on täynnä huumeita? Ja mistä rahat pakkohoitoon löytyvät, kun ne eivät näytä löytyvän edes vapaaehtoisen hoidon turvaamiseen? Pakkohoidon sijaan olennaista oli löytää keino auttaa vapaaehtoisesti ja tuloksellisesti. – Me havaitsimme silloin alussa, että on yhä enemmän äitejä, joilla on vakavia päihdeongelmia ja joille perinteinen ensikoti ei riitä. Tarvittaisiin tiukempia rakenteita. Pian havaittiin myös, että päihdekuntoutusta ei pysty irrottamaan vauvaperheen arjesta. Tämän perusoivalluksen pohjalle on syntynyt Pidä kiinni -hoitojärjestelmä. Siinä päihdeongelmaiset äidit muodostavat yhdessä työntekijöiden kanssa kuntouttavan yhteisön. Arjen tilanteiden kautta ja avulla rakennetaan ensinnäkin luottamusta. – Moni asiakas on tullut hoitoon päihdemaailmasta, jossa luottaminen ei kannata, Maarit Andersson sanoo.
Viereisellä sivulla: Kuntoutus mahdollistaa äidin elämänmuutoksen ja vauvalle turvalliset olosuhteet.
