Groteski 1/2011 by Groteski

n:o

01 -MAGAZINE www.groteski.fi

gro·tesque [ groh-tesk ]

// Helsingin Yliopiston Viestinnän opiskelijoiden lehti

14 Groteski on ilmaisjakelulehti. Katso lehden sisältä, mistä sitä saa.

-itäsiskot

Naapurissa miehet auttavat naisten töissä vain, jos verhot ovat kiinni.

// kult tuuria , k apina a JA kiima a!

-reppureissaaja

Matkaajan elämä oli yhtä juhlaa. Sitten ystävistä kallein hylkäsi hänet.

-hjallis

Hjalliksen edessä poliitikkokin on vain ihminen.

Ajat muuttuvat ja meid채n kaikkien on muututtava niiden mukana.

Alma Media Lehdentekijät on nyt

Sisältölähtöistä markkinointiviestintää www.alma360.fi

-Pääkirjoitus groteski

Tässä on se nyt on, kaikkien aikojen Groteski! TAPIO IKKALA // Päätoimittaja

dotus on päättynyt. Lempeä kevättuuli on kuivattanut painomusteen ja kuljettanut uudistuneen Groteskin Suomenlahden halki Tallinnan painokoneiden jyskeestä Helsinkiin julistamaan Median ilosanomaa. Käsissäsi pitelemät 40 lämmöllä ja rakkaudella kirjoitettua, kuvitettua, toimitettua ja taitettua sivua ovat syntyneet vilpittömästä halusta tehdä niin visuaalisesti kuin sisällöltäänkin laadukas lehti. Ja voin sanoa, että se tehtiin. Kiitos kaikille panoksensa antaneille.

Tämän vuoden ensimmäinen Groteski käsittelee sukupuolta. Tarkoituksena oli käsitellä henkilökohtaista ja tunteita herättävää aihetta ennakkoluulottomalla, ajattelemaan haastavalla tavalla. Jokainen päättäköön itse, kuinka tässä on onnistuttu. Lehden sivuilta löytyy muun muassa mahdollisesti Suomen vihatuimman

www . groteski . fi

Julkaisija Media ry. Helsingin yliopiston viestinnän opiskelijat JAKELU Kiasma, Helsingin keskustan kahvilat ja baarit, mm. Porvoonkadun Baari, mbar, Espresso Edge; TeaK, SibA, Kuvataideakatemia, Helsingin yliopisto

PÄÄTOIMITTAJA: Jussi Sippola jussisippola@gmail.com PÄÄTOIMITTAJA: Tapio Ikkala tapio.ikkala@helsinki.fi PÄÄTOIMITTAJA: Sonja Saarikoski sonja.saarikoski@helsinki.fi PÄÄTOIMITTAJA: Iiris Lagus iiris.lagus@helsinki.fi

tutkijan mielipide liikkeestä nimeltä feminismi sekä tarina miehestä, joka joutui luopumaan hameestaan elämänsä naisen takia. Lisäksi Groteski selvitti, minkälaiselta lastenvaatemallistojen tarjonta näyttää sukupuolineutraalin kasvatuksen kannalta. Groteskiin on ilmestynyt myös uusia vakiopalstoja. Miksi kirjoitan –palstalla työkseen kirjoittavat avaavat suhdettaan kirjoittamiseen, ja Mediakritiikissä tarkastellaan ajankohtaisia mediaan ja viestintään liittyviä ilmiöitä.

Paljon on uuden päätoimituksen myötä muuttunut, mutta lehden henki on säilynyt ennallaan. Alatyyliselle kuvitukselle, kummallisille reportaaseille sekä kolme viikkoa deadlinesta myöhästyneille jutuille löytyy aina tilaa Groteskista. Seksistit, feministit, stalinistit ja poliisit, olkaa hyvät.

ART DIRECTOR Toni Kormano toni.kormano@gmail.com www.tonikormano.com

KIRJOITTAJAT: Kalle Jokinen, Katarina Vesikko, Linnea Lassila, Karolina Miller, Riku Mattila, Joanna Lahti, Matti Koivisto, Jaakko Laasanen, Verneri Ruohoranta

KANNEN KUVITUS: Tiina Koivikko www.tiinakoivikko.com

KUVAAJAT: Martti Penttilä, Emma Sarpaniemi, Niko Raappana, Rami Marjamäki, Elina Autio, Markku Niskanen, Emmi Lehikoinen

PAINO Uniprint Oy - Tallinna Paperi: Munken Print Cream 100g Kansi: Munken Pure 240g Liite: Arctic Volume Highwhite 100g

ILMOITUSMYYNTI: groteski.lehti@gmail.com

* Groteskin jokaisessa numerossa on vaihtuva teema, vaihtuvat kuvat ja vaihtuvat jutut. Pysyvää Groteskissa on asenne ja aikatauluissa pysyminen.

-SISÄllysluettelo groteski

n :o

Tutk toimitain -lehden uspää llikkö ( tiena amass a rahaa lehdell een )

01 -FEMAKOT Karolina Miller

Tarvitaanko feminismiä? Miesasiamies Henry Laasanen, sosiologi Anna Kontula ja median nainen debatoivat. -itänaapurin vaimot Katarina Vesikko

Venäjällä nainen on nainen kunhan hän pysyy keittiössä ja pitää huolen, etteivät rinnat roiku. -MUNAMIES Jussi Sippola

Groteski haastatteli miestä, jonka elämä muuttui, kun hän näki televisioohjelmassa hameen. -Sukupuolensa valiot Linnea Lassila

Missi on naisen esikuva, sanoo perintöprinsessa Sara Sieppi. Unohtunut Mister Finland ei koe olevansa komeampi kuin muut.

Sheriffi Purdon antaa tuomionsa UUDELLE Groteskille Valtiotieteellisen tiedekunnan sheriffi, Tutkaimen toimituspäällikkö Erik Purdon tutustui päätoimituksen pyynnöstä ensimmäiseen Groteskiin, jonka teema on sukupuoli. Herra Purdon repeää nauruun, kun kuulee miesasiamies Henry Laasasen teeseistä. Laasasen mukaan miehen asema on Suomessa selvästi heikompi kuin naisen. ”Haha! Kerrankin joku puhuu asiaa, tätä minä lähden ehdottomati tukemaan!” Muutenkin sheriffi Purdon pitää arvossa Groteskin tasa-arvoisuutta. Sivuilta löytyy niin yksi pari tissejä kuin myös karvaista miehisyyttä. ”Mä luulen, että se on oikein hyvä kombinaatio. Siinä on jotain kaikille.”

TIESITKÖ: Tämä lehti on saanut Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan lehtitukea. Sillä maksettin Pentin uusi käsilaukku.

(

katso sivu

27 )

* G roteskin vuoden 2011 ensimmäisen numeron toimittamiseen osallistui lahjakkaita, fiksuja ja filmaattisia medialaisia. Ja tietenkin yksi mulkku.

-vuodatusta groteski

Tyttö laulaa ja piirtää kauniimmin kuin poika -KALLE JOKINEN Vallan vahtikoira

tähän numeroon kuvasin reportaasin, joka kertoo repun tarinan. Lisäksi kirjoitin Media ry:n hallituksesta. Koska poliitikkojen puheisiin ei tunnetusti voi luottaa, päätin hoitaa hallituslaisten esittelyn kysymättä näiltä ainoatakaan kysymystä. mielestäni on lapsellista väittää tyttöjen ja poikien olevan keskenään samanlaisia. Vuosien varrella olen huomannut, että todellisuudessa eroavaisuuksien määrä on valtava. Keskivertopoika on keskivertotyttöä harteikkaampi, puhuu matalammalla äänellä ja nukkuu pidempään. Poikaan verrattuna tyttö laulaa ja piirtää kauniimmin, halaa paremmin ja pitää teestä enemmän. Näistä eroista huolimatta sukupuoli ei tietenkään korreloi ihmisen laadukkuuden kanssa. Minä ainakin tunnen paljon hyviä ihmisiä, sekä tyttöjä että poikia.

Venäläismies pelkää länsimaista naista -KATARINA VESIKKo Itämaan tietäjä

tämän groteskin palstatilaa käytin purkaakseni henkilökohtaisia traumojani Venäjän sukupuolittuneisuutta koskien. On hämmentävää oppia teoriassa omasta kulttuuristaan uusia asioita ulkopuolisen kirjoittamasta kirjasta ja soveltaa opittuja asioita viimeaikaisiin kokemuksiini. minusta on jännittävää vihdoin tietää, mikseivät vanhempieni miespuoliset opiskelutoverit pidä minusta. Länsimainen nainen uhkaa heidän epätasa-arvoaan, ja mikäs onkaan kypsempi puolustus kuin hyökkäys. Se taitaa olla yhtä syvällä kulttuurissa kuin blingillä koristellut farkkujen persetaskut lähes jokaisella vastaantulevalla naisella. Edellinen ei edes ollut stereotypia, vaan empiirisesti havainnoitu tilastollinen fakta. Henkilökohtainen sellainen.

Avointa journalismia Groteskin tyyliin -HERRA ELIN Esineellistetty mies

herra elin paljasti itsensä Groteskille, koska transvestiittijutun päähenkilö ei siihen suostunut. Myös Elin halusi pysyä tunnistamattomana. ”äiti ei saa tietää, mitä mä täällä Helsingissä puuhaan”, Herra Elin perusteli Groteskille tiukkaa linjaansa. Sivulta 24 alkavan jutun kuvissa esiintyy siis anonyymi mies, jota ei haastatella jutussa. Avointa journalismia G:n tyyliin.

Kauniita ihmisiä kannattaa joskus kuunnellakin -LINNEA LASSILA Missitoimittaja

kauneuskilpailut ovat mystisiä: sukupuolten edustajat mittelevät siitä, kenen hymy ei vapise kansan edessä. Tähän Groteskiin selvitin, millaisia maailmankuvia harjoiteltujen ilmeiden takana piilee, ja haastateltavakseni päätyi niin yksi tuore missi kuin hieman konkarimpi mister. Juttua tehdessäni opin, että vaikka kauniita ihmisiä on kiehtovaa paitsi katsella, kannattaa heitä toisinaan myös kuunnella. lehden teema on hyvin antoisa, sillä sukupuoli-sana kirvoittaa aina kielen kannat. Ei naisen tarvitse osata pestä pyykkiä oikeassa lämpötilassa, tai kysellä, mikä on paitsio. On kuitenkin hyvä, jos mies on perehtynyt molempiin. Annetaan naisten karjua perkelettä pieruverkkareissa matsin äärellä, ja pistetään miehet tuhoamaan pyykkivuori sillä aikaa. Eläköön naiseus ja miehuus!

Uutuus: SUHDE Näin hyödynn ät s os ia a l is ta med ia a jo htami sessa, markkinoinn is s a j a vies tinnä s s ä

Sosiaalinen media on tullut jäädäkseen yrityksiin ja muihin organisaatioihin. Se tarjoaa uusia tapoja markkinoida, viestiä ja johtaa. Uutuuskirjassa kokeneet konsultit avaavat uusien mahdollisuuksien koko kirjon sekä valistavat pelisäännöistä ja sudenkuopista.

Kirjauutuus SUHDE - Sosiaalinen media muuttaa johtamista, markkinointia ja viestintää opastaa mm. suunnitelmalliseen sosiaalisen median hyödyntämiseen, maineen hallintaan sosiaalisessa mediassa sekä sen seurantaan ja tuloksellisuuden mittaamiseen. Se antaa myös eväitä sosiaalisen median käytön ohjeistamiseen organisaatioissa. Kirja on vastaus tämän hetken hämmennykseen ja kysymyksiin: kuinka sosiaaliseen mediaan kaikkine muotoineen oikein pitäisi suhtautua ja mitä hyötyä siitä oikein on? Opas on suunnattu niin johdon kuin viestinnän ja markkinoinnin käyttöön. Kirjoittajat Christina Forsgård ja Juha Frey valmentavat ja konsultoivat yrityksiä ja yhteisöjä sosiaalisen median hyötykäytössä.

Suhde - sosiaalinen media muuttaa johtamista, markkinointia ja viestintää Tilaa Forsgårdin ja Freyn uutuuskirja: http://www.infor.fi/Kirjakauppa Tutustu Suhdetoiminta-blogiin: www.suhdetoiminta.fi Seuraa Suhdetoimintaa Twitterissä: www.twitter.com/suhdetoiminta Tule Suhdetoiminnan joukkoihin Facebookiin: www.facebook.com/suhdetoiminta

”Käsikirja tulee tarpeeseen, sillä internetavaruudessa on mistä valita” M&M 21/10

Feminismi tasa-arvoa vai miesten mollausta? Tämä kirjoitus on omistettu miehille, jotka kuulleessaan sanan ”feministi” ehtivät pohtia asiaa puolikkaan nanosekunnin verran ja suoltavat saman tien argumentin, joka päättyy sanoihin ”…sama juttu kuin sovinisti”.

odettakoon näille herrasmiehille, että feminismi tarkoittaa eri asioita riippuen määrittelijästä. Eli mitä? Lähdetäänpä matkalle Marsista Venukseen. Feminismin ensimmäisen aallon sanotaan alkaneen 1700-luvun valistusajattelijoista ja jatkuneen pitkälle 1900-luvulle. Huomionarvoinen seikka feminismin alkutaipaleen historiassa lienee se, että ensimmäinen tunnettu feministi oli mies. Vuonna 1748 syntyi Lontoossa Jeremy Bentham, joka jo 11-vuotiaana inspiroitui pohdiskelemaan

miesten ja naisten tasa-arvoa luettuaan erään kurtisaanin oikeustaistelusta. Benthamin ajatuksia on mahdollista pitää hieman radikaaleina, sillä naisten ja miesten välisen tasa-arvon lisäksi hän vaati totaalista tasaarvoa myös ihmisten ja eläinten välille. Poliittisen ulottuvuuden feminismi sai 1800-luvulla Euroopassa ja etenkin Yhdysvalloissa. Tämä ensimmäisen aallon liikehdintä sai alkunsa porvarisnaisten toimista, mutta pikkuhiljaa myös työväen naiset alkoivat järjestäytyä. Tavoitteet olivat suhteellisen selkeät: äänioikeus naisille. Naiset halusivat

myös poistaa yliopistoissa vallitsevan käytännön, jonka mukaan naisen olisi anottava ”vapautusta sukupuolesta”.

feminismin toinen aalto sijoittuu 1960-1980-luvulle. Sitä voi hyvällä syyllä sanoa feminismin itsekkääksi ajaksi. Tällöin naisasialiike keskittyi nimenomaan naisnäkökulmaan korostaen naisen erityisyyttä ja erilaisuutta. Toista aaltoa on syytetty siitä, että se syyllistyi osittaiseen miesvihaan ja keskittyi liiaksi patriarkaattiteorioihin. Se pyrki luomaan naisille erityisolosuhteet, joiden

Groteski nro . 01

kautta alisteista asemaa voitaisiin parantaa. Lievästä yliampuvuudesta huolimatta toisen aallon feministit saivat asioita aikaan: Yhdysvalloissa ja myöhemmin myös Euroopassa tuli voimaan laki, jonka mukaan miehille ja naisille tulisi maksaa samasta työstä samaa palkkaa. Moniulotteinen ja ristiriitainen toinen aalto mahdollisti kolmannen aallon keskustelun. 1980-luvun kolmannen aallon feministit keskittyivät parjaamaan kollegoitaan ja muuttivat naisnäkökulman sukupuolinäkökulmaksi. Viimeistään silloin feminis-

tinen liike hajautui moninaisiksi liikkeiksi ja ajattelutavoiksi. Listalta löytyy muun muassa anarkofeminismiä, ekofeminismiä ja liberaalifeminismiä. Feminismissä ruvettiin tutkimaan naisten välisiä eroja ja kriittistä miestutkimusta kehitettiin eteenpäin. Oppiala laitostui ja akateemistui.

teoriaa löytyy, mutta entä käytäntö? Suomessa jyllää keskustelu sukupuolten tasa-arvosta, joka alkaa yleensä seuraavalla tavalla: ”Naisen euro on 80 senttiä”. Tähän miehet vastaavat: ”Miehet tekevät ylitöitä ja

uskaltavat pyytää parempaa palkkaa”. Minä kysyn: Miksi keskustelu kulkee aina samoja ratoja pitkin? Vaikka edellä mainitusta keskustelusta käteen jää yleensä vain kiivaita sanoja ja ratkaisematon dilemma, keskustelua sukupuolten tasa-arvosta ei tule lopettaa. Liian monessa muussa maassa naisten euro on vielä paljon pienempi kuin 80 senttiä.

-karolina miller Kuva: Emma Sarpaniemi

Groteski nro . 01

Feministit sanoivat: Muutetaan sukupuolirooleja! Mitä miehet kuulivat? ”Annetaan naisille lisää valtaa!” Feministejä on leimannut kautta aikojen heidän poliittisen agendansa epämääräisyys sekä lukemattomat aallot ja niiden mukana yhteiskunnallisen keskustelun rannikoille räpiköineet ajattelijat. Valtataistelu jatkuu yhä. Se jatkuu myös Groteskin palstoilla, kun miesasiamies ja sosiologi pääsevät ääneen.

He eivät tunnu olevan samaa mieltä juuri mistään.

TARVITAANKO FEMINISMIä?

MIKSI FEMINISMIä TARVITAAN?

-HENRY LAASANEN Sukupuolijärjestelmän tutkija

-ANNA KONTULA Sosiologi

Suomi on valtiofeministinen maa. Kaikki tasa-arvoelinten työntekijät ovat feministejä. Tasa-arvoasiainneuvottelukunnassa on edustus kahdella suurimmalla naisjärjestöllä, mutta ei miesjärjestöillä. Suomessa on viisi naistutkimuksen laitosta, mutta ei resursseja miesten tasaarvon tutkimukselle. Puolueilla on erilliset naisjärjestöt, jotka edistävät feminististä agendaa puoluerajoista välittämättä. Mediassa on voimakas feministinen bias ja poliittisen korrektiuden kulttuuri, joka estää miesten ongelmista puhumisen. Viikoittain saamme lukea feministikolumnistien kirjoituksia lasikatosta, naisten vajaasta eurosta tai suomalaisen miehen väkivaltaisuudesta. Loka-Laitinen on ainut miesasiakolumnisti, jolla on pääsy valtakunnalliseen mediaan. Miesten asema Suomessa on selvästi naisten asemaa huonompi, kun tarkastellaan sukupuolitettuja tilastoja. Siitä huolimatta media pitää tasa-arvoa naisten aseman parantamisen synonyyminä. Tarvitsemme vähemmän feminismiä ja enemmän miesasiaa. Kykeneekö median uusi sukupolvi kyseenalaistamaan tasaarvon feministisen ”totuuden”?

Rakenteellisten, lainsäädännöllisten ja kulttuuristen syiden vuoksi naiset ovat edelleen monessa suhteessa altavastaajia. Maailman ihmisistä 1,3 miljardia elää äärimmäisessä köyhyydessä ja heistä 70 % on naisia. Vastaavasti yli 80% maailman parlamentaarikoista on miehiä. Naiset tekevät 66% maailman työstä, mutta omistavat vain noin 10 % omaisuudesta. Konflikteissa naisista ja lapsista on tullut väkivallan pääasiallinen kohde ja seksuaalisesta väkivallasta tietoinen sodankäynnin taktiikka. Silti raiskauksiin syyllistyneiden syyttämättä jättäminen on rauhanrakennusprosesseissa tavallista. Lisäksi esimerkiksi Suomessa on sukupuolittuneita rakenteita, joista osa sortaa miehiä ja osa naisia. Perheelämän tasapainottaminen miesten ja naisten välillä olisi tärkeää, jotta äideillä olisi paremmat mahdollisuudet työelämässä ja isät pystyisivät osallistumaan enemmän lastenhoitoon. Tasa-arvoisen ja vapaan yhteiskunnan rakentamiseksi naisliikkeen ja miesasian olisi puhallettava yhteen hiileen.

-SIRPALEET

* Hippejä, napalmin tuhoamat kasvot ja hallusinaatio. Siinä tiivistys siitä, mitä tapahtui, kun Media ja TKK:n informaatioverkostojen kilta Athene kohtasivat perinteisillä ystävänpäiväsitseillä. Illan teemana oli 60-luvun peace&love, joka sai Alina-salin pursuamaan toinen toistaan värikkäämpiä hahmoja. Rakkautta jaettiin aamuun asti.

media viihteellä

-Riku Mattila Kuva: Emmi Lehikoinen

Groteski bongasi hipit ja kysyi 1 ) Miten hemmottelet ystäviäsi?

2 ) Mikä on lempihuumeesi ja miten nautit sitä?

3 ) Mikä pitää sinut Median bileissä mukana?

Matin sormet lennättävät varpaasi taivaaseen

Noora kiittää medialaisia huonoista vitseistä

Veera nauraa itselleen ja myös meille muille

1 ) Antamalla varvashieronnan.

1 ) Tarjoon bönthöä ja hauskoja läppiä.

2 ) Kahvi överisti aamulla, ennen luentoa.

2) B önthö, mieluiten Loka-Saken ja MC Robon tahtiin.

1 ) Pitkän kaavan kautta. Yhteistä aikaa, vanhojen muistelua, hyvää ruokaa ja rakkautta.

3) V iimeisiä vaiheita, kun voi tuntea itsensä yhdeksi medialaisista. Toivottavasti kyseinen tuntemus pysyy kuitenkin yllä vielä pitkään.

-matti koivisto 25-vuotias neljännen vuoden opiskelija

3) T ääl on hyvää jengii. Mediabileissä pääsee ilmaisemaan huonoja vitsejä kaikille, eli pääsee ilmaisemaan itseään.

-noora happonen 22-vuotias kolmannen vuoden opiskelija

2 ) Nauraminen. Molemmin puolin – itselleen ja kaikelle muulle. 3 ) Erinomainen meininki ja hallitusvelvollisuudet.

-veera vuotilainen 20-vuotias fuksi

-HALLITUS ESITTÄYTYY

SAARA VÄÄNÄNEN PUHEENJOHTAJA

Puheenjohtaja piirsi pallon, joka tulkitaan pallokalaksi. Se on maailman myrkyllisin kala, mutta siitä huolimatta harvinaista herkkua.

groteski

ELÄINTEN VALLANKUMOUS

Media ry:n hallitus päättää siitä, mikä sen edustamille opiskelijoille on parasta. Poliittisen avoimuuden ja läpinäkyyvyden nimissä on tullut aika paljastaa, miten päätökset todellisuudessa syntyvät, ja minkälaisia ihmisiä vallankahvassa tänä vuonna roikkuu. Kun Groteski ratsasi hallituksen kokouksen Uudella Ylioppilastalolla helmikuisena aamupäivänä, tulevaisuudennäkymiä hahmoteltiin vastikään leivotun pullan tuoksussa. Pyöreän pöydän ympärille kokoontuneen vaikuttajakaartin tapaamista väritti konsensushakuinen, hihittelynsekainen puheensorina. Lämpimän ilmapiirin taustalta löytyi myös jaloja tavoitteita: medialaisille lupailtiin hyvän olon ja virkistäytymismahdollisuuksien lisäksi myös maailmanrauhaa. Lopuksi hallituslaiset käänsivät katseen sisäänpäin ja ryhtyivät tutkimaan itseään. Jokainen heistä piirsi itsestään kuvan, toteemieläimen. Oheiset luonneanalyysit perustuvat niihin.

08 06

-Kalle Jokinen

MIIA TIRRI

VARAPUHEENJOHTAJA

Sikailu viittaa usein häikäilemättömään käytökseen. Possu taas on hellyyttävä, sosiaalinen laumaeläin, joka kykenee myös urotekoihin.

PETJA NYKÄNEN

TALOUS- JA URHEILUVASTAAVA

Älykkäästi puolustautuva siili on piikikäs yöeläjä. Se on Uudenmaan nimikkoeläin, vaikka tämän herran puheista sitä ei ehkä arvaakaan.

MIMMI PIIKKILÄ

OPINTO- jA YMPÄRISTÖVAST.

Solidaarinen ja seesteinen lammas viihtyy lajitovereidensa ympäröimänä. Eläintä suojaa villainen ulkokuori, joka suojaa kolhuilta.

Anna korvenoja alumnivastaava

Kissa on sisäsiisti ja kesy nisäkäs. Siitä joskus käytetty termi ”kotikissa” on harhaanjohtava, sillä katti on luonnostaan saalistaja.

VEERA VOUTILAINEN

Yrityssuhde ja suhdeVAST.

Kirahvi juoksee säikähtäessään herkästi karkuun. Pitkävartinen eläin on silti sosiaalisesti lahjakas ja elää vaihtuvissa pienryhmissä.

KAROLINA MILLER

SIHTEERI JA TIEDOTTAJA

Tunnetuimmat karhulajit: ruskeakarhu, karhukopla ja Karhuherra Paddington. Näiden yhdistelmä on hunajalle perso, mutta kohtelias eläin.

* M edian hallituksen jäsen on tyypillisimmillään ensimmäisen vuoden opiskelija, 21-vuotias, kotoisin pääkaupunkiseudulta ja sukupuoleltaan nainen.

* M edian ry:n budjetti vuonna 2011 on 2550,00 euroa. Suurimmat yksittäiset menoerät ovat julkaisutoiminta (vuodesta toiseen tappiollinen Groteski) ja vuosijuhlat (vuodesta toiseen ankeat bileet).

* V uonna 2011 Median hallituksen kokouksen keskimääräinen kesto oli 1 h 27,5 min.

02 05

03 04 11 07 12

RIKU MATTILA

JUHLA- JA TUTORVASTAAVA

Pää alaspäin nukkuva yöeläjä ei yllättäen käytä juurikaan ravinnokseen ihmisen verta. Tämä lienee hyvä uutinen ensi syksyn fukseille.

LAURI HAAVISTO

JUHLA- JA VERKKOVASTAAVA

Silmälappuja käyttävä koira on merikoira. Toivottavasti Median internetedustaja ei samaistu Adeninlahdella seilaaviin lajitovereihinsa.

TUULI EKMAN

KULTTUURI- jA MATKAVASTAAVA

On tärkeää erottaa toisistaan kani ja pupu. Kanit ovat tuholaisia, joita ammutaan. Puput ovat sympaattisia hyvän tahdon lähettiläitä.

HENNA KOKKO

kv- ja matkavastaava

Siro kolibri on ulkoasultaan värikäs. Sen lentotyyli on näyttävä, mutta kuluttava: siipien räpyttäminen voi nostaa sykkeen liian ylös.

LINNEA LASSILA VARAJÄSEN

Maailma sykkii kaaoksesta toiseen, mutta etana välttää stressin kiireettömällä tyylillään. Kuoreensa se vetäytyy vain hädän hetkellä.

SANNA-KAISA NIIKKO VARAJÄSEN

Vaikka koira räksyttää paljon, se puree harvemmin. Lahjakas eläin osaa vahtia, opastaa ja pelastaa. Se on myös oiva temppuilija.

Groteski nro . 01

Naapurin tytöt kulttuurimuurin takana Ei yhdeksän maan takana, vaan neljä tuntia itään sijaitsee kansakunta, jossa mies ei tiskaa ja kaikki homot ovat naisia.

ätini, suuren firman nelikymppinen markkinointipäällikkö, pyörittelee minulle salaa silmiään. Hänen puolisonsa huutaa serkuilleni sohvalta ja yrittää välissä kasvattaa myös minua. Kaikki on huonosti, akat tekevät hitaasti ruokaa ja televisiosta ei tule mitään. Ei, kyseessä ei ole kännisten ukkojen dominoima sukukokous, vaan tavallinen arki-ilta rakkaiden venäläisten serkkujeni vierailulla höystettynä.

illemmalla raivoan tädilleni hänen puolisonsa kamalasta luonteesta. Kysyn, miksei hän jo voisi ottaa kyseisestä sovinistista eroa ja päästää itsensä ja tyttärensä piinasta. Vastaus on tuoliltapudotuttavan kauhistuttava: ”Mutta kuka sitten vaihtaisi lamput?” Haukon henkeäni. Kuinka vastaisin? En ole

koskaan väitellyt yhteiskunnallisista aiheista venäjäksi. En pysty nytkään. Tyydyn tuijottamaan eteeni ja miettimään kaikkia lyhyen elämäni aikana vaihtamiani lamppuja. Puolen vuoden päästä hän soittaa. Yritän julistaa eteenpäin tasa-arvon jaloa aatetta. Täti huokaa: ”Voi kun teillä on siellä niitä feministejä. Raukat.” On hämmentävää elää suomalaisen feminismin ja venäläisen sovinismin ristitulessa. Äitini olettaa miehen maksavan ensitreffeillä, minä en todellakaan. Toisessa kotimaassani tarjoilijat kokevat suuren järkytyksen pyytäessäni erillistä laskua (suomalaisten) miesseuralaisteni kanssa.

hämmästyttävän moni korkeasti koulutettu, keski-ikää hipova naisyksilö on ollut sitä mieltä, että pariskunnan muuttaessa yhteen maksaa mies kaiken asumisen. Kuinka järkyttävää heistä onkaan kuulla, että totta mooses aion jakaa vuokrani aikanaan puoliksi. Ja antaa miehen tiskata, jos olen itse laittanut ruoan. Tovereiden ilmeet ovat korvaamattomia.

Groteski nro . 01

ruotsinkielisen Yleisradion Moskovankirjeenvaihtaja Anna-Lena Laurénille kuuluu kunnia silmieni avaamisesta. Ennen hänen kirjojensa lukemista en ollut käsittänyt, kuinka sukupuolittunut itänaapurimme todella on. Miehelle voi olla häpeällistä siivota. Siksi uroot auttavat rouviaan kotiaskareissa vain suljettujen verhojen takana, etteivät kuuden kaistan prospektin toisella puolella elävät vain huomaisi. Letut ne vasta ovatkin epämiehekkäitä – paitsi niiden syöminen. naiset hankkivat silikonirintoja ja korkokenkiä näyttääkseen kauniimmilta, koska tennarimuoti on herralle kauhistus. Avainsana on naisellisuus, jonka lähtökohta on pyhä kolminaisuus: uskottavuus, taloudellinen riippuvuus ja kasvatus. Nuorta devushkaa ei oteta vakavasti. On näytettävä vähintään aikuiselta saadakseen jonkinlaista kunnioitusta vanhemmilta miehiltä. On käyttäydyttävä maireasti, avuttomasti, siivosti. Aina on oltava oikeanlainen.

tästä päästään taloudelliseen riippuvuuteen: vanhempien luota poismuuttaneella naisella on oltava mies pysyäkseen hengissä. Vuokrat Venäjän suurkaupungeissa jättäisivät Helsingin hinnoista marisevat sanattomiksi. Ongelma nomer odin [numero yksi] on vapaiden, raittiiden ja työssäkäyvien miesten alitarjonta verrattuna kauniisiin, korkeasti koulutettuihin naisiin. Siksi miestenpyynnin eteen on tehtävä kaikkensa silikonitisseistä varpaankynsien mielikuvitukselliseen maalaamiseen. Osa naisista jää miehen löydettyään kotirouviksi. Avioero ei tule kyseeseen kuin parhaiten tienaavien keskuudessa ja silloinkin vain todella painavista syistä. Pettäminen ei ole eron syy eikä mikään, valistavat omat vanhemmanpuoleiset tuttavani. Avioero on aina naisen syytä. Hänen on kestettävä pikku kolhut hymyssä suin ja pidettävä liitto vahvana hellimällä miestä, meikkaamalla nätimmin… Lista jatkuu loputtomiin. Laurénin mukaan rakastajattarien pitäminen on miesten keskuudessa arkipäivää,

eikä vaimolla ole taloudellisesti riippuvaisen asemansa vuoksi vikisemistä. Asetelman voi kääntää myös toisin päin. Suomalainen mies lähtee vaimonhakureissulle kaukaiseen maahan X, hurmaa siellä naikkosen ja tuo tämän käsivarsillaan Käpykylän torppansa kynnyksen yli. Tämän jälkeen helvetti pääsee irti, koska Suomessahan naiset eivät saa ajaa autoa tai puhua toisille miehille, saati poistua talosta ilman lupaa. On ihan ok, jos mies hakkaa vaimoaan ja lapsiaan, se on täällä tapana. Kuulostaa filippiiniläisen postimyyntimorsion kohtalolta, mutta on totisinta totta maisterinsa suorittaneen venäläisnaisen kohdalla. Kyseisellä yksilöllä sattui huono tuuri narsistipuolison kanssa. Esimerkki kertoo kuitenkin laajemmin venäläisen mentaliteetin varjopuolista. Miehen sana on laki, koska niin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Mies voi puhua puutaheinää ja vaimon on pakko uskoa, koska omaan ajatteluun ei tällaisissa asioissa ole koskaan kannustettu. Tämä ei taatusti ole yksittäistapaus

“..mutta kuka sitten vaihtaisi lampuT?” valitettavasti Venäjällä tällaiseen maailmankuvaan kasvatetaan. Niin pitkään kun homot antamis/ottamispreferensseistään huolimatta ovat naisia, siis alempiarvoisia, ja uusimmissa lastenpiirretyissä pojat ovat sankareita, tytöt taas ärsyttäviä vikiseviä valittajia (otoskoko: 2), on feminismin (tasaarvon) kasvualusta kuin Siperia – kylmä ja hedelmätön. neuvostoliiton ikeestä vapaana kasvanut sukupolvi on ainoa toivo. He alkavat murtautua ujosti ulos normeista ja nyökyttelevät salaa paasatessani heidän äideilleen tasa-arvon ylevää ideaa ja homouden ilosanomaa. Englannintaitojen verkkainen kasvu on tutustuttanut heidät internetin saloihin. Tästä paholaisen keksinnöstä voi löytää riippumattomia mielipiteitä ja länsimaisia ajatuksia tasa-arvon kauneudesta/kauheudesta. Vaikka vahvemman sukupuolen jalot eleet maksamisineen ja ovienavaamisineen voivat tuntua imartelevilta, rohkenen kuitenkin väittää, että me älä puhu, älä pussaa -kulttuurissa kasvaneet junttimiehinemme olemme onnellisempia. Meillä on kuitenkin valta valita elämäntyylimme ilman, että kulttuurinormit tai sosiaalinen ilmapiiri paheksuvat toisineläjät maan rakoon. Tai hellan ja nyrkin väliin. Tai naimisiin. -Katarina Vesikko Kuvat: Toni Kormano

Groteski nro . 01

Julkkisbongauksen niksit

* I smo Youtubessa: Ismo Idols-karsinnoissa; Ismo Laitela, namusetä; Ismo, Stellansin ikioma pervo, Ismo raiskaa Lauran; Ismo ei kaipaa SÄÄLIÄ; Ismo Laitela - Orjatar

i vehd r e t sa, “Älä ngos i h a v MUA en!” nain

rakastan julkkisten bongailua. Koska olen kasvanut pikkukaupungissa (jonka ainoat tunnetut kasvot olivat Palanderin Kalle ja Väyrysen Paavo), minulle tuottaa suurta nautintoa, kun pääkaupungin katukuvassa vilisevät iloisesti sekaisin niin näyttelijät, laulajat, juontajat, poliitikot kuin BB-julkkiksetkin. Koko valtaisa julkkisten armeija vapaasti pällisteltävissä – ja vieläpä ilmaiseksi! ensimmäinen sääntö julkkisbongauksessa on, että bongarin täytyy aina pitää aistit valppaina. Hänen tulee näyttää rennolta ja coolilta mutta pystyttävä myös kohdentamaan katseensa joka suuntaan. Lisäksi on pidettävä korvat höröllä tv:stä tuttujen äänten varalta. Toinen tärkeä sääntö on, ettei julkkiksen huomattuaan koskaan saa hönkiä kaverin korvaan tyypin nimeä tai tökkiä vihjailevasti kyynärpäällä. Äärimmäisen noloa on, jos sattuu erehdyksissään tervehtimään Laitelan Ismoa. mitä julkkisbongaus sitten antaa tunnistamisen riemun lisäksi? Itse saan julkkisbongailusta hieman kyseenalaista mielihyvää. Esimerkiksi taannoin törmätessäni Von Hertzen Brothersin jumalaiseen solistiin, joka oli wc-paperiostoksilla lähikaupassani, huokaisin helpotuksesta. Julkkis-Mikkokin on vain tavallinen, kakalla käyvä ihminen. kaiken kaikkiaan julkkisbongailu tekee elämästäni hieman jännittävämpää ja täydempää. Ai miten niin minulla ei ole elämää laisinkaan? Minullahan sitä vasta onkin, kun lounastan Aku Louhimiehen kanssa, ja lenkkiseuranani on Vappu Pimiä! -Linnea Lassila Kuva: Televisiosta

ua lin s uu l , “iiik ksi.” sepo

REPPU ILMAN SELKÄÄ Minut on hylätty.

Ennen olimme aina kaksin. Minä kannoin Aapisen ja ensimmäiset teinikaljat. Muualla vietettyjen öiden jälkeen kuljetin mukanani rikkotuneiden pullojen ja sydämien sirpaleet. Pidin sisälläni suurimmat unelmat ja salaisimmat pelot. Olin siellä, missä minua tarvittiin. Minun oli hyvä olla, mitkään vastoinkäymiset eivät voineet minua satuttaa. Uskoni riitti silloinkin, kun odotin Kantajaani siinä puistossa, jossa varhaiskevään perjantait oli tapana viettää. Pudotessani kesämökin laiturilta

sameaan suolaveteen tiesin hänen tulevan hakemaan minua. Vuosien saatossa kaljalastit kasvoivat kasvamistaan. Penkkaripäivänä pohjani oli jo revetä. Kestin kuitenkin kuin kunnon reppu, eihän tässä mitään olkalaukkuja olla. Hihnat löystyivät Kantajani kasvun myötä ja tunsin olevani yhä etäämmällä hänestä. Jaksoin silti uskoa yhteiseen huomiseen. Eräänä päivänä tarinaan ilmestyi Kantajatar, jonka laukut vaihtuivat vuodenaikojen mukaan. Hän ei ollut kykeneväinen huolehtimaan omista kantamuksistaan, vaan

sysäsi markkinahirviönsä Kantajalleni. Vähitellen ruutukuosi kipusi Kantajani vasemmasta kädestä olalle litistäen sisuskaluni tämän lapaluita vasten. Tiesin päivieni hupenevan. Suomenlinnan apilaniitty on kaunis paikka. Paitsi tusinarepulle. Kantajani kaivaessa kuuden karaatin timanttisormuksen merkkiheitukan sivutaskusta ymmärsin itse lähteä. Mielenosoituksellisesti vetoketjujani vingutellen otin hihnat alleni. Siitä lähtien suuntani on ollut kirkas. Pois, tie selkänäni.

TEKSTI: Kalle Jokinen, Tapio Ikkala, Verneri Ruohoranta // KUVAT: KALLE JOKINEN

HUORA.

OLEN ERILAINEN. * Makustele on Elintarvikekehityksenklusteriohjelman vuosijulkaisu.

REPUILTA PĂ&#x201E;Ă&#x201E;SY KIELLETTY.

KANTAJA?

* M akustele on Elintarvikekehityksenklusteriohjelman vuosijulkaisu.

SYNKKIÄ AIKOIJA.

JUHLAT.

KANNA MINUA.

MIKSI KIRJOITAN?

anu nousiainen, hs:n kuukausiliitteen toimittaja

RANDOMILLA elokuvat

THE MATRIX Samuli, 25

”The Matrix. Se on mielestäni paras leffa, mitä on tehty. Siinä on hyvä kässäri ja kauniit erikoistehosteet. Niin ja on siinä sanomaakin. Jatkoosat on tosin aivan perseestä. Se olisi pitänyt jättää siihen yhteen leffaan.”

MIESTEN VUORO Kristiina, 34

“Kirjoittaminen on tapa olla maailmassa”

n vaikea sanoa, mitkä kaikki asiat ovat johtaneet siihen, että kirjoitan työkseni. Ainakin olen lukenut aina paljon, ja kirjallisuus on minulle tärkeää. Olen haaveillut joskus jopa kirjan kirjoittamisesta. Myöhemmin olen kuitenkin tajunnut, että minulla on huono mielikuvitus. Pysyn mieluummin tosiasioissa kuin keksin uusia todellisuuksia. Lukioaikana ymmärsin, että kirjoittaminen on minulle ominaisin itseilmaisun muoto. Kirjoitin runoja ja ravijuttuja paikallislehteen. En ollut mikään hevostyttö, ja ravijutut alkoivat aika nopeasti tympiä. Lukion jälkeen pääsin opiskelemaan viestintää Helsingin yliopistoon.

työurani on kulkenut paikallislehdestä Helsingin Sanomien kaupunkitoimitukseen ja Aasian-kirjeenvaihtajuuden kautta takaisin kotimaahan ja lopulta Kuukausiliitteeseen. Tajusin jo aika kauan sitten, että en ole parhaimmillani uutistoimittajana. Minulle sopii sellainen kirjoittamisen tapa, johon saa tuoda oman persoonansa mukaan. Työ Kuukausiliitteessä on sitä, mitä nyt haluan tehdä.

aasiasta palattuani ymmärsin uudella tavalla, kuinka paljon maailmassa on köyhyyttä. Kärsin hetken motivaatiopulasta, koska tuntui, että Suomessa asiat ovat liian hyvin. Ongelmat ovat kuitenkin suhteellisia. Halu parantaa maailmaa ajaa minua kirjoittamaan. Uskon, että sanojen voimalla on mahdollista vaikuttaa asioiden kulkuun. Itselleni oli kuitenkin yllättävää, kuinka paljon esimerkiksi joulukuun Kuukausiliitteessä julkaistu Koivuniemi-juttu herätti keskustelua. Tällaisia asioita on mahdotonta ennustaa etukäteen. Olen iloinen, että muut tarttuivat aiheeseen, sillä en halua leimautua turhan tiukasti mihinkään. Lähtökohtaisesti en ole kenenkään puolella. Kirjoitan, koska minulle se on tapa olla maailmassa. Olen aika huono puhumaan. Lauseeni saavat muotonsa tekstissä. Parasta on, kun onnistuu kirjoittamaan yhdenkin asian juuri sillä tavalla kuin sen halusikin sanoa. -Sonja Saarikoski Kuva: Markku Niskanen

”Miesten vuoro, se suomalainen dokkari. En tajua, miten ne on saatu puhumaan ne miehet niin avoimesti siinä. Ja kun se loppukohtaus tuli, missä ne lauloi sitä biisiä, niin multa tuli itku.”

PULP FICTION Tero, 25

”Pulp Fiction. Tarantinon leffoissa on parasta dialogia koskaan. Se, missä Samuel L. Jackson ja John Travolta keskustelee siitä Bic Macistä, oli klassikko heti syntyessään.”

roteski soitti tuntemattomille. G Tuntemattomat kertoivat, mikä leffa heihin viimeksi kolahti.

Groteski nro . 01

MIES JOLLA ON MUNAA Nelikymppinen Pentti pukeutui joka päivä naiseksi viiden vuoden ajan. Tässä haastattelussa hän uhkaa tappaa toimittajan, mutta vain yhtä asiaa hän katuu.

en televisio-ohjelman jälkeen mikään ei ollut niin kuin ennen. Siinä ne miehet patsastelivat lihakset öljystä kiiltäen, kuten komeuskilpailuissa on tapana. Tällä kertaa miehet oli kuitenkin puettu hameisiin. Jokainen Mister Finland -kisan osallistujista esitteli katsojille komeuttaan pitkässä hamekankaassa. Kolmekymppinen Pentti katseli ja ihmetteli: hame, miehellä. Pitkä ruma hame. ”Ajattelin, että vihdoin miesten pukeutuminen vapautuu, ettei aina tarvitse pukeutua samoihin saatanan housunretkuihin”, Pentti sanoo.

oli vuosi 1997. Hameet jäivät kytemään Pentin mieleen, kului pari päivää ja ”oli kuin salama olisi iskenyt päähän”, hän kertoo. ”Sytytin siinä saunan pesää, kun huomasin sanomalehdessä pilapiirroksen. Siinä oli suomalainen mies, jolla oli päällä hame – se ei ollut mikään transu, ei, se halusi vain pitää hametta.” Sitten se oli menoa. Pentti lähti saman tien pienen itäsuomalaisen kotikylänsä vaatekauppaan ja valehteli ostavansa vaatteita naisystävälleen. ”Eihän mulla edes ollut naisystävää.” Alkoi viisi vuotta kestänyt elämänvaihe, johon keskittyminen vei Pentin työttömäksi ja joka paljasti Pentille ”ihmisen käsittämättömän typeryyden”. Siitä alkoi Pentin elämä transvestiittina tai kuten Pentti sitä kutsuu: ”siitä alkoi ransuilu”.

tänä päivänä ransuilu on enää muisto. Pentti elää uutta elämää, jossa ransuilu on lähes kielletty puheenaihe, mutta siitä myöhemmin. Annetaan ensin Pentin kertoa, millaista oli elää transvestiittina, miehenä naisen vaatteissa, pienessä kylässä jossain itärajan liepeillä. Helppoahan se ei ollut. Kun raavas mies kävelee huulipuna hehkuen ja korvakorut kimmeltäen mykistävässä minihameessa pitkin impivaaralaista maisemaa, jollakulla voi olla siihen jotain sanottavaa.

Groteski nro . 01

”Kaikki miehet on homoja paitsi minä”

”Kaikenlaisia vittuilijoita siellä oli”, Pentti kertoo. No millaisia? ”Kerran lestadiolaiset soittivat poliisit, kun pyöräilin kadulla. Poliisi tuli siihen sitten ja kysyi, onko kaikki hyvin. Sanoin, että on. Hetken se mullisteli ja lähti pois. Kaikenlaista oli, mutta turpaani en koskaan saanut.”

monet Pentin ystävistä suhtautuivat miehen muodonmuutokseen tyynesti. Liian moni osoitti ”käsittämätöntä typeryyttä”, kuten Pentti tapaa sanoa. ”Kun rupeaa ransuksi, näkee ihmisen luonteen. Että kuka on kunnon ihminen ja kuka mulkku. Paljon oli sellaisia, jotka oli heti luonnollisesti eivätkä välittäneet mitään. Usein pahimpia olivat ne, jotka hoki koko ajan, että kyllä he ymmärtävät kyllä he ymmärtävät. Niitä pidin reiluina kavereina, jotka ei muuttuneet miksikään, eivätkä kyselleet.” Pentillä on aiheesta teoria. Sen mukaan ihminen on jo ennen kysymystään päättänyt, mitä haluaa kuulla vastaukseksi. Tämä ihminen on tyytyväinen vasta sitten, kun hän saa vastauksen, joka hänelle sopii. Siksi Pentti oli kehittänyt vakiovastauksen pahimmille kyselijöille.

”Vastasin, että mulkku ei seiso. Että siksi olen ransu. Se uskottiin ja siihen oltiin tyytyväisiä. Vaikka se on vale, kun mulkku seisoo vieläkin.” Kysytään nyt kuitenkin: Pentti, miksi pidät naisten vaatteisiin pukeutumisesta? ”Ei siihen voi vastata. Se on sama, kuin yrittäisi vastata siihen, miksi joku on kiinnostunut perkele jalkapallosta. Miksi joku metsästää lintuja pyssyjen kanssa, siihen ei vain kannata vastata.”

Groteski nro . 01

Pentin halu pukeutua naiseksi oli siis voimakas kuin drag queenin meikki, mutta naiseuden niksit olivat hukassa. Pentillä oli suuria vaikeuksia esimerkiksi meikkaamisessa ja hiusten laittamisessa. Kun kaverit ottivat Pentistä valokuvia ensimmäisten ehostautumisten jälkeen, kokemattomuus ripsivärin käytössä ja miehiset piirteet näkyivät armotta Polaroidin pinnalla. Teinityttökin meikkaisi paremmin. Pentin oli mentävä kosmetologille oppiin: 100 markkaa tunti ja kohta Pentti oli mestari. Lopulta ammattimainen naiseksi tälläytyminen vei Pentiltä niin paljon aikaa, että hän joutui lopettamaan työt rakennusmiehenä.

”Tuli hätä, että ei saatana, minähän en kerkiä. Lopetin työt ja menin kortistoon, jotta sain ransuilla tarpeeksi. Ei ehdi tehdä töitä ja olla nainen samaan aikaan. Vanhana tulee vanhaksi, ja minä olin silloin nuorempana todella sievän näköinen.”

sievä Pentistä todella tuli. Siitä kertoo esimerkiksi se, että häntä pokailtiin oikealta, vasemmalta, edestä ja takaa. Heterot, homot, akat ja ukkomiehet – iskureplaa tuli joka puolelta. ”Heteromiehet on jotenkin niin itserakkaita, että ne kuvittelee, että pukeutuisin naiseksi heitä varten. Paskat, kaikki miehet on homoja paitsi minä”, Pentti jyrähtää. Iskuyrityksiin liittyy kuitenkin ainoa asia, mikä Penttiä jäi kaivelemaan transvestiittiajoiltaan. Ainoa asia, mitä hän katuu, liittyy nuoriin naisiin.

”Kerrankin kaupalla oli nuoria kimmoja, jotka höpötti ja kikatti. Saatanan sieviä. Ne höpötti, että mennään mun kotiin meikkaamaan. He pitivät selvänä, että minä olen hintti. Sitten minä perkeleen ääliö sanoin, että en ole homo, että ei kiinnosta miehet. Sitten niiden kiinnostus loppui siihen paikkaan.” Ja nyt kuulemme tarinan opetuksen nelikymppiseltä Pentiltä: ”Se saatana kaduttaa, etten näytellyt hinttiä, kun olisin päässyt panemaan niitä kimmoja!”

Groteski nro . 01

”Ei ehdi tehdä töitä ja olla nainen samaan aikaan.”

naiseksi pukeutuminen kuitenkin tuntui Pentistä hyvältä. Se tuntui niin hyvältä, että Pentti kuvaa tuota viittä vuotta tietyllä tapaa hänen elämänsä parhaaksi ajaksi. Tuo aika kuitenkin loppui odottamatta kuin lapsuus. Se loppui tavalla, joka on tuttu niin monista muistakin tarinoista. Mies tapasi naisen. ”Hän ihastui minuun ensisilmäyksellä. Hän sanoi, että ei voi olla kanssani, jos olen ransu. Se loppui sitten siihen paikkaan, ransuilu. Työpaikankin hain.” Alkoi uusi elämä, jossa hame vaihtui haalariin, korkokengät kumisaappaisiin. Työt rakennuksilla jatkuivat ja nuorten naisten katseet ohittivat karskin työmiehen kuin koulukiusatun. Pentistä tuli näkymätön, kuten normaalista ihmisestä.

Kaikki oli taas kuin ennen, paitsi että kaikki oli erilaista. Nyt Pentti oli onnellisempi. ”Asiat tulevat arvaamatta, ja arvaamatta ne myös lähtevät, mutta olen onnellinen, että olin ransu. Tämä asia oli minulle arvokas, enkä häpeä sitä.” Naisystävän toive kuitenkin estää Penttiä puhumasta transvestiittiajoistaan omalla nimellään. Asian suhteen hän on ehdoton. ”Nimeäni et lehteen pane. Muuten minä tulen ja tapan. Minua et sitten petä. Nimeä ei saa tulla, tai muuten tapan”, Pentti sanoo äänellä, joka on matalampi kuin Paavo Lipposella.

naisen vaatteissa kului kymmenesosa Pentin (nimi muutettu) elämästä. Ryömiiköhän Pentin mieleen koskaan tuota viettelevää ajatusta, että entäs jos vielä kerran? Ehkä huomenna kohta, kun aamun rusko tulee taivaan rantaan ja värjää itäisen taivaan punaiseksi kuin Marilyn Monroen huulet, Pentti vetää stay-upit jalkaan, sivelee väriä luomiin ja antaa ajeltujen säärien nauraa hameen alta. Vielä viimeisen kerran. ”Kyllä sielussa tavallaan on sellainen oma tarve. Että tämä loppui vähän kesken. Joskus tulee mieleen, että vetäisi vaatteet ylle, mutta olen jo niin vanha oikeasti. Ei sitä viittisi olla vanha ransu.” Sitä paitsi nyt Pentillä on muutakin tekemistä. Autoa pitäisi rempata, lumityöt tehdä ja talon katto korjata. Kaikkea sellaista pientä, mitä tavataan kutsua miehen töiksi. -Jussi Sippola Kuvat: Martti Penttilä

Muodin sukupuoli Tyttö vai poika - mitä väliä? Monet äidit, isit ja niiden eri kombinaatiot haluavat piilottaa lapsensa sukupuolen täysin. Lastenvaatevalmistajat ovat haistaneet ilmiössä markkinaraon. Ainakin Ruotsissa.

Groteski nro . 01

”Suomessa unisex ei ole ottanut tuulta alleen.”

ukupuolineutraaliin tai -sensitiiviseen kasvatukseen liittyy ajatus siitä, että lapseen kuuluu suhtautua yhdellä ja samalla tavalla riippumatta siitä, kumpaa sukupuolta tämä vielä tietämättään edustaa. Koska pikkulapsia ei juuri erota toisistaan muuten kuin pukeutumisen perusteella, stereotypioilta suojaamisen voi helpoiten aloittaa juuri vaatteista. Lapsensa tulevaa sukupuoli-identiteettiä ei tarvitse sekoittaa pysyvästi, mutta ylikorostamisen aika voisi hyvinkin olla jo ohi. Pohjoismaissa sukupuolineutraalien vaatteiden löytäminen on kohtalaisen helppo suoritus, sillä monet täkäläiset merkit erottautuvat nimenomaan lapsekkailla malleilla ja kirkkailla väreillä, jotka eivät alleviivaa sukupuolta, vaan lapsuutta. Yksi tällaisista merkeistä on ruotsalainen Polarn O. Pyret, joka nettisivuillaan kertoo unisex-filosofiastaan ekologisuuden ja ajattomuuden ohella.

kampin kauppakeskuksessa sijaitsevassa liikkeessä kysellään kuitenkin hyvin harvoin nimenomaan unisex-malliston perään. Ennemmin henkilökunnalta tivataan, kummalle sukupuolelle jokin vaate on tarkoitettu tai pohditaan, voiko pojalle tosiaan ostaa paitaa, jossa on tummansinisen lisäksi liilaa. ”Suomessa tämä unisex-juttu ei ole vielä oikein ottanut tulta alleen”, Kampin liikkeen myyjä ja somistaja Anu Boman toteaa. ”Mutta merkki onkin ruotsalainen”. Länsinaapuri

on taas edellä. Pian vestonomiksi valmistuva vaatesuunnittelija Eeva Pulkkinen sanoo suomalaisten asenteiden olevan tiukassa: erään kotimaisen merkin lastenvaateprojektissa painotettiin, että mitään unisex-tuotteita ei missään nimessä aleta valmistaa, vaan molemmille sukupuolille on omat vaatelinjansa, jotka erotetaan toisistaan vähintään värityksellä tai printeillä. ”Lisäksi tyttöjen t-paidat ovat usein jo 2–5-vuotiaden mallistoissa kapeampia kuin poikien”.

kohderyhmän löytyminen on myynnissä ja markkinoinnissa tärkeää. Jos vaate ei osu mihinkään lokeroon, vaikeutuu jo esillepanokin. Sukupuolineutraalit näkemykset tunnetaan siis suunnittelu- ja myyntipuolella laajalti, mutta ne eivät ole mullistaneet alaa – ainakaan vielä. ”Omassa lastenmallistossani olisi ehdottomasti enemmän unisex-vaatteita, ilman muuta, vaikka se onkin suunnittelijalle haasteellisempaa kuin tavallisten roolien ylläpitäminen”, Pulkkinen kertoo. Suuren suomalaisen tavaratalon lastenvaatteiden sisäänostajana ja suunnittelijana toiminut Anna-Mari Kokkola sanoo tyttöjen ja poikien mallistojen eroavan tosistaan edelleenkin väreissä, vaikka niiden kanssa ollaankin jo jonkin aikaa lipsuttu sukupuolineutraalimpaan suuntaan. ”Riippuu loppujen lopuksi tosi paljon brändistä kuinka sukupuolittuneita vaatteita otetaan myyntiin,

mutta sen voi sanoa, että tyttöjen ja poikien mallistot ovat sekoittumassa koko ajan enemmän ja enemmän”. Unisexin suuntaan ollaan siis menossa.

loppujen lopuksi toive lapsista tyystin ilman ilmeistä sukupuolta ja stereotypioita on melko pienen piirin juttu. Äärimmäinen ilmiö on kuitenkin merkki laajemmin muuttuvista asenteista, ja näyttää siltä, että kyse on ennemmin sukupolvi- kuin sukupuolierojen korostumisesta. Tuoreimmat äidit ja isit edustavat tasa-arvoisinta sukupolvea tähän mennessä, ja itsensä ilmaiseminen pukeutumisen avulla on yhtä yleistä ja yhtä sallittua molemmille sukupuolille ja kaikille seksuaalisille suuntautumisille. Lapsi on lapselle kuitenkin tyttö tai poika, ja kun pieni ihminen vasta opettelee hahmottamaan maailmaa, ovat stereotypiat tiukassa. Etenkin poikien väri- ja printtimaailma vaikuttaa olevan tyttöjä paljon rajatumpi. ”Olen kuullut kuinka pikkulapset huomauttelevat toisilleen vääränvärisistä vaatteista”, Polarn O. Pyretin Anu kertoo. Pojalla ei yksinkertaisesti voi olla punaisia housuja ilman että koko tarharyhmä hämmentyy. Tytölle voi sentään tehdä autokuvioisesta kankaasta hameen, eikä mikään jää epäselväksi.

-Joanna Lahti Kuva: Elina Autio, Joanna Lahti

G:N Tähteet

RANDOMILLA

groteski

kirjat

Naomi Klein, No Logo Minna, 23

”Opettavainen läpileikkaus brändibisnekseen. Antiteesinä kirjalle kannattaa lukea myös The Economistin Pro Logo – kirjoitus. ”

Kari Hotakainen, Klassikko Marko, 39

-HUUSSI MALLIA KALLIO

Porttikongiin virtsaaminen ei ole koskaan ollut näin helppoa, hygieenista ja hauskaa! Poissa ovat paheksuvat katseet, häpeä ja kiire, kun tähän antaa mennä ja lorottaa. Groteskille juorutaan, että kyseinen posliini-ihme on ollut myös turistien suosiossa. Tämä kaupunkisuunnittelun virtsanpylväs löytyy, totta kai, Helsingin Kalliosta.

-MEDIA SAA UUDET SIVUT

Groteskia julkaisevan Media ry:n nettisivut uudistuvat ihan just. Median hallituksen webjumala Lauri Haavisto on työstänyt uusia sivuja väsymättä. Tulossa on jytky! Tarkkailkaa osoitetta: www.mediary.fi.

”Tää on sellanen kirja, jonka uskoisin kiinnostavan ihan tavallisia suomalaisjurrikoita. Kirja on kyllä aika miehinen: siinä on viinaa, autoja ja vähän naisiakin.”

Groteski kiittää! Hunter S. Thompson, Suuri hainmetsästys Rane, 49 -UUDEN SUOMEN KRIISIVIESTINTÄÄ

Kun ydinvoimakatastrofi kävi Japanissa kiihkeimmillään, Uusi Suomi -verkkolehti tyydytti kansalaisten tiedon tarpeen erityisen ansiokkaasti. US ei kysynyt kommenttia professorilta tai ydinvoimaasiantuntijalta, vaan se päästi ääneen perussuomalaisten Veli-Pekka Kortelaisen. Poliitikko epäili, että Fukushimassa olisi sattunut ydinräjähdys. Kyllä persu tietää!

”Vitun hyvää kohellusta lähes viidensadan sivun verran. Mestariteos, vaikka mun painos onkin tamperelaisten koostama.” -MiKÄKÖHÄN TÄSSÄ OLISI POINTTINA?

Päätoimitus vetäytyy miettimään tämän palstan tarkoitusta seuraavaa numeroa varten. Otamme vastaan ehdotuksia päin naamaa ja osoitteessa: groteski.lehti@gmail.com.

roteski soitti tuntemattomille. G Tuntemattomat kertoivat, minkä kirjan he viimeksi lukivat.

Groteski nro . 01

Kauniiden ihmisten on todistettava, ettei päässä kolise vain valkea hammasrivistö ja että kroppaa kannattelevat timmit jalat pysyvät tukevasti maankamaralla. Groteski selvitti, millaista on olla nuori ja hyvännäköinen ja edustaa ulkonäöllään koko Suomen kansaa. Mitä on sellainen kauneus, jota vuosittain pysähtyy ihailemaan yli miljoona silmäparia? Finn Artist Oy:n isännöimien Miss Suomi- kisojen voittajan kruunausta seurasi viime vuonna 1,4 miljoonaa katsojaa. Jo vajaan 70 vuoden ajan järjestetyt kauneusmittelöt ovat kuuluneet jo pitkään niin median kuin kansankin suosikkipuheenaiheisiin. Misseys on ollut 19-vuotiaan Sara Siepin lapsuuden unelma. Tänä vuonna unelma oli lähempänä kuin koskaan - Sara valittiin vuoden 2011 ensimmäiseksi perintöprinsessaksi. Sara on vakuuttunut siitä, että missikisojen suosio tulee jatkumaan myös

tulevaisuudessa. ”Missikisat ovat perinne, eivätkä ne ole mielestäni menettäneet suosiotaan. Suomalaiset ovat tottuneet saamaan joka vuosi missinsä – kauniin suomalaisen naisen.” Millainen nainen on valmis kantamaan kruunun taakan? ”Ulkoinen kauneus, muun muassa pituus ja sopusuhtainen vartalo ovat eduksi, mutta ne eivät takaa voittoa. On oltava myös sisäisesti kaunis ja järkeä päässä. Miss Suomi on kauneusihanne ja suomalaisen naisen esikuva. Edustustehtävään täytyy olla valmis, ja se on vietävä kunnialla loppuun.”

kuka muistaa , kuka oli viime vuoden Mr. Finland? Niin, en minäkään. Mutta miksi kukaan ei tunnu tietävän Mr. Finland –kilpailusta muuta kuin sen, että joku kilpailijoista on liittynyt Hunksien riveihin tai heiluttanut peittoa BB-talossa? Eikö miessukupuoli yksinkertaisesti ole riittävän mediaseksikäs, jotta se vetäisi vertoja missifinalistien ympärillä pyörivälle mediasirkukselle? Mr. Finland 2004, 27-vuotias Hannu Reinikainen, puhuu vuoden 2004 kilpailusta vaivattomasti, mutta kun häneltä kysyy millaisen urhon kannattaa kokeilla onneaan kisoissa, tulee vastaus hieman viipyillen. ”Kaikki kyllä tietävät, millaista ulkonäköä on oltava voittaakseen, mutta ei kyse ole vain siitä. Ne, jotka kilpailuun osallistuvat, ovat avoimia ja rempseitä, todella hyviä tyyppejä. Olen saanut kilpailusta elinikäisiä ystäviä. ” Hannun mielestä vuodesta 1990 asti järjestetty Mr. Finland –kilpailu voisi

Groteski nro . 01

olla paljon näyttävämpi tapahtuma. ”Nykyisellään koko kilpailun organisointi on yhden miehen harteilla. Kilpailu on yhä lapsen kengissä, koska miehet eivät yksinkertaisesti osallistu karsintoihin niin helposti kuin naiset kauneuskilpailuihin. Sain kuulla kavereilta naljailua pidemmänkin aikaa, mutta ei sitä kannata ottaa itseensä.” Hannu kuitenkin näkee, että Miss Suomi –kilpailukaan ei ole enää yhtä hohdokas kuin aiempina vuosina. ”Ihmisten arvostus [missi-instituutiota kohtaan] on vähentynyt. Kilpailu antaa itse osallistujille enemmän kuin katsojille. Titteliä tavoitteleville kilpailu on kuitenkin hieno kokemus ja haaste, josta voi poikia tulevaisuudessa työmahdollisuuksia, kuten mallin töitä tai juontokeikkoja.”

missit ja Mr. Finlandit ovat lähes aina kuin samalla muotilla painettuja: neidot ovat pitkäsäärisiä ja -hiuksisia, kun taas urhot vähärasvaisia ja

pullealihaksisia. Onko tarpeen, että missikisojen kaltaisten mediatapahtumien kautta ylläpidetään stereotyyppisiä kauneusihanteita, kun nuorilla on ulkonäköpaineita jo aivan riittämiin? Sara ja Hannu eivät näe ristiriitaisuuksia näiden kahden asian välillä. Saran mielestä missin tulee edustaa sopusuhtaista ja iloista nuorta naista, jolla on terveet elämäntavat ja hyvät arvot. ”Toki missi on eräänlainen kauneusihanne, mutta mielestäni hän on naisille esikuva koko pakettina, ei vain ulkonäkönsä puolesta. Ulkonäköpaineet kuuluvat luonnollisesti jokaisen naisen elämään, ja media ilman muuta lisää paineita näyttää hyvältä.” Hannu on Saran kanssa samoilla linjoilla. ”Naisilla on mielestäni yhä enemmän ulkonäköpaineita kuin miehillä, vaikkakin nykyään on myös paljon muotitietoisia miehiä. Mies luottaa enemmän ammattitaitoonsa, kun

taas naiselle ulkonäköpaineet ovat luonteenomaisempia.” Onko kaunis kuorrutus sitten vain iloa silmälle, vai voiko siitä hyötyä? ”Itse en koe olevani komeampi kuin muut”, Hannu toteaa. ”On totta, että ulkonäkö voi mahdollistaa joitain asioita, mutta uskon ja toivon, että saavuttamani asiat olen ansainnut muilla avuilla”, nykyään Kouvolan Tivolin ravintolapäällikkönä työskentelevä Hannu jatkaa. Mitä voimme siis oppia näiltä sukupuolten edustajien kauneimmalta kermalta? Ainakin sen, että kannattaa heittäytyä kohti suurta ja tuntematonta Mediaa, koska sittenpähän voi keinutuolissa ihastella, kuinka hyvältä näytti parikymppisenä pelkissä alusvaatteissa. -Linnea Lassila Kuvat: Niko Raappana, Linnea Lassila

-KOLUMNI

-matti koivisto Median mies

groteski

MIES & MEDIA Likkabakteereille ei ole immuuni edes Median Mies. Matti Koivisto paljastaa kolumnissaan, kuinka hän sortui toisen sukupuolen paineen alla. yhdeksänkymmentäluvun alussa vietin villiä kaksoiselämää. Toisinaan olin tyttöjen kanssa sujuvasti yhteistyötä tekevä Median Mies, toisinaan vastakkaista sukupuolta asiaankuuluvan verisesti inhoava kuusivuotias arvokonservatiivi. En oppinut koskaan ymmärtämään, mikä teki tytöistä niin uskomattoman vastenmielisen ja leikkiseuraksi kelpaamattoman paarialuokan. Olin kuitenkin tietoinen likkojen pöpöjen muodossa levittämästä stigmasta. Varmemmaksi vakuudeksi heittelin näitä kivillä, mikäli mokomat pyrkivät jutteluetäisyydelle ja muita ronskeja miehiä oli paikalla todistamassa tilannetta. Takaisin leikkikeittiöön siitä, ämmät! Täällä rääkätään muurahaisia. en uhmannut pihapiirin poliittista painetta, ja leikkikavereikseni valikoitui pitkään säädyllisesti saman sukupuolen edustajia. Pikkusiskoja en oikein osannut edes tytöiksi lukea. Nuorimmainen lähinnä nukkui ja paskoi vaippoihinsa, keskimmäinen söi Lego-palikat, jos sen ryömimissuuntaa ei aina välillä muistanut kääntää, ja vanhin uhmasi sukupuolirooleja törmäilemällä pää edellä joka ikiseen Vantaan Ilolasta löytyvään terävään kulmaan. Onnettomuusaltis pikkusiskoni tutustui tien toisella puolella asuvaan samanikäiseen tyttöön. Tytöllä oli minua vuotta vanhempi sisko, ja näiden vanhemmilla Thaimaasta tuotu pelikonsoli. Pelikonsolin perässä ajauduin vaaralliselle tielle. Pian naapurissa totuttiin siihen, että säännöllisin

väliajoin pikkupoika tien toiselta puolelta ilmestyy oven taakse tiedustelemaan ”voiks Laura olla?”. Myöntävän vastauksen saatuani marssin onnesta soikeana aloittelemaan miljoonatta Contran läpipeluuyritystä. Pelailuasteelta suhde syveni, Laura otti esille avioliiton mahdollisuuden. Mikäli tyttöystäväni yritti lähestyä julkisissa tiloissa, juoksin karkuun. Totuus veljeilystäni vastakkaisen sukupuolen kanssa ei saanut päästä leviämään.

ratkaisevan virheen tein, kun perustin Lauran kanssa paikallislehden: Viikon Puhe. Sain esimakua viestintäalan arkeen, olinhan toimituksen ainoa poika. Muu toimitus törmäsi lasikattoon julistaessani itseni päätoimittajaksi. Naisten alistaminen ja miehekkäät kummitusjuna-arvostelut eivät auttaneet: pari vuotta vanhempi pihapiirin kauhu sai vihiä kieroutuneesta tyttöleikistä. Tämän pussauskoppilällättelyn kuittasin nk. ”Berlusconi-argumentilla”, ennen Berlusconia itseään: väitin omien syntieni olevan pientä pihapiirin kauhun harjoittaman poikien pusuttelun rinnalla. Väite aikaansai lällättelyn fyysistymisen ”kuivaksi kaljaksi”: rystysten kivuliaaksi hieromiseksi päänahkaan. viimeistään peruskoulun loppuessa tytöille sai jo jutella melkein kuin normaaleille ihmisille. Vanhat asenteet eivät kuitenkaan kaikilta hevin katoa. Amsterdamissa vaihdossa ollessani törmäsin jenkkiin, joka ei voinut sietää kämppistään. Tämä näet viettää kaiken aikansa tyttöjen kanssa. Vuodatin kyyneleen miehen kovan kohtalon puolesta, ja toivotin tälle onnea loppuvaihdon ajaksi. Arvelin sen tulevan tarpeeseen.

* M atti Koivisto on Groteskin entinen päätoimittaja. Matti muistetaan Groteskissa aikoinaan ilmestyneestä reportaasista, joka vei Matin ja Lauri Laavakarin synkälle matkalle spurguilun ytimeen. Voisitte tulla sieltä jo takaisin, pojat.

JANI REINIKAINEN

-MEDIAKRITIIKKI

* " Älä puhu paskaa. Pikkupoikana sä jahtasit naisia ja ryyppäsit", Hjallis huusi Alexander Stubbille. Hjalliksen edessä Alexanderkin muisti olevansa vain ihminen.

groteski

TYHMIÄ KYSYMYKSIÄ Mediakriitikko Iiris Lagus oli aina inhonnut sivistymätöntä, tökeröä ja kaulatonta Hjallista. Sitten Iiris erehtyi avaamaan television. Siellä Hjallis istui ja kysyi tyhmiä kysymyksiä.

rehtykääpä joskus avaamaan televisio torstai-iltana kello kahdeksan. Siinä nousee muuten verenpaine. Syy tähän on liikemies Hjallis Harkimo , joka on saanut oman talk shown. Hjalliksen kanssa -keskusteluohjelmassa pureudutaan viikon ajankohtaisiin aiheisiin viikoittain vaihtuvan vieraan kanssa. Hjallis voi kysyä ohjelmassa ”ihan mitä vain”. Erityisesti Hjallis on kehuskellut sillä, kuinka hän pääsee puhumaan asioista, joita on ihan itse pohdiskellut. Tyypillinen johdattelu aiheeseen alkaakin usein sanoilla ”sitä mä oon niinku miettiny” tai ”kerro mulle ku mua niinku kiinnostaa”. Aiheet poukkoilevat niin, että tuskin on haastateltava ehtinyt vastata ensimmäiseen kysymykseen, kun Hjallis jo keskeyttää, ja penää vastausta seuraavaan. Väliin mahtuu aina pari nasevaa kommenttia, kuten ”mieti

LAASANEN VS. LAASANEN

nyt ite, eihän se noin voi olla” tai ”sä et voi mennä laukomaan ihan mitä vaa”. Hjalliksen suoriin kysymyksiin tulee vastata nopeasti ja yksinkertaisesti. Muuten Hjallis toteaa, että ei kiinnostakaan. Kun Timo Soinin kanssa puhe kääntyi perussuomalaisten ilmastopoliittiseen malliin, Hjallis totesi, että selitykset ”sä voit säästää A-studioon tai jonnekin”.

joskus haastateltavien vastaukset ovat myös vääriä, eikä Hjallis epäröi korjata niitä. Alexander Stubb kertoi kannattaneensa Nato-jäsenyyttä pikkupojasta saakka, mutta Hjallis oikaisi häntä toteamalla, että: ”Älä puhu paskaa. Pikkupoikana sä jahtasit naisia ja ryyppäsit.” Kun politiikka alkaa kyllästyttää, Hjallis siirtyy henkilökohtaisempiin aiheisiin. Keskustelua on viritelty muun muassa Jutta

Urpilaisen rakkaudesta (kysymys jäi avonaiseksi, sillä Urpilainen käänsi keskustelun politiikkaan) ja Timo Soinin liikuntatottumuksista (tai pikemminkin niiden puutteesta, minkä Hjallis tuomitsi). Raivostuttavaa! Miten muka mies, joka on sivistymätön ja tökerö ja jonka ratkaisu kaikkiin ongelmiin on antaa kenkää, voi haastatella uskottavasti poliitikkoja? Jotenkin sitten kuitenkin. Vaikka Hjallis töksäyttelee ja keskeyttää, hän onnistuu jossain, missä muut keskusteluohjelmat eivät. Hjalliksen ansio on nimenomaan yksinkertaisuus. Tyhmät kysymykset, sellaiset jotka alkavat jo tuntua itsestään selviltä, ovat oikeastaan juuri niitä tärkeimpiä. -Iiris Lagus Kuva: MTV3

jaakko laasanen

kulttuuria, kapinaa ja kiimaa! mutta on groteskin lukijoilla myรถs ostovoimaa. ilmoita!

GROTESKI.LEHTI@GMAIL.COM

Anton Oliver mikroaaltouuni grillillä

43.40

Pienikokoinen 23 litran mikroaaltouuni kvartsigrillillä ja kahdeksalla eri automaattiohjelmalla! Mikron teho 800 W ja grillausteho 1000 W. Mukana erillinen grillauskoroke. Kello ja ajastin. Lapsilukko.

Tuote 45152

Tähän hintaan vain Ahvenanmaalta tomitettuna! Hinta sis. kuljetuksen.

PhotoNav-navigaattori Pienikokoinen, näppärä ja edullinen 3.5” näytöllä sekä Suomen tiekartoilla varustettu GPS-navigaattori uudella PhotoNav-navigointiohjelmistolla alv 0% hintaan, kirjeenä kotiinkuljetettuna Ahvenanmaalta. PhotoNav ohjaa sinut aina perille, helposti ja luotettavasti. Mukana nyt ensimmäistä kertaa myös tarkat Helsingin ilmakuvakartat. Helppo myös muokata omaan käyttöön, asenna vaikkapa TaskuLoisto maasto- ja merikartat laitteeseen!

UV-Print kustomointi tietokoneen kanteen Vaadi jotain aivan uutta ja tilaa kannettavasi tyylikkäällä UV-Print-kustomoinnilla. UVPrint-kustomointi toteutetaan uudella lähes valokuvatasoisella tulostustekniikalla, jolla kuva tulostetaan suoraan tuotteen pintaan.

19.90

69.90

Tuote 47136

14.90

Tuote 19250

Muut kustomoinnit laserkaiverruksista lähtien löydät sivuiltamme!

Hinnat voimassa toistaiseksi. Tarkista aina tuotteiden päivän saatavuus ja hinta netistä. Löydät tuotteet helposti kirjoittamalla tuotekoodin hakukenttään sivuillamme. Lue myös kuvastomme osoitteesta www.verkkokauppa.com/katalogi

Tuote 6408

Zaggia Double Coffee -kahvinkeitin Kunnon kahvi päivän aloittaa! Zaggia Double Coffee on pienikokoinen yhden tai kahden kupin kahvinkeitin. Mukana myös kaksi keraamista kahvikuppia sekä ekologinen pestävä suodatin. Työmaalle, verstaalle, toimistoon - aina on tilaa pienelle Zaggia Double Coffee -keittimelle!

Avoinna: ark. 9-21 la 9-18 su 12-18 web 24h