Insinööri 1/2018

Juniori opiskelee kahta tutkintoa 1

2018

Motivoitunut tuottavampi

Liittokierros opettaa

Osa-aikasopimuksen velvoitteet

40

34

44

Sisällys 1/2018 10 14 16 18 20 22 24 26 28 32 34 44 46 51

Tietohallintoa taiteen keskellä Motivoitunut työntekijä tuottaa Bonusten vaihto osakkeisiin Suomi-Filmin insinöörit seikkailuissa Insinöörin ammatti nähtävä uusin silmin Tietotyö koettelee mieltä Kateus jähmettää työyhteisön Ihastuksena insinööritieteet Työmarkkinoilla tulevaisuus Neuvottelukierros kesken Sota vei insinööri-isän JJNP:llä puitiin tulevaa Liitto uusi organisatiotaan Taivas lumoaa tarkkailijan

3 4 9 33 36 38 40 50

Pääkirjoitus Bittikattaus Puheenjohtajan palsta Kolumni Tutkittua Oikeutta Opiskelijat Jäsenpiste

VAKIOT

KANNEN KUVA: Pekka Sipola

2

Insinöörin työympäristö on huima s. 10

Insinöörien, insinööriopiskelijoiden ja muiden tekniikan ammattilaisten jäsenlehti.

Aikakauslehtien liiton jäsen.

JULKAISIJA Insinööriliitto IL ry Ratavartijankatu 2, 00520 Helsinki PUHELINVAIHDE 0201 801 801 PÄÄTOIMITTAJA Jari Rauhamäki 0201 801 847 TOIMITUSSIHTEERI Kirsi Tamminen 0201 801 819 TOIMITTAJA Janne Luotola 0201 801 822 TAITTO JA SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki Oy ILMESTYMISPÄIVÄT 2018 5.4., 7.6., 23.8., 18.10., 13.12.

TARKASTETTU LEVIKKI 68 409 kpl (12.2.2014) Painos 70 000 OSOITTEENMUUTOKSET puh. 0201 801 801 (8,8 snt/min) PAINOPAIKKA UPC Print ILMOITUSHINNAT Sivu 3 600 € 1/2 sivu 2 500 € 1/4 sivu 1 850 € ILMOITUKSET Kirsi Tamminen 0201 801 819 ISSN 2342-270X (painettu) ISSN 2342-2718 (verkkojulkaisu) VERKKOLEHTI JA NÄKÖISLEHTIARKISTO

www.insinoori-lehti.fi

PÄÄKIRJOITUS Jari Rauhamäki, päätoimittaja

Kiire ei ole hyvän työn mittari VANHAN KANSAN mukaan hoppu ei ole hyväksi eikä kiire kun-

niaksi. Työelämässä edellä mainittu viisaus tuntuu muuttuneen vitsaukseksi. Hyvä työntekijä ei enää välttämättä ole hän, joka tekee työnsä valmiiksi ajoissa ilman suurta numeroa. Monella työpaikalla kiireen ja tehokkuuden väliin on sen enempää miettimättä laitettu yhtäläisyysviiva; jos haluat arvostusta, on oltava kiireinen tai ainakin näytettävä siltä.

Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Työelämässä ja työpaikoilla on paljon oikeaa kiirettä, jonka taustalta löytyy erilaisia syitä. Tutuin on varmasti resurssien puute. Kun rivistä vähennetään riittävän monta työkaveria, työt alkavat väistämättä kasautua jäljelle jääneille. Jos töiden uudelleen järjestäminen on huonosti hoidettu tai arvioitu väärin, lopputuloksena on kiirettä, stressiä ja sairastumisia. Pahimmillaan kiire voi olla kuolemaksi, työn alle voi uupua viimeisen kerran.

Työelämässä kiireen tunnetta ei voi kokonaan välttää, mutta sitä voi yrittää hallita. Kiireen tunne on hyvin yksilöllinen.

Minulla se hiipii pääni sisälle yleensä aamuyöllä, suden hetkenä. Ja kun tunne ajan riittämättömyydestä iskee, paras keino tunteen karkottamiseen on aikainen ylösnousu ja lähtö töihin.

Ja kuinka ollakaan, yleensä kiire katoaa jo saman päivän aikana.

Omassa kiireenhallinnassani on paljon kokemuksen myötä opittua. Nuorena miehenä minulla oli taipumusta lykätä asioiden tekemistä viimetippaan, mikä aiheutti lähes jatkuvaa ja stressaavaa kiireen tuntua. Vuodet työelämässä opettivat suunnittelemaan asioita, ennakoimaan ja ryhtymään toimeen hyvissä ajoin. Elämänlaatu parani, kun asiat alkoivat valmistua selvästi ennen vihoviimeistä takarajaa.

Kiireen tuntua voi välttää myös opettelemalla sanomaan ei.

Se on tärkeä taito kahdessa tilanteessa: Kun sinulla on juuri sillä hetkellä liikaa töitä tai ehdotettu tehtävä ei ole toimeen ryhtymisen väärti. Kiireen hallintaan kuuluu myös kyky tehdä tarvittaessa töitä erilaisilla laatukriteereillä. Kun töitä on paljon, aivan kaikkia tehtäviä ei voi hoitaa aivan viimeisen päälle, vaan on osattava ja uskallettava laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

Aina eivät oma kyky ja tahto riitä karkottamaan kiirettä.

Viime kädessä työnantajan ja esimiehen tehtävä on valvoa, ettei kiire kehity työkykyä ja jaksamista murentavaksi stressiksi.

3

BITTIKATTAUS KOONNUT: Kirsi Tamminen

Arvot ja asenteet ohjaavat TUORE VÄITÖSKIRJA osoittaa,

että asenteet yrittäjyydestä ja kestävyydestä vaikuttavat nuorten aikuisten aikeisiin ryhtyä yrittäjiksi. Asenteita puolestaan ohjaavat henkilökohtaiset arvot, joiden vaikutus vaihtelee asenteesta riippuen.

– Kestävässä yrittäjyydessä aikomuksia ryhtyä yrittäjäksi ohjaavat se, kuinka houkuttelevaksi yrittäjyys koetaan ja kestävyyden tärkeys, sanoo tutkimuksen tehnyt kauppatieteiden maisteri kauppa Anna Vuorio.

Yrittäjyyden houkuttelevuutta vahvistavat arvostus rahallista palkintoa ja valtaa kohtaan, kun taas asennetta kestävyyttä kohtaan edistää altruismi eli halu auttaa muita. Arvostus rahallista palkinto ja valtaa kohtaan myös heikentää kestävyyden arvostusta.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että nuorten aikuisten erilaiset asenteet yrittäjyyttä kohtaan muodostavat asennekokonaisuuksia, jotka heijastavat näkemyksiä yrittäjyydestä.

Kokonaisuuksien eroavaisuudet pitää ottaa huomioon, kun mietitään keinoja yrittäjyyden edistämiseksi.

– Kestävyys on tärkeä osa nykypäivän liiketoimintaa, eikä yrityksillä ole varaa unohtaa sitä, Vuorio muistuttaa.

Kestävyyden tärkeyden myötä on noussut esiin uusia yrittäjyyden muotoja. Kestävät yrittäjät pyrkivät luomaan yrittäjyyden kautta taloudellista ja yhteiskunnallista arvoa sekä ympäristöarvoa.

0,2 %

Tilastokeskuksen mukaan palkansaajien nimellisansiot nousivat keskimäärin 0,2 prosenttia viime vuoden neljännellä neljänneksellä edellisen vuoden vastaavasta ajanjaksosta. Samaan aikaan reaaliansiot laskivat noin 0,4 prosenttia, koska kuluttajahintojen nousu oli nopeampaa kuin ansiotason nousu.

KUVA: Shutterstock

Tavaraviennin arvo kasvoi 15 prosenttia SUOMEN TAVARAVIENNIN arvo kasvoi 15 prosenttia viime

vuonna Tullin ennakkotietojen mukaan. Vienti oli arvoltaan lähes 60 miljardia euroa. Myös tuonnin arvo nousi, 13 prosenttia. Tavaratuonti oli arvoltaan 62 miljardia euroa. Vienti kasvoi vuositasolla viimeksi vuonna 2011.

Kauppataseen alijäämä väheni viime vuonna edellisvuoteen verrattuna. Kauppatase jäi ennakkotietojen mukaan lähes 2,5 miljardia euroa alijäämäiseksi. Alijäämä EU-maiden kanssa käydyssä kaupassa väheni 1,9 miljardiin euroon viime vuonna. EU-maiden ulkopuolisten maiden kanssa käytävä kauppa kääntyi myös alijäämäiseksi. Vajetta oli 615 miljoonaa euroa.

Lähes kaikkien päätoimialojen vienti kääntyi kasvuun viime vuonna. Kuljetusvälineiden vienti nousi päätoimialoista eniten, mutta myös metalliteollisuuden tuotteiden vienti suureni merkittävästi.

Myös tavaratuonti oli ripeässä kasvussa viime vuonna.

Kuljetusvälineiden ja erityisesti kuljetusvälineiden osien ja tarvikkeiden tuonti kasvoi merkittävästi. Teollisuuden tuotantotarvikkeiden sekä poltto- ja voiteluaineiden tuonnin arvon kasvu oli myös ripeää. Investointitavaroiden ja elintarvikkeiden tuonnin arvon nousu jäi laimeammaksi. Kulutustavaroiden tuonti sen sijaan laski.

4

KUVA: Shutterstock

BITTIKATTAUS

Työsuojelu asiantuntijatyössä järjestää maksuttoman verkkoluennon 14. maaliskuuta. Koulutus on suunnattu uusille työsuojeluvaltuutetuille ja työsuojelupäälliköille. Luento sopii myös luottamusmiehille tai yt-elinten edustajille, joita kiinnostaa, millaiset asiat kuuluvat työsuojelun käsiteltäväksi.

Koulutuksessa saa yleiskäsityksen siitä, mitä työturvallisuudella ja työsuojelulla tarkoitetaan fyysisesti turvallisessa toimisto- tai asiantuntijatyössä.

Suurimmat työterveyskustannukset aiheutuvat tällä hetkellä henkisistä riskeistä: työpaikkakiusaamisesta, työuupumuksesta sekä niiden seurannaisvaikutuksista kuten masennuksesta ja päihdeongelmista.

Tällä luennolla saa perustietoa siitä, miten näitä inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti kalliita terveysongelmia ratkotaan ja ennaltaehkäistään.

Ilmoittautuminen pitää tehdä helmikuun aikana.

TJS Opintokeskus on Akavan ja STTK:n yhteinen koulutus- ja kehittämisorganisaatio. Opintokeskuksen koulutuksen sisällöissä painottuvat järjestötoiminnan ja työelämän kehittäminen sekä palkansaajajärjestöjen kansallinen ja kansainvälinen edunvalvonta.

TJS OPINTOKESKUS

■ LUE LISÄÄ: www.tjs-opintokeskus.fi KUVA: Shutterstock

Insinöörisäätiön stipendit on jaettu

Alueiden kasvuun ja kilpailukykyyn tukea

Insinöörisäätiön hallitus myönsi viime marraskuussa seitsemän 500 euron stipendiä. Suurin osa saajista sai tukea ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tutkinnon suorittamisesta aiheutuneisiin kuluihin.

Hakijoita oli yhteensä 11.

MAAN HALLITUS on jakanut tämän vuoden EU:n rakennera-

Säätiön sääntöjen mukaan stipendien tarkoituksena on tukea insinööritutkintoa täydentävää koulutusta tai insinööritieteitä hyödyntävää tutkimustyötä. Stipendien saajien on myöntämisen jälkeen toimitettava säätiölle todistus suoritetusta opinnäytteestä, laaditusta raportista tai tutkimusselosteesta.

Stipendin saivat: • Mikko Alasorvari, Tampereen Insinöörit • Kirsi Eskola, Tietoalan toimihenkilöt • Eija Raimovaara, Hämeenlinnan Insinöörit • Tero Avellan, Turun Insinöörit TUIKE • Mika Laitinen, Keski-Suomen Insinöörit • Jarmo Nevala, Keski-Suomen Insinöörit • Esko-Juhani Ranta-aho, Helsingin insinöörit HI

hastoista ja valtion rahoituksesta varoja. Rakennerahastojen avulla tuetaan kestävää kasvua ja työllisyyden edistämistä.

Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan sosiaalirahaston varoja jaettiin alueille 338 miljoonaa euroa.

Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla EU:n tuella on kehitetty ohuita ja taipuisia ledikalvoja, joita voidaan käyttää esimerkiksi linja-autojen ja junien tuulilaseissa. Nyt maailman ensimmäinen automatisoitu ledikalvojen valmistus alkaa Flexbrightin uudella Oulun tuotantolinjalla.

Työttömien ja työelämän ulkopuolella olevien aseman parantamiseen keinona jatkuu esimerkiksi Ohjaamo-toiminta.

Alueellisten innovaatiot ja kokeilut -toimenpide AIKO sysää liikkeelle uutta liiketoimintaa. Viimeiselle toteutusvuodelle rahoitusta on 10 miljoonaan euroa.

Tuella on esimerkiksi käynnistetty Kivijärvellä elämyksellinen pohjoismaiseen traditioon nojautuvan, uudenlaisen loma-asumisen suunnittelu. Pääkaupunkiseudulla kasvusopimusrahoituksella toteutetaan ilmanlaadun havainnointi- ja ennustejärjestelmä, joka toimii kansainvälisenä, vientiä ja uutta liiketoimintaa tukevana kotimarkkinareferenssinä.

■ LUE LISÄÄ: www.tem.fi/maararahajaot 5

BITTIKATTAUS KOONNUT: Kirsi Tamminen

Työttömyys romuttaa eläkesuunnitelmat tutkimuksen mukaan työttömyys moninkertaistaa riskin joutua eläkkeelle ennen vanhuuseläkeikää. Naisilla riski on suurempi kuin miehillä.

Tutkimuksessa seuratuista miehistä joka neljäs ja naisista joka kuudes oli kokenut työttömyyttä.

– Yli viisikymmentävuotiaina työttömyyttä kokeneilla palkansaajilla on selvästi vaikeuksia jatkaa työmarkkinoilla vanhuuseläkeikään asti, ekonomisti Satu Nivalainen kertoo.

Tutkimus osoittaa myös, että palkansaajat osaavat arvioida tarkasti, milloin he jättävät työelämän taakseen.

– Aiottu eläkeikä selittää toteutunutta eläkeikää hyvin.

Keskimäärin palkansaajat jäivät eläkkeelle hieman myöhemmin kuin ovat aikoneet, erikoistutkija Noora Järnefelt sanoo.

Naisista, jotka suunnittelivat jatkavansa työssä yli 63-vuotiaiksi, 60 prosenttia toteutti suunnitelmansa. Miehillä vastaava osuus oli vähän yli 50 prosenttia.

Tutkimuksen mukaan hyvätuloiset naiset aikoivat jatkaa harvemmin työelämässä vanhuuseläkeiän saavuttamisen jälkeen; he jäivät tyypillisesti eläkkeelle 63-vuotiaana.

Sen sijaan varakkaat miehet jäivät useimmiten eläkkeelle jo ennen vanhuuseläkeikää, todennäköisesti he ovat jääneet varhennetulle vanhuuseläkkeelle. Velkaantuneet miehet jatkoivat tyypillisesti työuraansa pidempään.

ELÄKETURVAKESKUS ETK:N

PETTERIN PALSTA Petteri Oksa johtaja

Yleissitovuus on kilpailuetu TAAS KAIKUVAT puheenvuorot Suomenmaassa, joissa

on löydetty kaiken yritystoiminnan hidaste ja suoranainen este. Se on työehtosopimusten yleissitovuus.

Moniäänisesti kerrotaan sen vievän Suomen turmioon, koska se vain jäykistää työmarkkinoita eikä ainakaan tuo mitään hyvää.

Yleissitovuus tarkoittaa sitä, että työehtosopimuksia pitää noudattaa kaikissa yrityksissä riippumatta siitä, kuuluvatko ne työnantajajärjestöön vai eivät. Ammattijärjestön ei ole syytä vältellä keskustelua yleissitovuudesta. Jos emme pysty puolustamaan näkemystämme siitä, olemme jo tiellä joka johtaa sen poistumiseen.

Yleissitovuuden tarkoitus on taata se, että yritykset eivät kilpaile työsuhteen minimiehdoilla. Sen piirissä olevat yritykset eivät voi hakea kustannushyötyjä pyrkimällä sopimaan alemmista työsuhteen ehdoista.

Eli jos sopimus edellyttää lomarahan maksamista, niin kaikkien yritysten sopimuksen piirissä on se maksettava. Tai jos sopimus edellyttää ylityön korvaamista tietyllä tavalla, ne on korvattava yrityksissä minimissään samalla tavalla.

Kyse on siis sekä yritysten toimintaedellytyksistä, että työntekijöiden työsuhteiden ehdoista. Mutta oleellista on se, että yleissitovuus on selkeä kilpailuetu– se estää epäterveen kilpailun.

Yleissitovuudella on varmasti vaihtoehtoja. Niitä ovat ainakin lainsäädäntö ja se, että yritykset liittyvät työehtosopimuksiin liityntäsopimuksin. Oleellista on huomata se, että molemmat vaihtoehdot johtavat samaan lopputulokseen: työn minimiehdoilla kilpailu estetään. Sivistyneessä yhteiskunnassa työsuhteen minimiehdoilla ei kilpailla.

Itse pidän lainsäädäntöä jäykkänä ja liityntäsopimuksia tehottamana tapana asian varmistamiseen.

Oleellisinta on kuitenkin edelleen yhteistyössä kehittää työsuhteiden ehtoja vastaamaan työn, yritysten ja työntekijöiden tarpeita.

Julkaisu matkatyön tueksi kansainvälistyminen on suuntaus, joka näkyy lisääntyvänä matkustamisena vaihdellen lyhyistä työmatkoista pitkiin ulkomaankomennuksiin. Samalla tiedostetaan entistä selvemmin työterveyden ja -turvallisuuden merkitys organisaatioiden menestykselle ja maineelle.

Työturvallisuuskeskus on uudistanut julkaisun Turvallisesti työmatkalla ulkomailla sekä tuottanut siitä nyt myös englanninkielisen version Working Safely Abroad.

Julkaisu on tarkoitettu työterveyteen ja työturvallisuuteen liittyvien riskien hallinnan tueksi kansainvälisessä ympäristössä toimiville organisaatioille.

Julkaisu on kolmiosainen. Ensimmäinen ja toinen osa on tarkoitettu erityisesti turvallisuusalan ammattilaisille ja niille johtajille ja esimiehille, jotka ovat vastuussa työn vuoksi ulkomaille matkustavasta henkilöstöstä. Toisessa osassa tarkastellaan yleisesti esiin tulevia kysymyksiä painottaen henkilöstöön kohdistuvia riskejä.

Kolmas osa koostuu työntekijöille tarkoitetuista tarkistuslistoista. Niissä neuvotaan, mitä pitää tehdä ennen työmatkalle lähtöä ja miten omasta terveydestään ja turvallisuudestaan voi huolehtia perillä.

SUOMALAISTEN YRITYSTEN

■ Lue lisää: www.insinoori-lehti.fi/työmatkalle-lähtenyt-katosi 6

BITTIKATTAUS

Viikonlopputyöstä pitää maksaa Rahoitusalan työntekijät menivät lakkoon joulu- ja tammikuussa, kun työnantaja halusi työehtosopimukseen direktio-oikeuden määrätä työntekijöitä töihin myös sunnuntaisin.

Insinööriliitto kysyi uutiskirjeessä jäseniltä, suostuvatko he tekemään töitä viikonloppuna. Selvä enemmistö suostuu, kunhan työnantaja korvaa uhrautumisen työehtosopimuksen mukaisesti.

Viidesosa pitää viikonloppupäivän menettämisen ehtona ylimääräistä vapaapäivää. Viidesosa on myöntyväisiä viikonlopputyöhön joko työnantajan tai työtehtävien vaatimusten vuoksi. Kyselyyn vastasi 578 jäsentä.

Työelämä paranee maailmalla hitaasti KOKO MAAILMAN työllisyys elpyy verkkaisesti, ennustaa

kansainvälisen työjärjestön ILO:n työllisyysselvitys.

Selvitys keskittyy työttömyyden, heikossa asemassa työskentelevien ja työtä tekevien köyhien määrän muutokseen. Vaikka maailmantalous kasvoi viime vuonna 3,6 prosenttia ja jatkaa tänä vuonna vajaan neljän prosentin kasvu-uralla, työntekijöiden asema kohenee vain vähän.

Maailmanlaajuinen työttömyysaste oli viime vuonna 5,6 prosenttia. Tilanne on kääntymässä parempaan, sillä työttömyys kasvoi vielä edelliset kolme vuotta. Kauempana tulevaisuudessa työttömyysaste pysynee ennallaan, mutta työttömien absoluuttinen määrä kasvaa.

Heikossa asemassa olevien työntekijöiden, kuten itsensätyöllistäjien, määrä jatkaa monivuotista kasvuaan.

Jopa 42 prosenttia työllisistä lasketaan olevan heikossa asemassa. Tilanne on pahin kehittyvissä maissa.

Työtä tekevien köyhyys on pysynyt yleisenä. Viime vuonna yli 300 miljoonaa työläistä eli alle 1,90:llä Yhdysvaltain dollarilla päivässä. ILO nostaa esiin myös epätasa-arvon työelämässä. Työmarkkinoilla on vähemmän naisia kuin miehiä, ja naisten on vaikeampi löytää töitä. Nuoret työllistyvät huonommin kuin vanhemmat ihmiset.

KUVA: Anu Kanin

PUSIRAKO-koulutus on tarkoitettu opiskelijayhdistysten hallitusten puheenjohtajille, sihteereille, rahastonhoitajille ja koulutuspolitiikasta vastaaville.

Tänä vuonna koulutus järjestettiin Espoossa. Etualalla istuvat Insinööriopiskelijaliitto IOL:n hallituksen jäsenet Niko Mänty ja Tiia Itkonen.

7

ILMOITUS

PUHEENJOHTAJAN PALSTA Samu Salo

Tilannekatsaus aktiivimalliin AKTIIVIMALLI ON viime aikoina ollut laajasti esillä,

ja hyvä niin. Insinööriliitossakin olemme asiaa pohtineet ja käyneet keskustelua eri osapuolten kanssa, miten tulisi toimia. Liitto on myös ollut aktiivinen kertomalla omat korjausehdotuksensa malliin myös julkisuudessa.

Keskeinen tekijä Suomen ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta on työllisyysasteen nouseminen. Keinona aktiivimalli sellaisenaan ei kuitenkaan pitkäaikaista työllisyyden nousua edistä.

Myös asian hoitamisen järjestys kummeksuttaa.

Ensin tulee laki voimaan ja vasta nyt mietitään resursseja ja palveluita, joita lain tuomat edellytykset vaativat.

Jäsenistömme kannalta aktiivimallin keskeisiä ongelmia ovat ne tosiasiat, ettei malli tunnista esimerkiksi omaehtoisen työnhaun merkitystä asiantuntijoille ja ylemmille toimihenkilöille. Sivuun jäävät myös ammattiliittojen tarjoamat urapalvelut ja koulutukset, jotka ovat nimenomaisesti suunnattu insinööreille ja muille tekniikan alan ammattilaisille.

Tämä on todella merkittävä haitta työttömille jäsenillemme, joita oli vuoden vaihteessa reilut 5 300. TE-keskuksilla ei ole riittäviä resursseja tai valmiuksia auttaa jäseniämme. Kurssit tai muut palvelut, joita TE-keskuksilla on valmius tarjota, eivät käytännössä edistä työttömien insinöörien työllistymismahdollisuuksia.

Insinööriliitto järjestää yhdessä muiden liittojen kanssa omaehtoisen työllistymisen tukikurs-

seja kasvukeskuksissa. Näille kursseille osallistuvista yli 50 prosenttia työllistyy seuraavien kuukausien aikana. Toki työllistymistä tapahtuisi muutenkin, mutta osanottajat ovat kokeneet kurssit erittäin hyödyllisiksi.

On tilastollinen tosiasia, että mitä pikemmin työtön saa apua ja palveluita, sen paremmat mahdollisuudet hänellä on työllistyä. Yksi tärkeä elementti työllisyyden parantamiseksi on tarjota irtisanotulle työllistymiseen tähtääviä toimia jo irtisanomisaikana. Nyt tällainen puuttuu lähes kokonaan. Vain muutamassa tapauksessa isot firmat ovat osana irtisanomistoimiaan järjestäneet koulutusta, kursseja, työnhakuvalmennusta irtisanomisuhan alle joutuneille.

Insinööriliitto on usein ollut mukana auttamassa irtisanottuja. Tällaista toimintaa tulee yrityksissä lisätä. Myös TE-keskuksella pitäisi olla tosiasiallisia mahdollisuuksia auttaa ihmisten työllistymisessä jo heidän irtisanomisaikanaan.

Tosin tämä vaatii henkilöltä itseltään ilmoituksen TE-keskukselle irtisanomisestaan. Isoissa joukkoirtisanomisissa tämän saattaa hoitaa yrityskin, mutta tähän ei kenenkään pidä tuudittautua, vaan aina varmistaa itse henkilökohtainen tilanteensa.

Irtisanominen on erittäin ikävä ja monille myös lamaannuttava kokemus. Myös henkistä työkykyä ylläpitäviin tai palauttaviin toimiin tulee satsata antamalla oikeanlaisia resursseja TE-keskuksille.

Näillä eväillä Insinööriliitto on tekemässä parempaa ja oikeudenmukaisempaa aktiivimallia.

9

Tietohallintoa taiteen keskell채 TEKSTI: Kirsi Tamminen JA KUVAT: Annika Rauhala

Kari Peiposen suosikkitaulu on Eero J채rnefeltin maalaus Pielisj채rvelt채, joka kuvaa Peiposen lapsuuden maisemia.

10

Taidemuseo on Kari Peiposelle mielenkiintoinen työpaikka, sillä siellä yhdistyvät kiinnostuksen kohteet eli kuvataiteet ja tekniikka.››

11

E Kari Peiposen työhuone on kiven heiton päässä Ateneumista.

nsimmäisenä tulee mieleen, että taidemuseossa työntekijöiden koulutustausta on humanistiselta alalta, kuten taidehistoriasta tai ylipäätään taidealalta. Mutta kun perehtyy asiaan enemmän, huomaa, että museossa työskentelee paljon myös tekniikan osaajia. Heitä on esimerkiksi tieto- ja kiinteistöhallinnossa sekä niissä tiimeissä, joiden jäsenet rakentavat näyttelyiden fyysisiä, digitaalisia ja audiovisuaalisia ulottuvuuksia.

Insinööri Kari Peiponen työskentelee tietohallintopäällikkönä Kansallisgalleriassa. Hän aloitti pari vuosikymmentä sitten sitä edeltävässä organisaatiossa eli Valtion taidemuseossa.

Tietohallintopäällikön työ on samankaltaista kuten monissa muissakin organisaatioissa: kokouksia, hankkeita ja esimiestyötä. Museomaailma tuo kuitenkin oman säväyksen työhön.

Valtion taidemuseosta tehtiin Kansallisgalleria-niminen säätiö muutama vuosi sitten. Yleisö tuntee Ateneumin taidemuseon, Nykytaiteen museo Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseon. Niiden lisäksi säätiö hoitaa Suomen valtion omistamaa taidekokoelmaa, johon kuuluu yli 40 000 teosta.

URAN ALKU INSINÖÖRITOIMISTOISSA

Peiponen valmistui sähköinsinööriksi ja aloitti työuransa suunnitteluinsinöörinä.

– Kaikki pysähtyi kuin seinään 1990-luvun laman aikaan, etenkin rakennusalalla.

Työt loppuivat ja Peiponen oli noin vuoden työttömänä. Hän päätti suuntautua toisaalle ja hakeutui it-alan koulutukseen. Uusi ura käynnistyi tietoverkkojen parissa.

Kun hänellä oli noin kolme vuoden työkokemus it-alalta, taidemuseo valitsi hänet asiantuntijaksi tietoliikenneverkon suunnittelu- ja käyttötehtäviin.

Kiasma oli rakenteilla, ja kaikki kolme museota haluttiin saman verkon piiriin.

– Taidemuseossa ei ole koskaan ollut paljon rahaa eikä ihmiset ymmärtäneet sitä, että tietoverkonkin rakentaminen maksaa oman osansa, Peiponen kertoo.

– Pitkään jouduin todistelemaan, miten verkkoon on resurssoitava.

Kun Peiponen siirtyi insinöörimaailmasta lähes täysin humanistiseen paikkaan, hän koki kulttuurisokin. Aiemmin hän oli tottunut siihen, että esimerkiksi projekteja vietiin järjestelmällisemmin eteenpäin.

Työpäivän aikana ei ehdi istua näyttelysalissa.

12

”Verkon rakentaminen vaatii rahaa.”

– Täällä ihmiset kommentoivat, kritisoivat ja esittävät mielipiteitään vapaammin. Kaikki ei mennyt välttämättä projektikuvauksen mukaan, vaan käsittely oli luovempaa, Peiponen naurahtaa.

– Välillä se oli hyvä, välillä ei.

HANKKEET SUJUVAT SUTJAKAMMIN

Tietohallinnon luominen lähes tyhjästä on tuottanut onnistumisen elämyksiä.

– Vuosien varrella olemme onnistuneet tekemään oikeanlaisia edistysaskelia, Peiponen arvioi.

Myös projektikulttuuri on parantunut. Parin viime vuoden aikana projektinhallintaa on määrätietoisesti kehitetty, mikä on tuonut selkeyttä organisaatioon. Henkilökunnan koulutuksen ansiosta on tartuttu uusiin käytäntöihin.

Suurimmat projektit liittyvät isoihin näyttelyihin museoissa. Aiemmin Peiponen koki haastavina erittäin työllistävät hankkeet, joihin kysyttiin yhtäkkiä tietohallinnon osaamista.

– Emme voineet upottua yllättäen hankkeisiin, jotka veivät koko työajan viikoiksi tai kuukausiksi eteenpäin.

Peiposen työvuoteen mahtuu isoja ja pieniä projekteja, viidestä kymmeneen. Vuodessa valmistuu keskikokoinen projekti.

Peiposen työ on siirtynyt enemmän pois tekniikan alueelta esimerkiksi lisääntyneen esimiestyön takia. Hän aloitti 16 vuotta sitten tietohallintopäällikkönä; nykyään tietohallinnossa työskentelee seitsemän henkilöä.

– Järjestelmien ja tietoverkkojen turvallisuuteen liittyvät uhat ovat kasvaneet myös museoalalla, Peiponen sanoo.

MUSEOISSA SÄILYTETÄÄN KAIKKI

Peiponen on mukana Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeessa. Sen yhtenä tavoitteena on lisätä alun perin fyysisessä muodossa olevien kirjasto-, arkisto- ja museoaineistojen digitointia sekä näiden aineistojen saatavuutta.

– On mielenkiintoista olla mukana kulttuuriomaisuuden digitoinnin kehittämisessä. Sisällön tuotantoa ja digitointeja tekevät asiantuntijat ja me olemme mukana teknisenä tukena.

Tavoitteena on luoda malleja, jossa kulttuuriomaisuuden tehdyt digitointityöt säilyvät mahdollisimman pitkän aikaa.

Taideteoksia on digitoitu jo pitkään. Kansallisgallerian valokuvaajat tekevät monivaiheista ja aikaa vievää työtä.

– Kun on paljon teoksia, niitä ei saa koskaan esille yhtä aikaa. Digitoidut teokset voidaan asettaa yleisölle nähtäväksi, Peiponen huomauttaa.

MEDIATAIDE SÄILÖÖN JÄLKIPOLVILLE

Kansallisgalleriassa on vasta alkanut projekti mediataiteen aineiston siirtäiseksi pitkäaikaissäilytykseen.

Suurin osa, eli noin 500, on videoita. Tiedostot ovat isoja. Teoksia on jopa pelitekniikalla rakennettuja.

Työn alla on selvittää, miten teokset pitää paketoida. Paketit siirretään tietotekniikan osaamiskeskus CSC:lle. Valtion ja suomelaisten korkeakoulujen omistamassa erityistehtäväyhtiössä on pitkäaikaissäilytysjärjestelmä, jossa huolehditaan, että tiedostomuotojen muutokset eivät tuota ongelmia.

Museoiden hallinnoissa ei tehdä perinteistä viranomaistyötä.

13

Motivoitunut työntekijä on muita tuottavampi TEKSTI: Pekka Leiviskä

14

Työelämän laatuerot näkyvät sairauspoissaoloissa.

Suomen kansantalous kohentuisi selkeästi, jos yritykset keskittyisivät parantamaan työelämän laatua.

T

yöeläkeyhtiö Ilmarisen asiakkuuksista vastaava johtaja Pekka Puustinen kertoo, että useiden tutkimusten mukaan tyytyväiset työntekijät ovat lähes kaksi kertaa tuottavampia kuin tyytymättömät. Tästä syystä hyvää tulosta tekevissä yrityksissä on keskimäärin tyytyväiset työntekijät ja matalat sairauskulut.

– Hyvin menestyvissä yrityksissä sairauspoissaolot maksavat vuodessa keskimäärin 1 000 euroa per työntekijä. Huonommin menestyvissä yrityksissä kulut ovat 6 000 euroa työntekijää kohti.

Puustisen mukaan lukemat ovat samankaltaisia toimialasta riippumatta.

Sairauskulut ja työkyvyttömyyseläkkeet maksavat yksityiselle sektorille vuosittain noin 3,5 miljardia euroa.

Yksin Ilmarinen maksoi toissa vuonna työkyvyttömyyseläkkeitä 400 miljoonaa euroa. Sen tähden Ilmarinenkin haluaa Puustisen mukaan auttaa yrityksiä lisäämään työhyvinvointia.

MOTIVAATIOVAIKUTUKSET LASKETTAVISSA

Kaikkia sairastumisia ja työkyvyttömyyksiä ei voida estää. Lapin yliopiston henkilöstötuottavuuden tutkimusjohtaja Marko Kesti päätti laskea, millaisia säästöjä yritykset voisivat oikeasti saavuttaa parantamalla työelämän laatua.

Suurin osa henkilöstötyytyväisyyskyselyjen perusteella tehdyistä arvioista perustuu hänen mukaansa väärään oletukseen tasaisesti kasvavasta tuottavuudesta.

– Motivaatioteorian ja käytännössä todistettujen laskelmien mukaan huippuinnostunut ihminen on monta kertaa tuottavampi kuin pelkästään välttämättömät työt suorittava työntekijä.

Kesti laski motivaatioteorian perusteella, että jos suomalaiset, yli 10 hen-

keä työllistävät yritykset parantaisivat työelämän laatua viidellä prosenttiyksiköllä, yritykset voisivat parantaa vuosittaista käyttökatetta kolmella miljardilla.

Käyttökate tarkoittaa yrityksen varsinaisesta toiminnasta saatua tulosta, siis ilman sijoitustuottoja, maksettuja veroja tai vähennyksiä laitteista ja muista investoinneista.

Suurin hyöty yrityksille tulisi liikevaihdon kasvusta. 1,6 prosentin kasvu tarkoittaisi noin 1,6 miljardia euroa lisää käyttökatetta.

PROSESSIEN VIILAUS EI AINA TUOTA

Tutkimustulosten valossa yritykset pyrkivät yleensä lisäämään tuottavuutta väärästä päästä.

Yritysten johto keskittyy viilaamaan prosesseja ja vähentämään sairauspoissaoloja. Kuitenkin suurin vaikutus saadaan siitä, että työntekijät voivat paremmin ja tuovat yritykselle lisää liiketoimintaa.

– Vaikka kukaan työntekijöistä ei ole vuoteen sairaana, hyöty jää rajalliseksi.

Sen sijaan tuottavuuden parantamisella hyöty voi olla kymmenkertainen, sanoo Jyri Kansikas, työelämän laadun parantamisen tapahtumia järjestävän Work goes happyn toimitusjohtaja.

– Eikä mahdollisella hyödyllä ole mitään kattoa.

KIKY-TUNNIT SUUNNITTELUUN

Ilmarisen Puustinen huomauttaa, että työikäisistä noin viisi prosenttia on työkyvyttömänä, 15 prosenttia on vaarassa ajautua työkyvyttömäksi ja 80 prosenttia voi ihan hyvin.

Hyvinvoivien määrän nostaminen on tärkeää, mutta helpoiten tuottavuus nousee Puustisen mukaan nostamalla hyvienvoivien motivaatiota. Pienelläkin motivaation parannuksella voidaan hänen mukaansa saada suuria vaikutuksia.

Yritysten tuottavuuden lisäämi-

nen kasvattaa myös kansantaloutta. Lapin yliopiston Kesti muistuttaa, että jos työelämän laatua olisi parannettu viime vuosina viisi prosenttiyksikköä, Suomessa ei olisi tarvittu kilpailukykyratkaisua.

Hänen mielestään niin sanotut kiky-tunnit pitäisi korvamerkitä niin, että jokainen työntekijä miettisi niiden aikana, miten asioita voi parantaa työpaikalla.

– Niiden ideoiden toteuttaminen maksaisi itsensä moninkertaisesti takaisin.

Parempi tuottavuus lähtee työntekijöistä Kaikki haastatellut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että parempi tuottavuus syntyy työntekijöitä kuuntelemalla.

– Jos yrityksen johtajat ajattelevat, että kaikki viisaus asuu ylimmässä johdossa, organisaatiolla ei mene kovin hyvin, Ilmarisen Pekka Puustinen sanoo.

Lapin yliopiston Marko Kestin mukaan kaikkein tehokkaimmat tuottavuutta parantavat toimet tulevat työntekijöiltä.

– Näitä keinoja on kymmeniä ja satoja.

Jotta työntekijät kehittäisivät toimintaa ja olisivat aktiivisia, johtajien täytyy reagoida ehdotuksiin nopeasti.

Work goes happyn toimitusjohtaja Jyri Kansikas muistuttaa, että toisinaan työntekijöiden ehdotuksia ei voida ottaa käyttöön.

– Silloin pitää kertoa työntekijöille, miksi jotain asiaa ei voida tehdä toisin.

15

Selkänahasta omaan käteen TEKSTI ja KUVAT: Janne Luotola

Futuricen työntekijät omistavat poikkeuksellisen suuren osan työnantajastaan.

O

hjelmistoyhtiö Futurice oli tehnyt hyvää tulosta, ja bonuksia oli luvassa.

Ohjelmistoinsinööri Tommi Lehto sai muiden työntekijöiden kanssa päättää, vaihtaako puolet bonuksista firman osakkeiksi. Hän valitsi osakkeet.

– Minulla ei ollut käyttöä bonuksille. Koska tämä on paras työnantaja, johon olen koskaan törmännyt, ajattelin, että olisi siistiä olla yksi tämän firman omistajista, Lehto perustelee.

Valinnasta on kulunut nyt pari vuotta. Lehto omistaa yhä parikymmentä osaketta, joiden nimellisarvo on noin 400 euroa. Hän ei kuitenkaan suhtautunut osakkeisiin sijoitusmielessä.

– Kyse oli ennemminkin siistin asian fiilistelystä niin kuin silloin, kun löytää jonkin hyvän levyn vinyylinä omaan hyllyyn, hän vertaa.

Osakkeiden omistaminen työntekijänä muistuttaa Futuricella palkitsemismuotona sikäli henkilöstörahastoa, että työntekijä sitoutuu myymään omistuksensa pois, jos hän vaihtaa työnantajaa.

TYÖKULTTUURI MOTIVOI

Lehto ei pidä itseään sijoittajahenkisenä ihmisenä. Kaikkina vuosina, kun työnantaja on tarjonnut mahdollisuutta ostaa firman osakkeita, Lehto on jättänyt mahdollisuuden välistä.

– Rahat, jotka tulevat, menevät elämiseen ja perheeseen, Lehto kertoo.

16

Toisaalta, jos firma tarjoaa uudelleen mahdollisuuden vaihtaa ylimääräiset tulospalkkiot osakkeisiin, hän saattaa tarttua tilaisuuteen jälleen.

Lehto pitää jokavuotista osakkeiden ostomahdollisuutta hyvänä asiana.

Omalla kohdallaan se ei vaikuta häneen työmotivaatioonsa, mutta osaan kollegoista hän uskoo sen vaikuttavan.

Intoa tuo eniten luottamuksen ja läpinäkyvyyden kulttuuri. Jokainen voi itse vaikuttaa tehtäviinsä ja saamaansa vastuuseen.

– Yrityskulttuurista ja samanhenkisten ihmisten joukosta syntyy suurin työmotivaatio, Lehto tuumii.

Maanantaista torstaihin useimmat työskentelevät eri asiakasyritysten tiloissa. Perjantait työskennellään omalla toimistolla, kehitetään ammattitaitoa ja käsitellään oman firman asioita. Toimisto on värikäs: siellä täällä näkyy yksisarvisia ja sateenkaaria.

– Se on nörttien sisäpiirijuttu, Lehto sanoo.

Symboli viittaa Futuricen avoimen lähdekoodin edistämis- ja yhteiskuntavaikuttamisen ohjelmaan nimeltä Spice Program, jonka kautta työntekijöillä on mahdollisuus saada rahallinen korvaus vapaa-ajalla tehdyistä avoimen lähdekoodin puuhista.

LISÄPOTTI VAURASTUTTI

Futurice on järjestänyt henkilöstöannin suurin piirtein joka vuosi 15 vuoden ajan. Syksyn henkilöstöannin jälkeen yrityksen 450 työntekijästä

osakkaana on 214 yrityksen työntekijää. Heidän omistusosuutensa yhtiöstä on jo neljännes.

Viime vuoden osakeannin jälkeen työntekijäomistajan mediaaniomistus oli 299 osaketta. Futuricen edellisen vuoden tilikauden tulos oli reilut kolme miljoonaa euroa, josta maksettiin osinkoa 1,60 euroa osakkeelta. Siten keskimmäinen omistajatyöntekijä sai osinkoa vuodessa 406 euroa.

Toki puolet työntekijöistä ei omista ensimmäistäkään osaketta. Ohjelmistokehittäjä Sajjad Hosseini pitää ostomahdollisuutta hyvänä, vaikka ei ole siihen vielä tarttunut.

– En ostanut osakkeita viime annissa, koska henkilökohtainen taloustilanteeni ei sallinut sitä. Tulevaisuudessa harkitsen vakavasti osakkeita sijoitusvaihtoehtona, Hosseini kertoo.

KONSULTTI KRITISOI

Uusia henkilöstöä koskevia osakeosto-ohjelmia aloitetaan parissa kolmessa yrityksessä vuosittain. Suomen vajaasta 140 pörssiyhtiöstä noin 15 prosentilla, kuten Finnairilla, F-Securella, Oriola-KD:llä ja Outotecilla, on vastaavia ohjelmia.

Yksityisistä yrityksistä erityisesti it-alalla osakeomistus on yleistynyt, ja esimerkiksi Supercellin osakeperusteiset ohjelmat vaurastuttivat työntekijöitä.

– Olen aika kriittinen koko henkilöstöä koskevien osakeosto-ohjelmien suhteen, toppuuttelee palkitsemisen

Rahat menevät elämiseen.

Tommi Lehtonen esittelee Futuricen työntekijöistä koottua naamakirjaa.

konsultti Samuli Sistonen Reward Agencystä.

Henkilöstöä koskevien osakeohjelmien heikko puoli on siinä, että ne eivät kiinnosta kaikkia työntekijöitä.

Esimerkiksi globaaleissa osakeostoohjelmissa tyypillisesti enintään 20–30 prosenttia henkilöstöstä ostaa osakkeita. Työntekijöiden omistusosuus jää yleensäkin mitättömän pieneksi.

Osakkeiden omistus ei Sistosen mukaan automaattisesti paranna henkilöstön hyvinvointia, työmotivaatiota tai työn tulosta. Työn sisältö, työkaverit ja viihtyvyys saattavat merkitä osakkeita enemmän.

– Kokonaisuus ratkaisee, Sistonen huomauttaa.

Yritysten palkitsemisjärjestelmissä trendinä on myös se, että aikajänne lyhenee ja pikapalkitsemiset yleistyvät. Osakeohjelmat ovat luonteeltaan pitkäkestoisia.

17

KOHTI JUHLAVUOTTA

Suomi-Filmin insinöörit seikkailevat TEKSTI: Sampsa Kaataja, Insinööriliiton historiaprojektin tutkija ja KUVA: Valentin Vaala/Kaikki rakastavat 1935 ©KAVI/Suomi-Filmi Oy

Suomalaisen yhteiskunnan modernistuminen viime vuosisadan populaarikulttuurissa esiintyi myös insinöörien hahmoissa.

18

Sata vuotta sitten insinöörien edunvalvonta oli maltillista.

Tauno Palo insinööriopiskelija Lähteen roolissa kesäisellä kedolla yhdessä Ansa Ikosen näyttelemän Sirkka Mareksen kanssa.

S

uomalaisen elokuvan kultakauden tähdet Ansa Ikonen ja Tauno Palo esiintyivät ensi kerran yhdessä valkokankaalla vuonna 1935 Valentin Vaalan ohjaamassa elokuvassa Kaikki rakastavat. Kesäiseen Hankoon ja sen läheiseen saareen sijoittuva romanttinen hupsuttelu on neliödraama, jonka miespääosahahmoina seikkailevat insinööri Karma sekä insinööriopiskelija Lähde.

Elokuvassa kuvitteellisen 1930luvun insinöörihahmon Karman työpaikka on helsinkiläinen Kallion veneveistämö ja moottoritehdas, jossa hän

ilmeisesti vastaa venemoottoreiden suunnittelusta. Luonteeltaan Karma kuvataan vastuuntuntoisena, korrektina ja arvokkaanakin hahmona. Toki hän on vähemmän komea ja rakastettava kuin Tauno Palon tulkitsema Lähde, jonka insinööriys jää elokuvassa valitettavasti käsittelemättä.

Mutta millainen oli 1900-luvun alun insinööri todellisuudessa? Henkilönä hän saattoi toki olla korrekti, komea tai rakastettava aivan kuten nykyinsinöörikin. Ammatillisesti hän oli taas hyvin erilaisessa tilanteessa kuin vuoden 2018 tekniikan ammattilainen.

Suomen teollistuminen ja yhteiskunnan yleinen teknistymiskehitys olivat viime vuosisadan ensipuoliskolla vielä alkutekijöissään. Tuolloin otettiin kuitenkin jo merkittäviä askelia pois perinteisestä maatalousyhteiskunnasta kohti modernia tekniikan Suomea.

Muun muassa sähkön käytön yleistyminen, radion ja puhelimen myötä tapahtunut tiedonvälityksen kehitys sekä moottoriajoneuvojen lisääntymisen aiheuttama liikenteen murros synnyttivät tekniikkaan koulutetuille henkilöille yhä enemmän kysyntää ja työllistymismahdollisuuksia.

Kun 1920-luvun alussa kotimaisilla työmarkkinoilla toimi noin 120 insinööriä, niin 1950-luvun alussa heitä oli jo 2 800.

TEKNIIKAN AMMATTILAISET NÄKYVILLE

Vuosisadan alun teknologiamurroksilla oli osansa myös siinä, että tekniikan parissa työskennelleet nousivat aikaisempaa tunnustetumpaan rooliin yhteiskunnassa.

Kansainvälisestikin merkittävällä, 1900-luvun ensimmäisiin vuosikymmeniin ajoittuneella teknologiaoptimismin ajanjaksolla insinöörit nähtiin usein myönteisessä valossa. He olivat maan nykyaikaistajia ja heidät nostettiin jopa taiteiden ja populaarikulttuurin kuvastoon.

Tästä hyvä osoitus on jo mainittu Kaikki rakastavat – suomalaisen elokuvan historiasta nimittäin tuskin löytyy

toista filmiä, jossa molemmat miespääosat on varattu insinööreille.

Yksi askel sillä matkalla, jossa Suomi vähitellen muuttui tekniikan maaksi, otettiin Tampereella huhtikuussa 1919.

Alle vuosi kansan kahtia jakaneen sodan päättymisen jälkeen perustettiin yhdistys Tampereen Teknilliset. Sen tehtävä oli toimia Tampereen Teknillisen Opiston käyneiden yhdyssiteenä, avustaa heitä teollisuuden ja tekniikan kehityksen seuraamisessa sekä valvoa jäsentensä etua.

Kyseisiä tavoitteita Tampereen Teknilliset lähti ajamaan 1920-luvulta lähtien.

Tosin jäsenistön etujen valvominen oli vielä varsin maltillista. Ukaaseja ei esitetty, eikä se olisi ollut insinöörien järjestölle vielä soveliastakaan.

JÄRJESTÖHISTORIA TOISTAA TEEMOJA

Sittemmin Tampereen Teknilliset on muuttunut pienen piirin ammatillisaatteellista yhdistyksestä noin 70 000 jäsenen Insinööriliitoksi, jolla on paikka ammattijärjestöjen raskaassa sarjassa.

Tekniikan historiaan erikoistuneelle tutkijalle Insinööriliiton kehityskertomus muodostaa mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Itse järjestöhistoria on monin osin samojen teemojen toistumista vuosikymmenestä toiseen. Se on kertomusta vallasta ja sen vaihtumisesta, insinöörijärjestön kasvusta, resurssien turvaamisesta sekä yhteistyöstä muiden kanssa.

Erityisen kiintoisaksi Insinööriliiton historia muotoutuu siinä vaiheessa, kun liiton toimintaa lähdetään peilaamaan suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuneisiin käänteisiin. Myös tähän Insinööriliitossa parhaillaan käynnissä oleva tutkimusprojekti keskittyy. Eli siihen, kuinka IL, insinöörikunta sekä suomalainen yhteiskunta ovat toimineet vuorovaikutuksessa 1900-luvun alkupuolelta lähtien.

Ai niin. Miten insinööreille Karma ja Lähde lopulta kävi? Tietysti hyvin. Elokuvan lopussa Tauno saa Ansan suudeltavaksi, ja Karma kiitää ajanmukaisella muskeliveneellä tehtailija Kallion tyttären kanssa kohti horisonttia.

19

Yhä ratkaisevampaa on ihmisen osaaminen, ei pelkästään koulutus.

Insinöörin ammatti ja koulutus on nähtävä uusin silmin TEKSTI ja KUVAT: Jari Rauhamäki

Insinööriliiton Hannu Saarikangas perää uutta ja avointa mieltä lähestyä insinööriyttä.

20

Yhteiskuntavaikuttaminen on ollut osa Hannu Saarikankaan työtä. HPK:n ja Rauman Lukon ottelu tammikuussa tarjosi mukavat puitteet keskustella Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinosen kanssa.

L

iiton koulutus- ja tutkimusjohtaja Hannu Saarikankaan mielestä vanhoja raja-aitoja on särjetty moneen kertaan.

– Professiota uhkaa jos ei katoaminen niin ainakin hämärtyminen, hän sanoo.

Saarikankaan 37 vuotta kestänyt pesti Insinööriliitossa alkaa olla eläkekahveja vaille valmis. Helmikuussa intohimoinen ja taitava keilaaja heittää valtakunnansarjaa vapaana miehenä vailla työmurheita.

Saarikangas tuli liittoon koulutusasiamieheksi helmikuussa 1981. Insinööriliitossa tehtävät, tittelit ja yksiköt ovat vuosien varrella vaihtuneet, mutta koulutuspolitiikan kanssa hän ollut tekemisissä lähes koko työuransa ajan.

– Olin minä valmistumisen jälkeen kuusi vuotta oikeissa insinööritöissä Mankisen konepajalla Riihimäellä, hän myhäilee.

INSINÖÖRISTÄ ON MONEKSI

Saarikangas laskee, että liiton uusi organisaatiomalli on kuudes iso talon sisäinen ruljanssi, jossa hän on ollut mukana. Muutos on osa liiton strategiaprosessia, jonka yksi tavoite on insinööribrändin kirkastaminen.

Saarikangas kehottaa koko liittoyhteisöä työhön avoimin silmin ja mielin.

Hän tähdentää 2000-luvun insinööriyden olevan jotain muuta kuin se, mihin hän valmistui. Ja vanhaan ei ole paluuta eikä siihen saa ripustautua.

– Nyt jos koskaan ei saa ajatella vanhakantaisesti. Insinöörien työ on monella alalla muuttunut niin paljon, että voidaan jo kysyä, onko se perinteistä insinöörityötä ollenkaan.

Saarikankaan mukaan tämä näkyy muun muassa ammattinimikkeiden kirjon kasvamisessa. Yhteiskunta tar-

vitsee edelleen kone-, paperi- ja siltainsinööriä, mutta moni insinööri tekee jotain muuta.

– Tietotekniikka on hyvä esimerkki, samoin hyvinvointiteknologia. Pohjalla ovat toki matemaattis-luonnontieteellinen koulutus ja tekninen osaaminen, mutta ne eivät enää riitä. Koulutuksen kylkeen on ympättävä koko ajan uusia palikoita ja uutta osaamista, Saarikangas sanoo.

MIKÄÄN EI MUUTU

Saarikankaan mielestä voidaan perustellusti kysyä, onko koko professio perinteisessä mielessä katoamassa.

– Joku voi nähdä muutoksessa uhkia, mutta ainakin yhteiskunnalle se tarjoaa mahdollisuuksia. Yhä enemmän ratkaisevaa on, mitä ihminen osaa, ei niinkään vain koulutus.

– Meidän on puolestamme rohkeasti mietittävä, mitä tulevaisuuden insinöörin on osattava. Yritykset palkkaavat entistä enemmän osaajia, ei vain tietyn tutkinnon suorittaneita. Ja tämä on haaste koulutusjärjestelmälle ja insinöörin tutkinnolle, hän pohtii.

Saarikankaan mukaan koulutuspolitiikkaan vaikuttaminen vaatii norsun nahkaa ja koiran kärsivällisyyttä.

– Puhumme tällä hetkellä samoista asioista kuin vuonna 1981. Silloin liiton huolenaiheina olivat insinöörikoulutuksen laatu ja määrä. Samoista asioista puhumme edelleen sillä erotuksella, että kun 1980-luvulla fokus oli vastavalmistuneissa, nyt kannamme huolta myös työuran aikaisesta osaamisesta, sen säilymisestä ja päivittämisestä.

Saarikangas toteaa työuran pirstaloitumisen olevan väistämätön kehityskulku. Enää ei valmistuta yhteen ammattiin ja jäädä siitä eläkkeelle.

INSINÖÖRI KAIPAA TYÖELÄMÄÄN TURVAA

Koulutuspolitiikka on ollut Insinööriliitossa Saarikankaan leipälaji, mutta on hän ehtinyt sotkeentua työmarkkinaedunvalvontaakin. Siitä on toki aikaa. Liiton koulutusasiamiehenä tehtäviin kuului yritysten yhteyshenkilöiden kouluttaminen.

– Menimme 1981 Piekan Riston kanssa Tampereelle hotelli Tammeriin.

Tavoitteena oli löytää henkilöitä, joille liitosta voi lähettää postia. Toiminta ei ollut kovin järjestäytynyttä, se perustui enemmän ihmisten henkilökohtaiseen mielenkiintoon.

Hänen mielestään ylemmät toimihenkilöt eivät edelleenkään kaipaa tiiliskiven paksuisia työehtosopimuksia.

Saarikankaalle edunvalvonta on sopimista työelämän perusturvasta.

– Kyllä minun on edelleen vaikea nähdä, että saisimme aikaan vanhanajan kunnon työtaistelun tykötarpeineen. Toisaalta voi kysyä, miksi yhteiskunta on niin pöhkö, että sellaiseen pitää turvautua, hän pohtii.

GOLFIA, KEILAILUA JA LUKEMISTA

Jatkossa Saarikangas keskittyy golfiin, keilailuun ja lukemiseen. Kotona on myös iso määrä Suomen ja Ahvenanmaan postimerkkejä, jotka odottavat järjestämistä.

– Ei Sture Fjäder suinkaan ole ainoa akavalainen filatelisti, Saarikangas hymähtää.

Hänelle on kerääntynyt kohtuullinen määrä luottamustehtäviä; Saarikangas lupaa, että eläköitymisen myötä ne vähenevät.

– En oikein jaksa uskoa, että esimerkiksi Hyvinkään-Riihimäen Insinöörit saa minusta kovinkaan innokasta paikallisyhdistystoimijaa. Aikansa kutakin, nyt on aika tehdä jotain muuta.

21

Tietotyö koettelee mieltä TEKSTI: Janne Luotola ja KUVAT: Janne Luotola ja Shutterstock

Pelitalossa harrastetaan räävitöntä huumoria, ja tunteista puhutaan arastelematta.

22

Pelitalossa on paljon sairauspoissaoloja.

Salla Reinikainen kerää pisteitä Redlynxin henkilökunnalle kehitetyllä hyvinvointipelillä.

R

edlynx on sukupuolijakaumaltaan kuin Insinööriliitto pienoiskoossa: henkilökunnasta 85 prosenttia on miehiä ja 15 prosenttia naisia.

Enemmistö on koodareita, ja projektinhallintatehtävissä on useita insinöörejä.

Työpaikalla on lähes nelinkertainen määrä poissaoloja alan keskiarvoon verrattuna. Neljästä pitkästä sairauspoissaolosta kolme on johtunut mielenterveysongelmista. Masennus on niistä yleisin.

Helsingin Vallilassa toimiva 140 hengen pelitalo haluaa parantaa työntekijöidensä hyvinvointia ja osallistui Suomen mielenterveysseuran järjestämään Mielenterveyden ensiapu -koulutukseen. Kolmen tunnin pilottimoduuliin osallistui yhtiöstä kymmenen henkeä.

– Jouduin korjaamaan ennakkoluuloni, että kundiporukka ei pystyisi puhumaan tunteistaan. Koulutus upposi heihin mielettömän hyvin, kehuu hr-henkilö Salla Reinikainen.

Yhtiö pyrkii lisäämään henkistä hyvinvointia niin, ettei ongelmia pääse kehittymään. Siinä auttaa avoin ilmapiiri.

– Jos jollakulla on huono päivä, siitä puhutaan.

KUMIANKAT VINKUVAT

Redlynxin uusin tuote on South Park -aiheinen taistelupeli. Tv:stä tuttu revittelevä huumori on arkea pelintekijöiden työpaikalla.

– Ei ole tavatonta, että luova johtajamme on esimerkiksi tilannut 150 vinkuvaa kumiankkaa viihdyttämään kollegoita tai että aulassa otetaan erä

sumopainia, Reinikainen kertoo.

Hän ei osaa sanoa, vaikuttaako epätasainen sukupuolijakauma työntekijöiden hyvinvointiin. Se on kuitenkin varmaa, ettei työpaikan työkulttuuri sovi kaikille.

– Rekrytointivaiheessa pyrin kartoittamaan, onko hakija sellainen, joka sopii tähän kulttuuriin, ja pystymmekö tarjoamaan hänelle sitä, mistä hän tykkää.

Yleensä suomalaiset pitävät työja siviiliasiat erillään, mutta Redlynxillä ihmiset työskentelevät omalla persoonallaan.

– Asian kääntöpuoli on se, että on tulta ja tappuraa. Konflikteja pääsee välillä setvimään.

Reinikainen uskoo, että avoin kulttuuri lisää hyvinvointia, vaikka vaikutusta on mahdotonta mitata. Silti pelialan taiteellinen vapaus voi myös aiheuttaa joillekin ahdistusta.

– Rentous ja luovuus ovat myös riskitekijöitä, koska ne voivat vähentää hallinnan tunnetta työstä.

PELAAMINEN VOI TERVEHDYTTÄÄ

Työnantaja on pelillistänyt hyvinvoinnin Redlynx Feels Good -mobiilisovelluksella. Työntekijät keräävät pisteitä hyvinvointia lisäävistä asioista, kuten liikkumisesta, terveellisestä ruoasta ja hyvin nukutuista öistä. Jos porukka saa tietyn määrän pisteitä kasaan puolessa vuodessa, työnantaja maksaa matkan Kölniin Gamescon-messuille.

Pahoinvointia ehkäistään välttämättä crunchaamista eli töiden kasautumista deadlinea kohti. Sitä tapahtuu Redlynxillä Reinikaisen mukaan vähemmän kuin alalla keskimäärin.

Työnantaja luottaa työntekijöiden työmotivaatioon, ja esimerkiksi työaika on joustava ja töistä voi olla sairaana poissa omalla ilmoituksella.

– Työkulttuurimme rentous näkyy myös siinä, että yksittäisiä sairauspoissaoloja on paljon. En osaa sanoa, onko joukossa yksittäisiä motivaatiopoissaoloja, Reinikainen sanoo.

TIETOTYÖ KUORMITTAA

Reinikainen kertoi Redlynxistä Työsuojelurahaston järjestämässä tilaisuudessa helmikuun alussa Helsingissä. Pelitalo ei ole mielenterveysongelmien kanssa yksin, vaan ne vaanivat yhä useampaa tietotyöläistä.

Suomen mielenterveysseuran projektipäällikkö Johannes Parkkonen muistuttaa, ettei mielenterveys tarkoita vain sairauden poissaoloa. Se tarkoittaa hyvinvoinnin tilaa, jossa ihminen pystyy käyttämään kykyjään sekä työskentelemään omassa yhteisössään. Tilan saavuttaminen ei ole itsestään selvää.

– Tietotyö on entistä kuormittavampaa. Työssä tarvitaan itseohjautuvuutta, päätöksentekoa ja vuorovaikutustaitoja, ja epävarmuutta pitää sietää yhä enemmän, Parkkonen luettelee.

Työssä kukoistamiseen tarvitaan Parkkosen mukaan muun muassa tunnetaitoja, yhteistyötä, myötätuntoa, hyviä elämäntapoja, työmotivaatiota, stressin säätelyä, omien rajojen tunnistamista ja naurua.

Kun työkaverilla vaikuttaa olevan vaikeaa, tilanteeseen on puututtava mahdollisimman varhain. Esimiesten on tärkeää tunnistaa työntekijöiden ongelmia ja ohjata tarvittaessa työterveyshuoltoon.

23

Kadehtiminen jähmettää työyhteisön TEKSTI: Birgitta Suorsa/UP KUVA: Shutterstock

Kun työpaikalla tyydytään vain keskivertoon, syynä voi olla kateuden pelko.

Omaa osaamista ei uskalleta ottaa kokonaan käyttöön, jottei kukaan pahoittaisi mieltään.

L

iika varovaisuus, sovinnaisuus ja halu kompromisseihin saattaa johtaa siihen, että työpaikan parhaat ideat jäävät piiloon. Ei haluta joutua katseiden kohteeksi eikä varsinkaan kadehdituksi.

– Moni piilottaa osaamisensa tavallisuuden viitan alle. Kateuden pelko on kova, kouluttaja Mari Louhi-Lehtiö koulutuspalveluyritys EASEL Training Oy:stä sanoo.

Hän on kouluttanut erilaisia työyhteisöjä kehittämään toimintakulttuuriaan ja parantamaan työilmapiiriä.

Kateuden pelko estää Louhi-Lehtiön mukaan antamasta työpaikalla parastaan.

– Kukaan ei uskalla nostaa itseään esille, jotta ei houkuttele kritiikkiä. Vältellään aitoa, oikeaa kehittämistä, ettei vain astuttaisi kenenkään varpaille. Yritetään vältellä ristiriitoja loppuun asti.

24

EROTTAUTUMISTA PELÄTÄÄN SUOTTA

Louhi-Lehtiö oudoksuu työkulttuuria, jossa pelätään erottautua joukosta.

Hän puhuu nimenomaan ammatillisuudesta, ei henkilöiden yksityiselämästä.

– Erottautumisen pelko johtaa alisuoriutumiseen.

Hän painottaa, että kukin on työssä ensi sijassa ammattinsa ja ammattitaitonsa takia.

– Siksi ammatillinen osaaminen pitää uskaltaa tuoda esille. Ideat voi esittää ammatillisesti mainitsemalla esimerkiksi, että kokemukseni perusteella ja tämän ammatin edustajana olen tätä mieltä, Louhi-Lehtiö neuvoo.

– Konfliktit syntyvät, kun ei osata olla eri mieltä ja rakentaa yhteistä näkemystä.

Erilaisia mielipiteitä pystytään käsittelemään, kun työpaikalla on yhteiset pelisäännöt: miten ollaan, puhutaan, suhtaudutaan toinen toisiin ja mahdol-

lisiin asiakkaisiin, kuinka käsitellään näkemyseroja ja ratkotaan pulmia ja mitä arvostetaan.

Louhi-Lehtiö painottaa, että turvallisuudentunne syntyy, kun pelisäännöt perustuvat yhteiseen arvopohjaan ja niitä noudatetaan sekä siitä, että työpaikan ydintehtävä on selvillä.

PELISÄÄNTÖJÄ PITÄÄ VAALIA

Jos työpaikalla on niin sanottuja kateuden kyitä, työpaikan toiminta- ja vuorovaikutuskulttuuri on jo päässyt rapautumaan.

Kun yhteisiä pelisääntöjä ei vaalita, työhön aletaan tulla sillä vuorovaikutustyylillä ja tunnetilalla kuin kulloinkin sattuu olemaan. Ilmapiiristä tulee nopeasti turvaton.

– Huonossa ilmapiirissä jokainen keskittyy suojaamaan tonttiaan. Kateuteen taipuvaiset ihmiset synnyttävät yhteisöön jännitteitä, pelkoa ja ärsyyntymistä, Louhi-Lehtiö kertoo.

Turvallisuuden tunne kumpuaa yhteisöllisyydestä.

Psyykkinenkin kipu tuntuu KADEMIELI NÄYTTÄYTYY toisinaan juoruiluna tai paha-

na puheena joko toisen selän takana tai kasvotusten.

Sillä saa paljon pahaa aikaan.

– Epäkunnioittava puhe lisää stressipisteitä. Se vaikuttaa aivotasolla ja tuntuu kehossa. Älyllinen kapasiteetti ja luova ongelmanratkaisukyky laskevat selvästi, Mari Louhi-Lehtiö kertoo.

– Psyykkinen kipu näkyy aivoissa samalla tavalla kuin fyysinen kipu.

Jotta huonosta kierteestä päästäisiin pois, tarvitaan tsemppausta koko työyhteisöltä. Asiaa auttaa, jos porukka miettii yhdessä, mitä varten he ovat työssä juuri kyseisellä työpaikalla.

– Lopputilanteessa joka paikassa tärkein syy on asiakas. Kun työyhteisö pitää sen mielessä ja keskittyy tekemään parhaansa kunkin ammatillisen osaamisen ja kykyjen mukaan, hyvä tulee.

Kateelliset keskittyvät seuraamaan toisten edesottamuksia ja sitä, mitä arvelevat itseltä puuttuvan ja mitä luulevat toisilla olevan.

– He alisuoriutuvat suhteessa oman kapasiteettiinsa ja käyttävät energiaansa hukkaan. Toiset koettavat tulla kaikkien kanssa toimeen ja estää konflikteja.

Hekin alisuoriutuvat, koska pelkäävät loistaa ja käyttävät energiansa toisten reaktioiden ennakointiin.

PUHEAIKAA AIVAN KAIKILLE

Louhi-Lehtiö sanoo, että hyvä toiminta- ja vuorovaikutuskulttuuri suojaavat työntekijää. Ihminen uskaltaa tuoda mielipiteensä esille pelkäämättä.

Tämä on huomattu useissa tutkimuksissa.

– Hyvässä toimintakulttuurissa syntyy turvallisuuden tunne. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millaisia ihmisiä työpaikalla on. Olivatpa he suupaltteja tai nörttejä, he tulevat kuulluiksi ja voivat heittää ideoitaan. Kaikilla on suunnilleen yhtä paljon puheaikaa, sillä hitaimmallakin.

Varsinkin asiakastyössä työtiimin henki aistitaan myös tiskin toisella puolella.

– Hyvä toimintakulttuuri suojaa siten myös työn laatua ja tuottavuutta.

RAKENNETAAN YHTEINEN KIELI Työpaikan ongelmat kumpuavat toisinaan ihmisen kokemuksesta, ettei hänen osaamistaan arvosteta tasavertaisesti.

Epävarmuus johtaa Louhi-Lehtiön mukaan siihen, että ihminen keskittyy itseensä. Sen sijaan riittävä turvallisuudentunne helpottaa keskittymään yhdessä tekemiseen.

– Silloin nähdään työpaikan tulokset yhteisinä tuloksina, jossa omalla työllä on oma merkityksensä.

Turvallisuuden tunne kumpuaa yhteisöllisyydestä.

Yhteinen kieli syntyy, kun keskustellaan läpi, mitä esimerkiksi työpaikan arvoissa mainittu asiakaslähtöisyys tarkoittaa käytännön työssä.

Louhi-Lehtiö kehottaa pohtimaan yhdessä, mitkä ovat työpaikan arvoihin liittyvät menestystekijät, ja miettimään, millaisessa vuorovaikutuskulttuurissa halutaan olla töissä. Työyhteisön todelliset arvot välittyvät asiakkaille, vierailijoille ja uusille työntekijöille nimenomaan työyhteisön vuorovaikutuskulttuurissa.

– Vahvassa hyvässä vuorovaikutuskulttuurissa ihmiset saavat koko osaamisensa käyttöönsä, voivat hyvin ja kestävät paremmin työhön kuuluvia kohtuullisia haasteita ja ulkopuolelta tulevia stressitekijöitä.

25

Ihastuksen kohteena insinööriaineet TEKSTI: Janne Luotola ja KUVAT: Pekka Sipola

Insinööriliiton nuorin jäsen opiskelee kahta tutkintoa yhtä aikaa.

V

iime vuosituhannen lopussa Y2K-ongelman pelättiin aiheuttavan maailmanlaajuisen katastrofin. Kun kahdella numerolla merkityt vuosiluvut muuttuisivat 00:ksi, pelättiin, että tietokoneet menisivät sekaisin ja niiden ohjaamat järjestelmät kaatuisivat. Lentokoneetkin tippuisivat taivaalta.

Niin ei käynyt. Sen sijaan syntyi uusi sukupolvi ja sen mukana Sebastian Geust. Hän on Insinööriliiton nuorin ja ensimmäinen 2000-luvulla syntynyt jäsen.

Pelkoa vuosituhannen vaihteen teknisistä ongelmista nuori opiskelija ei pidä liioiteltuna, koska teknologia vaikuttaa kaikkeen. Hän sai huomata sen viime syksynä henkilökohtaisesti, kun korkeakouluun kirjautuminen lomakkeella ei tahtonut milleniaalilta onnistua.

26

– Kone ei ymmärtänyt, että sosiaaliturvatunnuksessani ei ole miinusmerkkiä vaan A-kirjain, Geust naurahtaa.

Nuori mies istuu kirkkonummelaisen omakotitalon saunamökissä ja kertoo, kuinka hänestä tuli insinööriopiskelija.

KAHTA KOULUA SAMAAN AIKAAN

Geust aloitti ajoneuvotekniikan opiskelun syksyllä 2016 ruotsinkielisessä ammattikoulussa Prakticumissa Helsingissä. Viime vuodesta alkaen Geust on opiskellut samaa ainetta myös Metropolia-ammattikorkeakoulussa.

Ammattikorkeakoulututkintoa hän opiskelee täysipäiväisesti, ja iltaisin hän suorittaa ammattikoulun kursseja itsenäisinä suorituksina esimerkiksi lukemalla tentteihin.

– Siinä on ihan hirveästi työtä, Geust myöntää.

Opiskelussa auttaa muun muassa isä, jonka kanssa Geust lukee matema-

tiikkaa ja fysiikkaa. Geust sanoo, ettei hänellä ole koskaan ollut niin suurta opiskelumotivaatiota kuin nyt.

– Rakastan teknologiaa ja insinööriaineiden opiskelua.

Toisen asteen ja korkea-asteen opiskeleminen samanaikaisesti on vielä harvinaista. Geust sai tilaisuuden ryhtyä pilottiopiskelijaksi ainoana Prakticumista. Hänen lisäkseen vastaava järjestely on sallittu vain parille Omnian oppilaalle. Lupa heltisi opettaja Markus Karhulahden kokeilusta, jossa ammattikorkeakoulun pääsykokeen voi ohittaa opiskelemalla kursseja jo ammattikouluvaiheessa. Myöhemmin mahdollisuudesta henkilökohtaiseen opintopolkuun saattaa tulla pysyvä.

Karhulahti oli kysynyt Geustilta kiinnostusta kokeiluun. Siihen oli helppo suostua, sillä Karhulahti osaa innostaa oppilaita.

– Hän on tärkeä opettaja mimulle, Geust kehuu.

Sebastian Geust muuttaa autonsa etanolilla kulkevaksi.

AUTO ODOTTAA KULJETTAJAA

Analogiset asiat vetävät Geustia puoleensa. Musiikin täytyy olla lp-levyllä, muistiinpanot hän haluaa tehdä käsin ja auton pitää olla manuaalinen.

– Haluan tehdä kaiken itse, hän tiivistää.

Nikkari lähtee pihalle ja avaa autotallin oven. Sisällä seisoo Volvo 850, jonka Geust hankki kaksi vuotta sitten. Loppukesästä hän täyttää 18 vuotta.

– Tarkistin heti, että tulen täysi-ikäiseksi keskiviikkona. Pääsen siis synttäripäivänä inssiin.

Ei autolla vielä voisikaan ajaa, sillä moottori on purettu osiin. Geust aikoo muuttaa auton etanolilla kulkevaksi, jotta ei tarvitse olla riippuvainen öljystä.

Innostus korjaamiseen alkoi 15-vuotiaana, kun Geust sai mopon.

Hän huomasi nopeasti, että viritteleminen oli mielenkiintoisempaa kuin itse ajaminen. Auton purkaminen ja kasaaminen houkutti vielä enemmän.

– Tiesin heti, että tätä haluan tehdä isona.

LIITON TOIMINTAAN MUKAAN

Geust kuuluu Uudenmaan Insinööriopiskelijoihin ja Helsingin tekniikan opiskelijoihin. Hän on osallistunut opiskelijatoimintaan Metropolian Autoinsinöörikillassa. Viime jaksossa hän kävi peli-illassa ja pikkujouluissa.

– Se oli tärkeää, jotta pääsin ryhmään mukaan.

Nuori jäsen on selaillut myös Insinööriliiton tapahtumia. Hän toivoo, että aika riittäisi niihin osallistumiseen.

Työelämästä on kertynyt jo kokemusta. Geust on tehnyt vuoroja lähiseudun kyläkaupassa ja suorittanut

työharjoittelun pienkonemekaanikkona pajassa Kirkkonummen keskustassa.

– Koskaan en ole oppinut niin paljon niin lyhyessä ajassa.

Isona Geust aikoo työskennellä saksalaisella automerkillä. Hän näkee itsensä osana tutkimus- ja kehitystiimiä, joka suunnittelee seuraavan sukupolven malleja. Sitten kun kokemusta on karttunut riittävästi, hän opettaa muille ajoneuvo- tai konetekniikkaa.

Julkisuudessa puhutaan paljon työelämän muutoksesta, osa-aikaisesta työstä ja yrittäjyydestä. Geust ei usko, että perinteinen palkkatyö katoaisi mihinkään.

– Aion olla työntekijä, hän päättää.

Pääsen synttäripäivänä inssiin.

27

Neuvottelukierros opetti uutta neuvottelukulttuuria TEKSTI: Kirsi Tamminen

Työnantajapuoli koordinoi syksyn ja talven liittokierrosta paremmin kuin palkansaajat.

V

iime syksynä alkanut neuvottelukierros alkaa olla lopuillaan. Muutamalla alalla neuvottelut ovat kesken lehden painoon mennessä.

Kulunut kierros oli ensimmäinen niin sanottu liittokierros vuosikymmeneen.

Keskitetyillä työehtosopimusratkaisuilla on 50-vuotinen historia takanaan. Poikkeuksia siihen on tehnyt liittokierrokset. Viime vuonna Elinkeinoelämän keskusliitto EK päätti, että se ei enää ole sopijaosapuoli työehtosopimuksissa.

Kuluneella kierroksella työnantajapuolen koordinaatio palkkatasosta oli vahva. Ennen varsinaisen kierroksen alkua oli paljon keskustelua, syntyykö Ruotsin mallin kaltainen Suomen malli vai ei.

– Virallisesti Suomen mallia ei syntynyt, mutta epävirallisesti vientiliitot kuitenkin määrittivät palkkanormin.

Tietyt liitot asettivat palkankorotuksille ylärajan, jonka yli muut alat eivät mene, sanoo tutkimuskoordinaattori Merja Kauhanen Palkansaajien tutkimuslaitokselta.

– Jos tämä on pysyvä muutos, se muuttaa merkittävimmin työmarkkinapoliittista tilannetta, työelämätutkija Harri Melin arvioi.

Hänen mukaansa takana on uudenlainen kierros, jossa opeteltiin uutta normaalia työmarkkinatilannetta.

PALKANMUODOSTUSMALLI MIETITYTTÄÄ

Insinööriliiton edunvalvontajohtaja Petteri Oksan mielestä osan tavoitteet toteutuivat siinä, että teollisuudesta lähtenyt palkkalinja piti kaikilla aloilla.

– Mutta onko tavoiteltavaa, että yksi tai pari alaa määrittelee kaikkien palkankorotukset, hän pohtii.

– Tällä kierroksella alakohtaista palkanvaraa ei mietitty käytännössä ollenkaan.

Oksan mukaan menneellä kierroksella näkyi, että työn-

28

antajapuolella oli sisäistettynä yhteiset tavoitteet eli kustannustason lukitseminen yhteen kohtaan. Palkansaajilla ei ollut yhteisiä tavoitekäsityksiä.

Oksan mielestä toimihenkilöiden ja ylempien toimihenkilöiden pitää keskustella paljon tiiviimmin yhteistyöstä ja tavoitteiden asettelusta. On syytä lopettaa kilpailu jäsenistä ja siitä, kuka sopii mitenkin.

– Sen sijaan meidän on todettava, että olemme yhdessä tässä. Oleellista on jäsenten edunvalvonnan hoitaminen.

Edunvalvontajohtaja huomauttaa, että henkilöstöryhmien väliset rajat liudentuvat jatkuvasti. Liikkuminen niiden välillä jopa moneenkin suuntaan kasvaa.

Oksa arvelee vaikeimman paikan olevan siinä, että keskinäiselle koordinaatiolle pitää pystyä luovuttamaan pikku hippu omasta vallasta.

– Meidän pitää oppia työnantajapuolelta, että sen on oltava mahdollista, jos haluamme pärjätä.

MUKANA UUDISTUVASSA TYÖELÄMÄSSÄ

Oksa perää keskustelua myös työelämän uusista vaatimuksista. Esimerkkeinä hän mainitsee alustatyön ja tulosbonukset: millä tavoin niistä voi puhua työnantajapuolen kanssa kollektiivisesti.

– Meidän pitää luoda uutta agendaa eikä jäädä pelkästään puolustamaan työsuhteen ehtoja.

Paikallisen sopimisen osuus vahvistui liittokierroksella, ja se kasvaa jatkossakin. Oksan mielestä liittojen on rohkaistava ja tuettava jäsenistöä, jotta työpaikoilla nostetaan esiin paikallisia kysymyksiä.

– Jos ihminen ei koe mitään epäkohtia, häntä on hankala saada barrikadeille. Jos jossain asiat ovat hyvin, niin sittenhän ne ovat hyvin.

Työpaikoilla kaivataan keskustelua siitä, mitä paikallisella tasolla voidaan tehdä, ja mitä tarvitsee tehdä. Keskustelun

Työehtosopimusneuvotteluiden tavoitteena on hyvä työelämä kaikille.

virittelijöiksi tarvitaan lisää luottamusmiehiä – etenkin sinne missä heitä ei vielä ole.

– Jos useilla työpaikoilla herää toistuvia kysymyksiä, joissa tarvitaan uutta sääntelyä tai työehtosopimusmääräyksiä, niistä saadaan uusia valtakunnan tasolla edistettäviä sopimustavoitteita, Oksa sanoo.

YHDESSÄ SOPIEN TYÖPAIKOILLA

Myös Harri Melin patistaa palkansaajia ottamaan vakavasti paikallisen sopimisen ja peräänkuuluttaa joustavuutta.

– Paikallisesti voidaan tehdä sopimuksia, jotka hyödyttävät molempia osapuolia, Melin painottaa.

Melinin mielestä yksi neuvottelukierroksen kipupisteistä toimihenkilöaloilla on pankkien viikonlopputyö ja sen säätämisen, kuinka paljon sovitaan paikallisesti ja kuinka paljon sovitaan yleisesti.

Melinin terveiset työnantajaliitoille kuuluvat, että niiden pitää herkemmällä korvalla kuulla toista osapuolta ja hakea ratkaisuja, jossa molemmat saavat tai häviävät yhtä paljon.

– Painiotteluun, jossa toinen selvästi selätetään, ei kannata pyrkiä. Toisen kuuleminen ja kompromissien hakeminen voi olla parempi vaihtoehto.

Melin muistuttaa, että keskitetyt sopimukset ovat tuoneet ennustettavuutta. Jos niitä ei jatkossa ole, kannattaa hakeutua keskustelevaan neuvottelutyöhön.

29

Työn mielekkyys palaamassa TEKSTI: Birgitta Suorsa/UP

Palkansaajien luottamus uudelleen työllistymiseen on kasvanut.

S

uurempi osa palkansaajista arvelee työn ja työnteon mielekkyyden ennemmin kohenevan kuin heikkenevän. Aiempina vuosina odotukset ovat olleet selvästi pakkasen puolella.

Tuoreen työolobarometrin tulos on ensimmäistä kertaa myönteinen sitten vuoden 2000. Myönteisimmät odotukset olivat miehillä ja alle 35-vuotiailla.

Eniten koulutusta saavat yhä ylemmät toimihenkilöt ja valtiolla työskentelevät.

30

Työ- ja elinkeinoministeriön julkistamissa työolobarometrin ennakkotiedoissa moni työelämän laatutekijä on kääntynyt selvästi myönteiseksi.

Tilastokeskus teki kyselyt viime syyskuussa ja niihin vastasi liki 1 700 palkansaajaa.

Puolet palkansaajista arvelee työllisyystilanteensa säilyvän ennallaan.

Irtisanomis- ja lomautusuhka on vähentynyt hieman. Toissa vuonna ir-

tisanomistaan piti varmana tai mahdollisena 10 prosenttia palkansaajista, viime vuonna 8 prosenttia.

Joka kolmas palkansaajista uskoo varmasti saavansa ammattiaan vastaavan työpaikan, jos joutuu irtisanotuksi. Luottamus oli yhtä korkealla viimeksi 2012.

Joka viides miehistä ja naisista arvioi, ettei ammattia tai työkokemusta vastaavaa työtä enää löytyisi. Yli-

päätään uuden työpaikan löytymiseen luottivat eniten alle 45-vuotiaat eli heistä 90 prosenttia.

Yli 55-vuotiaista noin joka toinen arvioi ylipäätään työllistyvänsä uudelleen. Osuus on noussut kymmenen vuoden takaiselle tasolle.

VAIKUTUSMAHDOLLISUUDET OVAT KASVANEET

Työpaikan vaikutusmahdollisuudet ovat lisääntyneet kaikilla sektoreilla.

Yli puolet palkansaajista pystyy osallistumaan hyvin työpaikkansa kehittämiseen. Erityisasiantuntija Maija Lyly-Yrjänäinen huomauttaa, että vaikka tämä on ennätys, niin vaikutusmahdolliset vaihtelevat suuresti ammattiaseman mukaan.

Työntekijöistä työpaikan toiminnan kehittämiseen osallistuu 38 prosenttia, mutta ylemmistä toimihenki-

löistä 68 prosenttia. Miltei joka kolmas työntekijä katsoo, että hänen vaikutusmahdollisuutensa ovat heikot. Tavallisimmin palkansaajat pystyvät vaikuttamaan työtahtiin.

Pakkotahtista työtä tekee yhä 12 prosenttia palkansaajista. Työtehtäviin ei voi vaikuttaa lainkaan 17 prosenttia eikä 28 prosenttia työnjakoon.

– Vaikutusmahdollisuuksien kasvattaminen on tärkeää, sillä se lisää työssä jaksamista ja työhyvinvointia, Lyly-Yrjänäinen sanoo.

Työministeri Jari Lindström toivoo, että työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia lisätään.

– Kun olen vieraillut eri työpaikoilla, parhaimmat ovat olleet niitä, joissa tehtaan johto on vastuuttanut työntekijät hakemaan parhaimmat ratkaisut työntekoon.

Työpaikkakoulutuksen määrä on pu-

donnut keskimäärin 4,2 päivään vuodessa. Koulutukseen osallistuu edelleen noin puolet palkansaajista. Eniten koulutusta saavat yhä ylemmät toimihenkilöt ja valtiolla työskentelevät.

MÄÄRÄAIKAISIA SYRJITÄÄN

Työelämässä on Lyly-Yrjänäisen mukaan paljon tekemistä, sillä syrjinnälle pitää olla nollatoleranssi.

Ikään, sukupuoleen ja etniseen alkuperään kohdistuva syrjintä on barometrin mukaan pysynyt miltei ennallaan tai vähentynyt aavistuksen.

Sen sijaan määräaikaisten ja osaaikaisten syrjintä on edelleen korkealla tasolla. Määrä-aikaisten syrjintää oli havainnut 13 prosenttia vastaajista ja osa-aikaisten syrjintää 7 prosenttia.

Työpaikkakiusaaminen ja henkinen väkivalta on selvästi yleisempää julkisella kuin yksityisellä sektorilla.

31

Neuvottelukierros jatkui helmikuulle KOONNUT: Kirsi Tamminen

Neuvottelutuloksia on saatu aikaan, vaikka ei ihan vielä joka pöydässä.

Y

lemmät toimihenkilöt YTN ja Energiateollisuus ET saavuttivat neuvottelutuloksen tammikuun lopulla energia-alan ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksesta, jonka alan taustaryhmä ja YTN:n hallitus hyväksyivät.

Helmikuun alussa voimaan tulleen sopimuksen kausi on kaksivuotinen ja se sisältää option vuodelle 2020. Sopimus nostaa ansioita keskimäärin 3,2 prosentilla kahden vuoden aikana.

Uutena työehtosopimukseen tuli määräykset työaikapankista. Luottamusmiehen asemaan tuli myös parannuksia paikalliseen sopimiseen liittyen.

– Sopimus noudattaa korotusten osalta yleistä linjaa, mutta saimme parannuksia niin sanottuihin tekstikysymyksiin. Työaikapankki on iso edistysaskel alalle, korostaa energia-alan vastuullinen asiamies ja neuvottelija Jouko Malinen.

Energiateollisuudessa on noin 2 700 ylempää toimihenkilöä. He työskentelevät sähkön, kaukolämmityksen ja kaukojäähdytyksen tehtävissä sekä verkkojen ja voimalaitosten tehtävissä.

32

LTY-alalla syntyi liittotason neuvottelutulos niin ikään tammikuun lopulla. Palvelualojen työnantajat PALTA:n kanssa tehdyssä neuvottelutuloksessa olivat sopijoina Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Pardia ja YTN. Neuvottelut siirtyivät yritystasolle, ja niille on varattu aikaa helmikuu.

YTN:n hallitus vahvistaa tai hylkää liittotason neuvottelutuloksen maaliskuun alussa.

RAHOITUSALA JÄI VIELÄ ILMAN TYÖEHTOSOPIMUSTA

Rahoitusalan sopijaosapuolista kaikki eivät hyväksyneet helmikuun alussa valtakunnansovittelijan antamaa sovintoehdotusta. Sovintoehdotus kaatui pääasiallisesti viikonlopputyöhön liittyviin kysymyksiin. Ylemmät Toimihenkilöt YTN olisi ollut valmis hyväksymään esityksen.

– On harmillista, ettei vakavista ja pitkäaikaisista yrityksistä huolimatta sovintoa syntynyt. Ymmärrämme kuitenkin niitä osapuolia, jotka eivät olleet sovintoehdotusta valmiita hyväksymään, sanoo YTN:n puheenjohtaja Teemu Hankamäki.

– Sovittelun tulos on aina kompromissi ja tässä tapauksessa yhteisymmärrykseen ei päästy viikonlopputöistä kos-

KOLUMNI Hannu Takala asiamies, Insinööriliitto

Akku lataukseen TÖISSÄ VOI joskus tuntua siltä, että veto alkaa loppua.

Osa neuvotteluista venyi pitkiksi. kevista pelisäännöistä, Hankamäki jatkaa.

– Viikonlopputyöstä olisi ratkaisun myötä sovittu ensisijaisesti paikallisesti, kuten myös jaksotyöstä, mikä oli meille tärkeää, varapuheenjohtaja Riku Salokannel kertoo.

– Pohdimme, millä eväillä neuvottelupöytään voitaisiin palata, Salokannel summaa.

– Tosiasia on, että rahoitusala jää edelleen ilman työehtosopimusta, toteaa Hankamäki.

– Se tarkoittaa myös sitä, ettei myöskään työnantajan tahto toteuttaa viikonlopputyötä direktiolla etene. Kaikilla osapuolilla on nyt harkinnan paikka, millä askelmerkeillä jatketaan, Hankamäki pohtii.

Rahoitusalalle joulukuussa asetettu ylityökielto on edelleen voimassa. Alan työehtosopimuksen voimassaolo päättyi viime marraskuussa.

KUNTA-ALA SAAVUTTI NEUVOTTELUTULOKSEN

Insinööriliiton työssäkäyvistä jäsenistä joka kymmenes työskentelee julkisella sektorilla. Kunta-alalle saatiin neuvottelutulos, jonka palkkaratkaisu on muilla aloilla tehtyjen ratkaisujen tasoa.

– Tärkeää oli, että saimme sovituksi uudesta elementistä eli tuloksellisuusohjelmasta vuodelle 2019.

Se ei ole ylimääräinen palkankorotus, vaan innovatiivinen avaus, joka palkitsee kunta-alan henkilöstöä venymisestä., sanoo i Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn puheenjohtaja Olli Luukkainen.

Reilu kaksivuotinen sopimus korottaa palkkoja 3,46 prosenttia. Sopimuskausi alkaa 1.2.2018 ja päättyy 31.3.2020.

Muut julkisen sektorin neuvottelut olivat kesken lehden mennessä painoon.

Viikonloput tai vuosiloma eivät enää riitä lataamaan akkua. Latausvirtaa ei ainakaan vanhaan akkuun voi loputtomiin lisätä. On otettava käyttöön toinen suure, aika.

Ehkä hiukan insinöörimäistä ajattelua, mutta tässä kohtaa relevanttia.

Mutta mistä sitä aikaa oikein otat? Työpaikalla ei välttämättä ole sovittu työaikapankista tai vastaavasta. Entä vuorotteluvapaa, voiko sellaisen pitämistä ehdottaa työantajalleen?

Se on mahdollista, kun työhistoriaa on kertynyt yhteensä yli 20 vuotta ja nykyisellä työnantajalla vähintään 13 kuukautta. 20 vuotta on melko pitkä aika, tiukka vaatimus, mutta ymmärrettävä. Juuri noilla kilometreillä ihminen saattaa olla tilanteessa, jossa akku ei enää vakioparametreilla lataannu.

Vuorotteluvapaa on tarkoitettu vakituisessa työ- tai virkasuhteessa oleville henkilöille. Järjestelmä on todella hyvä ja poikkeuksellinen. Vastaavaa mahdollisuutta ei ole juuri muilla kuin meillä suomalaisilla. Meillä se on ollut käytössä jo vuodesta 1996. Muoto on matkan varrella vaihdellut ja tällä hetkellä vapaasta on säädetty lailla.

Vuorotteluvapaan etu on, ettei jää sen aikana aivan tyhjän päälle. Vapaalta maksetaan vuorottelukorvausta jopa 180 päivän ajan. Tällä hetkellä korvaus on 70 prosenttia ansiopäivärahasta.

Vapaa on todellakin tarkoitettu tukemaan työssä jaksamista. Sitä kautta vapaa myös pidentää työuria.

Hyvässä lykyssä kaikki voittavat. Vuorotteluvapaalle jäävän tilalle otetaan töihin työvoimatoimistoon työttömäksi ilmoittanut työnhakija. Vapaan aikana hän saattaa osoittautua potentiaaliksi, jonka työsuhdetta kannattaa jatkaa.

Sijaistahan ei tarvitse palkata täsmälleen vastaavan tehtävään, josta vapaalle jäädään.

Akkujen latauksessa tavallisimpia vaivoja ovat vioittunut laturi, huono yhteys laturista akkuun ja akun väärä käyttö. Näitä voi verrata työyhteisön ilmiöihin.

Vuorotteluvapaan tarkoitus ei saa olla pakeneminen huonoa työilmapiiriä tai johtamista. Eivät ne työpaikalta vapaan aikana mihinkään katoa. Ne ongelmat on hoidettava muulla tavalla.

33

Heikki Tirkkola kerää postimerkkejä ja -kortteja.

Sota vei insinööri-isän TEKSTI ja KUVAT: Janne Luotola

Lehtihaastattelu paljasti sotaorvolle palan hänen menneisyydestään.

34

Heikki Tirkkola on ripustanut seinälle muistoja isästä.

V

alokuvassa vuodelta 1948 poseeraa siististi puettu, moitteettoman oloinen kymmenvuotias. Insinööri-lehden edeltäjän sivulla esitelty henkilö on Tampereen teknillisten sotakummilapsi Heikki Tirkkola.

Poika näki isänsä viimeisen kerran yksivuotiaana ja kasvoi talvisodan jälkeen ilman tätä.

Nyt Tirkkola on ehtinyt 79 vuoden ikään. Hänen kerrostaloasuntonsa seinillä Espoossa riippuu runsaasti muistoja isästä Veikko Tirkkolasta. Veikko harrasti maalaamista ja valokuvausta, mutta hänestä on vähän kuvia.

– Silloin ei harrastettu selfieiden ottamista, Heikki toteaa.

Ilman isää kasvanut Heikki Tirkkola valmistui Kauppakorkeakoulusta ekonomiksi vuonna 1965 ja aloitti pankkiekonomina Skopissa. Töihin oli kiire, jotta hän pääsi naimisiin.

– Tapasin tulevan vaimoni tanssiaisissa. Tanssimme koko illan, enkä tajunnut kysyä nimeä. Muistin seuraavana päivänä, että tuttuni oli hänen kaverinsa ja pyysin häneltä puhelinnumeroa, Tirkkola hymyilee.

Perheeseen syntyi kolme lasta.

Lapsenlapsia on viisi, ja maaliskuussa Tirkkolasta tulee isovaari. Perhe on asunut koko elämänsä Helsingissä ja Espoossa.

ORVOT SAIVAT AVUSTUSTA

Tampereen teknilliset päätti vuonna 1941 ottaa kaksi sotakummilasta.

Heikki oli heistä toinen. Yhdistys maksoi pojille kuukausittaista avustusta, joka rahoitettiin ylimääräisellä jäsenkeräyksellä.

Avustuksen suuruudesta ja kestosta on vain vähän tietoa. Vuoden 1944

toimintakertomuksen mukaan sotaorvoille maksettiin vuodessa avustusta 8 300 markkaa eli nykyrahassa vajaat 1 500 euroa.

Julkaisu kuvaili kymmenvuotiasta Tirkkolaa innokkaaksi lukijaksi, urheilijaksi ja viulistiksi.

– Kouluakin hän on käynyt jo kolme vuotta hyvällä menestyksellä, lehdessä kirjoitettiin.

Tirkkola puistelee päätään. Hänet potkittiin kommellustensa vuoksi kahdesti koulusta, vaikkakin hänet otettiin aina seuraavana päivänä takaisin. Kerran hän järjesti tappelun, joka lopetti kaverin kiusaamisen.

– Silloin ei erotettu, mutta olisi kyllä, jos olisin jäänyt kiinni, Tirkkola muistelee.

Koululainen kuului porukkaan, joka oli saanut käsiinsä erilaisia kranaatteja. Savukranaatteja he posauttelivat Helsingin Kalliossa talojen ränneissä ja munakäsikranaatteja Viikin ruovikossa.

– Railakas lapsuus johtui varmaan siitä, että ei ollut isää ohjaamassa, Tirkkola pohtii.

ISÄ KESTI PITKÄÄN

Vuonna 1937 Tampereen teknillisestä opistosta sähköpuolelta valmistunut insinööri, Tampereen teknillisten jäsen Veikko Tirkkola kuului talvisodassa polkupyöräpataljoona 5:n kolmanteen komppaniaan ja toimi joukkueen johtajana.

– Talvisota kesti 105 päivää, ja isä kesti niistä 99, Heikki kertoo.

Viimeiseksi koitui taistelu Viipurinlahdella. Vihollinen hyökkäsi Helsingin ja Viipurin väliselle maantielle mereltä Vilaniemen Nisalahdella. Miesylivoima oli noin kuusinkertainen kalustosta puhumattakaan.

Suomalaisten tykkien sytyttimet oli lähetetty Pohjois-Karjalaan. Ainuttakaan tykinlaukausta ei voitu ampua vihollista vastaan, kun se ylitti Viipurinlahden panssarivaunuilla yli metrin paksua jäätä pitkin.

– Kohtalonivaa, Tirkkola päivittelee.

Veikko Tirkkola selvisi kolme päivää raivokkaassa taistelussa, kunnes joka ainoa upseeri oli kaatunut 7. maaliskuuta 1940.

VÄINÖ LINNA KUVASI

Menneisyydestä raottui uusia puolia äidin hautajaisissa vuonna 2000.

Heikki Tirkkolan viereen istui vanha perhetuttu, joka oli saanut Veikolta kirjeen sodan aikana. Siinä Veikko oli kirjoittanut kuulemma kutakuinkin Tuntemattomasta sotilaasta tutun Rokan lauseen: ”Mis häne pääsä varjo ossuup tuon piene närree kohal, nii sillo hänel tullooki noutaja.”

Perhetuttu epäili myös, että Väinö Linna oli kuvannut kirjassaan Veikko Tirkkolaa. Tämä oli kotoisin Tammelasta, johon Forssa silloin kuului.

– Forssahan on suomeksi Koskela. Isäni on se luutnantti Koskela, Heikki uskoo.

Linnaa tutkinut professori Yrjö Varpio pitää sähköpostihaastattelussa yhteyttä talvisodassa kuolleeseen isään epätodennäköisenä. Monet ihmiset ovat kokeneet Linnan kuvauksen tutuksi niin kuin se olisi oman perheen historiaa.

Yksi asia menneisyydestä on kuitenkin varma, ja se selviää Heikki Tirkkolalle vasta haastattelun aikana. Hän saa vasta nyt tietää olleensa sotakummilapsi.

– Äiti ei koskaan puhunut avustuksista.

35

TUTKITTUA TEKSTI: Jenni Larjomaa, tutkimuspäällikkö

Monen insinöörin työaika piteni viime vuonna Insinöörien työviikon pituudessa on eroja esimerkiksi toimialan ja asematason mukaan.

K

okopäiväisesti työskentelevillä insinööreillä yleisin työsopimuksessa sovitun työajan pituus on 37,5 tuntia viikossa.

Viime vuonna usean insinöörin viikoittaista työaikaa lisättiin puolella tunnilla kilpailukykysopimuksen mukaisesti. Tätä pidempi säännöllinen työaika on insinööreillä harvinaisempi, vain noin joka kymmenennen insinöörin säännöllisen työviikon pituus on 40 tuntia tai yli.

Todellisuudessa työviikko venyy monilla sovittua työaikaa pidemmäksi. Keskimääräinen todellinen työviikko on insinööreillä hieman yli 40 tunnin mittainen.

Työviikko pitenee, kun työpäivät venyvät. Lisäksi monet insinöörit tekevät ilta-aikaan tai viikonloppuisin töitä, hoitavat sähköposteja ja puheluita

kirjaamatta niitä työaikakirjanpitoon.

Nopea reagointi työasiaan koetaan usein töiden sujuvuuden kannalta olennaiseksi. Pitkäaikainen sidonnaisuus työasioihin vuorokauden ympäri voi kuitenkin johtaa liialliseen kuormitukseen ja lopulta myös työn tulokset kärsivät.

Niin sanottua harmaata ylityötä insinöörit tekevät keskimäärin 3,5 tuntia työviikon aikana. Eniten ylöskirjaamatonta työtä tekevät johtotehtävissä työskentelevät, keskimäärin yli viisi tuntia viikossa.

Ylemmässä keskijohdossa harmaata työtä tehdään keskimäärin noin neljä tuntia viikossa ja alemmassa keskijohdossa keskimäärin hieman yli kolme tuntia viikossa. Asiantuntijoilla määrä on keskimäärin kolme tuntia viikon aikana.

Kaupan alalla harmaan ylityön te-

Tutkimuksen taustaa Työaikaan liittyvät tiedot perustuvat viime loka-marraskuussa toteutettuun Insinööriliiton työmarkkinatutkimukseen. Tutkimus selvittää insinöörien työsuhteisiin liittyviä asioita ja palkkatasoa; siihen vastasi tällä tutkimuskerralla yli 10 000 insinööriä.

Tutkimuksen tietojen perusteella kootaan Insinööriliiton jäsensivuilla oleva Palkkatilastot-julkaisu ja päivitetään jäsensivujen Palkkanosturin tiedot.

Tietojen avulla jäsenet voivat hahmottaa, onko oma palkka ajan tasalla.

Palkkatiedoista on apua myös silloin, kun hakee uutta työpaikkaa.

36

keminen on yleisintä. Sitä tehdään keskimäärin yli neljä tuntia viikossa, mutta määrä on lähes yhtä paljon teollisuudessa, rakentamisessa ja tietotekniikan palvelualalla työskentelevillä eli keskimäärin noin 3,5 tuntia.

TYÖAJANSEURANNASSA VAIHTELUA

Liukuva työaika on insinööreillä yleinen, se on käytössä noin kolmella neljästä insinööristä. Työaika on kiinteä hieman useammalla kuin joka kymmenennellä. Sopimukseen perustuva kokonaistyöaika on seitsemällä prosentilla ja työaikaa ei ole määritelty kuudella prosentilla insinööreistä.

Määrittelemätön tai kokonaistyöaika on yleisempi esimies- ja johtotehtävissä kuin asiantuntijoilla. Asiantuntijatehtävissä työskentelevistä noin kahdeksalla prosentilla työaikaa ei ole määritelty tai se on kokonaistyöaika. Esimiestehtävissä työskentelevistä vastaavasti noin joka viidennen työaika on määrittelemätön tai kokonaistyöaika.

Lähes neljäsosalla insinööreistä työaikaa ei seurata millään tavoin.

Noin puolet käyttää kellokorttia ja noin neljäsosa seuraa itse työaikaansa henkilökohtaisella kirjanpidolla.

Selvästi yleisempää työajan seuraamattomuus on johto- ja esimiestehtävissä työskentelevillä kuin asiantuntijoilla. Asiantuntijoista 17 prosentilla työaikaa ei seurata lainkaan, kun vas-

Todellinen työviikon pituus on insinööreillä yli 40-tuntinen

Johto- ja esimiestehtävissä työskentelevien työviikko on pisin. Toimialoista teollisuudessa ja kaupan alalla tehdään pisintä viikkoa.

Kilpailukykysopimus pidensi työaikaa, %

Tutkimuksen avoimissa vastauksissa kritisoitiin paljon julkisen sektorin lomarahaleikkauksia.

taavasti esimerkiksi johtotehtävissä yli puolella ei ole minkäänlaista työajanseurantaa. Keskijohdossa noin joka kolmannelta seuranta puuttuu kokonaan.

Kaupan ja rakentamisen aloilla työajanseuranta puuttuu insinööreiltä yleisimmin. Kaupan alalla useamman kuin joka toisen työaikaa ei seurata, ja rakennusalallakin 41 prosentilla.

TYÖAIKAPANKKIIN KERÄTÄÄN TYÖAIKAA

Työaikapankilla tarkoitetaan kirjallisesti sovittua työaikajärjestelyä, jolla työaikaa ja vapaita voidaan säästää, yhdistää toisiinsa ja käyttää rahana tai vapaana. Pelkästään liukuvaa työaikaa ei vielä lasketa työaikapankiksi.

Kyseiset järjestelyt eivät ole vielä kovin yleisiä työpaikoilla, sillä insinööreistä vain hieman useammalla kuin joka kolmannella on tämän kaltainen työaikapankki työpaikallaan.

Työaikapankki on keskimääräistä yleisempi suunnittelualalla, ict-alalla ja finanssialalla työskentelevillä.

KIKYSOPIMUKSEN TYÖAJANPIDENNYKSET

Loppuvuodesta 2016 työpaikoilla neuvoteltiin kilpailukykysopimuksen mukaisista työajanpidennyksistä.

Yksityisellä sektorilla työajanpidennyksistä sovittiin työpaikoilla paikallisesti neuvottelemalla. Julkisella sektorilla kilpailukykysopimus leikkaa määräaikaisesti myös lomarahoista

noin kolmasosan.

Työajanpidennykset ja lomarahanleikkaukset harmittivat tutkimukseen vastanneita insinöörejä, osaa rankastikin. Julkisella sektorilla työskenteleville osuneet määräaikaiset lomarahanleikkaukset koettiin hyvin epäreiluiksi.

Kaikkiaan lähes kolmen neljästä vuosityöaika piteni kilpailukykysopimuksen seurauksena. Kuudella prosentilla työajanpidennys oli vähemmän kuin 24 tuntia ja joka neljännellä työaikaa ei pidennetty.

Rakentamisen, kaupan ja tietotekniikan aloilla vain noin puolella tai tätä harvemmalla työaika piteni sopimuksen seurauksena. Yleisimmin se taas piteni ict- ja suunnittelualoilla työskentelevillä.

37

OIKEUTTA TEKSTI: Matti Andström, työsuhdelakimies PIIRROS: Markku Haapaniemi

Osa-aikatyö velvoittaa tekijää ja antajaa Nollatuntisopimus on kansanomainen termi työsopimukselle, jonka työaikaehdossa ei ole määritelty vähimmäistyöaikaa.

T

yöaikaehdon mukaan työntekijän viikoittainen työaika on 0–40 tuntia. Rajat voivat vaihdella; nollatuntisopimuksella tarkoitetaan myös sopimusta, jossa on määritelty muu minimityöaika kuin nolla tuntia. Juridisesti kyseessä on osa-aikainen työsopimus.

Nollatuntisopimus vaikuttaa usealla tavalla työntekijän oikeusasemaan. Merkittävin ongelma lienee toimeentulon epävarmuus. Työnantajalla ei lähtökohtaisesti ole velvollisuutta tarjota enempää työtä kuin työsopimuksessa on sovittu.

Jos sopimuksen mukainen minimityöaika on nolla tuntia, tämä voi johtaa siihen, että työsuhteen aikana tulee jaksoja, jolloin työantaja ei pysty tarjoamaan lainkaan työvuoroja. Toisaalta työntekijällä ei ole velvollisuutta työskennellä enempää kuin mihin hän on työsopimuksella sitoutunut.

Tarjolla olevan työn määrän lisäksi nollatuntisopimus vaikuttaa muun muassa työttömyysturvaan, vuosiloman kertymiseen, työkyvyttömyysajalta maksettavaan palkkaan sekä irtisanomisajan palkan määrään.

TYÖNTEKIJÄ TYÖSKENTELEE SOVITUSTI

Työntekijällä on velvollisuus olla käytettävissä työhön työsopimuksen työaikaehdon mukaisesti. Jos työsopimuksessa on sovittu vähimmäistyöajaksi nolla tuntia, työntekijän ei ole pakko ottaa vastaan työnantajan tarjoamia työvuoroja.

Jos työsopimuksen työaikaehdon minimityöaika on muu kuin nolla tuntia, esimerkiksi 20 tuntia viikossa, työntekijän on oltava valmis työskentelemään vähintään tämän ajan.

Työntekijän työvuorot kirjataan etukäteen työnantajan pitämään työvuoroluetteloon. Kun työntekijän hyväksymä työvuoro on kirjattu luetteloon, työntekijä ei voi enää kieltäytyä tekemästä vuoroa. Työntekijän pitää reagoida vuorotarjoukseen ennen kuin se merkitään työvuoroluetteloon. Täten vältytään myöhemmiltä epäselvyyksiltä.

Nollatuntisopimuksesta huolimatta työntekijää sitoo työsuhteen kestäessä työsopimuslaista johtuva lojaliteettivelvollisuus ja erityisesti siihen liittyvä kilpailevan toiminnan kielto.

Vaikka työnantaja ei tarjoaisi työtä kuin satunnaisesti, työsuhde on siitä huolimatta voimassa. Ääritapauksessa työntekijän on vaikea hankkia muualta lisätyötä rikkomatta kilpailevan toiminnan kieltoa.

38

TYÖNANTAJA TEKEE TYÖVUOROLISTAN

Työnantajan velvollisuudesta laatia työvuoroluettelo säädetään työaikalaissa. Työvuoroluettelon laatiminen on jokaisen työantajan velvollisuus.

Velvollisuudesta on mahdollista poiketa ainoastaan aluehallintoviraston myöntämän poikkeusluvan nojalla.

Työvuoroluettelo on laadittava niin pitkälle ajalle kuin mahdollista.

Työnantajan on vaadittaessa varattava työntekijälle mahdollisuus esittää mielipiteensä työvuoroluettelon sisällöstä. Tämä on erityisen tärkeää nollatuntisopimuksella työskentelevien työntekijöiden kohdalla.

Koska työntekijän ei ole pakko ottaa vuoroja vastaan, kuuleminen on ajankohta, jolloin työntekijä voi ilmoittaa hänelle sopivat vuorot. Kuulemisen jälkeen työvuoroluettelo vahvistetaan, eikä työnantaja voi enää muuttaa sitä yksipuolisesti ilman painavaa syytä.

Työvuoroluettelo on annettava työntekijöille tiedoksi viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista.

VUOSILOMA KERTYY TEHDYSTÄ TYÖSTÄ

Vuosiloman pituus perustuu ansaintaperiaatteeseen. Työntekijä kerryttää vuosilomaa työskentelemällä työnantajan palveluksessa. Loman ansainnan laskentayksikkö on täysi lomanmääräytymiskuukausi.

Työntekijään sovellettavasta ansaintasäännöstä riippuu, milloin lomanmääräytymiskuukausi täyttyy. Sääntöjä on kaksi: 14 päivän ansaintasääntö ja 35 tunnin ansaintasääntö.

14 päivän ansaintasäännön piiriin kuuluvat työntekijät, jotka työsopimuksensa työaikaehdon mukaan työskentelevät säännöllisesti kaikkina kalenterikuukausina vähintään 14 päivänä. 35 tunnin säännön piiriin jäävät työntekijät, jotka työskentelevät sopimuksen mukaisesti jonain kuukautena alle 14 päivänä, mutta kuitenkin vähintään yhtenä kuukautena vähintään 35 tuntia.

Työntekijä kuuluu vain toisen säännön piiriin. 14 päivän säännön piirissä oleva työntekijä ei ansaitse lainkaan vuosilomaa kuukaudelta, jonka aikana hänelle ei ole kertynyt 14 työssäolopäivää tai työssäoloon verrattavaa aikaa, vaikka hän olisikin työskennellyt vähintään 35 tuntia.

Ansaintasääntö määräytyy siis työsopimuksen perusteella. Nollatuntisopimuksella työskentelevän työntekijän työsopimuksesta ei yleensä käy etukäteen ilmi, kuinka monena päivänä työtä tehdään tai kuinka monta tuntia työtä on per kuukaudessa.

Tarkastelu suoritetaan vasta, kun lomanmääräytymisvuosi päättyy. Epäselvyyksien välttämiseksi on tärkeää säilyttää työaikakirjanpito, esimerkiksi tuntilistat, vähintään lomanmääräytymisvuoden ajan. Näin mahdollisessa riitatilanteessa voidaan todentaa tehdyt työtunnit.

39

OPISKELIJAT TEKSTI ja KUVA: Heini Ristell

Yritysyhteistyö on tärkeää

Opiskelijat perustivat oman ainejärjestön, jotta saisivat tietoa omasta opintoalasta.

A

mmattikorkeakouluilla on erilaisia tapoja tutustuttaa opiskelijat opintoalaansa. Osalla kouluista on erikseen järjestetty kurssi, jossa esitellään alan eri työllistymismahdollisuuksia ja työtehtäviä sekä tarjotaan käyntejä paikallisiin yrityksiin.

Lahden ammattikorkeakoulussa ympäristötekniikkaa opiskelevasta Oona Grönqvististä tuntui, että koulu ei tarjonnut tarpeeksi konkreettista tietoa alasta. Grönqvist sai opiskelijakavereidensa kanssa idean oman ainejärjestön perustamisesta. He kaipasivat erityisesti vierailuja alan yrityksiin, joiden kautta voi löytää mahdollisesti kesätyö- tai harjoittelupaikkoja.

Grönqvistin mukaan yhdistyksen tavoitteena on lisätä yritysten ja opiskelijoiden välillä yhteistyötä ja vuorovaikutusta.

OMA AINEJÄRJESTÖ TARPEEN

Viime keväänä perustettiin Lahden ympäristöalan insinööriopiskelijat LYMO, jonka ensimmäinen yritysvierailu Lahti Energialle on helmikuussa. Suunnitteilla on järjestää lisää vierailuja lähitulevaisuudessa.

Yhdistyksen puheenjohtajana toimiva Grönqvist kertoo yhdistyksen tavoitteena olevan työelämä kontaktien lisäksi myös yhteisöllisyyden lisääminen jäsenistölle. Verkostojen

40

luominen omalla alalla on tärkeää.

Välivuoden opinoistaan pitänyt Annaleena Väkeväinen jatkoi opintojaan keväällä 2017. Silloin hän siirtyi Grönqvistin kanssa samalle vuosikurssille. Väkeväinen lähti mukaan ainejärjestön toimintaan heti alusta asti.

LYMO tekee tiivistä yhteistyötä Insinööriopiskelijaliiton paikallisyhdistyksen Lahden Insinööriopiskelijat LIRO:n kanssa. LYMO:n väki tutustui yhdistystoimintaan myös laajemmin, kun he osallistuivat tammikuussa Insinööriliiton opiskelija-aktiiveille tarkoitettuun koulutukseen.

LABRAT OPISKELIJOIDEN MIELEEN

Grönqvist aloitti ympäristötekniikan opinnot Lahden ammattikorkeakoulussa syksyllä 2016 ja opinnot ovat hyvällä mallilla tavoiteaikataulussa.

– Alun perin hain yliopistoon lukemaan maantiedettä.

Sen jälkeen päätin kokeilla ympäristötekniikkaa, koska ympäristöpuoli on aina kiinnostanut.

Koulussa kiinnostavimmat kurssit ovat olleet erilaiset laboratoriokurssit, varsinkin kemia, tuumaavat Grönqvist ja Väkeväinen.

– Energia- ja ympäristötekniikan aiheet kiinnostivat minua ja ajattelin, että tulevaisuudessa on laajat mahdollisuudet saada kiinnostava työ, viime kesänä Lahti Energialla töissä ollut Väkeväinen kertoo.

IOL:n viestintäkanavat

Facebook Insinööriopiskelijaliitto IOL ry Twitter IOLry Instagram @insinooriopiskelijaliitto Hallituksen ajankohtaisblogi iolry.blogspot.fi

Opiskelijan hissipuheen kaava

IOL:n ÄÄNI

TYÖNHAUSSA ONNISTUMISESSA on pitkälti kyse siitä, mi-

ten hyvin onnistut myymään osaamisesi työnantajalle.

Yksi tärkeimpiä työkaluja oman osamaisen myynnissä onkin hyvä hissipuhe eli minuutin tai parin mittainen esittelypuhe. Puhetta voit käyttää soittaessasi työnantajalle, työhaastattelussa tai kirjallisessa muodossa vaikkapa avointa hakemustasi tehdessä.

Matti Aho puheenjohtaja Insinööriopiskelijaliitto IOL

Matikka osana omaa osaamistamme MUISTAN, KUN lukioaikoina joukossamme liikuskeli

HYVÄN HISSIPUHEEN KAAVA ON SEURAAVA:

– Olen A+B, jonka osaaminen muodostuu C:stä ja D:stä.

Haluaisin työskennellä E-alalla F-tehtävissä. Parhaimmillani olen G-tehtävissä, ja tämä tulee esiin H:ssa.

A: Millainen olet? Mieti pari adjektiivia, jotka kuvaavat sinua työntekijänä tai oppijana.

B: Kuka olet ammatillisesti? Mieti omaa taustaasi opiskelijana sekä myös mahdollisen aikaisemman urasi kautta.

C: Kerro koulutuksen tuomaa osaamista, josta on hyötyä työnantajalle.

D: Jos olet ehtinyt jo olla työelämässä ennen opintoja tai opintojen aikana, mieti mitä siellä oppimaasi voit tarjota työnantajalle.

E:

Kerro työnantajalle motivaatiostasi työskennellä alalla.

F:

Kerro työnantajalle myös, minkälaisissa tehtävissä haluat työskennellä. Mieti minkälaista osaamista tarvitset opintojesi tässä vaiheessa. Aloitatko vasta ruohonjuuritasolta vai tavoitteletko jo enemmän asiantuntijuutta vaativia työtehtäviä?

G: Kerro millaisissa tilanteissa olet parhaimmillasi ja minkä tyylisestä työnteosta pidät.

H: Viimeistele hissipuheesi kertomalla joku esimerkki, jolla perustelet onnistumistasi.

Hyvää hissipuhetta kannattaa harjoitella rauhassa ja miettiä sen runko niin, että se sopii omaan suuhusi. Ylläesitetty kaava on pelkkä runko, jota pitää muokata omaan suuhusi sopivaksi. Muista, että työnantaja tietää sinusta vain sen mitä itse kerrot, joten kerrothan hänelle kaiken tarpeellisen tiedon itsestäsi.

TEKSTI: Anu Kaasalainen

silloin tällöin jatkuva vitsi siitä, että matematiikan opettajan työ on ainoa ammatti, jossa tarvitsee osata matematiikkaa. Ja vähän väliä olikin aika mielenkiintoinen leikki ajatella, että missähän ihmeessä minäkään ikinä tulisin tarvitsemaan vektorioppia.

Ammattikorkeakoulussa nekin hyvin nopeasti tulivat taas statiikassa ja lujuusopissa vastaan.

Nykyistä luonnontieteellisten aineiden osaamista on seurattu. Suomi listautui Pisa-testeihin mukaan vuonna 2006. Siitä lähtien tuloksemme ovat heikenneet jatkuvasti.

Suomea on ylistetty useasti siitä, että meillä on maailman paras peruskouluopetus. Nyt näyttää vahvasti siltä, että tämä aikakausi alkaa olla takana. Siksi onkin tärkeää, että perusopetuksessa huomataan tilanne, sillä luonnontieteellisten aineiden osaamista tarvitaan vielä tulevaisuudessakin.

On totta, että tekniikan ja tietokoneohjelmien kehittyessä varsinaista päässä- tai käsinlaskutaitoa tarvitaan vähemmän. Laskeminen ei olekaan suurin tulevaisuuden haaste, vaan se, että laskennan tuloksia hyväksi käyttävät ihmiset osaavat suhteuttaa ne todellisuuteen. Lisäksi on erityisen tärkeää, että osaamme vielä tulevaisuudessakin hahmottaa sen, miten maailma ympärillämme toimii.

On huomionarvoista nostaa esiin myös tyttöjen erityinen pärjääminen luonnontieteellisillä alueilla. Aiemmin erittäin miesvoittoinen tekniikan ala voi jatkossa olla paljon tasaisemmin sukupuolten välillä jakautunut ala.

Samalla nousee esille lisäkysymyksiä. Mitä muutoksia olemme tehneet perusopetukseen, jonka takia pojat oppivat tyttöjä huonommin luonnontieteellisiä asioita? Mitä muutoksia muissa maissa on tehty, jotta niiden tulokset ovat lähteneet nousuun?

Kun tuloksia tarkastelee, huolestuttavaa on huomata valtionneuvoston viimeaikainen tarve leikata jatkuvasti koulutuksesta. Jääkö Suomen maine osaajien maana historiaan?

41

Palkkasuositukset valmistuville insinööreille TEKSTI : Kirsi Tamminen

L

iiton palkkasuosituksia sovelletaan insinöörikoulutusta vastaaviin tehtäviin, toistaiseksi voimassa olevissa ja kokopäiväisissä työsuhteissa.

Suosituspalkat on määritelty ennen valmistumista hankitun oman alan työkokemuksen määrän mukaan.

Ensisijaisesti tehtävän vaativuus määrittää palkkatason.

Ennen valmistumista hankitun oman alan työkokemuksen määrä vaikuttaa palkan suuruuteen: paljon työkokemusta hankkineilla on usein paremmat valmiudet suorittaa vaativampia työtehtäviä kuin vain vähän työkokemusta omaavilla.

Suosituspalkkataso perustuu Insinööriliiton tekemiin palkkatutkimuksiin. Suosituspalkat on laskettu 37,5 viikkotyötunnin mukaan ja ne eivät sisällä ylityötä.

Vähäisellä työkokemuksella tarkoitetaan insinööri, amk -tutkintoa ja siihen liittyvää pakollista harjoittelua. Runsaalla kokemuksella tarkoitetaan vähintään muutaman vuoden oman alan työkokemusta, esimerkiksi työnjohtotehtävistä, edellyttäen, että tehtävässä voi tätä kokemusta hyödyntää.

Myös merkittävä tehtävän vastuullisuus ja vaativuus on rinnastettavissa runsaaseen kokemukseen.

Työkokemus vähäinen kohtalainen runsas oman alan kokemus

KAUPUNGEISSA PAREMMAT PALKAT

Insinööriliiton viime lokakuussa toteuttaman Työmarkkinatutkimuksen mukaan kaikkien vuonna 2017 valmistuneiden keskipalkka oli tutkimusajankohtana 2 720 euroa kuukaudessa.

Pääkaupunkiseudulla palkkataso on korkein ja myös muissa isommissa kaupungeissa palkat ovat muita alueita korkeammalla. Pääkaupunkiseudulla vastavalmistuneiden keskimääräinen ansiotaso oli 3 000 euroa.

Myös eri alojen kysyntä- ja tarjontatilanteella on vaikutusta palkkatasoon. Määräaikaisissa tehtävissä palkkaus jää usein alle suositusten.

SUOSITUKSET KESÄTÖIHIN

Kesätyö- ja harjoittelupalkkasuositukset on laskettu käyttäen perustana vuoden 2017 Tekniikan alan ammattikorkeakouluopiskelijoiden työssäkäyntitutkimuksen tuloksia sekä yleistä ansiokehitystä.

€/kk 2 900 3 100 3 400

Lisätietoa palkkauksesta Jäsensivuilla olevan Palkkanosturin avulla voi tarkistaa juuri omaa tilannetta vastaavan käyvän palkkatason. Henkilökohtaista palkkaneuvontaa saat ottamalla yhteyttä Insinööriliiton asiakaspalveluun p. 0201 801 801 (8,8 snt/min) tai asiakaspalvelu@ilry.fi.

42

Suoritettuja opintoja alle 60 opintopistettä 60−100 opintopistettä 100−150 opintopistettä 150−200 opintopistettä yli 200 opintopistettä

euroa /kk 1 900–2 100 2 000–2 150 2 050–2 200 2 100–2 450 2 150–2 600

Palkat eivät sisällä ylitöitä tai muita lisiä. Ohjepalkat ovat liiton suosituksia eikä niitä ei voi pitää minimi- tai maksimipalkkoina. Palkkasuosituksia voi soveltaa insinööriopintoihin liittyviin tehtäviin.

Työehtosopimusten piiriin kuuluvissa tehtävissä, esimerkiksi teollisuuden työntekijätehtävissä, palkka määräytyy voimassa olevan työehtosopimuksen mukaan.

Palkkatasoon vaikuttavat erityisesti työtehtävän vaativuus sekä työntekijän aikaisempi työkokemus. Opintoja tukeva, laadukas työkokemus näkyy palkkahaitarin yläpäässä.

Opintoalalla on jonkin verran merkitystä, mutta erityisesti eri alojen sen hetkisellä kysyntätilanteella on vaikutusta palkkoihin. Pääkaupunkiseudun palkkataso on monissa tehtävissä usein muuta maata vähän korkeampi.

ILMOITUS

43

Ryhmissä ehdotettiin, että jatkossa järjestötapahtumista kerätään jäsenpalautetta entistä järjestelmällisemmin.

Ryhmissä puitiin tulevaisuutta TEKSTI: Kirsi Tamminen ja KUVAT: Minna Virolainen

Vilkkaissa keskusteluissa pohdittiin, kuinka Insinööriliiton strategiasta siirrytään konkreettisiin toimiin.

T

änä vuonna Järjestöjohdon neuvottelupäivät järjestettiin Turussa Aurajoen varrella. Kaksipäiväisen tilaisuuden aiheina olivat muun muassa Insinööriliiton edut ja toiminnot sekä keväällä voimaan tulevan tietosuoja-asetuksen aiheuttamat toimet liittoyhteisössä.

Pääaiheeksi nousi viime edustajakokouksessa hyväksytty liiton strategia ja sen jalkautus. Ryhmissä keskusteltiin siitä, mitä jäsenjärjestöt tekevät strategian tavoitteiden eteen keväällä ja toisaalta miten liitto tukee niitä.

Kevään aikana jäsenjärjestöt esimerkiksi varmistavat, että omat net-

44

tisivut ovat ajan tasalla. Niiden hallitukset tapaavat paikallisen insinööriopiskelijayhdistyksen hallituksen. Tarkoitus on keskustella muun muassa yhteistyöstä.

– Edellytetään, että liitto ja jäsenjärjestöt panostavat asioihin, jotta toteutuvat, eivätkä jää sanahelinäksi, todettiin ryhmätyökeskustelun purussa.

Liitto tarjoaa jäsenjärjestöjen hallituksille myynti- tai esiintymiskoulutusta tämän vuoden aikana. Sitä pilotoidaan keväällä Itä- ja KaakkoisSuomen piirissä.

Liitto kampanjoi yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa Facebookissa, jossa lyhyillä esittelyillä tehdään järjestöjä tutuiksi ja kannustetaan seuraamaan

Ensimmäistä kertaa Järjestöjohdon neuvottelupäivät JJNP järjestettiin vuonna 1991.

Silloin niitä kutsuttiin Puheenjohtajien neuvottelupäiviksi. järjestöjä sosiaalisessa mediassa.

Ryhmätöiden perusteella jäsenjärjestöjen palvelutasoa aletaan mittaamaan. Esimerkiksi sitä, kuinka monta jäsentä käy tapahtumissa suhteessa jäsenmäärään ja jäsentapahtumien lukumäärää yhteensä suhteutettuna jäsenmäärään.

1.

Menestyksen eväitä

2.

4.

6.

1. Työryhmissä haettiin keinoja liittoyhteisön kukoistukseen.

2. Salon Alueen Insinöörien puheenjohtaja Petri Salko kehottaa jäsenjärjestöjä aktiivisuuteen. – Se voi olla haaste, sillä paikalliset pyörittävät toimintaa oman työn ohella.

3. Tampereen Insinöörien puheenjohtaja Satu Mäkelän mielestä liiton on elettävä ihmisen elinkaaren mukana.

– Jäsenjärjestöt tuovat liiton lähemmäksi ihmisten arkea.

4. Lahden Seudun Insinöörien puheenjohtaja Veli Ruismäen mukaan kaikki jäsenet eivät riittävän hyvin tunne liiton tarjoamia palveluita. – Opiskelijoiden kanssa järjestämme yhteisiä tilaisuuksia, joissa kerrotaan myös palveluista.

5. Insinööriopiskelijaliiton hallituksen jäsen Tiia Itkonen toivoo, että jäsenjärjestöjen viestintä olisi yhtenäistä. Siihen tarvitaan liiton apua.

6. Turussa jaettiin liiloja huppareita osallistujille.

7. Jokaisessa ryhmässä kohtasivat eri puolelta maata tulleet osallistujat.

3

5.

7.

45

Insinööriliitto uusi organisaatiorakennettaan TEKSTI: Jari Rauhamäki

Johto

Edunvalvontayksikkö

Järjestöyksikkö

Palveluyksikkö

Lakipalvelut

Työmarkkinaedunvalvonta

Jäsenyyden elinkaari

Urapalvelut ja koulutus

It-palvelut

Tutkimustoiminta

Yhteiskuntavaikuttaminen

Markkinointiviestintä

IL 100 vuotta

Kehitystyöt

Taloushallinto Palvelutiimi

asiakaspalvelu jäsenrekisteri

Vaikuttajaviestintä

U

usittu organisaatiorakenne Insinööriliitossa astui voimaan helmikuun alussa.

Tavoitteena on tunnistaa ja vastata entistä paremmin erilaisiin jäsenistön palvelutarpeisiin työuran eri vaiheissa.

Liiton organisaatiouudistuksen taustalla on edustajakokouksen marraskuussa hyväksymä strategia ja sitä edeltänyt valmistelu. Toimintaa on tarkoitus muuttaa niin, että Insinööriliitto ennakoi työelämässä ja toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia sekä kykenee vastaamaan jäsenten muuttuviin tarpeisiin.

Uudessakin organisaatiossa on edelleen kolme yksikköä. Suurin muutos on koulutus- ja tutkimusyksikön vaihtuminen organisaatiokaaviossa palveluyksiköksi.

Palveluyksikön voi katsoa olevan liittoyhteisön ja keskustoimiston toimintojen selkäranka, kaiken toiminnan mahdollistaja ja ylläpitäjä.

Yksikössä ovat muun muassa palvelutiimin alla liiton asiakaspalvelu ja jäsenrekisteri. Yksikön johtajana toimii liiton palveluksessa helmikuun alussa aloittanut Mika Leppinen.

JÄSENYYDEN PITKÄ KAARI

Organisaatiouudistuksessa Tommi Grönholmin johtaman järjestö- ja palveluyksikön nimestä on pudotettu palvelut pois omaksi yksikökseen. Samalla yksikön koko henkilömäärällä mitattuna hieman pienenee entisestä.

Järjestöyksikköä kuvaa sanonta ”jotain uutta, jotain 46

vanhaa”: muun muassa alueella toimivat asiamiehet palaavat takaisin järjestöyksikköön toimintoon, joka on organisaatiokaaviossa nimetty jäsenyyden elinkaareksi.

Entisestä koulutus- ja tutkimusyksiköstä järjestöyksikköön tulee liiton urapalvelut ja koulutus. Sisäinen viestintä jää markkinointiviestinnän kanssa yksikköön, mutta Insinööri-lehti ja ulkoinen viestintä siirtyvät edunvalvontayksikköön.

Insinööriliiton satavuotisjuhlavuoden järjestelyt ja siihen liittyvä historiaprojekti ovat myös järjestöyksikössä.

EDUNVALVONTAA JA VAIKUTTAMISTA

Organisaatiouudistuksen myötä työmarkkina- ja neuvotteluyksikkö jää nimenä historiaan. Jatkossa Petteri Oksa johtaa edunvalvontayksikköä. Sen ydin on edelleen työmarkkinaedunvalvonta, neuvottelutoiminta ja lakipalvelut, mutta sen rinnalle on noussut yhteiskuntavaikuttaminen.

Edunvalvontaa ja yhteiskunnallista vaikuttamista tukee entisestä koulutus- ja tutkimusyksiköstä yksikköön siirtyvä tutkimustoiminta, joka toki tekee myös järjestötutkimusta entiseen tapaan. Jatkossa koulutuspoliittinen edunvalvonta on osa liiton yhteiskunnallista vaikuttamista ja sen tekijät ovat edunvalvontayksikössä.

Itse uudistus ei ole tärkeä, vaan mitä se tuo tullessaan.

Tavoite on, että uudistus näkyy yksittäiselle jäsenelle Insinööriliiton toiminnan vaikuttavuuden kasvuna ja entistä parempina palveluina.

Uutta väkeä TEKSTI: Kirsi Tamminen ja KUVAT: Janne Luotola, Minna Virolainen

L

iiton Pasilan toimistossa on aloittanut uusia toimihenkilöitä. Liitto täyttää ensi vuonna sata vuotta, minkä vuoksi järjestöyksikköön on palkattu Insinööriliiton 100-vuotisjuhlavuoden projektipäällikkö Grete Ahtola.

Hän on valmistunut suomen kielen maisteriksi Helsingin yliopistosta. Aiemmin hän toimi vuosia Viron kulttuuri-instituutin toiminnanjohtajana Helsingissä.

– Viimeiset puolitoista vuotta ennen tänne tuloani suunnittelin ja järjestin Viron EU-puheenjohtajuuskauden tapahtumia Viron valtioneuvoston kansliassa.

Ahtolan tärkeimpiä tehtäviä liitossa on suunnitella ja järjestää IL:n juhlavuoden tapahtumat yhteistyössä liiton jäsenjärjestöjen ja useiden yhteistyökumppaneiden kanssa.

– Kyseessä on iso ja merkittävä juhlavuosi, joka koskettaa meitä kaikkia, liiton jäsenten lisäksi suomalaista yhteiskuntaa laajemminkin, sillä ilman insinööriammattia ja -koulutusta Suomi ei olisi sitä, mitä se nyt on.

– Tärkeintä ja upeinta juhlavuodessa on, että se suunnitellaan ja järjestetään yhteistyössä jäsenjärjestöjen kanssa. Parhaat ideat ja parhaat juhlat syntyvät yhdessä.

JÄSENYYDEN ELINKAARITIIMI ALOITTI

Insinööriopiskelijat Niko Angervo ja Mika Halme ovat aloittaneet asiantuntijoina järjestöyksikön elinkaari-iimissä. Heidän vastuualueelleen kuuluvat jäsenkehitys ja kenttätyöskentely ammattikorkeakouluissa.

Angervo opiskelee vielä automaatiotekniikan insinööriksi Hämeen ammattikorkeakoulussa Valkeakoskella.

– Olen toiminut opiskelijapuolella aktiivina sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Vuonna 2016 olin IOL:n hallituksessa, Angervo sanoo.

Halmeen opinnot Metropoliassa ovat loppuvaiheessa, ja tavoitteena on valmistua sähköinsinööriksi kevään aikana.

– Kiinnostuin liiton toiminnasta opintojeni aikana ja lähdin toissa vuonna mukaan paikallisyhdistyksen hallitukseen, Halme kertoo.

Mika Halme

VAIKUTTAMISTYÖN KEHITTÄJÄ

Filosofian maisteri Matti Hirvola aloitti alkuvuonna Teollisuuden palkansaajat TP:n pääsihteerinä.

Insinööriliitolla on vetovastuu TP:sta tällä hetkellä, ja liiton puheenjohtaja Samu Salo toimii myös TP:n puheenjohtajana.

Hirvolan mukaan TP:n tehtävänä on toimia jäsenliittojensa yhteistyöelimenä ja huolehtia erityisesti siitä, että viennin ja teollisuuden ja sen palkansaajien ääni kuuluu myös poliittisessa päätöksenteossa.

– Foorumina TP on ainutlaatuinen, koska se tuo yhteen ay-toimijoita kaikista kolmesta keskusjärjestöstä. Tähän perustuu myös sen vaikuttavuus ja yhteiskunnallinen sananvalta, Hirvola kertoo.

Hänen tehtäviinsä kuuluu poliitikkoihin ja virkamiehiin vaikuttaminen, jotta he ymmärtävät viennin ja teollisuuden merkityksen suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle.

– Samalla pitää varmistaa, että vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen muodostettavan hallituksen ohjelmassa on linjauksia, jotka vahvistavat Suomen teollisuuden elinvoimaisuutta.

Hirvola siirtyi TP:n palvelukseen Kalevi Sorsa -säätiöstä, jossa hän työskenteli työmarkkinatutkijana.

Niko Angervo

Grete Ahtola

Matti Hirvola

47

PULMAT

17 33 10 6 38 16

29 22

17 25

35 10

39 29

36

15 22

9

6

24 19

10

10 3

3

30

Tiukka trio

17 26

16 24

42 34

5

1. Suomalaissyntyinen A.E. Nordenskiöld tunnettiin 1800-luvun lopun tutkimusmatkailijana. Mutta hän oli myös mineralogi ja teki yhden vieläkin käytössä olevan tärkeän keksinnön. Minkä?

6

26 17 10

2. Vuonna 1410 käyttöön otettu Prahan raatihuoneen astronominen kello Orloj näyttää ajan lisäksi muun muassa auringon ja kuun aseman sekä eläinradan merkit. Mitä kellon yläpuolella oleva kellopeli esittää?

3. Kuinka monta neliötä ruudukossa on kaikkiaan?

22 © Bulls

KAKURO on japanilainen numeroristikko, jossa numerot ovat korvanneet kirjaimet.

Jokaisessa ruudussa on oltava jokin luvuista 1–9. Rivin numeroiden summan pitää vastata lukua mustassa ruudussa rivin yläpuolella tai siitä vasemmalle.

Sama luku esiintyy vain yhden kerran jokaisessa summassa. Parittomat luvut ovat harmaissa ruuduissa, parilliset valkoisissa ruuduissa.

■ Tiukan trion ja kakuron ratkaisut ovat verkkolehdessä: www.insinoori-lehti.fi www.ilry.fi

Ratavartijankatu 2, 8. krs, 00520 Helsinki Asiakaspalvelu 0201 801 801, (8,8 snt/min) avoinna arkisin klo 9-16 asiakaspalvelu@ilry.fi www.ilry.fi Kaikki liiton palvelut ja asiantuntijat tavoittaa parhaiten Insinööriliiton asiakaspalvelun kautta.

Insinööriliitolla on 30 alueellista ja kuusi valtakunnallista jäsenjärjestöä.

Lisätietoa jäsenjärjestöistä on osoitteessa www.ilry.fi/jasenjarjestot

@Insinooriliitto

@Insinooriliitto

Liiton toiminta

Toiminnan johto

Johtajisto

Työsuhdeneuvonta

Puheenjohtaja Samu Salo, 0201 801 810

Edunvalvontayksikkö johtaja Petteri Oksa, 0201 801 839

Palkkaneuvonta Urapalvelut Jäsentietopalvelut Alueasiamiestoiminta Nuorjäsentoiminta Neuvottelutoiminta

1. varapuheenjohtaja Timo Härmälä, 040 513 5988 varapuheenjohtaja Lasse Laurikainen, 040 502 5205 varapuheenjohtaja Stig Landén, 040 512 2849 johdon assistentti Teija Hyvärinen, 0201 801 811

Järjestöyksikkö johtaja Tommi Grönholm, 0201 801 848 Palveluyksikkö johtaja Mika Leppinen, 0201 801 801

Tutkimustoiminta Talous Tietohallinto Viestintä

48

Henkilökunnan yhteystiedot kokonaisuudessaan ovat osoitteessa www.ilry.fi/yhteystiedot.

JÄSENPISTE TEKIJÄ: Jarkko Ursin, palvelupäällikkö

Voimassa olevat työpaikkatiedot pitävät ajantasalla INSINÖÖRILIITON JÄSENREKISTERISSÄ

pidetään kirjaa niin jäsenten yhteystiedoista kuin työsuhteistakin. Työpaikkatiedot ovat tärkeitä liitolle, jonka täytyy tietää, missä jäsenet työskentelevät voidakseen ajaa heidän etujaan. Tarvittavia tietoja ovat voimassa oleva työsuhde, työtehtävät ja työntekopaikka.

Työpaikkatietojen ajantasaisuuden merkitys korostuu edunvalvonnassa, erityisesti neuvottelu- ja työtaistelutilanteissa. Työpaikkatiedon perusteella liitto viestii kohdennetusti muun muassa yt-tilanteissa, työehtosopimusneuvottelujen aikaan sekä myös mahdollisissa työtaistelutilanteissa tai ennen niitä.

Työpaikkatiedot voi päivittää ajan tasalle osoitteessa www.ilry.fi/ muutos tai sähköpostitse asiakaspalvelu@ilry.fi.

Jos jäsenmaksu on ollut työnantajaperinnässä, ilmoita jäsenmaksuperinnän päättymisestä liittoon. Näin liitto tietää, ettei työnantajalta odoteta tilityksiä. Työnantaja ei ilmoita erikseen tietoa liitolle.

Ilmoituksen jälkeen liitto lähettää jäsenmaksulaskun, jolla voi maksaa jäsenmaksun jatkossa.

Liiton asiakaspalveluun pitää ilmoittaa myös mahdollisista katkoksista, esimerkiksi vanhempainvapaasta, jonka aikana työnantaja ei huolehdi jäsenmaksuperinnästä.

Asuntolainan kilpailuttaminen kannattaa KUUKAUDEN ETUNA helmikuussa perehdytään Danske Ban-

kin uuteen asuntolainaetupakettiin. Liiton jäsenenä saat asuntolainan Danske Bankista aina edullisemmin.

Etuun kannattaa tutustua, jos haaveilet uudesta kodista tai mietit nykyisen lainasi kilpailuttamista.

Asuntolainaedut ovat hyödynnettävissä myös nykyiseen lainaan Danske Bankissa.

Etupaketin asioista saat Danske Bankilta alennuksen asuntolainan marginaalista ja lainan ilman toimitusmaksua tai järjestelypalkkiota. Portaistettu maksuohjelma tuo arkeen joustavuutta ja tarvittaessa voit saada myös lyhennysvapaita jaksoja ilman kuluja. Asuntolaina-asiakkaana saat lisäksi reilun alennuksen pankkiasioinnin päivittäispalvelupaketista.

Jos kilpailutat nykyisen lainasopimuksesi vielä tässä kuussa, pääset hyödyntämään Danske Bankin helmikuun lisäedun.

Tutustu lisäetuun sekä Danske Bankin etukokonaisuuteen liiton verkkosivuilla, jossa helmikuun ajan apunasi on myös Danske Bankin chat. Voit kysyä lisätietoja saman tien suoraan pankin asiakaspalvelusta.

■ Lue lisää: www.ilry.fi/kuukaudenetu 50

Hyödynnä kätevät webinaarit Insinööriliiton koulutusten kevätkausi tarjoaa monipuolisen valikoiman webinaareja liittyen työnhakuun, työelämätaitoihin sekä asiantuntijan arkeen.

16.2.

26.2.

2.3.

13.3.

16.3.

6.4.

13.4.

20.4.

Kilpailukielto- ja salassapitosopimus Työnhaun strategiat 2018 Asiantuntijan juridinen arki Lisää palautetta!

Hyvinvoiva arki Yrityksen LinkedIn-toiminnot Ruuhkataidot haltuun!

Työsuhde, kevytyrittäjyys ja yrittäjyys 4.5. Tietosuoja-asetus 18.5. Ajanhallinta 22.5. Viesti vakuuttavasti, palaverit paremmaksi!

Lisätiedot ja ilmoittautumiset www.ilry.fi/koulutukset

Aki Taavitsainen järjestää tähtinäytöksiä Mikkelin vesitornin huipulla seisovassa observatoriossa.

Taivas lumoaa tarkkailijan TEKSTI: Janne Luotola ja KUVA : Mikkelin Ursa

Tähtiharrastaja ikuistaa avaruuden- ja luonnonilmiöitä.

SUOMENLAHDEN YLLÄ liikkui elo-

kuussa 2010 ukkosrintama. Aki Taavitsainen ryhtyi bongaamaan ja kuvaamaan pilvien päällä leiskuvia yläsalamoita. Kuvaan taltioitui myös erikoinen sinertävä välähdys, joka varmistui jälkikäteen yläsalaman harvinaiseksi alatyypiksi viuhkasalamaksi.

– Kukaan ei ollut kuvannut niitä aikaisemmin Suomessa eikä todennäköisesti näillä leveysasteilla.

Havainnon tehnyt Taavitsainen opiskelee ympäristötekniikan insinööriksi Xamkissa Mikkelissä ja toimii vapaa-aikanaan Mikkelin Ursan puheenjohtajana.

Viimeisimmän huippuhetken tähtiharrastaja koki viime elokuussa, kun hän sai videolle yläsalaman toisen alalajin, punertavan keijusalaman kymmenen millisekunnin mittaisen välähdyksen.

TULIPALLO NÄKYI LAPISSA

Avaruus ja luonnonilmiöt ovat kiin-

nostaneet Taavitsaista pienestä pitäen.

Näyttävimpiä tapahtumia ovat tulipallot, jotka pudottavat meteoriitteja maahan saakka. Niitä Taavitsainen on kuvannut meteorikamera-asemalta useita satoja.

– Paras näistä on ollut huhtikuussa 2014 Lapissa näkynyt kirkas tulipallo.

Se pystyttiin kuvaamaan myös Mikkelin tähtitornista.

Kuvia tähtien bongaaja ottaa järjestelmäkameran ja peilikaukoputken yhdistelmällä usein omalta takapihaltaan tai metsäaukealta. Hän saattaa havaita ilmiöitä kuvista vasta jälkikäteen, koska monet kestävät silmänräpäystäkin lyhemmän ajan. Yhden kuvauskeikan otosten tutkimiseen vierähtää puolesta tunnista useisiin tunteihin.

Useat tähtitaivaan kuvauskohteet ovat niin himmeitä, että kuvaa valotetaan vaikkapa tunnin ajan. Tähtitaivaan pyörimisen vuoksi kuva koostetaan tietokoneella 60:stä minuutin valotusajalla otetusta kuvasta.

ILMASTONMUUTOS VAIKEUTTAA

Tähtitieteellisen yhdistyksen pyörittäminen tekee harrastuksesta sosiaalisen. Tehtävään kuuluu luentoja, esitelmiä ja tähtinäytöksiä esimerkiksi kouluille.

Yhdistys osallistuu valtakunnallisiin ja kansainvälisiin tapahtumiin, kuten ilmastoon liittyvään Earth Houriin.

Earth Hour liittyy olennaisesti tähtiharrastukseen. Tapahtuma kampanjoi ilmastonmuutoksen torjumisen puolesta. Ilmiö haittaa muun muassa tähtitaivaan havainnointia.

– Kelit ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana menneet huonommaksi myös tähtitaivaan näkymisen suhteen. Lisäksi valosaasteen määrä on lisääntynyt merkittävästi.

Taavitsainen haaveilee näköhavaintojen lisäksi myös siitä, että hän löytäisi joskus tuoreen meteoriitin Suomen maastosta.

– Se olisi huippujuttu.

51

rit o, y ht jo to

Yl in oh

o ht

k ij k ij

oh

to

ke s pi

62 %

pi

ke s

14 %

a tij un

nt ih

en

ki

lö

ia

euroa/kk

5%

m

4 199 3 950 2 720 Bruttopalkka (ka)

Yl em

Keski-ikä

12 %

Al

vuotta

5%

Jo

3%

em

vuotta

Palkka

tä

Toimiasema

%

As

91 42

15 k

Kokopäivätyö

To i

ttivuosia ma äär m A eskim in

jä

Insinöörit numeroina 2017

euroa/kk

Bruttopalkka (mediaani)

40 14

euroa/kk

Alkupalkka (mediaani)

h/viikko

Kokonaistyöaika (ka)

Naisten osuus

Työnantaja

10 90

%

%

Julkinen sektori

%

Yksityinen Lähde Insinööriliiton Työmarkkinatutkimus sektori 2017