GROTESKI 40-V. JUHLAOSIO

1979-2019

juhlanumero

  40 vuotta Groteskia!

40 v

kuva:  Rosa

Lehtokari

PÄÄTOIMITUS

JULKAISIJA Media ry Helsingin yliopiston viestinnän opiskelijat

YHTEYSTIEDOT groteski.lehti@gmail.com Twitter: @groteski Instagram: @groteskilehti www.groteski-magazine.fi

KIITOKSET

heillä on Groteskista, ja mitä sen tekeminen on heille merkinnyt?

Viivi Aliklaavu viivi.aliklaavu@helsinki.fi Instagram: @viivialiklaavu

Rosa Lehtokari rosa.lehtokari@helsinki.fi Instagram: @rosalehtokari Twitter: @rosalehtokari

Antti Putila

Kirjoittajat ja kuvittajat Mainostajat Kaisa-talo Kaikki koskaan millään tavoin Groteskin luomiseen osallistuneet Kiitos näistä vuosista

AS Printon

PAINO

PAPERIT

16 Erinäisiä huomioita historian sivuilta Kasasimme hauskoja ja vähemmän hauskoja tilastoja

40-vuotiaan G:n sivuilta.

antti.putila@helsinki.fi Instagram: @anttipee Twitter: @kimurantin

Leo Taanila leo.taanila@helsinki.fi Instagram: @leguuu Twitter: @leotaanila

Emilia Tiainen

Colorit 160G Munken Print White 100G 250 kpl

LEVIKKI

14 Keski-iän kynnyksellä Groteski on vuosien varrella käsitellyt monenlaisia aiheita, eikä

ylilyönneiltä olla aina vältytty. Mitä kaikkea ihmeellistä lehtien sivuilta löytyy?

4

emilia.tiainen@helsinki.fi Instagram: @enpatia Twitter: @emiliatiainen

AD: Katri Astala katri.astala@aalto.fi Instagram: @katrias

Groteski saa HYY:n järjestölehtitukea vuonna 2019.

5 Pääkirjoitus 6 “Aika kuluu: maine kasvaa, kyky vähenee” Jututimme neljää päätoimittajaa takavuosilta: minkälaisia muistoja

PÄÄKIRJOITUS teksti: kuva:

Leo Taanila Matias Kivipuro

”Kelatkaa sitä, kun jotkut vitun jonnet selaa meiän lehtiä joskus 10 vuoden päästä”, totesi muuan päätoimittaja syksyisenä alkuiltana, kun työ Groteskin 40-vuotisen taipaleen juhlistamiseksi oli aluillaan. Nyt se on saatettu päätökseen, tuloksenaan neljätoistasivuinen juhlaosio.

Kiitos tämän vuoden päätoimitukselle, kirjoittajille, kuvittajille ja mainostajille, kuten myös aiempina vuosina panoksensa antaneille. Olette osa kulttuurihistoriaa. Ehkä pieni, mutta viestinnän opiskelijoille sitäkin ­merkityksellisempi osa.

Kiitos Kaisa-talon kirjastolle, joka alimmassa kellarikerroksessaan säilöö aarteita vuosikymmenten takaa. Valitettavasti 2010-luvun digikansa on unohtanut ­arkistoinnin merkityksen, sillä vuosikymmenen numeroista puuttuu lukuisia. Hävetkää!

40 vuoteen mahtuu paljon ­journalismia, kritiikkiä, gonzoilua ja huonoa huumoria.

Olemme pyrkineet luomaan kattavan katsauksen menneisyyteen, mutta Groteskeista riittää ammennettavaa myös tulevaisuuteen: kulman takana odottaa Median 50. vuosijuhla. Historiikkia ajatellen ovat G:t lähdeaineistona mitä mainiointa tavaraa.

Järjestön taivalta on seurattu tarkasti, joskin viime vuosina alkuaikoja selvästi vähemmän.

Vuosien saatossa toimitusprosessi on muuttunut hurjasti. Enää ei omia kirjoituksia toimiteta Median postilaatikkoon, vaan jutut kyllästetään editoinnilla ja harkinnalla.

Askeleita on otettu ehkä ammattimaisempaan suuntaan (viestintä professionalisoituu!). Kai se on sitä keski-ikäistymistä. Viidenkympin villitystä odotellessa.

Kaikesta huolimatta Groteski on edelleen Sinun lehtesi. Se on tekijöidensä näköinen lehti. Lehden muoto ja rakenne ovat muuttuneet jatkuvasti, sisältö pysynyt lavean määritelmän sisällä: kevyttä ja vakavaa.

1980-luvulla miltei jokaisessa pää­­ kirjoituksessa maaniteltiin uusia tekijöitä Groteskiin. Sittemmin asema on jokseenkin vakiintunut, ja aktiiveiksi on sitoutunut aina jonkinlainen kokoonpano vuodeksi kerrallaan.

Kuten päätoimittaja Juha Itkonen totesi vuonna 1997, Groteski voisi kuitenkin olla vielä laajemmin kaikkien viestinnän ­opiskelijoiden lehti.

Viestinnän saatua parikseen valtio-opin vuoden 2017 Isossa pyörässä, tämän tavoitteen toteutuminen saattaa olla hankalampaa. Uudet medialaiset ovat myös voolaisia ja valtalaisia. G saattaa tuntua etäiseltä. Muutakin puuhaa riittää.

Groteskille, kuten myös muille valtsikan ainejärjestölehdille, toivotan pitkää ikää ja terveyttä. Nämä lehdet ovat opiskelijan mahdollisuus harjoitella kirjoittamista ja saada äänensä kuuluviin. Mikäli kirjoittaminen jännittää eikä ituja jutuille tunnu löytyvän, Groteski tarjoaa apua. Siteeraten vuoden 1980 päätoimittajaa Ina Ruokolaista: ”Jos voisin, velvoittaisin jokaisen Groteskin lukijan tekemään joululomalla oman kulttuuri­tekonsa. Ehdottaa voin vaikka uuden suomalaisen romaanin lukemista. Niistä kokemuksista sitten ajatuksia ylös ja tänne lehteen, niin saamme keväällä aikaan Vielä Paremman Groteskin.”

Tämän myötä, hyvää joulua ja onnellista uutta vuosikymmentä Groteskille ja sen lukijoille!

5

5

”Aika ku maine kyky vä h 6

u luu: kasvaa, henee.”

Vihaista, sähäkkää, arvostelevaa, tylsäteräistä, pompöösiä, prameaa, itsekeskeistä, kurillista, ennen kaikkea kuritonta, suodattamatonta, säädeltyä, turhautunutta, iloista, krapulaista, häpeällistä, röyhkeää, rietasta, relevanttia. teksti: Antti

Putila

7

40-vuotias viestinnän aine­

järjestö­lehti Groteski ­perustettiin uuden ja samalla köyhän ainejärjestön Median kylkeen vuonna 1979. Kylmä sota velloi ja Suomi, tuo maailman napa, tasapainotteli idän ja lännen välissä. Aloittelevan opiskelijalehden teossa maailman myrskyt eivät näkyneet. Osmo A. Wiio oli aloittanut vuotta aiemmin laitoksen viestinnän professorina ja koko viestinnän oppiala toipui valtio­tieteellisen tiedekunnan myllänneestä opinto­ uudistuksesta Aleksanterinkadun ja Fabianinkadun kulmassa.

Viestinnän opiskelijat perustivat uuden ­opiskelija­lehden, Groteskin, jonka tehtävänä oli tuoda kuuluviin viestintää ­opiskelevien ääntä.

Opintouudistuksen myötä uudet opiskelijat kävivät lähes koko ­ensimmäisen opiskelu­ vuoden koko tiede­kunnan ­johdanto-­opintoja, jossa ­opiskeltiin perusteita kaikista tiedekunnassa opetettavista aineista. Viestinnän omaa ääntä haluttiin saada esiin, sillä opiskelijat kilpailivat ­johdanto-opinnoissa siitä, kenen aine onkaan paras. Lehdellä oli alusta asti myös tärkeä tehtävä opettaa viestinnän opiskelijoita journalismin saloihin.

8

Groteskin päätoimittajana reilut

kaksi vuotta 1980-luvun alussa toiminut Ina Ruokolainen kertoo, että hänen aikanaan ensisijaista oli tarjota alusta journalismin harjoittamiseen. ”Lehden yleinen linja oli muodostaa harjoitustoimitus, koska viestinnän opiskelu ei ollut sama asia kuin journalismi.

Siitähän tuli tietysti kritiikkiä muista ainejärjestöistä, että Groteski on vain tämmöinen leikkilehti, jossa käydään koiranäyttelyissä ja teatterissa.”

Groteski on historiansa saatossa ollut lukemattomia kertoja kritiikin kohteena.

Alkuvuosina lehden ulkonäköä kritisoitiin kovasanaisesti, sillä askeettinen ulkoasu ei kelvannut vaativalle lukijakunnalle, tai ainakaan sen äänekkäimmille jäsenille. Jos lehti sai osakseen kritiikkiä, ei se pelännyt sitä antaakaan. Lähes joka numerossa tiedekunta sai osansa, ja sitä arvosteltiin opiskelijoita potkivista päätöksistä. Viestinnän professori Wiio totesi eläkkeelle jäädessään, että Groteskin monet hänestä kirjoittamat jutut täyttäisivät hänen mukaansa kunnian­ loukkauksen määritelmän.

Myös lehden rahoittaja, Media ry, sai katkeraa kritiikkiä toiminnastaan, mikä johti jopa

”Viestinnän professori Wiio totesi eläkkeelle jäädessään, että Groteskin monet hänestä kirjoittamat jutut täyttäisivät hänen mukaansa kunnianloukkauksen määritelmän.”

ylimääräisiin jäsenkokouksiin. Ja onpa Groteskia kritisoitu myös valtiotieteellisen kattojärjestö Kannunvalajien toimesta, kun se ehdotti vuonna 1991 tiedekunnan opiskelijalehtien yhdistämistä, sillä ”jätepaperia syntyy muutenkin liikaa”.

Myöhemmin pitkän uran Suomen johtavissa mediataloissa ja muun muassa tietokirjailijana tehnyt Ruokolainen muistaa, että Groteskin tärkein tehtävä oli tarjota opiskelijoille väylä ­harjoitella kirjoittamista ja ­journalistista työtä vapaasti ja ilman taloudellisia paineita.

Arkistoja kaivamalla selviää, että silloinen laaja yliopistolehtien kenttä keskittyi vielä tuolloin paljolti oman opinahjonsa asioiden valvontaan. ”Mua naurattaa nyt jälkikäteen, kun ajattelen, että lehdessä oli ihan samanlaiset lifestyle-­ osastot kuin vaikka nykypäivänä Helsingin Sanomissa. Ei Groteski ollut ehkä alkuaikoina yhteis­ kunnallisesti keskusteleva lehti, vaan sellainen, mihin ihmiset voivat kirjoittaa asioista, joihin heillä on omakohtainen suhde”, Ruokolainen toteaa.

Koska Groteskin ajateltiin

olevan eräänlainen harjoitustoimitus, haluttiin vastaavaksi päätoimittajaksi henkilö, jolla oli kokemusta myös siitä ”oikeasta” journalismista. Ruokolainen oli työskennellyt kaksi kesää Etelä-Suomen Sanomissa sekä Yleisradiossa, ja hänet saatiinkin houkuteltua Groteskin kautta aikain toiseksi päätoimittajaksi.

Ensimmäinen oli tuleva kirjailija ja muun muassa Teemu Selänteen maitomainoskampanjan keksijä Markku Rönkkö.

”Lehdessä oli ihan samanlaiset lifestyle-osastot kuin vaikka nykypäivänä Helsingin Sanomissa.”

Tekijöitä vastasyntyneeseen lehteen löytyi Ruokolaisen mukaan hyvin. ”Lähdettiin liikkeelle siitä, että kirjoittajat kertoivat, mistä olivat kiinnostuneita ja sen mukaisesti tehtiin sisältö. Jos me oltaisiin tehty joku hirveän tiukka teema etukäteen, kirjoittajien löytäminen olisi voinut olla vaikeampaa.”

Sen sijaan perinteisen ­opiskelijoiden ongelma eli aikataulussa pysyminen tuotti toimitukselle harmaita hiuksia. ”Eihän ihmiset aikatauluissa pysyneet ja joku jätti sovitun jutun kokonaan tekemättä.

Kuvittelin, että aineistot ­toimitetaan, kun niin oli sovittu.

Kun meillä oli deadlinet päällä ja lehden kokoaminen käynnissä, soitin lankapuhelinaikaan opiskelu­kaverin kotiin, jossa joku perheenjäsen vastasi myöhään illalla. Kyllähän sieltä tuli vähän noottia.”

Vuonna 1985 Groteskin päätoimittajana toiminut, nykyinen MTV Uutisten uutispäällikkö ja ulkomaantoimittaja Pertti Nyberg tunnistaa samat vaikeudet. ”Minulla on sellainen muistikuva, etteivät viestijät olleet kovinkaan innokkaita tekemään omaa lehteä.

9

Monilla alan opiskelijoilla oli viestintä­osaamista, jota haluttiin hyödyntää etupäässä niin sanotusti oikeissa töissä.

Opiskelijalehden tekeminen oli sinänsä hauskaa ja opettavaista mutta välillä tuskastuttavaa juttujen kerjäämistä ja aika­ taulujen valvomista.”

Myös Timo Laitakari muistaa 90-luvun alkupuolelta lehden­tekoon liittyvän oppimisprosessin. Hän oli Groteskin tekijäjoukoissa vuodesta 1991 vuoteen 1995 ja toimii nykyisin Länsi-Savon vastaavana päätoimittajana. ”Ihan alkua leimasi vahvasti opettelu. Lehdellä ei ollut mitään pysyvämpää päätoimittajaa tai toimitusta ollut vähään aikaan.

Se tarkoitti, että ihan itsekseen piti tyhjästä opetella yhdessä muutaman muun kanssa, että mitäs se lehden teko onkaan.”

Jos aikatauluissa pysyminen

tai lehdentekoon alkaminen on tuottanut ongelmia Groteskin tekijöille kautta aikojen, on oma lukunsa lehden taitto, ulkoasu ja painaminen. ”Lehden taittaminen oli täysin leikkaa ja liimaa -tyylistä.

Lisäksi jonkun piti katsoa, missä

painaminen on halvinta. Meidän aikaamme lehti painettiin muistaakseni Kauppatieteen Ylioppilailla”, Ina Ruokolainen muistelee.

Myös Nyberg muistaa lehden taittamisen haasteet. ”Lehden tekeminen tuohon aikaan oli aikamoista käsityötä.

Kirjoitettiin kirjoituskoneella, piirrettiin kuvia ja otsikoita sekä pöllittiin valokuvia.”

Timo Laitakari kertoo, että taitto hoidettiin hänen aikanaan 90-luvun alkupuolella ensin niin sanotulla saksitaitolla. ”Tulostimme paperille palstoiksi ajetut jutut ja liimailimme niitä valopöydän päällä sivuiksi.

Tämä paperinippu sitten vietiin kirjekuoressa Limeksen painoon, jossa kuvat rasteroitiin ja lätkittiin sivupohjien päälle.”

Ruokolainen ja Nyberg ­muistelevat taittoprosessia lämpimäksi tapahtumaksi. ”Lehden taittoprojekti oli ­muistaakseni jonkinlainen yhteisöllinen juttu, joka hoidettiin punkun avittamana Uudella ylioppilas­talolla. Ne olivat hauskoja kokoontumisia, jossa tutustui myös kirjoittamisesta kiinnostuneisiin kanssa­ opiskelijoihin”, Nyberg muistelee.

Timo Laitakari kertoo, että

”Lehden tekeminen tuohon aikaa oli aikamoista 10 käsityötä. Kirjoitettiin kirjoituskoneella, piirrettiin kuvia ja otsikoita sekä pöllittiin valokuvia.”

vuonna 1992 Groteski teki digiloikan, kun sitä alettiin tehdä käsityön sijaan tietokoneilla.

Se on yksi lehden suurista mullistuksista. ”Opiskelijakollega Jyrki Rosenberg opetti meille Pagemakerin käyttöä ja sitten HYY:n keskustoimituksen koneilla kasasimme lehteä.”

Taitto-ohjelmien käyttöä on Groteskissa opeteltu paljon myös 90-luvun jälkeen ja 2000-luvun puolivälissä oman lisänsä soppaan toivat vielä lehden taloudelliset ongelmat. Vuonna 2007 Groteskin pää­toimittajana

”Kerran eräs tilastotieteilijä kutsui Groteskia ‘ihme taidelehdeksi’.

Se oli paras kohteliaisuus, mitä silloin saattoi toivoa.”

11

toiminut, nykyinen Suomen Pietarin pääkonsulaatin ­lehdistö­virkahenkilö Jussi Palmén muistaa lehden silloiset haasteet hyvin. ”Pahinta olivat jatkuvat tekniset ongelmat taitto-ohjelman kanssa ja ainainen rahapula.

Askartelimme lehteä usein öisin painokuntoon. Monesti kävi mielessä myös opintolainan ottaminen painokustannusten kattamiseksi. Aina jostain löytyi kuitenkin viime hetken ilmoitus, josta saadut vähäiset eurot pitivät lehden kellumassa.

Joskus ilmoitus tuli jonkun isän firmalta ja kerran viestinnän laitos tuki lehteä ylimääräisellä joulubonuksella.”

Ongelmista huolimatta Palmén muistaa Groteskin tekemisen ennen kaikkea positiivisena asiana. ”Groteski edustaa minulle opiskeluvuosien parasta aikaa.

Päätimme kavereideni Petran ja Hennan kanssa aika ­spontaanisti tarttua kimpassa ­pää­­toimittajuuteen. Ei tiedetty, mihin ryhdyttiin, ja aika usein oltiin hajalla, mutta ikinä ei kaduttanut. Groteski oli paloa, iloa ja vapaan tekemisen riemua.” ”Me ei välitetty pätkääkään lehden tekemisen konventioista, vaan keksimme julkaisun jokaista numeroa varten uudelleen.

Mitään konseptia tai palstajakoa ei ollut. Juttuja tehtiin siitä, mikä koettiin tärkeäksi tai mitä lehden tekijät itse ehdottivat.

Omasta mielestämme olimme

12

”Vuosien jälkeen huvitti ja huomasin, ettei sisältö kaikilta osin ihan niin timanttista ollut kuin tehdessä tuntui.”

todella hyvin ajan hermoilla, eikä itseironiasta ollut tietoakaan”, Palmén toteaa.

Kritiikkiä hän muistelee lehden saaneen vähänlaisesti. ”Kerran eräs tilastotieteilijä kutsui Groteskia ‘ihme taide­ lehdeksi’. Se oli paras kohteliaisuus, mitä silloin saattoi toivoa.”

Groteskin tekemisen intohimon muistaa myös Timo Laitakari. Hänen aikanaan Groteski kilpaili HYY:n järjestö­ lehtikilpailussa ja ­saavuttikin kohtalaista menestystä. Silloista ­pää­­toimitusta jäi kuitenkin kismittämään muut kilpailussa menestyneet. ”Muistaakseni olimme kakkossijalla ja voiton vei poliittisen historian opiskelijoiden Polho ry.

Siellä oli tekijäkaartissa muun muassa Heikki Aittokoskea, Marko Junkkaria ja Jarkko Vesikansaa, mutta silti hävittiin.

Harmittihan se.”

Jussi Palmén kertoo ­löytäneensä hiljattain siivouksen yhteydessä vanhat numerot, joita oli tekemässä. Niistä kävi ilmi, että lehdessä todella näkyi nuoruuden into. ”Vuosien jälkeen huvitti ja huomasin, ettei sisältö kaikilta osin ihan niin timanttista ollut kuin tehdessä tuntui. Edelleen lehtien sivuilta välittyi kuitenkin intohimo ja idealismi.”

Intohimo ja idealismi ovat

siirtyneet monen Groteskin tekijän mukana myös valta­kunnanmediaan.

Lukuisat entiset tekijät kertovat, että lehden tekeminen on auttanut työ­­elämässä paljon ja todella useat heistä ovat päätyneet ­työskentelemään journalismin parissa. ”Oikeana aikuisena minusta tuli toimittaja, vaikka hankin ensin viestintäkokemusta Postipankista parin vuoden ajan.

Ehkä kokemus ainejärjestö­ lehdestä oli yhtenä tekijänä

vaikuttamassa siihen, että työhönottajat pitävät minua kehityskelpoisena”, Pertti Nyberg pohtii.

Timo Laitakari sanoo, että Groteskista päällimmäisenä käteen jäivät opit, joita hän on myöhemmin hyödyntänyt lehdenteossa. ”Groteskin tekeminen oli tietystä ahdistavuudestaan huolimatta hauskaa ja vapaata.

Ei ollut ketään viisaampaa neuvomassa tai kertomassa, mikä olisi järkevää ja toimivaa.

Vaikka tekeminen oli paikoitellen ­alkeellista ja amatöörimäistä, ne samat lehdentekemisen asiat meillä olivat vastassa kuin myöhemmin oikeammissa lehtitöissä.” ”Ammatillisesti ajatellen suurin hyöty hommasta taisi olla kokonaisuuden opettelusta ja hallitsemisesta. Juttujen lisäksi piti miettiä kuvituksia, fontteja, otsikoita, palstajakoja, painoa, tekniikkaa, jakelua ja vähän byrokratiaakin”, Laitakari jatkaa.

Myös Jussi Palmén hehkuttaa opiskelijalehden tekoa opettavaisena. ”Groteskin päätoimittajuus opetti kaikkea sitä, mitä on myöhemmin tarvinnut työ­­ elämässä: tiimityötä, projektinhallintaa, ideointia, taloudenpitoa, journalismia ja sen rajojen taivuttamista. Kaikki me lehteä tehneet olemme myös päätyneet myöhemmin hommiin, joissa kirjoitustaito ja luovuus eivät ole pahitteeksi.”

Groteski on ilahduttanut

opiskelijoita yliopisto­kampuksella jo neljä vuosikymmentä.

Toivottavasti tulevaisuudessa siintää ainakin toinen mokoma, sillä ylioppilasjournalismille on tässä ajassa erityinen tilaus: kukaan muu ei varmasti ole ­kiinnostunut asioistamme – saati tuo niitä esille jonkinlaiselle

”Groteski yrittää rakentaa jotakin, mikä tekee elämää pikkuisen paremmaksi.” julkisen alueelle – kuin me itse. Ja Groteski on siihen ­erin­omainen väline.

On mahtavaa, että journalismi ja viestintä voivat elää rinnakkain viestinnän opiskelijoiden ainejärjestössä, molempia näet tarvitaan enemmän kuin koskaan ennen. Groteskin taso on ollut valtakunnallisestikin katsottuna erittäin korkea, mutta silti lehden tekoa on koristanut pilke silmäkulmassa koko sen historian ajan. Korkeatasoisen ­journalismin keskellä lehti muistaa tärkeimmän: jos tästä maailmasta häviää hauskuus, ilo tai idealismi, ei meille jää jäljelle mitään.

Groteskin ensimmäinen pää­­ toimittaja Markku Rönkkö kuvaa lehden ensimmäisessä numerossa sen tavoitteita seuraavasti: ”Tarkoituksena on ollut luoda vapaa tila mielipiteille ja välittää aiheellista ja ajankohtaista tietoa kaikille kiinnostuneille. Groteski on uudistuva laitos. Se yrittää löytää moneen paikkaan ja hyvin eri suuntiin. Se kokeilee ja koettelee. Groteski yrittää rakentaa jotakin, mikä tekee elämää pikkuisen paremmaksi.

Siitä on kysymys.”

Juttua varten on tausta­ haastateltu viestinnän professori Esa Väliverrosta viestinnän oppiaineen historiasta. Lisäksi lähteenä on käytetty Groteskin numeroita vuosilta 1979–2019.

Otsikon sitaatti on diplomaatti Dag Hammarskjöldin.

13

KESKI-IÄN KYNNYKSELLÄ teksti: kuvat:

Viivi Aliklaavu Groteski

”Röyhkeää, rietasta ja relevanttia” on

ollut Groteskin tunnuslause vuodesta 2013. Vaikka seitsemän vuotta on 40-vuotiaan lehden historiassa lyhyt aika, kuvaavat nämä samat sanat osuvasti lehteä jo ensimmäisistä numeroista alkaen. Groteski on nimenä inspiroinut vaikuttamisen halua sekä nuoruuden intoa puhkuvia viestinnän opiskelijoita rohkeaan revittelyyn.

R

öyhkeyden nimissä Groteski on koetellut hyvän maun rajoja.

Vuonna 1989 lehti julkaisi suuren ­rukous­numeron, josta löytyy viestinnän opiskelijoiden iltarukous. Siinä rukoillaan Yleisradion johtoon uusia tuulia.

”Varjele noita Suomen herroja etteivät he nimittäisi poliittisia PELLEJÄ Yleisradion johtoon. AAMEN.” – Jouni Heinonen, G 1/89

Jorma Ollila tuo lintuinfluenssan Suomeen, G 1/06

14

Muita medioita on kommentoitu myös esimerkiksi WC-paperiarvostelun merkeissä.

Vuonna 2002 julkaistussa arvostelussa opiskelija­­­kriitikot arvioivat eri medioiden kuten Helsingin Sanomien ja Imagen soveltuvuutta vessapapereiksi.

Joskus tämä röyhkeys on muistuttanut suorastaan ylimielisyyttä ja aiheuttanut ylilyöntejä. Eräs ylilyönti löytyy vuodelta 2006, jolloin Groteski julkaisi mustan huumorin pilakuvia Jorma Ollilasta, joissa Ollila muun muassa polttaa kirkon ja heittää vauvan kalliolta. Kuvien ohessa on lyhyt teksti sananvapaudesta, joka alkaa otsikolla ”Jorma Ollila on tyhmä ja ruma”. Tästä ylilyönnistä päästiin kuitenkin eteenpäin olankohautuksella, vaikka tämän päivän lukijaa kuvat kauhistuttavat.

R

ietas asenne Groteskissa on h­ avaittavissa ­konservatiivisten rajojen ja sääntöjen kyseenalaistamisena, mikä on usein tarkoittanut rohkeaa kuvitusta sekä uskallusta puhua ­hyssytellyistä aiheista. Groteski on herättänyt ajoittain jopa ­paheksuntaa kuvillaan keskisormista, ­suku­elimistä ja tisseistä.

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan ainoana esimerkkinä rohkeasta kuvituksesta on vuoden 2018 ensimmäinen numero teemanaan aito, jonka kannessa on kuva alastomasta ­ylä­vartalosta. Kannen lisäksi alastomuutta on kuvituksena eettisestä pornosta kertovassa jutussa. Kuvituksen suostumuksellinen ja ­taiteellinen ulottuvuus tulkittiin digitaalisten lehtien julkaisualustassa Issuussa ­sopimattomaksi, ja lopulta kyseinen numero jouduttiin piilottamaan sieltä.

Viestinnän opiskelijan iltarukous, G 1/89

R

elevantti Groteski on pyrkinyt kynsin ja hampain pysymään jatkuvasti ajan hermoilla. Vuoden 2009 nuoruus-teemaisessa numerossa Groteski julistaa kasvaneensa teini-ikäiseksi, vaikka ikää siinä vaiheessa oli jo huimat 30 vuotta.

Kyseisessä numerossa toimittajat sukeltavat Kamppi-hengareiden arkeen ­soluttautumalla Narinkkatorin teinien joukkoon. Juttu kirkastaa käsitystä 2000- ja 2010-luvun taitteen Helsingistä, jonka moni vasta aloittanut opiskelija muistaa vain hatarasti.

Puhutaan pornosta, G 1/18

”Kello on varttia yli kahdeksan perjantai-­ iltana ja Kampin kauppakeskuksessa lentää laatta.” – Emmi Lehikoinen, Kaisa Saario, Laura Salonen, G 2/09

Groteskin arkistoista löytyy myös v­ älähdyksiä rakkaan ainejärjestömme Median historiasta. Median fuksit, ­hallituslaiset ja puheenjohtajat ovat säännöllisin väliajoin kirjoittaneet tervehdyksiään lehteen.

Mieleenpainuvimpana helmenä on mainittava, että Median 25. vuosijuhlia vuonna 1996 juhlittiin Kuppalassa Mikko Alatalo -teemalla. Vieraat saapuivat juhliin ­kulmikkaissa silmälaseissa ja ruutupaidoissa.

Olisiko vihdoin aika ottaa perinteet vakavasti ja valita seuraavien vuosijuhlien teemaksi vaikkapa Pyhimys tai Antti Tuisku?

”Hilpeät mikot onkivat, vetivät lompakkoa, lauloivat ja muutamat onnistuivat jopa vaihtamaan takkejaan ja vaimojaan.”

– G 1/96

Sekoilu sallittu, G 2/09

15 Serpentiiniä ja kaviaaria, G 1/96

Erinäisiä huomioita historian sivuilta Päätoimittaja istui monta kymmentä tuntia Kaisa-talon alimmassa kerroksessa selaten jokaikisen Groteskin läpi.

Tällaisia havaintoja jäi käteen. teksti: Leo

Taanila

Numeroita on julkaistu ainakin 143 kappaletta, joista Kaisa-talon K4-kerroksen arkistoista löytyy 120.

Viestinnän henkilökunta osmoawiioineen ja leifåbergeineen on kiinnostanut Groteskin tekijöitä aina. Nykymedialaisten ikisuosikki Esa Väliverronen on muodossa tai toisessa esiintynyt G:n sivuilla ainakin numeroissa 1/2004, 4/2006, 3/2007, 3/2011, 1/2013, 1/2016 ja 4/2017.

Pääasiallinen kirjoituskieli Groteskissa on ollut suomi.

Englanninkielisiä juttuja on julkaistu yhdeksän kertaa vuosien 1992 ja 2012 välillä. Myös ruotsiksi on kirjoitettu, ­kertaalleen: numerossa 2/1983.

Yksi on ja pysyy: Paavo Väyrynen.

Ensimmäinen maininta oikein­ymmärretystä nerosta löytyy numerosta 3/1982, viimeisin tiettävästi 3/2011. Mukaan mahtuu toisenlainen kertomus Suomen historiasta, jossa Väyrynen toimii presidenttinä vuodet 1973–1981 (nro 4/1992) sekä juttu otsikolla ”Yksi ei luovuta koskaan” (3/1999!!!)

16

Värilliset kannet v­ akiintuivat Groteskiin vuonna 1999.

Sisäsivuiltaan ensimmäinen numero oli 4/2004, joskin seuraavaa saatiin odottaa vuoteen 2011, minkä jälkeen myös värikkyys on pysynyt.

Historian ohuin Groteski koostui vain 14 sivusta (1/1983).

Tuhdein lukupaketti on puolestaan ollut pituudeltaan hulppeat 84 sivua (1/2014).

Uudet tulokkaat ovat h­ erättäneet medialaisissa innostusta. Fukseja tai fuksiutta on pohdittu 14 numerossa, enimmäkseen 80–90-luvuilla.

Viimeksi 2/2011!

Seksi myy! Siihen, ­seksuaalisuuteen tai pornoon liittyviä juttuja löytyy peräti 12 numerosta. Kohokohtana seksi-teemainen 1/2001.

Juuri edesmenneitä suuruuksia on muisteltu ainakin neljästi. John Lennon (1/1981), Bob Marley (2/1981), Gilles Deleuze (4/1995) ja David Bowie (1/2016) ovat saaneet Groteskissa muisto­kirjoituksen. Lisäksi numerossa 3/1998 muistetaan liikenne­onnettomuudessa ­menehtynyttä kanssaopiskelijaa.

Medialaisten suosikkijuoma, pyhä rubiininpunainen, Gambina mainitaan e­ nsimmäistä kertaa numerossa 1/1983.

Viestinnän tulevaisuus ja tekninen kehitys ovat olleet kantavia jutunaiheita aina. Groteskin sivuilta saa komean katsauksen viimeisten vuosikymmenten kehityskulusta. Kolmoskanavan ­perustaminen, lainsäädäntö kaapelitelevisiosta, videonauhureiden ­yleistyminen, internetin suosio, Google, verkko­piratismi, IRC-Galleria, Snapchat, tekoäly.

Koulutuspolitiikka, tutkintouudistukset, opintotukiuudistukset ynnä muut sellaiset kirvoittivat tekstejä etenkin 80-luvulla (tylsää!), 2000-luvulla lähinnä Iso Pyörä on kiinnostanut (1/2016 & 2/2017).

Matkareportaasit olivat suosittua sisältöä 80–90-luvuilla. Median matkojen kohteina mm. USA, Australia, Viro, Japani, Venäjä, Singapore, Belgia, Brasilia ja Ruotsi.

Myös urheilua on mahtunut G:n sivuille. 80-luvulta löytyy tarinoita medialaisten massMedia-jalkapallo­ joukkueen uroteoista ja etsitään pelaajia ”tyttöjen sählyjengille”, 2010luvulla on kirjoitettu muun muassa crossfitistä (1/2014 & 2/2017).

Hyvä Hyvä viestinnän viestinnän opiskelija, opiskelija, Tiesitkö, että sinäkin olet oikeutettu Journalistiliiton Tiesitkö, ettätukeen sinäkin oikeutettu Journalistiliiton tarjoamaan jaolet turvaan? tarjoamaan tukeen ja turvaan?

Työelämään siirryttyäsi olet edelleen tervetullut jäseneksi, Työelämään olet edelleen tervetullut toimit sitten siirryttyäsi tiedottajana, toimittajana tai muunajäseneksi, viestintätoimit sitten tiedottajana, toimittajana tai muuna ammattilaisena. Jäsenenämme saat muun muassaviestintäammattilaisena. Jäsenenämme saat muun muassa • Pressikortin •• Pressikortin Lakimiestemme palvelut, kuten neuvontaa työsopimuskysy• Lakimiestemme kuten neuvontaa työsopimuskysymyksissä ja apuapalvelut, free-palkkioneuvotteluihin. myksissä ja apua free-palkkioneuvotteluihin.

• Matkustaja–, tapaturma– ja oikeusturvavakuutuksen Matkustaja–, tapaturma– ja tapahtumiimme oikeusturvavakuutuksen •• Pääsyn koulutusja muihin •• Pääsyn koulutus- jajäsenyyden muihin tapahtumiimme Työttömyyskassan (työsuhteisena) – toimeentulosi • Työttömyyskassan jäsenyyden (työsuhteisena) – toimeentulosi on turvattu työttömyyden sattuessa. on turvattu työttömyyden sattuessa.

• Mahdollisuuden liittyä Journalistiliiton kasvavan työosuus• Mahdollisuuden liittyä Journalistiliiton kasvavanmuun työosuuskunnan eli Mediakunnan yhteisöön. Mediakunta muassa kunnan eli Mediakunnan yhteisöön.

Mediakunta muun hoitaa puolestasi freetyön laskutuksen ja kirjanpidon. muassa puolestasi freetyönja laskutuksen ja kirjanpidon.

• hoitaa Ammattilehti Journalistin sähköiset jäsenkirjeemme •• Oikeuden Ammattilehti Journalistin ja sähköiset jäsenkirjeemme käyttää liiton lomamökkejä eri puolilla Suomea •• Oikeuden lomamökkejä eri puolilla Suomea Alennustakäyttää useista liiton tuotteista ja palveluista • Alennusta useista tuotteista ja palveluista

Tutustu palveluihimme Tutustu palveluihimme tarkemmin osoitteessa tarkemmin osoitteessa journalistiliitto.fi. journalistiliitto.fi.

Ota yhteyttä ja kysy lisää: Ota yhteyttä ja kysy lisää: journalistiliitto.fi/yhteystiedot. journalistiliitto.fi/yhteystiedot.

Tervetuloa Tervetuloa vahvistamaan joukkoamme vahvistamaan joukkoamme – ja edistämään – omaa ja edistämään uraasi! omaa uraasi!

”Viidenkympin villitystä odotellessa.”

kuva: Leo

Taanila