H2-3-2007 by H2 Lehti

3 / 2007

H2 Haaga-Helian opiskelijakunta Helga

TUHLAAJASUKUPOLVI Nuorilla menee lujaa

RASTERBOINTI

Ilmettä opiskelijan asuntoon

KOIRAN ELÄMÄÄ Haukkujen toinen mahdollisuus

MASENNUS ovi pimeyteen BRIDGE H2_307_VALMIS.indd 1

VÄRITERAPIA

PIPOTESTI

LAURI TÄHKÄ 11.10.2007 11:48:55

3 / 2007

H2 Haaga-Helian opiskelijakunta Helga

ISSN 1796-7910 Forssan Kirjapaino Oy 2007 Päätoimittaja: Marko-Oskari Lehtonen Vastaava päätoimittaja: Teemu Koivisto Toimitussihteeri: Katja Äikäs AD/taittaja: Kirsti Turtiainen Taittaja/toimittaja: Markus Haapamäki Toimittaja: Tuulikki Laine Kuvatoimittaja: Heli Hirvelä Tätä numeroa tekivät: Kimmo Ekroth Teemu Granström Karri Hakala Teemu Lehtosalo Salla Kosunen Sini Korhonen Matti Martikainen Anu Matarma Anne Mattila Matti Ouvinen Maria Pirkkalainen Kaisa-Maĳa Pitkäniemi Elina Rimpiläinen Mikko Saarinen Minnamaaria Saarinen Satu Soitula Pekka Turtiainen Jenni Valkamo Tommi Vanha Julkaisĳa: Haaga-Helian opiskelĳakunta Helga

h2@helga.fi

Kuva: Matti Ouvinen Mallin vaatteet: Jim & Jill, Aleksi

03.... pääkirjoitus 04.... helga 06.... käännöslauseita 07.... kolumni 08.... masentava koulu 11.... tuhlaajasukupolvi 14.... mikä mua vaivaa? 22.... sateenvarjot 24.... pipotesti 26.... koiratalossa tapahtuu 30.... bridge 32.... rasterbointi

34.... tenttikirjatärpit 35.... syö & juo 38.... puhelinmyyjät 40.... eivør pálsdóttir 41.... lauri tähkä 42.... tapahtumat 44.... levyhyllyn aarteita 46.... kelaa! 48.... gallup 49.... kolumni 50.... vastaavaa 51.... reksi

H2_307_VALMIS.indd 2

11.10.2007 11:48:58

PÄÄKIRJOITUS

Täydellinen elämä Korkeakoulututkinto. Uraputki. Suoritusyhteiskunta. Nämä kolme edustavat yhdyssanamuotonsa lisäksi jotain, mihin joudumme jokainen törmäämään tai vaihtoehtoisesti turvaamaan jokapäiväisessä elämässämme. Se on pelin henki nykyään, sanotaan. Ja meillä suomalaisilla menee suorastaan helvetin hyvin kaiken kiireen keskellä. Millainen on se täydellinen elämä, jota niin kovasti tavoittelemme? Mistä koostuu tämä autuus, jonka eteen teemme pieniä uhrauksia joka ikinen päivä? Mistä kaikesta olemme valmiit luopumaan saadaksemme palan sitä jotakin, mitä meidän tulee haluta itsellemme sitten joskus? Olemmeko unohtaneet tämän kaiken keskellä jotain oleellista? Ollaan kerrankin hetki paikallaan kaiken hössötyksen keskellä ja käytetään sitä yläpään ylijäämäkapasiteettiamme. Naiivia tai ei, joku voisi pitää täydellisenä ideaalimaailmaa, jossa: 1. Kukaan ei kuolisi mihinkään muuhun kuin vanhuuteen. 2. Kukaan ei kohtaisi nälkää eikä janoa.

3. Kaikki rakastaisivat toisiaan kuin itseään. 4. Kenenkään ei tarvitsisi pelätä ketään tai mitään. 5. Jokainen tuntisi kaikki koulukaverinsa. Viimeinen kohta saattaa aiheuttaa ihmetystä, joten valaisen sitä hieman. Arviolta miljoona suomalaista kärsii jonkinasteisesta masennuksesta. Kylmästi suhteutettuna koulumme opiskelijoihin tämä tarkoittaa sitä, että keskuudessamme on jopa kaksi tuhatta enemmän tai vähemmän masennuksen kanssa kamppailevaa nuorta, nuorta aikuista tai aikuista. Tämä tarkoittaa sinua ja minua. Koulun henkilökunnasta potentiaalisia masentuneita löytyy kymmeniä. Vastaankin saa väittää, mutta masennus koskee kaikkia ja ei ketään. Ei se valikoi kantajaansa tai pyydä anteeksi kodiksi asettumistaan. Se tartuttaa häpeän kantajaansa, sillä toisin kuin suomalainen perinnesairaus, alkoholismi, masennus on edelleen vuonna 2007 eräänlainen hullujen* tauti. Eivätkä mediaseksikkäät neuvot syysmasennuksesta irti pääsemiseksi

oikeasti auta niitä tuhansia ja tuhansia, joiden elämänlaatu kärsii muutenkin kuin vain ennen pikkujouluja. Taksijonomasennukseen auttaa parhaiten väliin jättäminen, mutta diagnosoitu masennus aiheuttaa paljon muutakin kuin aamupahoinvointia. Syksy tuo vesimassojen lisäksi tullessaan myös tämän H2:n numeron, joka tullaan todennäköisesti ristimään kansankielellä masennusnumeroksi. Hyvä niin, sillä tässä yhä epätasapainoisemmassa maailmassa on entistä tärkeämpää pitää esillä asioita, jotka aidosti koskettavat meitä kaikkia. Ja jos jossain, niin tässä elämässä meistä jokaisella pitäisi olla aikaa myöntää olevansa epätäydellinen. * hulluus on katsojan silmässä Marko-Oskari Lehtonen päätoimittaja

H2_307_VALMIS.indd 3

11.10.2007 11:48:59

H2_307_VALMIS.indd 4

11.10.2007 11:49:00

Helga haastaa sinut mukaan! Teksti: Jenni Valkamo Kuva: Heli Hirvelä

Erittäin hyvää loppusyksyä kaikille! Lehden teemasta poiketen en aio kertoa omia ajatuksiani syksyn pimeydestä, vaan olen suunnannut katseeni jo reilusti ensi vuoteen ja uusiin haasteisiin. Ota sinäkin uusi haaste vastaan ja lähde mukaan opiskelijatoimintaan! Uudet toimijat ovat haussa näin syksyllä vuotta 2008 varten, joten ole ajoissa mukana. Seuraavassa raotan hieman joskus mystiseltä tuntuvan opiskelijatoiminnan monimuotoista esirippua.

Ykköspesä Helga kouluttaa vuosittain reilut 100 innokasta tutoria jakamaan tietouttaan koulunsa aloittaville. Olen muutaman kerran kuullut jonkun sanovan: ”Ai tutoriksi? No mut en mä voi lähtee, kun en mä tiedä tästä koulusta mitään!” Ei näin. Kaksipäiväinen koulutus maustettuna hyppysellisellä omaa uteliaisuutta takaavat hyvät eväät tutortoiminnalle. Tutoriksi voi hakea ensisijaisesti ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijat, eli ne, joilla on ainakin vuosi vielä koulua jäljellä. Syksyisin tutoriksi hakevat tutoroivat tammikuussa aloittavia opiskelijoita, keväällä haetaan tutoreita syksyllä aloittaville opiskelijoille. Lisätietoja tutortoiminnasta saat omilta tutoreiltasi, tutorvastaavilta sekä Helgan omilta Kim Blombergiltä ja Outi Ahlstedtilta.

Kakkospesä Opiskelijakunnan lisäksi H-H:ssa toimii laaja joukko muita yhdistyksiä. Näiden toimintaan kannattaa lähteä mukaan, kun haluat opiskeluajaltasi muutakin kuin oppitunteja ja tenttejä. Yhdistyksen hallitus vastaa paikallisista tapahtumista, jäseneduista sekä yhteistyöstä niin koulun kuin Helgankin kanssa. Uudet toimijat valitaan näin syksyllä aina seuraavaksi kalenterivuodeksi, joten lähde mukaan tuomaan uutta verta toimintaan!

vajaa tusina tekee usein sitä työtä, mikä ei ole niin selkeästi ulospäin näkyvissä. Pinnan alla kuitenkin tapahtuu jatkuvasti erilaista kehitystyötä, suunnittelua, toteutusta ja parannusta. Mystinen edustajisto ei ole lainkaan niin jäykkä ja pölyinen joukko Helgan jäseniä kuin voisi nimestä kuvitella. Edarinakin tunnettu, maksimissaan 30 hengen suuruinen ryhmä käyttää suurinta päätösvaltaa opiskelijatoimintapuolella. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että edustajisto valvoo isoveljen lailla hallituksen temmellystä, ja tarvittaessa ohjaa toimintaa haluamaansa suuntaan. Edustajisto on myös se, joka päättää kuka tätäkin palstaa hoitaa ensi vuonna!

Kotipesä Avainsana kaikessa toiminnassa on jatkuvuus. Kaikkien ei tarvitse olla kaikessa mukana vuodesta toiseen (vaikka niitäkin on!) riskeeraten oman valmistumisensa, mutta aina tarvitaan niitä, jotka jatkavat ja siirtävät kaikkia tietojaan ja taitojaan uusille aktiiveille. Erilaisissa vastuutehtävissä toimiminen antaa myös kullanarvoisia taitoja työelämää varten: tiimityöskentelyä, projektien toteuttamista, johtamista ja erityisesti stressinsietokykyä. Edustajiston vaalit pidetään keskiviikkona 7.11. Kuten isoveli käskee, käytä valtaasi ja vaikuta! Ehdolle asettautumisesta saat tietoa netistä www.helga.fi. Käy myös kurkistamassa Helgan keskustelualuetta osoitteessa http://victrox.net/helgaforum/. Oikein värikästä ja kirpeää syksyä kaikille! Kirjoittaja on Helgan puheenjohtaja

Kolmospesä Opiskelijakunta Helgan työkenttänä toimii – ei enempää eikä vähempää kuin – koko koulu. Nykyisten ja tulevien jäsentensä hyväksi puurtava

H2_307_VALMIS.indd 5

11.10.2007 11:49:01

KÄÄNNÖSLAUSEET

¿Disculpe, donde estoy? Teksti: Kaisa-Maija Pitkäniemi Kuvitus: Ulver Svensson

Kukapa ei näin syyssateiden keskellä haaveilisi aurinkoisesta viikosta Espanjan auringon alla. Maksimoi aurinkolomasi onnistuminen ja opettele ennen reissua ainakin seuraavat fraasit.

Varaatte ystäväsi kanssa halvat äkkilähdöt kohti Costa del Solin unohtumattomia hiekkarantoja. Ennen kuin huomaattekaan, saavuttekin jo Málagan lentokentälle. Voitteko neuvoa hyvän ja edullisen hotellin Torremolinoksesta? ¿Puede indicarme un hotel bueno y barato en Torremolinos? Mikä bussi menee keskustaan? ¿Qué autobús va al centro?

Löydätte sopivan hotellin aivan rannasta. Paljonko maksaa viikko? ¿Qué precio tiene por semana? Haluaisimme kahden hengen huoneen. Quisieramos una habitación doble.

Makaat ystäväsi kanssa rannalla nauttien kuumasta Espanjan auringosta. Kunnes... Anteeksi, voisitko siirtyä. Speedosi ovat aurinkoni tiellä. Disculpe. Puede quitarse de en medio. Su Speedo está bloqueando el sol.

Aurinko laskee jo Costa del Solin illassa, ja menette illalliselle mukavaan ravintolaan. Voitteko antaa meille pöydän baaritiskin vierestä? ¿Puede darnos una mesa

junto a la barra?

Illallisen jälkeen päätätte kaverisi kanssa lähteä katsastamaan paikallista baaritarjontaa. Haluaisimme neljä olutta ja kuusi tequilaa. Ei, olemme ihan kaksin. Quisieramos cuatro cervezas y seis tequilas. No, somos dos.

Paikallinen väestö tekee lähentymisyrityksiä. Jos kiinnostuksesi herää, voit sanoa: Nimeni on X. Mikä sinun nimesi on? Me llamo X. ¿Cómo te llamas?

Minun puhelinnumeroni on… Mi número de teléfono es…

Jos kiinnostuksesi ei herää... Lähde meneen! Vete!

Ilta tuntuu kuluvan aivan liian nopeasti. Mihin aikaan baari suljetaan? ¿A qué hora cierran el bar? Ja mitäköhän kello on nyt...? ¿Y qué hora es…?

Mutta vihdoin pääsette lähtemään ja löydätte taksiin. Voisitteko herättää meidät, kun saavumme hotellille?

¿Puede despertarnos cuando lleguemos al hotel?

Kotiinlähtöaamuna heräät jostain tuntemattomasta paikasta. Anteeksi, missä minä olen? ¿Disculpe, donde estoy? Voitko tilata minulle taksin? ¿Puedes pedirme un taxi, por favor?

Lopulta löydät itsesi taksista ja pääset ohjeistamaan kuljettajaa. Käydään nopeasti hotellini kautta ja sitten kiireellä lentokentälle! Pasamos por mi hotel y luego al aeropuerto. ¿Puede darse prisa, por favor?!

H2_307_VALMIS.indd 6

11.10.2007 11:49:02

KOLUMNI

Kaukoputkiripset Suomen yli on viime vuosina pyyhkäissyt huolestuttava epidemia, jota kutsun nimellä a-päätesyndrooma. Suomalaiset instituutiot yksi toisensa jälkeen haluavat muuttaa nimensä joksikin jännäksi a-päätteiseksi sanaksi, mielellään sellaiseksi, joka ei tarkoita mitään. Parasta on, jos nimi loppuu kivaan diftongiin. Etujoukoissa marssivat ammattikorkeakoulut: Laurea, Stadia ja kyllä – Helia. Laurea ja Stadiakin ovat nyt yhdistyneet Metropoliaksi. Jonkun pitäisi ehkä huomauttaa nimen keksijälle, että lähin metropoli löytyy Moskovasta tai Berliinistä. Leppävaaralla ei ole metropolin kanssa mitään tekemistä. A-päätesyndrooma ei jää koulutuslaitoksiin. Tieliikennelaitos vielä tarkoitti jotain, mutta mikä hemmetin Destia? Posti kuljettaa kirjeet, mutta mitä tekee Itella? Vienpä tästä kirjeen Itellaan! Hei, mitä Itella toi? Postin muuttamista Itellaksi perusteltiin sillä, etteivät ulkomaalaiset ymmärrä sanaa posti. Ilmeisesti nyt ollaan tasa-arvon asialla: suomalaisetkaan eivät ymmärrä. On vain ajan kysymys, milloin rakennusvirastosta tulee Biltia, verovirastosta Taxia ja HKL:sta Urbania. Puhumattakaan siitä, kuka ensimmäisenä keksii antaa yritykselleen nimeksi Innovatia. Vessojenkin oviin voitaneen jatkossa kirjoittaa Merdia – johdos ranskan merde-sanasta, tietenkin. Ne ulkomaalaiset äänteet kun kuulostavat niin jänniltä! Surkuhupaisuutensa nimeämisbuumi osoittaa juuri Metropolian tapauksessa – ei tiedetä, mistä puhutaan, mutta viljellään kivalta kuulostavia sanoja, kuten ”urbaani” ja ”innovatiivinen” ja kuvitellaan, että annetaan moderni ja menevä kuva. Valitettavasti sivistyneet ihmiset näkevät moisen läpi ja sivistymättömät puolestaan eivät ymmärrä koko jargonista tavuakaan: toisin sanoen kukaan ei voita. Pistää miettimään, missä ovat ne imagokonsultit, jotka ovat tästä vastuussa ja onhan tämä ohimenevä muoti-ilmiö? Posti on posti eikä mikään Itella. Erityisen hupaisa esimerkki vierasperäisten sanojen palvomisesta on bussipysäkeiltä syksyn pimeyteen loistava L’Oréalin mainos, jossa Penélope Cruz katsoo viettelevästi kameraan. Alareunassa lukee: ”Teleskooppimaisen pitkät ripset!”. Tiedoksenne, meikkigurut: teleskooppi tarkoittaa kaukoputkea. Se ei välttämättä ole pitkä, vaan sillä näkee pitkälle. En tosin tiedä, kuinka moni nainen lopulta haluaa kaukoputkimaiset ripset. Tuulikki Laine

H2_307_VALMIS.indd 7

11.10.2007 11:49:02

Väriterapeutin tuomio Haaga-Heliasta:

MASENTAVAA! ruokalaan mentäessä

kirjasto ”Tarkoituksenmukainen ja käytännöllinen väriensä puolesta. Kirjastoon voisi sopia vihreänsiniset värit. Television rikospaikkatutkijat vievät ratkaistut asiat aina tämännäköisiin arkistoihin, joissa hyllymetrejä riittää. Täällä on sellainen nukkuva ja uinuva fiilis.”

”Lattia on sairaan levoton. Tummanvihreällä ja valkoisella on raju kontrasti, psykedeelinen vaikutus. Ei kyllä herätä ruokahalua, jos tästä kuljetaan ruokalaan. Tummanvihreä on kyllä liiketalouden väri, mutta ehkä toisessa muodossa ja toisessa mittakaavassa.”

tupakkapaikk

”Harmaa paikka, mutta pitäisikö tämän sitten olla muka iloisemman värinen? Ehkä väreillä pystyisi vaikuttamaan tupakoinnin lopettamiseen. Keltainen on piristävä väri, mutta taistelee myös riippuvaisuuksia vastaan.”

vessojen e d

usta

”Tämä on niin tyypillistä. Kellotehdas varmasti pysyy pystyssä sillä, että se toimittaa näitä samoja kelloja jok’ikiseen julkiseen tilaan. Minäkin muistan kouluajoiltani, että siellä oli tällaisia kelloja. Miksi kelloja ei voisi olla erilaisia? Yksityiskohdatkin voivat vaikuttaa tiedostamatta myönteisesti ihmiseen.”

ruokala ”Punaiset verhot sopivat hauskasti, tämä näyttää muodikkaalta. Tosin mustat tuolit ovat synkät. Kasvit pöydissä viestivät, että on jotain yritystä edes, mutta ovatko ne muovia? Oikealla puolella näyttäisi olevan aika synkkää.”

H2_307_VALMIS.indd 8

11.10.2007 11:49:03

VAA!

Väriterapeutti Anna Maria Pajarinen ratsasi Haaga-Helian käytävät. Tuloksen ei pitäisi olla kenellekään yllätys. Teksti ja kuvat: Markus Haapamäki

tapahtumatori tti

limuautomaa

”Automaatti tuo iloa ja valoa! Lattianeliöt ja sohva – onpa kiva kombinaatio. Ilman automaattia tämä olisi kyllä tylsä.”

”Äkkiseltään tulee mieleen vankilan sisäpiha, mutta mielikuvitus laukkasi nyt aika pitkälle. Ihana valopiha, johon tulee paljon luonnonvaloa. Mutta lämpö ja pehmeys puuttuvat täysin. Tyylikästä ja varmasti kulutuksen kestävää. Sellainen pankkisalin näköinen.”

luokkahuone ”Tässä on rauhallinen ja seesteinen tila. Ei mitään liikaa, sopii käyttötarkoitukseensa. Tuolien väri sopii myös punatiilen kanssa. Tässä on sellaista jalat maassa -fiilistä.”

2. kerroksen silta ”Värinä tämä punainen ei ole huono, mutta se on niin dominoiva. Tässä kuvassa on kylmänoloinen tunnelma, kasvitkin rupuisen näköisiä. Mielestäni havukasvit sopisivat metallin ja tiilen kanssa paremmin.”

palo-ovi

käytäväl

lä

”Ihan kuin sairaalan käytävä. Ymmärrän kyllä, että neliöillä on sisustuksellinen funktio, mutta ihan oikeasti: tämä on masentavaa. Voisi olla heti pirteämpi, jos olisi toisen värinen tai jos siihen maalaisi vaikkapa hymiön! Mielikuvituksen käyttö ei ole kiellettyä. Aina on tsiljoona eri vaihtoehtoa.”

H2_307_VALMIS.indd 9

11.10.2007 11:49:04

Värillä on väliä Teksti ja kuvat: Markus Haapamäki

Väriterapia pureutuu ihmisen alitajuntaan, mutta sillä voi torjua myös syysmasennusta.

Nainen huomaa bussipysäkillä hoitoainemainoksen, mutta ei kiinnitä mainostettuun tuotteeseen sen enempää huomiota. Kaupassa nainen muistaa tarvitsevansa hiustenhoitoainetta. Hyllyillä on kymmeniä eri pulloja ja purnukoita, mutta nainen valitsee tiedostamattaan juuri sen hoitoaineen, jota bussipysäkillä mainostettiin. Se on viesti alitajunnasta. Mainos on huomattu. - Alitajunnassa tapahtuu tiedostamatonta elämänkäsittelyä. Ihminen ei kykene käsittelemään päivätajunnassa kaikkea aisteilla havaittavaa, mutta alitajunta kaappaa talteen ihmeellisiäkin asioita. Väriterapiassa pureudutaan nimenomaan ihmisen alitajuntaan, kertoo väriterapeutti Anna Maria Pajarinen. Väriterapeutin vastaanotolla ei pidä ottaa paitaa pois, eikä siellä paineta kylmää stetoskooppia rintaa vasten. - Kuuntelemme kyllä sydämen ääntä, mutta hieman eri tavalla. Aura-Soma -väriterapiassa asiakas istu-

tetaan ensin valtavan pullorivistön eteen. Jokaisessa pullossa on erilaisia väriyhdistelmiä, ja näistä pulloista asiakas valitsee itselleen neljä kutsuvinta. Sen jälkeen väriterapeutti kertoo, mitä asiakkaan valitsemat värit viestivät. Väriterapiassa käydään enintään kaksi kertaa vuodessa. Puolen vuoden kuluttua värivalinnat voivat olla aivan erilaiset kuin tänään, mutta kovin nopeasti mieltymykset eivät muutu. - Tyypillinen asiakas on sellainen ihminen, joka on kokenut tai kokemassa muutoksen ja astumassa juuri uuteen. Yhdessä vaiheessa asiakkainani kävi paljon eronneita tai eroamassa olevia. Monet ihmiset kaipaavat vahvistusta omille ajatuksilleen ennen suuria päätöksiä.

Väreillä syysmasennusta vastaan Useimmat kyllä tuntevat värien symboliikkaa, mutta värien merkitys itselle saattaa selvitä vasta väriterapeutin tulkinnoista. Pajarinen tulkitsee, mitä värit tarkoittavat, mutta vain asiakas itse voi tietää, mitä nämä tulkinnat hänen kohdallaan tarkoittavat.

- Pitäisi tuntea ihmisen tausta ja historia, jotta ymmärtäisi hänen tekemänsä värivalinnat. Minä vain luotan väreihin, kun taas asiakas muodostaa tulkinnoistani omat johtopäätöksensä. Väriterapia voi olla oiva parannuskeino esimerkiksi syksyiseen matalapaineeseen. - Voin heti sanoa, että kaikki lämpimät sävyt auttavat syysmasennuksen kourissa olevaa. Punaista, keltaista ja oranssia! Pajarinen luettelee. Hän kertoo, että alakulon ilmestyessä kannattaa välttää violettia ja sinistä, koska ne vievät ihmisen helposti synkkiin ajatuksiin. - Värejä voi soveltaa jokapäiväisessä elämässä. Voi ostaa esimerkiksi keltaisia hedelmiä ja sillä tavalla syödä iloa elämään. Värit voivat kuitenkin olla hyvin voimakkaita, joten kannattaa aloittaa pienistä värimääristä, ensin vaikka siitä appelsiinista. - Värejä voi käyttää vaatteissa, sisustuksessa, autossa, missä vain. Se on loputon maailma. Pukeutumisessa kannattaa muistaa, että mitä lähempänä ihoa vaate on, sitä vahvempi on värin vaikutus.

H2_307_VALMIS.indd 10

11.10.2007 11:49:05

Prada, Chanel, Vuitton. Tentin jälkeen shoppailemaan.

Kuvitus: Teemu Lehtosalo

Laskut, velat, pikavipit. Tentin jälkeen Kelaan ja töihin...

H2_307_VALMIS.indd 11

11.10.2007 11:49:06

VI$A VINKUMAAN Teksti: Teemu Granström Kuvitus: Ulver Svensson

Nykynuoret eivät koe tuhlailua enää paheeksi. Luksustavaroiden ostaminen on enemmän kuin tavoittelemisen arvoista. Onko vanhat arvot heitetty täysin romukoppaan? Säästäväisyys. Olet varmasti kuullut tämän sanan. Ehkä olet itsekin laittanut rahaa joskus sukanvarteen, jotta tulevaisuuden hankinnat olisivat helpompia. ”Säästäväisyydellä ja tiukalla rahapolitiikalla hyvinvointimmekin on rakennettu!” Kyllä, kuulostaa aivan isovanhempiemme suusta lauotulta viisaudelta mutta niin se vain on, totta joka sana. Mutta mitä tehdä silloin, kun säästöjä ei ole ja päivä on totaalisen pilalla, ellet saa sitä aivan välttämätöntä, vaaleanpunaista Longchampin laukkua, jollaisia sinulla on kaapissa itse asiassa jo kolme? Vastaus on harvinaisen helppo! Ei muuta kuin Visa vinkumaan tai vaihtoehtoisesti luuri kouraan ja tekstiviestiä näpyttelemään. Ja kas niin, laukku vaihtoi omistajaa ja voit taas kulkea kuukauden hymyssä suin. Aina siihen asti kunnes saat postiluukusta laskun, jonka mukaan sinun on maksettava tilaamasi tuhannen euron tekstiviesti-vippi kahden viikon kuluessa. Eikä siinä vielä kaikki! Tuskin huomasit lainaa (ystävien kesken vippi vaan) tilatessasi lukea pienellä präntätyn tekstin: ”Lainan todellinen vuosikorko 500 prosenttia”.

Lainaa luotonmaksuun Kauppatieteiden opiskelut juuri syksyllä aloittanut Anna (nimi muutettu) on hieman yllä olevan kaltaisessa tilanteessa. Luottokorttilasku näyttää yli tuhatta, eikä hänellä ole opintotuen lisäksi muita tuloja.

”Joudun kulkemaan Kampin ostoskeskuksen läpi silmät kiinni ja huutamaan pääni sisällä: Ulos, ulos, ulos!”

yhteiskunnassa. He ovat kuitenkin melko harkitsevia, vaikka rahan tuhlaaminen sujuukin aika ajoin mallikkaasti, nuorten kuluttamisesta väitellyt Minna Autio Helsingin yliopistosta kertoo. Hänen mukaansa yksi kiinnostava piirre nuorten kulutuskäyttäytymisessä on luksuskulutus. Tämä tarkoittaa sitä, että nuori pihistelee viikon ajan ja palkitsee itsensä esimerkiksi samppanjapullolla.

”Vihreitä” nautintoja – Korkoprosentti on yli kymmenen, joten otan luultavasti opintolainaa ja maksan sillä korttilaskun pois, shopaholiciksi tunnustautuva Anna kertoo. Hänen luottokorttimaksunsa on muodostunut lähinnä vaatteista, baareissa käynneistä ja satunnaisista ruokaostoksista, aina silloin kun on tehnyt tiukkaa. Annan syksy tulee vaatimaan häneltä kovaa itsekuria ostosten suhteen. – Joudun kulkemaan Kampin ostoskeskuksen läpi silmät kiinni ja huutamaan pääni sisällä: ”Ulos, ulos, ulos!” hän harmittelee.

Pihtarituhlaaja vaatii luksusta Anna ei ole tilanteensa kanssa yksin, sillä monilla nykynuorilla rahan tuhlaaminen on melkeinpä verissä. Asiat eivät kuitenkaan ole yleisesti ottaen niin huonolla tolalla kuin annetaan ymmärtää. – Nykynuoret ovat kasvaneet runsauden

Nuoret hallitsevat kyllä nautintojen tavoittelemisen, mutta eikö jatkuva kuluttaminen ole ristiriidassa heidän vihreän moraalinsa kanssa? Useimmat nuorethan kuitenkin sanovat kannattavansa vihreitä arvoja. – Nuoret tietävät melko hyvin vihreän kulutuksen käytännöt, mutta harvempi niitä noudattaa orjallisesti, Autio selventää. Suurin osa nuorista taitaa kyllä jätteiden lajittelun ja kierrätyksen, mutta harva meistä olisi valmis esimerkiksi luopumaan fossiilisia polttoaineita käyttävistä kulkuneuvoista. Vai olisitko sinä? Ehkä et, mutta voisit kyllä harkita siitä bemarista luopumista ja ryhtyä joukkoliikenteen kannattajaksi. Ei se loppujen lopuksi niin kamalaa ole. – Osa nuorista ei kadu tuhlailuaan, vaan nauttii siitä täysin siemauksin. He eivät käsitä, mitä ”turha” voisi edes olla. Kaikki kulutus on heidän mielestään kivaa ja tarpeellista, Minna Autio kertoo.

H2_307_VALMIS.indd 12

11.10.2007 11:49:07

Reality check:

Miten voi opiskelijan lompakko? Teksti: Minnamaaria Saarinen Puuroa, popcorneja ja koti-iltoja vai ravintolaillallisia, matkailua ja shoppailua? Kun toinen opiskelija kertoo käyneensä juuri Lontoossa, toinen miettii, miten saa seuraavan puhelinlaskunsa maksettua. Opiskelijoiden todellisuudet eivät aina näytä kohtaavan. Sosioekonominen asema siirtyy yhä usein sukupolvelta toiselle. Näin paremmassa asemassa olevat voivat suoraan siirtää lapsilleen sekä varallisuutta, suhteita kuin henkistä pääomaakin. Tutkimuksissa on myös osoitettu, kuinka viime vuosina nopeassa tahdissa kasvaneesta taloudesta ovat hyötyneet lähinnä ylin tulonsaajaryhmä ja kuinka pidemmän päälle asetelma johtaa helposti yhteiskunnallisten konfliktien kasvuun. Tämä kärjistää myös opiskelijoiden vastakkainasettelua Suomessa, halutaan sitä tai ei. Pitäisikö tästä huolestua vai maalaavatko tutkijat piruja seinille?

Raha ei tuo onnea, mutta puute voi masentaa Taloudelliset ongelmat ovat monien opiskelijoiden arkipäivää ja yksi suurimmista stressin ja masennuksen syistä. Opiskelijan tulot kuukaudessa, sisältäen lainaosuuden, on yhteensä 650 euroa. Takaisinmaksettavaa lainaa summasta on lähes kolmasosa. Eurostatin mukaan köyhyysraja on 1000 euroa kuukaudessa. Vanhempi sukupolvi ei aina näytä ymmärtävän nuorten taloudellisten ongelmien todellisuutta. Usein kuulee vanhempien vetoavan siihen, kuinka heidän nuoruudessaan oli rankkaa ja nykynuorille tuodaan kaikki valmiina pöytään. Tämä mielikuva on tietysti ymmärrettävä, jos haluaa nähdä ainoastaan sen pienen vähemmistön opiskelijoita, joille vanhemmat kustantavat opiskeluajan menot ja ostavat mahdollisesti jopa asunnon ja auton. Suurin osa opiskelijoista kärvistelee kuitenkin

opiskeluajan opintotuen, lainan ja oman työn kautta hankittujen tulojen avulla. Taloushuolet yhdessä kasvaneen työmäärän kanssa ovat monille opiskelijoille liikaa, eikä kiristynyt kilpailu asiaa ainakaan helpota.

Kilpailu, kilpailu ja vielä kerran kilpailu Kilpailu on jokaiselle tuttu sana. Kilpailu on hauskaa niin kauan kuin se on vapaaehtoista. Ahdistavaa se on silloin, kun luemme lehdestä kuinka työpaikat katoavat ulkomaille, kuinka sähkön hinta tulee rajusti nousemaan tai kuinka leivän hinta nousee vuoden loppuun mennessä 70 prosenttia. Suomessa asiat ovat toki moneen muuhun maahan verrattuna yhä hienosti, mutta miten valmistautua tulevaan, josta tutkijoilla ja medialla on niin harvoin mitään positiivista sanottavaa? Kilpailun koventuessa monet opiskelijat tulevat asettaneeksi itselleen liian korkeita vaatimuksia. Kun totutaan kilpailemaan koulutuspaikoista, koulussa menestymisestä ja valmistumisen jälkeen työpaikoista, elämä voi helposti tuntua verenmaku suussa juostavalta Marathon-matkalta. Ilman työpaikkaa etenkin Helsingin seudulla eläminen on melkoista kitkutusta. Silti monet sanovat löytävänsä hetken helpotuksen muun muassa shoppailusta. Uudenlainen ongelma onkin se ryhmä nuoria, joilla rahaa ei ole, mutta ostotottumukset ovat samat kuin niillä, joilla rahaa on. Kaupat ovat täynnä tavaraa ja houkutus on suuri. Tätä ongelmaa ei helpota ristiriitainen sanoma yhteiskunnalta. Kun yksi taho kehottaa säästämään, niin toinen taho kehottaa hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen nimissä kuluttamaan. Miten mahtaa tarinamme Anna ratkaista oman tilanteensa?

H2_307_VALMIS.indd 13

11.10.2007 11:49:09

Mikä mua vaivaa?

Mikä mua vaivaa? Mikä mua vaivaa?

Mikä mua vaivaa?

Mikä mua vaivaa? Ahdistaa, mikään ei tunnu miltään, ruoka ei maistu ja hymyillä ei jaksa. Kun ihminen masentuu, kaikki ympärillä oleva katoaa. Teksti: Marko-Oskari Lehtonen Kuvat: Matti Ouvinen

H2_307_VALMIS.indd 14

11.10.2007 11:49:10

H2_307_VALMIS.indd 15

11.10.2007 11:49:11

”Aloin epäillä pitkäkestoista parisuhdettani vahvasti. Nostin asian pöydälle ja lopputuloksena syntyi eropäätös.”

”Ensimmäinen romahdukseni valkeni minulle itsellenikin vasta vähän aikaa sitten. Olin 2000luvun alkupuolella pitkän pätkän työttömänä, ja tuolloin ensimmäiset oireet ilmaantuivat. Tunsin syvää ahdistusta, seinät toden totta kaatuivat päälleni. Ei ollut kohdetta, johon olisin saanut kanavoitua kaiken energiani. Ihmeelliset tuntemukset valtasivat minut. Aloin myös kuvitella, että olen vakavasti sairas. Lääkärikirjasta luin mitä kaikkea minulla voikaan olla. Ravasin monta kertaa kuukaudessa lääkärin vastaanotolla, koska kärsin mielestäni milloin mistäkin sairaudesta. Eikä syytä vain löytynyt. Olen vasta jälkikäteen ymmärtänyt, että tämä kaikki oli masennukseni ensimmäisiä merkkejä. Toisaalta, eipä terveyskeskuskaan tunnistanut masentunutta ihmistä. Olen edelleen järjettömän väsynyt koko ajan, vaikka olisin nukkunut 12 tuntia. Aamulla, kun nousen ylös sängystä ja menen pesemään hampaat, olen taas rättiväsynyt. Saan itkukohtauksia ilman mitään syytä, tunnen itseni stressaantuneeksi ja ärtyneeksi. Ensimmäisellä kerralla en osannut tulkita oireita masennukseksi, toisella kertaa vanhat oireet ovat tulleet entistä voimakkaammin esiin. En kasvanut rikkinäisessä kodissa, vaikkei autoritäärinen perheemme edustanutkaan sitä kaikkein ihanteellisinta kasvuympäristöä

lapselle. Minä ja sisarukseni saimme kokea dominoivan ja kurin nimeen uskovan äidin päällepäsmäröintiä, isän ollessa enemmänkin sellainen myöntelijä ja periksiantaja. Voin sanoa, että masennukseni ja ahdistukseni juontavat juurensa lapsuudestani ja varsinkin äitini omista käsittelemättömistä ongelmista, jotka hän siirsi jälkipolvelleen. Äidiltä tyttärelle, nimenomaan. Masennukseeni tuli tauko, kun sain hyvän työpaikan. Elämä rupesi tuntumaan siltä kuin sen pitääkin, ja opiskelupaikan saaminen sai minut hymyilemään yhtä suuta elämän kanssa. Muutamaa vuotta myöhemmin alkoi kuitenkin kelkka taas kääntyä huonompaan suuntaan. Aloin epäillä pitkäkestoista parisuhdettani vahvasti. Koin, ettei siitä kahdeksankaan vuoden jälkeen tuntunut tulevan valmista. Ei virallistamista, ei mitään. Nostin asian pöydälle ja lopputuloksena syntyi eropäätös. Vaikkei parisuhteeni niiden vuosien aikana mikään kauhean ruusuinen ollutkaan, oli ero yksi laukaiseva tekijä siihen, että minulla alkoi mennä taas huonommin. Olin yrittänyt pitää suhdetta kasassa kaikin keinoin, sillä epäonnistuminen tuntui niin kamalalta ajatukselta. Sinnittelin opintojen ja harrastusten kanssa eteenpäin, mutta masentuneisuus alkoi haitata koulutyöskentelyäni siinä

määrin, etten pystynyt esimerkiksi sanomaan enää mitään positiivista. Koulukavereiltakin tuli palautetta liiallisesti itsekriittisyydestä.

Maailma ilman minua Koirani kuoleman jälkeen aloin voida erityisen huonosti. Mikään ei enää tuottanut mielihyvää, ja itsekriittisyys myös omaa olemustani kohtaan sen kuin kasvoi kasvamistaan. En saanut otetta mistään, ja päivät tuntuivat menevän harmaassa pilviverhossa. Makasin koko päivän sängyssä televisio auki, enkä nähnyt sieltä yhtään mitään. Siinä vaiheessa tunsin, etten enää selviä tästä yksin. Ajattelin, että olen niin totaalisen epäonnistunut ihminen, että ehkä olisi parempi vetää itsensä köyden jatkeeksi. Ei minulla varsinaisia itsemurha-ajatuksia ole koskaan ollut, mutta kun menee todella huonosti, sitä miettii olisiko maailma parempi paikka ilman minua. Juttelin tilanteestani muutaman läheisen ihmisen kanssa, ja he kannustivat minua hakemaan apua. He saivat minut ajattelemaan vaihtoehtoa, että kävisin juttelemassa jollekin ulkopuoliselle, sillä itsekseen asioita murehtiessa ongelmat suurenevat lumipallon lailla. Bongasin koulun nettisivuilta Päivi Lautsa-Ekroosin, psykiatrisen erikoissairaanhoita-

H2_307_VALMIS.indd 16

11.10.2007 11:49:12

”Tänä kesänä masennuksessani tapahtui niin raju muutos huonompaan, että minun on pakko aloittaa masennuslääkitys.”

jan, mutta hänellä oli ihan hirvittävästi potilaita hoidettavanaan. Tapaamiskertamme olivat aika harvassa alkuvaiheessa. Hän teetti minulla virallisen masennusta mittaavan PDI-testin, josta sain hilkkua vaille vaikeasti masentuneen paperit. Päivi passitti minut ensimmäisenä kilpirauhaskokeisiin, sillä kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa kuulemma samantyyppisiä oireita kuin masennuskin. Mitään ei löytynyt, ja hoitava terveyskeskuslääkäri ei suositellut siinä vaiheessa masennuslääkityksen aloittamista. Olen nyt puolitoista vuotta sinnitellyt ilman lääkkeitä, kunnes tänä kesänä masennuksessani tapahtui niin raju muutos huonompaan, että minun on pakko aloittaa lääkitys. Siihen asti olin selvinnyt pelkällä keskusteluterapialla ja depressiokoulun tehtävien avulla. Ymmärsin näiden tehtävien avulla, ettei minun elämäni ole todellakaan sitä paskaa, mitä olen kuvitellut sen olevan. Olin unohtanut mielihyvän tuottamisen tärkeyden masennuksen pahimmassa vaiheessa totaalisesti. Päivin kanssa kävimme tehtäviä läpi tapaamisiemme yhteydessä ja niistä on ollut aivan äärimmäinen apu. Olen käynyt vastaanotolla samaiset puolitoista vuotta ja esimerkiksi viime keväänä olin elämäni kunnossa. Hän onnistui tekemään ihmeitä työvireelleni ja mielentilalleni. En tiedä, missä olisin tänään ilman

Päivin apua. Viimeisin niin sanottu romahdukseni toi tullessaan myös paniikkikohtaukset. Niitä on hoidettu nyt rauhoittavilla lääkkeillä, joita otan aina tarvittaessa. Lääkitys ei kuitenkaan ole auttanut toivotulla tavalla, ja olen menossa puhumaan lääkärille masennuslääkityksen aloittamisesta. Sen pitäisi auttaa myös paniikkikohtauksiin. Odotan mielenkiinnolla ja toiveikkaana, että lääkkeistä olisi hyötyä. Tällä hetkellä, jos ihan rehellisiä ollaan, niin voin aika huonosti. Mielestäni masentuneen ammattikorkeakouluopiskelijan tilanne hoidon suhteen ei ole mitenkään erityisen kehuttava. Kaipaisin opettajiltakin enemmän kiinnostusta opiskelijoiden hyvinvointiin ja tekemisiin. Minulle tuli jossain vaiheessa sellainen tunne, että koulussa ollaan ainoastaan kiinnostuneita siitä, kuinka hyvin opiskelija suoriutuu tehtävistään. Tunsin, että opettajaa kiinnostaa ainoastaan se, että kaikki annetut tehtävät tulevat tehdyksi annettuun määräaikaan mennessä.

Pelonsekainen tulevaisuus Masennukseen ei vieläkään osata suhtautua oikein. Sitä pidetään edelleen hullujen sairautena, vaikka siitä on puhuttu paljon viime aikoi-

na. Näen sen edelleen vaiettuna asiana, vaikka niin moni suomalainen kärsii masennuksesta tälläkin hetkellä. Tällä hetkellä suurimmat toiveeni kohdistuvat siihen, että saisin koulun suoritettua. Yritän tällä hetkellä epätoivoisesti rämpiä opinnäytetyöni kimpussa ja minulla on vielä harjoittelukin suorittamatta. Tulevaisuutta kohtaan minulla on pelonsekaiset fiilikset. En jaksa uskoa, että voisin parantua masennuksesta koskaan kokonaan. En ainakaan edes kuvittele pääseväni siitä täydellisesti eroon. Siellä se taustalla kummittelee. Siinä mielessä uskon paranemiseen, että toiminnan taso ja elämänlaatu paranevat huomattavasti. Eläminen muuttuu taas jotenkin ihmisarvoisemmaksi masennuksen helpottaessa. Olen vain sellaista tyyppiä, joka masentuu elämäntilanteiden muuttuessa. Jatkan sinnikkäästi yrittämistä, ei pidä jäädä sänkyyn makaamaan ja surkuttelemaan kohtaloansa. Kyllä se aurinko vielä jossain vaiheessa minullekin paistaa. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen olen toden totta ansainnut onneni.”

Kertoja on masennuksesta kärsivä Haaga-Helian opiskelija. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

H2_307_VALMIS.indd 17

11.10.2007 11:49:12

Diagnoosi:

”Vakavasti uupunut” Teksti: Marko-Oskari Lehtonen Kuva: Matti Ouvinen

Ruusa, 27, on kärsinyt masennuksesta yli kuusi vuotta. Parisuhteen kariutumisesta alkanut alamäki tuntui jo voitetulta, kunnes uusi ja haastava työ poltti nuoren naisen loppuun. - Tämän vuoden tammikuussa jouduin sanomaan pomolle, etten jaksa enää hymyillä. Normaalisti olen todella iloinen ja puhelias. En pystynyt enää edes keskustelemaan työkavereiden kanssa. Ruusa päätti mennä lääkäriin. Kansainvälisestä työuupumustestistä tulokseksi tuli ”vakavasti uupunut”. - Olin vähän, että mitä hittoa. En todellakaan ole, sillä nukun ja syön kohtuullisesti ja jaksan käydä töissä. Koska Ruusa oli työpaikallaan ainoa, joka vastasi tietystä osa-alueesta, hän otti tarjotun

kahden viikon sijasta vain viikon sairauslomaa – ja teki senkin aikana töitä. - Puhuin moneen otteeseen aika reippaasti pomon kanssa tilanteestani ja itkinkin palavereissa. Sanoin, etten jaksa tehdä näitä töitä. Kävin työterveydenhoidossa, ja siellä oltiin sitä mieltä, että nyt on vakava paikka. Minulle suositeltiin työpaikan välitöntä vaihtamista. Kun velvollisuudentuntoinen Ruusa palasi työpaikalleen kuukauden sairausloman jälkeen, hänen työtehtävänsä olivat vaihtuneet ilman erillistä ilmoitusta. Tapahtumaketju johti uuteen kolmen viikon sairauslomaan, minkä

aikana Ruusalle määrättiin masennuslääkitys. - En aloittanut lääkitystä, koska kuvittelin, että pärjään kyllä ilmankin. Yritin vain jaksaa kesälomaan asti. Juhannuksen jälkeen jouduin aloittamaan lääkityksen, kun tilanne paheni, vaikka olin lomalla. Lääkkeet ovat tehneet Ruusalle ihmeitä. Hän voi tällä hetkellä omien sanojensa mukaan erinomaisesti. Koulunkäynti maistuu, ja uuden työn etsintä motivoi kunnianhimoista nuorta naista.

H2_307_VALMIS.indd 18

11.10.2007 11:49:13

H2_307_VALMIS.indd 19

11.10.2007 11:49:14

Päivi Lautsa-Ekroos:

Kärsimys ei jalosta ketään

Teksti: Katja Äikäs Kuvat: Matti Ouvinen

Psykiatrian erikoissairaanhoitaja ja psykoterapeutti Päivi Lautsa-Ekroos kehottaa hakemaan apua heti, kun ensimmäiset masennuksen oireet ilmestyvät. Mitä masennus on? Lääketieteellisestä näkökulmasta masennus on aivojen aineenvaihduntahäiriö, jolloin lievätkin oireet pitäisi hoitaa lääkityksellä. Psykodynaaminen koulukunta on taas sitä mieltä, että kyseessä on ihmisen psyyken rakenteiden välinen ristiriita. Kuinka yleistä masennus on? Noin 20 prosenttia väestöstä kärsii tavalla tai toisella masennuksesta. Opiskelijoilla luku on huikeasti suurempi. Yksi syy tähän saattaa olla se, että nuorilla henkilöillä identiteettikehitys on vielä kesken, ja siihen päälle tulevat vielä työ ja opiskelu, eli liikaa kaikkea. Missä vaiheessa voi epäillä olevansa masentunut? Kun toimintakyky on laskenut ja alkaa tuntua siltä, että ”aivot ei toimi”. Eli kuulee kyllä, mutta ei ymmärrä, oivalla tai muista asioita. Missä vaiheessa kannattaa hakea apua? Siinä vaiheessa, kun tuntuu pahalta ja ettei pärjää itse. Heti vain rohkeasti liikkeelle. Kärsimys ei jalosta ketään! Hyvin harvoin on tapausta, jossa ei voida tehdä yhtään mitään

Voiko lievää masennusta yrittää lievittää kotikonstein? Kun huomaa, ettei jaksa, pysty tai kykene, pitäisi istua alas ja käydä läpi koko elämänsä joka osa-alueelta: perhesuhteet, kaverisuhteet, työasiat ja opiskeluasiat. Jo siitä huomaa, jos jollain osa-alueella kaikki ei ole kunnossa. Miksi toiset masentuvat helpommin kuin toiset? Elämäntarinoilla on iso rooli ihmisen psyyken rakentumisessa. Kaikki eri tekijät, joita on elämänsä varrella kohdannut, muokkaavat persoonallisuutta. Toinen tärkeä asia on elämäntilanne. Kun ihminen hakeutuu psykiatriselle vastaanotolle, pitää aina kysyä kaksi kysymystä: miksi juuri tämä ihminen ja miksi juuri nyt? Tarvitaanko masennuksen hoitoon aina lääkitystä? Lääketieteen näkökulmasta lääkitys on tärkein hoitomuoto. On kuitenkin olemassa vähäistä tutkittua tietoa siitä, että myös pelkkä psykoterapia hoitaa serotoniinitasapainoa. On monia, jotka eivät halua lääkitystä ja silti toipuvat terapeuttisin keinoin masennuksesta.

Miksi masennus koetaan usein häpeälliseksi asiaksi? Se on hyvä kysymys. Olen itse ihmetellyt samaa. Yksi syy voi olla se, että masennukseen kuuluu ylikriittisyys ja syyllisyydentunne, jonka edesauttaa luulemaan, että muut ihmiset pitävät luuserina. Masentuvatko kaikki jossain vaiheessa elämää? Masennus-sanaa käytetään usein kuvaamaan kaikkea kurjuutta ja pahaa oloa. Esimerkiksi masennus ja suru ovat kaksi eri asiaa. Nuoruuden kasvuun ja kehitykseen suru liittyy olennaisena osana, koska nuoruus on lapsuudesta luopumisen prosessi. Masennus on sävyltään toisenlainen. Se on selittämätöntä, vailla syytä olevaa uupumusta ja loppuun palamista. Minkälaiset ihmiset yleensä masentuvat? Täydellisyyteen pyrkivät, kaikkensa likoon laittavat, tunnolliset, kunnolliset, mikään ei riitä -ihmiset. Naiset masentuvat helpommin kuin miehet.

H2_307_VALMIS.indd 20

11.10.2007 11:49:15

Haaga-Helian suojelusenkeli Teksti: Katja Äikäs

Päivi Lautsa-Ekroos on koulutukseltaan mielisairaanhoitaja, psykiatrian erikoissairaanhoitaja sekä psykoterapeutti. Työkokemusta hänellä on muun muassa akuuttipsykiatriasta, aikuisja nuorisopsykiatriasta sekä huumekuntoutuksesta. Haaga-Heliassa Päivi on työskennellyt vuodesta 2006. Syytä hakeutua Päivin juttusille ei tarvitse keksimällä keksiä. Jos paha olo vaivaa, älä enää edes mieti, vaan varaa aika. Päivi on tänä vuonna ehtinyt tavata jo 106 opiskelijaa. Sen lisäksi hän on vastannut 1088:aan opiskelijoilta tulleeseen sähköpostiyhteydenottoon sekä antanut puhelinkonsultaatiota 172 puhelun verran. Luvuista voi päätellä, että kaikki koulumme seinien sisäpuolella eivät voi erityisen hyvin. Miten tähän on ylemmällä taholla reagoitu? - Haluaisin uskoa että kiinnostusta on, mutta todellisuudessa ylemmän johdon mietteistä minulla ei ole minkäänlaista käsitystä. Sieltä suunnasta ei olla koskaan oltu yhteydessä tai haluttu keskustella näistä asioista. Kommentti hämmästyttää, sillä potilasvirta vastaanotolle on ollut taukoamaton jo pidemmän aikaa. Suurin osa asiakkaista löytääkin Päivin pakeille puskaradion kautta. - Olen kuullut, että oppilaat suosittelevat toisilleen tätä palvelua, josta niin vähän on koulun toimesta informoitu. Kyllä tässä olisi ehdottomasti töitä kahdelle ainakin ihmiselle. Kaikkia apua tarvitsevia kyllä autan parhaani mukaan, mutta ei näillä resursseilla työajanpuitteissa pysty auttamaan niin hyvin kuin haluaisi. Päivi Lautsa-Ekroosin vastaanotto sijaitsee Pasilassa SLK-talon 3. kerroksessa, huone 365 Päivystysaika ma-to klo 12—13. paivi.lautsa-ekroos@haaga-helia.fi Puhelinnumerot: (09) 2296 5313, (050) 5451853

Elämäntaitokurssi: Päivi Lautsa-Ekroosin vetämä Elämäntaitokurssi (2 op) toimii ennaltaehkäisevänä ”ryhmäterapiana” kaikille halukkaille. Jotain sen suosiosta ja tarpeellisuudesta kertoo, että ilman erillismainostusta seuraavalle kurssille (jaksossa 5) ei ole ollut tilaa enää aikoihin.

H2_307_VALMIS.indd 21

11.10.2007 11:49:15

ata

-K

,90

€ Ac 23 cess ,50 or € ize

-K

Sataa, sataa ropisee Kuvat: Kirsti Turtiainen

tto

ale

K h-

tsc

€

1 atu

-2

7€

H2_307_VALMIS.indd 22

11.10.2007 11:49:15

Acces so 23,50 rize - Kamp in €

keskus

N 7,9 ahk 0 € atav

ssa

kse

t irs

ki ros

tsc

lev

-2

6€

0€

1,9

pla

es ois

3 2-

rim

H2_307_VALMIS.indd 23

11.10.2007 11:49:17

Kiristääkö

trendipipo?

Teksti: Mikko Saarinen ja Satu Soitula Kuvat: Mikko Saarinen

Kun syksy saa, on tärkeää suojata ratkaisevat aivotoiminnot lämpimällä ja tyylikkäällä pipontapaisella. Kauppojen hyllyt pursuavat toinen toistaan omituisempia virityksiä. Mutta mistä löytää Se Oikea? H2:n testiryhmä paneutui asiaan.

Alikessulle

Bodyguard/ 11,90 €, Stockmann Kuka idiootti on mennyt nimeämään sen Bodyguardiksi? Kyseessä on ehta Sherlock! Lipalla varustettu hybridipipo on dekkaristin ehdoton valinta, mutta varoituksen sana lienee paikallaan: ei tarvitse olla edes tri. Watson tajutakseen, ettei tämä pahemmin lämmitä pollaa talvipakkasella. Arvio: 3

Kylmäpäiselle

Atlantis Rock/ 5,95 €, Stockmann Jos tämä on muka rock, pipomallia ”pop” ei uskalla kuvitellakaan! Pliisussa rahvaan päänlämmittimessä ainoa rokahtava asia on hinta, joka on testiryhmän alin. Tämä päässä sopii penkoa Anttilan alennuslaareja tai luukuttaa eurohumppaa karvanoppatojotassa helmikaulanauha rytkyen. Henry Saari voisi olla tästä innoissaan. Arvio: 1-

Köyhälle opiskelijalle

Ergee Accessories Wintercamp/ 21,90 €, Stockmann Epämiellyttävä ja hiostava. Armeijan lisäksi ajatukset luontoon vievä myssy on suorastaan postmodernilla tavalla hauska ollessaankin pelkkää keinokuitua. Arvio: 1 ½

MC Pyöräilykerhon jäsenelle

Keyone ”Nightmare Nero Black/ 19,90 €, Stockmann Pääkallolla kosiskellaan nuoria ja miksei vanhempiakin koviksia. Pipo nimittäin puristaa sen verran, että miltei välittömästi alkaa vituttaa ilman mitään syytä: ominaisuus, jota ainakin moottoripyörä-kerholainen osaa arvostaa. Puurouttaa tehokkaasti aivot erinomaisten verenkierronestoominaisuuksiensa ansiosta. Arvio: 2

H2_307_VALMIS.indd 24

11.10.2007 11:49:19

Diesel/50 €, One way Testattavan piporyppään ainoa, joka ei jättänyt kutinaa. Nuorekas, mittasuhteiltaan lähes täydellinen päähine sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Testivoittaja! Arvio: 5

Global Accessories/ 12,90 €, Stockmann Jos sydäntäsi lähellä ovat Jane Austen -filmatisoinnit, on tämä viehkous sinun valintasi. Sopii sekä piinkovaan businezz-maailmaan että lukupiirin kokoukseen. Arvio: 4

Lukupiiriin

Perfektionistille

Skimbaajalle

Global Accessories Mohair/14,90 €, Stockmann Klassiset kauneusihanteet kohtaavat reggaen tässä pörhäkässä ja kutittavassa mallissa. Pipo jättää väljää tilaa, vaikka vesipään piilottamiseen. Astmaatikon painajainen. Arvio: 4 –

Isopäiselle

Fredriksonin Kaisapipo/33,90 €, Sokos Jokainen testi sisältää aina yhden kiintiöhirviön. Nyt kyseisen kunnian sai Kaisa-pipo, joka tulevana talvena nähtäneen useammankin mummon päässä. Pipo muistuttaa etäisesti sukupuolitautiklinikan vakioasiakkaan Thaimaan-tuliaista. Arvio: 0,5

Thaimaanmatkaajalle

Global Accessories/ 17,90 €, Stockmann Hupaisat suikulamaiset liehukkeet, joista saa kätevästi kietaistua huivin. Sopii urbaania ympäristöä paremmin laskettelurinteeseen. Arvio: 3 ½ Aventure/ 14,95 €, Sokos Jos uimalakki olisi karvainen, se olisi tämä kutiseva kaninkarva-pörrökkä. Pipo ratkaisee ehkä Helsinkiä piinaavan kaniiniongelman. Puput pipoiksi! Arvio: 3

Ei Pelastakaa puput ry:n jäsenelle

Tarhantädille

Global Accessories/ 10 € Stockmann Näyttää yhtä pahalta kuin tuntuukin. Sopii lähinnä lastentarhaan, niin näkönsä kuin kokonsakin puolesta. Ärsyttävä, pirteänkireä tupsukka. Arvio: 1+

H2_307_VALMIS.indd 25

11.10.2007 11:49:20

Koiratalossa tapahtuu Helsingin El채insuojeluyhdistyksen Koirataloon tuodaan jatkuvasti karvaturreja, jotka kaipaavat kipe채sti huolenpitoa ja uutta kotia. Teksti: Salla Kosunen Kuvat: Heli Hirvel채

H2_307_VALMIS.indd 26

11.10.2007 11:49:21

Syksy on värikkäimmillään ja puut tiputtelevat taukoamatta maahan lisää vanhoja lehtiään. On vaikea uskoa, että ollaan Espoossa, sillä joka suunnassa näkyy ja tuoksuu luonto. Liikenteen melusta ei ole tietoakaan. Olen menossa tutustumaan hylättyihin helsinkiläiskoiriin, ja pian puiden välistä alkaakin pilkottaa muutamia harjakattoisia taloja ja korviini kantautua kaukaista koirien haukuntaa. Puutalon takapiha on jykevästi aidattu, ja postilaatikon vierustaa komistaa koirista varoittava kyltti. Epäröin hetken, sillä teksti ”Kulkeminen omalla vastuulla!” ei varsinaisesti houkuttele jatkamaan matkaa. Odotan näkeväni vähintään kaksikymmentä erinäköistä ja -kokoista vimmatusti haukkuvaa koditonta koiraa, mutta piha on tyhjä, lukuun ottamatta pois päiviltä revittyä pehmonallekarhua.

tyään antamaan minulle märän pusun. Noin 3–vuotias uroskoira Hukka tuli taloon pari kuukautta sitten. Hukalla on nuoresta iästään huolimatta ollut jo kaksi omistajaa, joista jälkimmäinen oli jättänyt raukan kylmästi kadulle. Ensimmäinen omistaja puolestaan luopui Hukasta vedoten siihen, ettei koirasta ollut kunnon valjakkokäyttöön. Hukka on sekarotuinen, ja Kare arveleekin siinä olevan ainakin huskya ja jopa sutta. Suden luonteesta ei kuitenkaan ole tietoa, sillä koira pomppii haltioissaan kumiukon lailla eteenpäin huomatessaan pääsevänsä lenkille. Muistiinpanojen kirjoittaminen tuottaa ongelmia, sillä palattuamme lenkiltä Hukka yrittää isosta koostaan huolimatta tunkea syliini (kotona huomaan vihkoni olevan täynnä tassunjälkiä). Lopulta se tyytyy istumaan vieressäni etutassut polvillani, pitäen kuitenkin huolen siitä, että rapsutan sitä koko ajan vapaalla kädelläni. Arvelemme koiran jääneen nuoruusvuosinaan vaille hellyyttä. Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen Koirataloon tuodaan jatkuvasti karvaturreja, jotka kaipaavat kipeästi huolenpitoa ja uutta kotia. - Hukan tyttöystävä lähti muutama viikko sitten uuteen kotiin, joten se lienee hieman masentunut, Kare miettii. Hukkakin on jo käynyt katsastamassa pari kotia, mutta toistaiseksi sopivaa omistajaa ei ole löytynyt. - Hukka annetaan vain omakotitaloon, sillä se on äänekäs ja vaatii paljon tilaa, Kare selventää uuden kodin kriteereitä.

eläimen tarpeita. Tietysti on myös tapauksia, joissa omistaja on kuollut tai sairastunut vakavasti, Kare jatkaa. - Vaikeinta ihmisten on tajuta se, että koira on koira. Sille ei todellakaan riitä vain rapsuttelu ja haliminen, eikä sitä voi unohtaa missään tilanteessa. Jotta Koiratalon asukkaiden elämä olisi varmasti jatkossa onnellista, valitaan uudet omistajat tarkoin kriteerein. - Aiempi kokemus koirista ei aina ole ratkaisevaa. Tärkeintä on se, että omistajalla on tarjota kovia kokeneelle ystävälle tarpeeksi aikaa, tilaa ja huolenpitoa. On myös ymmärrettävä koiran tulevan uuteen kotiin jäädäkseen, Kare sanoo.

Uuteen kotiin

Pakkasesta pelastettu

Alkukesä on Koiratalossa vilkkainta aikaa. - Kauan odotettu terassikausi saanee omistajat laiminlyömään suojattejaan. Toisaalta kesäloman alkaminen merkitsee toisille aikaa keskittyä uuteen karvaiseen perheenjäseneen, analysoi Kare syitä ilmiölle. Mutta minkälaisilta ihmisiltä Koiratalon koirat sitten ovat lähtöisin? - Jokainen tapaus on erilainen. Omistajan ongelmana on saattanut olla juopottelu, mielenterveyspulmat tai narkomania. Yhtälailla koiria otetaan kuitenkin huostaan myös hyvin toimeentulevilta omistajilta, jotka ovat ottaneet lemmikin statussymboliksi ymmärtämättä

Hukka viihtyisi vielä mielellään pihalla, mutta on aika päästää toinen onnellinen ulos telmimään. Hukka kipittää takaisin sisälle luovuttaakseen ulkoiluvuoron noin 2–vuotiaalle naarasdobermannille, Darlalle. Vaikka Hukka ja Darla käyvät toisinaan yhdessä lenkillä, päästetään koirat pihalle yleensä yksi kerrallaan. - Darla suhtautuu vieraisiin yleensä epäilevästi, joten voit helpottaa asemaasi näillä, Kare varoittaa ja tyrkkää käteeni kourallisen koirien namuja. Epäluulosta ei kuitenkaan ole tietoakaan, sillä koira juoksee heti pihalle päästyään iloisesti luokseni ja sekoaa onnesta saadessaan

”Vaikeinta on tajuta, että koira on koira. Sille ei riitä vain rapsuttelu ja haliminen, eikä sitä voi unohtaa missään tilanteessa.”

Koiranelämää ympäri vuorokauden Espoossa koko ikänsä asunut 26–vuotias Anette Kare on ammatiltaan eläintensuojeluvalvoja ja eläintenhoitaja. Työvuosia Koiratalossa on jo kertynyt useampi. - Asun itse tässä samassa talossa, muuten tätä hommaa olisi hankala tehdä, Kare valottaa työnsä luonnetta. Työhön kuuluu muun muassa koirien ulkoiluttamista, kouluttamista, huoneiden siivousta, eläinlääkärikäyntejä, kotikäyntejä ja tietysti hylättyjen haukkujen rakastamista. - Vapaa-ajallani puuhaan sitten omien koirieni kanssa, eläinrakas Kare nauraa. Talon sisältä kantautuva koirien haukunta jatkuu edelleen taukoamatta, joten päätämme hakea yhden karvaturreista lenkille. Eteisen sohva notkuu erilaisista koirien herkuista, pannoista, hihnoista ja huovista. Seiniä peittävät lukuisat koirien huonoa kohtelua maanittelevat lehtileikkeet. Äkillinen myötätunto saakin ihoni kananlihalle lukiessani otsikoita, jotka kuuluvat suunnilleen näin: ”Oli kuolla ruoan puutteeseen”, ”Helsingin koiratalo täynnä löytökoiria”. Koiratalossa majailee tällä hetkellä neljä mustia, joista yksi juokseekin heti ulos pääs-

Hukka odottaa halausta.

Darla ja Anette Kare.

H2_307_VALMIS.indd 27

11.10.2007 11:49:23

makupaloja. - Raasu löytyi todella aliravitussa kunnossa viime helmikuun pakkasilla Espoosta kadulta. Eikä omistajasta ole mitään tietoa, Kare kertaa suojattinsa historiaa. - Tullessaan taloon se käyttäytyi hyvin aggressiivisesti, mutta on nyttemmin leppynyt. Kare heittelee Darlalle keppiä, jonka noutaminen onkin yksi haukun lempiharrastuksista. - Dobermannit ovat todella kysyttyjä koiria. Potentiaalista uutta kotia ei ole vielä löytynyt, sillä Hukan tavoin Darlakin kaipaa omakotitalon rauhaa ja haukkumisesta häiriintymätöntä naapurustoa. Makupalat ovat loppuneet jo aikoja sitten, mutta ilmeisesti ne ovat jättäneet käsiini houkuttelevan tuoksun, sillä Darla nuuhkii ja nuolee käsiäni herkeämättä, huolellisesti ja häntä heiluen.

Mikä koiratalo? * Koiratalo on osa Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen (HESY) toimintaa. Sen tarkoituksena on tarjota väliaikainen asumus kodittomille koirille, hoitaa ne kuntoon ja lopulta etsiä niille uusi, turvallinen koti. * Koirat päätyvät taloon usein puutteellisen huolenpidon vuoksi. * Viimeisen viiden vuoden aikana Koiratalo on tarjonnut turvapaikan noin 200 koiralle. * Talossa koirat saavat majailla niin kauan, kunnes uusi sopiva koti löytyy. Toiset löytävät uuden kodin muutamassa viikossa, toiset saattavat viettää talossa vuoden päivät. * Hellyydestä ja huolenpidosta Koiratalossa vastaa asiantunteva eläintenhoitaja. * Toistaiseksi tila koiratalossa on riittänyt, mutta löytökoirien määrä Suomessa on kasvamaan päin. * Tällä hetkellä koiratalossa majailevat Aatu, Darla, Hukka ja Rane.

H2_307_VALMIS.indd 28

11.10.2007 11:49:24

Koiranhoitajan päivä: kello 8.00 Aamulenkit. Kaikki koirat viedään yksittäin nopealle aamulenkille.

kello 9.00 Huoneiden siivous. Jokaisessa huoneessa on peittoja, patja, ruokakupit sekä leluja. Huone saattaa olla pahimmassa tapauksessa kattoa myöten kakassa, joten puunausta riittää. Revityt peitot ja lelut vaihdetaan ehjiin ja ruokakupit ja vesiastiat täytetään. Asukas saa peuhata siivouksen ajan onnekseen pihalla.

kello 12.00 Iltapäivälenkit alkavat. Jokainen musti pääsee vuorollaan noin puolen tunnin mittaiselle metsäkävelylle.

kello 15.00 Kareen vapaahetki. Koirat ovat tyytyväisiä siivotuista kopeista ja lenkkeilystä, joten nyt on hoitajan vuoro hengähtää.

kello 18.00 Iltaruoka ja iltalenkit. Haukut pääsevät iltapalan kimppuun sekä päivän viimeiselle kävelylle. Kutakin koiraa Kare kouluttaa tarvittaessa pihalla tai lenkkien yhteydessä. Tärkeintä on osata tulla luokse kutsuttaessa sekä suhtautua muihin koiriin ja ihmisiin rauhallisesti. Päiviin sisältyy toisinaan myös eläinlääkärikäyntejä tai vierailuja potentiaalisten uusien omistajien luona. Illan lenkkien ja ruokailun jälkeen haukunta hiljenee ja maassa vallitsee taas rauha kunnes seuraava aamu jälleen koittaa.

Huone saattaa olla pahimmassa tapauksessa kattoa myöten kakassa, joten puunausta riittää.

Anette Kare ja Darla lenkillä.

H2_307_VALMIS.indd 29

11.10.2007 11:49:26

KORTIT PÖYTÄÄN Teksti ja kuvat: Tuulikki Laine

Opettele syysiltojesi iloksi uusi korttipeliharrastus, joka vie mennessään. Bridge on pokerin ohella maailman suosituin korttipeli. Siinä missä Texas Hold’em on tämän hetken trendiharrastus, on bridge etenkin Suomessa jäänyt amerikkalaisserkkunsa varjoon. Turhaan. Pelaajat vakuuttavat, että bridge on pokeria hauskempaa, haastavampaa ja mielenkiintoisempaa. Agatha Christien kirjoissa bridge on hienostoladyjen ja -lordien harrastus, mutta suomalaiset bridgenpelaajat ovat niin iän, sukupuolen kuin sosioekonomisen asemansakin puolesta kirjavaa joukkoa. Heitä yhdistää ainoastaan rakkaus peliin, ja se vasta yhdistääkin.

Pelaajien joukossa vallitsee lämmin me-henki, johon jokainen on tervetullut, kunhan uskaltaa astua kiehtovan lajin maailmaan. Sinne siis!

Haasteita ja hupia Lauttasaaren bridgeareenalla tunnelma on leppoisa mutta jännittynyt. Kerhokilpailu on alkamassa, ja pelaajat jakavat toisilleen viimehetken vinkkejä. Harrasteslangista ei asiaa tuntematon ymmärrä sanaakaan, mutta hauskaa heillä tuntuu olevan. Bridgeareenan peli-iltoja vetää Suomen Bridgeliiton toiminnanjohtaja Kauko Kois-

tinen, joka on myös bridgen moninkertainen Suomen mestari ja yksi kansainvälisesti menestyneimpiä suomalaispelaajia. Hän lienee oikea henkilö raottamaan salaisuuksien verhoa. Miksi bridge vie mukanaan? - Bridgen hyvä ja huono puoli on sen vaikeus. Pokerin suosio perustuu helppouteen ja säännöt oppii hetkessä. Bridgen opettelu kestää kauemmin, mutta kun sen oppii, se on paljon mielenkiintoisempaa, Koistinen sanoo. Miten peliin sitten pääsisi sisälle? Kauko Koistinen kertoo, että valtaosa pelaajista käy bridgekurssin, vaikka toki itseoppineitakin on

H2_307_VALMIS.indd 30

11.10.2007 11:49:27

mukana. Kerhot järjestävät bridgekursseja pitkin vuotta. Bridgeä voi opetella ja pelata myös netissä. Esimerkiksi lataamalla ilmaisen Bridge Base Online -ohjelman, pääsee välittömästi pelaamaan vaikkapa iranilaisen, kiinalaisen tai sambialaisen partnerin kanssa.

Siihen jää koukuun Koistisen mukaan yksi bridgen parhaita puolia on sen kansainvälisyys. - Bridgeä pelataan kaikkialla. Minne meneekin, aina löytää peliseuraa. Pelaajien joukossa kulttuurierot unohtuvat. Egyptiläinen bridgelegenda Omar Sharif onkin sanonut, että maailmanrauha saavutettaisiin, jos kaikki vain pelaisivat bridgeä. Vaik-

ka pelin suosio maailmalla on huomattavaa, on Suomi vielä bridgen kehitysmaa, jossa kansainvälisen tason pelaajia on vain kourallinen. Suurin ongelma onkin nuorten pelaajien puuttuminen. Jo Pohjanlahden toisella puolella alle 25-vuotiaita bridgeliiton jäseniä on useita tuhansia, Suomessa vain muutama kymmenen. Ehkäpä imagon kohotus olisi tarpeen? Bridge kuvitellaan toisinaan ”mummojen peliksi” pikemminkin kuin älyllisesti haastavaksi harrastukseksi, jossa voi edetä pitkälle. Käsityksen voi todeta vääräksi kokeilemalla itse. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: siihen oikeasti jää koukkuun.

Bridgen lyhyt oppimäärä Bridge on neljän hengen korttipeli, jossa kaksi pelaajaa muodostaa joukkueen. Pelaajia kutsutaan nimillä pohjoinen, itä, etelä ja länsi siten, että partnerit istuvat vastakkain (pohjoinenetelä tai itä-länsi). Lyhykäisyydessään pelissä on tarkoitus saada tikkejä. Tikin saa neljästä pelaajasta se, joka pelaa korkeimman samaa maata olevan kortin tai valtin, mikäli hänellä ei ole pelattua maata. Tikin voittanut pelaaja pelaa ensimmäisenä seuraavaan tikkiin. Bridgessä pelataan kaksi kierrosta. Ensimmäinen kierros on tarjouskierros, jolloin pelaajat pyrkivät kertomaan, kuinka monta tikkiä he uskovat saavansa, kun tietty maa on valttina. Alin mahdollinen tarjous on 1 ♣, jolloin pelaaja ”sitoutuu” saamaan 7 tikkiä pelissä, jossa risti on valttia. Seuraavaksi korkeimmat tarjoukset ovat 1 ♦, 1 ♥, 1 ♠, 1 NT (No trump = ei valttia, eli valtiton peli), 2 ♣ jne. Korkein tarjous on 7 NT, jossa pelaaja sitoutuu saamaan kaikki 13 tikkiä valtittomassa pelissä. Mikäli pelaaja ei halua tai voi tarjota, hän sanoo pass. Tarjouskierros jatkuu, kunnes kolme pelaajaa ”passaa” peräkkäin, jolloin viimeisin tarjous jää voimaan. Tarjouskierroksen jälkeen alkaa varsinainen peli, jossa korkeimman tarjouksen teh-

neestä pelaajasta tulee pelinviejä. Pelinviejän partneri laittaa kaikki korttinsa avoimiksi pöydälle, eikä hän tämän jälkeen osallistu peliin. Pelinviejä pyrkii nyt voittamaan lupaamansa määrän tikkejä pelaten sekä omat korttinsa että partnerin avoimet kortit. Toisen joukkueen pelaajat ovat puolustajia, jotka pyrkivät yhteistyössä estämään pelinviejää saavuttamasta tavoitettaan – siis esim. tarjouksen ollessa 4 ♥ tulee puolustajien saada yhteensä 4 tikkiä (hertta valttina). Mikäli pelinviejä onnistuu, hän saa tietyn määrän pisteitä riippuen tarjouksesta – korkeammista tarjouksista saa enemmän pisteitä – sekä siitä, onko hän mahdollisesti saanut ylimääräisiä tikkejä. Jos puolustajat onnistuvat, saavat he puolestaan pisteitä. Kilpailubridgessä pelataan yleensä 20—40 kierrosta ja osanottajia on kymmeniä. Samat kortit kiertävät pöydästä toiseen, ja lopputulos riippuu siitä, kuinka hyvän pistemäärän on saanut samoilla korteilla muihin pelaajiin verrattuna. Tällöin taito ratkaisee, ei se, kenellä on ollut ”hyvät kortit”.

Maailmanrauha saavutettaisiin, jos kaikki vain pelaisivat bridgeä.

www.bridgefinland.com personal.inet.fi/peli/bridgeareena/

H2_307_VALMIS.indd 31

11.10.2007 11:49:28

ASKARTELUA, PASKARTELUA

Leikkaa, liimaa rasterijuliste Teksti: Pekka Turtiainen Kuvat: Teemu Granström

Edes opiskelijan asunto ei saa näyttää tylsältä. Seinien vuoraaminen pelkillä tavallisilla julisteilla saattaa kuitenkin antaa sekavan vaikutelman. Otetaan siis avuksi rasterikuvat! Rasterikuvat ovat suurikokoisia, useista paperiarkeista kasattavia kuvia. Valmis rasterikuva on yleensä mustavalkoinen, lukuisista rasteripisteistä koostuva juliste. Kuvat toimivat persoonallisena sisustuselementtinä perinteisten taulujen ja julisteiden sijaan. Ihailtuani vuoden päivät ystäväni valtavaa Kirk ja Spock -rasterikuvaa ajattelin kokeilla rasterbointia itsekin. Kuvan valinta osoittautui yllättävän vaikeaksi, mutta päädyin lopulta katu-uskottavasti sankarini Tom Waitsin kuvaan.

Rasterbator tekee työn puolestasi Rasterbointi on yksinkertaista ja helppoa Rasterbator-ohjelmalla. Se tekee miltei kaiken

puolestasi. On kuitenkin tärkeää valita kuva, joka on tarpeeksi hyvälaatuinen ja näyttää hyvältä myös mustavalkoisena. Alkuperäisessä kuvassa täytyy olla tarpeeksi kontrastia, jotta lopputulos näyttäisi hyvältä. Rasterikuvista voi tehdä myös värillisiä. Päädyin itse tulostusteknisistä syistä mustavalkoiseen kuvaan. Ohjelma antaa mahdollisuuden säätää rasteripisteen kokoa. Mitä suurempi rasterikuva halutaan, sitä suurempi pistekoko kannattaa valita. Paperiarkkien koon voi valita vapaasti Rasterbatorissa. Arkkien reunoille voi halutessaan jättää valkoiset saumat. Ohjelma näyttää, mistä kohdista saumat menevät valmiissa kuvassa. Kannattaakin harkita tarkoin arkkien koko ja suunta, jotta saumat eivät peitä tärkeitä

kohtia. Esimerkiksi kasvoja ei kannata leikellä miten sattuu. Kun kuva ja arkkien koko ja suunta on valittu, ohjelma näyttää lopullisen rasterikuvan mitat ja käytettävän arkkimäärän. Tulostusvalmiin tiedoston luominen on enää napinpainalluksen päässä. Rasterbator luo automaattisesti PDF-tiedoston, jossa rasterikuvan ”palaset” on fiksusti jäsennelty omiksi sivuikseen.

Leikkaa ja teippaa Kun paperiarkit on tulostettu, alkaa varsinainen työskentely. Varustauduin askarteluun kuudella isolla kartonkiarkilla, saksilla, kaksipuoleisella teipillä, sinitarralla ja krapulakaljalla. Kiinnitin kartongit maalarinteipillä toisiin-

H2_307_VALMIS.indd 32

11.10.2007 11:49:29

sa ja aloin latoa paperiarkkeja kartonkiin kiinni. Paperit voi koota myös suoraan seinälle, mutta minä koin kartonkiratkaisun helpommaksi. Kiinnittäminen on tarkkaa puuhaa. Saumojen kohdistaminen vaati vakaata kättä, joten korjauskaljojen nauttiminen samalla oli välttämätöntä. Käyttämäni kaksipuoleinen teippi on kätevä, sillä siitä ei jää kupruilevia jälkiä paperiin. Teippiä kuluikin niin paljon, että se loppui kesken urakan. Lähikaupassa ei sitä myyty,

Tee-se-itse

joten projektin valmistuminen venyi päivän verran. Uuden teippirullan myötä Tom Waitsin kasvot alkoivat kuitenkin hahmottua. Pistekoko vaikutti juuri sopivalta, ja kuvasta näytti tulevan kaikin puolin onnistunut.

Lopputuloksena 1,5 metriä karismaa Leikattuani ylimääräiset pahvit reunoilta pois rasterikuva oli valmis. Lopputulos näyttää yl-

lättävän hyvältä. Kuvassa on tarpeeksi kontrastia, kasvot näyttävät selkeiltä, eivätkä yksityiskohdat ole hukkuneet. Rasterikuvasta tuli lopulta 1,5 metriä leveä ja metrin korkuinen, mikä on passeli koko pienessä huoneessani. Kehyksiä en kuvalle budjettisyistä rakentanut. Ehkä teen ne joskus myöhemmin. Seinälle ripustamisen hoidin perinteisesti sinitarralla. Uusi uljas sisustuselementtini oli lopullisesti valmis. Huoneeni alkoi näyttää heti viehättävämmältä. Kiitos Tom Waitsin karisman.

Kaksipuolista teippiä kuluu tasavauhtia krapulakaljan kera. Rasterboinnissa tärkeintä kuitenkin on vakaa käsi ja rohkea ote itseilmaisuun. Valmista julistetta kelpaa näyttää vaikka naapurin Eskolle.

* Rasterbointi onnistuu helpoiten Rasterbator-ohjelmalla, joka löytyy osoitteesta http://homokaasu.org/rasterbator/

* Sivustolta löytyy myös hyödyllisiä vinkkejä, kuvagalleria, aiheeseen liittyviä linkkejä sekä keskustelufoorumi ongelmia varten. * Rasterboitavassa kuvassa on oltava tarpeeksi kontrastia, eikä siinä saa olla liikaa pieniä yksityiskohtia. Toisaalta liian yksinkertainen kuva ei välttämättä toimi rasterboituna. * Askarteluvaiheessa tarvitaan ainakin sakset, kaksipuoleista teippiä ja kärsivällisyyttä. * Tiettävästi maailman suurimpaan rasterikuvaan kului 1462 arkkia paperia. Kuvareportaasi projektista löytyy osoitteesta http://shaniqua.hyperphp.com/.

H2_307_VALMIS.indd 33

11.10.2007 11:49:30

Syksyn tenttikirjatärpit Teksti: Maria Pirkkalainen Kuva: Sini Korhonen

Se, joka sanoi pänttäämisen olevan tylsää, ei ollut selvästikään tutustunut Haaga-Helian syksyn tenttikirjoihin. Jukka Harju ja Jukka Juslin:

Jukka Pekkarinen ja Pekka Sutela:

Juhani Kauhanen

Tuloksellinen Javaohjelmointi

Mikrosta makroon

Henkilöstövoimavarojen johtaminen

Vuonna 1996 syntyi maailmaan yli 100 miljoonaa ihmistä sekä yksi ilkeä ohjelmointikieli. Ja kuka heistä on lopulta saanut eniten aikaan? Jo 11-vuotiaana Java nauttii loputonta suosiota ohjelmointikielten maailmassa. Asemasta kertoo myös Harjun ja Juslinin uusin teos, joka on kunnianhimoinen yritys kattaa Java-kielen perusopetuksesta kaikki mahdolliset alueet. Tavallisten ihmisten onneksi ei kirjaa ole edes mahdollista lukea. Ymmärrettävää suomea kun siitä on vain takakansi ja alkusanat. Yksi merkki on kuitenkin universaalisti ymmärrettävissä. Kirja alkaa tyylikkäällä kansikuvalla palavasta tietokoneen näppäimistöstä. Tekijät ovat ehkä yrittäneet viestittää sillä, että tietoteknikko on tämän kirjan lukemisen jälkeen ”ihan tulessa”, mutta muut lukijat vain tahtovat sytyttää loputkin tietokoneestaan palamaan ja ehkä heittää vielä kirjan rovioon sen perässä.

Mikrosta makroon kutsuu itseään kansantalouden oppikirjaksi, vaikka tosiasiassa yhtymäkohtia on enemmän naisten lifestyle-oppaisiin. Kova meno alkaa jo ensimmäiseltä sivulta, kun tekijät lyövät peliin patukkavertailun käsitteen. Sitä seuraa niin peliteoriaa kuin mallien elämän analyysia. Päähenkilömme joutuu toteamaan elävänsä epätäydellisen kilpailun maailmassa, missä hän voi vain toivoa pystyvänsä säilyttämään inhimillisen pääomansa. Kaiken tämän tekijät toteuttavat ison fontin, havainnollistavien kuvien ja selkeiden sanojen avulla. Tarpeiden tyydyttäminen on harvoin päässyt yhtä filosofiseen muotoon kuin tässä vuonna 2000 ilmestyneessä kirjassa. Eri asia onkin, mitä tenttiin jää käteen.

Mitä tehdä, kun alaiset temppuilevat, eivätkä uhkailu ja potkujen antaminen enää riitä? Tähän jokaisen pomon ongelmaan ja muihin kysymyksiin vastaa Juhani Kauhasen Joka Pomon Niksikirja. 17 tehokasta lukua opettavat Sinut työelämän peluriksi ja työntekijöidesi yksityiselämän asiantuntijaksi. Hyvät välit henkilökuntaan ovat jokaisen menestyvän yrityksen edellytys, onnistuneiden pikkujoulujen lisäksi. Käymme strategisesti läpi kaikki mahdolliset skenaariot, joita tulet saamaan vastaasi, kun joudut asioimaan niiden muiden työntekijöiden kanssa. Kehittymistäsi voit seurata pohdintatehtävistä. Älä myöskään unohda olennaista 53 sivun lainsäädöskokoelmaa. Mitä nopeammin tilaat kirjan, sitä nopeammin pääset testaamaan esimerkiksi ei-taloudellista palkitsemista ja sitä, onko uusimman lainsäädännön mukaan suositeltavaa lukea vahingossa henkilöstön sähköposteja. Laita työntekijäsi hymyilemään jo tänään!

H2_307_VALMIS.indd 34

11.10.2007 11:49:31

SYÖ & JUO

Viini on kaikkien juoma Teksti: Matti Martikainen Kuvat: Sini Korhonen

Enää ei tarvitse olla viiden tähden sommelier osatakseen valita hintalaatu-suhteeltaan paras viini tai tietää että kalan kanssa saa juoda myös punaviiniä. H2:n viinioppaasta selviää paljon muutakin.

Viini asetetaan usein elitistiselle alustalle juuri Suomen tapaisissa ei-tuottajamaissa. Syyt ilmiöön löytyvät perustellusti historiasta. Korkean hinnan ja vaikean saatavuuden takia viini oli ennen yläluokan juoma siinä missä olut työläisten. Nyt 2000-luvulle tultaessa viini on levinnyt kaikkien kansankerrosten juomaksi, mutta silti se saa illallispöydässä istuvan satunnaisen nautiskelijan varpailleen ja viininystävän tärkeilemään. Ymmärrän toki, että viiniin liittyvä asiantuntijuus voi tuntua monista tarpeettomalta briljeeraamiselta, jonka ainoa tarkoitus on vain nostattaa asiaan vihkiytyneen itsetuntoa. Voin vakuuttaa, ettei asia ole niin. Ei ole mitään sen masentavampaa kuin lipittää huoneenlämpöistä kuohuviiniä. Sama asia ruuan nauttimisen kanssa: en todellakaan tunne ketään, joka nauttisi medium-kypsän pippuripihvin huoneenlämpöisenä, vai tunnetko sinä? On siis olemassa monia käyttökelpoisia ohjeita, joiden avulla voit menestyksekkäämmin nauttia jokaisesta kulauksesta. Seuraavat kysymykset ovat askarruttaneet ehkä myös sinua.

”Hyvä viinilasi kaartuu sisäänpäin suuaukkoa kohden ja vangitsee viinin aromit, joita viininystävät joskus hyvinkin hullunkurisesti nuuhkien etsivät.”

Saako laadukasta viiniä halvalla? Kyllä saa. Pienten työvoimakustannusten ja tasalaatuisten sääolosuhteiden takia löydätt varmasti edullisia ja hyvin tehtyjä viinejä Chilestä ja Argentiinasta. Tosi hyviä löytöjä saa Alkosta jopa alle 6 eurolla. Miten tunnistaa viallisen viinin? Tunnistat sen helposti! Terveen viinin pitäisi aina olla kirkasta ja tuoksua miellyttävältä. Jos viini näyttää samealta ja tuoksuu homeelle (jotkut haistavat märän pahvin), palauta se myyjälle. Ainakin Alko antaa rahat takaisin mukisematta. Minkälainen on hyvä viinilasi? Lasin muoto ja koko vaikuttavat todellakin viinin makuun. Hyvä viinilasi kaartuu sisäänpäin suuaukkoa kohden ja vangitsee viinin aromit, joita viininystävät joskus hyvinkin hullunkurisesti nuuhkien etsivät. Viinilasin pitää olla myös kirkas ja väritön, jotta viinin oikea väri erottuu. Viinilasin jalan tehtävä on pitää kuumat näppisi pois lämmittämästä viiniä. Pitääkö kalan kanssa aina juoda valkoviiniä? Ei välttämättä. Myös kevyet punaviinitt sopivat hyvin raskaimpien kalaruokien kanssa.

Kokeile Pinot Noir, Zwaigelt tai Gamay -rypäleistä tehtyjä punkkuja lohikalojen kyytipoikana. Missä lämpötilassa valkoviini on parhaimmillaan nautittavaksi? Usein ihmiset viilentävät valkoviinit liian kylmiksi, jolloin viini ei maistu miltään. Nyrkkisääntönä todettakoon, että täyteläiset tammiset valkoviinit nautitaan 10–12-asteisina ja kevyet ja makeat valkkarit 6–8 asteeseen jäähdytettyinä. Saat viinin 10-asteiseksi pitämällä sitä noin 35 minuuttia pakastimessa. Mikä on oikea lämpötila punaviineille? Jotta säästyy polttavalta tunteelta suussa, kannattaa täyteläistä punaviiniä viilentää jääkaapissa puoli tuntia ennen nauttimista, jolloin se on noin 18-asteista. Kevyemmät punaviinit maistuvat parhaalta 16-asteisina. Minkä lämpöisenä kuohuviinit kuuluu nauttia? Ihan sama onko se samppanjaa Ranskasta vai cavaa Espanjasta, tarjoa kuoharit hyvin viilennettynä, noin viisiasteisina. Viileämpänä se on raikastavampaa, etkä pulloa avatessasi kastele ystäviäsi.

H2_307_VALMIS.indd 35

11.10.2007 11:49:35

SYÖ & JUO

Pimp My Food – tuunaa einesruokasi Teksti: Kimmo Ekroth Kuvat: Sini Korhonen

Pienillä ja edullisilla kikoilla saat vauhtia keittiöön, intoa kokkailuun ja ennen kaikkea maukkaampaa suuhunpantavaa. Kokeile näitä kolmea vinkkiä, niin positiivinen vaikutus on taattu.

Granaattiomena Granaattiomena saattaa olla päältä ruma, mutta sisältä löytyvät kauniit, syötävät siemenet. Tavanomainen salaatti muuttuu illallispöydän iloksi helposti, kun lisäät siihen makean maukkaita siemeniä. Kirkkaanpunaiset siemenet irtoavat helposti, kun halkaiset omenan ja koverrat siemenet irti pienellä lusikalla. Granaattiomenan siemenet toimivat erityisen hyvin esimerkiksi vuohenjuustosalaatissa.

Sormisuola Tryffeliöljy Tryffeliä pidetään maailman parhaana makuna. Ehkä juuri sen vuoksi nuo koirien ja sikojen metsistä löytämät sienet ovat niin kalliita. Tryffelin hienostuneen aromin saa ruokaan halvemmallakin. Jo muutama tippa tryffeliöljyä riittää aateloimaan pastan tai kastikkeen salonkikelpoiseksi herkuksi. Tryffeliöljyä löytyy hyvin varustetuista ruokakaupoista ja kauppahalleista. Pullollinen öljyä maksaa viidestä kahteenkymmeneen euroon ja riittää pitkään.

Suolan lisäämistä ruokavalioon ei oikein voi suositella – ainakaan määrällisesti. Laatua voi kuitenkin suositella parantamaan. Korkealuokkaisia suoloja valmistetaan ja markkinoidaan monin eri nimin ja tavoin. Yhteistä niin kutsutuille sormisuoloille on kuitenkin puhdas ja intensiivinen maku. Lisäämällä hiukan sormisuolaa paistetun lihan, valmiin salaatin tai tuoreen leivän pintaan maut heräävät ja tiivistyvät. Hyvää sormisuolaa ei tarvitse käyttää yhtä paljon kuin tavallista. Asettelemalla pienen kauniin suolakipon ruokapöytään saa mukavan elementin myös kattaukseen.

Hienostunut tryffeliöljy ja kaunis granaattiomena.

H2_307_VALMIS.indd 36

11.10.2007 11:49:37

SYÖ & JUO

Viiniaamiaisella kauppahallissa Teksti: Tommi Vanha Kuvat: Sini Korhonen

Usko nyt jo, kauppahalleissa voivat käydä muutkin kuin Eiran mummot. Monet paikalliset eivät käy kauppahallin kuppiloissa, ravintoloissa tai kahviloissa. Mikä meitä estää, kun syyt puhuvat puolesta: kauppahalleissa humisee historia, monet kaupat ovat yksityisten omistamia ja palvelu on hyvää. Päätin mennä katsomaan paikat. Millainen on kauppahallin miljöö, onko paikalla enemmän turisteja kuin paikallisia ja onko hinta opiskelijalle sopiva?

Hakaniemen kauppahalli. Tiistai 11. syyskuuta kello 10.30. Kotoisa lounas tupakeittiössä Halli on melko rauhallinen. Olen paikalla ensimmäistä kertaa ja yllätyksekseni huomaan, että kauppahallissa on kaksi kerrosta. Kierrämme alakerran ja valitettavasti ravintola Soppatykki, josta olen kuullut, avaa ovensa vasta kello 11. Meidän on pakko mennä muualle. Valitsemme toisen kerroksen kahvilan. Otan lounaaksi kana-juustoleivän sekä juoman. Hinta on yhteensä 6,40 eli opiskelijalle ihan kohtalainen silloin tällöin syötynä. Palvelu on hyvää ja paikka rauhallinen. Miljöö on kuin mummon tupakeittiö, sitä korostaa vielä kaappikello seinällä sekä puolipaneeli seinissä. Loppusilauksen tekee viereisen pöydän vanha herraseurue, jolta tarjoilija kyselee kuulumisia. Kanta-asiakkaita.

Törkeän hyvä tiramisu Jälkiruoka ostetaan keliakiapisteestä. Keliakiatiramisu ja -marenkimokkaleivos, hinta kaksi ja puoli euroa kappale. Istumme nauttimaan leivokset yleiselle penkille. Välillä jouduimme väistelemään kiireisiä mummoja. Tiramisu oli törkeän hyvää, mutta marenkileivos hieman liian voinen ja mauton. Koko hallin asiakaskunta muodostui eläkeläisistä ja keski-ikäisistä. Eläkeläisprosentti oli ainakin 80. Ruoka hallissa oli ihan ok, jälkiruoka loistavaa. Kaupunkilaiselle valikoima on kuitenkin melko suppea. Tarjolla ei ole mitään maalaiskahvilasta poikkeavaa. Siitä huolimatta

täällä voisi käydä useammin. Todellakin. Soppatykin sopat on testattava.

Wanha Kauppahalli lauantaina 15. syyskuuta kello 12. Aamupala ranskalaisittain Vettä sataa iloisesti. Suomesta puuttuu kulttuuri, jossa aamiainen syödään ulkona. Tavallaan se on sääli, koska sillä on pelkästään työllistävä ja kansantaloutta edistävä vaikutus. Halusin kantaa korteni kekoon, eli työllistää työttömän ja pyysin ystäväni kauppahalliin myöhäiselle aamiaiselle. Ensin ajattelimme mennä Räkan-kalaravintolaan, seuraavana mielessä oli sushi-baari, mutta päädyimme nauttimaan juustoja ja viiniä. Juustobistro tarjosi kyseisen setin vain kymmenen euron hintaan, eli se oli halpa. Viini oli hyvää ja juustot herkullisia. Homejuustoa, brietä ja hedelmiä. Voiko lauantai-aamu paremmin enää alkaa?

Turistina turistien joukossa Samakaltainen ympäristö kuin Hakaniemen hallissa. Tuotteissa, palvelussa tai hinnoissakaan ei ole juuri minkäänlaista eroa. Poikkeavaa täällä on asiakasmassa ja se, että Wanhassa hallissa on vain yksi kerros. Täällä asiakkaista noin 80 prosenttia on turisteja, 15 prosenttia eläkeläisiä ja loput viisi kuuluvat ryhmään ”muut”. Kultasuklaan ”golf-pallo” päätyy jälkiruoaksemme, ja se kutkuttaa makunystyröitä. Tummasuklaakuorrutus ja sisällä nougat-täyte. Hinta, 1,90 euroa on kallis, mutta koska kyse on lauantaista, voi siihen panostaa. Onhan kyse vapaapäivästä. Ja kyllä, tännekin tulisin uudelleen.

Hakaniemen Kauppahalli sijaitsee Hakaniemen torin kupeessa. Wanha Kauppahalli löytyy Kauppatorin kulmilta (Eteläranta). Molemmat kauppahallit ovat avoinna arkisin 8—18 ja lauantaisin 8—16. Sunnuntaisin suljettu.

H2_307_VALMIS.indd 37

11.10.2007 11:49:38

Soitinko huonoon aikaan? Teksti: Karri Hakala Kuvitus: Ulver Svensson

Tiesitkö, että oman puhelinnumeronsa voi nykyään eristää puhelinmyyjien ulottumattomiin? Puhelimen soittoääni tunkeutuu tajuntaan läpi krapulaisen unen. Pakko vastata. Eihän sitä tiedä, vaikka soittaja olisi joku, jolle tuli eilen annettua numeronsa baarissa. - Moro, soitinko huonoon aikaan?”, ylipirteä ääni aloittaa. - Sä oot niin hyvä tilaaja, että päätettiin palkita sut ilmaisella lehdellä. Onneksi puhelinmyyjistä voi halutessaan päästä helposti eroon. Suomen Suoramarkkinointiliiton tarjoama Robinson-palvelu poistaa

kuluttajan tiedot yritysten soittolistoilta. Rajoitus on voimassa kolme vuotta kerrallaan. Ilmoittamalla yhteystietonsa palveluun kuluttaja eristää itsensä täysin puhelinmyynnin ulkopuolelle. Siitä palvelu on saanut nimensäkin. Kuluttaja voi kuitenkin halutessaan edelleen saada yhteydenottoja puhelimitse itse valitsemiltaan yrityksiltä.

Robinson-palvelu perustuu yritysten vapaaehtoiseen toimintaan. Lain tarjoaman kielto-oikeuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. - Elinkeinoelämä pani pystyyn Robinsonpalvelun, jotta kuluttaja voi kerralla kieltää suoramarkkinoinnin kaikilta yrityksiltä, Perko sanoo.

Palvelu ei perustu lakiin

Säästää myös yritysten aikaa ja rahaa

Kuluttaja voi lain mukaan kieltäytyä ottamasta vastaan suoramarkkinointia. - Yrityksiä on kuitenkin niin monta, että kuluttajan pitäisi nähdä paljon vaivaa ja soittaa jokaiseen erikseen, sanoo Suomen Suoramarkkinointiliiton toimitusjohtaja Jari Perko.

Palvelusta hyötyvät myös yritykset. Aikaa säästyy, kun yrityksissä tiedetään etukäteen kenelle tuotteita ei ainakaan kannata markkinoida. - Hukkainvestointien määrä vähenee. Tiedetään ettei turhaan soiteta kuluttajille,

H2_307_VALMIS.indd 38

11.10.2007 11:49:39

jos kiinnostusta tuotteeseen ei ole, sanoo Jari Perko. Puhelinmyyjiä haukkuessaan moni unohtaa että hekin tekevät vain työtään. Monet myyjistä ovat opiskelijoita, jotka yrittävät tienata makkarat opintotuella ostetun leivän päälle. Tuskin hekään mielellään soittavat asiakkaille, jotka ovat jo valmiiksi vihamielisiä. - Se on sellanen win win -tilanne, Perko sanoo.

Vähän käyttäjiä Suomessa Suoramarkkinointi-instituutin tekemän tutkimuksen mukaan puhelinmyynti on vähiten toivottu suoramarkkinoinnin muoto. Tutkimukseen osallistuneista 61 prosenttia ei halua lainkaan yhteydenottoja puhelinmyyjiltä. Robinson-palvelulla on kuitenkin Suomessa suhteellisen vähän käyttäjiä. - Suomessa käyttäjiä on noin 200 000, kun muissa Pohjoismaissa vastaavilla palveluilla on jopa miljoona käyttäjää, sanoo Perko.

Jostain syystä suomalaisten negatiivinen suhtautuminen puhelinmyyntiin ei siis näy palvelun käyttäjien määrässä.

Ei ilmainen palvelu Robinson-palvelu ei ole ilmainen. Palveluun soittaminen maksaa 0,39 euroa/min + pvm. Puheluista kerätyillä rahoilla maksetaan osa palvelusta aiheutuneista kustannuksista. Palvelulla ei kuitenkaan tavoitella voittoa. Perkon mukaan Robinson-palvelua ei ole mitenkään erikseen markkinoitu. - Se ei ole kaupallinen palvelu, joten mitään erityistä markkinointia ei ole, Perko sanoo. Robinsonista on saatavilla tietoa internetissä, ja hänen mukaansa ihmiset tuntevat palvelun melko hyvin.

Näin se käy: Soita palvelunumeroon 0600 13404 ma-pe klo 8.30—18 (puhelun hinta 0,39 €/min +pvm), johon ilmoitetaan nimi, numero ja osoite. Rajoituksen voi tehdä liittymäsopimuksen tehnyt täysiikäinen henkilö ja vain henkilökohtaisesti.

Kul mu uttaja otta kaan voi la suo mast kieltä in ram a va ytyä ark sta kin an oin tia.

Kielto tulee voimaan n. 1-3 kuukauden kuluessa ilmoituksessa ja se on kerrallaan voimassa kolme vuotta. SSML:n noin 240 jäsenyritystä eri toimialoilta ovat sitoutuneet käyttämään edellä mainitun palvelun rekisteriä toiminnassaan. Lähde ja lisätietoja: www.ssml.fi (Suomen Suoramarkkinointiliitto ry)

H2_307_VALMIS.indd 39

11.10.2007 11:49:42

VIERAALLA MAALLA

Eivør Pálsdóttir – sumuisen saaren seireeni Teksti: Marko-Oskari Lehtonen Kuva: Bardur Eklund

Sanoinkuvaamaton tunne valtaa eteerisen laulun porautuessa suoraan sieluun. En ymmärrä sanaakaan, enkä oikeastaan edes halua ymmärtää. Kuka tämä jumalaisella äänellä laulava nainen oikein on?

Suomi tulee jälleen kerran muun maailman perässä, sillä ainakin Färsaarilla, Islannissa ja Tanskassa Eivør Pálsdóttir on jo käsite. Salettiin Ruotsissakin. Jotain osviittaa 24-vuotiaan Pálsdóttirin suosiosta antanee laulajattaren yleinen rinnastaminen legendaariseen kaikkien peikkotyttöjen äitiin, islantilaiseen Björkiin. Vuonna 2004 färsaarelaiset veivät homman niin pitkälle, että julistivat neitokaisen vuoden kansalaiseksi. Jo yläasteikäisenä paikalliseksi suuruudeksi kasvanut Pálsdóttir otti ohjat käsiinsä 16-vuotiaana, ja koulunkäynti sai väistyä kunnianhimoisen nuoren naisen musiikin tieltä.

Pálsdóttirin omaa nimeä kantava debyyttialbumi vuodelta 2001 koostuu pitkälti hänelle tunnusomaisista, perinteisistä färsaarelaisista balladeista. Musiikkia seuraavan maailman mielenkiinto oli tässä vaiheessa herännyt, ja paikalliset tuntuivat tietävän, ettei tässä ole vielä läheskään kaikki. Täydellisen ainutlaatuinen ääni erottaa Eivør Pálsdóttirin kaikesta, mihin häntä voi edes ajatella vertaavansa. Tästä parhaimpana esimerkkinä toimii vuonna 2003 julkaistu kakkosalbumi Krákan, jolla laulajatar vie äänenkäyttönsä niin hämärille vesille, ettei voi kuin ihmetellä. Syyskuun yhdennestätoista kertova Brostnar Borgir -kappale saa kaikki muut tribuutit vaikuttamaan yksinkertaisesti turhilta. Kappale on synkkä, se viiltää haavat auki, eikä anna armoa sekuntiakaan ennen loppuaan. Kuriositeettina: koskaan ei ole ihminen kuulostanut näin erehdyttävästi sahanterältä. Täydellisyyttä hipova albumi avasi viimeistään kaikki mahdolliset ovet tuolloin 19-vuotiaalle laulajattarelle ja poiki muun muassa kaksi palkintoa Iceland Music Awards -gaalassa, jossa normaalisti palkitaan vain islantilaisia artisteja.

(Färsaaret eivät kuulu Islannille, toim.huom.) Pálsdóttir on erittäin laaja-alaisen äänensä ansiosta kysytty vierailija mitä erilaisimmissa projekteissa. Naisen meriittilistalta löytyy niin vakanssia rockbändin keulakuvana, oopperalaulajana kuin sinfoniaorkesterinkin solistina. Tanskan radion orkesteri julkaisi vuonna 2006 Pálsdóttirin kanssa jopa kokonaisen albumin juhlistaakseen 40-vuotista taivaltaan. Kesällä 2006 laulajatar esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa, niinkin eksoottisessa paikassa kuin Savitaipale. Eivør Pálsdóttirin uusin albumi Human Child ilmestyi keskikesällä 2007, mutta toistaiseksi sitä ei tunnu Suomesta saavan. Varmin keino levyn hankkimiseen on suunnistaa artistin kotisivujen kautta färsaarelaiseen nettikauppaan, josta levyn voi hankkia (joko englanniksi tai fääriksi laulettuna). Kaikki entisaikojen perään haikailevat voivat lähettää kaksikymppisen kirjekuoressa suoraan Färsaarille ja lunastaa levynsä sitä kautta, romanttisesti etanapostilla. Suosittelen lämpimästi. www.eivor.com

H2_307_VALMIS.indd 40

11.10.2007 11:49:43

ELÄVIEN KIRJOISSA

“Keikassa pitää olla runkkua!” Teksti: Satu Soitula Kuva: Universal Music

Lauri Tähkä & Elonkerjuu osaa villitä yleisönsä. Lauri Tähkä & Elonkerjuu on kuluneen vuoden aikana noussut yhdeksi Suomen suosituimmista livebändeistä. Yhtyeen kuudes albumi Tuhannen riemua ilmestyi syyskuussa, ja jo julkaisupäivänään se lähenteli platinalevyn rajaa. Albumilta lohkaistut Hetkeksi en sulle rupia ja Pauhaava sydän ovat nousseet lähes kaikkien myynti- ja latauslistojen kärkeen. - Kuulija löytää levyltä herkkyyttä, voimaa, aistikkuutta, dynamiikkaa, rakkautta ja asioota rakkauren sivusta. Levystä tuli meirän mielestä loistava. Tehtiin asiat niin hyvin, ku osattiin, yhtyeen keulahahmo Lauri Tähkä kertoo. Yhteistyö tuottaja Riku Mattilan kanssa

on tuottanut tulosta, ja bändi on löytänyt itselleen ominaisen ja toimivan tyylinsä. Tuhannen riemua sisältää 12 kappaletta, ja lähes jokaisessa on hitin ainekset. Pitkään saivatkin eteläpohjalaiset vakuutella suurta yleisöä omasta osaamisestaan, mutta vihdoin Maailma on renki (2006) levyn myötä tie sydämiin aukesi. - Matka on ollut helevetin kivinen, kuoppaanen ja kapia, mutta antoosa. Ja pitää muistaa, että tonnin kokoosia lohkareita on tiänvarret ja penkereet täynnä edelleenkin. Bändin musiikki on sekoitus rockia, tarttuvia melodioita ja härmäläisiä sanontoja.

”Yleisö teköö meistä pakojäniksiä lavalla.”

Biisit kertovat tytöistä, pojista ja rakkaudesta: aiheista, joista riittää tarinoita aina maailmanloppuun asti. Tuoreen levyn myötä pyörähti käyntiin myös keikkarundi, joka kattaa lähes koko Suomen. Elonkerjuu tunnetaan energisistä ja mukaan tempaavista keikoista, joissa yleisö villiintyy. - Yleisö teköö meistä pakojäniksiä lavalla. Ne antaa meille voimaa ja energiaa, joka tarttuu niihin takaasi. Keikassa pitää olla runkkua! Lauri Tähkä & Elonkerjuu esiintyy Espoon Tapiola Gardenissa 14. joulukuuta. Kerjuuvuodet 2006-2007 -dvd ilmestyy marraskuussa.

H2_307_VALMIS.indd 41

11.10.2007 11:49:44

TAPAHTUMAT

TANJA AHOLA

Kulttuuria tyhjätaskuille Useat Helsingin museot ymmärtävät opiskelijoiden tilanteen ja tarjoavat ilmaisen sisäänpääsyn opiskelijakorttia vilauttamalla. Tekstit: Anu Matarma ja Kaisa-Maija Pitkäniemi

Museoon! Suomen kansallismuseoon on vapaa pääsy tiistaisin klo 17.30–20.00. Näyttely ÅLAND – AHVENANMAA! haluaa antaa vastauksia Ahvenanmaata ja ahvenanmaalaisia koskeviin kysymyksiin tarjoamalla välähdyksiä saarten historiasta ja nykypäivästä. Avoinna 21.10 asti. Ateneumin museoon on maksuton sisäänpääsy keskiviikkoisin klo 17 jälkeen. Syksyn päänäyttely esittelee tanskalaista taidetta KARI NIEMINEN

1800-luvun alkupuolen kultakaudesta aina vuosisadan vaihteeseen asti. Tennispalatsin taidemuseoon on ilmainen sisäänpääsy perjantaisin. 17.10.2007—6 .1.2008 esillä valokuvia ja abstraktia maalaustaidetta. Kiasmaan pääsee maksutta sisään perjantaisin klo 17–20. Hotelli- ja ravintolamuseo, Kaapeli, Tallberginkatu 1. Avoinna ti—su klo 11—18. Opiskelijat pääsevät sisään eurolla. ”Mitä ravintolassa syötiin sata vuotta sitten? Miltä Alkon myymälässä näytti 1930-luvulla? Miksi korkeat baarijakkarat olivat kiellettyjä Suomessa? Mitä tapahtui, kun keskiolut vapautui 1.1.1969?” Päivälehden museossa pysyvä näyttely uutistyön historiasta ja nykypäivästä. Vapaa pääsy. Avoinna ti—su klo 11—17. Ludvigink.2-4

Sirkus tuli kaupunkiin Sirkushuveja tarjolla (jos koulu ja työpaikka eivät niitä mielestäsi riittävästi tarjoa) Finlandia-talon viereisellä kentällä, Sirkus Finlandian taattuun tyyliin 3.10.–4.11 ti—to klo 19, pe klo 15 ja 19, la—su klo 13 ja 17. Liput 13,50—25 €.

H2_307_VALMIS.indd 42

11.10.2007 11:49:44

Teatteriin! Uusi iloinen teatteri UIT: Kallion kimallus Kallion kimallus on uusi versio 90-alun rakastetusta laulunäytelmästä kalliolaisesta Grönbergin työläisperheestä. Tapahtumat ulottuvat Jatkosodan päättymisestä 1944 näihin päiviin saakka. Mukana on aivan uusiakin lauluja, mutta myös entisiä Kimalluksen hittejä. Vuosina 1990-94 Kallion kimallusta esitettiin Helsingin Kaupunginteatterissa 199 kertaa 58 000 katsojalle. Näyttelijät: Eija Ahvo, Taneli Mäkelä, Mika Nuojua, Miia Nuutila, Maria Ylipää. Näytökset 3.9.—13.12. Liput: peruslippu 34 €, opiskelijat 32 €, lapset (6-12v) 25 €

Ryhmäteatteri: Saatana saapuu Moskovaan Näytelmä perustuu Mihail Bulgakovin samannimiseen kirjaan, joka on yksi venäläisen kirjallisuuden rakastetuimmista klassikoista. Esa Leskinen on tehnyt klassikosta uuden dramatisoinnin, ja se on sekä Kino Helsingin uuden näyttämön avajaisensi-ilta että Ryhmäteatterin 40-vuotis-juhlanäytelmä. Fantasiahenkeä luovat mielenkiintoiset visuaaliset elementit sekä taikuri Tatu Tynin illuusiot. Vesa Vierikko on loistava Saatanan roolissaan. Rooleissa: Vesa Vierikko, Pertti Sveholm, Minna Suuronen, Martti Suosalo. Ensi-ilta 27.9. Muut esitykset: 25.9.—1.3.2008 Liput: peruslippu 30 €, opiskelijalippu 15 €

JOUKO JÄRVINEN

Helsingin kaupunginteatteri: Oppineita naisia Molièren komedia Oppineita naisia esitettiin ensimmäisen kerran Pariisissa vuonna 1672. Oppineita naisia on kertomus perheen tyttärestä, joka rakastuu aitoon ja kunnialliseen mieheen, joka kelpaisi mainiosti isälle, mutta ei äidille, joka puolestaan haluaisi hienostuneen vävyn. Alkaa ikuinen taistelu miesten ja naisten välillä siitä, kuka on oikeassa ja kumpi onkaan viisaampi. Taistelu miesten ja naisten välillä on siis jatkunut samanlaisena jo 335 vuoden ajan. Ensi-ilta Suurella näyttämöllä 12.9.2007. Liput: 21—30 €. Ensi-illat korotetuin hinnoin. Opiskelijalippu 14 €. Huom! Helsingin kaupunginteatterissa on opiskelijoille ja nuorille myynnissä Stage-sarjalippu, jolla saa lipun neljään vapaasti valittavaan esitykseen. Lipun hinta on 32 euroa ja se on voimassa vuoden ostopäivästä. Opiskelijasarjalippu ei käy ensi-illoissa eikä vierailuissa. Korttia lunastettaessa tarvitaan voimassaoleva opiskelijakortti.

to 18.10. Apocalyptica pe 19.10. Scandinavian Music Group la 20.10. Irina ke 24.10. Absoluuttinen nollapiste pe 26.10. Husky Rescue la 27.10. Notkea Rotta to 1.11. Suomen Live Aid III KEMIN JALOKIVIGALLERIA

RIITTA AITTOKALLIO

Pääosassa hattu

Helsingin kaupunginteatteri: Miksi naiset aina rakastuvat Ernestiin Oscar Wilden romanttisen komediaklassikon suomenkielinen ensi-ilta esitetään Lilla Teaternissa torstaina 25. lokakuuta 2007. Näytelmästä tuli ensi-iltansa (1895) jälkeen suuri menestys niin Lontoossa kuin muuallakin maailmassa. Sen vauhdikkaita repliikkejä on siteerattu lähes yhtä ahkerasti kuin Shakespearen Hamletia. Näytelmästä on tehty kaksi elokuvaversiota, ensimmäinen vuonna 1952 ja toinen 2002. Miksi naiset aina rakastuvat Ernestiin on komedia vääristä henkilöllisyyksistä ja sekaannuksista, rakkaudesta, rahasta ja sosiaalisesta statuksesta. Liput: peruslippu 28 €, opiskelijat 23 €

Ääniä Tavastialla

Komediateatteri Areena: Lumikki ja älykääpiöt -revyy Lavalla: Kristiina Elstelä, Kristiina Halkola, Titta Jokinen, Marko Keränen, Kiti Kokkonen, Turkka Mastomäki, Eero Melasniemi. Liput: peruslippu 32 €, opiskelijat 30,50 €

Espoon kaupunginmuseon näyttelykeskus WeeGee esittelee hattujen värikästä historiaa. Näyttelyssä selviää miksi ja miten päätä on peitetty ja paljastettu sekä millaisia viestejä hattujen avulla on kerrottu. Hatulla on ollut säältä ja vaaroilta suojaamisen lisäksi monia muitakin tehtäviä: sillä on kerrottu sanattomia viestejä ja hoidettu suhteita. Hatut ovat toimineet aseman, roolin ja yhteenkuuluvuuden tunnuksena, mutta olleet myös elinkeino monelle hattumaakarille ja modistille. Näyttävimmillään ja hauskimmillaan hatut ovat koristautumisen välineitä ja esimerkkejä muodin alituisesta muuttumisesta. Näyttelyaika: 25.9.2007—24.2.2008. Ahertajantie 5, Tapiola. Avoinna ti, pe, la, su klo 11–18, ke—to klo 11–20. Pääsymaksu opiskelijoilta 4 €.

H2_307_VALMIS.indd 43

11.10.2007 11:49:45

LEVYHYLLYN AARTEITA

Gimmeltytön paluu

S U U T U

Teksti: Minnamaaria Saarinen

Piristystä tenttikauden harmauteen Teksti: Anne Mattila Joskus synkkiä ajatuksia voi yrittää karkottaa synkähköllä mutta energisellä musiikilla. Brittiläinen progressiivisen hard rock -yhtye Uriah Heep nappasi nimensä David Copperfield -romaanin henkilöhahmosta. Yhtyeen toisen levyn Salisbury (1971) kannessa komeilee panssarivaunu, joka saattaa ehkä karkottaa pasifistisimmat pois levyn ääreltä, mutta suotta! Vaikka vuoden 2003 Expanded De-Luxe Edition sisältääkin Simon The Bullet Freak -nimisen kappaleen, ei ole syytä huoleen. Levyn nimikappale on varsin mahtipontinen kaikkine puu- ja vaskipuhaltimineen. Intro kestää kolme minuuttia ennen kuin lauluosuus alkaa. Kestoa kappaleella onkin 16 minuuttia. Syksyisen tunnelman voi aistia Lady In Blackista, vaikka siinä lauletaankin keskitalven tuulesta, ilmasto on erilainen Englannissa. Kappaletta kuunnellessa voi melkein haistaa mädäntyneet lehdet, tuntea kirpeän loppusyksyn pakkasen purevan poskia ja kaiken sen

harmauden. Valmistautuessasi taisteluun (koeviikko, opinnäytetyö tai muu laajempi projekti varmasti kelpaa hyvin vastineeksi) on hyvä muistaa mustiin pukeutuneen naisen opetukset: My labour is no easier But now I know, I’m not alone (sanat: Ken Hensley) Lady in Blackin rinnalla toinen levyn mielikappaleistani on Time To Live, jossa miehen surmannut palaa kahdenkymmenen vankilavuoden jälkeen ulkoilmaan. Kun syksyisen sa-

Jenni Vartiaisen debyyttialbumi Ihmisten edessä yllättää positiivisesti skeptisenkin kuuntelijan. Entinen Gimmel-tyttö antoi odotuttaa kiinnostuneita kuuntelijoitaan lähes kaksi vuotta, mutta hyvä niin. Kahden vuoden aikana Jenni on ehtinyt löytää oman tyylinsä. Levy kuulostaa itsevarmalta, taidolla ja hartaudella tehdyltä, eheältä kokonaisuudelta. Levylle on saatu mukaan mainioita alan ammattilaisia aina Teemu Brunilasta Egotripin kitaristi Knipiin. Sanoitukset eivät ole pelkää sanahelinää, vaan kappaleista löytyy ajatusta ja sanomaa. Vaikka elektropop ei allekirjoittanutta erityisemmin sykähdytä, täytyy silti myöntää, että levy tulee luultavasti soimaan myös ”pakkokuuntelunkin” jälkeen. Etenkin kappale Ihmisten edessä on ilahduttava kuuntelukokemus, eikä vähiten tavallisesta poikkeavan sanoituksensa takia. Vähemmistöryhmän edustajille tämä on rohkaiseva kappale syksyn pimeisiin iltoihin. Jennillä on upea ääni, mutta miinusta levylle tulee liiallisesta, korvia ärsyttävästä huokailusta. Kokonaisuutena levy jää mieleen kauniina, joskin hieman kolkkona kaupunkimaisemana. Levy on täynnä Helsingin pimeitä iltoja ja ihmisiä, jotka odotuksella häviävät perjantai-illan huumaan vain huomatakseen etsineensä onnea aivan vääristä paikoista. Lopuksi täytyy vielä antaa erityismaininta Jennin itsepäisyydestä. Levypomot eivät päässeet tyttöä liiemmin pompottamaan. Tuloksena syntyi rehellinen, yllätyksellinen ja hieno levy, varsinkin elektropopin ystäville. Erinomainen esimerkki siitä, ettei se helpoin ja nopein reitti ole aina se paras. teen rapina ikkunaa vasten kyllästyttää, Uriah Heep tuo sopivan tunnelman. Rentoudu. Sulje silmäsi ja annan musiikin virrata. Uriah Heep esiintyy Alice Cooperin kanssa Helsingin Jäähallissa 25.11.

H2_307_VALMIS.indd 44

11.10.2007 11:49:46

Teehetki trubaduurin kanssa Teksti: Anne Mattila

Alakulo. Synkkämielisyys. Melankolia. Syksyn illat pimenevät. Joskus vain tuntuu, ettei mikään huvita. Musiikki auttaa tuolloin. Kun mieleni on maassa ja kaipaan hieman piristystä, levylautaselleni etsiytyy Cat Stevensiä. Ei ehkä mikään yleinen valinta, mutta miehen kappaleet saavat minut paremmalle tuulelle. Tämän pop-trubaduurin laajasta tuotannosta levylautasella nyt soi Tea For The Tillerman (1970). Cat Stevens (Steven Demetre Georgiou, s. 1947) on siitä mielenkiintoinen artisti, että

Avoin kirje Tuomas Holopaiselle Teksti: Marko-Oskari Lehtonen

Tuomas Holopainen, sinä olet erittäin rohkea mies. Annoit kenkää rakastamallesi ihmiselle, joka sattui olemaan myös menestyvän yhtyeesi keulakuva ja ääni. Et välittänyt siitä, että yhtye on parhaassa nosteessaan, ja fanit tulevat itkemään kajalilla maalatut silmät päästään, vaan seurasit sydäntäsi ja teit mitä täytyi tehdä. Kylmä vaihtui lämpimään. Musiikki palasi pääosaan. Olet vastikään julkaissut yhtyeesi kanssa upean albumin. The Poet and the Pendulumin ensihetkistä lähtien on varsin selvää, että nyt uidaan syvissä vesissä. Rohkea mies aloittaa

hänen elämänsä tarkoituksen etsiminen sai hänet käytännössä käymään melkein kaikki mahdolliset uskonnot läpi ja myöhemmin sai sitten veljeltään Koraanin. Lopulta hän kääntyi muslimiksi ja muutti nimensä Yusuf Islamiksi. Vaikka tämä levy ilmestyikin ennen hänen kääntymistään, voi totuuden etsimistä tuntea On The Road To Find Out’ssa. Tea for the Tillerman ei ole mielestäni erityisen ahdistava eikä melankolinen, pikemminkin päinvastoin, mutta Sad Lisan viulusoolo on sydäntäsärkevän riipaiseva, kuten kappaleen tunnelmaan ja sanoihin kuuluukin. Elämänohjeita itselleen voi yrittää tonkia kappaleista Wild World, Father And Son sekä But I Might Die Tonight. Stevensiä ei radiosta juuri kuule, mutta silloin tällöin hänen sympaattisia kappaleitaan voi bongata amerikkalaisista tv-sarjoista ja elokuvista. Stevens sopii mainiosti syksyn herkkiin ja hempeisiin hetkiin sekä helpottamaan alakuloa!

”Tuomas Holopainen, sinun kaltaisten ihmisten takia on mukavaa olla suomalainen ja ihminen, jota ei muisteta sadasosasekunnin häviöstä ruotsalaiselle.”

Levyn nimikappale Tea for the Tillerman soi YLE TV1:ssä 3. marraskuuta alkavan Extras-sarjan lopputekstien aikana.

yhtyeen uran ylivoimaisesti tärkeimmän albumin piirua vaille 14-minuuttisella kappaleella, joka on ladattu täyteen itseinhoa. Tissiposkisuus sivuun: kerrot vain miten asiat ovat. Bye Bye Beautiful jättää viimeistään hyvästit, ja otsake kertoo kaiken oleellisen. Tuomas Holopainen, sinä olet ennen kaikkea säveltäjä, vaikka vaatimattomuuttasi itseäsi vähätteletkin. Ei kukaan takapirtin Niilo pystyisi vetämään kotiin Dark Passion Playn kaltaista 75-minuuttista eeposta. Ainakaan tyylikkäästi ja tinkimättä. Se, että radiohitti Eva on selkeästi albumin heikoin lenkki, ei tee juurikaan hallaa näin ylitsevuotavan monimuotoiselle albumille. Tässä yhteydessä on kovin turha eritellä kappaleita, koska albumi on ennen kaikkea kokonaisuus. Tuomas Holopainen, sinun kaltaisten ihmisten takia on mukavaa olla suomalainen ja ihminen, jota ei muisteta sadasosasekunnin

VILLE JUURIKKALA

häviöstä ruotsalaiselle. Tuomas Holopainen, älä koskaan pyri eduskuntaan! Nightwishin kuudes studioalbumi Dark Passion Play ilmestyi 26.9.2007.

H2_307_VALMIS.indd 45

11.10.2007 11:49:47

R&A-kooste: Lempeä ja kapinamieltä Teksti: Elina Rimpiläinen Kuvat: Teemu Granström

Rakkautta & Anarkiaa -festivaali juhli tänä syksynä 20-vuotista taivaltaan. Mitä kaikkea kuuden festaripäivän aikana ehti nähdä ja kokea?

Päivä 1

Päivä 4

Päivä 6

Aloitan leffamaratonini georgialaisen Géla Gabluanin 13 Tzameti -trillerillä. Tarina nuoresta katonkorjaajasta, joka päätyy pelinappulaksi alamaailman kieroutuneeseen uhkapeliin, täyttää hyvän R&A -elokuvan vaatimukset viimeistä piirtoa myöten. Ehkä liiaksikin, sillä loppuratkaisun kuuluisi luultavasti olla yllättävä.

Muusikko Perttu Häkkinen suositteli hollantilais-brittiläis-saksalaista Black Bookia sanoilla ”jos siinä on natseja, se ei voi olla täysin huono”. Tästä nimenomaisesta syystä löydän itseni jälleen Maximin permannolta ja epäilen ensimmäistä kertaa elokuvamaratonini mielekkyyttä. Väsyttää. Black Book seuraa hollantilaisen laulajattaren vaiheita läpi toisen maailmansodan ja voisi hyvin olla Hollywoodin suuren budjetin spektaakkeli. Kaiken visuaalisen hurmoksen jälkeen jää kuitenkin hieman epäselväksi pyrkiikö elokuva olemaan selkeä historiikki, vai onko sen tarkoitus kertoa jotakin syvällisempää. Näitä elokuvia katsoessaan muuttuu tavallistakin kriittisemmäksi.

Univelka ja elokuvaähky tuntuvat hiljalleen saavan minusta selätysvoiton, mutten enää aio luovuttaa. Viimeinen rupeamani koostuu Tekkonkinkreet -animaatiosta ja tanskalaisesta Clash of Egos -komediasta, josta en etukäteen tiedä juuri mitään. Tekkonkinkreet ei enää tässä vaiheessa herätä suunnattomia tunteita, mutta on joka tapauksessa erittäin onnistunut elokuva. Lasten silmin kuvattu selviytymistarina toimii aina. Clash of Egos paljastuu täydelliseksi lopetukseksi maratonilleni. Elokuva nauraa tanskalaisille taideelokuville ja asettaa kyseenalaiseksi juuri sen elokuvatyypin, jota suurin osa R&A:n ohjelmistosta edustaa. Kärjistetyt hahmot ja loistava tilannekomiikka toimivat erinomaisesti. Yleisö tuntuu tukehtuvan nauruunsa. Ihastuttava itseironia palauttaa välittömästi uskoni hyviin elokuviin. Löydän melko varmasti itseni ravaamasta elokuvateattereiden välillä tulevinakin vuosina.

Päivä 2 Satoshi Kon tunnetaan psykedeelisten elokuvien mestarina, eikä animaatioelokuva Paprika tuota pettymystä. Puolen yön tienoilla Kesäkino Engelissä elokuvan unimaisemat vääntävät alitajuntani umpisolmuun, ja Susumu Hirasawan musiikki salpaa hengen.

Päivä 3

Päivä 5

”En ole pitkään aikaan ollut näin täynnä tunnetta”, huokaa ystäväni, kun leijumme ulos Bio Rexistä, missä on juuri päättynyt korealainen Breath. Kim Ki-Duk on näyttänyt taitonsa aiemmilla ohjaustöillään, ja Breathin utuinen vankilaromanssi on yksinkertaisesti kaunis. Olen myyty. Kuinka voi olla mahdollista nähdä näin paljon upeita elokuvia näin lyhyessä ajassa?

Aasiassa tehdään omituisia elokuvia. Eteläkorealainen I’m a Cyborg but that’s OK on tästä oikea malliesimerkki. Vinksahtanut romanttinen komedia sijoittuu mielisairaalaan, missä pääroolissa nähtävä Im Soo-Jung uskoo olevansa kyborgi. Elokuva on alusta alkaen silkkaa absurdin huumorin ilotulitusta, ja räikeä värimaailma korostaa henkisesti heilahtaneen elokuvan tunnelmaa entisestään.

”En ole pitkään aikaan ollut näin täynnä tunnetta.”

H2_307_VALMIS.indd 46

11.10.2007 11:49:48

Eläviä kuvia

Teksti: Anne Mattila ja Anu Matarma

Kimppakivaa Ranskalainen Kimpassa (Ensemble, c’est tout, Ranska 2007) on Claude Berrin tulkinta Anna Gavaldan samannimisestä romaanista. Änkyttävä, muinaisjäänteeltä vaikuttava postikorttimyyjä Philibert (Laurent Stocker) ottaa laihan, flunssaisen Camillen (Audrey Tautou) siipiensä suojaan valtaisaan asuntoon, joka odottaa perikunnan myyntipäätöstä. Philibertin ärtyisä, pitkiä työpäiviä kokkina tekevä kämppäkaveri Franck (Guillaume Canet) ei aluksi oikein sulata ajatusta, mutta pian nämä kolme huomaavat, miten yhdessä on parempi olla. Hauskassa, hyväntuulisessa ja elämänmyönteisessä elokuvassa on tarpeeksi syytä lähteä kotoa sateisena syysiltana pimeään elokuvateatteriin. Hetken voi kuvitella olevansa Pariisissa, jonne elokuva osittain sijoittuu. Jos Kimpassa-elokuvasta olisi tehty ame-

rikkalainen romanttinen komedia, siitä olisi tullut imelä, mutta Berrin käsissä se on uskottava kuvaus sinkkujen yksinelosta ja sen oikean löytämisestä. Ensi-ilta: 12.10.2007

röimättä ja rankasti tabuihin: uskottomuuteen, vallankäyttöön ja valheessa elämiseen. Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa Petri Kotwica. Ensi-ilta: 19.10.2007

Jäätävä kolmiodraama

Joulupukin salattu lapsuus

Outi Mäenpään roolista Saarana on kohuttu jo ennen elokuvan ensi-iltaa, eikä vähiten rohkeiden seksikohtausten ansiosta. Saara on pian nelikymppinen gynekologi, joka on naimisissa Leon (Martti Suosalo) kanssa. Leo on arkkitehti ja yliopiston lehtori. Tuuli (Ria Kataja) on 25-vuotias arkkitehtiopiskelija, jota Leo opettaa yliopistolla. Saara saa tietää Leon ja Tuulin suhteesta, kehittää itselleen uuden henkilöllisyyden ja ystävystyy miehensä rakastajattaren kanssa. Musta jää tarttuu epä-

Marko Leinon käsikirjoittama ja Juha Wuolijoen ohjaama elokuva johdattaa meidät joulutunnelmaan koskettavalla tarinalla siitä, miten Joulupukista tuli Joulupukki. Joulutarina on kertomus pyyteettömästä antamisen ilosta ja elämänmittaisesta ystävyydestä. Lapsenmielisille ja muille joulupukkiin yhä uskoville. Pääosissa: Hannu-Pekka Björkman, Kari Väänänen. Ensi-ilta: 16.11.2007

TOP 5: Ahdistavimmat elokuvat Teksti: Elina Rimpiläinen

1. Dogville (2003) Elokuva, joka täytyy kärsiä loppuun asti. Lars von Trierille tyypillinen inhorealismin ylistys, jonka on tuskastuttavassa hitaudessaan nerokas. 2. Unelmien sielunmessu (2000) Darren Aronofskyn surrealistinen tarina murskaantuvista unelmista ja huumeriippuvuudesta. Elokuvan musiikki on aivan omaa luokkaansa.

3. Irreversible (2002) Gaspar Noén takaperin etenevä kuvaus illasta ja ihmisistä, ja siitä, kuinka aika muuttaa kaiken. Aiheuttaa alikulkutunnelifobiaa. 4. Pan’s Labyrinth (2006) Guillermo del Toro kuvaa nuoren tytön todellisuuspakoa toisen maailmansodan Espanjasta aavemaiseen satumaailmaan. 5. Babel (2006) Alejandro González Iñárritun elokuvassa kaikki on yhteydessä kaikkeen, onnellinen loppu pelkkää toiveajattelua ja epätoivo arkipäivää.

H2_307_VALMIS.indd 47

11.10.2007 11:49:48

GALLUP

Masentaako?

Teksti Satu Soitula Kuvat Mikko Saarinen

Eero Kosola, 26 v., liiketalous, Pasila

Kea Kytösaho, 20 v., liiketalous, Vallila

Luka Fabris, 20 v., kansainvälinen liiketalous, Pasila

Katja Kokkonen, 19 v., kansainvälinen liiketalous, Vallila

– Ei, kesän jälkeen oloni on virkeä. Syksy on muutenkin kivaa aikaa.

– Ei. Ei masenna yhtään, kun kaikki asiat on niin hyvin.

– En ole masentunut syksystä, ennemminkin iloinen, koska koulu taas jatkuu.

– Nyt ei masenna, mutta huono sää saattaa tuoda sen pintaan. Koetan välttää liikoja paineita ja pysyä positiivisena.

”Opinnot eivät onneksi masenna.” Jussi Ala-Seppälä

”Ei masenna yhtään, kun kaikki asiat on niin hyvin.” Kea Kytösaho

Jussi Ala-Seppälä, 21 v., liiketalous, Vallila

Marika Isohanni, 19 v., liiketalous, Pasila

Sini Kokkoniemi, 24 v., liiketalous, Pasila

– Kylmä keli ja iltojen pimeys tekevät mielen apeaksi. Olisi pitänyt tehdä kesällä enemmän töitä niin ei nyt tarvitsisi painaa hiki hatussa. Opinnot eivät onneksi masenna.

– Vähän masentaa. Ikävää, kun kesä loppuu, mutta toisaalta mukavaa, kun arkirutiinit jatkuvat.

– Tykkään syksystä. Kurssejakin on vain pari, joten koulustressikään ei pääse iskemään.

H2_307_VALMIS.indd 48

11.10.2007 11:49:49

KOLUMNI

SONJA KLIPPI

Miehinen syysmasennus ja sen puute Internet-lääkärin mukaan syysmasennuksella on rakkaan lapsen tavoin monta nimeä. Syysmasennus, syysapatia, kaamosväsymys ja niin edelleen. Oireita ovat ärtyneisyys, ilottomuus, epämääräiset kivut, kasvava ruokahalu ja sitä kautta painonnousu sekä vireystilan lasku. Syitäkin löytyy liuta: loman jälkeinen arki ei motivoi, pimenevät illat vievät lyhyen kesän jälkeiset D-vitamiinit tai kieriskely itsesäälissä on vain mukavaa. Edellä mainituista syistä ei yksikään kolahda minuun. Nälkä on aina, eikä maha ole koskaan niin täynnä, ettei sinne yksi pizza mahdu – oli kesä tai talvi. Vireystila on alkuviikosta matala ja loppuviikosta korkea vuodenajasta riippumatta. Viimeisenä oireena listassa mainitaan seksihaluttomuus. Syysmasennuksessa ei seksi kiinnosta. Kesällä himoa on vaikea pitää kurissa. Se on loogista. Paljasta pintaa on silmän kantamattomiin, koska vaatteita ei ole nimeksikään. Alkukesästä uimarannalle pitää raivata tilaa nyrkein ja sapelein, sillä kaikki haluavat esitellä kiinteää kesäkroppaansa. Hormonit hyrräävät, testosteroni ottaa kunnolla vallan, joten ei ole ihme, että kesällä halut korostuvat eniten. Ainahan se on mielessä. Kesällä se kiinnostaa enemmän kuin koskaan. Jos syksyllä kiinnostus seksiin katoaa, olenko saanut kesällä seksiä niin paljon, että halut on täytetty seuraavan vuoden kevääseen asti? Onko sellainen itse asiassa edes mahdollista? Ei, se ei voi olla mahdollista. Vaikka kesällä on menty, touhuttu ja katseltu, varastoja ei ole kertynyt niin

paljon, että voi odottaa ensi kevääseen. Se on mahdottomuus. Ei sellaista varastoa edes ole. Viimeistään lokakuussa halut ovat kovat. Yksi syy haluttomuuteen on tietenkin kiire. Koulutehtävät ja työt vievät paljon aikaa, mutta toisaalta se on vain organisointikysymys. Aina on aikaa petipuuhiin. Asioita pitää priorisoida: peti vai liiketoimintasuunnitelma. Rationaalinen vastaus olisi jälkimmäinen, mutta onneksi en ole rationaalinen olento. Peti, kiitos. Syksyn tullen kesän paljas pinta peittyy, ja tiukat farkut sekä villapaidat korostavat muotoja ja jättävät tilaa mielikuvitukselle. Me emme ehkä osaa kuvitella tarpeeksi, ja siksi kiinnostus seksiin lopahtaa. Kesällä mielikuvitukselle ei ole tilaa, koska paljas totuus puhuu puolestaan. Mutta mielikuvituksettomuudestakaan ei ole kyse. Miksi muuten pehmopornokuvia on olemassa? Ne kiusoittelevat ja laittavat mielikuvituksen liikkeelle. Mainoksen vienosti hymyilevän naisen pikkumustat peittävät juuri strategiset paikat. Ja näin mielikuvitus laukaistiin toimintaan. Minua ei satu tai kolota, en ole ärtynyt (paitsi projektisuunnitelman suunnitelmasta), eikä mieli ole masentunut. Kiinnostukseni seksiin ei ole syksyn myötä laskenut, ja uni tulee yleensä, kun on sen aika. Seksi kiinnostaa ja joskus sitä suorastaan odottaa. Kun muut rypevät loassa mielet harmaina, minä vaeltelen pedistä petiin. Diagnoosi: terve. Tommi Vanha

H2_307_VALMIS.indd 49

11.10.2007 11:49:54

VASTAAVAA

Miltä nyt tuntuu? Olisi kiva mennä töihin, mutta kun siellä on vain rasittavia työkavereita. Pomo ei ymmärrä, antaa liian rankkoja työtehtäviä ja piikittelee. Palkkakin on oikeastaan aika surkea. Englannin esseekin pitäisi kirjoittaa ensi viikon luennoille. Taidan jäädä sairaslomalle pariksi päiväksi, eihän se ketään kiinnosta. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta korostaa pehmeiden arvojen vaikutusta yksilön ja yhteisön hyvinvointiin. Korkea verotus huolehtii siitä, että varat ja julkiset palvelut jakautuvat edes hieman tasaisemmin niiltä joilla on, niille joilla ei ole. Sopimukset laaditaan kolmikannan, tai muun demokraattisen elimen toimesta, jolloin kenenkään ei pitäisi jäädä jalkoihin. Palkat ja tuet määräytyvät puhtaasti taulukoiden mukaan, eikä pärstäkertoimella tai henkilökohtaisilla suhteilla ole juurikaan merkitystä. Pohjolan lintukoto onkin ollut jo vuosikymmeniä kansainvälisen ihailun ja kateuden kohde. Lintukodolla on kuitenkin ongelma. Sen kantavat siivet alkavat vanheta, eikä poikasia ole tehty tarpeeksi paikkaamaan kaikkien vanhojen kotkien ja joutsenten poisjäännin aiheuttamaa vajetta pesän kunnossapidossa. Kaavan tulkintaan ei erityisiä raketti-insinöörin taitoja vaadita: mikäli tuottavuus kasvaa vain lievästi, kulut kasvavat samaa vauhtia, ja väestön tuottavan osan suhde kuluttavaan osaan pienenee, ei tulos voi olla ainakaan ole niin sanotusti in the black. Työvoimapula ja ikääntyvät väestöryhmät ovat oma laaja kansantaloudellinen aihe sinänsä. Kiihtyvä työtahti ja sen mukana tuoma stressi tuo myös toisenlaisia ongelmia. Ongelmia, jotka iskevät suoraan niihin pehmeisiin arvoihin, joista olemme olleet niin ylpeitä. Koska hyvinvointivaltion ylläpitäminen vaatii entistä enemmän yksilökohtaista suorittamista ja tehokkuutta, vaaditaan jo-

kaiselta työssäkäyvältä yhä enemmän henkilökohtaista uhrautumista. Kasvavat vaatimukset eivät kuitenkaan voi tarkoittaa lisää palkkaa, tai muuten kansantalouden yhtälö on taas punaisella. Sotien jälkeen syntynyt sukupolvi on tottunut yltäkylläisyyteen ja jopa tietynlaiseen hedonismiin elintasonsa suhteen, joten innostus itsensä rääkkäämiseen tuskin on erityisen korkealla. Motivaation ollessa hukassa on hyvin helppo heittää hanskat tiskiin. Miksi? Koska niin voi tehdä. Masennuksen ja erilaisten psyykkisten vaivojen diagnosointi on kasvanut hurjasti viime vuosina. Työntekijän ei oikeastaan tarvitse tehdä muuta kuin kävellä työpaikkalääkärille ja ilmoittaa, että enää ei huvita, ja sairaslomaa tulee. Tällaiselle nuppilomalle

lähtevää arvostelevia pidetään sekä huonoina ihmisinä että myös ei-haluttuina työntekijöinä.

Taustat epäselviä Yleensä antennilomien taustalla on todellinen huoli, sairaus tai muita vaikeuksia. Psyykkisten oireiden tulkinta on kuitenkin hankalaa fyysisiin sairauksiin verrattuna. Nykysäännöksillä työntekijän on helppo päästä lomalle vain ilmoittamalla, ettei hän pysty työntekoon. Syynä on valitettavan usein motivaation puute. Ei haluta tehdä jotain mikä tuntuu ikävältä. Maailma sattuu kuitenkin olemaan sellainen, että kaikki ei voi olla hauskaa. Suomi ei ole yksin epämotivoituneiden työntekijöiden kiroama, sama ongelma löytyy myös muista Skandinavian maista. Erityisesti Norjassa työntekijöiden pitkät kuntoutuslomat ovat aiheuttamassa suuria ongelmia ja ennennäkemättömiä kustannuksia paikallisille yrityksille. Erityinen huoli koskettaa varmasti pienien ja keskisuurten yritysten omistajia ja johtajia. Kun työntekijät alkavat joustamaan oman mielensä mukaan, yrittäjän rooli säilyy edelleen vakiona. Mikäli haluaa tehdä tulosta, töissä on oltava. Jos alkaa kitistä työntekijöiden sairaslomista, päätyy todennäköisesti otsikoihin saatanan reinkarnaationa ja pienen ihmisen sortajana. Niille elämystalouden lapsille, jotka liitelevät hyvistä kokemuksista toiseen, ei voi sanoa muuta kuin onnea töiden hakuun. Tällä menolla menee vielä useita vuosia, ennekuin tilanne työmarkkinoilla on niin huono, että työehtoja aletaan rukata alaspäin. Mutta kun työvoimapula todella iskee, ei pieni mielipaha enää oikeuta kuukausien löhöilyä. Teemu Koivisto vastaava päätoimittaja

H2_307_VALMIS.indd 50

11.10.2007 11:49:54

Rehtorin piinapenkki Teksti: Marko-Oskari Lehtonen Kuva: Heli Hirvelä

Kaamoksen ja täysin yllättäen saapuvan ensilumen lisäksi H2-lehti ja legendaarinen rehtorin palsta on varma syksyn merkki. Tässä numerossa Ritva Laakso-Manninen kertoo mietteistään liittyen opiskelijoiden hyvinvointiin. Kärjistetysti voi todeta, että rehtori kantaa koko koulun johtajana viime kädessä vastuun opiskelijoiden hyvinvoinnista. Sillä olettamuksella, että jokaisella meistä on vähintäänkin yksi murhe puserossa, Haaga-Helian syntyprosessi tuplasi Laakso-Mannisen huolet. - Pyrimme edesauttamaan opiskelijoiden hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Koulutusohjelmia rakentaessamme pyrimme siihen, että kurssit lomittuisivat toisiinsa ja sitä kautta opinnot olisivat kohtuullisessa ajassa suoritettavissa, rehtori linjaa. Ohjaustoiminnan eli opinto-ohjaajien, mentoreiden ja ryhmäohjaajien lisäksi HaagaHelia hakee koko ajan uusia tapoja ja malleja tukea opiskelijoita koulutusohjelmien kirjossa. Terveydenhuollon suhteen koulu on ottanut ensiaskeleet oikeaan suuntaan. - Helsingin kaupunki ei pysty tarjoamaan mitään psykiatriselle puolelle, vaikka tarvetta olisi. Sen johdosta tehtiin ratkaisu, että koulu palkkaa psykiatrisen erikoissairaanhoitajan itse, Laakso-Manninen toteaa sangen vaikeasta tilanteesta. Haaga-Helian kokoisessa organisaatiossa palaute kantautuu rehtorin korviin usein välillisesti, mutta kyllä yläkerrassa ollaan opiskelijoiden murheista ajan tasalla. - Henkilökohtaiset elämäntilanteet heijastuvat ilman muuta opiskeluunkin, mutta kaikista vakavimpiin tilanteisiin eivät koulun keinot riitä, rehtori pahoittelee.

Kysymykseen, pitäisikö koulun joustaa enemmän yksilökohtaisesti, Laakso-Mannisella on kutakuinkin selkeä näkemys. - Liiketaloudessa, joka on suurin koulutusohjelma, on joustoa kaikkein eniten. Opintojaksoissa on päivä- ja iltatarjontaa, ja kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus kahden vuoden poissaoloon, mikä on mielestäni jo aika hyvä vastaantulo. Fakta on se, että opiskelijamme käyvät myös töissä, joten suuntana on koko ajan hakea joustavan opiskelun muotoja. Puheen kääntyessä opintotukeen ja sen iänikuiseen laahaamiseen kultaisella 80-luvulla, rehtori nostaa esiin mielenkiintoisen seikan työn ja opiskelun kombinaatiosta. - Opintotuen ja tulorajojen nostaminen on todella hyvä asia. En ole itse ymmärtänyt sitä, että rangaistaan työnteosta. Useimmat opiskelijat, jotka käyvät töissä opintojensa ohella, ovat erinomaisia sekä työssään että opinnoissaan. Tällaista pitäisi ennemminkin kannustaa. Kaiken kiireen keskellä Laakso-Manninen ei lähde kehittämään mitään poppakonstia opinnoissa jaksamiseen, vaan neuvoo yksinkertaisesti jokaista ottamaan oman elämän hallintaansa. - On tärkeää, että itsellä on kokonaiskuva siitä, mitä on tekemässä. Uskon, että oman tilanteeseen pystyy vaikuttamaan aika paljon, rehtori summaa.

H2_307_VALMIS.indd 51

11.10.2007 11:49:59

H2_307_VALMIS.indd 52

11.10.2007 11:50:01