GROTESKI 3/19 ALKU

alku

GROTESKI 3/2019

3

kuva:  Lumi

Hartikainen

viivi.aliklaavu@helsinki.fi Instagram: @viivialiklaavu

Rosa Lehtokari

rosa.lehtokari@helsinki.fi Instagram: @rosalehtokari Twitter: @rosalehtokari

Antti Putila

antti.putila@helsinki.fi Instagram: @anttipee Twitter: @kimurantin

Leo Taanila

leo.taanila@helsinki.fi Instagram: @leguuu Twitter: @leotaanila

4

Emilia Tiainen

emilia.tiainen@helsinki.fi Instagram: @enpatia Twitter: @emiliatiainen

AD: Katri Astala

katri.astala@aalto.fi Instagram: @katrias

Media ry Helsingin yliopiston viestinnän opiskelijat

YHTEYSTIEDOT

groteski.lehti@gmail.com Twitter: @groteski Instagram: @groteskilehti www.groteski-magazine.fi

KIITOKSET

Kirjoittajat ja kuvittajat Mainostajat Suomen Parrakkaat-Yhteisö Putilat Amarillo Joensuu Ystävyys Uudet alut

PAINO

AS Printon

PAPERIT:

Colorit 160G Munken Print White 100G Levikki: 250 kpl

Groteski saa HYY:n järjestölehtitukea vuonna 2019.

kuvaajat ja kuvittajat:

Katri Astala Anna Enbuske Maija Harju Henna Keränen Rosa Lehtokari Akseli Manner Ainomaija Mikola Heta Ojanperä Toni Pakarinen Aliisa Perikangas Antti Putila Akseli Rouvari Jaakko Uljas Suomen Parrakkaat Y hteisö Viivi Aliklaavu

JULKAISIJA

kirjoittajat:

Viivi Aliklaavu Iikka Arve Aino Hokkanen Vilma Ikola Rosa Kaimio Ella Kokkonen Rosa Lehtokari Ainomaija Mikola Heta Ojanperä Heta Pirttijärvi Antti Putila Roosa Rahkonen Julia Rautiainen Akseli Rouvari Leo Taanila Emma Viitanen PÄÄTOIMITUS

3/2019 – ALKU 6 8

Gallup Helppo alkuruoka valmistuu Facebookia selatessa Vähävaraisen opiskelijan menyy jää usein mielikuvituksettomaksi, siksi Groteski tarjoaa tuoreita vinkkejä.

12

Kansan tahto Kansalaisaloite on 2010-luvun merkittävin ­demokratiainnovaatio.

Minkälainen on aloitteen matka sen laatijalta täysistuntoon?

19 Sanahelinää Veef & Honeys Piikki lihassa 20 Kuka luulet olevasi, Dmitry Gurbanov?

24 Missä suimme kerran Matkareportaasi vie Lahteen(!) ja parrakkuuden ytimeen.

30 Instagram uuden käyttäjän silmin 32 Moraalikäsitykset A lati muovautuva moraali ovat muuttuneet vuosisatojen saatossa.

Minkälaisia moraalisia kysymyksiä tulevaisuus tuo tullessaan?

38

Uudestaan, alusta Jatko-osia ja uusintaversioita toisen perään.

Miksi vanhat formaatit viehättävät?

43 Kolumni: Uuden edessä 5 44 Tiedepalsta: Maailmanparannusta pullo kerrallaan 46 Fiktio

GALLUP

GALLUP

Alkukankeuden selättämiseksi pyysimme politiikan ja viestinnän koulutusohjelman opiskelijoita Kuppalassa avaamaan pelin.

Mikola

Emilia

Adele

teksti & kuvat: Ainomaija

Tero

The Neighbourhood: Daddy Issues

Naiminen. Se on alkukantaisin piirteeni, koska olen muuten niin intellektuelli ihminen.

Aku

Sisu. Sillai et ei luovuta jos on tilanne päällä niin pakko vetää vaan, pakko mennä loppuun asti.

Amanda

Mikä on alkukantaisin piirteesi?

Leo

Lordi: I’m The Best.

Mikä kappale olisi elämäsi alkusoitto?

Father John Misty: Pure Comedy

Levottomuus.

Jätän asioita tekemättä, ihan all over the place, tiiätkö.

6

PÄÄKIRJOITUS teksti: Viivi

Aliklaavu

kuva: Toni

Pakarinen

Syksy on uusien alkujen aikaa. Kesälomilta palataan arkeen uuden motivaation saattelemana. Samalla alkusyksy on yleisin aika pariskunnille erota ja aloittaa uusi elämä ilman kumppania. Uuden aloittaminen ei ole helppoa, mutta se on täynnä toivoa ja kasvamista.

Alkuja tulee ja menee, mutta niitä ei riitä loputtomiin. Ihmiskunnan alut alkavat olla vähissä maapallomme pelastamiseksi ilmaston­muutoksen kynsistä. On mahdollista, että ilmastotuho olisi alku uudelle, mutta sille uudelle en ole valmis. Ilmastoahdistuksesta kärsivän uudet alut murenevat. Epätoivo valtaa mielen. En minä yksin tätä maailmaa jaksa pelastaa.

Erään 1600-luvun fyysikon mukaan nimetyn luonnonlain perusteella aallon jokainen piste on uuden alkeispiste.

Aallon murtuessa ja pisteen jäädessä yksin, ­alkeispiste toimii uutena aallon lähteenä, uutena alkuna. Luottamalla luonnon­lakeihin Huygensin periaatteiden mukaisesti voimme karkoittaa kyynisyyden ja ­ahdistuksen. Jokainen hetki on uuden alku.

Nuoruuden vimma ja usko pysyköön mukana näiden uusien alkujen keskellä. Maailma

ei ole koskaan valmis. Tänään on alku s­ tressittömälle elämälle. Ehkä huomenna on aika lopettaa tämä jatkuva kulutus ja tuhlaus.

Muutokseen luottavat ainakin kansalais­ aloitteiden laatijat, joihin Emma Viitanen tutustuu tarkemmin sivulla 12.

Aloitamme kerrasta toiseen samat prosessit. Alut ovat toistoa, niitä tapahtuu jatkuvasti. Puhtaasti uusia aaltoja, alkeispisteiden alkeispisteitä, kaipaisi elokuva­ bisnes jatko-osien uudelleen filmatisointien vallatessa valkokankaita. Televisiosarjojen ja elokuvien itseään toistavaa kehää tutkivat Rosa Kaimio ja Roosa Rahkonen sivulla 38. Kovin usein alut ovat uusintoja ­edellisistä. Onko kuudes sukupuuttoaalto sama kuin edellinen? Pelastuuko maapallo kuten viimeksi? Tämä aalto on ensimmäinen ihmisen kokema, ja minua pelottaa.

Ahdistuksemme on todellinen. Alkujen mahdollisuudet valuvat sormiemme välistä, jos yhteiskunta ei muutu. Tarvitsemme apua toisiltamme, maailma tarvitsee apua meiltä, tämä on hätätila. Helsingin yliopisto, päättäjät ja viherpesua harjoittavat yritykset, on aika julistaa ilmastohätätila!

7

Helppo alkuruoka valmistuu Facebookia selatessa – poimi 4 maukasta alkupalaohjetta opiskelijasyksyyn Valtsikan kuplamehubooli VALMISTUSAINEET

(Vegaanista) punaista marsipaania Club-Mate-juomaa (Luomu & Reilun kaupan) punaviinipullo (Itse kasvatettuja) vihreitä lehtiä maun mukaan

TARJOILUUN Saippuakuplavettä

TEE NÄIN

1. Dyykkaa valmistusaineet ja mene Snellmaniaan (Unioninkatu 37).

2. Muotoile marsipaanista sukupuolineutraali henkilö ja aseta se tarjoilulasin pohjalle.

3. Kaada lasi täyteen Club-Mate-juomaa.

4. Käväise Kuppalassa juomassa puna­ viinipullo tyhjäksi ja sipaise tarjoilulasin reunoille viimeiset viinin tipat (ekologista!).

Ripottele vihreitä lehtiä koristeeksi.

5. Tarjoiltaessa puhalla saippuakuplia ja puhkaise oma valtsikakuplasi.

8

Groteskin koekeittiön ohjeilla syntyvät kehoa ja mieltä lämmittävät alkuruoat pimeneviin syysiltoihin. teksti & kuvat: Heta

Ojanperä

N. vuoden opiskelijan ruiSLAYpä VALMISTUSAINEET

Hapankorppu, jonka päiväys on mennyt Oman vuosikurssin urapäivityksiä Kandi- tai graduprojekti Muutama harmaantunut hius Kymppisitsien vahvistussähköposti

TEE NÄIN

1. Aseta hapankorppu lautaselle.

2. Selaa muutama tunti Facebookia ja LinkedIniä ja ota kuvakaappaus kaikista omien vuosikurssilaistesi ura­­päivityksistä.

Tarkista myös Helsingin Sanomien Kuukausiliite, saatat löytää kaikkein ­onnistuneimpien ­vuosi­kurssilaistesi henkilö­haastatteluja.

Tulosta kuvakaappaukset.

3. Jauha urapäivitykset silppurissa muruksi.

Vuodata kandi- tai graduprojektin parissa muutama kyynel ja sekoita ura­­­päivitys­ silpun kanssa tahnaksi.

Levitä hapankorpun päälle.

4. Koristele harmaantuneilla hiuksilla ja nauti Kymppisitsien vahvistussähköpostia lukien.

9

Ensimmäisen opintotuen salaatti VALMISTUSAINEET Uusi sitsivaate Tietokirja Kuitteja

10

TEE NÄIN

1. Kirjaudu nettikauppaan ja valitse sieltä nopeasti ja miettimättä sitseille sopiva vaatekappale. Klikkaa “tilaa”, syötä pankki­ tunnukset ja odota noin viikko. Suosi kotimaista, sillä toimitusaika on lyhyempi ja hinta korkeampi.

2. Käy kirjakaupassa ja hanki jokin ­kurssikirja, mitä paksumpi sen parempi. Tärkeää on, että voisit kuvitella lukevasi kirjan useampaan otteeseen opintojesi aikana.

Esimerkiksi Heywoodin Politics on ­erinomainen valinta.

3. Kutsu ystäväsi ravintolaillalliselle ­esi­­merkiksi ravintola Groteskiin tai Eliteen.

Jos sinulla on Journalistiliiton kortti, unohda se kotiin. Juo itsesi jo ravintolassa humalaan, muista kertoa tarjoilijalle “kaikki yhteen” ja lähde ystäväsi kanssa jatkoille.

Säästä kuitit.

4. Herää seuraavana aamuna. Revi tietokirja silpuksi ja vaatekappale riekaleiksi, asettele tarjoiluvadille ja koristele edellisillan kuiteilla. Nauti nettipankkia selaten.

Täyteläinen kalenterigazpacho VALMISTUSAINEET Kalenteri ja kynä Vettä Silja Line -alus

TEE NÄIN

1. Avaa kalenteri ja valitse sieltä tyhjä päivä. Merkitse siihen kynällä sen päivän luentosi ja sovi lounastapaaminen samalle päivälle. Valitse Tiedekulman kalenterista jokin etäisesti kiinnostavalta vaikuttava seminaari ja lisää myös se kalenteriin.

Jos käyt salilla, varaa sille aikaa ennen luentoja. Jos et, varaa aikaa juoksu- tai kävely­lenkille. Jos istut jonkin järjestön ­hallituksessa, ehdota kokousta tälle päivälle. Varaa Examinarium-tenttiaika iltapäivälle ja ilmoittaudu joillekin sen illan sitseille. Täytä kaikki tyhjäksi jääneet kohdat “Kaisaan!”-merkinnöillä.

2. Ennen kuin valitsemasi päivä koittaa, sovi kirjoittavasi jutun johonkin ainejärjestö­ lehteen. Ilmoittaudu speksiin, jos ­mahdollista näyttelijäksi tai tanssijaksi, ja lisää harjoitukset kalenteriin. Lähde ­kirjoittamaan fuksiblogia, tai jos et ole fuksi, twiittaa ahkerasti ja huolehdi ­sosiaalisen median näkyvyydestäsi.

Tee kaikkesi saadaksesi töitä, jos saat, ota niin paljon vuoroja ja vastuuta kuin tarjotaan ja pyydä enemmän. Muista merkitä myös ne kalenteriin.

3. Valitsemasi päivän koittaessa huomaa, että olit kokkauspuuhissasi ilmoittautunut myös VOO:n risselle. Heitä kalenteri vessanpönttöön (varo, ettei se mene tukkoon), suuntaa ratikalla Olympiaterminaaliin ja astu Silja Line -alukseen.

11

12

KANSAN TAHTO teksti: Emma

Viitanen

kuvat: Aliisa

Perikangas

! e l l a l i t n u l u - la e m am a M ni m y h n! e e a ! i i s s d k n uk F i n l a i s l a i l l i s e ko k a l a s t rk ab e n v n a a K si k u n n T i u ke Muun muassa näihin 13 asioihin suomalaiset haluavat vaikuttaa kansalaisaloitteiden kautta.

”Kai lopulta riittää se, että asia on lähellä ihmisten sydäntä”

14

”Apua, pitäisiköhän tälle asialle tehdä jotain?”

Tätä pohti kesällä oikeustieteen opiskelija Iina Palonen, 22. Heinäkuun alussa uutisista oli saanut lukea jo neljästä tapauksesta, joissa kuutti oli kuollut kalastajien verkkoon.

Suomen nykyisen lainsäädännön mukainen verkkokalastuskielto on voimassa maaliskuun puolivälistä kesäkuun loppuun, joten luvut ovat aikamoisia: neljä kuollutta kuuttia vain muutamassa päivässä. Yhä tukalamman tilanteesta teki se, että saimaannorppia elää ainoastaan Suomessa. Tiivistettynä siis: jos laji häviää Saimaalta, se häviää koko maailmasta.

Tosiaan, tälle varmaan pitäisi tehdä jotain.

3. heinäkuuta Palonen laittoi vireille ”kuutti­aloitteen”, joka kieltäisi verkko­ kalastuksen kokonaan saimaan­norpan levinneisyys­alueella, ympäri vuoden.

Vireillepanoon tarvitaan vähintään viisi ääni­oikeutettua Suomen kansalaista, joten Palonen pyysi mukaan perheenjäseniään sekä parhaan ystävänsä. ”Kun pyysin porukat mukaan sanoin, että aloite saattaa saada vaikka 10 000 kannattajaa. Että tämä on oikeasti tärkeä juttu”, hän kertoo.

Aloite tosiaan sai 10 000 kannattajaa, ja ylikin. Seuraavana päivänä allekirjoituksia oli kertynyt yli 30 000 ja sitä seuraavana liikuttiin jo yli 60 tuhannessa. ”En osannut kuvitella tällaista ollenkaan. Ajattelin, että ehkä se 10 000 voisi tulla täyteen noin puolessa vuodessa. Ja että sekin olisi ihan tosi siisti juttu”, Palonen toteaa.

Aloitteella on kaikkiaan 76 200 ­kannattajaa. Suosio tuli myös Paloselle täytenä yllätyksenä. ”On kyllä hassua, miten pienistä asioista voi tulla niin viraaleja. Monet ­ajattelevat, että jos haluaa saada kansalais­ aloitteen kannattajat täyteen, tarvitaan markkinointia kaduilla ja Facebookissa, pitää miettiä brändiä, pitää olla nettisivut… Meillä ei ollut edes mitään viestintästrategiaa. Kai lopulta riittää se, että asia on lähellä ihmisten sydäntä”, hän pohtii.

JUMALANPILKKAA, KANNABISTA JA TASA-ARVOA

Millaiset asiat sitten ovat lähellä s­ uomalaisten sydämiä? Minkälaisia muita aloitteita suomalaiset tekevät?

No, näitähän riittää. ”Maammelaulun korvaaminen Finlandia-hymnillä”, ”Jumalanpilkka pois rikoslaista”, ”Kannabis lailliseksi!” ja ”HUONEKALUJEN VERHOILU JA ENTISÖINTI KOTITALOUSVÄHENNYKSEN PIIRIIN” -nimiset aloitteet ovat kaikki tällä hetkellä käynnissä oikeusministeriön ­kansalaisaloite­.fi­-­ sivustolla. Niiden kannatus vaihtelee parista sadasta nimestä muutamaan tuhanteen, mutta kaukana ollaan 50 000 kannattajasta, joka takaa asian etenemisen eduskuntaan.

Kansalaisaloitteella voidaan ehdottaa uutta lakia sekä voimassaolevan lain ­muuttamista tai kumoamista. Sen tavoitteena on tukea vapaata kansalaistoimintaa ja tätä kautta vahvistaa myös kansalaisyhteiskuntaa, jossa eri väestöryhmät pääsevät aktiivisesti osallistumaan ja vaikuttamaan yhteiskunnan kehittämiseen. Jee! Toisinaan tämä vaikuttaminen toimii: esimerkiksi Tahdon2013-kampanja tasa-­ arvoisen avioliittolain puolesta keräsi vaaditut kannattajat, eteni eduskuntaan ja johti lopulta lakimuutokseen. Tällä hetkellä samaa tavoittelevat eduskunnassa ­esi­merkiksi ”Tyttöjen sukuelinten silpomisen ­kieltäminen”, ”Raiskauksen määritelmä suostumus­perustaiseksi - Suostumus2018” sekä ”Dieselautojen käyttövoimaveron poisto” -nimiset aloitteet. Yhteensä kuuden edus­ kunnassa vireillä olevan kansalaisaloitteen lisäksi on tiedossa, että toinen mokoma on kerännyt tarvittavan kannattajamäärän. Ne toimitetaan eduskuntaan lähiaikoina.

50 000 allekirjoitusta on kerättävä kuuden kuukauden kuluessa. Kun aloite on saanut vaadittavan kannattajamäärän, se etenee eduskuntaan käsiteltäväksi. Luovuttamisen

15

”Aina aloitteet eivät tähtää uusiin lakeihin, vaan toisinaan myös niiden kumoamiseen.”

16

jälkeen se jää odottamaan sopivaa ajankohtaa, Kulovesi huomauttaa, että näitä kuulemisia jolloin se tulee lähetekeskusteluun täys­ voi seurata verkosta ja ne löytyvät sieltä istunnossa. Eduskunnan lainsäädäntöjohtaja myös tallenteina. Itse jatkokäsittely tapahtuu Tuula Kulovesi kertoo, että odotusajan kuitenkin suljetuissa kokouksissa. pituus riippuu täysin eduskunnan työ­­tilanteesta.

Valiokunnan valmistelutyö päättyy Se on vaihdellut parista viikosta reiluun mietintöön, jossa se esittää asiasta näkekuukauteen. myksensä ja perustelunsa sekä ehdottaa Lähetekeskustelun päätyttyä aloite täysistunnolle, mitä eduskunnan tulisi asiasta lähetetään valiokuntaan käsiteltäväksi. päättää. Mietintö palaa lopulta täysistunto­ ”Periaatteessa valiokunnan päätösvallassa käsittelyyn, jossa asiasta tehdään päätös. on, ryhtyykö se käsittelemään aloitetta.

Tähän mennessä kansalaisaloitteita Valiokunnan on joka tapauksessa ilmoitettava on hyväksytty vain kaksi: kansalaisaloite aloitteen tekijöille kuuden kuukauden kuluessa avioliittolain, rekisteröidystä parisuhteesta siitä, kun aloite on saapunut valiokuntaan, annetun lain ja transseksuaalin sukupuolen mihin toimenpiteisiin se ryhtyy asiassa”, vahvistamisesta annetun lain ­muuttamisesta Kulovesi toteaa. sekä äitiyslaki. Kuloveden mukaan luku ei Valiokunnat aloittavat työskentelyn kuitenkaan kerro välttämättä koko totuutta. pääsääntöisesti julkisella asiantuntija­ Toisinaan alkuperäinen aloite on hylätty, mutta kuulemisella, jossa kuultavina ovat aloitteen samanaikaisesti on hyväksytty vastaavaan tekijät, ministeriön asiantuntijoita ja uudistukseen tähtäävä sääntely joko edustajien ­mahdollisesti myös muita alan asiantuntijoita. lakialoitteen tai hallituksen esityksen pohjalta.

Lisäksi usean aloitteen johdosta on hyväksytty eduskunnan lausumia, joissa hallitusta on kehotettu ryhtymään selvitystoimiin asian tiimoilta. Osa aloitteista on puolestaan liittynyt EU-lainsäädännön alaan.

Näissäkin tilanteissa eduskunta on hyväksynyt lausumia, joissa kehotetaan hallitusta vaikuttamaan EU-sääntelyn muuttamiseksi.

Aina aloitteet eivät tähtää uusiin lakeihin, vaan toisinaan myös niiden kumoamiseen.

Näin kävi myös Tahdon2013-aloitteen kanssa.

Lain tultua voimaan vireille pantiin kansalais­ aloite avioliiton säilyttämisestä miehen ja naisen välisenä. Aloite eteni eduskunnan äänestykseen, jossa se kuitenkin hylättiin äänin 120–48. Onko tällainen yleistä? Tehdäänkö eduskunnassa toisinaan ”turhaa” työtä?

Kuloveden mukaan ei: niin kutsuttuja vasta-aloitteita on eduskuntaan tullut yhteensä vasta kolme.

50 000 KANNATTAJAA ON PALJON – VAI ONKO?

Perustuslain muutos, joka mahdollistaa kansalaisaloitteiden jättämisen, tuli voimaan maaliskuussa 2012, jolloin avattiin myös Kansalaisaloite.fi-verkkopalvelu. Suurin osa aloitteiden kannattajista kerätäänkin sitä kautta. Sosiaalisen median aikakaudella julkiseen keskusteluun on hiipinyt kuitenkin kysymys siitä, että onko 50 000 kannattajaa liian pieni määrä. Kuten Palosen aloite osoittaa, ne voivat levitä nykyään erittäin nopeasti. Johtaako tämä eduskunnan ruuhkautumiseen? Tehdäänkö niitä vitsillä?

Kansalaisaloitteiden aihepiiriä ei ole juurikaan rajattu, joten melkein mistä vaan voi laittaa aloitteen vireille.

Sekä Palonen että Kulovesi kokevat, että kansalaisaktiivisuuden lisääntyminen on ennemmin hyvä kuin huono asia.

17

”Kansalaisaloitteiden jättämisestä on tuskin tulossa täyttä pelleilyä.”

18

”Mielestäni on jotenkin typerää kun katsottu aktivoivan muuten passiivisempia puhutaan, että tämän pitäisi olla vaikeampaa. ryhmiä, esimerkiksi nuoria.

Jos pohditaan esimerkiksi ­äänestys­prosenttia, Ja onhan 50 000 kannattajaa suuri niin ihmisethän haluavat, että se olisi määrä, varsinkin Suomen kokoisessa maassa. suurempi. Mielestäni ­vaikeuttamista Kaikista vitsikkäimpien aloitteiden voi olla ennemmin pitäisi miettiä, että miten kansalais­ vaikea saavuttaa vaadittua allekirjoitus­määrää, vaikuttamisesta voitaisiin tehdä helpompaa ja joten kansalaisaloitteiden jättämisestä on osallistavampaa”, Palonen toteaa. tuskin tulossa täyttä pelleilyä. Aiheista Kulovesi on samoilla linjoilla. ”Viime vaaliollaan aidosti intohimoisia. Kenties tämä kauden eli neljän vuoden aikana eduskuntaan vaikuttaa osaltaan siihen, että suomalaiset tuli vireille 19 kansalaisaloitetta. Tämä ei ole myös näkevät kansalaisaloitteet hyvänä ja mielestäni kovin suuri lukumäärä. Päinvastoin, ­tarpeellisena vaikuttamisen väylänä. Ja siihen, kansalaisaktiivisuuden lisääntyminen on että ne myös halutaan pitää sellaisena. erittäin positiivinen ilmiö ja seuraisin vielä Tämän lehden mennessä painoon tiedetään, rauhassa, miten aloitemäärät tällä toisella että aloite on etenemässä eduskunnan vaalikaudella kehittyvät.” käsitelyyn lokakuun loppupuolella. Toivon Tämän artikkelin kirjoitushetkellä aloitteita mukaan ensi kesänä emme enää lue uutisia on käynnissä 75, joiden lisäksi yksi on kuuttien kuolemista. alkamassa. Yhteensä aloitteita on jätetty Jännityksellä jäämme myös seuraamaan, 1042. Suurin osa kansalaisaloitteista ei miten käy esimerkiksi aloitteen siis edes päädy eduskunnan käsittelyyn. ”MÖRKÖPÄIVÄ JUHLAPÄIVÄKSI 26.5”.

Eikä varsinkaan uudeksi laiksi, sellaisen Sillä oli jutun kirjoitushetkellä vajaat 100 ­muutokseksi tai kumoamiseksi. Kuten kannattajaa. todettua, niin on käynyt vasta kaksi kertaa.

Kovinkaan tehokas väylä kansalaisaloite ei siis välttämättä ole.

Entä avoimuus? Vaikka osa prosessista on hyvin avointa, kansalaisaloitteiden käsittelystä suuri osa tapahtuu kuitenkin valiokunnissa, suljettujen ovien takana. Mikäli aloitteen liikkellepanijoina ja allekirjoittajina toimivat kansalaiset, pitäisikö heidän päästä myös seuraamaan aloitteen etenemistä?

Pienestä onnistumisprosentista ja ­sulkeutuneisuudestaan huolimatta kansalais­ aloitteita pidetään kuitenkin yleisesti ottaen hyvänä vaikuttamisen väylänä.

Turun yliopiston vuonna 2016 julkaiseman ”Demokraattiset innovaatiot Suomessa – Käyttö ja v­ aikutukset paikallisella ja valta­ kunnallisella tasolla” -selvityksen mukaan lähes 80 prosenttia vastaajista katsoi kansalais­­aloitteen ­parantaneen suomalaista demokratiaa. Lisäksi kansalaisaloitteiden on

teksti:

Emma Viitanen

Yhteiskuntaoppi koostuu useammasta tieteenalasta ja sisällöstä päätettäessä on käytetty tausta­­materiaalina muun muassa lukioiden opetussuunnitelmia. 60 opintopisteen laajuisena vaadittaviin opintoihin on pitänyt tehdä sisältöjen osalta valintoja ja nyt mukana olevien tieteenalojen on arvioitu parhaiten antavan riittävät valmiudet tuleville yhteiskuntaopin opettajille.

Yhteiskuntaoppi toisena opetettavana aineena -opintoihin sisältyy myös 10 opintopistettä valinnaisia yhteiskuntatieteellisiä opintoja, jotka opiskelija voi itse valita omien kiinnostustensa pohjalta. Tällä tavoin on mahdollista laajentaa joko pakollisten tieteenalojen opintoja tai sitten opiskella lisäksi esimerkiksi viestintää tai muita yhteiskuntatieteitä.

Onneksi medialukutaitoa opetetaan jo nyt myös äidinkielen ja kirjallisuuden sekä kuva­ taiteen oppitunneilla, vaikka tärkeä yhteiskuntatieteellinen näkökulma jääkin puuttumaan.

Mikko Vanhanen, valtiotieteellisen tiedekunnan opintoasiainpäällikkö Ullamaija Seppälä, valtiotieteellisen tiedekunnan varadekaani

Yhteiskuntaopin opettajan pedagogisiin opintoihin voivat valtiotieteellisestä tiedekunnasta hakea valtio-opin, taloustieteen, sosiologian ja yhteis­kunta­ politiikan opiskelijat. Medialukutaidon tärkeydestä puhutaan jatkuvasti, joten miksi esimerkiksi viestinnän opinnot eivät tähän joukkoon kelpaa?

Ilmastonmuutoksesta pitää kirjoittaa rehellisesti, tiedettä ja tutkimusta kuunnellen, surulliset tosiasiat myöntäen. Ilmastonmuutoksen katastrofaaliset seuraukset on uutisoitu moneen otteeseen. Seuraavaksi pitäisi puhua siitä, miten näihin seurauksiin sopeudutaan, ja miten voimme suojella vielä sitä, mikä on suojeltavissa.

Luulen, että toivo pitää sanoittaa uudelleen. On tärkeää ymmärtää, että maailma ei palaa enää entiselleen. Toivo ei ole menneisyydessä. Ihmisenä olemisen tapa on ajateltava uudestaan, jotta rauhanomainen yhteiselo planeetalla olisi mahdollista. Meidän pitää löytää merkityksellisyyttä sellaisesta elämästä, joka on erilaista, kuin tähän pisteeseen johtanut elämäntapa.

Kansalaiset pitäisi saada kokemaan, että meillä on suojeltavan arvoisia asioita, joiden takia kannattaa käydä läpi suuria muutoksia. Yksilön harteille asetettu vastuu, häpeä ja syyttely tuskin auttavat ihmisiä toimimaan, mutta osallisuuden ja kuuluvuuden tunteen herättäminen voisi saada ihmeitä aikaan.

Alma Onali, Hyvän sään aikana -ilmastomedian toimittaja ja Ympäristötoimittajat ry:n hallituksen jäsen

Miten uutisoida ilmastonmuutoksesta niin, että tajuaisimme ryhtyä toimiin täydellisen lamautumisen sijasta?

Veef & Honeys

19

Vilma Ikola

Pahalla on alku ja juuri, joka voi olla mikä tahansa yhteiskunnan sääntöjen tai yksilön vakaumuksen ja/tai mutu-tuntuman vastainen asia. Paha palkitaan aina, eikä sen tarvitse tehdä kiky-tunteja.

Pahaksi voidaan kutsua henkilöä, esinettä tai asiaa. Pahuus voi sijaita esimerkiksi omenapuussa (ei kotimainen lajike).

Piilotetun pahuuden voi havaita sielusta tai tähtikartasta Kiinasta tilattujen muovisten ”kristallien” avulla tai analysoimalla ”Mikä Antti Rinne -meemi olet tänään” -testien tuloksia.

teksti:

Sanahelinää

9:33 mitä jos kuulokkeista kuuluu läpi ja koko metro kuulee miten noloo musaa kuuntelen 12:07 mitä jos mun lounasseura kelaa et oon tiedostamaton juntti ku sanoin et vebab on ihan typerä sana 14:48 mitä jos nää huomauttaa mulle ku otan kahvin mun termariin joka on todellaki isompi ku pahvikuppi 17:24 mitä jos se kaupan kassa mietti et pöllin jotain ku kävelin sen ohi ostamatta mitään ja vielä kädet taskuissa 21:12 mitä jos se tulkitsee tän emojin ihan väärin ja koko viestin merkitys muuttuu mitä jos lakkaisin yliajattelemasta ja alkaisin esim elää

Rosa Lehtokari

Piikki lihassa

teksti:

g:

KUKA LUULET OLEVASI, DMITRY GURBANOV? teksti: kuvat:

Antti Putila & Leo Taanila Rosa Lehtokari

d:

20

Mamu, joka osaa k채ytt채채 Twitteri채.

läpi. Siihen ei mene kovin kauaa. Voin aamulla kirjoittaa kymmenen luonnosta ja julkaista niitä päivän mittaan. Töissä voin viiden minuutin tauon aikana laittaa kymmenen twiittiä, mä olen suht tehokas.

Ei se oikeasti ole raskasta.

Tavoitteletko jotain aktiivisuudellasi?

No, mä en tykkää äärioikeistosta ja natseista. Kai tavoite on vähentää niiden tukea yhteiskunnassa. Ja sitten mä shit­ postaan aika paljon huonoja meemejä.

”Monet tutkijat lukevat paljon kirjoja, mutta he eivät välttämättä lue internetin syvää päätyä.”

Niin, Twitter-profiilissasi kerrot olevasi äärioikeistoasiantuntija. Milloin kiinnostuit aiheesta?

Kerro jotain taustastasi.

Olen kotoisin Venäjältä. Olen opiskellut ruotsiksi eli se on mun ”äidinkieli” täällä.

Suomen kielen olen oppinut kavereiden kautta, en ole sitä koskaan opiskellut.

Twiittaat hyvin aktiivisesti muun muassa politiikasta.

Mistä kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin?

Periaatteessa koko mun perhe on aina ollut melko poliittinen. Faija on aina sanonut, että politiikkaa kannattaa seurata. Siksi hain myös opiskelemaan valtiotieteitä.

Haastattelua edeltäneen kuukauden aikana twiittasit yli 1 000 kertaa. Mistä aika ja energia moiseen?

Ei se vie kovinkaan paljoa energiaa. Olen tosi nopea lukemaan. Herätessäni avaan Twitterin, sitten Hommaforumin, Futisforumin, Punk in Finlandin ja Ylilaudan. Käyn kaikki

Varmaan 2011 aiheen ollessa nousussa.

Minulla on myös tausta, josta natsit eivät tykkää, minkä takia se alkoi kiinnostaa, ja aloin lukea enemmän aiheesta. Monet tutkijat lukevat paljon kirjoja, mutta he eivät ­välttämättä lue internetin syvää päätyä.

Ilman sitä on todella vaikeaa ymmärtää, mitä mieltä äärioikeistolaiset ovat, ja minkä­ laiset asiat niitä yhdistää ja erottaa. Pienet nyanssit voivat aiheuttaa giganttisia riitoja koko liikkeessä. Lapuan liikkeen historiaa on tutkittu paljon, mutta myöhempiä liikkeitä melko vähän.

Twiittaan noista aiheista, koska Suomessa ei ole kovin montaa ihmistä, joka sitä tekisi.

Historiantutkija Oula Silvennoinen on viime aikoina lähtenyt twiittaamaan paljon enemmän. Äärioikeistotutkija Tommi Kotonen on tullut myös Twitteriin, mutta hän on vähän epäaktiivisempi.

Mitä teet kun et ole netissä?

Opiskelen ja käyn töissä. Mä tykkään pyöräillä paljon, harrastan vapaaottelua ja urheilen. Luen myös tosi paljon. Joskus se on vaikeaa, jos puhelin on vieressä. Olen Twitterissä viisi minuuttia, sitten luen viisi minuuttia.

21

Koetko olevasi jonkinnäköinen vallan vahtikoira?

En oikeastaan. Jossain vaiheessa tajusin, että mulla on kohta 10 000 seuraajaa ja aloin olla huolellisempi sen suhteen, etten jaa sellaista materiaalia, joka voisi vahingoittaa ihan tavallista kansalaista.

Koen, että mulla on jonkin sortin vaikutus­valtaa, koska joskus kansan­ edustajat uudelleen­twiittaavat, ja jotkut ­perus­suomalaiset luulevat, että mä olen vaikuttanut esimerkiksi Iltalehden linjaan tai tällaista. Jani Mäkelä kirjoitti, että mun takiani Iltalehti on tarjonnut

konsensus siitä, millainen maailma ja todellisuus on. Jos vastapuoli esimerkiksi uskoo, että käynnissä on valkoisen väestön kansanmurha, sillä on ihan eri todellisuus kuin minulla, eikä tällainen keskustelu johda mihinkään, vaan polarisoi ihmisiä.

Olet arvostellut mediaa siitä, miten se kohtelee perus­ suomalaisia. Mitä se voisi tehdä paremmin?

Heitä ei haasteta tarpeeksi. Kun p­ erus­suomalaisia haastetaan, nähdään miten heikolla pohjalla puolue on. He puhuvat väestön­vaihdoksesta tilastollisena faktana.

Maria Ohisalolle Toimittajat eivät ­mahdollisuuden kuitenkaan kysy, ­vastineeseen, kun keitä ne väestönotsikko oli huono. vaihtajat ovat. Jos Silloin tajuaa, että on ­perus­suomalaisilla olisi päässyt jonkun selkeä määritelmä, ihon alle. kuka on väestövaihtaja ja kuka on ­suomalainen, Saatko törkyä voitaisiin väitteet yksityis­viestein helposti tarkistaa tai muuta tilastoista. Pitäisi kautta? tietää, onko Suomessa syntynyt tumma­ Yllättävän vähän. Varmasti saisin ihoinen henkilö, joka juo kaljaa ja tykkää enemmän, jos olisin nainen tai kuuluisin käydä saunassa, katsoa lätkää ja jonottaa ­seksuaali­vähemmistöön. Ehkä kerran ämpäreitä, suomalainen vai määrittääkö ­kuukaudessa tulee sellainen ”tapa ittes” -juttu. ihonväri sen. Persunuorten kohdalla tämä on Noin viisi vuotta sitten oveeni liimattiin jokin selvää, mutta emopuoluetta toimittajat eivät tarra, mutta se oli ainoa tuollainen tapaus. grillaa tarpeeksi, vaikka he ovat gallupeissa Sisältö liittyy harvemmin venäläisyyteeni, suurin puolue. mutta esimerkiksi natsit ovat korostaneet juutalaista taustaani.

Onko perus­suomalaisten

22

Viime aikoina julkisessa keskustelussa on noussut esiin kaksi koulukuntaa, joista toinen korostaa, että pitäisi kuunnella tasapuolisesti kaikkien mielipiteitä huolimatta siitä, millaisia ne ovat. Toinen puoli taas näkee, ettei meillä ole mitään velvoitetta kuunnella kaikkien mielipiteitä, jos ne esimerkiksi loukkaavat. Mitä ajattelet tästä?

Liberaali ajatus aatteiden vapaasta markkina­paikasta perustuu siihen, että asioista keskustelevilla ihmisillä on edes ­jonkin­lainen

nousu vaikuttanut äärioikeistoon Suomessa?

Vuosien 2015–2016 verrattain s­ uurikokoinen ulkoparlamentaarinen joukko on kutistunut pieneksi ja radikaalimmaksi, kun äärioikeistosta monet ovat kertoneet suoraan siirtyneensä kannattamaan perussuomalaisia.

Väestönvaihdospuheet ovat selvästi tehonneet tähän porukkaan. Itsenäisenä pysyvät ääri­oikeistoliikkeet joutuvat puolestaan olemaan entistäkin radikaalimpia tehdäkseen pesäeron perussuomalaisiin, koska kuka helvetissä haluaa äänestää porukkaa, jolla on ­perus­suomalainen agenda, mutta on hörhömpi.

Voisi sanoa, että perussuomalaisten menestys on tappanut koko ulkoparlamentaarisen ­ääri­oikeiston Suomessa.

Mitä ajattelet nykyhallituksesta?

Vaikea sanoa. Paljon on ollut puhetta, mutta vielä vähän konkreettisia tekoja.

Politiikassa asiat kestävät, eikä kaikki voi muuttua sekunnissa. Kyllä keskustan mukanaolo hallituksessa harmittaa, koska ne yrittävät vieläkin ylläpitää mainettaan arvokonservatiivisena puolueena. Tämän takia esimerkiksi translaki vesittyi, koska oli pakko tehdä kompromisseja.

Entä mitä ongelmia vasemmisto­puolueilla on?

Vihreiden ongelma on, että ne eivät tiedä, mitä mieltä ne ovat talous­ poliittisesti. Tietysti he puhuvat mieluummin ilmastonmuutoksesta.

Vasemmistoliitto puolueena vaikuttaa epämodernilta, vaikka Li Andersson on ihan mahtava ja osaava tyyppi. Puolueessa on vieläkin ihmisiä, jotka puhuvat kommunismista eikä sellainen vetoa.

Identiteettipoliittinen taistelu on nyky­ päivänä talouspolitiikkaa suuremmassa osassa, ja tämän vihreät hallitsee vasemmistoliittoa paremmin. Olen samaa mieltä Halla-ahon kanssa, että perus­ suomalaiset ja vihreät asettavat tällä hetkellä poliittisen keskustelun agendan ja muut puolueet mukautuvat siihen.

Esimerkiksi ilmaston­ muutoksen tiimoilta julkisuudessa on puhuttu siitä, riittääkö demokratia enää, vai pitäisikö siirtyä johonkin muuhun. Toimiiko demokratia?

Ymmärrän sen, että demokratiassa monet asiat kestävät pidempään kuin moni ehkä haluaa, ja ilmastonmuutoksen eteen on pakko tehdä asioita nopeasti. En kuitenkaan ole valmis avaamaan porttia sellaisille asioille,

”Voisi sanoa, että perussuomalaisten menestys on tappanut koko ulkoparlamentaarisen äärioikeiston Suomessa.” että yhtäkkiä vaikka hylättäisiin perustus­ laki, koska nyt on pakko tehdä asioita.

Esimerkiksi Boris Johnson ajatteli voivansa ajaa brexitin läpi vaikka ­autoritaarisesti, kun kansa oli aiemmin sen puolesta äänestänyt. En ole valmis sellaiseen.

Kiinnostaako itseäsi politiikkaan lähteminen?

Ei. Tällä hetkellä ei ole minkäänlaisia ­suunnitelmia siihen suuntaan. Ihmiset joutuvat puolue­ politiikassa puolustamaan päätöksiä, joista eivät ole samaa mieltä.

Ymmärrän, miksi niin tehdään, mutta en ole valmis puolustamaan jotain ihan vierasta mielipidettä, sellaista, jota mä vihaan.

Parlamentaarinen politiikka ei tällä hetkellä kiinnosta.

Missä Dmitry Gurbanov on kymmenen vuoden päästä?

No ainakin varmaan slaavikyykyssä twiittaamassa. Varmaan edelleen tykkään suolakurkuista.

Mikä on paras suolakurkkumerkki?

Hapatetut venäläiset suolakurkut ovat hyviä, mutta kyllä mä tykkään niistä aika laajalla skaalalla.

23

24

Missä suimme kerran teksti: kuvat:

Antti Putila ja Akseli Rouvari Suomen Parrakkaat-Yhteisö & kirjoittajat

Älkää keritkö tukkaanne päälaen ympäriltä, äläkä leikkaamalla turmele partasi reunaa (3. Moos 19:27)

Viereisillä penkeillä kaksi miestä puhuu rikoksesta.

Toinen on ottanut repustaan esiin osuuskaupan pussiin käärityn pullon, josta hän juo pieniä kulauksia läpinäkyvää nestettä irvistellen. Ulkona tihkuttaa, ehkä. Varmuutta ei ole, sillä ikkunat ovat lian pinttämät.

Penkit on verhoiltu vihreällä kankaalla, jonka aika on haalistanut oliivinruskeaksi. Niiden välissä on alumiinista tehdyt roskakorit, jotka loistavat katoissa välkkyvien loisteputkien tahdissa kuin tähdet.

Juna näyttää vankilalta. ”Sitten se käänty just, kun mä yritin lyödä sitä ja osuin sitä vaan kaulaan. Lähti juoksee Hennalaan päin.” Toinen mies kuuntelee rauhallisena, tai ainakaan hän ei kommentoi kertomusta mitenkään.

Koko vaunu on täynnä ihmisiä, mutta silti tuntuu kuin olisi junassa yksin.

Kesken rikoskertomuksen jostain kauempaa kuuluu huuto: ”Ulos sieltä junasta!” Junien ovet päästävät kolmen piippauksen merkkiäänen, ja hetken on hiljaista. Juna liikkuu hitaasti kohti Pasilaa, jonka jälkeen kovaääniset julistavat säristen: ”Tämä on Z-juna Lahteen.

Seuraavat pysäkit ovat Tikkurila, Kerava, Haarajoki.”

Jännitys.

25

Olemme edellisenä iltana katsoneet ystävien kanssa venäläistä art housea, jonka jälkeen muistamme, että huomenna todella lähdemme matkaan. Ostamme liput Lahteen, joskin tarkempi päämäärä on edelleen mysteeri. Facebook-tapahtumassa paikaksi on merkitty lyhyesti vain ”Liipolan Betoni”. Etsimme internetistä tarkempaa tietoa, jota on tarjolla vain niukalti. Ainoa tiedonmurunen löytyy Pitnit.com-­sivustolta, jonka mainoslause kuuluu: ”Explore the Best Businesses Around You and Stay Connected With Your Friends While On the Go!” Sivusto on epäselväksi jäävällä harkinnalla lisännyt kohteisiinsa Liipolan Betonin. Paikan sijaintia se ei kerro ilmais­ käyttäjälle. Betonin luokitukseksi mainitaan ”landmark and historical place”. Ainoastaan kahden virkkeen mittainen esittelyteksti säväyttää: ”Täällä et selvää miestä nää. Sinipukuiset alkoholi­ tarkastajat vainoavat tämän mystisen paikan lumoihin joutuneiden menninkäisten elämää.”

Facebookissa kiertää vuosittain useita hauskan kuuloisia tapahtumia, joihin osallistutaan tai kiinnostutaan ja sitten odotellaan, että kaverit reagoivat heidän etusivuilleen tuleviin ilmoituksiin. On Naruto­-juoksua, Area 51:n valtausta ja sankohiipimisen SM-kisaa.

Näistä viimeisin toki sillä poikkeuksella, että tapahtuma oikeasti järjestettiin.

Syksyllä 2018 ilmestyi jälleen uusi tapahtuma. ”Parran sukimisen SM-kisat” levisi ympäri internetiä niin, että tuhannet ja taas tuhannet ilmoittivat kiinnostuksestaan ja sadat osallistumisestaan.

Niin myös me. Olemme jutelleet tapahtumasta jo vuosi sitten syksynä kaleksin äärellä, ja idea on noussut uudelleen esiin pitkin vuotta. Kaksi viikkoa ennen h-hetkeä käymme tunnustelevan keskustelun: pitäisikö oikeasti mennä?

Parran sukimiskisat tapahtumakonseptina on kiinnostava, mutta sopii hyvin yhteen vallitsevien nykytrendien kanssa: parrakkuus ja partaan liittyvät asiat ovat tällä hetkellä muodissa. Tämä näkyy jo tavaratalojen parranhoitotuotehyllyillä sekä parrakkaan yhteisöllisyyden kasvuna sosiaalisessa mediassa. Tästä paras esimerkki lienee Suomen Parrakkaat-Yhteisö -niminen ryhmä Facebookissa, jonka jäsenmäärä lähentelee jo 1 700.

”Mielestäni yhteisö on hieno läpileikkaus suomalaisista parrakkaista.”

26

Yhteisön ylläpitäjä A-J Keskinen kertoo ­perustaneensa ryhmän vuonna 2016 idean synnyttyä hänen Parrakas Mies -bloginsa kautta. ”Huomasin blogin suosion kautta partojen, ja varsinkin niiden hoitamisen, alkavan olla Suomessakin selkeästi nouseva trendi”, hän toteaa. ”Mielestäni yhteisö on hieno läpileikkaus ­suomalaisista ­parrakkaista: on nuorempaa ja vanhempaa, pitempipartaista ja lyhyempi­partaista, jo pidempään parrakkaina olleita sekä vasta parran kasvattamisen aloittaneita”, jatkaa Keskinen. ”Yhteisö on verkosto suomalaisille parrakkaille. Siellä keskustellaan niin partaan

liittyvistä asioista, mutta myös kaikesta muusta. Ryhmässä on jaettu ajatuksia muun muassa koulukiusaamisesta, seksuaalivähemmistöistä, matkailusta ja harrastuksista, ja aina positiiviseen sävyyn.” Keskinen kertoo myös ryhmän toteuttaneen viime jouluna keräyksen Kummit ry:n hyväntekeväisyys­kampanjaan. Parrakkuus vaikuttaa siis tulleen jäädäkseen osaksi suomalaisen somekulttuurin tiheikköä.

Z-junassa suurin osa matkustajista, myös kovanaamat, ovat kaikonneet ennen Lahtea. Junan hiljentäessä vauhtia Lahden Betoni siintää jylhänä horisontissa kolmoistornineen. Vuotta aikaisemmin Suomen suosituin rap-artisti Cheek on lopettanut uransa mäkimontussa räjähdysten saattelemana.

Hyppytornit ovat kaupungin suosituin maamerkki.

Suomalaisen kulttuurin nousut ja laskut nähnyt urheilupyhättö seisoo yksinäisenä Salpausselän ympäröimänä. Liipolan betonista ei sen sijaan näy vielä häivähdystäkään.

Facebook-tapahtumassa paikaksi on merkitty lyhyesti vain ”Liipolan Betoni”.

Rantaudumme junasta Lahden asemalle, joka on p­ erjantai-­iltapäivänä seesteinen. Eilisillasta jatkunut jännitys ja päivällä tehty matkustaminen hiukovat hiljalleen, joten päätämme poiketa lounaalle rautatieaseman läheisyydessä sijaitsevaan Ravintola Vinosiaan.

Tilaamme annokset ja ravintoloitsija Ismaelin tuodessa ne pöytään kysymme, josko hän paikallisena tietäisi Liipolan Betonista.

Hämmentyneen näköinen ravintoloitsija ei ole koskaan kuullutkaan paikasta, saati sitten siellä järjestettävästä ­tapahtumasta mutta lupaa soittaa ystävälleen, joka ”tietää kaikkea tuollaista turhaa”.

Kotvasen kuluttua Ismael palaa kertomaan viestin ystävältään. ”Liipolan Betoni on ostoskatu”, hän sanoo. Itse kisat eivät kuulemma ole näkyneet katukuvassa.

Katsomme kartta­ sovellusta ja nopeasti selviää, että Lahden Liipolan kaupunginosassa sijaitsee todella ostoskatu. Kuvitelmat hämärästä kujasta häviävät ja näemme mielessämme, kuinka kävelykadulle on pystytetty pieni lava, jossa kilpaillaan sulassa sovussa.

Siirrymme odottamaan bussia Marskin aukiolle, jonka keskellä seisoo lahtelaisen kuvan­ veistäjä Veikko Leppäsen veistämä, Suomen ensimmäinen marsalkka Mannerheimin patsas. Leppäsen patsas oli alunperin tarkoitettu

27

Helsinkiin, juuri siihen, missä Mannerheimin­aukiolla nyt seisoo toinen lähes identtinen Marski, mutta suunnittelukilpailussa hänen luomuksensa jäi toiselle sijalle. Leppäsen patsaasta pidettiin kuitenkin hänen kotiseudullaan niin paljon, että se päätettiin siirtää Lahteen, keskeiselle paikalle rautatieaseman viereen.

Odotellessa keskustelu kääntyy parrakkuuteen ja sen merkitykseen. Sosiaalisesta mediasta löydetyn yhteisöllisyyden ja sitä kautta organisoitujen tapahtumien kautta parrakkuus voidaan nykyään kokea hyvin vahvana ja kokonaisvaltaisena osana omaa identiteettiä ja elämää, johon me molemmat myös samaistumme.

”Kavereiden postauksia seuratessa rentoutuu…”

Suomen Parrakkaat-Yhteisön aktiivi Markku T. Penttinen kuvaa parrakkuutta ja yhteisöä päivittäiseksi ­harrastukseksi.

”Parta on olennainen osa persoonaani, vaimo ei edes muista, milloin minulla ei olisi ollut partaa – paitsi 35 vuotta sitten, kun meidät vihittiin!” hän naurahtaa. Penttinen näkee yhteisön some­kotinaan, jossa voi aina olla oma itsensä riippumatta siitä, mitä muussa elämässä tapahtuu. ”Kavereiden postauksia seuratessa rentoutuu, aivan kuin juttelisi omien veljien tai parhaiden ystävien kanssa.”

Ryhmän aktiivisuus ja positiivinen henki on silmiin­ pistävää, aivan toisenlaista kuin muissa vastaavankokoisissa isoissa Facebook-ryhmissä. Julkaisuja tulee joka päivä lukuisia, ja esimerkiksi tämän jutun kuvitusta varten postaamamme ketju keräsi yhteensä yli 150 kommenttia. Ryhmään jopa monia kertoja päivässä postaava Penttinen kertoo myös saaneensa ryhmästä lukuisia kavereita, joita on tavannut sosiaalisen median ulkopuolella. ”Tunnelma esimerkiksi partamiitissä oli yhtä rento kuin ryhmässä. Itse tapasin myös juuri puolentusinaa partaveljeä viikon aikana työmatkoilla eri puolilla Suomea.”

Yhteisön merkitys näyttäytyy sen jäsenille arvokkaana ja tärkeänä, mikä on aistittavissa yhteisön hengestä.

28

Bussi 1R kaartaa hitaasti pysäkille ja nousemme kyytiin. Toivomme näkevämme bussissa muita osallistujia, mutta turhaan. Mistään sukimiseen viittaavasta ei ole merkkejä. Ohitamme jäähallin, jonka piha on täynnä punaisia perheautoja. Tienvartta koristaa komea lakana, jossa mainostetaan Nipan Grillin suuria annoksia. Äkkiä olemme keskellä teollisuus­aluetta, joka vaihtuu nopeasti metsäksi. Bussi yskii ylöspäin pitkää, jyrkkää mäkeä niin, että kyydissä olevat matkustajat pitävät kiinni kaiteistaan. Mäen päällä on yksinäinen Luhtikadun pysäkki, jonka kohdalla karttasovellus käskee jäädä pois.

Pysäkiltä taivallamme muutaman minuutin syrjäistä metsäpolkua, jonka jälkeen kohtaamme yllättävän näyn. Metsän keskeltä avautuu leveä asfalttitie, jonka vieressä on tyhjiä

parkki­paikkoja ja autioita liiketiloja.

Tyhjässä liiketilassa on ollut ravintola, josta muistuttavat enää vain kuluneet teippaukset ikkunoissa ja kolme uljasta lipputankoa, joiden nupit kiiltävät pilvisestä säästä huolimatta.

Ostoskadun loistosta on jäljellä enää pelkät paljaat luut.

Kauempana siintävät lähikaupan valotaulut ja huomaamme toisen ravintolan edessä olevilla penkeillä noin kymmenisen ihmistä.

Innostus.

Olemme ehtineet kävellä vain muutaman askeleen kohti kaukana näkyvää joukkoa, kun kaukaa kuuluu rosoisella äänellä toimitettu aggressiivinen huuto. ”Älä saatana lähetä tota viestii!”

Astumme lähemmäksi ja huomaamme, että ravintolan edessä istuva ihmisjoukko koostuukin hieman nuhraantuneista ravintolan asiakkaista, jotka ovat siirtyneet ­epä­­viralliselle anniskelualueelle omine eväineen. Bongaamme heidän ­tukikohtansa olevan sama Pitnit.comin kuvassa esiintyvä betonikoroke: olemme löytäneet Liipolan Betonin.

Kello lyö hieman yli neljän. Itse kilpailun on julistettu alkavan Liipolan Betonilla kello 16:20. Päätämme kävellä vielä kerran ostoskadun takakautta ympäri, tutkaillen josko jostain löytyisi viitteitä muista osallistujista.

Paikalle on saapunut vain hiljaisuus.

Asetumme odottamaan muita osallistujia vielä Liipolan parturi-kampaamon eteen, mistä pystymme tarkkailemaan joka suuntaa. Muita ei kuitenkaan näy. Päätämme odottaa reilusti ja toivomme, että paikalle saapuisi vielä matti­myöhäisiä. Turhaan. Varttia vaille viisi aloitamme kilpailun, joka on lyhyt. Asetumme vuorotellen parturi-kampaamon oven eteen ja aloitamme noin kahdenkymmenen sekunnin suorituksen. Ei aplodeja, ei kättelyitä, ei kanssa­kilpailijoita. Olemme kai voittaneet parran sukimisen Suomen mestaruuden.

29

INSTAGRAM UUDEN teksti: kuva:

Heta Pirttijärvi Henna Keränen

Lauantai 7.9.

Olen parin viimeisen vuoden aikana saanut monesti kuulla näyttäväni tyypilliseltä Instagramin käyttäjältä. En ole oikein tiennyt, kuinka kommenttiin pitäisi reagoida, koska minulla ei ole koskaan ollut Instagramia.

Instagram-tilin puuttuminen ei ole aiemmin mietityttänyt, mutta lähiaikoina minusta on alkanut tuntua siltä, että jään jostain paitsi.

Lisäksi koen viestinnän opiskelijana velvollisuudekseni olla paremmin perillä sosiaalisen median toiminnasta. Olen päättänyt, että nyt on aikani liittyä Instagramiin.

Somettomuudesta on melkein tullut osa identiteettiäni, joten ehkä pelkään ­menettäväni sen, mikä erottaa minut muista. Olen myös hyvin tietoinen somen ­aiheuttamista ulkonäköpaineista, joten odotan mielen­kiinnolla, miten tämä vaikuttaa minuun.

30

Tiistai 10.9.

Tänään minä sitten sen tein, loin itselleni Instagram-tilin. Ensihetket kuluivat seurauspyyntöjä hyväksyessä. Käyttäjänimekseni tuli @hetasomessa, koska ystäväni keksivät merkitä minut osaksi kuviaan samaisella hashtagilla, kun en vielä juurikaan käyttänyt sosiaalista mediaa.

Haluan pystyä kirjoittamaan kokemuksestani mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, joten pelkkä tilin luominen ei luonnollisesti riitä. Tahdon myös julkaista kuvan. Prosessia varten kyselin vinkkejä ystävältäni Roosalta, joka tekee somea työkseen. Ensin piti tietysti ottaa itse kuva – mieluiten sellainen johon olisin tyytyväinen. Suostuttelin siis toisen ystäväni kuvaajaksi ja kolmesataa kuvaa myöhemmin olin tyytyväinen muutamaan.

Roosa kertoi, että seuraavaksi hän aina muokkaa kuvan joko VSCO- tai Lightroomsovelluksella. En ymmärtänyt muokkaamisesta mitään, mutta jo pienellä värien ja valotuksen korjaamisella kuvasta tuli yllättävän ammattimaisen näköinen.

KÄYTTÄJÄN SILMIN Keskiviikko 11.9.

Perjantai 13.9.

Tänään ehdin perehtyä itse Instagramin Kokonaisuudessaan olen näiden päivien sisältöön ja käyttämiseen paremmin. Julkaisin aikana viettänyt puhelimeni ääressä jopa ensimmäisen kuvani ja se sai innostupelottavan paljon aikaa. Ruutuaikani on neen vastaanoton ystäviltäni. Yllätyksekseni tyypillisesti ollut noin kolme tuntia päivää huomasin, että Instagramissa vallitsee kohden, mutta nyt se on noussut seitsemään tietynlaiset kirjoittamattomat säännöt. Minua tuntiin. Toisaalta luulen – tai ainakin toivon esimerkiksi neuvottiin olemaan vastaamatta – että suuri osa siitä menee alku­innostuksen kommentteihin heti, etten näyttäisi siltä, piikkiin. Tuntuu kauhistuttavalta ajatella, että kyttään omaa kuvaani. Todellisuudessa että niin paljon päivästäni kuluu puhelinta kuitenkin kyttäsin. Jokin sisälläni halusi koko tuijotellessa. ajan tietää montako tykkäystä olin saanut ja Toiseksi voin sanoa yllättyneeni siitä, mitä kommenteissa sanottiin, mikä luultavasti kuinka yleistä kuvien muokkaaminen on. kertoo epävarmuudestani kuvien julkaisemisen Kysyin ystäviltäni, muokkaavatko he kuviaan suhteen. Lisäksi opin, että toisten vanhoista ja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki kuvista tykkääminen on outoa. En taida sen kuulemma muokkaavat. Toisaalta nyt, kun tarkemmin kertoa, kuinka tämä kävi ilmi, olen oppinut muokkaamisesta yhtä sun toista, mutta kävi kuitenkin. niin ymmärrän sen olevan monelle tapa ilmaista itseään ja tehdä kuvista juuri oman näköisiä.

Ymmärrän hyvin, miksi Instagram voi aiheuttaa ulkonäköpaineita. Toisaalta nyt kun tiedän, minkälainen prosessi vaaditaan ”täydellisen” kuvan saamiseksi, niin minun on helpompi suhtautua myös virheettömiltä vaikuttaviin henkilöihin inhimillisesti. Lisäksi on hyvä muistaa, että toisille täydellisyys tulee siitä hetkestä, jonka kuva taltioi, toisille ihan jostain muusta.

Yllätyin myös positiivisesti siitä, miten paljon Instagramista löytyy käyttäjien selfieiden lisäksi paljon muutakin. Juuri sisällön paljous ja monipuolisuus mahdollistavat sen, että voin valita millaista sisältöä tahdon nähdä, minkä takia en pidä Instagramia erityisen toksisena ympäristönä.

En kadu Instagramiin liittymistä, koska koen, että olen oppinut jotain uutta itsestäni.

En ole sellainen ihminen, joka pystyy rennosti tarkistamaan ilmoituksensa milloin tahansa ilman, että herpaannun siitä mitä olen tekemässä. Minun on pakko asettaa itselleni ajalliset rajat ja varsinkin opiskellessa viedä puhelin mahdollisimman kauas. Jatkossa tuskin julkaisen kuvia kovin aktiivisesti, mutta ilokseni olen pitkästä aikaa innostunut tarttumaan kameraani ja kuvailemaan ympäristöäni.

”Opin, että toisten vanhoista kuvista tykkääminen on outoa.

En taida sen tarkemmin kertoa, kuinka tämä kävi ilmi, mutta kävi kuitenkin.”

31

Alati muovautuva moraali teksti: kuvat:

32

Iikka Arve Jaakko Uljas

Moraalilla tarkoitetaan ihmisen sisäisiä malleja ja käsityksiä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.

Saamme nautintoa toimiessamme oikein, kipua ­toimiessamme väärin.

33

Se kätkee sisälleen yksilön henkilökohtaiset arvot, näkemykset, poliittiset ajatukset, nautinnot ja kivut.

ALATI MUOVAUTUVA MORAALI

34

Moraali on monimutkainen konsepti. Se on iso kasa käyttäytymissääntöjä, joita on noudatettava. Toisaalta se kätkee sisälleen yksilön henkilökohtaiset arvot, näkemykset, poliittiset ajatukset, nautinnot ja kivut. Se, mitä ajattelee abortista, tasa-arvoisesta avioliittolaista tai kommunismista, on yksilön moraalikäsityksistä kiinni.

Mikäli eläisimme täysin eristyksissä kaikesta ihmiskontaktista, ei meidän tarvitsisi ajatella moraalisesti. Tekomme eivät ­kohdistuisi muihin, jolloin meidän ei tarvitsisi kehitellä moraalisia sääntöjä, joiden puitteissa elää.

Saisimme keskittyä itseemme, eikä toisten hyvinvoinnista tarvitsisi huolehtia lainkaan.

Tästä voi siis päätellä, että moraalin syntyminen ja kehittyminen ovat tiukasti sidoksissa ihmisten väliseen kanssakäymiseen.

Ihmisten on kehitettävä yhteiset moraalisäännöt, jotta he tulisivat toimeen keskenään.

Jos ihmiset saisivat spontaanisti ja huvikseen tappaa kenet tahansa, ihmisyhteisö ja yhteiskunta eivät toimisi.

Mistä moraalikäsitykset oikeastaan syntyvät, ja miksi nyky-yhteiskunnan yleinen moraalikonsensus on sellainen kuin se on?

MORAALIN KOLME TASOA

Moraalin muotoutumista ihmisen ­kehityksessä on tutkittu laajasti. Psykologi Lawrence Kohlbergin teorian mukaan moraali kehittyy ihmiselle kolmella tasolla.

Ensimmäisellä tasolla teon oikeutta perustellaan puhtaasti teon seurauksilla, ja teoissa ajatellaan miltei vain omaa etua. Tämän tason moraalista pohdiskelua esiintyy erityisesti lapsilla. Jos teosta rangaistaan, ymmärretään, ettei teko ollut oikein. Tällä tasolla ymmärretään myös vaihtokaupan merkitys: oman nautinnon saamiseksi voidaan tehdä toisille vastapalveluksia. Kaverin hiuksia voidaan rapsuttaa, mikäli kaveri tekee samoin.

Toisella tasolla teon moraalisuutta perustellaan ympäröivän yhteiskunnan normien ja odotusten mukaan. Toisen tason moraali kehittyy tyypillisesti teini-iässä. Tällä tasolla ihmiset ymmärtävät lakien, normien ja tapojen merkityksen: ne pitävät yhteiskuntaa käynnissä. Teoilla ei enää pelkästään pyritä oman edun tai nautinnon saavuttamiseen, vaan toimitaan ”muiden” mukaan – välillä jopa liian kyseenalaistamattomasti.

Kolmannella tasolla ihmisen oma moraalikäsitys tietyssä mielessä nousee sosiaalisten normien ja yhteiskunnan ”yläpuolelle”. Lakeja,

rakenteita ja tapoja noudatetaan, mutta niitä myös kyseenalaistetaan eikä pidetä kiveen hakattuina. Eriävät näkemykset, moraali­ käsitykset ja tavat huomioidaan, ja niitä kunnioitetaan. Monet ovat teoretisoineet, että suurin osa ihmisistä ei koskaan kehity kolmannelle tasolle. Valtaosa toimii toisen tason puitteissa, noudattaen nöyrästi yhteiskunnan sääntöjä.

MORAALIN EVOLUUTIO

Teoria korostaa, että esi-isämme ­tarvitsivat moraalikäsityksiä toimiakseen ryhmässä tavalla, joka edisti ryhmän selviytymiskykyä.

Samaa on havaittu myös eläimillä. Tietyt kädelliset, kuten simpanssit, tajuavat huolenpidon ja vastavuoroisuuden merkityksen ryhmänsisäisessä koheesiossa. Simpanssit muistavat ryhmän hyvät tyypit ja tekevät heille herkemmin palveluksia. Verivampyyrit jakavat verta sen mukaan, kuka ryhmästä sitä eniten tarvitsee tai ketkä ryhmästä ovat jakaneet verta myös heille.

Mikä on se eettinen betoni, jonka päälle moraali kehittyy? Sosiaalipsykologi Jonathan Haidtin kirjassaan The Righteous Mind MORAALISEN popularisoiman teorian mukaan ihmisen HUOMIOIMISEN PIIRI moraali kytkeytyy vahvasti evoluutioon. Haidt Vaikka tietyt eläimet osoittavat moraalisen korostaa viittä ominaisuutta, jotka toimivat toimijuuden piirteitä, ovat eläimet vasta moraalin perustana: huolenpito, oikeuden­ otettu mukaan moraalisen huomioimisen mukaisuus, uskollisuus, auktoriteetti ja pyhyys. ”piiriin”. Tohtorikoulutettava Mikko Puumala Huolenpito auttoi yhteisön jäseniä selviämään Turun yliopiston filosofian oppiaineesta paremmin, nostaen ryhmän kelpoisuutta nostaa esiin ajatuksen moraalisen piirin eli kykyä pärjätä luonnonvalinnan raa’assa laajenemisesta. Moraalisen huomioimisen selviytymistaistelussa. Uskollisuus yhteisön piiriin pääsee, kun yleinen konsensus on se, jäseniä kohtaan auttoi selviämään tilanteissa että tietty ryhmä tai ihmisryhmä ­ansaitsevat kuten vaihtuvissa ilmastoissa. Sen sijaan moraalisen ­huomioimisen. Kun moraalin yhteisöillä, joiden jäsenet kokivat vähemmän piiriin otetaan mukaan, sisäänpäässeet saavat uskollisuutta toisiaan kohtaan, oli huonommat oikeuksia, esimerkiksi orjien tapauksessa ­mahdollisuudet selvitä. vapauden.

35

36

”On tärkeää muistaa, että moraalinen toimijuus ja moraalin piiriin kuuluminen eivät tarkoita samaa asiaa. Esimerkiksi pienet lapset eivät välttämättä ole vielä moraalitoimijoita, mutta silti heidät tulee ottaa huomioon moraalisessa tarkastelussa”, Puumala sanoo.

Sukupuolten tai rotujen välinen tasa-arvo oli vain kaksi vuosituhatta sitten käsittämätön ajatus. Orjuus kiellettiin Yhdysvalloissa vasta 1800-luvun puolivälissä, ja Suomessa naiset saivat yleisen äänioikeuden 1906, kolmantena valtiona maailmassa. Tämä osoittaa hyvin, kuinka välillä itsestäänselviksi kokemamme moraalikäsitykset olivat hyvin erilaisia vielä noin sata vuotta sitten. Sukupuolineutraali avioliittolakikin astui voimaan Suomessa vasta kaksi ja puoli vuotta sitten.

Teknologian ja tekoälyn kehittyessä saattaa edessämme väijyä pelottava kysymys: ovatko robotit oikeutettuja moraaliseen huomioimiseen? Jos tulevaisuudessa robotit ­muistut­tavat mikroilmeen tarkkuudella ihmisiä, tarvitseeko heidän kanssaan silti käyttää moraalista harkintakykyä ja toimintaa?

Saako niitä lyödä tai pitääkö niille antaa sananvapaus?

Voi jopa olla niin, että ympyrä sulkeutuu ja ihmiskunta on samassa pisteessä kuin 2000

vuotta sitten. Roboteille oikeuksien antaminen saattaa tuntua samalta kuin ajanlaskun alussa oikeuksien antaminen naisille. Kenties antiikin mies ajattelikin, että mikäli naisille annetaan oikeuksia, he pian voivat asettua samalle viivalle miesten kanssa.

ILMASTONMUUTOS JA MORAALI

Monien mielestä kaikki elävä ja elävää tukeva tulisi sisällyttää moraa­­­­liseen kehään: ekosysteemit, metsät, järvet ja niin edelleen.

Yhdysvaltalainen julkisen vallan professori Eric Beinhocker vertaa orjuuden ­lakkaut­tamista ilmaston­muutokseen The Guardian -lehteen ­kirjoittamassaan ­mielipide­tekstissään. Beinhockerin mielestä ilmaston­muutosta lähestytään liikaa kustannus-­hyötynäkökulmasta, sillä ilmaston­muutos on moraalinen ongelma siinä missä orjuus tai naisten epätasa-arvo.

Saastuttaminen vaikuttaa kaikkeen elolliseen maapallolla ja aiheuttaa niille harmia; ­toivoisimmeko samaa harmia läheisillemme?

Beinhockerin mukaan samalla tavalla kuin orjaton maailma saattoi vaikuttaa ­saavuttamattomalta, voi ajatus hiilineutraalista maailmasta tuntua samalta. Mutta Beinhocker toteaakin, että myös orjuuden lopettamiseen

Samalla tavalla kuin orjuuden aikana yhteiskunta oli rakentunut niin, että orjat vain olivat osa sitä, on saastuttaminen nyt samassa tilanteessa.

oli moraalisesti selkeät tavoitteet. Orjuus oli tehtävä laittomaksi, koska se oli moraalisesti väärin. Hän myös kehottaa toimimaan samoin ilmastonmuutoksen suhteen: on turhaa ajatella hyötyjä ja kustannuksia, kun tilanne on se, että kaikki maailman eliöt saattavat tuhoutua tekojemme seuraksena.

Beinhockerin ajatus on oivaltava. Samalla tavalla kuin orjuuden aikana yhteiskunta oli rakentunut niin, että orjat vain olivat osa sitä, on saastuttaminen nyt samassa tilanteessa.

Mutta sen ei tarvitsisi olla.

MORAALI­KONSENSUS – ONKO ENEMMISTÖ AINA OIKEASSA?

Puumala muistuttaa, että yleiset moraali­ käsitykset muuttuvat yhteiskuntien ja ­kulttuurien mukana. Siinä missä ­primitiivisten moraalikäsitysten kehittymistä voidaan tutkia evoluution sanelemien ehtojen kautta, on moraalikonsensus yhteiskuntansa ja ­kulttuurinsa muovaama.

Mikäli katsomme sinisin silmin meitä ympäröivää yhteiskuntaa ja sen sanelemia sääntöjä, emme saa muutoksia aikaan.

Yhteiskunnan normeja voi muuttaa. Laki ei ole korkeasta matematiikasta johdettu totuus, vaan sopimus, jonka on kuviteltu palvelevan

parhaiten ihmisten hyvinvointia. Se, että noin sata vuotta sitten Suomessa naiset eivät saaneet äänestää, ei palvellut parhaiten ihmisten hyvinvointia. Se, että Suomessa vuoteen 1971 asti homoseksuaalisista teoista seurasi pahimmillaan kahden vuoden vankeusrangaistus, ei palvellut parhaiten ihmisten hyvinvointia. Yhteiskunta oli raa’asti ­eri­­arvoistava. Voi olla, että sadan vuoden päästä ihmiset ajattelevat meidän ajastamme täysin samaa.

Kuten Kohlbergin teoria opettaa, moraalisilta kyvyiltään kehittyneimmät yksilöt eivät perusteettomasti noudata kaikkia yhteiskunnan sanelemia ehtoja ja käytäntöjä. Saat olla abortin puolesta, vaikka elätkin konservatiivisessa yhteisössä – ja toisinpäin. Saat tehdä omat moraalipäätöksesi, vaikka yhteiskunnan normit eivät siihen taipuisi.

37

UUDESTAAN, ALUSTA teksti: Rosa

Kaimio ja Roosa Rahkonen Harju

kuvat: Maija

TV:ssä pyörii enemmän uusintoja kuin kenties koskaan, ja nyt kierrätetyt tarinat ovat vallanneet myös elokuvateatterit. Esimerkiksi Disneyltä ilmestyy tänä vuonna neljä live action animated -versiota sen vanhoista klassikkoelokuvista. Onko luovuus kuollut viihteestä lopullisesti?

39

Tuntuuko sinusta avatessasi television,

että olet nähnyt saman asian ennenkin?

Ei ihme, sillä uusinnat ja jatko-osat ovat vallitseva trendi tämän päivän viihde­ maailmassa. Kahdeksan kymmenestä vuoden 2018 parhaiten tienanneista elokuvista oli jatko-osia tai uusintaversioita.

Myöskään tv-formaattien kierrättäminen ei ole uusi ilmiö. Ensimmäinen formaatti Tenavatuokio tuotiin Yleisradiolle vuonna 1968 USA:sta. Yhdysvaltalaiset kävivät jopa seuraamassa Suomen version tuotantoa.

Ennen ensimmäisen formaattinsa ostoa suomalaisilla oli myös tapana varastaa formaatteja esimerkiksi katsomalla hotellissa televisiota ulkomailla ja kopioimalla sitten näkemänsä Suomen televisioon parhaansa mukaan.

Kahdeksan kymmenestä vuoden 2018 parhaiten tienanneista elokuvista oli jatko-osia tai uusintaversioita.

Kierrättämisen perinne kehittyi ensin

40

elokuvagenrejen ja sitten tv-formaattien kautta. Esimerkiksi scifiä ja westerniä ilmestyi maailmalla 1900-luvun puolivälissä kyllästymiseen asti, sillä niiden todettiin myyvän. Tämän jälkeen tuli pitkien sarjojen aikakausi. Simpsonien ja Frendien kaltaiset pitkät sarjat valtasivat tv-ruudut. 2000-luvun alussa kierrätysrumbaan hyppäsi tosi-tv, kuten Selviytyjät, Big Brother ja Idols.

Kyseiset ohjelmat on kaikki tuotu Suomeen ulkomailta, kuten lähes kaikki nykypäivän ohjelmatkin. Esimerkiksi ­suomalaisen television klassikko Salatut elämät on alkujaan australialainen formaatti.

Siinä missä televisio loi uusia kausia yleisön suosikkeihin, ryhtyi ­elokuva-­ala puolestaan tuottamaan jatko-osia.

Disney teki jo 90-luvulla omansa

klassikkoelokuvistaan. Ensin tulivat

Pocahontasin ja Leijonakuninkaan jatko-

osat, jotka eivät kuitenkaan menestyneet yhtä hyvin kuin e­ deltäjänsä. Tänä aika­kautena alkoi myös elokuva- ja tv-formaattien yhteen­ nivoutuminen. Esimerkiksi Pokémonista tehtiin heti sarjan ensimmäisen esitysvuoden jälkeen elokuvia, joita on sittemmin ilmestynyt yli 20 samaan aikaan, kun sarja pyörii televisioissa.

Nykyään näemme jatko-osia vanhoihin klassikoihin niin paljon, että tarjonta alkaa monista tuntua jo ylisaturaatiolta. Muun muassa Ihmeperhe ja Toy Story -saaga ovat saaneet viime vuosina jatkoa. Lisäksi viime vuosien suosituimpia elokuvia ovat olleet Disneyn klassikoista tehdyt live action animated -versiot, kuten Viidakkokirja, Kaunotar ja Hirviö sekä Leijonakuningas, jotka kaikki ovat tuottaneet yhtiölle satoja miljoonia dollareita.

Televisiossa nykyhetken ostetuimpia formaatteja ovat erilaiset kykykilpailut. Idols, Huippumalli haussa ja Selviytyjät ovat hyviä esimerkkejä moniin maihin levinneistä formaateista. Prosessi ei kuitenkaan ole aina ihan suora siirto ostomaasta, vaan formaattia on muokattava ja sen tulee huomioida muun muassa maakohtaisen tuotannon budjetti ja kulttuuri. Saudi-Arabiassa Haluatko ­miljonääriksi? -tietokilpailun nimi on Who Will Earn a Million, koska islaminusko paheksuu ilman työtä tai sijoitusta saatua voittoa.

Esimerkiksi suomalaisen television klassikko Salatut elämät on alkujaan australialainen formaatti.

Elokuvista on nykyään tapana tuottaa

myös tv-sarjoja ja toisinpäin. Tarinoista tutut hahmot seikkailevat elokuvissa tai sarjoissa, joita on mahdotonta ymmärtää ilman alkuteoksen näkemistä. Esimerkiksi

Salatut elämät -elokuvia

löytyy jo pari kappaletta ja kesäisin sarja tuottaa myös spin-offeja, kuten Kämppä tyhjänä ja Rantabaari.

Brittiläisestä Brittiläisestä hittisarjasta Downton Abbey ilmestyi syksyllä elokuva. Lisäksi Disney on tuottanut esimerkiksi Frozenista ja Leijonakuninkaasta minisarjat.

Miksi asiat, jotka olemme jo nähneet, palaavat ruutuihimme yhä uudelleen?

Motiivina on tietenkin raha.

Uusinnoissa, jatko-osissa ja spin-offeissa on tuotanto­ yhtiöiden näkökulmasta erityisen hyvää se, että ne ovat tavallista riskittömämpiä ­sijoituksia. Kyse on ilmiöstä, jossa sisällön myyvyys on jo kertaalleen testattu ja todettu tuottavaksi, joten sitä venytetään parhaan kyvyn mukaan tuottamaan lisää.

Formaatin ostossa puolestaan turvan tuo ohjekirja, jota kutsutaan raamatuksi.

Raamatulla tarkoitetaan alkuperäisen tuotanto­yhtiön sarjalleen luomaa ohjekirjaa, jossa on lueteltu sen vaatimat ominaisuudet, kuten sen ­juonellinen rakenne, riskin­hallinta, tuotanto­tapa ja lavasteet. Lisäksi uusintojen näyttäminen on kustannustehokkaampaa kuin kokonaan uuden formaatin etsiminen ja tuottaminen. Jatko-osissa taas viehättää hahmojen tuttuus, etenkin, kun kyse on lasten suosikkihahmoista.

Myös katsojien näkökulmasta uusinnat ja jatko-osat ovat hyviä ­sijoituksia, sillä moni ei halua tuhlata aikaansa huonoon elokuvaan.

Kun saman formaatin edellinen osa on ollut mieluisa, on uusikin sarja tai elokuva luultavasti omaan makuun. Samalla uudet versiot ­herättelevät katsojissa nostalgiaa, kun tutut lempi­hahmot näkee jälleen seikkai­ lemassa. Lisäksi nostalgian saattaa haluta jakaa myös muille. Vanhemmat voivat viedä oman lapsen katsomaan vanhaa suosikki­ elokuvaansa toivoen antavansa tälle yhtä mieluisan kokemuksen, mikä itsellä lapsena oli alkuperäis­version parissa.

41

Ilman uusia ja rohkeita ideoita, viihdealalta loppuvat ennen pitkää tarinat, joita kierrättää.

Turvallisella ja tulospohjaisella viihde­

42

tuotannolla on seurauksensa. Elokuva taiteenalana ja uusien ideoiden esilletuojana on kuihtunut. Ongelmaa ovat kritisoineet muiden muassa ohjaajat Martin Scorsese ja Ridley Scott. Scorsese on sanonut elokuvan ”kuolleen” ja Scott pitää suurinta osaa nykyään tuotetuista elokuvista suorastaan huonoina.

Uudet visiot ja taiteellinen ilmaisu ovat kummankin mukaan poistuneet elokuvamaailmasta ”teemapuistoelokuvien”, kuten supersankarifilmien, tieltä. Hyvällä tarinalla ei ole väliä, kun suuri ketju myy. Parempien voittojen tavoittelun myötä isot elokuvayhtiöt eivät myöskään harjoita yhtä tiukkaa laadunvalvontaa, vaan Scorsesen mukaan päästävät kaikki rahakkailta tuntuvat elokuvat jakeluun.

Sen sijaan pieniä alkuperäiselokuvia on vaikea saada tuotettua, vaikka olisi isokin nimi elokuva-alalla.

Monet elokuva-alan hahmot sanoivat esimerkiksi Inceptionin tullessa, ettei kyseinen elokuva tule menestymään, tai että elokuva ratsastaa vain ohjaaja Christopher Nolanin nimellä huolimatta sen huippu­ kuuluisasta näyttelijäkaartista. Epäilyistä huolimatta elokuvasta tuli yksi 2010-luvun suurimmista onnistumisista. Seuraavaan lausahdukseen puolestaan tiivistyy tuottaja Dan Jinksin mukaan Hollywoodin tämän päivän mentaliteetti: ”On karsittu paitsi ‘Oscarin arvoisista elokuvista’, myös draamasta ylipäätään. Varovaisuus on saanut kaikki perääntymään. Ja se vaikuttaa koko bisnekseen”. Jokainen taiteellinen riski, oli kyseessä sitten Oscareihin tähtäävä elokuva tai tavallinen draama, on Hollywoodin silmissä liian suuri otettavaksi.

Television kohdalla puolestaan fokus on

siirtynyt informatiivisuudesta mainostet­ tavuuteen ja feel good -genreen. Riskittömät sarjat, joissa on onnellinen loppu ja kevyttä huumoria, vetävät puoleensa katsojia ja sitä kautta mainostajia. Kukaan ei kuitenkaan jaksa katsoa samoja Frendien jaksoja loputtomiin. TV-sarjoilla on elokuvien tavoin mahdollisuus kertoa nykyajasta ja sen monesti synkistäkin hetkistä. Esimerkiksi hittisarja House of Cards käsitteli Yhdysvaltojen Valkoisen talon ­häikäilemät­tömiä valtapelejä, joissa ei pelätä edes murhaa.

Juuri uudet, rohkeat tai ronskit sarjat kuten Game of Thrones, Orange Is the New Black tai The Handmaid’s Tale ovat saaneet ihmiset keskustelemaan ­näkemästään ja jakamaan katselukokemuksiaan keskenään. Jälkimmäinen on ollut relevantti Yhdysvalloissa käytävässä abortti­keskustelussa ja naisten seksuaalisesta vapaudesta puhuttaessa. Orange Is the New Black taas käsittelee muun muassa transsukupuolisuutta, homo­seksuaalisuutta ja seksuaalista hyväksi­käyttöä, joihin kaikkiin kohdistuu yhteis­kunnallista debattia nykyhetkessä.

Ilman uusia ja rohkeita ideoita, viihde­ alalta loppuvat ennen pitkää tarinat, joita kierrättää. Monet pitkään jatkuneet sarjat päätyvät jäämään tauolle yleisön kiinnos­ tuksen hiipuessa ja näiden siirtyessä eteenpäin.

Ja loppujen lopuksi yleisöjä ­koskettavat usein eniten uudet, ennen­ näkemättömät tarinat.

Yksikään remake, jatko-osa tai uusi kausi ei olisi mitään ilman alkuperäistä.

KOLUMNI

Uuden edessä teksti: kuva:

Aino Hokkanen Akseli Manner

Muistan vieläkin, miten ­jännit­tävää uuden kouluvuoden aloittaminen oli ala-asteikäisenä.

Elokuun alussa kävin äitini kanssa ostamassa uusia koulu­vaatteita: uudet farkut ja lämpimän neuleen lähestyvää syksyä varten. Kotona kaivoin laatikoistani esiin viivoit­ timen ja teroitin lyijykynät valmiiksi. Viimeisenä kesäloma­ iltana uudet koulutarvikkeet pakattiin reppuun ensimmäistä kouluaamua varten.

Uuden aloittaminen on aina elämässä jännittävää aikaa. Alut ovat meille symboleja jostakin, mitä emme vielä tunne. Kaikille ne eivät ole samanlaisia, sillä esimerkiksi opiskelijan elämänrytmi on varsin erilainen kuin ala-asteikäisen – koulu alkaa vasta syyskuussa ja kyniä ei enää juurikaan tarvitse teroittaa.

Jokaisen elämään kuitenkin liittyy uusia ja tuntemattomia asioita.

Aloittamiseen liittyvän ­jänni­tyksen takia ensimmäinen kerta on aina vaikein ja toisella kerralla asiat ovat jo tuttuja.

Ensimmäisen kerran vaikeudesta huolimatta kulttuurissamme ensivaikutelmalle asetetaan paljon painoarvoa. Alussa haluamme olla parhaita versioita itsestämme, ja netistäkin löytyy kymmenittäin ohjeita siitä, miten itsestään voi antaa parhaan mahdollisen ensivaikutelman. Ensivaikutelmaan panostaminen on kuitenkin siinä

mielessä ongelmallista, että usein osaamme rentoutua ja olla omia itsejämme vasta toisella kerralla, tai vasta paljon myöhemmin.

Myös kalenterivuoteen liittyy symbolisia käsityksiä uusista aluista. Vuoden vaihtuessa ja tammikuun alkaessa ihmisillä on tapana tehdä uudenvuoden­ lupauksia, jotka voivat ­esi­mer­kiksi toimia ponnahdus­lautana parempiin elämäntapoihin. Usein jotain luvatessa tulee kuitenkin päästettyä itsensä liian helpolla tai tehtyä lupauksia, jotka kestävät juuri ja juuri helmikuun alkuun asti.

Välillä aloittaminen on suoraan sanottuna ihan perseestä. Meistä jokainen on varmasti joskus kärsinyt kirjoituslukosta tai tyhjän paperin syndroomasta.

Toimittajien kohdalla näistä puhutaan jopa ammatti­tauteina.

Arjesta tuttua saattaa olla prokrastinaatio eli jonkin asian tarkoituksellinen lykkääminen.

Allekirjoittanutkin tunnustaa, että vaikean koulutehtävän odottaessa on helppoa löytää itsensä yhtäkkiä kiillottamasta keittiön lavuaaria.

Aloittamisen vaikeudesta huolimatta uusiin alkuihin liittyy aina toivoa. Vaikka alku on aina hyppy tuntemattomaan, tekee siihen liittyvä kutkuttava jännitys uudesta odottamisen arvoista. Uusi alku työntää meidät johonkin tuntemattomaan, mutta kulman takana saattaa odottaa jotain mahtavaa, jos vain uskallamme heittäytyä ja tutustua uuteen.

43

TIEDEPALSTA

Maailmanparannusta pullo kerrallaan Alkuviinit eivät ole uusia tulokkaita viinimaailmassa, mutta ne ovat monelle tuntematon käsite. Mikä on alkuviini ja voiko viiniä juomalla parantaa maailmaa? teksti: kuva:

44

Julia Rautiainen Katri Astala

Alkuviinillä eli natural winella tarkoitetaan yleensä luomu- tai biodynaamisista rypäleistä valmistettua viiniä, jonka käymisprosessia ei kiihdytetä teollisella hiivalla tai lisätyllä sokerilla. Viinin käyminen tapahtuu rypäleen omalla hiivalla, jolloin käyminen kestää usein normaalia pidempään. Myös säilöntään tarkoitetun rikin käyttöä rajoitetaan, eikä viiniä suodateta pullotettaessa. Alkuviinit kasvatetaan ja valmistetaan luonnonmukaisin menetelmin ilman synteettisiä ­kemikaaleja, lannoitteita tai torjunta-aineita. Tiloilla, joilla alkuviiniä tuotetaan, viiniviljelyksiä ei yleensä kastella, vaan sen hoitavat luonnon­ sateet. Lisäksi rypäleet kerätään tiloilla käsin.

Alkuviinien tuotantoa ei säätele mikään laki, joten sen ei ole pakko olla esi­­merkiksi luomua tai biodynaamisesti tuotettua. Kuitenkin luomu ja luonnollinen valmistustapa kulkevat lähes aina käsi kädessä, jolloin alkuviini on automaattisesti luomuviini. Ehkä paras tapa määritellä alkuviini on se, että alku­ viiniin ei lisätä mitään, eikä siitä oteta mitään pois. Näin tuotettuna viini on kaikkein luonnollisimmillaan.

Tavallisen viinin valmistuksessa käytetään erilaisia keinoja viinin maun muokkaamiseksi.

Huonokin rypäle voidaan saada maistumaan kohtuulliselta lisäaineiden avulla. Alkuviiniä sen sijaan pyritään mani­puloimaan mahdollisimman vähän. Tarkoituksena on tuottaa sellainen viini, joka muistuttaa rypäleen alkuperästä ja luonnollisesta mausta. Alkuviinien makua voikin kuvailla ­persoonalliseksi ja tavallisin menetelmin ­tuotettuihin viineihin verrattuna hyvin poikkeavaksi. Sulfiittia käytetään viineissä säilöntään, mutta koska alkuviineissä niitä käytetään vain vähän tai ei ollenkaan, alkuviinit ovat alttiita ­hapettumiselle. Kun viini on liikaa ­tekemisissä hapen kanssa, alkaa se muuttua hiljalleen etikaksi. Hapettuneen viinin maussa korostuu muun muassa olkisuus ja pölyisyys.

Alkuviineissä voi esiintyä myös hiirimäisyyttä, jolla tarkoitetaan hiirihäkkimäistä jälkimakua viinissä. Hiirimäisyys on makuvirhe, joka välittyy maistelijalle hiiren ulosteen makuna tai jonain muuna hyvin epämiellyttävänä aromina. Hiirimäinen maku kehittyy, kun rikkiä ei lisätä viiniin ollenkaan, ja hyvinkin pieni

rikin lisäys estää makuvirheen kehittymisen.

Näistä jännittävistä makumaailmoista huolimatta alkuviinit ovat kasvattaneet suosiotaan tasaisesti. Osasyy tähän voi olla se, että alkuviini sopii hyvin 2010luvulla vallitsevaan kestävän kehityksen ja ­vastuullisuuden trendiin. Viinituotanto on maailmalla iso saastuttaja, joten alkuviinin voidaan sanoa olevan ympäristötietoisen ja massatuotantoa vastustavan kuluttajan valinta. Alkuviinien tuotannossa pyritään ­vaikuttamaan ympäristöön positiivisella tavalla ja v­ ähentämään esimerkiksi turhaa energian ja veden käyttöä. Alkuviinien rypäleet ovat usein biodynaamisesti viljeltyjä, jolloin ­kasvattamisessa otetaan huomioon luonnon tasapaino. Vaikka terveydelliset ­vaikutukset ovat alkuviinissä ja konventionaalisessa viinissä samat, voi alkuviinejä kuluttamalla vähentää ainakin omaa ilmastoahdistustaan.

Näistä viineistä ei myöskään tarvitse maksaa itseään kipeäksi, sillä Alkon edullisin alkuviini maksaa vain noin 11 euroa.

45

teksti: kuva:

Ella Kokkonen Anna Enbuske

FIKTIO

Ennen Selän kireät lihakset ovat jumiutuneet.

Ne ovat niin jumissa, että hän tuntee niiden kovettuneen, kuin kovettaneen hänet itsensäkin mukansa.

Kevät on ollut kaunis, hänen varjonsa on hiipinyt kauemmaksi, hiipunut jälki muuttuu harmaaksi vasten kirkasta valoa, jota kevät syöttää huoneen sisälle hennosti huuruisen lasin läpi.

Lasin toisella puolella on joskus ollut hämähäkkejä, sisällekin ne ovat ajoittain yrittäneet, vaikka niillä ei ole hänen huoneeseensa mitään asiaa.

Hänen minuutensa on katoamassa, se on tippunut takin revenneestä taskusta, ja vaikka hän kuinka haluaa uskoa sen saman löytyvän, ei mennyttä saa, eikä pidäkään saada takaisin.

Pirstaloitunutta käsitystä itsestään hän koettaa saada kokoon olematta liian varma siitä, mihin palaset kuuluvat.

Jokainen kohta tuntuu väärältä, uudenlaiselta, utuisalta.

Kuviteltu, irrallinen minuus tulee täyttämään hetkeksi tilan, mutta tyhjyyden lopulta ottaa pois vain uusi aika, josta tietoa on vielä vähän.

Hän tietää, että vielä jonain aamuna herätessään, hän solmii kenkiensä nauhat ja lähtee kävelemään sateeseen.

Silloin sade pesee hänen ihostaan vanhat värit, puhdistaen se tuo varmuutta, vaimeasti palauttaa hengityksen sen normaaliin rytmiin.

Takaisin tulee olo siitä että on jotain, kuuluu jonnekin, johonkin, ei ole irrallaan ympäröivästä, vaikka jonkin aikaa oikeasti on.

Ikkunasta tulee sisälle huoneeseen kylmää ilmaa, sellaista kylmää, joka nostaa ihokarvat taisteluvalmiuteen.

Vaikka housuista olisi enemmän apua, ei hän pue niitä. Jalat hytisevät, polvia kolottaa.

Hänen alati juoksevat ajatuksensa pitävät hänet kiireen keskellä, ajavat ahtaalle.

Kevät on kadottanut palaset, joista hän on koostunut, ne ovat sulaneet viimeisten lumikinosten mukana, valuneet kadun viemäriin tai innokkaiden koirien suuhun, kun ne ovat janoisina ahmaisseet kielellään vettä asvaltin pinnalta.

Iltaisin hän kietoo itsensä peittoon ja hukuttautuu siihen, ikinä siinä onnistumatta, onneksi.

Läsnä ovat vain kehon käänteet ja hikinen lämpö, häntä ei nukuta, ei ole nukuttanut pitkään aikaan.

Hän etsii samaa tunnetta olemisesta, vaikka ei kyllästyneenä enää löydä siitä etsimäänsä.

Hän polttaa ihoaan kylmyyttä vastaan taistellen, odottaa kesää, syksyä ja talvea tietäen, että loput ovat kaikista vaikeimpia.

47

Jälkeen Tippuva vesi sivelee selkää, käsiä, jalkaa.

On vaikea olla, vaikea kävellä rannan karkea hiekka varpaiden väliin kaivautuneena, kuitenkin hän jalkapohjaa polttaen astelee veteen.

Se on kylmää, mutta hän kävelee päämäärätietoisesti sitä kohti, roiskuttaa sitä ympäröivään ilmaan ja itseensä. Se on helpompi kohdata pienin askelin, hento altistuminen voi auttaa, ettei veteen upottautuminen tuntuisi niin pahalta.

Kesän lopulla uimarannalta ovat lähteneet lapsiperheet ja yksittäisistä ihmisistä hän on ainoa, joka on jäljellä.

Syysaamujen kirpeä ilma on palannut Helsingin kaduille jäädyttämään liian kevyesti pukeutuneet ihmiset, joiden mielessä kesän ohittanut syksy ei ole vielä alkanut.

Moni unohtaa takkinsa kotiin ja katuu sitä aivastellessaan seuraavat viikot.

Hän viettää syysaamunsa istuskellen sänkynsä reunalla, jalat koskettaen kylmää lattiaa.

Eniten aikaa hän viettää itsensä kanssa, hän on tehnyt siitä tavan, jotta itsensä kadottaminen, katoaminen, uudelleen ei olisi mahdollista.

Hän haluaa tehdä siitä vaikeaa itselleen, jotta löytäisi perille, vaikka syysmyrskyn keskellä joku tai jokin veisi hetkeksi kyvyn tuntea.

Hän kulkee sinisen sateenvarjon kanssa pitkin katua vältellen sateen kosketusta.

Keltaisen talon edessä on ihmismassa, jonka läpi tunkeutuu hektinen tuoksu.

Siihen sukeltavat niin monet, jotka antavat aikaansa rahaa vastaan.

Sitä kohti on kaikki menossa, pienin askelin.

Hänen ihonsa kääntyy ympäri. Löytämättä oikeaa asentoa se jatkaa liikettä, samalla kun ahtaat rajat, joita ulkopuolelta asetetaan, puristavat joka puolelta.

Hengitys kulkee hitaasti ulos ja sisään, tuulen lailla keinuttaa, paiskaa vasten reunoja.

Hän kokee kuitenkin olevansa vapaa, hyvässä asemassa, etuoikeutettu niin sanotusti.

48

On helppo hengittää, hän miettii hieman tahmaisesti heti herättyään.

Jumiutunut olo on lähtenyt kesän aikana, vähintään liikkeelle, vaikka itseään hänen on täysin silti vaikea hahmottaa.

Hän on muistanut venytellä selkäänsä säännöllisesti, tai ainakin silloin, kun se on tullut mieleen.

Kaikki on aina alussa vaikeampaa kuin sen jälkeen, hän toistaa itselleen joka kerta kun epätoivo astuu huoneeseen tai tulvahtaa ikkunasta ilman varoitusta, liian lähelle.

Innostus on saanut hänet astelemaan keveämmin, jaloissa painavat kengät, silti askel kulkee sulavasti märkien mukulakivien pinnalla.

Liukastumatta hän kulkee eteenpäin, kaikki sujuu kevyesti.

Hän on ollut ajoittain niin kiireinen, ettei ole ehtinyt jatkaa pirstaloituneen itsensä yhteen koontia, mutta sen prosessi on hiljalleen kulkenut kohti lopputulemaa.

Mahdollisesti ensi talvena olisi jo valmista, hän huomaa miettivänsä, samalla huijaten itseään, sillä valmista tuskin koskaan tulee.

Tuttuus alkaa rakentua uudelleen.

Hän kävelee samoja reittejä ja toivoo näkevänsä tiettyjä ihmisiä, ehkä jonkun tietyn ihmisen, hänet, jonka läsnäollessa lempeys levittäytyy koko huoneeseen, alkaa tuoksua ystävyydeltä.

Hän palaa kotiin myöhään yöllä, istuu ystävän kanssa leikkikentän keskellä kiipeilytelineessä, vaikka se on sateen jäljiltä märkä ja kastelee vaatteet ja käy ostamassa halpaa mutta hyvää kahvia sieltä, mistä sitä ikinä saakaan.

Hän etsii tunnetta elossa olemisesta monesta nurkasta, toisista ihmisistä, omasta itsestään meluisissa baareissa ja yöbussin tunkkaisista penkeistä.

Penkkien välistä löytyy ajoittain jotain, jonka etsijä saattaa laittaa takkinsa taskuun ja löytää sen uudestaan vielä vuosienkin päästä.

Jos taskussa ei ole reikää; muuten se putoaa pois, kadoten iäksi.

Välillä pelko ottaa yhä vallan, se värittää uudestaan olomuodot ja peittää alleen muut olon muodot.

Vierauden tunne saa palan kurkkuun.

Se saa haluamaan lähtemään pakoon, jonnekin, minne liikenteen häly ei kuulu, eivätkä kaupungin valot näy.

Niissä hetkissä hänen on vaikea nähdä missään mitään järkeä, eniten itsessään.

Jäljelle jää vain laajalle levinnyt tunne siitä, ettei oikein tiedä miten päin olla, ei muuta, ei mitään muuta.

Siitä tietää, että on elävä, elossa, oikeasti olemassa.

49

Hyvä viestinnän opiskelija, Tiesitkö, että sinäkin olet oikeutettu Journalistiliiton tarjoamaan tukeen ja turvaan?

Työelämään siirryttyäsi olet edelleen tervetullut jäseneksi, toimit sitten tiedottajana, toimittajana tai muuna viestintäammattilaisena. Jäsenenämme saat muun muassa • Pressikortin • Lakimiestemme palvelut, kuten neuvontaa työsopimuskysymyksissä ja apua free-palkkioneuvotteluihin.

• Matkustaja–, tapaturma– ja oikeusturvavakuutuksen • Pääsyn koulutus- ja muihin tapahtumiimme • Työttömyyskassan jäsenyyden (työsuhteisena) – toimeentulosi on turvattu työttömyyden sattuessa.

• Mahdollisuuden liittyä Journalistiliiton kasvavan työosuuskunnan eli Mediakunnan yhteisöön. Mediakunta muun muassa hoitaa puolestasi freetyön laskutuksen ja kirjanpidon.

• Ammattilehti Journalistin ja sähköiset jäsenkirjeemme • Oikeuden käyttää liiton lomamökkejä eri puolilla Suomea • Alennusta useista tuotteista ja palveluista

Tutustu palveluihimme tarkemmin osoitteessa journalistiliitto.fi.

Ota yhteyttä ja kysy lisää: journalistiliitto.fi/yhteystiedot.

Tervetuloa vahvistamaan joukkoamme – ja edistämään omaa uraasi!

GROTESKI 3/2019 alku

�Pahuus voi sijaita esimerkiksi omenapuussa (ei kotimainen lajike).�