GROTESKI 2/2019 RAJA

raja

GROTESKI 2/2019

2

KUVA

kuva:  Jennifer

Ahlamaa

viivi.aliklaavu@helsinki.fi Instagram: @viivialiklaavu

Rosa Lehtokari

rosa.lehtokari@helsinki.fi Instagram: @rosalehtokari Twitter: @rosalehtokari

Antti Putila

antti.putila@helsinki.fi Instagram: @anttipee Twitter: @kimurantin

Leo Taanila

leo.taanila@helsinki.fi Instagram: @leguuu Twitter: @leotaanila

4 Emilia Tiainen

emilia.tiainen@helsinki.fi Instagram: @enpatia Twitter: @emiliatiainen

AD: Katri Astala

katri.astala@aalto.fi Instagram: @katrias

Media ry Helsingin yliopiston viestinnän opiskelijat

YHTEYSTIEDOT

groteski.lehti@gmail.com Twitter: @groteski Instagram: @groteskilehti www.groteski-magazine.fi

KIITOKSET

Kirjoittajat ja kuvittajat Mullikan opiskelijahintaiset oluet Mainostajat Steam Coffee Bar Llamas Lari Mörö

PAINO

AS Printon

PAPERIT:

Colorit 160g Munken Print White 100g Levikki: 250 kpl

Groteski saa HYY:n järjestölehtitukea vuonna 2019.

kuvaajat ja kuvittajat:

Jennifer Ahlamaa Katri Astala Gladys Camilo Heta Heikkala Rosa Lehtokari Akseli Manner Anna Mäkinen Toni Pakarinen Maija Turunen Emma Viitanen

Viivi Aliklaavu

JULKAISIJA

kirjoittajat:

Viivi Aliklaavu Aino Hokkanen Aku Houttu Rosa Kaimio Elsa Mäklin Heta Ojanperä Miikka Pynnönen Julia Rautiainen Anni Rossi Akseli Rouvari Marissa Rämänen Outi Spolander Ella Syrjänen Leo Taanila Anni Takanen Emilia Tiainen Henna Ukkonen Emma Viitanen PÄÄTOIMITUS

2/2019 – RAJA 8

Yksi (1) ihmiselon kokemusten rajojen etsintö Taiteellisesti toteutetussa artikkelissa pohditaan taiteen kohtaamia rajoja monesta eri näkökulmasta.

12 Kuka luulet olevasi: Liisa Lilja Mielen muuttuvat diagnoosit 16 Mielenterveyden diagnoosit ovat historian saatossa muuttuneet paljon.

Nykyään niitä tarjotaan joka lähtöön, mutta minkä takia?

22 Veef & Honeys Sanahelinää Piikki lihassa 23 Älä sano mua ekstrovertiks Aitoja – tarinoita Helsingistä 26 Kuvareportaasi rajaavista rakennelmista, eli aidoista, sukeltaa Helsingin aitojen historiaan ja symboliikkaan.

32 Varkaus versus vaikutteet 35 Kolumni: Pitäiskö alkaa narkkaa?

Gallup 36 Meksikon kirjeenvaihtaja Emma Viitanen vierailee paikallisessa valtsikassa ja haastattelee opiskelijoita meksikolaisten elämää ja poliittista tilannetta koskettavista rajoista.

38

Syrjintää ja esteitä yliopistoyhteisössä Yliopistoyhteisön tapahtumissa on edelleen havaittavissa rasismia.

Turvallisten tilojen ja yhdenvertaisuuden puolesta on vielä tehtävä töitä.

42 Tiedepalsta: Onko maailmankaikkeus ääretön?

44 Fiktio: Kaunis pimeys

5

Raja teksti:

Miikka Pynnönen

Kynien rapina suurissa saleissa herätti taivaalle hopeiset lentoliskot, tulta siipiensä alla Leveä suu puhui suuria sanoja jotka syttyivät suuliekkeihin Diplomaattiauto töytäisee sivullista purppura täyttää kivien välit Olemme vilpittömän pahoillamme Ajatuksia ja rukouksia Minä näin luotilangan joka mittasi kenen ei enää tarvitsisi pelätä sen takana kasvoton kauhu, vuosien verivihat eivät seuraisi sen piiriin Näin valtiomiehet tekemässä sitä, minkä parhaiten taitavat: lyövät palloa puolelta toiselle Yleisö älähtää, lyönti osuu verkkoon ja ottelu on ohi Näin veteen piirretyn viivan ja kumiveneitä kumollaan Mustiin pukeutunut legioona Vastassa ilmeettömiä, nimettömiä Joku kohauttaa olkiaan ja kysyy sen kysymyksen mikä upseereitakin pelottaa: Millä te meitä estätte?

6

Meillä kun vähemmän menetettävää Jokamiehenoikeus ei-kenenkään-maalla kuolla täällä tai tuolla

PÄÄKIRJOITUS teksti: Emilia

Tiainen

kuva: Toni

Pakarinen

Uskonnottoman ihmisen elämä on rajallinen.

Sillä on alku ja sillä on loppu. Vääjäämätön sellainen. Elämä alkaa kutsumatta ja usein lakkaa samalla tavalla. Ihmisenä olemiseen kuuluu pelko ajan ja olemassaolon loppumisesta. ”Muuta ei ole pakko tehdä kuin kuolla!” Kyse ei ole pelkästä pelosta, kyse on tiedosta. Aikani tulee loppumaan.

Vaikka tämä saattaakin ahdistaa, tarjoaa rajallisuus myös lohdullisuutta: vaikka elämällä onkin rajat, mahdollisuuksilla ei ole. Jokaisen elämässä on ääretön määrä mahdollisia tapahtumia. Kuinka tässä elämässä voi edes oikeasti epäonnistua, jos mitä tahansa voi tapahtua? Jos vaihtoehtoja on loputtomasti, on varmaa, että olisit voinut suoriutua huonomminkin!

Rajattomien mahdollisuuksien maailmassa rajoja kuitenkin löytyy. Ennen kaikkea raja erottaa kaksi asiaa toisistaan. Toisaalta se myös yhdistää niitä. Elämää näet rajoittavat monet tekijät: diagnoosit, jotka kertovat mielen toimivan eri tavalla kuin toisten. Yksi ei kykene istumaan paikallaan luennolla, toinen ei pääse ajatuksiaan pakoon edes nukkuessaan. Diagnoosi, raja terveen ja sairaan välillä, mahdollistaa lääkityksen saamisen. Aino Hokkanen ja Anni Rossi paneutuvat diagnoosien maailmaan (s. 12) ja kertovat, miksi

ne ovat tärkeitä ja miten ne toimivat. Ääriviivat ylipäätään erottavat ihmisen muista kaltaisistaan ja ympäröivästä maailmasta. Urheilijan maailmassa äärirajat tulevat tutuksi lähes päivittäin. Outi Spolander haastatteli Liisa Liljaa (s. 18) ja kysyi, miltä itsensä vieminen äärirajoille tuntuu.

Vuoden toisen Groteskin teemana on raja.

Vaikka sanalla onkin negatiivinen konnotaatio (RAJAT KIINNI!), on sillä hyvätkin puolensa.

Rajallisuus tekee elämästä erityisen. Jos aika kerran loppuu kesken ja elämä eletään vain kerran, eikö ainoa tapa suhtautua siihen ole nauttia siitä aina kun mahdollista. Elämän ei kuulu olla pelkillä ruusuilla tanssimista, mutta elämän varjopuoliinkin voi suhtautua suopeammin. Ei haittaa, jos joskus ei saa mitään aikaiseksi, vaikka olisikin hirveä kiire suorittaa. Sekään ei haittaa, vaikka sydän särkyisi välillä palasiksi. Eikä se, jos ei yhtään tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Ajatus rajattomuudesta tuntuu mahdottomalta käsittää, jopa ahdistavalta. Rajallisuus on oikeastaan helpottava ajatus: koska oma aikani on rajallinen, kaikkeen ei tarvitse eikä edes voi kyetä. Armollisuus itseään ja muita kohtaan sekä omien rajojen myöntäminen tekee elämästä huomattavasti parempaa.

Kannattaa kokeilla!

7

Yksi (1) ihmiselon kokem TAIDEHISSAN LYHYT OPPIMÄÄRÄ

Suomen kielen sana ”taide” on uudissana 1800-luvulta, ilmeisesti ainakin sanojen ”taitaa” ja ”tiede” jälkeläinen. Englannin sana ”art” taas tulee latinan sanasta ”ars”, josta juontuu myös sana ”arm”. Jännittävää! Molempien juuret ovat protoindoeurooppalaisen kielen sanassa *h₂r̥tís (”fitting”), jonka kantasana on *h₂er- (”to join”).

Siinä etymologiaa, nyt esihistoriaa. Ajatellaan, että homo sapiens oli kehittynyt, kun se alkoi tehdä taidetta. Sen aivojen oli nimittäin täytynyt kehittyä niin pitkälle, että se kykeni abstraktiin ajatteluun. Homo sapiens vuodelta 200 000 eaa. pystyi kuvittelemaan kauriin, jota se oli edellisenä päivänä metsästänyt. Lisäksi sillä oli tekniset mahdollisuudet maalata kauris luolan seinään, ja vielä halua ja aikaa tehdä se. Esihistorioitsijoita tietenkin harmittaa, että he eivät voi kysyä tältä yksilöltä, miksi hän piirsi kauriin. Maalauksella kun ei ole mitään ilmeistä elossa pysymistä/suvun jatkamista edesauttavaa funktiota. Vai olisiko homo sapiens vuodelta 200 000 eaa. osannut vastata?

TAIDE ON SITÄ, MINKÄ TAIDEYHTEISÖ ON HYVÄKSYNYT TAITEEKSI

Ketkä kuuluvat tähän instituutioon? Mitä pitää tehdä siihen päästäkseen? Miten he tekevät päätökset? Mistä heidän auktoriteettinsa tulee? Miten he tietävät?

Taideyhteisöön kuuluvat päätoimiset muusikot, kuva­ taiteilijat, elokuvantekijät, valokuvaajat, tanssijat, kirjailijat ja näyttelijät.

Yhteisöön päästäkseen pitää opiskella jotain edellä mainittua alaa, olla siinä hyvä ja tulla ainakin jonkin verran kuuluisaksi. Yhteisön jäsenet tekevät päätökset keskustellen taidetapahtumissa, alan julkaisuissa ja sosiaalisessa mediassa. Heidän auktoriteettinsa tulee ikiaikaisen auktoriteetin myytistä. He eivät tiedä.

TAIDE VS. POLITIIKKA

8

Onko kantaaottava taide aitoa taidetta? Aikaisemmin vastasin ei: taiteella ei voi olla poliittisia tavoitteita, se ei voi pyrkiä ohjaamaan käyttäytymistä tai ajatuksia. Taidekokemuksen tulee olla vapaa, ei ennalta määrätty.

Muutin mieltäni. Piirtämäni raja taiteen ja politiikan välille ei enää ole piikkilangoin varustettu muuri. Taide on kommunikaatiota ja kommunikaatio vaikuttamista. Siinä on aina vähintään kaksi osapuolta. Siksi viattominkaan taide ei voi jättäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle, ja kaikki taide on implisiittisemmin tai ekspli­siittisemmin kantaaottavaa. Toisaalta taiteen kokijalla ei ole oikeita tai vääriä tunteita. Poliittinen taide voi pyrkiä synnyttämään esimerkiksi raivon tunteen ja ohjata taiteen kokijaa muuttamaan omaa käyttäytymistään. Tämä kokemus ja tunne on oikeutettu tunne muiden joukossa.

Poliittisen taiteen selkeä kausaliteetti taidekokemuksen ja toiminnan muutoksen välillä ei tarkoita, etteikö muilla taideteoksilla olisi vastaavia suhteita. Ne vain ovat piiloisempia. Ja eihän se taiteilija pysty 100%-varmuudella määräämään, mitä mä tunnen, vaikka kuin yrittäis.

musten rajojen etsintö teksti: kuvat:

Heta Ojanperä Maija Turunen

Lukijalle: tämä

juttu ei ole koherentti. Sitä ei tarvitse lukea järjestyksessä, tai kokonaan. Silmäile, tutkiskele, pysähdy.

Tai käännä sivua.

9

KAUHU, ILJO, RAIVO – MORAALI?

”Lars von Trierin uusin elokuva tekee paatuneenkin katsojan vihaiseksi”, kirjoitti Leena Virtanen maaliskuussa Helsingin Sanomien arviossa elokuvasta The House That Jack Built ja antoi elokuvalle kaksi tähteä. Hän kuvaili elokuvaa vastenmieliseksi, ohjaajan ja katsojan siteet katkovaksi, kiduttavaksi, kiusalliseksi, lapselliseksi ja taantuneeksi.

En ole nähnyt elokuvaa. Virtasen arvion perusteella en tekisi johtopäätöstä, että elokuva on huono. Virtanen kommentoi myös: ”Elokuvallisesti ja rakenteeltaan The House That Jack Built on taidokas kuten insinööri-Trierin elokuvat aina.” Se on ilmeisesti teknisesti hyvin toteutettu. Eikö elokuva saa tehdä ihmistä vihaiseksi?

Pitääkö kielteiset tunteet kiistää ja negatiiviset asiat kuvailla silotellusti? ”Vai onko Trier sittenkin iro­niassaan askeleen edellä?

Onhan se mahdollista. Saako tässä nauraa? Saa.” Virtanen pohtii.

Menen vetämään omat johtopäätökseni lähipäivinä.

HYÖDYKE VS. TAIDE

Minusta mikään ei erota artesaanileipää taiteesta. Leipuri tekee sillä rahaa, mutta niin tekee myös kuvataiteilija teoksillaan.

Leipä on toki kulutushyödyke, eli hyödyllistä. Eikö perinteinen taide voi olla ainakin välillisesti hyödyllistä? Jos esimerkiksi kuuntelet musiikkia, joka antaa sinulle valtavasti energiaa ja siivittää elämäsi haasteissa eteenpäin, eikö taide-elämys ole hyödyllinen? Toisaalta, jos syö tajunnan­räjäyttävän herkullista artesaanileipää, jonka koko hankinta­ kokemus on mieleenpainuva elämys, leipää, jonka reseptin kehittämiseen leipuri on käyttänyt vuosia ja josta hän puhuu intohimolla, rajaako leivän ravintoarvo sen taidekategorian ulkopuolelle?

ESTEETTISTÄ TAIDETTA

Metrossa tuli vastaan esteettinen ihmisolento. Hänellä oli vitivalkoiset, kuultavat hiukset, ryhdikäs asento ja lämmintä, tummanpunaista huulipunaa. Samaa punaa oli hänen mokkainen käsilaukkunsa, muuten hän oli pukeutunut mustaan.

Mustat olivat myös Esa Saarisen housut hänen pitäessään Aalto-yliopiston luentosarjaa ”Filosofia ja systeemiajattelu”.

Mikä vaihtui luennosta toiseen, oli hänen takkinsa. Yksi takeista oli pantterikuvioinen, toinen vaaleanpunavalkoinen, yhdessä oli vihreitä, psykedeelisiä sipuleita ja löytyi klassikkokuosi liituraitaakin. Hänen takeissaan kiteytyi luentojen ydin: ne olivat huolellisesti valmisteltuja, kokonaisvaltaisia kokemuksia, myös esteettisesti.

Pohdin estetiikkaa niin ikään katsoessani YouTube-­ videota, jossa puhuvaa ihmisolentoa pidin kauniina. Hän oli korostanut poskensa kevyen punaisiksi ja valinnut miellyttävän heleää punaa huulilleen. Lisäksi hän oli kihartanut pitkät, tummat hiuksensa, jotka ryöppysivät yltympäriinsä hänen ympärillään. Jos myönnämme, että kauneus on itseisarvo, mikä ero on kauniilla YouTube-videolla ja kauniilla maalauksella?

10

TAIDE JA NIUKKUUDEN PERIAATE

Rahaa ei ole koskaan tarpeeksi! Jonkun on kuitenkin maksettava taiteilijoille. Valtion, eli meidän kaikkien? Vain käyttäjien?

Tätä juttua varten haastatellun nimettömän taiteilijan mukaan valtion tuen pitää a) tukea taiteen markkinointia yleisön saavuttamiseksi, b) kohdistua erityisesti kulttuurikermaperseiden ulkopuolelle jäävän kansanosan saavuttamiseen ja c) oltava vakaata.

Onko taidetta, josta kukaan ei halua maksaa? Pitäisikö kenen tahansa voida olla taiteilija? Van Gogh, jonka taidetta yhteiskunta vihasi, koki maalaavansa tuleville sukupolville. Miten emme tapa 2000-luvun Van Gogheja kiireeseen tai köyhyyteen? Kenties perustulolla asia ratkeaisi...

Toisaalta internetin erilaiset joukkorahoitusalustat, kuten Patreon.com, mahdollistavat esimerkiksi lukemattomien YouTube-­ sisällöntuottajien toiminnan. Pienet niche-yleisöt ja -artistit löytävät toisensa helpommin. Yleinen välineiden halpeneminen puolestaan tarkoittaa, että taiteen tekemisen mahdollisuudet ovat yhä useamman ulottuvilla. Kokeilemisen ja kokemisen hinta laskee.

P.S. Aloitteita matalan kynnyksen ja hinnan taide-­ elämyksille on: Suomen kansallisooppera ja -baletti kokeilee lento- ja bussilipuista tuttua joustavaa hinnoittelua tietyissä esityksissään. Sinne!

HUONOIN MÄÄRITELMÄ TAITEELLE

Taiteen käsite ei ole vain turha, vaan haitallinen. Taiteen instituutio, se yhteinen käsityksemme taiteesta, määrittää ja rajaa sen, minkä arvotamme taiteeksi. Taiteen rajat liikkuvat eri kult­tuuristen­ näkemysten myötä ja muokkautuvat historiallisissa prosesseissa.

Käsite itsessään on oma rajansa. Sama vessanpönttö voi olla kulutushyödyke ja toisaalla taideteos. Nyt siitä voidaan vetää alas se vähiten huonokin määritelmä: se, joka ei kerro mitään. Taide on ihmiselon kokemusten rajojen etsintää ja etsinnän tulosten kommunikointia. Se vaatii tekijän ja kokijan, mutta heidän ei ole välttämättä oltava tietoisia toisistaan ja he voivat olla sama henkilö.

Pestyämme kädet instituution paskasta voimme keveinä siirtyä etsimään inhimillisyyden rajoja.

OLE SINÄKIN OMAN ELÄMÄSI TAITEILIJA

Taide on jotain suurta ja hienoa. Sitä mennään katsomaan Ateneumiin ja kuuntelemaan Musiikkitaloon. Tullakseen taiteilijaksi pitää olla helvetin lahjakas ja silti harjoitella vuosia. Eikä sittenkään todennäköisesti onnistu.

Häh? Siis tekisin taidetta? No siis joo, kyllähän osaan soittaa pianoa, ja järkkärikin tuli joskus hankittua, mutta ei sitä voi verrata oikeaan taiteeseen. Ei oo mun juttu. En mä osaa. En edes kokeile. Edes ajattele. Ei.

Tulos: 35 x taide + 11 x taide yhdyssanassa + 8 x taiteilija = 54 mainintaa taiteesta, enemmän kuin sanoja ”ja” (50x). Tuliko taiteen raja vastaan?

11

12

”Nykytila (status): Asiallisesti pukeutunut ja hoidettu. Somaatt yt hyvä. Tajunta norm, orientoitunut x 4. Ei merkkejä päihteistä tai tuoreista traumoista.

Ymmärrettävän huolissaan ja surumielisen näköinen kuvaillessaan vaikeaa tilannettaan. Ei tule ilmi psykoottista tai itsetuhoista.

Masennuksen kriteerit eivät täyty, kysymys sekamuotoisesta masennus-ahdistusoireilusta.”

Mielen muuttuvat diagnoosit teksti: kuvat:

Aino Hokkanen ja Anni Rossi Anna Mäkinen

Yllä oleva ote on peräisin eräästä potilaskertomuksesta, jonka täyttäminen on osa mielenterveyden häiriön diagnosoimisen prosessia. Mielen oireiden tunnistaminen ja diagnoosin laatiminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Jo diagnoosin käsite itsessään on monisyinen ja vaikeatulkintainen: siihen vaikuttaa tieteellisen tiedon lisäksi myös yhteiskunnallinen aika, paikka ja ilmapiiri.

Vaikka diagnooseilla piirretään raja terveen ja sairaan mielen välille, ei tämä raja ole historiallisesti pysyvä, vaan muotoutuu aikansa normeihin.

Mielenterveyshäiriöiden määritelmät ovatkin eläneet parantumattomasta seinähullusta mielenterveyskuntoutujaan, eikä esimerkiksi masennusta nähdä enää elämän normaalina suvanto­vaiheena, vaan mielialahäiriönä.

13

DIAGNOOSIEN MERKITYS

Diagnoosin myötä myös ihmisen omakuva muuttuu ja rakentuu uudelleen.

Ihmisillä on luontainen tarve luokitella asioita, joiden määritelmien varaan ymmärrys maailmastamme rakentuu. Ran­skalai­ nen filosofi Michel Foucault uskoi ajasta ja paikasta riippuvien diskursiivisten käytäntöjen muovaavan todellisuutta. Diskursiivisilla käytännöillä hän viittaa konkreettisiin kielen tapoihin, joilla jäsennetään todellisuutta. Kieli rakentaa tietoa, joka puolestaan kehittyessään muuttaa kieltä. Jotta jokin piirre voidaan kokea sairaudeksi, sairaus on ensin kyettävä määrittelemään kielen avulla. Esimerkiksi psykiat­ risia diagnooseja tarkastellut kanadalainen filosofi Ian Hacking ajattelee mielenterveyshäiriöiden syntyvän, kun tietynlainen käytös ja tuntemukset määritellään normaalista poikkeavaksi. Standardoidut luokitukset ja diagnoosit ovatkin olennainen osa mielenterveys­ ongelmien määrittelyä. Oireen nimeämisen myötä ihmiselle tarjoutuu mahdollisuus kokea ja käsitellä tiettyjä oireita. Paha olo ei tietenkään ole vähemmän olemassa, jos sillä ei ole nimeä. Nimeäminen antaa kuitenkin tuntemuksille tarttumapintaa ja tekee niistä yhteis­ kunnallisesti todellisempia. Diagnoosin myötä myös ihmisen omakuva muuttuu ja rakentuu uudelleen. Diagnoosi saattaa leimata, jopa musertaa. Toisaalta se tarjoaa mahdollisuuden käsitellä tuntemuksia kielen avulla ja auttaa ehkä ymmärtämään omaa mieltään paremmin.

Ennen kaikkea diagnoosi oikeuttaa hoitoon.

Diagnoosi on välttämätön hoidon piiriin pääsemiselle.

Ilman diagnoosia ei tarjota terapiaa tai lääkitystä. Myös vakuutuskorvaukset hoitokuluista ja sairastuneen sosiaalietuudet ovat pelkkää toiveajattelua diagnoosittomalle. Mielenterveyshäiriöiden diagnosoiminen on kuitenkin haastavaa. Monet mielen oireet saattavat ajoittaisina kuulua ”normaaliin” elämään, mikä tekee diagnoosin muodostamisesta haastavaa, joskus jopa mahdotonta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan esimerkiksi surureaktio läheisen kuolemaan on osa arkielämää, eikä sitä vielä tulkita mielenterveyden häiriöksi. Tässä mielenterveyshäiriöiden määritelmän rajat sumentuvat entisestään: miten lopulta voidaan erotella normaali arkielämä ja sen tunnereaktiot mielenterveyshäiriöistä? Terveen ja sairaan mielen rajan häilyvyyttä lisäävät entisestään useat samanaikaiset oireet, jotka eivät ole aina yksiselitteisesti lokeroitavissa tai aina edes täysin tunnistettavissa.

Oireilua voi olla vaikea huomata itsessään, jos se on sulautunut osaksi arjen rytmiä. Muutos mielialassa voi tapahtua vaivihkaa.

HÄILYVÄT MÄÄRITELMÄT

14

Psykiatriset diagnoosit rakentuvat ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Toisin kuin esimerkiksi syöpädiagnoosi, joka perustuu näytteiden ottamiseen ja kuvantamisiin, mielenterveys­ häiriöiden toteaminen pohjaa ensisijaisesti potilaan ja lääkärin vuoro­ puheluun. Vastaanotolla lääkärin tehtävänä on tehdä tulkinta potilaan kertomuksista kansainvälisesti standardoitujen tautiluokitusten avulla.

Usein lääkäri käyttää suullisen keskustelun tukena itsearviointi­ lomakkeita. Lomakkeesta voidaan keskustella ennen sen täyttämistä, ja vastaukset puretaan aina yhdessä. Kyselylomakkeet konkretisoivat oireita, mutta ne saattavat myös ajaa diagnoosia raiteiltaan, mikäli ne ohjaavat potilasta tulkitsemaan satunnaisia arjen tunne­reaktioita mielialan pysyvämmiksi muutoksiksi. Potilas ei välttämättä pysty määrittelemään tuntemuksiaan lomakkeen vastausvaihtoehtojen avulla ja saattaa esimerkiksi epäillä oireidensa syvyyttä. Pelkistetyt kyselyt

Diagnoosi on välttämätön hoidon piiriin pääsemiselle.

Ilman sitä ei tarjota terapiaa tai lääkitystä.

eivät riitä tunnistamaan kaikkia masennuksen muotoja eikä todellisuus aina ole kuvailtavissa tarkkarajaisilla luokituksilla. Tulkinnan muodostamisen hankaluus tekee psykiatriset diagnoosit myös erityisen alttiiksi mahdollisille virheille, sillä pohjimmiltaan kyse on potilaan ja lääkärin keskinäisestä vuorovaikutuksesta, jossa tulee ottaa huomioon myös potilaan yksilölliset piirteet sekä ympäristön vaikutus.

Haasteensa mielenterveyden häiriöiden diagnosointiin tuo psykiatristen sairauksien määritelmien muuttuva luonne sekä mielen konkreettisen mittaamisen vaikeus. Psykiatria on ajan saatossa etsinyt selityksiä mielen muutoksiin niin yksilön biologiasta kuin henkilö­ historiasta. Ensisijaisesti diagnostiikka perustuu aina olemassa olevaan tutkimustietoon: kun tiede kehittyy ja tietoa tulee lisää, myös mielenterveysongelmien luokittelu ja diagnoosit ovat muutoksessa. Tänä vuonna esitetty tautiluokitus saattaa vuosikymmenen päästä olla täysin epäolennainen. Esimerkiksi Suomessa homoseksuaalisuus poistettiin virallisesti tautiluokituksesta vuonna 1981 – kymmenen vuotta sen jälkeen, kun se poistettiin rikoslaista. Psykiatriset diagnoosit ovat siis vahvasti myös sosiaalisia ja historiallisia ilmiöitä, joihin vaikuttavat kehittyvän tutkimuksen lisäksi vallitsevat asenteet sekä ajattelun ja kielen tavat. Historiassa nykypäivän mielenterveyshäiriö on voitu ymmärtää vain normaaliksi osaksi elämää, ja tämän päivän terveys taas on saattanut olla puhdasta hulluutta.

YLEISHULLUUDESTA MONIPUOLISEMPIIN TAUTILUOKITUKSIIN

1800-luvun puolivälissä yleishulluuden uskottiin olevan syynä kaikelle mielen oireilulle ja kaikki mielenterveyden häiriöt niputettiin yhtenäispsykoosin käsitteeseen. Mielen sairauksien tarkempi luokittelu oli turhaa, sillä olihan diagnoosi kaikilla potilailla sama – hulluus. Mielen oireille oli kaikille myös yhteinen hoitomuoto, yleishoito, jossa määrättiin potilaalle lepoa: lepäämällä mieliala aivan varmasti kohenee! 1800-luvun lopussa psykiatria koki kuitenkin

15

1800-luvun puoli­välissä yleis­hulluuden uskottiin olevan syynä kaikelle mielen oireilulle.

muutoksia. Akateemisen maailman asenneilmapiiri muuttui, kun ymmärrys ihmisen mielestä laajeni ja mielisairaalat korvattiin yliopisto­ klinikoilla. Psykiatria asettui vahvemmin osaksi lääketiedettä: pelkkä oireiden kuvailu ei riittänyt, sillä se ei täyttänyt tieteen perus­ vaatimuksia. Syitä oireiluun haettiin muun muassa aivojen rakenteesta, ja yhtenäispsykoosin käsite murtui uusien lähestymistapojen tieltä.

Yleishulluudesta siirryttiin kohti monipuolisempia tautiluokituksia.

Saksalainen psykiatri Emil Kraepelin kehitti vuonna 1899 tautiluokituksen, jossa määriteltiin 13 psykiatrista sairaus­ kokonaisuutta. Kraepelin loi luokituksen tukemaan lääkäreitä luotettavan diagnoosien laatimisessa mielenterveyshäiriöille ja luokittelua käytettiin vielä pitkälle 1900-luvulle. Luokittelun myötä diagnoosin käsite vakiintui psykiatriassa. 1900-luvun alku­puolella mielenterveyden häiriöitä diagnosoitiin ensisijaisesti luonnon­tieteen keinoin. Maailmansotien jälkeen huomio siirtyi yksilön henkilö­ historiaan, kun Sigmund Freud ja psykoanalyysi kasvattivat suosiotaan. Sittemmin kiinnostus on siirtynyt takaisin 1900-luvun alun luonnontiedepainotukseen muun muassa uusien psyyke­lääkkeiden ja tekniikan, kuten aivokuvantamisen, kehittymisen myötä. Nyky­ psykiatrian diagnostiikka nojautuu kansainvälisesti yhtenäistettyihin tautiluokituskäsikirjoihin, jotka on luotu tiedeyhteisön neuvot­telujen perusteella. Tautiluokituksissa mielenterveyshäiriöt luokitellaan oireiden perusteella. Euroopassa käytetään pääosin ICD-10-­järjestelmää, mutta ohella seurataan myös yhdysvaltalaista Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM) -tautiluokitusta, joka pohjautuu Kraepelin tautiluokitteluun. ICD-10 ja DSM ovat monissa mielenterveyden häiriöiden määrittelyissä hyvin lähellä toisiaan.

Yhdysvalloissa käytettävää DSM-luokitusta päivitetään säännöllisesti. Amerikkalaisten psykiatrien auktoriteetti diagnosoida mielenterveyden häiriöitä pohjautuu juuri tähän jaotteluun, ja jos DSM-luokitteluun kirjataan uusi mielenterveyden häiriö, siitä tulee hoitojärjestelmän ja viranomaisten näkökulmasta todellinen.

DSM-luokittelua on kuitenkin kritisoitu pinnallisista oireista. Uusin DSM-luokitus määrittelee jo surun ja musikaalittomuuden joidenkin mielenterveysongelmien oireiksi. Mitä useampi ennen arkiseksi tunteeksi tai luonteenpiirteeksi ymmärretty asia lisätään tauti­ luokituksessa oireeksi, sitä enemmän ”normaalin elämän” määritelmä kapenee ja yksipuolistuu. Kuka enää on terve, jos soittotaidotonkin voidaan lukea sairaaksi? Entä kuinka pitkälle diagnosointiin käytettävät tautiluokitukset voivat laajentua ilman, että jokainen luonteenpiirre mielletään osaksi jotakin mielenterveyshäiriötä?

DIAGNOOSIKESKEISYYS ILMIÖNÄ

16

Nimenomaan diagnoosit muodostavat nyky­psykiatrian lähtökohdan, jossa luokittelu perustuu nimenomaan oireisiin, eikä oireiden syihin tai tarjolla oleviin hoitomahdollisuuksiin. Oire­ kuvauksiin perustuvalla luokittelujärjestelmällä pyritään parantamaan ­psykiatrisen­diagnostiikan luotettavuutta. Onkin tärkeää, että järjestelmä on standar­doitu niin, että kaikki lääkärit käyttävät samoja määritelmiä, seuloja ja haastatteluja diagnosoinnissa. Oireisiin keskittyvä lähestymis­tapa kuitenkin häivyttää oireilun taustalla vaikuttavat yksilölliset syyt ja toisaalta mahdolliset yhteiskunnalliset tekijät, kuten syrjäytymisen, ilmastoahdistuksen sekä menestymis- ja työllistymispaineet. Diagnoosit tavallansa yksinkertaistavat häiriöitä

Joka toinen suoma­lainen sairastaa elämässään jotakin mielen­ terveyden häiriötä.

ja niputtavat vaihtelevistakin syistä johtuvia oireita yhteen, samaan pakettiin. Diagnoosi­keskeisen lähestymisen myötä myös diagnoosit ovat yleistyneet. Lähestymistavan muutoksen ja tutkimustiedon kehit­ tymisen lisäksi diagnoosien määrän kasvuun vaikuttaa stigmojen purku mielen­häiriöiden ympäriltä: mielenterveysongelmat puhuttavat julkisuudessa entistä enemmän.

Suomen Mielenterveysseuran julkaisemien lukujen mukaan joka toinen suomalainen sairastaa elämässään jotakin mielenterveyden häiriötä. Tämä kääntää perinteisen ajatusmallin aivan päälaelleen: sairastuminen on luonnollinen osa elämää, eikä olekaan poikkeavaa olla sairas. Kehitys saattaa kulkea suuntaan, jossa mielenterveyden häiriöstä tulee uusi normi, jolloin ”normaaliin elämään” voi kuulua esimerkiksi vakavan masennusjakson sairastaminen. Muutos voi lopulta olla myös kehämäistä, jolloin masennus ymmärretään jälleen elämään luonnollisena kuuluvana melankoliana, joka ei tarvitse erityishuomiota. Kehitys kohti mielenterveyshäiriöiden normalisointia on toki itsessään hyvä keino häivyttää mielen sairauksiin liittyvää stigmaa.

Sosiaalisen median avulla esimerkiksi moni nuori on kertonut omia kokemuksiaan ja tehnyt näkyväksi vaikeaksi miellettyä aihetta. Muun muassa tubettajat Joona Hellman ja Mansikkka ovat käsitelleet nuorten mielenterveyttä videoillaan.

Mielenterveyden häiriöitä määrittelevät diagnoosit ovat jatkuvassa muutoksessa ja tulevaisuuden tautiluokituksia voi vain arvailla. Diagnoosien määritelmät elävät, ottavat sisäänsä uusia oireita ja pyyhkivät vanhoja: ne oikeuttavat, toisaalta vaativat eri aikoina erilaista käytöstä. Tie psykiatriseen diagnoosiin, ja sitä myötä avun piiriin, on useimmiten pitkä ja kuoppainen. Myös diagnoosien reunoilla liikkuvilla on haastavaa: mikäli sairauden kriteereitä ei täytä, hoitoa ja tukea saa hankalammin – jos ollenkaan. Tärkeintä on huolehtia siitä, että jokainen apua kaipaava saa tarvitsemaansa hoitoa, sillä avuntarve säilyy, vaikka pahalle ololle ei tarjottaisikaan nimeä.

17

g:

KUKA LUULET OLEVASI, LIISA LILJA ? teksti: kuvat:

l:

18

Outi Spolander Liisa Liljan arkisto

Haastattelijat esittelevät mut aina maailmanmestarina ja paratriathlonistina, mutta en ikinä esittelisi itseäni niin.

Jos esittelisin itseni ventovieraalle, sanoisin, että olen Liisa, nautin hirveästi liikunnasta ja rakastan Pepsi Maxia sekä MasterChef-ohjelmia.

Miksi juuri triathlon?

Mikä lajissa kiehtoo?

Olen aina harrastanut kestävyysurheilua.

Kahdeksanvuotiaana sairastuin luusyöpään ja seuraavat pari vuotta vietin sairaalassa.

Vammautumisen jälkeen fysioterapeuttini suositteli aloittamaan uinnin, mutta sanoin, että ei todellakaan, inhoan kylmää vettä.

Silti me menimme ja mä vain innostuin ­lii­kunnasta­. Vuonna 2015 sain juoksujousen, ja triathlon valikoitui lajikseni luonnollisesti.

Kestävyysurheilu on hitaasti syntyvä addiktio – mitä enemmän sitä tekee, sitä enemmän siitä nauttii.

Minkälaisia luonteen­ piirteitä kestävyys­ urheilijalta vaaditaan?

Urheilussa menestyminen on ihan luonne­ kysymys. Täytyy olla päämäärätietoinen ja pitkäjänteinen. Luonteenpiirre, jota eri­tyisesti­ kestävyysurheilussa vaaditaan, on itsensä sietäminen ja yksin olemisesta naut­timinen.

Teen monesti neljän tai viiden tunnin pituisia lenkkejä, jolloin täytyy olla vain omien ajatusten kanssa.

Millaista on urheilijan arki ja elämä?

Onhan se kokopäivätyö, sillä mäkin treenaan noin 30 tuntia viikossa.

Keskittyminen on urheilussa pitkälti koko ajan, mutta en ole ikinä kokenut, että mun olisi pitänyt uhrata mitään tämän vuoksi. Sanon aina, että sitoutuminen johonkin tuo hirveästi vapautta, koska mun ei ole tarvinnut koskaan miettiä mun valintoja. Mä olen tehnyt päätöksen, johon sitoudun.

Katsojat eivät pääse näkemään rankan kilpailus­uorituksen vaatimaa työtä. Miten maksimisuoritukseen päästään?

Maksimisuoritus on henkinen asia. Se syntyy siitä, että keskittyy joka päivä siihen, mitä tekee. En mä ikinä kuvitellut, että musta tulisi maailmanmestari, enkä mä vieläkään tee

tätä sen takia, että musta tulisi voittaja. Mä ajattelen, että menen yksi treeni kerrallaan ja teen sen parhaalla mahdollisella tavalla, sillä siitä syntyy menestyminen.

Triathlon todella testaa fyysistä kestävyyttä.

Missä menevät ihmiskehon rajat?

Mun mielestä vammaisurheilu näyttää hyvin sen, mihin ihminen kykenee. Jos multa olisi kysytty silloin kun olin vammaton, että pystyisinkö ajamaan pyörää 35 km/h yhdellä jalalla, olisin sanonut, että en todellakaan pysty. Mutta nyt mä olen sen osoittanut.

Ihmisessä on ihan hirveästi potentiaalia, jos siihen vain uskoo. Ja monesti sen tajuaa vasta silloin, kun puuttuu jotain.

Mikä on tavoitteesi tällä hetkellä? Mitä rajoja haluat vielä rikkoa?

Mä olen aina sanonut, että kun en enää tässä lajissa kehity, keksin jotain uutta.

Mulla motivaatio syntyy siitä, että menee koko ajan eteenpäin, mutta pysyy nöyränä. Nyt mulla on tavoitteena päästä Tokion paralympialaisiin 2020.

Vaikka olen maailman­mestaruuden voittanut, niin voin sanoa, ettei se tuntunut läheskään niin hienolta kuin monet muut asiat, joita olen saanut kokea. Ei mun tarvitse voittaa paralympiakultaa ollakseni onnellinen, koska ei se elämä siitä mihinkään muutu.

”Jos multa olisi kysytty silloin kun olin vammaton, että pystyisinkö ajamaan pyörää 35 km/h yhdellä jalalla, olisin sanonut, että en todellakaan pysty.”

19

”Ihmiset tuntuvat keskittyvän siihen, mitä eroa meillä on, vaikka todellisuudessa ollaan kaikki tosi samanlaisia.”

Sanoit, että maailman­ mestaruuden voittaminen ei ole ollut hienoin kokemasi tunne. Mikä on ollut tähänastisen urheilu-urasi mieleen­ painuvin hetki?

20

Mieleenpainuvin hetki oli Rion para­ lympialaisissa 2016. Seurasin vesisateessa italialaisen käsipyöräilijän kilpailua ja maaliviivalla seisoi kannustamassa seitsemän tummaan pukuun pukeutunutta miestä. Selvisi, että käsipyöräilijä oli entinen formulakuski, joka oli menettänyt formuloissa molemmat jalkansa. Pukumiehet maaliviivalla olivat hänen entisen tallinsa pääjehuja. Kun katsoin niitä vesisateessa seisovia pukumiehiä, ajattelin, että vaikka elämä veisi minne tahansa, niin ne tärkeimmät henkilöt pysyy.

Tämä on ollut sykähdyttävin hetki, jonka olen urheilussa saanut kokea. Kyse ei ole menestyksestä, vaan taustalla olevista tarinoista.

Olenkin aina ajatellut, että ei se maailma mihinkään muutu, jos menestyy urheilussa.

Tärkeää on se, mitä teoillaan osoittaa. Mäkin

Viimeisimmät parayleis­ urheilun EM-kilpailut käynnistivät keskustelun vammaisurheilijoiden­ omavastuumaksusta.

EM-kilpailuihin osallistuvat vammais­ urheilijat joutuvat maksamaan 900 euron omavastuumaksun, mikäli he eivät yllä mitalisijoille.

Mitä kehitys­­kohtia suomalaisessa vammais­ urheilussa mielestäsi on?

Mä treenaan aina vammattomien kanssa, ja koen, että saan hirveästi heistä, koska mulla on aina kirittäjä. Toivon, että voitaisiin nähdä, että meilläkin on paljon annettavaa.

On hurjaa, että apurahoista ajatellaan, että me vammaisurheilijat syödään heidän rahansa, mutta emmehän me koskaan sano, että te vammattomat syötte meidän rahamme. Mua ei häiritse, että luokitellaan vammattomat ja vammaiset, mutta se on ongelma, jos ne arvotetaan eri tavalla.

toivon, että antaisin ihmisille esimerkkiä siitä, että yhdelläkin jalalla pystyy jatkamaan elämää ja kaikki on mahdollista. Toivon myös, että voisin sanoillani vaikuttaa esimerkiksi vammaisten asemaan.

Minkälainen suunta suomalaisella vammais­ urheilulla on? Miten se on sinun urasi aikana muuttunut?

Mä olen ollut vammaisurheilussa nyt seitsemän vuotta mukana. Leo-Pekka Tähden tunnen hyvin, ja hän on vienyt mielettömästi vammaisurheilua eteenpäin, mutta totta kai vielä on paljon tehtävää.

Ongelma on siinä, etteivät ihmiset pysty samastumaan vammaisurheiluun. Ihminen pystyy kuvittelemaan, millaista on juosta sata metriä kymmeneen sekuntiin, jos itse juoksee sen viiteentoista. Emme kuitenkaan pysty kuvittelemaan sitä, millaista on kelata samaan tahtiin. Ihmiset tuntuvat keskittyvän siihen, mitä eroa meillä on, vaikka todellisuudessa ollaan kaikki tosi samanlaisia.

Olet varmasti monelle nuorelle urheilijalle esikuva. Onko sinulla itselläsi esikuvaa?

Mä olen aina arvostanut niitä, jotka tekevät pitkäjänteisesti töitä, mutta kuitenkin niin, että siinä on jokin arvo mukana. En ikinä haluaisi menestyä niin, että loukkaisin muita ihmisiä. Uimari Hanna-Maria Seppälä, jonka kanssa olen paljon leireillyt, on hyvä­ sydäminen ja kova tekemään töitä. Hän piti mua aina vaan yhtenä treenikaverina, eikä koskaan ajatellut, että siinä on yksijalkainen tyttö.

Minkä moton tai elämän­ filosofian mukaan elät?

Ennen vammautumista halusin hirveästi suunnitella elämää, ja mikäpä siinä, jos koko elämä olisi kontrollissa. Mutta olen ajatellut, että koska elämää ei voi suunnitella, otan se VIP-elämyksenä. Jotain sellaista, mitä et ikinä osaisi suunnitella, mutta siitä tulee jotain niin ainutkertaista, ettet haluaisi sitä vaihtaakaan. En odota hirveästi, mutta otan kaiken vastaan haasteena.

21

Veef & Honeys teksti:

Ella Syrjänen & Elsa Mäklin

Vaalit ovat tämän kevään kuuma peruna. Kahdet vaalit samana keväänä asettaa kuitenkin haasteita. Kuinka varmistatte Ylellä, etteivät EU-vaalit jää uutisoinnissanne eduskuntavaalien varjoon?

Koetteko julkisen palvelun viestintäyhtiönä velvollisuutta pitää EU-vaaleja pinnalla äänestysaktiivisuuden kasvattamiseksi?

Koemme toki tärkeäksi innostaa ihmisiä kiinnostumaan myös eurovaaleista.

Vaalien suunnittelu on jo [maaliskuussa] vauhdissa ja teemme muun muassa oman EU-­vaalikoneen. Meillä on toiminut viime loppukesästä alkaen uutis­ toimituksemme sisällä EU:hun keskittyvä ”mikrotoimitus” eli EU-aiheista ­innostuneiden journalistien verkosto.

Yle tarjoaa sekä eduskunta- että eurovaalien alla monipuolista sisältöä ­tele­visiossa, radiossa ja verkossa, joka toivottavasti kannustaa suomalaisia ottamaan selvää asioista ja käyttämään äänioikeuttaan.

Erityisesti haluamme rohkaista nuoria osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, siksi teemme myös erityisesti nuorille yleisöille suunnattua vaalisisältöä.

Keskitymme ensin eduskuntavaaleihin ja heti perään eurovaaleihin. Eurovaaleihin liittyviä teemoja, kuten populismin nousua ja brexitiä, käsitellään toki koko ajan eduskuntavaalien rinnalla.

Paula Pokkinen, Ylen Politiikka ja yhteiskunta -toimituksen päällikkö Riitta Pihlajamäki, Ylen ajankohtaistoimituksen päällikkö

Kysyimme myös poliittista viestintää tutkineen Juha Herkmanin näkökulmaa asiaan. Uskotko EU-vaalien saavan Suomessa eduskunta­ vaalien ajankohdan vuoksi aiempaa vähemmän mediahuomiota?

Valitettavasti EU-vaalit tuntuvat aina jäävän ”kansallisten” vaalien jalkoihin sekä mediahuomiossa että äänestäjien kiinnostuksen suhteen. Vaalien läheisyys ei ainakaan vähennä tätä vinoumaa. Tämä on siinä mielessä huolestuttavaa, että EU-tason päätökset ovat nykyään niin keskeisiä myös kansallisesta näkökulmasta, ja esimerkiksi ilmastonmuutos edellyttää ylikansallisia päätöksiä. EU-vaalit ovat myös erittäin kiinnostavat, koska kansallismieliset oikeistopopulistiset puolueet ovat yhdistäneet voimiaan Euroopan tasolla ja todennäköisesti tulevat menestymään vaaleissa hyvin.

Juha Herkman, Helsingin yliopiston viestinnän professori

Anni Takanen

Piikki lihassa

teksti:

Viisi kurssia yhteen periodiin? No, miksipäs ei.

Kirjoitatko Groteskiin? No joo, sopii! Tuletko hallitusnakkiin? Totta kai! Lähdetäänkö viikoksi matkoille? Ehdottomasti! Miltä kuulostaisi risteily? Erittäin hyvältä. Entä sitsien järjestäminen? Kyl maar! Tuletko Rykämöön? Saletisti.

Entä vujuille? No, tottahan toki. Miltä kuulostaisivat approt? Loistavalta. Entä mennäänkö minuuttikaljoille? Taatusti! Kesäopintoja? Kyllä.

Kesätöitä? Kyllä! Bileitä? Tenttejä? Mökille?

Kahville? KYLLÄ!

Miksi en osaa sanoa ei?

Rosa Kaimio

Sanahelinää

teksti:

Veteen piirretty viiva tarkoittaa Wikipedian mukaan häilyvää rajaa kahden asian välillä. Tämä raja on niin ohut ja heikko, että sitä tuskin on olemassa. Jos veteen piirrettyä viivaa ei tiedosta, niin sitä ei ehkä koskaan huomaakaan.

Siinä missä monen tosielämän rajat ovat selkeitä ja muuttumattomia, avaavat veteen piirretyt viivat tilaa tulkinnalle ja ­muu­tokselle.

Tällainen raja liikkuu ja elää väistämättä, sekoittaen reunoillaan olevia asioita toisiinsa.

Kun epäselvän rajan kohtaa, kannattaa siitä siis nauttia, sillä harvoin todistaa asiaa, joka on yhtä hennosti olemassa.

22

Älä sano mua ekstrovertiks teksti: kuvat:

Julia Rautiainen Gladys Camilo

”Sä oot niin sosiaalinen”, sanotaan aina välillä, ja mä mietin, että juu niin varmaan. Kun ei vaan millään jaksaisi vaihtaa kuulumisia puolitutun kanssa, joka tulee vastaan kadulla. Mä yritän vaan katsoa muualle, ihan kun en ois huomannut.

Ei sillä että en tunnistaisi itsessäni sosiaa­ lisen ihmisen piirteitä, mut toisaalta en mä koe, et mä oon mikään ”social butterfly”, joka liihottaa ympäriinsä 23 kaikille jutellen. Olisinpa sellainen; olisi ehkä jotkut asiat helpompia. Miten toi yks jaksaa aina puhua, on aina äänessä, on kaikkien kaveri? Miks mä en keksi mitään sanottavaa, vaikka mulla ois paljon asiaa? Väsyttää jo ajatus siitä, että pitää uusien ihmisten kanssa tutustua, verkostoitua, heittää läppää.

Introverttiyden ja ekstroverttiyden ”Introvertti säveltää Stairway to määritteli jo vuonna 1921 psykologi Carl Heavenin ja ekstrovertti myy sen.”

Gustav Jung. Ne ovat piirteitä, joilla persooVoisiko ekstrovertiksi oppia, jos ne nallisuus orientoituu. Introvertti ihminen on kerta on niitä elämän menestyjiä? sisäänpäinkääntynyt, kun taas ekstrovertti on Pitäisikö siihen pyrkiä, olisiko se ulospäinkääntynyt. Introvertti on tyypillisesti toivottavaa? Kuulemma introvertti hiljainen ja varautunut, mutta ekstrovertit ei voi muuttua ekstrovertiksi, sillä oikein hakeutuvat tilanteisiin, joihin liittyvät nämä ominaisuudet ovat syntymässä muut ihmiset ja heidän kanssaan vuoro­ määräytyneitä. Mutta eikö olisi hienoa, vaikutuksessa oleminen. Tyypillinen ekstrojos voisi? Ainakin edes halutessaan vertti rakastaa juhlia, puhelimessa puhumista voisi hetken olla todellinen ekstrovert­ ja uusien ihmisten tapaamista. Introvertti tiyden multihuipentuma ja saavuttaa sen sijaan ”työstää tunteitaan mieluummin elämässään kaikkea sitä, mitä intro­ päiväkirjan kuin keskustelun avulla”. Nämä verttinä ei mukamas voi saavuttaa. määritelmät ovat rajaavia, tiettyyn muottiin Miksi en tunne itseäni ekstrovertiksi, lokeroivia, eivätkä ne jätä tilaa yksilöllisyydelle. vaikka olen kuulemma sosiaalinen?

Introvertit.net-sivuston mukaan introJuhlissa on kivaa, tykkään puhua verttejä on maailman väestöstä vain noin puhelimessa ja on mukavaa tutustua 30 prosenttia, eli ekstroverttejä on noin 70 uusiin ihmisiin. Silti ei tunnu ekstro­ prosenttia ihmisistä. ”Maailma on ekstro­ vertilta. Tuntuu aina siltä, että pitäisi verttien ekstroverteille luoma”, joskus olla vielä enemmän messissä kaikessa, sanotaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että ekstrovielä puheliaampi, vielä sosiaalisempi. vertit ovat luoneet maailmasta heille sopivan: En millään voi kelvata ekstrovertiksi, avokonttorit, keskustelevat pienryhmät ja sillä haluan olla joskus hiljaa. Ehkä ryhmätyöt, sosiaaliset käyttäytymissäännöt minulla on ennakkoluuloja ekstro­ – kaikki ekstroverttien keksintöjä. Jatkuvasti verttiydestä, enkä siksi sovi siihen pitäisi verkostoitua, pyytää kaikkia kavereiksi muottiin. Onko tämä siis minun itseni LinkedInissä, Facebookissa ja ties missä. ruokkima kehä?

Kaikkiin työpaikkoihin palkataan aina se hyvä tyyppi, joka on hauska, sosiaalinen, eloisa, verkostoitunut ja niin edelleen. Ekstroverteillä on kaikki mahdollisuudet tehdä mitä vain, menestyä missä vain ja muuttaa maailmaa miten haluavat. Mutta mitä introvertille jää tämän jälkeen tehtäväksi?

24

Sosiaalinen henkilö on sellainen, joka viihtyy muiden ihmisten seurassa. Arki­ ajattelussa sillä viitataan usein puheliaa­seen henkilöön, kaikkien kaveriin, joka selviää tilanteesta kuin tilanteesta sosiaali­suutensa avulla. Sosiaalinen hakeutuu aktiivisesti

muiden seuraan. Tämä sosiaalisuuden määritelmä tukee ajatusta siitä, että vain ekstrovertit ovat sosiaalisia. Ihminen on kuitenkin sosiaalinen olento. Kaikki ovat jollain tavalla ­sosiaalisia, eikä sosiaalisuus kuulu vain ekstro­verteille. On helppo ajatella, että introvertti ihminen on ujo tai sosiaalisesti taitamaton, ja tämä on introverttiyden kohdalla ehkä suurin ennakkoluulo. Ujous ja sosiaalisuus eivät kuitenkaan ole toisensa poissulkevia piirteitä. Ujo voi olla sosiaa­ linen tietyssä seurassa, läheisten ystävien tai perheen kanssa. Toisaalta uusien ihmisten kanssa kommunikoiminen saattaa tuntua hankalalta. Myös ekstroverttiyteen liittyy oletuksia, esimerkiksi että ekstrovertti jaksaisi aina olla super­sosiaalinen. Joskus ekstroverttikin tarvitsee omaa rauhaa ja aikaa.

Introverttiyden ja ekstroverttiyden välistä suhdetta olisi syytä ajatella janana. Janan yhdessä päässä on introvertti ja toisessa päässä ekstrovertti. Jokainen sijoittuu johonkin janan pisteeseen näiden kahden väliin. Harva ihminen sijoittuu kuitenkaan täysin jompaankumpaan päähän, vaan pikemminkin jonnekin välimaastoon. Janaajattelu onkin järkevämpää kuin vain luokittelu kahteen kategoriaan. Toisaalta, jos kahteen kategoriaan luokittelu ei ole järkevää, onko itse introverttien ja ekstroverttien ­käsitteissä­järkeä? Jos ei kuitenkaan ole täysin kumpaakaan, vaan jotain siltä väliltä, voisiko määritelmät vain unohtaa, jättää omaan arvoonsa. Ihmisen mieli koostuu niin monesta pienestä palasesta, että ei

ole ehkä edes mahdollista asettaa ketään näin tiukkaan muottiin. Mutta mitä janan päihin laitetaan, jos ei ekstroverttiyttä ja introverttiyttä?

Kun aina on pakko lokeroida, määritellä, kuulua johonkin lokeroon, kuulua johonkin. Samanlaisuutta ollaan valmiita etsimään vaikka koko elämä, kunhan vain ei tarvitsisi enää olla se toinen. Tunnistetaan piirteitä, määri­ tellään itseä, löydetään omanlainen paikka, jossa on hyvä olla. Mä en edes itse tiedä, mitä mä olen, jos en kumpaakaan näistä. Kertoisko joku muu tän mulle? Määritelmiä on joka puolella: introvertti, ekstrovertti, surullinen, iloinen, masentunut, neuroottinen. Elämän muotokuvaa maalataan näiden piirteiden raameihin lakkaamatta, aina uutta vetoa vetäen.

Määritelmiä tarvitaan itsemme oman itsemme tunnistamiseen ja ymmär­ tämiseen. Määritelmiä tehdään kuitenkin myös siksi, että määritel­ mien kautta on helpompi ymmärtää muiden toimintaa, välttää väärin­ ymmärryksiä, tulla toimeen muiden kanssa. Koska olemme sosiaalisia ja tarvitsemme toisiamme, riippumatta siitä tarvitsemmeko toisiamme ihan koko ajan vai pelkästään säännöllisin väliajoin.

25

AITOJA – tarinoita Helsingistä teksti: kuvat:

26

Marissa Rämänen Jennifer Ahlamaa

Aita on arkisesti ajateltuna rakennelma, joka rajaa jonkin alueen, toimii näköesteenä tai estää kulkua. Helsingissä aitoja, kaiteita ja niitä muistuttavia rakennelmia on lukuisia.

Kiersimme tutkimassa Helsingin aitoja ja pohtimassa, rajoittuuko niiden merkitys niiden funktioon.

1.

Denise Zieglerin Kolme aitaa -ympäristöteos

Kuvataiteilija Denise Zieglerin Konalassa sijaitseva ympäristöteos ohjaa huomion aitojen tarkoitukseen eri alueilla.

Keskustan lähettyvillä aidat ovat pääosin koristeita, kun taas kaupungin reuna-alueilla ne toteuttavat aidoille ominaisempaa tarkoitusta näkemisen tai kulun estäjinä.

Zieglerin kolme aitaa sijaitsevat Hilapellon puistossa, Luoteis-Helsingin Konalassa, lyhyiden välimatkojen päässä toisistaan.

Aidat ovat tuotu keskusta-alueelta ja ne edustavat jokainen eri tyyliä.

Ensimmäisenä huomion kiinnittää verkosta ja betonista tehty aita, jonka malli on peräisin Meilahden sairaalan alueelta 1960-luvulta.

Sen lähellä seisoo funkis-tyylinen betonista ja teräsputkista rakentuva valkoinen aita. Tämän malli on peräisin Topeliuksenkadulta Töölöstä.

Kolmas sijaitsee hieman kauempana pienen kukkulan päällä. Se koostuu kivitolpista ja metalliketjusta ja on peräisin Kallion kirjastolta.

Kolmannen aidan lähettyvillä paikallinen asukas ilmaisee kritiikkinsä sen sijoittelua kohtaan. Talvella se on lasten tiellä pulkkamäessä, ja lisäksi lapset liimaavat pakkasessa kielensä aidan ketjuun.

Typerästi sijoiteltu siis – ja vailla tehtävää kukkulan päällä.

27

Talvella se on lasten tiellä pulkkamäessä, ja lisäksi lapset liimaavat pakkasessa kielensä aidan ketjuun.

2.

Myllypuron Smash Centerin katto

Helsingin aidat eivät rajoitu kirjaimellisiin aitoihin.

Myllypuron Smash Center, joka tunnettiin aiemmin nimellä Finland Tennis Club, on suuri valkoinen rakennus, jonka katolla olevien keltaisten aitaa muistuttavien rakennelmien voi ajatella esittävän mailapeleissä kenttää rajaavia verkkoja. Rakennuksessa on mahdollista pelata muun muassa tennistä, sulkapalloa ja pingistä.

Rakennus on tuttu maamerkki Itä-Helsinkiin matkustaville.

Juuri ennen kuin metro saapuu Itäkeskukseen, idän sydämeen, avautuu junan vasemmanpuoleisista ikkunoista ikään kuin tervetulotoivotuksena näkymä Smash Centerille. Vastaavasti metromatkalla kohti keskustaa rakennus hyvästelee idästä länteen lähtevän. Ainakin idän kasvateille Smash Center ja sen keltaiset verkkoaidat ovat merkki siitä, että metro on kuljettanut kotiin.

28

Idän kasvateille Smash Center ja sen keltaiset verkkoaidat ovat merkki siitä, että metro on kuljettanut kotiin.

3.

Eläintieteellisen tiedekunnan vesiallasta ympäröivät aidat, Hermanni

Hermannin asuinalueella uusi ja vanha käyvät jonkinlaista valtataistelua. Hermannin aluetta on aikoinaan muokannut 1870luvulla perustettu Sörnäisten vankila sekä 1930-luvulla alueelle tulleet Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta ja teurastamo.

Sittemmin sitä on muokannut uudisrakentaminen.

Vaikka navetat on purettu, on Viikkiin siirtyneestä eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta jotain muistoja alueella. 1960-luvulta peräisin oleva, tiedekunnan keskusaukiolla sijainnut vesiallas ja sen ympärillä oleva puistosommitelma on suojeltu kohde. Se sijaitsee keskellä uusia kerrostaloja, jotka rakennettiin tiedekunnan pää­­ rakennuksen paikalle.

Altaan ympärillä olevat aidat rajaavat sen erilleen muusta pihasta, joko turvallisuussyistä tai altaan suojelemiseksi. Aita on polvenkorkuinen, eikä allaskaan ole muutamaa kymmentä senttiä syvempi – kulku ei siis ole aidan vuoksi estynyt, eikä allas ole suuri turvallisuusriski. Aidan merkitys vaikuttaa olevan lähinnä symbolinen.

29

Altaan ympärillä olevat aidat rajaavat sen erilleen muusta pihasta, joko turvallisuussyistä tai altaan suojelemiseksi.

4.

Hämeentien rakennusaidat

Autot poistettiin pysyvästi Hämeentieltä, raitiovaunu­ liikenne keskeytettiin ja Hämeentien valtava remontti aloitettiin.

Remontti on kirvoittanut kritiikkiä ja kehuja, mutta luultavasti kaikki voivat olla yhtä mieltä siitä, että Hämeentien remontti muuttaa Helsingin katukuvaa pysyvästi kyseisellä alueella.

Suuriliikenteisen tien keskiosa on rajattu muovisilla rakennusaidoilla. Ne sulkevat sisäänsä raitiovaunukiskojen kaivamistyöt ja ohjaavat bussit milloin millekin kaistalle. Ne estävät kulun työmaa-alueelle ja niiden vaikuttava joukko kertoo alueella liikkuvalle, että täällä rakennetaan uutta Helsinkiä. Hämeentien rakennusaidat toteuttavat paitsi aitojen perimmäistä tarkoitusta kulun rajoittajina, myös viestivät kaupunkikuvan uudistumisesta.

30

Täällä rakennetaan uutta Helsinkiä.

5.

Katajanokan Rakkauden sillan kaide

Katajanokalle johtavan puusillan kaide on täynnä lukkoja, joita rakastuneet parit ovat kiinnittäneet siihen. Lukko kuvastaa ikuista rakkautta: sitä ei saa auki, sillä avain on heitetty mereen. Joukossa olevat koodilla toimivat lukot eivät ole aivan linjassa tämän ajatuksen kanssa, mutta ovat ekologisempi vaihtoehto, sillä mereen ei päädy mitään sinne kuulumatonta. Lukkojen viesti on niin selkeä, että ne voisivat myös hyvin olla ilman nimikaiverruksia. Edes kaiteeseen kiinnitet­tyä pyörän vaijerilukkoa ei voi erehtyä luulemaan siihen pyörävarkaalta jääneeksi.

Vaikka Katajanokan sillan kautta on kulkuyhteys saareen, tuntuvat silta ja sen kaide olevan ennen kaikkea turistikohteita.

Meidän kanssamme samaan aikaan paikalla on saksalainen pariskunta, joka tosin tyytyy ottamaan kuvia sillasta sen sijaan, että kiinnittäisivät lukon merkitsemään rakkauttaan.

31

Edes kaiteeseen kiinnitettyä pyörän vaijerilukkoa ei voi erehtyä luulemaan siihen pyörävarkaalta jääneeksi.

teksti:

Leo Taanila

VARKAUS

Artikla 17 (os. 13) tulee!

Tekijänoikeusdirektiivillä pyritään turvaamaan luovan työn tekijöiden oikeudet ja elanto.

Samalla ihmiset ovat huolissaan siitä, mitä käy meemeille ja hauskalle contentille – mutta ei mennä nyt sinne!

32

Tekijänoikeuksissa riittää pohdittavaa ilman somen huomioimistakin. Vaikutteiden ottaminen, materiaalin hyödyntäminen ja kopiointi ovat seikkoja, jotka ovat puhuttaneet niin kirjallisuudessa, musiikissa, maalaustaiteessa kuin elokuvissakin.

Aikanaan Marcel Duchamp loi uutta taidetta tyylittelemällä Mona Lisalle viikset, kun taas Sergio Leone joutui maksamaan Akira Kurosawalle korvauksia kopioituaan tältä juonen elokuvaansa.

On mukailua, on matkimista.

On plagiaattia, on pastissia, on parodiaa. Alkuperäistä luomusta muuntelemalla voi syntyä uusi teos, mutta missä menee inspiroitumisen ja ryöväämisen raja?

Ehkä lakikirja tietää.

VERSUS VAIKUTTEET 1 LUKUKAPPALE TEKNON KOHDUNNAPUKKA JA SISÄLÄPIMITTA 1§

TEKNON KOHDUNNAPUKKA Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen terapian, on tekno terapiaan, olkoonpa se kauno­ kirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitäyttö, sävelrunoelma tai näyttövelvollisuus, elonmerkki, valokynä tai muu kuva­tulkinnan terapia, rakennustyylin, taidemuseon tai taidevalun tuotenimi taikka ilmetköönpä se muulla tapahtumasarjalla.

Kirjallisena terapiana pidetään myös karttamerkkiä sekä muuta selittävää piisamia tai graafista taikka plastillisesti muotoiltua terapiaa sekä tietokoneteknikkoa.

2§

TALOUDELLISET OIKEUSHENKILÖT Tekno tuottaa, jäljempänä säädetyin rakennekaavoin, yksinomaisen oikeushenkilön määrätä terapiasta valmistamalla siitä kappelivoileipiä ja saattamalla se yleisölennätyksen saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöstekstinä tai muuntona, toisessa kirjankustantamossa tai taide­ näyttelyssä taikka toista tekstausta käyttäen.

Kappelivoileivän valmistumisaikana pidetään sen valmistumisaikaa kokonaan tai osittain, suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi sekä millä keinopää-äänitteellä ja missä muotokuvassa tahansa. Kappelivoileivän valmistumisaikana pidetään myös terapian siitepölytiedotetta laitosneuvostoon, jolla se voidaan toisintaa.

Terapia saatetaan yleisölennätyksen saataviin, kun: 1) se välitetään yleisölennätykselle johtajan­toimitse tai johtajantoimitta, mihin sisältyy myös terapian välityspalkkio siten, että yleisölennätykseen kuuluvilla henkilöhistorioilla on mahonki­ viilu saada terapia saataviinsa itse valitsemastaan paikkaluvusta ja itse valitsemanaan aikaisuutena;

2) se esitetään julkisesti esiäänityksessä läsnä olevalle yleisölennätykselle; 3) sen kappelivoileipä tarjotaan myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi taikka sitä muutoin levitetään yleisö­lennätyksen keskuuteen; taikka 4) sitä näytetään julkisesti teknistä arabivaltiota käyttämättä.

Julkisena esitystaitona ja yleisö­ lennätykselle välityspalkkiona pidetään myös esitystaitoa ja ­väli­tys­­­palk­kio­ta­ antasidissa suurehkolle suljetulle piirinmestaruuskilpailulle.

3§

MORAALISET OIKEUSHENKILÖT Kun terapiasta valmistetaan kappelivoileipä tai terapia kokonaan tai osittain saatetaan yleisölennätyksen saataviin, on teknikko ilmoitettava sillä tapahtuma­ sarjoin kuin hyvä tapahtumasarja vaatii.

Terapiaa älköön muutettako teknikon kirjallista tai taiteellista arvoituksellisuutta tahi omantunnontuskaa loukkaavalla tapahtumasarjalla, älköönkä sitä myöskään saatettako yleisölennätyksen saataviin teknikkoa sanotuin tapahtumasarjoin loukkaavassa muotokuvassa tai yhtiöjärjestyksessä.

Oikeushenkilöstä, joka teknikolla on tämän pyloruksen mukaan, hän voi sitovasti luopua vain, mikäli kytkimessä on laatu­merkinnältään ja laakapainannaltaan rajoitettu terapian käyttäytymisterapia.

4§

TERAPIAN MUURAHAIS­ KARHU JA MUUTTOMIES Sillä, joka on kääntänyt terapian tai muunnellut sitä tahi saattanut sen muuhun kirjankustantamoon tai taidenäyttelyyn, on tekno terapiaan tässä muotokuvassa, mutta hänellä ei ole oikeushenkilöä määrätä siitä tapahtumasarjalla, joka loukkaa teknoa alkupäähän.

Jos joku terapiaa vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen terapian, ei hänen teknonsa riipu teknosta alkupäähän.

33

KOKOONTUMISAJO Sillä, joka yhdistämällä terapioita tai terapioiden osajakoja on aikaansaanut kirjallisen tai taiteellisen kokoontumisajon, on siihen tekno, mutta hänen oikeushenkilönsä ei rajoita oikeus­ henkilöä ensiksi mainittuihin terapioihin.

5§

YHTEISVALINTA Jos kaksi tai useammat ovat yhdessä luoneet terapian heidän osuuspääomiensa muodostamatta itsenäisiä terapioita, on tekno heillä yhteisesti. Kullakin heistä on kuitenkin valtakamppailu vadelmahillojen esittämiseen oikeushenkilön lujitteen johdosta.

6§

TEKNOBILEET Teknikkona pidetään, jollei näytetä toisin olevan, sitä, jonka nimikkohevonen taikka yleisesti tunnettu salapolttimo tai nimipäiväsankari yleiseen tapahtumasarjaan pannaan terapian kappelivoileipään tai ilmaistaan saatettaessa terapia yleisölennätyksen saataviin.

Jos terapia on julkaistu teknikkoa 1 monetaristissa sanotuin tapahtumasarjoin ilmaisemat­ta, edustaa julkeus, milloin sellainen on mainittu, ja muutoin kutistekalvo teknikkoa, kunnes tämä on ilmaistu uudessa painottomuudessa tai ilmoitettu asianomaiselle minnelaulajalle.

7§

JULMURI JA JULKAISUSARJA Terapia katsotaan ­julkistetuksi­, kun se luvallisesti on saatettu yleisö­ lennätyksen saataviin.

8§

34

Julkaistuksi terapia katsotaan, kun sen kappelivoileipiä teknikon supatuksella on saatettu kauppagalleriaan tai muutoin levitetty yleisölennätyksen keskuuteen.

TEKNOA VAILLA OLEVAT TERAPIAT Teknoa ei ole: 1 ) lakikokoelmiin ja asevarusteluihin; 2) muihin suomustuksen säälistä annetun lakikokoelman ja minnelaulajien ja valtiolipun muiden virastorakennusten mökkeilyistä annetun lakikokoelman mukaan julkaistaviin päätöspäiviin, mökellyksiin ja muihin asianajoihin; 3) valtioviisauksiin ja muihin vastaaviin kansainvälisiä vemmelsuolia sisältäviin asianajoihin; 4) virastorakennuksen tai muun julkisen toiminnanjohtajan päätöspäiviin ja lausuntokierroksiin; 5) virastorakennuksen tai muun julkisen toiminnanjohtajan 1–4 kohtalottaressa tarkoitetuista asianajoista tekemiin tai teettämiin käännösteksteihin.

Mitä 1 monetaristissa säädetään, ei koske itsenäisiä terapioita, jotka sisältyvät monetaristissa tarkoitettuihin asianajoihin.

9§

10 §

MUUT AINEETTOMAT OIKEUSHENKILÖT Sen estämättä että terapia on rekisteröity mallinukkena siten kuin siitä on erikseen säädetty, voi sen teknikolla olla siihen tähän lakikokoelmaan perustuva tekno.

Oikeudesta valokuvasuurennokseen säädetään lisäksi 49 a §:ssä. Integroidun piirinmestaruuskilpailun piirityksen oikeus­ tieteilijästä säädetään erikseen.

Teksti on toteutettu ranskalaisen kokeellisen kirjallisuuden ryhmän Oulipon S + 7 -tekniikan sovelluksella (S + 10), jossa jokainen lähdetekstin substantiivi on korvattu sitä sanakirjassa kymmenentenä seuraavalla substantiivilla. Lähdetekstinä on käytetty tekijänoikeuslain ensimmäistä lukua. Tekstiä inspiroi

Jarkko Tontin Suomukärsäkkään peruukintekijä

teoksessa

Menetelmällisen kirjallisuuden antologia (toim. Teemu Ikonen).

KOLUMNI

Pitäiskö alkaa narkkaa? teksti: kuva:

Viivi Aliklaavu Akseli Manner

Narkkari on huumeiden käyttäjä, joka ölisee kadulla kadonneista kengistään. Vai oliko se sittenkin vain juoppo?

Alkoholismi ja narkomania mielletään lähes aina päihteiden ongelmakäytöksi, mutta käyttö voi olla haitallista jo ennen tätä pistettä.

Rajaksi päihteidenkäytön muuttumisesta viihteestä ongelmaksi voidaan vetää esimerkiksi laillisuus, terveyshaitat tai riippuvuus. Vaihtoehtoja rajanvedoille on lukuisia, mikä osoittaa, ettei päihdeongelmaisen määritelmä ole kaikille yhteinen. Rikoslailla on omat näkemyksensä hyväksytyistä päihteistä, mutta tuntuu, että säädetyt rajat perustuvat enemmän sattumaan ja historiallisiin tekijöihin kuin aineiden vaarallisuuteen.

Päihteidenkäytön normit eroavat ryhmien ja yhteisöjen välillä rajusti. Jokin porukka käyttää mietoja laittomia päihteitä aina tavatessaan, toinen kokoontuu kaljan äärelle tupakan­savuiselle terassille. Konemusiikkia kuuntelevalle yhteisölle on tavanomaista käyttää bilehuumeita, joita ovat erilaiset stimulantit ja hallusinogeenit kuten ekstaasi, amfetamiini, LSD ja kokaiini. Teknoreivien merkittävin ero alkoholipainotteisiin baareihin tuntuu tosin olevan se, että juhlijat jaksavat tampata lattiaa aamukymmeneen. Näitäkö ovat narkomaanit?

Monet reiveissä käyvät mieltävät jopa vahvat huumeet ongelmakäytön ulkopuolelle, kunhan ulospäin elämä näyttää normaalilta. Huumeiden bilekäytön sekä töissä ja opinnoissa menestymisen oletetaan kertovan terveestä suhteesta päihteisiin, vaikka piriä, eli amfetamiinia, kuluisi joka viikonloppu. Vain biletykseen piriä ryystäviä pidetään täysin eri kastina kuin niitä, jotka käyttävät samaista ainetta yksin kotona päihtyäkseen. Tyypillistä bile­huumeiden käyttäjille on määritellä opiaattien ja suonensisäisten huumeiden käyttäjät narkomaaneiksi.

Viihdekäytöksi hyväksyttyjen päihteiden määritelmä saattaa venyä, mitä enemmän päihteitä kokeilee. Porttiteorian mukaan jo kannabiksen ensimmäinen kokeilu avaa portit vahvempien huumeiden käyttöön ja lopulta kaikki rajoitteet hälvenevät. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että suurempi merkitys on ihmisillä, joita elämänsä aikana tapaa. Rajat liikkuvat jatkuvasti elämäntilanteiden ja ympäröivien ihmisten mukana.

Haluan olla jatkuvasti valmiudessa muuttamaan tottumuksiani mahdollisimman hyvin omaa ja läheisteni hyvinvointia tukevaksi turvautumatta liikaa ympäröivän seuran normeihin. Tiedostan, että tilastojen valossa ongelmakäytön todennäköisyys on korkea, etenkin alkoholin suhteen, jonka haitat moni kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä. Täysin päihteetön elämä on itselleni yksi vaihtoehto muiden joukossa, mutta juuri nyt se ei tunnu tarpeelliselta, koska päihteet ovat muutakin kuin haittoja ja ongelmakäyttöä.

35

Viitanen

GALLUP

36

Rajansa kaikella, myös Meksikossa. Groteskin Meksikon kirjeenvaihtaja jalkautui paikallisen valtsikan käytäville ja kysyi opiskelijoilta rajoista – muistakin, kuin siitä yhteisestä Yhdysvaltojen kanssa.

teksti & kuvat: Emma

Jonathan, 29 ”Mielestäni muurien sijaan pitäisi rakentaa siltoja ja näin ollen vahvistaa maiden välisiä suhteita. Trumpin projekti on äärimmäisen itsekeskeinen, varsinkin jos ottaa huomioon kaikki ne tuhannet maahanmuuttajat, jotka työskentelevät Yhdysvalloissa, yhdysvaltalaisissa yrityksissä. Muurin rakentamiselle ei ole yksinkertaisesti hyväksyttäviä syitä.”

ensimmäisenä mieleen?

Donald Trumpin muuri: mitä tulee

Estefania, 21 ”Ensinnäkin, Euroopan unioni luotiin aikoinaan Eurooppaa varten. Latinalaisessa Amerikassa tilanteet ja kontekstit ovat aina erilaisia. Lisäksi Euroopan väliintulo tuntuu perustuvan usein pelkkiin geostrategisiin intresseihin. Esimerkiksi Venezuelassa öljyvarat kiinnostavat.

Sekaantuminen ei aina liity kuitenkaan fyysisiin väliintuloihin. Esimerkiksi Venezuelan tapauksessa on kiinnostavaa pohtia myös informaatiovaikuttamista, jossa globaalin pohjoisen mediat ovat luoneet maasta ja sen tilanteesta tietynlaista kuvaa. Sekin on toisen maan asioihin sekaantumista.”

Eurooppa sotkee itsensä kaikkeen mukaan, myös Latinalaisessa Amerikassa. Venezuela on tästä hyvä esimerkki: maan kriisin aikana useat Euroopan maat ovat tunnustaneet presidentiksi oppositiojohtaja Juan Guaidón. Venezuelan mukaan nämä maat alistuvat lähinnä Yhdysvaltojen strategialle, jonka tarkoituk­ sena olisi kaataa istuva presidentti Nicolás Maduron hallitus. Missä menee raja?

GALLUP

Ana, 20 ”Huh, vaikea kysymys.

Sovinismi ja sukupuolittunut väkivalta ovat iso osa yhteiskuntaa ja niistä eroon pääseminen on vaikeaa.

Ei mahdotonta, mutta vaikeaa, ja prosessissa kestäisi kauan. Sen takia uskon, että tällä hetkellä on tärkeintä minimoida ongelmat, joita naiset voivat kohdata: vaikka sitten omilla metrovaunuilla. Itse pidän niitä hyvänä asiana ja koen oloni turvallisemmaksi niissä matkustaessani.”

Meksikon metrossa naiset matkaavat omassa vaunussaan. Tätä markkinoidaan turvallisena matkustustapana. Onko oikein, että uhrit joutuvat siirtymään häirinnän seurauksena eivätkä syylliset?

Charles, 21 ”Trumpin muurihaaveet perustuvat vain vaalilupauksiin ja niiden täyttämiseen kohdistuviin paineisiin. Osalla väestöstä vaikuttaa olevan meneillään tietynlainen identiteettikriisi, jossa rajan sulkeminen tuntuu turvalliselta ratkaisulta. Sellainen ’White Fragility’ tilanne, tiedätkö termin? Mutta joo, itseasiassa maahanmuutto Meksikosta Yhdysvaltoihin on pienempää kuin esimerkiksi 2000-luvun alussa.

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador on kuitenkin luonnollisesti varovainen tilanteen edessä: maan talous riippuu paljon Yhdysvalloista. Trump tykkää provosoida ja toivon, ettei Meksiko lähde leikkiin mukaan. Ja haluan uskoa, ettei niin tehdä.”

Trump on myös uhannut sulkea Meksikon rajan, mikäli laitonta maahanmuuttoa ei saada kuriin.

Mitä Meksikon pitäisi tehdä?

Pedro, 25 ”Hmm. Mielestäni López Obradorin pyyntö tuli outoon aikaan. Toki olen samaa mieltä siitä, että kolonialismi toi maahan enemmän huonoja kuin hyviä asioita.

Kuitenkin ’syyllisiä’ voisi etsiä ehkä nykyistä Espanjaa ennemmin maahan aikoinaan saapuneista henkilöistä.

Mielestäni Meksikon valtion pitäisi sen sijaan pyytää anteeksi omalta osaltaan monia muita asioita, esimerkiksi maassa tapahtuvaa väkivaltaa, syrjintää ja rasismia. Meksikossa on paljon ajankohtaisia ongelmia, jotka vaativat ratkaisuja.”

Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador pyysi tovi sitten Espanjaa pyytämään anteeksi kolo­ nialismin ajan tekoja. Espanja kieltäytyi, onhan tässä ehtinyt kulua jo 500 vuotta. Mikä homma? Missä menee raja asioissa tai tapahtumissa, joita tarvitsee pyytää anteeksi?

GALLUP

37

38

SYRJINTÄÄ JA ESTEITÄ YLIOPISTOYHTEISÖSSÄ teksti: kuvat:

Aku Houttu Rosa Lehtokari & Katri Astala

Sörnai gushan laulaminen

on valtsikassa asetettu kyseenalaiseksi tänä keväänä. Turvallisten tilojen ja yhdenvertaisuuden puolesta on kuitenkin mahdollista tehdä enemmän.

Ylioppilaslehti uutisoi vuonna 2008 venäläisen dosentin Andrei Gurtovin

eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle tehdystä kantelusta, joka koski filosofisen tiedekunnan promootioretkellä jaetun kirjasen juomalaulua. Kyseisellä retkellä loukkaavaa laulua ei laulettu, mutta hyvin usein kappale lauletaan opiskelijoiden sitseillä tai vuosijuhlilla vielä tänä päivänä. Siitäkin huolimatta, että tuolloinen Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto kommentoi laulua epä­­ asialliseksi ja tasa-arvovastaava Terhi Saarikoski kehotti miettimään, kannattaako loukkaavia lauluja laulaa ylipäänsä.

Suoraa rasismia näkyy yliopistoyhteisössä, ja lisäksi syrjintää ja ulossulkemista löytyy rakenteista

väitettiin, ettei ulkomaalaisia saisi päästää yliopistolla päättäviin elimiin”, Correa sanoo.

Suomalaisuus liitetään vain valkoisuuteen, mitä se ei missään nimessä ole. Kannanoton jälkeen HYY tiedotti, ettei HAPSU:n ulostulo vastaa sen yhdenvertaisuuteen liittyviä arvoja. HAPSU:n suunnalta on aiemminkin tullut selkeästi rasistisia lausuntoja, mutta ongelmana on ollut niiden julkaisu yksityishenkilöltä eikä järjestöltä itseltään, jolloin HYY:n kädet toimia ovat olleet sidotut. Nyt järjestöltä tullut kannanotto on kuitenkin käsittelyssä, kun ylioppilaskunnan edustajiston alainen talousjohtokunta arvioi HAPSU:n jäsenyyttä HYY:n piirissä.

Rasismin sietäminen omassa yhteisössä

on ongelmallista. Esimerkkinä Correa antaa vaalipaneelin sisältävän HYY:n tapahtuman, jonka järjestämisessä hän on ollut mukana. Yhdenvertaisuuteen ja turvallisen tilan periaatteisiin sitoutuneen HYY:n ­tapahtumaan hän on yrittänyt etsiä perussuomalaisten ehdokasta, joka ei olisi tehnyt jotakin ihmisryhmää syrjivää tai loukkaavaa Sörnai gusha on yksittäisenä sitsilauluna ulostuloa. Ehdokkaan etsiminen on tuottanut syrjivä eikä yliopistomaailmassa tapahtuva vaikeuksia, ja Correa pohtii, voiko rasismiin ulossulkeminen missään nimessä lopu siihen. vahvasti liitettyä puoluetta edes edustaa Suoraa rasismia näkyy yliopistoyhteisössä, ilman liitosta siihen. Yliopistoyhteisön pitäisi ja lisäksi syrjintää ja ulossulkemista löytyy tuntua turvalliselta kaikille, joten hän toivoisi, rakenteista. Sosiaalitieteiden opiskelija että tapahtumia suunnitellessa kaikki voisivat Aracelis Correa nostaa esiin esimerkkejä kokea tulleensa huomioiduksi. rasismista yliopisto- ja opiskelija­maailmassa: Yleisemmin valkoisuus näkyy normina ”Opiskelijat saattavat heittää rasistisia vitsejä yliopistolla. Sekä yliopiston hallinnossa että tai kommentteja, jotka eivät ole ihan loppuun opetushenkilökunnassa representaatio on mietittyjä”. Konkreettisesti ulossulkeminen Correan mukaan puutteellista. Opetuksessa näkyy niin, että ei-valkoisille opiskelijoille toistuu eurosentrisyys. Samat asiat pätevät puhutaan englantia olettamalla heidät esimer- myös ylioppilaskunnassa ja järjestökentässä kiksi vaihto­-oppilaiksi eikä suomalaisiksi. sekä niiden järjestämissä tapahtumissa.

Räikeimmillään rasismi näkyy yliopis”Itsensä näköisiä opiskelijoita näkee kovin toyhteisössä järjestöissä ja niiden ulostuvähän ja siksi välillä miettii, että kuulunko loissa. ”HYY:n alla on rasistisia järjestöjä, edes tänne”, Correa pohtii. Omia kokemuksia esimerkiksi Helsingin Akateemiset ei myöskään välttämättä pääse jakamaan Perussuomalaiset (HAPSU). Sen kannanotot samassa tilanteessa olevien kanssa. ovat olleet räikeän rasistisia. Hiljattain Correa katsoo, että päivittäin Suomessa kuvattiin luonnolliseksi eri kansalaisuukkohdattavan syrjinnän takia tuki on tarpeen. sien tunnistamista ulkonäön perusteella ja ”Ajattelen, että niin kauan kuin Suomessa on

39

40

rasismia ja joudumme kohtaamaan ennakkoluuloja, ulossulkemista sekä räikeää viha­ puhetta, tarvitsemme erityistä tukea.” Tämän takia hän nosti valtsikalaisille tarkoitetussa Facebook-ryhmässä esiin halunsa perustaa järjestö tuen takaamiseksi. ”Haluaisin järjestöllä luoda representaatiota pitämällä esimerkiksi lukupiirejä ja leffailtoja, jotka rikkovat sitä valkoisuuden ja eurosentrisyyden kuplaa, jossa elämme yliopistolla ja yhteiskunnassamme.” Olennaista on myös tarjota vertaistukea ja muistuttaa siitä, ettei kukaan ole ajatustensa kanssa yksin. Facebookissa Correa mainitsee, että jäseneksi haluavalle ei ole mitään ulkonäöstä, taustasta,

uskonnollisesta vakaumuksesta tai kansalai­ suudesta johtuvaa rajoitetta, vaan kyse on siitä, miten identifioituu itse. Toistaiseksi varsinaista järjestöä ei siis vielä ole, mutta jonkin verran ihmisiä on ilmaissut halunsa lähteä mukaan. ”Heidän kanssaan aletaan pohtia, mihin suuntaan järjestöä luodaan.

Myös järjestön nimi on vielä pohdinnan alla.”

Keinot rasismin kitkemiseen on otettava tosissaan. Correa korostaa etenkin rakenteellisen rasismin tiedostamista ja oman toiminnan reflektointia: ”Minun ei tulisi olla se, joka heittelee ilmoille ehdotuksia tilanteen parantamiseksi.” Hän nostaakin

esiin yliopistolla toimivat tahot, joiden tehtävä olisi puuttua vallitsevaan ilmapiiriin ja kehittää yhdenvertaisuutta. ”Henkilökunnalla tulee olla työkalut toimia, kun joku ilmoittaa kokeneensa rasismia.” Tähän tarvitaan koulutusta. Luennoitsijoiden ja muiden järjestävien toimijoiden tulisi huomioida eri taustoista tulevat opiskelijat, kun suunnitellaan opetusta tai muuta toimintaa yliopistoilla.

Näin ei kuitenkaan aina ole, ja Correa nostaakin esimerkiksi tilanteen sosiologian kurssin luennolta, jolla näytettiin väki­valtainen video Rodney Kingin pahoinpitelystä.

Afroamerikkalainen King tuli tunnetuksi, kun poliisit pahoin­pitelivät hänet vuonna 1991 Los Angelesissa, mutta heitä ei koskaan tuomittu oikeudenkäynnissä, jossa vala­miehistö koostui vain valkoisista. Seurauksena oli suuria mellakoita. Correa kyseenalaistaa sen, miksi video tuli näyttää luennolla ilman suoraa tarkoitusta tai sisältövaroituksia. Videota ei purettu muuten kuin keskustelemalla vierustoverin kanssa. Correa oli yhteydessä luennoitsijaan kysyäkseen asiasta, mutta ei saanut vastausta.

Correan mukaan resursseja tulisi käyttää sen selvittämiseksi, miksi suhteellisesti pienempi osa maahanmuuttajataustaisista päätyy yliopistoon kuin valtaväestöstä, jotta tasa-arvoiset kouluttautumismahdollisuudet voidaan taata. Samaa on pohtinut Turun yliopiston sosiologian dosentti Elina KilpiJakonen tutkimuksissaan. Uutistamo.fi­sivustol­la julkaistussa tekstissään hän nostaa esiin, ettei koulutuksen yhdenvertaisuus toteudu Suomessa.

”Minun ei tulisi olla se, joka heittelee ilmoille ehdotuksia tilanteen parantamiseksi.”

Huomattavia eroja näkyy oppimistuloksissa ja arvosanoissa, joiden takia syntyy erilaisia mahdollisuuksia edetä koulutusjärjestelmässä.

Kilpi-Jakonen nostaa esiin myös sen, että monesti niiden perusteella on mahdollista arvioida menestystä toisella asteella sekä todennäköisyys jatkaa korkea-asteelle.

Maahanmuuttotausta vaikuttaa kuitenkin kaksijakoisesti, sillä huolimatta ­negatiivisista yhteyksistä on eurooppalaisissa tutkimuksissa havaittu myös maahanmuuttaja­perheistä löytyvän enemmän koulutuksellista kunnianhimoa. Useissa tapauksissa muuhun väestöön verrattuna koulussa yhtä hyvin pärjänneet maahanmuuttajataustaiset nuoret etenevät korkeakouluun muita toden­näköisemmin.

Maahanmuuttajataustaiseksi on tässä yhteydessä määritelty henkilö, jolla on kaksi ulkomailla syntynyttä vanhempaa.

Aineistoistaan Kilpi-Jakonen kuitenkin

huomaa eriarvoisuutta aiheuttavan seikan.

Maahanmuuttajataustaiset nuoret päättävät peruskoulunsa heikommin arvosanoin kuin valtaväestöön kuuluvat. Tämä vaikeuttaa heidän jatko-opiskelumahdollisuuksiaan toisella asteella. Toiselle asteelle edenneistä valtaväestön nuorista 67 prosenttia suorittaa tutkintonsa loppuun, kun maahan­ muuttajataustaisten kohdalla luku on vain 53 prosenttia Kilpi-Jakosen aineistossa, joka on kerätty Tilastokeskukselta vuosilta 2000–2004.

Kilpi-Jakonen nostaa selittäväksi tekijäksi perhetaustan. Maahanmuuttajataustaisten vanhemmat kykenevät antamaan vähemmän tiedollista ja taloudellista tukea kouluttautumiselle, vaikka henkinen tuki voi olla korkealla.

Perhetaustalla on merkitystä, mutta ratkaisuja on löydyttävä erilaisista taustoista löytyville myös koulutusjärjestelmän sisällä, jotta yhdenvertaiset mahdollisuudet voidaan taata.

Kilpi-Jakonen nostaa keinoiksi esimerkiksi opettajien kielitaitoisuuden lisäämistä, joilla voidaan parantaa maahanmuuttaja­taustaisten nuorten oppimistuloksia ja koulutuksesta läpipääsyä. Kannustus opiskeluun läpi elämän on myös olennaista.

Yliopistoyhteisössä on siis tehtävää yhdenvertaisuuden puolesta edelleen, vaikka paljon on saavutettu. Suomalainen yhteiskunta torjuu eriarvoisuutta, mutta koulutuspolitiikan keinoin erityistilanteita voitaisiin huomioida enemmän. Järjestelmätason ongelmien lisäksi jokaisen oma itsereflektio eri tilanteissa voi muuttaa ympäristöä.

41

TIEDEPALSTA teksti: kuva:

Henna Ukkonen Heta Heikkala

ONKO MAAILMANK Olemme osa maailman­kaikkeutta.

Maailman­kaikkeuden kappaleet ovat helposti havaittavissa, kun katsomme tähtitaivaalle tai tunnemme auringon­s äteet ihollamme.

Mutta mitä me maailman­kaikkeudesta ja sen ominaisuuk­sista oikeastaan tiedämme?

42

Maailmankaikkeus koostuu kaikesta avaruudessa olevasta aineesta ja energiasta, kuten tähdistä, tähtienvälisestä aineesta ja planeetoista.

Maailmankaikkeutta tutkiva tieteenala on kosmologia, joka tutkii maailman­kaikkeuden syntymistä, sen nykyistä muotoa ja tulevaa kehitystä.

Maailmankaikkeus syntyi alkuräjähdyksessä noin 14 miljardia vuotta sitten. Alkuräjähdyksessä maailmankaikkeus oli pakkautunut tiheään ja kuumaan pisteeseen, josta se lähti laajenemaan.

Maailmankaikkeuden tulevai­ suuden on nähty riippuvan sen tiheydestä, mutta varmaa lopputulemaa ei olla kyetty

määrittelemään. Aikaisemmin ajateltiin, että maailmankaikkeuden laajeneminen tulisi hidastumaan gravitaation vaikutuksesta. Yhtenä mahdollisena vaihto­ehtona silloin nähtiin maailman­kaikkeuden kutistuminen saamaan pisteeseen, josta alkuräjähdys sai alkunsa.

Maailmankaikkeuden laajenemisen huomattiin kuitenkin kiihtyvän, joten nykyisen tiedon mukaan laajeneminen voi mahdollisesti jatkua ikuisesti.

Tällä hetkellä maailmankaikkeudesta nähdään halkaisijaltaan noin 90 miljardia valovuotta leveä alue.

Maailmankaikkeus on kuitenkin miljoonia tai jopa miljardeja kertoja suurempi kuin havaitsemamme maailmankaikkeus. Koska

AIKKEUS ÄÄRETÖN? maail­man­­kaikkeutta ei kokonai­suu­ dessaan olla onnistuttu havaitsemaan, on se mahdollisesti ääretön.

Maailmankaikkeuden mahdollinen äärettömyys riippuu myös sen muodosta. Jos maail­man­­­kaikkeus olisi pallo­mainen, se kaartuisi takaisin itseensä ja muodostaisi suljetun kokonai­suuden. Tällöin maailmankaikkeudella olisi rajat.

Nykytiedon mukaan maailman­ kaikkeus on kuitenkin litteä, jolloin sen äärettömyys on mahdollista.

Vain noin neljä prosenttia maailmankaikkeudesta on näkyvää, atomeista koostuvaa ainetta.

Pimeää, näkymätöntä ainetta maailmankaikkeudessa on noin 22 prosenttia. Aine ei lähetä tai vastaanota sähkömagneettista säteilyä, joten sitä ei pystytä havaitsemaan kaukoputkilla tai radioteleskoopeilla. Sillä ei siis ole vuorovaikutusta tavallisen aineen kanssa. Pimeä aine on voitu havaita ainoastaan sen gravitaatio­vaikutuksen kautta.

Loput maailmankaikkeudesta, eli noin 74 prosenttia, on pimeää

energiaa. Pimeän energian käsite keksittiin, kun maailman­kaikkeuden huomattiin laajenevan jatkuvasti.

Laajenemiselle ei kuitenkaan tiedetä syytä, sillä ­materiaalin vetäessä toisiaan puoleensa painovoiman vaikutuksesta tulisi maailmankaikkeuden kutistua.

Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, sillä jokin painovoimaa vastustava voima ajaa galakseja erilleen.

Tämä voima nimettiin pimeäksi energiaksi, ja sen siis nähdään laajentavan maailmankaikkeutta.

Pimeän energian luonnetta tai ominaisuuksia ei olla vielä kyetty havaitsemaan, ja siitä on muodostunut yksi kosmologian suurimmista avoimista kysymyksistä.

Maailmankaikkeuden laajene­ misen jatkuessa aurinkokunta tuhoutuu ja kaikki tähdet kuolevat.

Lopulta jäljelle jää kylmä ja pimeä avaruus. Ennen tätä meillä on kuitenkin vielä muutama miljardi vuosi aikaa ratkaista maailmankaikkeuden mysteerit.

43

FIKTIO

Kaunis pimeys teksti: kuvat:

Akseli Rouvari Katri Astala

I Herään.

Hiljaisuus. Tyhjyys ennen uutta alkua.

Alku on aina kaunis. Puhdas, rikkoutumaton, toivoa täynnä. Tunne rajattomuudesta. Mutta myös pelko. Pelko siitä, mitä ei voi ymmärtää, ei osaa odottaa, eikä uskalla yrittää.

Riipaiseva kauneus rakentuu yksityiskohdista, matkalla kohti jotain uutta. Kasvua. En uskalla avata silmiäni tai antaa illuusion murtua.

Haluan uppoutua, paeta ja leikkiä vielä hetken olevani jotain muuta.

Mutta en voi.

Tyhjästä kuoriutuu uusien tunteiden ja ajatusten kiertokulku, iskien vasten kasvojani yllättävyydellä, josta jokainen haaveilee välillä.

Levottomuus repii aiemmat ajatukseni riekaleiksi ja kasvattaa haluni eheytyä; vastata rytmin kutsuun ja sulautua yhdeksi sen kanssa. Pakko.

Seis!

Illuusio. Kauneus ja levottomuus sulautuvat hybridiksi päässäni – löytääkseen toisensa ja saavuttaakseen sen, mitä kohti ne ovat itseänsä rakentaneet. Olen ehyt. Edes hetken verran.

Loppusoinnut. Loppu ja sen lopullisuus. Rajallinen aika ja ajan puute. Ajan puute ja sen välttämättömyys. Melankolia.

Kaikkea sävyttävä melankolia.

II

44

Energia kulkee lävitseni sykäyksittäin kuin jääkylmä vesi, joka kietoo kroppani mukaansa. Mieleni kirkastuu. Nielen sisääni tunnetta ja sen mukanaan tuomaa turvallisuutta. Tunnen, elän ja olen.

Missä olen? Havahdun hetkessä unohtaneeni kaiken.

Olen yhtä, ja silti niin erillään. Tuntisipa joku, kuin tunnen.

Maistaisipa hetken sitä, mikä tekee minut ja minä heidät. Olisimmepa yhtä.

Maailma on yhtä olematta.

III Pam. Liuku.

Liuku kohti tuntematonta. Vaikeneminen. Vaikeneminen tuskasta.

Tuskallisuus vaikenemisesta. Halu olla jotain muuta. Mahdottomuus, joka satuttaa. Alastomuus ajatusten edessä. Pelko.

Oikeassa, ja väärässä siksi. Toivomus ja tahto. Epäilys ja epätoivo.

Tomusta kudotut unelmat ja samettinen ajan esirippu niiden ympärillä. Samettinen, mutta läpäisemätön.

Muutos. Muutoksen melankolinen paine hakkaamassa rintaani.

Elämä muuttuu, kun muuttuvat polut.

Kuka olen? En tiedä. Kuka haluaisin olla? En tiedä. Kuka minusta tulee? Pelkään tietäväni.

Elämä muuttuu, kun muuttuvat polut.

IV Pöytä ja lasi kylmää vettä. Tunnen kylmyyden sisälläni nielaistessani.

Kuiskaus korvassani, uni vain ja rakkaus. Ääni vaikenee.

Yö laulaa lauluaan samalla kuin mekin. Kaikki mitä on, on nyt. Tässä hetkessä joka luo minut. Hetken aikaa olen jotain muuta. Puhdas ja vilpitön onni, paljaana pelkäämättä paljastumista.

Suuri elämä lyö tahtipuikkojaan.

Uppoudun osaksi taivaan ja tähtien kaunista vuoropuhelua. Löydän itseni sen keskeltä ja ajelehdin kohti merenrantaa. Kohti rantaa, jolta löydän itseni makaamasta. Sulaudun, tunnen rauhan valtaavan kehoni jokaisen solun ja mieleni kätkemän rauhattomuuden. Valtaavan pelon ja ahdistuksen, jotka niin otteessaan säilyttävät. Olen yhtä kanssa universumin ja sen kauniiden äänten, jotka kertovat tarinaa elämästä ja sen äärettömyydestä.

Olen yhtä. Hetken verran. Hetken, jonka haluaisin luovan minut uudestaan.

V Odotus.

Kuka minua odottaa? Aika on sisälläni tervaa. Halusin kaiken ja siksi en saa mitään. Sokeus, synti, sakea, katkeransuolainen. Kaunis myrsky jonka itselleni lupasin, oli kuvitelmaa, hetken vain.

Sinä lupasit päivän joka ei pääty. Sinua ei ollut. Tuli yö.

Halusin olla aamu. Olen yö. Olen aina ollut yö.

45

VI Pysähdys keskellä kiirettä, havahtuminen.

Elämä löytyy lyhyistä hetkistä, vuosituhansien jatkumosta. Miten kosketan sitä? Selittämättömyys osana kaikkea ympäröi minut. Pala palalta tunnen ja tunnistan, vain hajottaakseni uudestaan ja uudestaan.

Helppoa seuraa vaikeus. Vaikeutta suru ja surua ahdistus.

Ahdistusta uudelleensyntyminen, euforia. Euforiaa ahdistus. Uudelleen ja uudelleen.

Syke nousee, vauhti kasvaa. Olen siellä. Kaikki se, mitä olen aina halunnut! Kaikki tottelee minua. Ratsastan kaikkeuden aallonharjalla.

Kunnes putoan.

Putoan ikuisuuteen.

VII Uni. Risteys ja valinta. En ole yksin, saattajani valvoo ja tuo levollisuutta kaipaukseni kevyeen kirpaisuun. Keskellä kaikkea joku odottaa minua. En kiirehdi. Unohdus raapiutuu auki, kaipaus huuhtoutuu kohti vastarantaa.

Matka jatkuu. Polku on kevyt ja pehmeä jalkojeni alla. Portit vasemmalla ja autiomaa oikealla. Toinen tunne, ehkä joskus. Odotat minua jo, minä sinua. Levollisia ääniä ja kevyt sade mielessäni.

Tasainen mieli. Tyhjä ajatus.

Unohdus. Unettomuus keskellä matkaa.

Odotat minua vielä. Minä sinua. Olen matkalla.

Odota vielä. Olen matkalla.

Odotatko?

VIII

46

Elämän aavikossa fanfaari yhdelle, fanfaari toiselle. Siellä täällä hahmoja, joiden varjot lankeavat eteeni katuun merenä, joka sulkee minut, kulkijan, syliinsä. Tämä katu. Minun katuni. Äidin lämmin syli. Ensisuudelma. Unohtumattomat yöt. Muistot menneisyydestä. Kaiut eletystä elämästä. Virheistä ja onnistumisista.

Juoksuaskeleet, kaatumiset, väsymys, tuska, onnellisuus, ikävä, riemu.

Joku tuli, joku lähti. Hahmoja, joiden varjot ovat osa omaani.

Kliimaksi, tämä hetki. Hetki, johon koko aiempi elämäni on minua valmistanut. Nyt. Juoksen, en pois enkä kohti. Huudan ääneen, en ilosta enkä surusta, en vihasta tai riemusta. Huudan elämästä.

Tästä elämästä.

IX Huuto hämärässä sammuu. Sen tilalle syntyy hento ja ujo melodia, jonka etäisesti luulen tunnistavani. Kirkonkellot pimeydessä, pimeys saa vallan. Kaunis pimeys.

Ihmettelen salaa, mitä sitten toivoisin. Olen saanut soittaa säveltäni paljon, ja silti en tarpeeksi, en koskaan tarpeeksi. Olemassaoloni ristiriita ja sen sydämellinen suru. Lauluni kaikuu pimeydessä.

Aika on maalattu päivästä viikkoon, viikosta kuukauteen, kuukausista vuosiin. Maalattu osaksi laulua, jonka laulamista kiirehdin. Maalaus elämästä, joka rakentuu palasissa ja muuttaa tyyliään kerta toisensa jälkeen.

Hiljaisuus taas.

Hento ääni pimeässä maalaa tuttua melodiaa sieluni sisään sievästi.

Pieni hetki vielä, ehkä.

Kokonaisuus rakentuu, maalaus kasvaa, kehittyy, muokkautuu.

Vääristyy.

Ei. Se iskee vasten kasvojani. Lauluni. Majesteettisten sointujen saatellessa alkaa melodiani syödä itseään kohti väistämätöntä tuhoa.

Visio halkeaa, ajatus laukkaa, huuto kaikuu pimeydessä.

Mutta.

Rauha. Vihdoinkin rauha. Suljen silmäni ja vaivun transsissa kohti lepoa, jota olen kaivannut niin.

Ei. Levottomuus iskee viiltävämmin, voimakkaammin. Ei jätä rauhaan, kuluttaa kohti loppua.

Luovutan. Lisää, lisää, lisää, lisää! Enemmän, enemmän, enemmän, enemmän! Mikään ei riitä. Nautin levottomuudesta, nautin. Nautin, nautin, nautin, nautin! Nautin mieltäni repivästä pelosta, nautin kirvelevästä tuskasta pitkin kroppani ydintä. Nautin siitä, ja tuhoudun. Olen luovuttanut. Olen osa sitä. Olen se. Kunnes tuhoudun.

Loppu. Niin tuskallinen loppu.

Viimeinen ajatus.

Hymyilen.

47

IMAG E 265 TOUKOKUU

• LakiPYYDÄ miestemme palVANHEMMILTASI velut, kuten neuvontaa työsopimuskysyTervet u l o a myksi s sä j a apua f r e ep al k ki o neuvot t e l u i h i n .

V ain nätisti, ETTÄ NE TILAISI vahvi s t a maan j o ukkoamme elämää • MatSINULLE kustaja–, tapaturmIMAGEN! a– ja oikeusturvavakuutuksen – ja edistämään • Pääsyn koulutus- ja muihin tapahtumiimme omaa uraasi!

• Työttömyyskassan jäsenyyden (työsuhteisena) – toimeentulosi on turvattu työttömyyden sattuessa.

• Mahdollisuuden li t yä Journalistili ton kasvavan työosuuskunnan el i Medi a kunnan yht e i s öön.

Medi a kunt a muun muassa Hyvä viestinnän opiskelija, hoitaa puolestasi freetyön laskutuksen ja kirjanpidon.

• Ammattilehti Journalistin ja sähköiset jäsenkirjeemme • Oikeuden käyttää li ton lomamökkejä eri puolil a Suomea • Alennusta useista tuotteista ja palveluista 4/201 9 TOUKOKUU 11,90 €

2019

ASTR ID

SWAN : ”TAIT EILIJU

UTTA OLI TÄRK EÄ

KORO STAA

Astrid Sw ja Stina Ko anin is lauluja el tisen ämäs ja sairaude tä sta

SILLO IN,

KUN TUNT UI,

a4 sa

hintaan otiin k 27 an

ETTÄ OLI AIKA HUKA SSA.”

a

€!

ta linkin Tuol tak a

PAL.V KO 2019- 21 2903 61-19 04

numero a ja j

l.com tinyur lvalla . w w w ha mage i a a l i t /

Den glide r in igen Sateentekij ä Jukka Jal osen paluu Leijon iin

jankin s n lah u or ku a on

Tiesitkö, että sinäkin olet oikeutettu Journalistiliiton tarjoamaan tukeen ja turvaan?

Työelämään siirryttyäsi olet edelleen tervetullut jäseneksi, toimit sitten tiedottajana, toimittajana tai muuna viestintäammattilaisena. Jäsenenämme saat muun muassa

• Pressikortin • Lakimiestemme palvelut, kuten neuvontaa työsopimuskysymyksissä ja apua free-palkkioneuvotteluihin.

• Matkustaja–, tapaturma– ja oikeusturvavakuutuksen • Pääsyn koulutus- ja muihin tapahtumiimme • Työttömyyskassan jäsenyyden (työsuhteisena) – toimeentulosi on turvattu työttömyyden sattuessa.

• Mahdollisuuden liittyä Journalistiliiton kasvavan työosuuskunnan eli Mediakunnan yhteisöön. Mediakunta muun muassa hoitaa puolestasi freetyön laskutuksen ja kirjanpidon.

• Ammattilehti Journalistin ja sähköiset jäsenkirjeemme • Oikeuden käyttää liiton lomamökkejä eri puolilla Suomea • Alennusta useista tuotteista ja palveluista

Talouskas vun vetur nimeltä i ilm Näin toivoo astonmuutos johtaja Mari Pants ar

Unelmien i Br yssel Oskari On nis rakkauskirje en EU:lle

Tutustu palveluihimme tarkemmin osoitteessa journalistiliitto.fi.

Ota yhteyttä ja kysy lisää: journalistiliitto.fi/yhteystiedot.

Tervetuloa vahvistamaan joukkoamme – ja edistämään omaa uraasi!

Edessäsi avautuu uusi elämänvaihe.

Sellainen, jossa voit nukkua aamuisin pitkään ja ottaa sen jälkeen päiväunet.

Vaihe, jossa kokemattomasta tulee koettua, tietämättömyydestä viisautta, rauhallisesta elämästä ihanan kiireistä.

Tämän kaiken uuden ja ihanan keskellä tekee hyvää rauhoittua ja ajatella.

Läheisyyden ja ravinnon lisäksi elämämme tarvitsee tarinoita. Ajattelitpa oppimaasi, eilisiltaa, yhteiskuntaa tai yleisesti maailmaa, olet tervetullut ilmaisemaan ajatuksesi Groteskissa, omassa järjestölehdessämme.

Vaikka et haluaisi kirjoittaa, olet aina tervetullut toimituskokoukseemme ideoimaan tai vaihtamaan ajatuksia. Ja muistathan, että emme edellytä keneltäkään aikaisempaa kokemusta, vaan kaikki ovat tervetulleita kirjavaan kynäilijä- ja kuvittajajoukkoomme heti alusta lähtien.

Nähdään toimituskokouksessa!

ARVOISA POLITIIKAN JA VIESTINNÄN FUKSI 2019!

GROTESKI 2/2019 raja

”Pestyämme kädet instituution paskasta voimme keveinä siirtyä etsimään inhimillisyyden rajoja.”