Metsään Keski-Suomi asiakaslehti 208 marraskuu by Inkeri Järvinen

METSÄKESKUS KESKI-SUOMEN ASIAKASLEHTI

M- Suomen Posti Oyj

metsään

MARRASKUU 2008

Koivukilpailu käynnistyy

Metsävarat kasvavat kohisten Yhteismetsä on hyvä vaihtoehto

metsään

MARRASKUU 2008

pääkirjoitus

Kauas on vaikea nähdä

Ympärillämme on riehunut jo jonkin aikaa ideologiakriisi. Neuvostoliiton hajottua kommunismin viimeisiksi koelaboratorioiksi jäivät piskuiset Kuuba ja Pohjois-Korea, ja kovin pitkäaikaiselta ei niidenkään tulevaisuus näytä. Kuluneena syksynä myös markkinatalouden korttitalo, eräänlainen ideologinen rakennelma sekin, on heilunut pahemman kerran liitoksissaan. Valtiot eri puolilla maailmaa ovat joutuneet pelastamaan pulaan joutuneita pankkeja ja vakuutuslaitoksia, joita perinteisesti on pidetty kapitalismin linnakkeina. Globaali talouskriisi ei ole helpottanut ennestäänkin vaikeaa metsäteollisuuden asemaa. Valitettavan usein medioiden ykkösuutisena ovat olleet metsäalan tehtaiden alasajot ja lomautukset. Pidettäköön positiivisena merkkinä kuitenkin sitä, että rakennejärjestely on edennyt, paitsi yksiköiden lopetusten kautta, myös omistusjärjestelyin eteläafrikkalaisen Sappiyhtiön ostettua M-Realin tuotantolaitoksia. Ainoa vaihtoehto ei siis olekaan tuotannon lopettaminen, vaan yritykset hakevat parempaa tulevaisuutta myös keskittymällä ja erikoistumalla eli rakentamalla järkeviä yrityskokonaisuuksia. Ilahduttavaa on myös ollut huomata, että puukaupan osapuolet ovat viime aikoina keskittyneet kaupantekoon eivätkä toistensa julkiseen arvosteluun. Kotimaisen puun ja raaka-aineen merkitys teollisuudelle kasvaa, sillä vaikka uutiset kertovat Venäjän lykkäävän viimeisen puutulliportaan voimaantuloa, on selvää, ettei suomalaista metsäteollisuutta voida jatkossa rakentaa venäläisen puun varaan. Esko Ahon johtama Metsäteollisuuden ja metsäsektorin toimintaedellytystyöryhmä jätti syyskuun lopussa loppuraporttinsa pääministeri Matti Vanhaselle. Loppuraportti arvioi metsäsektorin keskipitkän ja pitkän aikavälin haasteita ja menestystekijöitä. Työryhmä uskoo, että metsäsektori voi

metsään

Vision jälkimmäinen lause istuu melkein sellaisenaan myös omaan maakuntaamme. Metsäsektori tekee yksinään noin kuudesosan koko maakuntamme arvonlisäyksestä, minkä lisäksi sillä on huomattava kerrannaisvaikutus muihin elinkeinoihin, rakentamiseen, rahoitus- ja vakuutustoimintaan, kuljetukseen vain muutamia mainitakseni. Puulle on varattu merkittävä rooli myös keskisuomalaisessa energiapolitiikassa.

MARRASKUU 2008

Kauppakatu 19 B PL 39, 40101 Jyväskylä p. 020 7727 800, faksi 020 7727 801 s-posti: ksmk@metsakeskus.Þ ja etunimi.sukunimi@metsakeskus.Þ

HANKASALMI

KUHMOINEN

Osoitteet: Metsäkeskuksen asiakasrekisteri

JOUTSA

PIHTIPUDAS

Osoitemuutokset: Inkeri Järvinen p. 020 7727 813 tai 020 7727 800 tai sähköpostitse.

JÄMSÄ

Kannen kuva: Raisa Frondelius

ISSN 1797-2310

Taitto ja sivunvalmistus: Tavukatti Ky

Seuraava Metsään-lehti ilmestyy keväällä 2009.

Ryssäntie 3, 43500 Karstula 020 7727 871 faksi 020 7727 870

Toimitus: Ari Nikkola, Raisa Frondelius, Petri Kilpinen

Keskustie 32, PL 24 41521 Hankasalmi 020 7727 931

Yhdystie 4, 19650 Joutsa 020 7727 866, faksi 020 7727 850

Säterintie 4, 42100 Jämsä 020 7727 824 faksi 020 7727 860

KARSTULA

KEURUU

Keuruuntie 15, PL 105 42701 Keuruu 020 7727 883 faksi 020 7727 880

www.metsakeskus.ﬁ

Pakkasten toivossa, Ari Eini Johtaja

Kuluneena vuonna on ollut hienoa nähdä, että valtiokin kykenee reagoimaan nopeasti toimintaympäristön muutokseen. Toisaalta, tehdyt päätökset ovat saaneet valtion metsäpolitiikan näyttämään poukkoilevalta. Metsäala on murroksessa, ja nyt voisi olla oikea aika tarkistaa alan pelisäännöt pitkälle tulevaisuuteen, jotta poliittinen ja lainsäädännöllinen ympäristö olisi mahdollisimman vakaa alan toimijoiden, metsänomis-

Painopaikka: Länsi-Savo Oy, Mikkeli, 19.11.2008 Painosmäärä: 20 000 kpl

Päätoimittaja: Ari Nikkola, viestintäpäällikkö

tajien ja teollisuuden tehdessä strategisia pitkän aikavälin linjauksiaan ja päätöksiään. Keskisuomalainen metsäsektori on perinteisesti katsonut tulevaisuuteen positiivisesti ja ennakkoluulottomasti. Niillä eväillä pärjätään jatkossakin, vaikka kauas on vaikea nähdä.

Ahon työryhmän työ perustui pitkälti Kansallinen metsäohjelma 2015:een, jonka valtioneuvosto hyväksyi viime keväänä periaatepäätöksenä. Ohjelman jalkautus kentälle olisi oiva tilaisuus tehdä metsäpolitiikkaa niin, että maakunnalliset erot metsien käytössä ja metsäsektorin merkityksessä lopultakin tunnustettaisiin. Tavoitteet, toimenpiteet ja resurssit on sopeutettava paikallisiin olosuhteisiin niin puuntuotannon ja hakkuiden, luonnonhoidon kuin metsien virkistyskäytönkin osalta.

JYVÄSKYLÄ

Metsäkeskus Keski-Suomen asiakaslehti

Julkaisija: Metsäkeskus Kauppakatu 19 B, PL 39, 40101 JYVÄSKYLÄ Puh. 020 7727 800

uudistua ja luoda uusia kasvumahdollisuuksia, kuten aiemmissakin murroskohdissa. Arvioidessaan suomalaisen metsäteollisuuden tulevaisuutta työryhmä on päätynyt seuraavaan visioon: ”Puu on arvokas uusiutuva, kierrätettävä ja moneen vaihtoehtoiseen käyttötarkoitukseen soveltuva materiaali. Se on globaalissa taloudessa merkittävä kansallisen lisäarvon lähde, jonka hyödyntäminen samalla edistää ympäristö- ja energiaongelmien ratkaisua.”

Pukkalantie 1, 17800 Kuhmoinen 020 7727 941

Asematie 7, PL 11 44801 Pihtipudas 020 7727 894 faksi 020 7727 890

SAARIJÄRVI

Sivulantie 11, PL 53 43101 Saarijärvi 020 7727 904 faksi 020 7727 900

VIITASAARI

Metsäsuunnittelupalvelut • • • •

Tilakohtaiset metsäsuunnitelmat Metsänarvioinnit Metsänhoitotiedotteet metsänomistajille Laskelmat metsävaratietokannasta

Metsälakipalvelut

• Metsälainsäädännön neuvonta • Metsälakien noudattamisen valvonta • Metsänhoitotöiden laadun ja metsien tilan seuranta ja parantaminen • Valtion rahoitustukien käytön edistäminen ja tukien maksaminen metsänhoitotöihin

Metsätyöpalvelut

• Luontohankkeiden toteutus • Tiekuntaneuvonta • Tie- ja ojaneuvonta sekä rakentamispalvelut

Metsätietopalvelut Neuvontapalvelut • Bioenergia • Metsänhoito

• Luonto, ympäristö ja maisema • MetsäsertiÞointi, Metsätyöt

Keskitie 8, 44500 Viitasaari 020 7727 911 faksi 020 7727 910

Koulutuspalvelut • Tilaisuuksia ja retkeilyjä metsänomistajille ja metsäammattilaisille

ÄÄNEKOSKI

Tiedotuspalvelut • Metsään-lehti • Esite- ja julkaisutuotanto

Torikatu 6 B 6, PL 95 44101 Äänekoski 020 7727 924 faksi 020 7727 920

Kehittämishankkeet • Metsätalous • Ohjelmatyö

• Sähköpostitiedotteet • www.metsakeskus.Þ • Maaseudun kehittäminen

Neuvontaa 020 692 555 tai asiakaspalvelu@metsakeskus.ﬁ

metsään

MARRASKUU 2008

MARRASKUU 2008 JUTTUVINKIT 0400 626 492 ARI NIKKOLA

KUVA: HELENA REIMAN

Uinuva yö

■ Keuruun ja Multian opettajat pääsivät kurkistamaan metsänkierron eri vaiheisiin käytännössä, kun he viettivät metsässä virkaehtosopimuksen mukaista koulutuspäivää. Metsämantujen Pekka Noponen johdatti opettajat taimenistutuksen saloihin. KUVA: RAISA FRONDELIUS

Ajatuksissa usvaa, tuskaa. Olit lähellä, et koskenut. Ajattelit, et sanonut. Asemasi, kieltääkö se sinulta liikaa? Pirjo Kunnari, Äänekoski

Tässä lehdessä: Puukaupassa on hiljaista, vaikka verotus kevenee

Perhe voi perustaa yhteismetsän

Puukauppaan on iskenyt pendolinoilmiö. Välillä mennään kahtasataa, ja välillä juna jää asemalle. Puheet puun saatavuudesta ja puun kysynnästä ovat myös kovin ristiriitaisia. Vaikka valtiovalta on keventämässä puunmyyntitulojen verotusta, kauppoja kuitenkin syntyy huonosti. Kantohinnat ovat pudonneet reilusti kesän 2007 hintapiikistä, mutta ovat edelleen pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna kilpailukykyisiä. Verotus kevenee, vaikka verouudistuksessa on edelleen muutama ratkaisematon kohta. Lisäksi metsätilan ostaneet voivat hyödyntää entistä suurempaa metsävähennystä jo aiemmin hankkimiensa tilojen puunmyyntituloista. s. 4–5

Metsäomaisuus siirtyy uudelle omistajalle yleisimmin perinnön kautta. Moni metsätila saa tällöin omistajakseen perikunnan, jossa ei välttämättä ole yhteistä näkemystä siitä, miten metsää tulee hyödyntää. Rahaa tuovat tai vaativat päätökset, siis puukauppa tai metsänhoitotyöt, vaativat perikunnalta yksimielisen päätöksen. Kun lisäksi tarvitaan joku, joka viitsii hoitaa yhteisiä asioita, ajaudutaan liian usein tilanteeseen, jossa ei tehdä mitään. Yhteisestä metsästä voidaan perustaa myös yhteismetsä. Yhteismetsää hoidetaan metsäsuunnitelman mukaan, päätöksiä tekee hoitokunta ja päätökset tehdään enemmistöperiaatteella. Yhteismetsää ei voida jakaa, mutta jokainen voi kuitenkin myydä osuutensa. Yhteismetsän perustamiseen ja hoitamiseen liittyy omat kuvionsa. Näitä on kuitenkin viime vuosina yksinkertaistettu niin, että perheiden perustamia yhteismetsiä on syntynyt myös Keski-Suomeen. s. 7

Koivikot kuntoon – koivukilpailu käynnistyy Koivulla on ollut sekä roskapuun että arvopuun maine. Menneinä vuosikymmeninä koivua yritettiin hävittää, mutta pian sen viljelyä ja kasvatusta jo edistettiin kilpailuin ja kampanjoin. Hyvälaatuinen koivutukki on arvopuuta, jolle ennustetaan hyvää hintaa ja kysyntää myös tulevaisuudessa. Koivukuidun käyttö sellun valmistuksessa on saamassa uutta nousua, ja Venäjän puutullien astuessa voimaan kotimainen teollisuus tarvitsee lisää koivua. Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan metsissä on koivua yhä enemmän ja koivun hakkuita voidaan lisätä. Koivikot ovat pääsääntöisesti liian tiheitä eivätkä ne ilman harvennusta liho arvotukeiksi. On siis aika julistaa uusi koivukilpailu. s. 6

Keski-Suomen metsät kasvavat kohisten Keski-Suomen metsien puumäärä on kasvanut yhtäjaksoisesti 1960-luvulta, eikä kehitykselle näy loppua. Puumäärä ja puuston kasvu ovat puolitoistakertaistuneet 40 vuodessa. Metsät ovat puustoisempia, tiheämpiä ja mäntyvaltaisempia kuin ennen. Myös metsien hoitorästit ovat kasvaneet. Erityisesti nuoret kuusentaimikot kaipaavat varhaishoitoa. ”Miksi hoitorästejä syntyy, kuusitukit on hakattu, mutta nuoria metsiä ei laiteta kuntoon?” kysyi VMI:n johtaja Kari T. Korhonen Metsäpäivillä, eikä kukaan osannut vastata. Valtakunnan metsien inventointi on

Korvessa kaukana

tuottanut metsävaratietoa jo 1920-luvulta lähtien. Nykyään tieto päivittyy vuosittain. Puumäärätietojen lisäksi VMI tuottaa tietoa metsien hoito- ja hakkuutarpeista. Puustotietojen perusteella voidaan arvioida hakkuumahdollisuuksia ja puumäärän kehitystä. s. 8–9

Purovesiä kunnostetaan yhteistyöllä Keski-Suomen ympäristökeskus käynnisti pari vuotta sitten puroja virtavesien kunnostushankkeen, jonka kunnianhimoisena tavoitteena on käydä vuosien saatossa läpi kaikki Keski-Suomen kunnat ja niiden tärkeimmät virtavedet. Metsäkeskus on ollut aktiivisesti mukana hankkeessa. Metsäkeskus tekee purojen ja jokien valuma-alueilla inventointeja, joilla selvitetään vesiensuojelun kannalta riskialttiit kohdat. Näin ongelmia voidaan ehkäistä jo ennen niiden syntyä. Investoinnissa käytetään uutta paikkatietomenetelmää, joka sisältää tietoa maalajeista, kaltevuuksista ja vesimääristä. Maastossa tarkistetaan vain kaikkein tärkeimmät kohdat. Tänä syksynä virtavesiä on inventoitu Keuruulla ja Multialla. s. 10

Metsäautoteiden kunnostukseen voi ensi vuonna saada tukea tietyin ehdoin myös Tiehallinnolta. Kahdesta luukusta tukea ei kuitenkaan yhdelle hankkeelle anneta. Jotta perusparannushanke saadaan vietyä kunnialla läpi, ei pelkkä valtion rahoitustuki riitä. Tehtävistä töistä, vastuista, aikatauluista ja laskutuksesta tulee sopia riittävän tarkasti ja kirjallisesti riitatilanteiden välttämiseksi. Metsäkeskusta pyydetään ajoittain näiden riitojen selvittäjäksi, vaikka sopimusriitojen selvittäminen ei kuulu metsäkeskuksen tehtäviin. s. 11

Odotanko vielä muuta, onko onni tässä?

Kemera-rahat käytetään taas täysimääräisesti Valtion tukirahat yksityiseen metsätalouteen, noin 5 miljoonaa euroa, käytetään Keski-Suomessa tänäkin vuonna täysimääräisesti. Eri työlajien osalta rahaa ei kuitenkaan ole käytetty aivan suunnitelmien mukaan. Metsäteiden perusparannushankkeita ja kunnostusojituksia on tehty tarpeeseen nähden vähän. Taimikoita ja nuoria metsiä on sen sijaan hoidettu rivakasti.

Usein kuljen täällä korvessa korkeassa, vanhain kuusten huminassa. Täällä olen aina pakahtua luonnon kauneudesta, sen piilevästä, jossain syvällä odottavasta voimasta. Hiljaisuudesta ja tuulesta joka käy ja niistä tuoksuista mitä siitä lähtee, humisevista kuusista, sammaleesta, naavasta ja kaikesta siitä, mitä on.

■ Valtakunnan metsien inventointi tuottaa vuosittain tietoa metsävaroista, maankäytöstä, metsien terveydentilasta ja monimuotoisuudesta. VMI:n tulokset perustuvat monipuolisiin maastomittauksiin. KUVA: RAISA FRONDELIUS

Odotan sitä suurinta, metsän haltijaa tulevaksi, luonnon rakkauden ruumiillistumaa. Että nousisit tuon suon hetteiköstä, hallan henkäys harteillasi, alkuperäistä voimaasi täysi. Nopeasti tulisit, myrskyn lailla, niin kuin tuuli rientäisit, kun oikein sataa ja myrskyää, tulisit sydämeeni saakka ja jäisit sinne! Vahvoin käsivarsin kiertäisit etkä päästäisi, sanoisit hiljaa: Vihdoin sun aarteeni ainoa löysin. Tulikerä Runoniekat Julkaisemme mielellämme lukijoidemme runoja. Runoja voi postittaa metsäkeskuskukseen, osoite viereisellä sivulla tai sähköpostitse inkeri.jarvinen@metsakeskus.ﬁ

metsään

MARRASKUU 2008

Veroale puree puumarkkinoilla ■ Puumarkkinoilla on jo viime vuoden kesästä saakka ajettu vuoristorataa, joka on saanut sekä ostajat että myyjät välillä hihkumaan ja välillä irvistämään. Liikkeellä on erilaisia puheita puukaupan sujuvuudesta. Metsään-lehti kysyi asiaan kommentteja kahdelta suurimmalta puun ostajalta ja myyjän edustajalta.

TEKSTI: PETRI KILPINEN PETRI.KILPINEN@METSAKESKUS.FI

Piiripäällikkö Ilpo Lehtonen, UPM Metsä Ilpo Lehtosen mukaan havutukin kesän 2007 hintapiikki jäi elämään ihmisten mielissä. Se viivytti puukaupan liikkeellelähtöä. Ensiharvennusten veroratkaisut keväällä aiheuttivat päänvaivaa, jota viestinnällä vielä osittain lisättiin. – Hallituksen ratkaisu ulottaa verohuojennukset kaikkiin puukauppoihin ja hakkuutapoihin laukaisi kaupan elokuun lopussa ennätystasolle, mutta valitettavasti hyvää vauhtia kesti vain pari viikkoa, Lehtonen kertoo. Aluksi tarjonta oli harvennusvoittoista, mutta pian ihmiset huomasivat, että verohuojennus puree paremmin päätehakkuumetsissä. Puukauppa on käynyt elo– syyskuun vaihteen jälkeen verkkaisesti, eivätkä puukaupalle asetetut tavoitteet ole toteutuneet. Keski-Suomen vauhti on ollut ainakin Metsäteollisuus ry:n jäsenten kaupoissa erikoisen hiljaista. Ollaan selvästi jäljessä vuoden 2007 tasosta, mikä johtuu osin hyvin hiljaisesta alkuvuodesta. Puuta kuitenkin tarvitaan. Tarvitaan kaikenlaisia leimikoita: kesä-, kelirikko- ja talvileimikoita. Tarvitaan harvennuksia ja päätehakkuita. – Pelkillä talvileimikoilla ei puuhuoltoa voida pyörittää, mutta niitäkin voimme ostaa, jollei puunkysyntä tehtailla tästä vielä merkittävästi putoa, Lehtonen arvioi.

– Puun hintataso on pitkällä sihdillä hyvä ottaen huomioon verotuksen alenemisen. Kärsimme vielä havutukin vuoden 2007 hintapiikistä, joka johtui äkillisestä sahatavaramarkkinoiden kuumenemisesta ja sitä kautta havutukin hintojen nopeasta noususta. Yrittäjiä on hankittu UPM:lle lisää. Leveämpitelaisia ja hieman kevyempiä koneita on hankittu lähinnä suometsien korjuuseen. Hakkuukoneisiin on hankittu energiapuulle käypiä joukkokäsittelykouria, minkä ansiosta koneiden kesätyöllisyyttä on voitu lisätä. Maanrakennuspuolen hiljeneminen on helpottanut kuljettajapulaa, ja on palattu töihin metsään. Kasvatusmetsien osuus pystyvarannossa on kasvanut, ja Lehtosen mukaan se pyritään hoitamaan. Autokuljetuskapasiteetti on kunnossa, ja Tiehallinnon satsaus tieverkoston parantamiseen on Lehtosen mielestä arvokas asia. – Puun säilyvyys on tärkeää, ja puu on saatava tuoreena tehtaalle, varsinkin tukit ja kuusikuitupuu. Kunpa vielä alkaisi isänpäivästä talvi, Ilpo Lehtonen toivoo.

Piiripäällikkö Matti Rossi, Metsäliitto Metsäteollisuuden lopputuotteiden markkinat maailmalla ovat menneet alaspäin, ja muun muassa rakentaminen ja tiedottaminen ovat hiljenneet. Puulla on Matti Rossin mukaan kuitenkin hyvä kysyntä. Ainoastaan talviharvennukset tekevät poikkeuksen johtuen

■ Leimikoista vain joka kymmenes on sellainen kelirikkoleimikko, joka voidaan korjata milloin vain ja millä säällä tahansa. Näillä leimikoilla on aina kysyntää. Metsänomistaja voi parantaa leimikkonsa arvoa pitämällä metsäautotien aina ajettavassa kunnossa. KUVA: RAISA FRONDELIUS

kahdesta huonosta puunkorjuutalvesta. Metsäenergian kysyntä näyttää hyvältä. Turpeennostossa on ollut kaksi huonoa kesää, ja polttoturpeen varastot ovat vähissä. Päästökauppa suosii jatkossa puuta energiana. – Latvusmassa, kantomassa ja nuorten metsien hoidosta kertyvä energiapuu kelpaavat, ja sitä varten Metsäliitto on lisännyt energiapuun korjuukalustoaan, Rossi kertoo. Verovapaudet piristivät puukauppaa. Matti Rossi kehottaa metsänomistajia huomioimaan verovapaudet ja tekemään ajoissa leimikon. – Metsävähennyksen laajeneminen kannattaa huomioida.

■ Syyskuun kantohinnat Keski-Suomessa vuosina 2004–2008. Viimeiseen pylvääseen on laskettu mukaan 50 prosentin verohuojennuksen tuoma lisä. LÄHDE: METLA, METINFO

Jos nyt ostaa taimikkovaltaisen metsäpalstan, vähennystä voi käyttää myös muilta omistajan metsävähennyspalstoilta kertyviin puukauppatuloihin, Rossi vinkkaa. Jos talvi on hyvä puunkorjuutalvi, talviharvennussuma saadaan purettua. Matti Rossin mukaan metsänomistajan kannattaa aina tehdä harvennukset ajallaan. Talviharvennuksista Metsäliitto tekee kolmen vuoden kaupat. – On metsänomistajankin etu, että pehmeimmät metsäpohjat saadaan korjattua hyvissä olosuhteissa eikä melskata maita puhki kehnoissa oloissa. Vaikka hinnat ovat huomattavasti alle kesän 2007 epäterveen hintapiikin, Rossin mukaan tämänhetkinen puun hintataso takaa hyvän metsätalouden kannattavuuden. Kaikenlaisella puulla on kysyntää, vaikka eri tuotantolaitoksilla on ollut seisokkeja ja joitakin on suljettu. – Nyt kelirikolla on eniten pulaa juuri hetken kelirikkoleimikoista, kun kylätiet ja metsätiet eivät kanna. Niinpä kelirikolla on vaikeuksia työllistää kaikkia koneita ja kuljettajia. Myös tulevaisuus näyttää valoisammalta, sillä kuljettajakoulutukseen on hakeutunut aiempaa enemmän väkeä. Kuitupuuhakkuiden lisääminen kotimaassa vaatii lisää metsäkoneenkuljettajia.

Varapuheenjohtaja Mikko Tiirola, Järvi-Suomen metsänomistajien liitto Mikko Tiirolan mukaan valtiovallan veropäätös on sellaisenaan purrut, mutta toteutustapa olisi voinut olla selkeämpi. Jatkossa tarvitaan pitkäjänteisempää metsäpolitiikkaa, joka takaa yksityismetsätalouden kannattavuuden, tilakoon suurenemisen ja sukupolvenvaihdosten sujumisen. Myös valtion panostusta metsien hoitoon tarvitaan, jotta puuta on tarjolla. Tämä lienee Tiirolan mukaan viimeistään tänä vuonna opittu. Sahojen suhdannetilanne on todella synkkä, ja siihen peilattuna tukin hinta on pitänyt yllättävänkin hyvin. Tukin hintaan ei voi odottaa nousua ennen kuin suhdanteet maailmantaloudessa kääntyvät. – Metsänomistajat kantavat erityistä huolta itsenäisten sahojen säilymisen puolesta ja ymmärtävät sahateollisuuden ahdingon, Tiirola selittää. Tuontikuidun ja kotimaisen hintaero on viime vuodet ihmetyttänyt Tiirolaa, eikä vähiten nyt, kun teollisuus riemuitsee puun tuontitullien korotusten lykkääntymisestä. Hän pitää syntynyttä tilannetta hyvin erikoisena. – Vielä kuukausi sitten Anne Brunila moitti puukaupan takkuamisesta metsänomistajia, ja nyt on ilmennyt, että teollisuudella on puuta yli kylkien kaikki takapihatkin

täynnä, ja korjuuta ja ostoa jarrutellaan. Tiirola on iloinen siitä, että alueelle on ilmestynyt uusi kuitupuun ostaja Harvestia Oy. Se luo uskoa tulevaisuuteen. Petäjävedellä asuvan Tiirolan oma metsänhoitoyhdistys Metso on vauhdittanut puukauppaa ilmaisilla leimauspalveluilla. Myykö myyjä – ostaako ostaja, on kiistelty julkisuudessa. Tiirolan mielestä kyse on paljolti siitä, että erilaiset leimikot eivät aina kohtaa. – Moni metsänomistaja haluaa myydä kahden huonon talven jälkeen talvileimikoita, kun taas ostaja haluaa ostaa kelirikkoleimikoita. Kauppaa ei silloin synny, kun kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Puukaupan sujumisen kannalta Tiirola toivoo, ettei tulisi puukauppaa vaikeuttavia ostohinnastojen äkkirysäyksiä, vaikka viime päivien uutisten jälkeen voikin ennustaa hyvin hiljaista puukauppatalvea. Jos volyymit päästetään kovin alas, on puukaupan käyntiinsaanti taas vaikeaa. Tiirolaa ihmetyttää myös energiapuukysymys. – Valtiovalta patistaa kolminkertaistamaan puuenergian käytön. Miten tavoite voi toteutua, kun metsäenergiasta ei makseta metsänomistajalle edes ravinteiden menetyksen vertaa? ■

metsään

MARRASKUU 2008

Metsäverotuksesi kevenee!

kommentti

Metsäverotus kevenee, mutta kangerrellen kaansaanti näyttää nyt kuitenkin olevan monimutkaista. Ei oltu varauduttu ja ennakkoon valmistauduttu verotuksellisten keinojen käyttöön. Nyt päälinjat ovat selvillä. Varmasti valtionvarainministeriössä ja verohallinnossa riittää kiirettä saada kaikki asiat siihen malliin, että veroilmoituslomakkeita vuodenvaihteen jälkeen päästään tekemään ja täyt-

tämään uusilla täyttöohjeilla uusien verosäädösten mukaan. Metsätaloudessa koittanee uusi aika, jolloin verotuksessa on odotettavissa muutoksia useammin. Nämä huojennukset päättyvät aikanaan. Veromuutosten käyttökelpoisuutta ja vaikutuksia on pohdittava myös omassa ministeriössämme ja omalla kentällä uudenlaisella

Lakiesitys metsäverotuksesta on menossa eduskuntaan. Laki koskee luonnollista henkilöä, verotusyhtymää, kuolinpesää ja yhteismetsää.

valmiudella. Myrskytuhoihin on varauduttu valmiussuunnitelmin. Pitäisikö metsäverotuksen käyttöön metsätalouden ohjailukeinona olla jatkossa oma valmiussuunnitelma? Asiat voisivat mennä tätä kertaa jouhevammin, kun seuraava tilanne on ”päällä”. ■ PETRI KILPINEN METSÄNHOITAJA

KESKI-SUOMEN METSÄKESKUS

Metsätaitomestaruus meni jälleen Kyyjärvelle TEKSTI JA KUVAT: RAISA FRONDELIUS, RAISA.FRONDELIUS@METSAKESKUS.FI

■ Keski-Suomen

metsänomistajien metsätaitomestaruudesta kilpailtiin keskiviikkona 3. syyskuuta Muuramessa. Kilpailussa oli mukana lähes sata metsänomistajaa, jotka ottivat mittaa metsätietämyksestään ja arviointitaidoistaan. Joukkuemestaruuden nappasi jälleen kerran Kyyjärven metsänhoitoyhdistyksen joukkue. Voitokkaassa joukkueessa kilpailivat edellisvuosien tapaan Kalervo Huttunen, Eero Lähdemäki ja Juhani Vertanen. Sama joukkue voitti kilpailun jo kuudennen kerran vuoden 1998 jälkeen. Juhani Vertanen taitoili myös henkilökohtaiseen voittoon miesten sarjassa. Naisten sarjan voittajaksi ylsi Katri Paananen metsänhoitoyhdistys Metsosta. Nuorten sarjan voitti metsänhoitoyhdistys Metson Hanna-Leena Saavalainen hienolla pistemäärällä 156, joka olisi riittänyt myös naisten sarjan voittoon.

Marraskuun alussa vielä epäselvää ■ Käytetyn metsävähennyksen pääomatulouttaminen metsätilan luovutuksessa. ■ Valinnanvapaus ottaa joko ns. Kemeratuet tai veronhuojennus nuorten metsien hoitokohteille harkittaneen. ■ Ennakkoraivauksen täysi vähennyskelpoisuus harvennuskohteilla.

■ Kyyjärven joukkueessa kilpailivat Eero Lähdemäki (vas.), Kalervo Huttunen ja Juhani Vertanen. Kisan jälkeen voittajilla oli hymy herkässä. Miehet: 1. Vertanen Juhani 170 pist. (Mhy Kyyjärvi) 2. Kotamäki Erkki 169 pist. 3. Hirvonen Hannu 168 pist. (Mhy Päijänne)

Naiset: 1. Paananen Katri 154 pist. (Mhy Metso) 2. Saavalainen Päivi 153 pist. (Mhy Metso) 3. Jääskeläinen Saini 151 pist. (Mhy Päijänne)

Nuoret: 1. Saavalainen Hanna-Leena 156 pist. (Mhy Metso) 2. Hurskainen Katri 132 pist. 3. Rantanen Jani 127 pist. ■

Etuohjelman avainasiakkuudesta on sinulle paljon hyötyä !"#$%#&$#''((&)*(+)&$%(,,-).-%'$,/'+.*#$&-%)0#%''$1 %-("+2#%),$&3'&$)45/&)4($*#)'(,,#%#6"+$&$#)-*(2#7)'(*-% ,(+**+'+6*$%)$,4#%)"(+&$4#'&(#7)&33&*/&+0$4('&--% 0-6(&*("#*)4-6'$%%3*)8+69-#16#.#&*+$.$%)4#'&(**# &-'3):*(*$,$%7)2+,,#)&##*)0#6.##%)'+6+%)&33&*/$,,-&$; <(,-)'+%**+6$$44-)'-&'(&*-,-4##%):*(+.2-,4##% ,$$**54$&-&*3;)=+$*#)>?>>)@>>>)A0"4B404C)4#D0ED?>)2#)"#6##)#$'#;

Sarjojen kolme parasta 3.9.2008: Joukkueet: 1. Mhy Kyyjärvi 1: Vertanen Juhani, Huttunen Kalervo, Lähdemäki Eero. 490 pist. 2. Mhy Päijänne 3: Koivisto Eeva-Kaisa, Nieminen Jouko, Hytönen Viljo. 472 pist. 3. Mhy Keski-Suomi/Pihtipudas: Heinonen Mikko, Männikkö Oiva, Kauppinen Jorma. 468 pist.

■ osittainen puun myyntitulojen verovapaus 1.4.2008–31.12.2011 • kaupat tehty 1.4.2008–31.12.2011 veronalaista tuloa 50 % kauppahinnasta, joka saadaan 1.4.2008–31.12.2010 välisenä aikana • siitä osasta, joka saadaan 1.1.2011–1.12.2011 veronalaista 75 % ■ puun myynteihin kohdistuvat menot osittain vähennyskelpoisia • verovapaan myyntitulon hankkimisesta johtuneet menot vähennyskelpoisia 50 %, kun tulosta 50 % veronalaista • verovapaan myyntitulon hankkimisesta johtuneet menot vähennyskelpoisia 75 %, kun tulosta 75 % veronalaista • muut menot mm. • korjuutyöstä maksetut palkat ja palkkiot • metsäkohteen hakkuukelpoiseksi saattamisesta aiheutuneet menot • leimikon mittausmenot • myyntiin liittyvien matkojen menot ■ lisäksi ensiharvennushakkuusta saatava puun myyntitulo verovapaata kaupoista, jotka tehty 1.1.2008–31.8.2008 välisenä aikana • myyntitulo saatava viimeistään 31.12.2009 ■ lisäksi metsävähennyksen soveltamisala laajenee vuoden 2008 verotuksessa • metsävähennyksen voi tehdä 1.1.1993 tai sen jälkeen hankkimaltaan kiinteistöltä ja vähennys on omistajakohtainen • vähennys on 60 % metsävähennystilojen metsätalouden pääomatulosta vuodessa ja enintään 60 % metsävähennyskelpoisten tilojen hankintamenosta

Teemme sen mahdolliseksi

■ Nuorten sarjan voittaja Hanna-Leena Saavalainen olisi yltänyt myös naisten sarjan voittoon huimalla pistemäärällään.

nordea.fi

■ Sade ei menoa haitannut. Metsäkeskuksen Jaakko Kaarre odotteli kilpailijoita maaliviivalla.

Vuosimaksuttoman MasterCard Silver- ja MasterCard Gold -korttiluoton todellinen, kulut huomioiva vuosikorko on 11,88% (03/2008) ja luotollisten Visa Silver- ja Visa Gold korttiluoton vuosikorko on 13,383% (1.3.2008 lähtien). Laskennassa on käytetty 3 kk euriborkorkoa ja 7,5%:n marginaalia sekä 2 000 euron käytössä olevaa luottoa. MasterCard-luoton myöntää Nordea Rahoitus Suomi Oy ja Visa-luoton Luottokunta.

Nordea Pankki Suomi Oyj

■ Puuhuoltoa vauhdittaakseen hallitus on nyt tehnyt metsäverotusesityksensä. Aiemmin pinta-alaverotuksessa oli monenlaisia verohuojennuksia, ja niiden jatkuviin muutoksiin totuttiin. Veroporkkanoilla ohjailtiin metsätaloutta. Vuonna 1993 alkanut puun myyntitulojen verotus on säilynyt tähän asti muuttumattomana. Nopeiden vaikutusten ai-

metsään

MARRASKUU 2008

■ Hyvin hoidetussa koivikossa silmä lepää. KUVA: KARI VÄÄRÄNEN

Koivikot kuntoon

■ YLH. Petri Kilpisen ”pakettipellolle” vuonna 1969 istutettu kelpo liki neljäkymmenvuotias tukkikoivu on lihonut rinnan tasalta 37 senttimetrin läpimittaan toisen harvennuskerran jälkeen. ALH. Petri Kilpisen nuorempi istutuskoivikko on 20-vuotias, ensiharvennuksesta on kolme vuotta ja koivulla läpimittaa 19 senttimetriä. KUVAT: RAISA FRONDELIUS

– keskisuomalainen koivukilpailu TEKSTI: PETRI KILPINEN PETRI.KILPINEN@METSAKESKUS.FI

■ Koivikko on koti suomalaiselle. Hoidettua koivikkoa on ilo katsella ja astella. Koivikot ovat pääsääntöisesti liian tiheitä, ja niiden harvennuksia on syytä lisätä. Pian käynnistyy kaksivuotinen koivukilpailu, jonka tavoitteena on hoitaa keskisuomalaiset koivikot kuntoon. Koivikoiden hoidossa on metsissämme otettu monenlaisia askeleita. Aluksi koivu ei kelvannut muuksi kuin polttopuuksi, ja koivupuut kaadettiin maahan arvokkaampien havupuiden tieltä. Koivun hinta oli alhainen. Kansan suussa kulkee edelleen ”koivuviha” muistona 1950- ja 1960-luvuilta. Vähitellen koivun teollinen käyttö laajeni, vaneritehtaita alkoi nousta lisää ja koivun käyttö myös selluteollisuudessa lisääntyi. 1970-luvulle tultaessa alkoi peltojen metsitys, ja pakettipelloille alettiin viljellä rauduskoivua. Ensimmäinen viljelyhuippu osui vuoteen 1975. Koivun jalostus kehittyi, ja Metsäntutkimuslaitos teki työtä koivun kasvun ja laadun parantamiseksi. Syntyi JR, jalostettu rauduskoivu tai Jyrki Raulon koivu, jonka taimia sai jo

seuraavan koivunviljelyhuipun aikaan 1993 istutettavaksi. Tuolloin Suomessa viljeltiin yli 20 000 hehtaaria koivua sekä metsiin että pelloille. Keski-Suomessa yksityismetsissä istutettiin koivikoita 1100 hehtaaria.

paksuus keskimäärin 18 senttiä. Puille on pituutta kertynyt tähän asti metri vuodessa”, Keskisuomalaisen toimittaja Veli Vihonen uutisoi vuonna 1991.

Edellisen kilpailun voitti Pekka Häkkinen

Nyt on tultu vaiheeseen, jolloin toisen koivunviljelyhuipun, 1990-luvun koivikot ovat ensiharvennusvaiheessa. Koivua istutettiin 1600 kappaletta hehtaarille. Nyt ensiharvennuksen jälkeen runkoja jää hehtaarille tästä puolet, noin 800 kappaletta. Ensimmäisen koivunviljelyhuipun, 1970-luvun koivikot ovat nyt kakkosharvennusvaiheessa. Toisen harvennuksen jälkeen näitä koivuja jää 400 runkoa hehtaarille. Lisäksi koivun tyvestä saa tosilaatua, kun pystykarsii eli saksii tukkikoivuiksi kasvatettavien koivujen oksat tukin mitalta viiden metrin korkeuteen, ennen kuin runko saavuttaa15 senttimetrin läpimitan rinnan tasalta. Koivikot ovat pääsääntöisesti liian tiheitä, ja niiden harvennuksia on tarpeen lisätä. Koivupuulle on tiedossa myös käyttöä, kun puutullit vähentävät koivun tuontia Venäjältä. Kun suuret viimeiset koivuvarastot on kuljetettu rajalta tehtaille, tuontikoivusta suuri osa on korvattava kotimaisella puulla. Koivua kyllä pitäisi löytyä

Keski-Suomessa metsänomistajia on neuvottu ja innostettu hoitamaan koivikkonsa kuntoon kautta vuosikymmenten. Koivukampanjoita on ollut jo 1960-luvulla. Edellinen koivukilpailu järjestettiin vuosina 1989–1991, jolloin elettiin parasta koivunviljelyn huippua. Hyviä koivikoita syntyi, ja kilpailun voittaja maanviljelijä Pekka Häkkinen kävi voittomatkalla etelän auringossa puolisonsa Aulikin kanssa. Vuonna 1972 Pekka nuorena isäntänä oli metsäasioita seuraavien naapureidensa mielestä ”uhkarohkeana” istuttanut rauduskoivulla kuuden hehtaarin aukon. Pekka uskoi viljelymetsätalouteen tilan rehevillä rinnemailla. Kilpailun aikaan Pekka oli ensiharventanut Syrjälän tilan lounaaseen viettävällä rinteellä kasvavan silloin 18 vuotiaan koivikon. ”Komea nähtävyys, valkotuohisten koivujen keskipituus on 18 metriä ja rinnankorkeudelta

Harvennukset tehtävä nyt ajallaan

lisää. Keski-Suomen laskelmat näyttävät, että koivua voitaisiin hakata kuitupuuna 400 000 kuutiometriä ja tukkina 50 000 kuutiometriä vuodessa nykyistä enemmän. Hakkuut parantavat koivikoiden arvokasvua, antavat tilaa arvokkaalle tukkipuulle lihoa ja samalla lihottavat metsänomistajien metsätuloja nyt ja jatkossa.

Koivikot kuntoon – kilpailu käynnistyy Koivun hoidossa ja käytössä järjestetään yksityismetsissä

kaksivuotinen kilpailu vuosina 2009–2010. Kilpailun tavoitteena on hoitaa koivikoita ja maisemia kuntoon. Kilpailu keskittyy koivikoiden harvennuksiin. Uusien koivikoiden perustamista sekä koivun laadun kohottamista pystykarsinnalla arvostetaan. Painoa laitetaan myös maisemaa kohentaville koivikoiden hoitotöille. Eikä suinkaan sovi unohtaa soilla kasvavien hieskoivikoiden harvennuksia. Koivua käyttävä puutuoteteollisuus tulee tukemaan kilpailua. Metsänhoitoyhdistyksiä on mukana, ja sano-

malehti Keskisuomalainen on lupautunut hankkeen tukijaksi. Kilpailun sääntötoimikunnan kokoonnuttua julistamme tarkemmat kilpailuohjeet ja palkinnot Keskisuomalaisessa ja metsäkeskuksen kotisivuilla. Tiedotamme asiasta suoraan koivikoiden omistajille tulevan talven aikana. Laatupuuterveiset – koivikossa itsekin asuvalta. ■

■ Keski-Suomessa vuosina 2003–2007 suoritetut hakkuut verrattuna alueellisen metsäohjelman tavoitteisiin ja VMI 10:n lukemiin. Koivukuitupuun hakkuita on mahdollista lisätä eniten edelliseen viisivuotiskauteen verrattuna. LÄHDE: METLA, METINFO

metsään

MARRASKUU 2008

Yhteismetsä sopii myös perheelle tettiin osakaskiintiöille tulevat yhteismetsäosuudet. Sen jälkeen metsäkeskus kutsui koolle yhteismetsän osakkaat ensimmäiseen kokoukseen, jossa valittiin hoitokunta ja vahvistettiin ohjesääntö yhteismetsälle. – Yhteismetsän perustaminen teetti kyllä jonkin verran työtä, mutta kuluja siitä ei juurikaan tullut. Maanmittauslaitoksen ja metsäkeskuksen yhteismetsän perustamiseen liittyvät palvelut ovat pääosin maksuttomia, Juha Hinskala kertoo.

Byrokratiaa on, mutta ei kohtuuttomasti ■ – Yhteismetsä on hyvä omistusmuoto silloin, kun halutaan hakata ja hoitaa metsää pitkällä tähtäyksellä ja pitää metsäomaisuus yhtenä kokonaisuutena. Pikavoittojen tavoittelijalle tai pienelle metsäalalle se ei sovellu, sanoo Juha Hinskala Kuhmoisista. TEKSTI JA KUVA: HELENA REIMAN HELENA.REIMAN@METSAKESKUS.FI

■ Metsää voi omistaa monella tavalla. Pääosa

Suomen liki 500 000 metsälöstä on yksityisessä omistuksessa ja siirtyy perheen sisällä sukupolvelta toiselle. Omistajan kuollessa metsäomaisuus usein jaetaan, jolloin tilakoot pienenevät ja sen myötä talouden kannattavuus heikkenee. Toisena vaihtoehtona on säilyttää metsä yhteisessä omistuksessa perikunnan tai verotusyhtymän nimissä. Yhteisten omistusten ongelmana on usein päätöskyvyttömyys, koska kuolinpesän ja yhtymän toiminta edellyttää yksimielisiä päätöksiä. Yhteismetsä omistusmuotona onkin alkanut kiinnostaa yhä useampia metsänomistajia.

Juha Hinskala, Hanna Pohjonen ja Kaija Heickell perivät lähisukulaiseltaan metsää 2000-luvun alussa. Metsä hoidettiin aluksi yhtymänä. Yhtymämuotoinen omistusmuoto koettiin kuitenkin hankalaksi. Hankaluutta aiheutti etenkin yhtymän verotuksen liittäminen jokaisen omaan henkilökohtaiseen verotukseen. – Tilanne oli jotenkin sekava, muistelee Hinskalan yhteis-

metsän puheenjohtaja Juha Hinskala Kuhmoisista. Yhtymämuotoinen omistus päätettiin purkaa, ja omistusmuodoksi valittiin yhteismetsä. Myös metsäomaisuuden jakamista osakkaiden kesken ja yhtiöittämistä harkittiin. – Omistusmuodoksi valittiin yhteismetsä, koska meille on tärkeää, että tiloilla harjoitetaan sukumme perinteiden mukaisesti kestävää metsätaloutta.

Tärkeää oli myös, että suvun metsäomaisuus säilyy yhtenä kokonaisuutena, sillä osa tiloista on ollut suvulla 1690-luvulta lähtien. Toki myös verotukselliset edut, muun muassa alhaisempi pääomatuloveroprosentti sekä metsävähennysoikeuden säilyminen vaikuttivat päätöksemme, Juha Hinskala kertoo.

Perustaminen ei ole mahdoton tehtävä Hinskalan yhteismetsän perustamista kypsyteltiin pari vuotta. Tietoa haettiin monesta paikasta, muun muassa toimivilta yhteismetsiltä, veroasiantuntijoilta, metsäkeskuksesta ja Maanmittauslaitokselta. – Jos harkitsee yhteismetsän perustamista, kannattaa olla yhteydessä hiljattain toimintansa aloittaneiden yhteismetsien osakkaisiin,. Varsinainen yhteismetsän perustaminen tapahtui alle vuodessa: Maanmittauslaitos piti yhteismetsän muodostamistoimituksen, jossa vahvis-

Omistusmuodon vaihtaminen yhteismetsään ei ole muuttanut menoa Hinskalan metsissä: metsä kasvaa kuten aikaisemminkin. Myös hakkuita ja hoitotöitä tehdään kuten ennenkin. Yhteismetsän perustamisen myötä toimintaan on tullut kuitenkin yhteismetsälain

mukaista hallintoa. Yhteismetsässä tarvitaan muun muassa ohjesääntö, metsäsuunnitelma, osakaskunnan kokous, hoitokunnan kokouksia tai toimitsija, ilmoitus yhteismetsärekisteriin sekä kirjanpitoa ja tilinpäätös. Yhteismetsään liittyvä lainsäädäntö on kuitenkin osoittautunut yllättävän yksinkertaiseksi ja toimintaa tukevaksi. Hinskalan yhteismetsään on jo liitetty lisää metsää, ja tarkoitus on kasvattaa metsäalaa edelleen. – Tuntuukin siltä, että valtiovalta haluaa tosissaan tehdä yhteismetsästä vaihtoehtoisen omistusmuodon, ja yhteismetsään liittyvää lainsäädäntöä kehitetään ajan vaatimuksia vastaavaksi, Juha Hinskala miettii.

Innostusta metsänhoitoon vaaditaan

Osakkaista on löydyttävä joku, joka osaa metsäasiat tai haluaa paneutua niihin. Ja vielä niin, että on valmis laittamaan itsensä peliin yhteisten asioiden hoidossa. Hinskalan yhteismetsässä asioiden hoitoa on helpottanut sukuun kuuluva metsäammattilainen. Hinskalan yhteismetsässä ajatellaan myös tulevaisuutta. Seuraavassa polvessa on kymmenen serkusta, ja osakkaiden lukumäärän kasvu olikin yksi merkittävä peruste yhteismetsän muodostamiseen. Myös seuraavan sukupolven perehdyttäminen metsäasioihin on jo alkanut, ja näyttää siltä, että Hinskalan yhteismetsässä on jatkossakin asianhoitajia omasta takaa. – Munkkien ja limpsan voimin on tehty yhdessä kylvötöitä, osallistuttu kulotukseen ja risusavottaan, Juha Hinskala lisää. ■

Asiat eivät kuitenkaan hoidu itsekseen yhteismetsässäkään.

Mikä yhteismetsä? ■ Yhteismetsää tulee käyttää ensi sijaisesti kestävän metsätalouden harjoittamiseen. Muutkin tarkoituksenmukaiset käyttötavat (esim. maa-ainesten otto, metsästys, tonttikauppa) ovat mahdollisia. Metsätaloutta harjoitetaan metsäsuunnitelman mukaisesti yhteismetsän osakkaiden hyväksi. Metsä on yksityismaata eikä sillä ole mitään julkisoikeudellista luonnetta. Yhteismetsässä päätöksiä tehdään enemmistöpäätöksinä. Äänioikeus perustuu osuuden suuruuteen. Äänestyksissä on käytössä äänileikkuri. Yhteismetsän ylijäämästä jaetaan tuloa osakkaille osakkuuksien mukaan. Ennen ylijäämän jakoa on huolehdittava

metsänhoitotöiden ja muiden kulujen maksusta. Yhteismetsä on erillinen verovelvollinen. Veroprosentti on 26 %. Yhteismetsä voi tehdä tuloverolain mukaisen menovarauksen ja metsävähennyksen. Keski-Suomessa on 10 yhteismetsää. Penttilä (Kivijärvi) ja Länttä-Tenhola (Kivijärvi) ovat Suomen ensimmäisiä yhteismetsiä isojaon ajoilta 1880-luvulta. Jämsä (Jämsä), Pirttijärvi-Pölkki (Kyyjärvi) ja Rahkola (Saarijärvi) ovat puolestaan pika-asutuslain perua 1950-luvulta. Forestia (valtakunnallinen), Hinskala (Kuhmoinen), Metsälaurila (Pylkönmäki), Peräinen (Keuruu) ja Uuskorkea (Toivakka)

MIKÄ ON METSÄLLESI PARASTA? ANNA AMMATTILAISEN ARVIOIDA!

on perustettu yhteismetsälain muutoksen (2003) jälkeen vapaaehtoisen sopimuksen perusteella. Keskisuomalaisten yhteismetsien koko vaihtelee 200 ja 2 000 hehtaarin välillä. Yhteismetsän käytöstä ja hallinnasta säädetään yhteismetsälaissa (109/2003). Yhteismetsään liittyvistä kiinteistötoimituksista säädetään kiinteistönmuodostamislaissa (554/1995). Lisätietoa yhteismetsistä ja yhteismetsän perustamisesta löytyy osoitteesta www.yhteismetsat.fi sekä uudistetusta Tapion julkaisusta Yhteismetsän perustaminen ja hallinto, www.tapio.fi/ julkaisu?id=10002965. ■

Lähde ammattilaisen kanssa metsään! Lisätietoja sekä yhteyden paikallisiin puukaupan ammattilaisiimme saat soittamalla numeroon 010 7770 tai osoitteesta www.pidahuoltametsasta.fi.

metsään

MARRASKUU 2008

■ Valtakunnan metsien inventointi tuottaa valtavasti tietoa erilaisiin tarkoituksiin. Perinteisten puumäärien lisäksi kerätään tietoa myös metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeistä tekijöistä, esimerkiksi lahopuun määrän kehityksestä. KUVA: RAISA FRONDELIUS

■ ”Männikkömetsät ja rantojen raidat”. Raitoja on ehkä vähemmän, mutta nuoret männiköt ovat tyypillisintä keskisuomalaista metsää. Nuoria alle 60-vuotiaita mutta jo taimikkovaiheen ohittaneita mäntymetsiä on Keski-Suomessa 400 000 hehtaaria eli 30 prosenttia metsäalasta. Maakuntalintu metso viihtyy näissä männiköissä, ja kuvankin männikkö on metson soidinmetsää. KUVA: ARI NIKKOLA

Metsien puumäärä jatkaa kasvuaan TEKSTI: ARI NIKKOLA ARI.NIKKOLA@METSAKESKUS.FI

■ Valtakunnan metsien inventoinnin tulokset ovat hyvää jatkoa edellisten inventointien tuloksille. Tärkeimpiä tunnuslukuja voidaan kuvata sanalla enemmän: puuta on enemmän, tukkia on enemmän, kasvua on enemmän ja hakattavaa on enemmän. Ikävä vain, että samaa joudutaan toteamaan myös metsien hoitotarpeista. Niitäkin on entistä enemmän. Keski-Suomen metsissä on puuta 170 miljoonaa kuutiometriä eli keskimäärin 123 kuutiometriä hehtaarilla. Kymmenen vuotta sitten keskikuutiomäärä oli 119 m³/ha ja 1960-luvun lopulla 84 m³/ha. Metsien puumäärä on puolitoistakertaistunut neljässäkymmenessä vuodessa, vaikka tänä aikana on hakattu enemmän kuin puuta edes oli 1960-luvun lopulla. Metsäpinta-ala ei viime vuosikymmeninä ole muuttunut. Vähäkasvuisia soita on tosin siirtynyt joutomaaluokasta metsämaahan, mikä on osaltaan lisännyt metsien kasvua. Eniten kasvua on kuitenkin kiihdyttänyt metsien uudistaminen. 1950- ja 1960-luvuilla uudistettiin huimat pinta-alat huonosti hoidettuja

vähäpuustoisia metsiä. Metsillä oli ikää, mutta kasvu oli vähäistä ja tukkia niistä löytyi niukasti. Nyt näillä uudistusaloilla kasvaa nuoria metsiä, joiden kasvu on kaksin- tai kolminkertainen entisiin metsiin verrattuna.

Tukkikuusikoista mäntymetsiin Keski-Suomen metsien pääpuulaji on mänty. Metsistä lähes kaksi kolmasosaa on mäntyvaltaisia, ja puumäärästä mäntyä on melkein puolet. Myös koivun ja muun lehtipuun määrä on jatkuvasti kasvanut. Kuusikot ovat valtaosin lähellä hakkuukypsyyttä, kuusikoita on uudistettu paljon ja kuusen

määrä onkin vähentynyt. Pari miljoonaa mottia kuusta on lisäksi hävinnyt ilman, että hävikille on löytynyt kunnon selitystä. Puut ovat ehkä myrskyjen jäljiltä maassa pötköllään, tai sitten ne on käytetty omatoimisessa rakentamisessa. Ilmastonmuutosmallit ennustavat Keski-Suomeenkin leutoja ja sateisia talvia mutta mahdollisesti myös kuivia ja lämpimiä kesiä. Näissä malleissa kuusi on suurin häviäjä. Kuivat kesät eivät ole kuusen mieleen – kuusi on herkin myrskytuhoille ja myrskyjä tai kuivuutta seuraaville hyönteistuhoille. Metsiemme muuttuminen enemmän mänty- ja koivuvaltaisiksi ei näin ollen ole huono asia. Huonoa on sen sijaan se, että kuusta uudistetaan nykyisin jo sellaisillekin kasvupaikoille, jotka paremmin soveltuisivat männylle nykyisessäkin ilmastossa.

Taimikoissa paljon hoitorästejä Keski-Suomen metsät ovat perinteisesti olleet hyvin hoidet-

tuja, aivan valtakunnan kärkeä. Tilanne on näin nytkin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Keski-Suomen metsissä olisi hoitorästejä. Muualla hoitorästejä on vain vielä enemmän. Erityisesti nuoret taimikot kaipaavat varhaishoitoa. Rehevillä kasvupaikoilla heinä, vadelma ja lehtipuuvesakko ovat aina uhka taimikolle, vaikka uudistaminen olisi tehty oikein mätästystä ja hyvää taimimateriaalia käyttäen. Neljä viidestä kuusen istutusalasta tarvitsee varhaishoitoa ensimmäisen viiden vuoden aikana. Hieman kärjistäen voidaan todeta, että lähes jokaisella metsänomistajalla, jolla on 5–10-vuotias kuusentaimikko, on myös kuusentaimikko, jossa varhaishoito on jo myöhässä ja hoitamattomuus on aiheuttanut rahallisia tappioita.

Sankimmat puustot löytyvät Jyväskylästä Suurimmat keskikuutiot löytyvät Jyväskylän metsistä. Pienin keskikuutiomäärä taas on Kin-

nulan metsissä. Jyväskylässä puumäärää nostavat kaupungin omat metsät, joissa uudistamisia on tehty varovaisemmin kuin yksityismetsissä. Kaupungin ympärillä on myös varsin reheviä maapohjia. Kun matkaa tehdään keskussairaalalta Taka-Keljoon ja edelleen Isolahden ohi länteen, matkalle osuvat sekä Suomen epävirallisesti suurin kuusi Rainer Taka-Keljossa että Suomen virallisesti pisin kuusi Muuramen Kuusimäessä. Jyväskylän ja Muuramen metsistä vajaa kymmenesosa on turvemaita. Kyyjärvellä soita taas on ollut aikanaan lähes puolet metsäalasta. Valtaosa soista on ojitettu, ja ne ovat muuttuneet turvekankaiksi, joilla kasvu on yhtä hyvä kuin kangasmailla. Puunkorjuun kannalta turvemaat ovat kuitenkin aina turvemaita ja kangasmetsiä haasteellisimpia työmaita. Näitä työmaita, jotka kaipaavat puuston harvennusta, ojien perkausta ja turvemaalle sopivaa tuhka- tai rauta-PKlannoitusta, pitäisi hoitaa kuntoon puolitoistakertaisesti nykyinen määrä.

Vähenevätkö vanhat metsät? Yleinen käsitys lienee, että vanhat yli 120-vuotiaat metsät vähenevät koko ajan. Inventointien mukaan kehitys käy kuitenkin toiseen suuntaan. Vanhoja metsiä on vähän, neljä prosenttia metsäalasta, mutta niiden määrä on kuitenkin kaksinkertaistunut 1960-luvulta. Uudistushakkuut kohdistuvat pääasiassa hieman nuorempiin 80–100-vuotiaisiin metsiin. Monimuotoisuuden kannalta tärkeää lahopuutakin on entistä enemmän. Entistä enemmän on myös monelle eliölajille niin tärkeitä suuria haapoja. Löytyypä valtakunnan metsien inventoinnista sellainenkin tieto, että Keski-Suomessa on 600 000 yhden kuution tai sitä isompaa haapaa. Vielä siis löytyy palokärjelle pesäpuita. ■

metsään

MARRASKUU 2008

Suurin kestävä hakkuumäärä

on metsävarojen käytön peruskivi ■ Metsävarojen kestävä käyttö on mahdollista vain, kun metsien puustosta on riittävän tarkkaa tietoa ja puuston kehitystä osataan luotettavasti ennustaa. Kun metsäammattilaiset puhuvat metsien hakkuumahdollisuuksista, vilahtaa termi suurin kestävä hakkuumäärä väkisinkin puheisiin. Vaan mikä on suurin kestävä hakkuumäärä? Suurin kestävä hakkuumäärä on se puumäärä, joka metsistä voidaan hakata ilman, että tulevat hakkuumäärät ja niiden arvo pienenevät. Metsäkeskuskohtaiset suurimmat kestävät hakkuumäärät lasketaan Metsäntutkimuslaitoksessa. Laskelmien pohjatietona on valtakunnan metsien tieto puuston määrästä ja

laadusta. Näiden tietojen pohjalta simulointiohjelmat kasvattavat ja hakkaavat metsiä nykyisten metsien käsittelyohjeiden mukaan. Metsien kehitystä kuvaavien simulointimallien taustalla on vuosikymmeniä oikeasta metsästä koealoilta kerätty tieto puuston kasvusta ja kehityksestä. Suurin kestävä hakkuumäärä Keski-Suomen metsissä on tällä hetkellä 6,2 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Puustoa on hakattu vuosittain vajaat 5,5 miljoonaa kuutiometriä. Jos hakkuut ovat suurimman kestävän tasoa, metsien puumäärä pysyy kutakuinkin samana. Koska hakkuut ovat olleet alle suurimman kestävän, puumäärä on kasvanut. Laskennallinen suurin kestävä hakkuumäärä edellyttää, että metsien hoitotyöt tehdään täysimääräisesti.

Kaikilta osinhan näin ei nyt tehdä. Pieni osa metsänomistajista ei huolehdi metsän uudistamisesta, vaikka se on lakisääteinen velvollisuus. Taimikoita on hoitamatta ja suo-ojia tukossa.

Kuinka käy, jos hakataan kaikki minkä laki sallii? Simulointimallien avulla voidaan ennustaa metsien puumäärän kehitystä erilaisilla hakkuumäärillä. Yksi laskelmissa käytetty vaihtoehto on suurin metsälain sallima hakkuumäärä. Keski-Suomen metsien hakkuumäärä voitaisiin enemmän kuin puolitoistakertaistaa seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi ilman, että metsälakia vielä rikotaan. Jos näin tehtäisiin, metsien

puumäärä vähenisi, mutta kuitenkin vain 15 prosenttia. Metsien ilme muuttuisi tietenkin toisenlaiseksi: taimikoiden määrä kasvaisi hurjasti, ja vanhat uudistuskypsät metsät häviäisivät lähes vallan. Keski-Suomen alueellisessa metsäohjelmassa tavoitteeksi on asetettu, että hakkuut ovat suurimman kestävän hakkuumäärän suuruiset. Toteutuvan hakkuumäärän ratkaisee lopulta tietenkin se, mikä on puun kysyntä ja kuinka metsänomistajat haluavat puuta myydä. ■

■ Puuston keskikuutiomäärä m³/ha ikäluokittain. Metsät ovat nyt paljon puustoisempia kuin muutama vuosikymmen sitten. Uudistushakkuissakin hakkuukertymä on lähes kaksinkertaistunut. LÄHDE: METLA

■ Kunnittaiset puumäärät Keski-Suomessa. LÄHDE: METLA

■ Keski-Suomen metsien puumäärä vuosina 1967–2027 (ennuste). Puumäärä on puolitoistakertaistunut 40 vuoden aikana. Hakkuut ovat edelleen selvästi kasvua pienemmät, ja ennusteen mukaan puumäärä saavuttaa 200 miljoonan kuutiometrin rajan 20 vuoden kuluttua. Puuta on silloin lähes 800 kuutiometriä jokaista keskisuomalaista kohden. LÄHDE: METLA.

metsään

MARRASKUU 2008

■ Multia, Pussijoki. Ennen metsäautoteitä purot perattiin uittokuntoon. Perkaaminen on tuhonnut vesieliöiden monimuotoista elinympäristöä. Tärkeimmät voimakkaasti muutetut purot pyritään kunnostamaan erillishankkeina. Kunnostuksella parannetaan alueen monimuotoisuutta, maisemakuvaa, vähennetään eroosiota ja tulvien haittoja sekä ehkäistään hyydevaurioita. KUVA: KIMMO OLKIO

Vesiensuojelussa pienimmätkin

purot ovat tärkeitä

■ Huonosti asennetut tierummut voivat olla vesieliöstölle täydellisiä vaellusesteitä. KUVA: ANSSI ELORANTA TEKSTI: ARI NIKKOLA ARI.NIKKOLA@METSAKESKUS.FI

■ Keski-Suomen

metsät ovat täynnä puroja, noroja ja pieniä jokia. Näitä pienvesiä on kohdeltu menneinä vuosikymmeninä varsin kaltoin. Nykyään vesiensuojelun tärkeys ja pienvesien arvo ymmärretään, ja vanhoja virheitä on alettu korjata. Samalla vesiensuojelussa on laajennettu katsantokantaa yksittäisestä ojasta tai purosta koko valuma-alueelle ja aloitettu yhteistyö eri toimijoiden kesken parempien tulosten aikaansaamiseksi.

Keski-Suomen ympäristökeskus käynnisti vuonna 2005 puroja valuma-alueiden kunnostushankkeen eli Pureva-hankkeen. Keski-Suomen metsäkeskus on ollut hankkeessa tiiviisti mukana sen alusta alkaen. Hanke käynnistyi Kivijärven Leukunjoen valuma-alueella. Tällä hetkellä hanke etenee Keuruulla ja Multialla, jossa hankkeen rahoitukseen osallistuvat Keuruun kaupunki, Multian kunta, Pihlajaveden osakaskunta, Tarhapään kalastuskunta, Multian koskikalastajat ja Keski-Suomen ympäristökeskus.

Paikkatietoanalyysi kertoo riskialueet Pureva-hankkeen tavoitteena on ehkäistä tulvien ja vesistökuor-

mituksen syntymistä vesistöjen latvoilla ja valuma-alueilla sekä kunnostaa perattuja purovesiä. Keski-Suomen metsäkeskus tekee Pureva-hankkeeseen liittyvän valuma-aluetarkastelun. Tarkastelun tavoitteena on löytää alueet, jotka ovat merkittävimpiä vesistöjen kannalta. Valuma-aluetarkastelussa käytetään paikkatietoanalyysia, jonka avulla pystytään määrittelemään valuma-alueelta vesiensuojelun kannalta kaikkein riskialtteimmat kohdat. Apuna käytetään myös erilaisia rekistereitä, aiempien hankkeiden tietoja ja paikallisten toimijoiden asiantuntemusta. Etukäteistulkinnan perusteella valitaan kohteet, jotka tarkastetaan maastossa. Maastokäynnillä etsitään riskikohteita ja merkkejä kohteelle tulevasta kuormituksesta.

Virheiden korjaamisesta ongelmien ehkäisyyn Puro- ja valuma-alueinventointeja on tehty tänä syksynä muun muassa Pihlajaveden reitillä ja Keuruun reitin latvoilla. Metsäkeskuksessa inventointeja tekee luonnonhoidon asiantuntija Juha Jämsén. Jämsén on ollut mukana kehittämässä paikkatietoon perustuvaa inventointimenetelmää jo useamman vuoden ajan. – Pihlajavedellä valumaalueella ei ole ilmennyt suuria

vesiensuojelullisia ongelmia. Vanhojen metsäojitusalueiden kunnostamisia on alueella tehty viime vuosina vähän. Voidaan kuitenkin olettaa ja metsien kannalta on myös toivottavaa, että kunnostusojitusten määrä tulee alueella jatkossa nousemaan. Mikäli kunnostusojituksissa käytetään parhaita vesiensuojelumenetelmiä, ei niistä aiheudu merkittävää lisäkuormitusta vesistöille, Jämsén kertoo. Valuma-aluetarkastelun ja virtavesi-inventoinnin pohjalta alueet luokitellaan kunnostustarpeiden mukaisesti. Tärkein tavoite on löytää alueet, joiden kunnostamisella voidaan saavuttaa mahdollisimman suuri hyöty vesistöjen kannalta. Tärkeimpien kohteiden ja alueiden osalta mietitään myös niiden soveltuvuus jatkohankkeille esimerkiksi vesistöjen kunnostamis- ja metsäluonnon hoitohankkeille. Paikallisten asukkaiden ja toimijoiden osallistuminen hankkeeseen on tässä vaiheessa erityisen tärkeää. Vesiensuojelun kannalta riskialttiista alueista toimitetaan tieto alueen metsätoimijoille, jotta vesiensuojelu osataan ottaa tarkemmin huomioon tulevissa metsätalouden toimenpiteissä.

Puroja tarkistettu kymmeniä kilometrejä Purovesien inventoinnista vastaa Keski-Suomen ympä-

ristökeskus. Inventoinnissa selvitetään virtavesiuoman ja sen lähiympäristön muutoksia, ekologista tilaa, vaellusesteitä ja kunnostustarvetta. Kala- ja rapukantoja selvitetään sähkökoekalastamalla. Useimmat purot tunnetaan varsin huonosti. Arvokasta lisätietoa inventointiin on saatu kalastusalueilta ja osakaskunnilta. Päätavoitteena on löytää luontaisesti lisääntyviä arvokalaja rapukantoja, vaellusta estäviä rakenteita (mm. tierummut, padot) sekä luonnontilaisen kaltaisia tai luonnontilaisia puroja. Vedenlaatutietojen täydentäminen on myös tärkeä osa toimintaa.

Luonnontilaiset purot esimerkkeinä Purovesiä on muutettu monin tavoin. Lähes kaikkia virtavesiä on perattu uiton vuoksi. Vaikka uittolaitteet ja -rakenteet poistettiin uittosäännön kumoamisen yhteydessä, perkauskivet ovat vielä monin paikoin palauttamatta uomaan. Tämä on heikentänyt kaikkien vesieliöiden elinmahdollisuuksia. Esimerkiksi kutusoran puute on yksi tärkeimmistä arvokalojen lisääntymistä rajoittavista tekijöistä. – Luonnontilaisen kaltaisten tai luonnontilaisten purojen löytyminen on tärkeää. Valtakunnallisesti arvioidaan, että tällaisia puroja on jäljellä enintään kaksi prosenttia kai-

kista puroista. Luontoarvojensa lisäksi luonnontilaiset purot ovat kunnostukselle välttämättömiä vertailualueita, kertoo tutkija Kimmo Olkio Keski-Suomen ympäristökeskuksesta.

Metsänomistajilta paljon aloitteita Keski-Suomen metsäkeskus toteuttaa vuosittain 3–5 metsätalouden vesiensuojelun tasoa parantavaa metsäluonnonhoitohanketta. Hankkeissa pyritään käsittelemään laajempia, yleensä koko valuma-aluetta koskevia kokonaisuuksia. Luonnonhoitohankkeessa etsitään alueen ongelmakohteet, joille suunnitellaan ja toteutetaan vesiensuojelurakenteet. Rakenteiden toteutuksesta päättää aina maanomistaja. Hankkeissa voidaan rakentaa esimerkiksi kosteikkoja, pintavaluntakenttiä, pohja- ja putkipatoja sekä laskeutusaltaita. Aloitteet ja hanke-esityksen tekee yleensä maanomistaja. Mikäli hanke täyttää kestävän metsätalouden rahoituslain ehdot, hankkeesta tehdään rahoitushakemus metsäkeskuksen viranomaistoiminnolle. Hyväksytyt hankkeet toteutetaan kokonaisuudessaan valtion rahoituksella. ■

metsään

MARRASKUU 2008

■ Keski-Suomi on useana vuonna ollut kärjessä metsäteiden perusparannusmäärissä. Tänä vuonna tavoitteesta kuitenkin jäädään.

Metsäteiden tukirahoitukseen

kahden korin periaate TEKSTI: RAISA FRONDELIUS RAISA.FRONDELIUS@ METSAKESKUS.FI KUVA: ERKKI JALKANEN

■ Metsäteiden

parannushankkeiden rahoituksessa vallitsee lähitulevaisuudessa kahden korin periaate. Aikaisemmin metsätiehankkeita on tuettu ainoastaan Kemera-varoista, mutta yksityistielain muutoksen ansiosta metsäteille voi pian saada tukea myös Tiehallinnolta.

Tähän saakka Tiehallinto on tukenut vain niin kutsuttuja savuteitä eli teitä, joiden varressa on riittävästi asutusta. Yksityistielain 93. pykälän muutoksen myötä tienvarren asutusvaatimuksista tingitään, jolloin myös metsäteille voi saada rahoitusta Tiehallinnon kirstusta. – Samaan perusparannushankkeeseen ei kuitenkaan voi saada tukea molemmista, muistuttaa viranomaispäällikkö Jukka Taipale KeskiSuomesta.

Ahon raportista lisäpotkua Lisäpotkua tieverkoston kehittämiselle on antanut Esko Ahon työryhmän raportti, jossa käsitellään kotimaisen puun saatavuuden turvaamista. Metsätieverkoston hyvä kunto on raportissa keskeisesti esillä. – Hallitus ja eduskunta näyttävät ottaneen raportista onkeensa, kun lakimuutoksiin asti on lähdetty, Jukka Taipale toteaa. Metsäkeskukset ja Tiehallinto ovat parhaillaan luomassa uusia yhteistyökuvioita, jotta metsäteiden perusparantamista koskevat tukirahat kanavoitaisiin mahdollisimman vaikuttavasti ja sujuvasti. – Tällä hetkellä näyttää siltä, että metsäkeskus antaisi tulevaisuudessa lausunnon Tiehallinnon hankkeista. Tukien hausta, tukiprosenteista ja kohdevaatimuksista kummassakin järjestelmässä sovitaan myöhemmin.

Onnistunut tiehanke vaatii riittävää tiedonkulkua Tiehankkeiden sujuminen vaatii muutakin kuin rahaa.

Jukka Taipale korostaa, että tiehanketta suunniteltaessa ja toteutettaessa tulisi muistaa riittävä tiedonkulku tiekunnan ja hankkeen toteuttajan välillä. – Enemmän sääntö kuin poikkeus näyttää olevan, että tiekunnan ja urakoitsijan välinen tiedonkulku on puutteellista niin tiehankkeen rahoituskokouksessa kuin tien rakennusvaiheessakin. Kokoukset pyritään vetämään liian nopeasti pintaa raapaisten läpi, jolloin syntyy helposti virheellisiä mielikuvia työn toteutuksesta ja laatutasosta, Taipale arvioi. Taipaleen mielestä vain riittävällä keskinäisellä tiedonkululla turvataan, että urakoitsija on myymässä samaa tuotetta, jota tiekunta on ostamassa. Tiekunta on perusparannushankkeissa usein ensimmäistä kertaa. Siksi urakoitsijan tulee pitää tiekuntaa ajan tasalla hankkeen kulusta, rahoituksesta ja tulevan tien laadusta.

Sopimukset tulee tehdä kirjallisina Rahoitus- tai alkukokouksessa tulee muun muassa selvittää, miten laskutusurakka ja kokonaisurakka eroavat toisistaan. Jo alkuvaiheessa on hyvä sopia

myös hankkeesta syntyvien laskujen hyväksymiskäytännöstä sekä siitä, minkä tyyppiset työt kuuluvat tiekunnan maksettaviksi ja mitkä työt taas menevät urakoitsijan piikkiin, jos joudutaan tekemään takuukorjaustöitä. – On myös tärkeää, että urakoitsija ja hankkeen toimitsija käyvät tarkkaan yhdessä läpi tiesuunnittelijan laatiman maastotutkimuspöytäkirjan ennen rakentamisen aloittamista, Taipale sanoo. – Maastotutkimuspöytäkirjasta selviää paaluväleittäin, mitä toimenpiteitä milläkin tienosalla on tarkoitus tehdä ja mitkä työt kustannusarvioon on sisällytetty. Metsäkeskus valvoo tieasioissa pääsääntöisesti vain hankkeiden kemera-kelpoisuutta ja valtion rahoitustuen käyttöä. Metsäkeskuksella ei enää ole hankkeiden työnjohtovastuuta, joten kaikki muu paitsi valtion rahoitukseen ja sen ehtoihin liittyvä sopimusvalvonta jää tiekunnan ja toteuttajan keskenään sovittavaksi. – Kun asioista on sovittu etukäteen, riittävän tarkasti ja kirjallisesti, ei myöhemmin tarvitse ihmetellä kuka maksaa, kenen piti tarkistaa laskutus tai valvoa työ, Taipale ohjeistaa. ■

kommentti Kemera-juna kulkee ■ Vuoden 2008 puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen saadut Kemera-tukivarat, runsaat viisi miljoonaa euroa, saadaan kohta taas realisoitua Keski-Suomessa. Tämä on jo ainakin seitsemäs vuosi peräkkäin, kun ministeriöltä saatu työohjelma toteutetaan niin, että tukivaroja ei meillä jää käyttämättä. Tästä kuuluu parhain kiitos toimijoille ja maanomistajille. Kuluvan vuoden tulos on kaikkien aikojen toiseksi paras. Hieman enemmän varoja kului meillä vuonna 2006, kun saimme käyttää eräiltä muilta metsäkeskuksilta jäävää tukirahaa vuoden lopulla, ohi oman kiintiömme. Huolimatta hyvästä kokonaistuloksesta on vuoden 2008 suoritteissa eräiden työlajien osalta myös pettymyksiä. Erityisesti metsäteiden perusparannus- ja kunnostusojitustavoitteista tullaan jäämään selvästi. Osaselityksenä on tietysti huono, sateinen kesä, mutta se ei selitä koko vajetta, sen verran kauaksi tavoitteista ”raskaissa Kemera-töissä” jäädään. Jostain syystä kunnostusojitus ei ole ottanut sellaista nostetta ja volyymia, mitä alueellisen metsäohjelman puitteissa on laskettu Keski-Suomen metsien kaipaavan. Tie- ja ojahankkeiden vähäisen määrän vastapainoksi KeskiSuomessa on tehty erityisen hyvin nuoren metsän hoitoa, Kemera-metsänviljelyä ja juurikäävän torjuntaa. ••••• Kunnostusojitusta vielä yllättävämpää tavoitteista jääminen on teiden perusparannuksessa. Aikaisempien vuosien suhteellisen suuret työmäärät eivät kuitenkaan merkitse sitä, että perusparannustarve olisi vähenemässä. Kohteita on varsin runsaasti, ongelmana vain on se, miten huonoimmassa kunnossa olevat tiet saataisiin hankkeiksi. Käytäntö kun näyttää olevan se, että aktiiviset tiekunnat, jotka ovat muutoinkin hoitaneet tiensä mallikkaasti, ovat myös innokkaimpia perusparantajia heti siinä vaiheessa, kun Kemera vain antaa tähän mahdollisuuden. Passiivisilta tiekunnilta sitä vastoin ei tahdo hakemuksia juuri tulla, vaikka tiessä on jopa hyvinkin akuutti ja kiireellinen perusparannustarve. Kokonaisuutena Kemera-juna on kulkenut siis vakaasti, joskin vuoden 2008 ”matkalippukassa” on huvennut osin vähän eri kohteisiin tai eri tavoin kuin vuoden alussa suunniteltiin. Tuleva vuosi tulee Kemeran osalta olemaan mielenkiintoinen. Koko rataverkko (= kemeralaki + säädökset) on uusinnan alla. Alkaako liikenne uusitulla rataverkolla heti vuoden alussa vai vähän myöhemmin, sitä tuskin kukaan uskaltaa vieläkään sanoa. Joka tapauksessa Keski-Suomi tulee pysymään silloinkin kiskoilla ja toivon mukaan Keski-Suomi Expressin vauhti uusitulla rataverkolla vain entisestään kasvaa. ■ JUKKA TAIPALE VIRANOMAISPÄÄLLIKKÖ KESKI-SUOMEN METSÄKESKUS

metsään

MARRASKUU 2008

Metsään ABC -retkeltä

lähtölaukaus oman metsän hoitoon TEKSTI JA KUVAT: RAISA FRONDELIUS RAISA.FRONDELIUS@ METSAKESKUS.FI

■ Joukko

keskisuomalaisia metsänomistajia opetteli metsänhoidon aakkosia Metsään ABC -retkellä syyskuussa. Päivän kestävällä maastoretkellä tuoreet ja tulevat metsänomistajat saivat tietoa metsänkierron eri vaiheista ja metsänhoitotöistä.

Aamupäivällä retkeläiset tutustuivat metsän perustamiseen ja uudistamiseen, taimikonhoitoon sekä puuston tilavuuden mittaamiseen relaskoopin avulla. Iltapäivällä keskityttiin puukauppa-asioihin Stora Enson hakkuutyömaalla, jossa retkeläiset pääsivät myös katsomaan Stora Enson järjestämää hakkuunäytöstä.

Istutusvinkeillä uusi metsä kasvamaan Jämsäläinen Mauri Röman tuli Metsään ABC -retkelle

hakemaan uutta tietoa metsänhoidosta. Vaikka Römanilla on ollut metsää omistuksessaan jo 12 vuoden ajan, ei hän ole koskaan käynyt metsänhoitokursseilla. – Tähän asti olen oppinut kaiken tekemällä. Tulin katsomaan, saisiko asiantuntijoiden neuvoista metsänhoitotöihin uutta näkökulmaa, Röman tuumasi. Lauantain retkeltä Röman sai hyviä vinkkejä etenkin metsän uudistamisesta. – Viime talvena tehtiin omassa metsässä hakkuu, joten nyt pitäisi saada uutta metsää kasvamaan. En ole aikaisemmin istuttanut itse taimia, mutta nyt istutukseen sai hyviä neuvoja.

Puukaupassa vielä paljon opittavaa

■ Metsäkeskuksen Kari Vääränen perehdytti retkeläisiä metsänhoidon perusasioihin. Taimen istuttaminen sujui mukavasti istutusputken avulla.

Eija Heinonen lähti retkelle saadakseen perustietoa metsänhoidosta ja puukaupasta. – Taimia olen joskus istuttanut, mutta muuten nämä asiat tuntuvat aika vierailta. Etenkin puukaupassa ja siihen liittyvissä kiemuroissa on vielä paljon opeteltavaa, Muuramessa asuva tuleva metsänomistaja totesi. Päivän retki antoi sen ver-

Metsätietoutta koulunpenkille ■ Päivän ohjelmaa käytiin läpi metsäkeskuksen Ari Nikkolan johdolla. – Ja ei kun hommiin! ■ Ei metsäoppi ojaan kaada, totesivat Keuruun TEKSTI JA KUVAT: RAISA FRONDELIUS RAISA.FRONDELIUS@ METSAKESKUS.FI

ja Multian opettajat syyskuisena torstaipäivänä Pihlajaveden Simsiössä. Kuusentaimet sujahtelivat istutusputkista mätästettyyn maahan, kun joukko innokkaita metsänuudistajia pääsi kokeilemaan istutustaitojaan.

■ Mauri Röman (vas.) sai Kari Vääräsen opastuksella hyviä vinkkejä taimen istuttamiseen. – En ole aikaisemmin istuttanut taimia, mutta nyt pitäisi saada uutta metsää kasvamaan, jämsäläinen metsänomistaja tuumasi. ran virikkeitä metsänhoito- ja hakkuutöistä, että Heinonen harkitsi osallistumista met-

Yli 70 Keuruun ja Multian opettajaa vietti metsässä vesopäivää – virkaehtosopimuksen mukaista koulutuspäivää. Taimenistutuksen lisäksi opettajat tutustuivat hakkuun ja puukaupan saloihin sekä nykyaikaiseen puunkorjuukalustoon Metsäliiton Markku Paanasen johdolla. Metsäkeskuksen Ari Nikkola opasti opettajia tunnistamaan, mitkä puut metsästä kannattaa poistaa harvennuksen yhteydessä. Päivän puuhamies, Pihlajaveden alakoulun rehtori Jarmo Ruhanen halusi viedä opettajat metsään, jotta nämä ymmärtäisivät metsän tarjoamat mahdollisuudet ja hyödyntäisivät metsätietoutta myös omassa opetuksessaan. – Opettajat ovat avainasemassa lasten metsäkasvatuksessa. Toivon, että he päivän kuluessa huomaisivat, kuinka paljon virikkeitä metsästä löytyy, Ruhanen totesi.

Lisää yhteistyötä metsäkasvatukseen Jarmo Ruhasen mielestä koulut voisivat tehdä paljon nykyistä enemmän yhteistyötä metsäalan toimijoiden kanssa. – Monet metsäalan yrityk-

sänomistajille suunnatuille kursseille. – Ainakin naisten raivaussa-

hakurssi kuulosti mielenkiintoiselta. Sinne voisin ehkä lähteä mukaan, Heinonen mietti. ■

■ Henri Heikkinen (vas.) ja Joni Puusaari odottivat vuoroaan vieressä, kun Reima Viitala upotti kuusentaimen mätästettyyn maahan.

set ja organisaatiot oikein toivovat, että heihin otettaisiin kouluista yhteyttä. Jos kouluilla ei ole riittävästi omia resursseja, yhteistyöllä onnistuu suurempienkin tapahtumien järjestäminen. Keuruun metsäpäivässä ei yhteistyökumppaneissa pihistelty. Metsäkeskuksen lisäksi päivää olivat järjestämässä Metsäliitto, Metsämannut, Keski-Suomen riistanhoitopiiri ja Keuruun 4H-yhdistys. Keuruun Osuuspankki Oy, Keuruun Sähkö ja Ponsse Oyj

tarjosivat päivän päätteeksi maistuneen loimulohiaterian, ja Suomen Metsäsäätiö kustansi kuljetukset. Opettajatkin olivat tyytyväisiä metsäpäivän antiin. – Päivä antoi hyvän kokonaiskuvan metsänhoidon ja puunkorjuun eri vaiheista. Nyt osaa paremmin kertoa lapsillekin, kun on itse nähnyt miten homma toimii, totesivat multialaisen Sinervän koulukeskuksen opettajat Teija Penttinen ja Ritva Parkki lohilautasen äärellä. ■

metsään

MARRASKUU 2008

Kylmä kesä oli kohtalokas kanalintupoikueille ■ Kylmä kesä katkaisi kanalintukantojen vuosia

jatkuneen suotuisan kehityksen Keski-Suomessa ja laajemminkin. Metson, teeren ja pyyn lisääntyminen epäonnistui varsin pahoin. Haudonnan aikana kaikki näytti vielä hyvältä, mutta poikasten kuoriutuessa kesäkuun alussa sää kylmeni ja sateet alkoivat. Pitkään jatkunut kylmyys tappoi suuren osan poikasista. Alkusyksyn riistakolmiolaskennoissa tavattiin pääasiassa aikuisia lintuja ja poikkeuksellisen paljon kokonaan poikueettomia naaraita. Ne vähät poikueet jotka löydettiin, olivat huvenneet pariin lintuun. Hyvien vuosien perintönä aikuislintujen tiheydet ovat vielä suhteellisen korkeat. Keski-Suomessa on nyt neliökilometrillä metsoja 3,6 yksilöä, teeriä 10,5, pyitä 8,8. Merkille pantavaa ovat heikot poikasosuudet. Metsolla vain 19 prosenttia, teerellä 46 prosenttia ja pyyllä 36 prosenttia laskennassa löydetyistä linnuista oli tämän vuoden poikasia.

Vauhtia pienpetojen pyyntiin Keski-Suomen Metsoparlamentti toivoo metsäkanalintu-

jen metsästäjien vähentävän tänä vuonna kanalintujahtia ja panostavan entistä pontevammin pienpetojen pyyntiin. Kestävässä metsäkanalintujen pyynnissä saaliista suurimman osan tulisi olla nuoria lintuja. Nyt nuoria lintuja, erityisesti metsoja, on todella vähän. Aikuisia tuottavia lintuja olisi viisasta säästää. Kanalintujen metsästäjien kannattaa tänä syksynä keskittyä vesilintujen, jänisten ja pienpetojen pyyntiin. Pienpetoja on runsaasti, ja pyynnissä on tehostamisen varaa. Kannustukseksi KeskiSuomen Metsoparlamentti järjestää pienpetojen pyyntikilpailun. Kilpailuaika on 10.9.2008–30.4.2009. Osallistua voi ilmoittamalla pienpetosaaliinsa Metsoparlamentin sivuilta http://www.metsoparlamentti.Þ/ löytyvällä lomakkeella. Kaikkien

Metsäsertiﬁkaatin voimassaolo jatkuu

■ Suomeen idästä levinnyt supikoira on yksi pahimmista pesärosvoista. Supikoira on hyötynyt leudoista talvista, vaikka se voi tarvittaessa nukkua myös talviunta. KUVA: KARI LAHDENKANGAS, VASTAVALO.FI

osallistuneiden kesken arvotaan arvokkaita palkintoja.

Pesä- ja poikuetappiot normaaleja Voimakkaatkin kannanvaihtelut ovat kanalintukannoille tyypillisiä. Tänä kesänä pesinnän epäonnistumisen syynä oli surkea sää. Joskus tärkeimpänä syynä voivat olla pienpedot. Säähän ei voida vaikuttaa, mutta tehokkaalla pyynnillä pienpetokantoja voidaan pienentää.

Radiolähettimin varustettuja teeriä seuraamalla on selvinnyt, että keskimääräiset pesätappiot ovat 25–33 prosenttia. Pahimmillaan lähes 60 prosenttia pesistä on tuhoutunut jo ennen poikasten kuoriutumista. Metson pesistä tuhoutuu 27–55 prosenttia. Pesiä tuhoavat sekä nisäkäspedot että varislinnut. Todennäköisimmin munat rosvoaa kettu, supikoira, näätä tai mäyrä, alueen yleisimmät pienpedot. ■ LÄHDE: KESKI-SUOMEN RIISTANHOITOPIIRI

■ Vuosittainen metsien käytön ja hoidon sertiÞoinnin määräaikaisarviointi ja tarkastus toteutettiin KeskiSuomessa syyskuun lopussa. Arvioinnin teki Det Norske Veritas Oy. Tarkastuksessa arvioitiin metsätalouden toimintaa ja toimintoja 26 erilaisen vaatimuksen eli kriteerin osalta. Valtaosassa kriteereistä toiminta täytti hyvin vaatimukset. Viiden kriteerin osalta vaatimukset eivät kokonaan toteutuneet, ja näiden osalta toiminnasta annettiin lievä poikkeama. Poikkeamien lukumäärä on kuitenkin selvästi edellisiä vuosia pienempi. Arvioinnissa käytiin läpi sisäistä tiedonkeruuta ja luontolaadun tarkastuksen tuloksia sekä tarkastettiin metsäsertiÞointiin liittyneitä

toimijoita ja 40 maastokohdetta eri puolilla KeskiSuomea. Tarkastuksessa havaitut poikkeamat koskivat lakisääteisiä vaatimuksia, arvokkaita elinympäristöjä, vesiensuojelua, työntekijöiden osaamista ja työkykyä sekä laadukasta ja turvallista työntekoa. Poikkeavista havainnoista metsäsertiÞointitoimikunta pyytää ao. toimijoilta selvitykset ja korjaavat toimenpideesitykset, joiden pohjalta toimikunta valmistelee korjaavien toimenpiteiden suunnitelman. Tämän suunnitelman käsittelee ja hyväksyy Det Norske Veritas Oy. ■ LISÄTIETOJA: ALUEJOHTAJA PAULI RINTALA PUH. 040 838 1662 METSÄNOMISTAJIEN LIITTO JÄRVI-SUOMI RY

Ratkaisu sivulla 14.

metsään

Metsänomistajien tiedotuskampanja käynnissä ■ Kotimaisten hakkuumahdollisuuksien kestävä ja täysimääräinen hyödyntäminen on iso haaste niin metsäsektorille kuin laajemminkin koko yhteiskunnalle. Jokainen ostettu puukuutiometri saa aikaan monia myönteisiä kerrannaisvaikutuksia suomalaisessa yhteiskunnassa ja lisää metsänomistajan saamia kantorahatuloja. Koko maassa onkin käynnissä tiedotuskampanja, jossa metsänomistajille tiedotetaan heidän omien metsien lähiajan hakkuumahdollisuuksista. Kampanjan puitteissa metsänomistaja saa omaa tilaansa kuvaavan kartan, johon on merkitty hänen metsässään olevat hakkuumahdollisuudet. On olennaista, että metsänomistaja tietää oman metsänsä hakkuumahdollisuudet. Kokemusten perusteella arvioidaan, että noin joka toinen tiedotteella tavoitettu metsäomistaja ottaa yhteyttä johonkin metsäalan toimijaan. Keski-Suomessa kirjeitä lähetetään lähes 5 000 metsänomistajalle. Niissä esitettyjen hakkuuehdotusten pinta-ala on kaikkiaan noin 40 000 hehtaaria. Kirjeet on jo postitettu Keuruu–Hankasalmi-linjan eteläpuolella asuville metsänomistajille. Kampanja kohdistuu alueisiin, joilla metsäkeskus on tehnyt alueellista suunnittelua viimevuosien aikana. ■ LISÄTIETOJA: S UUNNITTELUPÄÄLLIKKÖ H ELENA REIMAN, PUH. 0400 243 337 KESKI-SUOMEN METSÄKESKUS

MARRASKUU 2008

tapahtumia www.metsakeskus.Þ

KESKI-SUOMI

MUU SUOMI

Metsäveroilta

Puunkorjuun suunnittelu

Bioenergiailta

To 12.2.2009 klo 17.30 alkaen, Agora, Mattilanniemi, Jyväskylä. Puhujina Jarmo Tuovinen Stora Ensolta ja Petri Kilpinen metsäkeskukselta. Lisätietoja Petri Kilpiseltä puh. 020 772 7808.

La 22.11.2008 klo 9–16, Uudenmaan maaseutuopisto, Hyvinkää. Lisätietoja ja ilmoittautuminen: Seija Suhonen puh. 019 459 5605.

To 27.11.2008 klo 18–21, Salon lukio, Salo. Lisätietoja: Metsäkeskus Lounais-Suomi, Jussi Somerpalo puh. 020 772 6389.

Metsään ABC -päivä

Energiankulutus kuriin!

Metsätalouden toimintaympäristö

Ma 24.11.2008 klo 17–20, Puolankajärven koulun auditorio, Puolanka. Alustuksia ja keskustelua uusiutuvasta energiasta, lämmitysjärjestelmän saneerauksesta, sähkönkulutuksesta ja energiaavustuksista. Lisätietoja: Metsäkeskus Kainuu, Pekka Moilanen puh. 044 710 4384.

La 29.11.2008 klo 9–16, Uudenmaan maaseutuopisto, Hyvinkää. Lisätietoja ja ilmoittautuminen: Seija Suhonen puh. 019 459 5605.

La 14.2.2009 klo 10–15, Agora, Mattilanniemi, Jyväskylä. Oletko uusi metsänomistaja tai vasta aloittanut tutustumisen metsäasioihin? Metsään ABC -päivä on hyödyllinen starttipäivä juuri sinulle! Päivän aikana tarjoamme tiivistetyn infopaketin tärkeimmistä metsän omistamiseen ja omaisuuden hoitoon liittyvistä asioista. Lisätietoja Petri Kilpiseltä puh. 020 772 7808.

Metsään Peruskurssi – Opintoretki puunkorjuutyömaalle La 14.3.2009 klo 9–12, Keuruu. La 21.3.2009 klo 9–12, Jyväskylän seutu. Opintoretkellä tutustutaan puunkorjuuseen käytännössä sekä perehdytään moto-mittaukseen, katkontaan ja puutavaralajien vaatimuksiin. Lisätietoja Petri Kilpiseltä puh. 020 772 7808.

Metsään Peruskurssi – Metsänhoito käytännössä -maastoretki Ti 12.5.2009 klo 17–21, Jyväskylä. To 14.5.2009 klo 17.30–21.30, Lannevesi. Tule maastoretkelle täydentämään perustietojasi metsästä! Maastoretkellä tutustutaan aidossa metsäympäristössä metsän eri kehitysvaiheisiin: uudistamisalaan, taimikkoon, kuitupuumetsään ja tukkipuumetsään. Samalla käydään läpi metsänhoitotöitä ja luonnonhoitoa. Lisätietoja Petri Kilpiseltä puh. 020 772 7808.

Laserkeilaus metsävarojen inventoinnin uutena työkaluna

Kannattava puuntuotanto ja Kemera Su 30.11.2008 klo 9–16, Uudenmaan maaseutuopisto, Hyvinkää. Lisätietoja ja ilmoittautuminen: Seija Suhonen puh. 019 459 5605.

Ti 25.11.2008 klo 9.15–16, Hämeen ammattiinstituutti, Lammi. Seminaarissa tarkastellaan laserkeilauksen eri menetelmiä ja niiden soveltuvuutta metsävarojen inventointiin. Lisätietoja: Marja Niinivuori puh. 0400 165 961

Metsään ABC -päivä

Metsien kiinteistörakenteen kehittäminen

La 13.12.2008 klo 9–16, Uudenmaan maaseutuopisto, Hyvinkää. Uuden Metsäluonnonhoitokurssin ensimmäinen lähiopetuspäivä. Kurssi sisältää kaikkiaan kuusi opetuspäivää. Lisätietoja ja ilmoittautuminen: Seija Suhonen puh. 019 459 5605.

Ti 25.11.2008 klo 10–15.30, Jalasjärven ammattikurssikeskus, Jalasjärvi. Haluatko tietää mikä on yhteismetsä? Tule kuulemaan asiaa metsien kiinteistörakenteen kehittämisestä. Lisätietoja: Metsäkeskus Etelä-Pohjanmaa, Yrjö Ylkänen puh. 050 314 0465.

Isot lämpökeskukset ja lämpöyrittäjyys To 27.11.2008 klo 8.30–16, Hotelli Tallukka, Asikkala. Tilaisuudessa käydään läpi ajankohtaisia asioita energiavaihtoehdoista, tehokkuudesta, suunnittelusta ja inventointiavustuksista. Luvassa myös laite-esittelyjä. Lisätietoja: ProAgria Häme, Arto Laine puh. 020 747 3065.

8.12.2008 Imatralla. Lisätietoja: Metsäkeskus Kaakkois-Suomi, Markku Ruokonen, puh. 020 772 7710.

Metsäluonnonhoito, starttipäivä

Metsään Peruskurssi 14.1.2009 alkaen Imatralla. Lisätietoja: Metsäkeskus Kaakkois-Suomi, Markku Ruokonen, puh. 020 772 7710.

Metsään ABC -retki 18.4.2009 Imatralla. Lisätietoja: Metsäkeskus Kaakkois-Suomi, Markku Ruokonen, puh. 020 772 7710.

Lisätietoa tapahtumista www.metsakeskus.ﬁ/ks Riittävä puusto pitää ojitusalueen kunnossa ■ Metsäntutkimuslaitoksen ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion yhteishankkeessa on selvitetty puuston vaikutusta ojitusalueen kuivatustilaan ja kunnostusojitustarpeeseen. Alustavan arvion mukaan Etelä-Suomen olosuhteissa puuston haihdunta ja latvuspidäntä pitää kuivatustilanteen kunnossa, jos puustoa on vähintään 125 m3 /ha, vaikka ojat jo olisivatkin tukossa.

Ensiharvennuksen yhteydessä ojaverkosto tulee pääsääntöisesti avata. Puuston määrä jää ensiharvennuksessa alle 120 kuutiometriä hehtaarilla ja ojaverkosto yleensä myös tukkeentuu hakkuun yhteydessä. Valtakunnan metsien inventointitietojen mukaan Keski-Suomessa tulisi kunnostusojittaa 8 500 hehtaaria vuodessa. ■

Sivulla 13 olevan ristikon ratkaisu

metsään

MARRASKUU 2008

Tietoa tarjolla

Tilaukset ja lisätiedot: inkeri.jarvinen@metsakeskus.Þ, p. 0207 727 813 Toimitus postiennakolla, postikulut lisätään.

HYVÄN METSÄNHOIDON SUOSITUKSET

METSÄTALOUDEN VESIENSUOJELU Hyvän metsänhoidon opassarja

Koeteltua tutkimustietoa. Varmista investointisi onnistuminen. Metsälehti 2001. 32 euroa sis. alv 8%

KUSTANNUSTEHOKAS METSÄNHOITO

16 euroa sis. alv 8%

ENERGIAPUUN KORJUU. Hyvän metsänhoidon opassarja

16 euroa sis. alv 8%

38 euroa 23sis. euroa alv 8% sis. alv 8%

A5-koko, sivuja 40, 2005. Tapio.

TUOTTAVA METSÄNKASVATUS 38 euroa sis. alv 8%

METSÄNHOITOSUOSITUSTEN KESKI-SUOMEN TÄYDENNYSOSIOT

Kaikille soveltuva käsikirja, sisältää myös MOTTI-metsänkasvatusohjelma cd:n. 220 sivua, 2005, Jari Hynynen, Sauli Valkonen, Satu Rantala (toim.) Metsäkustannus. 220 s., Sauli Valkonen, Metsäkustannus.

Keski-Suomen olosuhteisiin soveltuvia metsänhoitosuosituksia. 4-8 sivua, A4-koko. Metsäkeskus Keski-Suomi. 1 euro/kpl, sis alv 22 %

PERINTÖMETSÄ -sukupolvenvaihdos ja yhteisomistus

Erikoispuiden kasvatussuositukset et • Pystykarsinta männyn laatukasvatuksessa • Haavan kasvatus • Tervalepän kasvatus • Lehtikuusen kasvatus • Visakoivun kasvatus • Tyvikoivun kasvatus

METSÄKASVI-pelikortit • hyvä lahja! myös puut ja pensaat tai metsäsienet -kortit 8 euroa / pakka

METSIEN YLEISET KASVIT – opas kasvupaikkojen tunnistamiseen

ARVOKKAIDEN ELINYMPÄRISTÖJEN TURVAAMINEN

Sekametsän kasvatus 1,00 euroa/kpl sis. alv 22%

METSÄALAN LUONNONHOITOTUTKINTOON valmentavat julkaisut

Käytännön opit ja niksit aloittelijalle ja kokeneemmallekin raivaajalle. Mikko Riikilä, Risto Mykkänen. Metsäkustannus 2008. 28 euroa sis. alv 8%

29 euroa Metsäluonnonhoidon perusteet sis. alv 8% 7. painos, 2005. Tiivis ja havainnollinen oppikirja. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio.

METSÄTAITO-OPAS

26 euroa Karhunruohosta sudenmarjaan, sis. alv 8% Metsäkasviopas. Esittää kasvillisuuden ilmentäjälajit, joilla määritetään metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Selkeät värivalokuvat ja keskeiset maastotuntomerkit. 244 sivua, 2003. Tapio.

metsänomistajalle ja metsäammattilaiselle hyödyllinen käsikirja. Metsätaitokilpailujen lisäksi auttaa metsänomistajaa myös oman metsän mittauksessa. Metsälehti, 2005. 27 euroa sis. alv 8%

Tutkinnon valmennusaineisto 23 euroa sisältää: rengaskansion, 3- ja 4-ov tutkintosis. alv 8% vaatimukset, itseopiskeluvihkon, aiheeseen liittyvät esitteet (7 kpl). Päiv. maalisk. 2004. Tapio. Opiskele itse ja tule tutkintoon!

METSÄKOULU • uudistunut 2007! Yli 200-sivuinen käsikirja oman metsän hoitoon oitoon jokaiselle metsänomistajalle. Selkeä, hyvä kuvitus. Metsälehti, 2007. 38 euroa sis. alv 8%

Haluan lisätietoja

Metsäsuunnittelija Tuomo Kauppinen tekee suunnittelua Saarijärvellä ja Pylkönmäellä, toimipiste Saarijärvellä, puh. 040 355 9884. Metsäsuunnittelija Tapani Korhonen tekee suunnittelua Jyväskylän maalaiskunnassa ja vastaa hakkuu- ja hoitotiedotteiden toimittamisesta metsänomistajille. Toimipiste on Jyväskylässä, puh. 040 355 9882. Metsäsuunnittelija Joni Tiainen tekee suunnittelua Pihtiputaalla, toimipiste Pihtiputaalla, puh. 040 820 8859. Metsäsuunnittelija Mika Viitanen tekee suunnittelua Keuruulla ja Multialla, toimipiste Keuruulla, puh. 0400 943 135. Metsäsuunnittelija Arto Vuorinen tekee suunnittelua Keuruulla ja Multialla ja toteuttaa metsänomistajien neuvontakampanjaa. Toimipiste on Keuruulla, puh. 040 777 0481. Metsäsuunnittelijat laativat tilakohtaisia metsäsuunnitelmia metsänomistajien toiveiden mukaisesti ja laativat puolueettoman arvion metsätilan tai sen osan rahallisesta arvosta.

Arvio perustuu ajantasaiseen ja tarkistettuun tietoon. Luonnonhoidon asiantuntija Pirita Soini hoitaa metsätalouden luonnonhoitoja ympäristötukihankkeita. Toimipiste on Saarijärvellä, puh. 040 358 1535. Projektityöntekijä Mari Pänkäläinen työskentelee Metson lento talousmetsiin -hankkeessa ja hoitaa myös muita luonnonhoitoja ympäristötukihankkeita. Toimipiste on Keuruulla, puh. 0500 963 328. Viestintäsihteeri Raisa Frondelius toimii mm. tiedottajana ja asiakaslehtien toimitussihteerinä. Toimipaikka on Jyväskylässä, puh. 040 533 7599. Jyrki Raitila toimii osaaikaisena projektipäällikkönä metsäkeskuksen koordinoimassa ”Metsäenergian uudet mahdollisuudet ja niiden kehittäminen” -hankkeessa. Sähköposti: jyrki.raitila@vtt. Þ, puh. 020 722 2509. Metsänparannusasiantuntijana aloittaa Tero Ojarinta 2.1.2009. Mp-asiantuntijan päätyönä on edistää ja kehittää tieja ojahankkeiden toteutusta. Sp-osoitteet: etunimi.sukunimi@metsakeskus.Þ ■

KIITOS palautteestanne Viime lehden jutuista palautetta antaneiden kesken arvotut Metsäkoulukirjat voittivat Timo Lehmonen Hankasalmelta, Tuovi Kumpulainen Äänekoskelta ja Anja Nygren Helsingistä. Merkillinen metsä -kirjan voittivat Jarmo Kangasaho Pääjärveltä ja Pirjo Kunnari Äänekoskelta. Onnea voittajille.

Ilmoittamalla tilatiedot, pystymme palvelemaan Teitä paremmin.

metsätiet

tiekuntapalvelut

ojitusalueiden kunnostus

rahoitustuet metsänhoitoon

metsäverotus Metsään Metsäsuunnitelma

tila-arviot metsäluonto, maisema, erityisen tärkeät elinympäristöt bioenergia

Metsään ABC -ensineuvonta koulutustilaisuudet, tapahtumat esim. Metsään Peruskurssi, Metsään ABC -päivä ja -retki ym.

Tilaan maksuttoman Metsään ABC -vihkosen (sis. mm. metsänomistajan oikeudet ja velvoitteet ja muuta perustietoa) Tilaan Metsäkeskusten maksuttoman uutiskirjeen tähän sähköpostiosoitteeseeni:

Tilaan tämän maksuttoman Metsään-lehden postitettavaksi myös alla olevalla nimi- ja osoitetiedolla:

Metsätilani sijaintitiedot: kunta / kylä / tilan nimi ja RN:o:

seuraavista palveluista:

Palvelukortti

28,50 euroa sis. alv 8%

Käytännönläheinen opas elinympäristöjen tunnistamiseen ja turvaamiseen. 2004, Metsätal. kehittämiskeskus Tapio.

RAIVAAMAAN uutuus -08

Nimi:

34 euroa sis. alv 8%

Kehitä omaa kasvintuntemustasi! Noin 130 yleistä metsäkasvia ja neuvot kasvien ja kasvupaikkatyyppien tunnistamiseen. Selkeät värivalokuvat. Soveltuu maastokäyttöön. Seppo Vuokko, 2005. Metsätal. kehittämiskeskus Tapio.

Säästöpuuryhmät ja lahopuut 1,00 euroa/kpl sis. alv 22% päivitetty kesäk. 2005

Metsään Net -verkkometsäsuunnitelma

29 euroa sis. alv 8%

Opas sekä metsää luovuttavalle että vastaanottavalle sukupolvelle. Matti Kiviniemi ja Pirjo Kärki, 2005. Metsälehti Kustannus.

Pienvesikohteiden metsänkäsittely 1,00 euroa/kpl sis. alv 22% päivitetty kesäk. 2005

Täytä, leikkaa irti, taittele, teippaa tai niittaa ja jätä postilaatikkoon. Postimaksu maksettu. Kiitos palautteesta.

on kuluvana vuonna tullut useampia uusia työntekijöitä.

”Kirja antaa maukkaat eväät kustannustehokkaaseen metsänhoitoon”, Jyrki Kangas, UPM Metsä. Pertti Harstela. 2006 uusintapainos, Gravita Ky. 23 euroa sis. alv 8%

A5-koko, sivuja 48, 2004. Tapio.

Uusia toimihenkilöitä ■ Metsäkeskukseen

ONNISTUNUT METSÄNUUDISTAMINEN

28 euroa sis. alv 8% Julkaisu esittelee kattavasti menetelmät, joita suositellaan käytettäviksi metsänkasvatuksen eri vaiheissa. 100 sivua, 2006. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Maastotaulukot, sis suosituksista keskeiset asiat ja taulukot, kätevä pitää mukana, säänkestävä. 11 euroa

Osoitteemme on muuttunut

(osoitemuutoksissa on ilmoitettava myös se vanha osoite, jonka mukaisesti lehti on teille tullut)

Metsäkeskus maksaa postimaksun

Vanha osoite (liimaa lehdestä osoitekohta):

Uusi osoite:

ANNA PALAUTETTA lehdestä, OSALLISTUT ARVONTAAN! HYÖDYLLISIN JUTTU OLI MIELESTÄNI:

VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5004620 40003 JYVÄSKYLÄ

Osoite:

MIELENKIINTOISIN JUTTU OLI MIELESTÄNI:

Puhelinnumero:

Muuta:

metsään

MARRASKUU 2008

Kotimainen koivu pitää pintansa TEKSTI JA KUVAT: RAISA FRONDELIUS RAISA.FRONDELIUS@METSAKESKUS.FI

■ Koivun sahaukseen

ja jatkojalostukseen erikoistunut Oy Haka-Wood Ab on toiminut Viitasaaren Kymönkoskella jo 1960-luvulta asti. Vuosikymmenien kokemus tiivistyy hyvässä sahausjäljessä ja laatupuun arvostuksessa.

Terho Hakkarainen luottaa suomalaiseen koivuun. – Kova, kestävä ja kotimainen jalopuu. Ei kai sen parempaa olekaan, myhäilee perheyrityksen toimitusjohtaja toimistossaan Viitasaaren Kymönkoskella. Seinän takana Haka-Woodin jatkojalostushallissa valmistuu liimalevyjä ja aihioita huonekaluteollisuuden käyttöön. Tien toisella puolella rakennetaan uutta lämpökeskusta, joka valmistuu yrityksen käyttöön vielä tämän vuoden puolella. – Uuden lämpökeskuksen ansiosta kuivaus tehostuu huomattavasti ja myös kuivauksen laatu paranee. Vanha lämpökeskus on käynyt huomattavalla aliteholla, minkä vuoksi kuivaus on ollut hidasta, Hakkarainen selventää. Haka-Wood sahaa koivutukkeja noin 30 000 kuutiometriä vuodessa, josta 3 500 kuutiometriä jatkojalostetaan liimalevyiksi ja aihioiksi. Yritys työllistää vajaat 30 henkilöä.

Ulkomaat kiikarissa alusta lähtien Haka-Woodin koivusaha ei ole Viitasaarella mikään uusi tulokas. Terhon äiti HiljaKyllikki Hakkarainen perusti jo vuonna 1962 Permosen sirkkelisahan, joka myöhemmin

nimettiin Hakkaraisen sahaksi. Vuosituhannen vaihteessa Hilja-Kyllikki jäi eläkkeelle ja Terho hyppäsi toimitusjohtajan saappaisiin. Hakkaraisen saha oli silloin jo kääntynyt HakaWoodiksi, samalla kun yritys oli laajentanut toimintaansa kansainvälisillä markkinoilla. Kauppaa oli tosin käyty kotimaan ulkopuolella jo aikaisemmin, sillä ulkomaan markkinat olivat Hakkaraisten kiikarissa jo ensimmäisestä kaupasta lähtien. – Taisi olla Ruotsin suksiteollisuutta, Terho Hakkarainen muistelee ensimmäistä asiakasta ja korostaa, että Ruotsissa ja Norjassa suomalaista koivua pidetään edelleenkin suuressa arvossa. – Siellä ei kasva omasta takaa näin hyvälaatuista puuta, Hakkarainen toteaa. Nykyään Haka-Woodin myynnistä reilu kolmasosa suuntautuu kotimaan markkinoille. Loput viedään ulkomaille Ruotsiin, Norjaan, Englantiin, Keski-Eurooppaan ja Aasiaan. Suurimmat kilpailijatkin löytyvät kotimaan rajojen ulkopuolelta, sillä Suomessa merkittävät koivusahat voi laskea yhden käden sormilla. Hakkarainen pitää kotimaisen koivusahan suurimpana uhkatekijänä ulkomaisten tuottajien halpaa hintaa. Hintakilpailussa on vaikea pysyä mukana, jos haluaa pitää kiinni puun laadusta. – Suomalaisen koivun laatua kyllä arvostetaan, mutta kun on kyse hinnasta, laadun merkitys helposti unohtuu. Kovin usein otetaan sitä, mitä halvimmalla saadaan.

Raakapuun laadusta ei tingitä Vaikka kilpailu on kovaa, HakaWood ei tingi puun laadusta.

■ Liimalevy syntyy Risto Hämäläisen käsittelyssä Haka-Woodin jatkojalostushallissa. Yksi yrityksen kilpailueduista on, että koko tuotantoketju tukeista valmiiksi jatkojalosteiksi on omissa käsissä. Sahatavara jaotellaan tarkkojen laatuvaatimusten mukaan neljään päälaatuluokkaan, ja niin puuntoimittajat kuin omat työntekijätkin ovat saaneet raakapuun laatua koskevaa koulutusta. Kaikki Haka-Woodin käyttämä puutavara tulee 200 kilometrin säteellä Viitasaarelta. Suurimman osan puusta toimittavat Keitele Forest ja Metsäkolmio, mutta jonkin verran käytetään myös omaa puunhankintaa. Puun saannissa ei Hakkaraisen mukaan ole ollut ongelmia. – Ihan kohtalaisesti olemme toistaiseksi pärjänneet, ja uskon, että koivua riittää myös tulevaisuudessa. Synkät lamaennusteetkaan eivät ole vielä säikäyttäneet Hakkaraista, vaikka talouskrii-

sin uhka näkyykin jo yrityksen tilauskannassa. – Kyllä sen on huomannut, että asiakkaat eivät enää uskalla

ottaa riskejä. Ostetaan juuri se mitä tarvitaan, ei yhtään enempää. Ei tässä kuitenkaan auta lannistua, vaan päivä ker-

rallaan taistellaan eteenpäin, Hakkarainen virnistää. ■

■ Janne Pasanen höylää asiakkaan tilaamia oksattomia aihioita.

yritysinfo

Oy Haka-Wood Ab Perheyritys, perustettu 1962 Toimiala

■ Haka-Woodin toimitusjohtaja Terho Hakkarainen odottaa jo uuden lämpökeskuksen käyttöönottoa.

Koivun sahaus ja jatkojalostus

Liikevaihto 3–4 milj. € (n. 60 % ulkomailta) Henkilöstö 27 Tuotanto sahatavaraa (30 000 m³ koivutukkeja), jatkojalosteita (3 500 m³), liimalevyt, aihiot, höylätyt komponentit