Groteski 1/2015

GR

ES

KIUSALLISUUS

YKSI / 2015

OT

KI

3

Groteski on Helsingin yliopiston viestinnän opiskelijoiden lehti.

Vuoden ensimmäinen numero pureutuu viestinnän ytimeen, kiusallisuuteen.

– koska viestintä ei epäonnistu aina.

GR Paikallisjournalismin uusi ­sukupolvi on syntymässä. Groteski ­selvitti, miten ­uusia ketteriä verkkopaikallis­medioita put­

kahtelee ympäri Suomen (s.22).

Saara Pelto-Arvo haastatteli valtsikan pa­

rillisia (s.31): ”Valtsikan parien ihanat tarinat nostivat hymyn korviin juttua kir­ joittaessa. Koskaan ei voi sanoa liikaa kau­ niita asioita tärkeistä ihmisistä!”

Alli Alho ja Elisa Kitunen haastat­ telivat Rakel Liekkiä (s.

34):

”Rakel Liekki paljastui todella sym­ paattiseksi ja haastattelutilanne oli rento: napsimme yhdessä selfieitä ja ihmettelimme Liekin maalauksia

ES

Ylen studion seinillä.”

GROTESKI

8

10

PÄÄKIRJOITUS

AJANKOHTAISTA

OT

15

16

VAIN MEDIAA

ÄLÄ JÄÄDY

20

22

KUKA LUULET

VASTAISKU MEDIAN

OLEVASI, LAURI

MURROKSELLE

KOROLAINEN?

26

31

TULE SELLAISENA

VALTSIKAN

KUIN OLET

PARILLISET

34

36

IHAN LIEKEISSÄ

MINÄ & KIUSALLISUUS

39

40

­ALBUMIVUOTOJEN

HAVOITTUNUT

KOOTUT SOME-­

JOUTSEN PALAA

SELVITTELYT

JUURILLEEN

42 LOPUKSI

YKSI / 2015

KI

Julkaisija:

Kirjoittajat:

Media ry

Alli Alho, Tuomas Heikkilä, Juho Här­

Helsingin yliopiston viestinnän

könen, Kira Keini, Sara Keinänen, Eli­

opiskelijat

sa Kitunen, Saara Pelto-Arvo, Joona Raudaskoski, Annika Sipilä, Pauliina Suominen, Maria Tuomela,

Päätoimitus:

Saarlotta Virri

Kira Keini Twitter: @kirakeini,

Kuvaajat:

Instagram: @kirakeini

Alli Alho, Jenni Jääskeläinen, Joona Raudaskoski

Joona Raudaskoski Twitter: @raudaskoskij,

Kuvittajat:

Instagram: @raudaskoskij

Tuomas Heikkilä, Samuli Saarinen, Antti Kekki, Sandra Prami, Viivi Pro­

Pauliina Suominen

kofjev

Twitter: @PapuSuominen, Instagram: @pauliinasuominen

Mallit: Juho Härkönen, Leena Lahdenranta,

Saarlotta Virri

Janne Simojoki,

Twitter: @SVirri,

Pauliina Suominen

Instagram: @saarlottavirri http://groteski-magazine.fi AD:

groteski.lehti@gmail.com

Viivi Prokofjev

Twitter: @groteski

Instagram: @viiviprokofjev

Instagram: @groteskilehti GROTESKI

”Jos joskus löydät omituisen hiipparin istumasta kännykkä kädessä pöntöllä Kaisa-kirjaston WC:ssä, se olen luultavasti minä. Pidän rentout­ tavia vessahetkiä lukemisen välissä enkä koskaan muista lukita ovea.”

Saarlotta Virri, päätoimittaja

”Olen myynyt kasvoni sekä Keskon että S-ryhmän mainoksiin. Naamallani kaupa­ taan niinkin hohdokkaita tuotteita kuin halpuutettua maitoa ja sukkahousuja.”

Pauliina Suominen, päätoimittaja

”Käytän lähes ainoastaan Dressmann-liikkeistä os­ tettuja vaatteita. Tällä hetkellä kaikki muu päälläni oleva on sieltä ostettua paitsi villasukat ja Joensuun SPR:n kirpparilta hankittu pikkutakki.”

Joona Raudaskoski, päätoimittaja ”Elin yläasteikäisenä parin vuoden hardcore Japani-fa­ nitusvaiheen. Käytin asiaankuuluvia röyhelöhameita ja värjäsin hiukseni mitä omaperäisimmillä tavoilla. Myös feikkihuulikoru kuului asiaan.”

Kira Keini, päätoimittaja

”En kiusaannu mistään” Viivi Prokofjev, AD

YKSI / 2015

8

YKSI / 2015 PÄ ÄK IRJOI TUS Urbaanin sanakirjan mukaan kiusallista on ainakin uimarinkuppa eli jalkovälin sienitulehdus sekä priapismi eli pitkäaikainen, sairaalloinen erektio.

Kiusallista on myös se, kun eläkeikää lähestyvä gynekologimies erehtyy kommentoimaan potilaan paikkoja, olivat ne sitten tiukat, löysät tai muu­ ten vain kulahtaneet. Ja kun sukujuhlissa tuntematon rouva tulee kysy­ mään, olenko isäni uusi vaimo. Ja se, kun ensitreffeillä ei ole enää mitään muuta keskusteltavaa, kuin Etelä-Suomeen luvatut revontulet, tuleva au­ ringonpimennys ja harvinaisen poutaiset säät.

Vuoden 2015 ensimmäinen Groteski pureutuu viestinnän ytimeen, kiusallisuuteen.

Muutamia kiusallisia tauteja lukuun ottamatta kiusalliset tilanteet syn­ tyvät pääosin viestinnän tuloksena. Suurin osa niistä syntyy t­­ahattomasti.

On hankalaa arvioida, milloin rajanylitys tapahtuu: milloin tulee lauko­ neeksi jotain niin arkaa, että tahtomattaan kiusaannuttaa toisen. Vaikka esimerkiksi esiintymistilanteessa jäätymistä vastaan tarjotaan yhä enem­ män puhe- ja esiintymisvalmennusta (s. 16), tietyssä hetkessä syntyviä kiusallisia tilanteita on vaikea ennaltaehkäistä.

Suomalainen pysyy mieluummin hiljaa, kuin utelee liikoja – varsinkaan arkaluontoisista asioista. Toimittajalle kiusalliset kysymykset ovat kuitenkin Teksti: Saarlotta Virri GROTESKI

9 kysymysten aatelia. Kiusallinen kysymys voi koskea yhtä lailla EU:n turvalli­ suusstrategiaa, loikkaamista journalismista organisaatioviestinnän puolelle (s. 20) kuin viimeisintä käyntikertaa sukupuolitautitestissä (s.12). Kun haas­ tateltava kysymyksen seurauksena alkaa kiemurrella tuolissaan, punastuu tai sönköttää, toimittaja tietää päässeensä kiinni arkaan aiheeseen.

Kipeistä ja intiimeistä asioista puhuminen tuntuu usein vaikealta. Silti niistä puhumista ei pitäisi vältellä. Kiusallisen, henkilökohtaisen asian tuo­ minen julki voi olla myös voimaannuttava ja terapeuttinen kokemus sekä haastateltavalle, haastattelijalle että lukijalle. Haastateltava myös helpom­ min voittaa haastattelijan sympatiat puolelleen, jos hän uskaltautuu avoi­ mesti kertomaan kokemuksistaan. Näin kävi myös minulle – vastoin odo­ tuksia – haastatellessani tätä numeroa varten yksinhuoltajaäidin kasvattia, rap-artisti Ruudolfia.

Suurin osa kiusallisista tilanteista on kiusallisia vain häviävän hetken.

Sen jälkeen ne jäävät onnellisesti unholaan tai muuntuvat ajan mittaa hauskoiksi kaskuiksi, joilla viihdyttää pöytäseuruetta. Juuri sellaisista kas­ kuista tämäkin lehti on tehty.

Vaikka lehden teko on vakavaa puuhaa, olemme pyrkineet suhtautu­ maan itseemme terveen itseironisesti läpi lehden ja sen tekoprosessin. Kuten edeltäjäni Manu Marttinen vuoden 1995 Groteskin pääkirjoituksessa toteaa: ”Groteskiin saa kirjoittaa mitä haluaa, ilman että kukaan ru­ peaisi viisastelemaan lehtimiehen ohjeilla.”

Tällaista opiskelijalehden anarkistista asennetta aiomme ­jatkossakin vaalia.

YKSI / 2015

kuva: Joona Raudaskoski

10

HLÖ ” Ta l o u s p oli t i i k k a m m e perustuu uskomuksiin”, ker too kosmologi Helsingin Sanomissa. ”Niukkuuteen perustuva taloustiede on moraalitonta”, uutisoi tiedekolumnisti. ” Tu s k in”, va sta a vat K at s a staja H ja T, v iime v uonna verkkoon ilmestyneen Asiaton lehdistökatsaus -blogin pitäjät.

Puolivillaista talousjournalismia napakasti arvostelevaa blogia on ehditty kehua jo Suomen fiksuimmaksi me­ diakriittiseksi palstaksi. Taloussanomat onnistui kahdella klikkauksella selvittämään kirjoittajien henkilöllisyydet.

Kaksikosta toinen, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuk­ sen erikoistutkija Heikki Pursiainen, pitää Helsingin yli­ opistolla taloustieteen peruskurssia.

KUINKA TÄRKEÄÄ TUTKIJALLE ON OSATA SUOJATA OMAA ANONYMITEETTIÄÄN, TUTKIJA HEIKKI PURSIAINEN? ”No ei oikeastaan yhtään, siksi suojausta ei ollut varsinai­ sesti tehtykään. Valitsimme anonyymin lähestymistavan lähinnä markkinointisyistä. Ajattelimme, että kahden VATT:n tutkijan blogi tuntuisi ihmisistä tylsältä.”

BLOGIN TAUSTALLA ON AJATUS, ETTÄ KOTIMAINEN TALOUS­ KESKUSTELU ON LUOKATONTA. MIKÄ ON VIALLA? ”Suomessa helposti mielletään, että työnantaja- ja työn­ tekijäjärjestöjen välinen konflikti on ainut tapa hahmot­ taa talouden asioita. Tämä on huomattavan rajoittunut näkökulma. Lehdistössä pitäisi kiinnittää enem­ män huomiota siihen, ketä pidetään asiantuntijana.

Korkeatasoinen keskustelu ei ole sitä, että pankkiekono­ misti kertoo näkemyksiään viime päivien tapahtumista siteeraamatta mitään tutkimusta. Lisäksi toimittajan pi­ täisi osata tunnistaa kiinnostavat uutiset.”

KENEN JUTTUJA ITSE LUET? ”Luen itse rajoittuneesti suomalaista lehdistöä. Blogit ovat usein kiinnostavampia kuin perinteiset mediat. Jos haluat yhden lähteen kiinnostavaan kirjoitteluun, se on Marginal Revolution.”

AJANKOHTAISTA

GROTESKI

Teksti: Tuomas Heikkilä

OHJEESI HYVÄKSI TALOUSJOURNALISTIKSI AIKOVALLE? ”Ensimmäinen ohje on, että näkee vaivaa ja kaivaa oi­ keasti asiantuntevan tyypin. Ne löytyvät yliopistoista ja tutkimuslaitoksista, ja silloinkin kannattaa kysyä monel­ ta. Huono talousjournalismi on tyypillisesti sellaista, jossa haastatellaan ihmisiä, joilla on oma lehmä ojassa. Lisäk­ si usein ajatellaan, että mitään tosiasiaväitteitä ei voida esittää. Taloudessakin asiat oikeasti ovat jollain tavalla, jos joku on tutkimuksella sen osoittanut. Nämä eivät ole vain mielipidekysymyksiä.”

11

PÄIVÄKIRJAKLUBI, 18.4.

Huippusuosittu Päiväkirjaklu­ bi järjestetään kolmatta kertaa ­Korjaamolla 18.4. Kuka tahansa on saanut ilmoittautua tilaisuuteen lukemaan ääneen paitsi nuoruu­ den päiväkirjojaan myös kou­ luesseitään ja rakkauskirjeitään.

Tapahtuma tarjoaa vertaistukea heille, jotka eivät vieläkään ole tul­ leet sinuiksi nuoruutensa kanssa.

POLIITTISEN VALOKUVAN FESTIVAALI 12.4. ASTI Isien ja äitien pahat teot kostetaan ja revitään auki Kolman­ teen polveen -näyttelyssä Suomen Valokuvataiteen museossa.

Esillä on otoksia seitsemältä valokuvaajalta eri puolilta maail­ maa. Kyseessä on kolmivuotisen festivaalin päänäyttely.

AVARUUS- JA SEKSIMATKA 2015 7.3. – 7.6.

Kevään kiusallisimman tempauksen titteli on pedattu Avaruus- ja sek­ simatkalle. Tapahtumasarjan järjestävät yhteistyössä 11-kollektiivi, Long Play, Hitaan journalismin yhdistys sekä Heureka. Tavoitteena on pureutua kahteen elämän perusmysteeriin: avaruuteen ja seksiin.

EDUSKUNTAVAALIT 19.4.

Jos valtio­ tieteilijä ei ää­ nestä, kuka sitten? Tiedät, mitä tehdä, ­joko 19.4. tai ennakkoon 8.–14.4. välillä.

X4!

YKSI / 2015

12

GALLUP

KUNNES KIUSAANNUT

KIELEN PÄÄLLÄ

Palstalla pää­ toimittaja poh­ tii numeron teemaa suomen kielen näkö­ kulmasta.

MIK Ä ON L E MP I A SEN TOSI?

Postmoderni.

Suvi, 31, sosiaalipsykologia

MIL LOIN V IIMEK SI?

Öö apua… No viimeksi olen ollut erittäin kiusaan­ tunut nyt.

Mari, 25, englanti

SUURIN IKÄERO?

2 vuotta.

Nikolas, 23, tietojenkäsit­telytiede­

Teksti: Joona Raudaskoski

Huonot kirjalliset johdannot aihee­ seen ovat kiusallisia. Sellaisen tekemi­ nen on noloa ja lukijalle tai kuulijalle piinallista. Hyvän johdannon tekemi­ nen olisi vaivalloista eli se tuottaisi kiu­ saa. Sanalla sanoen, se olisi kiusallista.

Epäonnistunut tai huono hen­ gentuote ei kuitenkaan ole välttä­ mättä haitallinen. Kiusallinen ham­ maskipu sen sijaan on. Useimmiten se johtuu myös kiusallisen huonos­ ta hammashygieniasta. Se aiheuttaa kiusaa myös muille kiusallisen pa­ han hajuisella hengityksellä.

Mutta mikä olisi julkista rak­ kaudentunnustusta kiusallisempaa?

Siispä: Rakastan sinua suomen kieli.

Rakastan kaikkia yllättäviä merki­ tyksiäsi ja niiden mahdollistamia asiattomia heittoja.

Katso lisää kaksimielisyyksiä osoitteesta kielitoimistonsanakirja.fi.

En oikeastaan. Kaikesta muusta kylläkin.

Lalli, 21, tietojenkäsittelytiede

MILLÄ SAA?

No tuota… Viekkaalla kielellä.

Joona, 24, tuleva kauppislainen

OLETKO KÄYNYT SUKUPUOLITAUTITESTEISSÄ?

Olen, viimeksi herran vuonna 2011.

Iida, 23, viestintä

GROTESKI

Kuvat: Alli Alho Teksti: Alli Alho ja Sara Keinänen

OLETKO IKINÄ FANTASIOINUT PROFESSORISTA?

13

BEES & HONEY Onko sinulla jokin viestinnässä tai opiskelussa askarruttava kysymys, jo­ hon haluaisit saada palstalla vastauk­ sen? Lähetä kysymyksesi G:n sähkö­ postiin groteski.lehti@gmail.com

Palsta

a lla asi

staa jat va ntunti

MITÄ ON MAHDOLL ISUUSV IESTINTÄ JA MIK Ä ON SEN TAVOITE?

Käsitteen lanseeranneen viestin­ tätoimisto Ellun Kanojen mahdol­ lisuusviestintäjohtaja Kirsi Piha:

YKSI / 2015

lussa

mie

kysym

yksiin

MITEN LUODA KIINNOSTAVA ­S OME-IDENTITEET TI? ENTÄ MITÄ TULISI SOSIA ALISTA MEDIA A K ÄY­ TET TÄESSÄ OT TA A HUOMIOON?

MIKSI V IESTINNÄN K ANDIDA ATIN­ TUTK INNON OPE TUS PAINOT TUU NIIN VAHVASTI K VANTITATIIV ISIIN MENE TELMIIN (YHTEENSÄ 20 OPIN­ TOPISTE T TÄ) VERRAT TUNA K VAL ITA­ TIIV ISIIN (VAIN 5 OP)?

Yrityksiä yhteisölliseen median käytössä sparraavan ­Someco Oy:n toimitus­johtaja Minna Valtari:

Helsingin yliopiston vies­ tinnän oppiaineen opinto­ asiansuunnittelija Marjo Anomaa:

Oikea keskustelu ja läsnäolo toimii.

Saat keskustelulta juuri niin paljon kuin annat - jos osallistut ahkerasti, saat varmasti takaisin samalla ­mitalla.

Aitous kiinnostaa aina. Jos luo itses­ tään muunlaista kuvaa kuin mitä on, totuus paljastuu jossain ­vaiheessa. ­Toki kirjoittamisen ja kuvaamisen taitoja voi harjoittaa - esimerkiksi Twitterissä tarvitaan terävää kirjoit­ tamisen taitoa, ja välillä on ilo lukea ­tiivistettyjä viestejä, joissa onnistutaan esimerkiksi ole­­maan ironisia.

Aina ennen kuin julkaiset, kannattaa miettiä, voiko joku ymmärtää viestisi väärin. Jos näin on, kannattaa julkai­ seminen unohtaa. Itseään ei ­kannata kuitenkaan sensuroida. Terveellä jär­ jellä pääsee pitkälle: sen, mitä voisit sanoa missä tahansa julkisesti ää­ neen, voit tietenkin julkaista sanoma­ nasi myös yhteisöpalvelussa.

Tilanne olisi kieltämättä ­tasapainoisempi, jos kvalitatiivisista menetelmistä olisi tarjolla harjoituskurssi kvantin tapaan.

Silloin kuitenkin olisi karsittava jostain muusta opetuksesta. Tutkimusmenetel­ mien opetuksen painopiste ­v iestinnässä on vuosien saatossa vaihdellut. Aikoi­ naan viestinnän opintoihin kuului ko­ ko lukuvuoden mittainen tutkimuskurs­ si, jossa usein oli kvantipainotus. Jossain ­vaiheessa painopiste siirtyi kvalitatiivi­ siin menetelmiin, ja kvantin opetus jäi ­pitkäksi aikaa taka-alalle. Viime vuosina määrällisten tutkimusmenetelmien hal­ linta on jälleen noussut tärkeäksi tavoit­ teeksi. Työnantajat selkeästi arvostavat tilastollisen lukutaidon ja määrällisten menetelmien osaamista. Jos kandin­ tutkinnossa tällä hetkellä onkin vahva kvantipainotus, niin ­m aisteritutkinnossa on puolestaan selkeä kvalipainotus. ­Molempien hallintaa ­tarvitaan.

AJANKOHTAISTA

.

Koonnut: Kira Keini

Mahdollisuusviestinnässä on kyse toimin­ tatavasta, jolla mainetta ei vain hallita, vaan myös johdetaan ja rakennetaan ak­ tiivisesti. Tavoitteena on luoda uusi proak­ tiivinen ja mahdollisuuksiin tarttuva ta­ pa tehdä viestintää. Viestintä nostetaan liiketoimintaa vauhdittavaksi tekijäksi.

Yleensä yritykset varautuvat aktiivisesti kriiseihin: mitä kaikkea saataisiinkaan ai­ kaan, jos viestintään suhtauduttaisiin yhtä intohimoisesti myös positiivisten tilantei­ den suhteen? Yrityksillä on kriisikarttoja – miksei myös mah­dollisuuskarttoja?

Tavoitteena on nousta esiin markkinoin­ tiviestien valtavasta hälinästä: isot, vies­ tinnälliset teot toimivat aivan eri ­tavalla kuin vanha, ennalta suunniteltu tapa ­tehdä viestintää. Tiedote ei välttämättä iske kenenkään tajuntaan, mutta mielen­ kiintoinen teko iskee. Tarvitaan rohkeutta rakentaa uutta ja tarttua vastaan tuleviin mahdollisuuksiin.

sti vat vie

ske ja opi nnässä

viin tityttä

14

OPINNÄYTTEET KANDITYÖ PUREUTUU VERKKOLOBBAUKSEEN.

Kuvat: Jenni Jääskeläinen

Toisen vuoden opiskelija Netta Karttunen, 22, keskittyy kan­ didaatintyössään erilaisten etujärjestöjen harjoittamaan verk­ kolobbaukseen. Hän tutkii, kuinka ­vaikuttajaorganisaatiot hyödyntävät verkkoa ja sosiaalista mediaa lobbauksessaan eduskuntavaalien alla. Työ on osa Digivaalit 2015 -tutkimus­ hanketta, joka käsittelee laajalti kevään eduskuntavaaleihin liittyvää julkisuutta.

Karttusen mukaan aiheessa yhdistyvät kiinnostavasti or­ ganisaatioviestintä ja poliittinen viestintä. Haastavinta on pysyä tarkasti rajatussa tutkimuskysymyksessä. ”Eniten on yllättänyt se, kuinka simppelinä oma aihe on pidettävä. Kannattaa jutella muille aiheestaan, niin oppii tiivis­ tämään työnsä muutamaan lauseeseen”, Karttunen vinkkaa.

GRADU RUOTII MATKAILULEHTIEN NAISKUVAA

Teksti: Saara Pelto-Arvo ja Annika Sipilä

Brasilialainen Ana Toledo, 32, opiskelee kansainvälisessä Media and Global Communication -maisteriohjelmassa. ­Toledon gradu käsittelee kuvaa, jonka eurooppalaiset matkailulehtden luovat brasilialaisista naisista. Hän lähestyy aihetta postkolonia­ listisesta, feministisestä ja diskurssiteorian näkökulmista.

Toledo kertoo, että hän valitsi graduaiheensa melko spon­ taanisti. Hän kuitenkin tiesi haluavansa käsitellä postkolonialis­ tista teoriaa ja hyödyntää aiempia historianopintojaan. Hänelle suositeltiin juuri omaa kotimaata käsittelevää aihetta.

Välillä Toledoa ärsyttivät artikkelit, joita hän analysoi gra­ duaan varten. ”Työ menee toisinaan melko henkilökohtaiseksi. Toisaalta oman aiheen on hyvä herättää itsessä tunteita”, Toledo toteaa.

VÄITÖS ETSII TYÖKALUJA TEHOKKAASEEN IDEOINTIIN

Viestinnän tohtoriopiskelija Petro Poutanen tutkii väitös­ kirjassaan, miten viestinnän ammattilaiset voivat tukea luo­ vuutta organisaatioissa. Työn tavoitteena on löytää käytännön työkaluja, joiden avulla voidaan lisätä uusien ideoiden synnyn mahdollisuutta. Poutasen mukaan viestinnän suunnittelussa pi­ tää olla tietoinen siitä, minkä lainalaisuuksien mukaan luova prosessi etenee, koska välillä ideointi johtaa umpikujaan eikä prosessin lopputuloksesta ole varmuutta.

Poutanen on tehnyt työtään viisi vuotta ja valmistuu tä­ nä ­vuonna. Hän kertoo, että väitöskirjaa tehdessä oli haastavaa asettaa vaatimuksia kanssakirjoittajille. ”Väikkärin kirjoittaminen on siinä mielessä ­yksilöpeliä, ettei kukaan tule auttamaan sen teossa. Toisaalta tämä on tiimi­ peliä, koska hyvä tiede syntyy yhteistyössä”, Poutanen sanoo.

AJANKOHTAISTA

GROTESKI

Kuva: Tomas Dikk www.tomasdikk.com

15

VAIN MEDIAA Palstalla ei-medialai­ nen pohtii mediaa tai Mediaa.

YKSI / 2015

M.A. NUMMINEN Toiminut uransa aikana laulajana, säveltäjänä, sanoittajana, kirjoittajana, runoilijana, näyttelijä­ nä, tuottajana ja lyhytelokuvien ohjaajana.

Laulajanura alkoi yhtyeessä The Orgiastic Nalle Puh Big Band. Tällöin kehittyi myös tunnusomai­ nen paro­dinen laulutapa.

Opiskellut yliopistossa kansantaloustiedettä, valtio-oppia, sosiologiaa, filosoaa, kielitiedet­ tä, ­suomalais-ugrilaisia kieliä, kansanrunoutta, ­­eskimo- ja bantukieliä sekä tähtitiedettä.

Herätti nuoruudessaan pahennusta muun muassa laulamalla FRANZ SCHUBERTIN liedejä parodisella laulutavallaan sekä säveltämällä lauluja Sukupuo­ lielämän tietokirjasta.

Vihitty kunniatohtoriksi Åbo Akademissa ja ­Helsingin yliopistossa.

Teksti: Saarlotta Virri

Minut halutaan eri medioihin vähän väliä. ­Tätä on jatkunut kohta 50 vuotta. Aina kun olen tehnyt jotakin kansanomaista, media innostuu. ­Ei median läsnäolo ole kuitenkaan koskaan minua ahdistanut: viihdetaiteilijan työn kannalta ­median kiinnostus on tärkeää.

En koskaan nuoruudessani ajatellut: ”Nytpä ärsytän!”

Sen sijaan pyrin toteuttamaan omia näkemyksiäni. Tietysti toi­ voin, että uusiin päämääriin pyrkinyttä taidettani olisi ymmär­ retty. Omanikäi­seni – tai ainakin vastoin yleisiä normeja ajatel­ leet – ­y mmärsivätkin. Se, että konservatiivinen väki ärsyyntyi, herätti ihmetykseni. Myöhemmin se muuttui innostukseksi ­siitä, että sain toisenlaista palautetta.

En muista yhtään tapausta, jossa ihmisten kimpaantumi­ nen olisi tuntunut pahalta. Havahduin huomaamaan, että olen saanut aikaan jotakin kiistanalaista uutta. Se miellytti minua.

Pikkupaikkakuntien lehdet kertovat saman tarinan mi­ nusta aina uudestaan ja uudestaan. Sellaiset jutut, joissa saan kertoa lukijoille jotain uutta, ovat harvassa. Viimeisin sellainen oli toimittaja EVA KELAN haastattelu, jossa hän kyseli kirjalli­ suusharrastuksestani. Vastaukseni varmasti yllättävät katsojat, koska keskityn filosofisiin kirjoihin.

Toinen mieleen jäänyt juttu on ­Svenska ­Dagbladetin noin kolmen vuoden takainen ­laaja kolmen sivun henkilökuva.

Niin pitkiä juttuja ei Suomessa tehdä minusta koskaan.

Jos on aivan pakko keksiä jotain epämiellyttävää sa­ nottavaa mediasta, niin se on juuri niiden samojen vanhojen, lähes 40 vuotta identtisinä kerrottujen asioiden toistaminen.

Olen vastannut lukemattomia kertoja kysymykseen: ”Mitä voi­ sin tehdä, jotta ärsyttäisin samalla tavalla, kuin sinä aikoinasi?”

En voi opettaa ketään olemaan luovasti ­ärsyttävä. Kukin aika vaatii omat menetelmänsä.

16

GROTESKI

17

Yhä useampi yritys satsaa nyt henkilökunnan esiin­ tymistaitoihin. Kysyimme viestintäkouluttajilta, mik­ si valmennusbisnes kukois­ taa ja miten esiintymisjän­ nitys selätetään.

Kamerassa vilkkuu punainen valo. Kirkas lamppu paahtaa kasvoja, ja puvun kaulus tuntuu tiukalta.

Hikiläikät leviävät kainaloissa.

Tuijotat kameraa ja sitten juontajaa. Aukaiset suusi, mutta et saa sanaakaan ulos. Et edes muista, mihin kysymykseen piti vastata. Kaikki näkevät sinut, reaaliaikaisesti.

Mitähän äitikin tästä sanoo?

Nyt ei saa jäätyä.

ÄLÄ JÄÄDY

Teksti: Joona Raudaskoski YKSI / 2015

Kuvitukset: Samuli Saarinen

18 Kiusallista. Vielä kiusallisempaa on se, että julkisia jäätymisiä sattuu tämän tästä. Kaikki medialaiset tietävät ainakin yhden kuuluisan esimerkin siitä, kun asiantuntija jäätyy valtakun­ nallisessa tv-lähetyksessä. Niin voi käydä kenelle tahansa. ”Esiintymisjännitys on luonnollinen reaktio esimerkiksi silloin, kun joutuu esiintymään kameralle. Se myös auttaa suh­ tautumaan tilanteeseen vakavasti”, sanoo IIDA RAUHALAMMI. Rauhalammi tuntee esiintymisjännityksen. Hän on puhe­v iestinnästä valmistunut Yle Etelä-Karjalan radiotoimit­ taja, joka on myös ollut kehittämässä Helsingin ylioppilasteat­ terin esiintymiskoulutuksia. Siellä on valmentautunut esimer­ kiksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto.

Ammattimaisten viestintäkouluttajien määrä kasvaa ­koko ajan. Eräs heistä on viestintätoimisto Tekirin mediaval­ mentaja ja viestinnän suunnittelija JENNI JUSSLIN , joka vas­ taa toimiston mediavalmennuksesta. ”Minusta tuntuu, että nykyään kaikenlainen valmentau­ tuminen on aika muodikasta. Jos haluaa kuntoon, palkataan personal trainer”, hän vertaa.

Kuten kymmenet muut suomalaiset viestintätoimistot, Tekir valmentaa yritysten johtoportaita, asiantuntijoita, polii­ tikkoja ja julkisyhteisöjen edustajia.

Mediavalmennusta annetaan monenlaisella kokemuk­sella ja näkemyksellä. Jusslin on opiskellut journalismia ammattikor­ keakoulussa, ja hänen kollegansa, viestintäkonsultti TUUKKA HETEMÄKI, on Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun kasvatti.

Molemmilla on kokemusta esimerkiksi toimittajan töistä.

Melkein kaikki perinteiset lehtitalot tuottavat nyt vi­ deosisältöjä. Maakunta- ja iltapäivälehtien verkkosivut ovat jo täynnä liikkuvaa kuvaa. Yriyksissä kameran eteen ei enää kii­ kuteta vain tehtaan johtajaa vaan kaikenlaisia asiantuntijoita.

Se lisää osaltaan tarvetta viestintäkoulutukselle. ”Verkossa on digitaalinen muisti. Jos onnistuu teke­ mään jotain mieleenpainuvaa, se on netissä ikuisesti. Verk­ ko on tavallaan julma maailma. Aikaisemmin saattoi oikeas­ ti ajatella, että tämän päivän lehti on huomisen kalankääre”, Hetemäki sanoo.

Toisaalta verkon kuvavirta on valtava. Massaan hukkuu helposti. Viestintäkonsultti auttaa luomaan esiintyjäpersoo­ nan, jolla erottuu.

Vaikka olemme yksilöitä, Rauhalammin mukaan esiin­ tymisessä pätevät yleismaailmalliset ohjeet. Ensimmäinen as­ kel hyvään esiintyjyyteen on oppia käsittelemään omaa jänni­ tystään. Toiseksi pitää tiedostaa, ettei jännitys usein näy yhtä vahvasti, kuin miltä se itsestä tuntuu. Kolmas keino on lähes klisee ja kaikkien kolmen haastateltavan lempilapsi: harjoit­ telu tekee mestarin myös esiintymisessä.

Ylioppilasteatterin koulutuksissa osallistujat harjoitte­ levat esiintymistä lavalla. Rauhalammin mukaan hyvä keino aloittaa esimerkiksi puhe on se, että rauhoittaa aluksi itsen­ sä. Kun astuu lavalle, voi laskea kymmeneen ja vasta sitten puhua. Niin ensivaikutelma on rauhallinen. ”Tauot eivät ole vaarallisia vaan hyvä keino päästä jänni­

tyksestä eroon. Ne eivät varmasti haittaa yleisöä”, Rauhalammi sanoo.

Hän toivoisi esiintyjien olevan armollisempia itselleen. ­H änestä esitys on vain mielenkiintoinen, kun se ei ole täydellisen kliininen oppikirjasuoritus.

Kun ylioppilasteatterin koulutuksissa on opeteltu alkeet, nos­ tetaan vaikeusastetta: lavan eteen asetetaan kamera. Sen avulla voi jälkikäteen analysoida jopa silmien räpsytyksiä ja aataminomenan pomppoilua. ”Ennen esiintymistä kannattaa ajatella jotain mukavaa. Voi laajentaa perspektiiviä ja pienentää esiintymistilannetta. Kysy esi­ merkiksi, miten tämä haastattelu vaikuttaa vaikka Amerikassa”, Rauhalammi neuvoo.

Rauhalammin mukaan esiintyjän kannattaa etsiä itselleen ri­ tuaaleja, jotka auttavat rentoutumaan ennen h-hetkeä. Jollekulle toi­ mii juoksulenkki tai jooga, toiselle läpänheitto kavereiden kanssa.

Joskus hyvät neuvot pettävät, eikä jäätymiselle vain voi mi­ tään. Jos haastateltava jäätyy lähetyksessä, vastuu tilanteen pelas­ tamisesta siirtyy toimittajan ammattitaidon varaan. Rauhalammin kokemuksen mukaan ammattitaitoinen toimittaja voi auttaa haas­ tateltavan yli blackoutista. ”Radiossa se on helppoa, kun kukaan ei näe. Empatian osoit­ taminen on hyvä keino, nyökkäily ja muu haastateltavan huomioi­ minen”, Rauhalammi listaa.

Jos haastateltava kadottaa sanat, Rauhalammin mielestä on toimittajan velvollisuus tuottaa puhetta. Kun on tehnyt taustatyön hyvin, voi esimerkiksi viitata hankkimiinsa tietoihin tai esittää uu­ den kysymyksen. Parhaimmillaan jäätynyt haastateltava saa kiinni uudesta aiheesta, ja tilanne laukeaa.

Hetemäki muistuttaa, että suoria tv-lähetyksiä tehdään oi­ keasti melko vähän. Haastateltavan jäätyminen on uhka myös tuo­ tannolle: se näyttää epäedulliselta sekä haastateltavan että haastat­ telijan osalta.

Jos itseä jännittää vaikka esitelmää tai puhetta pitäessä, sekä Hetemäki että Rauhalammi neuvovat tunnustamaan oman jännityk­ sen itselle. Esimerkiksi työhaastattelijaa voi hyvin pyytää toistamaan kysymyksen. Hetemäen mukaan se on hyvä tapa välttää sekä hil­ jaisuus että loputon, epämääräinen lauseketju, jossa ei ole selkeää pointtia. Takeltukaan ei ­k uitenkaan ole vaarallista. ”Tässäkin keskustelussa olen seonnut sanoissani monta ker­ taa, eikä se haittaa. Kannattaa vain laittaa homma poikki ja pyytää, että kuulee kysymyksen uudelleen”, Hetemäki sanoo.

Jusslin ja Hetemäki nauravat, kun heiltä kysytään, miten he valmistautuivat pienen opiskelijalehden haastattelun. Heidän mu­ kaansa lehden koko ei ole syy jättää valmistautumatta. Verkossa päättömyydet ja sammakot leviävät nopeasti.

Yritysten suhtautuminen esiintymistaitoihin on muuttunut vuosien saatossa Enää työntekijöitä ei kouluteta lähtökohtaisesti siksi, että yritetään välttää epäonnistumisia. Yritykset tietävät, että hyvän julkisuuskuvan rakentamiseen kannattaa laittaa aikaa ja ra­ haa siinä missä muuhunkin markkinointiin. Hyvillä esiintymistai­ doilla voi saavuttaa vähintään yhtä paljon kuin huonoilla menettää.

Viestintätoimistot eivät juuri mainosta palveluitaan. Menesty­ misen avain on verkostoitumisessa ja siinä, että yrityksen vaikutta­ GROTESKI

19 jat näkyvät mediassa. Esimerkiksi Tekirin perustaja, entinen toimittaja HARRI SAUKKOMAA , antaa usein haastatteluja ja kommentoi viestintään liittyviä ilmiöitä.

Tekir luottaakin mediavalmennuksen markkinoinnissa pääasiassa puskaradioon. Uusia asiakkaita tulee esimerkiksi vanhojen asiakkaiden suositusten perusteella.

Mediavalmennuksen suosio perustuu osin myös siihen, että näyvyys joukkoviestimissä on yhä tärkeämpää mainosta myös viestintätoimistojen asiakkaille. Esimerkisi ajankohtai­ sohjelmiin pyydetään kommentoimaan aina samat asiantunti­ jat, jotka toimittajat tuntevat ja tietävät sanavalmiiksi. Jusslin ja Hetemäki mainitsevat esimerkkeinä ulkopolitiikan tutkija CHARLY SALONIUS-PASTERNAKIN Suomen ulkopoliittisesta ins­ tituutista ja toimitusjohtaja ARI PAUNAN Hypo-pankista. Mo­ lemmat kommentoivat usein oman alansa ysymyksiä. ”Hypo-pankin liikeideahan on myydä asuntolaino­ ja. Toimitusjohtajan kautta saatu näkyvyys voi olla pankil­ le paljon tehokkaampaa kuin ostaa mainos Maikkarilta tai ­N eloselta”, Hetemäki sanoo.

Vaarana voi olla, että muutama yritys kaappaa asiantun­ tijajulkisuuden. Siksi myös tieteentekijöiden olisi hyvä muuttaa asenteitaan mediaesiintymisiä kohtaan. Yleisön kannalta olisi hyvä, että ääneen pääsisi mahdollisimman monenlaisia intres­ sejä edistäviä asiantuntijoita.

Otin loparit lähettämällä sähköpostia kahdelle pomolleni. Päivää myöhemmin olin Stockan hississä menossa ylöspäin, kun sama kaksikko astui hissiin. Molemmat näyttivät tunnistavan minut, joten loppumatkan tuijotin kiusaantuneena omia kenkiäni.

- MINKÄTAAKSEENJÄTTÄÄ…

Työskentelin viime syksynä kaupan kassalla. Eräs miesasiakas pyy­ si valkoista Malboroa. Yleensä tarkennan pyyntöä kysymällä: ”Kova vai pehmeä?” Sillä kertaa menin kuitenkin sekaisin sanoissani ja kysyin kovaan ääneen: ”Onks se kova vai pehmeä?” Kaverilla kohosi kulmakarva ja kassajonosta kuului tirskahdus.

- IRSTAS KASSATÄTI -94 Olin lomamatkalla Fijillä ja viimeisen illan kunniaksi päätimme ys­ tävieni kanssa lähteä juhlistamaan oikein olan takaa. Yö venähti, ja ehdimme lopulta vain piipahtaa hotellilla hakemassa matkatavaram­ me. Lentokentällä huomasin voivani pahoin ja päädyin oksentamaan boardingin edessä olevaan roskakoriin. Oksentelu jatkui vielä ko­ neessa, ja koko lentomatkan ajan minua pidettiin ebola-epäiltynä.

- EBOLADARRA666 Sairastuin vaihdossa hirveään vatsatautiin ollessani lomamatkalla isäntäperheeni kanssa. Matkan aikana muun muassa oksensin bus­ sin ikkunasta ja paskoin Tyyneen valtamereen. Pahinta oli kuitenkin viettää yöt samassa motellihuoneessa veljeni kanssa. Vessan seinät olivat paperista eikä yön viettämistä pöntöllä yhtään lohduttanut se, että host-veljeni kuunteli äänekästä yöelämääni seinän takana.

- SAASTUTTAJA -93 Sovin äitini kanssa, että hän soittaa minulle aikaisena työaamunani ja varmistaa, että olen herännyt. Nousin ennen soittoa ja lähetin äi­ dilleni viestin kello 6 arkiaamuna: ”Olen herännyt ja menen nyt suih­ kuun. Ei tarvitse soitella!” Pian jäyhä pomoni vastasi: ”Kiitos tiedosta.

- TIEDOKSI POMOLLE 69

TOIMITTAJAN KOMMENTTI

”Toimitusjohtajan kautta saatu näkyvyys voi olla pankille paljon tehok­ kaampaa kuin ostaa mainos Maikkarilta tai Neloselta”, arvioi Tekir-vies­ tintätoimiston Tuukka Hetemäki, jota haastattelin tätä juttua varten.

Vaikka Groteski on pieni kanava, kysymys kalvoi mieltäni jo ennen haastattelun tekemistä: Miksi Groteski tarjoaa juuri tälle firmalle mah­ dollisuuden kertoa keskeisestä palvelustaan? Suomessa on kymmenit­ täin vastaavia palveluita tarjoavia yrityksiä. Myös Groteskin Ajankohtaiset-­ palstalla haastateltu tutkija Heikki Pursi­ainen haastaa toimittajia pohtimaan kysymystä siitä, onko yrityksen edustaja tut­kijaa parempi asiantuntija. Tämän jutun kohdalla päädyin Tekiriin yksinkertaisesti siksi, että satuin tuntemaan muutaman työntekijän kysei­sestä firmasta.

Joskus haastateltavien löytäminen on kiven takana. Verkostoituminen helpottaa ­sitä. Tuttuun on yksinkertaisesti helppo ottaa ­yhteyttä. Kuka ­silloin on saamapuolella?

YKSI / 2015

20

KUKA LUULET OLEVASI, LAURI KOROLAINEN?

MEDIAN ALUMNI JA YLEX:N DIGITUOTTAJA LAURI KOROLAINEN, 28, KU­ KA LUULET OLEVASI? Olen miettinyt tuota paljon. Lukiossa oli helppo sanoa ylpeästi, että olen sibisläinen. Seuraava tärkeä ja mieluisa identiteettini oli valtsi­ kalainen. Pian aloitin toimittajan työt ja heiluttelin polleana journa­ listin lippua joka tilanteessa. Sitten syksyllä 2012 jäin työttömäksi Hesarista ja hyppäsin Milttonille ja kesällä 2013 valmistuin valtsi­ kasta. Yhtäkkiä olinkin konsultti, ja nyt YleX:ällä olen tavallaan taas journalisti, vaikka itse asiassa olen toimittajien esimies. Tuntuisi omi­ tuiselta esittäytyä: ”Lauri Korolainen, digituottaja.” En osaa antaa ­y ksiselitteistä ammattinimikettä. Olen ­media-alan aidanylihyppijä.

MISSÄ KAIKKIALLA ON TULLUT HYPITTYÄ?

Vuonna 2007 aloitin työt Ylen uutisissa ja nettitoimituksessa. Sen jälkeen olen ollut HS:n kaupunkitoimituksessa, Iltalehdessä toimit­ tajana ja toimitussihteerinä, Nyt-liitteessä, Seuran politiikan toimit­ tajana, Ylellä radiotoimittajana ja Milttonilla konsulttina ja planne­ rina. Maaliskuussa 2014 siirryin digituottajaksi YleX:älle. Nykyinen duunini on super kiva. Saan yhdistää toimittajantyöhön kaiken sen, mitä opin konsulttina.

MITÄ KONSULTTIVUODET OPETTIVAT? Ainakin käyttämään PowerPointia ja esiintymään. Konsultti tekee presentaatioita ja myy omaa asiantuntemustaan. Toiseksi opin pois siitä ajatuksesta, että yritykset ovat lähtökohtaisesti pahoja. Ennen pidin viestintäkonsulttien työtä moraalisesti arveluttavana. Hehän ovat kuin palkkatappajia, jotka edistävät mitä tahansa pyrkimyksiä, joiden edistämisestä heille maksetaan. Nyt tajuan, että yritykset eivät ole pahoja vaan itsekkäitä. Maailmankuvani oli ennen hassunkurisen mustavalkoinen ja kriittinen. Kun tekee pitkään samaa työtä, voi tulla siinä taitavaksi, mutta samalla alkaa helposti katsoa maailmaa pie­ nestä avaimenreiästä ja pitää muulla tapaa ajattelevia idiootteina. Oi­ keasti voi itse olla se idiootti. Kolmanneksi sain ahaa-elämyksen siitä, miten työelämässä pärjätään.

NO MITEN SIELLÄ PÄRJÄTÄÄN? Toisin kuin yliopistossa, työelämässä tehokkuus on usein älykkyyttä tärkeämpää. Yrittäjällä pitää luonnollisesti olla hyvä bisnesidea. Mutta kun bisnes on jo olemassa, työnantajat eivät tarvitse niinkään filosofoi­ via älyköitä vaan tehokkaita ihmisiä, jotka saavat asioita tapahtumaan.

Siinä pärjää paremmin kiva ja tehokas typerys kuin muumien murah­ televa piisamirotta. Välillä jopa tuntui, että Suomen liike-elämää johde­ taan todella pienellä henkisellä ja älyllisellä kapasiteetilla.

Teksti: Pauliina Suominen Kuva: Joona Raudaskoski

MIKSI ITSE MENESTYT? En välttämättä ole kaikkein fiksuin tyyppi, mutta olen ihan ki­ va tyyppi. Tykkään ihmisistä ja kanssani on helppo tulla toimeen. ­L isäksi tein heti urani alussa tietoisen päätöksen: Halusin tietenkin kirjoittaa pitkiä, hienoja artikkeleita Kuukausiliitteeseen ja Ima­ geen. En kuitenkaan havitellut suoraan huipulle vaan tein uutisia paljon ja pitkään.

GROTESKI

21 Nyt päästään setä neuvoo -osastolle: On toki tosi kivaa, jos saa tehdä siistejä feature-journalismikeikkoja, mutta uutistoimituksessa oppii kaikkein eniten. Yleissivistys laajenee. Kun kirjoittaa verkkoon kymmenen juttua päivässä, kehittyy vahvat rutiinit. Journalismissa uutiset ovat ruisleipä, ja vasta sitten saa pannaria ja kermavaahtoa.

Söin tosi pitkään ruisleipää, ja se kantaa. Tuurillakin on osuutensa.

Pääsin ensimmäisiin toimittajaduuneihini Ylen uutistoimitukseen syksyllä 2007 ja Hesariin kesällä 2008 eli juuri ennen kansainvälis­ tä finanssikriisiä. Silloin toimituksilla oli vielä varaa palkata kaiken maailman muroperseitä.

ONKO KIUSALLISTA HYPÄTÄ JOURNALISMISTA ORGANISAATIOVIESTINNÄN PUOLELLE? Jos vaihtamisessa on jonkun mielestä jotain kiusallista, niin sanon että paskan marjat. Teen itse toimittajan työtä idealistisista periaat­ teista. Kun havannoin maailmaa ja kerron siitä muille, ajattelen aja­ vani yhteistä etua. Miltton-aika kuitenkin avasi sitä, ettei journalis­ missa ja organisaatioviestinnässä lopulta ole niin paljon eroja kuin olin ajatellut. Journalismikin on B to C -bisnestä.

Ennen pidin viestintäkonsulttien

työtä moraalisesti arveluttavana.

Hehän ovat kuin palkkatappajia,

jotka edistävät mitä tahansa

YKSI / 2015

pyrkimyksiä, joiden edistämisestä

KADUTTAAKO? Jälkeenpäin ajateltuna olen tyytyväinen siihen, että olen opiskel­ lut viestintää, vaikka oppiaine tuntui aikoinaan pahalta. Ensinnä­ kin jengi työllistyy viestinnästä paremmin kuin muista valtsikan ­oppiaineista. Pelkästään harjoittelupaikkailmoituksista suurin osa on meille. Onneksi en vaihtanut valtio-oppiin, kuten välillä suunnitte­ lin. Kaikkein eniten sivistyin UniCafén pöydässä. Valtsikassa opiske­ lee ­todella fiksuja ihmisiä. Puolitoistatuntiset lounaskeskustelut olivat parasta, mitä yliopisto pystyi tarjoamaan. Niissä pääsimme parhaim­ millaan huikeille leveleille.

heille maksetaan.

MITÄ MIELTÄ OLIT VIESTINNÄN OPISKELUSTA JA OPPIAINEESTA? Olin tosi pettynyt molempiin. Luennoitsijoilla oli heikot pedagogiset taidot niillä harvoilla kursseilla, joilla ylipäänsä oli luentoja. Valtsi­ kasta valmistuu yksiä Suomen halvimmista maistereista, koska lä­ hiopetusta on niin vähän. Viestinnän teoreettinen pohja oli höpölö­ pöä. Täysin arkipäiväisiä asioita pyritään sanomaan hienosti, jotta oppi­aine saisi jotain tieteellistä selkänojaa ja systemaatti­suutta.

Loistava esimerkki tästä on teoria hiljaisuuden spiraalista eli ­siitä, että jos muut eivät puhu, ei itsekään tee mieli puhua. Vau, mikä löy­ dös! Vähäinen pätevältä tuntuva teoriapohja oli lainattu sosiologeil­ ta tai ­valtio-opista. Olin tosi pettynyt myös fuksivuoteen. ­Samalla kun ­vaikka kauppislaisilla kavereillani oli bileitä ja yhteisöllinen mei­ ninki, tuntui, että meidät jätettiin heitteelle lukemaan yksin niitä ­s aakelin kirjojamme.

Kaikkein palkitsevinta opiskelussa oli gradun tekeminen. Se oli myös kaikkein eniten perseestä. Hakkasin sitä kaksi vuotta. ­Graduvaihe oli kuitenkin opiskelun ensimmäinen ja ainoa hetki, kun sain oikeasti oivalluksia viestinnän teoriasta. Aiheeni oli politiikan journalismin viih­ teellistyminen ja valmistuin vuonna 2013. Työ löytyy netistä.

22

Reunamedian toimitus. Minna Ohtamaa (vas.), Laura Hakalisto, ­Vilma-Lotta Lehtinen, Tuomas MacGilleon, Juuso Määttänen, Saara Kokko, Markus Malmberg ja Riina Rinne. Kuvaaja: Ella Kiviniemi.

Uuden Inarin toimitus Ivalossa. Kuvassa vasemmalta: Antti ­Sepponen, Eevi Kinnunen, Mari Uusivirta, Vilma Ruokoski, Tuija Sorjanen, A ­ nna-Sofia Nieminen ja Elias Lahtinen.

GROTESKI

23

TOIMITUKSET YMPÄRI SUOMEN KÄRVISTELEVÄT RAHAPULASSA, JA MEDIAN MURROS UHKAA VIEDÄ TOIMITTAJILTA TYÖT. JOUKKO TAMPERELAISIA NUORIA JOURNALISTEJA ON KUITENKIN OTTANUT KOHTALON OHJAKSET OMIIN KÄSIINSÄ. POP UP -VERKKOLEHTI UUSI INARI TEKEE UUDEN SUKUPOLVEN PAIKALLISJOURNALISMIA INARISSA, SYVÄLLÄ LAPIN ERÄMAASSA. SAMAAN AIKAAN VUODEN ALUSTA PYSTYSSÄ OLLUT REUNAMEDIA HALUAA NOSTAA PIRKANMAAN MAAILMANKARTALLE.

VASTAISKU MEDIAN MURROKSELLE

Teksti: Maria Tuomela ja Saarlotta Virri YKSI / 2015

24 Paikallisjournalismi on tärkeä journalismin muoto, jota tehdään tällä hetkellä turhan pienillä resursseilla.

Kun ei ylenkatso ympäristöjä, joissa ihmiset elävät, kiinnostavaa journalismia voi tehdä mistä tahansa.

Paikallisjournalismin uusi aikakausi syntyy erämaassa Seuraavan kuukauden ajan Tampereen yliopistosta ponnista­ neiden toimittajien työvarustukseen kuuluvat läppäreiden ja kameroiden lisäksi toppahaalarit ja talvisaappaat. Toimittajat aikovat tehdä joukkorahoituksella rahoitettua pop up -lehteä täydellä teholla helmi-maaliskuun ajan, jonka jälkeen tekijät palaavat taas etelään muihin töihin.

Groteski tavoittaa Uuden Inarin päätoimittajan MARI UUSIVIRRAN , joka on hetkeä aiemmin palannut toimituk­ seen juttukeikalta. Toimituksen tukikohtana ja väliaikaise­ na asuinpaikkana toimii vuokraomakotitalo Ivalossa, Inarin kunnan eteläosassa.

Mutta peruutetaanpa vielä vähän. Miksi ihmeessä joukko parikymppisiä tamperelaisia päätyi erämaan keskelle Inariin? ”Tahdomme selvittää, miten etelässä tehdyt päätökset näkyvät Inarissa”, kerrotaan Uuden Inarin tiedotteessa. ”Vi­ reä matkailuelinkeino, kaksi rajanaapuria, poikkeukselliset erämaa-alueet ja saamelaisvähemmistöt ovat ehtymättömiä tarinanlähteitä.”

Mari Uusivirran mukaan paikallisjournalismi on tärkeä journalismin muoto, jota tehdään tällä hetkellä turhan pienillä resursseilla. Paikallisnäkökulma on tärkeä, koska se antaa syr­ jäisemmillekin seuduille tapoja vaikuttaa paikallisella tasolla.

Uusi Inari sanoo tekevänsä lehteä nimenomaan paikal­ lisille. Mutta miten nuoret eteläsuomalaiset toimittajat, joilla ei ole henkilökohtaisia siteitä alueeseen, onnistuvat edustamaan paikallista näkökulmaa?

Uusivirran mielestä ulkopuolelta tuleminen on toi­ mittajille etu. ”Meillä on tuore näkökulma, joka antaa jutuille pot­ kua”, hän toteaa. ”Meillä ei ole alueesta ennakkokäsityksiä, ja meillä on kyky nähdä paikallisille arkisilta tuntuvat asiat uudesta ­n äkökulmasta.”

Uuden Inarin ennakkoon julkaisemat jutut lupaavat visuaalisesti vaikuttavaa ja tyylikkäästi verkon ominaisuuk­ sia hyödyntävää journalismia. Uusi Inari toimittaa ­esimerkiksi

­Humans of New York -blogista inspiroitunutta Inarin ihmiset -sarjaa. Lehden tuore reportaasi Inarijärven ­s alaisuuksista hyödyntää huikeiden valokuvien lisäksi ääntä. Reportaa­ siin on upotettu kuunnelmatyyliin ääniraitaa soutuveneen ­liplatuksesta. Ääni vie lukijan suoraan Inarijärven laineille. ”Juttujen aiheet ja teemat ovat perinteisiä ja perin­ teisen median mukaisia, mutta toteutus verkkoon sopiva”, ­U usivirta vahvistaa.

Lappi-eksotiikka kiinnostaa etelässäkin. Joukkorahoi­ tuksella pyörivän lehden rahoituskampanja oli Uusivirran mukaan hyvä tapa testata sitä, kuinka paljon hanke kiinnos­ taa ihmisiä. Lehden ennakkotilausten perusteella Uusivirta ei kuitenkaan osaa vielä sanoa, kuinka suuri kiinnostus Inarin ­6 800 asukkaalla on ryhtyä tilaamaan lehteä.

Joukkorahoituskampanja silti osoitti, että Uuteen ­Inariin on kiinnostusta. Lehti onnistui keräämään kampanjal­ laan 13 000 euron potin, eli hieman enemmän kuin tavoite­ summaksi oli määritetty. Myös lehden maksullisen tilauksen toivotaan tuottavan jonkin verran, vaikka osa sisällöstä julkais­ taankin ilmaiseksi.

Riittääkö 13 000 euroa kahdeksan hengen toimituksen kuluihin ja elämiseen kuukauden ajaksi? ”Eihän kukaan meistä tästä saa palkkaa”,­Uusivirta ­n aurahtaa. ”Sen sijaan me saadaan tästä monia muita asioita. ­S aamme mielettömästi kokemusta ja perinteisen median an­ saintalogiikasta vapaata työn arkea.”

Ennen kaikkea projekti on kuitenkin Uusivirran mu­ kaan oppimiskokemus. Joukkorahoitus mahdollistaa kokeile­ maan sellaisia juttuja, joita muualla ei tehdä.

Ennakkoluulotonta paikallisjournalismia tehdään myös muualla Suomessa. Pirkanmaalla toimii ­verkkopaikallislehti Reunamedia, Oulun seudulla Kaupunnimedia, Jyväskylässä Tori­kokous ja Lappeenrannassa Hito hyvä. Meneillään tuntuu olevan uusien, ketterien verkkopaikallismedioiden buumi.

Itsenäiset paikallismediat ovat toimittajille keino työl­ listää itseään, ja lisäksi ne toimivat ponnistuslautana tuleviin töihin. Vaikka Mari Uusivirta toivoo paikallislehtien uutta ai­ kakautta, hän ei kuitenkaan koe, että Uudella Inarilla olisi ­tarvetta varsinaisesti haastaa perinteistä mediaa.

GROTESKI

25 Pakostakin miettii, että mennäänkö tässä nyt perse edellä puuhun. ”Toivomme kuitenkin että tästä syntyy aineksia uudista­ maan mediakenttää. Uusi Inari on meidän tapamme osallistua journalismin murrokseen.”

Voisiko joukkorahoituksen kaltaisista ­rahoitusmalleista tulla tulevaisuudessa journalismin arkipäivää? Uusivirta ei ole siitä varma. ”Median murrokseen vastaaminen tämän tyyppisellä journalismilla voi jäädä välivaiheeksi.”

Uuden Inarin ja Reunamedian kaltaiset verkkopaikallis­ mediat ovat kuitenkin hyviä esimerkkejä siitä, että journalis­ mille on kysyntää mediakentän muutoksista huolimatta.

Uhkakuviin journalismin kuihtumisesta Uusivirta vastaa: ”Asiat lähtevät parempaan suuntaan vain tekemällä.”

MAAKUNTAROMANTIIKKAA PIRKANMAALTA

Idea Reunamedian perustamisesta alkoi muhia päätoimittaja VILMA-LOTTA LEHTISEN päässä jo vuoden 2013 kesällä. Kan­ sainvälisen politiikan opiskelija työskenteli toista kesää Aamu­ lehden toimittajana, mutta unelmoi siitä, että pääsisi teke­ mään jotain täysin omaa.

Vähitellen Lehtinen alkoi haalia kokoon sopivaa tiimiä, jonka kanssa ideaa voisi lähteä työstämään eteenpäin. Mukaan tulivat pitkäaikaiset ystävät MARKUS MALMBERG, RIINA ­RINNE ja SAARA KOKKO. Myöhemmin tiimi täydentyi vielä neljällä muulla Tampereen yliopiston journalistiopiskelijalla. ”Kun Vilma pyysi minua mukaan, en epäröinyt hetkeä­ kään. Tuli heti sellainen olo, että nyt ollaan tekemässä jotain uutta”, kertoo Reunamedian viestintävastaava ja toimittaja MINNA OHTAMAA .

Alussa suunnitelmat olivat suuruudenhulluja, päätoimit­ taja Vilma-Lotta Lehtinen myöntää. Lopulta tiimi päätti kuiten­ kin rajata alueekseen Pirkanmaan, lähinnä käytännön syistä.

Konseptia ja työtapaa kehiteltiin syksyn 2014 ajan, ja ensimmäiset jutut julkaistiin vuoden 2015 alussa. Missiona on tehdä pitkiä ja taustoittavia juttuja maakunnista, jotka kuiten­ kin herättäisivät mielenkiintoa myös valtakunnallisesti. ”Suomi ei ole homogeeninen alue, vaikka kielialue on YKSI / 2015

yhteinen. Haluamme kartoittaa Suomen maakuntien moninai­ suutta ja löytää omasta maakunnastamme ne kaikista kiinnos­ tavimmat tarinat”, Lehtinen kertoo.

Lehtinen on huolissaan siitä, että samalla kun kaikki maailman tapahtumat ovat helposti ja nopeasti löydettävissä verkosta, pimentoon jää se, mitä ihmisen lähellä tapahtuu. ”Reunamedian taustalla on myös halu innostaa ihmi­ siä itse vaikuttamaan omaan elinympäristöönsä. Haluamme ­näyttää ihmisille, miten omaa elinympäristöään voi konkreetti­ sesti pyrkiä muuttamaan.”

Tiimin jäsenistä osa on paljasjalkaisia tamperelaisia, ja lopuille rakkaus Tamperetta kohtaan on roihahtanut opinto­ jen aikana. Vaikka Reunamedian taustalla on kotiseuturak­ kautta, voisi Lehtinen tehdä samankaltaista projektia myös missä tahansa muualla. ”Kun ei ylenkatso ympäristöjä, joissa ihmiset elävät, kiin­ nostavaa journalismia voi tehdä mistä tahansa.”

Yhtäkkinen nuorten tekijöiden aluille laittama paikal­ lismedioiden buumi kulkee käsi kädessä median murrok­ sen ja lohduttomien tulevaisuuden näkymien kanssa. Myös ­Reunamedia on tekijöidensä tapa vastata median ahdinkoon. ”Tällä alalla on masentavat merkit ilmassa. Monissa sanoma­lehdissä ei arvosteta nuoria toimittajia, ja ­muutenkin työpaikoilla on lopun ajan meiningit. Reunamediassa on ki­ va tehdä töitä, koska me kaikki ajatellaan, ettei pidä alistua, luovuttaa tai vaihtaa alaa, kun me voidaan itse luoda oma ­t yömme”, Ohtamaa korostaa.

Vielä Reunamedia ei kuitenkaan pysty maksamaan tekijöil­leen palkkaa. Joukkorahoituskampanja on käynnissä ­rahoitus­alusta mesenaatissa toukokuulle asti. 1500 euron mi­ nimitavoite on jo ylitetty, mutta todelliseen 6000 euron tavoit­ teeseen on vielä matkaa. Sillä saataisiin rahoitettua uudet net­ tisivut sekä katettua työväline- ja matkakulut. ”Hyvä juttu on se, että kenenkään ei ole tarvinnut ­sijoittaa 100 000 euroa tähän ja pelätä rahojensa puolesta”, ­L ehtinen huomauttaa.

Kaikki Reunamedian perustajajäsenistä ovat vielä opis­ kelijoita, joten konseptia on voitu kehitellä rauhassa ilman pai­ neita – toimeentulo on taattu niin kauan, kuin opiskelut jatkuvat. ”Onhan se kova paikka nähdä, saadaanko me tämä vakiintumaan. Pakostakin miettii, että mennäänkö tässä nyt ­perse edellä puuhun, kun kaikki pitää opetella kantapään kautta”, Ohtamaa naurahtaa.

Oppia voi kuitenkin vain tekemällä, ja oppimiskoke­ muksena Reunamedia on tekijöilleen korvaamaton. Vaikka ansaintalogiikka ei vielä olekaan varma ja työmaata tuotteen kehittämisessä riittää, tiimi suhtautuu luottavaisesti Reuna­ median tulevaisuuteen. ”Kyllä me tätä ihan tosissamme teemme, vaikka emme vielä palkkaa pystykään nostamaan. Ei journalismia kannata tehdä ilmaiseksi harrastuksena: se syö kaikkien muidenkin lei­ pää. Jostain raha on saatava, ja mielelläni sen tästä työstä sai­ sin”, toteaa Ohtamaa.

Exclusive editorial: Tänä syksynä valtiotieteellisen käytävillä nähtiin Lainaa

TULE SELLAISENA KUIN OLET

26

GROTESKI

27

Kuvat: Mister J Raudaskoski

Luova konsultointi: Pow Liina Suominen

YKSI / 2015

28

”Ne nauravat minulle, koska olen erilainen. Minä nauran niille, koska ne ovat kaikki samanlaisia.”

Malli: Janne S. / Media Ry Hiukset: mallin omat

”Ole oma itsesi. Originaali on arvokkaampi kuin kopio.”

Malli: Juho H. / Media Ry Hiukset: mallin omat

GROTESKI

”Sir, miksi draamailette? Tämä on valtiotieteellinen eikä mikään teatterikorkeakoulu.”

Malli: Leena L. / Media Ry Hiukset: mallin omat

29

YKSI / 2015

TULE SELLAISENA KUIN OLET

30

”Ehkä meidän kaikkien pitäisi lopettaa odottamasta, että yhteiskunta antaa meille luvan olla omia itsejämme.”

Malli: Pauliina S. / Media Ry Hiukset: takussa, mallin omat GROTESKI

31 Teksti: Saara Pelto-Arvo ja Sara Keinänen

VALTSIKAN PARILLISET Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, sillä oma rakas voi par­ haimmillaan löytyä saman t i e d e k u n n a n ­k ä y t ä v i l t ä .

Kolme valtsikalaista p a r i s ­k u n t a a k e r t o i Groteskille tarinansa.

”VAIHDOIMME NUMEROITA TWITTERISSÄ”

YKSI / 2015

Yhteisten opintojen ­myötä Kiia ja Jani keskustelevat usein vapaa-ajal­ lakin viestintään liittyvistä asioista. He kirjoittavat myös ­yhteistä viestinnän il­ miöitä käsittelevää ­blogia. ”Kaverit ovat vähän naureskel­ leet blogille. He ovat kyselleet, kirjoi­ tammeko sinne parisuhteestamme.

Viestintä on kuitenkin molemmille tärkeä asia ja intohimo, joten yhtei­ nen kirjoitusharrastus on löytynyt ­si­tä ­kautta”, Jani ja Kiia toteavat.

Viime kevään pari vietti kauko­ suhteessa, kun Kiia oli ­vaihdossa Göte­ borgissa. Jani kertoo, että luottamus ja toisen arvostaminen kasvoivat, kun ei ollut osa toisen ­arkipäivää. ”Kun Kiia tuli takasin, ­olimme varmasti maailman onnellisin ­pariskunta.” ”Vaihdon aikana ­varmistui, ­että oikeasti haluaa olla toisen ­kanssa. Mie­ tin joskus aiemmin, onko ­mahdollista löytää ihmistä, joka on samalla tosi hauska, älykäs ja kiinnostunut yhteis­ kunnallisista asioista. Jani on kaikkea sitä”, Kiia kertoo. ”Kantavin asia on se, että voimme jutella kaikesta mahdolli­ sesta ja nauraa kipeillekin asioille. ­Molemmilla on vähän vinoutunut huu­ morintaju”, Jani pohtii.

Kuvat: Joona Raudaskoski

Medialaiset Kiia Etelävuori, 22, ja Jani Hellström, 26, aloittivat viestin­ nän opintonsa peräkkäisinä ­v uosina.

He olivat vaihtaneet pari sanaa en­ nen varsinaista ­tutustumista, joka alkoi yhteisen koulumatkan aikana ­s yksyllä 2012. ”Juttelimme ensimmäisen ker­ ran kunnolla, kun satuimme samaan bussiin. Tunnistin Janin ­medialaiseksi ja menin puhumaan hänelle. Kävi ilmi, että olimme matkalla samalle luennolle. Menimme luennolla istu­ maan vierekkäin ja päädyimme te­ kemään kurssin ryhmätyöt yhdessä.”

Puhelinnumerot vaihtuivat Twitterissä, mille pari on nauranut jälkeenpäin. ”Numeroiden vaihtaminen ­taisi koskea ryhmätyön palautus­ ta. Se oli sellainen kiusallinen ’ota mun numero talteen’ -tilanne. Aluksi jännitti, kun huomasin, että meillä saattaa olla jotain menossa. Samat opiskelukaverit ja se, että jatkossa olisimme samoilla kursseilla, pisti­ vät miettimään”, Jani kertoo suhteen alun ­tunnelmista. ”Jälkeenpäin Jani on sanonut, että olin aluksi hänelle vähän kylmä.

En halunnut, että kaikki saavat tie­ tää meistä heti. ”

32 ”TUTUSTUIMME VALTSIKAN SPEKSIN KULISSEISSA”

Yhteiskuntapolitiikan opiskelija ­Silva Saulio, 21, ja kansantaloustieteen fuksi Adam Saada, 22, tapasivat vii­ me syksynä valtsikan speksin ensim­ mäisissä tanssitree­neissä. Tanssivas­ taava ohjeisti kaikkia menemään esittäytymään ihmiselle, jota ei ole vielä tavannut. Silva käveli Adamin luo ja esittäytyi reippaasti. ’’Kysyin, mistä Adam on, ja hän vastasi olevansa TKKO:lta. Repesin ai­ van totaalisesti.’’ Silva sai Adamin pas­ mat niin sekaisin, että taloustieteen ainejärjestön nimen (KTTO) kirjaimet vaihtoivat paikkaa.

Tanssitreenien jälkeen Adam li­ säsi Silvan Facebook-kaveriksi. ’’Menin stalkkaamaan ihan kun­ nolla.’’

Facebookissa Adam törmäsi ti­ lapäivitykseen, joka vihjasi, ­että ­Silva olisi varattu. ’’Ajattelin, että okei, se meni siinä.’’

Kuitenkin jo parin viikon si­ sään Cupido puuttui peliin, kun Silva ja Adam osuivat samalle taloustieteen luennolle. Silva huomasi Adamin istu­ van toisella puolella salia. ’’Mulla oli kone edessäni, ja päätin sen enempää miettimättä mennä juttelemaan Adamille Face­ book-chatissa.”

Juttelu jatkui luennon jälkeen pitkälle iltaan asti lähes ­taukoamatta.

Tässä vaiheessa Adam nolostuu. ”Hei­

tin Silvalle aika härskin läpän. Se m ­ eni vähän yli, koska oltiin vasta tavat­tu, ja juteltiin silloin ­ensimmäistä kertaa. ­Silva vähän pahastui siitä.”

Asia jäi harmittamaan Adamia niin paljon, että hän päätti yrittää korjata tilanteen seuraavana päi­ vänä luennolla.

Silvaa hymyilyttää. ’’Adam osti mulle Kismet-suklaapatukan. Mie­ tin, että mitä helkkaria, kuka on tää poika, joka ostaa mulle suklaata ­luennolle!’’

Kismet-kohtaamisen jälkeen jut­ telu jatkui Facebookissa taas pitkälle yöhön. Parin mukaan toiselle kerrot­ tiin ruudun välityksellä tässä vaiheessa jo syvällisiäkin juttuja. ’’Tuntui, kuin olisimme tunte­ neet toisemme pitempään kuin vain kaksi päivää.’’

Ensimmäiset treffit sovittiin heti seuraavalle päivälle, ja ne kestivät ker­ taheitolla yli 24 tuntia. Tämän jälkeen pariskunta on viettänyt aikaa yhdessä lähes poikkeuksetta joka päivä.

Yhdessäoloa helpottaa se, että molemmat opiskelevat samassa kou­ lussa. Valtsikan bileissäkin voi ­käydä ilman, että toinen tuntee itsensä ulko­ puoliseksi. Lisäksi speksistä on tullut Adamin ja Silvan ensimmäinen yhtei­ nen kokemus. ”Oli helpottavaa voida puhua speksistä, kun toinen ymmärsi tasan tarkkaan, mistä on kyse.”

GROTESKI

33

”ENSITREFFEJÄ VARTEN LAADIT­ TU LISTA PUHEENAIHEISTA JÄI KÄYTTÄMÄTTÄ”

Viestinnän opiskelija Emilia Jaak­ kola, 22, ja taloustieteen opiskelija Ronny Rännälä, 22, ihastuivat toi­ siinsa teini-ikäisinä, vuosia ennen opintojen alkua valtiotieteellisessä. ”Tapasimme 17-vuotaina yhteisen kaverin bileissä. Ensi­ tapaamisen perusteella pidin Ronnya yli-itsevarmana pellenä.

Seuraavissa juhlissa päädyin teini­ humalassa haukkumaan häntä.

Aloimme kuitenkin viestitellä me­ sessä. Myöhemmin päädyimme ensimmäisille treffeille.” ”Emiliassa ihastuin ensiksi hänen suorasukaisuuteensa. Ärsyt­ tää, jos ihmiset eivät sano asioita suoraan. Pystyin myös alusta asti olemaan oma itseni Emilian seu­ rassa. Olin miettinyt ensimmäisiä treffejä varten listan puheenaiheis­ ta siltä varalta, ettei juttu luista. En tarvinnut niistä ainuttakaan.”

Emiliaa kiehtoi Ronnyn auktoriteetti. ”Ystävän puheet koulun cooleimmasta jäbästä kieltämättä nostivat kiinnostusta. Parien tref­ fien jälkeen Ronnyn huomaavai­ suus ja hellyys saivat perhoset vat­ YKSI / 2015

saan ja niin saavat kyllä edelleen.”

Pari muutti yhteiseen kotiin vuonna 2013. Samana keväänä he pänttäsivät myös pääsykokeisiin. Pari ei sopinut yhdessä, että molemmat hakevat valtsikaan. ”Emilia oli päättänyt hakea vies­ tintään ja kehotti minua kauppikseen hakemisen lisäksi osallistumaan myös taloustieteen pääsykokeisiin.” ”Se jos mikä oli ’meant to be’.

Ronny ei uskonut pääsevänsä sisään, mutta molempien nimet löytyivät opiskelupaikan saaneiden listalta”, Emilia kertoo. ”Arjessa ei huomaa, että opis­ kelemme samassa paikassa. Toisaalta en ehkä olisi valinnut taloustiedettä sivuaineeksi, jos Ronny ei opiskelisi sitä. Saan kotona opiskeluapua laska­ reihin”, Emilia nauraa.

Yhdessä vietettyjen vuosien myötä Emilia on oppinut Ronnylta positiivista asennetta ja sitkeyttä ta­ voitteiden saavuttamiseen. Ronny on taas omaksunut Emilialta kärsivälli­ syyttä ja suvaitsevaisuutta muita ih­ misiä kohtaan. ”Olemme kasvaneet yhdessä teineistä aikuisiksi.”

34

IHAN LIEKEISSÄ Rakel L iek in metamor foosi MoonT V:n p o r n o ­t ä h d e s t ä r a u t a i s e k s i j o u r n a l i s t i k s i j a juontajaksi on yllättänyt kaikki paitsi hä­ net itsensä. Ylen leivissä Liekkiä on tänä keväänä nähty suorissa lähetyksissä jopa k u u t e n a p ä i v ä n ä v i i k o s s a . G r o t e s k i ­t a p a s i räisk y vän journalistin Ylen ajankohtais­ palvelun Kioskin kulisseissa.

Kuvitus: Viivi Prokofjev

Aikuisviihteen parissa Liekki ei ole työskennellyt kymme­ neen vuoteen. Toimittajana hän on sen sijaan tehnyt kaikkea uutisista radio- ja tv-ohjelmiin sekä taustatoimittamiseen. Sik­ si onkin huvittavaa, että toimittajia kiinnostavat aina samat pornoaiheiset kysymykset.

“Toisaalta surettaa, jos he ajattelevat pornon olevan ai­ noa asia, jolla jutun saa myydyksi. Siinä vaiheessa rima on ­ehkä asetettu liian alhaalle.”

Liekki ei kuitenkaan kiusaannu aikuisviihdeuraansa liit­ tyvistä kysymyksistä. Hän tietoisesti hakeutui alalle opiskelles­ saan kuvataidetta ja halutessaan tehdä aiheesta kuvia.

“En jaksa häpeillä mitään, enkä heittää tuhkaa ylleni.”

Liekki ei ole pahemmin törmännyt ennakkoluuloihin ­taustansa takia. Hän toivoo, ettei naisia nähtäisi niin yksiulot­ teisesti.

Varmaan joku ohi kulkiessaan miettii, että “ton oon nähnyt jossain ohjelmassa”, mutta seuraavaksi se miettiikin, että syökö maksa- vai makaronilaatikkoa.

RAKEL LIEKKI tiesi jo nelivuotiaana haluavansa taiteilijaksi.

Suunnitelmat toteutuivat, kun hän valmistui ­kuvataiteilijaksi 2000-luvun alussa. Nyt näyttelyille ei kuitenkaan ole aikaa, koska Rakelin toimittajan ura etenee vauhdilla ja erilaisia pro­ jekteja tarjotaan monesta suunnasta.

Tällä hetkellä Liekki työskentelee Ylen uuden uutis- ja ajankohtaispalvelu Kioskin tiimissä. Hän nauttii palvelun suo­ rista lähetyksistä sekä verkkojulkaisemisen nopeasta tahdista. ”Kioskilla työskentely on sellaista, mihin aidosti uskon, ja johon olen todella sitoutunut. Taiteen tekeminen on yksi­ näistä, ja siitä saa palautetta vasta pitkän ajan päästä. Olen melko kärsimätön: pidän nopeasta palautteesta ja siitä, että asiat tulevat tehdyiksi.”

Kioskin konseptiin kuuluu sosiaalisen median aktiivinen hyödyntäminen. Twitter onkin tärkeä osa Liekin toimittaja­ identiteettiä. Sen potentiaali journalistin työvälineenä valkeni Liekille jo ­vuosia sitten.

“Olen tehnyt hartiavoimin töitä Twitterin eteen ja siksi olenkin siellä melkein 24/7.”

Vuorovaikutteisuus ja avoin keskustelu ovat molemmat Liekille luonteenomaista. ”Somessa on oltava aidosti läsnä. Ei riitä, että vain mai­ nostaa itseään.“

GROTESKI

35

“On järjetön ajatus, että jos joku mielletään seksikkääksi, niin hän olisi sen takia jotenkin vähemmän älykäs.”

Hän uskoo, että aikuisviihdeura on antanut hyviä val­ miuksia myös hänen nykyiseen työhönsä: koska MoonTV oli pieni kanava, Liekki pääsi näyttelemisen lisäksi käsikirjoitta­ maan, tuottamaan ja myös vaikuttamaan asioihin.

Yle on aina vetänyt Liekkiä puoleensa. Muutama vuosi sitten ura kaupallisen radion puolella alkoi käydä rutiinista ja kehit­ tymismahdollisuudet vähentyä.

“Ajattelin, että ihan itsensä motivoinnin kannalta voi olla hyvä tehdä jotakin sellaista, missä on enemmän tilaa kehittyä.”

Liekki päätti tehdä siirron, jota moni voisi epävarmoina ­aikoina pitää jopa typeränä: hän irtisanoutui parempipalkkai­ sesta vakituisesta työpaikastaan ja haki avoimen väylän kautta töihin ensin Yle Uutisiin ja sieltä Kioskiin.

Kun Kioskia vielä valmisteltiin, pyydettiin Liekkiä juontamaan Uuden musiikin kilpailua. Hän ei osannut etukäteen aavistaa, YKSI / 2015

“Olen elänyt lähestulkoon koko aikuiselämäni niin, että ihmiset tietävät kuka olen. En koe julkisuutta rasitteena, koska en ajat­ tele, että ihmisiä kiinnostaisi loputtomasti ­tekemiseni. Varmaan joku ohi kulkiessaan miettii, että “ton oon nähnyt jossain ohjel­ massa”, mutta seuraavaksi se miettiikin, että syökö maksa- vai makaronilaatikkoa. Keskimäärin ihmiset ovat kiinnostuneem­ pia itsestään kuin muista.”

Joihinkin kysymyksiin Liekki jättää tietoisesti vastaamatta.

“En ole koskaan puhunut yksityiselämästäni, enkä aio puhuakaan. Jos on oman työnsä takia julkisuudessa, niin yleensä annetaan haastattelu silloin, kun on jokin proggis, jo­ ta halutaan mainostaa.”

Liekki on ottanut taiteessaan ja kirjoituksissaan rohkeasti kantaa moniin arkoihin aiheisiin, kuten perheväkivaltaan ja sek­ suaalivähemmistöihin. Tämä ei ole kaikkien mieleen. Verkossa on aloitettu useita vihamielisiä keskusteluketjuja hänen mielipi­ teidensä takia. Muutaman tappouhkauksenkin hän on saanut.

“Parin kaverin kanssa vitsaillaan, että tappouhkaus on ­aina pieni yläfemman paikka. Siitä tietää, että on koskettanut jo­ tain aihetta, joka on jollain tavalla tabu. Joku on joutunut muut­ tamaan ajattelutapaansa tai hänelle on tarjottu ajatus, ­joka ­häntä ärsyttää.“ Kioskin tekijät julistavat: ”Me haluamme etsiä ratkaisuja. --- Me haluamme nähdä, kuulla, koskettaa ja kokea. Me haluamme, että uutisista on jotain hyötyä.” Tämä aate on konkretisoitunut, kun asunnottoman Miskan tarina sai asuntoministerin perusta­ maan työryhmän nuorisoasunnottomuuden ehkäisemiseksi. ”On tärkeää, että journalisti pystyy löytämään tarinat tilas­ tojen takaa ja tuomaan ne ihmisten nähtäville”, Liekki sanoo.

Hän haluaa tuoda jutuissaan niiden tahojen ääniä kuulu­ viin, jotka eivät muuten julkisuuteen pääsisi. Hän ei kuitenkaan suoranaisesti usko siihen, että journalismin tehtävänä on olla missiojournalismia, jolla maailmasta tehdään parempaa. Jokai­ sella kun on omat käsityksensä siitä, mitä paremmuus tarkoittaa.

“Vaikka pyrin tekemään juttuni aina objektiivisesti, niin vastaanottajat tulkitsevat ne haluamallaan tavalla. Jos kuitenkin jossakin tilanteessa voi toimia vähemmistön äänenä, niin se on arvokasta. Se, miten viesti sitten tulkitaan, ei ole minun käsissäni.”

Teksti: Alli Alho ja Elisa Kitunen

mistä oli kyse, kun UMK:n taiteellinen tuottaja Elias Koskimies kutsui hänet palaveriin. ”Ajattelin, että kyse on jostain pikkujutusta. Vasta pai­ kan päällä tajusin, että palaverissa olivat mukana kaikki oh­ jelman tuotannosta vastaavat henkilöt, ja että he aikoivat pyy­ tää minua juontamaan.”

Kieltäytyminen ei missään vaiheessa käynyt Liekin ­mielessä. ”Kun on lapsesta asti katsonut Euroviisuja, niin tällai­ sesta ei kieltäydytä. Varsinkaan kun kyseessä on viisujen 60. juhlavuosi!”

Liekki mieltää julkisuuden työhönsä liittyväksi pakolli­ seksi elementiksi.

Kuvitus: Antti Kekki

36

GROTESKI

37

MINÄ & KIUSALLISUUS Kaksi viestinnän opiskelijaa kertoo omat näkemyksensä suo­ malaisesta kansanperinteestä, kiusallisuudesta.

OLIPA KIUSALLISTA!

Olen erit y isen hy vä saamaan muiden olon kiusaantuneeksi, kirjoittaa Emilia Jaakkola.

Olen ollut äärimmäisen helposti kiusaantuva ihminen aina teiniajoistani lähtien.

Ensimmäinen kiusallinen muistoni sijoittuu ruoka­ kaupan kassajonoon, kun olin vielä 12-vuotias varhais­ teini. Otin hyllystä käteeni Sultan-paketin, sillä luulin sitä ­kertakäyttöiseksi suihkuhatuksi. Ennen kuin vieressä seisova äitini ehti korjata erehdykseni, olin jo aloittanut lapselle tyy­ pillisen, rutiininomaisen mangunnan: ”Äiti pliiiiis mä haluun tääään.” Opin kantapään kautta, että aina ei saa mitä haluaa.

Kiusallisissa tilanteissa kohtaamani ongelmat eivät niin­ kään liity kiusallisuuden fyysisiin ilmenemismuotoihin kuten tärisevään ääneen, änkyttämiseen tai punastumiseen. Noloja hetkiä syntyy, kun totean ääneen jonkin tilanteen olleen kiu­ sallinen. Mikä olisikaan kiusallisempaa, kuin vaivaannuttavan hetken jälkeen huomauttaa, että ”Olipa kiusallista”! Jospa joku ei sitä vielä tajunnut.

Vaikka kiusaannun itsekin hyvin usein, olen erityi­ sen hyvä saamaan muiden olon kiusaantuneeksi – vaikka se ­tapahtuukin pääosin tahattomasti. Ihmisten kiusaantuminen niin sanotusti vääränlaisissa tilanteissa on joskus äärimmäisen koomista. Olen omaperäisellä käytökselläni onnistunut häm­ mentämään lähipiirini lisäksi myös muun muassa lääkärin, fysioterapeutin, vakuutusvirkailijan sekä yläasteen opettajan.

Lukijoiden myötähäpeää välttääkseni jätän kuitenkin nämä tarinat kertomatta.

Vuosien kuluessa olen tullut sinuiksi kiusaantumisen kanssa, ja hyväksynyt sen osaksi persoonallisuuttani. Kun her­ mostunut kikatus tulee, sitä on turha yrittää estää. Ainakin voin viihdyttää kanssaeläjiäni koomisilla kohtaamisillani ja naurun­ täyteisillä tarinoillani. Elämä on paljon helpompaa (lue: kiusal­ lisempaa) ripauksella itseironiaa.

KUN TODELLISUUS KUSI MUROIHINI

Kius aantuneisuus kuuluu v itutuksen ohella suomalaisen oletus asetuksiin, kir joittaa Juho Härkönen.

Jos suomalainen olisi kone, löytyisi oletusasetuksista vitutuk­ sen ohella kiusaantuneisuus. Aika pysähtyy ja maailma lakkaa pyörimästä radallaan, kun kuumotuksen uhkaavat myrskypil­ vet langettavat varjonsa itsetuntoni ylle, ja kaikkien jumaluuk­ sien kollektiivinen pilkkanauru kiroaa surkean synnyinpäi­ väni. Lyhyesti sanottuna: koko todellisuus tuntuu hetkellisesti kusevan muroihini.

Koko ilmiön voisi määritellä sosiaaliseksi kompassiksi.

Mitä kummallisimmat kiemurtelun, aktiivisen hikoilun ja tah­ dottomien vokaalipainotteisten äännähdysten rutiinit alkavat välittömästi, kun tämän kompassin nuoli hairahtaa pohjoises­ taan, sivistyneen länsimaisen ihmisen käytösmalleista ja päivit­ täisistä rutiineista.

Suomen katajainen kansa sosiaalisine koodistoineen tarjoaa juroille mieskasvateilleen mitä kattavimman paletin tilanteita, jotka saavat kaksilahkeisen olemukseni kyseenalais­ YKSI / 2015

tamaan olemassaolonsa. Klassinen esimerkki liittyy julkisiin liikennevälineisiin. Muita matkustajia ei saa katsoa silmiin, sillä se on liian intiimiä. Tämän seurauksena sitä huomaakin kat­ seensa vaeltaneen kanssamatkustajan intiimialueelle. Tilanne tulee kuorrutettua väkinäisellä vitsillä tai vaivaantuneella nau­ runpyrskähdyksellä, kun mieleeni tulee juuri silloin hauska meemikuva, jonka näin eilen internetissä.

Toinen ikivihreä esimerkki löytyy miestenvessan pisu­ aaririvistöltä, jossa olen onnistunut ainoastaan epäonnistu­ maan. Menemättä yksityiskohtiin, kaikki katseet ovat siellä merkitseviä ja keskustelunavaukset umpikujia. Erityisesti se kuuluisa vitsihuumori.

Itse olen kuitenkin päättänyt tietoisesti olla välittämät­ tä. Tilanne on kiusallinen vain, jos sen antaa sitä olla. Pää pys­ tyyn, hymy huulille ja tiukka tuijotus kanssamatkustajienne silmiin, ystävät.

Kuvitus: Sandra Prami

38

Teksti: Maria Tuomela

GROTESKI

39 KULTTUURIA, KULTTUURIA!

­ALBUMIVUOTOJEN KOOTUT SOME­ SELVITTELYT Tä m ä n p ä i v ä n a r t i s t i e i v o i l a s ­ kea sen varaan, että yleisö pää­ sisi uuteen musiikkiin käsiksi vasta kun lev y on kaupan hyl­ lyllä. Julkaisemattomia albume­ ja vuodetaan nettiin sitä toden­ näköisemmin, mitä odotetumpi julkaisu on.

Albumin vuotaminen nettiin on julkaisijalle ja artistille paitsi taloudellinen taakka myös viestinnällinen kriisi. Tilanteeseen voi reagoida sosiaalisessa mediassa monenlaisilla tavoilla. Gro­ teski keräsi albumivuotojen someselvittelyistä viimeaikaisia esimerkkejä.

SOMESTRATEGIA #1: HÄMÄÄ.

Islannin kuuluisimman pop-artisti Björkin neljä vuotta odo­ tettu Vulnicura-albumi vuodettiin nettiin kokonaiset kaksi kuukautta ennen julkaisupäivää. Björk ratkaisi kriisin naa­ mioimalla vuotamisen yllätysjulkaisuksi, josta hän ilmoitti Twitterissä. Albumi julkaistiinkin virallisesti iTunesissa heti kun tieto vuotamisesta alkoi levitä. Kärsimättömimmiltäkin kuun­ telijoilta saatiin siten käärittyä voittoja talteen.

SOMESTRATEGIA #2: JULKAISE RAIVOMANIFESTI.

Kuukautta ennen Björkin tapausta Madonnan hartaasti työstä­ mältä Rebel Heart -albumilta vuodettiin keskeneräisiä kappa­ leita. Madonna suuttui kappaleiden vuotamisesta ja julkaisi Instagramissa raivopäisen manifestin, jossa hän syytti vuota­ jia terrorismista ja taiteellisesta raiskauksesta. Pop-diiva myös haastoi syylliseksi osoittautuneen hakkerin oikeuteen.

YKSI / 2015

Madonna on ennenkin tulistunut musiikkinsa laitto­ masta vuotamisesta. Vuonna 2003 American Life -albuminsa julkaisun kynnyksellä Madonnan sanotaan laittaneen liikkeelle tekaistuja mp3-tiedostoja syöteiksi, joihin hakkereiden odotet­ tiin tarttuvan. Tiedostoihin käsiksi päässeet kelmit hämmästyi­ vät, kun uusien kappaleiden sijaan tiedostot sisälsivät Madon­ nan itsensä nauhoittaman vihaisen ääniviestin: ”What the fuck do you think you’re doing?”

SOMESTRATEGIA #3: HAISTATTELE POMOILLE.

Hämmentävin esimerkki albumivuodoista lienee Angel Hazen Dirty Gold –debyyttialbumiin liittyvä itsetuhoinen tapaus vuo­ delta 2013. Räppäri vuosi Twitterissä oman debyyttialbuminsa tarkoituksenaan haistatella levy-yhtiölle. Levy-yhtiö olisi halun­ nut istua valmiin julkaisun päällä vielä pari kuukautta, mutta artisti kävi kärsimättömäksi. Hän halusi lunastaa lupauksensa faneille ja julkaista levyn heti, kun se oli valmis. Angel Hazen vihainen Twitter-tilitys nosti esiin skandaalin levy-yhtiön ja ar­ tistin tulehtuneista väleistä.

Tunnekuohuissa tehty albumivuoto teki myös tuhoisaa jälkeä levymyynnille. Albumia myytiin Yhdysvalloissa alle tuhat kappaletta ensimmäisellä myyntiviikolla.

40

HAAVOITTUNUT JOUTSEN PALAA JUURILLEEN Björkin uusi albumi Vulnicura on muistu­ tus siitä, miksi digitaalisen musiikin jaka­ mis en aikakaudella albumi musiikk ite ok­ sena ja kokonaisuutena on yhä voimissaan.

Albumin nimi, Vulnicura, leikittelee osu­ vasti sanoilla haavoittua ja parantua: ­v u l n e r a b l e , c u r e .

Haavoittumisen ja parantumisen teemat ku­ vaavatkin levyn tunnelmia ja äänimaisemaa.

Vulnicura on alusta loppuun asti erolevy. Sanoitukset kuvaavat tuntemuk­ sia, joita artisti kävi läpi mielessään, kun 13 vuotta kestänyt suhde elokuvaohjaaja Matt­ hew Barneyn kanssa päättyi.

Levyn parhaimmistoon kuuluva avaus­ kappale Stonemilker kertoo sydäntä särke­ västi rakkaussuhteelle asetetuista turhista toiveista. Kappale on ensikuuntelulta harmo­ ninen, helposti sulava ja täynnä toivoa.

Lähemmin tarkastellessa kuitenkin sanoitukset ja täydellisyyttä rikkovat epä­ tavalliset laulufraseeraukset kertovat, että suhteessa ei ole kaikki kohdallaan. Laulaja haluaa epätoivoisesti palauttaa kariutumas­ sa olevan parisuhteen ennalleen.

Levyn keskivaiheilla Björk yltyy mu­ siikissaan ennenkuulumattomaan ahdis­ tukseen. Epävirallisesti nettikeskusteluissa ex-miehen ”dissausbiisiksi” nimetty yli 10-mi­ nuuttinen Black Lake vaihtelee lamaannuk­ KULTTUURIA, KULTTUURIA!

sen hetkistä jumputtaviin ja levottomiin ryt­ meihin. Björkin perhe ja sydän ovat menneet rikki, eikä niitä voi enää korjata.

Levyn loppupuolen raivokkaat elek­ trobiitit kertovat jo luovuttamisen tunnel­ mista. Niissä on kuitenkin vastustamatonta klubiuskottavuutta. Ne ovatkin syntyneet yhteistyössä Kanye Westin kanssa työsken­ nelleen venezuelalaisen Arcan ja britti-DJ The Haxan Cloakin kanssa.

Musiikillisesti albumista löytyy viittauk­ sia ja yhtymäkohtia lähes jokaiseen Björkin aikaisempaan julkaisuun. Björkille tyypilli­ sesti albumissa ei ole siistitty laulusuorituk­ sia puhtaiksi, vaan niissä on tilaa ilmaisulle ja epätäydellisyyksille. Albumia on syystäkin verrattu laulajan kuuluisimpiin ja pidetyim­ piin Vespertine- ja Homogenic-albumeihin.

Niissäkin yhdistyvät harmoniset jousisovituk­ set ja mukaansatempaavat elektrobiitit.

Musiikin ei koko ajan tarvitse olla kaunista ja miellyttävää kuunneltavaa ol­ lakseen hyvää. Soinnin monia kerroksia

voidaan epäilemättä väittää kikkailuksikin, mutta tässä albumissa jokainen kerros sy­ ventää musiikin sekä herkkiä että riipai­ sevia tunnetiloja. Jään kuitenkin kaipaa­ maan Björkin uran alkupuolen kepeitä ja leikkisiä sävyjä.

Björkiä ei kiinnosta, mitä yleisö ha­ luaa kuulla. Hän tekee musiikkia ainoas­ taan omilla ehdoillaan. Hän ei myöskään ole mikä tahansa tusinamuusikko. Björ­ killä on harvinaisen vankka asema ko­ konaisvaltaisena taiteilijana. Sen todis­ taa maaliskuussa New Yorkin kuuluisassa nykytaiteen museossa, MoMA:ssa, alkanut laaja Björk-näyttely.

Monet Björkin ensimmäisten albu­ mien aikaiset fanit ovat suorastaan sanou­ tuneet irti artistin kolmen viime albumin taidemusiikkikokeiluista. Kaikesta huoli­ matta etsintäretket kokeellisiin sävyihin eivät ole olleet turhia. Viitteet niistä tuovat Vulnicuraan syvyyttä, jota harva pop-artisti kykenee tarjoamaan.

GROTESKI

Kuva: Press

41

Teksti: Maria Tuomela

YKSI / 2015

42 Kuva: Andrei6000

ECCE HOMO Palstalla julkisuuden henkilö pohtii suku­ puolijuttuja.

Teksti: Saarlotta Virri

Ruudolf: ”Äitini oli yksinhuoltaja ja piti aikamoista kuria kotona. Ehkä se keino kas­ vattaa oli tiukka myös siksi, ettei ollut isää paikalla. Vaikka teini-iässä oli aika paljon riitoja, äidissä on kuitenkin sellaista tomeruutta ja vahvaa luonnetta, jota arvostan ja jota on välittynyt myös minulle.”

Mitään oppitunteja naiseudesta tai parisuhteesta en kotoa koskaan saanut. Poi­ min vain vaikutteita sieltä täältä, kavereilta ja elokuvista. Mulla on kuitenkin pienestä asti ollut jonkinlainen oletus siitä, mitä tulee vastakkaiseen sukupuoleen kumppanina ja miltä parisuhteen pitäisi tuntua.

Tarhaikäisenä näin unen, jossa leikin tuntemattoman tytön kanssa. Siinä unessa oli tosi hyvä olla, ja siitä tytöstä jäi sellainen tietynlainen mielikuva ja fiilis, jonka olen muistanut aikuisuuteen asti. Myöhemmin kun yhdeksän vuotta sitten tapasin vaimoni, tajusin heti, että tää on se sama tyttö.

En koe, että uuden biisini henki olisi naista alistava tai esineellistävä. Vertauk­ sen (nainen on jeeppi) tarkoituksena oli olla humoristinen: siinä puhutaan kahdesta ­asiasta, joista pidän. Ei siinä puhuta kummankaan omistussuhteista, ja sellainen tarkoi­ tus on mielestäni hakemalla haettu. Kaikki runous on kuitenkin täynnä metaforia, ja asioita voi verrata toisiinsa myös hyvin korottavassa mielessä.

En ole yhteiskuntatieteilijä, joten en osaa kertoa mitään tarkkaa teoriaa räpin naista alistavan kulttuurin synnystä. ­Mutta old school rapissa se perustui siihen, että kil­ pailtiin jonkun toisen kanssa lavalla ja piti heittää herjaa toisesta. Siihen on helppo sa­ noa esimerkiksi, että ”hei, mä vein sun muijan”. Sitten se on siitä kehittynyt niin, että var­ sinkaan gangsta rapissa naisilla ei ole enää mitään muuta arvoa kuin se seksuaalinen palvelus, jonka keho voi antaa.

Ei sellaisessa ympäristössä, missä nää teini-ikäiset pojat on alkaneet tehdä mu­ siikkia, voi hirveän haavoittuvasti puhua siitä, miten sydän on särkynyt. Miten sellaisia tunteita voi purkaa? Kääntämällä sen äärimmäiseksi vihaksi ja sanomalla, ­että naisilla ei oo mitään paikkaa mun elämässä.

Ja onhan koko hip hop -kulttuuri ollut täynnä isättömiä nuoria miehiä. En mä­ kään yksinhuoltajaäidin lapsena saanut kotoa minkäänlaisia työkaluja siihen, miten olla parisuhteessa, miltä parisuhteen pitäisi näyttää tai miten sen ongelmia pitäisi ratkaista.

Olen oppinut nämä kaikki vasta myöhemmin ja olen iloinen siitä. Ne ovat antaneet mul­ le mahdollisuuden kasvaa tässä suhteessa niin, että tämä homma voisi toimia, vaikka se joillain aikaisemmilla sukupolvilla ei olekaan toiminut. ”

Ruudolf on helsinkiläinen rap-artisti ja tuottaja, joka julkaisi hiljattain uuden bii­ sin Muistutat mun jeeppii. Kappaletta on arvosteltu naista esineellistävänä: siinä muun muassa verrataan naista jeeppiin, joka halutaan piilottaa talliin ja kiillottaa.

LOPUKSI

GROTESKI

43

###AVOINHAAS­ TATTELUPYYNTÖ

Teksti: Juho Härkönen, Kuvitus: Tuomas Heikkilä

YKSI / 2015