H2 Valta

HELGA MAGAZINE 3 / 2016

VALTA |Nautinnon valtiatar |Vallan kahdet kasvot| Eihän nainen voi satuttaa | Päättäjän taustalla |Kun ajatukset ottavat vallan|Vapaus tuo vastuuta

VALTA Toimitus kertoo tarinoita vallasta:

Sinimaria Halonen: Tein kolme vuotta sitten päätöksen jättää joulu­ lahjat ostamatta ja lahjoittaa sum­ man kehitysmaihin. Isäni ei tarvitse uutta kirjaa hyllyynsä pölyttymään eikä äitini toista kynttiläsettiä. Sen, että välittää, voi osoittaa monella muullakin tavalla kuin materialla.

Kun läheiseni masentui, irtisanou­ tui ja luopui kodistaan, tarjosin hä­ nelle patjan yksiöni lattialta. Yksin ei kukaan koko maailmaa pelasta.

Jokaisella on kuitenkin jossain mää­ rin valtaa vaikuttaa omilla teoillaan.

Noora Karppinen: Ollessani työ­ harjoittelussa eräässä suuressa sanomalehdessä oli mielenkiintois­ ta huomata, miten vahva voima pelkästään median nimen mainit­ semisella oli. Kun soitin ihmisille ja kerroin mihin kirjoitan, niin aika todennäköisesti myös sain haastat­ telun. Kun tiedotustilaisuudessa kertoi mistä tulee, ei siellä kukaan kysellyt, että kuka olet ja miksi minun pitäisi sinulle kertoa.

Medialla oli valtaa saada ihmiset puhumaan.

PÄÄTOIMITTAJA: Juhis Ranta

KANNEN KUVA: Janna Nousiainen

TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Eveliina Aarnos

TOIMITUS: Siiri Aarnio Eveliina Aarnos Aino Haili Sinimaria Halonen Heidi Hautamäki Vilma Heimonen Greta Kippilä Veera Korjus Miika Koskela Helka Miettunen Viivi Mujunen Emmielina Niiniaho Joakim Nordström Tony Pietilä Kaisa Pukkala Janne Puumalainen Juhis Ranta Maura Stam Ville Toivonen Jesperi Virtanen

AD: Jesperi Virtanen VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA: Rosanne Seppänen KUVATOIMITTAJAT: Aino Haili Janna Nousiainen TOIMITUSSIHTEERIT: Vilma Heimonen Noora Karppinen Anna-Maija Lippu Janne Puumalainen Anna Salonen Jesperi Virtanen

TAITTO: Sinimaria Halonen Heidi Hautamäki Vilma Heimonen Viivi Mujunen Emmielina Niiniaho Janna Nousiainen Kaisa Pukkala Anna Salonen Jesperi Virtanen KUVITUS JA VALOKUVAT: Siiri Aarnio Aino Haili Heidi Hautamäki Sofia Kivistö Veera Korjus Miikka Koskela Ilari Lehtinen Helka Miettunen Emmielina Niiniaho Viivi Mujunen Janna Nousiainen

Heidi Hautamäki: Jos minulla o ­ lisi valta, niin muuttaisin maailman suopeammaksi ja a­ voimemmaksi.

Samalla muuttaisin rahan arvon mitättömäksi. Maailma ei p ­ yörisi niin vahvasti rahan ympärillä.

Minun vallan aikanani urheilusta muokataan kaikkien yhteinen ­juttu!

Valtaani käyttäisin parantamaan epäkohtia ja luomaan onnellisem­ pia loppuja. Jumalaksi en pysty muuttumaan, mutta valtaa voisin ottaa enemmän. Vallan pitäisi kuulua myös tavallisille ihmisille.

Kaisa Pukkala Janne Puumalainen Annika Roitto Jesperi Virtanen H2 Haaga-Helian opiskelijalehti, jota kustantaa opiskelijakunta Helga.

Painosmäärä: 1500 Forssan kirjapaino Oy 2016 H2-lehti on sitoutunut noudattamaan Journalistin ohjeita. Haaga-Helia on allekirjoittanut Julkisen sanan neuvoston (JSN) perussopimuksen.

JSN on tiedonvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta.

PÄÄKIRJOITUS: VALTAA TAVOITTELEMASSA KUVITUS: SOFIA KIVISTÖ

Valta on seksikästä. Se korruptoi. Vallan mukana tulee myös vastuu. Sana on valta. Väkivalta. Mie­ livalta. Teemana valta tuntuu valtavalta. Mistä kulmasta sitä lähestyisi? Emme halua puhua pelkäs­ tään politiikasta. Valtaa ei välttämättä voi käsitellä puhumatta myös politiikasta, sillä politiikka on vallan käyttöä ja tavoittelua.

Keväällä 2011 tavoittelin valtaa itse. Pyrin eduskuntaan Uudenmaan vaalipiiristä. Koko vaalipäi­ vää edeltänyt vuosi oli suunniteltu silmälläpitäen vain yhtä asiaa: kuinka saisin kampanjoitua mah­ dollisimman tehokkaasti. Sain sisällytettyä kampanjani silloisen korkeakouluni kursseihin, joten minun ei tarvinnut käydä luennoilla. Töitäkään minun ei tarvinnut tehdä ottamani opintolainan an­ siosta. Pystyin keskittymään vain kampanjaani.

Tukiryhmäni oli pieni, mutta aktiivinen. Rahaa oli vähän. Vietin päiviä aikaisesta aamusta myö­ häiseen iltaan asemilla, toreilla, kaduilla ja vaalipaneeleissa. Työ tuotti tulosta ja rohkaisevia vieste­ jä alkoi kantautumaan. Ihmiset viestittivät, että olivat pitkään etsineet sopivaa ehdokasta ja viimein löytäneet minut. Osa sanoi, että olisi jättänyt äänestämättä, ellen minä olisi ollut ehdolla. Jotkut eh­ dottivat mitä minun tulisi tehdä, jos tulen valituksi.

Kampanjointi oli hullun hommaa. Heräsin ennen muita mennäkseni jonkin lähiön juna-asemalle jakamaan lappuja, joissa oli kuvani. Ihmiset vaativat kannanottoa juuri heidän mielestään tärkeään asiaan ja saattoivat suuttua, jos minulta ei kyseiseen asiaan mielipidettä löytynyt. Joskus asia saattoi olla hyvinkin vähäpätöinen, mutta kyseiselle henkilölle ilmeisen tärkeä. Monesti asia oli sellainen, että eduskunta ei asiasta edes päätä.

Lopulta vaalipäivä koitti. En päässyt illan vaalivalvojaisiin stressin purkautuessa kuumeena.

Osansa saattoi olla myös aamuyöhön jatkuneella viime hetken kampanjoinnilla kotikulmillani. ­Seurasin vaalilähetyksiä ja ääntenlaskentatilannetta kotona viltin alla teetä juoden. Loputtomalta tuntuneen odotuksen jälkeen lopullinen tulos tuli. Sain 857 ääntä. Keräsin oman lis­ tani 35 ehdokkaasta 14. eniten ääniä. Ihan hyvä tulos melko tuntemat­ tomalta 22-vuotiaalta ensikertalaiselta.

Tässä lehdessä käsitellään valtaa useasta näkökulmas­ ta. Politiikan ja median valtasuhdetta, väkivaltaa, ha­ jautettua valtaa ja sitä, kun omat ajatukset ottavat vallan. Toimitus on käyttänyt juttujen tekemises­ sä valtaa siinä, mikä näkökulma valitaan, keitä pyydetään haastateltavaksi, ja mikä haasta­ teltavan sanomasta lopulta päätyy lehteen.

Myös päätös siitä, mitä jätetään näyttä­ mättä ja kertomatta, on vallan käyttöä.

Juhis Ranta Päätoimittaja

AJANKOHTAISTA | 3

SISÄLLYS KUVA: AINO HAILI

AJANKOHTAISTA

TEEMA: VALTA

6

DYYKKAA RUUALLE UUSI MAHDOLLISUUS

16

NAUTINNON VALTIATAR

9

IDEOITA KAIKKIALLA

21

KOLUMNI: TOSSUN ALLA VAI TAIVASALLA

10

SIISTIT HEIJASTIMET & PÄÄMINISTERI JARMO MUNA

22

VALLAN KAHDET KASVOT

11

24

EIHÄN NAINEN VOI SATUTTAA

EKSYNYT ASUMIS­TUKI­- VIIDAKOSSA

25

PÄÄTTÄJÄN TAUSTALLA

12

14

4 | SISÄLLYSLUETTELO AJANKOHTAISTA

KUN AJATUKSET OTTAVAT KREA ASKEL LÄHEMMÄS 26 VALLAN TYÖELÄMÄÄ 30 VAPAUS TUO VASTUUTA YHDEN ASIAN PUOLUEITA VAI OIKEITA VAIHTOEHTOJA?

”GREY ASPHALT, GREY BUILDINGS, GREY RAILWAY.” UGLY YET BEAUTIFUL PASILA: 33

ELÄ 34

HELGA 46

TURVATARKASTAJAN PÄIVÄ

50

CROSSING THE HIGH BAR

PALUU PETTYMYKSEN JÄLKEEN

48

KOLUMNI: MIES, ÄLÄ SANO MINUA KIVAKSI

52

KOLUMNI: KUTSU HALLITUKSEN KOKOUKSEEN

40

49

HULDAN KEITTIÖSSÄ — JÄTÄ NUUDELIT KAUPPAAN

53

CALLIDUS-TUTORIT AUTTAVAT OPPIMAAN

54

KAMPUKSET RAITEILLE — TIEDERATIKKA YHDISTÄÄ PÄÄKAUPUNKISEUDUN KORKEAKOULUT

58

JÄSENEDUT

UGLY YET BEAUTIFUL PASILA

38

TÖISSÄ SOMESSA

42

KAMBODŽASSA YHDISTYVÄT

HISTORIAN KAUNEUS JA KAUHEUS

44

KIRPPUTORIKIERROS — VERKKAREITA JA VINTAGEA

45

COLUMN: LIFE GOES ON, TAKE IT EASY

SISÄLLYSLUETTELO AJANKOHTAISTA | 5

AJANKOHTAISTA

Dyykkaa

RUUALLE UUSI mahdollisuus Kauppojen roskiksista löytyy täysin syömäkelpoista ruokaa, joka on vaarassa päätyä kaatopaikalle. Roskisruuasta voisi kuitenkin valmistaa myös herkullisen aterian.

TEKSTI: SIIRI AARNIO KUVAT: MIIKA KOSKELA

Kalliossa sijaitsevan kaupan roskikset ovat piilossa sisäpihan syvennyksessä kaupan takana. Rivissä on kuusi jäteastiaa, kol­ me pakatulle biojätteelle ja kolme muulle jätteelle. Ensimmäisen biojäteastian kansi nousee. Tyhjä. Toinen astia: rikkoutunut kahvipaketti, pilaantunut silmusalaatti ja kurkku. Kun kurkun toisesta päästä pu­ ristaa, ulos valuu nestettä, mutta muuten se näyttää syötävältä. Kolmannesta ros­ kiksesta löytyy vähän mustunut banaani.

Tuomas Lilleberg, 25, toteaa, ettei kur­ kulle ole nyt tarvetta. Myöskään Tony Pesonen, 24, ei tarvitse sitä. Mitään, mikä saattaa jäädä käyttämättä, ei oteta mukaan.

6 | AJANKOHTAISTA

Lilleberg aloitti dyykkaamisen viisi vuotta sitten. Pesonen sen si­ jaan on vasta toista kertaa mukana. ”Tuntuu järjenvastaiselta heittää kelpo tavaraa pois. Ei roskikseen su­ keltaminen aina houkuttelevaa ole, mutta jos voi löytää herkkuruokaa, niin miksei”, Pesonen pohtii.

Lillebergin mukaan dyykkaaji­ en tavoitteena on vähentää ruoka­ hävikin määrää ja saada hyvä ruoka käyttöön. Hän kuitenkin myöntää, että opiskelijalle sopii hyvin myös se, ettei ruuasta tarvitse maksaa. Se ei kuitenkaan ole tärkeintä, sillä hän myös jakaa löytämäänsä mielellään muille. ”Jakamalla saa itselleen ja muil­ le hyvän mielen, ja mielikuva siitä, että dyykkarit ovat jotain hämärää jengiä, vähenee”, Lilleberg perus­ telee.

”PITÄISI LAITTAA PUKU PÄÄLLE, KUN LÄHTEE DYYKKAAMAAN.” Lilleberg kokee, että Kalliossa si­ jaitsevan kaupan henkilökunta suh­ tautuu dyykkaajiin myötämielisesti.

Välillä tavaraa jätetään lastauslaitu­ rille odottamaan, eikä roskiksia tar­ vitse kaivaa. Kaikkialla näin ei ole, vaan monet kaupat pitävät roskiksi­ aan lukossa.

Lilleberg merkitsee Google Map­ siin paikat, joissa voi dyykata. Pai­ kat löytyvät joko itse etsimällä tai puskaradion kautta. Se, että joku ja­ kaa hyvän sijainnin, on luottamuk­ sen osoitus. Dyykkaajilla on tapa­ na pitää matalaa profiilia. Jos hyvä dyykkauspaikka jaetaan henkilölle, joka sotkee, kaupat saattavat lukita roskiksensa pysyvästi. Siinä sulkeu­ tuu pääsy hyville apajille. ”Tiettyjä paikkoja kun sulkeu­ tuu, se harmittaa. Sitten aletaan spe­

kuloida sitä, onko siellä ollut van­ dalismia tai onko joku pelästynyt asukas valittanut, että täällä käy joi­ tain hyypiöitä”, Lilleberg kertoo.

Lilleberg on kohdannut dyy­ katessaan myös ennakkoasenteita.

Monet suhtautuvat dyykkaamiseen hyvin ja ymmärtävät, ettei syömä­ kelpoisen ruuan tulisi joutua ros­ kikseen.

Asenteet kuitenkin vaihtelevat paljon jopa saman paikan sisällä.

Toinen vartija saattaa suhtautua hy­ vin ja käyttäytyä ystävällisesti. Toi­ nen taas saattaa olla hyvinkin epä­ ystävällinen ja töykeä.

Lilleberg muistelee, että jonain päivänä saman kaupan roskik­ set saattavat olla lukossa ja toise­ na auki, ikään kuin asennoitumi­ nen dyykkaamiseen vaihtelisi sen mukaan, kuka on työvuorossa. Hän epäilee, että mielikuvat ja omat nä­ kökulmat aiheuttavat negatiivisia reaktioita. ”Siinä on varmaan vähän ym­ märryksen puutetta. Nähdään, että dyykkarit ovat jotain likaisia hiip­ pareita, jotka tulevat kaupan taak­ se tekemään pahojaan”, Lilleberg sanoo. ”Pitäisi laittaa puku päälle, kun lähtee dyykkaamaan”, jatkaa Peso­ nen.

Sekä Pesonen että Lilleberg koros­ tavat parasta ennen -päivämäärän ja viimeisen käyttöpäivämäärän eroa. He toivovat, että ihmiset luot­ taisivat enemmän aisteihinsa ennen kuin heittävät ruokaa pois. Jos ruo­ ka näyttää, haisee ja maistuu nor­ maalilta, sitä voi käyttää päivämää­ rästä huolimatta. ”Ihmiset voisivat opetella ter­ veen maalaisjärjen ja omien aistien käyttöä. Ylipäätään myös miettiä si­ tä, kuinka paljon ruokaa tarvitsee”, Lilleberg sanoo.

AJANKOHTAISTA | 7

Dyykkaajilla on tapana toimia turhaa huomiota herättämättä, siististi ja ripeästi.

KOKEILE DYYKKAUSTA. TARVITSET NÄMÄ: • Hanskat. Roskikset voivat olla likaisia.

• Kangaskassit, joihin voit laittaa löytämäsi tarvikkeet.

• Lampun. Jos on pimeää, niin näet, mitä on tarjolla.

• Rätin tai rievun, jolla voit putsata sotkuiset tuotteet.

Lillebergin mukaan ongelma on, että tuotteita myydään liian isoissa pakkauksissa. Kun ostetaan iso sa­ laattikerä ja käytetään siitä muu­ tamalla aterialla vähän, loppu jää helposti pilaantumaan. Lilleberg mainitsee myös isot salsapurkit, joissa on sisältöä niin paljon, että osa jää homehtumaan.

Suunnitelmallisuus on avainase­ massa ruokahävikistä puhuttaessa.

Ruokakaupassa on hyvä realistises­ ti miettiä, kuinka paljon ruokaa tar­ vitsee ja kuinka paljon sitä todelli­ suudessa tulee käytettyä. ”Ihmiset ajattelevat, että ostan­ pa enemmän kerralla, kun saan ki­

8 | AJANKOHTAISTA

lohinnaltaan halvemmalla, ja sitten ylimääräinen ruoka päätyy ros­ kiin.”

Lilleberg kertoo olevansa freegan.

Se tarkoittaa henkilöä, joka pyrkii minimoimaan luonnonvarojen ku­ lutusta. Lilleberg on myös fleksita­ riaani. Fleksitariaanin ruokavalio on suurimmilta osin vegaaninen, mutta siihen kuuluu joskus lihaa ja kalaa. Lillebergille se tarkoittaa sitä, että jos hän dyykatessaan löytää li­ haa, hän saattaa käyttää sen, mutta ei itse osta sitä kaupasta.

Dyykkaamassa Lilleberg käy noin neljä kertaa viikossa. Harvem­ min hän kuitenkaan lähtee sinne varta vasten, ellei ole sovittu poru­ kalla reissua. Kynnys dyykkaami­ selle on pienempi silloin, kun on muutenkin liikkeellä. ”Käynti on yleensä pikainen, kun olen matkalla jonnekin. Ihan kuin vetovoima vetäisi minua, et­ tä roskiksissa voi olla jotain kivaa”, Lilleberg perustelee.

Viimeksi, kun hän kävi Kalli­ ossa dyykkaamassa, löytyi litran banaanijogurttipurkki, herkkusie­

nipaketti, hernemaissipaprikasekoi­ tus ja pari paprikaa. Huomattavasti enemmän kuin tällä kertaa. ”Ei se mikään jäätävä saalis ol­ lut, mutta sellainen, että siitä sai ki­ van aterian tehtyä.”

Lillebergin kokemuksen mukaan noin joka viides kerta on sellainen, ettei mitään löydy. Silloin pohdi­ taan, mistä se johtuu. Onko astiat kenties juuri tyhjennetty, vai onko joku muu ehtinyt ensin? Syy voi ol­ la myös se, ettei hävikkiä ole tullut.

Riippuu myös kellonajasta, mi­ tä jäteastioista milloinkin löytyy.

Lilleberg kertoo, että hedelmiä ja vihanneksia löytyy usein aamulla.

Se, että hävikkiä ei ole tullut, on tie­ tenkin paras mahdollinen tilanne.

Lilleberg ja Pesonen näkevät kaikki tavat vähentää ruokahävikkiä posi­ tiivisina. ”Ensisijaisesti ruoka tulisi saa­ da syötäväksi ennen kuin se joutuu roskikseen. Ranskassa on laki, joka velvoittaa, että kaikki hävikkiruoka on annettava hyväntekeväisyyteen.

Lain toimimista pitäisi seurata Suo­ messa ja miettiä sitten, mitä me voi­ simme tehdä”, Lilleberg toteaa. ■

IDEOITA KAIKKIALLA Käsitöiden tekeminen on Merja Raatikaiselle terapiaa, josta syntyy käyttötuotteita. Idea saattaa lähteä liikkeelle vaikka takin hihasta.

TEKSTI & KUVA: SIIRI AARNIO

Merja Raatikaisen, 56, kotiompe­ limon lattialle on heitetty eriväri­ siä kankaita. Ne toimivat ideoin­ nin apuna, ja aina kangaskasan ohi kulkiessa suunnitelma vaat­ teesta kehittyy. Raatikainen inspi­ roituu kaikesta ympärillään. Kun hän aloittaa uuden työn, ainoa selkeä visio voi olla takin hiha.

Muulla ei ole siinä vaiheessa mer­ kitystä. Suunnittelu jatkuu koko prosessin ajan. ”Kun puoli kymmeneltä illalla selkenee, että nyt täytyy kokeilla tällaista, niin sitten minä kokei­ len. Ei se katso aikaa eikä paik­ kaa”, Raatikainen sanoo.

Raatikainen istuu ison, vihre­ än pöydän ääressä Itäkeskuksen Kässäkammarissa itse neulomas­ saan, marjapuuron värisessä vil­ lapaidassa. Housut noudattavat samaa värimaailmaa, ja nekin ovat itse tehdyt. Siellä istuu myös omistaja, joka nousee palvele­ maan liikkeeseen tulevia asiak­ kaita, ja tummatukkainen nainen kahvikuppinsa kanssa neulomas­ sa. Keskustelu alkaa saman tien. ”Tämä on kotoinen miljöö, ja tänne kun istun, niin heti paran­ netaan maailmaa. En ole lähte­ nyt täältä ikinä kotiin ilman uutta ideaa”, Raatikainen kertoo.

Käsillä tekeminen on Raatikai­ selle terapiaa ja rakas harrastus.

Se auttoi myös suurimman su­ ruajan läpi, kun hänen miehensä

nukkui pois. Ammattia hän ei ole käsitöistä koskaan halunnut. Jos Raatikaisen ystävä pyytää hän­ tä tekemään jonkin käsityön, hän yleensä tekee sen, mutta aikatau­ lua ei sovita. Nykyään sairaus­ eläkkeellä oleva Raatikainen ei ole tottunut vapauteensa. Hänellä ei ole aikatauluja eikä velvoitteita tehdä mitään, mitä ei itse halua.

”RAATIKAISEN VAATTEET HERÄTTÄVÄT HUOMIOTA OHIKULKIJOISSA.” Päivisin Raatikainen kiertää ahkerasti kirpputoreja. Jos jokin vaate näyttää hyvältä, hän nap­ paa sen mukaan. Raatikainen yh­ distelee eri kankaita, eikä vaate ikinä pysy sellaisena, kuin se on ostohetkellä ollut.

Kaikki Raatikaisen vaatteet ovat itsetehtyjä ja ne herättävät huomiota myös ohikulkijoissa.

Raatikaista pysäytellään usein.

Myös valokuvia otetaan, mutta hän ole siitä moksiskaan. Omas­ ta kädenjäljestään pitää ja saa olla ylpeä.

lakkakorujen valmistamiseen.

Kammarissa on myös pienimuo­ toista kahvilatoimintaa sekä tie­ tenkin juttuseuraa. Raatikainen löysi paikan sattumalta ohi kävel­ lessään. Nyt hän viettää vihre­ än pöydän ääressä monta päivää viikossa neuloen. Joskus vierai­ lu saattaa venyä pitkäksikin, ja kotiin ehtii vasta paikan sulkeu­ duttua. ”Kaikki ihmiset täällä ovat ai­ toja ja samanhenkisiä. Täällä ei tarvitse esittää mitään”, Raatikai­ nen kertoo.

Raatikainen aloitti käsillä teke­ misen 7-vuotiaana, ja yhdentoista vuoden iässä syntyi ensimmäinen huppari. Hän kertoo perineensä harrastuksen äidin isoäidiltä. Ta­ kit ja housut syntyvät esimerkiksi verhoista. Vaikka hän tekee mel­ kein kaikkea, rajatkin löytyvät. ”Alushousuja tai rintsikoita en tee. Enkä neulo suk­ kia tai lapasia!

Kantapää­ tä tai peu­ kaloa en osaa, enkä halua teh­ dä.” ■

Kässäkammari on kauppa, mut­ ta myös olohuone käsitöistä pi­ täville. Lisäksi siellä pidetään kursseja, joilla opetellaan kaikkea villasukan kantapäästä kynsi­

AJANKOHTAISTA | 9

Amanda Grannas, 20 v ”Kummitätini lähetti mi­ nulle heijastimen, kun asuin pienenä Sveitsissä. Siksi hei­ jastin ei ehkä enää heijasta hyvin, mutta ainakin se on nähnyt maailmaa.”

Eveliina Aarnos, 22 v ”Tykkään pöllöistä hir­ muisesti. Sain heijastimen siskoltani kaksi vuotta sit­ ten osana joululahjaa, kun olin Yhdysvalloissa au pairina.

Pöllö kulki sielläkin mukana.”

SIISTIT HEIJASTIMET TEKSTI: GRETA KIPPILÄ KUVAT: VIIVI MUJUNEN

On aika loistaa! Mikä on sinun heijastimesi tarina?

PÄÄMINISTERI JARMO MUNA

TEKSTI & KUVITUS: JESPERI VIRTANEN

Sanni Lyytikäinen, 24 v ”Olin teininä erikoisuu­ dentavoittelija ja pik­ kukapinallinen. Löysin lähi-K-marketistamme kes­ kariheijastimen, ja ajattelin, että wou, tämä on minulle täy­ dellinen, koska olen niin cool ja edgy.”

10 | AJANKOHTAISTA

Emma Gråberg, 20 v ”Sain heijastimen, kun kävin haastattelemassa erästä assistenttia koulu­ tehtävää varten. Tyk­ kään siitä, koska se on kivan mallinen ja simppeli.” ■

Kanalaiset, kanalamme taloustilanne on kovin vakava. Tuottamamme munan hinta ei ole enää kilpailukykyinen. Ulkomaiset halvat munat myyvät paremmin, jonka vuoksi munan hintaa on saatava alennettua. Näin ei voi jatkua. Meidän kaikkien on osallistuttava talkoisiin.

Miten pääministeri itse aiotte osallistua näihin talkoisiin? Onko odotettavissa veronkorotuksia suurimunaisille?

Me ajateltiin vedellä Simon kanssa fist bumppia kunhan saadaan vielä munamarkkinajärjestötkin kyykkyyn.

Kyllä kanankeinoelämän keskusliitto tästä tykkää.

Edellytämme tästä lähtien kanoiltamme nopeampaa munimista sekä laadukkaampia munia.

Tämä saavutetaan etenkin häkkejä pienentämällä ja rehun laadun leikkauksilla.

Nuoria kanoja kannustetaan nostamaan lainaa oppiakseen munimaan, sekä munimisopistoja tehostetaan opetusta leikkaamalla.

Joo, sit me vedetään nakkimukit kun pistetään kanala kuntoon! Kyllä kana tietää!

EKSYNYT ASUMISTUKIVIIDAKOSSA TEKSTI: MIIKA KOSKELA

Kimppakämppässä asuva saattaa törmätä pykäläviidakkoon asumis­ tukia hakiessaan. Näin kävi myös Tommi Nikkolalle, 21.

Kesällä 2015 Nikkola muutti kimppakämppään ystävänsä Janetten kanssa. Hän suoritti TEpalvelujen työkokeilun ja nosti ko­ rotettua työttömyyspäivärahaa.

Vuokrakulujen kattamiseksi Nikko­ la haki yleistä asumistukea, mutta Kelan päätös oli kielteinen. Kelan silmissä Nikkola oli parisuhteessa, jossa puolison tuloilla voidaan kat­ taa yhteiset asumismenot. Jos Janet­ te olisi ollut Janne, tuet olisi mak­ settu täysimääräisinä.

Tuoreet kämppikset kävivät näyttäy­ tymässä Kelassa ja hankkivat eril­ liset vuokrasopimukset sekä lau­ sunnot vanhemmilta todistaakseen etteivät ole parisuhteessa. Kela siir­ si asian Sosiaaliturvan muutoksen­ hakulautakunnalle, joka yhdeksän kuukauden käsittelyajan kuluttua vahvisti kielteisen päätöksen. ”En saanut vuoteen asumistu­ kea. Ei ollut tarpeeksi vahvoja näyt­ töjä siitä, että emme ole avoliitossa.

Olin ajoittain täysin työttömänä ja tuki olisi tullut tarpeeseen.”

OPINTOTUEN ASUMISLISÄ

Lakiin yleisestä asumistues­ ta kuuluu ruokakuntakäsite, jonka mukaan samassa huoneistossa asu­ vat eri sukupuolta olevat henkilöt muodostavat yhden talouden. Asu­ mistuen tarve harkitaan ruokakun­ nan yhteenlaskettujen tulojen pe­ rusteella.

Syksyllä 2016 Nikkola aloitti opin­ not Haaga-Heliassa ja asuu edel­ leen saman kämppiksen kanssa Töölössä. Nyt opintotuen asumisli­ sä juoksee normaalisti. ”Kelan silmissä erosimme, kun aloin opiskella”, Nikkola naurah­ taa.

Nikkola ei kuitenkaan saa naut­ tia tästä etuudesta pitkään. Opin­ totuen asumislisän lakkauttami­ nen nuijitaan pöytään eduskunnan syysistuntokaudella ja kaikki opis­ kelijat siirtynevät yleisen asumis­ tuen piiriin elokuussa 2017. Nik­ kolalle tämä tarkoittaa sitä, että kämppiksen täyspäivätyön tulot voivat jälleen viedä häneltä oikeu­ den asumistukeen.

Muutos vaikuttaa lähes jokaisen opiskelijan asumistuen määrään, mutta Kela pidättäytyy arvioimasta

tulot vaikuta tuen määrään.

• Toistaiseksi opiskelijoiden ensisijainen asumisen tuki, joka maksetaan opintotukikuukausilta.

• Asumislisää ei voi saada, jos opiskelija asuu omassa tai puolison omistamassa asunnossa.

• Etuus on henkilökohtainen, eivätkä kämppisten tai puolison

• Saman sukupuolista avopuolisoa ei pidetä puolisona.

muutoksen voittajia ja häviäjiä. Jos hiljattain uudistettua lakia yleises­ tä asumistuesta ei muuteta, voittaji­ na selviävät lapsiperheet sekä yksin asuvat kun taas suurimpia häviäjiä ovat kimppa-asujat. ”Muutoksen tarkoituksena on poistaa opiskelijoille suunnatut eri­ tyisjärjestelyt ja saattaa kaikki pie­ nituloiset yhdenvertaiseen asemaan asumisen tukien suhteen”, perus­ telee Kelan etuuspäällikkö Anna Mäki-Jokela.

Kaikkien pienitu­ loisten ni­ puttaminen yleisen asu­ mistuen pii­ riin eittämättä yksinkertaistaa Kelan järjestel­ mää, mutta ruo­ kakuntakäsite asettaa tuen saajat eriarvoiseen ase­ maan. Käytännössä Kela mieltää kimp­ pa-asujat edelleen avopariksi, jotka kan­ tavat taloudellista vas­ tuuta toisistaan. ■

YLEINEN ASUMISTUKI • Myönnetään ruokakunnalle.

• Vain eri sukupuolta olevat henkilöt katsotaan ruokakunnaksi. Tasaarvoisen avioliittolain myötä myös samaa

sukupuolta olevat henkilöt tulkitaan ruokakunnaksi.

• Tarve harkitaan koko ruokakunnan tulojen perusteella.

• Maksetaan ympäri vuoden.

Lähde: Kela

AJANKOHTAISTA | 11

KREA ASKEL LÄHEMMÄS TYÖELÄMÄÄ Haaga-Helian mainonnan ja yritysviestinnän opiskelijoiden luova toimisto Krea on täyttänyt juuri vuoden ja se on jo ehditty palkita toiminnastaan.

Kreassa opiskelijat syventävät opintojaan omaa toimistoaan pyörittämällä.

TEKSTI & KUVA: VIIVI MUJUNEN

Suomen ammattikorkeakouluopis­ kelijoiden liitto SAMOK myönsi Krealle viime kesäkuussa palkinnon vuoden 2016 parhaasta opetuskäy­ tänteestä. Perusteluina olivat yrit­ täjämäisen asenteen opettaminen, monipuolisen työelämäkokemuk­ sen mahdollistaminen, sekä työllis­ tymistä helpottavien kontaktien tar­ joaminen luovalle alalle.

Luovaksi toimistoksi itsensä määrittelevä Krea tarjoaa yrityksille erilaisia palveluita, kuten tapahtu­ mia, tutkimuksia, markkinointi- ja viestintäsuunnitelmia sekä somekampanjoita.

Toimisto luo nahkansa puolen vuoden välein, kun sen ohjaksiin tarttuu aina uusi ryhmä syventävi­ en opintojen opiskelijoita. Opiske­ lijatiimejä luotsaavat ”valmentajat” eli joukko Haaga-Helian opettajia.

Viime syksynä toimintansa aloitta­ neen toimiston tärkein kohderyhmä ovat koulun omat opiskelijat.

Krean toiminta on osa liiketa­ louden koulutusohjelman mainon­

12 | AJANKOHTAISTA

nan ja yritysviestinnän 45 opintopis­ teen opintokokonaisuutta. Projektin tarkoituksena on, että Krean tekijät pääsevät luomaan kontakteja yri­ tyksiin jo koulunpenkiltä ja raken­ tamaan samalla omaa ammattiidentiteettiään. Mukana on ollut opiskelijoita myös muista koulutus­ ohjelmista ja heitä pyritään saamaan mukaan myös tulevaisuudessa.

Krean riveissä opiskelijat voivat toimia yhteensä kolmen kurssiko­ konaisuuden verran. Kaikissa ko­ konaisuuksissa huolehditaan toi­ miston omasta markkinoinnista ja viestinnästä sekä toteutetaan erilai­ sia asiakasprojekteja. ”Krean tekijät voivat laittaa jo­ kaisen projektinsa ansioluetteloonsa ja saavat niistä lisäksi työtodistuk­ sen. Viime aikoina etenkin media­ toimistot ovat käyneet meillä rek­ rytointivierailuilla, sillä alalla on osaavista työntekijöistä jatkuva pu­ la”, kertoo Krean yritysprojekteista vastaava ja mainonnan- ja yritys­ viestinnän yliopettaja Tanja VesalaVarttala.

Mika Räsänen on opintojaan päättävä krealainen. Hän on pääs­ syt luomaan uusia verkostoja ja hyödyntämään myös vanhoja kon­ takteja uudella tavalla. Räsäsen tä­ män syksyn erityistavoitteena on ot­ taa niskalenkki vektorigrafiikasta. ”Parasta on ollut päästä kokeile­ maan erilaisia rooleja markkinoin­ nista tapahtumien järjestämiseen ja some-vastaavan tehtäviin. Kreas­ sa on voinut testata myös ennakko­ luulottomasti kaikkea uutta”, hän toteaa.

Krea harjoittaa pienimuotoista liiketoimintaa. Dollarin kuvat sil­ missä ei kannata kuitenkaan lähteä mukaan. Tiimit määrittelevät pro­ jekteilleen hintalapun, ja tuotoilla toimistolle voidaan hankkia vaikka videokamera tai kutsua kiinnostava asiantuntija luennoimaan.

Tähän mennessä Krealle on tul­ lut kyselyjä kiinnostuneilta yrityk­ siltä enemmän kuin mihin toimisto pystyy vastaamaan opintojaksojen puitteissa. Siksi toimisto keskittyy nyt uusien opiskelijoiden värväämi­ seen. ■

Liity nyt!

Hanki opiskelijakortti ja avaa yhteys tuhansiin etuihin.

Opiskelijakunta Helgan jäsenenä saat virallisen opiskelijakortin. Kortilla todistat olevasi opiskelija, ja se oikeuttaa tuhansiin etuihin kaikkialla Suomessa ja ulkomailla.

Lisätietoja osoitteesta helga.fi.

AJANKOHTAISTA | 13

YHDEN ASIAN PUOLUEITA vai oikeita vaihtoehtoja?

Suomeen syntyy jatkuvasti uusia puolueita ajamaan milloin mitäkin asiaa. Viimeisimpiä tulokkaita ovat muun muassa feministinen puolue ja eläinoikeuspuolue. H2 otti selvää, mistä on kyse.

TEKSTI: SINIMARIA HALONEN & JUHIS RANTA KUVITUS: JESPERI VIRTANEN

Eläinoikeuspuolue kampanjoi kasvissyönnin lisäämisen puolesta, piraattipuolue vaatii sisältöjen laillista ver­ kosta lataamista, liberaalipuolue haluaa eroon valtion holhouksesta ja feministinen puolue tasa-arvoisemman yhteiskunnan. Paavo Väyrynenkin laittoi pystyyn kan­ salaispuolueen kritisoidakseen Euroopan unionia.

Politiikan tutkija Rauli Mickelssonin mukaan ky­ seiset puoluetulokkaat eivät kerro mistään uudesta il­ miöstä. Uudet puolueet ovat aina heijastaneet aikansa yhteiskunnallista tilannetta ja nostaneet esiin sellaisia polttavia puheenaiheita, joita vanhat puolueet eivät ole huomioineet. Esimerkiksi 1990-luvulla luonnonlain­ puolue halusi pelastaa lama-ajan ihmisten henkisen hyvinvoinnin joogalla ja uusliberaalit nuorsuomalaiset mainostivat itseään epäpoliittisten ihmisten puolueena.

Kesällä 2016 Suomeen perustettiin Feministinen puo­ lue. Yleensä uusien puolueiden asiakysymykset kum­ puavat vuosikymmenten takaa eikä feministinen puo­ lue ole poikkeus. Eikö feministien ääni ole vieläkään kuulunut tarpeeksi?

14 | AJANKOHTAISTA

Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aroa kysymys huvittaa. ”Tehdäänkö Suomessa tällä hetkellä feminististä po­ litiikkaa? Onko eduskuntasalissa käytävä keskustelu loppujen lopuksi erityisen feminististä?”

Feministinen puolue haluaa tuoda politiikkaan mo­ niäänisyyttä. Se näkyi myös siinä, että puolueella oli kolme keskenään tasa-arvoista puheenjohtajaa. Kol­ men puheenjohtajan malli kuitenkin torpattiin Patenttija rekisterihallituksessa, sillä yhdistyslain mukaan yh­ distyksellä saa olla vain yksi puheenjohtaja.

Aron mielestä yhteiskunnan tasa-arvokehitys ei ole edennyt tarpeeksi nopeasti. Puolue vaatii muun muas­ sa, että perhevapaat jaetaan molempien vanhempien kesken tasan. ”Se ei kosketa vain perheitä ja ihmisiä, jotka hankki­ vat lapsia ja miettivät, miten heitä hoidetaan. Se muut­ taa yhteiskunnan käsitystä siitä, kenelle hoiva kuuluu.”

Puolueen tähtäimessä ovat kevään 2017 kuntavaalit.

Ensin on kuitenkin kerättävä vaadittavat 5 000 kannat­

”PUOLUEEN MENESTYMINEN VAATII OIKEANLAISEN HETKEN JA TILANTEEN. PERUSSUOMALAISTEN JYTKYÄKÄÄN TUSKIN OLISI TAPAHTUNUT ILMAN VALLITSEVAA GLOBAALIANGSTIA.” tajakorttia, jotta puolue pääsee puoluerekisteriin mui­ den ”oikeiden puolueiden” joukkoon. Syyskuussa ta­ voitteessa onnistui Suomen eläinoikeuspuolue.

Eläinoikeuspuolue haluaa tehdä Suomesta vegaanisen yhteiskunnan ja vaatii, että eläimiä kohdellaan tasa-ar­ voisina yksilöinä eikä tuotannontekijöinä. Tavoite saat­ taa kuulostaa kaukaiselta. Vaikka kasvissyönti on yleis­ tynyt, maistuvat liha ja maito vielä suurimmalle osalle väestöä.

Puolueen puheenjohtaja Saana-Maria Majatie pai­ nottaa, että vegaanisessa yhteiskunnassa kyse on enem­ mänkin vuosikymmeniä kestävästä tavoitteesta kuin yhden yön projektista. ”Ensin lähdetään puhumaan lihansyönnin vähentä­ misestä ja maataloudessa tehtävistä muutoksista, jotta voitaisiin tukea alkutuotantoa ja kasviperäistä tuotan­ toa eläinperäisen tuotannon sijasta. Tämä tapahtuu esi­ merkiksi verotusta ja muita kannustimia muuttamalla”, Majatie selventää.

Kasviperäisellä tuotannolla Majatie tarkoittaa esi­ merkiksi Suomen ilmasto-olosuhteisiin sopivaa härkä­ papua, kauraa ja hernettä.

Niin eläinoikeuspuolue kuin feministinen puolue ovat hakeneet esimerkkiä maailmalta. Eläinoikeuksiin kes­ kittyviä puolueita löytyy esimerkiksi Yhdysvallois­ ta ja Australiasta. Alankomaissa puolueella on kaksi kansanedustajaa parlamentissa. Ruotsin feministinen puolue Feministiskt initiativ puolestaan perustettiin yli kymmenen vuotta sitten.

Suomessa aika ei ollut Aron mielestä aiemmin kyp­ sä feministiselle puolueelle. Äärioikeiston nousu ja kes­ kustelu ihmisoikeussopimusten löysäämisestä kertoo kuitenkin siitä, että feministiselle politiikalle on erityi­ sesti nyt tarvetta. ”Olemme joutuneet äskettäin kokoontumaan Hel­ singin keskustaan vastustamaan nationalismin nousua.

Elämme aikana, jolloin yhteiskunta on jakautunut”, Aro perustelee.

Puoluetutkija Mickelsson korostaa, että puolueen menestyminen vaatii oikeanlaisen hetken ja tilanteen.

Perussuomalaisten jytkyäkään tuskin olisi tapahtu­ nut ilman vallitsevaa globaaliangstia. Talouskasvu oli kääntynyt vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen laskuun ja syyttävä sormi oli helppo osoittaa globalisaatiota kohtaan.

Uusia pienpuolueita syytetään usein yhden asian puo­ lueiksi. Aron mielestä leimaus voi joskus olla jopa tar­ peellinen. ”Joskus tarvitaan massavoimaa sen yhden asian taakse. Feministinen analyysi kattaa loppujen lopuksi kaikki yhteiskunnan alueet.”

Pelkäksi yhden asian puolueeksi menestyksestä haaveileva puolue ei voi kuitenkaan tutkija Mickelsso­ nin mukaan jäädä. Sen on kyettävä ottamaan kantaa valtuustossa ja eduskunnassa jokaiseen käsiteltävään asiaan riippumatta aihepiiristä.

Eläinoikeuspuolueen Saana-Maria Majatie sa­ noo, että puolue miettii nyt kuntakohtaisia kantojaan päätettäviin asioihin. Majatie uskoo vakaasti, että tu­ levaisuudessa puolueesta on suureksi varteenotet­ tavaksi valtapuolueeksi. Esimerkiksi vihreät ovat nousseet ympäristöliikkeen pohjalta viidentoista kan­ sanedustajan puolueeksi. ”Jos vertaa vihreiden tilanteeseen, en näe menestymiselle mitään estettä. Tässä on hyvin saman­ laiset historialliset ja poliittiset lähtöasetelmat”, Majatie sanoo. ■

NÄIN SYNTYY UUSI PUOLUE: • Ensin täytyy perustaa rekisteröity yhdistys.

• Yhdistyksen tulee kerätä 5 000 äänioikeutetun ihmisen allekirjoittamaa kannattajakorttia.

• Puolueella tulee olla säännöt ja yleisohjelma.

• Oikeusministeriö hyväksyy uudet puolueet puoluerekisteriin.

• Jos puolue ei saa kaksissa peräkkäisissä eduskuntavaaleissa vähintään yhtä kansanedustajaa tai kahta prosenttia koko maassa annetuista äänistä, pudotetaan puolue rekisteristä.

Lähde: vaalit.fi

AJANKOHTAISTA | 15

TEEMA: VALTA

NAUTINNON

VALTIATAR Valtiatar Villi-Ira on domina, joka piiskaa ihmisiä työkseen ja puuhaa puutarhassa vapaa-ajallaan.

TEKSTI: VEERA KORJUS KUVAT: JANNA NOUSIAINEN

16 | AJANKOHTAISTA

Isoa keltaista kartanoa kiertää siis­ ti piha ja kauniit istutusasetelmat.

Kartanon edessä on nuoli osoit­ tamassa oikeaa ovea kohti. Lasio­ veen on kiinnitetty teksti, jossa pyy­ detään odottamaan omaa vuoroa.

Edellisen asiakkaan on päästävä lähtemään pois ilman seuraavan kohtaamista. ”Tervetuloa”, hento ääni terveh­ tii, kun lasiovi aukeaa. Aamutak­ ki löyhästi ympärilleen kiedottuna Villi-Ira avaa oven maailmaan, jo­ hon kuuluu kipua, nautintoa, piis­ kaamista ja orgasmeja. Ira kävelee eteisestä meikkaustilaansa, jossa hänen kollegansa Tuulia kiinnit­ tää Iralle tekoripset ja poistuu sitten pyyhe päällään takavasemmalle.

”AAMUTAKKI LÖYHÄSTI YMPÄRILLEEN KIEDOTTUNA VILLIIRA AVAA OVEN MAAILMAAN, JOHON KUULUU KIPUA, NAUTINTOA, PIISKAAMISTA JA ORGASMEJA.” Meikkaustila on kuin jokaisen naisen märkä uni: koko seinän le­ vyinen peili, jonka edessä oleva pöytä notkuu meikkejä, siveltimiä ja koruja. Vastakkaisella seinällä roikkuu värikkäitä peruukkeja.

Tummatukkainen ja suurisil­ mäinen nainen asettuu istumaan rennosti taaksepäin nojaillen. Ilman dominan rooliaan hän voisi olla ku­ ka tahansa nelikymppinen nainen.

Hänen rentoutensa takia tuntuu ih­ meellisen luontevalta aloittaa kes­ kustelu sadomasokismista kello 10 tiistaiaamuna.

TEEMA: MÄÄRITÄ OIKEA TEEMA TÄHÄN | 17

Lakimies, näyttelijä, floristi, eläinlääkäri. Siinä muuta­ ma ammatti, joista Villi-Ira nuorempana haaveili, mut­ ta intohimo löytyi sadomasokismista. Iran seksuaali­ nen elämä alkoi hänen omien sanojensa mukaan varsin myöhään. Seksielämän aloittamisen kautta hän tutustui myös sadomasokismiin. ”Minua alkoi kiinnostaa vähän kaikki. Olin utelias ja kokeilunhaluinen”, Ira sanoo.

Samanhenkisiä ihmisiä oli vaikea löytää parikym­ mentä vuotta sitten. ”Huomasin olevani välillä milloin minkäkinlaises­ sa jutussa mukana. Asia kuitenkin kiinnosti minua, ja sitten alkoi löytymään niitä leikkikavereitakin”, Ira ker­ too.

Monien eri kokeilujen jälkeen nainen huomasi, että tästähän voisi tulla ammatti. Siitä alkoi vuosien mittai­ nen matka syvemmälle sadomasokismiin, ja nyt VilliIra on yksi Suomen tunnetuimmista dominoista.

”KARTANOSTA LÖYTYY HUONEITA, LAITTEITA JA VÄLINEITÄ NIIN MONEEN MAKUUN, ETTÄ HEIKKOHERMOISIA VOISI HIRVITTÄÄ. MONISSA HUONEISSA SUURESSA ROOLISSA OVAT KETJUT JA KIINNITETTÄVÄT LAITTEET.” Dominan ammatin ei pitänyt olla lopullinen päätös.

Kolmenkymmenen vuoden ikäisenä Ira oli jo valmis lo­ pettamaan. Hänen läheinen ystävänsä oli toista mieltä. ”Hän sanoi minulle, että kaikki muut lopettaa, mut­ ta et sinä”, Ira muistelee hymyillen.

Nyt hän on jatkamisesta kiitollinen. Ikää tulee koh­ ta 45 vuotta, eikä ura ole vieläkään loppumassa. Vasta vuosien ja kokemuksen kautta ammattitaito on huipus­ saan. Silti Ira oppii aina lisää jokaiselta asiakkaalta, sillä jokainen ihminen on erilainen.

Kartanosta löytyy huoneita, laitteita ja välineitä niin moneen makuun, että heikkohermoisia voisi hirvittää.

Monissa huoneissa suuressa roolissa ovat ketjut ja kiin­ nitettävät laitteet. Mahdollisuuksia on monia, kun esi­ merkiksi laitteiden nopeutta pystyy säätelemään.

Teemoiltaan erilaiset huoneet tarjoavat kaikki eri­ laisia kokemuksia. Kellarin tyrmässä roikkuu kahleita katosta lattiaan, peilihuoneen jokainen seinä heijastaa

18 | TEEMA: MÄÄRITÄ OIKEA TEEMA TÄHÄN

kaiken takaisin ja klinikkahuone on steriilin puhdas ja valkoinen.

Hopeahuoneesta löytyy pöytämäinen taso, johon on helppo kiinnittää henkilö piiskausta varten. Huoneen toisella puolella on maailmanpyörä, johon ihmisen voi sitoa nilkoista ja ranteista x-asentoon. Pyörivä liike tuo lisämakua välineeseen.

Yksi käytetyistä leluista on sähköinen laite wandi.

Pelkkä kosketus kämmenselkään saa väristyksiä ai­ kaan, mutta Ira kertoo miesten esimerkiksi nauttivan sähköstä peniksellään ja ihollaan. Aika rohkeaa.

Kartanoa kiertäessä huoneesta toiseen alkaa koko sadomasokismin maailma näyttäytyä ihan uudessa va­ lossa. Se ei ole pelkkää piiskaamista ja alistamista, vaan nautintoa, kipurajoilla olemista ja itsestään uusien puo­ lien löytämistä.

Mustassa lateksissa, punaisessa peruukissa, korkeis­ sa saappaissa ja piiska kädessään Ira on vaikuttava il­ mestys. Hän vaikuttaa roolissaan luontevalta ja täysin omalta itseltään. ”Tässä ammatissa laitetaan kaikki peliin, kaikki tai ei mitään”, Ira kertoo.

Täytyy uskaltaa käyttää valtaa. Vallasta ja kontrol­ lista saa mielihyvää, niistä Ira nauttii.

Dominan ammatissa täytyy olla luova hullu, roh­ kea ja hyvällä tavalla narsistinen. Kärsivällisyyden Ira nimeää tärkeimmäksi ominaisuudeksi, kun asioi asi­ akkaan kanssa tai kun ajaa omaa uraansa eteenpäin.

Itseään voi ja pitää aina yrittää kehittää. Iran oma per­ fektionismi on ollut se voima, joka on puskenut häntä aina eteenpäin. Jokainen päivä on erilainen, eikä ikinä voi olla varma, mitä päivä tuo tullessaan. ”En pystyisi tekemään työtä, jossa vain toistaisin it­ seäni. Uudistuminen on yksi tämän työn parhaimpia puolia.”

Asiakkaisiin on oltava valmis satsaamaan ja sessioi­ hin on valmistauduttava hyvin ennakkoon. Ira huoleh­ tii aina, että on itse rauhallinen ja verensokeri on kor­ kealla. Sessioissa ei saa olla väsynyt. Laitteet ja tavarat pitää olla valmiina. Ira tutkii asiakkaalta tulleet sähkö­ postit ja muistiinpanot puheluista sekä asiakkaan täyt­ tämää kaavaketta. Iran takaraivossa on aina valmiiksi­ mietitty runko tulevan session kulusta. ”Se on kuin teatterin lavalla olemista. Siinä antaa yleisölle, tässä tapauksessa sille yhdelle ihmiselle, kai­ ken. Työn luonne on intensiivistä ja jatkuvaa aivotyö­ tä”, Ira kuvailee.

Kaiken tämän lisäksi dominan on huolehdittava asi-

akkaan fyysisistä toiveista. Asiat voivat aina muuttua ja lähteä eri raiteille kuin on suunniteltu. Vaikka asiak­ kaan alkuperäisissä toiveissa on tärkeä pysyä, ahaa-elä­ mykset ovat aina ihana yllätys. ”Vielä 20 vuoden jälkeen on aivan ihanaa, että niitä tulee”, Ira myhäilee. ”Joko se loppui” on asiakkaiden yleinen ihmetys sessioiden päättyessä. Nautinnon hetken ei haluaisi loppuvan. Se on aina myönteinen palaute, ja useasti Ira tuntee samoin asiakkaan lähtiessä. Hän yhdistää tun­ teen lapsuusaikoihin, kun aina kaikki kivat leikit lop­ puvat kuin kesken. Ajantaju katoaa.

Asiakkaiden kanssa käydyistä sessioista Iran suu pysyy tiukasti kiinni. Salassapito on dominalle erittäin tärkeää. ”Ne jutut voi kuvitella, niitä on laidasta laitaan”, Ira sanoo.

”ENSIKOKEILIJAN EI VÄLTTÄMÄTTÄ KANNATA ALOITTAA HETI SÄHKÖISKUISTA JA FISTAUKSESTA, VAAN TÄYSIN PERUSJUTUISTA. IRA SUOSITTELEE KÄYTTÄMÄÄN KOKO IHON PINTAA, AISTEJA JA SYDÄNTÄ. MONESTI TUNTUU HYVÄLTÄ RAJOITTAA ERI TUNTEMUKSIA.” Sadomasokismia voi helposti kokeilla joko oman makuuhuoneensa turvassa tai ammattimaisessa sessi­ ossa. Ira pitää sadomasokismikokeilua sopivana kai­ kille, ilman ennakkoluuloja ja -käsityksiä. Ensikokeili­ jan ei välttämättä kannata aloittaa heti sähköiskuista ja fistauksesta, vaan täysin perusjutuista. Ira suosittelee käyttämään koko ihon pintaa, aisteja ja sydäntä. Mo­ nesti tuntuu hyvältä rajoittaa eri tuntemuksia, jolloin aisteista tulee helpommin yliherkkiä. ”Ihossa on paljon herkempiä kohtia. Ihon erilaiseen stimulointiin on paljon vaihtoehtoja”, Ira kertoo. ”On ihanaa sukeltaa erilaiseen maailmaan.”

Yksi ovi erottaa Iran työpaikan ja kodin. Hän asuu kar­ tanon toisessa osassa, joten työmatka on melkein ole­ maton. Kun välimatkaa on niin vähän, on työn ja va­

paa-ajan sekoittuminen jossain määrin väistämätöntä.

Ira on kuitenkin pystynyt kääntämään sen edukseen, kun ei tarvitse stressata pitkästä työmatkasta. Vapaaajalla Irasta kuoriutuu maanläheinen nainen. Televisi­ osta hän tykkään katsella asiaohjelmia. Lisäksi tanssi­ minen, teatteri, puutarhan hoito ja käsityöt ovat lähellä sydäntä. Kartanoa ympäröivistä istutuksista puhuttaes­ sa nainen naurahtaa. ”Minä ja minun orjani hoidetaan niitä.”

Ira ei juurikaan yhdistä sadomasokismia ja domi­ nointia yksityiselämäänsä. Häneltä löytyy niin sanot­ tuja elämäntapaorjia, jotka auttavat häntä puutarhan hoidossa ja kartanon ylläpidossa. Hän viettää heidän kanssaan aikaa myös työn ulkopuolella ja heistä on muodostunut tärkeitä ystäviä. ”Meillä on ihan normaalit kanssakäymissuhteet, et­ tä ei minulla ihan koko aikaa ole se piiska siinä kädessä enkä pidä komentoa. Olemme ystävystyneet ja tutustu­ neet vuosien saatossa paremmin.”

Ira on ollut miehensä kanssa naimisissa kohta 15 vuotta. Heillä ei ole sadomasokismisuhdetta, mikä on naisen mielestä hyvä asia. Hän ei tuo sitä osaa työstään intiimielämäänsä. Iran ammatti on ollut miehelle alusta asti selvä. ”Minähän iskin hänet jatkoilta”, Ira kertoo. ”Olen pitänyt hänet kartalla koko ajan. Hienoa, että olen löy­ tänyt ihanan rakkaan miehen, joka on pysynyt rinnal­ lani.”

Media on tehnyt sadomasokismista ja dominoista hy­ väksytympiä. Netistä löytyy erilaisia ryhmiä, ja yhdis­ tyksien kautta järjestettävät tapahtumat mahdollistavat tapaamiset samanhenkisten ihmisten kanssa. Ihmiset kuitenkin ovat suuntautumisensa kanssa vielä kaapis­ sa, eikä omia kasvojaan haluta julkistaa. ”Paljon johtuu ihmisten tietämättömyydestä. Totuus on se, ettei paljon tiedetä, mitä tämänkin talon sisällä tapahtuu. Salaperäisyys luo siihen verhon, mikä on pe­ lottavaa, syntistä, pahaa, väkivaltaista ja sairasta. Sen takia haluan antaa ihmisille tietoa, että juttu avartuisi ja se semmoinen peikko hälvenisi.”

Kun Ira kertoo uusille tuttavuuksille ammattinsa, ihmisten reaktiot jakautuvat usein kahteen ryhmään.

Osa on todella kiinnostunut aiheesta ja kysymykset voivat täyttää koko illan. Osa ihmisistä taas vaikuttaa välinpitämättömiltä, eivätkä he juuri uskalla esittää jat­ kokysymyksiä.

Seksipalveluita ei enää Iralta juuri kysellä, mutta en­ nen asiat sekoittuivat helposti. Ira joutui jatkuva-

TEEMA: MÄÄRITÄ OIKEA TEEMA TÄHÄN | 19

”SALAPERÄISYYS LUO SIIHEN VERHON, MIKÄ ON PELOTTAVAA, SYNTISTÄ, PAHAA, VÄKIVALTAISTA JA SAIRASTA.” sti toistelemaan kysyjille, ettei tar­ joa asiakkailleen aktia eikä kyse ole prostituutiosta. Vaikka alalla on menty harppauksia eteenpäin ja ihmisten mielet ovat avoimempia, eivät kaikki vieläkään miellä sado­ masokismia osaksi joidenkin ihmis­ ten seksuaalisuutta.

Ira on kuitenkin tyytyväinen, et­ tä elokuvien ja kirjallisuuden, kuten Fifty Shades of Grey, kautta valta­ väestö on saattanut saada uutta nä­ kökulmaa asian käsittelyyn. Hän jatkaa tietoisuuden levittämistä sa­ domasokismista ja sen normaaliu­ desta. Mitä ikinä se normaali tar­ koittaakaan. ■ Sadomasokismi = Seksuaalisuuden muoto, jossa kaikkien osallisten yhteisestä sopimuksesta tuotetaan kipua ja harjoitetaan vallankäyttöä tavoitteena saada seksuaalista nautintoa.

Domina / Valtiatar = Naispuolinen henkilö, joka sadomasokismissa on hallitsevassa ja sadistisessa roolissa.

Orja / Orjatar = Henkilö, joka sadomasokismissa ottaa alistettavan ja masokistisen roolin.

Fistaus = Akti, jossa nyrkki työnnetään toisen henkilön alapäähän.

Tiesitkö? Suomessa sadomasokismi määriteltiin sairaudeksi vuoteen 2011 asti.

20 | TEEMA: MÄÄRITÄ OIKEA TEEMA TÄHÄN

KOLUMNI: TOSSUN ALLA VAI TAIVASALLA KUVITUS: SOFIA KIVISTÖ

Istuimme pitkästä aikaa iltaa ikiaikaisella kaveriporukallamme. Jossakin vaiheessa yksi kavereista päästi sen suustaan: eikö lähdettäisi porukalla pariksi päiväksi tapaa­ maan yhteistä vanhaa ystäväämme, joka asuu nykyään Euroopan toisella laidalla?

Idea oli hyvä ja kysymys täysin vilpitön, mutta sitä seurasi kuin veitsellä leikaten las­ keutunut hiljaisuus ja kiusaantunut pöydän pinnan tuijottelu. Jokainen, siis jokainen, pienestä ryhmästämme tiesi, mitä kysymyksestä seuraisi. Lopulta yksi kavereistani, olkoon hänen nimensä nyt vaikka Jaakko, lausui odotetut vuorosanansa: ”Mä en kyl­ lä millään pysty lähtemään sellaiselle reissulle.”

Tunnelma ei ollut enää koko iltana entisensä. Ei meinaan ollut ensimmäinen tai todennäköisesti viimeinenkään kerta, kun Jaakko veti maton yhteisen reissusuunnit­ telun alta. Moneen vuoteen ei ole päästy käymään koko joukolla käytännössä mis­ sään. Jos jotakin suunnitellaan, Jaakko aina kertoo hukkuvansa töihin tai mitä mil­ loinkin. Aina löytyy veruke, jonka nojalla mikään ei ota onnistuakseen.

Jaakolla varmasti on monenlaista tekemistä, mutta me kaikki muutkin elämme niitä kuuluisia ruuhkavuosia. Pienestä porukasta voi hyvin täyttää bingoruudukon siitä, kenellä on asuntolainaa, sairaita vanhempia, korvatulehduskierteessä olevia lapsia tai ulosottovelkaa. Silti aina välillä irrotaan arjesta vanhojen kavereiden kans­ sa. Ylitsepääsemättömän vaikeaa se on vain Jaakolle, jolla on akateeminen koulutus, vakituinen hyväpalkkainen työ ja terveet lapset. Sekä vaimo, jonka tossun alla hän on, enemmän kuin kukaan muu tuntemani ihminen.

Alkuun asia huvitti, mutta nykyisin se on vain surullista. Siinä ei ole mitään pa­ haa, jos ihminen ei käy missään, mutta Jaakon olemuksesta, sanoista ja eleistä huo­ maa, että mieli tekisi, mutta lieka ei veny tarpeeksi. Tilanne myrkyttää koko porukan mielen ja tunnelman. Viime aikoina Jaakko on alkanut jättää väliin jopa puolisään­ nöllisiä, pari kertaa vuodessa pidettäviä istujaisiamme.

En tiedä, millä voimalla Jaakon vaimo hänen elämäänsä rajoittaa. Jaakko on ai­ na ollut kunnollinen ja tunnollinen ihminen, ei mikään tuurijuoppo tai muu lurjus, jonka menemisistä oikeasti pitäisi olla huolissaan. Sanooko vaimo heittävänsä lapset kaivoon, jos Jaakko lähtee viikonlopuksi reissuun? Ei kai sentään? Ihan rehellisesti en ole koskaan rohjennut kysyä perimmäisiä syitä sille, miksi Jaakon elämä mu­ ka on niin paljon vaikeampaa kuin meidän muiden. Kai hän kertoisi, jos kokisi tarvetta.

Yksi asia joka tapauksessa on varmaa. Pirttihirmuja on ihan oikeassa­ kin elämässä, ei ainoastaan vanhoissa suomalaisissa komediaelokuvis­ sa. Itse asiassa olemassa on vain kahdenlaisia miehiä. Niitä, jotka ovat tossun alla – ja niitä, jotka valehtelevat. Mutta joku raja tossun alla olemisessakin pitäisi olla.

Ville Toivonen

TEEMA: MÄÄRITÄ OIKEA TEEMA TÄHÄN | 21

VALLAN KAHDET KASVOT Valta muovautuu käyttäjänsä näköiseksi.

Millaista vallankäyttö on yhteiskunnan eri osa-alueilla ja vaikuttajilla? Poliitikko Li Andersson ja toimittaja Jari Hanska pohtivat vallan luonnetta ja sen vaikutuksia.

TEKSTI: TONY PIETILÄ & JOAKIM NORDSTRÖM KUVAT: AINO HAILI

LI ANDERSSON Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin, 29, arki on kiireistä.

Hän löytää kuitenkin kalenteristaan aikaa keskustella vallasta. Millais­ ta valtaa eduskunnassa käytetään ja miten se vaikuttaa käyttäjäänsä?

Vaikeita kysymyksiä.

Anderssonin mukaan eduskun­ nassa käytettävän vallan voi jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan, joista näkyvin on muodollinen val­ lankäyttö. Tällä tarkoitetaan kan­ sanedustajien jokapäiväistä päätök­ sentekotyötä. ”Toivon, että kaikki edustajat täällä ymmärtävät, miten käyttävät valtaa painaessaan nappia salissa”, Andersson sanoo.

Sitten on eduskunnan sisäiset val­ ta-asemat. Oppositiopuolueen puheenjohtajan mielestä on tur­ hauttavaa, että hallituksella on merkittävästi eduskuntaa suurempi päätäntävalta. ”Esimerkiksi lakialoite eduskun­ nasta ei ole tehokas vaikuttamis­ väylä, koska täällä on pitkään ollut sellainen käytäntö, että ne eivät ete­ ne — edes pätevät sellaiset”, An­ dersson selittää.

Nuori puoluejohtaja löytää eduskunnan ja hallituksen vallan tasapainosta ylipäätään parantami­ sen varaa. Hän toivoisi valiokun­ nille lisää uskallusta tarvittavien korjausten tekemiseen. Sivistysva­ liokunnassa, jossa Andersson itse toimii, onkin siirrytty uuteen toi­ mintamalliin: lakialoitteen saadessa yli 100 allekirjoitusta, siitä järjeste­ tään kunnollinen kuuleminen. Hän kehittäisi talon sisäistä työtä enem­ mänkin tähän suuntaan kasvattaak­ seen eduskunnan painoarvoa.

Kolmantena yleisenä vallankäytön muotona Andersson mainitsee epä­ muodollisen vallankäytön. Se pe­ rustuu siihen, keitä ihminen tuntee,

22 | TEEMA: MÄÄRITÄ OIKEA TEEMA TÄHÄN

miten hyvä hän on perustelemaan asioita ja siihen, pidetäänkö häntä asiansa osaavana.

Vallankäytön mahdollisena su­ denkuoppana puheenjohtaja näkee laitostumisen. Eduskuntatalossa tii­ viisti työskennellessään voi menet­ tää otteen siitä, mitä ulkopuolella tapahtuu. Esimerkkinä talon ulko­ puolisesta vaikutuksesta hän mai­ nitsee hallintarekisterin ja eläke­ läisten asumistuen lakkauttamisen.

Molemmat kaatuivat käytännössä julkisen paineen seurauksena. ”Yritän sanoa myös ihmisille, jotka harrastavat mielipidevaikutta­ mista ja kampanjointia, että sillä on merkitystä”, Andersson kertoo. ”Olen myös sitä mieltä, että uu­ det avaukset eivät synny täällä eduskunnassa, vaan ulkopuolella.

Tutkijoilla, kansalaisyhteiskunnalla ja elinkeinoelämällä on tärkeä rooli ideoiden synnyttäjinä.”

Poliitikot ovat kiistatta myös mieli­ pidevaikuttajan asemassa. Puhe­ kin on valtaa, ja esimerkiksi polii­ tikon viljelemä alatyylinen kieli on vaarassa muuttua kansan silmissä hyväksyttävämmäksi. Siksi vallan­

lähinnä heikennetty niiden ryhmien asemaa, jotka ovat haavoittuvaisim­ pia radikalisoitumaan.”

Toimittaja ei lähetyksessä kui­ tenkaan puuttunut lauseeseen mi­ tenkään. Hanska olettaa jokaisen suomalaisen toimittajan tiedosta­ neen, että edellä mainittu ei pitänyt lainkaan paikkaansa. ”Sipilän annettiin sanoa se, sit­ ten jatkettiin seuraavaan aiheeseen.

Näin median toimimattomuus teki asiasta periaatteessa totta.”

pitäjien on harkittava tarkkaan jo­ kaista lausuntoaan. ”Itsetietoisuus ja varovaisuus tu­ levat vallan myötä. Liian varovai­ seksi ei kuitenkaan saa ryhtyä, tai ei ole enää mitään mieltä mistään”, Andersson sanoo.

Suuri yhteiskunnallinen vastuu on raskas taakka kenelle tahansa, niin myös Li Anderssonille. ”Olen nähnyt täällä salissa sel­ laisia keskusteluja, joissa ihmiset ovat itkeneet. Toivoisin, että ihmi­ set täällä osaisivat samaistua pa­ remmin niihin ihmisiin, joihin pää­ tökset lopulta vaikuttavat.”

JARI HANSKA Helsingin keskustassa sijaitsevan nykytaiteen museon Kiasman kah­ vila on täynnä ihmisiä. Iltapäivän hälinästä löytyy yksi vapaa pöytä.

Omalle tuolilleen istahtaa hyvän­ tuulinen, parrakas mies. Hän on Jari Hanska, 33, entinen Voimalehden päätoimittaja. Hän tekee toimittajan töitä freelancerina ja keskittyy pitkälti politiikkaan ja ta­ louteen. Nyt Hanska pohtii median valtaa haastateltavan roolissa.

Hanska pitää median käyttämää valtaa huomattavan suurena. Hän ei kuitenkaan pidä tarpeellisena, että esimerkiksi toimittajan puolu­ een pitäisi käydä ilmi tämän työssä, koska Suomen puoluekirjo on hä­ nestä löysä ja vanhanaikainen. Toi­ mittajan pitää kuitenkin ymmärtää itse oma viitekehyksensä. ”Se on vanhan liiton hurskaste­ lua, että toimittaja toimisi täysin au­ tonomisesti, pystyen irrottamaan itsensä kontekstista ja tarkastele­ maan asiaa täysin arvovapaasta tyhjiöstä.”, Hanska lisää.

Hanska painottaa oman aseman ja roolin ymmärtämistä. Hänen mie­ lestään on tärkeää, että media on hereillä ja asettaa asiat kontekstiin.

Esimerkiksi Hanska nostaa Ylen Astudion lähetyksen, jossa Juha Sipilää haastateltiin Jimi Karttusen kuolemaan johtaneesta pahoinpite­ lystä Helsingin asema-aukiolla. ”Sipilä sanoi hallituksen ajavan linjaa, jolla pyritään edistämään tasa-arvoa ja estämään erilaisten ää­ riliikkeiden synty. Hallituksen toi­ menpiteet ovat kuitenkin olleet pit­ kälti päinvastaisia. Oikeastaan on

Hanska kuitenkin täsmentää, että Suomessa on valtava määrä erin­ omaisia toimittajia. Suurimpana on­ gelmana hän näkee juuri edellisen kaltaiset tilanteet. ”Vallankäyttäjän annetaan pu­ hua kritiikittömästi, vaikka aina pi­ täisi saada vasta-argumentti tai vä­ hintään toinen mielipide.”

Omaa uraansa ja projektejaan kerratessaan Hanska myöntää, et­ tä vihervasemmistolaiseksi mielle­ tyn Voima-lehden päätoimittajuu­ den aiheuttama leima seuraa häntä edelleen. ”Ymmärrän osittain Voiman ai­ heuttaman taakan, mutta peruspe­ riaate on silti aina ollut tarkastella valtaa ja vallankäyttäjiä kriittisesti.

En pidä sitä mitenkään vasemmis­ tolaisena, jos suhtautuu kriittisesti niihin, jotka ovat vallassa.” ”Poliittista valtaa käyttää juuri hallitus, eduskunnan myöntämällä oikeutuksella. Monesti oppositio­ puolueet saattavat kuitenkin kriti­ soida hallitusta asioista, joita he itse ajoivat ollessaan hallituksessa. Pi­ täisi olla ripaus älyllistä rehellisyyt­ tä”, Hanska tarkentaa.

Hanska uskoo, että toimittaja ei välttämättä koe itse käyttävänsä valtaa tai ei ainakaan huomaa sitä.

Tärkeintä on, että tekee työnsä huo­ lella ja pitäytyy aina faktoissa. ■

TEEMA: MÄÄRITÄ OIKEA TEEMA TÄHÄN | 23

EIHÄN NAINEN VOI SATUTTAA Parisuhdeväkivallasta puhuessa nainen nähdään usein uhrina huolimatta siitä, onko hän tekijä vai kohde. Anni (nimi muutettu) piti väkivaltaa viimeisenä keinonaan saada itsensä kuuluville parisuhteessa.

TEKSTI: HELKA MIETTUNEN KUVITUS: ANNIKA ROITTO

Naisten väkivaltaisuus on tiedettyä laajempi ilmiö. Ensi- ja turvako­ tien liiton laatiman Vaiettu naiseus -projektin mukaan parisuhdeväki­ vallan uhrina on lähes yhtä usein mies kuin nainen. Parisuhteessa tapahtuneista törkeistä pahoinpi­ telyistä 40 prosenttia on naisen te­ kemiä.

Erityisesti perheväkivaltaa har­ joittavat naiset ovat Ensi- ja turva­ kotien liiton kehityspäällikkö Tiina Muukkosen mukaan vaarallisia.

Väkivalta pysyy usein pidempään salassa, kun tekijä on nainen. Asiaa ei juurikaan käsitellä äitiysneuvo­ loissa, koska naista ei perinteisesti nähdä väkivaltaisena. Muukkosen mukaan kuusi prosenttia naisis­

ta on käyttänyt vakavaa väkivaltaa lapsiaan kohtaan. Muukkonen ku­ vailee väkivaltaa sairautena. Lapse­ na saatu kokemus on kuin tartunta, joka saattaa jäädä kytemään ja pur­ kautua aikuisena parisuhteessa tai perheessä.

Myös Annin kokemukset väkivallas­ ta alkoivat lapsuudesta ja siirtyivät parisuhteeseen. Hän piti lyömistä viimeisenä keinonaan saada äänen­ sä kuuluville, kun mies manipuloi, mitätöi, syytteli ja piti häntä hereil­ lä väkisin. Tässä tapauksessa mo­ lemmat olivat sekä väkivallan koki­ joita, että tekijöitä.

Väkivallaksi katsotaan esimer­ kiksi manipulointi, tavaroilla heit­

24 | TEEMA: MÄÄRITÄ OIKEA TEEMA TÄHÄN

tely, tärkeiden asioiden rikkomi­ nen, mitätöinti, kiinni tarttuminen, kontrollointi, nöyryyttäminen ja vä­ kivallalla, myös itseen kohdistuval­ la, uhkailu. ”Hän oli iso mies, oikea nyrkkei­ lysäkki. Olin väsynyt ja raivoissani, koska mies ei antanut minun nuk­ kua. Olin heikko ja minut oli ajettu nurkkaan.”

Lopulta Anni havahtui omaan väkivaltaisuuteensa: ”Kuristin miestä niin, että kyn­ teni upposivat hänen kaulaansa.

Silloin säikähdin käyttäytymistäni.

Mies ei ottanut minua tapahtuneen jälkeenkään tosissaan. Hän jatkoi syyttelyä ja manipulointia, kunnes väsyi siihen itse.”

Anni näkee, että yhteiskunnassa on rakenne ja ajatusmalli vahvasta miehestä, jota ei voi satuttaa. Nai­ sen käyttäytyessä väkivaltaisesti sitä selitellään eri tavoin. Yleisinä selityksinä ovat väsymys, hormonit tai puolustautuminen. Naista pide­ tään uhrina lyödessäänkin.

Väkivalta koetaan sekä kokijan että tekijän osalta häpeällisenä. An­ nikin kertoo tunteneensa voimakas­ ta häpeää. Asiasta hän kertoi vain sellaisille ystäville, joiden arveli suhtautuvan asiaan kevyesti, ken­ ties ihaillenkin.

Väestöliitto tarjoaa väkivallan uhreille suunnattuja apupuhelimia ja ryhmiä. Useimmat niistä ovat kuitenkin naisille suunnattuja. Sekä uhriksi jäänyt mies että väkivaltai­ sesti käyttäytynyt nainen saattavat jäädä yksin kokemustensa kanssa.

Annin kokemuksista on nyt yli kymmenen vuotta. Parisuhteen päätyttyä hän aloitti psykoterapian, jossa pääsi käsittelemään ongelmi­ aan. Nykyään hän ei enää ajattele, ettei mies voisi olla uhri. ”Kaikki väkivalta on vakavaa, riippumatta tekijän sukupuolesta tai koosta. Etenkin henkinen väki­ valta, nöyryytys ja alistaminen.” ■

PÄÄTTÄJÄN TAUSTALLA TEKSTI: TONY PIETILÄ KUVITUS: SOFIA KIVISTÖ

Lainsäädäntövaltaa hallussaan pitävät kansanedustajat ovat tuttuja ja näkyviä. Kukaan heistä ei kuitenkaan operoi täysin yksin. H2 selvitti eri puolueita edustavien eduskunta-avustajien avulla, miten taustasuhmurointi vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.

Oman, luotettavan tiimin kasaaminen on monelle kansanedustajalle ensim­ mäinen toimenpide valituksi tulemi­ sen jälkeen. Eduskunta koostuu 200 erilaisesta ihmisestä, ja sama pätee myös heidän taustajoukkoihinsa.

Avustajien palkkaamisessa on käytössä erilaisia malleja. Tutki­ missamme puolueissa, Vihreissä ja Kokoomuksessa, kansanedustajat palkkaavat itse avustajansa käyttä­ en parhaaksi katsomaansa rekry­ tointimenetelmää. Edustaja päättää, järjestääkö avoimen haun vai palk­ kaako ennestään tutun ihmisen.

Kansanedustajat valitsevat usein avustajikseen edustamassaan puo­ lueessa tai sen liepeillä toimivia henkilöitä. Tällöin arvomaailmat ovat todennäköisesti suhteellisen lä­ hellä toisiaan, eikä valtavia poliitti­ sia näkemyseroja ole. Asioiden esit­ tämistapa tai julkituominen voivat joskus aiheuttaa kiistoja.

Kumpikaan haastateltavistamme ei katso käyttävänsä työssään mer­ kittävää valtaa, mutta ympäristön vaikutus ihmiseen on kiistaton. Vä­ lillistä valtaa avustaja voi käyttää monellakin tavalla, ja tulee helposti

käyttäneeksi tiedostamattaankin. ”Kyllä meitä kuunnellaan, mut­ ta rajat ovat ilmeiset. Tehtävämme ei ole ajaa mitään omaa poliittista agendaa, mutta priorisoinnilla tai aktiivisuudella ja passiivisuudel­ la asioiden suhteen on mahdollista vaikuttaa oman edustajan poliittisiin avauksiin”, eräs avustaja kertoo. ”Jos otan projektiksi suuttua jostakin asiasta ja paasata siitä eri ihmisille kuukauden ajan, sillä var­ maankin on väliä”, hän jatkaa.

Edes kansanedustajat eivät voi olla kaikkien alojen asiantuntijoita. Vä­ lillä voi tulla vastaan aiheita, joista avustajalla on enemmän tietoa. ”Minulla on taustaa koulutuspo­ litiikasta, kun taas edustajani ei ole välttämättä sen alan suuri asiantun­ tija, joten niistä aiheista on helppoa kertoa mielipiteeni ja lisätietoja.”

Usein kuulee tarinoita myös sel­ laisista edustaja-avustaja -suhteis­ ta, joissa avustajan rooli on liiankin merkittävä. Näissä tapauksissa kan­ sanedustajaa eivät juuri vaaleissa valtuutetut luottamustehtävät kiin­ nosta, vaan avustaja saa varsin va­ paat kädet esimerkiksi poliittisten

avausten laatimisen suhteen. Yhden kansanedustajan vaikutusmahdolli­ suudet ovat kuitenkin melko rajalli­ set. Nämä tapaukset selviävät usein nopeasti, ja edustaja menettää luot­ tamuksensa muiden silmissä.

Kansanedustajien taustalla pyörii paljon muitakin vaikuttajia. Rahan valta on merkittävä myös politiikan alalla, ja varakkaat lobbarit kuiskut­ televat vaikuttajien korviin. Lob­ baus teollisuutena perustuu siihen, että kun on vuorovaikutuksessa ih­ misten kanssa, heihin pääsee kyllä vaikuttamaan. Jos esimerkiksi ha­ luaa eduskuntaan tullessaan kahta asiaa: auttaa yksinhuoltajaäitejä ja rakentaa uuden ydinvoimalan, näis­ tä jälkimmäiseen saa helpommin lobbausrahaa taustalle.

Avustajilla ja muilla poliitikko­ jen taustahenkilöillä on omat ta­ pansa vaikuttaa. On oleellista, mitä asioita priorisoi kalenteria järjes­ täessään, tai miten tiivistää tutki­ musraportin kiireiselle poliitikolle yhteen tärkeään pointtiin. Ihmis­ suhteilla on merkitystä päätöksen­ teossa, ja päättäjän lähellä olevat ih­ miset vaikuttavat eniten. ■

TEEMA: MÄÄRITÄ OIKEA TEEMA TÄHÄN | 25 TEEMA: VALTA | 25

KUN AJATUKSET OTTAVAT VALLAN Jonas Pieniniemi on kamppaillut pakko-oireiden kanssa lähes koko elämänsä. Pahimmillaan oireet tekevät elämästä kaavamaista, mutta onneksi niitä vastaan voi taistella. Spontaanit teot ja oikeanlainen terapia nujertavat sairautta askel kerrallaan.

TEKSTI: NOORA KARPPINEN KUVA: HELKA MIETTUNEN KUVITUS: SOFIA KIVISTÖ

Nuori poika tulee kotiin koulusta.

Eteisessä hän riisuu kenkänsä, en­ sin oikean, sitten vasemman. Ken­ gät täytyy riisua juuri tässä järjes­ tyksessä. Poika menee juomaan vettä. Hän ei käytä lasia vaan juo suoraan hanasta. Juodessa pitää las­ kea kahteentoista, ettei vain tapah­ tuisi mitään pahaa. Myöhemmin poika alkaa saada huimauskohta­ uksia. Hän epäilee, että huimauk­ sen syy voi olla fyysinen, ehkä jo­

tain tasapainoaistiin liittyvää. Sitten hän huomaa jotain kummallista: Prismassa huimaa enemmän kuin Citymarketissa. Prismasta tulee huonoja fiboja.

Jonas Pieniniemi on ­31-vuoti­as vantaalainen. Hän työskentelee va­ kuutusyhtiössä ja asuu yhdessä vai­ monsa ja kahden bostoninterrierin kanssa. Instagram-kuvissa Pieninie­ mi treenaa salilla, pelleilee illallis­ kutsuilla ja poseeraa koira kaina­

26 | TEEMA: MÄÄRITÄ OIKEA TEEMA TÄHÄN

lossa. Sitten on yksi sellainen juttu, joka ei näy kuvista päällepäin. Pie­ niniemellä on OCD, suomeksi pak­ ko-oireinen häiriö.

Obsessive compulsive disorder eli OCD on aivojen ja käyttäytymisen häiriö. Sairauteen kuuluu pakko­ ajatuksia ja pakkotoimintoja, jotka vievät kohtuuttomasti aikaa ja hait­ taavat normaalia elämää. Pakko­ ajatukset ovat toistuvia ajatuksia,

”JOIDENKIN ASIOIDEN KATSOMINEN AIHEUTTAA SUURTA AHDISTUSTA. USKONNOLLISET TAIDETEOKSET JA KUVAT OVAT EHKÄ KAIKKEIN PAHIMPIA.” kuvia ja impulsseja, joita henkilö ei pysty kontrolloimaan. Yleisiä pak­ koajatuksia ovat muun muassa sai­ raalloinen lian ja bakteerien pelko sekä pelko kontrollin menettämi­ sestä.

Seksuaaliset pakkomielteet voi­ vat olla esimerkiksi ajatuksiin it­ sepintaisesti tunkeutuvia rivoja mielikuvia, kun taas uskonnollisiin pakkomielteisiin kuuluu esimerkik­ si pelko Jumalan loukkaamisesta.

Pakkotoiminnot puolestaan ovat niitä rituaaleja, joita sairastuneet tekevät pakkoajatuksia helpottaak­ seen. Tyypillisiä ovat peseytymi­ nen, asioiden jatkuva tarkistami­ nen ja toistaminen sekä mentaaliset pakkotoiminnot, kuten rukoilu.

OCD voidaan todeta, jos pakko­ ajatukset ja -toiminnot vievät yli tunnin päivässä tai kun niistä on merkittävää haittaa toimintakyvyl­ le.

distaa, vaikka ovatkin yksi Pieni­ niemen suurimmista intohimoista. ”Kun katson elokuvia, voi ol­ la, että yksittäinen sana merkitsee minulle jotain erityistä ja laukaisee ahdistuksen. Kävin viime vuonna 34 kertaa elokuvissa ja silti minulle tulee välillä tunne, että en voi men­ nä elokuvateatteriin”, Pieniniemi sanoo.

Pieniniemellä on myös muita oi­ reita, esimerkiksi epämiellyttävien ajatusten kieltämistä, ahdistavien paikkojen ja tilanteiden välttelyä ja hulluksi tulemisen pelkoa. OCD:ta sairastavan päässä erilliset asiat liit­ tyvät toisiinsa tavalla, jota ulkopuo­ lisen on vaikea ymmärtää.

Kun kerran on juonut aamulla kahvia ja päivästä on tullut huono, pelkkä kahvin tuoksu voi myöhem­ min herättää ajatuksen, että pian ta­ pahtuu taas jotain kamalaa. Kahvi alkaa ahdistaa ja sairastunut haluaa kaikin keinoin välttää sitä. ”Ei Prismassa välttämättä ole mitään vikaa, mutta siellä on jos­ kus sattunut jotain, mikä aiheuttaa edelleen pahan olon”, Pieniniemi kertoo. ”Jutut liittyvät yhteen minun päässäni, vaikka ulkopuolisen sil­ min niillä ei ole mitään yhteistä. Ja kun pakko-oireet alkavat, seuraa aistiyliherkkyyttä, äänien säikähtä­ mistä ja pimeän pelkoa.”

Pieniniemen oireet ovat vaihtelevia.

Osa niistä on vaivannut lapsuudes­ ta asti, jotkut taas ovat kadonneet matkan varrella kokonaan. Pieni­ niemen on toisinaan vaikea kos­ kettaa asioita, muun muassa näp­ päimistöä tai auton rattia, välillä myös koiria ja omaa vaimoa. Lisäk­ si joidenkin asioiden katsominen ai­ heuttaa suurta ahdistusta. Pahim­ pia ovat uskonnolliset taideteokset ja kuvat. Myös elokuvat voivat ah­

Monesti saatetaan ajatella, että OCD:ta sairastava toistaa jatkuvasti tiettyjä pakkoliikkeitä, mutta Pieni­ niemen kohdalla sairaus ei näy juu­ rikaan ulospäin.

Ahdistuneisuuden voi aistia käytöksestä, mutta oireet ovat lä­ hinnä pään sisällä. Pieniniemi yrit­ tää selittää, mitä hänen päänsä si­ sällä tapahtuu.

Pieniniemi jatkuvaa vuoropuhe­ lua itsensä ja OCD:n välillä. OCD

on kuin pieni harmaa kuula, joka haluaa toistuvasti keskeyttää ja häi­ ritä. Kerran OCD tarttui siihen, kun hyväntuulinen Pieniniemi hymyili kadulla vastaantulijoille: ”Miksi sinä hymyilit tuolle tun­ temattomalle naiselle? Etkö muista, että olet naimisissa? Olet kyllä ai­ van surkea aviomies.” ”Tuo on sinun väitteesi eikä se pidä ollenkaan paikkansa. Hymyi­ leminen ei tee minusta kelvotonta aviomiestä.”

Toisinaan OCD:lle riittää yksi vastaus, toisinaan ei. Onnistumises­ ta tulee voittajafiilis.

Ensimmäistä kertaa oireet ilmestyi­ vät, kun Pieniniemi oli viiden van­ ha. Äiti lähti synnyttämään pikku­ siskoa ja pieni poika tunsi hätää ja ahdistusta. Sen jälkeen piti mennä päiväkotiin ja kouluun, ja ulkomaa­ ilman uhkakuvat alkoivat painaa mieltä. ”Lapsena ajattelin vain, että olen omituinen. Oireilu tuli usein ulos silloin kun olin yksin, ei silloin kun oli ihmisiä ympärillä. Ihan kuin oli­ sin omalla tavallani piilotellut tätä jo lapsena, vaikken tietoisesti sitä tehnytkään.”

Pakko-oireet jatkuivat koko Pie­ niniemen lapsuuden ja nuoruuden, mutta elämä eteni omalla painol­ laan. Toisinaan oireita ei ollut lain­ kaan, välillä ne vaivasivat enem­ män.

Pahimpia olivat elämän muutos­ kohdat: siirtyminen yläasteelle, siir­ tyminen lukioon, vanhempien ero.

Vuonna 2006 Pieniniemi alkoi kärsiä selittämät­ tömistä huimausoi­ reista, ja silloin tuli ensimmäistä kertaa olo, että on heikko eikä pärjää.

TEEMA: MÄÄRITÄ OIKEA TEEMA TÄHÄN | 27

Samat oireet palasivat Prismassa neljä vuotta myöhemmin. Silloin Pieniniemi opiskeli ammattikorkea­ koulussa restonomiksi ja asui tyt­ töystävänsä kanssa Helsingissä. ”Tuli paniikki, kun tajusin, et­ tä oireet palasivat. Yritin sinnitellä muutaman kuukauden, kunnes ta­ jusin, että minua masentaa ja ahdis­ taa suunnattomasti. Ajattelin myös, etten koskaan tule terveeksi ja etten jaksa enää elää.”

Pieniniemi päätyi ammattikor­ keakoulun psykiatriselle sairaanhoi­ tajalle, joka määräsi masennuksen hoitoon yleisesti käytettyjä SSRIlääkkeitä. Pieniniemi sai myös psy­ kiatrista apua, mutta siinä käsitel­ tiin vain ahdistusta ja masennusta.

OCD:sta ei puhuttu sanaakaan. Ja taas elämä jatkui. Pieniniemi meni naimisiin ja aloitti uudessa työpai­ kassa. Huimaus vaivasi ja mieliala vaihteli. Uusin paikkoihin menemi­ nen ahdisti niin paljon, että välillä oli helpompi juoda itsensä huma­ laan.

Kesällä 2012 Pieniniemi lähti vai­ monsa kanssa myöhästyneelle hää­ matkalle Roomaan. Pelkästään len­ tokentällä oleminen tuntui lähes sietämättömältä. Pakkoajatukset oli­ vat jatkuvia, ja ääniä, tuoksuja ja va­ loja vilisi kaikkialla.

Perillä Roomassa kaikki tuntui niin pelottavalta, että Pieniniemi turvautui pulloon. Iltaisin hän oli humalassa, koska se oli ainut keino rauhoittua.

Eräänä päivänä hääpari lähti vie­ railulle Vatikaanimuseoon. Museo oli täynnä kaikkea ahdistavaa: tau­ luja, joissa Jeesus oli naulittu ristille, piruja ja pelottavia kasvoja. Tau­ luja katsellessaan Pieniniemi tunsi olevansa paha ja synnillinen. OCD tulvi ajatuksiin uskomattomalla voi­ malla. Sydän hakkasi, hikoilutti ja huimasi. Pieniniemi oli varma, että hän tulee hulluksi.

Samana vuonna vähän ennen joulua paha ahdistus iski jälleen.

Yhtenä iltana pimeällä kadulla Jo­ nas Pieniniemi tunsi, että haluaisi

28 | TEEMA: MÄÄRITÄ OIKEA TEEMA TÄHÄN

kävellä auton alle. Se oli herättävä ajatus.

OCD:ta sairastavan voi olla han­ kalaa löytää tarvitsemaansa apua.

Potilailla on usein samaan aikaan masennusta tai muita ahdistunei­ suushäiriöitä ja hoito voi helposti keskittyä niihin.

Lisäksi pakko-oireet aiheuttavat häpeää, mikä vaikeuttaa niistä pu­ humista. Potilas voi pitää omia aja­ tuksiaan niin järjettöminä, ettei ha­ lua niistä kertoa.

Pieniniemi oli kärsinyt pakko­ ajatuksista ja kummallisista oireista jo parikymmentä vuotta, mutta sai­ rautta ei ollut vieläkään diagnosoi­ tu.

Talvisella kadulla iskenyt ajatus oli kuitenkin liikaa. Pieniniemi ha­ keutui työterveyslääkärille ja sitä kautta psykiatrille.

Alkuvuonna 2013 alkoi kuntou­ tumisterapia ja käänne parempaan.

Pieniniemi hymyilee. Hän kertoo, kuinka pari päivää sitten personal

trainer pyysi häntä tekemään pun­ nerruksia sormet yhdessä. Valmen­ taja ihmetteli, miksi Pieniniemi piti sormia niin kummallisesti haral­ laan. OCD:n takia sormien pitämi­ nen yhdessä tuntuu välillä vähän oudolta. Oireet ovat edelleen arki­ päivää, mutta niiden kanssa on op­ pinut pärjäämään.

Välillä oireille voi jopa nauraa.

Kuten sille, että kerran Pieniniemen piti pakonomaisesti tarkistaa, nä­ keekö hän omaa nenäänsä.

Pahimmillaan OCD tekee elä­ mästä kaavamaista. Kaikki asiat pitää suorittaa niin helposti ja no­ peasti kuin mahdollista ja kaikki ylimääräinen, esimerkiksi ystävien tapaaminen, jää pois. ”Nykyään kun tulen töistä ko­ tiin, en ehkä teekään rutiinin mu­ kaisesti vaan heittäydyn lattialle ja annan koirien pussata kasvoja.

OCD on spontaaniuden täydellinen vastakohta. Minulle spontaanius on sitä mitä haluan ja OCD on se joka estää minua olemasta vapaa.”

Kaikesta huolimatta Pieniniemi vai­ kuttaa onnelliselta. Hän puhuu ta­ vallisista asioista: vaimosta, koirista ja työelämästä. Hän kertoo, millais­ ta on tehdä töitä sairauden kanssa.

Joskus Pieniniemi voi istua työpis­ teellään ja kirjoittaa, kun jostain is­ kee pakkoajatus ja tekeminen jäh­ mettyy siihen.

Silloin auttaa, jos hakee kupin kahvia tai pesee kasvot kylmällä vedellä. Jos pöydällä on sillä het­ kellä kymmenen muutakin hoidet­ tavaa asiaa, voi olla, että osa vähän myöhästyy. ”Minusta tuntuu, että ihmiset töissä ajattelee, että olen laiska, hi­ das ja unohtelen asioita. Sitä on aika vaikea selittää kollegalle tai esimiehelle, että tässä ei ole kyse laiskuudesta vaan OCD-oireista.”

Vaikeudesta huolimatta Pieni­ niemi kertoi sairaudestaan nykyi­ sessä työpaikassaan esimiehelle ja muutamalle työkaverille. Myös kaikki läheiset ystävät tietävät, vaikka kaikki eivät ehkä täysin ym­ märrä.

Asian piilottelu voi olla yksi syy siihen, miksi monet kärsivät sairau­ desta ja miksi siihen on vaikea saa­ da apua. Pieniniemelle OCD:sta on kuitenkin tullut osa hänen persoo­ naansa, eikä sitä siksi tarvitse pii­ lotella.

Kahdelle läheiselle kaverilleen Pieniniemi kertoi sairaudestaan eräänä baari-iltana. Kävi ilmi, että molemmat kaverit kärsivät saman­ laisista oireista.

OCD:n takia moni asia on jäänyt tekemättä. Sairaus nakertaa myös luovuutta, kun uuden opettelu ja tuttujen kaavojen hylkääminen tun­ tuvat pelottavilta. Toisaalta uusien asioiden uskaltaminen on loistava tapa taistella sairautta vastaan. ”Teen nyt altistusharjoituksia, joiden tarkoitus on päästä yli omis­ ta kynnyksistä. Olin aiemmin to­ della ujo, mutta nyt olen ottanut

”MUSTA TUNTUU, ETTÄ IHMISET TÖISSÄ AJATTELEE, ETTÄ MÄ OON LAISKA, HIDAS JA UNOHTELEN ASIOITA.” tehtäväkseni katsoa ihmisiä silmiin ja tervehtiä tai jutella spontaanis­ ti vaikkapa bussipysäkillä”, Pieni­ niemi kertoo hymyillen.

Tulevaisuudessa Pieniniemi haluai­ si tehdä luovaa työtä, jossa pääsisi auttamaan muita. Olisi myös hie­ noa tehdä asioita, jotka tuntuvat sairauden takia pelottavilta. Jonain päivänä Pieniniemi haluaa myös saada omia lapsia. OCD:n epäillään olevan osittain perinnöllistä. Toi­ sinaan Pieniniemi miettii, tuleeko lapsista samanlaisia kuin isästään. ”Toivon, että kun lapseni ovat teini-iässä, OCD:sta voi puhua sa­ malla lailla kuin vaikka migreenis­ tä. Ettei olisi ennakkoasetelmaa, et­ tä tätä pitää hävetä ja piilotella.Tätä haluan viestittää muille, ja samalla kertoa miten elän tämän kanssa.” ■

OCD • Pakko-oireisesta häiriöstä kärsii noin 2-3 % aikuisista. Lievät ja satunnaisesti ilmenevät pakko-oireet ovat yleisempiä.

• Oireet alkavat yleensä murrosiässä tai nuorena aikuisena ja kestävät useita vuosia.

• Kaksos- ja sukututkimusten perusteella perinnöllisillä tekijöillä on vaikutusta sairauden puhkeamiseen.

• Yleisimmät hoitokeinot ovat kognitiivinen käyttäytymisterapia sekä lääkehoito.

• Lääkkeinä käytetään aivojen serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavia masennuslääkkeitä.

• Käyttäytymisterapian tehokkaimpana muotona pidetään potilaan altistusta häntä pelottaville tekijöille sekä reagoinnin ehkäisyä.

• Muita tärkeitä hoitomuotoja ovat vertaistukiterapia sekä erilaiset mindfulness-harjoitukset.

Lähteet: Suomen Tourette- ja OCD-yhdistys, Duodecim

TEEMA: MÄÄRITÄ OIKEA TEEMA TÄHÄN | 29

Samuli Karjula ja Matti Uronen Helsingin keskustassa sijaitsevan Reaktorin toimiston katolla.

VAPAUS TUO VASTUUTA Miltä kuulostaisi työpaikka ilman esimiehiä? Kollektiivisesti johdetuissa yrityksissä, kuten Reaktorissa, valta, vapaus ja vastuu jaetaan kaikkien työntekijöiden kesken.

TEKSTI: VILMA HEIMONEN & MAURA STAM KUVAT: VILMA HEIMONEN

IT-alan konsulttiyritys Reaktorin toimistossa on kotoi­ sa tunnelma. Takit ja ulkokengät jätetään eteisen nau­ lakkoon. Aulan täyttää suuri kirjahyllyjen ympäröimä sohvaryhmä, missä työntekijät istuskelevat toisilleen jutellen. Osa on syventynyt tietokoneiden naputteluun.

Paikka on täynnä kiinnostavia esineitä pokaaleista gi­ nipullokokoelmaan. Yläkerran oleskelutilassa huomio kiinnittyy täytettyyn mäyrään, joka sopii luonnollisesti

30 | TEEMA: MÄÄRITÄ OIKEA TEEMA TÄHÄN

muuhun sisustukseen. Toimisto koostuu useista huo­ neista, joissa töitä tehdään yhdessä.

Lähes 400 työntekijän Reaktor on yritys, jossa ei ole esi­ miehiä. Yrityksen suurista linjoista vastaa toimitusjoh­ taja Vesa Lauronen, sekä kolme muuta yrityksen perustajajäsentä. Kun esimiehiä ei ole, työntekijät teke­ vät yhdessä työhön liittyvät päätökset. Reaktorin rekry­

tointivastaavan Samuli Karjulan mukaan turha hierar­ kia työyhteisössä maksaa eikä tieto aina kulje. ”Me palkkaamme tänne tosi fiksuja ihmisiä. Oli­ si hulluutta, jos he eivät pystyisi vaikuttamaan siihen, miten työtä tehdään, sekä yrityksen suuntaan”, Karju­ la toteaa.

”AIKA HARVAAN PAIKKAAN SOPII TURHA KONTROLLOINTI JA MÄÄRÄILY.” Reaktorin perusti vuonna 2000 kymmenen kaveruk­ sen porukka. Alkuun yritykseen palkattiin kavereita ja kavereiden kavereita. Vaikka Lauronen otti toimitus­ johtajan roolin, yrityksessä kasvettiin huomaamatta toi­ mintatapaan, jossa esimiehiä ei ole.

Karjula kyseenalaistaa perinteisen hierarkisen työ­ yhteisön: ”Miksi se pitää rakentaa nykyaikaisiin firmoihin? Se on minun näkökulmastani paljon erikoisempi kysymys kuin se, miksi meillä ei ole [esimiehiä].”

Vauhdilla kasvaneen yrityksen perustajat ja suurem­ mat omistajat ovat nykyisin astuneet selvästi sivuun yrityksen johtamisesta. Reaktorilla ei ole koettu tarpeel­ liseksi kontrolloida ja tarkkailla työntekijöiden työs­ kentelyä, joten turhien väliportaiden rakentamisesta on luovuttu. Kun yritys ei ollut vielä kasvanut nykyisen kokoiseksi, tiimeissä oli yleensä projektipäällikkö vetä­ mässä muun tiimin toimintaa. Projektipäälliköistä pää­ tettiin kuitenkin luopua, koska tiimin keskinäisen työs­ kentelyn koettiin olevan tehokkaampaa. ”Kyllä tiimi osaa itse tehdä työnsä. Se on ihan hul­ lua, että joku kertoo, että nyt sinun pitää tehdä tuota ja sinun tuota”, Karjula toteaa.

Viime vuosina digitalisaatio on muuttanut työn ja orga­ nisaatioiden luonnetta. Mekaaniset tehtävät hoidetaan yhä useammin ihmistä tehokkaammilla koneilla. ”Ihmisiä tarvitaan yhä enemmän asiantuntijatehtä­ viin, kun taas samanaikaisesti suorittava työ vähenee”, sanoo professori Eero Vaara Aalto-yliopiston johtami­ sen laitokselta.

Perinteiset käsityksemme yritysten rakenteesta ja siitä, miten niitä tulisi johtaa vaikuttavat edelleen yri­ tysten johtamiseen. Esimerkiksi tehdastyössä hierarkia näkyi selvästi: tehtaan ylin johto koostui muutamista henkilöistä, alemmalla tasolla oli satoja toimihenkilöitä ja edelleen tuhansia työntekijöitä.

”Mielikuvamme johtajuudesta laahaavat perässä.

Monesti haikaillaan, että joku on johtaja, tekee päätök­ siä ja kertoo mitä tehdään. Tämänkaltainen malli ei vas­ taa tätä päivää”, Vaara toteaa.

Reaktorilla suurin osa asioista ja ongelmista ratkotaan työtiimien kesken. Tiimit elävät projektien mukana, jo­ ten töitä tehdään vaihtelevissa kokoonpanoissa. Työn­ tekijöiden oman päätösvallan määrä muotoutuu työ­ tehtävien mukaan. Esimerkiksi rekrytointia tehdessään Karjula voi vaikuttaa päätökseen, palkataanko työn­ tekijä Reaktorille vai ei, sekä neuvotella hänen palkas­ taan. Rekrytoimisen jälkeen Karjulalla ei enää ole pää­ tösvaltaa esimerkiksi työntekijän työtehtäviin. ”Pitää aina olla riittävä valta ja vastuu suorittaa se tehtävä”, Reaktorin Karjula toteaa.

Hän uskoo, että mekaanista työtä ei välttämättä pys­ ty kokemaan palkitsevaksi, jolloin myös työhön sitou­ tuminen on vaikeaa.

“Jos tehdään robottimaisesti vain liukuhihnatyötä, ei voi tuntea omistajuutta ja vastuuta lopputuloksesta”, Karjula sanoo.

Työn mielekkyys on art directorina Reaktorilla työs­ kentelevän Matti Urosen mukaan tärkeää kollektiivi­ sessa johtajuudessa. ”Täällä porukka tykkää työstään, eikä tämä välttä­ mättä toimisi, jos se olisi vain työtä”, Uronen tiivistää.

Professori Vaara kertoo, että vanhat johtamisen mallit hiipuvat tulevaisuudessa asiantuntijatöiden yleistyessä. ”Mielestäni on hyvä, että monilla aloilla pyritään mataloittamaan hierarkiaa. Yhdessä tekeminen on läh­ tökohtaisesti hyvä juttu. Aika harvaan paikkaan sopii turha kontrollointi ja määräily”.

Korkeasti koulutettujen, luovien asiantuntija-alojen yritykset ovat olleet ensimmäisiä, jotka ovat kyseen­ alaistaneet perinteisen johtamisen mallin. Vaaran mu­ kaan osallistava, eli kollektiivinen johtaminen sopii so­ vellettuna lähes kaikille toimialoille. Hänen mielestään ideaali työpaikka tarjoaa työntekijälle paljon vapauksia, mahdollisuuksia muuttaa toimintatapoja ja edetä uralla.

Reaktorin lisäksi myös muut yritykset ovat kyseen­ alaistaneet perinteisen johtamisen mallin. Esimerkke jä löytyy eri aloilta: ohjelmistoyritys Vincit, lakipalveluita yrityksille tarjoava Fondia ja hollantilainen terveyden­ huolto-organisaatio Buurtzorg.

Vaaran mukaan kollektiivinen johtajuus vaatii työn­ tekijöiltä valtavaa omistautumista. Riskinä on, että työ alkaa hallita elämää, jolloin muut elämän osa-alueet

TEEMA: MÄÄRITÄ OIKEA TEEMA TÄHÄN | 31

voivat kärsiä. Myös Reaktorin Karjula korostaa työn­ tekijän vastuuta omasta työhyvinvoinnista. ”Tietynlaisissa työtehtävissä tulee helposti paljon kaikkea kiinnostavaa ja saattaa ottaa liikaa tekemistä, koska ei ole rajattu, että tämä on sinun tontti”, Karjula kertoo.

Koska esimiehiä ei ole, ei ole myöskään yhtä ihmistä jolta saisi päätöksen asioihin tai kenelle asiat voisi de­ legoida. Reaktorilla työntekijät saavat tukea päätöksiin kollegoiltaan. Päätöksiä voidaan tehdä tiimeissä aika vapaasti, mutta toisinaan asioiden ratkaiseminen vaatii keskustelua muiden kanssa ja verkoston luomista. Työ­ yhteisössä hierarkia syntyy sen pohjalta, kuinka ihmiset toimivat tiimissä keskenään. Asioista enemmän tietävä saattaa ottaa enemmän vastuuta. Yleensä joku tiimistä huolehtii yhteydenpidosta asiakkaaseen ja hoitaa esi­ merkiksi laskutuksen. ”Vaikka ei ole esimiehiä, niin silti tapahtuu johta­ mista”, Karjula sanoo.

Jo rekrytointivaiheessa yritetään selvittää, pystyykö työntekijä kantamaan vastuuta ja työskentelemään ym­ päristössä, jossa ei ole esimiehiä. Myös tiiviin työporu­ kan arvostaminen on tärkeää. Ilman esimiehiä työs­ kenteleviltä työntekijöiltä vaaditaan Karjulan ja Urosen mukaan omaa aktiivisuutta ja aloitekykyä, ulospäin­ suuntautuneisuutta sekä halua itsensä ja muiden kehit­ tämiseen. ”Hyvältähän se tuntuu, kun kannustetaan oppimaan uusia asioita ja kehittymään”, Uronen sanoo.

Hän pitää uusiin ihmisiin tutustumisesta, mikä on tärkeä osa Reaktorin toimintatapoja. Lisäksi omaa työ­ tä täytyy osata organisoida, ja työntekijöillä on vastuu esimerkiksi ongelmakohtien esilletuomisessa ja hyvän työilmapiirin luomisessa. ”Ja tietysti täytyy olla mukava tyyppi. Kun tehdään töitä kahdeksan tuntia päivässä, niin onhan se tosi tär­ keää, että työkaverit ovat kivoja ihmisiä”, Karjula toteaa.

Karjula myöntää silloin tällöin käyvän niin, että Re­ aktorin johtamistyyli ei sovellukaan yritykseen palka­ tulle työntekijälle. Yleensä silloin on kyse vääränlaisis­ ta odotuksista. Joku saattaa myös kaivata selkeämpää työnkuvaa, jossa voi keskittyä vain yhteen asiaan, tai ei nauti ihmisten kanssa toimimisesta. Tällaisissa tilan­ teissa työntekijän kanssa pyritään keskustelemaan siitä, mitä hän haluaisi tehdä ja mitä yritys häneltä odottaa.

Työpaikassa, jossa ei ole esimiehiä, on tärkeää, että työntekijöillä on yhteinen päämäärä.

32 | TEEMA: MÄÄRITÄ OIKEA TEEMA TÄHÄN

”MIELIKUVAMME JOHTAJUUDESTA LAAHAAVAT PERÄSSÄ.” ”Jos minulla ei ole selkeää päämäärää, niin enhän minä silloin keksi mitään työtehtäviä”, Karjula sanoo.

Karjulan ja Urosen mukaan kollektiivisesti johdetus­ sa työympäristössä työskentelyn tavat ovat niin syvällä, että niitä on vaikea eritellä. Reaktorilla pidetään tärkeä­ nä, että oleelliset tiedot tuodaan kaikkien työntekijöi­ den nähtäville. Tiimit esimerkiksi tietävät, kuinka pal­ jon he tekevät ja kuluttavat rahaa, ja päivät aloitetaan usein palaverilla, jossa käydään läpi jokaisen työn alla olevat asiat. Lisäksi työntekijät hyödyntävät usein joko perinteistä tai sähköistä ilmoitustaulua työn alla olevi­ en tehtävien seuraamiseen.

Tilanteisiin, joissa yleensä käännyttäisiin esimiehen puoleen, Reaktorilta löytyy omat joukkonsa. Esimerkik­ si ristiriitatilanteissa joku tiimin ulkopuolinen työnte­ kijä voi tulla vetämään keskustelua, jotta tilanteet saa­ daan ratkaistuksi. Usein kyse on väärinymmärryksestä tai kommunikaatiokatkoksesta. Myös palkkakeskuste­ luille on oma porukkansa. Jos työntekijä haluaisi isom­ paa palkkaa, työntekijän tiimiltä ja asiakkaalta kerätään palautetta, ja palautteen pohjalta päätetään, onko työn­ tekijä kehittynyt työssään ja nostetaanko hänen palk­ kaansa. Yrityksessä pyritään pitämään huolta siitä, että palkat pysyvät reiluina niin talon sisällä kuin kilpaili­ joiden kesken.

Koska Reaktor on konsulttiyritys, suurin osa työn­ tekijöistä tekee töitä yrityksen asiakkaiden luona, eikä päätoimistolla. Asiakasyrityksissä työntekijöiden arvo­ järjestys voi olla selvempi, mikä vaikeuttaa toisinaan myös reaktorilaisten työskentelyä. Päätöksenteko voi olla hidasta, etenkin jos kyse on rahasta. Joskus asiak­ kaita täytyy taivutella uusiin toimintatapoihin. Reaktor pyrkii levittämään omia käytäntöjään asiakasyrityksille esimerkiksi luomalla hyviä työtiloja, joissa työntekijöi­ den on helppo kommunikoida keskenään.

Reaktorin toimistolla on panostettu työtilojen viihtyvyy­ teen ja toimivuuteen. Työhuoneiden seinät ovat lasisia ja ovia pidetään avoinna. Haastattelun päättyessä lou­ nastauko on juuri meneillään. Osa työntekijöistä on läh­ tenyt muualle syömään, ja joku nauttii salaattilounas­ ta aulan sohvalla. Karjulan kollega kysyy, lähteekö hän mukaan lounaalle, mutta Karjulalla on jo muuta menoa.

Tänään toimistolla on käymässä hieroja, jonka luokse Karjula on pian menossa rentoutumaan. ■

Haalarit 39 € / Jäsen 70 € / Muut Helga Pointista ja paikallisyhdistyksiltä

TEEMA: MÄÄRITÄ OIKEA TEEMA TÄHÄN | 33

ELÄ

UGLY YET BEAUTIFUL

PASILA 34 | ELÄ

TEXT: AINO HAILI TRANSLATION: VILMA HEIMONEN PHOTOS: AINO HAILI, ILARI LEHTINEN, HELKA MIETTUNEN, VIIVI MUJUNEN VIIVI MUJUNEN

A strong and cold wind hits against you as you push open a heavy door. The wind tries to close it when you step outside. You push yourself against the wind and look forward: grey asphalt, grey buildings, grey rail­ way. You raise your collar and wish to sink deeper in­ side your jacket. A curtain of clouds opens slightly and the bright sunlight warms your face.

Usually you’d turn right from this street, towards the train station, but this time you decide to take a dif­ ferent road. Walking with fair wind feels good. Be­ tween two buildings you find a road, which you’ll turn to. A courtyard of concrete complexes unfolds in front of you. Despite its ruggedness it’s somehow fas­ cinating. Straight lines, monotony, symmetry and flat shapes feel more interesting the longer you examine them. You start to see the concrete in a different way.

Your path takes you towards the long bridge. You walk across the bridge looking up to the sky. The sky has cleared almost entirely and yellow cranes rise to­ wards the blue sky. Sounds from the construction site tell about the cycle of life: something new is being born on top of the old.

The sounds weaken as your steps take you forward.

You have walked through the red-bricked scenery and the view in front of you looks like it’s from another world. Thousands of leaves whisper silently in front of you. Your eyes meet with a passing dog walker. You smile to each other. Not such a bad place after all. ■

ELÄ | 35 ILARI LEHTINEN

VIIVI MUJUNEN

HELKA MIETTUNEN

AINO HAILI

ILARI LEHTINEN

36 | ELÄ

”NOT SUCH A BAD PLACE AFTER ALL”

ELÄ | 37 ILARI LEHTINEN

PALUU

PETTYMYKSEN JÄLKEEN Kun urheilija epäonnistuu tavoitteissaan, jopa ura voi loppua.

Olympiatyylin nyrkkeilijä Tomi Honka tietää, miltä tuntuu, kun vuosien työ valuu hetkessä hukkaan. Valtavasta pettymyksestä on vaikea päästä yli, mutta rakkaus lajiin voi nostaa takaisin jaloilleen.

TEKSTI & KUVA: HEIDI HAUTAMÄKI

Helsinkiläisnyrkkeilijä Tomi ­Honka, 24, taisteli kesäkuussa Azerbaidza­ nin Bakussa paikasta Rion olym­ pialaisiin. 81-kiloisissa otteleva suo­ malainen kukisti ensimmäisessä karsintaturnauksessa Uuden-See­ lannin Tyson Jack Sykesin puh­ taasti tuomariäänin 3–0. Voiton jäl­ keen suomalainen tunsi, että nyt ollaan lähellä olympiapaikkaa.

Seuraavan ottelun piti olla jo­ pa helpompi. Helsinkiläisiskijä oli vastustajaansa Albanian Syrja Marinajia kokeneempi. Honka kertoo miettineensä, että albanialainen ei olisi niin hyvä kuin edellinen vas­ tustaja.

Suomalaisen paineet kasvoivat, ja lopulta Marinajia löi suomalaisen tuomariäänin 2–1. Unelma olym­ pialaisista mureni lopulta hetkessä.

Suomalaisen takki oli tyhjä.

38 | ELÄ

”Voitin ensimmäisen erän, mut­ ta epäonnistuin seuraavissa. Se oli kova paikka. Olisi pitänyt pystyä parempaan. Ottelun jälkeen olin murtunut, kun tajusin, että tämä oli tässä”, Honka muistelee.

Honka toteaa, että valtavat pai­ neet näkyivät kehässä. Hän ei saa­ nut itsestään irti sitä, mitä olisi pitä­ nyt. Ottelu oli kokonaisuudessaan tiukka, mutta tappion jälkeen Hon­ gan oli vaikea katsoa peiliin. Karsin­ taottelut olivat suomalaisen tähän­ astisen uran tärkeimmät kisat. ”Moni syyttäisi tuomareita, mut­ ta tästä voin syyttää vain itseäni.”

Hymy on jo palannut Hongan kas­ voille, vaikka hän kertoi ­olleensa pitkään pettynyt. Nyrkkeily ei het­ keen kiinnostanut, joten kesän Hon­ ka pysyi poissa n ­ yrkkeilysaleilta.

”NYRKKEILY EI HETKEEN KIINNOSTANUT, JOTEN PYSYIN KESÄN POISSA SALILTA.” Nyt hän on jo palannut takaisin ­tositoimiin.

Motivaatio löytyi lopulta usei­ den sparrausten kautta. Yksi Hon­ gan sparrausvastustajista oli am­ mattinyrkkeilijä Robert Helenius. ”Pikku hiljaa tuli takaisin se fii­ lis, että tämä on lajini. Into kasvoi, joten aloin treenata kovaa.”

Honka kokee, että fiilis on mitä mainioin ja motivaatio on korkealla.

Hän kertoo, että nyt haistellaan uu­ sia tuulia ja katsotaan rauhassa mitä tuleman pitää.

Saako urheilija puhua tunteistaan?

Nyrkkeilijä haluaa unohtaa ko­ ko kirvelevän tappion. Hän puhisee velloneensa liiankin pitkään ”prin­ sessamaisessa” itsesäälissä, josta oli lopulta päästävä yli. ”Jos sama kaveri tulee jatkos­ sa vastaan, niin toista kertaa en hä­ viä.”

Hongan valmennuksesta vastaa ­hänen isänsä Juha Honka. Resurs­ sit eivät ole riittäneet psyykkiseen valmentajaan. Sen hän kokee isona miinuksena. ”Nyrkkeily on pirun kova laji.

Tässä on valtavat paineet, joita vas­ tustaja tuo mukaan. Lisäksi saattaa pelottaa, kun lyödään. Voi käydä mitä tahansa, ja itsekin voi satuttaa.

Nämä asiat pitää vain hyväksyä.”

Honka valmistautuu matsei­ hin vanhalla rutiinilla. Pettymykset

käydään läpi hetken murehtimisen jälkeen.

Hän toteaakin, että kaikki teh­ dään faijan kanssa kahdestaan.

Nyrkkeilijä painottaa, että kaik­ ki on itsestä kiinni. Hän muistuttaa, että on elettävä hetkessä, eikä ke­ hässä pidä miettiä tai pelätä liikaa. ”Kaikki lähtee itsestä, psyykka­ usta myöten. Kehään mennessä koi­ tan ajatella, että tämä on vain urhei­ lua. Lähden tekemään parhaani. En mieti vastustajaa, en voittamista, en häviämistä. Jos tämä ei riitä, kaveri on pirun hyvä nyrkkeilijä.”

Unelmia Hongalla riittää. Hän naurahtaa, ettei voi kertoa ihan kaikkea.

Tomi Honka toivoo, että vielä joskus itkisi nyrkkeilykehässä ilon­ kyyneliä. Silloin hän olisi urallaan saavuttanut unelmansa. ■

Suomessa psyykkinen valmennus on ollut tabu, mutta urheilupsykologi ja ratsastusvalmentaja Anna Andersénin mukaan siitä uskalletaan nykyään puhua enemmän.

Hän kehuu, että erityisesti huippu-urheilussa se on jo osattu ottaa paremmin haltuun. ”Kulttuuri on muuttunut viime vuosikymmeninä. Psyykkinen valmennus nähdään osana kokonaisvaltaista valmennusta.

Esimerkiksi viime keväänä Pikkuleijonissa sitä korostettiin, mikä myös tuotti tulosta – maailmanmestaruuden. Toki siihen vaadittiin myös paljon muuta.”

Andersén toivoisikin, että jatkossa psyykkinen valmennus otetaan käyttöön jo ruohonjuuritasolla. ”Olen pitänyt seuroille luentoja. Välillä vaikuttaa, että luentoja pidetään psyykkisenä valmennuksena. Toivottavaa olisi, että psyykkinen valmennus otettaisiin jokapäiväiseen arkivalmennukseen.”

Epäonnistuminen saattaa syöstä urheilijan kierteeseen, josta on vaikea päästä pois. Epäonnistumisen syyksi sanotaan lähes poikkeuksetta, ettei pää kestänyt.

Andersén ei ole samaa mieltä. ”Asia ei ole niin mustavalkoinen. Epäonnistuminen on monen asian summa, jonka ylipääsemiseen on olemassa apukeinoja.”

Andersén haluaa korostaa, että tämän päivän urheilija voi ja uskaltaa puhua tunteistaan sekä peloistaan.

ELÄ | 39

TÖISSÄ SOMESSA Joonas Pesonen on työllistänyt itsensä sosiaalisessa mediassa. Snapchatissa Pesojoonaksena tunnettu some-osaaja tubettaa nyt työelämästä nuorille.

TEKSTI: EVELIINA AARNOS KUVAT: HELKA MIETTUNEN

Joonas Pesonen, 28, lähetti ensim­ mäisen snäppinsä heinäkuussa 2015 matkalla Ilosaarirockiin. Kave­ rit olivat vinkanneet uudesta sosi­ aalisen median palvelusta Snapcha­ tista, joka oli kuin tehty Pesoselle.

Snapchatissa käytetty liikkuva kuva tuntui Pesosesta luonteval­ ta itseilmaisuun. Aluksi sisältö oli suunnattu lähinnä kavereille, mutta heidän kannustamanaan Pesonen alkoi tehdä julkisesti jaettavaa my storya, eli oma tarinaa. Hänestä tuli Pesojoonas.

Snapchatissa voi julkaista kuvia tai maksimissaan kymmenen se­ kunnin pituisia videoita. Näistä ku­ vista ja videoista eli snäpeistä yh­ dessä muodostuu oma tarina, joka voi kestää useita minuutteja. Oma tarina poistuu Snapchatista 24 tun­ tia julkaisemisen jälkeen.

Pesosen oma tarina on yleensä viihdyttävä. Hän esiintyy videoilla leveästi hymyillen ja pilkettä silmä­ kulmassa, mutta välillä hän ottaa

vakavamman sävyn. Silloin esiin tulee filosofi Pesonen. Kesällä hän kertoi joskus haaveilleensa työs­ tä, jossa voisi käyttää päivittäin Ti­ ger of Swedenin pukua. Tämä johti pohdintaan siitä, mitä pidämme ta­ voittelemisen arvoisena ja miksi.

Pesoselle sellaisia ovat asiat, joilla on vaikutus ympärillä ole­ viin ihmisiin. Ne voivat olla pieniä tai isoja, mutta niiden tulee liittyä enemmin omaan tekemiseen kuin materian tavoitteluun. Tämä ajatus on läsnä myös Snapchatissa. Peso­ nen haluaa nostaa esiin tiettyjä tee­ moja, kuten yhdenvertaisuuden ja suvaitsevaisuuden sekä herättää keskustelua.

Hänelle ei ole väliä, tuoko joku oma tarina kymmenen tai sata uutta seu­ raajaa, vaan tärkeämpää on vuo­ rovaikutus seuraajien kanssa. Hän toivoo, että seuraajat kommentoisi­ vat snäppejä, mutta on huomannut kynnyksen siihen kasvaneen. Vielä

vuosi sitten Pesonen kertoo kom­ mentoinnin olleen paljon aktiivi­ sempaa.

Sisällöllä on vaikutusta seuraa­ jien kommentointiaktiivisuuteen, niinpä omaa sisältöä on tarkastel­ tava kriittisesti. Huumoripitoisilla snäpeillä ei välttämättä saa aikaan reaktioita, vaan pitää tuottaa sisäl­ töä, joka herättää ajatuksia. Keskus­ telun avauksena Pesonen esittää usein kysymyksiä. Toisinaan hän toteuttaa myös Q&A:n. Silloin on seuraajien vuoro esittää kysymyk­ siä, joihin Pesonen vastaa.

Jokin aika sitten Pesonen kysyi seuraajiltaan, miksi nämä seuraavat juuri häntä. Vastausten perusteella hän uskoo saaneensa seuraajia po­ sitiivisen asenteensa ja huumorinsa ansiosta. Tarkoista seuraajamääris­ tä Pesonen ei halua puhua. ”Äiti ja pari muuta”, hän nau­ rahtaa.

Aktiiviselta snäppääjältä tu­ lee päivittäin muutaman minuutin

”PITÄÄ TUOTTAA SISÄLTÖÄ, JOKA HERÄTTÄÄ AJATUKSIA.”

40 | ELÄ

PESOJOONAS SUOSITTELEE: Seuraa heitä Snapchatissa ja Youtubessa.

• Pajupurovuo snäppää päivästään sarkastisen humoristisella asenteella. Hänet voi nähdä myös Youtubessa PS Olen vegaani -kanavalla.

• Hermanni vloggaa Youtubessa elämästään.

Snapchatissa hän höpöttelee nimellä Ihanahermanni.

• Kalenterikarju on ”Suomen vanhin teini”.

Hänen Youtube-kanavaltaan löytyy paljon haastevideoita. Karju on myös Snapchatissa.

Joonas Pesonen käyttää paljon aikaa muiden somettajien seuraamiseen. ”Päivä alkaa ja loppuu sometuokiolla. Myös kaikki bussimatkat käytän hyödyksi.” oma tarina, joskus pidempikin. Pi­ demmän tarinan takana on mones­ ti paljon suunnittelua ja toteutuk­ seen menee aikaa. Pesosen mukaan viiden minuutin jutun tekemiseen saattaa mennä helposti tunti.

Tavallisen tarinan tekemisen hän sanoo kulkevan arjessa muka­ na, eikä se vie paljon aikaa. Yleensä ideat syntyvät päivän mittaan vas­ taantulevista asioista, mutta Peso­ sen snäpeistä löytyy myös joitakin toistuvia juttuja. Lähes poikkeuk­ setta hän aloittaa päivän tarinan toivottamalla seuraajilleen ”huo­ ment”. Usein kuvassa näkyy myös aamukahvikuppi. Seuraajat osaavat odottaa näitä toistuvia elementtejä. ”Aina tulee muistutuksia, jos perjantaina ei soi Robin”, Pesonen sanoo viitaten keksimäänsä Robin­ ridayhin.

Näkyvyys sosiaalisessa mediassa on tuonut mukanaan uusia mahdol­ lisuuksia. Suurimpana sitä kautta saamanaan mahdollisuutena Pe­ sonen pitää Tjäreborgin Facebooklivessä esitetyn matkailuohjelman juontamista. Ohjelma tehtiin syys­ kuussa Dubaissa.

• Timo Wilderness tekee Youtube-kanavalleen matkavideoita tutkivalla otteella. Muun muassa hänen WTF Welcome To Finland -sarjansa on hyvin viihdyttävä.

”Olen joskus kirjoittanut kutsu­ muskarttaan, että matkustaminen ja esiintyminen kiinnostavat. Nyt pää­ sin hauskasti yhdistämään ne.”

Myös nykyinen työpaikka auke­ si Snapchatin ansiosta. Pesonen on kokopäiväinen tubettaja Taloudel­ lisella tiedotustoimistolla TAT:lla.

Työssään hän pääsee toteuttamaan videoita alusta loppuun. Homma alkaa videon aiheeseen tutustumi­ sella ja käsikirjoittamisella. Kuvaa­ misen Pesonen sanoo olevan lyhyin vaihe.

Kuvausta seuraava editointivai­ he taas on kaikkein työläin. Siinä Pesosella on työkaveri apuna. 5­–10 minuuttia kestävän videon tekemi­ seen saattaa mennä yhteensä jopa kaksitoista työtuntia.

Youtube-kanava on vielä melko uusi, mutta linja on selkeä. Videoil­ la käsitellään työtä ja unelmia. ”Avataan mahdollisuuksien avaruutta ja perehdytään siihen, mitä kaikkea ihmiset tekevät työk­ seen.”

Kanavan kohderyhmää ovat ylä­ koululaiset ja toisen asteen opis­ kelijat, mutta sisältö sopii kaikille, jotka pohtivat työelämää ja opiske­

lua. Pesonen on kiertänyt kouluissa ja saanut nuorilta selkeää palautet­ ta. Nuoret tietävät, että on olemas­ sa lääkäri, juristi ja kaupan kassa.

Mutta mitä kaikkea muuta on? Se nuoria kiinnostaa.

Pesonen kertoo Youtubessa myös oman tarinansa siitä, miten hän on tullut tähän pisteeseen. Hän on opiskellut tradenomiksi Jyväs­ kylän ammattikorkeakoulun yrittä­ jyyspainotteisessa Tiimiakatemias­ sa. Aiemmin hän on toiminut muun muassa yrityskonsulttina Filosofi­ an Akatemialla ja kiertänyt Suo­ men kouluissa puhumassa nuorille tavoitteista ja oman jutun löytämi­ sestä.

Yksi hänen tavoitteistaan on päästä esiintymään televisioon. ”Se on ollut pitkään haaveena, että jonain päivänä voisin viihdyt­ tää suomalaisia prime time -ai­ kaan.”

Siihen millaista ohjelmaa Peso­ nen tekisi, hän ei osaa vastata. ”Viihdettä todennäköisesti, mut­ ta en laittaisi pahakseni matkailutai ajankohtaisohjelmaakaan. Kun­ han ei tarvitse näytellä. Se ei ole minua varten.” ■

ELÄ | 41

KAMBODŽASSA YHDISTYVÄT historian kauneus ja kauheus TEKSTI & KUVAT: JANNE PUUMALAINEN

Seikkailunhaluisen reppureissaajan kannattaa kokea Kambodža pian.

Mukavuudenhaluiset älkööt vielä vaivautuko.

Reppureissaajien videoeepos Madventures esitteli Kambodžan ensimmäisellä tuotantokaudellaan travel­ lerien paratiisina, jota länsimaalaisten turistien tulva ei ole vielä ehtinyt turmella. Vaikka maassa vierailevien turistien määrä on Rikun ja Tunnan käynnin jälkeen yli kuusinkertaistunut, ei suosio ole vielä lähelläkään naapurimaita Vietnamia tai Thaimaata. Thaimaassa tu­ risteja käy vuosittain yli kuusi kertaa enemmän kuin Kambodžassa.

Kehitys on paljon jäljessä naapurimaita ja syy on tiedossa. Ainakin 1,2 miljoonaa kambodžalaista eli khmeriä kuoli 1970-luvun loppupuolella, kun punai­ set khmerit tyhjensivät kaupungit maaseudulle pak­ kotyöhön. Pol Potin johtama ryhmittymä halusi tehdä maasta sosialistisen agraarivaltion. Suurin osa kuolleis­ ta menehtyi pakkotyössä nälkään tai sairauksiin, mutta myös teloitettujen määrän arvellaan nousseen jopa sa­ toihin tuhansiin lähes nelivuotisen valtakauden aikana.

Joidenkin arvioiden mukaan kansanmurhassa kuoli jo­ pa viidennes maan väestöstä.

Ennen punakhmerejä Kambodžan itäosaa runteli Vietnamin sota, jonka aikana Yhdysvallat pudotti maa­ han enemmän pommeja kuin mitä liittoutuneet käyt­ tivät koko toisessa maailmansodassa. Pommituksissa kuoli noin neljännesmiljoona kambodžalaista.

42 | ELÄ

Jos maan turistimäärän räjähdysmäiseen kasvuun pi­ täisi nimetä yksi syy, olisi se varmasti Angkor. Khme­ rien valtakunnan pääkaupunki oli aikansa metropoli 800–1200-luvuilla, mutta 1400-luvulla se luhistui thai­ maalaisten hyökkäyksessä. Kivestä rakennetut temp­ pelit jäivät vähälle käytölle ja vähitellen viidakko al­ koi syödä rakennelmia uumeniinsa. Nykyisin alue on Unescon maailmanperintökohde ja maailman suurim­ man matkaopasjulkaisijan Lonely Planetin mukaan maailman paras nähtävyys.

Eikä Lonely Planetin arvio ainakaan täysin tuules­ ta temmattu ole. Alueen temppeleitä kiertäessä tuntee siirtyvänsä vuosisatoja taaksepäin. Vaikka alueella liik­ kuu massoittain turisteja, on nähtävää niin paljon, ettei ruuhkaa pääse syntymään. On jyrkkää ja korkeaa, mas­ siivista ja koristeellista sekä todella viidakonsyömää temppeliä.

Angkorin alueesta hieman etelään sijaitsee Siem Reapin kaupunki, jonka keskusta baarikatuineen ja ba­ saarin tapaisine toreineen on pitkälti rakennettu turiste­ ja varten. Kaupungin erikoisuuksiin kuuluu paikallinen sirkus, joka kouluttaa köyhyydessä eläviä lapsia sirkus­ uralle ja auttaa heitä hyvään elämään. Show on upea ja esiintyjät vielä upeampia. Siem Reapista pääsee koke­ maan paikallista elämää esimerkiksi kierroksilla Tonle

Sap -järvelle, jonka keskellä sijaitsee ainutlaatuinen kel­ luva kalastajakylä.

Kambodžan pääkaupungin Phnom Penhin asukaslu­ ku, 1,5 miljoonaa, on pieni verrattuna vaikkapa Thai­ maan ja Vietnamin suurkaupunkeihin. Silti sen liikenne tuntuu todella kaoottiselta. Suurten teiden ylittämi­ nen vaikuttaa aluksi mahdottomalta, kun kaupunkia kansoittavat kaksipyöräiset eivät tottele liikennevaloja ollenkaan. Täytyy vain kävellä rauhallisesti ja ennal­ ta-arvattavasti kahdeksankaistaisen tien yli, ja luottaa khmerien taitoon puikkelehtia. Silti välillä hirvittää, ja on harkittava vakavasti tuk-tukin kyytiin hyppäämistä vain päästäkseen kadun yli.

Infrastruktuuri ei muutenkaan ole maassa kovin pit­ källä. Phnom Penhin ja Siem Reapin välissä maata hal­ kova valtatie on lähinnä punertava hiekkatie, joka kul­ kee kylästä toiseen. Välillä bussi joutuu pysähtymään, kun tiellä käyskentelee vesipuhvelipariskunta.

Punaisten khmerien jättämät jäljet ovat havaittavissa parhaiten juuri Phnom Penhissä. Aiemmin kouluna toi­ mineeseen Tuol Slengin vankilaan sullottiin punakhme­ rien poliittisia vihollisia tai sellaiseksi epäiltyjä. Vankeja kidutettiin tunnustuksen saamiseksi, minkä jälkeen hei­ dät kuljetettiin ”kuoleman kentille” teloitettaviksi. Te­ loitettujen luita ja pääkalloja on Choeung Ekin alueella yhä läjäpäin.

Tuol Slengin ääniopastettu kierros vetää sanatto­ maksi ja paha olo on lähes väistämätön, mutta kierrok­ sen vaikuttavin osuus saattaa odottaa sen lopussa. Van­ kilasta hengissä selvinneitä istuu silloin tällöin vankilan pihalla tapaamassa vieraita ja myymässä kirjojaan. Yli 12 000 vangista hengissä selvisi vain 14.

Sihanoukville on paikallisten ja ulkomaalaisten suosima merenrantakaupunki. Vaikka kaupungin pääranta on todella kansoitettu, löytyy lyhyen matkan päästä lähes autiota rantaviivaa. Sihanoukvillen satamasta pääsee laivalla pienille saarille, ja omaa rauhaa kaipaava voi

majoittua bungalowissa. Rennon meiningin kaupungis­ sa jossain on aina bileet.

Sihanoukvillessä näkyvät valitettavasti myös maan ongelmat. Poliisi rahastaa turisteja milloin mistäkin rik­ keestä. Summat eivät ole suuria, mutta rahat päätyvät poliisin omaan taskuun. Lyhyen keskustelun aikana poliisi voi sakottaa huumausainerikoksesta ja kaupata huumeita. Korruptio ja harmaa talous ovat maassa suu­ ria ongelmia.

Maassa on pääkohteiden lisäksi useita pienempiä kaupunkeja, joissa vierailua kannattaa harkita. Poh­ joisessa, lähellä Laosin rajaa, voi nähdä veikeitä mutta uhanalaisia Iravadin delfiinejä uiskentelemassa Me­ kong-joessa. Paikallisten elämään voi tutustua esimer­ kiksi Kampotin pikkukaupungissa, joka tunnetaan her­ kullisista pippureistaan. Kampotin lähellä sijaitsevassa Phnom Bokorin kansallispuistossa voi ihastella Rans­ kan siirtomaavallan aikaisia jäänteitä, kuten hylättyä rautatieasemaa ja kirkkoa.

Kambodža kannattaa käydä kokemassa nyt, jos halu­ aa nähdä maan niin aitona kuin mahdollista. Turisteille suunnattuja paikkoja ei ole vielä liikaa, ja nekin harvat todella ovat näkemisen arvoisia. Maan ruokakulttuu­ ri eroaa sopivasti muusta Kaakkois-Aasiasta. Suosi­ tuimpia annoksia ovat kookoksella ja sitruunaruoholla maustettu amok-kala sekä lok lak eli marinoitua nau­ danlihaa ja riisiä.

Mukavuudenhaluisten kannattaa kuitenkin miet­ tiä lähtöään kahdesti. Likaiset kadut, alhainen elinta­ so, malaria ja korruptio vaivaavat Kambodžaa, eikä punakhmerien terrorista ole vieläkään täysin toivuttu.

Matkailijan kannattaa muistaa maan tilanne, ja tukea mieluummin eettistä toimintaa kuin yrittää selvitä hal­ vimmalla. Hintataso on joka tapauksessa niin halpa, et­ tä opiskelijabudjetillakin on varaa pieneen luksukseen.

Oikeilla valinnoilla voi edistää maan kehitystä, ja auttaa sitä toipumaan synkästä lähihistoriasta lähemmäs Ang­ korin aikaista loistoa. ■

ELÄ | 43

KIRPPUTORIKIERROS – VERKKAREITA JA VINTAGEA

Helsingistä löytyy kymmenittäin erilaisia kirpputoreja ja second hand -liikkeitä. Toimitus katsasti muutaman eri puolilta kaupunkia.

TEKSTI & KUVAT: VEERA KORJUS & EMMI NIINIAHO

Jäähallin kirppis, Nordenskjöldinkatu 11–13

Mellukirppis, Korvatunturintie 2

Frida Marina, Kaarlenkatu 10

Helsingin jäähallin kirpputori on yksi suosituimmista pääkaupunki­ seudun kirpputoreista, ja se näkyy ihmismäärässä. Jo ennen avautu­ misaikaa hallissa on täysi hulina päällä. Täällä nopeat syövät hitaat, eikä turhaan jaaritteluun jää aikaa.

Monet tulevat paikalle kyynär­ päät teroitettuina ja isot muovikas­ sit tyhjillään, tavoitteenaan jälleen uusi aarresaalis. Myyjiä ja myytä­ vää löytyy laidasta laitaan, kahvat­ tomista kahvipannuista italialaisiin vintage-­nahkalaukkuihin. Pirteä yllätys kaiken hälinän keskellä on jäähallin oma ruokatiski, jossa alen­ nushaukat voivat nauttia vaikka nachoja ja olutta.

Ensisilmäyksellä vanhaan halliin koottu itsepalvelukirpputori Mellu­ kirppis vaikuttaa aika nuhjuiselta, hieman kuin olisi palannut takaisin 90-luvulle. Mutta kun tilaa tutkii tarkemmin ja lähestyy pitkiä pöytä­ rivejä, löytää mielenkiintoisia ja ar­ vokkaitakin juttuja. Muumi-astioi­ ta, Aarikan purnukoita, keraamisia teeastiastoja… Ja Elviksiä monessa muodossa! Mellunmäki näyttäy­ tyy yllättäen Suomen Gracelandina.

Tarjolla on niin huonekaluja kuin elektroniikkaakin, kuten esimerkik­ si Nokian akuton antennikännykkä.

Mellukirppiksellä on keskivertoa halvemmat hinnat sekä leppoisa ja mutkaton tunnelma.

Kallion Frida Marina on kirjaimelli­ sesti pullantuoksuinen soppi. Viole­ tit seinät ja vintage-tyylinen sisustus luovat kodikkaan ja persoonallisen ilmapiirin. Pieni tila ja notkuvat vaa­ terekit saavat sormet syyhyämään.

Frida Marinan vintage-kaupan ja itsepalvelukirpputorin kanssa sa­ massa tilassa toimii Moonk-nimi­ nen myymälä, joka myy kierrätettyä ja eettisesti ja ekologisesti tuotettua kodin­sisustustavaraa sekä koruja.

Jokaisen vaatteen ja esineen paikka näyttää tarkkaan harkitulta. Taka­ nurkan kahvilassa voi hörpätä ostos­ ten lomassa luomukahvia tai jutus­ tella liikkeen omistajan kanssa esillä olevien tavaroiden historiasta.

44 | ELÄ

COLUMN: LIFE GOES ON,

TAKE IT EASY KUVITUS: SOFIA KIVISTÖ

So you’ve wandered into a bank at the worst old people hour? You know, that time slot in the late morning/early afternoon when pensioners like to attend to their banking needs. And you, the big fool thought it would be a good time to go to the bank. “People are working at this hour”, you told yourself. And now you’re facing an indefinite wait instead of the 15 min­ utes you thought it would take. You wait. You wait some more. The queue is not moving. You start fidgeting impatiently. “They clearly should have more employees”, you think. You start getting angry and impatient. Your brain explodes.

I wandered into a bank a few months ago during pensioner hour. I hon­ estly thought that it would take no more than 20 minutes. I ended up wait­ ing for over two hours. The significant thing though, is that I didn’t feel even a little pissed off. I sat down, read some news on my phone and basi­ cally just waited. I even had a little chuckle in my head when I overheard other people getting a bit anxious about the wait. I didn’t need to be any­ where and I didn’t really have anything more important to do. All I could do was to take it easy, and enjoy a moment of not doing anything.

I made a conscious decision a few years ago that I would stop stress­ ing over trivial things. I never was too prone to stress, but back then I was quite impatient. If I would have had to wait at the bank for hours, I prob­ ably would have been very close to turning into the incredible Hulk (i.e. a giant green rage monster). I can confidently say, that taking it easy has im­ proved my quality of life significantly. And it really is a decision you can make. Every once in a while, when for example, someone decides to be painfully slow in the lunch queue I might start feeling a bit annoyed. That’s when I just remind myself to take it easy, and I remem­ ber that there’s really no good reason to get angry.

When you don’t get irritated about these little things, life just gets so much easier. Think about how many times a day you get annoyed or stressed over some triv­ ial little thing. For example when your train is late. You can’t make the trains run on time so it’s not really your problem. Or when your significant other or roommate has left some dishes in the sink. They’ll probably wash them later. In the words of the Dude from the Big Leb­ owski, one of my favourite movies: ”I can’t be worried about that shit. Life goes on, man.”

Jesperi Virtanen ELÄ | 45

TURVATARKASTAJAN MAANANTAI Pakollinen paha vai tärkeä osa matkustajien turvallisuutta?

Lentokentän turvatarkastukseen suhtaudutaan monella tavalla.

Toimittajamme seurasivat päivän ajan turvatarkastajan työtä.

TEKSTI: ANNA-MAIJA LIPPU & JOAKIM NORDSTRÖM KUVA: ANNA-MAIJA LIPPU

Helsinki-Vantaan lentoasema, termi­ naali 1. Turvatarkastuspisteen taka­ seinällä on huomaamaton harmaa ovi. Sen takaa löytyy turvatarkasta­ jien taukotila. Askeettisessa tilassa on tiivis tunnelma.

Pöydän ääressä käydään vil­ kasta keskustelua erään tunnetun iskelmäartistin tuotannosta. Nur­ kassa istuva mies odottaa puheen­ vuoroaan, kunnes lopulta toteaa, ”sitä ei lasketa edes musiikiksi”.

Tuo mies on Tuomas Myöhänen, 44. Hän on toiminut turvatarkas­ tajana lentokentällä jo kahdeksan vuotta. ”Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta olla auktoriteetti, mutta hy­ vin olen täällä viihtynyt”, Myöhä­ nen, toteaa.

Myöhänen vilkaisee älypuheli­ mensa kelloa, astelee jääkaapille ja ottaa kulauksen energiajuomastaan.

Hän avaa taukohuoneen oven. Kel­ lo on 12.55, ja Myöhäsen työvuoro on alkamassa.

Aluksi turvatarkastajat kirjautuvat sähköiseen järjestelmään. Vastaan­ ottopäässä oleva naistarkastaja pyytää Myöhästä tuuraamaan het­ keksi. Välittömästi Myöhäsen eteen ilmestyy joukko kiireisen oloisia matkustajia. Hän tervehtii heitä ys­ tävällisesti englanniksi ja esittää ky­ symyksiä koskien matkatavaroita.

46 | ELÄ

Kokemus näkyy Myöhäsen toimin­ nassa: hän tunnistaa kansalaisuu­ den pelkästä passin ulkoasusta.

Naistarkastajan palattua Myö­ hänen siirtyy linjaston perälle. Hän vilkuilee kertyneitä matkatavara­ laatikkopinoja ja lähtee kokoamaan niitä kuljetuskärryyn. Seuraavaksi Myöhästä pyydetään tuuraamaan metalli-ilmaisinportin luo.

Pian portti hälyttää yksin mat­ kustavan miehen kulkiessa sen lä­ pi. Myöhänen kysyy häneltä luvan tehdä tarkastuksen ja mies nyökkää hyväksyvästi. Mieheltä otetaan pie­ nellä lapulla pyyhkäisynäyte käsis­ tä ja vyötäröltä. Tällä menetelmällä on tehty tarkastuksia vuoden 2015 syksystä asti. Pyyhkäisylappu ase­ tetaan analysaattoriin, joka etsii jää­ miä lentoturvallisuudelle vaaralli­ sista aineista. ”Monet luulevat tämän työn ole­ van mielenkiintoisempaa kuin se oikeasti on. Kuvitellaan, että on pal­ jon vauhdikkaita, James Bond -tyy­ lisiä tilanteita. Sukulaiseni tuntuvat pitävän tätä poliisin työtä vastaa­ vana, vaikka emmehän me mitään viranomaisia ole”, Myöhänen täs­ mentää.

Työt seisahtuvat hetkeksi. Viran­ omaiset suorittavat laadunvalvon­ taa. Linja suljetaan ja Myöhänen siirtyy toisaalle. Kuten monissa

muissa työyhteisöissä, myös len­ tokentällä arkeen kuuluu laadun­ valvonta. Kaiken on tapahduttava määräysten mukaisesti, jotta mat­ kustajien lentoturvallisuus voidaan taata.

”MUUALLA TAPAHTUNEET VAARATILANTEET EIVÄT VAIKUTA OMAAN TYÖSKENTELYYN.” Myöhänen jatkaa tarkastuksiaan toisella portilla. Erään aasialaistaus­ taisen miehen kengät hälyttävät.

Myöhänen pyytää miestä riisu­ maan kengät ja kulkemaan portista uudelleen. Hälytystä ei enää kuulu.

Miehelle tehdään tarkastus ja Myö­ hänen toivottaa hänelle mukavaa matkaa.

Vuoron ensimmäinen hanka­ la matkustaja tulee tarkastukseen.

Yhdysvaltalaismies ei suostu otta­ maan lompakkoa taskustaan kul­ kiessaan portin läpi. Myöhänen ohjeistaa, että taskujen on oltava tyhjät ja lompakko laitettava läpiva­ laisulaitteeseen. Matkustaja kokee tilanteen epäilyttäväksi, koska kaik­ ki hänen tärkeät korttinsa ovat lom­ pakossa. Lopulta mies asettaa lom­ pakkonsa laatikkoon ja jatkaa läpi metalli-ilmaisinportista.

”Näitä juttuja ei pidä ottaa hen­ kilökohtaisesti. Ihmisillä saattaa ol­ la matkajännitystä tai muita ongel­ mia. Joskus matkustajat saattavat aukoa päätään ja haistatella, mutta siihen pitää suhtautua vain työnä”, Myöhänen kertoo. ”Suurin osa matkustajista suh­ tautuu meihin ymmärtäväises­ ti, mutta haasteita on. Jos laukkua joudutaan availemaan ja yksityisiä tavaroita tonkimaan, siinä joskus tulee matkustajalla raja vastaan.

Suhtautuminen vaihtelee hieman kansalaisuuden mukaan.”

Vastaanottopäässä oleva kolle­ ga kertoo, että seuraavalla mies­ matkustajalla on sydämentahdis­ tin. Matkustaja riisuu kenkänsä ja Myöhänen päästää hänet metalliilmaisinportin ohi. Tämän jälkeen miehelle tehdään tarkastus käsin.

Monet matkustajat, joilla on sydä­ mentahdistin tai jotka ovat raskaa­ na, haluavat kulkea portin ohi vält­ tääkseen laitteesta tulevaa säteilyä.

Heillä on siihen oikeus.

Myöhänen poistuu tauolle. Hän ot­ taa jääkaapista maitotölkin ja ener­ giajuoman. Eväitä miehellä ei ole.

Hänen mielestään aikuinen ihmi­ nen selviää kuuden tunnin vuoron ilmankin. Myöhänen selaa älypu­ helimellaan päivän uutiset. Lyhyen tauon jälkeen hän palaa turvatar­ kastukseen.

Terminaalin ruuhka-ajat mu­ kailevat pitkälti samoja aikoja kuin pääkaupunkiseudun autoliikenne.

Kellon lähestyessä neljää iltapäi­ vällä jonot kasvavat merkittävästi.

Ensimmäisen luokan matkustaji­ en suosima priority-linja on alkuun ruuhkaisin. Viereisellekin linjal­ le on jonoa. Myöhänen ohjeistaa ystävällisesti osan matkustajista

Myöhäselle palkitsevinta työssä on, kun pystyy olemaan hyödyksi matkustajille ja jokainen pääsee lennolle sekä kohteeseen turvallisesti.

luokseen vapaalle linjalle. Avatta­ via laukkuja on jonoksi asti. Hihnat pysäytetään hetkeksi. Myöhänen ilmoittaa tilanteesta ja pyytää kärsi­ vällisyyttä. Lähimpänä oleva rouva nyökkää hyväksyvästi. Iltavuoron kiireisin aika on meneillään.

Kuluneen vuoden terrori-iskujen vuoksi huoli matkustamisen turval­ lisuudesta on lisääntynyt. Myöhä­ nen ei kuitenkaan koe paineiden kasvaneen. ”Kun homman hoitaa parhaan­ sa mukaan, muualla tapahtuneet vaaratilanteet eivät vaikuta omaan työskentelyyn”, hän vakuuttaa. ”Meille tulee tarkennuksia ja oh­ jeistuksia, jos jostain pitää kiristää.

Riippuu, mitä on tapahtunut: eh­ kä johonkin tiettyyn osa-alueeseen, kuten matkatavaroihin, saatetaan kiinnittää enemmän huomiota.”

Vuoro lähestyy loppuaan. Yksittäi­ siä matkustajia tulee tiputellen. Iloi­ nen miesjoukko saapuu hekotellen Myöhäsen linjaston luo. Heidän lä­ pivalaistut laukkunsa palautetaan vastaanottopäähän. Laukuista löy­ tyy muutamia oluita. Miehet sätti­ vät naureskellen toisiaan ja antavat luvan heittää tölkit roskikseen. Hei­

tä seuranneella keskieurooppalai­ sella miehellä on laukussaan pieni teräase. Myöhänen ohjeistaa mie­ hen takaisin lähtöselvitykseen, jos­ sa laukun voi vielä laittaa ruumaan.

Mies palaa hetken kuluttua ja kiit­ tää avusta. ”Kiellettyjen aineiden ja esinei­ den kuljettaminen on yleistä, mutta enää vain murto-osa siitä, mitä se oli ennen. Mitään ihan käsittämät­ tömiä esineitä, kuten pajavasaroi­ ta tai sahoja ei tule enää vastaan”, Myöhänen naurahtaa. ”Ihmiset matkustavat aiempaa enemmän, joten suurin osa on niin sanotusti pelissä mukana. Mutta kyllä ihmisestä huomaa, jos hän on ensimmäistä kertaa lentämässä: pää pyörii ja käsi saattaa täristä, mutta se kuuluu asiaan.”

Vuoroesimies kertoo Myöhäsel­ le, että on aika lähteä kotiin. Myö­ hänen kirjautuu ulos sähköises­ tä järjestelmästä. Taukotilassa hän ottaa viimeisen kulauksen ener­ giajuomastaan. Tyhjän tölkin mies heittää koripallo-henkisellä kaarella keräyslaatikkoon. Hän ottaa lämpi­ män näköisen syystakkinsa naula­ kosta ja lähtee kohti juna-asemaa.

Huomenna odottaa aamuneljältä alkava työvuoro. ■

ELÄ | 47

KOLUMNI: MIES, ÄLÄ SANO MINUA KIVAKSI KUVITUS: SOFIA KIVISTÖ

Istun kampaajalla. Mukavan oloinen mieskampaaja juttelee mukavia ja kysyy, lähtisin­ kö pelaamaan biljardia. Ajattelen että mikä ettei, ja lähdemme pelaamaan. Vaihdamme facebookit, ja kohta onkin jo seuraava pelituokio sovittu. Istumme lasillisella, kun hänen huuliltaan irtoavat pahaenteiset sanat: ”olet kiva”. Ei kai taas, ajattelen. Kyllä, taas se ta­ pahtuu. Nyt ollaan vaarallisilla vesillä, sillä seuraavaksi mies katsoo minua koiranpen­ nun silmillä ja kertoo, ettei hänen vaimonsa ole antanut pitkään aikaan. Olettaako hän minun tekevän tälle asialle jotain? Vai ei vaimo anna? No siinä tapauksessa.

Olen lenkillä, kun joku tulee koputtamaan olkapäätäni. Käännyn katsomaan miestä, joka kysyy olisiko minulla hetki aikaa jutella. Mistä, tivaan. Useinhan ihmiset kysyvät onko hetki aikaa jutella Jeesuksesta, mutta tämä mies kysyy, olisiko aikaa jutella, koska olen kaunis. Minusta se ei ole mikään syy. Ajattelevatko miehet jotenkin näin? Sanon si­ nua kauniiksi, joten nyt sinun pitää jutella kanssani. Jutellaan hetki, niin voin sanoa si­ nua kivaksi. Sitten sinun onkin jo pakko lähteä kanssani ulos, ja sitten voin vähän itkeä, etten ole saanut pitkään aikaan. Jospa säälillä irtoaisi.

Se, että joku tuntematon mies kehuu kauniiksi, on ahdistavaa. Ikään kuin hän odot­ taisi siitä hyvästä jotain. Tällainen vääränlainen huomio raivostuttaa minua. On ikävää, että joistain tyypeistä ei pääse eroon ennen kuin kirjaimellisesti käskee heidän painua hiiteen. Sitten mietitään miksi naisista tulee yhtäkkiä kauheita ”bitchejä”. Enkä minä oi­ keasti halua olla kenellekään tyly, mutta vieraan miehen huomio voi olla niin ahdista­ vaa, että nostan kaikki defenssit pystyyn. Joka kerta kun olen mukava, se ymmärretään väärin. Ikään kuin mukavuus tarkoittaisi kiinnostusta. Niin, eihän kukaan ikinä muuten vain mukava ole. Pakkohan sen on jotain tarkoittaa. Ei kai mukavuus mitenkään käytös­ tapoihin voi liittyä.

Enkä varmaan ole ainoa nainen, josta tuntuu tältä. Ystäväpiirissäni on monia, jotka ovat kokeneet vastaavanlaista. Varsinkin nuoret ja kauniit naiset joutuvat sietämään pal­ jon huomiota. Huutelua, häiriköintiä, koskettelua. Ainoa keino, jolla olen huomannut pääseväni pois, on tylyys. Tyrmään miehet heti kättelyssä. En halua kohteliaisuuk­ sia ulkonäöstäni. Jos tuntemattomat sanovat minua kivaksi, osoitan heidän ole­ van väärässä. Eikä kuitenkaan saa olla liian tyly. Eikä liian kiva. En tiedä missä raja menee, mutta minusta on parempi olla vähän tylympi kuin liian kiva.

Nuorena sitä helposti lähtee mukaan mihin vain. Miesten huomio on uutta ja ehkä tekee mieli kokeilla rajoja. Minusta onkin tärkeä muistaa, että vaikka naisia kehutaan kuinka kauniiksi tai kivoiksi tahansa, se ei velvoita mihin­ kään. Ei tarvitse lähteä kenenkään satunnaisen kanssa ulos. Eikä tarvit­ se ruveta kenenkään puutteessa olevan rakastajattareksi. Kauneus ja kivuus ovat pelkkää sanahelinää. Kissat ovat kivoja ja kukat kauniita. Mitä sitten? Minä olen nainen ja minä olen pirun monimutkainen. Ja minä en sitten todellakaan ole ”kiva”.

Greta Kippilä

48 | ELÄ

HULDAN KEITTIÖSSÄ – JÄTÄ NUUDELIT KAUPPAAN Koulupäivä venyi taas pitkäksi ja viimeksi tuli syötyä lounasaikaan.

Viime aikoina on mennyt pikaruokaa aivan liian usein, mutta kotonakaan ei jaksaisi häärätä keittiössä. Eikä kaapissa ole kuin tonnikalaa ja iänikuisia nuudeleita. Kuulostaako tutulta?

TEKSTI: EVELIINA AARNOS KUVITUS: ANNIKA ROITTO

Ruoanlaitto yksin ja vain itselle on ainakin Huldan mielestä tylsää.

Mielikuvitus jää keittiön ovelle, ei­ kä ruokalistallakaan tapahdu vaih­ telua. Annokset ovat aneemisia ja ruokailu tapahtuu sohvalla televisi­ on edessä.

Hulda on nautiskelija ja käy mielellään ystävän kanssa ulko­ na syömässä. Ruokailu on muka­ vampaa hyvässä seurassa ja kaunis annos katetussa pöydässä maistuu paremmalta. Valitettavasti talous ei salli ravintolaruoalla herkuttelua kovin usein ja myös kotona täytyy kokata.

Onneksi keittiöön on helppo löytää piristystä. Omaan ruokai­ luunsa Hulda tuo vaihtelua uusilla raaka-aineilla. Valitse joka viikko yksi uusi raaka-aine, jota haluat ko­ keilla. Voit etsiä uudelle ainekselle myös uuden reseptin. Internet on niitä pullollaan, joten siitä vain et­ simään ja kokeilemaan. Saatat vaik­ ka löytää uuden lempiruuan näillä keinoilla.

Kaupan vihannesosastolla Hul­ da valikoi kauden kasviksia. Ne vaihtelevat sesongin mukaan ja ovat tuoreena edullisia. Kokeile siis tehdä porkkanapihvejä liha­ pullien sijasta. Uutta ainesta voi

kokeilla yhdistää myös vanhoihin suosikkiruokiin. Lisää makaroni­ laatikon sekaan kasviksia tai vaikka fetajuustoa. Lemppariruokakin al­ kaa tökkiä, jos sitä syö liian usein.

Erilaisilla variaatioilla saa tuttuun ruokaan uutta potkua.

Kaksi helppoa tapaa saada vaihte­ lua ruokien makumaailmaan ovat maustaminen ja kastikkeet. Kokei­ le rohkeasti erilaisia mausteita ja yrttejä, äläkä pelkää epäonnistu­ mista. Pahimmassa tapauksessa ruoka on syömäkelvotonta, mut­ ta ei mausteilla ketään pysty kui­ tenkaan myrkyttämään. Toisaalta hyvin maustettu ruoka on herkul­ lista ja onnistumisista tulee hyvä mieli sekä lisää varmuutta. Kastik­ keet voivat kuulostaa pelottavilta ja monimutkaisilta valmistaa, mutta esimerkiksi kylmät kermaviilipoh­ jaiset kastikkeet syntyvät helposti.

Rohkeat voivat kokeilla vaikeampia punaviinikastikkeita.

Varaa ruokailulle aikaa ja tee siitä mukava tilanne. Panosta ruo­ an esillepanoon. Vain koska teet ruokaa itse, ei sen tarvitse olla epämääräisenä kasana lautasel­ la. Viimeistele sosekeitto tuoreil­ la basilikanlehdillä ja pasta-annos

rucolalla, sekä parmesaanilastuilla.

Kata pöytä kauniisti, taittele lautas­ liinat ja sytytä vaikka kynttilä. Istu niin, että et näe ruoanvalmistukses­ sa syntynyttä tiskivuorta. Se saattaa pilata muuten onnistuneen ruokai­ luhetken.

Kutsu myös ystäväsi syömään tai laittakaa ruokaa yhdessä. Hullu­ telkaa ja viettäkää erilaisia teemail­ toja. Kokatkaa vaikka thaimaalaista tai suomalaista perinneruokaa. Jos olet aina halunnut tehdä itse sushia, kokeilkaa sitä. Tai ottakaa käyttöön tortillatorstait. Teeman voi ulot­ taa myös kattaukseen, jolloin saa aikaan pienet teemajuhlat. Vuoro­ telkaa, kenen luona teette ruokaa.

Hulda toteuttaa tämän ystäviensä kanssa Neljän tähden illallinen -ohjel­ man tyylisesti, jolloin jokainen val­ mistaa vuorollaan muille aterian. ■ Kuka on Hulda?

Hulda on hedonisti, joka viihtyy keittiötä paremmin kaupungilla hyvässä seurassa.

ELÄ | 49

HELGA

”HOW AM I SUPPOSED TO MAKE A CHANGE IF I DON’T BELIEVE I CAN?”

50 50 || HELGA HELGA

CROSSING THE HIGH BAR

One out of ten students in Haaga-Helia are international degree students.

Not many of them become active in student organizations. Austris Štāls did and now he is in the executive board of SAMOK. TEXT: EVELIINA AARNOS PHOTOS: HELKA MIETTUNEN

“I had too much free time”, Austris Štāls, 23, says about the time when he first got involved in student organiza­ tions. He was a freshman studying Business IT and new to Finland.

The first organization he took part in was IDS Hel­ ga, which is an organization for international degree students in Haaga-Helia. From there he started doing some freelance patch designing for Helga. When asked if he would like to run for the representative council he thought: “Sure, why not?” He became the first interna­ tional student ever to be elected.

SAMOK (University of Applied Sciences Students in Fin­ land) however was never the goal. When Štāls first came to Finland four years ago, his plan was to return to Latvia after getting his degree. Now he has switched to a different degree program in hospitality, tourism and experience management and wants to open his own restaurant in Finland.

In student organizations Štāls soon noticed that the main language used was Finnish. For someone who doesn’t speak the language that sets the bar to run for a position in the council quite high. This is one of the things that Štāls has had an impact on.

“At first I had to remind them, like ‘Hey! I’m still here.’ But now I’m very proud that the representative council has two non-Finnish-speaking members.”

necessarily have the chances to reach out to those op­ portunities”, Štāls explains.

One of his personal goals in SAMOK is to inspire other international students like himself to get involved. In general, he wants to create more opportunities for in­ ternational students to become a part of the decision making. Štāls worked in Helga for two and a half years, and in that time many things changed, including Helga go­ ing through an organizational and strategy renewal. He strongly believes that in SAMOK he can have an influ­ ence on things.

“How am I supposed to make a change if I don’t be­ lieve I can?”

Other than student organizations, Štāls has no intention of getting any deeper into politics. During his years in Helga he has found a passion for what he is doing. Štāls emphasizes that he is only doing it for the students and their interests.

“I am politically impartial. Eventually someone will probably try to recruit me for their party, but I’m not doing this to boost my political career”, he says. ■

From the representative council Štāls was elected to the board of Helga. There he was in charge of internation­ al affairs and later on also advocacy. Now he’s doing a similar job in SAMOK. His responsibilities are interna­ tional advocacy and relations. That means Štāls repre­ sents Finland’s Universities of Applied Sciences in the European Student Union. He is also in charge of equal­ ity and accessibility in higher education.

“One of my focal points is equity. Equality can’t re­ ally work without equity. Because many times, even though we’re given equal opportunities we don’t

Štāls wants to see more international students involved in student organizations.

HELGA | 51

KOLUMNI: KUTSU HALLITUKSEN KOKOUKSEEN KUVITUS: SOFIA KIVISTÖ

Tämän lehden tullessa painosta on parin kuukauden sesonki syys-, liitto- ja järjestäytymis­ kokouksia päättymässä. Pelkästään Haaga-Heliassa reippaasti yli sata toimijaa, mukaan lu­ kien opiskelijakunnan oma hallitus ja edustajisto, valitaan luottamustoimeen. Osa on niin sanottuja ikuisia vakiokasvoja, osa aloittaa ensimmäistä kertaa luottamustoimessa, osa taas valitaan eteenpäin valtakunnallisiin liittoihin. Opiskelijaedustus uusitaan myös Haaga-He­ lian hallituksessa, kollegiossa, opintotukilautakunnassa ja niin edelleen.

Mikä ihme meitä aktiiveja ajaa tähän? Tekemään kuukausittain kymmeniä tunteja il­ maista työtä. Vastaamaan paineen alla puolivuosittain toistuvasta jäsenrekrytoinnista, vie­ mään tutoreita koulutettavaksi keskelle metsää ja järjestämään tapahtumia tietäen, että pie­ nenkin asian epäonnistuessa tai unohtuessa voi satojen ihmisten ilta olla pilalla. Tai minua puheenjohtajana vastaamaan koko sen pienen yhteisön hyvinvoinnista.

Jokaisella aktiivilla on varmasti omanlaisensa vastaus edelliseen kysymykseen. Minua pitää toiminnassa mukana itseni kehittäminen ja hyvä porukka. Aloitin vuonna 2014 tuto­ rina, 2015 Atkinsin ja Helgan hallituksissa ja 2016 alussa Helgan puheenjohtajana. Jokainen vuosi on antanut paljon kokemusta yhteisöstä ja avannut mahdollisuuksia edetä eteenpäin.

Kaikista tärkeintä on se, että olen tutustunut valtavaan määrään uusia ihmisiä. Facebookkavereiden perusteella uusia tuttavuuksia on satoja. Tärkeimmät uudet tuttavuudet löyty­ vät aina omasta hallituksesta, eikä heidän nimiään varmasti unohda ikinä.

Syksyn rekrytointisesonki on ohi, mutta kannustan jokaista ottamaan selvää mahdol­ lisuuksistaan päästä toimintaan mukaan. Käy jäsenilloissa, etsi tapahtumissa järjestäjä ja kysele fiiliksiä, osallistu kannanottojen jälkeisiin keskusteluihin, käy edustajiston kokouk­ sissa ja tee vaikka jäsenaloite. Hallituksissa aukeaa yleensä aina paikkoja pitkin vuotta.

Tutoriksi voi hakea helmi- ja syyskuussa ja erilaisia työryhmiä syntyy jatkuvasti.

Saatat myöhemmin olla tilanteessa, jossa kolmen vuoden jälkeen pohdit jälleen kerran asettautumista ehdolle edustajistovaaleissa.

Tätä toimintaa ei halua jättää.

Max Laihonen Helgan hallituksen puheenjohtaja Tietojenkäsittelyn opiskelija

52 | HELGA

CALLIDUS-TUTORIT AUTTAVAT OPPIMAAN Kaipaatko apua esimerkiksi matematiikassa? Älä huoli, apu voi löytyä yllättävän läheltä – nimittäin opiskelijakavereistasi!

TEKSTI: KAISA PUKKALA KUVA: AINO HAILI

Haaga-Helian Callidus-tutorit ovat opiskelijoita, jotka hallitsevat jon­ kin aihealueen, esimerkiksi valoku­ vauksen tai laskentatoimen erityi­ sen hyvin ja voivat auttaa muitakin opiskelijoita oppimaan. Tällä het­ kellä aktiivisia Callidus-tutoreita on yhteensä noin parikymmentä.

Heistä löytyy osaajia muun muassa eri kielissä, matematiikassa ja jopa työnhaussa.

Valokuvauksen ja kuvankäsit­ telyn Callidus-tutor Ilari Lehtinen halusi tutoriksi, koska hänestä on kivaa opettaa ihmisiä ja nähdä kun he kehittyvät. Lehtinen on auttanut journalismin opiskelija Timo Ollikaista valokuvaamisessa keväästä 2016 lähtien. ”On kiva, että Ilarilta voi kysellä apua, kun ottaa kuvia ja käsittelee niitä”, Ollikainen toteaa. Kaksikko tapaa säännöllisin väliajoin, mutta he eivät ole sopineet mitään tiettyä viikoittaista aikaa. ”Se menee aina niin, että Timo kysyy, voitko tutoroida ja sanon kyllä”, Lehtinen naurahtaa.

Ilari Lehtinen ja Timo Ollikainen ovat journalistiopiskelijoita.

Ollikaisen mielestä tutoroinnista on ollut todella paljon hyötyä. ”Saattaa olla, että opettajaa ei viitsi häiritä tai ei ehdi kysyä tältä apua tuntien ulkopuolella. On tosi kiva, että Ilari voi silloin auttaa.”

Itse tutorkin hyötyy tutoroinnis­ ta, sillä hän saa auttamiseen käy­ tetystä ajasta opintopisteitä sekä todistuksen, josta voi olla apua työ­ elämässä.

Noin vuoden Callidus-tutorina toimi­ nut Laura-Kaisa Nyfors opiskelee liiketaloutta Haaga-Helian Porvoon kampuksella ja tarjoaa tutor-apua espanjan ja ranskan kielessä. Hän kannustaa pyytämään tutoreilta apua, vaikka taitojen puute nolot­ taisi. Pienikin osaaminen on hyö­ dyksi, kun ainetta aletaan opiskella tutorin kanssa. Opiskeltavat asiat käydään läpi yksi asia kerrallaan ja opiskelijan omassa tahdissa.

”Minäkin pyydän apua muilta Callidus-tutoreilta muille kursseil­ le”, Nyfors lisää.

Nyforsin mukaan yksi tutoroin­ nin etu on se, että opiskelutapoja on lukemattomia. ”Jos opiskelu on pakkopullaa, siitä voisi tehdä hauskempaa jollain tavalla. Kielissähän niitä tapoja on rajattomia”, Nyfors sanoo.

Callidus-tutorin kanssa opiske­ lutavat voidaan muokata opiskeli­ jalle sopiviksi: voidaan esimerkiksi järjestää opintopiirejä muiden opis­ kelijoiden kanssa, käydä erilaisissa tapahtumissa tai viettää aikaa eri­ maalaisen kaverin kanssa.

Lista Callidus-tutoreista ja heidän osaamisalueistaan löytyy osoittees­ ta www.helga.fi. Siellä ovat nähtä­ vissä myös tutoreiden yhteystiedot, joten jos haluat lisätukea opiskelui­ hisi, laita rohkeasti sähköpostia! ■

HELGA | 53

KAMPUKSET RAITEILLE – TIEDERATIKKA YHDISTÄÄ PÄÄKAUPUNKISEUDUN KORKEAKOULUT

Kunnallisvaaleissa pääkaupunkiseudun opiskelija- ja ylioppilaskunnat pitävät yhtä. Heidän tavoitteenaan on saattaa korkeakoulut saman raitiolinjan varteen.

TEKSTI: JUHIS RANTA KUVITUS: WORLD STUDENT CAPITAL

Haaga-Helialainen Andrey Veremen­ ko on innoissaan. Hän luotsaa puheenjohtajan ominaisuudes­ sa World Student Capitalin Tiede­ ratikka-kampanjaa. ”Tiederatikassa on kyse siitä, et­ tä opiskelijat haluavat parempaa poikittaisliikennettä.”

World Student Capital (WSC) on vuonna 2012 perustettu verkosto pääkaupunkiseudun opiskelija- ja ylioppilaskunnille. Verkoston tar­ koituksena on tehdä vaikutustyötä pääkaupunkiseudun kunnissa. Nyt on vuorossa kunnallisvaalivaikutta­ minen ja Tiederatikka-kampanja.

Toteutuessaan se toisi saman rai­ tiolinjan varrelle seitsemän korkea­ koulun kymmenen kampusta. Tä­ mä tarkoittaa sitä, että 40 prosenttia kaikista pääkaupunkiseudun opis­ kelijoista kuuluisi linjan vaikutus­ piiriin. Reitti tulisi kulkemaan ai­ nakin Otaniemestä Meilahden ja Viikin kautta Myllypuroon korva­ ten poikittaislinjan bussin 506.

Saattaa kuulostaa kunnianhi­ moiselta, mutta vastaava hanke on jo toteutusvaiheessa. Itäkeskuksesta Keilaniemeen kulkeva Raide-Jokeri on kesäkuussa hyväksytty Helsin­

54 | HELGA

gin ja Espoon kaupunginvaltuus­ toissa. Tiederatikka on pidemmän aikavälin hanke ja sen on tarkoitus siirtyä toteutukseen aikaisintaan 2025.

Veremenkon mukaan Tiedera­ tikka on liikennepoliittisesti järke­ vä hanke. Poikittaisliikennettä ei ole arvostettu tarpeeksi. Keskus­ tan rautatieasema ruuhkautuu, kun lähes kaikkialle täytyy kulkea sen kautta. Tiederatikka helpottai­ si ruuhkautumista, sillä sen kyytiin mahtuu saman verran matkustajia kuin kolmeen linja-autoon. Omilla raiteillaan kulkeva rai­ tiovaunu ei myöskään rasita muuta liikennettä samassa määrin. ”Reitin varrella si­ jaitsee myös yrityksiä ja työpaikkoja, joille raitio­ linja voisi tuoda piris­ tystä”.

Tiederatikan reitillä on Haaga-Helian kam­ puksista vain Pasila.

Veremenkon mielestä tämä ei ole ongelma, sil­ lä Raide-Jokeri palvelee osittain myös Haagan

ja Malmin kampusten opiskelijoita.

Viikki on myös hyvin lähellä Mal­ mia ja toisaalta Meilahti Haagaa.

Tällä hetkellä kampanja kerää nimiä kuntalaisaloitteeseen. Aloit­ teessa on lehden mennessä painoon 1434 allekirjoitusta. Suoraan päättä­ jiin kohdistuvan vaikuttamisen aika on lähempänä kevään 2017 kunta­ vaaleja. ■

Lisää kampanjasta: www.tiederatikka2025.fi

JÄSENEDUT MEMBER BENEFITS

2016-2017 LIIKUNTAPASSI

SPORT PASS

Liikuntapassilla saat osallistua rajat­ tomasti ryhmäliikuntatunneille sekä käyttää kuntosaleja. Liikuntapassin voit hankkia Helga Pointilta Pasilasta hintaan 48€/38€.

With the Sport Pass you can attend versatile group sport classes and use gyms without any limitations. You can purchase the Sport Pass at Helga Point on Pasila campus for 48€/38€.

helga.fi/palvelut/liikunta

helga.fi/en/palvelut/liikunta

VALTAKUNNALLISET EDUT

NATIONWIDE BENEFITS

Frank neuvottelee ja kerää sivuilleen kaikki Suomen parhaat opiskelija­ edut. Rekisteröidy käyttäjäksi osoitteessa Frank.fi

Frank negotiates and gathers all the best student benefits in Finland.

Register at Frank.fi

NPGN EDUT HELGAN JÄSENILLE 1.9. – 31.12.2016

NPG OFFERS FOR HELGA MEMBERS 1.9. – 31.12.2016

Toast & Juoma 6,90€ (8,90€) ma-la klo 14–20 Apollo Streetbarissa.

Toast & Drink 6,90€ (8,90€) Mon-Sat at 14-20 in Apollo Streetbar.

Juomat -50% ja ilmainen sisäänpääsy Maxineen sunnuntaisin koko illan.

All drinks -50% and free entrance on Sundays to Maxine.

Talon kuohuviini 20€ ja ilmainen si­ säänpääsy* johon ohi kahdelle pe ja la ennen klo 24:00 Maxine, Eerinkinkatu 11, Capital, Bäkkäri, Baarikärpänen ja Apollo -ravintoloihin.

Sparkling wine 20€ and free entrance* for two on Fri and Sat before 24:00 in Maxine, Eerikinkatu 11, Capital, Bäk­ käri, Baarikärpänen and Apollo.

*ikärajojen puitteissa, psl. erikoisillat

Follow HELGA on social media and stay tuned for news, discounts, events and more!

facebook.com/ opiskelijakuntahelga @HELGA_Hki @helga_hki w

*within age limits, not on special nights

helga.fi

helga_hki