HESYn historia on suomalaisen eläinsuojelun historiaa

Zacharias Topelius toimi HESYn puheenjohtajana vuosina 1886–1895 ja on tunnetuimpia yhdistyksen perustajia.

Alkuaikoina HESYn avun kohteina olivat loppuunajetut työhevoset. Kuvassa hevosraitiovaunu Lauttasaaressa. Sen liikenne ajoittui vuosille 1913–1917.

HESYN HISTORIA

on suomalaisen eläinsuojelun historiaa

TEKSTI | Hannele Luukkainen KUVAT | Simo Rista SER, Maria Holzer / Helsingin kaupunginmuseo; Sami Blåberg / Hannele Luukkaisen kuva-arkisto

Eläinsuojelua jo vuodesta 1874

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry saavuttaa tänä vuonna kunnioitettavan 145 vuoden iän. Kautta historiansa yhdistyksemme on ollut eläinsuojelun uranuurtaja Suomessa ja monessa asiassa kansainvälisestikin. Syksyllä julkaistava HESYn historiikki pureutuu aiheeseen tarkemmin. Tässä tiivistetty katsaus juhlavuoden alkupaloiksi.

Merkkihenkilöitä

Zacharias Topelius perusti Suomeen ensimmäisen eläinsuojeluyhdistyksen Maj Föreningenin jo vuonna 1870. Tämä niin sanottu Kevätyhdistys keskittyi pikkulintujen suojelemiseen. Me kaikki olemme saaneet kokea hänen rakkautensa lintuja kohtaan Varpunen jouluaamuna ja Sylvian joululaulun koskettavien sanojen kautta. Ne saavat aina silmänurkkamme kostumaan. Pian ilmeni tarve laajentaa toiminta kattamaan myös muut eläinlajit, ja niinpä Topelius aikalaisineen perusti vuonna 1874 Djurskydds föreningen i Helsingfors – Eläin Suojelus yhdistys Helsingissä -nimisen yhdistyksen. Hankkeessa oli mukana yli 50 tuon ajan vaikutusvaltaista merkkihenkilöä. Vuonna 1899 yhdistys järjesti ensimmäisen koko maan kattavan eläinsuojelukokouksen Helsingissä. Topelius toimi yhdistyksen puheenjohtajana 1886–1895. Perustajansa kunniaksi HESY perusti vuonna 1998 Eläinsuojelun Topelius -palkinnon.

Vuonna 1900 yhdistyksemme silloinen woimanainen Constance Ullner edusti yhdistystä rohkeasti 13. kansainvälisessä eläinsuojelukongressissa Pariisissa. Tuliaisena hän toi ajatuksen eläinten päivän viettämisestä myös Suomessa. Ensimmäisen kerran sitä vietettiin maassamme vuonna 1909 ja sitä vietetään edelleenkin joka vuosi 4.10. Tänä vuonna siis jo 110. kerran. Ullner oli ensimmäinen nainen, joka toimi yhdistyksemme pu-

Eläinsuojelujärjestöjen edustajat järkyttyivät vierailtuaan Sirkus Finlandiassa siellä näkemästään norsujen pidosta ja olivat yhteydessä ministeriöön. Tämän seurauksena norsujen pito sirkuksissa kiellettiin 1986. HESYllä oli aktiivinen rooli kiellon aikaansaamisessa. Kuvassa toisena vasemmalta on HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen. HESYn pitkäaikainen puheenjohtaja Hannele Luukkainen tuli mukaan yhdistyksen toimintaan vuonna 1976 ja alkoi kehittää sen käytäntöjä ja näkyvyyttä mediassa.

heenjohtajana. Hänen puheenjohtajakautensa olivat 1916–1926.

Irina Björkelund aloitti vapaaehtoistyön HESYssä 1930-luvulla. Hän kasvatti ensin tanskandoggeja ja myöhemmin myös villakoiria. Vuonna 2008 Koiramme-lehdelle antamassaan haastattelussa hän kertoo, että tuohon aikaan tanskandoggeilta typistettiin korvat, mikä oli hänen mielestään aivan kammottavaa. Typistämisen suoritti eräs poliisi puukolla. Irina Björkelundille myönnettiin HESYn ansiomitali vuonna 1955.

Kun tulin mukaan HESYn toimintaan vuonna 1976, yhdistys oli aika lailla tuntematon ja näkymätön. Yhdistyksen toimisto sijaitsi Erottajalla alle kymmenen neliön alivuokralaishuoneessa. Toimistonhoitajana työskenteli Mirjam Kajander puolipäiväisesti. Hänellä oli käytössään lankapuhelin, laskukone ja kirjoituskone, jolla hän ”monisti” hallituksen pöytäkirjat kalkkeeripapereiden avulla. Puheenjohtajana toimi eversti Yngve Ericsson, joka johti yhdistystä vuosina 1968–1982 sotilaallisella otteella eikä sallinut, että yhdistyksen varoja käytetään eläinten pelastamiseen. Silmiini osui yksi hallituksen kokouksen pöytäkirjan sivu vuodelta 1974. Tuolloin hallituksen jäsenenä on ollut Terttu Tupala, joka oli äidinkielenopettajani Alppilan yhteislyseossa 1960-luvulla. Kokouksessa oli suunniteltu yhdistyksen 100-vuotisjuhlien järjestämistä. Lehdistölle oli pidetty juhlat Handelsgilletissä ja jäsenille Elannon pitopalvelun huoneistossa Rauhankadulla.

Eläinlääketieteen tohtori Karl-Heinz Klatt johti yhdistystä vuosina 1982–1986. Hän oli tullut toimintaan mukaan jo olympiavuonna 1952, jolloin hänet nimitettiin kaupungineläinlääkäriksi. Samalla hän toimi sivutoimisena eläinlääkärinä yhdistyksessä. Kaupungineläinlääkärin tehtävänä oli hoitaa eläinsuojeluvalvontaa ja lopettaa ihmisten lemmikkejä ilman erilliskorvausta. Klatt piti tätä eläinten lopettamista vastenmielisenä työnä, koska lopetukseen tuotiin myös täysin terveitä eläimiä. Kerran eräs rouva oli tuonut lopetettavaksi koiransa selittäen, että alussa tämä oli niin pieni ja ihana, mutta nyt siitä oli kasvanut iso ja ruma. Klatt oli kysynyt: ”Kumpi ensin lopetetaan rouva vai koira?”

Sitten Klatt jätti tämän työn. Hänelle myönnettiin yhdistyksen hopeinen ansiomitali vuonna 1981. Eläinlääketieteen historian museo on yksi hänen aikaansaannoksiaan. Klattin henkinen testamentti hesyläisille on: ”Eläinsuojelu ei ole vain eläinten paijaamista. Se on rankkaa työtä. Työ ei lopu. On jaksettava jatkaa. Tee testamentti eläinsuojelulle ennen kuin kuolet!”

Hannele Luukkainen liittyi HESYn ainaisjäseneksi vuonna 1976, toimi puheenjohtajana vuosina 1986–2014 ja valittiin uudelleen puheenjohtajaksi kausille 2016–2020.

Yhdistyksen ansiomitali

Yhdistyksen ensimmäinen ansiomitali lyötiin vuonna 1893. Siinä on hevosenpää ja se on käytössä edelleenkin. Tallessa oleva lista mitalin saaneista on epätäydellinen, mutta tietääkseni koskaan ei ole myönnetty kultaista mitalia.

Eläinten hautausmaa

Ensimmäinen eläinten hautausmaa perustettiin vuonna 1927 Ruskeasuolle ja kaupungin kasvaessa se siirrettiin vuonna 1947 Keskuspuiston toiselle laidalle nykyiselle paikalleen. Siellä on noin 3000 hautaa ja monta muistomerkkiä.

Kansainväliset yhteydet

HESY liittyi Pohjoismaiden eläinsuojeluneuvoston jäseneksi vuonna 1987. Sen toiminta hiipui vähitellen EU:n laajuisen eläinsuojelutyön vallatessa alaa.

HESY liittyi Maailman eläinsuojeluliiton WSPAn, nykyisen World Animal Protectionin jäseneksi vuonna 1987. Luukkainen toimi ensin sen Advisory Directorina (1988–) ja on nyt World Animal Day Ambassador.

HESY oli mukana perustamassa Maailman Susiliittoa Th e Wolf Federationia vuonna 1994. Liiton tavoitteena oli saa-

Varojen keräämiseksi HESYn aktiiviset toimijat värväsivät kissakummeja, järjestivät erilaisia tapahtumia, pitivät kirpputoreja ja toimivat jopa joulupukkeina.

HESYn juuret ovat pikkulintujen suojelemiseksi perustetussa Kevätyhdistyksessä. Kuvassa lapset ovat ruokkimassa lintuja Kaisaniemen joutsenlammella kesällä 1924.

da sudet täydellisesti rauhoitettua kaikkialla Euroopassa. Luukkainen valittiin sen varapuheenjohtajaksi.

Vuonna 2016 HESY liittyi EU:n koira- ja kissaliittoon (EU Dog & Cat Alliance), joka ajaa yhteisiä eurooppalaisia sääntöjä koirien ja kissojen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Autettavien eläinten koko kirjo, toimitilat ja varainhankinta

Kautta historiansa HESY on tehnyt konkreettista eläinsuojelutyötä avun tarpeessa olevien eläinten auttamiseksi. Lajikirjo on ollut laaja ja kattanut eläimet hevosista hamstereihin. Alkuaikoina yhdistyksen avun kohteina olivat kaltoinkohdellut ja loppuunajetut hevoset. Yhdistys osti satoja hevosia ja lopetutti ja siten päästi ne kärsimyksistä.

Sotien jälkeen 1940–50-luvun Helsingissä suurin eläinsuojeluongelma olivat vapaina vaeltelevat koiralaumat. Tilanne oli aika lailla sama kuin jossain Romaniassa nyt, eli kun valtava määrä ihmisiä siirretään muualle eivätkä he voi ottaa koiria mukaansa, niin ne jäävät heitteille. Tuolloin Helsinkiin perustettiin erityinen koirakomitea, jossa HESYkin oli mukana. Silloin ei ollut tiloja irtokoirille ja niille oli mahdotonta saada uusia koteja, joten ne pääasiassa lopetettiin.

Konkreettinen eläinsuojelutyö lähti uudelleen vauhtiin vuonna 1975, kun yhdistyksen aktiivit perustivat kissajaoston kodittomien kissojen auttamiseksi. Yhdistys oli auttanut vuosittain muutamaa kymmentä kissaa. Kun minut valittiin kissajaoston vetäjäksi, autettujen kissojen määrä moninkertaistui kertaheitolla. Eläintilastojen mukaan vuonna 1982 uuteen kotiin sijoitettiin jo 400 kissaa ja vuonna 1985 liki 850 kissaa. Ensimmäisenä HESYn puheenjohtajavuotenani lukumäärä ylitti 1000. Tämä oli ainutlaatuinen saavutus, sillä meillä ei ollut käytössä mitään tiloja toimintaa varten, vaan kaikki kissat hoidettiin kodeissamme. Lea Roos oli uupumaton kodittomien kissojen pyydystäjä ja auttaja ja nimettiin HESYn kunniajäseneksi. Myöhemmin kenttätyöhön tulivat mukaan myös Typi Vatanen (1979), Johanna Anttila (nyk. kirjailija Asta Ikonen) ja Annikki Aaltonen (1981), joista jälkimmäinen palkittiin vuonna 2016 Eläinsuojelun Topelius -palkinnolla elämänmittaisesta eläinsuojelutyöstä. Itsellänikin oli parhaimmillaan samanaikaisesti hoidossa yli 30 pelastettua kissaa ja vuosien mittaan yli 500 kissaa sai tilapäisen turvapaikan kodistamme. Kun tulin illalla töistä kotiin, puhelinvastaaja hehkui punaisena. Hoitelin kissojen kuljetuksia myös fi llarilla, koska minulla ei ollut ajokorttia. Kerran olin taas viemässä kissaa uuteen kotiin ja sanoin ottajalle, että tuon kissan pyörällä. Mies oli aluksi äimän käkenä ja tokaisi, että ”sitten sulla on ainakin tiukka takapuoli”.

Maaliskuussa 1982 yhdistykselle koitti riemun päivä, kun ostimme ensimmäisen oman 45 neliön toimistohuoneiston Jääkärinkatu 7:n piharapusta. Muutamaa vuotta myöhemmin vaihdoimme sen saman talon kivijalkaliikkeeseen. Joulukuussa 1985 yhdistykselle palkattiin puolipäiväinen toimistoapulainen hoitamaan puhelinpäivystystä. HESYlle lahjoittamani telefax-laite helpotti yhteydenpitoa mediaan ja viranomaisiin.

Toinen suuri haaste oli raha, sillä me jouduimme hankkimaan valtaosan varoista itse. Siksi värväsimme kissakummeja, järjestimme erilaisia tapahtumia kuten Kissanpäivät, kirpputoreja ja toimimme jopa joulupukkeina. Yritimme saada rahaa kokoon kaikin mahdollisin keinoin; esimerkiksi nuori koululainen Päivi Lautkari teki koruja ja pieniä kissapatsaita myyntiin. Minulla on joitakin niistä edelleen tallessa ja näytillä perustamassani Kissamuseossa. Itsekin myin muun muassa kaikki vaivalla virkkaamani kapiopitsit kissojen hyväksi. Keräsimme varoja myös lipaskeräyksin. Kerran Hakaniemen Elannon luona yksi mies tuli rähjäämään minulle ja meni sitten

Koira täyttömaalla Vanhankaupunginlahden rannalla. Helsinkiin perustettiin sotien jälkeen koirakomitea, jossa HESYkin oli mukana.

tavarataloon. Jonkun ajan kuluttua hän tuli ulos, löi puukon lippaani kanteen ja sanoi ”tossa on sulle puukko, niin voit tappaa ittes”. Stockmannin luona taas eräs rouva tuli riemuiten luokseni ja pudotti sata markkaa pitämääni lippaaseen. Hetken kuluttua hän huomasi, että rälläkän eli Pelastusarmeijan väki onkin kadun toisella puolella. Hän palasi luokseni kiukkuisena ja vaati seteliään takaisin. Palauttaminen oli mahdotonta, koska lipas oli HESYn ja lukittu.

Harrastimme myös niin sanottua tassuterapiaa: sijoitimme kissoja vanhainkoteihin lemmikeiksi ja vierailimme niissä, jotta asukkaat saivat paijailla kissoja ja kaneja ja muistella elämänsä eläinkokemuksia. Rautahermoinen leikattu kolli nimeltään Vallu sai kunnian toimia vuonna 1987 ensimmäisenä vanhainkotikissana ja pääsi Kannelkotiin.

Puheenjohtajuuteni myötä kissajaoston toiminta sulautui osaksi HESYn normaalia toimintaa. Kissat hoidettiin pelkästään kotihoitopaikoissa vuoteen 1989 asti, jolloin HESY täytti 115 vuotta ja saimme vuokrattua kaupungilta asuinkelvottoman talon Vuosaaren Käärmeniemestä. Kunnostimme talon eläinten käyttöön, ja taloon mahtui kerralla noin 50 kissaa. Sinne pestattiin ensimmäinen eläintenhoitaja. Koska talo oli hankalan matkan päässä, lahjoitin eläintenhoitajien ja vapaaehtoisten käyttöön auton. Autolle kävi kuten kaikille ”kolhoositavaroille” yleensä, eli kun kukaan ei muistanut lisätä siihen öljyä, niin moottori leikkasi kiinni Itäväylällä.

Vuosaaren talon kapasiteetti oli niin pieni, että kotihoitopaikkoja tarvittiin edelleen. Helpotusta tilanpuutteeseen toi Pakilantiellä sijainnut pieni mummonmökki, jonka HESY peri 90-luvun alussa. Siellä hoidettiin emot ja pennut ja sen kellariin perustettiin kirpputori. Pakilantienkin toiminta hoitui pelkästään vapaaehtoisvoimin. Sen tontille ajattelimme rakennuttaa uuden eläintalon, mutta kaupunki vitkasteli luvan kanssa. Kun Elanto sitten ryhtyi myymään vanhoja kauppakiinteistöjään, HESY sai ostetuksi vuonna 1994 Itä-Pakilassa sijaitsevan talon, johon perustimme Eläinsuojelukeskuksen. Talo maksoi 1,2 miljoonaa markkaa, ja remonttiin markkoja upposi 1,8 miljoonaa. Toki jouduimme myymään kaiken omaisuuden, jonka HESY oli siihen mennessä perinyt, mutta saimme eläimille upeat tilat sen ajan mittapuun mukaan. Kerjäsimme valtaosan remonttimateriaaleista ja teetimme remontin eläinten ehdoin. Tuolloin sain sponsoreilta lempinimen ”kerjäläisten kuningatar”.

Kun avun tarpeessa olevia koiriakin alkoi olla enemmän kuin kotihoitopaikkoihin mahtui, koiria varten vuokrattiin erillinen talo Espoon Bembölestä vuonna 2001. Paikkaa oli tarkoitus pyörittää vapaaehtoisvoimin, mutta pian sinnekin piti palkata eläintenhoitaja.

Eläisuojelukeskuksen pihasiipeen perustimme Kulkukollin kirpputorin, jota hoiti aluksi talonmies Rhea Häggman vapaaehtoisena. Toimintaan ja varainhankintaan tuli mukaan monia uusia vapaaehtoisia kuten Marjatta Tikkala, Arno ja Anneli Moliis sekä Paula Kyllästinen ja Eeva Viinijoki, jotka pyörittivät paitsi kirpputoria, järjestivät myös Aarteita & Antiikkia -tapahtumia ja hoitivat Pitsilää, jossa myytiin wanhoja perintötekstiileitä.

Vuosituhannen vaihteessa HESYn eläinmäärät lisääntyivät ja lajikirjo kasvoi vuosi vuodelta. Yhtäkkiä meillä oli hoidettavana myös kaneja ja punakorvakilpikonnia ja lisäksi vielä vahingoittuneita luonnonvaraisia eläimiä. Citykaniongelma sai alkunsa luontoon päästetyistä kesykaneista, joita HESYnkin väki oli jo kesällä 1997 Kyläsaaressa pyydystämässä. Kun kanit villiintyivät ja lisääntyivät nopeasti, niitä ei enää voinut vangita lemmikeiksi. Helsinki käyttää valtavasti rahaa kanien tappamiseen, kun se voisi käyttää saman summan arkojen puiden ja pensaiden suojaver-

kotukseen. Ensimmäinen punakorvakilpikonna tuli HESYlle vuonna 1998, ja konnabuumin huippuvuodet olivat 2000–2004. Noina vuosina konnia löytyi paitsi suihkulähteistä ja Vantaanjoesta myös biojäteastioista. Kaiken kaikkiaan otimme hoiviimme vuosittain enimmillään yli 1000 kissaa ja muita pieneläimiä sekä 500 luonnonvaraista eläintä, mikä ylitti kaikki resurssit.

Saavutukset

Puheenjohtajakausinani eläinsuojelu on Suomessa ja etenkin pääkaupunkiseudulla edennyt suurin harppauksin, mutta ei ole toki vieläkään tavoitellulla tasolla. Seuraavat isot edistysaskeleet on saavutettu paljolti HESYn aktiivisen toiminnan sekä kaupunginvaltuutettuna että kansanedustajana tekemieni aloitteiden ansiosta. Näistäkin kerrotaan tarkemmin historiikissa. • Villieläinten pito sirkuksissa kiellettiin 1986. • Luukkainen sai oikeuden toimia ensimmäisenä lain valtuuttamana vapaaehtoisena eläinsuojeluvalvojana

Uudenmaan läänin alueella 1987. • Helsingin kaupunki perusti ensimmäisen päätoimisen eläinsuojelueläinlääkärin viran 1991. • Eläinlääketieteellinen korkeakoulu pysyi Helsingissä. • Eduskuntaan perustettiin eläinten

oikeuksien ryhmä 1992. Nykyään se tunnetaan eläinsuojeluryhmänä. • Metsästyslaissa säädettiin kotikissalle lain suoja koko maassa 1993. • Koirien häntien silpominen kiellettiin 1995. • Kunnille säädettiin velvollisuus löytöeläinten talteenotosta 1998. • Pääkaupunkiseudun kunnat perustivat yhteisen löytöeläinten talteenottopaikan Viikkiin 2006. • Korkeasaareen perustettiin vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten pelastuskeskus 2006. • Järjestyslaissa säädettiin kissalle vapaa liikkumisoikeus koko maassa 2007. • Luukkainen perusti Kissamuseon

Porvooseen kesällä 2017.

Julkisuus ja viestintä

Jo 1970-luvun lopulla toimitimme kissajaoston kiertokirjettä ja sitten päätimme tehdä yhdistykselle oman lehden. HESYn jäsenlehti ilmestyi ensimmäisen kerran 1983 ja on ilmestynyt siitä lähtien kaksi kertaa vuodessa.

Olemme aina olleet yhteydessä mediaan, jotta eläinsuojeluasiat on saatu sekä yleisön että päättäjien tietoon. Kerran olin taas suorassa radiolähetyksessä ja toimittaja esitteli minut sanoen: ”Meillä on nyt studiossa HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen, joka on perustanut HESYn.” Vastasin naurahtaen, että yhdistys oli kyllä juuri ehtinyt täyttää sata vuotta, kun itse tulin mukaan. Omakin puhelinnumeroni on aina ollut julkinen, koska soiton takana saattaa olla apua tarvitseva eläin.

Olemme juhlistaneet myös yhdistyksen 110-, 120-, 125-, 130-, 135- ja 140-vuotissyntymäpäiviä järjestämällä muun muassa hyväntekeväisyyskonsertteja, näyttelyitä ja huutokauppoja. Näistäkin voitte lukea tarkemmin historiikista.

Jäsenjärjestöt

HESYllä on kuusi jäsenjärjestöä eri puolilla Suomea. Ne toimivat likimain samoilla periaatteilla kuin emoyhdistyskin ja saavat vuosittain avustusta HESYltä.

Tulevaisuus

Eläimet tarvitsevat suojakseen sellaisen lain, joka on säädetty niiden lajityypillisten tarpeiden pohjalta. Lisäksi Suomeen pitää saada kunnolliset ja riittävät karanteenitilat, jotta maahantuotavien lemmikkien elämä voidaan turvata.

HESY on kulkenut pitkän matkan 145-vuotisen elämänsä aikana. Aikamatka alle 10 neliön Erottajan alivuokralaistoimistohuoneesta tulevaan 2000 neliön Uuteen Eläinsuojelukeskukseen on ollut huima. Minullakin on ollut suuri kunnia taivaltaa liki 45 vuotta HESYn matkassa. Nyt edessä on taas astuminen uuteen aikakauteen. n

TEE HESYLLE LE AHJOITUS

Lahjoittamalla haluamasi summan HESYlle osallistut tärkeään eläinsuojelutyöhön!

Lahjoitustilinumero NORDEA FI09 2001 1800 113063 Saaja Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry Viesti Lahjoitus eläinten auttamiseen Viitenumero 100586