puheenjohtaja

pj

Kaadun pitkän päivän jälkeen sohvalle makaamaan. On hiihtolomien alku, töissä oli täysi hullun mylly ja kaikki työkaverit on saikulla. Kaikki ryhmächatit huutavat ainakin miljoonista vastaamattomista viesteistä, jääkaapissa ei oo valmista ruokaa ja selkäänkin sattuu. Onneksi illalla ei tarvitse ajatella opiskelua, kandikin voi odottaa huomiseen. Jokin kuitenkin kolkuttelee mielen perukoilla, mutta en anna sen häiritä, vaan jatkan Frendien katselua. Yhtäkkiä kesken Rossin huudon ”We were on a break!” havahdun siihen, että olin luvannut lähettää tämän tekstin päätoimittajalle viimeistään 16.2. eli tänään. Miksei mitään voi tehdä ajallaan?

Prokrastinointi ei ole laiskuutta tai kerro motivaation puutteesta, vaan tarkoittaa asioiden viivyttelyä. Ihmiselle on luontaista taistelu pitkän ajan ja lyhyen ajan palkinnon välillä taisteleminen, jonka yleensä voittaa nopea tyydytys. (Prokrastinaatio, Nyyti ry.) Itse olen huomannut aloittavani asiat ajoissa, mutta yleensä syystä tai toisesta jättänyt ne myöhemmäksi, usein juurikin samanlaisen ahaa-elämyksen myötä. Asiat tulee tehtyä, mutta vasta, kun deadline uhkaavasti ilmoittelee viimeisiä hetkiään. Timantithan syntyvät paineen alla, eikö niin? Mun täytyy myöntää, että omat opiskeluvuodet ovat olleet rankkoja. Vapaa-aikaa ei usein ole tai kun sitä on, oon käyttänyt sen koomaamiseen sängyllä. Keho tuntuu sulautuvan lakanoihin ja aivot ovat sulaneet pois jättäen jäljelle kaksi hernettä, jotka yrittävät epätoivoisesti kohdata toisensa yhtenäisen ajatuksen toivossa. Mutta vaikka kuinka rankalta hetket olisivatkin tuntuneet, en koskaan kokenut olevani yksin. Index on ollut se perhe, jota en pyytänyt, mutta jonka sain. Olen saanut nauraa vatsani kipeäksi, nojata olkapäähän, kun sitä on tarvinnut ja ennen kaikkea saanut aivan mahtavia elinikäisiä ystäviä. Niitä, jotka ovat sen prokrastinoinnin arvoisia. Niitä, jotka pyytävät luokseen syömään, kun itsellä ei ole ruokaa. Niitä, jotka katsovat 12 jaksoa Frendejä putkeen mun kanssa. Niitä, jotka ovat vieneet paikan mun sydämestä, koska sellaisia indexläiset on. Ikimuistoisia, ihmeellisiä ja inspiroivia.

Kirjoittaja on 3. vuoden erityispedagogiikan opiskelija, vuoden 2020 Indexin puheenjohtaja ja vuoden 2019 juhla- ja tuutorivastaava.