GROTESKI 4/19 PÄÄTÖS

päätös

GROTESKI 4/2019

4

kuva:  Pablo

Laune

viivi.aliklaavu@helsinki.fi Instagram: @viivialiklaavu

Rosa Lehtokari

rosa.lehtokari@helsinki.fi Instagram: @rosalehtokari Twitter: @rosalehtokari

Antti Putila

antti.putila@helsinki.fi Instagram: @anttipee Twitter: @kimurantin

Leo Taanila

leo.taanila@helsinki.fi Instagram: @leguuu Twitter: @leotaanila

4

Emilia Tiainen

emilia.tiainen@helsinki.fi Instagram: @enpatia Twitter: @emiliatiainen

AD: Katri Astala

katri.astala@aalto.fi Instagram: @katrias

Media ry Helsingin yliopiston viestinnän opiskelijat

YHTEYSTIEDOT

groteski.lehti@gmail.com Twitter: @groteski Instagram: @groteskilehti www.groteski-magazine.fi

KIITOKSET

Kirjoittajat ja kuvittajat Mainostajat Rive Kanerva Antsu, Emppu, Katru, Leksu, Rolppu, Viltsu <3 Janne Immonen New York Club & Lounge

PAINO

AS Printon

PAPERIT

Colorit 160G Munken Print White 100G

LEVIKKI 250 kpl

Groteski saa HYY:n järjestölehtitukea vuonna 2019.

kuvaajat ja kuvittajat:

Katri Astala Maija Harju Heta Heikkala Juulia Jokinen Martta Kiikeri Matias Kivipuro Pablo Laune Rosa Lehtokari N. Loukimo Akseli Manner Heidi Puomisto Leo Taanila Emma Viitanen Viivi Aliklaavu

JULKAISIJA

kirjoittajat:

Viivi Aliklaavu Aino Hokkanen Aku Houttu Rosa Kaimio Rosa Lehtokari Ainomaija Mikola Pilvi Nikarmaa Heta Ojanperä Antti Putila Julia Rautiainen Elina Riutta Anni Rossi Akseli Rouvari Marissa Rämänen Leo Taanila Emilia Tiainen Emma Viitanen PÄÄTOIMITUS

4/2019 – PÄÄTÖS 6

Gallup

7

Pääkirjoitus

8

Au revoir, 2010-luku!

Hektinen vuosikymmen saapuu päätökseensä.

Mitä jäi käteen?

14 Tiedepalsta: Kihelmöintiä kuiskinnasta 16 Kiveen hakattu 20

Kuka luulet olevasi, pins.ku?

Uuden EP:n lokakuussa julkaissut artisti haluaa vaikuttaa.

Kävimme tutustumassa.

25 Sanahelinää Veef & Honeys Piikki lihassa 26 TStigmatisointi yö muiden joukossa ja lainsäädäntö haittaavat seksityöntekijöitä.

Tapasimme kaksi alan ammattilaista.

32 Te kysyitte – Groteski vastaa 34 40

Kuinka saa ottaa kantaa?

Rap-artisti Mercedes Bentso julkaisi kantaa ottavaa musiikkia ja joutui

myrskyn silmään. Hän päätyi etsimään itseään identiteettien viidakosta.

Y Seinät ksilönä yksin ilmastonmuutoksessa ovat tulessa ja kaatuvat päälle – mitä yksilön pitäisi tehdä?

45 Kolumni: Suorittamisen syöksykierteessä 46 Fiktio: Valinta

5

GALLUP

Jos saisit päättää, kumpi olisit päivän ajan, Donald Trump vai Vladimir Putin?

Janne, 24

Mitä mieltä olit Serranon perheen päätösjaksosta?

Groteski jalkautui opiskelijaravintoloiden pöytien ääreen ja kyseli päätöksistä paikassa, jossa päivän tärkein päätös oli jo tehty: mitä sitä söisi tänään lounaaksi.

Mitä mieltä olet Frederikin eläköitymispäätöksestä?

Pilvi, 22

Emma Viitanen

Akseli, 23

”Putin, ehdottomasti.

Olisi mukavaa lentää kotkalla.”

”Istuin olkkarin sohvalla, kun tämä pommi tiputettiin sisään. Tuli sellainen suunnaton vitutus: olen kuluttanut niin paljon elämästäni siihen, että vedetään matto alta.

Se sattui. Ja ilmeisesti sattuu vieläkin, kun tunteet nousevat näin pintaan.”

teksti & kuvat:

GALLUP

”Ensinnäkin olen sitä mieltä, että tämä on taloudellisista syistä tehty päätös.

Kun artisti ilmoittaa ­lopettavansa, hänen keikkansa ja levynsä myyvät enemmän.

Toiseksi olen sitä mieltä, että päätös on väärä. Junttidiskon kuningasta tarvitaan aina.”

6

PÄÄKIRJOITUS teksti: Rosa

Lehtokari

kuva: Matias

Kivipuro

Päättäminen on mielestäni joskus vähän epämiellyttävää [lue: aika kamalaa].

Huomaan ajattelevani usein, että kun teen päätöksen ja lyön jotakin lukkoon, alkutilanteeseen ei näennäisesti ole paluuta. Aivan kuin vapaus valita uudestaan katoaisi ja sitoutumattomuus päättyisi.

En tilastollisesti ole ainoa ikäisistäni, joka ajattelee näin. Kapitalistiseen maailmaan kasvanut sukupolvemme on niin tottunut vaihtoehtojen paljouteen, että niiden supistuminen saattaa ahdistaa. Suurin osa meistä ei halua sitoutua koko elämän ajaksi yhteen työpaikkaan, parisuhteeseen tai asuntoon.

Haluamme olla vapaita valitsemaan, sillä pelkäämme, että jäämme jostain paitsi.

Kyseinen pelko tuntuu sukupolvestamme niin ahdistavalta, että lopulta jäämme päämäärättömästi poukkoilemaan mahdollisuuksien loputtomaan suohon.

Päämäärätietoisuutta kuitenkin tarvittaisiin nyt kipeämmin kuin koskaan; olisi tässä yksi maailma muutettavana. Muutos ei tapahdu pelkäämällä, saatika passiivisesti ihmettelemällä. On ryhdyttävä toimeen ja puhuttava asioista niiden oikeilla nimillä. Tabuja haluaa esimerkillisesti rikkoa Emilia Tiainen, joka ottaa sivulla 26 selvää, miksi seksityöstä ei pystytä vieläkään puhumaan siinä missä muista ammateista.

Maailmaa pyrkii muuttamaan myös vastikään ensimmäisen EP:nsä julkaissut

pins.ku, joka haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan musiikin ja taiteen keinoin. Elina Riutan

tekemän haastattelun voi lukea sivulta 20.

Sitoutuminen ja päätösten tekeminen vaatii toki selkärankaa ja rohkeutta. Emme halua ottaa vastuuta, lupautua, tai varsinkaan katua. Ei ole ihme, että vääriksi osoittautuneita päätöksiä usein perustellaan jälkiviisaina näennäisellä olosuhteiden pakolla, jolloin toimijuus pelkurimaisesti ulkoistetaan itseltä pois. ”Ok boomer”, toteaa Akseli Rouvari jutussaan sellaisille, jotka näin tekevät.

Kuluneen 2010-luvun ilmiöitä tarkastelevan jutun löytää sivulta 8.

Oma lupaukseni tulevalle vuosikymmenelle olkoon se, että opettelen tekemään päätöksiä.

Suosittelen samaa ihan kaikille. Uskon, että haahuilu fomon sanelemana ei lopulta johda mihinkään kovin merkitykselliseen. Turpaan saamista on lakattava pelkäämästä, sillä niin käy luultavasti joka tapauksessa. Siitäkin selvitään, jos niin päätetään.

Vuoden neljäs ja samalla viimeinen Groteski kantaa teemaa päätös. Numero on samalla 40-vuotiasta lehteämme juhlistava, tavallista paksumpi juhlanumero.

Kannustamme lukijoitamme ylipäätään juhlimaan – ei pelkästään lehteämme, mutta myös elämää. Sitä, että meillä on valta tehdä päätöksiä, etuoikeus ottaa riskejä, sekä lupa erehtyä ja päättää uudestaan.

7

8

Au revoir, 2010-luku! teksti: kuvat:

Akseli Rouvari Heidi Puomisto

Kansalaiset, medborgare!

Viikatemies kolkuttelee jo ovella ja haikara on käynyt matkaan: loppu on käsillä, ja kohta myös Uusi Alku. Kuten kaikki paras, paha tai paska, myös rakas 2010-lukumme on tulossa päätökseensä. Kymmeneen vuoteen ehtii mahtua paljon.

9

Ei kuitenkaan yhtään kesäolympialaisissa

saavutettua suomalaista kultamitalia. Ei hallitusta, jota ei olisi tituleerattu jatkuvasti Suomen kaikkien aikojen huonoimmaksi. Ja vielä vähemmän Ivan Puopolon esittämiä hyviä argumentteja. Vittu mikä vuosikymmen.

Näin lopun hetkellä kysymys kuuluukin, mistä Ylvan naudanlihagaten vauhkoonnuttaman kepulaisen kansanedustajan nopeudella kuluneet viimeiset kymmenen vuotta tullaan tulevaisuudessa muistamaan?

Vuosikymmenen merkittävimpien tilastojen tarkasteleminen osoittaa kiistattomalla tavalla miten maailmamme muuttuu, ja ennen kaikkea kuinka nopeasti. Maailman väkiluku on kasvanut vuoden 2010 6,93 miljardista nykyiseen noin 7,74 miljardiin.

Samalla yhä useammalla on pääsy kaiken tiedon ääreen internetin kasvun näkyessä käyttäjämäärien räjähdysmäisenä nousuna.

Nykyään joko läppäriään tai älypuhelintaan addiktion rajapintoja hipoen näppäilee 57 prosenttia maailman väestöstä – yli tuplat vuoteen 2010 verraten. Valtava määrä siis, vaikka prosenttiosuus voi kieltämättä tästä urbaaniliberaalista länsimaisen pääkaupungin soijalattesoturin kuplasta katsottuna tuntua alhaiselta, kun elämää ilman internetiä ei tässä yhteiskunnassa käytännössä ole olemassa.

Kyseisestä 57 prosentista peräti neljä viidestä käyttää aktiivisesti eri sosiaalisen median kanavia.

Internetin käyttö kytkeytyy siis yhä enenevissä määrin nimenomaan someen ja sen luomaan virtuaali­ yhteisöllisyyteen.

Sosiaalisen median nousu ja sen ala­­ kulttuurien kirjon

10

r­äjähdys­mäinen, edelleen jatkuva kasvu onkin kiistatta tämän vuosikymmenen suurimpia tarinoita. On siis ainoastaan paikallaan tutkia aihetta somekulttuurin luvatusta ShangriLasta, eli itseään ”internetin etusivuksi” tituleeraavasta Redditistä käsin.

Erilaisia aiheeseen liittyviä lankoja lukiessa

esiin nousee alinomaa asioita kuten sosiaalisen median nousu, meemit, älypuhelimet, popularisaatio ja internetin korporatisaatio, mainstream-kulttuuri, populismi, sekä Donald Trump. Kaikki kieltämättä merkittäviä ilmiöitä. Kiinnostaviksi huomioiksi osoittautuvat tässä kontekstissa hieman ali­­arvostettujen trendien puolelle menevät nostot, kuten somen kollektivisoiman sosiaalisen apatian synty, hävytön self-­promootio ja sen kautta narsismin ­evolvoituminen käytännössä välteltävästä tavoitelluksi ominaisuudeksi. Myös meemihorisontti muodostaa merkittävän kategorian käyttäjien vastauksista: rip Harambe, mumisevat räppärit, sekä pikkuorava-remixit.

Muistetaanko 2010-luvun länsimaalainen etuoikeutettu ihminen siis internetiin ja sosiaaliseen mediaan addiktoituneena ­kapitalistis-­korporatististen monopolien orjana, joka pyrkii maailmantuskaisessa ­sosiaalisessa apatiassaan löytämään edes jotain merkitystä alati ­kompleksisesta ja epä­oikeuden­mukaisesta maailmasta räpsimällä selfieitä, juomalla kaljaa ja samalla täyttäen päivänsä paskoilla meemeillä ja muka-taiteellisella uniikilla indiemusalla, jota todellisuudessa kuuntelevat kaikki?

Tapahtumarikkaassa kymmenvuotisessa olemme päässeet myös kokemaan paljon.

Globaalin finanssikriisin keskellä alkanut vuosikymmen on päättymässä globaalin ympäristökriisin todellisen laajuuden ­tiedostamiseen. Konflikteista päällimmäisinä mieleen muistuvat arabikevät, ISIS ja Syyria, Ukraina ja Venäjä, ja niin edelleen.

Frederikin ura on tulossa päätepisteeseensä.

Matti Nykänen kuoli. Uusi epävarmuuden aika on kohottanut katsettaan 2010-luvulla.

Epävarmuuden lisäksi 2010-luku on toisaalta tuonut meille myös aivan uutta väriä elämiimme: globaalin, laaja-alaisen ja monitahoisen huumorikulttuurin – eli meemit.

Toki meemien historia juontaa juurensa jo vuosikymmenten taakse, mutta 2010-luvulla sen kehitys todelliseksi buumiksi, ja osaksi oikeastaan lähes kaikkea kulttuuria, on ollut häkellyttävää. Ikivihreistä mainstream-­ kuvista kuten Me Gustasta, Trollfacesta ja Bad Luck Brianista lähtien meemit ovat tulleet pitkän matkan nykyiseen lukemattomiin ala­­kategorioihin pirstaloituneeseen huumorikulttuuriin.

Redditissä laajalti kannatusta saava mielipide on, että 2010-luvun meemien huippu­kohta asettuu vuoteen 2016 ja Harambe-gorillaan. 28. toukokuuta 2016 kolmevuotias poika kiipesi Cincinnatin eläintarhassa gorilla-aitaukseen, ja joutui tällöin paikallisen asukin, 17-vuotiaan Haramben retuuttamaksi. Pojan hengen puolesta pelännyt työntekijä päätyi ampumaan Haramben. Rip Harambe.

Kyseinen selkkaus on malliesimerkki 2010-luvun internetkulttuurista. Tapaus sai huomiota mediassa kansainvälisestikin, ja video sekä kuvat tapahtuneesta lähtivät trendaamaan somessa kulovalkean lailla.

Sympatiat olivat lähtökohtaisesti Haramben puolella. Tästä saivat alkunsa erilaiset ”rip Harambe” -meemit, jotka eskaloituivat globaaliksi internet-ilmiöksi ottaen mitä erikoisempia muotoja, ja jonka seurauksena syntyneitä tuotoksia toistellaan edelleen.

Instagramissa haulla #harambe löytyy edelleen aivan hiljattain julkaistuja kuvia.

Globaalin finanssikriisin keskellä alkanut vuosikymmen on päättymässä globaalin ympäristökriisin todellisen laajuuden tiedostamiseen.

11

Lohtua haetaan nykyään pullon sijasta Facebookista, särkynyttä sydäntä paikkaillaan nettitikuilla.

12

Toinen kiinnostava globaali sometapaus

oli 4. tammikuuta 2019 Instagramiin ilmestynyt ”World Record Egg”, joka onnistui myöhemmin tavoitteessaan rikkoa sovelluksen tykkäysennätys. Alkuperäisellä kuvalla on tällä hetkellä kuvapalvelussa lähes 54 miljoonaa tykkäystä. Munan nähtiin reflektoivan jotain aitoa, poikkeuksellista ja kiinnostavaa nykyisessä sosiaalisen median kulttuurissa, jossa pyrkimyksenä on lähinnä pyrkimys suosioon, ja jossa yritykset sekä poliitikot koittavat pysyä relevantteina ja cooleina hassunhauskoilla meemeillä ja kiusallisuuteen asti jatketuilla ”ananas kuuluu pizzaan” -väittelyillä, joiden herättämässä myötähäpeässä verkkokalvoille piirtyvät lähinnä Steve Buscemin kasvot ja sanat ”How do you do fellow kids?”.

Konsumerismin, julkkiskultin ja tykkäys­ kulttuurin vastalauseeksi tulkittu muna osoittautui kuitenkin lopulta tekijöidensä antikristukseksi heidän sorruttuaan solmimaan kaupallisia sopimuksia munan brändäämiseksi.

Koska juuri sitähän maailma tarvitsi, lisää brändejä ja aikamme uskonnon konsumerismin alttareita postmoderniin todellisuuteen, jossa juuri mikään ei ole enää aitoa tai pyyteetöntä. Kaiken ruoskinnan keskellä on toki ainoastaan kohtuullista muistaa, että munan takana olleet henkilöt tekivät jo alkuvaiheessa arvostettavan teon nostaessaan ilmiönsä avulla tietoisuutta mielen­terveydestä.

Munan brändi keskittyy osittain tähän teemaan edelleen.

Voiko 2010-luvun yhteiskunnassa mikään enää toisaalta ollakaan aitoa tai pysyvää, kun aikakautemme ihmistä sävyttää merkityksettömyyden tunteen luoman

ahdistavan paineen tuottama halu ja pyrkimys olla jotain uniikkia, joka paradoksaalisesti tekee meistä nimenomaan sitä, mitä kaikki muutkin ovat?

Muun muassa tästä syystä noussut hipsterikulttuuri yhdistettynä someen kulminoituu alakulttuurien syntymiseen ja sosiaaliseen ryhmäytymiseen tuntemattomien kanssa – itsensä ja oman juttunsa etsimiseen.

Facebookin ryhmät kuten FB-kokit, Suomen Parrakkaat-Yhteisö, Sipsikaljavegaanit – tai vaikka Aito My Little Pony kirppis – saattavat olla tänä päivänä vahvempi osa jäsentensä identiteettiä kuin kasvokkainen vuorovaikutus ihmisten kanssa. Lohtua haetaan nykyään pullon sijasta Facebookista, särkynyttä sydäntä paikkaillaan nettitikuilla.

2010-luku on todella vienyt yhteisöllisyyden käsitettä aivan uuteen suuntaan.

Mitä 2010-luku sitten jättääkään historian­kirjoihin? Moninainen meditaatio­ leikki mahdollisen tulevaisuuden kansalaisen kenkiin asettumisesta, ja sieltä käsin muinaisen 2010-luvun tarkastelemisesta, on aina kinkkistä. Se, näyttäytyykö tämä vuosikymmen tulevaisuuden valossa ­negatiivisena vai positiivisena riippuu luonnollisesti siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja mitkä kehityskulut sekä trendit voimistuvat jatkossa.

Markkinat korjaa, voisi joku sanoa.

Ok boomer, sanon minä.

Vuosikymmenemme negatiivisina nähtävät ilmiöt, kuten äärioikeiston nousun sekä kasvaneen poliittisen epävarmuuden ja demokratian kriisin tuomat haasteet, voivat hyvinkin määrittää suuntaa tulevalle kehitykselle ja olla 2010-luvun merkittävintä antia historialliseen jatkumoon. Tässä vaiheessa voi ainakin sanoa jo kiistattomasti, että aikamme, ja ehkä koko ihmiskunnan historian, merkittävin eksistentiaalinen kriisi ilmastonmuutos tulee varmasti

mullistamaan tapamme elää, sen torjunnan vaatiessa valtavia globaaleja ponnistuksia ja reformeja aivan kaikilta. Markkinat korjaavat, voisi joku sanoa. Ok boomer, sanon minä.

Toisaalta aikalaisina ja valveutuneina valtiotieteilijöinä voimme vain toivoa käsi Das Kapitalilla, että kulunut vuosikymmen on tuonut jotakin pysyvää ja positiivista osaksi maailmamme yhteiskunnallis-­historiallista jatkumoa. Nähdäänkö 2010-luku jälkeenpäin vuosikymmenenä, jolloin edistys kaikesta huolimatta voitti, ja asiat kuten ihmisoikeudet, vähemmistöjen asema, sekä sukupuolten välinen tasa-arvo ottivat ­ratkaisevia harppauksia oikeaan suuntaan? Onko vuosikymmenemme teknologinen kehitys ja sosiaalisen median nousu omiaan luomaan aivan uudenlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja välittömyyttä, joka kaikista ­kiistattomista ongelmistaan selvinneenä siivittää homo sapiensin kollektiivisemmin kohti todellista ihanneyhteiskuntaa? Entä aloittiko 2010-luku sitten kuitenkin ratkaisevan positiivisen käänteen ilmastonmuutoksen torjunnassa Greta Thunbergin esimerkin käynnistämän globaalin ilmastoliikkeen kautta, via dolorosaan ja infernum pleneen ­askendoitumisen sijaan?

Tulevaisuuden arvuutteleminen on aina arvaamatonta puuhaa, ja vaatii aimo annoksen ainaista avarakatseisuutta. Mutta jos joku siinä on varmaa, niin se, että ennustamaan alkava näyttää aivan takuuvarmasti vuosien päästä täydelliseltä idiootilta kaikkien arvausten mennessä kaikessa ­varovaisuudessaankin aivan päin helvettiä.

Hoi siis sinä tulevaisuuden kansalainen!

Olkoon tämä itseään niin valaistuneena, intellektuellina ja kaikin puolin erinomaisena ihmisenä pitävän allekirjoittaneen pyyntö nauraa tämänkin jutun tulevaisuudessa paljastuvalle kapeakatseiselle naiiviudelle, koska sen kirjottaja on kaikesta huolimatta vain pimeässä laaksossa sokkona taivaltava kirjoitustaidoton egoistinen kusipää. Ja aivan tavallinen kuolevainen, vaikkei sitä itselleen haluakaan myöntää.

Siis au revoir, 2010-luku ja tervetuloa 2020! Olen valmis.

13

Kihelmöintiä kuiskinnasta teksti: kuva:

Pilvi Nikarmaa N. Loukimo

Istut koulunpenkillä, ja opettaja kumartuu viereesi.

Hän kuiskuttaa korvasi juuressa, ja lämmin kihelmöivä tunne lähtee kulkemaan päätä ja niskaa pitkin.

Kuulostaako tutulta?

14

Edellä kuvailtu tilanne on monelle varhaisin Sheffieldin ja Manchester Metropolitan muisto ASMR-kokemuksesta. ASMR -yliopistojen vuonna 2018 julkaistussa (Autonomous Sensory Meridian Response) ­tutkimuksessa ASMR-videoita katselleet kuvaa ilmiötä, jossa tietty audiovisuaalinen raportoivat kontrolliryhmää useammin ärsyke aiheuttaa kihelmöiviä tuntemuksia kokemuksia kihelmöinnistä, lisääntyneestä lähinnä pään ja niskan alueella. Kihelmöintiin rauhallisuudesta ja toisaalta innostumisesta liittyy hyvän olon ja rentoutumisen tunteita. sekä vähentyneestä stressistä ja surullisuuden Epävirallisesti aivo-orgasmiksi kutsutun tunteesta. Useimmin reaktion laukaisivat reaktion voi aiheuttaa esimerkiksi kuiskaus, pehmeä puhe, hiuksilla leikkiminen tai niiden hiusten harjaaminen tai naputtelu. Mutta harjaaminen, kuiskailu ja läheinen henkilö­ mihin ASMR perustuu, ja millaisia vaikutuksia kohtainen huomio. ilmiöllä voi olla?

Tutkimuksen toisessa osassa havaittiin Ilmiötä on tutkittu suhteellisen vähän, itseraportoitujen tuntemusten lisäksi myös eikä kihelmöinnille ole löydetty fysiologista fysiologisia reaktioita. ASMR-videoita selitystä. Reaktion on spekuloitu johtuvan katselleiden syke laski ja ihon sähkön­ esimerkiksi tietyn ärsykkeen aiheuttamasta johtavuus lisääntyi verrokkiryhmään verrattuna. pienen pienestä kohtauksesta aivoissa. Niissä Laskenut syke erottaa ASMR-kokemuksen harvoissa tutkimuksissa, joita aiheesta on esimerkiksi musiikin aiheuttamista kylmistä tehty, on kuitenkin löydetty empiiristä tukea väreistä, joihin liittyy sykkeen kohoaminen. väitteille ASMR-videoiden miellyttävistä Toisia ASMR-videot auttavat ­nukah­tamaan, vaikutuksista. toisille niistä voi olla hetkellistä apua myös

TIEDEPALSTA

masennuksesta tai kroonisista kivuista kärsiville. Swansean yliopiston vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa masennusta sairastavat osallistujat raportoivat väli­aikaisesta mielialan kohentumisesta ASMR-videoita katseltuaan. Kroonisesta kivusta kärsivät puolestaan kertoivat olotilansa helpottuneen jopa tunneiksi videosession jälkeen.

Kaikkia ei kuitenkaan ole siunattu mahdollisuudella kokea aivo-orgasmi. Toisissa ­kihelmöiviä hyvänolon tunteita herättävät äänet ovat toisille yhdentekeviä tai jopa vastenmielisiä. Erityisen ikävä kokemus on misofoniasta kärsiville. He ovat neuro­ fysiologisesti herkistyneitä arkipäiväisille äänille ja voivat ajautua raivon partaalle esimerkiksi maiskuttelusta tai rapistelusta.

Misofonian ja ASMR:n on myös spekuloitu olevan yhteydessä toisiinsa.

Swansean yliopiston tutkimuksessa ilmiöillä todetaan olevan selviä yhteneväisyyksiä: molemmissa ihmisen toiminnasta syntyvät äänet synnyttävät automaattisia reaktioita.

Tutkimus vihjaa myös, että molemmat ilmiöt voivat olla yhteydessä synestesiaan, eli aistien sekoittumiseen. On mahdollista, että ASMR ja misofonia ovat saman spektrumin kaksi ääripäätä. Tolkun ihmiseltä molemmat voivat jäädä kokematta.

KIVEEN HAKATTU teksti: kuvat:

Rosa Kaimio Maija Harju

Uran valitseminen on yksi ihmiselämän suurimpia päätöksiä. Sitäkin pelottavampaa on alanvaihto. Siihen liittyy monenlaisia tunteita ja stigmoja yhteiskunnassa, jossa päätöstään ei mielellään saisi katua.

16

Kuusi kymmenestä suomalai-

sesta työikäisestä on vaihtanut ammattia tai alaa työuransa aikana, kertoo Sitran tutkimus vuodelta 2017. 30 prosenttia on vaihtanut uraansa useammin kuin kerran. Siitä huolimatta ammatinvalinta tuntuu lopulliselta ­päätökseltä. Alanvaihto ei ole kevyt siirtymä, vaan työläs prosessi täynnä ­selvittelyjä.

Kesken opintojen siihen ­vaikuttavat ensikertalaiskiintiöt, eikä lisäystä opiskeluaikaan myönnetä. Myöhemmin huolena taas on toimeentulo, joka heikkenee opintojen ajaksi.

Työmaailman rakennetta on aina haluttu ohjailla ­koulutukseen liittyvillä säädöksillä. Nyt, kun Suomessa vallitsee pelko huoltosuhteesta ja työvoiman pienuudesta, on opiskelijoita kannustettu uudistuksilla valmistumaan nopeammin. Nämä toimet ovat samalla hankaloittaneet opiskelupaikan vaihtamista.

Yhteiskunta ei myöskään tue uudelleen­kouluttautumista, sillä opinto­tukikuukaudet riittävät juuri ja juuri yhden tutkinnon suorittamiseen. Vaikka uudelleen­kouluttautuminen on ­nyky­maailmassa oleellista, ei yhteiskunta anna siihen ­tarvittavaa tukea.

Vuonna 2016 tulivat voimaan ensikertalaiskiintiöt.

Ensisijalla korkeakoulujen hauissa ovat ihmiset, jotka hakevat ensimmäistä opiskelu­ paikkaansa. Vaikuttaa siltä, että ensikertalaiskiintiö on hidastanut opintopolkua. Koska siirtymisen koulutus­ohjelmasta toiseen pelätään olevan vaikeaa,

eivät ­opiskelijat hae enää kuin suosikki­kohteeseensa, johon he haluavat hinnalla millä hyvänsä.

Päätöksen tärkeys on kasvanut entisestään, kun pelkona on, että opiskelupaikan vastaanottamisen jälkeen tulevaisuus on kiveen hakattu.

Vaikka uudelleenkouluttautuminen on nykymaailmassa oleellista, ei yhteiskunta anna siihen tarvittavaa tukea.

Suomessa kouluttautumisen

kulttuuri ja koulutuksen arvostus kärsivät inflaatiosta. Koulutus tulee hankkia ja mahdollisimman tehokkaasti, mutta vain siksi, että saadaan uusi tehokas pyörä työelämän rattaisiin.

Koulutukselta puuttuu itseisarvo: se nähdään vain välineenä ammattiin.

Myös alan vaihtaminen varsinkin myöhemmällä iällä on puhtaan hyötyperäisistä lähtökohdista tapahtuvaa. Suurin osa kouluttautuu uudelleen ­työttömyyden tai sairauden vuoksi. Kun työelämään ollaan päästy, vaihdetaan ammattia harvoin mielekkyyssyistä.

Myöskään ne, jotka vaihtavat ammattia omasta tahdostaan, eivät kouluttaudu huvikseen, vaan työllistymisen varmuus on tärkeä tekijä osana ammatinvaihtoa. Jos ­taloudellinen vakaus uudessa ammatissa epäilyttää, sitä ei lähdetä opiskelemaan.

Koko rumba asettaa kysymykseen yhteiskuntamme luonteen:

17

miksi maailmassamme on usein käytännössä pakko vaihtaa alaa?

Miten voi olla, ettei vuosien kouluttautumisella saa mitään kestävää? Taustalla ­vaikuttavat esimerkiksi taloudelliset suhdanteet: muun muassa kaupan ja teollisuuden aloilta halutaan siirtyä vakaampiin suuntin.

Ihmisiä voi ohjata halutulle alalle tiettyyn pisteeseen asti, mutta ihmisten on pidettävä työstään edes jossain määrin, tai edessä on ennen pitkää onnettomuus tai työuupumus.

Vaikuttaa siis siltä, että suuret

18

globaalit ilmiöt, joita kukaan ei voi hallita, määräävät työelämän tarpeet, ja tavallisen ihmisen on ikään kuin vain ­sopeuduttava.

Työtä ei tehdä vain oman selviytymisen vuoksi, vaan osana globaalin talouden ­järjestelmän rattaita. Myös koulutuspolitiikkaa pyritään muokkaamaan työelämän tarpeita vastaavaksi säätelemällä aloituspaikkojen määrää kullakin alalla. Ja kun koko yhteiskunta nojaa työllisyyteen ja veron­ maksuun, muutosta tuskin on tulossa, päinvastoin. Ihmisiä yritetään yhä hanakammin ajaa esimerkiksi matemaattisten ja

terveydenhoitoalojen pariin, sillä niissä tarvitaan entistä enemmän työntekijöitä. Jossain vaiheessa raja tulee todennäköisesti vastaan: ihmisiä voi ohjata halutulle alalle tiettyyn pisteeseen asti, mutta heidän on pidettävä työstään edes jossain määrin, tai edessä on ennen pitkää ­onnettomuus tai työuupumus.

Talouden ja työn asemat heijastuvat kulttuuriin, minkä vuoksi alanvaihdon yhteydessä voi joutua kipuilemaan myös identiteetin kanssa: on hylättävä alan palkkataso, työkaverit ja rutiinit. Sen jälkeen vuorossa on hyppy tuntemattomaan.

Lisäksi alanvaihtoon liittyy ajatus, että edellisellä alalla on jokin ollut huonosti ja että ihminen on tehnyt virhearvion, mikäli hän joutuu vaihtamaan alaa. Uran muutokseen liittyy paljon ­terveydellisiä syitä ja ­työttömyyttä, eikä ihmisiä voi syyttää siitä, etteivät he näitä etukäteen osanneet ennustaa.

Alanvaihto tuo mukanaan myös huolen toimeentulosta, sillä tulot laskevat merkittävästi uudelleenkouluttautumisen aikana.

Monet tukeutuvat säästöihin tai kumppaniinsa, mutta osa joutuu kamppailemaan sotkuisessa tukiviidakossa.

Mielikuva siitä, että alan valinnassa on vain yksi ainut mahdollisuus, tuntuu kuitenkin

voimakkaalta. Nuorille korkeakoulujen uudistukset ovat tehneet selväksi, ettei yhteiskunta halua heidän vaihtavan alaa, vaan valmistuvan mahdollisimman nopeasti. Harha-askeliin ei ole varaa. Nuorten ­suhtautuminen työhön ei kuitenkaan ole suoritus­keskeinen. Töissä ei haluta olla ensisijaisesti rahan, vaan intohimon ja itsensä ­toteuttamisen takia. Työ ei myöskään ole monille nuorille elämän ainoa tavoite, vaan sen ohessa halutaan nähdä maailmaa, harrastaa tai vaikka tehdä vapaaehtoistyötä. Lisäksi harva on yhdelle ­työ­paikalle uskollinen, vaan uudet kokemukset ­houkuttelevat vaihtamaan työpaikkaa varsinkin nuoruusvuosina.

Myös opiskelun on tunnuttava

merkitykselliseltä ja sillä on oltava itseisarvoa. Oikea ala on kuin kohtalo: kun sen löytää, sen tietää. Tämän tunteen kääntöpuolena on pelko ­epäröinnistä.

Tuntuu, että katumusta ei saisi olla missään vaiheessa opintoja, joten omaa tietä on parempi etsiä vuosia.

Mutta onko yksi ja ainoa ala realistinen ajatus, vai onko unelma-ala pelkkä illuusio?

Puolet ihmisistä vaihtaa tällä hetkellä alaa ja neljäsosa suun­­­­­­­­­­­­nittelee sitä. Siis vain

Töissä ei haluta olla ensisijaisesti rahan, vaan intohimon ja itsensä toteuttamisen takia. vähemmistö löytää itselleen unelma-ammatin, jonka saa pitää.

Siitä huolimatta ura näyttäytyy monelle tienä, jolta ei saa eikä voi tehdä syrjähyppyjä.

Kaikesta tästä syntyy loputon ketju: ei ole olemassa mitään takeita siitä, että uusi ala on varma tai että juuri kyseisellä alalla into työskennellä eläkepäiviin asti säilyy. Mutta voiko kukaan lopulta todella tietää, mitä uraltaan haluaa, ennen kuin on valintansa tehnyt? Ihminen ei osaa ennustaa tulevaisuutta, joten urastaan varmatkin saattavat muuttaa mieltään myöhemmin.

Tämä ei koske vain ammattia, vaan elämää ylipäänsä. Olisi hyvä voida olla itselleen armollinen valintoja tehdessään.

19

g:

KUKA LUULET OLEVASI, PINS.KU? teksti: kuvat:

Elina Riutta Rosa Lehtokari

p:

20

Mietin usein, kuka tai mikä mä olen ja sitä itse asiassa jatkuvasti selvitän. Kai mä olen jonkin sortin artisti, vaikka artisti on laaja käsite. Muuten olen kriiseilijä ja ihan samanlaisten asioiden kanssa kamppaileva kuin kuka tahansa muukin 22-vuotias.

”Haluaisin olla äänenä sellaiselle ihmiselle, joka ei pysty tai halua itse puhua.”

Olet entinen YouTubesisällöntuottaja.

Miten päätös lopettaa videoiden teko ja aloittaa musiikkiura syntyi?

Se oli tosi henkilökohtainen päätös, koska silloinen somepersoonani oli täysin itse luotu hahmo. Kun ymmärsin, että on mahdollisuus tehdä musiikkia, mikä vaatii oman alter egonsa, niin niille kahdelle aivan eri asialle ei vain ollut yhteistä tilaa. Nyt olen tosi erilainen hahmo – mun piti kasvaa vanhasta täysin ulos, enkä kadu sitä, koska se oli mun juttu silloin. Musa on mun juttu nyt ja on tavallaan aina ollutkin. Tää on mun kutsumusammatti.

Mitä pins.ku tekee artistiutensa ulkopuolella?

Uusi EP:si Alien julkaistiin lokakuun alussa, minkälainen vastaanotto sillä on ollut?

Levyn julkkaribileet olivat äskettäin, ja siellä konkretisoitui sen hyvä vastaanotto. Oli hämmentävä hetki, kun ihmiset osasivat sanat.

On tietysti tullut myös negatiivista palautetta, mutta se kuuluu tähän alaan. Olisin tosi huolestunut, jos kaikki tykkäisivät, koska en halua miellyttää ketään. Teen biisit vahvoista tunteista, niin on ihanaa, että ne tunteet heräävät kuuntelijoilla eloon.

Mistä tyyliisi kumpuaa futuristinen fiilis ja alien-estetiikka?

Ulkopuolisuus on kiehtonut mua aina ja lapsesta asti oon tuntenut, etten kuulu mihinkään. Se, mikä ei kuulu tänne, tulee muualta, niin kuin alienitkin. Samaistun siihen.

Pidän niistä väreistä ja siitä visuaalisuudesta, se on miellyttävää.

Töitä teen myös muualla, elän tosi tavallista arkea ja mulla on kääpiöbullterrieri. Teen paljon taidetta myös itsekseni. Vietän tosi tavallista ja rauhallista elämää vastapainoksi keikkailulle ja videoiden tekemiselle.

Minkä moton tai elämän­ filosofian mukaan elät?

Ajattelen, että mitä jos mä kuolisin huomenna, että oonko mä tehny kaiken minkä halusinkin. Tällä hetkellä en voisi sanoa näin, koska tänään oon vain juonut teetä ja katsonut Netflixiä! Yritän myös aina ajatella, että oonko ollut mun läheisille ihmisille kiltti ja tarpeeksi läsnä.

Miten musiikista ja taiteesta tuli alun perin osa elämääsi?

Mut laitettiin 3-vuotiaana baletti­tunneille, jota jatkoin 15-vuotiaaksi asti. Soitin myös klassista pianoa ja mulle muutenkin ­tyrkytettiin taidetta paljon. Erityisesti isoäiti on aina ollut kannustamassa, että otapa kynä käteen ja mene tanssitunneille.

Musiikki jäi – se on aina ollut mussa ja ollut mulle tosi yksinkertaista.

21

”Mun mielestä on kaiken suola, että laittaa itsensä 110-prosenttisesti likoon ihmissuhteissa.”

Mitkä ovat olleet käänteentekeviä vaiheita tai tapahtumia musiikkiurasi kannalta?

Käännöskohtia on joka päivä; muutun joka päivä. Lisäksi tajuan koko ajan enemmän itsestäni, tästä alasta sekä musiikista. Ehkä suurin käänne oli David Bowien musiikki­ videoiden katsominen pienenä, kun mietin, että miten toi uskaltaa.

Myöhemmin tajusin, ettei se oo mitään uskaltamista, vaan on oltava rehellinen itselleen.

Ketkä ovat esikuviasi?

70–80-lukujen artistit ja musiikki on aina ollut mulle tärkeetä. Silloin on ollut performanssitaiteilijoita kuten Bowie ja Elton John. Heillä on ollut niin teatraaliset show’t, että he ovat olleet mielestäni enemmän eläviä taideteoksia kuin pelkkiä ihmisiä. Uudesta sukupolvesta Lady Gaga ja hänen poliittisuutensa kiehtoo myös. Se, miten hän on käyttänyt vaikutusvaltaansa, on tosi ihailtavaa. Tällaiset ääripäiden esiintyjät kiehtovat mua.

Mistä saat inspiraation musiikin tai muun taiteesi suhteen?

22

Inspiraatio iskee usein unissa. Unet ovat luomisen aikaa, joten saatan vaikka herätä yöllä ja kirjoittaa biisin. Luovuus on dominoiva tila ja on vaikea selittää, mistä se kolahtaa. Lisäksi olen aina käynyt tosi paljon taidenäyttelyissä – taide herättää mussa paljon tunteita. Inspiroidun väreistä ja siksi kuva­taidekin kiinnostaa.

Alien-EP:n lyriikoissa toistuu teemana nykyajalle tyypillinen deittailu­ kulttuuri, johon usein liittyy haluttomuus sitoutua vakavampiin suhteisiin.

Mitä ajattelet tästä, mistä nämä teemat kumpuavat lyriikoihin?

Se on tosi henkilö­kohtaista, koska itselleni on ihan sama, miten jengi deittailee, ja kenen tai kuinka monen kanssa harrastaa seksiä.

Mulla ei ole mitään sitä vastaan, mutta koska meillä on niin rajattu aika täällä niin en voi ymmärtää, miksei laittaisi ihmissuhteissa kaikkea peliin ja ottaisi sitä riskiä. Mun mielestä on kaiken suola, että laittaa itsensä 110-prosenttisesti likoon ihmissuhteissa.

Miksi kaikkensa antamista sitten niin usein pelätään?

Meidän sukupolvi on jotenkin tosi traumatisoitunutta. Itsekin olen – ollaan synnytty kriittiseen aikaan, kun sosiaalinen media kasvoi isoksi ilmiöksi meidän ollessa teini-ikäisiä.

Meidän elämät on käännetty ympäri niin kriittisessä kohdassa, että se ei ole ollut helppoa. Uskon kuitenkin, että kaikessa on lopulta kyse vain pelosta. Jos mä pelkään ihmissuhteissa koko ajan, mä myös menetän tosi paljon.

Mitä sanoisit tyypeille, jotka ajattelevat olevansa noloja?

Ite oon nolo ja se on vaan huvittavaa.

Ajattelen aina, että tästä tulee hyvä tarina jälkikäteen kerrottavaksi. Mulla ei loppu­ pelissä ole kauhean hyvä itsetunto, mutta sitten ajattelen vaan, että ”fuck that!” Mä en voi muuttaa itteeni ja se täytyy hyväksyä.

Itsensä hyväksyminen on pitkä prosessi, mutta ei niin vaikeaa kuin sanotaan. Oon oppinut, ettei kukaan oikeesti välitä ja on tärkeää olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät luo negatiivista ilmapiiriä.

23

Koetko olevasi yhteis­ kunnallinen vaikuttaja musiikin tai somepreesensin kautta? Haluatko vaikuttaa tai kiinnostaako se?

Kyllä mä pyrin olemaan. Se on tavallaan velvoite, että voin käyttää saamaani julkisuutta johonkin järkevään. Koen olevani samalla poliittinen vaikuttaja, koska en näe syytä, miksi en yrittäisi vaikuttaa näkemiini epäkohtiin.

Onko olemassa rajoja, joita haluat rikkoa?

Suurin asia mikä ärsyttää on se, että puhutaan artisteista ja naisartisteista, koska tällainen erottelu on tarpeetonta. Ala on tosi miesvaltainen ja tuntuu, että pitää tehdä sukupuolen takia tuplasti töitä jo nyt. Se näkyy joka päivä tekemisessä ja olemisessa.

Pyrin vaikuttamaan tähän ja toivon, että asia olisi tulevaisuudessa toisin.

Vinkkejä maailmantuskan kanssa pärjäämiseen?

Ei valitettavasti ole erityisiä vinkkejä.

Maailman tilanne on ahdistava, mutta itseäni helpottaa, että taiteen kautta pääsee purkamaan ahdistusta ja paineita. Jokaisella pitäisi olla tapa purkaa painetta ja pystyä irtautumaan. Musiikki luo itselleni hetkellistä

24

rauhan tunnetta. Toisaalta, jos maailmassa ei tapahtuisi näin paljon pahaa, ei olisi taidetta eikä mitään mistä kirjoittaa.

Mistä haaveilet tulevaisuudessa?

Minulla on paljon haaveita, ja ne vaihtelevat.

Haluaisin olla yhteiskuntaan vaikuttava artisti ja jatkaa itseni kehittämistä, ne ovat suurimpia tavoitteita. Lisäksi edellisen musavideoni ohjasin kokonaan itse, niin olisi kiva jatkaa ohjaamista myös muille artisteille jossain kohtaa. Yhtenä haaveena on ollut perustaa oma hyväntekeväisyysjärjestö, mutta on vaikea keksiä, mikä olisi sen teema. Eniten koskettaa vähemmistöt, koska haluaisin olla äänenä sellaiselle ihmiselle, joka ei pysty tai halua itse puhua. Kuitenkin olen vasta ­alkukuopissa, enkä halua ottaa ­tulevaisuudesta liikaa paineita.

Terveisiä lukijoille vuosikymmenen vaihteeseen?

Mietin paljon, miltä 2010-luku näyttää tulevaisuudessa, ja onhan tämä kaikesta huolimatta kuitenkin ollut tosi hyvä vuosi­ kymmen, koska paljon on tehty hyvääkin.

Aina keskitytään ikäviin asioihin, mutta joskus pitää kääntää kolikko toisin päin ja nähdä muutos, jota on jo saatu aikaan, sillä sitä ei saa unohtaa.

teksti:

Leo Taanila

”Levikkimme on pienentynyt ja on nykyään noin 24 000. Viidesti vuodessa ilmestyvä lehti on jäsenetu, eikä sitä myydä irtonumeroina tai tilauksina. Merkittäviä muutoksia ei olla tehty tavallisia kehitystoimenpiteitä lukuun ottamatta. Tällä hetkellä suunnittelemme ulkonäköpäivitystä.

Lehden tulevaisuus näyttää mielestäni valoisalta: puolueessa on vankka usko ­puoluelehden hyödyllisyydestä ja Medborgarbladet on hyvinkin kustannustehokas tuote verrattuna muihin puoluelehtiin.”

Viktor Grandell, RKP:n tiedotuspäällikkö

Ruotsalaisen kansanpuolueen pää-äänenkannattaja Medborgarbladet on printtilevikiltään Suomen suurimpia puoluelehtiä. Näkyykö puoluelehtien kaventunut rooli toiminnassa, ja miltä lehden tulevaisuus näyttää?

”Taustalla on pidempi muutostrendi, johon liittyy myös viestintäpoliittisia ratkaisuja.

Suomessa puoluelehdille parlamentaarisesti suunnattu suora tuki lopetettiin 2008, jolloin tuki siirrettiin osaksi muuta puoluetukea. Sen jälkeen puolueet ovat voineet käyttää rahan omien valintojensa mukaan. Osa puolueista jatkoi tuen ­allokointia lehdelle, mutta pikku hiljaa lehdet ovat kuihtuneet. Tämä ei tarkoita, etteikö rahaa suunnattaisi viestintään eri ­muodoissaan. Suomessa on siis poliittisestikin omaksuttu ajatus, että lehdistö toimii paljolti sitoutumattomasti ja kaupallisista lähtökohdista, kun taas muissa Pohjoismaissa ­puolue­lehdistöä on tuettu pidempään.

Puoluelehtien kuihtumisella on tietenkin myös konkreettisia syitä, kuten tilaajien, lukijoiden ja ilmoittajien väheneminen, kun puolueiden jäsenmäärät ovat supistuneet ja ihmisten mediankäyttö muuttunut. Aika suuri osa kansalais­lähtöisestä poliittisesta ­keskustelusta tapahtuu nykypäivänä netissä, joten on oikeastaan luonnollista, että puoluelehdet siirtyvät verkkoon. Puolueisiin liittyvä verkkomedia voi olla nykypäivänä toimivampi foorumi yhteisön rakentamiselle kuin jäsenistöön sidottu painettu lehti, koska se tavoittaa potentiaalisesti laajemmin asiasta kiinnostuneet.”

Juha Herkman, Helsingin yliopiston viestinnän professori

Lokakuussa uutisoitiin vihreiden puoluelehti Vihreän Langan lopettamisesta.

Mikä on puoluelehtien rooli nykyisessä media­ympäristössä, ja miltä niiden tulevaisuus näyttää?

Veef & Honeys

25

Ainomaija Mikola Ennen mikrotietokoneita tietokone­työskentely tapahtui päätteen näyttöä ja n­ äppäimistöä käyttäen. Päätteen ahkera käyttö saattoi aiheuttaa silmien väsymistä, päänsärkyä sekä näön ­ajoittaista sumentumista. Näin kertoo Wikipedia.

Nykyään puhutaan päätteen sijaan tietokoneista.

Jos vanhaa kansaa on uskominen, aiheuttavat tietokoneet ­syntyvyyden laskua, historiallisen korkeaa raittiutta sekä ilmasto­ahdistuksenakin tunnettua masentuneisuutta. Pitäisikö tästä soittaa kansanradioon?

teksti:

Sanahelinää

Lähetä vastauksesi tekstiviestillä numeroon 04 00 72 92 28.

Näppäile USKON (välilyönti) ETTÄ (välilyönti) ja vastauksesi.

Vastaukset käsittelee nelihenkinen raati, johon kuuluvat maahanmuuttaja, ­luotto­tiedoton, muunsuku­puolinen ja polyamoristi.

Oikein vastanneille lähetetään multimedia­ viestinä Kantin teos Puhtaan järjen kritiikki.

Osallistu kilpailuun ja voita järjestetty ja ­yksinkertaistettu maailmankuva!

Selitä seuraavat sanat: a. suomalaisuus b. aikuisuus c. miehisyys d. rakkaus

Heta Ojanperä

Piikki lihassa

teksti:

Työ muiden joukossa teksti: kuvat:

Emilia Tiainen Juulia Jokinen

Mitä on seksityö? Onko se edes laillista?

Groteski tapasi seksityöntekijöitä ja kyseli heiltä alasta, josta harva puhuu avoimesti ja vielä harvempi omalla nimellään. Miksi seksityöstä on vieläkin niin vaikea puhua?

27

”Seksityössä en ole koskaan kohdannut fyysistä väkivaltaa.”

TYÖ MUIDEN JOUKOSSA

Seksityöllä on monta määritelmää. Osa seksi- ja ­erotiikka-alalla t­yöskentelevistä katsoo seksityöksi kaiken ­strippaamisesta asiakkaiden panemiseen. Silloin seksityö on kattotermi, jolla viitataan muun muassa pornoteollisuuteen, eroottisiin ­tanssijoihin, escort-­palveluihin ja prostituutioon. Osalle alan toimijoista on tärkeää erottaa ­esi­­merkiksi tanssijana toimiminen niin sanotusta full service -seksityöstä.

Tässä artikkelissa seksityö viittaa ­erityisesti full service -työhön eli prostituutioon.

Seksityö on terminä parempi, sillä se on neutraali ja sisältää alan ymmärtämisen kannalta tärkeän asian: sanan työ.

MAAILMAN VANHIN AMMATTI VAI NAISIIN KOHDISTUVAA VÄKIVALTAA?

28

Monen ensimmäinen reaktio kysyttäessä seksityöstä on huoli ihmiskaupasta ja pakkotyöstä. Keskustelua määrittää usein ajatus uhrista. Käsite tuo mieleen ajatuksia hyväksikäytöstä, väkivallasta ja vallankäytöstä, uhrista, objektista ja pakosta. Seksityöntekijöiden oma ääni jää kuitenkin usein keskustelussa kuulumattomiin.

Seksiä kaksi ja puoli vuotta myynyt Henna on miettinyt paljon sitä, onko hän päätynyt alalle pakon kautta. Hän on transnainen, joka maksoi seksityöllään transitionsa ulkomailla. Sieltä hän päätyi hakemaan apua kohdattuaan transfobisia asenteita hoitavalta lääkäriltä. ”Olen jonkin verran pyöritellyt sitä vapaa­ehtoisuusaspektia. Periaatteessa en ollut vapaaehtoinen, vaan yhteiskunta pakotti siihen. Olisin voinut jäädä sinne

transpolille ja ­jonottaisin varmaan vieläkin, mutta se olisi vaatinut paljon. Ensimmäisenä multa kysyttiin, että tykkäänkö leipoa pullaa ja ­seuraavaksi, että käytänkö seksikkäitä alusvaatteita. Lääkärin tapaamisen jälkeen masennuin. Ajattelin, että mähän kuolen sinne. Nyt prosessi on ­käytännössä maksettu ja lähden mielelläni muualle. Kirja sulkeutuu nyt.”

Henna muutti lokakuun lopussa Hollantiin. Vaikka pakottavaa tarvetta jatkaa seksityötä ei enää ole, hän haluaa silti pysyä alalla. ”Mut potkittiin pois Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä hoitajan töistä, kun aloin kyselemään oikeuksieni perään transnaisena.

Lisäksi hoitajana päälleni on syljetty ja mua on lyöty niin kovaa, että hampaani lohkesi.

Sen sijaan seksityössä en ole koskaan kohdannut fyysistä väkivaltaa. Siinä mä olen kontrollissa ja päätän itse, kenelle, milloin ja mitä teen. Ja kun yksi näkökulma näkee mut uhrina, niin kyllä musta tuntuu, että olen itse se, joka niissä tilanteissa käyttää valtaa”, Henna kertoo. ”Kerran mut on ryöstetty, mutta hänkin varoi koskemasta fyysisesti.

Viron puolella keikkaa tehdessäni on tullut ­tekstarilla tappouhkauksia. Suomessa on useimmin kyse transfobisesta, henkisestä väkivallasta, joka jättää jäljet.”

”Tähän pitäisi alkaa suhtautumaan työnä työn joukossa.”

”Toinen syy jatkamiettä joku hyötyy toisen seksityöstä ilman, selle on yhteisöllisyys. että se on seksityöntekijän edun mukaista.

Missään muualla Tosiasiassa esimerkiksi meillä Suomessa en ole kohdannut paritus kriminalisoidaan kuitenkin sellaisella sellaisia ihmisiä, jotka pykälällä, joka estää mua palkkaamasta ­hyväksyisivät mut henkilöä vastaamaan puhelimeen mun tällaisena kuin olen. puolesta. En voi auttaa ketään kollegaani Minne tahansa menenkin, hankkimaan asiakkaita. En voi vuokrata aina löytyy seksityö­ työtilaani eteenpäin kollegoille, koska aktiiveja, jotka ovat hyötyisin siitä rahallisesti. Eli se, onko valmiina auttamaan, tai mukana jotain paritukseksi tulkittavaa jos ei muuta, niin ainakin asetelmaa jonkun seksityössä ei vielä kerro, tarjoamaan kupin kahvia.” onko se reilua tai vapaaehtoista vai ei.”

Kolmas syy Parituslainsäädännön on tarkoitus ­jatkamiselle on hyvä suojella ihmiskaupan ja pakkotyön uhreja. toimeentulo. ”Raha Parituspykälän lisäksi Forsströmin mielestä tietysti lisää vapautta. lainsäädännöstä löytyy keinoja puuttua Jos puolen tunnin keikka pakkoon, vaikka paritusta koskevasta laista vastaa kahdeksan tunnin luovuttaisiin. ”Väkivalta ja seksuaalisiin työpäivää hoitajana, niin tekoihin painostaminen on kielletty rikosmulle jää aika paljon laissa. Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen vapaa-aikaa käytettäväksi”, on mahdollista, vaikka rikoksen uhriksi Henna naurahtaa. joutunut ei välttämättä tunnista sitä itse helposti. On paljon harmaata aluetta. Tämä LAINSÄÄDÄNTÖ on pää­­argumentti sille, miksi tähän pitäisi HANKALOITTAA alkaa suhtautumaan työnä työn joukossa. Se YHTEISTYÖTÄ parituspykälä on moraalinen jäännös ajalta, On mahdotonta arvioida, kuinka suuri osa jolloin ajateltiin, ettei seksityö ole työtä.”

Suomessa toimivista seksityöntekijöistä on Myös Henna suhtautuu kriittisesti paritusta pakkotyön alla. Ei myöskään ole olemassa koskevaan lainsäädäntöön: ”Yksi isoimmista tietoa siitä, kuinka paljon seksityöntekijöitä syistä, miksi lähden Hollantiin on nimenomaan Suomessa on. turvallisuus. Jos Suomessa ei olisi tällaista Kysymys parituksen uhreista on moni­ parituspykälää, niin jäisin mahdollisesti tänne. mutkainen: ”Paritus on toki ongelmallista, Jos saisi vuokrata jonkun toisen kanssa mutta sillä on väliä, mitä parittamisella asunnon, asua siellä ja tehdä töitä yhdessä, tarkoitetaan”, selventää Tiia Forsström, niin jäisin ja maksaisin veroni Suomeen. joka on ollut alalla viitisen vuotta. Hän lähti Nyt meitä todennäköisesti syytettäisiin alalle uteliaisuuttaan ja toteuttaakseen omaa ­parituksesta. Lähinnä se parituslainsäädäntö ­seksuaalisuuttaan. ”Paritus tarkoittaa sitä, pitäisi mun mielestä avata.”

29

”Ihmiset luulevat, ettei seksi- ja erotiikka-alalla tehdä mitään eettistä harkintaa.”

STIGMAA, TASA-ARVOA JA EMOTIONAALISTA TYÖTÄ

30

­itsenäisyyttä, joka ei olisi muuten ollut mahdollista. Ja Seksipalveluiden myymisen ­oikeutuksesta totta helvetissä se vituttaa osaa käydään jatkuvasti keskustelua. Seksi­ jengistä!” työntekijän tulee maksaa veroja, mutta Seksityö on osittain myös mainostaminen tai järjestäytyminen on tehty emotionaalista työtä. Osa alalla hankalaksi. Tämä on yksi esimerkki siitä, toimivista tarjoaa perinteisten miten seksityötä ei kohdella työnä. ”Työ panemispalveluiden lisäksi myös tarkoittaa jotain, mitä aikuinen ihminen tekee esimerkiksi girlfriend experience hankkiakseen elantonsa. Se ei välttämättä -palveluita, joissa fokus on hellimisessä ole aina kivaa, mutta se on silti vapaaehtoista. ja läheisyydessä. Tämä on yksi asia, Työssä pitäisi saada jotkut järkevät työehdot joka vaikeuttaa seksityön hyväksymistä ja -olot, mahdollisuus järjestäytyä, tehdä työksi. Forsströmin mukaan seksi­työntekijän sopimuksia ja hakea töitä. Silloin kokonaisuus ­emotionaalisessa läsnäolossa ei ole kyse olisi selvä”, Forsström sanoo. mistään sen k­ ummallisemmasta kuin Seksin kaupallisuuden ongelmallisuus vaikkapa psykoterapeutin ­emotionaalisessa ja stigmatisointi liittyy molempien naisten läsnäolossa. Molemmissa tilanteissa mielestä laajempaan keskusteluun seksu­ammattilainen on asiakasta varten, ei aalisuudesta. ”Ajattelen, että stigmatonta toteuttamassa omia tarpeitaan. tilannetta on mahdotonta kuvitella ilman, Tunteisiin ja läheisyyteen liittyvien että suhtautuminen naisten seksuaaliseen palveluiden kaupallisuus inhottaa ajatuksena ­aktiivisuuteen muuttuu. Voidaan puhua vähintään yhtä monia kuin pelkän mekaanisen laajemmasta huorastigmasta kaupallisen yhdynnän kaupallisuus. ”Tiedän, että se seksin ulkopuolella. Tänäkään päivänä, vaikka liittyy osittain siihen stigmaan. Ihmiset meillä on paljon enemmän tilaa ja naiset luulevat, ettei seksi- ja erotiikka-alalla saavat puhua seksistä ja käydä erotiikka­ tehdä mitään eettistä harkintaa. Että tämä liikkeissä ostamassa dildoja, aktiivisen on pelkkää rahanhimoista nussimista. Totta seksuaalisen halun stigma ei ole lähtenyt kai se häiritsee, jos lähtökohtana on ajatus mihinkään”, toteaa Forsström. Toisessa ­kouluttamattomasta, itsekkäästä bimbosta, työssään seksuaaliterapeuttina hän näkee joka ei pysty mihinkään muuhun ja joka ilmiötä jatkuvasti. näyttelee olevansa emotionaalisesti läsnä Sukupuolikysymys vaikuttaa myös toisella toiselle”, Forsström kertoo. tavalla: ”Koko stigmasta ei päästä eroon ”Miksi jokin asia, mitä voin tehdä ilmaiseksi ennen kuin uskalletaan tunnustaa myös muuttuu pahaksi ja vääräksi, jos pyydän siitä se tosiasia, että tämä on ainoita aloja, rahaa”, pohtii Henna. ”Tämä on työ, joka jossa nainen tienaa enemmän kuin mies. käytännössä pelasti henkeni, enhän mä sitä Kautta aikojen seksityö on ollut ala, jonka voi hävetä. Olen nyt elossa ja tyytyväinen kautta naiset ovat saavuttaneet sellaista lopputulokseen. Ei mua kiinnosta enää se

”Tämä on työ, joka käytännössä pelasti henkeni, enhän mä sitä voi hävetä.”

stigma. Transsukupuolisena tuntuu tosi oudolta ensin tulla ulos yhdestä kaapista ja mennä heti takaisin seksityön kanssa.

En enää halua sitä, olin monta kymmentä vuotta kaapissa. En ole menossa enää takaisin.”

JOKAISELLA ON OMAT RAJANSA

Kuten seksissä ylipäänsä, s­ eksityössä omien rajojen tunnistaminen ja niiden ­sanoittaminen ääneen on erityisen tärkeää. ”Tällä kentällä on muutama sellainen ­kirjoittamaton sääntö, joista kaikki ovat samaa mieltä ja jotka toimivat lähtökohtina.

Yksi niistä on se, että tekemisistä ja rajoista sovitaan ­eksplisiittisesti. Se tietty erottaa maksullisen seksin edukseen melkein mistä tahansa muusta tilanteesta. On sovittu ­ alku- ja loppuaika sekä kerrotaan, mistä tykätään ja mistä ei. Sekä palveluntarjoaja että -ostaja kertovat rajansa ja toiveensa”, Forsström kertoo. ”Omia rajojani on yritetty rikkoa tosi vähän, mutta olen tässäkin kohtaa monella tavalla etuoikeutettu. Lähdin alalle hyvin aikuisella iällä ja tilanne olisi ollut ihan eri, jos olisin ollut vaikka parikymppinen. Mulla on kuitenkin kollegoja, jotka saattavat joustaa omista rajoistaan, koska niillä on sellainen alitajuinen pelko, että jos niin ei tee, siitä seuraa uhkaava tilanne.”

Myös Henna on miettinyt rajojaan: ”Koska en pitänyt itseäni seksityöntekijänä ensimmäiseen vuoteen, niin omat rajat olivat ihan hukassa. Se aiheutti sellaisia tilanteita, jotka näin jälkikäteen ajateltuna olisivat olleet

vältettävissä. Nykyään sanon pelin poikki.”

Kaikille rajan vetäminen ei ole yhtä helppoa. Taloudellisessa ahdingossa kynnys venyttää omia rajojaan on todennäköisesti huomattavasti matalampi. Sama koskee esimerkiksi asiakkaiden valintaa.

Vaikka seksityö integroitaisiin täysin osaksi yhteiskuntaa, on se poikkeuksellinen ala. Seksityön säännöt ja ehdot voisivat olla haastavia kirjoittaa auki, mutta se ei Forsströmin mielestä ole syy olla tekemättä niin. ”Poikkeaahan tämä monesta, mutta niin poikkeaa aivokirurgiakin. Kun puhutaan seksuaalisuuden kanssa työskentelystä, ei sitä voida täysin verrata mihinkään muuhun alaan. Silloin puhutaan hyvin intiimeistä, arkaluontoisista, emotionaalisista, kehollisista kokonaisuuksista.”

Raha ja seksin kaupallisuus eivät kuitenkaan tee seksistä vähemmän intiimiä tai henkilökohtaista. Syitä palveluiden ostamiselle on yhtä monta kuin on ostajia. ”Osalla aika ei riitä deittailuun ja osalla on ongelmia, joista on vaikea puhua yhden yön hoidolle baarista.

Silloin seksityöntekijä on yksi vaihtoehto.

Jokaisella on myös fantasioita, joita olisi kiva toteuttaa toisen kanssa, mutta ei välttämättä oman kumppanin”, sanoo Henna. Forsströmin mukaan seksityön tekeminen ei hänestä vähennä seksuaalisuuden merkityksellisyyttä: ”Ei ole mitään järkeä tavoitella tilannetta, jossa seksuaalisuus lakkaisi olemasta ­ihmeellistä. Se nimittäin on ihmeellistä, ihmeellisempää kuin melkein mikään muu!”

Henna ei esiinny jutussa omalla nimellään asian arkaluontoisuuden vuoksi.

31

TE KYSYITTE –

Mitä?

Atte Tervehdys Atte ja kiitos kysymyksestäsi!

Se on hyvä kysymys tässä ajassa. Voimme ajatella universumin tomua ja miettiä mitä se sisältää tässä ajassa, jossa voimme ajatella universumin tomua ja sen sisältöä.

Kuitenkin kaikkien yksityiskohtien takana piilevät ne suuret kysymykset. Milloin voimme siirtyä ihmisenä seuraavaan vaiheeseen? Mistä voimme tietää olevamme oikeassa? Miten saamme iloa sysimustaan apeuteen?

Sitten ovat vielä ne elämää suuremmat kysymykset. Ne pystyvät yhdellä sanalla avaamaan maailmat ja selittämään suuret mysteerit. Sinun kysymyksesi on yksi niistä.

Miksi ”George” kääntyy suomeksi ”Yrjö”?

Ymmärrän Johnit ja Ericit

32

On varsin tavallista, että tunnetuimmista hallitsijoista käytetään omaan kieleen ­mukautettua nimiasua. Tämä perustuu siihen, että monet nimet ovat levinneet hyvin laajalle eri kieliin eri muodoissa, mutta ne tunnistetaan vielä samaksi nimeksi. Esimerkiksi englannin George ja suomen Yrjö ovat peräisin kreikkalaisesta nimestä Georgios (tarkoittaa maanviljelijää), joka on saanut eri kielissä erilaisia muotoja, myös englannin kielen ääntämys poikkeaa kreikasta merkittävästi. Tätä ­vastaavuutta on sovellettu todennäköisesti niin varhain, kun suomeksi on puhuttu vieraiden maiden hallitsijoista.

Suomi24-palstan nimimerkin ”Yucca” kirjoituksen pohjalta mukaillut päätoimitus.

Miten nosturit kootaan, ja tehdäänkö se aina yöllä??? kysynpähänVaan Osissa. Reddit-ketjusta ”Olen kraana­ kuski eli torninosturinkuljettaja” löytyy paljon mielenkiintoista sisältöä nostureista.

Youtube-video ”Torninosturin asennus työmaalla” tarjoaa hyvän visuaalisen havainnollistuksen kokoamisesta. Videon perusteella tätä tehdään myös valoisaan aikaan.

Voitteko selvittää mitä kuului Media ry:n suihkuvastaavan tehtäviin (hallitus 2003)? pohdiskeleva Otimme yhteyttä Jenni Karjalaiseen, jolle kyseinen vastuu aikanaan kuului: ”Täsmällinen tittelini oli suhde- ja suihkuvastaava. Tehtävänkuva kattoi suhdevastaavan yleiset tehtävät, eli sisäiset ja ulkoiset suhteet ja yleisen medialaisten verkostoitumisen edistämisen.

Suhde- ja suihkuvastaavan oli oltava siellä, missä kaikki tärkeät suhteet luotiin, eli tehtävään kuului olennaisena osana HYY:n a­ lasaunalla päivystäminen kaikkien ­merkittävien ja vähemmän merkittävien bileiden jälkeen.”

Nykyään Karjalainen toimii työministerin erityisavustajana, joten suihkuttelusta voidaan sanoa olleen hyötyä.

GROTESKI VASTAA! teksti:

Päätoimitus

Pyysimme teitä, arvon lukijakunta, kertomaan itseänne askarruttavia kysymyksiä. Tämä on kaikkitietävän päätoimituksemme yritys vastata visaisiin pulmiinne.

Hymyileekö Sisyfos?

Yung Dille Mitä luultavimmin Sisyfos ei hymyile, sillä häntä vituttaa ainainen murikan työntäminen. Toisaalta Sisyfos on voinut vuosien saatossa alkaa jollain perverssillä tavalla nauttia ikuisesta oravanpyörästään, jolloin pienen hymynkareen ­havaitseminen voi osoittautua mahdolliseksi.

Miksi Janne ”Nacci” Tranberg jäi kiinni??

Wanted – Suomen etsityimmän rikollisen tarina (toim. Pekka

Janne kertoo kirjassaan

Lehtinen, 2018), kuinka hän pakeni poliisia hyppäämällä ystävänsä ”parvekkeelta puskaan”, josta poliisi ei hänen omien sanojensa mukaan löytänyt häntä. Kirjassa tilannetta kuvaillaan dramaattisesti: ”He [poliisit] tulivat ulos ja osoittelivat taskulampuillaan pensaita, joissa Nacci lymyili.” Kenties rytäkässä aikanaan saadut vammat hidastivat Nacci:n taivalta sen verran, että kissalan pojilta pakeneminen ei enää onnistunut.

Kuka luulet olevasi, Groteski?

Me ollaan kyllä ihan mulkkuja oikeesti.

Milloin Unicafe lanseeraa vegaanisen version meksikolaisesta uunimakkarasta?

Unicafelta kerrotaan, että kyseiselle tuotteelle ei ole vielä suunniteltu vegaaniversiota, mutta suunnitteilla on ”mätömpiä” annoksia myös vegaanisina.

Ajatus ­vegaanisesta meksikolaisesta uuni­makkarasta on kuulemma heitetty nyt ilmaan. Olennaisena kysymyksenä näkisimme myös sen, onko tuleva nimi veksikolainen uuni­makkara vai ­meksikolainen vuunivakkara.

Miten selvitä tulevasta elämästä ilman järjestöpöhinää?

Irrelevantti täti Heippa Irrelevantti täti! Järjestöpöhinä on kieltämättä ihan mukavaa, mutta ­suurimmaksi osaksi myös jokseenkin työlästä ­puurtamista. Elämässä olisi hyvä olla muitakin ­aktiviteetteja. Yli pääsemisen tiellä auttaa tunteiden ulos päästäminen, ystävien tuki, yhteyden­pidon katkaiseminen ja ainejärjestö­lehtiin kirjoittaminen.

33

34

Kuinka saa ottaa kantaa? teksti: kuvat:

Marissa Rämänen Heta Heikkala

Call out -kulttuuri on voimistunut sosiaalisen median myötä, ja tuomion väärien sanojen tai sanoitusten käytöstä voi antaa verkossa kuka tahansa.

Rap-artisti Mercedes Bentso eli Linda-Maria Roine tietää, miltä tuntuu, kun joutuu omiensa call outtaamaksi.

35

Vuonna 2015 rap-artisti Mercedes Bentso, eli LindaMaria Roine, julkaisi kappaleen Munaton mies, jossa puhutaan naisystäväänsä omistushaluisesti suhtautuvasta, väkivaltaisesta miehestä. ”Sä oot mies vaan

lainausmerkeissä / Sun elimest ei voi puhuu ees senteissä / Melkeinpä ois selkeintä, suorilta sut kuohia / Mut annetaan mun sanojen toimia taas luotina”, Munaton mies -kappaleessa

Call outatuksi tuleminen ajoi Roineen kauemmas yhteisöstä, johon hän aiemmin tunsi kuuluvansa.

36

muun muassa sanotaan.

Romanitaustainen Roine kasvoi Itä-Helsingissä, jossa hän ajautui teini-ikäisenä osaksi huumeita käyttävien romanien yhteisöä. Siellä naisten ­alistaminen oli arkipäivää ja parisuhde­väkivalta normaalia.

Roine eli itse suhteessa, jossa joutui alistetuksi ja pahoin­ pidellyksi. Venla Pystysen kirjoittaman, Roineen elämää käsittelevän Ei koira muttei mieskään -kirjan nimi kuvaa, millaisena nainen nähdään huumeita käyttävien romanien yhteisössä: ei aivan niin alhainen kuin koira, muttei arvoltaan ihan mieskään. Mercedes Bentson kappaleiden sanoitukset ­pohjautuvat Roineen omaan elämään ja hän pyrkii niillä ottamaan kantaa ja tuomaan kokemuksiaan julkisuuteen, usein provosoivin sanankääntein.

Kappaleen julkaisun jälkeen vasemmistonuori ja feministi Roine sai osakseen rajua kritiikkiä muilta vasemmisto­ nuorilta feministeiltä. Palautetta tuli myös transmiehiltä.

Kappaleen koettiin vahvistavan haitallisia sukupuolirooleja ja kappaleen sanoitusten koettiin

viittaavan siihen, että ilman penistä ei voi olla mies – ja tämä nähtiin transfobisena. Keskustelu kävi kiivaana erityisesti sosiaalisessa mediassa.

Roine call outattiin. Call

outtaamisella tarkoitetaan erityisesti internetissä tapahtuvaa toimintaa, jossa ongelmalliseksi koetulla tavalla, esimerkiksi rasistisesti tai seksistisesti puhuva haastetaan julkisesti. Call outtaamalla pyritään saamaan call outattu ottamaan vastuu sanomisistaan, muuttamaan toimintaansa ja ymmärtämään toimintansa haitallisuus. Call out -kulttuuri pohjaa taisteluun sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta.

Julkinen call outtaaminen voi tuntua hävettävältä ja ahdistavalta, jos on pyrkinyt toimimaan oikein.

Se voi myös lisätä vastakkainasetteluja – erityisesti, kun se tehdään samaa asiaa ajavien ihmisten kesken. Munaton mies -kappaleen nostattama julkinen paheksunta aiheutti Roineessa vastareaktion. Ei koira muttei mieskään -kirjassa Roine kertoo ärsyyntyneensä siihen, miten porukka, jonka oli aiemmin kokenut omakseen, kääntyi häntä vastaan. Vastareaktiona hän erosi Vasemmistonuorista, alkoi tarkoituksella ”vittuilemaan vassareille” ja kävi pyörähtämässä Kokoomusnuorten saunaillassa, joka sekään ei tosin tuntunut omalta. Call outatuksi tuleminen ajoi Roineen kauemmas yhteisöstä, johon hän aiemmin tunsi kuuluvansa. ”Call outtaamisen seurauksena alan tutkia vastapuolta, koska

identiteettini on vielä hakusessa.

Call outtaamisesta tulee tunne, että nämä eivät halua mua – haluaakohan joku muu? Mulla on kova tarve tulla hyväksytyksi”, Roine sanoo. ”Keskustelu on mielestäni eri asia kuin call outtaaminen. Otan sen paljon paremmin.”

Roine löysi lopulta itselleen porukan Vihreistä nuorista, joihin hän liittyi. Mutta vain kunhan häntä ei pyritä hiljentämään.

Call out -kulttuuri liittyy intersektionaaliseen feminismiin, eli ajatukseen siitä, että yksilöön kohdistuu samanaikaisesti erilaisia syrjinnän muotoja. Ne kasautuvat toistensa päälle: tummaihoinen nainen kohtaa syrjintää sekä sukupuolensa että ihonvärinsä vuoksi ja on siksi syrjitymmässä asemassa yhteiskunnassa kuin valkoinen nainen tai tummaihoinen mies.

Tasa-arvon ja ihmisoikeuksien eteen taistelevat ovat aina nostaneet julkiseen ­keskusteluun haitalliseksi kokemaansa toimintaa. Sosiaalisessa mediassa call outtaaminen yleistyi, kun tummaihoiset naiset alkoivat siten puuttumaan muun muassa siellä kohtaamaansa rasismiin ja seksismiin: tuomalla julkisesti esiin tällaiset kommentit voitiin vaatia niiden

Erityisesti sosiaalisessa mediassa toisten tekemisiin tartutaan hanakasti.

37

Yksi, oikeassa paikassa julkaistu viesti voi saavuttaa valtavan 38 yleisön.

yleisön. Suuren ja samaa mieltä olevan yleisön edessä julkaistu kommentti leviää helposti ja call outattu voi tulla nopeasti tuomituksi kymmenien toimesta.

Call out -kulttuuria on kritisoitu myös siitä, että se ei anna kohteelleen mahdollisuutta oppia ja muuttaa käytöstään.

Munaton mies -kappaleen jälkeisen kohun aikana esittäjää kohtaamaan sanansa ­Linda-Maria Roine pahoitteli ja muuttamaan käytöstään. Call kappaleen sanavalintoja, mutta outtaaminen oli heidän keinonsa vastaanotto ei ollut pelkästään puolustautua vahingollisia lempeä. ”Yritin selittää, etten kommentteja esittäviä vastaan. tarkoittanut kappaleella pahaa.

Silti sanottiin, että ei auta selittää Call out -kulttuuri ei ole ja naurettiin, jos käytin jotain täysin ongelmatonta. Sen väärää sanaa”, Roine sanoo. lisäksi, että call outtaaminen luo ”Käytin Munattomassa miehessä vastakkain­­­asetteluja, antaa se sanoja, joiden tiesin loukkaavan ­mahdollisuuden tuomita toisia. kappaleen kohdetta eniten. Kun Erityisesti sosiaalisessa mediassa räppärinä tekee dissausbiisin, toisten tekemisiin tartutaan täytyy loukkaukset kohdistaa hanakasti. Yhdysvaltain entinen tiettyyn henkilöön. En olisi voinut presidentti Barack Obama esitti haukkua sitä feministisin termein, oman näkemyksensä call out koska ne eivät olisi vaikuttaneet -kulttuurin haitallisuudesta Obama samalla tavalla”, Roine kertoo.

Summit -säätiön tapahtumassa Haitallisiin puhetapoihin lokakuun lopussa. Hän nosti puuttuminen on tarpeellista, ja tapahtumassa järjestetyssä vähemmistöjen kokema syrjintä keskustelussa esiin sen, miten tulee tiedostaa. Sillä, miten asian ajan henkeen kuuluu ajatus ilmaisee, on kuitenkin merkitystä. tinkimättömyydestä. Obama Roineen mielestä mediassa puhui vallalla olevasta, sosiaapuhetapoihin voitaisiin kiinnittää lisen median korostamasta enemmän huomiota, sillä sieltä ­ajatuksesta, että muutos ne tarttuvat helposti katsojille. saadaan aikaiseksi tuomitsemalla Yksityishenkilöiden kohdalla – ja call o­ uttaamalla – muita Roine korostaa keskustelun ja ­esimerkiksi väärien sanojen perusteluiden roolia. käytöstä. ”Maailma on sotkuinen Roine kokee, että keskit­ ja asiat ovat monitulkintaisia”, tyminen yksittäisiin sanavaObama muistutti keskustelusta lintoihin vie huomiota muilta julkaistulla videolla. asioilta. ”Romanit ovat Euroopan Sosiaalisessa mediassa syrjityin vähemmistö, ja jos asioihin voidaan ottaa kantaa romania kutsutaan vahingossa nopeasti ja useilla alustoilla sen jollain haitallisella termillä, niin voi tehdä anonyymisti – usein siihen todennäköisesti sanotaan vajavaisilla tiedoilla. Yksi, vain, että ‘älä käytä tota termiä’. oikeassa paikassa julkaistu Romaneilla on ongelmia, viesti voi saavuttaa valtavan jotka estävät ihmisoikeuksien

t­oteutumisen: ei saada töitä, ei julkisuudessa oman tarinansa, saada asuntoa, eikä voida hoitaa pitää pelätä, että kertooko sen arjen asioita, koska ei päästä jollain väärillä sanoilla”, Roine sisään kauppaan. Termit ovat lisää viitaten siihen, miten on itse pienin ongelma romaneille”, julkisuudessa kertonut omista Roine sanoo. kokemuksistaan.

Kun sosiaalisessa mediassa käytävissä keskusteluissa on Nyt, neljä vuotta myöhemmin, vaara tulla call outatuksi, nousee Munaton mies -kappaleen kynnys osallistua keskusteluun. aiheuttama kohu on laantunut Call out -kulttuurin aiheuttama ja Linda-Maria Roine on tarve miettiä omia sanojaan vakiinnuttanut paikkansa femija käyttämiään termejä yksi­ nistisenä artistina. Miten Roine puolistaa keskustelua, sillä kaikki näkee kappaleen aiheuttaman eivät koe voivansa osallistua kritiikin nyt? ”Totta kai saa keskusteluun. Keskustelun sanoa mielipiteensä, mutta se ulkopuolelle on vaarassa jäädä ei tarkoita, että asia on niin. myös v­ ähemmistöihin kuuluvia ja Jos sanotaan, että kappale on marginaalissa olevia, joiden äänen transfobinen, niin se ei välttätulisi kuulua keskusteluissa. mättä ole. Ja jos sanon, että se ”Täytyy olla akateeminen ei ole transfobinen, niin sekään tai ainakin helvetin hyvä ei ole mikään absoluuttinen edes jossakin kielessä, jotta totuus. On vain näkökulmaeroja, tietää edes perustermit. Se eikä yhtä totuutta. Miettisin kyllä on ­ulossulkevaa. Romaneilla teko­prosessissa enemmän asiaa, on keskimääräistä pienempi mutta nimenomaan siltä kannalta, sana­varasto, koska suomea että miten joku transmies kokee tai romani­kieltä ei kumpaakaan sen. Ei kiinnostaisi muiden puhuta täydellisesti. Niitä puhutaan mielipiteet”, Roine toteaa. useimmiten sekaisin. Sen lisäksi On tärkeää ottaa vähemmistöt sukupuoleen ja seksuaalisuuteen huomioon ja miettiä mitä, miten liittyvät sanat ovat tabuja”, Linda- ja missä yhteydessä sanoo Maria Roine sanoo. jotakin. On myös tärkeää, että ”Jos mun on vaikeaa päästä ääneen pääsevät mahdollisimman mukaan keskusteluun, niin miten monet vähemmistöjen edustajat sitten joku huumeita käyttävä – myös ne, joiden sanavarasto romaninainen Itäkeskuksesta, on rajallinen. Sosiaalisen median joka vasta miettii, että onkohan mustavalkoisuus tuo oman lisänsä ok, että sen mies hakkaa sitä keskusteluun, eikä se, mikä joka päivä? Sitä syrjii valtaväestö, on oikein tai väärin ole kiveen ja sen lisäksi se saa turpaan. Sillä hakattu. ”Kenelläkään ei ole on jäänyt joskus kahdeksannella valtaa määritellä, että mikä on luokalla koulu kesken. Sitten, absoluuttisesti oikein ja mikä kun linkkaan sen johonkin väärin”, Roine muistuttaa. ”Se feministiryhmään ja sanon, että olisikin tosi pelottavaa.” kerro täällä kokemuksistasi, niin se käyttää jotain väärää sanaa ja sen kimppuun hyökätään. Se on kauheeta, eikä todellakaan mitään kaikkien feminismiä”, Roine sanoo. ”Jos kertoo

”Yritin selittää, etten tarkoittanut kappaleella pahaa. Silti sanottiin, että ei auta selittää ja naurettiin, jos käytin jotain väärää sanaa.”

39

40

Yksilönä yksin ilmastonmuutoksessa

teksti: kuvat:

Aku Houttu Martta Kiikeri

Ilmastokeskustelu hallitsee mediatilaa, ja yksilön valinnat ovat syynissä.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n sekä muiden organisaatioiden julkaistessa ajankohtaista dataa ilmaston ja ympäristön kriisiytyvästä tilanteesta paineet muuttaa kokonaisia yhteiskuntajärjestelmiä kasvavat. Tämä tarkoittaa väistämättä ihmisten elintapojen ja kulutus­tottumusten mukauttamista uuteen pakottavaan tilanteeseen.

41

Muutoskeskustelu käy kiivaana jopa ­suurimmissa uutismedioissa. Yksilölle kerrotaan tarinoita vähäpäästöisesti elävistä erakoista sekä ohjeita, kuinka ostaa kestäviä vaatteita ja näin vähentää roskamuodin kulutusta. Tiedostavimmissa kaveriporukoissa ilmapiiri on paheksuva punaisen lihan syöntiä ja erityisesti lentämistä kohtaan. Samalla pitäisi osallistua ilmastomarsseille ja lakkoilla, jotta politiikka muuttuisi.

Uusliberaaliin aikakauteen yksilön roolin ja vastuun korostus sopii kuin härkä teuraaksi. Ei ole ihme, että samaan tapaan kuin t­yöllistyminen ja menestys ovat ihmisestä itsestään kiinni, niin ovat myös ilmastoteot. Ihmiset kuitenkin ahdistuvat epä­­onnistumisessaan ja kokevat huonoa omatuntoa, kun sortuvat jälleen halvan vaatteen ostoon tai ajan säästämiseen lentomatkalla. Kaikkihan tässä on kiinni yksilöstä, jonka pitäisi olla vahvempi kuin kulutuskulttuuria ylläpitävät rakenteet.

Ilmastokriisin ratkaisussa keskeisessä osassa on päästöjen vähentäminen.

Merkittävin osin se täytyy tehdä ­muuttamalla ruokatottumuksia kasvispohjaiseksi, pääsemällä eroon fossiilisista polttoaineista liikenteessä ja energiantuotannossa sekä vähentämällä edellä mainittujen tarvetta.

Lisäksi tarvitaan ehdottomasti myös ­merkittäviä muutoksia turhan materiaalin kuluttamiseen, mikä on myös merkittävä päästöjen aiheuttaja. Miksi siis kulutamme, vaikka sen tuhoisuus on tiedossa? Miksi yksilö ei pääse eroon kulutuksesta?

KULUTUKSESTA

Norjalaissyntyinen yhteiskuntatieteilijä

Thorstein Veblein tutki ihmisen kulutusta

ja sen syitä jo sata vuotta sitten. Hän lähti tekemään vertailua primitiivisten yhteisöjen tavoista koristella kehojaan esimerkiksi erilaisilla ihomaaleilla. Tällä ei ollut mitään käytännöllistä tarkoitusta, vaan

42

Uusliberaaliin aikakauteen yksilön roolin ja vastuun korostus sopii kuin härkä teuraaksi. sitä tehtiin ainoastaan paremman statuksen ­saavuttamisen ja siitä viestimisen takia.

Samoin tavoin nyky-yhteiskunnassa omaa asemaa pyritään osoittamaan kulutuksella.

Joko ostetaan merkkivaatteita tai ajetaan luksusautoilla.

Vebleinin eläessä tällaisen luksuksen ostaminen, jota hän kuvaili ”kerska­ kulutukseksi” oli vain varakkaimman eliitin etuoikeus, mutta nykyisin se on laajentunut kattamaan suurta osaa taloudellisesti vauraiden maiden väestöstä. Siksi voidaan puhua halvan pikamuodin ”demokratisoivasta” vaikutuksesta, jonka on mahdollistanut ­vaatetuotanto halvemman työvoiman maissa, joissa päästökriteerit ja ympäristön­ suojelunormit ovat huonosti valvottuja tai puuttuvat kokonaan.

Tavallisen kansan matkima eliitti keksii koko ajan uusia tapoja ja pukeutumistyylejä, joiden takia pukeutumistrendit osaltaan muuttuvat ja pikamuotiketjut vaihtavat mallistojaan. Veblenin tutkimuksista johdetut ajatukset eivät kuitenkaan kokonaan selitä kulutuskäyttäytymistä. ”Primitiivisten” tapojen lisäksi kulutusta ja kulutustarpeita voidaan lisätä sekä luoda riippumatta toisista ihmisistä.

Varsinkin suuret yritykset hyödyntävät markkinointia ja mainontaa, keskeistä yhteiskunnallista viestintämuotoa, ­muuntaakseen eri kulttuureja samalla hyödyntäen niiden ominaispiirteitä. Tällaisen ajatuksen esitti yhdysvaltalainen taloustieteilijä John Kenneth Galbraith viime vuosisadan

puolivälin jälkeen. Tämän jälkeen mainonnan merkitys on kasvanut huomattavasti koko maailmassa ja siihen käytettävät rahasummat ovat nousseet tähtitieteellisiksi.

Konsumeristisen kulttuurin ylläpito on yksi keskeisistä syistä ilmaston­muutokseen vaadittavien tekojen viivästymisestä.

Ympäröivässä yhteiskunnassa liikkuessa ihminen kohtaa koko ajan kulutukseen kannustavaa mainontaa: metron ­l­­iuku­portaissa, bussin kyljessä ja kadun valo­tauluilla.

Suurista urheilu­tapahtumista, kuten amerikkalaisen jalkapallon Super Bowlista, pienempiin viihteen­kulutuksen muotoihin, kuten elokuvissa käymiseen: mainonnalle altistuu tunneittain. Ei siis mikään ihme, jos tiedostava kuluttaja kokee suurta ahdistusta ja ristiriitaa arjessaan, kun vähän väliä vilkaistava kännykän näyttö näyttää yhä personoitumpia mainoksia, mutta samalla kulutusta tulisi vähentää. Tämä voi kokonaan estää yksilöä huomaamasta omien tekojensa ilmastovaikutuksia.

LOBBAUKSESTA

Päättäjät altistuvat mainosten ja markkinoinnin sijaan toiselle viestinnän muodolle eli lobbaukselle

Käyttäytymiseen ja tottumuksiin liittyvän kulttuurin muuttaminen on ­mahdollista, mutta kuinka todennäköistä se on l­ähivuosina? Sinänsä itsestään selvistä ja selkeistä politiikka­ratkaisuista joudutaan taistelemaan, vaikka esimerkiksi Suomessa lähestulkoon kaikki poliittiset puolueet ovat sitoutuneet IPCC:n ja laajan tiedeyhteisön ­suositukseen vähentää päästöjä, jotta ilmaston ­lämpeneminen saadaan pysäytettyä 1,5 asteeseen. Kuten lento­verokansalaisaloitteen huima loppukiri 50 000 allekirjoitukseen osoitti, löytyy rajuillekin ratkaisuille tukea. Hyvin usein jotain tapahtuu päätöksen­tekoprosesissa, joka ei aina vastaa kansan tai tieteellisten tulosten vaatimaa politiikkaa. Päättäjät altistuvat mainosten ja m ­ arkkinoinnin sijaan toiselle viestinnän muodolle eli lobbaukselle.

43

Päättäjiin kohdistuva vaikuttaminen ei olisi miljardi­bisnes, ellei sillä todella kyettäisi vaikuttamaan päätöksentekoon.

Lobbaus ei itsessään ole kielteinen ilmiö, vaan monessa tapauksessa parantaa päätöksenteon laatua. Lobbausta tekee myös laajasti eri yhteiskunnan osat liike-elämästä kansalaisjärjestöihin, jolloin eri intressit pääsevät vaikuttamaan. Kuitenkin ­resursseilla on suuri merkitys siinä, kuinka paljon ja tehokkaasti on mahdollista vaikuttaa.

Lobbauksessa korostuvat eri sektorien erot ja se, missä rahaa liikkuu. Monikansalliset suuryritykset hallitsevat usein lobbaustilastoja rahamääräisesti niiltä osin, kun käytetyt summat on listattu ja toiminta on julkista.

Avoimuuden vuoksi EU ylläpitää avoimuus­rekisteriä, missä on lueteltuna eri toimijoita, jotka vaikuttavat sen päätöksentekoon. Sinne on listattu edunvalvontaan käytettävän rahamääriä arvioina. Eroja näkyy, kun tarkastellaan esimerkiksi maailmanlaajuisesti näkyvästi ilmastonmuutosta vastaan taistelevan Greenpeacen käytettyä rahamäärää ja verrataan sitä kahteen suureen kansainväliseen energiayhtiöön, Shelliin ja ExxonMobiliin. Suuri ympäristöjärjestö käyttää vaikuttamiseen lähes 1,8 miljoonaa euroa, mutta fossiilisia polttoaineita tuottavilla yhtiöillä summa on yhteenlaskettuna moninkertainen, Shellillä yli 4,5 miljoonaa ja ExxonMobililla lähes 3,5 miljoonaa euroa. Lisäksi on vielä lukuisia muita fossiilisen energia-alan etuja ajavia toimijoita, jolloin yhteenlasketut vertailuluvut ovat huomattavasti suuremmat verrattuna ympäristöjärjestöihin.

Kuinka laajasti lobbaus sitten voi torpata tarvittavia muutoksia? Globaalia ratkaisua päästöjen vähentämiseen neuvoteltiin kansainvälisessä politiikassa jo 1990-luvulla.

EU:ssa tällä hetkellä voimassa oleva päästö­kauppa on seurausta tästä, vaikka ­vaihtoehtona olisi ollut myös päästövero,

44

Suuri ympäristöjärjestö käyttää vaikuttamiseensa lähes 1,8 miljoonaa euroa, mutta fossiilisia polttoaineita tuottavilla yhtiöillä summa on yhteenlaskettuna moninkertainen. jolloin päästäminen olisi ollut yhtä kallista kaikkina hetkinä eikä päästökaupan tapaan vaihtelevaa. Kuitenkin valtioiden välisessä politiikassa Yhdysvaltain puolustamat liike-elämän intressit voittivat, ja syntyi markkinaehtoinen ratkaisu. Saastuttavan teollisuuden intressien voittaminen olivat seurausta lobbauksen onnistumisesta.

Huolimatta konsumeristisen kulttuurin ­ylläpitämästä mainonnasta tai ilmasto­ myönteistä poliittista päätöksentekoa ­sabotoivasta lobbauksesta, on ilmastotekoja tehtävä yksilötasolla nyt. Rakenteet on tiedostettava ja niitä on aktiivisesti muokattava. Koska ilmastonmuutos ei odota, on toimittava joka hetkessä. On kyseessä sitten äänestyspäätös, kulutuksesta karsiminen tai vaikka oman pankkinsa painostaminen ilmastoystävälliseen sijoitustoimintaan.

KOLUMNI

Suorittamisen syöksykierteessä teksti: kuva:

Anni Rossi Akseli Manner

Minua on jo pidempään kiusannut ristiriitainen olo. Mieli muuttuu rauhattomaksi. Rinta kumisee onttona, toisaalta sitä kiristää. Epämääräistä oloa on helpointa kuvata vähintään yhtä ­epä­­määräisellä tunteella. Tuntuu tyhjältä. Tyhjyys valtaa mielen missä ja milloin tahansa: sitseillä, töissä kahvitauolla, sängyssä unen rajamailla.

Uskoin kauan häätäväni tyhjyyden jatkuvalla ­toiminnalla – tehokas suorittaminen toisi sisältöä elämääni! Tutkinto äkkiä kasaan, jotta pääsee kiinni merkittäviin töihin, siihen vakavasti otettavaan aikuisuuteen.

Kesälomalla kelpo opiskelija suorittaa työharjoittelun ohessa sivuaineopinnot eikä laiskottele edes vapaa-ajallaan, vaan verkostoituu. Ennen kaikkea hän nauttii opiskelijaelämästä, ihmisen parhaasta ajasta.

Monet ovat takertuneet tähän tarinaan. Ainakin kuulumisia vaihtaessa kerrotaan ensin, kuinka töiden jälkeen salitreenin lomassa kirjoitellaan kandia ja treenistä piristyneenä lähdetään järjestämään Kuppala-bileitä ja ­päivittämään ainejärjestön nettisivuja siinä sivussa. Usein kuulumisia ei ehditä tämän enempää vaihtaa, sillä on kiire Tiedekulmalle tekemään Moodle-tenttiä.

Täytin päivät kursseilla, ­työ­­vuoroilla, järjestötoiminnalla, juhlilla. Useina päivinä ehti hengittää vain töistä luennolle rynniessä, puuskuttaen. Ontto olo ei kuitenkaan lähtenyt suorit­ta­ malla samalla 20 opintopistettä,

järjestöpestejä ja kahta eri työtä.

Mitä enemmän suoritin, sitä vahvemmin epäilin: onko tämä sittenkään tarpeeksi? Kaikki mitä tein, tuntui riittämättömältä räpellykseltä.

Tyhjä olo lienee kumpuavan usein riittämättömyydestä: pelosta, että oma toiminta on lopulta turhaa. Oravanpyörä syntyy tarpeesta löytää olemiselle tarkoitus. Pakonomaisen suorittamisen pauloissa luo itselleen nurinkurisen tilanteen. Etsimällä merkitystä täydestä kalenterista tekee arjestaan ontomman kalenterimerkintä kerrallaan.

Rehkimisellä on ankeat seuraukset, jos erehtyy suorittamaan asioita, joista on intohimoinen. Miten voi löytää tarkoituksen, jos ­suorittamalla kadottaa tärkeiden asioiden merkityksen?

Suorituskulttuurista on vaikea irtaantua, vaikka tunnistaisi sen tuhoisuuden. Olemme jumissa riuduttavassa kiertessä, jossa suorittaminen on sekä olemisen tarkoitus että keino saavuttaa tämä tarkoitus – siinä välillä usein tosin kadottaa itsensä merkitykset­tömyyteen. Kun oivalsin jauhavani kiireestä alati turtana, mutta samalla sanomatta oikeasti mitään, pysähdyin.

Pysähtyminen ja olotilojen kohtaaminen ei yksin tuo merkitystä, mutta se on tietoista ponnistelua ­suorit­ta­misen lopettamiseksi. Se, että uskaltaa pysähtyä hengittämään, on alku suorittamiskierteen ­katkaisemiselle: merkki siitä, että oravanpyöräkin voi pyöriä päätökseensä.

45

FIKTIO

Valinta teksti: kuvat:

Aino Hokkanen Katri Astala

Olet huoneessa, jossa on kaksi ovea. Toisesta ovesta pääset vapauteen ja toisesta joudut vankeuteen. Et tiedä, kumpi sinun pitäisi valita.

Et muista, miten päädyit sinne. Olit kai kävellyt liian pitkälle, jonkun rajan yli, saapunut kaupungin laidalle ja pudonnut siitä johonkin pehmeään. Viimeiset muistikuvasi kertoivat hiekkatien rapinasta jalkojesi alla, kun kävelit kosteassa syksyisessä yössä.

Muistit myös oven. Kahva, josta olit pitänyt kiinni, oli karheaa, hiomatonta puuta. Sellaista, että siitä pelkäsi saavansa tikkuja, jotka tunkeutuisivat ikävästi käsiesi ihoon.

Olit muualla.

Pimeä, kolkko tila edessäsi vaikutti etenevän pidemmälle kuin saatoit nähdä. Yritit huutaa. Vain kaiku vastasi hieman jäljessä, mutta ei silti pelästyttänyt sinua. Niin synkeältä kuin paikka vaikuttikin, mielesi oli keveä ja huoleton. Tuo outo lempeys kietoutui ympärillesi ja piti sinusta kiinni, kuin joku olisi kuiskannut pimeästä: ei hätää.

Seisoskeltuasi siinä hetken yritit katsoa pidemmälle nähdäksesi vilauksen jostain tutusta. Silmien siristely ei kuitenkaan auttanut.

Mielesi kepeydestä huolimatta jalkasi olivat jämähtäneet paikoilleen, ne seisoivat kuin kivipatsaat liimattuna kosteaan maahan. Sinua ei huvittanut selvittää, mitä tuolla pimeydessä odottaisi.

Et olisi halunnut lähteä liikkeelle.

Ennen kuin ehdit kävellä muutamaa metriäkään, edessäsi avautui allas, jossa vesi näytti kirkkaalta ja kutsuvalta. Tuo vesi oli kirpeän turkoosia, sellaista mitä olit nähnyt oman maailmasi valkoisilla hiekkarannoilla. Kauniisti se liplatteli edessäsi ja heijasti valonsa seinille, jotka kiersivät altaan reunoja. Asetuit katselemaan tuota kaunista vettä altaan kivisille reunoille ja huomasit liikettä vedessä.

Aika ajoin vedestä pulpahteli esiin pieniä kaloja, jotka ensin nousivat pintaan ja lopulta sukelsivat takaisin kirkkaan veden syövereihin.

Pienet kalat olivat värikkäitä.

47

Niiden suomut olivat kirjavia, ja ihailit niiden sulavia liikkeitä.

Hetkellisesti jopa rakastuit noihin pieniin olentoihin. ­Tark­­­kail­­lessasi kalojen leikkejä huomasit, että niiden suomuissa näytti olevan jotain tuttua: jotain, joka muistutti sinua siitä maailmasta, josta olit tänne joutunut. Katselit niitä kimaltavia, suorastaan kultaisia kaloja, ja olisit melkein voinut napata niistä yhden ja ottaa sen omaksesi – niin kauniita ne olivat. Kalat olivat kuitenkin liian nopeita. Niiden kultaiset suomut vilisivät silmissäsi, kun ne liikkuivat vedessä ylittäen toisensa vain kohdatakseen kohta uudelleen ja sujahtaakseen taas toistensa ohi.

Rahaa, sinä ihailit rahaa.

Edelleen kalojen värikkäät suomut mielessäsi kävelit eteenpäin vailla päämäärää, vain kutkuttava uteliaisuus matkassasi.

Jonkin, määrittelemättömän ja liian pitkän ajan jälkeen näit pimeän käytävän halki kulkevan valonsäteen. Silmiesi edessä pienet, sirot valokeilat paljastivat edetessään ilmassa leijuvan aineen, joka valossa näytti kimaltelevan kuin ilmassa olisi ollut tähtipölyä.

Saavuttaessasi nuo valokeilat nostit katseesi ylös.

Ylläsi avautui neliön muotoisista laatoista koottu taso, josta saattoi nähdä läpi. Niska vääristyneessä asennossa katsoit hölmistyneenä ylös ja yritit saada selvää siitä, mitä yläpuolellasi, tuon lasikaton toisella puolen, oikein tapahtui. Paljoa et nähnyt, mutta kuulit sitäkin enemmän. Klop, klop, klop. Heidän askeleensa kaikuivat ympärilläsi ja näit, miten nuo kapeat, punaiset piikkikorot etenivät tasaisen varmasti yläpuolellasi osuen aina yksi kerrallaan kirkkaaseen lasiin. Varovaisesti yritit koputtaa, mutta heistä kukaan ei pysähtynyt. Heistä jokainen jatkoi matkaansa yhtä varmasti kuin ennenkin, ja sinä mietit, miten he olivat päässeet tuon lasin yläpuolelle.

Ehkä he olivat särkeneet sen ja kiivenneet ylös rikkoen itsensä lasin teräviin reunoihin.

Mietteliäänä jatkoit matkaasi ja saavuit kapeaan käytävään, jonka päässä avautui näkymä johonkin, jota et näin kaukaa saattanut vielä nähdä. Kiire askelissasi kävelit tuon tiili­seinään tehdyn aukon luo ja kurkistit; alapuolellasi avautui huone, jonka seinät jatkuivat silmänkantamattomiin. Keskellä huonetta oli rulettipöytä, joka pyöri silmiesi edessä huimaa vauhtia. Välillä vauhti hiljeni ja pystyit erottamaan pöydässä kieppuvat kuvat. Näit kellotaulun ja lapsia leikkimässä ison talon pihalla. Näit lempikirjasi ja rakkaasi. Näit yöpöytäsi herätyskellon ja unohdetut juoksukenkäsi. Sinulla ei ollut aikaa jäädä odottamaan tuon valtavan ruletin pysähtymistä, joten jatkoit matkaasi.

48

Päässäsi pyöri edelleen.

Jo ennen kuin saavut perille, aistit olevasi lähellä valintaa. Kun nuo ovet lopulta seisoivat järkkymättöminä edessäsi, tulevan päätöksen vaikeus sai sinusta otteen. Seisoit ja katselit noita kahta, täysin identtisen samanlaista ovea, yrittäen ­epä­­toivoisesti löytää niistä edes pienen pientä eroavaisuutta. Et erottanut mitään, mikä olisi tehnyt valintaasi yhtään helpommaksi.

Päätit siirtyä lähemmäksi, yrittää tunnustella ovien sileää pintaa.

Ne molemmat kiilsivät metallin tavoin, ja ne oli maalattu tumman­ puhuviksi, lähes mustiksi. Ovien kahvat olivat kylmää terästä, sellaista, johon pakkasella et tohtisi edes koskea.

Päätös oli vaikea.

Yritit epätoivoisesti tuntea jotain, joka auttaisi sinua päättämään. Vilkaisit taaksesi, mutta siellä ei näkynyt enää mitään.

Olit yksin, näiden ovien edessä, valmiina astumaan toisesta ulos, kun vain olisit tiennyt, kummasta sinun oli tarkoitettu astuvan. Etkä edes tiennyt olisiko se tarkoitettua vai puhdasta sattumaa, jos valitsisit oikean oven. Toisaalta olit valmis lähtemään tästä kolkosta luolasta mahdollisimman pian, toisaalta mieltäsi kaihersi päätöksesi seuraukset. Ainoa asia, mistä olit varma, oli se, että molempia ovia et voisi valita.

Hitaasti painoit kätesi kylmälle kahvalle ja astuit ulos.

49

”Suihkuttelusta voidaan sanoa olleen hyötyä.”