Groteski 2/2015

G

O S R E I T K

#2#2#2#2#2#2#2#2

HELEN KORPAKKIA

V I L M A

A L I N A A

N ATA L I A T O L M AT S O VA A

y

s

a

r

i

YSÄRI GROTESKI

Groteski @groteski - Apr 25 Hei @villetolvanen ! Miten voi brändätä itsensä kaikkien aikojen kommentaattoriksi käyttäen 140 merkkiä kerrallaan? #avoinhaastattelupyyntö Ville Tolvanen @villetolvanen - Apr 25 @groteski en tiedä, ei kai voi? vai voiko? #140merkkiä #V Groteski @groteski - Apr 25 Miten sinä onnistuit siinä, @villetolvanen? Vai onko brändäämisen salaisuus sittenkin jokin muu kuin #140merkkiä? #avoinhaastattelupyyntö Ville Tolvanen @villetolvanen - Apr 25 @groteski en kai minä missään ole onnistunut, ollut vain avoin, aktiivinen ja kiinnostunut.

Groteski @groteski - Apr 25 Hauska vastaus, @villetolvanen! Avoimuus, aktiivisuus ja kiinnostus eivät onnistumista, vaan ”ne nyt vaan sattuvat olemaan”?

Ville Tolvanen @villetolvanen - Apr 25 @groteski minusta kysymys on asenteesta ja uteliaisuudesta uutta kohtaan.

Haluan näyttää ehkä vain väittää verkosta. #V Groteski @groteski - Apr 25 Hei @villetolvanen! Uskotko ennemmin hajottavasi vai vahvistavasi @DigitalistInfo’n mainetta? Onko tullut tuloksia? #avoinhaastattelupyyntö

2

Tolle Vilvanen @tollevilvanen - Apr 25 @groteski Ei rikkinäistä voi hajottaa. Jos talo rakennetaan feikkibetonin päälle siitä tulee yhtä hutera kuin feikkiforbes #digitalist-kerho Tolle Vilvanen @tollevilvanen - Apr 25 @groteski Tuloksista en tiedä, kiitosta sataa jatkuvasti. Kaikki ei ole sitä miltä se narsistin #digitalist konsulentin silmissä näyttää.

#AVOINHAASTATTELUPYYNTÖ

Groteski on Helsingin yliopiston viestinnän opiskelijoiden lehti.

Vuoden toinen numero sukeltaa 1990-luvun syövereihin, lehden ulkoasua myöten.

GROTESKI – KOSKA VIESTINTÄ EI EPÄONNISTU AINA.

3

Pääkirjoitus

8-9

Ajankohtaista

1017

Ja lapionvarret laitetaan kettingistä

20 23

Kuka luulet olevasi, Natalia Tolmatsova?

VAIN MEDIAA

18-19

24

Naisten Asialla

26-29

”

Joona Raudaskoski selvitti, miten laiskojen ysärien polvi selviää työelämässä (s.20): “Kyllä ne nuoret ovat laiskoja eivätkä osaa mitään. Näin kuulin moneen kertaan edellisissä kesätöissäni. Päätin vähän kysellä, mitä aiheesta ajatellaan viestintämaailmassa.”

4

Helen Korpak: ”Ysäri on kinostavaa!”

Helen Korpak kuvasi ysärin muotia ja Maija Sallinen stailasi

3035 3639

Minä & Ysäri

44-47 Kulttuuria, kulttuuria!

4851

43

Ysärin toivot

ecce homo Runot: 90´s

Tuhotaan menneisyys

40 42

50 Tinderin klassikot

52

Mette Bremer kuvasi Vilma Alinan ysärin toivoista kertovaan juttuun (s.36): “Vilma oli upea ja ihanan rento kuvattava. Fiilistelin niin, että aloin huomaamattani hyräillä hänen Hullut asuu Kallios -biisiään kesken kuvausten.”

5

YSÄRI GROTESKI

Julkaisija: Media ry Helsingin yliopiston viestinnän opiskelijat

Vastaavat toimittajat/päätoimitus: Kira Keini Twitter: @kirakeini Instagram: @kirakeini

AD: Viivi Prokofjev Instagram: @viiviprokofjev

Joona Raudaskoski Twitter: @raudaskoskij Instagram: @raudaskoskij Pauliina Suominen Twitter: @PapuSuominen Instagram: @pauliinasuominen

Kirjoittajat: Alli Alho, Sara Gyldén, Vilja Haapanen, Juho Härkönen, Ronja Inkovaara, Kira Keini, Sara Keinänen, Elisa Kitunen, Riku Mattila, Saara Pelto-Arvo, Joona Raudaskoski, Adile Sevimli, Pauliina Suominen, Karolina Toivettula, Sonja Ulma, Saarlotta Virri, Arda Yıldırım

Saarlotta Virri Twitter: @SVirri Instagram: @saarlottavirri

Kuvaajat: Mette Bremer, Elisa Kitunen, Joona Raudaskoski, Viivi Prokofjev

Ronja Inkovaara: ”Olin nelivuotiaana Nuuskamuikkusen suuri fani. Hymyilen kuvassa iloisena, sillä olen juuri saanut syntymäpäivälahjaksi huuliharpun.

Treenasin sillä soittamista koko alkukesän ja elokuussa pääsin Muumimaailmaan. Siellä tapasin Nuuskamuikkusen, ja soitimme yhdessä huuliharppudueton Muumilaakson sillalla.”

T E K

6

I

JAT

Kuvittajat: Eric Solin, LaMa, Lari Mörö, Aliina Kauranne, Tuomas Heikkilä

Painettu: Tammerprint oy Paperi: Edixion Kannen kuva: Helen Korpak Stailaus: MaijaSallinen

groteski-magazine.fi groteski.lehti@gmail.com Twitter: @groteski Instagram: @groteskilehti

Malli: Lauri Pulkkinen

ISSN 0782-0909 (painettu) ISSN 2242-6124 (verkkolehti) ISSN-L 0782-0909 Groteski saa HYY:n järjestölehtitukea vuonna 2015.

Vilja Haapanen: “Olin tuima ysärilapsi.

Kypärä­k ampaus, jolle pysyin uskollisena koko vuosikymmenen, korosti juroa ilmettäni.

Kaikkein mieluiten pönötin sinivalkoisessa merimiesmekossani. Näin jälkikäteen ajateltuna juro olemukseni johtui todennäköisesti pulleista poskistani ja tavastani tuijotella ihmisiä kulmieni alta. Nykyään poskeni ovat vähemmän muhkeat, mutta joskus huomaan edelleen tuimistelevani ajatuksissani ohikulkijoille. Silloin tällöin minulla on myös päälläni äidiltä peritty merimiesjakku. Siispä tarkennan: olen edelleen tuima ysärilapsi.”

Riku Mattila: “Nick Carterin ja Aaron Carterin hengessä blondi oli ysärillä pop. Naisseuraa heillä tuntui ainakin riittävän. Ajattelin, että tasaisella tummanruskealla tukalla ei pärjää. Halusin blondiksi! Äiti ja parturini Miikka ehdottivat kompromissiksi kuitenkin vain yhtä vaaleaa raitaa.

Sitä ratkaisua muistelemme kavereideni kanssa edelleen.

Nykyään tykkään hiuksistani, etenkin kun trooppinen ilmasto laittaa ne kiharalle.”

7

ÄLÄ KERRO KESÄTYÖSTÄSI

Kun medialaiselta kysyy, mitä kuuluu, saa usein vastaukseksi jotain tällaista:

menee hyvin ja lujaa. Valitettavan usein

“Menen kesätöihin tähän toimitukseen, sit-

minusta tuntuu juuri siltä.

ten teen harjoittelun siinä toimistossa, sit-

Syytän sekä alaa että tätä aikaa, jossa raken-

ten lähden vaihtoon tuonne ja siinä sivussa

namme tulevia uriamme. Nuoruus ja kilpai-

pitäisi kai kandi pyöräyttää, hehehe. Juuh,

luhenkisyys ovat media-alan ydintä. Mutta

kyllä tässä on hir-ve-ä kiire päällä, kun on

kyllä ysärilasten menestystarinat puhutta-

niin s**tanan monta rautaa tulessa ja jalka

vat nyt joka puolella. Työnantajatkin pitä-

vähän joka oven välissä. Mutta mitä sulle?

vät meitä erityislaatuisina, kuten käy ilmi

Mitä duuneja? Aiotko kesällä ihan vain

heidän haastatteluistaan sivuilta 18–21.

opiskella vai…?”

En halua olla töykeä, mutta tavallaan minua

8

salaisuutta ja jättää vaikutelma, että nyt

Ja entäs nämä ysäritoivot: Sivulta 34 alkaen esittelemme viisi 1990-luvulla syntynyttä

ei kiinnosta. Haluaisin oikeasti tietää, mitä

ihmelasta, jotka ovat jo nyt saaneet aikaan

kuuluu. Siis onko heinänuhaa, uusi poiccis

enemmän kuin moni saa koko elämässään.

tai suunnitelmia viikonlopuksi. Suoraan

Halusimme heidät Groteskiin, koska lehtien

sanottuna olen vähän loukkaantunut, jos

pitää kertoa sankaritarinoita. Ne inspiroi-

minusta ollaan kiinnostuneita vain poten-

vat. Mutta kyllä ne samalla lannistavat,

tiaalisena kilpailijana. En tykkää siitä tun-

ainakin minua.

teesta, että opiskelijakollegoiden seurassa pitää varoa paljastamasta menestyksensä

Olen kuullut miljoona valitusvirttä siitä, miten tuntuu, että muut medialaiset vain

ÄLÄ KERRO KESÄTYÖSTÄSI

mennä porskuttavat kohti menestystä ja

joka on saanut aikaan enemmän ja nuo-

itse junnaa paikoillaan. Olen tuntenut

rempana. Aina on joku, jonka vuoksi vähä-

niin itsekin. Häpeän salaa sitä, että olen

tellä omia saavutuksiaan.

yksi vuosikurssini vanhimmista. Samalla

Nyt: lopetetaan tämä itsesääli. Ensinnäkin on

tiedän, että minulla menee monen mie-

raivostuttavaa kuunnella muiden avautumi-

lestä hyvin. Mutta itsesääli ja epävarmuus

sia omasta muka-luuseriudestaan. Toiseksi

ovatkin harvoin suhteessa siihen, miten

itsesääli ei vie meitä minnekään.

oikeasti menee.

On tietenkin ihan kiva, että meillä on nyt

Meillä on ympärillämme joukko, joka tietää, millaista on kamppailla niin vaikealla

toisemme vertailuryhmänä. Voi arvioida,

ja kilpailuhenkisellä alalla kuin viestintä.

miten nopeasti voi valmistua, miten yhdis-

Miksei ottaa siitä joukosta kaikki irti, eikä

tää koulu ja työt, sen sellaista. Voi yrittää

vain kyräillä kateellisena? Yritän kovasti

imeä oppeja siihen, miten voisi itse yltää

suhtautua teihin vertaistukena ja tovereina,

samaan kuin joku true menestyjä.

en uhkana ja kilpailijoina. Tiedän nimit-

Mutta muutamassa vuodessa sitä valmistuu, ja

täin, ettette te voi sysätä minua syrjään

vertailuryhmä hajoaa. Kymmenen vuoden

polultani menestykseen. Jokaisella kun on

kuluttua on ihan sama, saiko ensimmäisen

oma polkunsa kuljettavana.

työnsä alalta fuksina vai maisterina. Eikä silloin voi haalia kunnioitusta sillä, että on lafkan nuorin työntekijä. Aina on joku,

Pauliina Suominen

9

YSÄRI GROTESKI

1 0

AJANKOHTAISTA

HLÖ

L

O

Miten päädyit ehdolle eduskuntavaaleihin?

“Olin ehdolla kuntavaaleissa vuonna 2012.

Silloin vaalibudjetti oli paljon pienempi, noin 20 euron luokkaa. Se kului vegaanisten vaalikeksien leipomiseen ja kampanjatiimin booliin. Flaijerit tulostettiin Aleksandriassa. Pääsin kuitenkin Helsingin kaupungin ympäristövaliokuntaan, ja se ­innosti myös eduskuntavaaliehdokkuuteen. Kunnallispoli­ tiikassa h­ uomasin, että politiikan kautta voin vai­kuttaa tärkeinä pitämiini asioihin, kuten ilmastonmuutokseen, köyhyyteen ja tasa-­a rvoon. On tärkeää, että eduskunnassa on nuoria pitämässä sukupol­vemme puolia.

Nykyään esimerkiksi koulutuksesta on liian ­helppo leikata.”

Millainen kokemus vaalikampanjointi oli?

“Todella mukava! K ­ adulla kam­­panjoidessa tuli paljon kannustavaa ja positiivista palautetta, mikä tuntui tietysti hienolta. ­Lisäksi p­ ääsin osallis­tu­maan erilaisiin ­paneelikeskuste­luihin nimekkäiden ­politiikan konkareiden ­kanssa.

Harvoin sitä pääsee 22-vuotiaana tuomaan mielipiteitään esiin ­samassa seurassa esimerkiksi Erkki Tuomiojan tai Pekka Haaviston kanssa.”

Miten ikääsi on suhtauduttu?

“Ikääni on kommentoitu todella paljon. Osa sanoo, että on hienoa nähdä nuorten olevan aktiivisia, mutta moni myös kertoi äänestävänsä minua mieluummin vasta neljän vuoden päästä. Sain ­monilta kehotuksia hankkia lapsia ­ennen kansanedustajan uraa. En usko, että kanssani samanikäiset miesehdokkaat saivat tämän kaltaisia kommentteja. Tässä näkyy raadollisesti se, että vanhanaikaiset asenteet istuvat yhteiskunnassamme tiukasti.

Jonkin verran kadulla tuli vastaan myös uhkaavia ja liiallisiin henkilökohtaisuuksiin meneviä tilanteita. Jotkut tulivat esimerkiksi kertomaan m ­ inulle seksifan­tasioitaan. Päällisin puo­lin kadulla ­kampanjointi oli kuitenkin ­mukava ­kokemus.”

Mitä valtsika on antanut sinulle?

“Valtsika on antanut minulle elinikäisiä ystäviä, ja ­siellä tutustuin myös kampanjapäällikkööni. Tiedekunnassamme on paljon erilaisia ihmisiä, mutta kaikkia yhdistää ­mielenkiinto politiikkaan. Tämä pakottaa poh­timaan omia arvoja ja mieli­piteitä sekä ­perustelemaan niitä.

Valtsika on opettanut kriittistä ajattelua. ­Siellä puhutaan paljon esimerkiksi ­elvyttävästä ­talouspolitiikasta, vaikka ­valtamediassa ei juuri näy tämän kaltaisia vaihtoehtoisia talous­näkemyksiä. Viestinnän kannalta onkin kiinnostavaa, mistä tämä johtuu.”

KUVA : Sebast ian Trzaska

H

TE KSTI : Ronja I nkovaara

Tutkimusten mukaan puoluepolitiikka ei ole nuorten suosiossa, vaan uusi s ­ ­ukupolvi vaikuttaa m ­ieluummin erilaisten somekampanjoiden tai lyhytaikaisen ak tivismin m uodossa. Kevään eduskuntavaaleissa oli kuitenkin ehdolla paljon myös 1990-luvulla syntyneitä. Yksi heistä on 22-vuotias valtsikalainen Alviina Alametsä, joka pyrki eduskuntaan vihreiden listalta. Arka­ dianmäen ovet eivät 1270 ä ­änellä auenneet Alametsälle tällä kertaa, mutta vaalikampan­ jointi oli hänen mukaansa mielenkiintoinen kokemus.

1 1

X4

M

E

N

O

T

Jysäri Himoksella 3.–4.7.

Aivan kuin Himoksella örveltämisessä ei olisi jo tarpeeksi kestämistä, nyt siellä pauhaa vielä ysärimusa.

World sex day 1.8.

Ilman seksiä ei olisi ysärin lapsia.

Maksuttomat puistojumpat Kaivarissa 2.6.–25.8.

Koko kesä aikaa hioa ysärijumppaliikkeet timanttisiksi ennen elokuun lopun tulikoetta – We Love The 90’s festareita!

1 2

We Love The 90’s 2015 28.–29.8.

Suvilahdessa järjestettävällä Euroopan suurimmalla ysärifestivaalilla pääsee nostalgisoimaan muun muassa Pandoran, Natalia Imbruglian, Taikapeilin ja Mr. Presidentin tahtiin.

A

L

L

U

P

Miten koit laman?

Perheessämme oli konkurssi.

Lotta, 23, yhteiskuntapolitiikka Millainen on suhteesi Smurffeihin?

Vihamielinen. Smurffiina oli sairaan ärsyttävä.

Laura, 29, valtio-oppi

Mikä on mieleenpainuvin muoti-ilmiö ysäriltä?

Säkkimäisyys.

Viivi, 21, kirjallisuustiede

Mitä luit ysärillä?

Iskän vanhoja poikien seikkailukirjoja mökin “aarrekirjahyllystä”.

Leena, 23, viestintä

Kuka Spice Girl olit?

Se blondi muija, olikse Emma?

Maiju, 22, tilastotiede

Mikä on lempi jamituksesi ysäriltä?

Rhythm of the Night.

Mårten, 24, kauppatieteet

TE KSTI : Karolina Toivet tula

G

GALLUP

KUVAT : E li sa Ki tunen

AJANKOHTAISTA

1 3

Miten saan viestinnän työstä tai harjoittelusta tehtäviäni ja osaamistani vastaavaa palkkaa?

Viestintä- ja tiedotusalan asiantuntijoiden ammattijärjestö Viesti ry:n toiminnanjohtaja Pia Valtonen: Mitään ei saa, ellei pyydä. Mieti siis, miten neuvottelet palkasta. Ota asia rohkeasti esille ja riittävän ajoissa. Ensiksi kannattaa selvittää toimialasi palkkatilastot ja suositukset. Saat ajan tasalla olevaa tietoa oman alasi ammattijärjestöstä.

Voit perustella palkkatoivettasi omalla osaamisellasi suhteessa tehtävänkuvaan, työn vaativuuteen tai sen tavoitteisiin. Toki palkan suuruuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten organisaation koko, toimiala sekä viestinnän asema organisaatiossa. Mieti myös, mitkä ovat omat tavoitteesi harjoittelulle.

Jos tarjonta ja toiveesi kohtaavat, tulet olemaan motivoitunut työssäsi.

Viesti ry:ssä suhtaudumme kielteisesti palkattomaan työharjoitteluun. Työmotivaation ja oppimisen kannalta palkattomuus ei ole suotuisa lähtökohta työelämään. Myös opiskelija ansaitsee arvon ja arvostuksen tutustuessaan omaan toimialaansa. Palkattomassa harjoittelussa jäät myös työlainsäädännön ja työehtosopimussuojan ulkopuolelle.

Harjoittelua koskevissa neuvotteluissa kannattaa ottaa esille Viestin harjoittelupalkkasuositus. Suositukseen olemme kirjanneet harjoittelupalkaksi viestintää opiskelevalle 80-90 % kyseisen tehtävän vähimmäispalkasta. Harjoittelupalkkaan vaikuttavia asioita ovat esimerkiksi työtehtävien vaativuus, työn itsenäisyys, aiempi työkokemus sekä opintojen vaihe.

Koonnut : Saara Pel to - A r vo

Mikä tekee tiedotteesta kiinnostavan? Mitkä ovat yleisimmät tiedotemokat ja kuinka ne voi välttää?

Viestintätoimisto AC Sanaforin Tekstiklinikasta vastaavat viestintäkonsultit Noora ­Valkonen ja Noora Niemelä: Hyvässä tiedotteessa on informatiivinen, houkutteleva ja ytimekäs otsikko. Tekstissä on selkeä uutiskärki, eli tiedote on laadittu syystä. Suomen kieli on sujuvaa, eikä tekstissä ole kielioppivirheitä. Jos tiedotteessa on sitaatti, sen on ­oltava perusteltu.

Heikossa tiedotteessa otsikko on liian pitkä eikä kerro, mistä on kyse. Toimittaja joutuu etsimään tiedotteesta uutista. Lauserakenteet ovat raskaita, ja tekstissä on kielioppivirheitä. Sitaatteja viljellään liikaa, ja ne eivät tuo mitään lisäarvoa tiedotteeseen.

Hyvässä tiedotteessa asiat mahtuvat yhdelle sivulle.

Kiinnitä huomiota etenkin otsikkoon ja ingressiin. Ovatko ne napakoita ja kertovatko ne heti, mistä on kyse? Luetuta teksti aina jollain toisella henkilöllä. Mieti myös, mihin aikaan jakelet tiedotteen, esimerkiksi perjantai-iltapäivä ei välttämättä ole paras ajankohta. Kieliopin kertaaminen ei ole koskaan pahitteeksi.

Miten voin kansainvälistyä jo opiskeluaikana?

Valtiotieteellisen tiedekunnan sosiaalitieteiden laitoksen kansainvälisten asioiden suunnittelija Taru ­Korkalainen: Opinnot voi kansainvälistää monella tavalla. Kotikansainvälistyminen voi sisältää esimerkiksi Kielikeskuksen ALICE-kielikursseja, kansainvälisten opiskelijoiden tuutorointia ja Helsinki Summer Schoolin opetusta. Englanninkieliseen opetukseen osallistumalla voi tavata kansainvälisiä opiskelijoita ja opettajia.

Kansainvälistymisen tunnetuin muoto on opiskelijavaihto. Vaihtoon voi lähteä muun muassa tiedekunnan Erasmus- ja Nordplus-vaihto-ohjelmien sekä yliopiston kahdenvälisten vaihtojen kautta. Uuden Erasmus+ -ohjelman myötä vaihdossa voi opiskella jopa 36 kuukautta.

Myös työharjoittelun voi suorittaa ulkomailla.

Valmistuvan opiskelijan kannattaa huomioida uusi Erasmus-harjoittelu, johon voi osallistua myös valmistumisen jälkeen.

1 4

BEES & HONEY YSÄRI GROTESKI

E

Y

&

E

S P a l s t a l l a a s i a n t u n t ija t v a s t a a v a t viestinnässä j a o p i s k e l u s s a mietit y t täviin k ysy m yksiin.

N

O H

E

B

AJANKOHTAISTA

I

E Ty h m ä

P

A

A

L

E

N

L

A

ysäri

L

Ysäri on tylsä. Siitä ei saa väännettyjä sen enempää hauskoja kuin huonojakaan sanaleikkejä.

Kasari olisi ollut paljon hauskempi.

Se voi tarkoittaa paitsi kaikkea 1980-luvulta peräisin olevaa, myös kattilaa tai kasarissa valmistettua jälkiruokaa.

Lisäksi kasaria on kaikenlainen hassunhauska: valtavat silmälasit, massiiviset olkatoppaukset, takatukat ja muu äärimmäisen mauton tyyli. Ysäriä ovat uskomattoman tylsät ja rumat autot.

Näytämmeköhän me ajan lapset samalta?

Mutta on meillä ysäreillä jotain parempaa kuin myöhemmin tulleilla: 2000-luvulla syntyneille ei vielä ole sanakirjaan vakiintunutta termiä. Eikä muuten ole kasaria aikaisemmillekaan.

Repikää lisää mielikuvia osoitteesta kielitoimistonsanakirja.fi.

TE KSTI : Joona R audaskoski

K

KIELEN PÄÄLLÄ

1 5

OPINNÄYTTEET

O P I N

KUVAT : Joona R audaskoski

TE KSTI : Vi lja H aapanen

N A Y T

1 6

T E E T Väitöskirja pureutuu maahanmuuttajiin liittyviin diskursseihin Erna Bodström, 33, tutkii väitöskirjassaan diskursseja maahanmuuttajille suunnatuissa esitteissä, joita eri ministeriöt ovat tuottaneet. Bodströmin kiinnostus maahan­muuttoa ja siihen liittyviä negatiivisia asenteita kohtaan heräsi 90-luvulla, kun rasismi alkoi yleistyä Suomessa.

Bodström korostaa väitöskirjansa aiheen yhteiskunnallista merkitystä. Hän uskoo, että esitteet ovat paljon enemmän kuin ­sanoja paperilla: myös rivien välistä löytyvillä viesteillä on merkitystä.

Bodströmin mukaan työn tekemisen suurin ­haaste liittyy sekin juuri merkityksellisyyteen. ”Haastavinta on epävarmuuden sietäminen. ­Välillä tulee sellainen olo, että onko huomioillani oike­asti merkitystä, ovatko ne edes oikeita.”

Hyvän tutkijayhteisön tuoma vertaistuki sekä omien ohjaajien apu ja palaute auttavat jaksamaan työn parissa. Välillä on myös päästävä nollaamaan ajatuksia teatterin tai joogan pariin. Pään tyhjentäminen tuottaa usein myös tulosta. ”Työpäivä ei pääty siihen, kun suljen koneen ja lähden työhuoneelta. Joskus saatan esimerkiksi lenkillä yhtäkkiä oivaltaa, miten jokin ongelma ratkeaa.”

Gradu murtaa mieskuvaan liittyviä stereotypioita Sonja Ulman, 25, gradu käsittelee mieskuvaa Suomessa esitettävissä televisiomainoksissa.

Hän selvittää, millaisia stereotypioita miehiin liitetään ja miten niitä voitaisiin purkaa televisiomainoksissa käytettävillä keinoilla.

Gradu on jatkoa Ulman kandityön aiheesta, joka löytyi hyvän vinkin avulla. ”Kandiseminaarissa ohjeistettiin, että yksi hyvä tapa löytää kiinnostava tutkimusaihe on valita teema, jota on tutkittu paljon, ja kääntää se toisin päin.”

Kandityön myötä hankittu lähes valmis teoriapohja on pelastanut kiireisen Ulman gradun. ”En olisi mitenkään ehtinyt tehdä graduani ilman kandia työni taustalla.”

Loppukesästä valmistuvalla Ulmalla on kahden työn ja opintojen lisäksi vielä yksi asia jännitettävänä: syksyllä tuore maisteri menee naimisiin.

Kandityö perehtyy kriisiviestintään Kristiina Markkanen, 22, tutkii keväällä valmistuvassa kandidaatintyössään kriisiviestintää sosiaalisessa mediassa. Markkanen on koko opintojensa ajan ollut kiinnostunut kriisiviestinnästä, joten aihevalinta oli luonteva. Eniten aiheessa kiinnostaa sosiaalisen median mahdollisuus mobilisoida ihmisiä kriisitilanteissa.

Oman alan töissä käyvän Markkasen suurimmaksi haasteeksi on kevään aikana osoittautunut ajankäyttö. Hän kehottaa kaikkia tulevia opinnäytetyön tekijöitä varaamaan työlle aikaa ja keskittymään siihen kunnolla. ”Akateeminen työskentely vaati paljon ajatustyötä: ei voi vain istua alas ja alkaa kirjoittaa. Myös lähteisiin tutustuminen on vienyt yllättävän paljon aikaa.”

AJANKOHTAISTA

ON VETOVOIMA Kirjainsymbolit ovat ytimekkäitä ja mieleenpainuvia merkkejä, oli kyse sitten lehden logosta tai luonnontieteellisestä vakiosta.

Lieneekö sattumaa vai historian tarkoitushakuisuutta, että aakkosten seitsemäs kirjain vilahtelee jatkuvasti silmien eteen siellä täällä.

Mielikuva g-vilinästä sopisi vaikka säkeistöksi vanhaan lastenlauluun Piippolan vaarista.

Guardian, Groteski, Google, Gulf, Gap, Getty Images, Goldman Sachs, Gucci, Gillette, General Motors, GRRR… Mainitakseni muutamia tunnetuimmista.

TE KSTI : Joona R audaskoski

G g G G GG

(i n e n)

Ja kuten peruskoulun fysiikassa opetettiin, G itse asiassa on vetovoiman vakio. Pieni g puolestaan merkitsee vetovoiman aiheuttamaa gravitaatiokiihtyvyyttä.

Se on mitä ilmeisimmin sama kiihtyvyys, jolla G on ampaissut graafisen muotoilun lempilapseksi.

KUVAT : I nternet s

G:ssä on siis vetovoimaa.

1 7

YSÄRI GROTESKI

Päädyin MoonTV:lle, koska kaverini houkuttelivat minut haastatteluun. En kokenut olevani hyvä esiintyjä, mutta menin silti – ja pääsin.

Haastatteluissa taustatyön tekeminen on tärkeää. 90-luvun lopussa kaikki tieto tuli pääosin levy-yhtiöltä, eikä mitään kaivettu huhupalstoilta. Kun työskentelin Ylellä, artistien diskografioita ei löytynyt vielä kattavasti netistä, ja kaikki haastateltavan levyt piti penkoa Ylen levyarkistosta. Jos nykyään haluan ottaa selvää jostain artistista, voin etsiä artistin tiedot ja diskografian suoraan Googlesta ja Spotifysta.

Kun aloitin työt toimittajana, en ollut vielä kovin ammattitaitoinen kirjoittaja. Työn tekeminen kuitenkin kehitti. 25-vuotiaana aloin pohtia, että jos haluan olla toimittaja loppuelämäni, pitäisi minun pystyä kirjoittamaan aiheesta kuin aiheesta. Sitä varten olisi pitänyt kouluttautua, mutta journalismin opiskelu ei kiinnostanut. Oli valittava jokin toinen juttu, ja koska olen taitava ruuanlaittaja, valitsin ruoan. Myös ruoan kautta pystyn luomaan elämyksiä.

Aloitin blogin pitämisen, koska se oli luonteva tapa pitää töissä ja kotona tekemiäni ruokajuttuja esillä. En kirjoita blogia ammattimielessä, vaan omaksi ilokseni ja silloin, kun minulla on vapaa-aikaa. Sen sijaan teen duunia tällä hetkellä esimerkiksi mainostoimistoille, ja työnantoni vaihtelevat laajasti. Voin esimerkiksi joutua toteuttamaan reseptiikan 50-vuotiaalle miehelle, joka ei osaa laittaa ruokaa.

Kenties suurin muutos media-alalla 90-luvulta tähän päivään on tapahtunut tiedonhaussa: nykyisin kaikki tieto on nopeasti kenen tahansa saatavilla. Samalla tuntuu, että ihmisten media­ lukutaito on laskenut hirveästi. Omassa ikäpiirissäni se on vielä hyvä, mutta esimerkiksi kavereiden vanhemmat saattavat jakaa mitä ihmeellisimpiä juttuja, kuten huonosti käännettyjä klikkiuutisia. Informaatiota on niin paljon, että kaikki eivät aina pysy mukana. Siksi on tärkeää, että toimittajat ovat kouluttautuneita ja ymmärtävät vastuunsa tietoa välittäessään.

­ alstalla ei-medi­alainen P pohtii mediaa tai Mediaa.

V

A

I

N

M e d i a - a l a o n m u u t t u n u t p a lj o n s i t t e n k u l t a i s e n y s ä r i n . V u o s i t u h a n n e n v a i h t e e s s a u r a n s a M o o n T V: n j u o n t a j a n a a l o i t t a n u t M e r i-T u u l i L i n d s t r ö m m u i s t e l e e m e n n e it ä G r o t e s k i n p y y n n ö s t ä.

1 8M

E

D

I

A

A

KUVA : M eri -Tuuli Lind st röm

TE KSTI : A l li A lho

VAIN MEDIAA

M e r i-Tu u l i

D Juonsi MoonTV:llä musiikki-, festari- ja ruokaohjelmia. Vuonna 2003 siirtyi Ylelle juontamaan Top40-ohjelmaa.

F Ylen jälkeen ollut mukana useissa eri tv-ohjelmissa, mukaan luettuna Köyhät Ritarit, Huvila & Huussi, Saran ja Meri-Tuulin Metropolit sekä Junior Masterchef.

P Toimii nykyisin ruoka-alan freelancerina eli

Q Ä

Lindström

muun muassa konsultoi ruokaohjelmia, toimii ruokatuottajana sekä suunnittelee ja toteuttaa ruokakuvauksia lehtiin ja mainoksiin.

Julkaisi hiljattain yhdessä kuvaaja Lauri Tammisen kanssa ensimmäisen keittokirjansa, Mökin Keittokirjan.

Kirjoittanut vuodesta 2013 Käpy & Kantarelli -nimistä ­ruokablogia.

1 9

2 0

Työelämä on muuttunut valtavasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Raskaan fyysisen työn tekijöitä kuitenkin tarvitaan edelleen, eli onhan se osoitus laiskuudesta, jos eivät lapiohommat kiinnosta.

Höpö höpö, sanovat viestinnän alan ­a mmattilaiset.

J A V A

”Yhdeksänkymmentäluvulla syntyneet työntekijät ovat jo tämän päivän, eivät vain tulevaisuuden voimavara. Ikäpolvella on intoa, energiaa ja etenkin rohkeutta haastaa perinteisiä tapoja toimia”, sanoo digitaalisen sisältömarkkinoinnin toimiston Vapa Median toinen perustaja Ilona Hiila.

Hiilan mukaan ysäreissä parasta on heidän kykynsä muuttaa työelämän totuttuja käytäntöjä ja rakenteita. Jos jokin toimintatapa osoittautuu toimimattomaksi, on kokeiltava rohkeasti uutta.

Perinteisillä fyysisen työn aloilla riittää vertailupohjaa aikaisempiin ikäluokkiin. Myyttiset tarinat Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -romaanin suota kuokkivasta Jussi Koskelasta alkaen ovat rakentaneet ihannekuvaa näiden alojen työntekijöistä.

Akateemisesti koulutettujen tarina työelämässä on kuitenkin nykyään kovin erilainen. On olemassa työpaikkoja, joilla ei edes ole kokemusta kovin vanhoista ­t yöntekijöistä.

L A P I O N Ysärillä sy n t y n e ellä ei ole m ultaa k y nsie n alla. H ä n ellä o n rasitusva m m a p e u kalossa liiallisesta Insta gra m in selaa m isesta. La pio n se lu ule e oleva n tarkoite t tu n ojaile m ise e n.

Pitäisi lait taa varsi ke t tin g istä, eip ä hä n n ojailisi e n e m p ää. M ite n tällain e n p e h m o p ärjää t yö elä m ässä?

R

R

E

KUV ITU KS ET : E ric Solin

”Ei nuorista enää löydä kunnollisia työntekijöitä. Ei ole kotona opittu tekemään töitä.

Ei voi luottaa, että hommat tulee hoidettua.

Eiväthän ne osaa mitään.”

Nämä mielipiteet olen kuullut lukuisilta ihmisiltä ympäri Suomea. Moni perinteisten fyysisten töiden työnantaja pitää ahkeria, osaavia ja oma-aloitteisia nuoria työntekijöitä harvinaisina.

Kunnollisella työntekijällä tulisi heidän mielestään olla multaa kynsien alla ja lapion hiertämiä kovettumia kämmenissä.

Oikeanlaisella työntekijällä ei ole näppäimistön aiheuttamaa rasitusvammaa vasemman käden pikkurillissä, kuten minulla vastikään.

TE KSTI : Joonas R audaskoski

JA LAPIONVARRET LAITETAAN KETTINGISTÄ

T

L A I T E TA A N

2 KETTIGISTA 1

YSÄRI GROTESKI

”Työntekijöinä 90-luvulla syntyneet vaikuttavat yhtä ahkerilta ja oma-aloitteisilta kuin 80-luvulla syntyneetkin”, sanoo Maria Ruuska, yksi kolmesta Kaskas Median perustajasta. Hänen firmassaan ei ennen 1980-lukua syntyneitä ole näkynyt kuin asiakaspuolella. ”Ysärit eroavat kasareista ehkä siinä, että harjoitteluun hakeudutaan hyvin varhaisessa vaiheessa opintoja. Se on hyvä juttu, koska opiskeluaikana kannattaa hankkia monenlaista työkokemusta sekä oman alan töistä että ihan muista hommista”, Ruuska sanoo.

Hän kuitenkin muistuttaa, että myös ysärit tarvitsevat yhtä lailla opintojaan kuin työtäkin. Monet työnantajat ovatkin valmiita joustamaan tässä suhteessa.

Opinnot eivät välttämättä enää erotu samalla tavalla itsenäiseksi elämänvaiheeksi kuin aikaisemmin. Monet etsivät mielenkiintoisia töitä jo opiskeluaikana. Työt eivät ole vain välttämätön paha kaurapuuron saamiseksi lautaselle. Ne ovat yhtä lailla keskeinen osa elämän sisältöä kuin opiskelu­ vaiheen kaverit ja bileet. ”Näille nuorille duuni ei ole vaan duunia, vaan osa identiteettiä.”

2 2

Vielä sotien jälkeisessä Suomessa eli vahvasti ajatus siitä, että yksilön pitäisi nähdä työ arvokkaana sen sisällöstä riippumatta.

Viime vuosikymmeninä varsinkin akateemisesti koulutetut ovat kuitenkin alkaneet mieltää työn henkilökohtaisena projektina.

Sen on oltava mielekästä ja toteutettava omaa persoonaa. ”Mitä nuorempiin ikäluokkiin mennään, sitä enemmän joukossa on työntekijöitä, jotka sitoutuvat ennen kaikkea mielekkäisiin työtehtäviin ja työkavereihin, eivät niinkään työnantajaan - ellei työnantaja anna erityistä syytä sitoutua. Ja sivumennen sanoen, se on aika tervettä”, sanoo Pete Saarnivaara, yksi Kaiku Helsinki -viestintätoimiston perustajista ja osakkaista.

Muutos aiheuttaa paineita myös työyhteisöille. Työntekijät eivät ole enää valmiita sitoutumaan sitoutumisen vuoksi. Heidän tavoitteensa ovat yksilöllisiä. Menestyäkseen rekrytointikilvassa yrityksen on onnistuttava kaikkien muiden tavoittei-

densa ohella tukemaan työntekijänsä identiteetin rakentamista. ”Näille nuorille duuni ei ole vain duunia vaan osa identiteettiä”, Ilona Hiila vahvistaa. ”Tämä ryhmä täytyy vapauttaa ja haastaa toimimaan rohkeasti ja rikkomaan rajoja.

Silloin he tuovat parhaan panostuksen tekemäänsä työhön”, Hiila jatkaa.

Työn kokonaisuuden on sovittava työntekijän arvomaailmaan ja elämäntapaan.

Työelämään ei enää sopeuduta, vaan sitä ­sopeutetaan.

Asennehan on suorastaan ihailtavan röyhkeä.

Myönteinen röyhkeys vaatii aina myös itsevarmuutta. Viestintätoimisto Milttonin rekrytoinnissa mukana olevan Cecilia Adolfssonin havaintojen mukaan sitä ysäreillä riittää. ”Monet ovat ehtineet jo lyhyessä ajassa olla monessa mukana, ja työelämään tuotavat meriitit saattavat löytyä myös harrastusten, mielenkiinnon kohteiden tai elämänkokemuksen puolelta”, Adolfsson sanoo. ”Työhaastattelujen perusteella itsevarmuus näkyy parhaimmillaan oman osaamisen ja näkemyksen taitavana esiintuomisena, joka herättää kiinnostuksen. Toisaalta joskus lopputuloksena on ylimitoitettu käsitys omasta osaamisesta.”

Myös Hiilan havaintojen mukaan ysärinuoret ovat poikkeuksellisen kunnianhimoisia. ”He haluavat haastaa itseään ja menevät mieluusti epämukavuusalueelleen kehittymään”, Hiila sanoo.

Nuorten niputtaminen yhteen joukkoon on kuitenkin enemmän kuin ongelmallista.

Etenkin ysäreiden kohdalla yhtenäisenä joukkona tarkastelussa on ongelmia. Vuonna 1990 syntyneet täyttävät tänä vuonna 25 vuotta. Vastaavasti vuosikymmenen viimeisenä vuonna syntyneet täyttävät 16 vuotta. He saavat muun muassa oikeuden ajaa kevytmoottoripyöräkortin. Edellinen ryhmä saa todennäköisesti yliopiston Etappi-kirjeen.

Ei ihme, etteivät kaikki innostu tavasta, jolla yksinkertaistetaan ysärit yhteen lokeroon. ”En mitenkään”, on Pete Saarnivaaran selvä

JA LAPIONVARRET LAITETAAN KETTINGISTÄ

vastaus, kun kysyn, kuinka hän luonnehtisi 1990-luvulla syntyneitä työntekijöinä.

Yhtenäiskulttuurista, mikäli sellaista on koskaan ollutkaan, ei 90-luvulla ollut hänen mukaansa enää jälkeäkään. ”Pääsääntöisesti Suomessa työntekijät ovat hyvin koulutettuja, osaavia, oma-aloitteisia ja tunnollisia iästä, sukupuolesta tai uskonnollisesta tai kulttuurisesta taustasta riippumatta”, Saarnivaara jatkaa. ”Sukupolvikokemus on epäilemättä ihmisiä yhdistävä tekijä, mutta yksilöiden väliset erot ja henkilökohtaiset arvostukset ovat paljon merkittävämpiä. On vaikea edes aukottomasti määritellä, mikä se sukupolvikokemus mahtaa loppujen lopuksi olla.”

Tätä taustaa vasten Saarnivaara kuitenkin myöntää, että yhdeksänkymmentäluvun lapsissa voi olla aikaisempaa enemmän esimerkiksi epämuodollisuutta ja avoimuutta arvostavia. Heidän tietotekniset taitonsa ovat yleisesti ottaen hyvät.

Alussa kuvaamani kokemukset ysäreitä laiskoina pitävistä työmiehistä ovat jo muutaman vuoden takaa. Meillä vuosikymmenen ensimmäisillä lapsilla on siis ollut hyvin aikaa petrata. Lisäksi kannattaa muistaa, että edellinen sukupolvi pitää aina seuraajiaan hitusen laiskempina ja osaamattomampina kuin itseään.

Tilastokeskuksen mukaan viime vuosien keskimääräinen työelämään siirtymisen ikä oli naisilla 20 ja miehillä 21 vuotta. Tähän tilastoon eivät kuitenkaan kuulu pätkä- tai osa-aikatyötä tekevät virallisesti päätoimiset opiskelijat. Heitä on suuri joukko kaikissa alle 25-vuotiaissa yliopisto-opiskelijoissa.

Vielä kaksikymmentä vuotta sitten keskimääräinen työn aloittamisikä oli poikkeuksellisen korkealla: naisilla 26 ja miehillä 25 vuotta.

Ainakin yksi asia, josta edellisellä sukupolvella ei ole varaa napista edes nuorisotyöttömyyden ja kasvavan syrjäytymis­ ongelman keskellä.

Kirjoittaja on juuri ennen Neuvostoliiton romahdusta syntynyt 1990-luvun elätti.

2 3

Olet viittä vaille valmis tuotantotalouden diplomiinsinööri. Miksi vaihdoit alaa myynti- ja markkinointityöhön?

Minulla oli koulussa kaikki aineet vahvoja: lukiossa yhdessä todistuksessa keskiarvo oli 10,0, josta se putosi 9,6:een. Yleensä ihminen on joko taiteellisesti tai matemaattisesti lahjakas, mutta minulla molemmat ovat aina kulkeneet käsi kädessä.

Lukion jälkeen olikin vaikeaa päättää, mille alalle suuntautuisin. Hain ensin opiskelemaan sähkötekniikkaa, mutta se ei tuntunut omalta, joten vaihdoin tuotantotalouteen. Viimeisen pakollisen tuta-kurssin aikana tajusin, että tämä ei ole yhtään minun juttuni. Opinnoista puuttui kokonaan käytäntö, eikä käteen jäänyt mitään laajempaa tietoa. Kaikesta tiesi jotain, muttei mistään mitään kunnolla. Se oli minulle liian korkealentoista.

Markkinointi alkoi houkutella kaupallisen blogin pitämisen myötä. Kiinnostus lähti ajatuksesta, miten voin itse kirjoittaa hyvän

J

Bloggaaja ja A-lehtien tuottaja Natalia Tolmatsova, kuka luulet olevasi?

2 4

kaupallisen postauksen, mutta lopulta koko skene vei mukanaan. Aloin miettiä, miten muut näitä asioita tekevät. Edellisessä työssäni kenkien maahantuonnin parissa olin myynnin puolella, mutta ajattelin sielläkin aina askeleen pidemmälle: miten kengät saadaan kaupan hyllyltä asiakkaiden jalkaan? Markkinoinnissa pääsee sekä olemaan luova, ideoimaan erilaisia ratkaisuja ja konsepteja että ajattelemaan teoreettisesti ja pyörittelemään numeroita.

c

Voiko markkinointia oppia koulussa vai tuleeko taito tekemällä?

Totta kai alan kuin alan koulutus on suositeltavaa, mutta markkinoinnissa on kyse myös persoonasta ja ihmisestä itsestään: on oltava luova ja samalla osattava pitää langat omissa käsissä. Ihmistuntemuksesta ja sosiaalisista taidoista on hyötyä, eikä vahvasta some-presenssistäkään ole nykymaailmassa haittaa. Jotkut alan termit ovat olleet vieraita, mutta toisaalta käytännön

H Olen monella alalla vaikuttanut 27-vuotias lifestylei bloggaaja. Opiskelin Tampereen teknillisessä yliopistossa ensin f sähkötekniikkaa ja sitten tuotantotaloutta. Opintojen edetessä w kuitenkin tajusin, että markkinointi kiinnostaa enemmän kuin matematiikka. Olen tehnyt paljon erilaista myyntityötä k elämäni aikana, niin baareissa kuin vaatekaupoissakin. m Lisäksi työskentelin kolme vuotta B2B-myynnin parissa e eräässä maahantuontiyrityksessä. Perustin White Trash Disease r -nimisen muoti- ja lifestyleblogini vuonna 2011, ja blogialan v asiantuntemuksestani on ollut paljon hyötyä myös työelämässä.

KUKA LUULET OLEVASI?

p

T

Mitä blogin pitäminen on opettanut?

On se opettanut ainakin sitkeyttä. Blogin pitäminen on luova prosessi, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Internet ei unohda, eivätkä lukijat unohda. Aina on pidettävä mielessä oma menneisyys ja imago. Toisaalta myös tulevaisuutta on pakko miettiä, koska bloggaaja ei voi elää päivä kerrallaan. Aina pitää suunnitella vähintään pari päivää etukäteen, mitä aikoo seuraavaksi postata.

Kuka

luulet

olevasi

Julkaisit pari kuukautta sitten blogissasi listan syistä, miksi et aio äänestää eduskuntavaaleissa.

Kirjoitukseen tarttuivat muun muassa Nyt-liite ja monet netin keskustelupalstat. Osasitko aavistaa, että postauksesta syttyy näin iso kohu?

Totta helvetissä aavistin! En minä mikään idiootti ole, eikä tämä ole ensimmäinen myrsky blogini elinkaaren aikana. White Trash Disease on tullut alun perin tunnetuksi siitä, että esitän siellä jyrkähköjä mielipiteitä provokatiiviseen tyyliin. Koen, että blogit ovat nimenomaan viihdesisältöä, eikä mikään viihde elä ilman draamaa. Jos äänestämättömyys on ihmisille niin tärkeä ja ajatuksia herättävä asia, olkoon sitten niin.

Kyllä vähän huvitti, miten henkilökohtaisesti tämä asia otettiin. Nykyään verkosta löytyy mistä tahansa aiheesta mitä tahansa mielipiteitä, mutta Suomessa äänestämättä jättäminen näyttää yhä olevan ainakin jonkinlainen tabu. Jos mietitään numeroiden kautta – olenhan edelleen insinööri – niin fakta on, että kolmasosa suomalaisista ei äänestä. Jos tsekkaat kaveripiiriäsi, niin kymmenestä frendistä kolme ei todennäköisesti äänestänyt tälläkään kertaa. En käsitä, mitä outoa siinä on, että joku sanoo kaikkien tietämän totuuden ääneen. Mutta siis, osasin kyllä varautua kohuun. Blogi on kovettanut minua, eivät negatiiviset kommentit kauhean syvälle mene. En itke itseäni uneen illalla!

f

Natalia

Tol m a ts o v a?

TE KSTI : Kira Keini

White Trash Disease -blogisi on ollut pystyssä nyt neljä vuotta. Voiko pelkällä bloggaamisella elää?

Minulla oli alusta saakka ajatuksena, että haluan kirjoittaa blogia ammattimaisesti, ja jossain vaiheessa bloggaaminen olikin päätyöni. Monet kirjoittavat blogia harrastuspohjalta vuosia ennen kuin siitä vahingossa tulee ammatti, mutta omalla kohdallani tilanne oli toinen. Bloggaaminen ei missään vaiheessa ollut minulle harrastus, vaan tarkoituksena oli heti alusta saakka kirjoittaa blogia työkseni.

Blogin pitäminen on maailman yksinäisintä työtä: sitä istuu pyjama päällä yksin himassa koneen äärellä aamuvarhaisesta yöhön asti. Minulla meni päivärytmit ihan sekaisin. Valvoin öisin viiteen saakka kirjoittamassa blogitekstejä, ja muu elämä meni siinä ohessa.

I

Kadutko mitään, mitä olet paljastanut itsestäsi tai elämästäsi?

Kirjoitan blogiini aina sellaisia asioita, jotka voisin sanoa kadulla ihan kenelle tahansa tuntemattomalle. Olen aika avoin tyyppi ja pystyn puhumaan asiasta kuin asiasta. Juttua riittää loputtomiin. Ei siis ole mitään, mikä kaduttaisi – ajattelen, että kaikella on jokin tarkoitus.

KUVA : Juhani Kot i la

töiden kanssa ei ole mennyt yhtään sormi suuhun. Markkinointi on tällaisille visionääreille todella monipuolista työtä. Teoria on aina hyvästä, mutta pitää myös olla niitä briljantteja ideoita, joilla erottuu muista.

Markkinointi alana on aivan oma maailmansa, ja olen kieltämättä ollut välillä hukassa hypättyäni mukaan. Selvimmin alanvaihdos on toistaiseksi näkynyt digitaalisen markkinointiviestinnän Grand one –palkintogaalassa maaliskuussa. Aiemmin kun menin jonnekin vaatetusalan tapahtumaan, tunsin kaikki osallistujat. Nyt en tuntenut ketään.

2 5

YSÄRI GROTESKI

On vuosi 1934. Lempi Torppa on juuri perustanut naistenlehti Eevan, jota hän myös päätoimittaa. Näin Torppa julistaa: “Lehti tahtoo antaa naisten kirjoittaa ja lukea niistä harrastuksista, jotka tänään ovat heidän mielenkiintonsa kohteena, kysymyksistä, joita he ajattelevat ja keskustelevat työnsä ääressä ja yksityisessä seuraelämässään, kutsuilla, kahviloissa, teatterissa, elokuvissa, konserteissa, näyttelyissä, vieläpä urheilukilpailuissa. Sillä missäpä nainen ei nykyään olisi mukana, eikä vain sivustakatselijana, vaan aktiivisena osanottajana.”

Eevan nykyinen päätoimittaja Riitta Nykänen kuvailee lehden agendaa hieman eri sanoin kuin kollegansa 79 vuotta sitten: ”Haluamme tuottaa laadukasta journalismia.

Olemme tarkkoja siitä, millaisia tyylilajeja ja aiheita lehteen valitaan. Kirjoittajalla tulee myös olla hyvä tunneilmaisun taito sekä aito kiinnostus asiaan tai ihmiseen, josta hän kirjoittaa, ja uskallusta lähestyä haastateltavaa vaikeissakin asioissa”, Nykänen sanoo.

Naistenlehdet ovat kulkeneet pitkän matkan 1800-luvun lopun järjestölehdistä 1960luvun seksivallankumouksen kautta 2000luvun lifestyle-paketeiksi. Aikanaan naistenlehdet toimivat ensimmäisinä julkisina foorumeina, joissa naiset saivat ilmaista itseään, keskustella ja saada äänensä kuuluviin. Mutta mikä on niiden paikka ja tarve nyt?

Väheksytty media Vaikka naistenlehtien toimituksissa uurastaa korkeasti koulutettuja alan ammattilaisia, monen mielessä elää ajatus humpuukilehdistä, joihin politiikantoimittajat niistävät nenänsä. Eevan päätoimittajan Nykäsen mukaan luokattoman lehden maineesta ol­laan kuitenkin vähitellen pääsemässä eroon. ”Toisaalta naistenlehdistä puhuttaessa kuulee usein, että lehteä luetaan kampaajalla, eli siinä on jo tietynlainen arvolataus.”

Suomen Cosmopolitanin tuore päätoimittaja ja Median alumni Stina Mäntyniemi pohtii, että “naistenlehti” on terminä ehkä van-

N A AI SI 2 A S I A L L A ALLA 6 STEN N A I S T E N Naistenlehdet ovat monen mielestä kaupallista humpuukia ja tuomittuja kuolemaan muotibloggareiden jalkoihin.

Silti ne ovat yhä mediatalojen menestyjiä. Groteski kysyi suomalaisten naistenlehtien päätoimittajilta, miten ja miksi naistenlehtiä tehdään vuonna 2015.

Lieto kertoo, että Trendin toimitus haluaa tuottaa jokaisessa numerossa “monta pientä kiinnostavaa ahaa-elämystä ja mielellään myös yhden tosi suuren oivalluksen”.

“Ihmistenlehti” on vastaisku kuluttajakeskeisyydelle 1960-luvulla feministien vahva missio oli saada naiset lopettamaan naistenlehtien lukeminen. He julistivat naistenlehtien tuottavan valheellista ja alisteista naiskuvaa. Naiset nähtiin kuluttajina ja helppona markkinoinnin kohderyhmänä.

Kuluttajakeskeisyyteen kyllästyneitä on tietenkin edelleen. Vuonna 2014 julkaistiin joukkorahoitteinen naistenlehti Huuma – tai ihmistenlehti, kuten tekijät lehteä kutsuvat. Huuma haluaa tarjota vaihtoehdon nykyajan naistenlehdille.

“Huuma eroaa perinteisistä naistenlehdistä, sillä siinä ei ole mainoksia. Kosmetiikka- ja muotijuttuja ei ole lainkaan. Huuman lukijoita kohdellaan ennen kaikkea tekijöinä, ei kuluttajina”, linjaa päätoimittaja Aku Varamäki.

KUV ITU KS ET : La M a

hentunut arvottavuudessaan. Mäntyniemi kuitenkin uskoo, että naistenlehdiksi kutsutuilla julkaisuilla on tärkeä tehtävä.

“Näiden lehtien merkitys on yhteiskunnallisesti edelleen erittäin tärkeä, etenkin puhuttaessa tietoisuuden levittämisestä”, Mäntyniemi sanoo. ”Siinä missä Pohjoismaissa lehtiä lakkautetaan, esimerkiksi Intiassa tai Kazakstanissa niitä syntyy koko ajan lisää. Naistenlehdet voivat olla ainut kanava saada tietoisuutta esimerkiksi ehkäisystä tai seksuaalisuudesta yleensä”, Mäntyniemi sanoo.

Trendi-lehden päätoimittaja Jenni Lieto komppaa Mäntyniemeä.

“Aina tuntuu tulevan uusi joukko ja sukupolvi ihmisiä, jotka eivät halua nähdä sen taakse, että lehdissä on jotain kaunista ja kaupallista. Mielestäni naistenlehdillä on valtavan suuri yhteiskunnallinen merkitys. Tätä merkitystä ei vähennä se, että lehti näyttää kivalta ja että siinä on myös muotia ja kauneutta”, Lieto sanoo.

TE KSTI : Adi le Sevimli ja E li sa Ki tunen

NAISTEN ASIALLA

2 7

2 8

Rakennusaineita naiskuvaan Naistenlehtien vaikutusvalta perustuu niiden tiiviiseen lukijasuhteeseen. Asemansa vakiinnuttanut naistenlehti on tuttu ja turvallinen tiedonlähde, joskus jopa ainoa sellainen.

Cosmopolitanin Mäntyniemi kertoo esimerkin brändin vaikutusvallasta Intiasta: “Intian Cosmopolitanin päätoimittajan mukaan rakkausavioliittojen määrä maassa lähti kasvuun sen jälkeen, kun lehti lanseerattiin. Ennen lehtipalautteissa oli kysytty muun muassa, voiko suutelemisesta tulla raskaaksi. Lehden voimauttava vaikutus on auttanut naisia ymmärtämään itsemääräämisoikeutensa. Nainen saa vapaasti valita millainen on, mistä pitää ja mitä hänen elämäänsä kuuluu. Ei ole yhtä muottia tai ihannetta, johon kannustaisimme naista mahtumaan.”

Myös Trendin Lieto kertoo, että lehti haluaa tukea lukijoita ilmaisemaan itseään vapaasti: “He, jotka haluavat tehdä jotain tavallisesta naiskuvasta poikkeavaa, ajattelevat usein, että se on mahdollista. Sitä ajattelua me haluamme tukea. ” Riitta Nykänen taas kertoo, että Eeva haluaa puhua itsensä hyväksymisestä ja ­lempeydestä.

“Naiset mielletään helposti suorittajiksi ja täydellisyyden tavoittelijoiksi. Henkinen ja fyysinen hyvä olo, rentous ja inhimillisyys omaa itseään kohtaan ovat asioita, joita haluamme lehdessä korostaa. Eeva ei ole hyöty- tai vinkkilehti, joka luettelisi sivuillaan esimerkiksi laihdutus- tai kuntoiluohjeita. Pikemminkin haluamme puhua armollisuudesta. Ole rohkeasti se, kuka olet”, Nykänen pohtii.

Nykänen sanoo, että Eevassa pääosassa on aina ihminen – eikä pelkästään nainen vaan usein myös mies. Lehden lukijoista 10 prosenttia on miehiä.

“Miehet avautuvat meille mielellään ja kertovat omista elämäntilanteistaan hyvin avoimesti.”

Urbaanin legendan mukaan Cosmopolitanilla olisi mieslukijoita jopa 25 prosenttia.

Miehet myös näkyvät lehtien sivuilla joko sisältönä tai sen tuottajana.

Crowdsourcing on nykytoimittajalle tärkeä työkalu Oli naistenlehtien yhteiskunnallisesta merkityksestä tai viihdearvosta mitä mieltä tahansa, yksi niiden ansioista on kiistaton: naistenlehdet ovat hyödyntäneet tehokkaasti digitaalisen murroksen luomia uusia mahdollisuuksia.

Luonnollisesti web 2.0 on haastanut lehdet kovaan kilpailuun lukijan ajasta. Haastatellut päätoimittajat näkevät verkon kuitenkin ennen kaikkea mahdollisuutena päästä lähemmäs lukijaa. Lehtien verkkopalveluissa lukijat voivat kommentoida lehteä helposti ja kuluttaa uusia sisältöjä päivittäin, ja monilla lehdillä on lisäksi oma blogiyhteisönsä. Esimerkiksi Trendin Lily-yhteisössä on 8 000 blogia.

Blogiyhteisö antaa paitsi lukijalle mahdollisuuden julkaista omaa sisältöään, myös vaihtoehtoisia sisällöntuotannon tapoja toimittajalle. Trendin ja Cosmopolitanin kaltaisissa nuorekkaissa lehdissä hyödynnetään nyt ahkerasti crowdsourcingia eli lukijoiden osallistamista lehdentekoprosessiin.

Trendi-lehden Liedon mukaan nyt on tärkeää, että lehdessä kuuluu paljon erilaisia ääniä.

“Ei enää riitä, että kerran kuussa postiluukusta tupsahtaa lehti kuin Jumalan sana”, hän kuvailee. Tekniikan ansiosta nämä äänet on helppo löytää ja saada näkyviin.

Vuorovaikutteinen keskustelu toimituksen ja kuluttajien välillä tuo uusia näkökulmia juttuaiheiden valintaan.

Lieto ei kuitenkaan usko, että toimittajan työ on kovin erilaista kuin ennen someaikaa.

“Harvat jutut ovat ennenkään syntynyt yksin toimittajan pikku päässä ilman, että hän olisi keskustellut aiheesta kenenkään muun kanssa.”

Printtilehti on luotettu identiteettisymboli Päätoimittajien kokemusten mukaan printti ei ole menettänyt merkitystään verkon aikakaudella, koska alustojen käyttötarkoitukset ovat erilaisia.

“Verkon äärellä ihminen on todella usein aktiivinen: istuu etukenossa valmiina reagoimaan ja etsimään koko ajan uutta.

Lehteä sen sijaan luetaan taaksepäin nojautuen, nauttien ja ajatellen, että nyt

NAISTEN ASIALLA

mikään ei häiritse minua. Saan uppoutua tähän ja nauttia elämyksestä”, Lieto sanoo.

Painettua sanaa on helppo pitää lopullisempana kuin nettisisältöä, koska printtiä ei voi muokata tai poistaa, kun se on kerran julkaistu. Luotettavuus on varmasti yksi syy siihen, että edes sähköisen murroksen edelläkävijät eivät vaikuta hylänneen printtiä. Liedon mukaan monet hyvin menestyneet suomalaiset muotibloggarit unelmoivat saavansa tehdä jutun lehteen. Uuden ajan sisällöntuottajatkin siis vaikuttavat yhä arvostavan perinteistä printtiä.

Mäntyniemi korostaa lehtien tunnearvoa lukijalle: “Naistenlehtipino olohuoneen pöydällä on identiteettisymboli. Lehtiä ei heitetä menemään ensimmäisen lukukerran jälkeen kuten sanomalehtiä, vaan ne annetaan eteenpäin äidille, siskoille tai ystäville. Niitä luetaan yhä uudestaan, koska ne tarjoavat ajattoman lukuelämyksen.”

Elämyksen, jossa pääosassa on yhä nainen aktiivisena toimijana. Aivan kuten Eeva-lehden Lempi Torppa aikanaan julisti.

Naistenlehdet vs uutisjournalismi Laura Saarenmaa ja Iiris Ruoho ovat tutkimuksessaan Edunvalvonnasta elämänpolitiikkaan – Naistenlehdet journalismina ja julkisuutena (2011) pureutuneet naistenlehtien paikkaan mediakentässä. Usein ne sijoitetaan uutisjournalismia alemmas. Ruohon ja Saarenmaan mukaan eri medioilla on erilaisia funktioita: Aikakauslehden tarinassa näkökulma on yksityisestä yleiseen, kun taas uutistarinassa näkökulma on yleisestä yksityiseen.

Uutisen tavoite on siirtää informaatiota, naistenlehtien taas viihdyttää, inspiroida ja myötäelää.

Saarenmaa ja Ruoho muistuttavat, että journalismin kuuluu tarjota samaistumispintoja. Naistenlehtien voidaankin ajatella täydentävän uutisjournalismia. Ne syventävät uutisaiheita ja esittävät erilaisia, kevyempiä ja arkisempia näkökulmia samaistuttavien tarinoiden muodossa. Tätä tukee vahva visuaalisuus ja kuvien paljous, jota käytetään tehokeinona nykyään myös uutistoimittamisessa.

2 9

YSÄRI GROTESKI

HELEN

( ͡ ° ͜ ʖ ͡ °) k u v a t:

Y

KORPAK

Stailaus: M a i j a Sallinen

U hh siis m usta ei oo enempää hyötyä ku ysärikinostaa, alkoi heti soida ba bylo n zo o n space m an päässä.

3 0

”YSÄRI KINOSTAA”

”Full

cir cle,

ysäri

on

fuck

h o t,

aikaisen

2 0 0 0 -l u v u n

lo go,

retard

ja

no

full

logoja

buffalot

j a l k a a n.”

3 1

3 2

Ă„

mekko lindex (69,95e)

”hey i know this is kinda weird and pushy haha but would you like to have sex with me? i’m not a creep or a pervert, just a genuine guy.”

( ͡ ° ͜ ʖ ͡ °)

3 3

YSÄRI GROTESKI

( ͡ ° ͜ ʖ ͡ °) ( ͡ ° ͜ ʖ ͡ °) ( ͡ ° ͜ ʖ ͡ °) ( ͡ ° ͜ ʖ ͡ °) ( ͡ ° ͜ ʖ ͡ °)

Mun pitää laittaa kuva joka viestii ”a man could get lost in that cleavage for DAYS”

I

”Mä otan

mukaan myös mun uutta vitun perverssiä huulikiiltoa.”

3 4

M a l l i t : Tra n g C h u n g s .3 0 /3 5 V i l m a H a u t a s 3 0 /3 2 /33 L a u r i P u l k k i n e n s .3 1 /33 V i l l e H i e t a l a s .3 1 /3 4

”YSÄRI KINOSTAA”

!

3 5

Niin nuoria, niin lupaavia.

Haastattelimme viisi 1990-luvulla syntynytt채 menestyj채채 eri aloilta.

Y

3 6T

S

A

O

I

R

I

N

V

O

T

menestystarinan taustalla ovat lahjakkuus, kova työ ja nopeasti levinneet YouTube-videot.

21-vuotiaan Vilma Alinan, oikealtaan nimeltään Vilma Lähteenmäen, tarina on kuin elokuvasta.

Vuonna 2012 Vilma vietti lukion jälkeistä välivuotta ja innostui musiikin tekemisestä vokaaliloopperilla. Se on laite, jonka avulla ääntä voi tehostaa ja kerrostaa muodostamaan erilaisia äänimaisemia. Vilma latasi YouTubeen videoita, joissa hän esitti loopperin avulla covereita eri artistien kappaleista. ”Videot levisivät todella nopeasti. Yllätyin, miten jengi lähti jakamaan niitä!”

Tammikuussa 2013 Vilma teki videon, jolla hän yhdisteli Anssi Kelan ja Robinin kappaleita potpuriksi. Ei kulunut päivääkään, kun Anssi Kela julkaisi videon omalla Facebook-seinällään. Parin päivän päästä Vilmaan otettiin yhteyttä musiikkiyhtiö Kaiku Entertainmentilta. ”Menin sinne käymään jo samana päivänä. Aloimme saman tien tehdä biisejä, kello kolmesta iltapäivällä kello kolmeen asti yöllä.”

Parin viikon päästä Vilma esiteltiin levy-yhtiö Universal Musicille, josta hänelle tarjottiin levytyssopimusta. ”Kaikki tapahtui käsittämättömän nopeasti. Aluksi mietin, olenko oikeasti valmis, haluanko lähteä tähän. Samalla tiesin, että jos en tarttuisi tilaisuuteen, jäisin aina pohtimaan, mitä olisi voinut tapahtua ja mitä olisin voinut tehdä.”

Anssi Kelan lisäksi myös Robinin manageri näki videon. Hän innostui siitä niin paljon, että pyysi Vilmaa mukaan taustabändiin kosketinsoittajaksi. ”Ei sellaiselle tarjoukselle sanota ei!”

Bändissä soittaminen on ollut Vilman mukaan ­opettava kokemus. ”Olen päässyt näkemään läheltä, mitä artistina oleminen oikeasti on. Uskon, että siitä on ollut paljon hyötyä.”

Nyt Vilma on keikkaillut Robinin kanssa pari vuotta, ja viime marraskuussa julkaistiin hänen ensimmäinen oma sinkkunsa Hullut asuu Kallios.

Vilma on viettänyt suurimman osan elämästään musiikin parissa. Hän aloitti pianonsoiton seitsemänvuotiaana, mutta myöhemmin Sibelius-lukiossa piano vaihtui lauluun. Lukion jälkeen Vilma pääsi opiske-

Oman levytyssopimuksen solmimisesta on nyt ehtinyt kulua kaksi vuotta. Tällä hetkellä Vilma valmistelee syksyllä julkaistavaa esikoisalbumiaan. Vaikka tapahtumien kulku tuntuu uskomattomalta, hän ei ole missään vaiheessa pysähtynyt miettimään menestystään. ”Musiikin tekoon kuuluu se, että heti kun jotain on saatu ulos, pitää alkaa tehdä jo seuraavaa juttua.

Nälkä kasvaa tehdessä. Ei oikein ehdi fiilistellä ­m issään välissä.”

Vilma ei usko, että menestys osuu kohdalle sattumalta. Aidon innostuksen lisäksi on oltava valmis näkemään vaivaa. ”Pitää olla paloa, kunnon kipinää tätä juttua kohtaan. Pitää löytää oma ääni ja persoona. Toki myös treenaaminen on välttämätöntä. Pelkkä luonnollinen lahjakkuus ei vielä vie mihinkään.

Täytyy tehdä paljon töitä, ennen kuin pystyy olemaan parhaimmillaan.”

Oman uran lisäksi Vilma toivoo voivansa tulevaisuudessa kirjoittaa kappaleita ­muillekin artisteille. ”Haluaisin päästä sellaiseen asemaan, että minulta tilattaisiin paljon kappaleita ja voisin elättää itseni lauluntekijänä. En haluaisi miettiä plan b:tä vielä.”

KK

TE KSTI : Kira Keini , Sara Gyldén ja Pauliina Suominen

lauluntekijä, jonka satumaisen

lemaan laulamista Pop & Jazz Konservatorioon, jossa opinnot ovat vielä kesken.

Musikaalisuudesta huolimatta artistin ura ei ollut Vilman suunnitelmissa. ”Haaveena oli päästä tekemään jotain musiikin parissa, mutta en ollut koskaan ajatellut, että tekisin musiikkia artistina isossa levy-yhtiössä.”

Vilma sanoittaa kaikki kappaleensa itse. Inspiraatiota hän hakee elämästään, mutta ei suoraan omista kokemuksistaan. Debyytti­sinkku on sekin yhdistelmä laulajan eri elämänvaiheista. ”Kaikki kirjoittamani pohjautuu fiiliksiin, joita olen joskus tuntenut, mutta etsin niille jonkun toisen näyttämön. Ikään kuin puen tarinoitani eri vaatteisiin. Hullut asuu Kallios ei kerro suoraan omasta elämästäni.

En ole oikeasti sylkenyt kenenkään tukkaan!”

Vilma kokee, että musiikki on tarkoitettu jaettavaksi.

Hän ei halua kirjoittaa kappaleita pöytälaatikkoon. ”Kappale ei ole olemassa, ennen kuin sillä on kuulijoita. Toivon, että mahdollisimman moni löytäisi musiikkini ja pystyisi samaistumaan siihen. Musiikinteko on mielettömän palkitsevaa, vaikka välillä joutuisikin vuodattamaan kyyneleitä sen vuoksi.

Jos joku kertoo liikuttuneensa jostain kappaleestani, on kaikki tuska sen arvoista.”

KUVA : M et te Bremer

V IL M A A L I N A, S. 1 9 93, L A U L A J A-L A U L U N T E K I J Ä

Vilma Alina on laulaja-

3 7

Kalle Freese, 24, myöntää, että hän on vähän erilainen kuin moni muu suomalainen barista.

Ensinnäkin hän aloitti huippubaristojen opissa hyvin nuorena, lukioikäisenä. Toiseksi kahvi ei ole hänelle läpikulkuhommaa opiskelujen ohella vaan kauaskantoinen urasuunnitelma.

Kolmanneksi hän ei pelkää olla esillä ja brändätä itseään kahvilähettilääksi. ”Opin seitsemännellä luokalla historian tunnilla, että valtatyhjiö täyttyy aina. Minä taisin täyttää Suomessa kahviauktoriteetin valtatyhjiön. Kahvi on minulle intohimo, ja jos kukaan muu ei levitä sen ilosanomaa, koen sen velvollisuudekseni. Sanon aina kyllä puhujakeikoille ja haastatteluille.”

Freese on voittanut kahdesti kultaa baristojen SM-kisoissa. Tänä vuonna hän ylsi yhdeksännelle sijalle MM-kisoissa Seattlessa. Se on suomalaiselle kaikkien aikojen paras sijoitus, mutta Freesen tähtäimessä on vielä kultainen mitali. ”Baristoille ei ole koulutusta, joten kisamenestys on disclaimer omasta ammattitaidosta. Sen avulla pääsee kerralla isojen poikien kerhoon.”

Freese on pyörittänyt myös omaa Freese Coffee -kahvilaa sukunsa nimeä kantavalla Freesenkadulla. Keväällä kahvila kuitenkin sulki ovensa. ”Kahvilanpitäjänä bisnes oli sitä, että jengi tuli sisään ja yritin parantaa heidän päiväänsä.

Pienessä kahvilassa ei paranneta koko universumia. Siksi aloin miettiä, miten voisin vaikuttaa maailmaan vähän isommin.”

Nyt Freesellä on kaksi pääsuunnitelmaa. Hän haluaa auttaa ihmisiä tekemään parempaa kahvia kotona. Lisäksi hän tahtoo johdattaa asiakkaitaan löytämään hyvän kahvin luokse, missä he ikinä ovatkaan. Vireillä on esimerkiksi maailmanlaajuinen kahvin Michelin-opas. ”Kahvi-alalla ei ole Michelin-tähden kaltaista standardia, mutta näen ehdottomasti tarvetta sellaiselle.”

Ressun lukion kasvatti on myös kirjoilla Helsingin yliopistossa markkinoinnin ja elintarviketieteiden opiskelijana. Ennen maailmanvalloitusta Freese aikoo palata luentosaleihin pitkän opiskelutauon jälkeen ja suorittaa kanditutkintonsa loppuun. ”Yksi uusi projekti ei lähtenytkään liikenteeseen, ja yhtäkkiä minulla olikin paljon aikaa. Ajattelin, että nyt jos joskus rykäisen kandin pakettiin vaikka hampaat irvessä.” PS

A L E K S I V I R TA N E N, S. 1 9 9 4, M E DI A-A L A N Y R I T TÄ JÄ

K A LL E FR EE S E, S. 1 9 9 1, H Y V Ä N K A H V I N L Ä H E T T IL Ä S

YSÄRI GROTESKI

Aleksi Virtanen, 20, perusti ensimmäisen oman yrityksensä, Vivas Media Oy:n, 17-vuotiaana.Viraalisisältöjä jakaneesta nuorisomediasta tuli heti menestys, ja sen englanninkieliset jutut keräsivät ulkomailla miljoonayleisöjä. Nyt Vivasin ­entisellä toimitusjohtajalla on pystyssä jo toinen oma yritys.

Virtasen konsultti- ja sijoitusyhtiö Webvoima vastaa eri projektien kaupallisten näkökulmien kehittämisestä muun muassa Alma Medialle.

Virtasen kiinnostus media-alalle on vahva. ”Pienillä teoilla on suuria vaikutuksia”, hän toteaa. ”On siistiä, että yksi juttu voi tavoittaa miljoonia ihmisiä.” ”Menestyjä” ei kuitenkaan ole sana, jonka Virtanen liittäisi itseensä. Enemmän hän on mielestään esimerkki siitä, kuinka yrittäjyys kannattaa.

Yrittäjä tarvitsee stressinhallintakykyä ja pitkäjänteisyyttä, mutta Virtasen mukaan vaikeinta on esimerkillä johtaminen. ”19-vuotiaana halusin vain bilettää ja pitää hauskaa, mutta olinkin vastuussa usean ihmisen toimeentulosta.”

Vaikeina hetkinä helpottaa tieto, että on onnistunut luomaan työpaikkoja nollasta sekä yhden Suomen suurimmista viihdealan nettisivuista. ”Tavoitteet olivat korkealla, mutta kovalla duunilla niihin päästiin. Ei saa jahkailla liikaa, koska täysin oikeaa hetkeä yrittämiselle ei tule koskaan.

Ei se mitään rakettitiedettä ole: kovaa työtä, uskoa unelmiin ja omaan itseen. Kannattaa luoda pöhinää ja tehdä asioita omalla tavallaan. Kun luottaa itseensä, muutkin huomaavat sen. Siitä se menestys syntyy.”

Kaikkeen tottuu, ja se on Aleksin mukaan vaarallista.

On itse tajuttava, mihin vetää rajansa. ”Sitä sortuu helposti ahneuteen. Ensin halusin saada vähän palkkaa, sitten palkata yhden alaisen, ja lopulta kymmenenkään ei tuntunut oudolta.

Jos välillä meinaan lähteä leijailemaan, kaverit ja perhe palauttavat maan pinnalle”, Aleksi sanoo. ”Heiltä saa oikeanlaisen tuen.”

Kun Aleksilta kysyy tulevaisuudensuunnitelmista, vastaus on napakka: Hän aikoo ennen kolmekymppisiään luoda monia työllistävän ja kansainvälistä mainetta niittävän mediayrityksen, jonka liikevaihto on reilusti yli miljoonan. ”En ole vielä tyytyväinen. Ei tässä mihinkään eläkkeelle ryhdytä!” SG

Kalle Freese on kaksinkertainen

Aleksi Virtanen oli jo 19-vuotiaana

baristojen suomenmestari, joka kokee

vastuussa monen ihmisen toimeentulosta

velvollisuudekseen levittää kahvin

ja aikoo vielä omistaa kansainvälisesti

ilosanomaa.

tunnettu mediayrityksen.

TE KSTI : Kira Keini , Sara Gyldén ja Pauliina Suominen

Keväällä 2014 Joona Haatainen, 24, oli töissä levy-yhtiössä huumoriryhmä Justimuksen managerina ja seurasi sivusta, miten YouTube­skene kasvoi räjähdysmäisesti. Siihen verrattuna levybisnes tuntui vanhentuneelta. ”Eivät albumit kiinnosta enää ketään. Fanit haluavat olla jatkuvasti vuorovaikutuksessa idolinsa kanssa. Siihen tubettajien suosio perustuu.

Samalla tubettajien sopimukset ja palkkiot kaupallisista yhteistöistä olivat kuin jostain villistä lännestä. Kukaan ei suojellut heitä.”

Suojelemisesta tuli Haataisen missio. Hän perusti Töttöröö Networkin, joka ideoi ja toteuttaa YouTube-lähtöistä sisältömarkkinointia. Käytännössä Töttöröö esimerkiksi myy yrityksille näkyvyyttä tubettajiensa videoilla ja ideoi mainoskampanjoita YouTubeen.

Töttöröön ensimmäinen syksy oli haastava. ”Puskimme itseämme näkyviin, lähetimme tiedotteita ja annoimme haastatteluja. Niin saimme pian muutaman casen. Kun teimme niiden kanssa hyvää tulosta, homma lähti rullaamaan.”

Nyt verkostoon kuuluu neljän hengen ydintiimi ja 20 tubettajaa – tai sisällöntuottajaa, kuten Haatainen kutsuu heitä kunnioittavasti.

Haataisen mukaan levy-yhtiössä varoiteltiin, että “Joona hei, pitää painaa 10 vuotta duunia, ennen kuin pääsee istumaan ‘isoihin pöytiin’”.

Toisin kävi. Haatainen on hiljattain istunut illallisvieraana esimerkiksi MTV3:n uutis- ja ajankohtaisohjelmien päätoimittajan Merja Ylä-Anttilan kutsumana. ”Tuntuu oudolta, että saa tehdä töitä näiden ykköspelureiden kanssa. Vaikkapa haastattelujen antaminen ei ole minulle kovin luontevaa, ja aluksi pelkäsin, että yritys epäonnistuu ja menetän kasvoni. Kun sitten uskalsin astua valokeilaan, matka on ollut upea.”

Haatainen povaa suomalaisen YouTube-skenen seuraaviksi trendeiksi moniosaisia videosarjoja, aikuisia vloggaajia ja entistä ammattimaisempia tuotantoja. Hän itse toivoo YouTubeen lisää hyväntekeväisyysprojekteja ja journalistista asiasisältöä hömpän rinnalle. ”Suurin unelmani on luonnollisesti se, että entistä useampi tubettaja voisi tehdä ammatikseen sitä, mitä rakastaa.” PS

Kuvat : v : Press , o : Joonas Pulkkanen

Pihla Maalismaa, 23, ei päätynyt näyttelijäksi vahingossa. Näyttelijäisä Markku Maalismaa vei tytärtään teatteriin pienestä pitäen, ja Pihla esiintyi jo alaasteikäisenä Kansallisteatterin lavalla.

Myöhemmin tie vei ilmaisutaitolukion kautta Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun, jossa Maalismaa opiskelee näyttelemistä nyt neljättä vuotta. ”Jossain vaiheessa yritin taistella vastaan ja keksiä jotain muuta, joka olisi kiinnostanut. Näytteleminen tuntui liian ilmiselvältä valinnalta. Sen verran oma juttu se kuitenkin oli, että päädyin jatkamaan.”

Maalismaa näyttelee elokuun alussa ensi-iltaan tulevassa Ollaan vapaita-elokuvassa muun muassa Maria Ylipään ja Riku Niemisen rinnalla. Elokuvarooli on Maalismaan uran toinen: vuonna 2011 hän näytteli naispääosaa Roskisprinssi-elokuvassa.

Maalismaa uskoo, että tietyistä ominaisuuksista on ollut menestymisen kannalta hyötyä.

“Olen todella utelias ja kiinnostunut erilaisista ihmiskohtaloista. Uteliaisuuden avulla näyttelijän on helpompi kuvitella itsensä eri tilanteisiin.

Koen myös olevani ennakkoluuloton – olen lähtenyt rohkeasti moneen mukaan. En ole antanut vaikeilta tuntuvien asioiden estää, kun kuitenkin tiedän, mitä haluan tehdä.”

Myös leikkimielisyys on Maalismaan mukaan näyttelijälle tärkeää. ”Itseään ei pidä ottaa liian vakavasti. Näyttelijän pitää jatkuvasti asettaa itsensä tilanteisiin, joista ei voi tietää, miten käy. Jos menee ihan päin helvettiä, pitää osata nauraa itselleen.”

Tulevaisuudessa Maalismaa haluaisi näytellä sekä teatterissa että kameran edessä. Myös ulkomaille lähtö kiinnostaa. Vaikka suunnitelmat ovat vielä auki, on yksi asia varma: Maalismaa haluaa näyttelemisestä työn. ”Parasta näyttelemisessä on tunteiden dynaamiikka. Välillä sitä manaa koko homman alimpaan helvettiin, mutta näyttämöllä taas muistaa, miksi tätä tekee. Olen onnekas, että saan leikkiä. Että se on mun työ.” KK

J O O N A H A ATA I N E N, S. 1 9 9 1, Y O U T U B E-Y R I T TÄ J Ä

PI H L A M A A L I S M A A, S. 1 9 9 1, N ÄY T T EL IJÄ

YSÄRIN TOIVOT

Pihla Maalismaa on

Joona Haatainen on YouTube-verkosto

näyttelijäopiskelija, joka tekee tänä

Töttöröö Networkin toimitusjohtaja, joka ­

vuonna jo toisen suuren roolinsa

on noussut vuodessa suomalaisen media-

valkokankaalla.

bisneksen puhutuimpien nimien joukkoon.

2602 grammaa. Niin paljon painoa on Martti Häikiön vuonna 2001 kirjoittamalla järkäleellä, jota myös Nokia Oyj:n historiaksi kutsutaan.

Lähtökohta julkaista Nokiaa käsittelevä historiikki oli vuonna 2001 hyvin erilainen kuin tänä päivänä. Nokia oli siihen aikaan pörssiarvolla mitattuna maailman 20. arvokkain yritys. 975-sivuisen kirjan suuri kysymys olikin: miten selittää yhtiön huikea nousu maailman suurimpien yritysten joukkoon 1990-luvulla?

2010-luvulle tultaessa menestystä on ehditty puida hyllymetreittäin. Samalla on syntynyt yhtä kiinnostava, mutta myös raadollinen vastakysymys: miten selittää yhtiön vajoaminen maailman suurimpien yritysten joukosta 2000-luvulla?

Menestyksen juuret juontavat 90-luvulle, vuoteen 1992, jolloin Nokian toimitusjohtajaksi nousi Jorma Ollila.

Ollilan ja muiden avainhenkilöiden johdolla Nokia päätyi tärkeään ratkaisuun, menneisyydestä irrottautumiseen.

Nokian menneisyys oli läjä erilaisia liiketoimintoja: paperia, kumisaappaita, televisioita, alumiinia, tietokoneita. Kaikki se myytiin 1990-luvulla hiljalleen pois. Päätuotteeksi nostettiin matkapuhelimet ja televiestintä.

Ratkaisu ei osoittautunut vain onnistuneeksi.

Se oli menestys, jonka seurauksena Nokia

nousi vuonna 1998 maailman johtavaksi matkapuhelinvalmistajaksi.

Menestystä edelsi kriisi. Yhtiön sisällä oli riitoja, ja tunnelma oli kireä. Tuloskehitys oli jyrkässä laskussa, ja etenkin televisiotoiminnan kannattamattomuus söi yhtiön kassaa. Traagisin käänne oli yhtiön pääjohtaja Kari Kairamon itsemurha vuonna 1988.

Edellä mainitun päälle Suomi vajosi vielä syvään talouslamaan. Negatiivisuuden kierre ei näyttänyt pysähtyvän. Mistä ihmeestä menestys sitten tuli?

Yhtenä keskeisenä Nokian uudistumisen ja menestyksen syynä Martti Häikiö näkee Nokia-historiikissaan niin sanotun ”luovan tuhon” (creative destruction). Luova tuho on taloustietelijä Joseph Schumpeterin 1940-luvulla lanseeraama käsite, joka tarkoittaa tuottamattoman työn korvaamista tuottavammalla. Luovaa tuhoa tapahtuu, kun kehitetään uusia, parempia ja nimenomaan tuottavampia tapoja tehdä työtä.

Eräs luovan tuhon seuraamuksista on, että tehottomat yritykset irtisanovat (ja lopulta kuolevat), kun samalla uutta luovat yritykset kasvavat ja rekrytoivat.

Nokian toimialojen mylläämisen jälkeen yhtiö ei enää tarjonnut samoja työpaikkoja. Päinvastoin, työtä tuhoutui paljon.

Myöhemmin, menestyksen seurauksena,

T U H O T A A N 9 0 -l u v u l l a k u k o i s t u k s e e n s a h erä n ny t N o k ia pyst yi siih e n, mihin koko Su o m en pitäisi ny t pyst yä. M e n n eisy yd estä irr o t tau tu miseen.

4 0 MENNEISYYS

4 1

KUV ITU S : Lari M รถrรถ

TE KSTI : R iku M at t i la

YSÄRI GROTESKI

työpaikat tulivat määrällisesti mitattuna moninkertaisesti takaisin. Niin moninkertaisesti, että vuosikymmenen ajan Nokian, siis pelkän Nokian, osuus Suomen bruttokansantuotteesta oli 3–4 prosentin luokkaa.

Vanhojen työpaikkojen ja tuotteiden korvautuminen uusilla ja tuottavammilla on ajan myötä luonnollista. Hyväksymme, että jotkin työpaikat katoavat uuden teknologian tieltä.

Perinteisen puhelimen keksiminen jätti aikoinaan monia viestinviejiä työttömiksi.

Kokonaistuottavuuden kasvu on paitsi jokaiselle yritykselle, myös kansantaloudelle erityisen tärkeä tekijä. Sen kanssa Suomella yskii, on yskinyt jo kauan.

Suomen työvoimakustannukset eivät ole kasvaneet samassa tahdissa tuottavuuden kehityksen kanssa. Toisin sanoen, ihmisille maksetaan liikaa palkkaa siihen nähden, mitä työllä saadaan aikaan. Tuotteiden valmistus on Suomessa kallista, mutta niiden arvo ei kasva.

4 2

Luovaa tuhoa tarjotaan nyt Suomenkin lääkkeeksi. Ainakin yhdeltä vaikutusvaltaiselta suunnalta.

Taho on Elinkeinoelämän tutkimuskeskus Etla, jonka pääjehuna esiintyy julkisuudessa tutkimusjohtaja Mika Maliranta.

Maliranta kommentoi Ylen haastattelussa, että tulevina vuosina saadaan kuulla uutisia irtisanomisista, mutta jos kaikki menee hyvin, tekevät toiset yritykset samalla rekrytointipäätöksiä. Syntyy niin sanotusti parempia työpaikkoja, kuten Maliranta toteaa. Tuotannontekijät kohdentuvat uudelleen.

Kirjassaan Luovan tuhon tie kilpailukykyyn Maliranta toteaa asian, jolla on opiskelijan näkökulmasta paljon merkitystä. Kun etsimme työtä, meidän pitäisi löytää sellainen yritys tai toimija, joka osaa hyödyntää osaamistamme tehokkaimmin. Mikäli sellaista yrittäjää ei löydy, kannattaa yritys ehkä perustaa itse.

Juuri itselleen hyvän työpaikan löytäminen on tosin vaativa tehtävä, koska valintaan vaikuttavat niin monet tekijät. Vaikka taloustieteilijät puhuvat tuottavuudesta, harva välttämättä sanoo valitsevansa työpaikan sillä perusteella, että voi olla tuottavin mahdollisin versio itsestään. Enemmän olen kuullut

puhuttavan työn mielekkyydestä, merkityksellisyydestä, itseä kiinnostavasta tai sopivalla tavalla haastavasta työstä. Ja tietenkin palkasta. Mutta onhan näilläkin kriteereillä vaikutusta omaan tuottavuuteen.

Opiskelijan näkökulmasta luovan tuhon prosessin ymmärtäminen on tärkeää. Ne yritykset, jotka nyt tarjoavat hyvää ja mielekästä työtä, eivät välttämättä tarjoa sitä kymmenen vuoden päästä. Sen tietävät esimerkiksi Nokian insinöörit. Tyypit, jotka olivat mukana sekä ihanan nousun että tylsän tuhon aikana.

Muutoksiin valmistautuminen on yksi työntekijän tärkeimmistä taidoista. Pitää muistaa pohtia sitä, miten itseään voisi kehittää muutosten varalle. Emme voi miettiä vain 18-vuotiaina, millainen osaaminen on meille tulevaisuudessa tarpeen. Sitä pitää miettiä uran aikana vielä monta kertaa uudelleen.

Tälläkin hetkellä moni sanoo, ettei toimittajaksi ja media-alalle kannata hakeutua, koska sieltä tuhoutuu valtavasti työpaikkoja. Ja sehän on totta!

Asian voi nähdä toisellakin tavalla. Nythän media-alalle nimenomaan kannattaa hakeutua, koska se hakee uutta muotoaan ja uutta ansaintalogiikkaa. Uusia tekijöitä ja ideoita tarvitaan kipeästi.

Nokian menestys oli osoitus siitä, että tuho voi tuottaa valtavia menestystarinoita.

Juha Sipilä pohtii tällä hetkellä samaa: mistä pitäisi päästää irti, jotta Suomi toimisi tehokkaammin.

Minä, 25-vuotias viestinnän opiskelija, mietin tulevaisuutta tällä hetkellä hyvin optimistisesti. Tuntuu, että palveluksiani tarvitaan että ne tuottavat ympärilleen arvoa.

Voisiko kuitenkin käydä niin, että kenties tärkein taitoni, kirjoittamisen taito, jää jossain vaiheessa täysin arvottomaksi?

Mahdollisesti, mutta siinä vaiheessa olen tietenkin jo aistinut signaalit hyvissä ajoin.

Olenhan sinut luovan tuhon kanssa.

Kirjoittaja @rikumattila on 5. vuoden viestinnän opiskelija ja Vapa Median konseptisuunnittelija. Titteli on niin hieno, että se ei voi ainakaan hetkeen tuhoutua.

TAIDONNÄYTE

Olkaa hyvät, maailma! leikit kasvattivat meidät naapuruston lapset kilpailuyhteiskunnan syleilyyn kuka pelkää kirkon rottaa? hitaimmat, pienimmät, kokemattomimmat olivat häviäjiä heikoimmat joutuivat rotan suuhun

90’s

kymmenen tikkua laudalla aina oltiin yhden polkaisun päässä valmiita aloittamaan alusta liittouduttiin, taktikoitiin, otettiin riskejä

En tahdo sokeutua tahdon vielä tuhria kasvoni vesiväreillä puhaltaa bensiininsävyisen saippuakuplan riemuita onnistuneesta kärrynpyörästä tanssia kesäsateessa kiharani suoriksi

niin tulimme valmiiksi, me ysärin lapset

R U N OT : E li sa Ki tunen

polttopallo pyörittiin kuin oravat pyörässä väisteltiin osumia viimeiseen asti

en anna aikuisuuden heittää huppua silmilleni uteliaisuuden hukkua tehokkuuteen kuka haluaisi kulkea aurattua tietä, kun voi hypellä sivupoluilla?

ysa r

i

Oodi ysärin naiselle permanentti olkoon hiustyylisi tuulipuku asusteesi vyölaukku varusteesi itsenäinen mielesi oi, sinä ylväs ysärin nainen! tänään sua ihaillaan

4 3

M J

4 4Y

I

N

A

K a k s i v i e s t i n n ä n o p i s k e l ija a palaa kirjoituksissaan lapsuustunnelmiin 1 9 9 0 - l u v u l l e .´

S

A

R

A I

KOLUMNIT YSÄRISTÄ

Elämäni onnellisimmat muistot ovat laiturilta.

Sillä laiturilla kuivateltiin, kun oltiin ensin uitu järvessä monta tuntia. Kääriydyttiin Disneyn prinsessoilla koristeltuun rantapyyhkeeseen, joka oli tuliainen Teneriffalta. Syötiin äidin pilkkomaa vesimelonia ja tutkittiin, kuka oli saanut tatuointikoruistaan parhaat rusketusrajat.

Sille laiturille eno nosti, kun jalat eivät yltäneetkään enää pohjaan. Pinnalle päästessä ei voinutkaan vetää henkeä, koska piti huutaa apua. Aikuisten kalpeille naamoille kuitenkin vakuutettiin, että heti pitää päästä takaisin. Märkä Tykkimäen ranneke roikkui velttona, mutta sitkeänä ranteessa.

Sillä laiturilla katseltiin rantavedessä kahlaavia koiria. Ne haukkuivat laineille, kaivoivat kiviä, metsästivät menestyksettä ahvenia ja tulivat sitten pyyhkimään itsensä ihmisiin.

Kirottiin iholle tarttuneita karvoja.

Sille laiturille kuului mökistä soitettu ruokakello. Noustiin ylös auringon polttamina ja pöhnäisinä. Syötiin ahnaasti. Yritettiin

saada keittiössä edelleen hyörivä mummi pöytään istumaan. Sitten santsattiin vielä ainakin kahdesti.

Siltä laiturilta huudettiin ”Montako tuli?” ja otettiin vastaan mutavedeltä haiseva isä, jonka suupielessä kareili haukien tuoma tyytyväinen hymy. Katsottiin, kuinka suomut irtosivat kimmeltävinä hileinä rantaveteen. Kisattiin siitä, kuka sai heittää irrotetut päät rapujen ruuaksi.

Sillä laiturilla maattiin monta tuntia turtina ja ajateltiin kaikkea muuta kuin edellisen päivän pääsykokeita. Tuijotettiin lautojen välistä aalloista heiluvaa vesiheinää niin pitkään, että vasta kolmas huolestunut käsky sai nousemaan ylös. Vuotta myöhemmin sillä luettiin tenttikirjoja ja ajateltiin, että kyllä elämä on hassua.

Sillä laiturilla kosittiin ja myönnyttiin. Täristiin. Varottiin tiputtamasta viisi kokoa liian suurta sormusta järveen. Hymyiltiin loputtomasti ja ihmeteltiin: ”Miten sä osasitkin valita just tämän paikan?”

KUV ITU S : A liina Kauranne

LAITURILLA

E SS E E : Sonja U lma

Onnellisimmat muistoni ovat laiturilta, kirjoittaa Sonja Ulma.

4 5

YSÄRI GROTESKI

I R T T A R I

4 P O L LY I S S A 6 Elämämme leijaili rikkumattomana mikrokosmoksena maailman pyöriessä sotien ja talouskurjimusten voimalla, muistelee Arda Yıldırım lapsuusaikojaan.

Minua ei ole sen jälkeen ikinä nolottanut ja itkettänyt samanaikaisesti yhtä paljon.

90-luvun huoleton tunnelma johtui tietenkin osittain siitä, että olin nuorempi, vailla velvollisuuksia. Päätehtäväni oli syödä lautanen tyhjäksi ja saada kaunokirjaimet tasalaatuisiksi. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että elämänmeno oli tuolloin yksinkertaisempaa ikään katsomatta.

En ikinä uskonut viestintään hakiessani, että joskus itse ajattelisin nykymediasta ja sen vaikutuksista yhtä kriittisesti kuin Frank­ furtin koulukuntalaiset. Minua oksettaa jatkuva puhelimen räpläily. En kuitenkaan pysty lopettamaan sitä. Tunnen menettäneeni kontrollin itsestäni. Ikään kuin olisin pahimman luokan nikotiiniriippuvainen. Yksi seikka mieltäni kuitenkin rauhoittaa: olemme kaikki enemmän tai vähemmän koukussa. No, se siitä mcluhanilaisesta pirujen maalailusta.

Nostalgisoinnin hienous on se, että kaikki epämiellyttävät ja unohtamisen arvoiset tapahtumat ovat valuneet mieliemme viemäriin. Ysärimuistot ovat vieläpä pirskahtelevia iltapäiväunia nimenomaan pienen ihmisen arjesta ja elämästä. Kaikki tuntuu olleen niin huoletonta ja vilpitöntä, aidompaa. Mutta sellaistahan se elämä onkin lapsuudessa.

90-luvulla meillä oli muun muassa Bosnian ja Kosovon sekä Persianlahden sodat, Ruandan kansanmurha, lama ja Estonian uppoaminen.

Toisaalta meillä oli myös halinallet, sairaan nopeet ja värikkäät lenkkarinauhat, slämyt, tamagotchit ja potkulaudat. Niin ja tsaukkitaukit ja tuttikorut. Elämämme leijaili rikkumattomana mikrokosmoksena maailman pyöriessä sotien ja talouskurjimusten voimalla. Se oli kuin lempialbumin paras biisi, repeatilla, 15 vuotta putkeen.

Kai tässä voisi sellaisen johtopäätöksen vetää, että tieto lisää tuskaa. Olisihan se kehityksen ja sivistyksen kannalta onneton loppu, jos me kaikki jämähtäisimme tikkarikauteen ja suihkisimme menemään potkulaudat alla, walkmanit korvilla. Koska kuka tahansa voi 2010-luvulla olla oman elämänsä guru, levitän täten nostalgisoinnin ilosanomaa. Päivittäinen annos vanhojen ystäväkirjojen selailua ja jatkuvan suorittamisen hyllyttäminen antavat kaikille keltaisen toukokuun.

KUV ITU S : A liina Kauranne

Kun nuolaisen kevään ensimmäistä jätskiä, astun uusilla tennareilla koiranjätökseen tai värjöttelen rohkeasti nilkkasukissa, huomaan nostalgisoivani. Mieleni täyttyy niistä ala-asteen aikaisista keväisistä iltapäivistä, kun ainoa huoli oli se, etteivät vanhemmat ehkä päästäisi naapuri Elenan järjestämään kotidiskoon.

Nämä värikkäät ja hubbabubantäyteiset ajat tulevat mieleeni myös tiettyjen biisien ja leffojen myötä. Cry Baby, Matilda, Prinsessapäiväkirjat, Jumanji. Jo näiden nimien kirjoittaminen saa kylmät, tosin sydäntä lämmittävät, väreet nousemaan niskaan käsivarsia pitkin.

Nostalgiaa ei halua rikkoa. Se on turvaverkko, joka ottaa kiinni. Kun nykyisyys, eli todellisuus, tiputtaa kovaa ja korkealta, on vastassa naurukohtausten ja irttariövereiden täyteinen muistojen säkkituoli. Muistathan, kuinka Monica ei Rossin yliopistobileissä päässyt ylös rojahdettuaan bean bagille?

Niin vaikealta välillä tuntuu herätä arkeen siitä horroksesta, minkä vaikka yksi jakso Muumilaakson tarinoita saa aikaan.

Koska elin lapsuuttani 90-luvun lopulta 2000luvun alkuun, en voi rehellisesti luokitella itseäni ysärilapseksi. Mikäli Babarin tunnari aiheuttaa rajut kylmät väreet, Aikakoneen Tähtikaaren taa -levy on ollut jo monta vuotta kirpparille menevissä ja kesä­lomaaamut on löhöilty Summeria katsellessa, voi mielestäni itseään kutsua kuitenkin ysärin kasvattamaksi. Viattomat pastellisävyt, tukevat skedekengät ja koko viikon jännittäneet ”nutan diset”. Oliko elämä oikeasti niin helppoa ja yksinkertaista?

Ysäri oli hienoa aikaa. Hengailtiin päivät pitkät collegeissa, potkulautailtiin ja yökyläiltiin.

Ja yökyläily, se se vasta oli vakavaa puuhaa. Muistan karanneeni protestiksi kotoa kylmään pakkasyöhön sydäntalvella 1999, kun arki-illan yökylä bestiksellä sai jäädä väliin siltä viikolta. Minua ja ystävääni etsittiin pitkin Helsinkiä koko suvun ja poliisien avulla. Maalailin jo mielessäni tulevan kulkuri­elämäni uskollisen koiran kanssa.

Kylmä, väsy ja nälkä kuitenkin iskivät, ja oli avattava kännykkä. Motorolani pirisi, ja siskoni huojentunut ääni kehotti odottamaan vanhempiani (ja poliiseja) Kompassitorilla.

E SS E E : A rda Yı ld ı rı m

KOLUMNIT YSÄRISTÄ

4 7

Kysyimme Suomessa järjestettävien festivaalien edustajilta, miksi kesästä kannattaisi nauttia juuri heidän festareillaan.

Weekend Festival ”Weekend Festival on tuotannollisesti, artistikattaukseltaan ja joka vuosi vaihtuvan teemansa puolesta muista Suomen festivaaleista poikkeava elämys. Se tuo Helsinkiin kansainvälisen tunnelman ja energisen yleisön. Festivaalikokemus ei rajoitu pelkästään huippuesiintyjien keikkoihin, vaan festivaali ottaa kaupungin haltuun myös laajemmin jatko- ja oheistapahtumien kautta.”

Sami Vepsäläinen, Marketing Director / Producer

Näin he vastasivat.

Provinssi ”Provinssi on paitsi aito ja alkuperäinen festari­ seikkailu, myös lukuisten uudistustensa myötä ajankohtaisempi kuin vuosikymmeniin. Provinssi järjestetään ensimmäistä kertaa nelipäiväisenä. Ohjelmisto on laajempi, monipuolisempi ja nimekkäämpi kuin koskaan aikaisemmin, ja festari kokee muodonmuutoksen niin palveluidensa, aluejärjestelyidensä kuin aktiviteettiensakin osalta. Tämän kesän Provinssi tarjoaa aidon ja alkuperäisen elämyksen, mutta myös nykyaikaisuus ja uudistuminen näkyvät läpi tapahtuman.”

Sami Rumpunen, festivaalijohtaja

4 8

Ilosaarirock ”Ilosaarirockin valinta kesän festariksi on ilmiselvä. Syy ei ole järisyttävän monipuolinen ohjelma (jossa viikonlopun aikana voi risteillä drone metallista reggaen suurimpaan tähteen ja kauhurockista Placeboon), ei Suomen kaunein festarialue rantoineen ja nurmineen, ei monipuolinen extraohjelma skeittikisoineen ja pelitelttoineen, vaan ihmiset. Vuosikymmenien ajan Ilosaarirock on tunnettu avaramielisten ja hymyilevien ihmisten yhteisenä juhlana, jossa itäsuomalainen ilomielisyys yhdistyy satumaiseen festarimenoon. Tuhansien vapaaehtoisten luoma tunnelma saa vieraat palaamaan Ilosaarirockiin vuosi toisensa jälkeen. Ilosaarirock on kesän paras viikonloppu.”

Petri Varis, vastaava tuottaja

KU LT TU U R I A , KU LT TU U R I A !

Flow ”Flow kokoaa yhdelle festivaaliviikonlopulle monenlaista kuultavaa, näettävää, koettavaa ja maisteltavaa.

Päivisin Flow’ssa on leppoisa ja lämmin tunnelma; iltaa kohden elokuinen hämärä valtaa Suvilahden, ja upeasti valaistu alue muuttuu taianomaiseksi.

Sen lisäksi, että Flow’ssa voi olla todistamassa maailman menestyneimpien artistien karismaa, hienoja elämyksiä kokee yhtä lailla pienillä, intiimeillä venueilla.”

Johanna Salmela, tiedottaja

Susanna Hulkkonen, tiedottaja

KUVAT : Viivi Prokofjev

H2Ö ”H2Ö on kesän ennakkoluulottomin festivaali.

Yli sata artistia kattavaan ohjelmistoon mahtuu niin turkkilaista psykedeliaa, villejä voodoorytmejä, hyvinkääläistä syrjäytymisteknoa kuin pikantti ripaus bläkkistä. Sielunruokaa ja yllätyksiä tarjoaa niin ikään pään pyörälle pistävä monipuolinen taideohjelma, jonka myötä alueen jokainen esiintymislava muuttuu installaatioksi. Merellistä teollisuusromantiikkaa pursuava 1800-luvun lopun veneveistämö pihapiireineen tarjoaa tapahtumalle taianomaiset puitteet.”

KOO N N UT : Saarlot ta Virri

4I

K E S a i FESTARITi 4 J E E i9

YSÄRI GROTESKI

t e s ta a

Testaa: Mitkä festarit ovat sinua varten?

Mikä tv-sarja kuvaa unelmiesi kesää? a) Geordie Shore: brunaa, pumppii, juomii, juonii. b) Temptation Island: sekoilua rantakohteessa. c) Maajussille morsian: sutinaa maaseudulla. d) Ei mikään. Tv:n katsominen on moukille.

5 0

Paljonko rahaa olet valmis käyttämään festarireissuusi? a) Paljon. Aion olla mintissä, ja se ei tule ilmaiseksi. b) Yritän tinkiä kuluissa salakuljettamalla vodkaaMinigrippusseissa alusvaatteissani. c) Minimisumman. Voin hyvin yöpyä vieraassa teltassa kivipellolla ja liftata halki Suomen. d) Paljon, muttei tarvitse. Kesätyöpaikkani lehdessä/ viestintätoimistossa/startupissa järjestää liput ja ilmaista skumppaa vippiteltassa.

Minkä näistä laittaisit nyt mieluiten suuhusi? a) Hampaidenvaalennusmuotin. b) Paistetun muikun. c) Maajussin kielen. d) Artisaanioluen.

vas tauk set

TE STI : Pauliina Suominen

Pahin uhka festarifiilikselle on se, että… a) alkaa sataa ja itseruskettavani valuu noroina liki alastomalla vartalollani. b) missaan Pate Mustajärven esiintymisen humalatilan vuoksi. c) Ei mikään! Selviän myös ääriolosuhteissa. d) työkaverini tajuavat, etten oikeasti tiedä artisteista mitään.

Eniten a-vastauksia: mene Weekend Festivaliin.

Eniten b-vastauksia: mene Ruisrockiin.

Eniten c-vastauksia: mene Ilosaareen.

Eniten d-vastauksia: mene Flow’hun.

Mikä todennäköisesti katoaa festareilla? a) Huolet, koska YOLO. b) Muisti. c) Hygieniakäsitys. d) Tinder puhelimesta, koska hävettää törmätä koko ajan matcheihin.

KU LT TU U R I A , KU LT TU U R I A !

S O I T M ASHIRO T O L I S T A Muistatko vielä nämä?

YleX:n Parasta ennen -ysäriohjelman dj Matti Airaksinen kokosi Groteskille räätälöidyn soittolistan ysärin helmistä.

Raptori – Oi beibi Rakkauslaulujen aatelinen, joka saa korvat punottamaan edelleen!

Paradisio – Bailando Summaa 9särin aika tyylikkäästi: bailausta, bailausta, bailausta.

Haddaway – What is Love Onko biisi sittenkin Vladislav, kahden rajavartijan salattu rakkaustarina?

Faithless – Insomnia Ei sitä muovisinta 9säriä, vaan ajaton klubiklassikko, joka pakottaa nostamaan kädet ilmaan.

Dr. Alban – It’s my Life Suuren kotimaisen ajattelijan mukaan, elämä on laiffia, ja teema toistuu monessa ajan biisissä.

Bloodhound Gang – The Bad Touch Huumorimusiikilla oli oma vahva paikkansa 9särillä ja nämä Amerikan serkut olivat sen mestareita.

Alexia – Summer is Crazy Kohti kesää, kohti toiveita paremmasta, pois tästä viimasta ja rännästä.

Aina täysillä!

Unicafe tekee hyvää duunia opiskelijoiden ravitsemisessa. Joskus on kuitenkin kiva päästä ulos kampusalueelta ja heittäytyä villiksi kympin lounaalla. Arda Yıldırım testasi suositun Mashiron.

Olin kuullut paljon hyvää Vallilassa toimineesta Beniyasta. Tämä japanilaista ruokaa – siis sitä heidän arkiruokaansa, ei juhlallista sushia – tarjoillut ravintola päättikin sitten siirtyä uuteen osoitteeseen Töölöön. Olin jo harakirin partaalla, kun onneksi kuulin Beniyan korvanneesta ravintolasta. Niin ikään japanilaista ruokaa tarjoava Mashiro sai luvan toimia arkeni pelastajana.

Läksin matkaan lihaa syövän ystävättäreni kanssa saadakseni mahdollisimman kattavan kuvan tarjonnasta.

Paikka on hyvin pieni huoneisto avokeittiöllä Mäkelänkatu 22:ssa.

Pöydät olivat täynnä klo 12, mutta kahdelle oli juuri ja juuri tilaa.

Vaikka pöytiä jaettiin ongelmitta tuntemattomien kesken, monet joutuivat kääntymään ovella pettynein ilmein. Iloitsin aikataulutukseni onnistumisesta.

Tarjoilija selitti meille ”ensikertalaisille” menun idean ja kokonaisuuden hyvin informatiivisesti ja ytimekkäästi hymy huulillaan. Kovin japanilaista, sanoisin. Kokit keskittyivät omaan tekemiseensä.

Kaikki oli hyvin hallittua ja eteeristä, kuten olettaa saattaa.

Tilasin listalta tarjoilijan suositteleman lohi-zukedonin (9,50 e), toisin sanoen inkivääri-soijamarinoidun lohen ja riisin. Seuralaiseni tilasi possu-nikomidonin (11 e), siis inkiväärillä ja sakella maustetun possun kananmunan ja riisin kanssa.

Koska puhuttavaa oli paljon, emme huomanneet ajankulua, mutta puolen tunnin kuluttua alkoi jo hieman ihmetyttää. Lounaan odottaminen 35 minuuttia on mielestäni melko riskaabelia.

Yleensä se syödään työpaikan tarjoaman puolituntisen aikana.

Onneksi meillä ei ollut kiire.

Annokseni oli oikein näyttävä ja houkutteleva. Lohi kirjaimellisesti suli suuhun. Niin pehmeää lohta en muista maistaneeni aikoihin. Kaikki muu annoksessa oli valitettavasti melko keskinkertaista. Riisiä ei ollut maustettu, ja se oli jo jäähtynyttä. Lohen marinadissakin oltiin säästelty. Maut olivat hyvin hienovaraisia, lähes yksioikoisia.

Annoskateus iski, kun seuralaiseni höyryävä kulho saapui pöytään.

Murea possunniska oli kuulemma sienien ja raikkaiden inkiväärisuikaleiden kanssa tasapainossa sekä hyvin maustettu. Myös riisi oli kosteaa ja maukasta possun paistinliemen ansiosta.

Molempien mielestä riisiä oli liikaa annokseen muihin raaka-aineisiin nähden. Mieluummin kuitenkin näin päin, totesimme.

Tuomio: Annokset Mashirossa ovat raikkaita mutta täyttäviä lohturuokakulhoja. Maut ovat japanilaiseen tapaan puhtaita ja selkeitä. Hintaansa nähden riisin, joka kattaa suuren osan jokaisesta annoksesta, olettaisi kuitenkin olevan jotain muuta kuin kuivaa.

KUVA JA A R VOSTE LU : A rda Yı ld ı rı m

- kun sushi ei pysy puikoissa

5 1

TE KSTI : Saarlot ta Virri

5 0

E

C

C

E

H

O

M

O

S e b a s t i a n ­T y n k k y n e n , Perussuomalaisten Nuorten p u h e e n j o h t a j a , B B -j u l k k i s ja biseksuaali pohtii s u k u p u o l ij u t t u ja.

Palstalla julkisuudenhenkilö pohtii sukupuolijuttuja.

”Vanhempani ovat kristittyjä, ja olen saanut kristillisen kasvatuksen. Kun selvisi, että olen biseksuaali, äiti otti sen aika tyynesti – häneltä löytyi rakkautta silloinkin. Isälleni se oli kovempi paikka.

Olen saanut enemmän arvostelua osakseni tasa-arvojärjestöjen toimijoilta ja yleisesti seksuaalivähemmistöiltä kuin seurakuntapiireiltä. Ensin mainitut ovat arvostelleet minua hyvin voimakkaasti siksi, että kuulun perussuomalaisiin.

Minusta siinä ei ole mitään ristiriitaista, että edustan seksuaalivähemmistöä ja kuulun perussuomalaisiin. Puolueessamme ei ole puoluekuria, ja jokainen saa ajatella omalla tavallaan. Esimerkiksi Arja Juvosen äänestyspäätös tuli yllätyksenä vain niille, jotka olivat pyrkineet puolueen ulkopuolelta määrittelemään perussuomalaisia. Ei se puolueen sisällä yllättänyt.

Toivoisin, että parisuhdelainsäädäntö uudistettaisiin kokonaan. Olemme Perussuomalaisten Nuorten kanssa tulleet ulos sellaisen linjauksen kanssa, että kirkolta vietäisiin vihkimisoikeus pois ja kaikille

ECCE HOMO

tulisi rekisteröity parisuhde. Silloin valtion ei tarvitsisi ollenkaan määritellä sitä, mikä on avioliitto. Valtion silmissä avioliitto olisi kauppaliitto kahden ihmisen välillä. Sen jälkeen esimerkiksi ystäväpiiri voisi määritellä sen, mikä parisuhteen sisältö on, ja kirkko voisi halutessaan sen siunata.

Kun valtion lainsäädännössä ei enää olisi termiä avioliitto, sitä pystyisi käyttämään kuka tahansa millä tahansa tavalla haluaa.

Tämä olisi meistä kompromissiratkaisu, jossa ihmisten ajattelun vapautta ei vietäisi pois, mutta valtion näkökulmasta ihmisiä kohdeltaisiin samalla tavalla.

Kotona minulle on aina korostettu, että yhteisesti jaettu arvomaailma helpottaa elämää parisuhteessa: silloin on vähemmän yhteen sovitettavaa. Minusta parisuhteessa intohimoa tärkeämpää on ystävyys ja elämänkumppanuus.

Haluan elämänmittaisen avioliiton. Siinä tulee väistämättä erilaisia kausia sen suhteen,

onko parisuhteessa intohimoa ja romantiikkaa, vai ei. Mutta ei näiden kahden kuitenkaan pitäisi olla toisiaan poissulkevia: sitten kun parisuhde on pelkästään ystävyyttä, pitää alkaa tehdä tekoja sen eteen, että myös intohimo palautuu.

Tällä hetkellä asumme tyttöystäväni kanssa etäsuhteessa. Soittelemme paljon toisillemme ja pidämme intensiiviviikonloppuja, jolloin keskitymme vain toisiimme. Yhteisen ajan vaaliminen on tärkeää.

Kristittynä totta kai haluaisin papin siunauksen liitolleni. Paikalla ei ole väliä: se voi olla seurakuntatalossa, vanhassa ladossa tai vaikka Havaijilla.

Välillä ihmetyttää, miksi toimittajat jaksavat aina kysyä biseksuaalisuudestani – ei sillä pitäisi olla mitään väliä. Toivoisin, että jossain vaiheessa päästäisiin sellaiseen yhteiskuntaan, jossa ei enää olisi väliä, mikä on suuntautumisesi tai mitä sukupuolta edustat.”

5 1

YSÄRI GROTESKI

KUV ITU S : Tuomas H eikki lä

TE KSTI : Juho Härkönen

T I N D E R I N

5 2

Stuart, 83

Marshall, 103

Stuart Hall, 83

Marshall McLuhan, 103

Tietoja: Stuart

Tietoja: Marshall

Olen Jamaikan eksoottisissa tuulissa kasvanut mysteerinen oman tieni kulkija. Tinkimätön kriitikko joka arvostaa tasa-arvon ja kulttuurien kirjoa, neoliberaalin populismin arvostelua sekä nokkelaa median ylitulkintaa Birminghamin jätkien kanssa.

Olen teknologiaorientoitunut ja edistyksellinen alani pioneeri. En palkää kokeilla mitään uutta ja kaikenlaisten apuvälineiden ja uutuuksien installoiminen käyttöön on vain omiaan parantamaan kokemusta.

Olenkin vilpittömän innostunut näistä uusista internetin poikamiehelle suomista mahdollisuuksista saattaa yksinäisyytensä viesti suurille areenoille.

Lontoo, The UK Aktiivinen viimeksi 1960-2010-luvuilla

Toivon sinulta: Muistutat mahdollisimman vähän Margaret Thatcheria ja vastavuoroisesti sinussa on Marxin jylhiä piirteitä. Et usko vallitsevaa populistista hegemoniaa, vaan mentaliteettisi on maailma vastaan me kaksi, ja ehkä Birminghamin jätkät.

Ymmärtäisitkö vaikean asemani vanhemmistani vieraantuneena teroeetisena haavoittuvana orpo-raukkana ja osana mustaa diasporaa?

Antaisit minun löytää reittini sydämeesi, jonka jälkeen voimme sisään- ja uloskoodata toisiamme onnellisesti aikojen loppuun saakka.

Tai ainakin seuraavaan käännösprosessiin.

Toronto, Kanada Aktiivinen viimeksi 1950-1980 luvuilla

Minulle on siis aivan riittävää esimerkiksi myös pelkkä sosiaalisen median kontakti, tai tekstiviestittely. luontaisia jatkeita aisteilleni tai jopa eräänlaisia romantiikan proteeseja. Ovathan ne Jos kuitenkin tapaamme, ethän pahastu jos videoin/ äänitän kohtaamisen ja jaan sen internetiin? Se auttaisi minua jäsentämään tunneskaalaani ja jakamaan välittämistä myös muille yksinäisille.

Muuttaisitko mediaekologiaa kanssani?

The media is the message – The Marshall is the massage

Claude, 98 Claude Elwood Shannon, 98

K

L

A

S

S

I

K

O

T

Cambridge, Massachusetts, The US aktiivinen viimeksi 1930-2000-luvuilla

Tietoja: Claude Hei. Minua on tituleerattu viestintäteorioiden isäksi, matemaattiseksi neroksi ja viestintäteknologisen vallankumouksen aloittajaksi. Liitännäisenä CV:ni.

Jotta saavuttaisimme tämän applikaation tavoitteet mahdollisimman sujuvasti, hahmottelen alle Warren Weaverin kanssa kehittelemämme proseduurimallin, jota noudattaen saavutamme meitä molempia tyydyttävän lopputuloksen.

1.Viesti: Se vuosituhansia vanha, suoraan limbisestä järjestelmästä 2.Informaatiolähde: Tämä koruton, mutta pragmaattinen kutsuhuutoni.

3.Lähetin: Mainio mobiilisovellus Tinder, joka pureutuu suoraan ytimeen, 4.Vastaanotin: Mobiilipäätteesi, josta ihastuneena tarkastelet komeaa kuuppaani ja seuraat itsevarmaa yhteydenottoani 5.Määränpää: Sinä (tai variaabelina ihan kuka tahansa muu joka radioaalloille osuu).

Hälylähteenä mallissa voidaan pitää tutkimusparteriani Weaveria. Tulemme nimittäin aina kimppadiilinä, tämä ei ole vain viestinnän journaalien luoma illuusio.

Jos kiinnostuit, vastaa kutsuun. Muussa tapauksessa pidetään ylimääräisistä meemien tai kritiikin tulvasta kanava kirkkaana.

5 3