HESA inprint - Issue 13

Contrast Contrast Kontrasti Kontrasti hesa inprint

issue 13 â „ february 2012

Artists &Content Content Tekijät Tekijät &&Sisältö Sisältö hesa inprint

issue 13 ⁄ february 2012

contents ⁄ sisältö

staff ⁄ tekijät

6

Editor's Note ⁄ Pääkirjoitus — Anna Puhakka

Anna Puhakka Founder & Editor-in-Chief Perustaja Ja Päätoimittaja

8

Blow me away if you can!

Lennätä minut pois, jos voit!

— Claudia Borgna

10

To Die Outside is to Live in Here Ulkona Kuoleminen on Elää Täällä — Tim Green

14

Atavistic ⁄ Alkukantainen — Alix Marie

16

Contrast with colour Värin kontrasti — Rebecca Molloy

Thierry François Art Director & Head of Online Media Kaisa Ahtiainen Editorial Director Toimituspäällikkö

contributors ⁄ tekijät

20 45˚

— Bourdet Brice 24 Godo

— Ndue Ukaj 26

Roomscape ⁄ Huonemaisemat — Susannah Keay

29

Something from Nothing Jotakin ei Mistään — John LaMacchia

Claudia Borgna Bourdet Brice Tim Green Susannah Keay John LaMacchia Alix Marie Rebecca Molloy Ndue Ukaj

cover ⁄ kansikuva Alix Marie Atavistic ⁄ Alkukantainen

Next Next Seuraavaksi Seuraavaksi deadlines

hakuajat

1–28.02.2012 1–30.03.2012

Addiction ⁄ Riippuvuus Rhythm ⁄ Rytmi

You don’t have to be a professional artist, writer, photographer or a filmmaker to get involved with HESA inprint. We are looking for anyone with a vision and voice to share their opinions, work and stories not for a pay check but for the love of creating.

You can buy your own printed copy of the magazine online at hesainprint.com/issues Sinun ei tarvitse olla ammatiltasi taiteilija, kirjailija, valokuvaaja tai filmintekijä osallistuaksesi HESA inprinttiin. Me etsimme henkilöitä, joilla on oma ääni, visio ja jotka rakastavat uuden luomista ei rahan tähden vain vaan rakkaudesta luoda.

Voit ostaa oman painetun kopion lehdestä netissä osoitteessa hesainprint.com/issues

HESA inprint

hesainprint.com issn-l 1799-8549 issn 1799-8549 (Painettu ⁄ Printed) issn 1799-8557 (Verkkolehti ⁄ Online)

Pääkirjoitus Pääkirjoitus Editor's Editor's Note Note anna puhakka

editor-in-chief ⁄ päätoimittaja

dear readers!

6

Whilst searching for a suitable angle for the editor's note this month I stumbled across an odd website. On it were two images, one of a crying woman and the other of tribal children in Africa, duplicated in to infinity, with rather crude tag lines. I must admit that I found a few of them amusing, but primarily they made me wonder why. Why would anyone go to such lengths to create something, which in my opinion not only denotes human rights, but seems to make bigotry acceptable? Perhaps it was to provoke a reaction, in which case it worked. Perhaps it was seen as a way to get your giggles on through questionable humour, which judging by the comment thread on the page also worked. I can't blame the humour, as I have been known to make some truly awful jokes on occasion, but what really upset me was the images and the contrast they gained through the text. In short, it made me feel guilty and honestly quite ashamed for the "truth" it reflected on differences between western and 3rd world countries.

It started me thinking of poverty, wealth, advertising, manipulation, art, the written word, the world, joy and injustice. I am still thinking of it today and pondering why anyone would create this and the answer is simple: To show contrast.

Contrast is a force to be reckoned with; It can be a powerful tool when creating, as well as cruel or a blessing. The following work in this aptly named issue Contrast showcases the work of talented individuals who have taken this theme by its metaphorical horns and shown us they can take charge.

Here's to a world that is not black and white, but a spectrum of contrasts.

— Anna

hesa inprint www.hesainprint.com

rakkaat lukijat!

Etsiessäni sopivaa lähestymiskulmaa tämän kuun pääkirjoitukseen, löysin omituisen Internet-sivuston. Siinä oli kaksi kuvaa: yksi itkevästä naisesta ja toinen Afrikan heimolapsista, jotka oli monistettu äärettömyyteen melko karkein kuvatekstein. Minun on myönnettävä, että muutama niistä huvitti, mutta pääasiallisesti ne pistivät minut miettimään, miksi. Miksi kukaan menisi niin pitkälle luodakseen jotain, joka mielestäni ei vain väheksy ihmisoikeuksia, mutta tekee myös kaksinaismoralismista hyväksyttävää.

Ehkäpä saadakseen aikaan reaktion, joka minun tapauksessani onnistui.

Ehkä koin sen tavalla, joka sai minut nauramaan kyseenalaiselle huumorille, joka sivun kommentteja seuratessa toimi myös. Huumoria en voi syyttää – vitsailenhan itsekin joskus kamalistakin asioista – mutta mikä todella järkytti minua, olivat kuvat ja se kontrasti, jonka ne loivat tekstin kanssa.

Lyhyesti sanottuna, tunsin oloni syylliseksi ja rehellisesti sanottuna häpesin sitä ”totuutta”, joka heijastui länsimaiden ja kolmannen maailman maiden välistä. Aloin ajatella köyhyyttä, vaurautta, mainostamista, manipulaatiota, taidetta, kirjoituksia, maailmaa, iloa ja epäoikeudenmukaisuutta. Ajattelen sitä vielä tänäänkin ja mietin, miksi kukaan tekisi tällaista, ja vastaus on yksinkertainen: osoittaakseen kontrastia.

Kontrastilla on huomattava voima; se on luomistyössä valtaa antava työväline, kontrasti voi myös olla julma tai tervetullut siunaus. Tämän kuun numero on osuvasti nimetty Kontrastiksi ja se esittelee lahjakkaita taiteilijoita, jotka ovat ottaneet teemaa kiinni vertauskuvallisista sarvista ja osoittaneet pystyvänsä ottamaan ohjat käsiinsä.

Tämä on maailmalle, joka ei ole mustavalkoinen, vaan täynnä kontrastin kirjoa.

— Anna

7

BlowBlow me me away away if ifyou you can! can!

Lennätä Lennätä minut minut pois, pois jos jos voit! voit! claudia borgna

installation ⁄ installaatio

8

Tärkein ilmaisuvälineeni ovat muovipussit.

Mielestäni ne ovat kiinnostavia merkittävien, ristiriitaisten piirteidensä vuoksi. Muovipussit ovat samalla arvottomia ja hyödyllisiä, kertakäyttöisiä ja kierrätettäviä, hataria ja vahvoja, lyhytaikaisia ja ikuisia, mutta ennen kaikkea ne ovat yleismaailmallisia. Ne ovat elämän vertauskuvia, jotka samalla kehystävät My main medium is plastic bags. yhteiskuntamme ja neuroottisen I find plastic bags interesting elämäntyylimme äärilaitoja. because of their remarkable Asettamalla ja sekoittamalla contradictory qualities. Plastic bags niitä luonnollisiin ympäristöihin, are, in fact, worthless and useful, luomisen ja tuhon prosessista sekä disposable and recyclable, flimsy kulttuurin ja luonnon välisestä and strong, ephemeral and eternal, kamppailusta tulee ilmiselvää, but above all they are universal. näkyvää, ellei todellista.

They are a metaphor for life while subtly framing the extreme ends of our society as well as our neurotic life styles. By setting and blending them in natural surroundings, the process of creation and destruction as well as the struggle between culture and nature become obvious, visible if not tangible.

9

To DieTo Die Outside Outside isisto to Live Live in in Here Here Ulkona Ulkona Kuoleminen Kuoleminen on on Elää Elää Täällä Täällä tim green

digital illustration, photography

digitaalinen kuvitus, valokuvaus

10

“Imagine, if you can, a small room, hexagonal in shape, like the cell of a bee. It is lighted neither by window nor by lamp, yet it is filled with a soft radiance. There are no apertures for ventilation, yet the air is fresh. There are no musical instruments, and yet, at the moment that my meditation opens, this room is throbbing with melodious sounds. An armchair is in the centre, by its side a reading-desk-that is all the furniture. And in the armchair there sits a swaddled lump of flesh – a woman, about five feet high, with a face as white as a fungus. It is to her that the little room belongs.” * The idea of digital life killing reality and how it, by slow and unassuming means, disconnects us from physical interactions whilst simultaneously connecting us in previously unimagined ways. I have been working over the last 2 years on how to bring the real and the emotion of personality into my digital work using the transference of found imagery from old photographs and 35mm slides into a ‘cosmic’ digital realm.

11

I am starting now to turn the tide back and reflect upon the reverse process. How can we reclaim ourselves from the digital sphere? How can we come back to natural, organic, animal experience whilst incorporating our digital selves? The Earth is an organic spaceship i.e. essentially real but also fantastical. This transference and contrast between the two realms is what fascinates me, the space of dying in one reality and still living in another. “After all, there is nothing real outside our perception of reality, is there..? Therefore, whatever appears on the (digital) screen emerges as raw experience for those who watch it.” † * ‘The Machine Stops’, E. M. Forster † ‘Videodrome’, David Cronenberg

”Kuvittele, jos voit, pieni huone, kuusikulmainen muodoltaan, kuten mehiläiskenno. Sitä ei valaise ikkuna eikä lamppu, mutta silti sen täyttää pehmeä säteily. Ilmastointiaukkoja ei ole, silti ilma on raikasta. Huoneessa ei ole musiikkisoittimia, mutta kuitenkin, meditaationi alun hetkellä, huone sykkii melodisten äänien tahdissa. Keskellä on nojatuoli, jonka sivulla on lukupöytä, muita huonekaluja ei ole. Nojatuolissa istuu kääritty lihakasa – nainen, noin 150 cm pitkä, jolla on sienenvalkoiset kasvot. Pieni huone kuuluu hänelle.” * 12

Idea digitaalisesta elämästä ja siitä, kuinka se hitaasti ja vaatimattomasti irrottaa meidät fyysisestä vuorovaikutuksesta ja samalla yhdistää meidät ennen kuvittelemattomalla tavalla. Viimeiset kaksi vuotta olen omistanut työni sille, kuinka tuoda persoonallisuuden todellisuus ja tunne digitaaliseen taiteeseeni. Käytän löytämääni kuvastoa vanhoista valokuvista 35 mm:n dioihin ja muunnan ne ’kosmiseksi’ digitaaliseksi maailmaksi.

Nyt alan kääntyä taas miettimään vastakkaista prosessia. Kuinka voimme pelastaa itsemme digitaalisesta sfääristä. Kuinka palaamme takaisin luonnolliseen, orgaaniseen, eläimelliseen kokemukseen ja samalla sisällyttää digitaaliset itsemme? Maa on orgaaninen avaruusalus, perusteellisen todellinen, ja samalla haaveenomainen. Tämä siirto ja kontrasti näiden kahden alueen välillä kiehtovat minua, kuolema yhdessä todellisuudessa ja elämä toisessa. Loppujen lopuksi todellisuuden käsityksemme ulkopuolellahan ei ole mitään todellista, vai onko..? ”Siksi, mitä ikinä digitaaliseen ruutuun ilmestyykään, on sen katsojille raaka kokemus.” † * ’The Machine Stops’ (vapaa suom. ’Kone pysähtyy’) E. M. Forster † ’Videodrome’ – Tuhon ase, David Cronenberg

13

Atavistic Atavistic Alkukantainen Alkukantainen alix marie

photography â „ valokuvaus

14

15

c-type print ⁄ tulostus, 42 × 29.7 cm

Contrastwith with colour colour Värin Värin kontrasti kontrasti rebecca molloy

painting ⁄ maalaus

16

Within my most recent paintings I’ve been exploring the detail and aesthetic of the face and body rather than representing a character or person. These pieces are experimental in terms of the colour, composition and cropping of the image. I’ve also applied this to my nudes, and really focus on the line and structure of the human body, heightening the colour and emphasising negative space through strong cropping of each image. I have selected these 4 pieces for the submission because of the contrasts with the chosen colours.

So for example, in ‘Small Hands’ the contrast is between the deep red of the hands and the creamy yellow of the hip. In ‘Woman Looking Down’, the contrast is the orange/reds of the face against the blue/green background.

Woman looking down acrylic on perspex akryyli pleksilasilla 15 × 25 cm

17

Close acrylic on perspex akryyli pleksilasilla 10 Ă— 13 cm

Viimeisimpien maalausteni kautta olen tutkinut kasvojen ja kehon yksityiskohtia ja estetiikkaa henkilön luonteen esittämisen sijaan. Nämä työt ovat kokeellisia värin, komposition ja kuvan leikkauksen suhteen. Olen käyttänyt tätä tekniikkaa myös alastonkuviin, ja todella keskittynyt ihmiskehon ääriviivoihin ja rakenteeseen tuomalla ulos väriä ja painottamalla negatiivista tilaa jokaisen kuvan vahvalla leikkauksella. Olen valinnut nämä 4 työtä toimitettavaksi valittujen värien kontrastien perusteella, esimerkkinä Pienet kädet -työn käsien syvä punainen ja lanteiden kermanvärinen keltainen. Nainen katsoo alas –työssä kontrasti on kasvojen oranssin/ punan ja taustan sinisen/vihreän välissä.

Torso acrylic on perspex akryyli pleksilasilla 12 × 17 cm

Small hands acrylic on perspex akryyli pleksilasilla 12 × 17 cm

45° 45˚

photography ⁄ valokuvaus

bourdet brice

20

The photo-series “45°” speaks about someone who is not compatible with the city – A contrast between the human being and the city. This series speaks of a humanity which has lost its marks with nature as well as with the civilisation.

Do we still evolve in a world built and arranged to fit our reflection and our bodily dimension? Or is our evolution led? Is it the space, surrounding us, which is made according to our movement capacities? Or could we comprehend our impulses as a result of our living space?

In the photo-series “45°” the places are shown like hinders from their originals’ functions. The body is moving forward by its posture, its movement capability. It positions itself, in a place of change, in a questioning manner. This body confronts its place of life and evolution in order to question it, or perhaps to interrogate itself.

21

22

photography ⁄ valokuvaus 90 × 70 cm

Valokuvasarja ”45°” kertoo henkilöstä, joka ei sovi yhteen kaupungin kanssa – vastakohta ihmisen ja kaupungin välillä.

Sarja kertoo ihmisyydestä, joka on kadottanut kiinnekohtansa luontoon ja sivilisaatioon. Kehitymmekö yhä maailmassa, joka on rakennettu ja järjestetty sopimaan yhteen peilikuvamme ja kehomme ulottuvuuksien kanssa? Vai johtaako evoluutiota jokin? Onko se meitä ympäröivä avaruus, joka on tehty liikkuvuuden kykyjemme mukaan? Voisimmeko ymmärtää impulssejamme elollisen tilamme tuloksena?

Valokuvasarjassa ”45°”, paikat näkyvät jääneen jälkeen alkuperäisistä funktioistaan. Keho liikkuu eteenpäin asentonsa ja kykyjensä mukaan. Se asettaa itsensä muutoksen kohtaan kyseenalaistavalla tavalla. Tämä keho kohtaa elämän paikkansa ja evoluution kyseenalaistaakseen itsensä, tai ehkä kuulustellakseen itseään.

23

Godo Godo

poetry ⁄ runoja

ndue ukaj

godo tulee

24

Lopeta jatkuva itkeminen, Godo tulee.

Myrsky on laantunut, tie Irlannista on auki Hän on pehmittänyt myrskyisän visionsa ja surunsa Akillesta kohtaan.

Jopa polte hänen rinnassaan on parantunut.

Hän tulee Elämän Puusta, johon olet luonut vastaanoton pesän.

Toivomusten suon, joka on hirttosilmukalla sidottu. Godo tulee, merellisen musiikin hiljaisuuden lailla.

Tervetulosi on antanut hänelle rohkeutta, hän tulee säkillisellä arvoitusta, Lähelle mädäntyneen puun, missä odotat sisäänpääsyä vapisevin käsin iäisen odotuksen ironian puraisemana ja sanoja, jotka muuttivat muotoaan joka aamu.

Lamppusi ei luota aikaan, kumpikaan ei odota ja Godon saapuminen Puun oksien luoden voiton kruunun. Miten suurta iloa.

Toivo hiipuu, kunnes hävitetty luottamus hajottaa vision, ja rajun joen ylitys ilman tunnistamista yhtäkkiä saapuu takaisin.

Istuen puun lähellä kiiltävine tavaroinesi, missä valkoiset valot nielaisevat tunteellisen visiosi.

Missä säästät vastaanoton nostalgian. Sydämen porras.

Laskee väsyneiden sormien lomasta absurdia teatteria alastomat näyttelijät lähellä katsojat ovat jakautuneet kuoleman huipentumiin, odottaessaan Godoa.

Ja pelko hiipii mädäntyneestä puusta, joka jatkuvasti piiskaa.

Siksi Godo tulee, vastaanottosi on hänet rohkaissut.

Lähellä elämän puun Joukko näyttelijöitä rakentaa sinulle pelastuksen teatterin.

Ja vastaanoton aika kestää, kunnes hän tulee.

English versions translated from the Albanian by Peter Tase

part of a series of three poems osa kolmen runon sarjaa hesainprint.com/poetry-runous/4356/godo

godo is coming Stop crying continuously, Godo is coming The storm has stopped, the road from Ireland is open He has softened his turbulent vision and his sadness of Achilles Even the pain in his chest has healed.

He is coming through the Tree of Life.

Where you have created the nest of welcome With a swamp of wishes noosly tied.

Godo is coming with the music of sea full of silence.

Your welcome has given him courage, He is coming with the sack full of enigmas, Nearby the rotten Tree Where you wait to enter your shaking hands That were bitten by the irony of endless waiting.

And the words that were changing their shape every morning.

Your bulb does not trust time, neither for the waiting and Godo’s arrival.

With the branches of tree designs the crown of victory. What a great joy.

With reduced hopes until the lost confidence, dissolves the vision And is crossing the furious river without being recognized.

Suddenly comes back.

Sitting nearby a tree with your shining items Where the white lights swallow your emotionate vision.

Where you are saving the nostalgia of reception. The heart’s step.

Through the tired fingers are counting the theater of absurdities With naked actors nearby which The spectators are spread through the meridians of death.

While waiting for Godo.

And the fear from the sneak on the rotten Tree, Which is whipping continuously.

Therefore Godo is coming, your reception has made him courageous.

Near the tree of life With the team of actors to build the theater of salvation for you.

And the time of reception to last until he comes.

25

Roomscape Roomscape Huonemaisemat Huonemaisemat susannah keay

collage â „ kollaasi

26

The focus of my art practice explores the value we invest in domestic spaces and possessions and how these can capture the passing of time and the layering of memory and experience. I am inspired by environments and objects that contain traces of history and simultaneously convey absence and presence. Often these spaces also contain a sense of mystery and the uncanny or obscure. My work investigates ideas about home and identity. I view interior spaces as physical, emotional and psychological spaces combined. In this particular series of collages I have explored the relationship between interior & exterior, private & public, past & present and 2d & 3d spaces by combining found images from books depicting a number of British stately homes and my own photographs of domestic interiors.

27

Taiteeni keskittyy niihin arvoihin, joita asetamme kodin tiloihin ja omistamiimme esineisiin, ja siihen, miten näihin jää ajankulun jälki sekä muistin ja kokemuksen kerrostumat. Minua inspiroivat ympäristöt ja esineet, jotka sisältävät historian jälkiä ja jotka samalla kertovat poissaolosta ja läsnäolosta. Usein nämä tilat sisältävät myös mysteerin ja käsittämättömän tai epäselvän tuntua.

Työni tutkii kodin ja identiteetin ideaa. Näen sisäiset tilat fyysisen, tunteikkaan ja psykologisen tilojen yhdistelminä. Tässä nimenomaisessa kollaasien sarjassa olen tutkinut sisäisen ja ulkoisen, yksityisen ja julkisen, menneisyyden ja nykyisyyden sekä 2d ja 3d -tilojen välisiä suhteita yhdistelemällä kirjoista löytyneitä kuvia, jotka esittelevät Brittiläisiä arvokoteja, ja omia valokuviani kotien sisustuksesta.

28

Something Something from from Nothing Nothing Jotakin Jotakin eiei Mistään Mistään john lamacchia

neon

29

Tässä työssä arjen neon-valaistu kyltti hakee huomiota paljastaakseen vain sen, ettei mitään ole tarjolla.

In this piece an everyday neon sign calls out for attention only to reveal that it has nothing to offer.

hesainprint.com