H2-4-2007 by H2 Lehti

4 / 2007

H2 Haaga-Helian opiskelijakunta Helga

FINLAND 90 Oi maamme Suomi SPEED DATING Kolme minuuttia ja karkuun

PARIS-HELSINKI From suburbs of Paris to Haaga-Helia

KASARMIN kaunotar KARJALANPIIRAKAT H2_04_2007.indd 1

HALPA RUOKA

OPISKELIJAÄITI

POSTCROSSING 22.11.2007 20:05:05

4 / 2007

H2 Haaga-Helian opiskelijakunta Helga

ISSN 1796-7910 Forssan Kirjapaino Oy 2007 Päätoimittaja: Marko-Oskari Lehtonen Vastaava päätoimittaja: Teemu Koivisto Toimitussihteeri: Katja Äikäs AD/taittaja: Kirsti Turtiainen Taittaja/toimittaja: Markus Haapamäki Toimittaja: Tuulikki Laine Kuvatoimittaja: Heli Hirvelä Tätä numeroa tekivät: Teemu Granström Meri Liukkonen Sini Korhonen Salla Kosunen Matti Martikainen Anu Matarma Anne Mattila Tatu Pahkala Kaisa-Maĳa Pitkäniemi Johanna Pääkkönen Elina Rimpiläinen Mikko Saarinen Minna Saarinen Satu Soitula Ulver Svensson Jenni Valkamo Suzan van Dĳk Tommi Vanha Anna Yli-Savola Julkaisĳa: Haaga-Helian opiskelĳakunta Helga

h2@helga.fi

Kuva: Heli Hirvelä

03.... pääkirjoitus 04.... Helga 06.... käännöslauseet 07.... kolumni 08.... halpa ruoka 10.... postcrossing 12.... opiskelĳaäiti 14.... suomalaisuus 17.... kolumni 18.... valokuvia Suomesta 22.... operaatio inhopartio 24.... speed dating 28.... jouluaskartelu

30.... suklaakonvehdit 32.... syö & juo 34.... kansalliskirjastossa 38.... from Paris to Helsinki 40.... tapahtumat 41.... kolumni 42.... levyhyllyn aarteita 44.... Suomi-elokuva 46.... kelaa 48.... kolumni 49.... reksi 50.... gallup 51.... yhteistyökumppanit

H2_04_2007.indd 2

22.11.2007 20:05:10

SUZAN VAN DIJK

PÄÄKIRJOITUS

Itsenäisyyden hinta 26 662 kuollutta. 39 886 haavoittunutta. 1 000 vangittua. 126 875 kuollutta. 264 908 haavoittunutta. 3 100 vangittua. Ei voittajia. Talvisodan kylmät lukemat hämmästyttävät vieläkin, yli 67 vuotta sodan päättymisen jälkeen. Ensin mainitut luvut kuuluvat Suomelle, jälkimmäiset taas Neuvostoliitolle*. Naapureille. Jokaisen ihmishengen menetys on tragedia, joten yleismaailmallisen hulluuden laajempi listaaminen ja yhteen niputtaminen tuntuu yksinkertaisen turhalta tässä yhteydessä. Puheet maailmamme raaistumisesta vain eivät ole niin yksiselitteisiä kuin kuvittelemme niiden olevan, sillä jo aikojen alusta ihminen on ollut itsensä pahin vihollinen. Vuosi 1939 ei ollut tässä suhteessa minkään sortin poikkeus. Yhteinen maaraja on usein valtioille pakollinen paha, ja Suomen ja Neuvostoliiton välejä se hiersi kuin persvakoon juuttuneet kalsarit. Marraskuun 30. päivänä vuonna 1939 hiertäminen johti siihen, että piskuinen ja jättiläinen alkoivat tappaa toisiaan. Naapurit. Alle ihmisikä sitten Suomen ja Neuvosto-

liiton välisen riidan takia hiipui elämä 153 537 miehestä, joista niin valitettavan moni oli aivan liian nuori kuolemaan. Edes sen puolesta, mihin he uskoivat. Surullista, mutta ihmishenki lasketaan usein numeroksi numeroiden joukkoon. Havainnollistetaan asiaa hieman. Pääkaupunkimme nykyiseen asukaslukuun (1.1.2007) suhteutettuna: Talvisodassa olisi kuollut 10,1 % kaupungin miesväestöstä. Talvisodassa olisi haavoittunut 15,2 % kaupungin miesväestöstä. Alle ihmisikä sitten Suomen ja Neuvostoliiton rajan tuntumassa tapahtui jotain, mitä 2000-luvun mukavuudenhaluisen tallustelijan on lähes mahdotonta ymmärtää. Koulupojat makasivat raajat kuolion partaalla odottamassa vihollista, jonka miesylivoima oli sanoin kuvaamatonta kokoluokkaa. Pelottiko heitä? No aivan varmasti pelotti. Kylmyys turruttaa, mutta kuinka tappaa pelko, jota ei edes näe? Näiltä jäisiltä pellon reunamilta kumpuaa se, miten

suomalainen juoksee perässä vaikka alasti ja puree tarvittaessa nilkkaan. Naapuriaankin. Pelkät järkiteoriat eivät voi selittää miksi suomalaisiin verrattuna: Talvisodassa kuoli melkein viisinkertainen määrä venäläisiä. Talvisodassa haavoittui yli kuusinkertainen määrä venäläisiä. H2 haluaa kunnioittaa tällä numerolla kaikkia niitä uhrauksia, joiden ansiosta Suomi säilytti itsenäisyytensä pääkallopakkasissa ja juhlii tänä vuonna 90-vuotismerkkipäivää. Jokaisen tulisi ymmärtää, etteivät itsenäisyys ja itsensä ilmaisemisen vapaus ole pudonneet taivaalta itsestäänselvyyksinä – ja sitä kannattaa aina silloin tällöin itselleen muistutella. * Neuvostoliiton todellisista tappioluvuista talvisodassa on esitetty niin monta versiota, että jokainen valitkoon omansa, mihin uskoo. Marko-Oskari Lehtonen päätoimittaja

H2_04_2007.indd 3

22.11.2007 20:05:11

H2_04_2007.indd 4

22.11.2007 20:05:12

Erään puheenjohtajan vuosi Teksti: Jenni Valkamo Kuva: Heli Hirvelä

Huh mikä vuosi, vaikkei se vielä loppu olekaan. Tuntuu kyllä, että vuonna 2007 on ollut ainakin omassa elämässäni tekemistä niin paljon, että siitä olisi helposti voinut jakaa hommia vähän muillekin vuosille. Voin kuitenkin käsi sydämellä vannoa, että jos jotain tästä vuodesta olisi jättänyt pois, olisi se jäänyt vajaaksi, eikä varmastikaan olisi opettanut minulle niin paljon kuin nyt. Kaikesta kiireestä voin kuitenkin syyttää ja kiittää vain itseäni. Tehtävien haaliminen on helppoa, niiden kaikkien hoitaminen (hyvin) ei-niin-helppoa, ja kuitenkin uusista kieltäytyminen on niin äärettömän vaikeaa. Miksi? Milloin on tarpeeksi? Ja mikä ihme pistää kaikesta huolimatta jaksamaan? Tunteet ovat ristiriitaiset näin loppuvuodesta, kun tietää, että pesti ensimmäisenä Helgan hallituksen puheenjohtajana on lopuillaan. Paineet ovat olleet kieltämättä aika suuret koko kauden, joten miltä tuntuu ensi vuonna? Katselen toimintaa edustajistosta ja yritän olla sotkematta lusikkaani mihinkään ylimääräisiin soppiin? Muistelen kaiholla tätä kaikkea ja hakkaan toimiston ovea epätoivoisena, kun ei ole enää avaimia? Eristäydyn ulkomaailmasta ja lähden Aruballe? Tutoropettajani on varmas-

ti sitä mieltä, että minun pitäisi ehdottomasti käydä rästikurssini ja kirjoittaa opinnäytetyöni. Äiti varmaan käskisi vain ottamaan iisisti ja lataamaan akkuja. Ja työnantaja tietysti pitäisi minut visusti avokonttorissa. Taidan joutua miksaamaan näistä vaihtoehdoista sellaisen epätasapainoisen cocktailin, jossa maistuu selvästi opinnäytetyö, seuraavaksi päivätyö, keskellä tasapainottamassa lepo ja kitkeränä jälkimakuna rästikurssit. Kolme vuotta on takana opiskelija-aktiiviuraani, ja siihen on sisältynyt ikimuistoisia hetkiä, uusia elinikäisiä ystäviä, haastavia tilanteita, itkua, naurua, riitoja, bileitä, jatkoja, kokouksia, bileitä, kokouksia, seksiä, matkoja, kokouksia, iltakouluja ja lisää kekkereitä. Matkan varrelta on tarttunut mukaan itseluottamusta, esiintymistaitoja, small talkia, ja onpa sieltä oma rakaskin löytynyt (terveiset kotiin!). Tradenomin opiskeluaika on loppupeleissä niiiiin lyhyt, että siitä on otettava kaikki irti. Siinä olenkin itseeni erittäin tyytyväinen. Tänä aikana olen ehtinyt kokemaan ja kokeilemaan niin monia eri asioita, että juuri mitään ei ole jäänyt välistä... paitsi aktiivinen opiskelu. Nyt on alkanut orientoituminen ajatukseen, että olen ihan oikeasti töissä ensivuonna ja muun

ajan väännän kättä opinnäytetyön kanssa. En ole aivan varma mitä tästä tulee. Yksi asia mikä on pitänyt minua kiinni opiskelija-aktiivitoimissa, on ollut tieto. Olen jäänyt koukkuun siihen, että tiedän aina missä mennään, mitä tapahtuu ja mitä pitäisi tapahtua lähiaikoina. Näin lopuksi tahtoisin lausua vilpittömimmät kiitokseni ja terveiseni kaikille, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä näiden kolmen vuoden aikana. Tahdon myös lausua opiskelijakunnan puolesta kiitokseni HaagaHelian puoleen myönteisestä suhtautumisesta ja yhteistyöstä opiskelijoiden kanssa. Kiitokset erityisesti Ritvalle, Teemulle ja Paulalle! Aktiiviset opiskelijayhdistykset ja ainejärjestöt yhdessä toimivan opiskelijakunnan kanssa ovat etu niin opiskelijoille kuin koulullekin. Helgan taival on historiasta huolimatta vasta alussa, ja paljon on vielä tehtävää ja kehitettävää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tänä vuonna on luotu edellytykset jatkuvalle ja kehittyvälle toiminalle, jonka sydämestäni toivon koulussamme jatkuvan tästä eteenpäin.

Kirjoittaja on Helgan puheenjohtaja.

H2_04_2007.indd 5

22.11.2007 20:05:14

KÄÄNNÖSLAUSEET

LOST

AND FOUND

in F nland

Here’s a worst case scenario: You find yourself suddenly breezing into Finland as an exchange student. Now, what’s happened? No need for panic. With the help of the following sentences you’ll be able to manage in every situation that might come up in this somewhat weird country. WHEREABOUTS [in Finland you’re usually more lost than found.] Excuse me, where the hell am I? Anteeksi, missä helvetissä minä olen? I’m so lost right now that I can’t speak. Olen niin yössä, etten saa sanaa suustani. Where is the Helsinki city centre, and is it wise for me to go there at this hour? Missä on Helsingin keskusta, ja kannattaako minun mennä sinne tähän aikaan? Is that really a reindeer? Onko tuo todellakin poro? I know for sure where I am right now. Tiedän tarkalleen missä olen tällä hetkellä.

TRANSPORTATION [in Finland you’ve got to move yourself and your ass.] Where does the 69 bus go? Mihin bussi 69 menee? I’m an exchange student. I didn’t know that I need a ticket. Olen vaihto-oppilas. En tiennyt, että tarvitsen matkalipun. That nice man over there in the blue coat asked me for 82,20 euro. I didn’t give it to him. Tuo kiva sinitakkinen mies tuolla pyysi minulta 82,20 euroa. En antanut.

Text and translation: Marko-Oskari Lehtonen Illustration: Ulver Svensson

A friend told me not to ride my bike in December in Finland. I didn’t believe him. Kaverini kertoi, ettei pyöräily ole viisasta joulukuisessa Suomessa. En uskonut häntä.

SCHOOL [in Finland you’re forced to go to school.] The food is ridiculously cheap, and at the same time it’s tasty. Ruoka on naurettavan halpaa ja maukasta samaan aikaan. Yes, teacher. I know the answer to the question you just asked. Kyllä, opettaja. Tiedän vastauksen juuri esittämääsi kysymykseen.

I like your hair. Pidän hiuksistasi. I’m wearing a wig. Käytän peruukkia. Your eyes are like an ocean. Sinun silmäsi ovat kuin valtameri. Have you considered a visit to the optometrist? Oletko harkinnut optikolla piipahtamista? I want to make love to you. Tahdon rakastella sinua. Taxi! Taksi!

Where I come from there’s not any attendance requirement in courses. Kotimaassani ei ole laisinkaan läsnäolopakkoa kursseilla.

NIGHTLIFE [in Finland you’ve got to party.]

And I thought that French was hard. Ja minä kun luulin, että ranska olisi vaikeaa.

I didn’t know that you can drink so many oneeuro drinks in one night. En tiennyt, että euron juomia voi juoda näin monta yhden illan aikana.

You have tremendous technology here. Does anyone actually know how to use it? Teillä on upeita laitteita täällä. Osaako kukaan oikeasti käyttää näitä?

GUYS & GIRLS [in Finland it’s not that easy to be a guy or a girl.] Do you come here often? Käytkö täällä usein? Do I come here often? Yes, but not with you. Käynkö täällä usein? Kyllä, mutten sinun kanssasi.

It’s so nice here that I completely forgot about the English exam tomorrow. Täällä on niin mukavaa, että unohdin täysin huomisen englannin tentin. I’m with someone else and by that I really don’t mean you. Olen jonkun toisen kanssa ja en todellakaan tarkoita tällä sinua. I don’t speak Finnish when I’m drunk, so leave me alone. En puhu kännissä suomea, joten jätä minut rauhaan.

H2_04_2007.indd 6

22.11.2007 20:05:15

KOLUMNI

Farmariautojen viiksimiehet Kesällä ajoin autolla. Kuljin monen monta kertaa paikasta A paikkaan B. Jätin taakseni parituhatta kilometriä valtateitä, saman verran kantateitä ja kenties noin viisisataa kilometriä erilaisia katuja. Isoilla teillä oli mukava ajella, kun maisemat vaihtuivat niin äkisti. Mutta taustapeilin näkymä oli sama kilometri kilometrin jälkeen. Ongelma oli seuraava: Farmariautojen viiksimiehet, jotka esiintyvät valtateiden despootteina kurittaen alempiarvoisten autojen kuljettajia omilla liikennesäännöillään. Eritoten pidemmillä automatkoilla näitä hirmuvaltiaita liikkui pilvin pimein. Tuntui siltä, että joka toinen farmarilla ajeleva hieman vanhempi miesyksilö kyttäsi sopivaa mahdollisuutta tehdä kiusaa. Kolmostie Helsingistä Vaasaan on tälle lajistolle tyypillinen esiintymisympäristö (kuulemma levinnyt Turunväylällekin). Moottoritiellä kaikki on hyvin, mutta annas olla, kun kahdesta kaistasta tulee yksi! Kohtaamani tapaukset olivat lähestulkoon identtisiä. Ajoneuvona heillä oli joko ruotsalais- tai saksalaisvalmisteinen tehopakkaus. Yleensä kuitenkin se ruotsalainen. Ikävuosia oli mittarissa noin 50—60, tuntinopeuksia poikkeuksetta tuplasti enemmän. Takapenkillä heillä hurisi tupakansytyttimestä virtansa ammentava kylmälaatikko, ja vieressä nokkaansa nyrpisti naistenlehtiä selaava rouvashenkilö. Tarkkailujeni perusteella näillä kuljettajilla oli nenän alla karvoitusta, joka mökillä grillatessa saattaa tuhriintua sinappiin ja makkaranrasvaan.

Ennen ohiajoa miesten oli kuljettava kolmesta viiteentoista kilometriä persuksissa kiinni. Taustapeilin mukaan he kolusivat jatkuvasti takakonttiani. Heillä oli kasvoillaan kärsivä ilme, joka johtui ilmeisesti siitä, että ilman suuria ylinopeuksia he eivät ehtisi ajoissa mökille seuraamaan Urheiluruutua, juomaan kaljaa ja mutustamaan Sinistä. Ei auttanut, vaikka itse ajoi satasta kahdeksankympin alueella. Perässä roikkuivat silti. Olisi ollut riemuisaa, jos ohi päästelleet viiksimiehet olisivat joutuneet Kissalan poikain tutkaryhmän satimeen. Siinä olisi naurattanut niin, että hampaidenvälit olisivat olleet täynnä tuulettimesta lehahtaneita koivunsiemeniä. Tämä sattumus jäi kokematta mitä luultavimmin poliisin resurssipulan takia. Varoituksen sana teille, arvoisat opiskelijat: älkää koskaan tulko heidän kaltaisikseen. Ja jos tulette, niin älkää ainakaan kasvattako sellaisia viiksiä. Valtateillä huristellessanne muistakaa, että he vaanivat teitä. Ovat heti näykkimässä takapuskuria, kun oma kaasujalka unohtuu liian korkealle. Eivätkä he välitä nopeusrajoituksista tuon taivaallista. Viiksimiehiltä haluaisin kysyä, että onko aivan pakko? Kun minä en piittaa ollenkaan siitä, että viiden senttimetrin päässä peräosasta ollaan kyhnyttämässä ja aiheuttamassa ylimääräistä päänvaivaa ihmisille. Yritän vain päästä sinne paikkaan B katsomaan Urheiluruutua ja grillaamaan makkaraa. Puistotien Anselmi

H2_04_2007.indd 7

22.11.2007 20:05:16

Teksti: Anu Matarma Kuvat: Teemu Granström

Haaga-Helian Pasilan yksikössä opiskelijaruoka on jo niin hävyttömän halpaa, että siitä ei kehtaa edes valittaa. Miten alle yhden euron maksavaan ateriaan on päästy? Opiskelijan ravintoympyrään mahtuu tunnetusti kaksi lohkoa, joista toisessa on tonnikalaa ja toisessa makaronia. Se nyt ei aivan riitä terveellisen ravinnon perustaksi, joten ruuan hinnan yhä kallistuessa tulisi edullinen, mutta terveellinen opiskelijalounas nostaa sen ansaitsemaan arvoonsa. Valtio tukee opiskelijaravintoloita 1,67 euroa per ateria, ja määrää aterian enimmäishinnan, joka tällä hetkellä on muille paitsi erikoisannoksille 4,02 euroa. Näin opiskelijan maksettavaksi jää tuo 2,35 euroa - siis maksimissaan. Eli parin tonnikalapurkin verran. Perjantaiaamuna puoli yhdeksältä FazerAmican hallinnoiman opiskelijaravintola Pääraiteen suuri sali on vielä tyhjillään, mutta keittiössä työt ovat jo täydessä vauhdissa. Siellä valmistaudutaan Haaga-Helian Pasilan toimipisteen sekä Suomen liikemiesten kauppaopiston opiskelijoiden ja henkilökunnan lounastaukoon. Ruokailijoiden määrä saattaa parhaimpina päivinä ylittää jopa 2000, perjantait ovat tosin usein rauhallisempia. Ravintolapäällikkö Eeva-Liisa Ala-Käkelä, opiskelijat ovat varmasti iloisia 0,90 euron hintaisesta lounaasta, mutta miten 2,35 eurosta on päästy alle euroon? - Ravintolamme suuri kävijämäärä mahdollistaa näinkin alhaisen hinnan. Kun volyymi on iso, myös kustannukset on mahdollista pitää alhaisina. Kustannuksiin vaikuttaa osaltaan

Halpa - parempi mieli

H2_04_2007.indd 8

22.11.2007 20:05:17

myös kiinteistöyhtiö, joka huolehtii monista suurista menoeristä, kuten siivouksesta. Ruokalistat suunnitellaan tarkkojen taulukkojen mukaisesti, kontrollin on pysyttävä tiukkana. - Meillä on lisäksi merkittävä kahvila- ja kabinettimyynti ja järjestämme tilaustarjoilua sekä juhlatilaisuuksia. Ensisijainen asiakasryhmämme on toki opiskelijat. Huomioitavan arvoista on se, ettei opiskelijalle myytävän lounaan hinnasta makseta arvonlisäveroa, joka muuten olisi 22 prosenttia myyntihinnasta.

Säästäminen näkyy laadussa Opiskelijaravintolatoiminta yleisesti ottaen on pienikatteista. Kustannuksista 89 prosenttia aiheutuu raaka-aine- ja palkkakustannuksista, ja kustannukset koko ravintola-alalla ovat yleisesti nousseet. Lähitulevaisuuden ongelmaksi muodostuukin se, että jos kustannusten nousuja ei voida siirtää hintoihin, kannattavan toiminnan jatkaminen edellyttää kustannussäästöjä. Kun raaka-aineista tai henkilöstöstä säästetään, heikkenee laatu väistämättä. Tämä on Matkailu- ja ravintolapalvelut Mara ry:n kanta, jolla haetaan valtiolta ymmärrystä ja toimia opiskelijaruuan enimmäishinnan korottamiselle. Tuoko ennustettu ruuan hinnannousu korotuspaineita myös Pääraiteen hinnastoon? - Kyllä kustannusten nousu tulee vaikuttamaan myös meidän opiskelijaravintolaamme. Raaka-aineiden ja henkilöstön palkkojen noustessa lisääntyneet kustannukset on katettava jollain. Hinnat ravintolassamme tullaan tarkistamaan vuodenvaihteessa. Olisiko opiskelijoilla itsellään mahdollisuuksia vaikuttaa lounaan hintaan tai

laatuun? - Toki! Biojätteen määrä punnitaan kahdesti vuodessa. Viime punnituksen tuloksena saatiin selville, että opiskelija heittää lautaselleen ottamastaan ruokamäärästä keskimäärin 68 grammaa

pois. Tämä tarkoittaa 68 grammaa lisää kustannuksia annosta kohden. Tämän voi yksinkertaista matematiikkaa käyttäen kertoa päivittäisellä 1800 kävijämäärällä ja pohtia, mitä hukkaan heitetyn ruuan rahallisella arvolla saisi tarjolle esimerkiksi salaattipöytään. Jätemäärän suuruus on valitettavaa - ei pelkästään kestävää kehitystä ajatellen, vaan myös opiskelijan lounaan runsauden ja hinnan kannalta.

Juttuun on haastateltu myös tutkimuspäällikkö Heikki Lankista Matkailu- ja Ravintolapalvelut Mara Ry:stä.

ruoka 9

H2_04_2007.indd 9

22.11.2007 20:05:18

ILMIÖ

Postcrossing – postikorttien paluu

Terveisiä täältä jostain!

Teksti: Anne Mattila Kuvitus: Ulver Svensson

Jos postiluukustasi ei kolahtele mitään muuta kuin laskuja, tee asialle jotain! Kotiin on tylsä tulla, kun postiluukusta ei ole pudonnut mitään moneen päivään. Tai jos on, saalis on ollut pelkkiä laskuja. Tähän suoranaiseen epäkohtaan puuttui portugalilainen Paolo Magalhães. Kesällä 2005 hän loi projektin, joka on kantanut paljon hedelmää. Sen nimi on postcrossing. Postcrossing on maailmanlaajuiseksi levinnyt kirjerinki, johon liittyminen on helppoa ja maksutonta. Kustannukset koostuvat lähettämistäsi postikorteista ja -merkeistä. Magalhãesin luomuksella on tätä nykyä jo 34 000 rekisteröitynyttä käyttäjää 158 eri maassa. Suomalaiset ovat olleet aktiivisimpia postikorttien lähettäjiä. Muita innokkaita ovat olleet muun muassa saksalaiset, yhdysvaltalaiset, portugalilaiset ja hollantilaiset.

Näin se toimii Rinkiin voi rekisteröityä käyttäjäksi osoitteessa postcrossing.org. Tarvitset käyttäjänimen ja salasanan. Luot itsellesi profiilin, johon annat perustiedot itsestäsi ja kerrot, minkälaisia kortteja haluaisit saada. Linkistä ”I want to send a postcard” pyydät osoitteen, johon lähetät ensimmäisen postcrossing-korttisi. Vastaanottajan profiilista saat vinkkejä, mitä korttiin voisi kirjoittaa, mut-

ta kortin lähettäjänä itse päätät sen, kirjoitatko säästä, näkemästäsi elokuvasta tai vaikkapa aivan tavallisesta päivästäsi. On tärkeää kirjoittaa tunnistekoodi (postcard-ID), jotta vastaanottaja voi rekisteröidä sen. Sitten isketään vain riittävä postimerkki kiinni kortin kulmaan, ja kiikutetaan kortti postilaatikkoon. Saat viestin sähköpostiisi, kun kortti on tullut perille ja rekisteröity, eli tunnistekoodi on kuitattu. Kerralla voi olla vain viisi korttia matkalla. Postcrossing-tietokannan kaikkia osoitteita ei voi siis ladata kerralla. Jos lähettämääsi korttia ei rekisteröidä kuudenkymmenen päivän kuluessa, postikortti vanhentuu ja poistuu matkalla olevien korttien listalta. Tavallisen postcros-

singin kautta et saa kortteja omasta maastasi. Kokeneemmat postcrossaajat vaihtelevat kokemuksiaan postcrossing-foorumilla. Hippa, englanniksi tag, tarkoittaa sitä, että lähettäjä voi valita millaisen kortin lähettää, mihin maahan ja kenelle. Toisin sanoen, tätä kautta voi lähettää kortteja myös Suomeen. Joissakin profiileissa voi törmätä sellaisiin, jotka ovat valmiita vaihtamaan kanssasi vaikkapa karkkia, jääkaappimagneetteja tai muuta sälää.

Uusia ystäviä ulkomailta Rekisteröidyin käyttäjäksi, kun eräissä pippaloissa tuttavani Noora, 25, kertoi innosttuneesti harrastuksestaan. Kaikenlaisen turhan ttavaran keräilijänä postikorttien lähettely tunttemattomien ihmisten kesken tuntui hauskalta iidealta. Tähän mennessä olen lähettänyt yksittoista korttia, joista kolme on vielä matkalla. P Postiluukustani on pudonnut kolme korttia: eensimmäinen Ossendrechtista, Alankomaista, ttoinen Syracusesta, New Yorkin osavaltiosta Y Yhdysvalloista sekä kolmas niinkin kaukaa kkuin Moskovasta.

H2_04_2007.indd 10

22.11.2007 20:05:18

Tee näin: Utelin näin jälkeenpäin Nooralta, miksi hän innostui postcrossingista. - Koskaan ei tiedä minkä maalainen kortti postiluukussa odottaa, kun saapuu kotiin. Vastaanotettu kortti piristää aina mukavasti päivää, hän kertoo. Postcrossing on hyödyllinen harrastus, jossa oppii sijoittamaan uusia kaupunkeja maailmankartalle ja käyttämään vieraita kieliä. Profiiliin voi listata kielet, joita taitaa. Nooran mielestä postcrossing on helppo ja mukava tapa ylläpitää kielitaitoa. Se mahdollistaa kauniiden ja erilaisten korttien sekä postimerkkien saamisen ulkomailta. Omaan profiiliin voi kirjoittaa minkälaisista korteista pitää. Monet postcrossaajat lähettävät sitten sellaisia kortteja, joita vastaanottaja toivoo. Postcrossingin kautta saattaa myös löytyä uusia tuttavuuksia ulkomailta. Noora pitää siitä, että kortin lähettäjät kirjoittavat muutaman lauseen omalla kielellään englanninkielisen käännöksen kera. Samalla oppii hieman uusia kieliä. - Eniten kortteja tulee USA:sta ja Saksasta. Islannista saapunut kortti on tähän mennessä lämmittänyt mieltäni eniten. Puolasta tuli joskus vuosi sitten aivan ihana kortti, jossa oli kuva vesiputouksesta metsässä. Kortin tunnelma oli todella kiehtova. Toinen mieleen

painunut kortti on Japanista, jossa oli muutama hauska sana japaniksi kirjoitettuna, Noora muistelee.

Vinkkejä aloittelijalle Postcrossing on hyvä tapa tehdä Suomea tunnetuksi maailmalla. Ottaen huomioon, että suomalaisten lähettämien postikorttien määrä lähentelee jo 200 000, lienee hyvä miettiä, minkälaisen kortin lähettää. Luultavasti kaikki ovat lähettäneet muumikortteja ja iänikuisia Helsinki-kortteja. Tähänkin voi tuoda vaihtelua etsimällä erikoisen kaupunkikortin. Oman kaupunginosan tai paikkakunnan tunnetuksi tekeminen tuo lisäarvoa kortille, kunhan vielä keksii jotakin hauskaa kerrottavaa. Jos euron pulittaminen kortista tuntuu liialta, voi aina turvautua mainoskortteihin. Postimaksu sekä koti- että ulkomaille on 70 senttiä. Postcrossing on hauska harrastus, josta voi välillä olla tauollakin. Silloin ei tosin saakaan kortteja. Kun et itse ehdi maailmalle, näin saat maailman käymään luonasi, kortti kerrallaan. Etanaposti on mukava asia!

http://www.postcrossing.com http://forum.postcrossing.com

osoitteessa www. 1. Rekisteröidy Ilmoita koti- ja . m .co postcrossing si. sähköpostiosoittee a a (I want to send 2. Pyydä osoitett stikortti-ID:n ja po at Sa postcard). stiosoitteen. vastaanottajan po rtti (ja -merkki).

3. Valitse postiko

4. Lähetä kortti ja

jää odottelemaan.

uu määränpäähän 5. Postikortti saap saat postikortin. in äk sin n sä. Lopulta voit laittaa uude Sitä odotellessa lla kuitenkin saa menemään. Kerra matkalla. ia olla vain viisi kortt

Faktaa po s

tikor teista

Suomalaise miljoonaa t lähettävät vuodes sa kortteja u postikorttia. Naise noin 70 seammin t kuin mieh lähettävät et. Muista kir jo it ta a jo ne postiin ulukortit ja (0,55 e) k ajoissa! Postita ed kiikuttaa otimaan jo ullisemmat meistään u lu te rvehdykse 14.12. t viiKorttiseso ngit 1. Joulu (5 Suomessa: 0 2. Ystävän miljoonaa korttia) päivä (5,2 3. Pääsiäin miljoonaa Lähde: Pos en (1,7 miljoonaa) ) ti

H2_04_2007.indd 11

22.11.2007 20:05:19

Opiskelija ja äiti

vai

äiti ja opiskelija? Teksti: Meri Liukkonen Kuva: Heli Hirvelä

Kolme lasta, asuntolaina ja opiskelutauko. Elina Juntunen, 26, on päätynyt erilaiseen ratkaisuun kuin useimmat ikätoverinsa. Kolme kuukautta vanha Saana köllöttelee tyytyväisenä äitinsä Elina Juntusen, 26, sylissä. Pikkuinen on juuri saanut syödäkseen ja elämä hymyilee jälleen. Tummat silmät tarkkailevat lähistön tapahtumia ja suu kääntyy valloittavaan hymyyn. Viereisellä tuolilla jutustelee kaksivuotias Milja. Puhetta tulee solkenaan, eikä pellavapäinen pikkutyttö malttaisi oikein istua aloillaan äidin kehotuksesta huolimatta. Perheen esikoinen, 4-vuotias Vella, on tänään päivähoidossa, niin kuin kahtena muunakin päivänä viikossa. Risto-isä, 27, puolestaan tekee töitä omassa yrityksessään. Elina on ollut toukokuusta asti äitiyslomalla. Sitä ennen hän ennätti opiskella vuoden ajan viestintää nykyisen Haaga-Helian Pasilan toimipisteessä. Opintopisteitä kertyi niin paljon kuin vuodessa suositusten mukaan pitääkin.

Aika on järjestelykysymys Elina pääsi viestinnän koulutusohjelmaan syksyn 2005 yhteishaussa. Hän osallistui seuraavan kevään opiskelun aloituspäiviin, mutta aloitti varsinaisen opiskelun vasta seuraavana syksynä, kun silloinen äitiysloma päättyi. Muut opiskelijat ovat suhtautuneet Elinaan hyvin. Nuoren äidin elämä on kuitenkin herättänyt kysymyksiä ikätovereiden joukossa. - Elämäntilanteeni on erilainen kuin monilla muilla. Jotkut ovat ihmetelleet sitä, miten ehdin opiskella, olla kotona, urheilla ja muuta, Elina kertoo. Ajanpuute ei kuitenkaan ole ollut hänelle suuri pulma. - Olen tottunut organisoimaan arjen niin, että ehdin tehdä kaiken. Vain keväällä meinasi olla vähän ongelmia, kun lapset olivat sairaana. Välillä minä olin kotona, välillä Risto. Yrittäjänä hän voi onneksi olla joustavasti poissa töistä. Saa tosin nähdä mitä se on sitten kolmen kanssa, jos he kaikki ovat sairaana vuoron

perään, Elina huokaisee. Koulutehtäviä Elina joutui harvemmin tekemään yömyöhään, sillä hän käytti hyödykseen niin hyppytunnit kuin vapaat iltapäivätkin. - Jos koulu loppui kahdelta, tein ensin kotitehtäviä ja hain lapset kotiin vasta viiden aikaan. Olen tottunut käyttämään pienenkin vapaan ajan hyödyksi. En voi jättää mitään viime tippaan, koska en voi tietää, sairastuvatko lapset tai tapahtuuko jotain muuta yllättävää. Aikaa on riittänyt myös omille harrastuksille. Tänä syksynä Elina aloitti kuorolaulun kahtena iltana viikossa. Ennen Saanan syntymää hän harrasti aktiivisesti juoksua ja kuntosaliharjoittelua. Synnytyksen jälkeen hän on ehtinyt käydä muutamaan kertaan lenkillä. Haaveissa siintelee maratonin juokseminen ensi vuoden elokuussa.

Lapset osana luonnollista jatkumoa Elina ja Risto menivät naimisiin viisi vuotta sitten. Samalla myös lapset tulivat ajankohtaiseksi. - Se oli aivan luonnollinen jatkumo. Naimisiin mentyämme päätimme, että vauva saa tulla, Elina toteaa. Suomalainen nainen synnyttää nykyään ensimmäisen lapsensa keskimäärin 28-vuotiaana. Vain harva opiskelija hankkii lapsia ennen valmistumistaan, ja moni jo valmistuneista haluaa luoda uraa ennen perheenperustamista. - Tunnen itseni joskus kummajaiseksi siksi, etteivät muut harrasta tällaista järjestystä. Yleinen ilmapiiri on se, että pitäisi suorittaa, mennä eteenpäin ja menestyä. Lapsia ei katsota menestykseksi tai saavutukseksi, vaan ehkä päinvastoin, Elina pohtii. Juntusten epätavallisen ratkaisun on mahdollistanut se, että Riston pyörittämä yritys on ollut tuottoisa. Opiskeluaikanaan myös Elina teki yrityksessä töitä yleensä yhtenä päivänä viikossa. He ovat pystyneet ostamaan Espoon Laaksolahdesta rivitaloasunnon, jossa lapsilla on tilaa temmeltää. Asuntolainaa on vielä jäljellä. - Riston yrittäjyydessä hyvänä puolena on se, ettei meillä ole ollut ongelmia rahan kans-

sa. Jos molemmat opiskelisivat, voisi olla tosi paljon hankalampaa, vaikka päivähoito olisikin ilmaista, hän tuumaa. - Täytyy tässä silti olla asenne kohdallaan, sillä tämä on vähän tällaista taistelemista, pitää luopua monesta asiasta. Tässä elämäntilanteessa keskitymme lapsiin. Mutta sitten myöhemmin on meidän vuoromme taas. Koska lasten tekeminen nuorena oli Elinan oma valinta, hän ei tunne luopuneensa liiasta. - Se, mitä olen saanut, tasapainottaa kyllä. Olisi ehkä ollut kiva matkustella tai olla vaikka vuosi ulkomailla ja hakea sitä kautta elämänkokemusta, hän punnitsee. - Mutta kenties se on vielä sitten myöhemmin vielä edessä.

Hiekkalaatikon vastakohta Elinan tavoitteena on suorittaa medianomin tutkinto norminmukaisesti neljässä vuodessa. Uusi vauva ei tähän tilanteeseen olisi paras mahdollinen vaihtoehto, sillä koulusta saa olla enintään kaksi lukuvuotta luvallisesti poissa, kunhan muistaa tehdä poissaoloilmoituksen. Sen jälkeen joutuu hakemaan opiskeluoikeutta uudelleen. Nykyisen äitiyslomansa jälkeen Elina on käyttänyt puolitoista vuotta sallitusta ajasta. Hän aikoo palata koulun penkille ensi syksynä. Hän joutuu silloin jatkamaan opiskelujaan uudessa ryhmässä. - Se on inhottavaa, sillä olisi kiva jatkaa saman ryhmän mukana. Minua harmittaakin se, ettei viestinnän koulutusohjelmassa voi opiskella etänä. Sitä joko on läsnä tai poissa. Myös Elinan äiti synnytti vanhimmat lapsensa parikymppisenä ja oli vuorotellen kotona ja töissä. Elina sanoo vuorottelun opiskelemisen ja kotona olemisen välillä sopivan hänelle hyvin. - Olen tyytyväinen valintaani. Sitten kun saan opiskeltua ja pääsen töihin, lapset alkavat jo olla isoja. Se tuntuu kivalta ajatukselta. - Olen aina ollut supermotivoitunut, kun olen päässyt takaisin kouluun tai töihin. On mukava olla omanikäistensä kanssa, keskustella muusta kuin lapsista ja tehdä muutakin kuin pyöriä siellä hiekkalaatikolla, hän naurahtaa.

H2_04_2007.indd 12

22.11.2007 20:05:21

Näin opiskelijavanhempaa tuetaan: •

•

• •

Opiskelija saa äitiysavustuksen, äitiys- tai isyysrahaa, vanhempainrahaa ja kotihoidon tukea aivan kuten kaikki muutkin vanhemmat. Äitiysavustuksena saa oman valinnan mukaan joko vauvantarvikkeita sisältävän äitiyspakkauksen tai 140 euroa verottomana käteen. Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan suuruus riippuu saajan aiemmista tuloista. Kokopäiväisesti opiskeleva vanhempi saa normaalin opintorahan, joka tällä hetkellä on itsenäisesti asuvalla korkeakouluopiskelijalla 259,01 euroa. Edellytykset opintorahan saamiseen ovat samat kuin muillakin opiskelijoilla. Opintorahaa voi nostaa samaan aikaan kuin äitiyspäivärahaa, mutta se pudottaa äitiyspäivärahan minimiin. Opiskeleva vanhempi voi myös ottaa Kelan takaamaa opintolainaa samoilla ehdoilla kuin muutkin opiskelijat. Lainaa saa 300 euroa opiskelukuukautta kohden. Opintotuen asumislisän sijaan opiskelijalle ja hänen perheelleen voidaan myöntää yleistä asumistukea. Tuen saamiseen vaikuttavat muun muassa perheen tulot ja asumismenot. Asumistukea voi saada myös omistusasuntoon. Jokaisesta lapsesta maksetaan kuukausittain lapsilisää. Sen suuruus riippuu lasten määrästä, esimerkiksi ensimmäisestä lapsesta Kela maksaa 100 euroa lapsilisää ja seuraavasta 110,50 euroa. Yksinhuoltajat saavat jokaisesta lapsesta yksinhuoltajakorotusta 36,60 euroa kuukaudessa. Jos rahat eivät millään riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin, voi asuinkunta myöntää opiskelevan vanhemman perheelle toimeentulotukea, jonka suuruus riippuu perheen menoista ja tuloista. Toimeentulotukea voidaan myöntää vain silloin, kun kaikki muut keinot on jo käytetty.

H2_04_2007.indd 13

22.11.2007 20:05:22

H2_04_2007.indd 14

22.11.2007 20:05:26

KASARMIN kaunotar... Teksti: Tuulikki Laine Kuvat: Heli Hirvelä

Heini valitsi vapaaehtoisesti armeijan harmaat jo ennen kuin se iän ja sukupuolen kannalta oli edes mahdollista. Iiro meni ennemmin vankilaan kuin puki päällensä peltipaidan tai hakeutui sivariin. Maamme 90-vuotisjuhlan kynnyksellä molemmat pysähtyivät pohtimaan valintaansa. Heini Heikkilä, 23, päätti jo 7-vuotiaana menevänsä armeijaan, vaikka tuolloin naisten asepalvelus ei ollut vielä edes mahdollista Suomessa. Kun vuonna 1995 lakimuutos mahdollisti Heinin suunnitelmien toteuttamisen, 11-vuotias tyttö oli innoissaan. Innostus ei laantunut vuoteen 2004 mennessäkään, jolloin tuli viimein aika lähteä Dragsvikin ruotsinkieliseen varuskuntaan. - Missään vaiheessa ei kaduttanut, ei silloinkaan kun piti herätä kuudelta, Heini nauraa nyt. - Olisi harmittanut paljon, jos en olisi mennyt, kun olin aina tiennyt meneväni. Myös lähipiiri suhtautui nuoren naisen valintaan kannustavasti. - Ainoastaan isä piti sitä loppuun asti vitsinä. Kesäkuussa sain hyväksymiskirjeen, että heinäkuussa lähdetään ja kysyin isältä, vastustaako hän tosissaan tätä. Eikä hänkään sitten vastustanut, Heini kertoo. Heini vietti armeijassa vuoden ja on nyt

alikersantti. Armeija-ajoista hänellä tuntuu olevan ennen kaikkea hyviä muistoja. Innostuessaan kertomaan tetsauksesta (armeijaslangia, tarkoittaa metsässä rämpimistä) ja alokasajoistaan Heini on kuin kuka tahansa armeijan käynyt mies – muistot puolustusvoimista yhdistävät siis sukupuolesta riippumatta. Pelkästään hauskojen muistojen takia Heini ei armeijaan kuitenkaan lähtenyt, vaan takana oli myös isänmaallinen arvomaailma. - Arvostan sitä, mitä molemmat isoisäni ovat sotien aikana tehneet. Haluaisin kantaa korteni kekoon, jos sellainen tilanne tulisi, Heini kertoo.

perinteitä, Heini vastaa kysymykseen, mitä isänmaallisuus hänelle tarkoittaa. Hän kertoo suomalaisuuden ja kansallisen identiteetin olevan hänelle tärkeää. - Suomi on pieni maa, jossa luonto on lähellä. Täällä voi vetäytyä olemaan rauhassa. Suomalaisuuteen liittyy sellainen hiljaisuuden kunnioittaminen, Heini kuvailee ja kertoo tunteneensa suomalaisuuden erityisen vahvasti ollessaan vaihto-opiskelijana Kanadassa. - Suomalaiset ovat ylpeitä saavutuksistaan ja hehkuttavat niitä, esimerkiksi saunaa, Heini nauraa. Armeijavuotensa jälkeen Heini on opiskellut opettajaksi Helsingin yliopistolla. Onko alikersantin koulutuksesta hyötyä tulevaisuudessa oppilaiden kanssa? Se jää nähtäväksi.

Innostuessaan kertomaan tetsauksesta ja alokasajoistaan Heini on kuin kuka tahansa armeijan käynyt mies.

Suomalainen – ja ylpeä siitä - Ylpeyttä siitä, että on suomalainen... ja myös

H2_04_2007.indd 15

22.11.2007 20:05:27

... ja totaalimies

Kun Heini suoritti alokaskauttaan Dragsvikin varuskunnassa, parikymppinen Iiro Esko suuntasi puoleksi vuodeksi toisenlaiseen paikkaan. Pitkien pohdintojen jälkeen Iiro päätti ryhtyä totaalikieltäytyjäksi, eli jättää käymättä sekä ase- että siviilipalveluksen. Suomen lain mukaan rangaistus valinnasta on kuusi ja puoli kuukautta ehdotonta vankeutta. - 17-vuotiaana joka paikasta tungettiin sitä armeijaa. Samalla näki uutisista, kun miehet paukuttelivat pyssyjensä kanssa. Tuli sellainen tunne, että onko tässä nyt mitään järkeä, nyt

25-vuotias Iiro kertoo. - Ajattelin, että olisi ihan hyvä, jos osa ihmisistä ei olisi niin innostuneita koko armeijameiningistä. Koko ”pyssyillä rauhaa” -juttu tuntui hirveän ristiriitaiselta. Iiroa oltiin lähettämässä Santahaminaan sotilaspoliisiksi, mutta hän päätti valita toisin. Siviilipalvelus ei kiinnostanut sekään. - Päätin, että jos en mene armeijaan, en mene sivariinkaan. Tuntuu, että siviilipalvelus on vain tehty kiukuttelijoille, jotka eivät mene armeijaan, ja siitä on vielä vähemmän hyötyä, Iiro perustelee. Vuoden 2004 tammikuussa Iiro kävi Santahaminassa kertomassa, ettei ole tulossa armeijaan. Käräjäoikeuden päätöksestä hän valitti vielä Hovioikeuteen saadakseen tuomiota siirrettyä, jotta ehtisi suorittaa kesätyöt loppuun. - Paikka ei ollut varsinainen vankila, vaan sellainen pieni työsiirtolan tapainen. Olin siellä kuitenkin vain kaksi viikkoa, koska sain opiskeluluvan ja kävin sitten vankilasta koulussa, Iiro kertoo. - Siinä ajaessani kouluun ajattelin, että onpahan melkoinen systeemi. Iiro valmistui hiljattain insinööriksi.

Suomenliput heilumaan Varusmiestä Iirosta ei tullut, mutta isänmaallisuuden kanssa se ei ole ristiriidassa. - Totta kai olen isänmaallinen. Isänmaallisuus tarkoittaa minulle sitä, että Suomella on

vahva vientiteollisuus. Se on myös sitä, että tykkää suomen kielestä ja arvostaa suomalaista yhteiskuntaa, Iiro luettelee. Kansallistunne on hänelle myös tärkeää. Suomalaisilla on hänen mukaansa kuitenkin ongelmia sen kanssa. - Jos Suomessa heiluttaa tai kantaa hihassaan Suomen lippua, niin heti katsotaan, että mikä helvetin uusnatsi tuo on. Muualla maa-

”Koko pyssyillä rauhaa -juttu tuntui hirveän ristiriitaiselta.” ilmassa oman maan lipun heiluttaminen on positiivinen asia, Iiro kertoo. Suomalaisuudestaan Iiro on ylpeä. Etenkin matkustellessaan Brasiliassa hän huomasi, miten paljon arvostaa suomalaista yhteiskuntaa. Vaikka Suomellakin on ongelmansa, köyhyyttä ja sosiaalisia ongelmia täällä on vähemmän kuin useimmissa maailman maissa. - Sauna, luonto, saasteettomuus, Nokia, infrastruktuuri..., Iiro luettelee asioita, joista on ylpeä Suomessa. - Jokaisen pitää itse kelata, miten suhtautuu suomalaisuuteen. Pitää olla ylpeä siitä, mistä on kotoisin. Suomea vertaillaan hirveästi muihin maihin ja mietitään mitä muut maat ajattelevat, vaikka pitäisi keskittyä omaan maahan. Siinä on vielä vähän oppimista.

Suomi = sauna Mitä seuraavista sanoista tulee mieleen? Heini:

Iiro:

Sauna – suomalaisuus Meri – vesi Viina – kesä Lippu – Suomi Salmiakki – hyvää Linnan juhlat – kuuluisat ihmiset Kaunis – vihreä

Sauna – Suomi Meri – Itämeri Viina – kännit Lippu – Suomen lippu Salmiakki – suola Linnan juhlat – itsenäisyyspäivä Kaunis – minä... no ei vaan. Pistä luonto

H2_04_2007.indd 16

22.11.2007 20:05:28

KOLUMNI

Sälekaihtimien välistä Heräsin eräänä aamuna tapojeni mukaisesti. Huomioitavaa tässä heräämisessä ei ollut itse herääminen, vaan oikeastaan se, mitä näin avatessani sälekaihtimien tilkitsemän ikkunan. Näin miehen, joka oli niin täynnä emootiota, että päätäni rupesi särkemään silkasta myötätunnosta. Hän ei liikkunut mihinkään, vaan seisoi paikallaan sydän pakahtuneena. Tuulenvire kävi suoraan sisääni, ja kävi niin sanotusti kylmät. Mies katsoi suoraan minuun. Rakastunut mies on vaarallinen asia. Hän ei näe välttämättä kaikkia autoja, joiden välttäminen voisi olla jopa suositeltavaa elämän jatkumisen kannalta. Hän ei koe itsesuojeluvaiston olevan kovinkaan tärkeää tässä ja nyt. Hän näkee tietyt värit juuri sellaisina kuin haluaa ja usein ne ovat vääristyneen ja korostetun kauniita, miehekkäästi tosin. Hän kokee kännykän vahtimisen mielekkääksi puuhaksi, sillä rakastuneen miehen puhelin voi soida milloin tahansa äänettömästi. Hän pelkää. Rakastunut mies haluaa uskoa ja olla nihilisti samaan aikaan. Hän uskoo kaiken, mitä kuulee, muttei sanaakaan, mitä ei halua kuulla. Kylmän maailman lämpö on hänelle hyvinkin todellista, eikä mikään voisi olla paremmin. Hän on kuitenkin epävarmempi kuin kukaan koskaan maailmanhistoriassa, jopa kaikessa varmuuden puuskassaan. Hän pitää

kiinni jostain, ettei kävisi hullusti. Kaatuminen on täydellinen ja täysin mahdollinen vaihtoehto, mutta elimistön pienet työmyyrät, kemikaalit, lamauttavat rakastuneen miehen. Rohkeus heittäytyä on rakastuneen miehen perstyyny. Rakastunut mies ei pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sitä, mitä ei saisi ajatella. Ja ajatellessaan hän tajuaa, että ajattelee aivan liikaa. Rakastunut mies ei tee kompromisseja, vaan hän tekee kaikki ne virheet, jotka itsekin tiedostaa tekevänsä. Hän toivoo jotain, mistä on ilman syytä epävarma. Hän kehittää salaliittoteorioita pienimmästäkin asiasta, jonka kokee epämielekkääksi. Rakastunutta miestä ei saisi missään nimessä päästää autonrattiin. Hänen tulisi olla kotona, kulmat pehmennetyssä huoneessa. Rakastunut mies ei osaa kirjoittaa järkeviä lauseita. Kuinka moni teistä kaipaa tätä tunnetta, kun koko maailma on yhtä hattaraa ja siirapilla kuorrutettuja lettukestejä? Maanantai tuntuu lauantailta ja sunnuntai ei lopu koskaan. Käsiä ihan rohkeasti ylös.

Ulver Svensson joka paikan höylä

H2_04_2007.indd 17

22.11.2007 20:05:28

i m o e Su

m m a a Oi m

Kuva t: He li Hir vel채, Minn a Saa rinen , Tom 18 mi Va nha

Finla

nd 90

H2_04_2007.indd 18

22.11.2007 20:05:28

Finla

nd 90

m a a m i

i m o u me S

O H2_04_2007.indd 19

22.11.2007 20:05:41

i m o e Su

m m a a Oi m

Finla 20

H2_04_2007.indd 20

nd 90 22.11.2007 20:05:47

Finla

nd 90

i m o e Su

m m a a Oi m H2_04_2007.indd 21

22.11.2007 20:05:56

Teksti: Kaisa-Maija Pitkäniemi Kuvat: Sini Korhonen

Hygieniapoliisimme vetivät kumihanskat käteen ja syynäsivät koulumme saniteettitilat. Partio järkyttyi paperin ylenmääräisestä käytöstä, mutta positiivisiakin yllätyksiä löytyi.

OPERAATIO 22

H2_04_2007.indd 22

PARTIO 22.11.2007 20:06:02

Ensimmäisenä strategisena kohteena olivat Pasilan ja Malmin yksikköjen vessat. Oven avatessaan vastaan hiipii se kaikille tuttu ominaistuoksu. Yritän turhaan analysoida sen alkuperää. Se muistuttaa lähinnä pesuaineiden ja erilaisten tarpeiden yhdistelmää, mikä sinänsä on luonnollista, mutta vastenmielistä. Lähes poikkeuksetta vessan oven avatessaan vastaan tulvivat paperiröykkiöt, jotka turhaan taistelevat elintilastaan roskiksissa. Eikä se aina elintilasta ole kiinni. Löytyypä eräänkin yksikkömme vessan lattialta iso kasa käsipaperia, vaikka roskis on puolityhjä. Onko opiskelijoidemme heittokäden tarkkuus hukassa? Toinen vaikea asia näyttää olevan vessapaperin saaminen pönttöön. Vessakoppien sisäpuolella lattialla pyörii eksyneitä vessapaperiliuskoja vähintään yhtä paljon kuin koppien ulkopuolella käsipaperia. Tässäkään ei käy selitykseksi riittämätön tila. Ei ole mukavaa vessasta lähtiessään käännellä polvia epäluonnollisiin asentoihin varmistuakseen, etteivät paperimassat hädissään tartu lahkeeseen.

Enemmän järkeä, vähemmän paperia Paperin käyttö näyttää lähteneen kirjaimellisesti käsistä. Häpeillen muistan itsekin kiskoneeni paperia käsi viuhuen metrikaupalla saadakseni muutamat pisarat kuivattua. Riittäisiköhän sitä paperia seuraavalla kerralla pienempi pala? Tai olisiko mahdollisesti järkevää vaihtaa käsipaperirullat kaikissa vessoissa esimerkiksi pyyherullaan tai käsienkuivaajaan? Joistakin vessoista sellaiset jo löytyvät, mutta esimerkiksi Pasilan yksikössä on käytössä pelkkää paperia. Paperin runsas käyttö näyttää olevan yhtä kiinteä osa kulttuuriamme kuin sauna ja salmiakki. Tiesitkös, että jos kaikkien maapallon asukkaiden paperinkulutus kohoaisi suoma-

laisten tasolle, maapallon paperinkulutus nelinkertaistuisi? Tai että suomalaisten pehmopaperien kulutus on vuodessa henkeä kohden keskimäärin noin 16 kiloa. Maailman keskiarvo on vajaat neljä kiloa. Kun siitä ilmastonmuutoksesta nyt saarnataan joka kulmalla, niin ehkä tästä olisi hyvä aloittaa oma panoksensa. Tarvitaan vain vähän sisua.

Aika ällöttävää Kiertomatkani aikana olen laskemassa laukkuani vessan lattialle, kunnes muistan kauhukertomuksia naisten laukkujen pinnoilta tehdyistä tutkimuksista. Niissä on kuulemma löydetty kaikkia yleisesti tunnistettavia tauteja ja bakteereja, mm. hepatiittia. Mielessäni laukkaavat vessojen lisäksi bussien ja yleisten tilojen lattioilla vilistävät bakteerilaumat. Puristan laukkuani tiukasti sylissäni koko loppupäivän. Epämiellyttävintä on mennä vessaan, kun edellinen asiakas ei ole muistanut tai osannut huuhtoa tarpeitaan kunnolla alas. Luulisi, ettei ammattikorkeakouluopiskelijalta moinen unohtuisi, mutta tällainenkin ilmiö tulee vastaan aika ajoin. Voihan se olla, että sinne on kielloista huolimatta heitelty jotain sinne kuulumatonta, ja viemäri on mennyt tukkoon. Sovitaanko hei, että tästä lähtien kaikki heittää sinne vain sitä vessapaperia (ja senkin ihan sinne pönttöön asti) ja muistaa huuhtoa vielä kunnolla ennen lähtöä. Tutkimusmatkallani vastaan tulee myös mielenkiintoisia yksityiskohtia. Miesten vessan lavuaarista löytyy jotain outoa ruskeaa töhnää. Mietin turhaan, mitä se mahtaa olla. Itse asiassa en edes halua tietää. Erään naisten vessan oven sisäpuolelta löytyy ruskeita valumia. Se näyttäisi olevan kahvia. Mutta miksi kahvia on vessan ovessa? Valumia löytyy myös pönttöjen sisäpuolilta.

Nyt ei ole kysymys kahvista. Pöntöt näyttävät siltä, etteivät ne ole nähneet vessaharjaa hetkeen.

Positiivinen yllätys Inhorealistisen hygieniapartion toinen ratsia tehdään peseytymistiloihin. Vierailu Malmin yksikön suihkutiloissa ei saanut aikaan posttraumaattista stressiä, vaikka täytyy myöntää, että partio lähestyi tarkastuskohdetta pelokkain mielin. Tilat olivat oikein siistit, ainakin tarkastushetkellä. Mitä nyt viemärin ritilään oli homehtunut vähän hiuksia, mutta eihän täydellisyyttä voi vaatia. Kaiken kaikkiaan käynti oli ilahduttava yllätys. Vaikka tiloissa näkyvät vierineet vuodet, ovat ne silti puhtaat ja ihan miellyttävät käyttää. Enää ei ole siis tekosyitä sohvaperunoinnille. Onneksi rentouttavan vessakäynnin aikana ei tarvitse lukea muiden kävijöiden rakkaussuhteista tai poliittisista mielipiteistä käytävää posliinista kirjeenvaihtoa. Muihin yleisiin vessoihin kiinteästi kuuluva mielipiteidenvaihto on täysin ohitettu opinahjossamme. Ratsatuista vessoista ei löytynyt yhden yhtä sydäntä tai vuosilukua. Kiitos siitä. Jokainen, joka on käynyt esimerkiksi festareilla ja käyttänyt siellä tarjottavia wc- ja peseytymispalveluja, voi kuvailla koulumme saniteettitiloja loistaviksi. Myönnettäköön, että on sitä kamalammissakin paikoissa asioitu. Varsinkin, jos pääsee käymään vessassa heti siivouskärryjen jälkeen (arvostus siivoojien työtä kohtaan muuten nousi taas monta pykälää kierroksen aikana), on käynti ihan miellyttävä. Mutta kyllä sitä silti mielellään sinnittelee kotiin asti.

Loppuarvosana: tyydyttävä.

H2_04_2007.indd 23

22.11.2007 20:06:05

SPEED DATING Kolme minuuttia ja karkuun

H2_04_2007.indd 24

22.11.2007 20:06:07

Teksti: Anna Yli-Savola ja Satu Soitula Kuvat: Teemu Granström

Oletko jo läpikäynyt monet tuloksettomat sokkotreffit tai liian kiireinen tuhlataksesi aikaa internetin kasvottomille tuttavuuksille? Oletko jo menettänyt toivosi, että kumppanin voisi löytää muualtakin kuin ravintolasta, tai vaikka sitten edes sieltä? Säästä aikaa, vaivaa ja rahaa: mene pikatreffeille!

Lähtisitkö treffeille herra Q:n kanssa?

Helsingin Messukeskuksessa Eurosinkkujen ja Hotelli Presidentin yhteisellä messualueella käy kova kuhina. 25 miestä ja 20 naista odottavat pääsyään Suomen suurimmille pikadeiteille. Alle 35-vuotiaat osallistujat ovat jännittyneen näköisiä. He keskustelevat ujosti ympärilleen vilkuilleen ja käyvät läpi tuloslomakkeita ja ohjeita. 31-vuotias IT-suunnittelija Janne kertoo miettivänsä, mistä puhua ja mitä kysyä. Olo on ensikertalaisella hieman hermostunut. Pian punaiset verhot vedetään kiinni, ja keskustelu voi alkaa.

Rasti ruutuun

Kolme ratkaisevaa minuuttia

Vain kolme minuuttia ehtii kulua, kun verhojen välistä vilahtaa pelästyneen näköinen nainen.

Pikadeiteissä ei todellakaan tuhlata aikaa. Deiteissä on sama määrä molempien sukupuolten edustajia, ja jokaiselle jaetaan oma numero. Osallistujat eivät osallistu treffeille omalla nimellään. Jokainen mies ja nainen kohtaavat deiteillä, ja keskusteluaikaa on yleensä kolmesta kahdeksaan minuuttiin. Kolmessa minuutissa on siis päätettävä, onko toisessa sitä jotain. Kun kaikki kandidaatit on tavattu, merkitään paperiin niiden osallistujanumerot, jotka tuntuivat kiinnostavilta. Jos kumpikin osapuoli on ollut toisistaan kiinnostunut, saavat treffikumppanit toistensa yhteystiedot. Loppu onkin sitten osallistujien omissa käsissä. Ensimmäiset pikadeitit järjestettiin Los Angelesissa 1990-luvulla. Idean keksi alun perin rabbi Yaacov Devon, joka huolestui nuorten miesten naimattomuudesta. Pikadeittien maine kiiri nopeasti ympäri maailmaa, ja yhdet Suomen ensimmäisistä treffeistä järjestettiin Helsingissä vuonna 2003.

Jerry valmistautui deiteille ajamalla partansa aamulla.

Pikadeitit ovat erittäin suosittua ajanvietettä maailman metropoleissa, joissa aikataulut ovat tiukassa ja kaikki kumppanin etsinnästä lähtien halutaan hoitaa tehokkaasti. Alkuperäisestä toimintatavasta on tätä nykyä lukuisia variaatioita, mutta perusperiaate on pysynyt samana. Deittejä järjestetään maailmalla niin opiskelijoille, seksuaalivähemmistöille kuin eri uskontokuntien edustajillekin. Suomessa jako tehdään ainoastaan iän mukaan.

- Lähdin karkuun, Veera myöntää. Hän kertoo lähteneensä mukaan Sinkkuelämää-sarjan innostamana. - Siellä ei kerta kaikkiaan ollut ketään, joka kiinnostaisi. Minua alkoi ahdistaa. Näin jo ulkonäöstä, että kenenkään kanssa ei tule synkkaamaan, Veera kertoo. Ulkonäkö ei ole tärkein asia, mutta hän ei huomannut kenelläkään herroista oikeanlaista pilkettä silmäkulmassa. - Tämä oli mun ensimmäinen ja viimeinen kerta, hän vannoo. Kahden ja puolen tunnin rupeaman aikana on muutamia taukoja, joiden aikana osallistujat tulevat alueen ulkopuolelle. Matti, 35, harmittelee, että naisia on vähemmän kuin miehiä. Miksi mukavannäköinen Matti etsii kumppania itselleen pikatreffeiltä? - Tässä iässä kaikki kaverit ovat perheellisiä. Työni vuoksi matkustan paljon, eikä samanlaista sosiaalista elämää ole kuin esimerkiksi opiskeluaikana. Matti etsii saman oloista ihmistä ja uskoo näkevänsä kolmessa minuutissa, onko jutussa potentiaalia. Hän ei ole miettinyt etukäteen mistä puhua, mutta uskoo pärjäävänsä olemalla oma itsensä. Reilun kahden tunnin keskustelurupeaman jälkeen punaiset verhot avautuvat vihdoin, ja tyytyväisen näköinen Matti astelee ulos. - Keskustelu lähti luontevasti käyntiin, ja puhuimme lähinnä perusasioista. Osa naisista piti revolverihaastattelun, Matti kertoo nauraen. Vaikka osallistujat olivatkin hyvin erilaisia, huomasi hän monen olevan muualta Helsinkiin

H2_04_2007.indd 25

22.11.2007 20:06:11

Katrilta saa plussaa sporttisuudesta. muuttaneita. Kokemus oli kaiken kaikkiaan positiivinen, ja Matti uskoo, että voisi osallistua toistekin. - Kolme ruutua tuli rastittua, hän hymyilee.

Tyhjä olo Katrin mielestä suomalainen treffikulttuuri on jäykkää, ja hän päätti kokeilla jotain uutta. 24-vuotias nainen yllättyi, koska deiteiltä löytyi muutama erittäin mielenkiintoinen mies. Katri myöntää laittaneensa lomakkeeseen viisi rastia. Hän kertoo keskustelleensa harrastuksista, koska ne kertovat sosiaalisuudesta ja seikkailunhalusta. Liikunnallisuudesta saa Katrilta plussan. Janne ei näytä yhtä tyytyväiseltä.

Lomakkeella on tilaa kommenteille. - Tyhjä olo jäi. Odotin jotenkin, että siellä olisi ollut parempaa tarjolla, mies sanoo pettyneen näköisenä. Jannesta tuntui, ettei kolmessa minuutissa ehtinyt saada tarpeeksi irti. - Sisäinen kauneus on ulkoista tärkeämpää, hän kertoo unelmien kumppanistaan. Janne lähti deiteille tosimielellä. Ravintolassa ITsuunnittelija ei käy, ja deittiilmoitukset netissä eivät ole tuottaneet tulosta. - Muutaman kanssa olisin kyllä puhunut mielelläni pidempään, myöntää Janne. Tiina suosittelee pikadeittejä sosiaalisille ihmisille. Hän uskoo pikatapaamisten olevan

kaikkein hiljaisimmille ihmisille vaikea kokemus. Rempseä Tiina antoi itse neljälle plussan ja kaksitoista miestä olisi halunnut tavata 30vuotiaan Tiinan jatkossakin. Täysosumia tuli siis neljä kappaletta. - Voisin osallistua pikadeiteille toistekin, mutta toivon, että näistä neljästä löytyisi joku potentiaalinen. Kuten vanha sananlaskukin sanoo: yksi katse kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja jos kipinä on syttyäkseen, on deittailijoilla koko loppuelämä aikaa tutustua toisiinsa.

”Odotin jotenkin, että siellä olisi ollut parempaa tarjolla.”

Osa haastateltavien nimistä on muutettu.

Pikadeittailu pähkinänkuoressa * Sama määrä molempien sukupuolten edustajia. * Yleensä 20 – 50 osallistujaa. * Jokaiselle osallistujalle jaetaan oma numero tai kirjain. * Osallistuminen tapahtuu anonyymisti. * Jokainen mies ja nainen kohtaavat toisensa. * Keskusteluaikaa on 3 – 8 minuuttia. * Keskustelun jälkeen merkitään plussa niille, jotka haluaisi tavata uudelleen. * Jos molemmat osapuolet laittavat toisilleen plussan, saavat he toistensa yhteystiedot - TÄYSOSUMA!

Sinkkujen ilta jatkui Presidentti-klubilla.

H2_04_2007.indd 26

22.11.2007 20:06:13

“Kuin laajennettu ystäväpiiri” - Se on vähän kuin oikotie onneen, kuvailee Eurosinkkujen perustajajäsen Sampo Korppoo pikadeittejä. Ei tule turhia pettymyksiä, kun netissä tavattu tuttavuus ei olekaan sitä mitä on odottanut, kun mielikuva ja todellisuus eivät kohtaa, Korppoo kuvailee. Korppoo oli mukana järjestämässä Suomen ensimmäisiä pikadeittejä. Hän innostui ideasta luettuaan naistenlehdestä artikkelin, joka koski pikadeittailua. - Kolmen minuutin treffeille on helppo mennä, koska kaikki ovat samalla asialla, eikä kiusallisia tilanteita ehdi syntyä. Jokainen kestää kolme minuuttia, vaikkei kumppani tuntuisikaan potentiaaliselta kumppanilta, Korppoo vakuuttelee. Kolmessa minuutissa saa Korppoon mukaan luotua hieman kuvaa treffikumppanista, vaikka syväluotausta ei pääsekään tekemään. Perinteisillä sokkotreffeillä voi joutua viettämään illan ihmisen kanssa ilman että kemiat kohtaavat. Massadeiteillä ei näin voi käydä. - Pelkkä olemus antaa valtavan informaation. Kolmea minuuttia ei kannata tuhlata yksinpuheluun, vaan myös kuunteleminen on tärkeää. Treffeillä ei kannata puhua töistä. Parempi on keskittyä ihmiseen kokonaisvaltaisena tyyppinä. Perheestä voi mainita ehkä sen, onko lapsia. Hyviä keskustelunaiheita ovat muun mu-

assa harrastukset. On hyvä, jos parille löytyy jokin yhteinen juttu tai mielenkiinnonkohde. Osallistujat eivät saa sen kummempia ohjeita ennen tapahtumaa. Todellisimman kuvan itsestään antaa menemällä omana itsenään ja erityisemmin valmistautumatta. Tärkeintä on olla kiinnostunut treffikumppanistaan ja saada toinen puhumaan, positiivista asennetta unohtamatta. Eurosinkkujen postituslistalta löytyy noin 5500 nimeä. Valtaosa heistä on pääkaupun-

Eurosinkkujen toiminnasta voit lukea lisää www.eurosinkut.net.

Tuolit ovat valmiina deittailijoita varten.

kiseudulta, ja naisia on hieman miehiä enemmän. - Kun kumppani löytyy, moni jättäytyy pois toiminnasta ja nimi katoaa postituslistalta. Mukaan Eurosinkkujen toimintaa saa toki jäädä, vaikka pariutuisikin. Yhdistyksen päätavoitteena on tehdä yhdessä, eikä ainoastaan parittaa. - Tämä on kuin laajennettu ystäväpiiri, Korppoo kiteyttää.

Jannen silmissä siintää häät?

H2_04_2007.indd 27

22.11.2007 20:06:14

Askartele

Teksti, ideat ja toteutus: Kirsti Turtiainen Kuvat: Kirsti Turtiainen ja Tatu Pahkala

Joulun askartelujen materiaalit löytyvät omasta kotoa. Ota tyhjät lasiastiat ja alumiiniset tuikkukupit uusiokäyttöön ja askartele niistä jouluisia koristeita! Itse tehtyjä koristeita kelpaa antaa vaikka joululahjaksi. Ainakin äidille.

Lyhty Tyhjistä lasipurkeista voi rakentaa riippuvan lyhdyn, joka valaisee kotoisasti pimeitä iltoja. Lyhty valmistuu nopeasti mistä tahansa sopivan mallisesta lasikiposta, jolle ei ole muuta käyttöä. Paloturvallisuuden takia lyhdyssä on käytettävä lämmönkestäviä materiaaleja, kuten rautalankaa. Lopuksi lyhdyn voi koristella vaikkapa vanhalla korulla.

TARVITSET: tyhjän lasiastian (esimerkiksi pilttipurkki) rautalankaa lämmönkestäviä koristeita (esimerkiksi lasisia) 1. Etsi lyhdyksi sopiva pienehkö lasiastia. H2 käytti hajonnutta viinilasia, josta puuttui jalka. 2. Kiedo rautalangasta lasiastialle tukeva kehikko, joka pitää astian paikoillaan. Tässä kehikko on valmistettu kietomalla kaksi pitkää rautalankaa keskeltä yhteen. Lasiastian pohja on laitettu liitoksen päälle ja rautalankojen päät on taivutettu lasiastian myötäisesti ylöspäin. Lasiastian puoliväliin on vielä kiedottu rautalankaa tukemaan viritelmää. 3. Koristele lyhty lopuksi esimerkiksi vanhalla korulla tai helmillä. Muista kuitenkin käyttää lämmönkestäviä koristeita tai kiinnitä koristeet tarpeeksi kauas lyhdyn kuumenevasta osasta. Tässä lyhty roikkuu vanhan korun varassa. Korusta on myös tehty koriste lyhdyn alaosaan. MUISTA paloturvallisuus valmistaessasi ja käyttäessäsi lyhtyä!

H2_04_2007.indd 28

22.11.2007 20:06:16

Riippuvat koristeet Lyhdyssä poltetut lämpökynttilät jättävät jälkeensä kasan alumiinisia tuikkukuppeja. Älä täytä niillä roskakoriasi vaan käytä ne uudelleen! Yhteen liimatuista tuikkukupeista saa mainiota riippuvia koristeita. Nämä koristeet kelpaavat vaikka joulukuuseen, eikä niiden tekemiseen tarvita kovin kummoisia tarvikkeita.

TARVITSET: tyhjiä alumiinisia tuikkukuppeja teippiä neulan nauhaa koristeita 1. Ota kaksi tuikkukuppia. Tee toiseen kiinnityslenkkiä varten neulalla kaksi reikää. Pujota niistä naru läpi ja solmi se tuikkukupin alapuolelta kiinni. 2. Laita rei’ittämättömään tuikkukuppiin teippi, jonka avulla tuikkukupit liimataan yhteen. Laita teippi tuikkukupin sisäpuolelle siten, että liimapuoli on tuikkukupin reunaa vasten. Jätä noin puolet teipistä näkyviin, jotta voit kiinnittää siihen toisen tuikkukupin. 3. Kiinnitä rei’itetty tuikkukuppi teipin avulla toiseen tuikkukuppiin. 4. Koriste on nyt valmis. Voit ehostaa sitä haluamallasi tavalla, esimerkisi nauhoilla, helmillä tai kimalleliimalla. VINKKI! Kiedo nauha tai paperin kaistale tuikkukuppien saumakohtaan. Näin sauma jää piiloon. VINKKI! Tuikkukupeista saa myös oivallisia pieniä lahjarasioita.

H2_04_2007.indd 29

22.11.2007 20:06:17

Suklaa

H2 TESTAA

Suklaarasia on läpi sukupolvemme historian ollut jokajouluinen vakiolahja. Annoimme nelihenkisen raatimme mässätä itsensä sokerihumalaan ja samalla arvioida joululahjoista jaloimman. Teksti: Minna Saarinen ja Tommi Vanha Kuvat: Minna Saarinen

Suklaa, tuo syntisen ihana ja addiktoiva nautintoaine vie kielen ja mielen helposti mukanaan. Jos suklaaseen hurahtaneilta kysytään, voi sen tuomaa nautintoa reilusti verrata jopa suukottelun tai ihastumisen tuomaan mielihyvään. Tutkimusten mukaan tunne on oikea, sillä suklaassa on runsaasti ”onnellisuushormoniksi” kutsutun aivojen välittäjäaineen, serotoniinin esiastetta tryptofaania,

joka muututtuaan serotoniiniksi saa aikaan nautinnon tunteita. Onnellisuusaspektin lisäksi suklaanystäviä ilahduttanevat myös tutkimustulokset tumman suklaan terveellisyydestä. Näin joulun alla kannattaa muistaa yllämainittujen faktojen lisäksi myös suklaan historia ”rakkausruokana”, joka herättelee tunteita ja saa aikaiseksi säpinää myös vällyjen välissä.

H2_04_2007.indd 30

22.11.2007 20:06:19

Pandan Juhlapöydän konvehdit 500 g

Brunbergin Nougat 300g

Plussaa: + Valikoima tasapainoinen. + Minttu erinomainen. Vahva maku. Tumma suklaa sekä hasselpähkinä erityisen hyviä. Houkuttelevasti aseteltu. Ananas piristävä vaihtoehto. Miinusta: - Rasian ulkoasu kiva, mutta tylsähkön perinteinen. Yleisesti liian makeita. Sydänkonvehti äklö. - Miksi osassa pitää olla folio päällä? Kommentit: - Näistä ainakin riittää kaikille, eikä tarvitse tapella! - Zabaglionesta voisi jo luopua. Tää on tällainen rasian täyte. Toffee on parempi kun Fazerilla. Näistä jää sokerin maku suuhun, ei suklaan. - Miksei kummassakaan, Pandan tai Fazerin, konvehtirasiassa ollut valkoista suklaata?

Plussaa: + Yllätti positiivisesti. Nougat sulaa suuhun ja on ihanan pehmeä. Miinusta: - Rasian ulkoasu nuiva. Kovin montaa ei voi kerralla syödä. Kommentit: - Nougat on kyllä aivan taivaallisen makuista.

Maraboun Aladdin 500 g Plussaa: + Monipuolinen valikoima. Tumman suklaan ystävälle mukava paketti. + Noisette ihanan pehmeä, sulaa suuhun. Kookostoffee on ihana! Hyvä lisä muuten aika perinteisenä pysyneessä rasiassa. Miinusta: - Nimi ei kovinkaan houkutteleva. Ranskan nougat on turhan kovaa. - Ulkoasu ei viehätä yhtään. Suomalaiseen makuun hieman liian makea. Kommentit: - Tästä löytyy valkoinen, tumma- sekä liköörisuklaat. Tosin liköörin pistävä maku oli hirveä pettymys, kun ensin sen innolla poimi suuhunsa. - Ulkoasun takia en ole pitkään aikaan ostanut näitä. Kokonaisuutena positiivinen yllätys. Lisää näitä helminougateja tänne!

Fazerin Suklaanautinto 300 g (uutuus) Plussaa: + Rasian ulkoasu miellytti. Suklaat aseteltu houkuttelevasti. Isot sydämet keskellä. + Kuvailevat nimet kuten Svengaava Da Capo. Erityisesti raatilaisten mieleen oli vadelmajogurtin makuinen konvehti. + Ei liian makeita. Ainoa rasia, jossa ravintosisältö näkyvillä Miinusta: - Toffeekonvehteja liian monta. Valikoima epätasapainoinen. Sydänkonvehdin maku ei ollut selkeästi määriteltävissä. Kommentit: - Miksi pitää aina olla minttua? Minttu on pahaa. - Da Capoa vain yksi. Tästä tulee riitaa! - Miltä tää sydän maistuu? Ei saa selvää. On se mansikka! Eikun vadelma. Miksei makua ole mainittu pakkauksessa? - Sininen on sininen. Suomalaisen suuhun sopiva herkku, ei liian makea. Geishat takaisin!

Brunbergin perinteinen tryffeli 300 g Plussaa: + Rasia juhlava ja houkutteleva. Kahvin kanssa pari palaa saattaisi olla toimiva yhdistelmä. Raadin ainut poika tykkäsi suuresti tryffelin mausta. Miinusta: - Tyttöjen suuhun nougatin maku oli liian makea. Kommentit: - Yksi ja sama maku alkaa tympiä. Sekapaketti olisi hyvä idea. - Montaa ei voi syödä.

TIESITKÖ TÄMÄN? - Kaakaopavun hyvän maun löysivät ensimmäisinä Keski-Amerikan intiaanit. - Suklaan teollinen valmistus aloitettiin Euroopassa 1850-luvulla. - Suomalaiset syövät suklaata reilut 6,2 kiloa vuodessa, enemmän kuin Euroopassa keskimäärin. - Sveitsiläiset syövät eniten suklaata, noin10 kiloa vuodessa. - Suklaa sisältää elimistölle tärkeitä magnesiumia, sinkkiä ja kuparia. - Laadukkaassa tummassa suklaassa on vähintään 50 prosenttia kaakaota. - Kaakao sisältää yli 300 maku- ja tuoksuainesosaa. - Tutkimusten mukaan muutama pala tummaa suklaata päivässä laajentaa verisuonia, vähentää sydäninfarktin vaaraa ja alentaa myös veren kolesterolia.

Raati: Minna Saarinen, Tommi Vanha, Salla Kosunen ja Johanna Pääkkönen Kiitos yhteistyökumppaneillemme Fazer, Panda ja Brunberg.

H2_04_2007.indd 31

22.11.2007 20:06:21

SYÖ & JUO

Leivo

Karjalanpiirakka on perinneruokiemme aatelia, jota yksikään parikymppinen pääkaupunkiseutulainen ei osaa tehdä. Nyt on viimeistään aika jättää markettien valmispiirakat hyllyyn, ottaa kaulin kauniiseen käteen ja leipoa perinneherkut kerrankin itse. Edes rakkaan isänmaamme merkkipäivän kunniaksi.

piirakoita! Teksti: Salla Kosunen ja Matti Martikainen Kuvat: Sini Korhonen Nimi: K

arjalan

Kansala

isuus: E

piirakka

U-suoja

, Karelia

ttu suo

n pastry

malaisu Syntym us ä Ehkä su aika ja -paikka osituin : Keskia jälkeen suomala ja lla Kar k Suomee arjalaisevakot isherkku, jonk jalassa. a levittivä n. t myös sotien muualle Siviilisää navoin k ty: Naimaton, m anssa ja utta on -off-suh tkuu de muAsuinpa ikka: Su omi

Tarvitset: Kuori: 1 dl vettä 1 tl suolaa 1 dl vehnäjauhoja 1,5 dl ruisjauhoja

Täyte: 1 l maitoa 1-2 dl riisiä 0,5-1 tl suolaa

Voiteluun: vettä voita tai margariinia

(n. 12 piirakkaa, valmistuksen kesto n. 1 ½ h)

1. Valmista kuoritaikina kulhossa lisäämällä veteen suola ja sen jälkeen jauhot. Sekoita ainekset keskenään ja vaivaa taikina tasaiseksi. 2. On täytteen teon aika. Kaada maito kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää vähitellen riisit ja keitä seosta niin kauan, että se puuroutuu. Lisää suola. Jäähdytä puuro kannen alla viileässä. 3. Pyöritä taikinasta noin 3,5 sentin paksuisia pyöreitä tankoja ja jaa ne sen jälkeen 1,5 sentin mittaisiksi paloiksi. Kauli paloista ruisjauhon kanssa soikeita levyjä. 4. Levitä levyjen keskelle täytettä ja rypytä peukalon ja etusormen avulla taikinan reunat täytteen päälle. 5. Paista piirakat uunissa 300 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes herkut näyttävät makuusi sopivan ruskeilta. 6. Voitele piirakat heti paiston jälkeen vesivoisulalla (1 osa voita, 1 osa vettä).

H2_04_2007.indd 32

22.11.2007 20:06:22

Kyytipojaksi… Perinteinen munavoi

Juustoinen simpukkatäyte:

Majoneesipohjainen katkarapunautinto:

Tarvitset:

1 tlk sinisimpukoita 100 g sinihomejuustoa 2 ruokalusikallista Koskenlaskija-sulatejuustoa 1 sipuli 1 sitruuna koristeeksi ruohosipulia

100 grammaa katkarapuja katkaraputuorejuustolevitettä (esim. Creme Bonjour) 0, 5 dl majoneesia 2 dl sitruunan mehua 3 rkl tillisilppua 0, 25 tl mustapippuria

Tarvitset: 4 kananmunaa 100 g margariinia tai voita suolaa oman maun mukaan Keitä kananmunia kiehuvassa vedessä 8-10 minuuttia. Kuori keitetyt munat ja hienonna ne haarukalla. Sekoita hienonnetut munat ja margariini tai pehmennetty voi. Lisää suola. Voit maustaa ja keventää munavoita korvaamalla osan margariinista tai voista tuorejuustolla, raejuustolla tai maitorahkalla. Maustamiseen voit käyttää myös tuoreita tai kuivattuja yrttejä tai esimerkiksi sieniä.

Hienonna sipuli ja kuullota pannulla tilkassa rypsiöljyä. Lisää joukkoon valutetut simpukat, sinihomejuusto ja koskenlaskija. Sekoita aineksia keskenään kunnes juustot ovat sulaneet ja seos muuttunut tasaiseksi. Lusikoi seos piirakoiden päälle ja lisää annoksen päälle vielä tilkka tuoretta sitruunan mehua ja pari ruohosipulin vartta. Voilà!

Hienonna hyvin sulaneet ja valutetut katkaravut. Sekoita tuorejuusto, majoneesi ja katkaravut kulhossa. Mausta sitruunamehulla, pippurilla ja tillisilpulla. Pyörittele lusikoilla massasta kauniit pallot piirakoiden päälle. Bon appétit!

Vinkit kotikokilta:

Täytteiden ainekset. Ylärivi vasemmalta: Koskenlaskijajuusto, aurajuusto, sipuli Alarivi vasemmalta: katkaravut, simpukat, majoneesi

- Riisipiirakoita valmistettaessa riisitäyte kannattaa lusikoida taikinan päälle lämpimänä. Seos on tuolloin joustavampaa, mikä helpottaa leivonnan haastavinta osaa, rypytystä. - Soikioiden kauliminen kestää yllättävän pitkään. Jos kaulin ei mielestäsi saa kauaa vanheta kädessäsi, ota avuksi pastakone. Sen avulla ohuet levyt valmistuvat vaivatta käden käänteessä. - Jos pidät munavoista, mutta kaipaat siihen pienen lisäsäväyksen, kaiva kaapistasi vadelmahilloa. Lusikallinen makeaa marjasosetta tuo perinneherkulle uuden ja raikkaan tuulahduksen.

Vinkki naimattomille naisille Jos mielit naimisiin, lue tämä tarkasti: Karjalanpiirakoiden valmistus oli suomalaisille naisille varsinkin ennen tärkeä taito, sillä näitä perinteisiä herkkuja tuli osata valmistaa heti häitä seuraavana aamuna. Homma oli tarkkaa puuhaa, sillä kuori tuli kaulita niin ohueksi, että ”läpi näkyi seitsemän kirkkoa”. Myöskään äänekäs ei saanut olla: taikina tuli kaaviloida niin hiljaisesti, että ”vaikka anoppi olisi nukkunut pöydän alla, ei hän olisi herännyt”.

Karjalanpiirakan resepti ja valmistusohje: karjalanpiirakoiden leivonnan kaksinkertainen Suomen mestari Pirkko Hyttinen.

H2_04_2007.indd 33

22.11.2007 20:06:25

KADONNEEN LEHDEN METSÄSTYS

Täällä asuu H2! Teksti ja kuvat: Markus Haapamäki

Tästäkin lehdestä päätyy yksi kappale Kansalliskirjaston arkistohyllyyn, jotta tutkijat ja muut kiinnostuneet voivat tarkastella sitä vielä satojen vuosien kuluttua – mikäli maapallolla vielä silloin on elämää. Kävimme katsomassa, mistä hyllystä kansallisaarteemme oikein löytyy.

Lehdet säilötään valtaviin hyllyihin, jotka sijaitsevat maanalaisessa luolassa. Turvallisuussyistä tämän laajempaa kuvaa ei luolassa voinut ottaa.

Kirjastonhoitaja Esko Rahikainen opastaa toimittajan perille arkistohyllyjen ääreen. Kymmenittäin portaita, kymmenen sekunnin hissimatka ja useita peräkkäisiä ovia, joiden taakse kirjaston asiakkaalla ei normaalisti olisi pääsyä. Tämä on erikoistapaus. Olemme 25 metriä korkeassa kirjatalossa, joka on kymmenisen vuotta sitten louhittu maan alle. Tämän kerroksen lisäksi on vielä kolme muuta maanalaista kerrosta täynnä arkistoituja lehtiä, kirjoja ja musiikkilevyjä. Edessäni on valtavan pitkä hyllyrivistö. Jokaista hyllyä pystytään siirtämään sivuun veivaamalla kampea. Kävelemme Rahikaisen kanssa muutaman metrin eteenpäin ja pysähdymme hyllyn Aa3 eteen. Täällä sen pitäisi olla. Vapaakappalelain vuoksi Kansalliskirjaston hyllyt täyttyvät tasaisesti, mutta sangen vauhdikkaasti. Vapaakappalelaki määrää, että jokaisesta Suomessa julkaistusta teoksesta pitäisi vähintään yksi kappale taltioida myös Kansalliskirjaston arkistoon. Rahikainen sa-

H2_04_2007.indd 34

22.11.2007 20:06:25

noo, että heidän (oikeastaan myös meidän) kansallista kirjastoaan kiinnostavat ennen kaikkea suomalaisten kirjoittamat teokset, mutta myös Suomea käsittelevät teokset, vaikka ne sitten olisivatkin ulkomaalaisen väsäämiä. Painotalot lähettävät Helsinkiin jokaisesta julkaistusta teoksesta kuusi vapaakappaletta, joista yksi jää tänne maan alle ja loput viisi lähetetään korkeakoulukirjastoihin eri puolelle Suomea. Tämä on niin sanottua varmuuskopiointia suurten tulipalojen ynnä varkauksien varalta, mutta myös tutkijoiden alueellista palvelua.

Jallukin luuraa täällä jossain Hyllyssä Aa3 H-kirjaimen kohdalla on liuta arkistoituja aikakauslehtiä. Niiden joukossa vilahtaa myös Heliitin, H2:n edeltäjän, kansio. Ruskeasta pahvista väänneltyjä mappeja on tässäkin hyllyvälissä jo satoja. Näillä hyllyillä lepää oikeastaan vain jäsen-, asiakas- ja tiedotuslehtiä. Kokonaan toisella osastolla voisi törmätä esimerkiksi erotiikan erikoisaviisiin Jalluun, Oho! -ihmissuhdejulkaisuun tai vaikkapa Pollen parhaisiin eli Hevoshullun spesiaalinumeroon. Rahikainen itse tuli töihin Kansalliskirjastoon 1970-luvulla. Hän paljastaa myös olleensa utelias, kun erotiikka-alan julkaisuja kannettiin arkistoon.

- Et voi kuvitellakaan, kuinka siistiä touhua nämä julkaisut olivat siihen aikaan. Hädin tuskin rintaa näkyi lehden sivuilla, Rahikainen muistelee. Voisikohan nuori mies tulla kirjastoon lukemaan Erotiikan maailmaa, jos seuraavan bussin lähtöön on vielä aikaa puolitoista tuntia? Rahikaisen mukaan ei – ellei asiakkaalla ole hyvää syytä siihen. - Meille pitää ilmoittaa käyttötarkoitus. Pitää olla esimerkiksi tekemässä tutkimusta tai valmistelemassa väitöskirjaa aiheesta. Mutta kyllä kiinnostuneita on silloin tällöin. Kaikkia lehtiä tänne ei sentään kanneta. Hesarit ja maakuntalehdet viedään suoraan Mikkeliin, jossa varastoneliöt ovat halvempia. Siellä sanomalehtien sivut filmataan talteen. Sanomalehtipaperi kun ei kestä aikaa, vaan se rapistuu. Rahikainen mainitsee, että 01-homma on hirvittävää. Hän puhuu digitalisoinnista. Rahikainen pelkää, ettei satojen vuosien kuluttua enää voida avata doc-tiedostoja tai pdf-sivuja. Tiedostojen elinikäkin on vähän arvoitus. Onko täsmällisin väliajoin kaatuvia tekstinkäsittelyohjelmia enää tarjolla vuonna 2307? Mennään vielä hieman vapaakappalelakiin. Tiesitkö, että jos Metallica konsertoi Suomessa ja konserttiyleisöä varten olisi laadittu jonkinlainen ohjelmalappunen, niin tämä lappunenkin pitäisi toimittaa Kansalliskirjastoon

Yli sata kilometriä hyllytilaa - Kansalliskirjastossa on yli kolme miljoonaa kirjaa ja kausijulkaisua. - Viime vuonna Kansalliskirjaston arkistoihin päätyi vapaakappaleina yli 17 000 kirjaa, 1 200 karttaa ja nuottia sekä lähes 10 000 erilaista lehteä. - Kansalliskirjastossa on noin 107 hyllykilometrin verran erilaisia teoksia. Viime vuonna arkistoitavaa kertyi 950 hyllymetriä. www.kansalliskirjasto.fi

H2_04_2007.indd 35

22.11.2007 20:06:28

Myytinmurtaja Kansalliskirjaston lukusaleissa istuu vain tutkijoita harmaine hiuksineen ja pölyisine mappeineen erikoispaksut silmälasit nenällään. Hiljaisuuden rikkoo joku tutkijoista, joka välillä päättää kääntää kirjan sivua. Ajatteletko näin? Älä ajattele. On siellä opiskelijoitakin. Tutkimassa ja lukemassa. Esimerkiksi kaikki Suomessa julkaistu liiketaloudellinen kirjallisuus on arkistoitu nimenomaan Kansalliskirjastoon. Tämän lainaston asiakkaiksi pääsevät kaikki asuinpaikkaan tai koulutusohjelmaan katsomatta.

H2:n oma mappi löytyi hyllyn perältä. arkistoitavaksi. Tai jos teet filosofisen kirjoituskokoelman kotonasi ja tulostat sen paperille, olisi hyvä kysyä Kansalliskirjastosta, haluavatko he sen kokoelmiinsa. Näin tuhannenkin vuoden kuluttua näitä teoksia voitaisiin tutkia ja sitä myötä analysoida tämän päivän elämänmenoa. Joskus joitakin kappaleita jää uupumaan kokoelmista. Kansalliskirjasto julkaisee vieläkin puuteluetteloa, josta voidaan tarkastaa, mitä vielä puuttuu. - Joskus jotakin joudutaan karhuamaan, mutta aina sitä ei ehditä tehdä. Heti kun puuttuva lehden numero ei ole enää uusi, niin ei välttämättä ole toimituksellakaan yhtä kappaletta tänne lähetettäväksi, Rahikainen toteaa.

kameroilla. Eräänä päivänä joku pitkäkyntinen veisti supervanhasta karttakirjasta muutaman sivun muistoksi itselleen. Sivut olivat huippuarvokkaita. Näin ei pääse enää käymään vanhojen teosten suhteen, kun vieressä seisoo valvoja. Palataan vielä kerran hyllyn Aa3 äärelle. Verkkotietokannassa kerrottiin, että H2 on kausijulkaisu ja että sen käyttö on sallittu vain lukusalissa. Nytkään en pääse käyttämään sitä, mutta voin nähdä siitä vilauksen.

”Naisasiakas tuli sanomaan, että joku otti juuri vehkeensä esiin.”

Ja siinä se seisoo! H2:n ruskea, heiveröiseltä näyttävä kansio. Täällä se on, hyllyn perällä, odottamassa avaajaansa. Hikipisarat kostuttavat kainalot, kun mappia avataan. Arkistoluolan tunnelma seisahtuu. Ja se on edessämme: H2:n suuri rakkausnumero! Viimeisin numero ei ole vielä ehtinyt arkistoon asti, mutta kirjapaino huolehtinee sen toimittamisesta kansallisiin tarkoituksiin. Kansalliskirjasto jatkakoon mallikasta tallennusoperaatiotaan rauhassa. Minä lähden tekemään töitä, jotta hylly Aa3 olisi entistä lihavammassa kunnossa.

Vahtimestari valvoo Tämän päivän elämänmeno Kansalliskirjastossa on rauhallista verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin. Rahikainen muistaa hyvin ajan ennen eteisvahtimestareita. - Silloin kerran lähdettiin saattamaan erästä asiakasta Lapinlahteen. Toinen tapaus oli, kun naisasiakas tuli sanomaan, että joku otti juuri vehkeensä esiin. Joskus joku on myös kussut nurkkiin, mutta ei enää nykyään, kun vahtimestarit valvovat ovilla. Se oli silloin se. Silloin ei ajateltu, että joku haluaisi tulla varastamaan kirjaston teoksia. Tänä päivänä kirjahyllyjä vartioidaan kuitenkin

Kirjastonhoitaja Esko Rahikainen ihailee H2:n suurta rakkausnumeroa.

H2_04_2007.indd 36

22.11.2007 20:06:29

MAINOS.

H2 Haaga-Helian opiskelijakunta Helga

H2_04_2007.indd 37

22.11.2007 20:06:33

From

Paris To

Helsinki Text: Marko-Oskari Lehtonen Photo: Heli Hirvelä Illustration: Ulver Svensson

The corridors of Haaga-Helia are the right place to meet with interesting people from all over the world. In these corridors H2 met Claire Daubas. She’s one of the hundreds of exchange students who have voluntarily chosen to struggle with the country known as Finland. Rumour has it that hardly any exchange students pick Finland as their first choice. So it must be pure luck that every year we have this wonderful variety of people to study here. - It was more of a second choice for me. I wanted to go to England but my university lost the agreement. So I chose Finland because I heard the people speak quite good English. Language was a factor, but the country also looked nice, Claire starts. Although Claire’s knowledge of ”isolated” Finland was limited to Lapland’s existence and the fact that Helsinki is indeed the capital city, she decided from the start to be here the

whole year instead of only one semester. Friends and family’s support and her sister’s oneyear-experience in the USA made the decision a lot easier. - I think one semester is too short of a time. You start to get used to your life and then you’ve got to go back. So I think it’s better and more interesting to stay for a whole year. My parents also think it’s a good experience to go abroad, Claire says.

Of drunken people and Finnish food Cultural differences have hit Claire in the face from the start. The volume of drunken people in the streets surprised the girl from the suburbs of Paris. And we’re talking about the same girl who wanted to drink cider instead of water when she was 7 or 8 years old!

H2_04_2007.indd 38

22.11.2007 20:06:34

“I wanted to go to England but my university lost the agreement.”

- We also have drunken people in the streets, but not at three o’clock in the afternoon, walking from bar to bar. In Finland the consumption of alcohol might be a little more about getting drunk. I don’t know, maybe French people are more used to alcohol or hide the effects better, Claire ruminates, with a smile on her face. The smile changes quickly when the conversation turns to Finnish food. And who can blame her? Finnish cuisine is world-renown as something ”suspicious” - I haven’t really tasted Finnish food. Once I ate reindeer and salmon in a Finnish restaurant. Otherwise all I know about Finnish food is the school’s restaurant. I hope it doesn’t represent all Finnish cuisine, because I don’t like it that much. Those microwave meals I eat sometimes when I’m too lazy to

cook. In general there’s more choice of food in France, I think.

Crazy squirrels, unpronounceable language Finnish nature showed its best to Claire during her visit to the squirrel capital, Seurasaari. On the ”to-do” list she still has her upcoming trip to Lapland in March. - I really like Finnish nature and it’s much better than in France. Even here in the city there are lots of parks. I like squirrels a lot and when I went to Seurasaari it was so crazy. In Finland you cannot isolate yourself from hearing some almost impossible mumbling that is also known as the Finnish language. - I took a Finnish class at the beginning of my time here so I know a few things, but not a lot. It’s really difficult but I hope that I can manage with what little I know. I can

introduce myself and tell where I come from. Of course I can also say something about the weather and numbers. What it comes to the level of hi-tech, Claire finds Haaga-Helia with its technological equipment to be better than at her university in France. The school also looks a lot nicer. But what about the teachers in general? - Honestly? I haven’t learned that much. What I learn here I forget in two or three weeks. It’s probably just that I’m more used to the way things are done in France. It’s not really the way they’re teaching us. Time for one last question. From what culture have you learned something besides Finnish? - I have learned a lot from Korean culture, especially those drinking games. I have also learned some things about Holland because of my Dutch roommate. The Koreans are probably the funniest and the Slovenians the most party-orientated, Claire concludes.

H2_04_2007.indd 39

22.11.2007 20:06:35

T A UM

T H PA

TA Uusi ote en

piläin

t Teks

Rim Elina

Tuntemattomaan Marraskuun lopulla ensi-iltansa saaneen Tuntemattoman sotilaan esitykset jatkuvat Kansallisteatterissa. Kristian Smedsin ohjaustyötä kuvataan ”uuden sukupolven tulkinnaksi” Väinö Linnan klassikkoromaanista ja odotettavissa on keskustelua herättävää teatteria. Esityksen harjoitukset aloitettiin jo keväällä 2007, ja produktio on teatterin tiedotteen mukaan haaste niin taiteelliselle kuin teknisellekin henkilökunnalle. Rooleissa mm.: Jouko Keskinen, Minttu Mustakallio, Antti Pääkkönen, Kristo Salminen. Tuntematon sotilas jatkuu Kansallisteatterissa kevätkaudelle. Liput 11–15 € (opiskelija).

Dalín muotokuva

Tiktak viimeisen kerran

Espoon modernin taiteen museo EMMA:ssa jatkuu Salvador Dalí – Surrealisti! -näyttely vielä joulukuun 16. päivään asti. Näyttelyssä on esillä espanjalaisen surrealistin teoksia 60 vuoden ajalta. Samalla museossa esitetään aiheeseen liittyvää teatteria. Enigma tarjoaa uudenlaisen tavan tutustua Dalíin taiteilijana. Omalaatuista taiteilijapersoonaa valottavat myös saksalaisen valokuvaajan Eric Schaalin mustavalkokuvat Dalín Amerikan-vuosilta.

Kahdeksan vuotta musiikin tähtitaivaalla loistanut tyttöbändi Tiktak ilmoitti lopettamispäätöksestään syyskuun puolivälissä. Yhtyeen kokoelmalevy, Sinkut 99-07 julkaistiin marraskuun alussa. Kokoelma sisältää nimensä mukaisesti yhtyeen tuotantoa kuluneilta vuosilta ja muutaman uuden kappaleen, joista bändin viimeiseksi sinkuksi jää Mutta mä rakastan sua. Tiktakin Suomen suurimmat kaupungit kattavan jäähyväiskiertueen viimeiset tahdit soivat Tavastialla joulukuussa. Arvailla sopii, minkä kappaleen tytöt päättävät viimeisenä soittaa. Tavastia 8.-9.12. Liput 15 €/17 €.

Vuosi vaihtuu hyvässä seurassa

Laulattaako? Joulun lähestyessä joululaulukonsertteja järjestetään pitkin Suomea. Osaan pääsee lauluja kuulemaan ja laulamaan ihan ilmaiseksikin. 11.12. klo 18.00: Joululauluja ja leikkejä Itä-Helsingin kulttuurikeskus Stoassa. Tapahtuma on ilmainen. 13.12. klo 17.30: Helsingin Laulun joulukonsertti Malmitalolla. Vapaa pääsy. 14.12. klo 19.00: Kaartin soittokunnan joulukonsertti Johanneksen kirkossa. Solisteina Sibelius-laulukilpailun finalisteja. Liput 10 €. 16.12. klo 16.00: Länsi-Helsingin Kamariorkesterin joulukonsertti Kansalliskirjaston Kupolisalissa. Vapaa pääsy.

PEROU

HIM konsertoi totuttuun tapaansa vuoden vaihtuessa Helldone 2007 -festivaaleilla Tavastialla. Kolmipäiväisillä festareilla lavalle nousevat myös muun muassa Mokoma, Von Hertzen Brothers, Swallow the Sun ja Ajattara. Helldone 2007 -festivaali Tavastialla 29.–31.12. Liput 35/40/45 €.

8.–9.12. Tiktak (Tavastia) 13.12. Jonna Tervomaa (Tavastia) 15.12. Porcupine Tree (Jäähalli) 20.12. Marilyn Manson (Jäähalli) 22.12. Lapko (Virgin Oil Co.) 29.12. Sonata Arctica (Kaapelitehdas) 29.–31.12. Helldone 2007 (Tavastia)

HARRI KOSONEN

Joulukuussa soi

H2_04_2007.indd 40

22.11.2007 20:06:44

KOLUMNI

Pikkupohdintaa pikkujouluista Pikkujouluista on tullut statussymboli, aivan kuten Facebook-kavereista. Ihmiset kilpailevat siitä, kuka haalii niitä eniten. Auttamattomia luusereita ovat ne, joille juhlia on siunaantunut vain muutama kappale. Sosiaalisesti menestyvimpien kohokohtia ovat sellaiset päivät, joille on kasaantunut useampi pikkujoulunvietto. Kiire on koko ajan seuraavaan paikkaan, ettei vain menettäisi mitään. Parhaiten kiire varmistaa sen, ettei ole läsnä yhtään missään. Tällaisten ihmisten onneksi pikkujoulut ovat vapun ohella vuoden viinavetoisimmat juhlat. Ja alkoholihan tunnetusti on kiireen pahin vihollinen. Mistä lie muuten johtuu, että seksiä harrastetaan usein kännissä? Olisi kiva saada selvää. Alkoholilla on toinenkin, keskipakoisvoiman tapainen vaikutus: kuppikuntien syntyminen. Porukka hajaantuu luonnostaan muutamaan klikkiin, joissa puhutaan selän takana sen verran paskaa, ettei vessassa tarvitse käydä

seuraavaan pariin päivään. Tässähän ei sinänsä olisi mitään ongelmaa, ellei kuppikuntien välillä tapahtuisi tiedonsiirtymiä. Jos joku on jonkun mielestä huonosti pukeutuva lunttu ja läskikin vielä, saa asianomainen sen kyllä tietoonsa. Tilanne laukeaa usein vasta sillä, että joku ulkopuolinen sanoo jotakin nasevaa, kuten jos me kaikki olisimme hitusen lihavampia, olisimme lähempänä toisiamme. Jos meno uhkaa käydä liian villiksi, turvautuu nykyihminen ensimmäiseksi kännykkään. Siitä onkin syytä poistaa jo etukäteen pomon ja exien numerot. Seurustelevien kannattaa tallettaa valmiiksi muutama virheetön viesti kumppanilleen, kuten ”Rauhaisa mutta kiva ilta. Olisin silti mieluummin kotona kanssasi!”. Tämän voi sitten lähettää turvallisin mielin matkaamaan bittiavaruuteen. Viestin näppylöimiseen ryhtyminen sen sijaan on vaarallinen leikki, samaa sarjaa kuin Hitlerin hyökkäys Neuvostoliittoon. Loppuillasta puhelimesta

saattaa lähteä ulkomaailmaan vaikka minkälaisia kryptisyyksiä, joiden tulkitsemiseen tarvittaisiin egyptologi poikineen. Sen vuoksi on paljon hedelmällisempää suunnata huomio kanssaihmisiin kylmän mobiilimasiinan sijaan. Parhaimmillaan syntyy henkeviä keskusteluja, kuten pohdintaa siitä, mistä alkuihminen on saanut kipinän tulen tekoon. Kyynikko tietysti väittäisi, ettei siitä kukaan muista mitään enää maanantaina kahvihuoneessa. Mutta milloin kyynikot ovat olleet oikeassa? Vaikka muistikuvat kuinka hämäriä olisivatkin, jättää hieno ajatustenvaihto jälkeensä tietynlaisen kutinan aivoihin. Varmasti sitä maanantaisessa ankeudessaan kuppia huulilleen nostaessaan ja juttukumppania tihrustaessaan tuumisi, että onpa se tuo Makkonenkin piilosyvällinen kaveri. Mikko Saarinen

H2_04_2007.indd 41

22.11.2007 20:06:46

LEVYHYLLYN AARTEITA

Tuttua HÖTTÖÄ Teksti: Tuulikki Laine

Kristiina Brask: Silmät sydämeeni Idols-kilpailun kolmosen levyä saatiin odottaa lähes vuoden päivät. Itse olin kolmannen Idols-kauden kohdalla positiivisesti yllättynyt finalistien tasosta ja odottelin, josko tällä kertaa syntyisi jotain muutakin kuin ylikaupallista liibalaabaa. Toisin kuitenkin kävi: tuloksena oli levyllinen tyhjänpäiväistä pehmoheviä, toinen tusina-r’n’b:tä ja yksi coverlevy. Mutta onhan meillä vielä Kristiina.

Idols-kilpailun aikana Kristiina oli kokematon, suloinen ja jännitti esiintymisiä. Kaunisäänisessä tytössä oli kuitenkin aitoa karismaa, joka kantoi kolmanneksi, monien kokeneempien laulajien ohi. Kristiinassa olisi varmasti potentiaalia. Siksi onkin pettymys, että hänen esikoislevynsä on laitettu täyteen sitä samaa tuhanteen kertaan kuultua suomipoppia, jonka ovat tehneet aiemmin jo Nylon Beat, Tiktak ja Irina. Singlekappale Nyt mä meen on ihan kiva ja tarttuva, mutta levyn muut kappaleet muistut-

tavat toisiaan aivan liikaa niin melodian kuin lyriikoidenkin puolesta. Kuultuaan yhden kappaleen on kuullut ne kaikki. Kristiina laulaa kauniisti ja tulkitsee höyhenenkevyitä kappaleita niin hyvin kuin mahdollista – ja onnistuu välillä jopa puhaltamaan niihin elämää. Kysymys kuuluukin: Miksi Idols-kilpailuja on, jos lahjakkaat nuoret laitetaan esittämään puolessa vuodessa unholaan painuvia rallatuksia? Ehkäpä lahjakas Kristiina vielä tekee itsensä näköisenkin levyn. Sitä odotellessa.

Parhaita hittejä 2000-luvulta Teksti: Tuulikki Laine

Interpol: Our Love to Admire Ei ole helppoa julkaista uutta albumia, jos on tehnyt alkaneen vuosituhannen parhaan poplevyn jo vuonna 2004. Vuonna 1998 perustetun newyorkilaisen Interpolin kakkoslevy Antics oli niin hyvä, että Our Love to Admiren on lähes mahdotonta lunastaa siihen kohdistuvia odotuksia, puhumattakaan niiden ylittämisestä. Niin lähelle se kuitenkin pääsee, että Interpolin voi kohtalaisen uskottavasti väittää olevan parasta, mitä 2000-luku musiikillisesti tarjoaa. Our Love to Admirelta ei löydy sellaista superhittiä kuin Antics-levyn Evil, mutta se on tasaisesti täynnä hyviä kappaleita. Musiikillisesti bändi tuo edelleen mieleen Joy Divisionin. Kitaran ja basson sointi nostattaa kylmiä

väreitä ja Paul Banks laulaa hyvin niin kuin aina. Lyriikat käsittelevät ihmissuhteita ja ajan henkeä viiltävän oivaltavasti. Vaikka levyltä on

vaikea osoittaa ylitse muiden nousevia raitoja, ainakin The Scale, The Heinrich Maneuver ja Mammoth ovat kappaleita, joissa olisi ainesta vuosituhannen parhaaksi pop-kappaleeksi – ellei Interpol olisi tehnyt yhä ylittämätöntä Eviliä jo vuonna 2004. Our Love to Admire saa odottamaan Interpolin seuraavaa albumia vieläkin suuremmin odotuksin. On ihastuttavaa nähdä, että Joy Divisionin ja The Smithsin indie-pop -perintö elää vielä 2000-luvulla. Interpol ei kuitenkaan ole nostalgista vanhojen kierrätystä, vaan rohkeasti oma, uutta luova itsensä, minkä Our Love to Admire viimeistään todistaa. Tätä lisää.

H2_04_2007.indd 42

22.11.2007 20:06:47

Amosta kaamokseen Teksti: Tuulikki Laine

Tori Amos: American Doll Posse Tori Amosin paras levy Scarlett’s Walk oli yhtenäinen, kaunis ja musiikillisesti kunnianhimoinen tarina tytön matkasta halki Amerikan. Seuraava studioalbumi The Beekeeper oli kristinuskon mytologioilla Da Vinci -koodin tapaan leikkivä duurivoittoinen tunnelmapala. Uusin albumi American Doll Posse on paluu Amosin uran alkuaikojen tummempiin sävyihin ja samalla koko uran poliittisin levy. American Doll Posse ei ole Scarlet’s Walkin kaltainen helmi, mutta on silti yksi Tori Amosin parhaista levyistä. Ensimmäinen raita Yo George on pakollinen Bushin vastainen kannanotto, mutta sen jälkeen päästään asiaan.

Pistää hiljaiseksi Teksti: Markus Haapamäki

Eri esittäjiä: Tai Chi En nyt puutu tuhansia vuosia vanhoihin kiinalaisiin filosofioihin tai taistelulajeihin tästä levystä kirjoittaessani. Niistä kun riittäisi tekstiä vaikka muutamaankin H2:een. Ja tämä levy toimii yksinkin, ilman minkäänlaista voima- tai liikeharjoittelua. Kaappasin tämän levyn vuosia sitten jonkin suuren tavaratalon alennuskorista. Hinta oli kutakuinkin parinkymmenen sentin luokkaa. Käärin levyn suojamuovit roskiin vasta kolmisen viikkoa sitten. Ja yllätyin. Tällaista mielenrauhaa on ollut tarjolla levyhyllyssäni vuosikaudet, eikä kukaan ole kertonut mitään. Niin, usko tai älä, tämä kokonaisuus kyllä pistää länsimaalaisen ihmisolennon rennoksi. Jos saatte levyn käsiinne, kuunnelkaa etenkin hittikappaleen aineksia sisältävä kakkosraita The Wide Stream, jonka on säveltänyt herra Hans Andre Stamm. Ei tätä kuitenkaan jatkuvasti pysty kuuntelemaan. Kokeillaan seuraavaksi ennen jouluaattoa, kun rumba on räjähtämäisillään käsiin.

Kakkosraita, singlelohkaisu Big Wheel on jo joutunut sensuurin kouriin – useat radioasemat Yhdysvalloissa kieltäytyivät soittamasta sitä, koska kappaleen lyriikoissa sanotaan ”I’m a M-I-L-F, don’t you forget” (MILF on slangi-ilmaisu seksuaalisesti haluttavalle äidille). Provosoivilta lyriikoilta ei vältytä myöhemminkään. Fat Slut ironisoi suorasanaisesti täydellistä perhettä. Levyn parhaaksi kokonaisuudeksi nousee kuitenkin häkellyttävän kaunis Girl Disappearing. American Doll Posse on myös musiikilli-

sesti yksi Tori Amosin monipuolisimpia levyjä. Girl Disappearing on melodista poppia, Fat Slut melkein grungea ja Velvet Revolution tuo mieleen Jaques Brelin chansonit. Vaikka 44vuotiaan Tori Amosin kappaleista puuttuukin alkuaikojen kiihkeä ja vihainen nuori nainen, on ammattitaitoa tullut runsaasti lisää. American Doll Possen ainoa heikkous on kenties liiallinen pituus. 78-minuuttinen teos on hieman raskas kerralla kuunneltavaksi. Muutamien heikompien raitojen pois jättäminen olisi tehnyt levystä eheämmän kokonaisuuden.

Kulkee kuin aave Teksti: Markus Haapamäki

Portishead: Dummy Tällaista musiikkia kuuntelevien autot kulkevat kadulla maksimissaan 33 km/h. Tällaista musiikkia kuunnellaan keskieurooppalaisissa klubeissa, joiden vessoissa on siniset ultraviolettivalot. Jos tämä orkesteri olisi suomalainen, sen nimenä olisi todennäköisesti Kammiovärinä. Tällaisen musiikin aikana tupakkakin syttyisi, vaikkei kenelläkään olisi tulitikkuja. Tämän soidessa DJ himmentää valot. Tämä musiikki kulkee kuin aave, muukalaisena radionovien ja yleäksien pehmoisen maailman reunoilla. Siinä kaikki, mitä sain paperille kuunnellessani Portisheadin Dummy-levyä kolmatta kertaa lävitse. Neljännellä kerralla muistiinpanojeni sanoma vahvistui. Dummy on perin oudoksuttava, mutta lämminhenkinen ja viehättävä osa englantilaista kulttuuria. Dummy on jo 13 vuotta vanha, mutta levyn anti voisi hyvin sisältyä tämänkin päivän epistolaan.

H2_04_2007.indd 43

22.11.2007 20:06:48

Sinivalk Sinivalko NÄMÄ MUISTETAAN:

Teksti: Salla Kosunen Kuvat: YLE Valokuva-arkisto

1923: Nummisuutarit (ohj. Erkki Karu): Tämä Aleksis Kiven klassikko ylsi ennenkuulumattomaan menestykseen, ja se muistetaan tänäkin päivänä yhtenä mykän elokuvan klassikoista.

Suomalainen elokuva täytti tänä vuonna pyöreät 100 vuotta, ja kyseisen taiteenlajin taival taittuu nykyisin varsin mallikkaasti. Matka ei kuitenkaan aina ollut yhtä ruusuinen, sillä tietä mutkistivat muinoin lukuisat esteet aina sodista näyttelijälakkoihin.

1941: Kulkurin valssi (ohj. Toivo Särkkä): Suomalaisen elokuvan kuningasparin Ansa Ikosen ja Tauno Palon kuuluisin yhteinen työ. Elokuva oli maamme katsotuin aina Tuntemattoman Sotilaan tuloon saakka.

Suomalaisen elokuvataiteen kivijalkoina voidaan pitää Erkki Karun perustamia tuotantoyhtiöitä Suomi-Filmiä ja Suomen Filmiteollisuutta. 1930-luvun puolivälissä elettiin suomalaisen elokuvan kulta-aikoja: tuolloin jokainen kotimainen elokuva sai n. 400 000 katsojaa, joka on huikeat yli 10 % maan silloisesta väkiluvusta. Mitä muuta elokuvan alkutaipaleella tapahtui?

1941-1959: Suomisen perhe -elokuvat (Ohj. T.J. Särkkä, Orvo Saarikivi): Viisihenkinen helsinkiläinen porvarisperhe hauskuutti yleisöään kuudessa elokuvassa. Päähenkilöksi nousi perheen nuori Olli (Lasse Pöysti), joka nuoruutensa uhmassa jopa karkaa kotoa. 1953-1960: Puupää -sarja (Armand Lohikoski, Ville Salminen, Aarne Tarkas): Pekka Puupää, hänen paras kaverinsa Pätkä sekä kaulinta heiluttava Justiina viihdyttävät sukupolvia toisensa jälkeen päättömillä seikkailuillaan mm. taidemaalareina ja lumimiestä jahdaten. 1960-1969: Komisario Palmu -sarja (ohj. Matti Kassila): Taidokasta, vanhaan Helsinkiin sijoittuvaa jännitystä. 1966: Käpy selän alla (ohj. Mikko Niskanen): Herätti aikanaan kohua, sillä kuvasi kärkevästi nuorison asenteita.

960.

assa 23.1.1

jelm Palapeli -oh Tauno Palo

1917: Suomi itsenäistyy. 1919: Suomen Filmikuvaamo Osakeyhtiö (1921 alkaen Suomi-Filmi Oy) perustetaan.

1907: Ensimmäisen suomalaisen elokuvan, Salaviinanpolttajien, ensi-ilta oli 29.5. Sen kesto oli huikeat 20 minuuttia.

1905

1920: Joulukuussa ensi-illan sai näytelmäelokuva Ollin oppivuodet, jonka pituus oli 45 minuuttia. Ensi-iltaa saapui läsnäolollaan kunnioittamaan silloinen Suomen tasavallan presidentti K.J. Ståhlberg. Elokuvan menestys ei ollut kovin kummoinen: se tuotti 50 000 markkaa tappiota.

1915

1922: Ensi-iltaan Suomen ensimmäiseksi suurfilmiksi mainostettu Anna-Liisa (ohj. Teuvo Puro, Jussi Snellman). Valtio määräsi elokuvan lapsilta kielletyksi. Teos avasi ovia myös ulkomaille: Anna-Liisa esitettiin syksyllä myös Ruotsissa. 1920-luvun loppu: Elokuvia tehtiin yhä vähemmän, sillä köyhä kansa joutui laittamaan leivän hengenravinnon edelle. 1931: Ensimmäinen suomalainen äänielokuvaTukkipojan morsian saa ensi-iltansa.

1925

H2_04_2007.indd 44

22.11.2007 20:06:49

alkoista koista

historiaa valkokankaalla

Suomielokuvan todellinen helmi Aatamin puvussa… ja vähän Eevankin

TOP 3

Tästä Agapetuksen tarinasta on tehty jopa kolme versiota, mutta tsekkaa vuoden 1971 värillinen versio! Fiilistele kesäistä maalaismaisemaa ja naura mahasi kipeäksi. Bongaa siinä sivussa mm. nuori Heikki Kinnunen ja Kotikatu-sarjassa nykyisin näyttelevä Tiina Rinne. Tarina käynnistyy, kun kaksi kesälomaansa viettävää liehulahkeista nuorukaista huomaavat järvellä veneillessään laiturilla vimmatusti huitovan miehen. Mies on omaa lomaansa juuri lopetteleva asemapäällikkö, joka tarvitsee kyydin järven yli ehtiäkseen bussiin. Ystävälliset pojat ottavat pulaan joutuneen kyytiin. Rankkasade yllättää matkalaiset, ja joukko päätyy pitämään sadetta lähimmässä saaressa sijaitsevaan latoon, jonne myös vaatteet ripustetaan kuivumaan. Ongelmat alkavat, kun muuan vankikarkuri putkahtaa paikalle ja varastaa sekä veneen että poikien vaatteet. Hulvattomien väärinkäsitysten ja romanssien värittämä, ajoittain ilkosillaan tapahtuva takaa-ajo voi alkaa.

KATSOTUIMMAT KOTIMAISET KAUTTA AIKOJEN: 1. Tuntematon Sotilas (1955): 2 800 000 katsojaa 2. Kulkurin valssi (1941): 1 500 000 katsojaa 3. Täällä Pohjantähden alla (1968): 1 020 000 katsojaa

Leo Jokela, Pi a Hattara ja Jo el Rinne elok Tähdet kertov uvasta at komisario Palmu (1962) . 1945: Katsojamäärät alkavat pudota, sillä taloudellinen tilanne kiristyy. Kansan on pakko keskittyä henkiinjäämisen kannalta välttämättömiin asioihin.

1933: Oy Suomen Filmiteollisuus perustetaan. 1934: Ensimmäinen yli miljoonan katsojan rajan ylittänyt elokuva: Siltalan Pehtoori (ohj. Risto Orko). Tämän elokuvan suosio pelasti Suomi-Filmin perikadolta. 1938: Jääkärin morsian (ohj. Risto Orko) tulee ensi ensi-iltaan. Elokuvan tekovaiheessa oli jotain ennenkuulumatonta: avustajina 3000 miestä ja 2000 ratsua. 1939: Elokuvan kehityksen tielle tulevat sodat (talvisota 1939-1940, jatkosota 1941-1944, Lapin sota 1944-1945). Katsojia elokuville sen sijaan riitti enemmän kuin koskaan, sillä ihmiset tarvitsivat elämäänsä hiukan iloa ja huvia, joten arkea paettiin elokuvateattereihin.

1935

1945

1947: Tuontisäännöstely helpottuu ja sotaaikana loppuunkulunut kuvauskalusto voidaan uusia. Kilpailu ajanvietebisneksessä kovenee. 1949: Suomi-Filmin sadas elokuva, Katupeilin takana (ohj. Toivo Särkkä), valmistuu. 1950: Fenno-Filmi ja Adams-Filmi sulautuvat kolmanneksi suurvalmistamoksi, Fennada-Filmi Oy:ksi. 1951: Rillumarei-elokuvat tulevat. Vaikka Rovaniemen markkinoilla (ohj. Jorma Nortimo) ei ollutkaan lahja elokuvataiteelle, saavutti se yleisön keskuudessa suuren suosion. Magnetofoni tulee käyttöön elokuvassa Tukkijoella (ohj. Roland af Hällström).

1952: Olympiavuonna ensi-iltoja oli jopa 28 kappaletta. Elokuvahistorian ehkä kirkkain helmi: Valkoinen Peura (ohj. Erik Blomberg), sai ensi-iltansa. Teos sai tunnustusta mm. Cannesissa ja Hollywoodissa. 1955: Suomalaisen elokuvan ennätysvuosi: 30 kokoillan elokuvaa. Niiden joukossa Tuntematon sotilas (ohj. Edvin Laine), jolla olikin pituutta kolme tuntia. 1956: Ensimmäiset värielokuvat tulevat. 1957: Katsojamenetykset ajavat elokuvan kriisiin. Vallitsee aihepula ja vapaa-ajasta kilpailevat tanssiminen, ravintolat, mopot ja autot. 1960-luvun alku: Television tulo ja näyttelijöiden lakkoilu antavat viimeisen niittinsä suomalaiselokuvalle: SF myy tuotantonsa Oy Yleisradio Ab:lle

1955

Lähde: YLE

H2_04_2007.indd 45

22.11.2007 20:06:50

ELÄVIÄ KUVIA

BODOMIN

legenda elää Teksti: Anu Matarma Kuvitus: Ulver Svensson Viides kesäkuuta vuonna 1960 neljästä nuoresta telttailijasta kolme sai surmansa Espoon Bodominjärvellä. Silloisilla menetelmillä tehty murhatutkimus ei paljastanut murhaajaa. Yli 40 vuotta tragedian jälkeen Bodominjärven murhat nousivat suomalaisten suosituimmaksi puheenaiheeksi, kun neljästä nuoresta ainut eloonjäänyt pidätettiin yllättäen murhista epäiltynä. Nils Gustafssonia vastaan nostetut syytteet eivät riittäneet, ja hän sai vapauttavan tuomion.

Tekijää ei ole vieläkään tuomittu. Bodomin Legenda (2007, ohjaus: Tapio Piirainen) ei ole kuitenkaan pelkkä tarina neljästä nuoresta telttailijasta, vaan kuvaus Kylmän Sodan aikaisesta Suomesta vuonna 1960. Politiikkaa pelattiin kaikkialla, ja yhteiskunnan alla kuohui. Tavallinen kansa ei sitä tainnut edes tietää. Ajankuva ja elokuvan mustavalkoisuus ovat uskottavia, katsoja voi aistia ajan hengen. Onko musiikki tarkoituksella synkkää vai vahingossa huvittavaa, rajanveto on vaikeaa.

Juoni vie tarinaa eteenpäin takertumatta yksistään Bodominjärven tapahtumiin. Oliko murhalla poliittisia tarkoitusperiä? Ja kuka onkaan kenen puolella, kuka utelee kellekin? Pisteet sille katsojalle, jolta juoni ei välillä karkaa hyppysistä. Vaikka tarina etenee pohjoismaalaisella vauhdilla, saattaa ymmärrys ajoittain olla kovilla. Poliittisen historian tunteminen toki helpottaa kärryillä pysymistä ja tuo myös elokuvanautintoon lisää ulottuvuuksia. Katsotaan virkeässä olotilassa.

H2_04_2007.indd 46

22.11.2007 20:06:50

Leikitäänkö piilosta? Teksti: Elina Rimpiläinen Guillermo del Toron Pan’s Labyrinth oli huikeaa fantasiakauhua, eikä espanjalaisherran tuottama ja Juan Antonio Bayonan ohjaama Orpokoti (El Orfanato) jätä sekään kylmäksi. Ainakaan kuvainnollisesti. Laura muuttaa perheensä kanssa vanhaan orpokotiin, jossa hän on viettänyt lapsuutensa. Pian hänen seitsenvuotias poikansa Simón saa erikoisia ystäviä, jotka jättävät hänelle arvoi-

tuksia ratkaistavaksi. Laura alkaa epäillä jonkin olevan pahasti vialla. Kun Simón katoaa, palaavat hänen näkymättömät ystävänsä jatkamaan leikkiään Lauran kanssa. Menneisyys ja nykyisyys kuroutuvat hiljalleen yhteen, ja kauan sitten unohdetut salaisuudet tahtovat tulla muistetuiksi. Orpokoti on upeaa kauhua, sillä sen kammottavuus ei perustu perinteiseen pelotteluun.

Elokuva on kuin painajainen, josta tahtoisi herätä, mutta joka kietoo otteeseensa eikä suostu päästämään irti. Se seuraa häilyvänä aaveena katsojan jäljessä ja muistuttaa itsestään ohikiitävinä välähdyksinä ja kylminä väreinä vielä pitkään. Orpokoti pitää nähdä. Ikuisten painajaisten uhallakin. Elokuvateattereissa 28. joulukuuta.

Verta ja suolenpätkiä Teksti: Elina Rimpiläinen Robert Rodriguezin Grindhouse: Planet Terror ei ole korkeakulttuurinen taide-elämys. Se on huikea puoliparodia, jota katsoessaan voi vain virnuilla epäuskoisena ja ihmetellä, mitä tuli nähtyä. Vakavalla naamalla kasaan kurotut zombie-elokuvat, jotka vakuuttavat kaiken verenvuodatuksen ja irtonaisten raajojen ohessa viestivänsä jotakin syvällisempää sanomaa, saavat itse kunkin kohottelemaan kulmiaan ja poistumaan teatterista mahdollisimman nopeasti. Planet Terror ei ole tällainen elokuva. Onneksi. Genrelleen uskollisena se on herttainen kertomus vesistöihin leviävästä biokaasusta, joka muuttaa tuhansia ihmisiä mätäneviksi, ihmislihaa himoitseviksi zombeiksi. Rose McGowan on tarinan traaginen san-

karitar, Cherry Darling, joka yhdessä entisen aseisiin kiintyneen sydänkäpysensä El Wrayn (Freddy Rodriguez, Mullan alla -sarjan harmiton Rico) kanssa haalii ympärilleen pienen selviytyjien joukon maailmaa pelastamaan. Ja tässä tehtävässä ovat kaikki keinot sallittuja. Planet Terror on mauton sekä kliseinen, ja se mässäilee verellä ja suolenpätkillä. Lisäksi elokuvan henkilöhahmot ovat kaikki entuudestaan tuttuja. Robert Rodriguez on kuitenkin vienyt kaikki nämä tavallisesti paheksuttavat elementit äärimmilleen ja onnistunut luomaan jotakin, jota voi kutsua vain huonouden hienoudeksi. Planet Terror on kuin Rodriguezin aiempi hengentuote, Sin City, mutta väreissä ja ilman sofistikoitunutta ilmapiiriä. DVD:llä 12. joulukuuta.

H2_04_2007.indd 47

22.11.2007 20:06:51

KOLUMNI

Arkihuolesi kaikki heitä Joulu on rauhan juhla, sanotaan. Silti joulu ja etenkin joulunalusaika tuntuu olevan yllättävän monelle loputonta kiirettä ja kitinää. Kesän jälkeen ilmeet vetäytyvät ensin peruslukemille, ja tihkusateen muuttuessa räntäsateeksi kulmat kutristuvat yhä syvemmille urille. Kun mielialaa kohottamaan tarkoitetut (lue: ostovimmaa manipuloimaan tarkoitetut) joululaulut pyörähtävät käyntiin tavaratalojen käytävillä, jouluahdistus valtaa helposti vahvimmankin. Joulukuun viimeiset tentit, työkiireet ja lahjaostokset saavat epätoivon punan nousemaan joulustressaajan poskille. Stockmannin kassajonossa voi nähdä, kuinka rouvien turkishattujen alla savuaa. Kaiken järjen mukaan ihminen vihdoin loman alettua heittäytyisi sohvalle rentoutumaan, mutta ei. Sen sijaan joulustressaajat tarkistavat listaa ja miettivät onko kaikki varmasti muistettu tehdä ja onko jokainen ystävä tai kaverin kalakaverin kaima saanut varmasti kortin tai lahjan. Ja miksi ihmeessä kaikki Suomen eri kolkissa asuvat sukulaiset pitää nähdä juuri jouluna, muutaman lyhyen päivän aikana? Joulu ei tietenkään ole kaikille pelkkää lomailua, ja juuri siitä syystä kaikki ylimääräinen hössötys olisi hyvä osata minimoida. Jos joku korkeampi voima on olemassa, se voisi mielestäni hävittää tai ainakin hillitä joulun ajaksi tarpeen täyttää ja hallita kalenteria. Tämän lisäksi sama taho voisi vapauttaa etenkin naiset tuosta itsetuhoisesta herkkuhimon ja siihen liittyvän itsepetoksen ja itseruoskinnan kierteestä. Ateistit unohtakoot heitä ahdistavan uskonnollisen aspektin ja joulumielen täysin kadottaneet opettelisivat, noh, ainakin pitämään suunsa kiinni. Jos valitus ja kitinä sinänsä viehättävät, niiden pariin voidaan palata taas tammikuun pitkinä iltoina. Joulu on yksi harvoista juhlista, jolloin saa olla lapsellinen ilman niitä ainaisia muistinmenetyskännejä. Lakiin pitäisi olla kirjattuna kohta, jossa ihmiset velvoitetaan nauttimaan pöydän antimista ja herkuista ilman tunnontuskia. Säntäillä saisi ainoastaan, jos se selkeästi tuo nautintoa ja energiaa itse säntäilijälle sekä hänen kanssaeläjilleen. Jospa kenkien kuluttamisen sijaan joulustressaaja tänä vuonna vetäisikin villasukat jalkaansa ja kaivautuisi sohvan kulmaan viltin alle rentoutumaan. Katsoisi pois kaikki ne elokuvat, jotka syksyn aikana on pitänyt, muttei ole ehtinyt. Sytyttäisi kynttilät, haaveilisi, saunoisi ja lataisi pattereita alkavaa vuotta varten. Minua on viime vuosina usein (syystäkin) muistutettu, että elämässä kaikki on pitkälti kiinni asenteesta. Näin varmasti joulumielikin. Minä lupaan, että tänä vuonna joulumieleni löytymiseen ei pääse vaikuttamaan edes se vattumaisinkaan myyjä eikä kiihkoilevin ateisti, joulujonon valittava turkishatturouva eikä joulumielen hukannut skeptikko. Vedän villasukat jalkaan, heitän arkihuolet komeron nurkkaan ja nautin. Koko H2-lehden tiimin puolesta stressitöntä joulunaikaa toivottaa Minna Saarinen

H2_04_2007.indd 48

22.11.2007 20:07:10

Rehtorin

välitilinpäätös

Teksti: Marko-Oskari Lehtonen Kuva: Heli Hirvelä

Haaga-Helian ensimmäinen toimintavuosi lähestyy loppuaan, joten H2 katsoi aiheelliseksi pyytää rehtori Ritva Laakso-Manniselta välitilinpäätöstä. Entä minkä arvosanan hän antoi itselleen? Haaga-Helian käynnistettyä toimintansa vuoden 2007 alussa, oli varsin selvää, että kahden yhdistyminen yhdeksi suureksi tuo mukanaan erinäisiä haasteita. Näistä vähäisin ei ollut nykypäivää niin vahvasti määrittelevä tietotekniikka ja tietotekninen osaaminen. - Jouduimme kerralla muuttamaan sähköpostijärjestelmän ja opiskelijahallintojärjestelmän, minkä lisäksi myös teimme uudet web-sivut. Nyt marraskuussa saimme myös Intran käyttöön. Nämä kaikki vuoden sisään, ja vaikka kaikki ei olekaan mennyt aivan putkeen, niin saavutus on työmäärän huomioon ottaen ollut uskomattoman upea, Laakso-Manninen kiittelee. Koulukompleksia, jollainen myös Haaga-Helia mitä suurimmassa määrin on, ei rakenneta hetkessä. Selvä etenemissuunnitelma auttoi pahimpien kompastuskivien yli alkumetreillä. - Ajatuksena oli laittaa ensimmäisenä kuntoon organisaatio, hallinto ja palvelut. Opetus on jatkunut kevään ja vielä syksynkin vanhalta pohjalta. Nyt meillä on seuraava askel edessämme, kun muokkaamme koulutusohjelmia ja opetussuunnitelmia uusiksi. Vuoden 2010 alusta kaikki opetussuunnitelmat on uudistettu ja yhtenäistetty, rehtori linjaa. Esimerkkinä vuoden 2008 uudistuksista Laakso-Manninen mainitsee kahden englanninkielisen liiketalouden koulutusohjelman yhdistämisen yhdeksi kokonaisuudeksi. Myös aikuiskoulutusohjelmia tullaan yhdistämään. Kaikille niille, joille Haaga-Helian päämäärät oppilaitoksena ovat jääneet joko munkkilatinaksi tai vapaavalintaiseksi jargoniksi, seuraavat kappaleet saattavat olla hyvinkin hyödyksi. Mitkä ovat koulumme päätavoitteet, Ritva Laakso-Manninen? - Kansainvälisyys näkyy tulevaisuuden tavoitteissa hyvin vahvasti. Nuoret ovat oppineet elämään tässä kansainvälisessä maailmassa, ja siellä me myös haluamme olla kouluna entistä vahvemmin. Haluamme olla myös osaamiseltaan ja laadultaan johtava oppilaitos. Niillä alueilla, joissa meillä jo on koulutusta, olemme aika pitkälti johtavia ja suurimpia. Haluamme vahvistaa osaamistamme ja olla laadultamme johtavia myös jatkossa. Ei sovi unohtaa, että koemme tärkeäksi palvella opiskelijoiden ja yritysten menestystä ja uudistumista, rehtori muistuttaa. Haaga-Helian strategia ulottuu aina vuoteen 2012 asti, mutta rehtori kiistää sen olevan kiveen hakattu. Hallitus kokoontuu kerran vuodessa tarkastelemaan sen toteutumista. - Kyllä meiltä tarvittaessa löytyy valmiuksia reagoida nopeastikin.

Tositarpeiden edessä tämä organisaatio on aina valmis muuttumaan. Haaga-Helian perustaminen osoittaa, että olemme edelläkävijä ammattikorkeakoulurintamalla, Laakso-Manninen huomauttaa. Lopuksi on pakko nostaa kissa niin sanotusti pöydälle. Opiskelijoiden keskuudessa saa kyllästymiseen saakka kuulla puheita ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen suhteista ja/tai siitä, ettei niitä oikein ole. Missä rehtori näkee Haaga-Helian sijaitsevan tässä genrevammojen sävyttämässä yhteiskunnassa? - Uudessa strategiassa lähdemme hyvin selkeästi vahvistamaan sitä, että me olemme ammattikorkeakoulu, erilainen kuin perinteiset yliopistot ja tiedeyliopistot. Ja olemme hyvin ylpeitä siitä. Tarvitsemme yliopistoja, joissa on läsnä vahva tieteen ja tutkimuksen tekeminen, mutta yhtä lailla tarvitsemme korkeakouluja, joilla on selkeä fokus työelämässä ja sen tarpeissa. Näen, että kaikille näille eri muodoille on tilauksensa, Laakso-Manninen päättää. Ja numero, jonka rehtori itselleen vuodesta 2007 antaa, on tuttu ja turvallinen nelonen (asteikolla 1-5).

H2_04_2007.indd 49

22.11.2007 20:07:11

GALLUP

Mitä itsenäisyys merkitsee? Teksti: Anna Yli-Savola Kuvat: Mikko Saarinen

Juho Kilkku, 24 Opiskelija, Pasila

Satu Huuskonen Kahvilanhoitaja, Pasila

- Itsenäisyys merkitsee minulle vapautta olla ja toimia muista riippumatta, itsenäisesti.

- Itsenäisyys merkitsee vapaata Suomea, jossa saa kulkea vapaasti. Täällä ei tarvitse miettiä milloin voi lähteä ja milloin tulla. Täällä on sana vapaa.

Ilkka Lehmustola, 33 Opiskelija, Pasila - Sananvapautta ja vapaata Suomea! Täällä ei valvota tekemisiä ja menemisiä. Mieleen tulee tietenkin myös isoisät ja sotaveteraanit, jotka ovat tehneet arvokasta työtä puolustaessaan maata. Heidän ansiostaan saamme elää vapaassa Suomessa.

Erika Martinez, 21 Meksiko Opiskelija, Pasila - Itsenäisyys on minulle tärkeä asia. Se merkitsee minulle omaa kulttuuria, jollaista ei ole missään muualla.

Aku Laksola Lehtori, Pasila - Itsenäisyys merkitsee mahdollisuutta tehdä valintoja. Täällä saa valita ammattinsa ja asuinpaikkansa. Se merkitsee myös demokratiaa ja vapautta. Suomen kansalaisena saan liikkua vapaasti. Saan lähteä pois ja tulla takaisin.

Virna Veijalainen, 20 Opiskelija, Vallila - Itsenäisessä valtiossa saan päättää itse omista asioistani ja toimia täysin itsenäisesti.

Kai Maembe, 25 Tansania Opiskelija, Pasila - Itsenäisyys on vapautta, oikeutta ja ihmisoikeuksia! Itsenäisyys on minulle vapautta tehdä mitä haluan.

Joe Lee, 22 Hong Kong, Kiina Opiskelija, Pasila - Itsenäisessä valtiossa voin valita itse oman elämäntyylini ja tehdä mitä haluan.

Sami Stranius, 25 Opiskelija, Vallila - Itsenäisyys merkitsee sitä, ettei ole toisen valtion alaisuudessa ja kansalaiset voivat elää vakaassa yhteiskunnassa.

Ylhäällä (vas.): Ilkka Lehmustola, Erika Martinez, Joe Lee, Kai Maembe. Alhaalla (vas.): Satu Huuskonen, Juho Kilkku, Aku Laksola, Virna Veijalainen, Sami Stranius.

H2_04_2007.indd 50

22.11.2007 20:07:11

YHTEISTYÖKUMPPANIT

Helgalaisten jäsenedut Ota kaikki irti opiskelijakortistasi!

Fillarikellari tarjoaa Helgan jäsenille Helgan opiskelijakorttia näyttämällä saat 20 % alennusta kaikista normaalihintaisista tuotteista!

-20 % - 10 %

Ke ja to klo 22-24 OPISKELIJAKORTILLA sisään narikan hinnalla (2 €)

normaalihintaisista tuotteista

Helgan jäsenyys kannattaa!

Myymälä: Annankatu 19, 00120 HELSINKI Puh: 09-6122100

Olut ja siideri koko illan:

1€ ! (Ei koske erikoisiltoja)

Annankatu 32, 00100 Helsinki Puh 09 6855 0300

H2_04_2007.indd 51

22.11.2007 20:07:13

Joulu on nelj채 kertaa vuodessa.

H2 Haaga-Helian opiskelijakunta Helga

H2_04_2007.indd 52

22.11.2007 20:07:14