Hevosavusteisen toiminnan koulutuksessa etusijalla on eläimen hyvinvointi

Hevonen on vaeltava laumaeläin, ja sen lajityypilliseen elämään ja tärkeimpiin tarpeisiin kuuluvat sosiaalinen kanssakäyminen muiden hevosten kanssa, vapaa liikkuminen, ruoanhankinta ja syöminen.

Kuvassa 4-vuotias suomenhevosruuna Anjalan Toivo nauttii kesä- laitumista Sipoossa. Kuva: Elina Moilanen

Ohjasajon opettelu, hevosen käyttäytymisen ja hyvinvoinnin tarkkaileminen ja maastakäsittely voivat kuulua sosiaali- pedagogisen hevostoiminnan menetelmiin. Kuva: Susanna Lehto

Hevosavusteisen toiminnan koulutuksessa

ETUSIJALLA ON ELÄIMEN HYVINVOINTI

Hevosia käytetään monin eri tavoin sosiaali- ja terveyspalveluissa. Hevonen on hyvä kasvattaja, opettaja ja yhteistyökumppani – eikä hevonen syrji. Mutta miten voivat hevosavusteiseen toimintaan koulutettavat hevoset?

TEKSTI | Pirja Peltomäki

HEVOSEN KOULUTTAMISESSA

sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan otetaan huomioon hevosen hyvinvointi, vakuuttaa hevosiin erikoistunut eläintenkouluttaja (AT) Nina Laiho. Tähän pätevät modernin nykytiedon mukaiset lainalaisuudet eläinten hyvinvoinnista. – Perinteinen käsitys hevosen ja eläimen hyvinvoinnista on, että siltä puuttuu kärsimys, kipu ja negatiiviset kokemukset. Myös nykyinen lainsäädäntö pohjautuu siihen. Sen sijaan moderni käsitys hyvinvoinnista on, että hevosen pitää saada tehdä asioita, jotka tuottavat sille mielihyvää sekä positiivisia tunteita ja kokemuksia, hän sanoo.

Laiho työskentelee hevosten ja koirien hyvinvoinnin edistämiseen ja kouluttamiseen keskittyvässä Project Happy Athlete yrityksessään sekä opettaa hevospalvelujen tuottajien ammattitutkintolaisille sitä, miten esimerkiksi hevosta käytetään asiakastyössä.

Keskiöön hevosen kokema mielihyvä

Hevosen hyvinvoinnin kolme tasoa ovat fyysinen terveys eli kivuttomuus, ilman epämukavuutta oleminen ja oikea lihavuusaste, mahdollisuus toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä tasapainoisesti sekä yksilöllinen hyvinvointi eli mahdollisuus tehdä itseä koskevia valintoja. Laiho kannustaa pohtimaan sitä, mikä on mukavaa ja mieluista tekemistä juuri sille hevoselle, jota koulutetaan.

Kun hevonen saa tehdä valintoja, sen hyvinvointi paranee, koska se saa vaikuttaa omaan olotilaansa. Hevosen oppimiskyky on kattava, ja siitä jää usein iso osa hyödyntämättä. – Perustaso on, että epämukavuutta aiheuttavat tekijät on minimoitu. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hevosavusteiseen toimintaan käytetään vain terveitä ja hyväkuntoisia hevosia ja hevosen elinolot mahdollistavat laajasti lajityypillisen käyttäytymisen toteuttamisen. Hevosen kanssa tulisi tehdä kuitenkin myös asioita, jotka tuottavat hevoselle mielihyvää.

Hevosen hyvinvoinnin arvioinnin tulee perustua tutkimustietoon ja eläimen mahdollisuuteen toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. – Tästä voi ottaa mallia kouluttamiseen. Hevonen käyttää esimerkiksi luonnossa ajastaan noin 70 prosenttia syömiseen. Jos hevosta koulutetaan ruokapalkalla, silloin stimuloidaan hevosen aivoja ja toimitaan lajityypillistä toimintaa tukevalla tavalla. Se on hyvinvoinnin edistämistä, Laiho sanoo.

Hevonen haluaa tutkia

Toinen hevoselle tärkeä asia on tutkiminen. Jos hevonen saa tutkia ympäristöään, esineitä ja asioita esimerkiksi hevosavusteisen toiminnan ohessa, se edistää eläimen hyvän olon ja turvallisuuden tunteita. Myös valinnanvapaus on tärkeää hevoselle. – Voihan se olla myös asiakkaalle viihdyttävää, jos kysytään hevoselta, lähdetäänkö maastoon vai kentälle ja laitetaanko riimu vai suitset. Tämäkin voidaan opettaa hevoselle, Laiho kertoo.

Asiantunteva sekä nykytiedon omaksunut hevoskouluttaja voi olla hyvä työpari hevosavusteisen toiminnan ohjaajalle. Näin opitaan kouluttamaan hevonen asiakastyöhön keinoilla, jotka edistävät sen hyvinvointia. – Kaiken lähtökohtana tulee olla terve hevonen. Korostan, että terveyden tulee perustua tietoon, ei arvaukseen. Hevosen kipukäyttäytymistä ja terveydentilaa pitää opetella havainnoimaan aktiivisesti. Tarvittaessa hevonen on tutkittava.

Esimerkiksi hevosen stereotyyppinen käytös viestii hevosen heikosta hyvinvoinnista ja tarpeesta korjata epänormaalia käyttäytymistä aiheuttavat tekijät. – Kivuttomuus, terveys ja hyvinvointi ovat hevosavusteisenkin toiminnan ehdottomia edellytyksiä.

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta yhä suositumpaa

Hevosalan oppilaitokset tarjoavat erilaisia koulutuspolkuja ja mahdollisuuksia hevosavusteisen toiminnan opiskeluun. Monet nuoret ja vanhemmatkin ovat kiinnostuneita käyttämään hevosta työparina sosiaali ja terveysalalla. Heillä on yleensä sotealan koulutus: he ovat lähihoitajia, terveydenhoitajia, sosionomeja tai sosiaalityöntekijöitä. – Kiinnostus hevosavusteisia palveluja kohtaan on kasvanut viime vuosina. Opetushallitus hyväksyi vuonna 2018

yhdeksi hevosalan ammattitutkintoon johtavaksi koulutukseksi hevospalvelujen tuottajat linjan, mikä kertoo työelämän kasvavista tarpeista. Hevosavusteinen toiminta tukee tutkitusti ihmisen hyvinvointia ja kuntoutumista, kertoo Ypäjän Hevosopiston vastuuopettaja, ryhmänohjaaja Pirja Peltomäki.

Hevonen on erinomainen työkaveri

Hevospalvelujen tuottajien ammattitutkinnon suorittaneet, sosiaalipedagogiset hevostoimintaohjaajat ja hevosavusteisen toiminnan ohjaajat tarjoavat erityyppisiä hevosavusteisia palveluja joko yksityisille asiakkaille tai esimerkiksi osana kunnan sosiaali ja terveyspalveluja.

Käsitteet saattavat mennä sekaisin palvelun ostajilla sekä myös tarjoajilla, koska alalla toimitaan monilla eri nimikkeillä. Yhdistävä tekijä on hevonen, joka työkaverina taipuu moneen. Hevosavusteiseen toimintaan kuuluvat laajasti katsottuna hevosavusteisten palvelujen tuottaminen, sosiaalipedagoginen hevostoiminta sekä ratsastusterapia. – Sosiaalipedagogisella hevostoiminnalla tarkoitetaan syrjäytymisen ehkäisyyn, sosiaaliseen kasvuun ja hyvinvoinnin tukemiseen tähtäävää toimintaa. Ratsastusterapia on kuntoutusmuoto, jolla voidaan edistää asiakkaan motorista, psykologista, toiminnallista tai pedagogista tavoitetta, Peltomäki sanoo. – Kela ei kuitenkaan korvaa sosiaalipedagogista hevostoimintaa. Sen sijaan ratsastusterapiaan voi hakea ja saada Kelan terapiakorvausta tietyin ehdoin.

Hevosen ja ihmisen vuorovaikutus vahvistaa elämänhallintaa

Hevosavusteinen toiminta (Equine Assisted Activities eli EAA) kuuluu Green Care kehyksen alle, jolla tarkoitetaan luonnon hyödyntämistä ihmisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi. Hevosavusteinen toiminta on yksi Green Care toiminnan edelläkävijöistä Suomessa. – Tyypillisiä kohderyhmiä ovat esimerkiksi lastensuojeluasiakkaat, mielenterveys ja päihdeasiakkaat sekä kuntien kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat. Menetelmä soveltuu hyvin myös työyhteisöille, seniorityöhön tai nuorisotyöhön. Siinä yhdistyvät hevosen ainutlaatuiset ominaisuudet ja luonnon voimauttava vaikutus, Peltomäki kertoo.

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on menetelmä, jolla voidaan edistää tavoitteellisesti sosiaalista kasvua ja hyvinvointia. Hevosen ja ihmisen välinen vuorovaikutus vahvistaa muun muassa tunnetaitoa, itsetuntoa ja elämänhallintaa. – Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajat ovat sosiaali, terveys tai kasvatusalan ammattilaisia, jotka ovat suorittaneet sosiaalipedagogisen hevostoiminnan virallisen täydennyskoulutuksen. Tätä koulutusta tarjoaa esimerkiksi Ypäjän Hevosopisto, Peltomäki sanoo.

Hevosella on tulevaisuudessa yhä merkittävämpi rooli ihmisen hyvinvoinnin edistämisessä niin virkistys, liikunta, hyvinvointi kuin sosiaali ja kuntoutuspalveluissa. Juuri ilmestynyt sosiaalipedagogisen hevostoiminnan laatutyökirja tarjoaa kiinnostavan katsauksen aiheeseen. n

MITÄ ON SOSIAALIPEDAGOGINEN HEVOSTOIMINTA?

MITÄ? Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on työskentelytapa, jota voidaan käyttää sosiaalisen kasvun ja hyvinvoinnin tukemiseen sekä sosiaaliseen kuntoutukseen. Vaikutukset syntyvät vuorovaikutuksen, kokemuksellisuuden ja osallisuuden kautta. Hevosen avulla voidaan harjoitella taitoja, jotka siirtyvät arkielämään. KUKA? Hevostoimintaa ohjaa sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan ammattilainen, joka on suorittanut sosiaalipedagogisen hevostoiminnan täydennyskoulutuksen.

KENELLE? Sosiaalipedagogista hevostoimintaa käytetään • lastensuojelun tukitoimena ja avopalveluna sekä lastensuojelulaitoksissa • mielenterveys- ja päihdetyössä • kuntouttavassa työtoiminnassa • kehitysvammaisten päivätoiminnassa • nuorten tukihenkilötoiminnassa • ikäihmisten päivätoiminnassa ja vierailukäynteinä • sosiaalisten taitojen sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppimisessa MITEN? Sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan kuuluu talliyhteisö, hevonen ja sosiaalinen vuorovaikutus. Hevosen kanssa toteutetaan yhteisöllistä, kokonaisvaltaista ja osallistavaa toimintaa. Hevosen avulla pyritään näyttämään omaan hyvinvointiin vaikuttavien asioiden tärkeys. Näitä ovat esimerkiksi puhtaus, terveellinen ravinto, säännölliset ruokailuajat, sopiva määrä liikuntaa ja riittävä lepo. MITKÄ MENETELMÄT? Sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan voi kuulua esim. • hevosen tarkkailua ja hoitamista • talutusta ja maastakäsittelyä • tehtäväradan suorittamista • ratsastamista • luonnossa ja maastossa tehtäviä harjoituksia • poniagilityä • ajamista • tallitöitä ja hevosen hyvinvoinnista huolehtimista