H2 2/2015

KOTI

1 HELGA

HELGA MAGAZINE 2/2015

MIGRATING FOR LOVE

KUKA PELKÄÄ MIKROBEJA?

KOTI ELÄINTEN EHDOILLA

2 HELGA

3

PÄÄKIRJOITUS TUHANSIEN VIERAIDEN LEHTI En koskaan omistanut lapsuudenkotini ulko-oven avainta. Ovi ei ollut koskaan lukossa, ei edes silloin, kun kukaan ei ollut kotona. Meille kaikki olivat tervetulleita. Kukaan meille tutuista vieraista ei edes koputtanut sisään tullessaan.

Sain ensimmäisen kotiavaimeni vasta, kun muutin omilleni, maalta kaupunkiin. Avaimen omistaminen tuntui aluksi kamalan raskaalta ja vastuulliselta, eikä nykyäänkään ole yllätys, jos unohdan välillä avaimen kotiin ulos mennessäni.

Tuntuu vieläkin vähän hassulta, että vieraan ja minun kotini välillä on ovi, joka aukeaa minun päätöksestäni.

Muumitalomainen kasvatus on selvästi tuottanut tulosta.

Tänne vaan kahville, aina on tilaa! Jää vaikka yöksi.

Tämä vuosi on laittanut suomalaisen vieraanvaraisuuden testiin. Koti tuntuu joskus olevan meille hyvin yksityinen paikka. Ei kotiin voi kutsua ketä tahansa, omalle reviirille.

Edes seinänaapuri ei välttämättä ole tarpeeksi tuttu kahville kutsuttavaksi. Jotkut meistä suomalaisista sulkisivat jopa maamme rajat, jos saisivat päättää.

Poikkeuksia meistäkin onneksi aina löytyy. Tätä lehteä tehdessä monet avasivat toimittajillemme kotinsa oven ennakkoluulottomasti. Samalla he toivottivat myös kaikki lukijamme tervetulleiksi. Se jos mikä on vieraanvaraista.

T OIMI T USPÄ Ä L L IK KÖ

VEER A PENNANEN TOIMITUSSIHTEERIT

H E I D I H A U TA M Ä K I M AIJA LIIK K ANEN EMMA R AHIK AINEN AD

J A S M I N A K A U TA K A NN E N K U VA

EMMI TULOK AS VA S TA AVA PÄ ÄT OIMI T TA J A

R OS A NNE SE PPÄ NE N

H E I D I H A U TA M Ä K I K AISA HÄKK ÄNEN JA ANA LEHTINIEMI J A S M I N A K A U TA IL SE KERMINEN JUSSI KUMPUL AINEN LUCA LÖNNFORS TA N J A P A A N A N E N EMMA R AHIK AINEN REIMA RÖNKKÖ VEER A SIEKKELI CHRISTINA SUNI EMMI TULOK AS

H2

SIIRI A A RNIO H E I D I H A U TA M Ä K I M AT T I HE IK K IN E N ELINA KELOL A IL SE KERMINEN TOMMI KOLEHMAINEN M AIJA LIIK K ANEN LUCA LÖNNFORS TA N J A P A A N A N E N K A I S A P A AV I L A I N E N VEER A PENNANEN A N N I P E TÄ J Ä EMMA R AHIK AINEN VEER A SIEKKELI CHRISTINA SUNI EMMI TULOK AS

TA I T T O J A K U V I T U S

P Ä ÄT O I M I T TA J A J A S M I N A K A U TA

TOIMITUS

J A S M I N A K A U TA P Ä ÄT O I M I T TA J A

HA AGA-HELIAN O P I S K E L I J A L E H T I , J O TA K U S TA N TA A O P I S K E L I J A K U N TA H E L G A .

P A I N O S M Ä Ä R Ä : 2 0 0 0 F OR S S A N K IR JA PA INO OY 2 0 15 I S S N 1 7 9 6 -7 9 1 0 H2-lehti on sitoutunut noudattamaan Journalistin ohjeita. Haaga-Helia on allekirjoittanut Julkisen sanan neuvoston (JSN) perussopimuksen.

JSN on tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta.

4

SISÄLLYS AJANKOHTAISTA 6 LUOMASSA LAADUKKAAMPAA HUOMISTA 7 JONOTUSONGELMIIN ETSITÄÄN RATKAISUJA 9 KOLUMNI: VOIMAA MUUTOKSISTA 10 KOLUMNI: PÖRRÖISTÄ TODELLISUUSPAKOA 11 LUOVA LUOKKA PAKOSALLA

KOTI 12 KOTI MAAILMALLA - GOLFFARIN ELÄMÄÄ 14 PROFESSIONAL GOLFER HAS HER LIFE IN A SUITCASE 15 MINIMALISTIN KOTONA 16 MIGRATING FOR LOVE 18 TERVETULOA KEVARIIN 21 KOMMUUNI EI TARVITSE SÄÄNTÖJÄ - KUNHAN KIERRÄTETÄÄN 22 POIKIEN KESKEN 25 ERON JÄLKEEN LAPSET PYSYIVÄT PAIKALLAAN 26 YKSIN EI OLE YKSIN 32 KOTI ELÄINTEN EHDOILLA 38 KODIN PIKKU VALLOITTAJAT 39 KUKA PELKÄÄ MIKROBEJA?

ELÄ 40 VINKKEJÄ VIININMAISTELUUN 41 GETTING STARTED WITH WINE TASTING 42 KOTITEKOINEN KUNNIAAN 44 IRTAUDU! NOPEITA PAKOKEINOJA ARJESTA 46 MATKAREPORTAASI: MELEKOSEN KOMIA NEW YORK

HELGA 48 PETROLINSININEN HEIMO 51 JÄSENEDUT

KOTITEKOINEN KUNNIAAN

42 HELGA 5

6 A JANKOHTAISTA

LUOMASSA LAADUKKAAMPAA HUOMISTA Toukokuussa Haaga-Helia sai riveihinsä uuden ammat tilaisen, kun Tia Hoikkala aloit ti laatupäällikkönä. Ammat tikorkeakoulussamme keväällä avat tu virka saa pohtimaan, miksi Hoikkalan t yötehtäville on kysyntää juuri ny t.

TEKSTI: IL SE KERMINEN K U VA : R E I M A R Ö N K K Ö

HAAGA-HELIASSA PUHALTAVAT muutosten tuulet. Kesäkuussa aloitti uusi rehtori, ja 2016 vuoden alussa otetaan käyttöön laatujärjestelmä, jonka avulla koulun toimintaa ja opetuksen laatua pyritään kehittämään entistä parempaan suuntaan. Laatujärjestelmän halutaan myös heijastelevan uudistuneen johdon visiota koulumme tulevaisuudesta, joten aika on otollinen kehityksen suunnan uudelleen määrittelemiselle.

Tässä astuu kuvioihin Tia Hoikkala. Monipuolisen uran organisaatioiden laatutehtävissä kerännyt Hoikkala keskittyy Haaga-Heliassa omien sanojensa mukaan toiminnan jatkuvaan ja järjestelmälliseen kehittämiseen sekä ylläpitoon. Hänen työnsä käsittää ammattikorkeakoulun koko talon tasolla ja yltää kaikkiin yksiköihin saakka.

TULEVIEN MUUTOSTEN VUOKSI syksy on ollut kiireistä aikaa uudelle laatupäälliköllemme. Tavallisten työtehtävien lisäksi uuteen työympäristöön ja Haaga-Helian

toimintatapoihin totuttelu on värittänyt Hoikkalan ensimmäisiä työkuukausia.

Mitä laatupäällikkö sitten konkreettisesti tekee? ”Työtehtäväni vaihtelevat suuresti kausittain. Käynnistimme juuri itsearvioinnit, joten niiden työstäminen, tukeminen itsearvioinnin toteutuksessa ja kerätyn tiedon eteenpäin vieminen on yksi syksyn suurista tehtävistäni.”

Syyskuussa Hoikkala kiersi koulun kampuksilla kertomassa auditoinnista ja kokousti johdon kanssa laatujärjestelmän uudistamiseen liittyen. Laatupäällikön tehtävän ytimen voisikin tiivistää organisaation tukena toimimiseen. Hoikkala on yhteydessä eri yksiköiden kanssa ja huolehtii siitä, että laadukas opetus ja toiminta on yhdessä määritelty ja kaikki käsittävät asian samalla tavalla.

Auditointi liittyy olennaisesti HaagaHelian tarjoaman opetuksen ja koko korkeakoulun tehokkaaseen kehittämiseen.

Siinä missä laajamittaisten itsearviointien kerääminen ja toiminnan kehittäminen

annetun palautteen pohjalta ovat sisäisiä keinoja päästä parempiin tuloksiin, auditointi on korkeakoulun ulkopuolinen kehityksen työkalu.

Vuonna 2017 tapahtuvan auditoinnin aikana kansainvälinen arviointiryhmä tulee seuraamaan Haaga-Helian toimintaa ja kartoittaa koulun kehityskohdat suuressa mittakaavassa. Valtion edellyttämä laatukatsaus auttaa johtoa pääsemään tavoitteisiin ulkopuolisin silmin annetulla palautteella ja kehitysehdotuksilla.

VAIKKA HAAGA-HELIA TEKEE Hoikkalan mielestä jo nyt hyvää työtä tulevien ammattilaisten kouluttamisessa, hän korostaa jatkuvan kehityksen tärkeyttä. Yksi ikuinen haaste ammattikorkeakouluille on työelämän muutoksiin vastaaminen. Hoikkala huomauttaa, ettei Haaga-Helia tyydy pelkkään kehityksen seuraamiseen, vaan tavoitteena on toimia ennakoivasti. Näin työelämään saadaan haluttuja ammattilaisia, joiden osaaminen vastaa työmaailman tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla.

A JANKOHTAISTA 7

JONOTUSONGELMIIN ETSITÄÄN RATKAISUA Moni opiskelija on tänäkin syksynä tuskaillut pitkien jonojen kanssa. Ongelma on tiedostet tu niin Haaga-Helian, SLK:n kuin Amicankin toimesta ja siihen pyritään löy tämään ratkaisuja.

T E K S T I : M AT T I H E I K K I N E N

E

rityisesti SLK:n tiloissa Opetustalossa sijaitsevan ravintola Pääraiteen jonot ovat pahimman lounasruuhkan aikaan välillä todella pitkiä. Lukuvuoden alkuun liittyvän ruuhkapiikin lisäksi kasvaneisiin jonoihin on todennäköisesti syynä myös se, että Vallilan kampuksen sulkemisen myötä päiväopiskelijoiden määrä Pasilassa on kasvanut. Ongelma on Haaga-Helian hallintojohtaja Ari Hälikän mukaan tiedostettu. ”Ratkaisua ongelmaan haetaan ja syitä ilmiölle hahmotellaan myös, jotta osataan tehdä oikeita korjausliikkeitä. Niitä täytyy katsoa toimijoiden eli Haaga-Helian, Suomen liikemiesten kauppaopiston ja Amican yhteistyönä. Ja totta kai keskustelussa myös opiskelijakunnat mukana pitäen.”

Pidemmän tähtäimen ratkaisu opiskelijoiden jonotusongelmiin voisi Hälikän mukaan olla jonkinlainen älykortti, jossa olisi ladattuna erilaisia toimintoja, kuten lähimaksaminen ja erilaiset ravintolapalveluihin liittyvät asiat. Esimerkiksi HELGAn opiskelijakortteihin on mahdollisuus saada Elisa Lompakko ja sen lähimaksuominaisuus.

”OLEN ITSE IKUINEN opiskelija”, Hoikkala

nauraa.

Kesällä jälleen kerran valmistuneena hän ei kuitenkaan tällä hetkellä suunnittele lähtevänsä päivittämään osaamistaan, vaan keskittyy työtehtäviinsä. Tuore opiskelukokemus on hyödyksi Hoikkalan uudessa työnkuvassa. Työ- ja opiskelutaustansa ansiosta hänellä on kokemusta niin opiskelijan osasta, ohjaustehtävistä kuin arvioijana toimimisesta. Tämä auttaa organisaation kehittäjää kokonaisuuden havainnoinnissa ja eri osapuolten näkökulmiin asettumisessa.

KYSYN HOIKKALAN TERVEISIÄ tällä hetkellä Haaga-Heliassa opiskeleville. ”Meissä kaikissa asuu pieni laatupäällikkö. Pitäkää huolta siitä, että olette mukana Haaga-Helian toiminnan kehittämisessä, sillä opiskelijoina tiedätte henkilökohtaisen kokemuksenne kautta, mikä toimii omissa koulutusohjelmissanne ja missä on kehittämisen varaa. Koulumme laadun parantaminen kuuluu meille kaikille.”

FAZER AMICAN OPERATIIVISEN johtajan Merja Sandbergin mukaan jonot ovat suuri ongelma myös ravintolan kannalta. Lounasajan alussa tai lopussa jonoja ei juurikaan ole, mutta pahimpaan ruuhka-aikaan eli kello 11-12.30 välisenä aikana sitäkin enemmän. Lounasaikojen porrastaminen voisi Sandbergin mukaan olla yksi ratkaisu ongelmaan. ”Asiaa mietitään ja parannusehdotuksia yritetään keksiä jatkuvasti.

Asiasta pidetään useita kokouksia vuosittain. Kaikki toteuttamiskelpoiset ideat otetaan ilolla vastaan ja niitä toteutetaan joka vuosi.”

Pääraiteessa muutettiin linjastoja syksyllä 2014, jolloin otettiin käyttöön erillinen keitto- ja salaattilinja. Toinen merkittävä muutos oli lähimaksamisen käyttöönotto. Jo nämä muutokset ovat Sandbergin mukaan lyhentäneet jonotusaikaa selvästi. Jokainen voi myös omalla toiminnallaan vaikuttaa jonotusajan lyhentämiseen. ”Mieti etukäteen, minkä ruoan otat. Ota maksukortti ja opiskelijakortti jo jonon aloitusvaiheessa tarjottimelle tai paikkaan, josta saat ne nopeasti. Vältä käteisen käyttöä ruuhkaisimpaan lounasaikaan ja valitse ruuhkan aikana aina lähimaksaminen, jos mahdollista”, Sandberg neuvoo.

8 A JANKOHTAISTA

Haalarit 39 € / Jäsen 70 € / Muut HELGA Pointista ja paikallisyhdistyksiltä

A JANKOHTAISTA 9

KOLUMNI Voimaa muutoksista Pasilan kampuksen kellarikerroksessa HELGAn toimistolla on kuluneen vuoden aikana uurastettu opiskelijakunnalle uutta strategiaa. Yhdeksi strategian pääkohdista on nostettu yhteisö. Haagahelialainen yhteisöllisyys on parhaimmillaan yhdessä tekemistä, toistemme auttamista sekä opiskelua ja opiskelijakulttuurin siivittämää vapaa-aikaa - haalareita unohtamatta.

Yhteisöämme on testattu tänä syksynä toden teolla, kun Vallilan kampuksen lakkauttaminen sekä remontit Haagan ja Pasilan kampuksilla ovat tuoneet muutoksia meidän kaikkien päivittäiseen työskentelyyn. Muutoksessa tärkeimmäksi eivät ole nousseet kampusvaihdokset, remonttimiehet käytävillä tai luokista puuttuvat tuolit ja tietokoneet, vaan niissä elävä yhteisö. Epäilijät maalailivat kauhukuvia, joissa kipuilemme kaaoksen keskellä ja haagahelialainen yhteishenki pirstaloituu.

Yhteisömme on kuitenkin osoittanut olevansa jotain aivan muuta. Opiskelijat on otettu uusilla kampuksilla avosylin vastaan, ja remontoituihin tiloihin ja uudistuksiin on sopeuduttu. Vaikka muutos on henkisesti raskas prosessi, emme pelästyneet sitä. Olemme saaneet uutta virtaa kasvaa ja antaa yhteisömme kehittyä kattamaan koko korkeakoulun.

Myös HELGAn usean tuhannen opiskelijan yhteisö on kasvussa ja me haluamme sen näkyvän sinun opinnoissasi ja tavallisessa korkeakoulun arjessa. Uuden strategian astuessa ensi vuonna voimaan toimintamme painopisteet muuttuvat, mutta perustehtävämme pysyy samana.

Me pysymme sinun tukenasi ja turvanasi – yhdessä.

PAUL A JA N T UNE N H A L L I T U K S E N P U H E E N J O H TA J A O P I S K E L I J A K U N TA H E L G A K U VA : R E I M A R Ö N K K Ö

10 A JANKOHTAISTA

KOLUMNI Pörröistä todellisuuspakoa Elämäni mullistui viime talvena. Minut lisättiin Facebookissa Eläinvideokerhoon, ryhmään, joka on sittemmin kääntänyt nettielämäni päälaelleen. Ryhmällä on muutama avainsääntö: vain iloisia videoita ja kuvia. Vain hyvin kohdeltuja eläimiä. Ei keskustelua eläinten oikeuksista tai muista kuohuttavista aiheista.

Pääasiassa ylläpito puuttuu postauksiin hyvin, hyvin harvoin. Ei ole tarvetta, sillä ihmiset osaavat käyttäytyä. Se on harvinaista yhdeksäntuhannen ihmisen nettiyhteisössä. Jos kiistoja joskus esiintyykin, ne siirretään sopivammille foorumeille lempeästi, mutta määrätietoisesti. Jokainen ryhmässä tietää, että sen on tarkoitus olla lintukoto, hyvän mielen satama.

Eläinvideokerho, tuttavallisemmin EVK, tekee elämästäni parempaa. Sen lisäksi, että pääsen tätä nykyä vaivattomasti seuraamaan suloisia eläimiä ja niiden toheloita tempauksia, toimii EVK kätevänä puskurina kaikelle sille pahalle, mikä tekee meistä päivittäin niin hirvittävän surullisia.

En näe vinksahtaneiden puolituttujen perheriitakeskusteluja, sillä niiden tilalle on tullut manaattivideoita. Missaan täysin alatyyliset maahanmuuttokeskustelut, politiikkakeskustelut sekä homokeskustelut, koska uutisvirtani täyttyy tanssivilla papukaijoilla ja hymyilevillä karhunpennuilla. Minun ei tarvitse edes ajatella Suomen taloudellista tilannetta iltaisin sängyssä somettaessani - se kaikki on jäänyt Eläinvideokerhon jalkoihin! Olen tästä loputtoman kiitollinen.

EVK on hiljalleen kehittänyt muutamia alaryhmiä, joihin otetaan vain alkuperäisen ryhmän jäseniä. Tällaisia ovat esimerkiksi eläinrakkaiden sinkkujen ryhmä, kirpputoriryhmä sekä terapiaryhmä. Näissä vaalitaan EVK-henkeä, keskustellaan toisia kunnioittaen ja kannustaen, levitetään iloista mieltä ja rakastetaan eläinten lisäksi toisia ihmisiä.

Jos nyt luopuisin Facebookin käytöstä, jäisin kaipaamaan ainoastaan tätä sydämellistä yhteisöä - keinoa, jolla joka päivä hetken verran teen arjestani vähän pörröisempää.

M AIJA LIIK K ANEN

K U VA : R E I M A R Ö N K K Ö

A JANKOHTAISTA 11

LUOVA LUOKKA PAKOSALLA Sisäministeriön ar vion mukaan Suomeen saapuu kuluvana vuonna noin 30 000 – 35 000 tur vapaikanhakijaa. Edeltävänä vuonna Suomesta muut ti ulkomaille noin ar violta 15 500 henkeä.

TEKSTI: VEER A PENNANEN K U VA : I I D A V I L J A S E N K O T I A L B U M I

TIETO SISÄÄNPÄÄSYSTÄ TULI Iida Viljaselle, 24, sähköpostiin. Elettiin heinäkuuta 2012. Viljanen oli hyväksytty opiskelemaan kaupallista musiikkia Ayriin, Skotlantiin.

Suomessa vastaavia opintoja ei olisi mahdollista suorittaa. Päätös opiskelupaikan hyväksymisestä syntyi miltei samalta istumalta. ”En olisi voinut kuvitella jääväni Suomeen, koska olin asunut jo jonkin aikaa ulkomailla”, Viljanen kertoo välivuodestaan lukion jälkeen Australiassa.

Kansaneläkelaitoksen tuoreimman tilaston mukaan Viljasen tavoin vuosina 20122013 reilu kuusituhatta suomalaista suoritti koko tutkintoaan Suomen ulkopuolella.

Viljasen lähdön taustalla kyti myös muita syitä: Skotlannissa koulutus olisi ilmaista sekä opetuskielenä englanti. Suomeen verrattuna hakuprosessi oli myös huomat-

tavasti yksinkertaisempi, sillä Skotlannissa yliopistoihin haetaan arvosanojen sekä henkilökohtaisen hakemuksen perusteella.

Nyt Viljanen opiskelee neljättä ja viimeistä vuottaan suorittaen kaupallisesta musiikista niin sanottua Honours Degreetä, eli korkeampaa kandidaatin tutkintoa.

Korkeampi kandi helpottaa Viljasen mukaan sekä mahdollisuutta päästä jatkamaan opiskeluja maisteriohjelmaan että työllistymistä musiikin pariin.

Viljasesta ei silti tunnu siltä, että hän voisi työllistyä Suomen markkinoille. ”Mahdollisuudet tuntuvat pieniltä, koska Suomessa on vain muutama iso levy-yhtiö. Lisäksi markkinat ovat pääasiassa kotimaiset.”

EUROOPAN UNIONI ON mahdollistanut ennennäkemättömän vapaan liikkuvuuden jäsenmaiden välillä. Esimerkiksi vuonna 2014 Suomesta EU-maihin muutti reilu kymmenentuhatta henkeä. Viljasen tavoin Marco Niemi, 38, on jättänyt Suomen – ainakin toistaiseksi. ”Vapaa liikkuvuus on parasta, mitä koko EU:sta on seurannut!” huhtikuussa Berliniin muuttanut Niemi huudahtaa.

Jos oleskelu toisessa jäsenmaassa kestää yli kolme kuukautta, muuttajan tarvitsee vain tehdä ilmoitus uudesta vakinaisesta asuinpaikastaan, kunhan oleskelun ehdot täyttyvät. Esimerkiksi työsuhde tai opiskelupaikka täyttävät vaaditut kriteerit.

Berliinissä Niemeä kiehtoi kaupungin avoimuus. Niemi kertookin asuvansa tällä hetkellä kuuluisassa homonaapurustossa, jota hän tituleeraa ”meidän omaksi Walk of Fameksi”.

Vaakakupissa painoivat myös Suomen heikko työllisyystilanne muotoilun parissa sekä kiristynyt asenneilmapiiri.

Esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain hyväksyminen on

kuumentanut Niemen mukaan tunteita.

Kireä ilmapiiri näkyy myös tekoina. ”Kuulin juuri Suomesta, kuinka yrittäjäystäväpariskuntani liikkeen ikkunat oli hajotettu. Ei tunnu mukavalta lukea noita juttuja”, Niemi toteaa.

”Uutisotsikot ahdistavat – hyökättiin sinne, hölmöiltiin tätä.”

Sekä Niemi että Viljanen seuraavat aktiivisesti Suomessa käytyä julkista keskustelua muun muassa pakolaistilanteesta.

Keskustelun taso ei saa osakseen suitsutusta. ”Uutisotsikot ahdistavat – hyökättiin sinne, hölmöiltiin tätä. Jonain päivinä en edes jaksa avata suomalaisen median sivustoja kun tiedän jo, mitä moskaa sieltä tulee silmille”, Niemi tiivistää.

Vaikka median välittämä kuva koti-Suomesta näyttäytyy molempien mielestä usein negatiivisena, silti uskoa tulevaisuuteen löytyy. Lottovoittajienkin maaksi tituleerattu Suomi saa molemmilta kiitosta perusopetuksesta sekä ylpeyttä niistä tärkeimmistä – juurista ja läheisistä.

Kuitenkin oman elämän kuvittelu takaisin Suomeen – juuri tällä hetkellä – tuntuu sekä Niemestä että Viljaselta kaukaiselta ajatukselta. ”Hallituksen leikkaukset pistävät miettimään, haluanko palata, jos kouluilta, lomista, palkoista ja sairaspäivistä leikataan”, Viljanen pohtii.

Niemi uskoo, että elämä Suomessa olisi jatkunut vanhaan malliin, mikäli hän olisi jäänyt Suomeen. Moni haave olisi hänen mukaansa jäänyt toteutumatta kotimaassa. ”Nostamme pian Berlinissä maljan ensimmäiselle puolivuotiselle, uusille sopimuksille ja lukuisille onnistumisen tunteille. Unohtamatta, että oma rakas on läsnä myös silloin.”

Vuonna 2014 Suomesta ulkomaille muutti kaiken kaikkiaan 15 490 henkeä.

Lähteet: Euroopan Komisso, KELA, Sisäministeriö Tilastokeskus

12 KOT I

KOTI MAAILMALLA

GOLFFARIN ELÄMÄÄ

Marika Voss, 26, pelaa ensimmäistä vuot taan ammat tilaisena golfin naisten Euroopan kier tueella, eikä tunne koti-ikävää. Kuopiolaisen Tarina Golfin kasvat ti ei ole taikauskoinen, mut ta pakkaa aina matkalaukkuunsa määränpäästä riippumat ta kaksi asiaa.

T E K S T I : M AT T I H E I K K I N E N K U VA T: J A A N A L E H T I N I E M I / M A R I K A VOSSIN ARKISTO

K

un iloinen Marika Voss avaa Helsingin Munkkivuoressa sijaitsevan kaksionsa oven, katse kiinnittyy heti sängyn vieressä olevaan matkalaukkuun. ”Voi sanoa, että olen hyvin tottunut matkustaja. Kyllä tuo matkalaukku on nykyään aina sängyn vieressä. En enää edes vie sitä alas kellariin piiloon, vaan siinä se voi olla tyhjänäkin ja odottaa seuraavaa reissua”, Marika naurahtaa.

Marika pelaa golfia nyt ensimmäistä vuotta ammatikseen. Hän läpäisi kaksivaiheiset karsinnat Marokossa joulukuussa 2014 ja varmisti paikkansa naisten Euroopan kiertueelle täksi vuodeksi.

Vuodesta suuri osa kuluu ulkomailla pelatessa ja harjoitellessa.

Tarkkoja matkapäiviä Marika ei ole ikinä laskenut, mutta vuodesta reilu puolet menee ulkomailla.

Talvisin Marika harjoittelee pääasiassa Espanjassa ja Portugalissa, koska ne sijaitsevat lähellä ja niissä on monia isoja harjoituskeskuksia, jotka ovat hänelle tuttuja.

Loppuvuoden kalenteri on Marikan osalta vielä vähän auki, mutta todennäköisesti suuntana on Aasia ja Afrikka. Myös Espanjassa olisi tarkoitus kilpailla marraskuussa. ”Loppukauden kisojen pitäisi olla Kiinassa, Intiassa, Etelä-Afrikassa ja joulukuussa Dubaissa.

Kun Euroopasta häviää valo ja lämpö, niin täytyy lähteä kaukomaille.”

MARIKA ON GOLFIN ansiosta päässyt käymään noin kolmessakymmenessä maassa. Kaikki mantereet Australiaa ja Etelämannerta

lukuun ottamatta ovat tulleet golfin kautta tutuiksi. Enimmäkseen reissut suuntautuvat Eurooppaan ja usein vielä samoihin paikkoihin. Eksoottisin maa on Marikan mukaan toistaiseksi ollut Kolumbia.

Marikan mieluisin matkakohde löytyy Euroopasta. ”Toukokuussa oli kisat Belekissä, Turkissa. Olin käynyt siellä pari kertaa ennenkin, mutta se paikka, jossa nyt olimme, oli aivan uskomaton. Hotelli oli superhieno, kyydit ja kaikki muukin toimi. Ja tietysti, kun lämpöä oli +30 astetta, niin olihan siinä ihmisen hyvä olla!”

Moni ei välttämättä tule ajatelleeksi,

että Marikakin matkustaa työnsä takia, eivätkä pelimatkat ole mitään hupireissuja. Marikan mukaan ”pyhä kolminaisuus”, jonka ympärillä golffarit pelimatkoilla yleensä pyörivät, on lentokenttä, hotelli ja golfkenttä. Harvemmin on aikaa nähdä mitään muuta. ”Minusta on hauskaa, kun monet ovat kateellisina sanoneet, että ”sä vaan reissaat ja näet upeita paikkoja”. Olen sanonut, että onhan se tottakin, mutta menin esimerkiksi Pariisiin neljä kertaa ennen kuin näin edes Eiffel-tornin”, Marika nauraa.

VAIKKA MARIKA PELAA nyt ensimmäistä

vuottaan ammattilaisena, ei jatkuva matkustaminen ole hänelle uusi asia. Takana on pitkä ja menestyksekäs amatööriura Suomen maajoukkueessa. Sen aikana palkintokaappi täyttyi muun muassa hopealla joukkueiden EM-kisoista 2014 ja yhdeksällä SM-mitalilla.

Arki on ammattilaisuuden myötä muuttunut yllättävän vähän. ”Tietysti mailat ja pallot ovat samat ja peli on sama, mutta on se silti erilaista kuin aiemmin. Nyt kaikki ympärillä ovat ammattilaisia ja hyvin ammattimaisia. Kyllä se näkyy kaikessa tekemisessä ja olemisessa.”

Edelleen vahvasti savolaiseksi itsensä tunteva Marika kertoo, ettei ole koskaan erityisemmin potenut koti-ikävää. Nuorempana viikonloput menivät enimmäkseen turnauksissa ja leireillä lentopallon merkeissä, eikä kotona ehtinyt silloinkaan juuri olla. Kaikkialla yleensä viihtyvä Marika on sitä mieltä, että koti on siellä, mihin päänsä milloinkin painaa.

KOT I 13

”Toki nyt kun reissut ovat vähän pidentyneet, niin koen sen kyllä tosi tärkeäksi, että on joku paikka, tavallaan tukikohta, minne palata.”

Naisten Euroopan kiertueen pelaajalistalla on tänä vuonna kymmenen suomalaista. Myös se, ettei kisamatkoja tarvitse tehdä yksin, on Marikan mielestä tärkeää. Eniten aikaa reissuilla Marika viettää Linda Henrikssonin ja Noora Tammisen kanssa. ”Matkustan yleensä aina hyvän ystäväni Linda Henrikssonin kanssa. Tietysti sekin, että siinä on joku tuttu lähellä, auttaa kotiutumaan. Olen siitä onnellisessa asemassa, että saan tehdä töitä parhaiden ystävieni kanssa.”

Marika ei muista, milloin olisi viimeksi pitänyt varsinaista lomaa. Hän suunnittelee itse oman aikataulunsa, joten viikonpäivillä ei ole samanlaista merkitystä kuin monessa muussa ammatissa. Yleensä lomaksi riittää, että on päivän tai kaksi koskematta golfmailoihin. ”Olen käynyt ulkomailla ilman golfmailoja viimeksi kolme vuotta sitten. En kuitenkaan koe sitä rasitteena. Senhän takia olen tästä ammatin tehnyt, kun mielestäni tämä on maailman paras harrastus!”

GOLF TEKEE ENSI vuonna Rio de Janeirossa paluun olympialaisten ohjelmaan yli sadan vuoden tauon jälkeen. Olympialaiset ovat myös Marikalle tärkeä tavoite. ”Rioon tulee pikkuisen kiire, kun osallistujalistat menevät jo ensi keväänä umpeen ja sinne otetaan korkeintaan kaksi

naista. Mutta sitten 2020 on Tokiossa kisat ja kuulun siihen olympiaryhmään. Olen saanut edustaa Suomea jo paljon tähän mennessä, mutta olympialaiset olisivat varmasti kenen tahansa urheilijan unelmien täyttymys.”

Golfuran jälkeisen ”siviilielämän” tavoitteetkin liittyvät Marikalla vahvasti urheiluun. Kokemustakin löytyy jo runsaasti, sillä Marika ehti aikoinaan tehdä kolme vuotta urheilutoimittajan töitä Savon Sanomissa. Hän myös opiskeli pari vuotta journalismia Haaga-Heliassa, kunnes golf vei voiton. ”Aion ehdottomasti tehdä journalismiopinnot loppuun. Olen sen aloittanut ja tulen kyllä varmasti urheilun parissa

aina tekemään töitä. Aika monihan siirtyy valmentajaksi oman uransa jälkeen, mutta minulla ei välttämättä ole siihen sellaista älytöntä intohimoa.”

Matkalle lähtiessä Marikan matkalaukun sisältö on aina samankaltainen: mukana on kannettava tietokone, lukemiseksi pokkari, ääntä vaimentavat kuulokkeet ja tarvittava määrä vaatteita. Mitään onnenamuletteja Marika ei mukanaan kanna, mutta kaksi asiaa on määränpäästä riippumatta aina mukana. ”Ihan sama minne reissaan, niin pakkaan aina pipon ja bikinit mukaan. Siksi, että ne vievät vähän tilaa ja jos ne uupuvat, niin sitten voi ärsyttää, jos niitä tarvitsisikin.”

14 KOT I

PROFESSIONAL GOLFER HAS HER LIFE IN A SUITCASE Marika Voss, 26, is playing golf as a professional in the women’s European tour for her first year, and doesn’t feel home-sick. Voss isn’t superstitious, but always packs t wo things in her suitcase.

T E X T: M A T T I H E I K K I N E N T R A N S L AT I O N : V E E R A S I E K K E L I PHOTO: JA ANA LEHTINIEMI

C

heerful Marika Voss opens the door to her apartment in Munkkivuori, Helsinki. The suitcase next to her bed immediately draws attention to it.

“I can say that I’m well travelled. Nowadays the suitcase is always next to my bed. I don’t even bother to take it down to the storage anymore, it can stay there and wait for the next trip,” Marika laughs.

It’s Marika’s first year playing golf as a professional. She passed the qualifiers in Morocco in December 2014, and ensured a place in the women’s European tour for this year.

Marika spends over a half of the year abroad. During winter Marika practices mainly in Spain and Portugal. They are close and have several big and familiar practice centres.

Marika’s calendar for the rest of the year is still unclear, but most likely she is heading to Asia and Africa. She also has a competition in Spain in November.

“The competitions for the rest of the season should be in China, India, South Africa and in Dubai in December. When the light and heat are gone from Europe, we’re forced to head to exotic destinations.”

GOLF HAS TAKEN Marika to about thirty countries. She has covered every continent except Australia and Antarctica. Mostly she travels to the same destinations within Europe. The most exotic country she has been to so far is Colombia.

Marika travels for work, and golf trips are not a vacation. According to her, the

career in the Finnish national team. Everyday life isn’t too different as a professional.

“The clubs, balls and the game are the same, but at the same time it’s different than before. Now everyone around me are professionals. It shows in how people are and how everything is done.”

airport, the hotel and the golf course form a holy trinity that golfers’ lives revolve around. They don’t often have time to see anything else during the golf trips.

“It’s amusing, when I hear jealous comments like “you just travel and get to see amazing places”. I do that too, but for example it took me four trips to Paris before I could see even the Eiffel tower”, Marika laughs.

Though it’s Marika’s first year as a professional, frequent travelling isn’t new for her. She had a long and successful amateur

MARIKA HAS NEVER really felt home-sick. When she was younger her weekends consisted of volleyball tournaments and camps. Marika thinks that home is where ever she lays her head down.

“Of course now that my trips have gotten longer, it’s really important to have a home base to return to.”

Marika doesn’t remember the last time she was on vacation. She plans her own schedule, so weekdays don’t play as big of a role as in some other professions. It’s already a vacation, if she doesn’t have to touch the golf clubs for a day or two.

“The last time I was abroad without the clubs was three years ago. It doesn’t bother me. I’ve made this my profession because I think golf is the best sport in the world!”

When she leaves for travels, Marika always has certain items in her suitcase: her laptop, a pocket book to read, sound proof ear plugs and necessary clothing.

She doesn’t have any lucky charms, but regardless of the destination she always packs two things.

“No matter where I go, I always pack a beanie and a bikini. They don’t take up a lot of space, and if I left them home I’d be bummed if I needed them after all.”

KOT I 15

MINIMALISTIN KOTONA Yksin asuvalle elämiseen riit täisi Kulut tajatutkimuskeskuksen mukaan 260 tavaraa, mut ta suomalaiskodeissa niitä on keskimäärin 10 000. Kolmekymppistä Outia tavara ahdistaa.

TEKSTI: ELINA KELOL A

K U VA T: O U T I , K E S K E N O N . B L O G S P O T. F I

VANTAALLA ASUVA ÄITI ja bloggari Outi arvelee, että hänessä asuu sisäinen minimalisti. Hän on ollut aina kriittinen kuluttaja ja omistanut keskimääräistä vähemmän tavaraa. ”Kun lapseni oli vuoden vanha, hänen lelunsa olisivat mahtuneet pieneen kenkälaatikkoon”, Outi kertoo.

Minimalistinen ajattelu ei rajoitu Outin elämässä vain hänen omistamiensa tavaroiden määrään, vaan ennemminkin tapaan elää. Se on ajattelumalli, joka selkeyttää elämää ja auttaa noudattamaan hänelle tärkeitä arvoja.

Outin mukaan ihmisten elämä on täynnä kertakäyttökulttuuria, jossa trendit vaihtuvat vähintään neljä kertaa vuodessa.

Sisustus- ja muotiteollisuudessa keksitään jatkuvasti uutta, jotta ihmiset saadaan kuluttamaan. ”Jos emme tee mitään ja jatkamme samaan malliin, maapallon luonnonvarat on käytetty nopeasti loppuun ja peitymme kaatopaikkojen alle.”

Kun tavaraa on vähän, löytyy niille myös helpommin oma paikkansa, eikä koti joudu epäjärjestykseen. ”Olo ja hengittäminen on helpompaa, kun ympärillä on tilaa.”

VIIME VUONNA OUTI päätti karsia vielä 200 tavaraa lisää, vaikka perheellä oli tavaroita jo ennestään vähän. Tavaran ei tarvinnut olla suuri ja merkityksellinen, vaan esimerkiksi suklaamunan yllätyslelu ja puhkikuluneet sukat laskettiin mukaan. Samalla kertaa myös keittiön kaapeista löytyneet yksinäiset purnukat ja muut epäkäytännölliset tavarat saivat joko uuden kodin tai päätyivät kaatopaikalle. ”Miksi säästää kaapissa esimerkiksi pahvisia lahjakasseja, jos et koskaan pakkaa lahjoja kyseisiin ysärijäänteisiin?”

OUTI RAKASTAA MUUTTAMISTA ja hän on muuttanut seitsemän vuoden sisällä viisi kertaa. Jokaisessa muutossa tavaran karsiminen on ollut entistä vaivattomampaa.

Suurimman harppauksen kohti minimalistista elämää hän teki edellisessä kodissaan. ”Kävin kahteen kertaan läpi koko 90-neliöisen kerrostalokodin irtaimiston ja karsin karsimistani.”

Kun isommat tavarat oli pakattu muuttoa varten urheilukasseihin ja jätesäkkeihin, tilasi hän pienemmille tavaroille kymmenen muuttolaatikkoa. Niihin mahtuivat kaikki nelihenkisen perheen ja koiran tavarat.

TAVAROIDEN OSTAMISTA OUTIN ei kuitenkaan ole tarkoitus lopettaa kokonaan, eikä hän ole liian jyrkkärajainen minimalismin suhteen. Karsimisen myötä on kuitenkin kasvanut kriittisyys siihen, mitä hänen perheensä tarvitsee ja mikä päätyy ostoslistalle. ”Tarvitsemme tavaroita, mutta kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin mitä omistamme.”

Siihen, montako tavaraa Outilla on kaikkiaan, hän ei osaa vastata. Karsimisen mestarin kotoa löytyy edelleen paljon pieniä tavaroita, kuten lasten legoja ja lehtiä, joiden laskeminen veisi turhan paljon aikaa. ”Tiedän kuitenkin, että perheemme omistaa yhteensä yhdeksän kylpypyyhettä ja kodissamme on kolme tilavaa kaapistoa täysin tyhjillään.”

Kiinnostuitko? Tutustu näihin.

- The Minimalist -blogi, www.theminimalists.com - Minimalism Game (Minimalismipeli) Facebook, Twitter ja Instagram: #minsgame - Marie Kondo: KonMari – siivouksen elämänmullistava taika -kirja (2015)

16 KOT I

MIGRATING FOR LOVE

Ravi and Marianne enjoy their life together in Helsinki.

Meeting an at tractive stranger in a foreign countr y is a standard recipe for a cheesy romantic movie. But for these people it is realit y that has led to a life in a new home countr y.

TE X T AND PHOTOS: VEER A SIEKKELI

T

wo loud drunk guys were bothering someone in a bar in Kathmandu. Ravi Jung Thapa, 28, turned around in his seat to see what was going on. His eyes met a beautiful Finnish girl, Marianne Simolin, 22. She was looking right back at him.

Ravi went over to make sure that Marianne and her friend weren’t disturbed by the drunk men hitting on them. He was planning to go home, but found himself asking Marianne to join for more drinks.

“We went to another bar together. Too bad that the drunk guys followed too,” Ravi laughs.

It was November 2012. Marianne was supposed to stay in Nepal for two weeks as a part of a backpacking trip in Asia. After meeting Ravi the stay extended into a month.

In July 2013, on the little island of Hvar in Croatia another encounter set wheels in motion. Eleonora Schitaroczy, 24, was spending her first single summer on the island with her friends.

“I literally found my boyfriend on the street,” Eleonora recalls the first time she run into Mikael Långström, 31, in Hvar.

After a little searching in the night life

of Hvar Eleonora managed to find Mikael again. They spent the rest of the night together because Mikael and his friends had gotten stranded from their boat.

They exchanged contacts and said goodbye in the morning. Eleonora hopped on a bus to her home village, and Mikael went to sleep on a park bench while waiting to get back on the boat.

AFTER THE VACATION in Croatia Eleonora returned to Vienna, where she was studying chemistry. Mikael went back to his work in Helsinki. They kept contact with each other every day.

“My hand hurt from all that messaging,” Mikael says.

Eleonora boarded a plane to Helsinki only about a month after they had first met. Even though they didn’t get to spend a lot of time together in Croatia, she felt like she knew Mikael through all the shared messages, pictures and Skype calls.

“All of my friends in Croatia thought that I’m crazy to go see a guy that I’ve met only briefly. Maybe he would be a serial killer or something,” Eleonora says.

There turned out to be no danger in Helsinki, except for heartache. Eleonora

remembers how she was crying half of the night before her flight back to Vienna. It made her sad to leave without knowing if she would see Mikael again. After the visit she and Mikael decided to keep seeing each other despite the distance.

“I didn’t even want to look at any other guys after I saw Mikael. Somehow I felt that this is how it should be,” Eleonora says.

In Nepal, Ravi and Marianne went out together and explored Kathmandu. Ravi tried to see Marianne every day during her visit, but he was living with his mother at the time. The family oriented culture made it difficult to get away sometimes.

“Every day, at seven o’clock, my mom would call me and ask: ’Where are you?’”

Ravi laughs.

Marianne’s original travel plan wasn’t to stay in Kathmandu for so long, but meeting Ravi changed the course of her backpacking trip. She and her friend left to Goa to meet up with another friend from Finland. However, she had already left her heart in Nepal.

“I told my friend that I have to go back to Kathmandu. There is someone waiting for me,” Marianne says.

Marianne spent two more months in

KOT I 17

Eleonora and Mikael both enjoy sports.

Kathmandu with Ravi. Even though the distance between her and Ravi would only grow, they promised to stay together. After that Marianne left for the last leg of the trip to Indonesia.

RAVI AND MARIANNE kept contact through social media and talked on Viber every day after Marianne returned to Finland. Sometimes electricity in Kathmandu went out, and Ravi would be out of reach for days at a time. The time apart was rough. Marianne started to plan a new trip to Nepal.

“After nine months I had saved enough money. I quit my job and went back to Nepal,” Marianne says.

Once together again in Kathmandu, Ravi and Marianne decided that they didn’t want to be separated anymore. Ravi proposed to Marianne in her favourite restaurant, Black Olives. They got married on April 21st 2014.

Registering the marriage required so much paperwork Marianne had to extend her visa and change the returning flights to Finland several times.

“We had to send the marriage certificate to Denmark because Nepal doesn’t have an Embassy in Finland. We waited for the papers to return to Nepal, and then got a stamp from the Finnish embassy in here again,” Ravi explains the process.

NEXT IT WAS Ravi’s turn to visit Finland. Ravi was supposed to stay for three months, which his tourist visa allowed. The thought of Ravi leaving was unbearable for Maria.

“I asked him to stay. Why not start a life together now, and not later?”, Marianne says.

Ravi and Marianne talked about a possible future together in Finland. Ravi would have to leave his job in Nepal, but Finland offered a chance to study for free.

Having spent a month in Finland, Ravi made his decision. He applied for a residence permit before his tourist visa run out. The permit was admitted in January 2015.

Modern technology played a big part in Eleonora and Mikael’s relationship too.

They talked and watched movies together on Skype and had fun playing strip FIFA. Eleonora didn’t think she could do the long distance relationship for too long, though it was easy to travel between Helsinki and Vienna. The couple flew back and forth every two months or so.

The time spent together was sweet, but Eleonora and Mikael wanted to share the everyday life too.

“For my psychological health the long distance relationship really wasn’t the best thing” Eleonora laughs.

Eleonora was almost done with her studies in Vienna, and since Mikael’s job tied him to Helsinki it was easier for her to move. She made a plan to come and study another degree in Finland and give a go to a life together with Mikael.

“When I terminated the lease of my apartment in Vienna, the decision really became concrete,” Eleonora says.

In February 2015 Eleonora boarded another plane to Helsinki. Just this time she wouldn’t return to Vienna after a few days. She would move in with Mikael, to an apartment they had searched together online.

HELSINKI WAS FAMILIAR to Eleonora from the previous visits. She had already fallen in love with the beautiful nature and the seaside of Helsinki.

Living together with Mikael felt natural, but it surprised Eleonora how much of his own space her Finnish spouse needed. The beginning was a little difficult for Eleonora, because she didn’t know too many people in Helsinki. Mikael tried to help her get accustomed to the Finnish culture.

“We did things that were new to her and traditionally Finnish, like berry picking and going to the summer cottage. I tried to make her feel better here and show her the traditions,” Mikael says.

Eleonora enjoys living in Helsinki. The city is compact and easier to get around than Vienna. She didn’t go through a big

cultural shock. If she had moved straight from her home country Croatia, the difference would’ve been bigger.

“The people here are different. I like that everything isn’t so loud and so crowded,” Eleonora says.

This fall Eleonora started studying international business in Haaga-Helia. She is happy that she finally has her own routine in Finland and is getting to know more people. Mikael calls Eleonora a nerd, because she is so excited about her studies.

“First time I feel like I have my own life here instead of just sharing Mikael’s,” Eleonora explains.

It was still warm and sunny in Helsinki, when Ravi first arrived to Finland. Ravi and Maria spent time in Marianne’s tiny apartment, went swimming and met Marianne’s friends and relatives.

Ravi was baffled with the weird names of places when he first got to Helsinki. It was difficult for him to ask for directions in the city, because he had no idea how to pronounce the street names.

“Once I spent an hour in the store looking for sugar, just because I didn’t know it’s called “sokeri” in Finnish,” he says.

Besides weird street names Ravi was learning a lot of new things. He had lived with his mother in Kathmandu and everything had been done for him. Cooking has turned out to be the biggest challenge.

“I come from that kind of a culture.

Sometimes when I’m hungry, and feel too lazy to make the food, I really miss my mom,” Ravi laughs.

Marianne took Ravi to nepalese restaurants and introduced him to her nepalese friends in Helsinki. Through them Ravi got to know a whole nepalese community in Helsinki. They celebrate nepalese holidays, play football together and arrange different events.

“Everyone was telling me that I should take him to Finnish places when he came to Helsinki. I just wanted him to feel like he is at home,” Marianne says.

Nowadays Ravi is Marianne’s navigator in Helsinki. He is studying Finnish, and plans to apply for master degree studies in Aalto. Marianne started her studies in Laurea this fall, so the couple is staying in Finland - at least for now.

When asked whether being with someone from a different culture creates any difficulties in the relationship, Ravi answers something that Eleonora and Mikael would agree with too.

“Being in a multicultural relationship is more of an advantage. You learn new customs and language. It is more interactive.”

18 KOT I

TERVETULOA KEVARIIN Tällä paikalla on railakas maine. Pääsiäisnoidat vaihtavat virpomisvitsansa karkin sijasta viinaan. Huonekaluja lähetetään rocktähtien elkein viimeiselle matkalle ikkunasta alas.

T E K S T I J A K U VA T: V E E R A S I E K K E L I

EN HYPÄNNYT KANINKOLOON, saati lentänyt Las Vegasiin. Hurautin bussilla Porvooseen. Vanhan Porvoon sijaan kohteeni on Kevätkummun, tuttavallisesti Kevarin, kaupunginosa. Tulin selvittämään, onko elämä Kevarin opiskelijakämpillä tosiaan maineensa veroista.

Vierailuni alkaa Jose Ylisen ja Juha Korhosen solukämpästä. On keskiviikkoilta, ja paikalle saapuu koko ajan lisää väkeä aloittelemaan ennen opiskelijabileisiin lähtemistä. Korhosella on vielä siivousoperaatio täydessä vauhdissa huoneessaan.

Jose Ylinen, Fia Husu, Anna-Maria Kalaitsidis ja Elja Suhonen istuvat Ylisen sohvalla juttelemassa kanssani siitä, mikä tekee Kevarista Kevarin.

“Pääsykokeissa annettiin ymmärtää, että Kevari on se paikka, missä on bileitä ja tiivis yhteisö,” Husu kertoo.

KEVARIN OPISKELIJA-ASUNNOISSA ASUU

vain Haaga-Helian Porvoon kampuksen opiskelijoita. Kahdessa viisikerroksisessa kerrostalossa on pelkästään kahden tai kolmen hengen soluasuntoja. Edullinen

vuokra ja menevä yhteisö ovat houkutelleet muutkin Kevariin.

“Täällä on sellainen kommuunimeininki. On helppo tulla tutuiksi kaikkien kanssa,” Ylinen sanoo.

Kevarilaiset on helppo houkutella mukaan erilaisiin tempauksiin. Illanvietot paisuvat bileiksi spontaanisti. Joskus saunailta tai urheilutapahtuma venähtää.

“Joku oli heittänyt jalkapalloturnaus KeKa-Cupin aikana pöydän parvekkeelta.

Me veimme sen Kevarin kummulle ja pidimme siellä teekutsut,” entinen kevarilainen Kalaitsidis kertoo.

Teekutsut keskeytyivät, kun talonmies tuli valittamaan juhlijoille. Kutsut kuitenkin jatkuivat D-rapun aulassa.

Korhosen ja Ylisen ovikello soi vähän väliä. Istumapaikat Ylisen huoneessa täyttyvät. Jostain ilmestyy jallupullo. Seuraavaksi pöytään ilmestyy tequilaa. Kevarimuistot naurattavat kaikkia ja tunnelma nousee.

“Olen pudonnut täältä parvekkeelta muutaman kerran,” Korhonenkin tulee huikkaamaan siivouspuuhiensa välistä.

Korhonen oli horjahtanut eräissä bileissä kakkoskerroksen parvekkeelta alas apinapukuun pukeutuneena. Juopon tuurilla kerrosta alempi parveke otti Korhosen vastaan. Hän säästyi pahemmilta vammoilta.

Kevarissa ei ole varsinaisia perinteitä, sillä väki vaihtuu melko tiuhaan. Useimmat asuvat Kevarissa 2-3 vuotta, kunnes vaihto, harjoittelu tai työt vievät muihin maihin tai toiselle paikkakunnalle. Ylinen tosin yrittää vakiinnuttaa torstai-illan sekasaunaperinnettä. Saunailtakin voi saada yllättäviä käänteitä Kevarissa.

“Lähdimme Fian kanssa poikien mukaan saunaan. Siellä oli makkarat, kaljat ja saunatuoksutkin valmiina odottamassa, mutta poikia ei näy missään. He olivat jääneet hissiin jumiin,” paikalle saapunut Vilma Heikkinen kertoo.

Käväisen asunnon parvekkeella. Vastapäisen talon parvekkeella on iso porukka tupakalla. Äänekäs puhe ja musiikki kaikuvat pimeällä sisäpihalla.

ON AIKA LÄHTEÄ tutkimusmatkalle. Saan pari kevarilaista houkuteltua mukaan. Heti

KOT I 19

asunnosta poistuttua törmäämme porukkaan, joka on matkalla toiseen kerrokseen viinipullon ja -lasien kanssa. Iso kamerani ujostuttaa heitä, joten jatkamme matkaa seuraavaan rappuun.

Pihalla vastaan tulee ryhmä fuksityttöjä.

He ovat lähdössä keskustaan polkupyörillään.

“Meidän pyörillä on häät!” yksi tytöistä huutaa.

Tosiaan: pyörä, jota hän taluttaa, on hunnutettu valkoisella muovipussilla. Tarjoudun heidän häävalokuvaajakseen. Tytöt ilahtuvat tarjouksesta. He taluttavat hunnutetun pyörän ja sulhasen pappina toimivan ystävänsä eteen. Kevarin sisäpihalla vietetään lyhyt ja riemukas seremonia. Tyttöjen matka jatkuu La Fiesta-yökerhoon, meidän C-rappuun.

Käymme soittamassa illan virallisen kuljettajan, Aron Kovacsin ovikelloa. Hän on ilmoittanut Kevarin Facebook-ryhmässä ajelevansa keskustaan ja takaisin viiden euron taksalla. Kovacs opastaa meidät vastapäiseen asuntoon, jossa pauhaa elektroninen musiikki. Dj-laitteiden äärellä

häärää Petteri Grönthal. Dj:llä on meno kuin Ibizalla, vaikka yleisö istuu viereisessä huoneessa.

“Harmi kun en saa hauista sopimaan kuvaan”, Petteri sanoo, kun räpsin hänen soittelustaan kuvia.

Kevarin toisen asuintalon B-rapussa asuu paljon vaihto-opiskelijoita. Heillä on kaikista Kevarin asukkaista kovin meno – bileet ovat joka päivä käynnissä. Kävelemme sisäpihan läpi suuntanamme se asunto, jonka parveke on ollut täynnä väkeä saapumisestani asti.

Youssef Lonhartin asunnossa metelitaso on korkealla. Asunnon toinen huone on täynnä kansainvälistä väkeä. Lonhart on ranskalainen tutkinto-opiskelija, ja vieraat enimmäkseen vaihto-opiskelijoita tai englanninkielisissä ohjelmissa opiskelevia.

Täällä joutuu hieman pujottelemaan, jotta mahtuu liikkumaan ihmisten välissä.

“Laitan aina kaikille avoimen kutsun Kevarin Facebook-ryhmään, kun järjestän bileet täällä. Jatkoja en kuitenkaan koskaan pidä. Se tappaisi kestävyyteni”, Lonhart sanoo.

Venäläisen opiskelijan Olegin mukaan tänä lukukautena vaihtarit ja muut opiskelijat ovat sekoittuneet hyvin. Juttelen myös parin suomalaisen opiskelijan kanssa, jotka istuvat Youseffin huoneessa polttelemassa vesipiippua. Päätän palata takaisin naapuritaloon, ennen kuin kaikki lähtevät baariin.

TAKAISIN TUKIKOHDASSA, D-RAPUN 5. kerroksessa, Jose on saanut Fian ylipuhuttua ruoanlaittoon. Kello alkaa olla jo sen verran, että pitää tankata ennen baariin lähtemistä. Määränpäänä on La Fiesta, Porvoon paras – ja ainut – yökerho.

Baariin lähtijöiden kesken käydään väittely, mennäänkö autolla vai kävellen.

Minut houkutellaan mukaan kolmen kilometrin vaellukselle keskustaan. Se on kuulemma olennainen osa iltaa Kevarissa.

Matka on alamäkeä ja seura hyvää, joten kävely sujuu nopeasti.

La Fiesta on keskiviikkoiltana täynnä opiskelijoita. Haalariväki on vallannut tanssilattian. Kevari-seuralaiseni painavat karaokepuolelle tekemään biisivalintoja.

20 KOT I

Kameraujot kevarilaiset ovat matkalla toiseen kerrokseen.

Tunteikas hääseremonia Kevarin pihalla.

Youssef Lonhartin keittiössä on ahdasta.

Elektroninen musiikki pauhaa Petteri Grönthahlin luona.

Minulle iskee hirveä hikka. Tästä seuraa pelästysyrityksiä ja judoiskuja niskaani, mutta hikka vaan vainoaa koko loppuillan.

Karaoken, tunteikkaiden jälleennäkemisien, tequilan ja tanssimisen jälkeen pakkaudumme Kovacsin party taxiin.

Jatkot Kevarissa kestävät aamuun saakka.

Päätän ottaa pienet nokoset sohvan nurkassa ennen kuin hyppään ensimmäiseen Kevätkummusta suoraan Helsinkiin menevään bussiin.

Herään sohvalta muutamaa tuntia myöhemmin ovikellon rimputukseen.

Eilisillasta tuttu kasvo, Eero, pamahtaa pirteänä paikalle tarkastamaan ystäviensä vointia. Yhdelle pitäisi myös soittaa, ja varmistaa hänen sijaintinsa. Eero neuvoo minulle tien bussipysäkille ja halaa lähtiessäni.

Kevätkummun pysäkiltä bussiin nousee toinenkin opiskelija. Hän istuu taakseni ja alkaa kysellä kuulumisiani. Kevätkumpu todistaa loppuun asti olevansa paikka, jossa kaikki ovat spontaaneja, välittömiä ja ystävällisiä. Tässä kohtaa ystävällisyys on minulle kuitenkin liikaa.

Kerron kohteliaasti olevani hyvin väsynyt, laitan kuulokkeet korvilleni ja torkun koko matkan Helsinkiin.

KOT I 21

KOMMUUNI EI TARVITSE SÄÄNTÖJÄ – KUNHAN KIERRÄTETÄÄN Kaikki, jotka ovat matkustellessaan yöpyneet hauskassa hostellissa tietävät, millaista kommuunissa eläminen voi parhaimmillaan olla.

T E K S T I J A K U VA T: A N N I P E TÄ J Ä

“HALVEKSUNTA VOISI OLLA hyvä”, Juhis

Ranta pohtii kysyttäessä, mikä on kiellettyä kommuunissa.

Miika Laurila miettii hetken, pitäisikö halveksuvaa ihmistäkin ymmärtää, eikä häätää kommuunista paneutumatta tämän sisäisiin kamppailuihinsa. Lopulta Ranta ja Laurila päättävät yhdessä Tuomas Lillebergin kanssa, että kommuunista saa nopeasti häädön olemalla kierrättämättä.

Ripen, eli Ripetien kommuunin pihalla on komposti ja keittiössä ikkunan edessä kierrätyspiste. Metallit, kartongit ja paperit lajitellaan tarkasti, ja väärästä roskisvalinnasta saa kuulla heti.

Kierrättäminen on yksi ainoista säännöistä seitsenhenkisessä yhteisössä. Melkein kaikki ruoka on yhteistä, usein dyykattua. Siivouspäiviä ei ole.

Laurilan mukaan ideaalissa kommuunissa voisi elää luonnon ja henkisyyden kanssa tasapainossa. Myös miehiä ja naisia toivottaisi olevan saman verran. Nyt kommuunissa asuu viisi miestä ja kaksi naista.

Sukupuoli ei kuitenkaan ole etusijalla asukkaita valittaessa. Kun viime keväänä suurin osa vanhoista Ripen asukkaista lähti, piti Lillebergin ja Laurilan etsiä nopeasti viisi uutta asukasta kommuuniinsa. He laativat listan, millaisia persoonia halusivat ympärilleen asumaan. ”Kyse oli enemmän persoonasta, ei esimerkiksi siisteyskäsityksestä”, Lilleberg selittää.

Ripetielle halutaan asumaan samanhenkisiä ihmisiä. Asukkaiden oma luonnehdinta kommuunin kantavasta voimasta on, että ”sisäisen lapsen leikkisän voiman on pysyttävä hengissä”. Huumori ja hyvä tekemisen meininki ovat siis tärkeitä Ripeläisille.

RIPETIEN KOMMUUNIN Facebook-ryhmässä markkinoidaan tulevia saunailtoja, meditaatiohetkiä, jameja ja muita tapahtumia.

Yhteisö on laaja, jopa yli kolmesataa ihmistä ryhmän sivuilla.

Lilleberg kuitenkin huomauttaa, ettei yleensä saunailloissa ole kuin enintään neljäkymmentä saunojaa.

Kommuuni on parhaimmillaan Ripen asukkaiden mukaan sekä tapahtumapaikka että koti. Juuri kotiin saapunut Ludvig Munsterhjelm vertaa asumismuotoa matkailuun. ”Kommuuniasuminen on parhaimmillaan kuin asuisi kivassa hostellissa. Se on kuin matkustelua ilman matkustamista”, Munsterhjelm kiteyttää.

Kaikilla seitsemällä asukkaalla on paljon kavereita ympäri maailmaa, jotka kyläilevät Ripessä aika-ajoin. Kun vieraita on paljon, tapahtuman järjestämisen kannalta on hyvä pitää välit naapureihin kunnossa.

”Jos saunaillassa juostaan ulkona alasti taloa ympäri, on mukavaa, että naapurit ovat suvaitsevaisia”, Lilleberg sanoo.

Pääkaupunkiseudulla on Lillebergin mukaan paljon kommuuneita. Uuden voi perustaa joko itse, tai etsiä jo valmiiksi olemassa olevan yhteisön. Kommuuni on usein edullisempi tapa asua verrattuna muihin asumismuotoihin. Toisaalta yhteisöasumisen idea on myös se, että samanhenkiset ihmiset voivat asua yhdessä.

Ripen asukkaiden mukaan heidänkin kommuuninsa on eräänlainen sosiaalinen kupla. Kuplasta on vaikea lähteä ja Laurilan mukaan joskus tuntuu, ettei ulkomaailmalla ole mitään annettavaa. ”Vaarana tässä on, ettei kodista enää halua poistua, kun jopa sosiaalisen elämän saa täältä”, Ranta kertoo.

Asukkaiden samanlainen maailmankatsomus ja yhteisöllisyys ovatkin suurimmat erot tavalliseen kimppakämppään. Yli puolella Ripen asukkaista on rastat ja tutut kuvaavat yhteisöä ”oikeaksi hippikommuuniksi”. Asukkaat eivät ole kuitenkaan erityisen ihastuneita lokerointiin. ”Kun ensimmäisen kerran minua sanottiin hipiksi, ajattelin, että voi ei! Nyt olen kuitenkin hyväksynyt sen. Kutsukoot ihmiset miten lystäävät”, Lilleberg kertoo.

Toisaalta asukkaat ovat ylpeitä kommuuninsa maineesta – kertoohan se myös ilmapiiristä. Laurila haluaisi, että jokaisella vieraalla on kodissaan ennen kaikkea tervetullut olo.

Kommuunit koolle -sivustolla Facebookissa ilmoitetaan vapaista huoneista sekä uusista kommuuneissa ympäri Suomea.

22 KOT I

POIKIEN KESKEN Kun Lucaksen vanhemmat erosivat, poika jäi asumaan isänsä kanssa. Kahden miehen taloudessa arki rullaa ihan normaalisti.

T E K S T I J A K U VA T: E M M I T U L O K A S

R

ivitaloasunnossa tuoksuu tuore kahvi.

Eteisessä on kahdet kengät, isommat ja pienemmät lenkkarit. Loput kengät ja muut ulkovaatteet on työnnetty kaappiin, jonka päällä roikkuu Turun Palloseuran kaulahuivi. Raamikas mies ottaa uunista pellillisen pullia ja kaataa muumikuppeihin kahvia.

Tommi ja Lucas asuvat kahdestaan. Lucaksen äiti asuu toisella paikkakunnalla satojen kilometrien päässä.

Yläkerrasta kuuluu askeleita. Lucas tulee ovensuuhun kurkistamaan tulijaa uteliaana.

Pojan silmät suurenevat, kun hän huomaa pullavadin pöydällä.

Iskä, saanko ottaa pullan?”

Tommi nyökkää, ja poika nappaa pullan lautaselta. Hän hiipii takaisin yläkertaan katsomaan piirrettyjä. Ensin on aikuisten juttutuokio. Kahvipöydässä istuu hiljainen mies. Sormi piirtää ympyrää taitellun lautasliinan päällä.

Lapsesta huolehtiminen yksin ei ole helppoa.

ERON JÄLKEEN LUCAS jäi asumaan Tommin kanssa. Ratkaisu oli ainoa järkevä. Lapsen ei tarvinnut vaihtaa koulua eikä muuttaa pois kodistaan. Tommi oli myös vanhemmista ainoa, jolla oli vakituinen työ.

Tommi tekee vuorotyötä, joten kymmenvuotias Lucas on usein yksin kotona.

Vaikeinta yksinhuoltajuudessa on yhteisen ajan vähyys. Iltavuoroviikoilla Tommilla on aikaa Lucakselle vain aamuisin. Silloin hän tekee valmiiksi ruoat, tarkistaa läksyt ja kyselee kuulumiset. Tommin tullessa töistä on Lucas jo nukkumassa.

Aamuvuoroviikot ovat helpompia. Silloin Tommi ja Lucas ehtivät katsoa läksyjäkin yhdessä. Iltaisin jää aikaa myös muulle yhdessäololle. ”Hyvin se pärjää. Laitan aamuvuoroviikoilla kaiken valmiiksi, aamupalan ja kouluvaatteet.

Soitan vielä perään, että on varmasti herännyt.

Hankalinta on, kun ei itse ole näkemässä, noudattaako lapsi annettuja ohjeita.”

Lucaksen viereisellä kadulla asuva setä käy usein Tommin iltavuoroviikoilla katsomassa poikaa. Sedän kanssa Lucas pelaa Afrikan tähteä. Setä myös kuskaa Lucasta painiharrastukseen. ”Ilman puhelinta tilanne olisi aika mahdoton.”

Tommi soittelee Lucaksen kanssa monta kertaa päivässä. Poika on sopeutunut tilanteeseen hyvin. Isänkin mielestä arki toimii. Toisinaan olisi silti mukava jakaa vastuuta jonkun kanssa. ”Huoli lapsesta on jatkuva, eikä sitä voi jakaa toisen kanssa, koska tämä on kaukana.”

”Iskä laittaa mulle aamupalan aina valmiiksi.

Sit mä soitan sille, että oon herännyt.”

KOT I 23

KELLO ON PUOLI seitsemän. Aamuaurinko kurkistelee sälekaihtimien takaa. Uninen poika ottaa kännykän herätyksen pois päältä ja nousee sängystä kietoen peiton ympärilleen. Häntä haukotuttaa vielä.

Telkkarista tulee piirrettyjä. Lämpimän peiton sisältä alkaa kuoriutua iloinen poika. Paavo Pesusieni saa Lucaksen nauramaan ääneen.

Naurunpyrskähdyksen laannuttua Lucas haukkaa uuden suupalan ruisleivästä ja hörppää päälle mehua. ”Iskä laittaa mulle aamupalan aina valmiiksi. Sit mä soitan sille, että oon herännyt.”

Koulukaverilta tulee WhatsApp-viesti: ”mennäänkö yhtä matkaa?” Lucakselle tulee kiire pestä hampaat ja pukea päälle. Puoliksi syöty ruisleipä jää lautaselle. Poika laittaa vielä pyöräilykypärän päähän. Sitten menoksi.

Koulutie on tuttu, ja kaverin kanssa matka taittuu nopeasti. Neljäsluokkalaisen päivät ovat vielä lyhyitä. Lukujärjestyksessä on englantia, matematiikkaa ja jonkin verran puutöitä.

Koulun loputtua Lucas jää vielä kavereiden kanssa ”käärmeeseen” pyörimään. Kyseessä on tasapainoiltava kieputuslaite. Pojat kiljahtelevat. Vatsassa muljahtelee ja päässä alkaa pyörryttää.

Lucaksen on tultava koulusta suoraan kotiin. Kännykkää hän ei vielä saa ottaa kouluun mukaan, joten pojan on tultava kotiin kuittamaan isälle, että on päässyt koulusta.

Samalla isä kyselee päivän tapahtumat. Koska on aamuvuoroviikko, Lucas saa pyytää kaverin luokseen. ”Iltavuoroviikoilla meille ei pääse, kun ei ole ketään aikuisia kotona.”

Ulkonakin keksii tekemistä, mutta sisällä houkuttelevat konsolipelit. Niistä Minecraft, jossa voi luoda omia maailmoja, on Lucaksen suosikki. Kaverin saavuttua pojat ovatkin nopeasti uppoutuneet pelaamaan. Välillä olohuoneesta kuuluu riemunkiljahduksia, toisinaan taas vihastuttaa, kun jokin menee pieleen.

Tommin tullessa kotiin hän tiedustelee pojilta,

montako tuntia on tullut pelattua. ”Voisitte pistää pelin pois ja leikkiä jotain muuta välillä. Tulee liikaa ruutuaikaa muuten.” ”Ihan just", kuuluu vastaus.

Hetken päästä Tommi ilmoittaa uudelleen, että ruutuaika on loppu. Pojat tottelevat, vaikkakin vastahakoisesti. He kiipeävät portaat yläkertaan ja menevät Lucaksen huoneeseen rakentamaan legoilla.

TOMMI TARKISTAA TEHDYT läksyt. Hutiloidusti tehdyt tehtävät tai väärät vastaukset isä käskee korjata. Iltaruoan jälkeen on lupa katsella videoita tietokoneelta. Parhaita ovat pelivideot, joista oppii itsekin pelaamaan.

Arki isän kanssa pyörii tasaisesti. Aina välillä iskee ikävä äitiä. Lucas toivoisi, että koulusta tullessa äiti olisi kotona. Äidin kanssa voi laittaa WhatsAppissa ääniviestejä ja jutella Skypen kautta. Se helpottaa oloa. ”Skype on hyvä, kun siinä äidin näkee. Parasta olis silti, että se olisi tässä ihan livenä.”

24 KOT I

lejä ja konsolipelejä. Isä auttaa konsolipeleissä vaikeista kohdista eteenpäin.

Lucaksen perheen ratkaisu on erilainen kuin monilla. Lucaksen kaveri, jonka vanhemmat ovat myös eronneet, asuu äitinsä luona. Lucakselle äidin luona kyläily tuntuu ihan lomalta. ”Äidin kanssa käydään Mäkkärissä syömässä ja joskus myös lelukaupassa. Me tehdään kaikkea, mitä kotona ei tehdä.”

Lucaksen äiti asuu isommassa kaupungissa. Sieltä löytyy usein sellaista tekemistä, mitä pienellä paikkakunnalla ei ole. Äidin kanssa Lucas käy elokuvissa ja ulkona syömässä. Kesällä pääsee huvipuistoon. Äiti asuu sen verran kauempana, etteivät jokaviikkoiset visiitit koulun ja äidin työn takia onnistu. Toisinaan kun äidillä on vapaata, hän tulee kyläilemään Lucaksen luo.

Silloin on kivaa. ”Paitsi silloin kun äiti ja isä riitelee.” Äidin luokse asumaan Lucas ei kuitenkaan haluaisi. Se tietäisi liikaa muutoksia. Äidin epäsäännöllisen työn takia se olisi myös mahdotonta.

ISÄN KANSSA ON rentoa. Tommi on aina

viikonloput vapaalla, joten silloin pojat puuhaavat yhdessä kaikenlaista. Oikeastaan viikonloppu alkaa jo perjantaista, jolloin isä ja poika hakevat ”perjantaipullan” läheisestä leipomosta.

Lucas valitsee aina saman sokerikuorrutteisen herkun. Se on yksinkertaisesti paras.

Aamuvuoroviikoilla pullat haetaan yhdessä Tommin päästyä töistä ja iltavuoroviikoilla isä on käynyt ostamassa pullan valmiiksi odottamaan.

Vapaa-ajalla tehdään poikien juttuja.

Tommi ja Lucas pelaavat jalkapalloa ja käyvät pyöräretkillä. Talvisin he usein lähtevät luistelemaan ja pelaamaan kiekkoa. Jääkiekko onkin iso juttu. ”Isä kannattaa Tepsiä ja minä Tepsiä ja SaiPaa", Lucas kertoo.

SaiPa on Lucaksen isoisän suosikkijoukkue. Toisinaan koko porukka käy yhdessä kiekkomatseissa.

Silloin kun ei urheilla, pelataan lautape-

LUCAS ON AINOA lapsi. Välillä hän toivoo, että hänellä olisi sisaruksia. Toisaalta ainoana lapsena olemisessa on omat etunsa. ”Ei tarvitse jakaa asioita, ja mä saan enemmän lahjoja.”

Ainoan lapsen yksinäisyydestä puhutaan toisinaan. Lucas ei kuitenkaan koe olevansa yksinäinen. Hänellä on hyvä turvaverkko.

Sukulaisista kahdet isovanhemmat asuvat lyhyen ajomatkan päässä, joten heitä näkee usein. Heidän luokseen pääsee myös minilomille.

Tommin iltavuoroviikoilla Lucaksen mielestä on parasta, kun saa olla talon valtias. Hän lämmittää itse ruokansa silloin kun on nälkä ja voi pelata pelejä tai katsoa telkkaria milloin huvittaa. Ainakin siihen saakka, että isä soittaa käskien nukkumaan.

Puhelin piippaa vähän väliä. Kavereilta tulee viestejä. Yleensä viestissä lukee ”voitko olla?”.

Vaikka äidin luokse mennään lomailemaan, on äiti silti äiti, ei kaveri. Äiti määrää siinä missä isäkin, vaikkei arjessa olekaan mukana. Äidin ollessa kylässä äiti komentaa ainakin melkein yhtä paljon kuin isä. Äiti seuraa koulun tapahtumia Wilmasta (sähköinen järjestelmä koulun ja kodin väliseen viestittelyyn) siinä missä isäkin ja saattaa soittaa, jos sinne on tullut viestiä koululta. Ihan joka päivä Lucas ei äidin kanssa puhu, mutta usein kuitenkin.

Lucaksesta on ihan normaalia, että äiti asuu toisaalla. ”Se on vaan muualla. Ei se kokonaan ole pois. Se aina sanoo, että sillä on kova ikävä.

Se on varmaan sille vaikeampaa.”

Jutussa esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu.

Yksinhuoltajaisät ovat edelleen harvinaisia Perheitä, joissa on isä ja lapsi/lapsia on kaikista Suomen lapsiperheistä noin 16 000. Tähän sisältyy siis perheet, joissa isä juridisista syistä on määrätty yksinhuoltajaksi sekä perheet, joilla on yhteishuoltajuus mutta joissa isä on lähivanhempi.

Vielä vuonna 1985 vastaava määrä oli alle kymmenentuhatta. Väestöliitosta kerrotaan yksinhuoltajuuden olevan edelleen vahvasti sukupuolittunut ilmiö, sillä 86% kaikista yksin-

huoltajista on naisia. Myytti siitä, että lasten olisi parempi olla äidin kanssa elää siis vahvana.

Eevi Lappalainen Väestöliitosta kertoo, ettei yksinhuoltajaisiä ole tutkittu paljoa heidän vähäisen määränsä vuoksi. Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten mukaan vanhemman sukupuolella ei ole vaikutusta esimerkiksi lapsen koulumenestykseen. Kuitenkin on havaittu, että yksinhuoltajaisien tyttölapset pärjäävät koulussa

erityisen hyvin. Lappalaisen mukaan yksinhuoltajaisät ovat myös profiililtaan erilaisia yksinhuoltajaäiteihin verrattuna.

Tyypillisesti yksinhuoltajaisät ovat keski-ikäisiä ja heidän lapsensa ovat yksinhuoltajaäitien lapsia vanhempia.

Teini-ikäiset lapset päätyvät taaperoita useammin erotilanteessa asumaan isänsä kanssa. Myös yksinhuoltajaisien taloudellinen tilanne on usein palkkaeroista johtuen parempi.

KOT I 25

ERON JÄLKEEN LAPSET PYSYIVÄT PAIKALLAAN Viivi oli 16-vuotias, kun vanhemmat py ysivät lapsiaan istumaan keit tiöpöydän äärelle.

Hän ei olisi voinut kuvitella, mitä kerrot tavaa vanhemmilla oli. He aikoivat erota.

T E K S T I : H E I D I H A U TA M Ä K I KUVITUS: REIMA RÖNKKÖ

V

iivin mukaan kotona ei koskaan riidelty epätavallisen paljon, joten ero oli yllätys. Nykyään 24-vuotias Viivi halusi, että erosta huolimatta koti säilyy. Samaa toivoivat pikku- ja isoveli. ”Aluksi se oli shokki, mutta teimme selväksi, että tämä on heidän eronsa. Emme halunneet joutua päättämään asioista tai ikävään välikäteen, Viivi painottaa. ” Viivin vanhemmat päätyivät erikoiseen

ratkaisuun. Lapset asuisivat kotona, jossa vuoroviikoin vetovastuun ottaisi aina toinen vanhemmista.

Viivi kokee, että ratkaisu on ollut erityisesti lasten kannalta toimiva. Erotilanteissa usein lapsi joutuu pakkaamaan matkalaukkunsa ja reissaamaan kahden kodin väliä.

VIIVI PITÄÄ PERHEENSÄ järjestelyjä ainutlaatuisena. Henkilökohtaisesti hän ei ole koskaan törmännyt vastaavanlaiseen. ”Monet kaverit aina hämmästelivät, että miten tämä käytännössä onnistuu. Mihin toinen vanhempi aina menee? Erot ovat aina ikäviä, mutta tällainen voi toimia paremmin kuin hyvin.”

Viivi kokee, ettei heillä ole ollut suurempia hankaluuksia järjestelyjen suhteen.

Hänen asuessaan vielä kotona sattui pieniä sekaannuksia, esimerkiksi vanhemmat saattoivat unohtaa vahtiviikkonsa alkaneen. Viivi kokee, että muuten uudenlainen perhe-elämä toimi ongelmitta.

Juhlapyhät onnistuivat Viivin perheessä hyvin. Hän kertoo, että esimerkiksi joulun perinteet pysyivät erosta huolimatta samanlaisina.

Nykyään Viivin vanhemmilla on uudet kumppanit, joten heillä on yhteisen kodin lisäksi omat asunnot. ”Aluksi meillä oli kodin lisäksi naapurissa niin sanottu kämppä, jolloin vanhempien oli helppo siirtyä asuntojen välillä.”

Viivi kehuu, että vanhempien välillä kommunikaatio on toiminut koko ajan. Lisäksi lapset ovat aina olleet puheyhteydessä poissaolevaan vanhempaan. ”Pikkuveli soittaa vieläkin toiselle vanhemmalle ja toivottaa hyvät yöt.”

Viivin pikkuveli opiskelee viimeistä vuotta lukiossa. Veljen muutettua pois koti todennäköisesti myydään ja järjestelyt muuttavat muotoaan. Viivi uskoo, että he pystyvät keksimään toimivia ratkaisuja jatkossakin.

”Pikkuveli soittaa vieläkin toiselle vanhemmalle ja toivottaa hyvät yöt.”

26 KOT I

YKSIN EI OLE YKSIN Yksinäisy ys ja yksin asuminen ovat termejä, jotka tulisi erotella toisistaan. Kotona on vapaus olla juuri sitä, mitä itse haluaa. Neljä toisistaan täysin eroavaa helsinkiläistä pyst y vät allekirjoit tamaan tämän.

T E K S T I J A K U VA T: E M M A R A H I K A I N E N , TA N J A P A A N A N E N

KOT I 27

SINI

28 KOT I

KOSTI

KOT I 29

KIRSI

30 KOT I

MIMI

KOT I 31

SINI

Sini on 27-vuotias psykiatrinen sairaanhoitaja. Vaikka hän asuu yksin, hän ei silti luonnehtisi itseään kotikissaksi.

Hän on jo aikaisemmin ehtinyt asua Newcastlessa, Australiassa. Sinin koti on yhtä valoisa kuin hän itse. Töölön yksiössään Sini nauttii sisustamisesta, joka on hänelle kuin harrastus ja jatkuva prosessi. Ikean sijaan Sini löytää huonekalujaan muun muassa kirpputoreilta ja tori.fi-sivuilta. Sinin lempihuonekalu on vanha piironki, joka on peritty isoäidiltä. Toinen suosikki on pieni rahi, joka on löydetty Berliinistä kirpputorilta. Yksin asumisen aurinkoinen puoli on oma rauha rankan työn jälkeen. Välillä Sinistä olisi kuitenkin mukavaa tulla kotiin, jossa olisi joku vastassa.

KOSTI

Paljasjalkainen helsinkiläisherra Kosti, 69, kertoo asuneensa Punavuoressa ennen Kontulaan muuttamista. ”Kontula is fantastic,” Kosti huikkaa itseleipomansa kääretortun takaa. Entinen metalliteknikko kertoo aikansa kuluvan kotona tietokoneen ääressä töitä tehden. Vuonna 1984 Kosti liittyi mukaan Punaisen ristin toimintaan, aluksi auttaen yksinäisiä suomalaisia rekrytoimalla ystävätoimintaan vapaaehtoisia. Vuodesta 1993 lähtien Kosti on ollut mukana myös Punaisen ristin monikulttuurisessa toiminnassa. Kosti kertoo olevansa mukana myös Suomen Kongo-seurassa. Siellä hän auttaa kongolaisia ystäviään sopeutumaan suomalaiseen kulttuuriin. Kosti kertoo olevansa nuorille kuin kummisetä.

Kostin kaikki aika menee joko Punaisen ristin tai Kongo-seuran parissa puuhastellen. Kotona hänellä käy usein ystäviä kylässä. Yksin asuminen ei ole helsinkiläisherralle ongelma. ”Kukaan ei komentele”, Kosti sanoo.

KIRSI

Kirsi on 18-vuotias logistiikka-alan opiskelija, joka asuu yksiössä Pitäjänmäessä. Hän on muuttanut pääkaupunkiseudulle jo 16-vuotiaana, heti peruskoulun jälkeen. Kirsi ei kaipaa kimppa- tai kommuuniasumista, vaan nauttii omasta rauhasta ja pitää asunnon siistinä – itseään varten. Kirsillä ei juuri jää vapaa-aikaa kotona oleskeluun koulun ja töiden jälkeen. Koti on hänelle paikka, johon hän tulee pääsääntöisesti nukkumaan ja syömään. Hän toimii henkilökohtaisena avustajana ja tekee edelleen kampaajan hommia, johon hänellä on pohjakoulutus. Kiireinen aikataulu sanelee paljolti Kirsin elämää ja toisinaan hän arvostaisi sitä, että pyykinpesu ja ruuanlaitto hoituisivat jonkun muun kuin hänen itsensä toimesta.

MIMI

Mimi on 50-vuotias haagalaisneito, joka pitää omaa aikaa tärkeänä. Hän asuu vanhassa lapsuudenkodissaan, joka on remontoitu vuosien varrella ”uusien trendien mukaisesti”. Mimi on esteetikko, joka rakastaa sisustamista.

Kodin kauniista esineistä suurin osa on hankittu Facebook-kirpputorilta. Mimistä huokuu rakkaus kotiinsa, jossa hän tykkää puuhastella - tai olla tekemättä mitään. ”Puitteet ovat niin hienot, että siinä vain tyttö viihtyy”, hän tuumii.

Mimin mielestä parasta yksinasumisessa on se, että kukaan ei ole kotona määräilemässä arkirutiineja, ei ole velvoitteita ja sukat voi jättää – jos siltä tuntuu – lattialle lojumaan. Toisaalta kukaan ei myöskään ole auttamassa pyykinpesussa tai silloin, kun tulee yllättäviä menoja.

Mimillä on vahva side Ranskaan, missä hänen lapsensa edellisestä avioliitosta asuvat. Ranskassa ihmiset tervehtivät kadulla ja naapurit saattoivat tuoda tuoretta leipää ovelle joka aamu. Suomeen asti small talk -taito ei vielä Mimin mielestä ole rantautunut – mutta ehkä uusi sukupolvi avoimuudellaan tulee muuttamaan ilmapiiriä.

32 KOT I

KOTI ELÄINTEN EHDOILLA Jenni Kaurila, 28, pyörit tää eläinten koulukuvaukseen erikoistunut ta yrit ystään ja huolehtii 22 lemmikistään. Laumaan kuuluu kissojen ja koirien lisäksi marsuja, kaneja, hiiriä ja hamsteri. Pihalla tepastelleet kanat ja ankat ovat muut taneet takaisin maalle, mut ta vielä jonakin päivänä hän hakee ankat takaisin kotiin.

T E K S T I : K A I S A P A AV I L A I N E N K U VA T: E M M I T U L O K A S , J E N N I K A U R I L A

KOT I 33

Kuva: Eläinten koulukuvaus

E

paan asuntoon varmistui, Oton kaveriksi neet tottua mukavaan sisäelämään. Ne oliteisessä vastaan juoksee tuhiseva hankittiin bullmastiffi Milla. vat leimaantuneet Kaurilaan, ja viihtyivät mustanruskea ranskanbulldoggi.

Pariskunnan työnjako on selkeä. Koirat mieluummin hänen seurassaan. Iltaisin ne Innosta puhkuva otus on Otto, toiovat Mikon vastuulla, kissat yhteisiä, ja alkoivat potpottaa oven takana, joten Kaunen perheen koirista. Bullmastiffi lopuista eläimistä huolehtii Jenni. Elämä rila antoi lopulta niiden nukkua sisällä.

Millan kuono liimautuu takaoven ikkueläinten kanssa sujuu mukavasti, vaikka ”Otin ne aina yöksi työhuoneeseen. Kanaan, kun se huomaa vieraat olohuoneesMikon huumorintaju on välillä ollut koenat menivät nukkumaan tietokoneen eteen sa. Emäntä päästää koiran sisälle, ja yrittää tuksella. Ainakin silloin kun kylpyhuoriviin. Kun tein illalla töitä koneella, ne tukuivata kuraisia tassuja vaaleanpunaiseen neessa asuneilla ankanpojilla oli tapana livat olkapäille istumaan.” pyyhkeeseen. Tassujen pyyhkiminen jää pureskella hänen varpaitaan suihkussa. puolitiehen, sillä 55-kiloinen Milla tahtoo heti päästä tutustumaan tulijoihin. Tassut SITTEN TULIVAT ANKANPOIKASET. Ne asuiehtii pyyhkiä myöhemminkin. vat alkuun kylpyhuoneessa, jossa niillä oli ”VIIME SYKSYNÄ OLIN kuvaamassa kanaJenni Kaurilan arki pyörii eläinten ymhyvät oltavat veden äärellä. Pikkuankkojen näyttelyssä, jossa oli ankkoja ja kanoja. pärillä. Kahden koiran lisäkhoitaminen oli sotkuista homsi tapanilalaisessa rivitalossa maa. Ankat ravistelivat ruokaa ”Eläinten avulla saan itseni ylös asuu kolme kissaa, viisi kaja vettä suussaan, ja roiskeita nia, kuusi marsua, viisi hiirtä lenteli pitkin seiniä. Kylpyhuopitämään taukoa. Tulee mentyä ulos ja hamsteri. Kesällä hänellä oli neen lattia piti pestä kahdesti ja hoidettua puput siinä välissä. Sitten hoidossa myös kanoja ja migpäivässä. Aamuisin ankat tunon-ankkoja, joille oli oma vejaksaa taas istua koneella vähän aikaa.” livat mukaan suihkuun ja näyksipuisto takapihalla. kivät varpaita.

Kaurila pyörittää yritystään Toisin kuin kanat, ankat kotoa käsin, joten eläinten hoito sujuu muuttivat mielellään pihalle. Ankoilla oli Ihastuin siellä yhteen kukkoon ja olisin helposti työskentelyn lomassa. ”Eläinten oma vesipuisto, jossa ne pääsivät polsollut valmis ottamaan sen mukaan vaikka avulla saan itseni ylös pitämään taukoa. kimaan ja nauttimaan elämästä. Naapuheti, mutta Helsingissä ei saa pitää kukkoa”, Tulee mentyä ulos ja hoidettua puput siinä reiden harmiksi ankat osoittautuivat ääKaurila kertoo. välissä. Sitten jaksaa taas istua koneella vänekkäiksi naaraiksi, eikä niiden kaakatus Ajatus kanoista jäi kytemään, ja keväällä hän aikaa.” miellyttänyt kaikkia. Joku naapureista luuli Kaurila sai hoidokkitipuja näyttelyssä tuEläinten hoidossa auttaa Jennin avomies ankkoja villisorsiksi ja valitti niistä isäntuksi tulleelta kasvattajalta. Kaurila ilmoitMikko. Pariskunnan muuttaessa yhteen nöitsijälle. tautui säädösten mukaisesti kanan pitäjäksi Jennillä oli vain marsuja. Kissat he hankKaurila totesi, että on parempi viedä anja otti tiput hoiviinsa. Ne saivat kasvaa kivat yhteisiksi lemmikeiksi, ja pian taloon kat takaisin kasvattajalle, ainakin siksi ailämpölampun alla, kunnes höyhenpeite oli tuli myös kaneja. Mikko halusi harrastuskaa kunnes perhe löytää kodin, jossa ankat riittävän paksu pihalle muuttoa varten. kaveriksi koiran, jolloin perheeseen tuli eivät olisi häiriöksi naapureille. Kaurila käy Ulos siirtyminen ei sujunut aivan suunranskanbulldoggi Otto. Kun muutto isomkatsomassa ankkojaan viikoittain. nitelmien mukaan, sillä kanat olivat ehti-

34 KOT I

Bubbles-ankka tunnistaa hänet vieläkin.

Se tulee aina kaakattaen vastaan nakertelemaan Jennin kengännauhoja.

Naapuruston lapsille ankkojen touhut olivat mieluisaa seurattavaa, ja niitä ikävöidään kovasti. Eräskin pieni poika, joka ei vielä osaa puhua, sanoo aina ”kvaak kvaak” nähdessään Kaurilan pihalla.

Kanojen kanssa paritaloelämä olisi sujunut pidempäänkin. Kaurila oli suunnitellut osallistuvansa rakkaan Taateli-kanansa kanssa kaverikoiratoimintaan, jossa vieraillaan vanhainkodeissa eläinten kanssa.

Taateli sai kuitenkin suuhunsa langanpätkän, joka kiertyi niin pahasti kielen ympärille, että se meni melkein poikki. Kana jouduttiin lopettamaan, ja Kaurila päätti luovuttaa sen kavereiksi kasvamassa olleet tiputkin takaisin kasvattajalle.

Kaurila ikävöi Taatelia yhä, ja hän aikoo tehdä sen höyhenistä vielä jonain päivänä

unisiepparin. Sille on paikka jo valmiina Taatelin valokuvasta teetetyn taulun vieressä.

KAURILAN TYÖHUONEEN SEINUSTALLA

kohoaa kolmikerroksinen marsuhäkki.

Alimman kerroksen asukkaina olevat kanit saavat hypellä vapaasti huoneessa. Kanit ovat järsineet puumerkkinsä ovenkarmiin, ja yksi niistä on päästänyt pienet pissat pinkille matolle.

Marsut pupeltavat heinää suurissa terraarioissaan ja hiirillä on oma häkkinsä lipaston päällä. Marsujen vikinä yltyy ja puput pomppivat piiloistaan, kun Kaurila astuu huoneeseen vihanneslautanen kädessään. Tuoreet retiisit, omenat ja paprikat katoavat pian parempiin suihin.

Vaikka jyrsijöillä on yläkerrassa oma huoneensa, niitä ei tarvitse pitää muilta eläimiltä piilossa. Kissat ja marsut jopa

nukkuvat vierekkäin. Lenkillä Otto-koira jahtaa mielellään rusakoita, mutta kotona se tietää, että oma lauma jätetään rauhaan.

Bullmastiffi Milla on ainoa, jonka kanssa täytyy olla varuillaan. Millaa ei voi päästää kanien kanssa ulkoilemaan, ettei se nappaa niitä kiinni. Milla ei osaa kiivetä yläkertaan, joten siellä asuvat jyrsijät ovat jääneet sille vieraammiksi. Siksi Milla on niistä välillä turhankin kiinnostunut.

Kun Kaurilalla oli vielä gerbiilejä, Milla pääsi loistamaan sankarina. Po-kissa oppi avaamaan gerbiilien terraarion kannen, nappasi yhden niistä suuhunsa ja kantoi saaliin alakertaan.

Silloin Milla riensi hätiin ja nosti jyrsijän sohvalle turvaan. Milla istui vahdissa ja piti kissat loitolla kunnes isäntäväki ehti hätiin. Gerbiili oli yltä päältä kuolassa, mutta muuten hyvässä kunnossa. Tipuja tai ankanpoikasia kissat eivät mieltäneet

KOT I 35

36 KOT I

kaikki tulevat toimeen keskenään, eikä kahinoita juurikaan synny.Kaurila sanoo, ettei eläinten suureen määrään ole mitään yksittäistä syytä. Jokaisella eläimellä kun on oma tarinansa. ”Suurin syy lienee se, että melkein jokaisella eläimellä tulee olla lajitoverin seuraa. Se kasvattaa eläinmäärää tuplaten.”

Vaikka jyrsijöillä on yläkerrassa oma huoneensa, niitä ei tarvitse pitää muilta eläimiltä piilossa. Kissat ja marsut jopa nukkuvat vierekkäin. saaliseläimiksi. Ne saivat tepastella asunnossa ihan rauhassa. Kissoilla ja koirilla sen sijaan on melko viileät välit. Kissoilla on ollut myös keskinäisiä kahinoita. Luna-kissasta jouduttiin aikanaan luopumaan, kun se tappeli Ronja-kissan kanssa niin rajusti. ”Ronja ja Luna juoksivat ympäri kämppää, kusi lensi ja ne huusivat suu vaahdossa. Ei se ollut enää niille kummallekaan hyväksi.”

Nyt lauma on vakiintunut niin, että

ELÄINTEN HOITAMINEN JA häkkien siivoaminen sujuu arkiaskareiden ja työn lomassa. Kaurilan mukaan iltoihin ja viikonloppuihin sijoittuvat työkeikat rajoittavat enemmän vapaa-aikaa kuin lemmikkien hoito.

Parin päivän mökkireissuilla koirat kulkevat mukana ja joku muu käy ruokkimassa muut eläimet. Pidemmät lomamat-

kat vaatisivat enemmän järjestelyjä, mutta Kaurila viihtyy parhaiten eläinten kanssa kotona.

Nykyään Kaurila ei enää pystyisi kuvittelemaan elämää ilman eläimiä. Hän ei olisi valmis luopumaan niistä edes allergian takia. ”Jos jotain tapahtuisi, muuttaisin varmaan maalle. Eläimet voisivat asua jossain omassa rakennuksessaan.”

Niin kuvaustilanteissa kuin kotioloissakin Kaurilalle on tärkeintä, että eläimillä on hyvä olla. Tyytyväisten marsujen touhuilut ja pupujen riemuloikat saavat hänet kerta toisensa jälkeen hyvälle mielelle.

Myös eläinten luottamuksen saavuttaminen on aina yhtä palkitsevaa. ”Parasta on, kun saa luotua johonkin eläimeen luottamuksen niin, että se tulee itse luokse ja kiipeää syliin. Oli se sitten ankka, hamsteri, kani tai vaikka kissa.”

KOT I 37

AMMATTINA ELÄINTEN KOULUKUVAUS

K

Jennin vinkit eläinkuvaukseen

aurila on tehnyt harrastuksestaan ammatin. Hän on erikoistunut eläinten koulukuvaukseen, ja järjestää kuvaussessioita yhteistyössä eläinkauppojen kanssa.

Idea eläinkuvaamisesta syttyi työharjoittelussa Lemmikki-lehdessä. Kaurila opiskeli tuolloin ulkoasun toteutusta ja suunnitteli uraa lehtialalla. Eläinkuvauksia järjestellessään hän oivalsi haluavansa valokuvaajaksi. Kaurila hakeutui ensin koulukuvaajaksi ja oppisopimuskoulutukseen valokuvaamoon. Eläinten koulukuvauksia hän on tehnyt kolme vuoden ajan.

Eläinten koulukuvaus on löytänyt asiakkaansa ja töitä riittää. Kuvausten keskittäminen eläinkauppoihin on laskenut kuvauskustannuksia ja madaltanut asiakkaiden kynnystä tuoda lemmikkinsä kuvattavaksi.

Eläimet hämmentyvät helposti vieraassa ympäristössä. Tämä tuo haastetta kuvauksiin. ”Kuvauksissa pitää osata lukea myös omistajaa. Jos omistaja on hermostunut, täytyy ohjata eläintä enemmän itse. Koiran pelätessä kuvaustilannetta täytyy itse ottaa etäisyyttä ja omistaja saa hoitaa koiran siihen kuvauspaikalle.”

Tavallisempien lemmikkien lisäksi kuvattavina on käynyt erikoisempiakin eläimiä, kuten haisunäätä, kummitussirkkoja, sammakoita ja sonni. Koiria on helppo houkutella katsomaan kameraan herkkujen avulla, mutta muiden eläinten kohdalla joutuu turvautumaan improvisointiin. ”Haisunäädälle oli tarjolla jotain nameja.

Yleensä seuraan miten eläin liikkuu, ja koitan ohjata sitä herkuilla tai ääntelemällä.”

Maatalouseläinten kuvaukset hoidetaan yleensä paikan päällä eläimen kotona.

Kaurila tekee kuvausmatkoja myös muille paikkakunnille, mutta palaa silloinkin illaksi kotiin eläintensä pariin.

Kuva: Eläinten koulukuvaus

• Valaistus on kaiken a ja o. Parhaat kuvat saa otettua päivänvalossa, jolloin ei tarvitse turvautua salamaan tai keinovalaistukseen.

• Liian kirkas valo saa eläimen siristelemään silmiään. Auringonvaloa voi pehmentää asettamalla ikkunan eteen harson tai ohuen kankaan.

• Kuvausalustana voi käyttää pöytää tai tuolia. Taustan voi rakentaa kankaasta tai kartongista.

Tarvittaessa valon heijastamiseen voi käyttää foliota tai peilejä.

• Kameran asetukset kannattaa säätää valmiiksi ennen lemmikin nostamista kuvausalustalle.

• Asettele lemmikki niin, että sen silmistä heijastuu valo. Pilke silmäkulmassa tuo katseeseen eloa.

Pidä kamera kuvattavan eläimen tasolla.

• Lemmikin katsetta voi ohjailla näyttämällä sille herkkupaloja. Myös erilaisilla äänillä voi saada kiinnitettyä eläimen huomion kameraan.

38 KOT I

KODIN PIKKU VALLOITTAJAT

Ihmisasumukset toimivat elinympäristönä monille tuholaislajeille. Kaikki asunnoissa elävät hyönteiset eivät kuitenkaan ole vaaraksi hy vinvoinnille.

TEKSTI: LUCA LÖNNFORS

KUVITUS: EMMA R AHIK AINEN

LUTIKKA (CIMEX LECTULARIUS)

HUONEHÄMÄHÄKKI (TEGENARIA DOMESTICA)

MIKÄ?

Lutikka on leveä, litteä ja väriltään ruskea hyönteinen. Lutikka eli seinälude asuu seinien raoissa, patjan rakenteissa tai huonekalujen uumenissa. Se ruokailee öisin pahaaaavistamattoman nukkuvan ihmisen verellä.

MIKÄ?

Huonehämähäkki kuuluu suppilohämähäkkeihin ja on yksi Euroopan yleisimmistä lajeista. Sen väri vaihtelee oranssista ruskeaan. Huonehämähäkin ruumiin pituus on 5-11 millimetriä.

PALJASTAVAT TEKIJÄT? Lutikka aiheuttaa uhrinsa iholle kutiavia paukamia niihin kohtiin joista on imenyt verta. Se myös jättää mustia ulostepisteitä petivaatteisiin.

PALJASTAVAT TEKIJÄT? Huonehämähäkki on sisäilman kuivuuden lisääntymisen myötä harvinaistunut Suomessa, mutta sen saattaa edelleen nähdä juoksentelemassa seinillä tai lattialla.

KUINKA HÄVITÄN? Jos epäilee asunnossa olevan lutikoita, on syytä ottaa yhteyttä isännöitsijään. Tavalliset hyönteiskarkotteet eivät tehoa lutikoihin ja ne saattavat tulla vastustuskykyiseksi myrkylle.

RIISIHÄRÖ (ORAZAEPHILUS SURINAMENSIS) MIKÄ?

Riisihärö on pitkulainen, väriltään ruskea kovakuoriainen. Se käyttää ravinnokseen viljatuotteita, hedelmiä ja muita elintarvikkeita.

Riisihärö voi kulkeutua asuntoon kaupasta ostettujen tuotteiden mukana.

PALJASTAVAT TEKIJÄT? Riisihärö on helposti tunnistettavissa värin ja ruumiin muodon ansiosta. Niitä saattaa löytyä esimerkiksi riisin tai muiden kuiva-aineiden seasta.

BANAANIKÄRPÄNEN (DROSOPHILA MELANOGASTER)

KUINKA HÄVITÄN? Jos asunnosta löytyy riisihäröjä, tulisi kaikki kuiva-ainekaapin elintarvikkeet tarkistaa.

Riisihärön saastuttamat elintarvikkeet tulisi heittää pois ja kaappi putsata huolellisesti.

SOKERITOUKKA (LEPISMA SACCHARINA) MIKÄ?

Sokeritoukka on metallinhohtoinen, muodoltaan suippo hyönteinen. Sokeritoukka viihtyy kosteassa ja lämpimässä ympäristössä, kuten kylpyhuoneessa, jossa se mässäilee irronneilla hiuksilla, ihokarvoilla ja ihosolukolla.

MIKÄ?

Banaanikärpänen on pieni puna-tai mustaruskea kärpänen, jolla on punaiset silmät. Se munii pöydälle unohtuneisiin elintarvikkeisiin kuten hedelmiin, joita sen kuoriutuneet toukat käyttävät ravintonaan.

PALJASTAVAT TEKIJÄT? Sokeritoukka liikkuu öisin ja pitää pimeästä.

Sen voi tavata yöllä kylpyhuoneessa, mutta valojen syttyessä se lähtee yleensä vinhasti karkuun.

PALJASTAVAT TEKIJÄT? Aikuiset banaanikärpäset ovat silmällä havaittavissa ja kesäisin niitä saattaa pörrätä hedelmien ympärillä suuria parvia.

Banaanikärpäsen munat ovat hädin tuskin silmällä havaittavissa.

KUINKA HÄVITÄN? On tärkeää huolehtia siitä, ettei kaappeihin tai pöydille unohdu hedelmiä. Myös roskat kannattaa viedä säännöllisesti. Tarvittaessa aikuisia banaanikärpäsiä voi pyydystää astiaan, jonka pohjalla on loraus vettä ja omenaviinietikkaa.

KUINKA HÄVITÄN? Mieti tarkkaan, onko huonehämähäkkiä tarpeellista hävittää. Se pyydystää muita kodin tuholaisia, kuten kärpäsiä.

Huonehämähäkki on rauhallinen asuinkumppani ja uhattuna ennemmin pakenee kuin puolustautuu.

Lähteet: http://sisatilojentuholaiset.fi/ http:// www.spiders.us/species/tegenaria-domestica/ http://www.hyonteismaailma.fi/hyonteiset/

KUINKA HÄVITÄN? Sokeritoukka aiheuttaa harvoin mitään näkyvää haittaa. Jos sokeritoukkia esiintyy paljon, on syytä epäillä kosteusvauriota sillä se voi käyttää ravintonaan myös homerihmastoa. Halutessaan sokeritoukkien määrää voi vähentää kaatamalla kiehuvan kuumaa vettä viemäriin.

KOT I 39

KUKA PELKÄÄ MIKROBEJA? Liika siivoaminen voi johtaa immuuniky v yn heikkenemiseen.

Kodin mikrobeista on meille hyöt yä.

T EKS TI: SIIRI A A RNIO KUVITUS: EMMA R AHIK AINEN

MIKROBEJA VILISEE JOKA kodissa. Ne ovat pieniä olioita, joita silmä ei näe. Vaikka kuinka siivoaa ja jynssää, niitä kaikkia ei voi tappaa. Mikrobien määrään puunaaminen sen sijaan voi vaikuttaa merkittävästi.

Emeritusprofessori Tari Haahtela kertoo, että liian suuri kliininen puhtaus on terveydellemme haitaksi. Tämä ilmenee esimerkiksi allergioina.

Siinä missä siivouksella voi päästä eroon niin sanotuista pahoista mikrobeista, samalla myös hyvät mikrobit katoavat. Allergioiden esiintymiseen vaikuttaa tutkitusti myös se, asutaanko maalla vai kaupungissa. Kaupungissa pöly on mikrobiköyhempää kuin maalla.

Suomalaisista jo noin 30 prosentilla on jonkinlainen allergia. Osa allergioista on kausittaisia tai lieviä allergioita. Joukkoon kuitenkin mahtuu myös vaikeampia tapauksia, joissa oireet voivat olla vakavia. ”Se, että olemme alkaneet reagoida luontoympäristöön näin hassusti, kertoo, että elämäntapamme ovat muuttuneet paljon lyhyessä ajassa.”

NYKYTEKNOLOGIA VAIKUTTAA PALJON

kodin mikrobikantaan. Imuri poistaa pölyn lisäksi kodin mikrobeja, sekä haitallisia että hyödyllisiä. Sen sijaan ennen käytetty rikkakihveli ja harja poistavat niitä paljon imuria vähemmän. Nykyaikainen pyykinpesukone pesee vaatteet ylipuhtaiksi.

Ennen vanhaan lakanat pestiin järvessä, jolloin mikrobit kulkeutuivat järvestä petivaatteiden mukana sänkyyn. Tämä kaikki tekee nykyihmisen alttiimmaksi allergioille.

Kodissa käytetyt puhdistusaineet ja niiden mahdollinen desinfioiva vaikutus eivät ole hyväksi ihmisen immuunijärjestelmälle. Sen sijaan altistuminen epäpuhtauksille luonnossa parantaa vastustuskykyä, ja elimistö toimii paremmin. Haahtela kannustaa laittamaan kädet multaan ilman hanskoja, juoksemaan metsäpoluilla ja uimaan järvessä. Suurin osa suojamikrobeista on vihreiden kasvien pinnalla. ”Niin kuin me sanotaan; ei me takasin sinne landelle muuteta, mutta voidaan ottaa vähän sitä landea tänne stadiin.”

MIKROBEISTA VAIN NOIN kaksi prosenttia on ihmiselle potentiaalisesti haitallisia. Se, aiheuttavatko ne sairauksia, liittyy myös siihen, missä kunnossa ihmisen oma mikrobisto on. Mitä vähemmän olemme yhteydessä luonnolliseen ympäristöömme, sitä helpommin saamme sairauksia. Tämä johtuu siitä, että immuunijärjestelmämme ei totu erottamaan todellista vaaraa vaarattomasta. Siitepölyallergiassa immuunijärjestelmä luulee siitepölyä vaaralliseksi, mitä se ei todellisuudessa ole. ”Kun pieni lapsi lähtee tutustumaan ympäristöön, hän panee kaiken suuhunsa. Se on tapa, millä suolisto ja immuunijärjestelmä kaikkein tehokkaimmin saavat tietoa ympäristöstä”, Haahtela huomauttaa.

LIIALLISUUKSIIN MENEVÄSTÄ siisteydestä on siis enemmän haittaa kuin hyötyä.

Mikrobien lisäksi kodissa käytettävät kemikaalit vaikuttavat terveyteen ja hyvinvointiin. Kotitalouskriisi-blogia pitävä arkkitehti Maria Nordin on perehtynyt

erityisesti kodin sisäilman laatuun sekä kemikaaleihin ja niiden vaikutuksiin.

Nordin ei esimerkiksi kannusta desinfiointiaineilla läträämiseen. Ne sisältävät biosidejä, jotka tuhoavat bakteereita. Nordin uskoo, että siivoamiseen riittää hyvin vesi ja laimennettu astianpesuaine, tai vaikka etikka ja ruokasooda.

Kemikaalisten aineiden käytön ongelmana piilee niiden tutkimattomuus.

Kaupoissa voidaan myydä aineita, joiden pitkäaikaisia vaikutuksia terveyteen ei ole tutkittu. Vielä vaikeampaa on se, että ei tiedetä, miten kemikaalit yhdessä vaikuttavat terveyteemme. Valmistajalla ei ole lain mukaan velvollisuutta kertoa, mitä tuote sisältää, ei edes Tukesille. Nordinilla on kultainen neuvo ihmisille, joille kemikaalien maailma on täysin tuntematon: ”Jos on mahdollisuus valita tuote, jossa on Joutsenmerkki, kannattaa valita se.

Joutsenmerkki on rajoittanut haitallisia kemikaaleja tuotteissa, ja jopa kieltänyt joitakin niistä.”

40 EL Ä

VINKKEJÄ VIININMAISTELUUN Viininmaistelu onnistuu myös opiskelijabudjetilla.

Haaga-Helian viiniasiantuntija lehtori Jouko Mykkänen antoi vinkkejä viiniharrastuksen aloit tamiseen.

T E K S T I : K A I S A P A AV I L A I N E N K U VA : E M M I T U L O K A S

JOUKO MYKKÄNEN ON toiminut Haaga-Helian hotelli- ja ravintola-alan lehtorina jo 20 vuotta, ja vastaa restonomien viinikoulutuksesta. Hän vetää myös muiden opintolinjojen opiskelijoille avointa viinikurssia, joka tarjoaa tilaisuuden perehtyä viininmaistelun saloihin asiantuntijan opastuksella. Kurssilla käydään läpi tärkeimmät viinityypit ja rypälelajikkeet ja maistetaan yli neljääkymmentä viiniä.

Viiniharrastusta aloittaessa ei kannata lähteä alahyllyn kyykkyviineistä liikkeelle.

Vaikka parinkympin pullo saattaa tuntua itsessään isolta satsaukselta, se on maistelun kannalta kannattava sijoitus. Viininmaistelu on mitä parhain syy kutsua kavereita kylään, jolloin maistelukin on antoisampaa. Jo viiden hengen porukalla saadaan hankittua useita laadukkaita viinejä, jos kukin satsaa saman verran kuin tavalliseen baari-iltaan.

VIININ VALINTA VOI olla vaikeaa, jos ei tunne viinejä entuudestaan. Alkon viinivalikoima vaihtelee kausittain, ja eri vuosikerrat vaihtelevat laadullisesti toisistaan.

Alkuun pääsee lukemalla asiantuntijoiden suosituksia sanomalehdistä ja viinilehdistä. Myös Alkon myyjät osaavat

yleensä kertoa, mitkä viinit ovat pärjänneet viimeisimmissä viinivertailuissa.

Jos viinistä haluaa saada mahdollisimman paljon irti, sitä kannattaa maistella oikeasta viininmaistelulasista. Maistelulasissa aromit pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Viiniä on syytä ensin haistella, sillä maut muodostuvat pitkälti tuoksuista.

Maistaessa viiniä pyöritellään suussa pitkään ja hartaasti. Samalla pohdiskellaan mitä suussa oikein on. Mykkänen kehottaa terävöittämään aistit niin, että viinistä pystyy erottelemaan erilaisia makutekijöitä.

AMMATTIMAISEEN VIININMAISTELUUN

kuuluu sylkeä viini maistamisen jälkeen pois. Näin toimitaan myös Mykkäsen viinikursseilla. Kotioloissa viinin voi toki nielaistakin, mutta koko lasillista ei pidä kulauttaa kerralla. Viiniä on hyvä jättää jäljelle, jotta voi vertailla sitä muihin maisteltaviin viineihin.

Jotta maisteluillasta jäisi käteen muutakin kuin krapula, kannattaa tehdä muistiinpanoja. Muistiinpanot auttavat paitsi muistamaan omat suosikkiviininsä, niiden avulla on helpompi myös jäsennellä omia havaintojaan.

VIININ KANSSA TARJOILLAAN usein suolakeksejä ja rypäleitä, vaikka hedelmät ja viini eivät ole kovinkaan hyvä yhdistelmä. Viininmaistelussa suositeltavaa onkin keskittyä ensin vain viineihin. Naposteltavat voi nauttia myöhemmin, sillä samaan aikaan nautittu ruoka vaikuttaa viinin makuun.

Juustoista löytyy useita hyviä makupareja viineille, ja niitä voi kokeilla rohkeasti myös viininmaistelun yhteydessä.

Klassikkomakupareina Mykkänen mainitsee vuohenjuuston ja sauvignon blanc –rypälelajikkeesta valmistetut viinit sekä portviinin ja sinihomejuustot.

Sinihomejuusto sopii mainiosti myös makean valkoviinin, kuten Tokajin kanssa nautittavaksi. Rasvaisten juustojen kanssa Mykkänen suosittelee hapokkaita viinejä.

Vaikka usein kuvitellaan, että juustojen kanssa paras juoma on punaviini, joskus hapokas valkoviini saattaa olla parempi valinta.

Opiskelijat pääsevät kartuttamaan viinituntemustaan myös Haaga-Helian Pore ry:n viinikerhossa Vinstituutissa. Kerho järjestää säännöllisesti maistelutilaisuuksia, joissa maistellaan viinien lisäksi myös viskejä.

EL Ä 41

GETTING STARTED WITH WINE TASTING T E X T: K A I S A P A AV I L A I N E N T R A N S L AT I O N : V E E R A S I E K K E L I PHOTO: EMMI TULOK AS

Star ting a wine tasting hobby is by all means not impossible even on a student budget. Haaga-Helia’s wine exper t, lecturer Jouko Mykkänen, gives advice on how to get star ted with wines.

WHEN YOU TAKE up wine tasting as a hobby, don’t start with the cheap stuff. Even a bottle worth 20 euros is a profitable investment when it comes to wine. Wine tasting is the best of reasons to invite friends over, which makes the tasting even more fun. A party of five can afford several good quality wines with the same amount of money they would spend on a regular night out.

Choosing a wine can be difficult, if you

don’t have any knowledge of wines beforehand. The selection in Alko varies according to the season, and different vintages also vary in quality. Good start is to read experts’ recommendations on newspapers and wine magazines. Alko’s staff can also recommend wines that have succeeded in the latest taste tests.

If you want to get the most out of the wine you should taste it from a proper tasting glass. A proper glass gives justice to the aromas of the wine. First you should smell the wine because a great part of the taste is formed by the smell. When you sip the wine, give it a long and thorough tasting in your mouth. Give a thought to what you are actually tasting.

Mykkänen says the key is to sharpen your senses and try to pick up different notes in the wine.

IN PROFESSIONAL WINE tasting the wine is

spit out after. This is done at the

wine courses taught by Mykkänen, too. At home, feel free to swallow the wine, but not the whole glass at a time. It’s good to leave some in the glass so you can compare it with other wines.

To have something else to take home from the wine tasting night besides hangover, it’s a good idea to take notes. Notes not only help you to remember you favorite wines, but also make it easier to describe your sensations.

WINE IS OFTEN served with salty crackers and grapes, even though wine and fruits are not the best of combination.

It’s preferable to first concentrate on the wines only. You can have snacks later because simultaneously enjoyed food affects the taste of the wine.

Cheese makes a good pair for wine, and you can experiment with different cheeses during a wine tasting night.

Mykkänen mentions a few classic and tasty pairs: goat cheese goes well with wines made of sauvignon blanc -type of grapes and port wine with blue cheese.

Blue cheese is also a good match for sweet white wines, like Tokaji. Mykkänen recommends greasy cheeses to be enjoyed with acidic wines. Even though it’s often thought that red wine goes best with cheese, sometimes an acidic white wine might be even better choice.

42 EL Ä

KOTITEKOINEN KUNNIAAN T E K S T I J A K U VA T: C H R I S T I N A S U N I

Itse teht y kosmetiikka sisältää juuri sitä, mitä sen tekijä haluaa.

HELLALLA KIEHUU KOLME desilit-

Luonnonkosmetiikka toimii palaamalla perusteisiin. Luonnon raaka-aineet antavat iholle sitä, mitä se tarvitsee.

raa vettä. Leikkuulaudalla kattilan vieressä on pieni keko raastettua saippuaa. Keittiössä tuoksuu kuivattu kamomilla.

Näistä aineksista valmistuu erä kotitekoista shampoota. Kovin vaikeaa se ei ole, itse asiassa ohjeen helppous yllättää. Vettä, Marseille-saippuaa, kamomillaa sekä glyseriiniä. Halutessaan voi toki värjätä seosta elintarvikevärillä.

Sitten kaikki keitetään yhteen ja valutetaan purkkiin.

Kaikki ainekset löytyvät lähikaupasta, kotoa tai ulkoa. Kaupan tuotteisiin verrattuna kotitekoisessa kosmetiikassa ainesosia on paljon vähemmän. Lisäksi itse tekijä toimii ekologisesti.

Juuret maassa -sivustoa ylläpitävä Kaisa Vermasheinä järjestää luonnonkosmetiikan valmistusta opettavia kursseja. Hän tutustui luonnonkosmetiikkaan opiskellessaan luonnonvaratuottajaksi. Koulussa järjestettiin kurssi, jossa opeteltiin tekemään saippuaa. Kurssin jälkeen hän alkoi harjoitella ja innostui. ”Se, mitä minä teen, vastaa pitkälti sitä mitä myydään kaupassa luonnonkosmetiikkana”, Vermasheinä kertoo valmistamistaan tuotteista.

LUONNONKOSMETIIKKA TOIMII palaamalla perusteisiin. Luonnon raaka-aineet antavat iholle sitä, mitä se tarvitsee. ”Jos ajatellaan markettitavaraa, se on kemiallista ja teollista. Luonnonkosmetiikka toimii hyvin eri tavalla.”

Luonnonkosmetiikassa tuotteen pohjana on usein kasviöljy, joka imeytyy ihoon ja samalla hoitaa sitä. Tavallisissa tuotteissa käytetään puolestaan maaöljyjohdannaisia. Tällaisia ovat esimerkiksi synteettiset aineet, kuten silikonit.

Nämä maaöljyjohdannaiset luovat iholle ikään kuin kalvon, jonka poistamista var-

ten on taas kehitetty toinen kosmetiikkatuote. Kun kalvo on saatu iholta pois jollakin teollisella puhdistusaineella, pitää ihoa taas kosteuttaa.

KÄYTÄNNÖSSÄ SIIS KASVOJEN peseminen marketista saatavilla puhdistusaineilla kuivattaa ihoa niin, että pesun jälkeen täytyy levittää kasvorasvaa. Tavallinen kosmetiikka siis luo itse itselleen tarpeen.

Hiusväriaineiden ja hajusteiden lisäksi eniten allergiaa tavallisessa kosmetiikassa aiheuttavat säilöntäaineet, selviää Allergia- ja Astmayhdistyksen ylläpitämästä Allergiaportaalista. Näitä itse tehdyssä kosmetiikassa ei välttämättä ole lainkaan.

Tällöin ongelmaksi muodostuu kuitenkin käyttöaika.

Vermasheinä kertoo itse käyttävänsä kosmetiikassaan samoja säilöntäaineita, joita kaupan luonnonkosmetiikkakin sisältää. ”Samanlaista säilyvyyttä kuin marketkosmetiikassa ei kuitenkaan voi näillä aineilla saavuttaa.”

KUN KOSMETIIKAN TEKEMISEN perusteet hallitsee, voi kokeilla uusia tekniikoita.

Vermasheinä kehittää reseptejään soveltamalla yhteen luonnonkosmetiikkaa käsitteleviä kirjoja, kasvilääkinnän perusteita sekä omaa kokemustaan. Suomenkieliset teokset aiheesta ovat kuitenkin kymmenisen vuotta vanhoja.

Monet valmistusmenetelmät ovat edelleen käytössä, mutta luonnonkosmetiikan raaka-aineet, kuten säilöntä- ja emulgointiaineet ovat kehittyneet paljon. Vermasheinä kirjoittaakin parhaillaan päivitettyä

kirjaa luonnonkosmetiikasta.

Luonnonkosmetiikassa on joitakin haittapuolia säilyvyyden lisäksi. ”Kun tavanomainen kosmetiikka on useimmiten tehty siten turvalliseksi, että se käy kaikille, voivat luonnonkosmetiikkaan käytettävät kasviuutteet aiheuttaa joillekin allergisia reaktioita.”

Tällaisia allergisoivia aineita ovat esimerkiksi kamomilla ja pähkinäöljyt. Lisäksi ainakin toistaiseksi on tuotteita, kuten aurinkorasva, joita on miltei mahdoton tehdä itse täysin luonnonmukaisesti. Vermasheinä kertoo, ettei ole tehnyt myöskään hammastahnaa tai deodoranttia, vaikka niitä periaatteessa voisi valmistaa kotioloissa.

SITTEN ON SE hinta. Voisi kuvitella, että luonnosta saatavista raaka-aineista valmistamalla tuote olisi lähes ilmainen. Näin ei välttämättä kuitenkaan ole. ”Marketin kasvorasvan saa halvemmalla kuin itse tekemällä”, Vermasheinä toteaa.

Emulsiot, voiteet ja saippuat ovat mutkikkaita valmistaa. Ne vaativat erikseen tilattavia raaka-aineita ja kosmetiikan valmistuksen periaatteiden hyvää hallintaa.

Jos ekologisuus ja itse tekeminen kuitenkin kiinnostavat, kannattaa itse tekemistä kokeilla. ”Helppoja ohjeita vaikkapa joululahjaksi ovat hemmottelutuotteet, kuten jalkakylpysuola, kasvonaamio tai hiushuuhde”, hän vinkkaa opiskelijoille.

Oli ohje kuinka yksinkertainen hyvänsä, vaatii kotikosmetiikan valmistaminen hieman harjoittelua. Ensimmäinen kokeiluerä kamomillashampoota jäi käyttämättä.

Ei olisi kannattanut laittaa seosta kapeakaulaiseen purkkiin, josta se ei valu ulos.

EL Ä 43

Kaisa Vermasheinän suosittelemat reseptit joululahjoiksi – vaikka itsellekin!

Kaunis etiketti ja pakkaus viimeistelevät edullisen hemmottelulahjan.

Tarvitset pilttipurkin (tai jonkin vastaavan). Ohjeista valmistuu noin desin verran seosta.

Jalkakylpysuola

Vartalon kuorinta-aine

• vajaa 1 desilitra karkeaa merisuolaa

• sokeria

• 0,5 ruokalusikallista ruokasoodaa

• 2-4 ruokalusikallista macadamia-, seesam- tai auringonkukkaöljyä.

• 1-2 ruokalusikallista kuivattua kehäkukkaa • 10-20 tippaa eteerisiä öljyjä (vaikkapa minttu tai laventeli) Sekoita ainekset keskenään.

Siirrä valmis seos purkkiin. Valmis!

Käyttöohje: Jalkakylpyä varten sekoita muutama ruokalusikallinen suolaseosta vadilliseen lämmintä vettä.

Mittaa hieman vajaa desilitra sokeria sekoitusastiaan.

Lisää öljy astiaan vähitellen sekoittaen, kunnes koostumus on sopivan tahnamainen Siirrä sekoitus pilttipurkkiin.

Valmis!

Käyttöohje: Levitä pieni määrä kuorinta-ainetta kostealle iholle. Hiero hellästi sormenpäillä. Huuhdo pois lämpimällä vedellä. Kuorinta-aine säilyy ainakin puoli vuotta, mutta säilyvyys huononee, jos purkin sisään pääsee vettä.

Reseptit: Kaisa Vermasheinä www.juuretmaassa.com

44 EL Ä

IRTAUDU! Nopeita pakokeinoja arjesta HYMYILE VASTAANTULIJALLE. Hymy on pieni ele ja arkinen hyvänmielenteko, joka antaa paljon

ja ottaa vain hetken. Hymyileminen kulkuneuvossa tai kadulla voi tuntua meistä suomalaisista kummalliselta, mutta – usko tai älä – sillä on valtava voima. Ja parasta hymyssä on se, kun hymyysi vastataan! Kokeile vaikka!

RUOANLAITTO. Ruoanlaitto ja hyvä ruoka lisäävät tutkitusti mielihyvää. Tryptofaani-aminohappo muuttuu aivoissa mielihyvää tuottavaksi serotoniiniksi, ja osittain melatoniiniksi, joka vaikuttaa positiivisesti unen saantiin. Paitsi, että ruoasta saa ihmiselle tarvittavia ainesosia, unohtaa hyvää ateriaa valmistaessa kaiken muun. Kutsu ystäväsi koolle tai tee itsellesi herkkuateria kaamosta lievittämään. Nauti!

METRORUNOT. Miltä tuntuisi kaivaa esiin taskusta viesteistä pursuilevan älypuhelimen sijaan kirjoituslehtiö

ja kynä? Olit sitten metrossa tai bussissa – mikä tahansa kulkuneuvo lasketaan – testaa näitä ohjeita. 1. Ota mukaan paperia ja kynä. 2. Istu kulkuneuvoon. 3. Mieti runon materiaalia aina kun kulkuneuvo liikkuu.

4. Kirjoita runoa ainoastaan kun kulkuneuvo on pysähtynyt. 5. Jää koukkuun!

VÄRITYSKIRJAT. Värityskirjat ovat jo laajeneva ilmiö eri puolilla Eurooppaa. Yksinkertainen puuhastelu tehokkaan työskentelemisen vastapainona voi olla juuri sitä terapiaa, jota aivosi tarvitsevat. Kirjakauppojen hyllyiltä löytyy nykyään jos jonkinmoisia aikuisten värityskirjoja, jotka sopivat meille kaikille. Väritä itsesi vapaaseen mielentilaan iloiten värityksen riemusta!

METSÄRETKI. Syksy on ehkä vuoden parasta aikaa samoilla metsissä, vaikka sienikausi olisikin jo ohi. Pak-

kaa mukaan eväät ja termospullo, tee retki lähimetsään tai puistoon ja haistele ilmaa! Jos pelkkä käyskentely ei kiinnosta, lisää vauhtia pukemalla lenkkitossut jalkaan ja valitse luonnonläheinen juoksureitti katuasfaltin sijaan. Hurmioidu!

T E K S T I : TA N J A P A A N A N E N KUVITUS: K AISA HÄKK ÄNEN

EL Ä 45

Coveralls 39 € / Members 70 € / Others From HELGA Point and local associations

46 EL Ä

MATKAREPORTAASI:

MELEKOSEN KOMIA NEW YORK New Yorkista tullee minulle ensimmäisenä mieleen suosit tu t v-sarija Sinkkuelämää. Sarija antaa mielikuvan upiasta ja hauskasta suurkaupungista.

Tällaiselle maalaislikalle se näy t täy t yi ristiriitasena.

T E K S T I J A K U VA T: H E I D I H A U TA M Ä K I

PITKÄAIKAINEN HAAVEENI TOTTEUTUI

syyskuun alussa. Pääsin matkustamaan New Yorkiin yhessä pikkuvelijeni kanssa.

Kaheksantuntinen suoralento John F. Kennedyn kansainväliselle lentoasemalle sujjui kivuttomasti elokuvien, ruuan ja nukkumisen parissa. Monet tutut uskalsivat pelotella, että Yhdysvalloissa olisi tiejossa vaativa ja tarkka kuulustelu, ennen kuin pääsisimme pois lentoasemalta. Toisin kävi. Eihän ne halunneet tietää meistä mittään. Kuvat ja sormenjälijet kahtoivat, mutta sitten päästivät matkaan. Väkiä oli niin palijo, että jouvumme jonottaa pitkään. Ei oo Alavieskassa noin montaa ihimistä etes yhteensä. Silimät pyörinä kahteltiin maailman menoa, mutta jännityksellä ooteltiin, että mitä matka tuo tullessaan.

takaisin jaloilleen. Mieleen jäi eräs John, joka kerijäsi rahhaa metrossa. Hän puheli joutuneensa vuosia sitten työttömäksi.

Polonen loukkaantui pahasti auto-onnettomuuessa. Kaverilla meni terveys, työpaikka, asunto ja lopulta perhe. Johnin tulevaisuus ei näyttänyt luppaavalta. Kovasti hän häpesi tilannettaan, mutta uskoi elämän joskus helepottavan.

kaikki kulijettajat eivät tuntuneet tuntevan reittejään. En ole ikkää nähäny noin monta autoa yhtä aikaa.

New York oli kallis kaupunki. Ulukona syöminen voi tehä ison loven rahapussiin, sillä runsasta tippiä oli annettava. Tipin suuruus määräytyy ussein ravintolan mukkaan ja näkkyy laskussa. Pikaruokapaikat ja kojut näyttivät olevan suosittuja ejullis-

PÄÄLLIMMÄISENÄ NEW YORKISTA mieleen jäi karmiva haju, joka sai voimaan pahhoin. Eppäilen sen johtuvan viemäreistä ja roskista; kiinnitin huomiota, että siivoojista huolimatta kajut olivat likaisia, esimerkiksi roskapusseja saattoi lojua keskellä jalakakäytävää. Ylleiset roska-astiat olivat piilossa tai niitä ei kehattu tuua nähtäville.

Noilla kajuilla assui palijon kojittomia.

Monet heistä näyttivät olevan pahasti sairaita. He olivat iliman työpaikkaa ja muutenkin kaiken tavvoin avuttomia. Kerijääminen ja kajulla nukkuminen näyttivät olevan monelle ainut vaihtoehto. Paikalliset raatasivat, että hyvin harva pääsee

NEW YORK OLI kuvottavasta hajusta huolimatta erittäin kaunis kaupunki. Iltasin tuhannet värikkäät valot loivat romanttista ja mystistä tunnelmaa. Pienet kojut katujen varrella antoivat hauskan lisän. Kojuissa oli myynnissä useita mielenkiintoisia valokuvia kaupungista. Ne olivat monien turistien ja jopa kaupunkilaisten mieleen. Niitä kuvia lähti meikäläistenkin matkaan.

Paikallinen liikennekulttuuri oli pelottava. Liikennesääntöjä noudatettiin vaihtelevalla menestyksellä, ja erityisesti pikkubussit jättivät kyydissä olleita missä tahansa, jopa liikennevalloissa. Turistin on myös hyvä tietää ihte tarkka pysäkkinsä, koska

Pretzelillä pärijäs hyvin ainaskin muutaman tunnin.

Vappaudenpatsas on varmasti legendaarisin nähtävyys.

EL Ä 47

Ahkeralle shoppailijalle kahteltavvaa olisi riittänyt vaikka millä mitalla.

ASSUIMME MATKAMME AJAN New Jerseyssä, joka sijjaitsee noin 20 minnuutin automatkan päässä New Yorkista. Matka taittui mukavasti bussilla, ja reitinkin oppi äkkiä.

Motellimme oli vaatimaton, mutta siisti.

Aamupala koostui vohoveleista, vaaliasta leivästä, sokerimurroista ja esimerkiksi donitseista. Suomalaiseen makkuun hyvin makiaa, mutta erittäin täyttävää. Aamupala makso noin nelijä euroa, ja se oli heleppo varata majoituksen kanssa.

Matkamme sujjui kaiken kaikkiaan loistavasti. Viikko oli lyhyt aika tutustua New Yorkiin, mutta saimme hyvvää esimakua tulevia matkojamme varten. Kyllä maalaisetkin ossaa seikkailla suurkaupungissa.

Ongelmista seleviää puhumalla ja kahtomalla karttaa.

Värikästä, vilikasta ja vauhikasta. Niillä sannoilla voisi kuvvailla New Yorkin liikennettä ja katuja.

ten hintojen vuoksi. Juustoinen pretzel oli paikallinen herkku, jota myytiin monissa ruokakojuissa. Se oli sopivasti suolainen ja täyttävä rinkeli, eikä maksanu palijoa.

Jäätelötötterö sen sijjaan saattoi olla hyvin kallis, kun erräässä kioskissa se melekein makso kaheksan euroa.

CENTRAL PARK KESKELLÄ Manhattanin saarta on suurin näkemäni puisto. Se oli niin iso, ettei alaku- ja loppupäätä erottanut toisistaan. Monet paikalliset suosivat puistoa esimerkiksi nauttien lounasta, ottaen aurinkoa tai pellaamalla jalakapalloa. Siellä sijaihtee pieni, mutta valloittava ja viihtyisä eläintarha, Central Park Zoo. Villeintä eläintarhassa olivat vappaana lentävät linnut, jotka tulivat hyvin lähelle.

Huikeimman näköalan tarijosi Empire State Building. Rakennus on yli 80-kerroksinen, joten maisemat saavat haukkomaan henkeä. Siellä käyminen oli meleko pyörryttävä kokemus. Ylyhäällä oli onneksi turvaverkko, estämässä tippumista. Lisäksi Empire State Buildingin sisällä oli mielenkiintoinen museo, josta löytyi muun muassa King Kong -robotti.

Risteily Hudsonjoella voi olla hauska ta-

pa tutustua kaupungin nähtävyyksiin. Me osallistuimme tunnin mittaiselle risteilylle, jonka aikana näimme Vappaudenpatsaan ja modernit WTC-tornit.

Outlet -myymälä Century21 oli sen sijjaan pettymys. Ostettavvaa löytyi, mutta hinta oli päätä huimaava, joten tähän kauppaan ei meikäläisellä ollu varraa.

Ei löytynyt sammakkoa, mutta koitin puusta huhhuilla prinssiä.

Viisi vinkkiä New Yorkiin • Otahan iso rahapussi seteleineen ja kortteineen mukkaan.

• Riippuen matkasi pittuuesta tee selevät suunnitelmat. Mieti missä haluat käyrä ja muista selevittää sijjainti.

• Kävelet tojennäköisesti palijon. Paikallisetkin suosivat hyviä lenkkikenkiä.

• Muista tarkistaa sääennusteet ennen lähtöä!

• Älä käytä vääriä ovia! Polliisit tarkkailevat metroliikennettä valepuvussa, ja he pysäyttävät jos lähet karkuun. Ole varovainen!

48 HELGA

PETROLINSININEN HEIMO Tänäkin vuonna uudet opiskelijat saavat hivut tautua opiskelijaelämää tunnustaviin uusiin nahkoihinsa, nimit täin opiskelijahaalareihin. Kantaakseen koulunsa väriä ylpeydellä, on hy vä tutustua haalareiden historiaan ja niihin liit t y viin käy täntöihin.

V

astaantulijan silmin haalareissa kaupungilla heiluva poppoo voi vaikuttaa täysin typerältä näyltä. Eikä touhussa totta puhuen mitään järkeä olekaan.

Vasta haalarit päälle puettuaan alkaa pikkuhiljaa tajuta homman jujun.

Tyypillisesti eri yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijahaalareilla on omat tunnusvärinsä. Värit saattavat kuitenkin vaihdella tiedekunnittain tai koulutuslinjoittain.

Oma väri auttaa tunnistamaan samasta koulusta olevan kaverin erilaisissa opis-

kelijabileissä, joissa haalari yleensä toimii pukukoodina.

Haaga-Helian haalarien väri on petrolinsininen. Väri on sama jokaisen koulutuslinjan opiskelijalla.

Petrolinsinisiä haalareita ei ole Suomessa millään toisella koululla.

"Samanvärisen haalarin pitäminen samanmielisten ihmisten kanssa lisää nimenomaan yhteisöllisyyttä", sanoo Max Laihonen.

Laihonen on Haaga-Helian opiskelijakunta HELGAn viestintä-, myynti- ja markkinointivastaava. Laihosen mukaan HELGA tilaa bilevetimiä vuosittain vajaan tuhannen kappaleen erissä.

"Haalareissa ei koulutuslinjaeroja näy,

Haalarit myynnissä HELGA Pointilla Pasilassa sekä paikallisyhdistyksissä muilla kampuksilla.

mutta pidän ajatuksesta, että Haaga-Helia on yksi iso yhteisö, missä kaikki tulevat toimeen keskenään ilman ainejärjestöjen välistä kilpailua."

Petrolinsinisiä haalareita ei saa tilattua haalarinvalmistajilta suoraan, vaan haalarit on värjättävä erikseen Englannissa. Prosessi vie aikaa ja aiheuttaa lisäkuluja, mutta takaa Haaga-Helian haalarien tunnistettavuuden opiskelijatapahtumien haalarimeressä.

Lisäksi haalareihin myydään mainospaikkoja sponsoreille. Painettujen mainosten tuloilla haalarit saadaan myytyä opiskelijan kukkarolle ystävälliseen hintaan.

HAALARIT TUNTUVAT KESTÄVÄN mainiosti fuksiaisissa könyämisen ja oluttahrat.

HELGA 49

TEKSTI: TOMMI KOLEHMAINEN K U VA T: R E I M A R Ö N K K Ö , T O M M I K O L E H M A I N E N

Päälläkin ne ovat mukavan rennot, eikä asukriisiä tarvitse potea. Mutta kuka on keksinyt käyttää haalareita? Entä miksei niitä saa pestä?

Tiedettävästi haalarikulttuuri juontaa juurensa rakkaaseen naapurimaahamme Ruotsiin. 1900-luvun alusta asti teekkariopiskelijat käyttivät epävirallisemmissa juhlissa bileunivormunaan niin sanottua b-frakkia: pitkäliepeistä takkia, jonka rähjääntymisellä ei ollut niin väliä.

1970-luvulla haalarit vakiintuivat opiskelijoiden rientojen asuksi. Vaikutteet levisivät 80-luvulla lätäkön tälle puolelle – kenellepä muulle kuin Otaniemen teekkareille. Nykyinen haalarikulttuuri oli saanut alkunsa.

Tosin jo 1950-luvulla teekkarit käyttivät jonkinlaisia muutto -ja työhaalareita esimerkiksi vapun karkeloissa. Havaintoja eräänlaisia haalareita käyttäneistä opiskelijayhteisöistä on samanaikaisesti myös muualta Suomesta, joten kulttuurin syntyminen on ollut monien osien summa.

HAALAREIDEN KÄYTTÖ TAPAHTUMISSA saattaa tuntua vapauttavalta,

sillä niiden käyttäjät sulautuvat yhdeksi ryhmäksi. Ne eivät kuitenkaan vapauta noudattamasta Suomen lakia ja yleisiä käytössääntöjä. Erityinen haalarietiketti muistuttaa haalarien käyttäjää muutamasta kummasta lisäkäytännöstä.

Etiketti kieltää esimerkiksi haalarien pesemisen. Jokainen tahra toimii muistutuksena aktiivisesta opiskelijaelämästä.

Erikoisuutena voit tehdä haalaristasi kaksivärisen vaihtamalla lahkeita toisen koulun opiskelijan kanssa. Tämä kuitenkin sallitaan vasta oltuasi intiimissä kanssakäymisessä vaihtajan kanssa.

Haalarien käyttöön liittyy vahvasti haalarimerkkien ja muiden lisäkoristeiden kiinni ompeleminen. Kangasmerkkejä saa osallistumalla opiskelijatapahtumiin ja vaihtelemalla tai ostamalla niitä opiskelijajärjestöiltä sekä tapahtumissa tavatuilta ihmisiltä.

Jos opiskelijahaalarit edustavat jonkin sortin hengenhei-

molaisuutta, viestivät haalarimerkit heimon jäsenten ajatusmaailmasta ja arvojärjestyksestä. Uuden opiskelijan erottaa tyhjistä haalareista, kun taas vanhan konkarin tunnistaa lukuisten baarikierrosten suorittamisesta viestivistä merkeistä.

Kun vastaan kävelee vuosikymmeniä opiskelijarientoja kiertänyt, sadoin merkein koristeltua viittaa päällään kantava "ikuinen opiskelija", sietääkin sen herättää fuksissa pelonsekaista kunnioitusta.

"JALLUA TÄSSÄ TILANTEESSA? No ehkä yk-

si huikka", toteaa Muumien Piisamirotta yrmeään tapaansa. Repliikki saattoi mennä todellisuudessa hieman eri tavalla Muumipeikko ja pyrstötähti -piirretyssä, mutta dagen efteriä potevan opiskelijan haalariin vitsikäs heitto istuu mainiosti.

Tapahtumista kerättävien merkkien lisäksi haalareita koristellaan itsestään kertovilla tai muuten vain hauskoilla merkeillä.

Haalarimerkkitori -nimisessä Facebook-ryhmässä kaupitellaan darraisen Piisamirotan lisäksi monen moista itse teetettyä haalarimerkkiä. Örveltämiseen liittyvät hokemat Muumien hahmoilla kuvitettuna ovat selvästi uusin haalarimerkkien muoti-ilmiö.

Ei yllätä, että suuri osa merkeistä liittyy jollain tapaa alkoholin nauttimiseen ja biletykseen. Suosittuja keräilyn kohteita näyttävät olevan myös ainakin erilaiset internetistä tutut meemit.

Yksittäisen merkin hinta liikkuu yleensä 2-3 euron välillä. Merkin idean toimivuutta saatetaan tiedustella etukäteen ryhmässä ennen sen teettämistä. Piisamirotan letkautus näyttää toimivan – innokkaita ostajia on kommenttien perusteella yli sata, vaikka merkki on vasta tuotannossa.

Merkkejä kaupittelevat eri koulujen ainejärjestöjen lisäksi myös yksityishenkilöt.

YKSI HAALARIMERKKITORIN MYYJISTÄ on tietotekniikkaa Metropoliassa kolmatta vuotta opiskeleva Timo Rautio. Ajatus merkkien valmistukseen lähti omasta tarpeesta saada haalareihin merkkejä, joita

hän ei tietänyt kenenkään muun myyvän.

"Ensimmäisenä opiskeluvuotenani teetin vain yhden merkin.

Nyt kolmantena vuotena jo kahdeksas merkki tälle vuodelle on markkinoilla", hän kertoo.

Valikoima koostuu tällä hetkellä lähinnä Pokémon-hahmoista.

Rautio teetättää merkkejä useamman sadan kappaleen erissä, joita hän myy pääsääntöisesti opiskelijatapahtumissa.

Nettimyynti hoituu kätevästi Haalarimerkkitorin kautta.

Merkit ovat Raution mukaan hyvä keino itsensä ilmaisemiseen. Hauskat merkit avaavat toisinaan hyviä keskusteluja kanssaopiskelijoiden kanssa. Tapahtumamerkit taas kertovat jo itsessään opiskelijan biletyshistoriasta.

Omien merkkien näkeminen muiden haalareissa on kivaa, mutta Rautio ajattelee toimintaa ennemmin kannattavan bisneksen näkökulmasta.

"Voin itse päättää työajat ja samalla pitää hauskaa tuttujen kanssa alkoholia nauttien."

HELGAn Laihonen allekirjoittaa haalarimerkkien merkityksen opiskelijakulttuurissa.

"Kolmen ja puolen vuoden opiskelujen loputtua on hauska katsoa, missä sitä on tullut oltua ja vertailla merkkejä muiden kanssa."

Laihonen muistuttaa välttämään merkkien ompelemista mainosten päälle.

Haalarietiketissäkin käsketään kunnioittamaan mainostajia, jotka mahdollistavat haalarien hinnan.

Jos haalarien hankkiminen yhteisöllisyyden tunnustuksena ja bailuasuna ei riitä, antaa Laihonen vielä yhden hyvän käyttötarkoituksen.

"Jos ydinsota tulee niin kaksi asiaa jää jäljelle: torakat ja meidän haalarit."

50 HELGA

HELGA 51

Syksy / Fall 2015 HELGA JÄSENEDUT MEMBER BENEFITS Liikuntapassi

Liikuntapassilla saat osallistua rajattomasti ryhmäliikuntatunneille sekä käyttää kuntosaleja. Liikuntapassin voit hankkia HELGA Pointilta Pasilasta hintaan 45€/35€. www.helga.fi/jasenyys/liikuntapassi

Spor t Pass

With the Sport Pass you can attend versatile group sport classes and use gyms without any limitations. You can purchase the Sport Pass at HELGA Point on Pasila campus for 45 €/35 €. www.helga.fi/en/membership/sportpass/

Valtakunnalliset edut

Frank neuvottelee ja kerää sivuilleen kaikki Suomen parhaat opiskelijaedut. Rekisteröidy käyttäjäksi osoitteessa Frank.fi

Nationwide benefits

Frank negotiates and gathers all the best student benefits in Finland.

Register at Frank.fi

NPGn edut HELGAn jäsenille

NPG of fers for HELGA members

Toast + juoma 5,90 € ma-la klo 1520 Apollo Cafessa.

Toast + drink 5,90 € Mon to Fri at 1520 in Apollo Cafe.

Talon kuohuviini 20€ ja ilmainen sisäänpääsy vip-jonon kautta kahdelle pe ja la ennen kello 23:00 Tiger, Capital, Bäkkäri, Baarikärpänen, Apollo ja Maxine -ravintoloihin.

Sparkling wine 20€ and free entry 1+1 via VIP-line on Fri and Sat before 23:00 in Tiger, Capital, Bäkkäri, Baarikärpänen, Apollo and Maxine.

Kaikki normaalihintaiset juomat -50% Tiger Sundayssa.

All normal priced drinks -50% in Tiger Sunday.

Hanajuomat ja salmari ke ja to 3,50€ Tap drinks or salmari shot 3,50 € on Wed & Thu in Roska Helsinki.

Roska Helsingissä.

52 A JANKOHTAISTA

joogaa ja kahvakuulaa .. .. ei voi tulla huono paiva!

e l l i n e s 채 j n A HELG i s s a p a t n u k i uusi li a n a v a t l i e k o k a i j a l yli 30

metkaliikunta.fi