PÄÄKIRJOITUS "Oletteko
Miira
käytettävissä?"
kysyi
puheenjohtaja Iltakoulun syyskokouksessa, kun pääosin Kaijakan tanssilattioilta minulle tuttu Milja asetti minut ehdolle Antin päätoimittajaksi. "Olen", kuulin sanovani, ja tunsin valtavaa iloa kuullessani ihmisiltä,
vierestäni joihin
kuukautta
olin
takaperin
taputukset
ja
tutustunut
vain
aloittaessani
tsempit kaksi
politiikan
tutkimuksen opiskelun Tampereen yliopistossa. Tunsin
valtavaa
itsestäänselvyys
iloa
siksi,
saada
koska
ei
ympärilleen
ole jo
ensimmäisenä opiskeluvuotenaan tsemppaavia tuttavia, saatika tanssikavereita ja ystäviä. Viime syksynä minulle tapahtui paljon. Tapahtui muutto takaisin Tampereelle. Tapahtui niin, että yliopisto alkoi ja ympärille tupsahti kasapäin uusia ihmisiä ja mahdollisuuksia, tienhaaroja joista valita. Esimerkiksi tämä: on todella suuri ilo jatkaa omaa kirjoittajapolkuaan nyt Antissa. Minulle kirjoittaminen on ollut aina väylä tutkia maailmaa ja omaa mieltäni. Kun mieleni on usvassa ja sanat käyvät vähiin, saan kaikkeen selkeyden, kun asetan ne vähätkin sanat mustaksi valkoiselle, sievään riviin. Kirjoittaminen on tapa vaikuttaa. Minulle hyvin luontainen sellainen. Kirjoittaessa saan aikaa harkita, siinä missä puhuessa ajatukset tulisi olla selkeitä
heti,
avautuessa.
sillä
samalla
Puhuminen
hetkellä saa
suun
sydämen
Rohkaisenkin
jokaista
käyttämään
omaa
kirjoittajan lahjaansa ja sen tuomaa vapautta, sillä meistä
jokaisella
on
se.
Sen
käyttäminen
puhdistaa, vapauttaa ja antaa itselle sen tilan, jonka jokainen meistä ansaitsee. Kirjoitetaan, ja tehdään tämän vuoden Antista meidän yhteinen. Miira Parhiala Päätoimittaja
hakkaamaan ja kädet hikoamaan, kirjoittaminen taas laskee sykkeen, rauhoittaa mielen.
KUVA MIIRASTA KAARLO K
