Metsä.fi 5/12

Metsähallituksen lehti lokakuu 5 • 2012

Tuulivoimahankkeet myötätuulessa sivu 3 Metsäalalle tarvitaan monenlaisia osaajia sivut 12–13 Metsähallitus pilotoi uutta toimintamallia Hammastunturilla sivu 14 Säpin majakkasaari on Selkämeren helmi sivu 16

Leirikoulu Lapissa

oli espoolaisnuorille elämys sivut 8–9

5 • 2012

2

Kuva Hanna Kaurala

Palstan reunalta Maineikas Metsähallitus

”

Sidosryhmiltä tulee voimakas tuki juuri uudistetun kehittämisstrategiamme linjauksille.”

Metsähallitus on ollut ja on yhä aikamoisessa organisaatiomyllerryksessä, mutta asiakkaidemme ja sidosryhmiemme luottamus toimintaamme on edelleen vahva. Juuri valmistuneen laajan sidosryhmätutkimuksen mukaan Metsähallitukseen luotetaan yhteisten luonnonvarojemme hoitamisessa, ja tätä työtä meidän toivotaan jatkavan edelleen saman katon alla.

Mainearviot ovat parantuneet selvästi edellisestä, vuonna 2006 tehdystä tutkimuksesta.

Positiivisesti tai neutraalisti Metsähallitukseen suhtautuvien osuus on noussut 60:stä lähes 80 prosenttiin.

Kaikki Metsähallituksen toiminnot saavat sidosryhmiltä kiitosta, etenkin nyt, kun osaa vastaajista häirinneitä pienempien liiketoimintojen rönsyjä on karsittu. Varsinkin retkeilypalvelut ja metsätalous saavat kehuja. Sidosryhmiltä tuleekin voimakas tuki juuri uudistetun kehittämisstrategiamme linjauksille.

Yhteisten luonnonvarojen ja luonto-omaisuuden hoitamisen jälkeen sidosryhmät pitävät tärkeimpänä rooliamme metsäteollisuuden puuhuollossa. Sen merkitys on kasvanut eniten edellisestä tutkimuksesta.

Myös valtion maiden ja vesien käytön yhteensovittaminen on kolmen tärkeimmän tehtävän kärjessä. Siinäkin olemme parantaneet selvästi.

Tosin toimintaamme kriittisimmin suhtautuvat kansalaisjärjestöt ja matkailun edustajat erottuvat tässä kohdin: heidän mielestään saavutuksemme

tällä saralla ovat hakkuiden vuoksi merkittävästi heikentyneet.

Metsähallituksen rooliin – toimija, mahdollistaja vai edellytysten luoja yksityiselle elinkeinoelämälle – suhtaudutaan kaksijakoisesti.

Lähes puolet vastaajista pitää Metsähallituksen oman liiketoiminnan kehittämistä tärkeänä, 40 prosenttia haluaisi Metsähallituksen luovan aktiivisesti uusia mahdollisuuksia yksityiselle liiketoiminnalle. Jälkimmäinen näkemys saa tukea etenkin matkailusektorilta, kansalaisjärjestöt ja metsätalouden asiakkaat vastustavat sitä eniten.

Sidosryhmät ymmärtävät kaksijakoisen organisaatiomme. He näkevät työssään Metsähallituksen rakenteen hajautumisen ja ovat tiedostaneet sen aiheuttamat ongelmat. Siitä huolimatta Metsähallituksen halutaan jatkavan yhtenä kokonaisuutena.

Asiantuntemus, yhteiskuntavastuu ja henkilöstön johtaminen vahvistavat Metsähallituksen mainetta. Dynaamisuutta toimintaamme kaivattaisiin kuitenkin lisää.

Tutkimuksen teki viestintätoimisto Pohjoisranta Burson-Marsteller Oy ja siihen vastasi 256 henkilöä. Vastaajat edustivat kattavasti eri näkökulmia, niin järjestöjä, viranomaisia kuin asiakkaitakin. tikkurilassa 17.10.2012 Juha Mäkinen Viestintäjohtaja

Tässä numerossa 10 6 8–9 Metsä.fi on Metsähallituksen sidosryhmälehti. www.metsafi-lehti.fi Osoite: Metsähallitus, Pl 94, 01301 Vantaa Internet: www.metsa.fi Puhelin: 0205 64 100 Vastaava toimittaja: Juha Mäkinen, Toimittaja: Hanna Kaurala Toimitussihteeri: Leena Hulsi / Viestintätoimisto Jokiranta Oy Toimituskunta: Juha Mäkinen (pj), Outi Ala-Härkönen, Markku Eklund, Leena Hulsi, Timo Karhapää, Hanna Kaurala, Kari Koivumaa, Pauli Määttä, Anne Paakkarinen

16 Taitto: Tuuli Holopainen / Viestintätoimisto Jokiranta Oy Kannen kuva: Ariel Ilmakuva Oy Osoitteenmuutokset: Leena Pöllä p. 0205 64 4214, metsafilehti@metsa.fi Aineisto toimitukseen: 6 /2012 19.11. mennessä. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja toimittaa Metsä.fi-lehteen lähetettyjä tekstejä.

Painopaikka: Jaakkoo-Taara Oy Painosmäärä: 13 500 kpl, ISSN 1458-4700 (painettu) ISSN 1458-4719 (verkkoversio) Tämä lehti on painettu ympäristömerkitylle paperille.

3

Kuva WinWind

5 • 2012

> Riutunkarin tuulivoimapuisto sijaitsee Oulunsalossa, Perämeren rannalla.

Metsähallituksen tuulivoimahankkeet myötätuulessa – Tuulivoimahankkeet sopivat erinomaisesti osaksi Metsähallituksen toimintaa, sillä meillä on paljon tämäntyyppisissä hankkeissa hyödynnettävää osaamista. Uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen tukee Metsähallituksen toiminta-ajatusta hyvin, tiivistää tuulivoimapäällikkö Erkki Kunnari.

Neena Kuukasjärvi

M

etsähallituksen tie tuulivoimatoimijaksi alkoi vuonna 2008. Laatumaan energiaprojektin yhteydessä pohdittiin uusia liiketoimintamalleja, ja tuolloin tuulivoima nousi vahvasti esille. Vuoden 2009 alusta aloitti työskentelynsä nykyisin kolmihenkinen tuulivoimatiimi, jonka tärkeimpänä tehtävänä on kehittää Metsähallituksen toimintatapoja, osaamista ja roolia tuulivoimarakentamisen mahdollistajana.

– Tarkoitus on ollut alusta alkaen tehdä tuulivoimatoiminnasta kannattavaa liiketoimintaa. Metsähallituksella on tähän hyvät edellytykset; valtion mailla metsätalous ja tuulivoiman tuottaminen eivät millään tavalla sulje toisiaan pois. Eri toimijoilla on myös yhteisiä intressejä – esimerkiksi tiestön ja muun infran rakentaminen, Kunnari linjaa.

Metsähallituksen rooli tuulivoimatoiminnassa on valtion maiden kartoittaminen sekä lupaavien alueiden varaaminen ja jalostaminen tuulivoimatoimintaan soveltuviksi – maankäyttöä ja ympäristöarvoja unohtamatta.

– Metsähallitus ei hanki osakkuuksia tuulivoimatuotantoa harjoittavista yhtiöistä vaan vuokraa aluetta edelleen yhteistyökumppaneille, jotka harjoittavat alueella omaa toimintaansa. Metsähallitukselle tämä tarkoittaa 20–50 vuoden varmaa vuokratuottoa, Erkki Kunnari muistuttaa.

Energiantuotantoon lisää omavaraisuutta – Fossiiliset energiavarat ovat hupenemassa, ja Euroopan riippuvaisuus fossiilisesta tuontienergiasta on jo uhka talouden tasapainolle. Suomeen tuodaan vuosittain energiaa 13 miljardilla eurolla, joten on erittäin tärkeää pienentää tuontilaskua lisäämällä energiaomavaraisuutta. Maailman-

laajuisen ilmasto-ongelman rajoittamisessa tuulivoima on yksi osaratkaisu, Erkki Kunnari pohjustaa.

Tuulivoimarakentaminen liittyy haluun edistää Suomen oman energiantuotannon riippumattomuutta. Hallituksen 2008 julkistaman ilmasto- ja energiastrategian mukaan Suomen tavoitteena on tuottaa 38 prosenttia energiasta uusiutuvilla energialähteillä vuoteen 2020 mennessä. Tuulivoiman osuus talkoissa tarkoittaa noin 800–900 uutta tuulivoimalaa, joiden tuotannolla katetaan yhteensä noin 6 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta. Tällä hetkellä tuulivoimalla tuotetaan alle prosentti maamme energiantarpeesta. Metsähallituksen vireillä olevien tuulipuistohankkeiden suunniteltu tuulivoimaloiden kokonaismäärä on yhteensä noin 400.

Ei mikään läpihuutojuttu – Meidän osalta kuokka ei nouse missään vaiheessa projektia, Kunnari valottaa Metsähallituksen roolia tuulipuistohankkeissa.

– Tehtävämme on käynnistää projektin kehitystyö. Me kartoitamme tuulivoimatuotantoon soveltuvat alueet ja teemme niiden tuulipotentiaaliselvitykset. Parhaillaan on saatu valmiiksi kaikkia Metsähallituksen alueita koskeva tuuliatlaksen tuulitietoihin perustuva analyysi ja alueiden parhaimmisto on tarkemmassa syynissä. Parhaiten soveltuvat alueet pyritään saamaan myös maakuntakaavoihin.

Sopivan alueen löydyttyä käynnistyy infrastruktuurin esisuunnittelu, kuten voimaloiden, sähköliittymien ja tiestön sijoittelu, alueen kaavoitus sekä YVA- eli ympäristövaikutusanalyysi.

– Kaavoitus- ja YVA-vaihe vievät aikaa, mutta toki hanke hankkeelta toimintamallit sujuvoituvat ja kehitymme toi-

mijana. Päämäärän on tuottaa laatua ympäristöä turhaan kuormittamatta.

Metsähallituksen pohjatyön jälkeen on yhteistyökumppanien vuoro, eli sähkö- ja rakennustöiden perussuunnittelu, verkko- ja sähkönmyyntisopimukset sekä rahoitus eivät enää kuulu Metsähallituksen vastuulle.

– Projektin kehittämisvaihe voi kestää kaikkineen jopa neljä vuotta. Kun otetaan huomioon, että itse rakentaminen voi viedä kolmekin vuotta, tuulivoimarakentaminen on kokonaisuudessaan erittäin pitkä prosessi, Kunnari muistuttaa.

Ensimmäinen tuulipuisto Iin Myllykankaalle Pohjois-Pohjanmaalle Iin Myllykankaalle nousee Metsähallituksen tuulivoima-alueiden ensimmäinen tuulipuisto. Myllykankaan hanke sai lainvoimaiset rakennusluvat syyskuussa 2012. Hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin eli YVA-menettelyn ja yleiskaavoituksen kokonaiskesto oli 18 kuukautta.

– Tämä on Suomen suurin valmiiksi luvitettu puisto, erittäin merkittävä päänavaus meille. Kehityshanke eteni sujuvasti – myös viranomaiset olivat siihen tyytyväisiä. Suuri kiitos kuuluu tuulivoimatiimimme ammattilaisille Olli-Matti Tervaniemelle ja Jaakko Savolahdelle, tiimin päällikkö Erkki Kunnari kiittää.

Puiston rakennustyöt käynnistynevät tulevan talven aikana, ja sähköntuotanto alkaa syksyllä 2013. Hankkeen koko on täydessä laajuudessaan 50 megawattia, ja alueelle on suunniteltu sijoitettavaksi enintään 19 voimalaa. Myllykankaan tuulipuiston kokonaisinvestointi on noin 70 miljoonaa euroa.

Lue lisää Metsähallituksen tuulivoimahankkeista www.laatumaa.com.

4

5 • 2012

makasiini Muistelmateos Osaran aukeista

t essu m ä Mets 1.2012 .1 9.–11

Kanalintumetsälle pääsee pian kännykkäluvalla

Metsähallituksen liiketoimintojen tämän vuoden tulos tulee olemaan noin 100 miljoonaa euroa. Valtion kassaan tuloutetaan 120 miljoonaa euroa käytettäväksi erilaisiin yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

Samaan aikaan työllistetään suoraan lähes 1 800 ihmistä. Metsätaloustöissä työllistyy lisäksi noin 1 000 ulkopuolista.

Kansallispuistoihin tehdään vuosittain pari miljoonaa käyntiä, ja niiden paikallistaloudelliset vaikutukset ovat yli sata miljoonaa euroa. Metsästys- ja kalastuslupia myydään 120 000 kappaletta, ja huussejakin valtion alueilta löytyy 2 500. Puistojen työllisyysvaikutus on noin 1 400 henkilötyövuotta.

On laskettu, että luonnon monimuotoisuuteen panostetaan valtion mailla vuosittain 36,3 miljoonaa euroa, virkistyskäyttöön 13,8 miljoonaa euroa, porotalouteen 2,1 miljoonaa euroa, saamelaiskulttuuriin 1,9 miljoonaa euroa ja työllisyyteen 3,7 miljoonaa euroa.

Näiden yhteissumma on 57,8 miljoonaa euroa.

Lisäksi parhaillaan on käynnissä useita tutkimusohjelmia, joissa pyritään selvittämään valtion maiden hyötyjä entistä tarkemmin. Esimerkiksi sekä metsätalouden että kansallispuistojen ja retkeilyalueiden aluetaloudellisia vaikutuksia selvitetään erilaisilla menetelmillä. Myös talousmetsien virkistys- ja monimuotoisuushyötyjä arvioidaan, vaikka onkin selvää, että niitä on vaikea määrittää rahassa. Tutkimuksia

Kuva Ilkka Saastamoinen

Hanna Kaurala

Outi Ala-Härkönen

Tämän vuoden tuloksestaan Metsähallitus tulouttaa valtion kassaan 120 miljoonaa euroa.

esiteltiin syyskuussa järjestyksessään toisessa Metsähallitus-akatemiassa. Seminaarin esitykset löytyvät Metsähallituksen verkkosivuilta.

Hanna Kaurala

Saamelaisasioita saameksi

Uutta tulta Metsämiehen lauluun

Metsähallituksessa pidettiin ensimmäinen pohjoissaamenkielinen tiimipalaveri Inarissa jo kesällä 2011. Tähän mennessä saameksi on huollettu autiotupa ja retkeilyrakenteet Inarijärvellä sekä tervattu vene Lemmenjoella. Näissä tilaisuuksissa mukana on ollut myös kentän saamenkielisiä työntekijöitä. Pöydän ympärillekin on silti tarpeen kokoontua pohtimaan Metsähallituksen saamenkielisiä palveluja ja niiden tarpeita tulevaisuudessa.

Kaikkiaan saamenkielisiä palavereja tai työpajoja on ollut 4–6 vuodessa. Tämä saamenkielisten ja saamea opiskelleiden työntekijöiden saamen käytön motivointi kuuluu osana saamenkielisen tiedottajan työtehtäviin. Palaverien ja työpajojen lisäksi pidetään kuukausittainen saamenkielinen kahvihetki OC:ssä nettikameran kautta. Puolituntisten palaverien aiheet ovat vapaita, kuten kahvipöytäkeskusteluissa yleensäkin.

Pentti Pieski

Kuva Pentti Pieski

Muusikko Olavi Uusivirta on saanut uutta virtaa Jean Sibeliuksen säveltämään ja Aleksis Kiven sanoittamaan klassikkoon, Metsämiehen lauluun. Nuuksion Haukkalammella kuvatussa videossa Olavi Uusivirta esittää teoksesta oman versionsa. Video on nähtävissä kahden viikon ajan yksinoikeudella Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman eli METSOn sivuilla. Tämän jälkeenkin videon ja Uusivirran haastattelun voi katsoa osoitteessa www. metsonpolku.fi.

Helsingin Messukeskuksessa järjestettävillä Metsämessuilla Olavi Uusivirtaa haastellaan ohjelmalavalla sunnuntaina 11.11. kello 11.

Kuva Shutterstock

Yhteiskunta hyötyy monin tavoin Metsähallituksen toiminnasta

Pudasjärven salomaille 1950-luvulla hakatuista Osaran aukeista on ilmestynyt muistelmateos Osaran aukeat. Teos perustuu paikalla olleiden muisteluihin ja on kirjoitettu suurelta osin heidän omalla murteellaan. Kerronnan lomassa on jonkin verran tietoa myös hakkuumääristä leimikoittain ja metsänviljelyn tuloksista. Kirjassa puidaan lisäksi metsäntutkimuksen roolia.

Kirja on omakustanne, ja sen takana on työryhmä Sulo Raiskio, Erkki Pirinen, Jorma Kouva ja Veikko Vuontisjärvi.

Ensimmäinen painos on loppuunmyyty, mutta uutta erää voi kysellä tekijöiltä.

Tule tapaamaan meitä Metsämessuille.

Meidät löydät osastolta 6d139.

Metsähallitus alkaa myydä kanalintujen metsästäjille kännykkälupia. Luvan voi ostaa soittamalla automaattinumeroon mihin vuorokauden aikaan hyvänsä. Lupa tulee tekstiviestillä, mikäli metsästäjän haluamalle alueelle on kiintiötä jäljellä.

Käytännössä luvan hankinta toimii siten, että metsästäjä soittaa tiettyyn automaattinumeroon riippuen siitä, haluaako hän yhden vuorokauden, kahden vuorokauden vai kolmen vuorokauden kanalintuluvan. YläLapin riekkoluvalle on oma numeronsa.

Puhelun aikana automaattivastaaja pyytää metsästäjää näppäilemään toivomansa alueen nelinumeroisen tunnuksen ja aloituspäivän.

Puhelun aikana järjestelmä tarkistaa, onko alueelle haluttuna aikana kiintiötä jäljellä. Mikäli tilaa on, puhelun jälkeen metsästäjä saa tekstiviestin, jossa häntä pyydetään lähettämään paluuviestissä nimensä.

Lopuksi metsästäjä saa lupansa tekstiviestillä. Luvan hinta peritään puhelinlaskusta. Metsähallituksen kännykkälupia on aikaisemmin voinut hankkia muun muassa vesilintujen tai jänisten metsästykseen, karhujahtiin poronhoitoalueelle, virkistyskalastukseen ja moottorikelkkailuun.

Lisätiedot: www.villipohjola.fi www.metsa.fi ja Kieppi-lehti Aku Ahlholm

Kanalintulupien puhelinnumerot: 1 vuorokausi 0600 551601 (22,10 euroa + mpm) 2 vuorokautta 0600 551602 (40,31 euroa + mpm) 3 vuorokautta 0600 551603 (45,36 euroa + mpm) Ylä-Lapin riekkolupa, 1 vuorokausi 0600 551600 (17,14 euroa + mpm)

> Saamenkielisessä palaverissa Tuija Kangasniemi (vas.), Riina Tervo, Inka Musta, Pentti Pieski, Liinu Törvi ja Pirjo Seurujärvi.

Juuri Nyt

Kuva Hannu Huttu

5 • 2012

Haemme nyt lasten ja nuorten luontoliikuttajaa palkittavaksi Suomen Urheilugaalassa 2013. Tiedätkö erinomaisen esimerkin toiminnasta, joka edistää lasten luontosuhdetta tai liikkumista luonnossa?

kaat voivat ostaa metsästys- ja kalastuslupia. Mökkivaraukset hoituvat edelleen Lomarenkaalle jäävästä palvelunumerosta 0203 44122.

Kerro se meille! Lue lisää osoitteesta www.luontoon.fi ja www.suomenurheilugaala.fi.

Metsähallituksen erälupien tilausnumero muuttuu. Uudesta erälupanumerosta 020 692 424 asiak-

Valtion metsien lisäsuojelua valmistellaan yhteisprojektissa

Ruotsinkylän tutkimusmetsän opetusreitti uusittiin Vantaan Ruotsinkylän Raition reitiksi nimetyllä metsäopetuspolulla saa monipuolisen kuvan metsien kestävästä käytöstä, hoidosta, metsästä saatavista tuotteista sekä metsäluonnosta yleensä. Metsä on mielenkiintoinen oppimisympäristö, jossa opitaan itse havaintoja tehden.

Opetuspolun uusitut opasteet ja reitit on tehty Metsähallituksen, Metsäntutkimuslaitoksen, Suomen Metsäyhdistyksen sekä Tuusulan kunnan liikuntapalveluiden yhteistyönä. Yhteistyötä jatketaan ja oppimisaineistoja kerätään talven aikana uusille verkkosivuille. Suunnitelmissa on

myös alueella risteilevien muiden polkujen opasteiden kunnostus.

Ruotsinkylä on osa Metlan tutkimusmetsäverkostoa. Sen koealoilla tutkitaan ulkomaisten puulajien lisäksi rauduskoivujen sopeutumista ilmastonmuutokseen, puiden sienitauteja, juurikäävän leviämistä, kotimaisten puiden siemensatoa sekä metsänjalostukseen liittyviä kysymyksiä. Aluetta hoitaa Metsähallitus.

Tuulikki Halla

Polkukartat ja ajo-ohjeet Ruotsinkylään www.metla.fi/metsat/ ruotsinkyla/metsapolku/

Villi Pohjola Lomarenkaalle Metsähallitus on myynyt Villi Pohjola -tuotemerkin Lomarengas Oy:lle. Kaupan myötä Villi Pohjola -tulosalue osana Metsähallitusta lakkasi mutta nimi säilyi. Lomarengas alkaa välittää tiettyjä Metsähallituksen kämppiä ja tiettyjä yksityisten välityksessä olleita mökkejä edelleen Villi Pohjola -nimen alla.

Kaupassa ei siirtynyt kämppiä, vaan Lomarenkaan jatkossa vuokraamien Metsähallituksen kämppien omistus säilyy Metsähallituksen Laatumaalla. Laatumaan kämppätiimi hoitaa jatkossa kämppien huollon ja kunnossapidon, samoin kuin sopimuksen ulkopuolelle jäävät leirintäalueet, Hossan, Kylmäluoman, Manamansalon ja Ruunaan, sekä pitkäaikaisvuokraukseen jäävät kämpät ja yrityskohteet.

Lomarenkaan välitettäväksi menee noin sata Metsähallituksen kämppää, jotka sijaitsevat pääosin suojelualueilla, retkeilyalueilla ja virkistysmetsissä. Ne Villin Pohjolan kämpät, jotka eivät siirry vä-

litykseen, myydään pois. Kymmeniä kämppiä on jo myyty. Kaikista myyntiin menevistä kämpistä pyydetään tulosalueiden lausunnot ja niistä, joihin liittyy tai voi liittyä suojelu-, kulttuuri- tai rakennusperinnearvoja, pyydetään lausunnot Museovirastolta.

Syksy on kämppien osalta siirtymäaikaa, eli kämppiä vuokrataan tälle syksylle entiseen tapaan, mutta ensi vuodelle otetaan vain viikkovarauksia nollahintaan. Ensi vuoden varaukset siirretään myöhemmin Lomarenkaan järjestelmään, josta varsinainen lasku lähetetään.

Ylä-Lapin erämaa-alueiden kämpät Käsivarressa ja Näätämöjoella eivät kuuluneet sopimukseen, ja niiden vuokraus ensi vuodelle on vielä auki. Kyselyjä niihin tulee runsaasti.

Myös Metsähallituksen lupien myynnissä on menossa siirtymäaika. Lupamyynti siirtyy Villi Pohjola -nimen alta luontopalvelujen hoidettavaksi www.eräluvat.fi-osoitteeseen ensi vuoden alusta.

Matti Keränen

juuristo kaivetaan ylös mahdollisimman tarkasti. Vuonna 2011 poistetuista ruusuesiintymistä 30 prosenttia oli kokonaan poissa ja loput olivat näivettyneet harsuiksi ja matalakasvuisiksi.

Talkooleirin aikana leiriläiset keräsivät myös rantaan ajautuneita roskia noin 60 jätesäkillistä, joka on veneiden kuljetuskapasiteetin maksimimäärä. Samalla kerättiin talteen jäteöljyä sisältäviä tonkkia ja purkkeja noin 30–40 litraa sekä myös muita kemikaaleja ja purettiin luvattomia leirirakennelmia.

Talkoolaisten kannalta veneilevä saarelta toiselle hyppely on elämyksellistä ja kiinnostavaa – ruusuja kun päästään torjumaan monille ulkosaariston saarille, joilla ei veneetön tai muutoin väylien vankina liikkuva kansalainen tulisi käyneeksi.

Esko Tainio

Ajantasaista tietoa käynnissä olevista poronhoitotöistä Poronhoitotöistä tiedottamista varten on kehitetty paikkatietosovellus, jota testataan käytännössä Syväjärven paliskunnan alueella tänä syksynä. Sovelluksen avulla maastossa liikkuvat voivat tarkistaa etukäteen porojen kokoamistöiden ajankohdat ja sijainnin.

Poroparkki-pilottihanke on sodankyläläisen Syväjärven paliskunnan, Metsähallituksen ja Paliskuntain yhdistyksen yhteishanke.

Porojen kokoaminen poroerotuksia varten syksyllä on suuri työ. Poroja kootaan erotusaitojen läheisyyteen syyskuun lopulta lähtien. Ennen erotusaitaan siirtämistä poroja pidetään koontialueilla lyhyitä aikoja, jolloin on

tärkeää, että poroja ei häiritä.

Nyt testissä olevan paikkatietosovelluksen avulla paliskunta voi helposti tiedottaa metsästäjille ja muille maastossa liikkuville kulloinkin työn alla olevista porojen ”parkkialueista”, jotta nämä voivat välttää turhaa alueella liikkumista.

Näin vältytään porojen hajaantumiselta uudelleen maastoon niiden kokoamisen kriittisinä hetkinä, mikä auttaa lakisääteisten poronhoitotöiden suorittamista (PHL 28 §). Tietoa meneillään olevista poronhoitotöistä ja niiden sijainnista saa internetistä osoitteesta www.porotyot.fi.

Metsähallitus edistää osaltaan hallitusohjelman kirjausta, jonka mukaan valtion, kuntien ja julkisyhteisöjen mailta suojellaan yhteensä 20 000 hehtaaria. Lisäsuojelu toteutetaan siirtämällä nykyisin metsätalouskäytössä olevia valtion maita suojeluun.

Esitys suojeltavista alueista laaditaan metsätalouden ja luontopalveluiden yhteistyönä METSO-hallitus 2013 -projektissa, joka käynnistyi tänä syksynä. Suojelun pääpaino on eteläisessä Suomessa, jossa on vähiten suojeltua metsäpintaalaa. Metsähallituksen lopullinen osuus suojeltavasta 20 000 hehtaarista täsmentyy projektin kuluessa.

Suojeluun pyritään valitsemaan laajoja ja yhtenäisiä, monimuotoisuuden kannalta tärkeitä aluekokonaisuuksia kustannustehokkaalla tavalla.

Kohteiden valinnassa hyödynnetään tietojärjestelmiä ja alueiden asiantuntijoita, luontojärjestöjen suojeluesityksiä sekä Helsingin yliopiston tutkijoiden kehittämää Zonation-ohjelmaa.

Varsinainen suojelukohteiden valinta aloitetaan vuoden 2013 alkupuolella ja lopullinen esitys valmistuu vuoden 2013 loppuun mennessä. sari hiltunen

Turun saaristosta löytyi uusi sammallaji

Sari Hiltunen Kuva Hannu Huttu

Kuva Erkki Oksanen

Hyviä kokemuksia kurtturuusun kurittamisesta Helposti tulee ajatelleeksi, ettei pienille ulkosaariston ja merivyöhykkeen saarille riistäytyneille kurtturuusuille voi juuri mitään, koska kurtturuusut ovat viheliäisen sitkeästi versovia ja vähät rahat on pistettävä tärkeämpien kohteiden hoitoon. Tammisaaren saaristossa on kuitenkin kokeiltu vuosina 2011 ja 2012 kurtturuusun torjuntaa yhteistyössä WWF:n talkoolaisten ja Metsähallituksen luontopalveluiden kanssa hyvällä menestyksellä.

Ruusuista kerättiin marjat ja versot katkaistiin noin 30 sentin pituisiksi. Leikkaamista seurasi juuriston ylös kaivaminen rautakangin, lapioin, istutuslapioin ja käsin. Versot ja juuristo kaivettiin ylös systemaattisesti alkaen kasvustojen reunoilta. Tyypillisesti kurtturuusut taantuvat voimakkaasti torjuntatyöstä, jossa niiden

5

Turun saaristosta on löytynyt Pohjoismaille uusi sammallaji.

Suikerosammalten sukuun kuuluva laji löytyi Metsähallituksen luontopalvelujen vuonna 2006 tekemien lajistokartoitusten yhteydessä.

Suojelubiologi Turkka Korvenpää löysi Houtskariin kuuluvalta saarelta sammalen, joka määritettiin aluksi virheellisesti silmälläpidettäväksi hakasuikerosammaleksi. Harvinaisesta lajista tallennettiin näyte Turun yliopiston kasvimuseoon, josta se toimitettiin tänä vuonna Venäjän tiedeakatemian kasvitieteelliseen puutarhaan. Moskovassa alan johtava tutkija Mikhail S. Ignatov tunnisti näytteen Brachythecium laetum -lajiksi.

5 • 2012

Kuva Maria Latokartano

6

> Aapo Mannisen (vas.) ja Niklas Björkqvistin mukaan laserkeilaus tehostaa suunnittelua merkittävästi.

Aapon uusi työkaveri Laserkeilausaineisto on tänä vuonna otettu laajasti käyttöön leimikoiden suunnittelussa.

Samalla Metsähallituksen suunnittelijat ovat saaneet mukaansa metsään uuden työvälineen, maastotietokoneen.

Maria Latokartano

A

uto pysähtyy metsätien varteen. Aapo Manninen nousee ohjaamosta ja harppoo metsän puolelle. Hän pysähtyy ja poimii laukustaan maastotietokoneen. Yksi näpäytys kosketuskynällä ja tietokoneen näyttöön ilmestyy kohteen ilmakuva, toinen näpäytys tuo näkyviin puustotiedot. Alueelle on tulossa päätehakkuu. Kohteen Manninen on valinnut ja rajannut laseraineistoa käyttämällä.

Kooltaan maastotietokone ei ole juuri aikakauslehteä suurempi, mutta metsää kuvaavaa tietoa sen uumeniin mahtuu kosolti. Tiedot on kerätty laserkeilaamalla, ja nyt niitä sovelletaan ensimmäistä kertaa käytäntöön eli tulevien hakkuiden ja metsänhoitotöiden suunnitteluun.

Maastotyö helpottuu Kesäkuussa metsätalousinsinööriksi valmistunut Aapo Manninen käsittelee parin

viikon kokemuksen jälkeen maastotietokoneettaan näppärän näköisesti. Leimikoita suunnitellessaan hän hakee laseraineistosta hoito- ja hakkuutarpeiltaan samankaltaisia metsiköitä.

Keilausaineiston avulla metsästä löytyy muutakin kuin puita. Toistaiseksi Mannisen listalla on muutama 1800–1900-lukujen taitteeseen ajoitettu hiilimiilu sekä puro.

Pienialaisten kohteiden paikantaminen on Mannisen mukaan aiempaa helpompaa. Hän näpäyttää tietokoneen näyttöä ja ruudulle ilmestyy maaston pinnan muotoja kuvaava vinovalovarjostuskuva.

– Tuossa ovat hiilimiilut, ne erottuvat muusta maastosta poikkeavana muotona.

Uusi työväline miellyttää

las Björkqvistin mukaan laserkeilauksen suurin etu on menetelmän tehokkuus. Laserinventointihankkeessa puustotiedot kerätään yhdessä kesässä satojen tuhansien hehtaarien alueelta. Noin vuoden kuluttua hankkeen

”

Tiedon keruusta vapautuva aika on jatkossa mahdollista käyttää leimikoiden suunnitteluun.

Metsähallituksen ympäristöasiantuntija Nik-

aloittamisesta tiedot ovat jo suunnittelijoiden käytössä.

Tänä vuonna laserkeilausaineistoa on kerätty 875 000 hehtaarilta. Vielä vuosi tai pari ja miestyönä tehty metsävaratietojen keruu voidaan lopettaa.

Tämä ei tarkoita sitä, että Metsähallituksen suunnittelijat poistuisivat metsistä. Tiedon keruusta vapautuva aika on jatkossa mahdollista käyttää leimikoiden suunnitteluun, ja kaikki tarvittava materiaali kulkee matkassa tietokoneen muistissa.

– Laseraineistojen käytön omaksuminen vaatii suunnittelijoilta kärsivällisyyttä ennen kuin työskentely on sujuvaa. Moni uutta laitetta käyttänyt on kuitenkin sanonut, ettei enää palaisi entiseen, Björkqvist sanoo.

Taimikot laserille yhä haaste Metsähallituksella on viiden vuoden kokemus laserkeilaushankkeista.

Projektipäällikkö Risto Laamasen mukaan tulokset ovat pääsääntöisesti hyviä, mutta laatu vaihtelee vielä jonkin verran. Laadun vakiinnuttaminen onkin Laamasen mukaan seuraava tavoite.

Tänä vuonna laseraineisto on ensi kertaa otettu laajalti käyttöön operatiivisessa suunnittelussa. Hakkuumah-

dollisuuksien löytäminen ja rajaaminen on laserkeilausaineiston käytön ydintä, mutta aineistoa voi käyttää muuhunkin.

Projektipäällikkö Samuli Myllymäki on tutkinut, miten hyvin keilaustiedot taipuvat taimikonhoito- ja ennakkoraivaustarpeen määrittämiseen, kunnostusojitussuunnitteluun ja turvemailla kitu- ja metsämaan rajaamiseen sekä lannoitustarpeen arviointiin.

– Kitu- ja metsämaan rajan arviointiin

laseraineisto näyttää soveltuvan hyvin, samoin männiköiden ennakkoraivaustarpeen arviointiin. Kuusikoissa tulokset eivät ole yhtä tarkkoja. Kunnostusojitus- ja lannoitussuunnittelussa tulokset ovat olleet vaihtelevia mutta selviä hyötyjäkin on löytynyt. Taimikoiden inventointiin laserkeilaus ei ole aikaisemmin soveltunut, eivätkä tulokset näytä mullistavilta nytkään, Myllymäki kertoo.

7 Kuva Kevitsa Mining Oy:n kuva-arkisto

5 • 2012

Kesällä tuotantonsa aloittanut Kevitsan monimetallikaivos Sodankylässä saa lämmitykseen tarvittavan energiansa Metsähallituksen toimittamasta puuhakkeesta.

Kevitsa lämpenee valtion energiapuulla Olli Autonen

M

etsähallitus on aloittanut energiapuun toimitukset heinäkuussa avatulle Kevitsan kaivokselle Sodankylässä. Kaivoksen lämmityskäyttöön menevää puuta on määrä toimittaa vuodessa energiaksi muutettuna 35 000 megawattitunnin verran, mikä tarkoittaa noin viittätoistatuhatta kiintokuutiometriä puuta. Toimitussopimus on kestoltaan nelivuotinen, mikä tuo Metsähallituksen hankintapäällikkö Juha Pyhäjärven mukaan hankkeeseen kaivattua pitkäjänteisyyttä.

– Kuituprosesseihin kelpaamaton, joukkokäsittelymenetelmällä korjattu energiapuu toimitetaan kaivokselle suoraan prosessiin eli valmiiksi haketettuna. Urakoitsija hakettaa puun kaivoksen läheisyydessä ja kuljettaa lämpölaitoksen 800 kuutiometrin kokoiseen siiloon, Pyhäjärvi kertoo.

Kevitsan kaivos sijaitsee Metsähallituksen omistamien talousmetsien keskellä Sodankylän pohjoisosassa. Kaivokselle menevä energiapuu korjataan Kevitsaa ympäröiviltä mailta ja tarvittaessa kauempaakin.

– Normaalin joukkokäsittelyn ohella Kevitsaan on toimitettu puuta muun muassa Savukoskelta, mistä löytyy pystyyn kuollutta

kuivapuuta. Pisimmät toimitusmatkat ovat yli sata kilometriä, jolloin puunkuljetus on vielä kannattavaa.

Suurin energiatarve ajoittuu talveen, joten puuta on myös varastoitava. Kaivoksen porttien ulkopuolella sijaitsevalla varastoalueella on tarkoitus pitää 10–15 000 kuutiometrin puuvarastoa, jolla katetaan seuraavan lämmityskauden energiatarve.

– Puu varastoidaan sulan maan aikana ja suojataan peitepaperilla.

Talvella puu pitäisi kerätä metsäteiden varsilta, ja teiden aukipitäminen nostaisi kustannuksia.

Varastoinnissa puu ehtii myös kuivua ja energiatehokkuus paranee, joten varastointi on joka suhteessa kustannustehokkain vaihtoehto, Pyhäjärvi sanoo.

Lapissa kysyntä kasvussa Juha Pyhäjärven mukaan Kevitsan kaivoksen kanssa tehty toimitussopimus on merkittävä nimenomaan energiapuun hyödyntämisen kannalta, ei niinkään taloudellisesti.

– Energiapuun korjuussa katteet ovat pienet, joten sen korjuulla ei ole niin suurta rahallista merkitystä. Metsähallitukselle on kuitenkin tärkeää saada olla mukana kehittämässä energiapuun hyödyntämistä.

Sodankylään avattu Kevitsan

kaivos on nyt toinen merkittävä kohde, johon energiapuuta Lapin alueella toimitetaan.

– Aiemmin olemme toimittaneet isommassa mittakaavassa energiapuuta vain Rovaniemen Energialle, joten siinäkin mielessä Kevitsan kaltaiselle kohteelle pohjoisempana oli selvä tilaus. Energiaksi hyödynnettävää puuta voidaan kerätä nyt

”

Kevitsan kaivos sijaitsee Metsähallituksen omistamien talousmetsien keskellä.

laajemmalta alueelta.

Vaikka muualla maassa energiapuun kysyntä on ollut suhteellisen vähäistä, on Lapissa odotettavissa kysynnän kasvua lähinnä kunnallisten lämpölaitosten puolelta.

– Sellainen ilmapiiri on ollut, että kysyntä pohjoisessa olisi voimistumassa ja nimenomaan säännöllisten toimitusten korjuumääriä voitaisiin nostaa.

Uusia kaivoshankkeita vireillä Lapissa on tällä hetkellä vireillä muutama suurehko kaivoshanke, jotka toteutuessaan vaikuttaisivat myös Metsähallituksen talousmetsiin.

– Merkittävimmät niistä ovat Hannukaisen rautamalmikaivos Kolarin kunnan alueella, Soklin fosforikaivos Savukoskella sekä Suhangon palladiumkaivos Ranuan ja Tervolan rajalla, kertoo Metsähallituksen Länsi-Lapin alueen maankäyttöesimies Erkki Luukkonen.

Metsähallituksen mailla jo aktiivitoimintavaiheessa olevista kaivoksista merkittävimmät ovat Sodankylän Pahtavaaran ja Kittilän Suurikuusikon kultakaivokset.

– Pahtavaaran kaksi kaivospiiriä ovat kokonaan Metsähallituksen mailla, ja niiden

laajuus on yhteensä 385 hehtaaria. Suurikuusikon kaivospiirin laajuus on 845 hehtaaria, josta Metsähallituksen omistamien maiden osuus on 290 hehtaaria. Viimeksi avattu Kevitsan kaivos peittää 1420 hehtaaria maata, mutta olemassa olevalla kaivospiirin alueella ei ole Metsähallituksen maata.

Luukkosen mukaan alueen maankäyttö muuttuu totaalisesti kaivoshankkeen edetessä aktiivivaiheeseen.

– Tuotantovaiheessa kaivospiirin maa-alue on luonnollisesti pois metsätalouden käytöstä.

Tuotantorakennukset, sivukivi- ja rikastushiekka-alueet vievät runsaasti maa-alaa. Aktiivisen kaivostoiminnan päätyttyä kaivostoiminnan harjoittaja maisemoi alueet.

5 • 2012

Kuva Olli Autonen

Kuvat Järvenperän koulun 8D-luokkalaiset

8

Leirikoulu Lapissa oli espoolaisnuorille elämys Järvenperän koulun 8D-luokka vietti syyskuussa ikimuistoisen viikon Rovaniemellä testaten tiedekeskus Pilkkeen leirikouluohjelmaa. Eksotiikkaa riitti heti yöjunamatkasta lähtien.

Olli Autonen

M

usiikki raikaa MP3-soittimien korvanapeista, älypuhelinten kosketusnäytöiltä selaillaan päivän uutisotsikoita ja pelaillaan mobiilipelejä.

Aikainen aamuherätys ja tukeva lounas ovat vaivuttaneet osan oppilaista päivänokosille.

Pitkään ei unesta kuitenkaan

ehditä nauttia, sillä Järvenperän koulun 8D-luokkaa kuljettava bussi kääntyy kohta Kemijärventieltä Rovajärven ampumaaluetta halkovalle metsäautotielle määränpäänään Naarmankairan keskellä oleva hakkuutyömaa ja iltapäivän rastikoulutus. Tiessä olevat kuopat pompottavat autoa, ja pian unisimmatkin silmäparit alkavat tähyillä ikkunasta näkyvää

maisemaa – kuivaa mäntykangasta silmänkantamattomiin.

– Täällä on kyllä karua, lehtipuita ei juuri näy. Ei ihme, että ihmiset eksyvät Lapissa, takarivillä tuumaillaan.

Matkaamme kohti Hietajärven kupeessa käynnissä olevaa hakkuutyömaata, missä leirikoululaiset tutustuvat nykyaikaiseen puunkorjuuseen. Kohteessa

5 • 2012

”

Matka Lappiin yöjunalla oli monelle jo itsessään elämys.

Pilke-isäntä Leo Veikkolainen ja Metsä Pirttimaan konekuskit kertovat, miten puunkeruu metsästä tapahtuu ja millaisia vaatimuksia metsäkoneenkuljettajan työhön kuuluu. Talousmetsän kiertokulkuun on ehditty perehtyä jo aikaisemmin aamulla tiedekeskus Pilkkeessä pidetyssä työpajassa, ja oppilaista on nyt mielenkiintoista nähdä, miten puunkorjuu käytännössä tapahtuu.

Harvesterin kyydissä pistäytyneille Lotalle, Susannalle, Heidille ja Maijulle suuren koneen ketteryys oli yllätys, samoin moton nykyaikainen tekniikka.

– Kuulemma kone pystyy kaatamaan ja käsittelemään jopa tuhat puuta työpäivän aikana, siinä olisi kirveelle ja sahalle melkoinen työmäärä. Luultiin, että noin iso kone liikkuisi puiden välissä paljon kömpelömmin.

– Aika monimutkaisen näköiset laitteet siellä sisällä oli. Työ

näytti osaavalle helpolta, mutta saattaisihan tuohon hommaan pitkästyä ajan myötä, tytöt arvelevat.

Maastolounaan jälkeen kisaillaan puun pituuden arvioinnissa.

Luonnontieteellis-matemaattisesti painottunutta kahdeksatta luokkaa käyville espoolaisnuorille trigonometriaan perustuvan keppimenetelmän käyttäminen ei tuota ongelmia, ja moni pääseekin hämmästyttävän lähelle lasermittarin osoittamaa lukemaa.

Taimipotti tuli tutuksi Jätämme hakkuutyömaan taaksemme ja palaamme Rovaniemelle ajaen vielä legendaarisen eräkirjailijan, metsänhoitaja A.E. Järvisen mukaan nimetyn aihkikon kautta.

Kairojen kulkijan entisöity kämppä näkyy Marasenlammen rannalla, ja ympärillä levittyy talousmetsien keskelle jätetty suojelumetsä kilpikaarnamäntyineen.

– Ainakin 200 vuotta vanhoja, kuuluu vastaus bussin perältä Leo Veikkolaisen arvuutellessa parikymmenmetristen petäjien ikää.

Leirikoululaisten metsäpäivän viimeinen rasti pidetään Norvajärven lähellä sijaitsevalla uudistusalalla, jossa oppilaat pääsevät itse istuttamaan metsää. Hehtaarin kokoiselle alalle on määrä istuttaa parisataa männyn taimea, joten oppilaat saavat lyhyen perehdytyksen taimipotin käytöstä ja optimaalisen istutuspaikan valinnasta.

– Ja takasin ei lähetä ennen kuin laatikko on tyhjä, Leo muistuttaa.

Taimia maahan ryhtyvät laittamaan myös Elias ja Alex, joille metsänistuttaminen on aivan uusi kokemus. Metsässä molemmat osaavat kuitenkin liikkua, sillä Eliaksen harrastuksiin kuuluu partio, ja Alex on tottunut telttailemaan vanhempiensa kanssa. Pojat tuumivat leirikouluviikon kuluneen

nopeasti, vaikka päivät ovat välillä venähtäneet pitkiksi.

– Vapaa-aikaa on kuitenkin ollut riittävästi, joten kyllä täällä pidempäänkin olisi voinut olla.

Pohjoisen luonto ja kulttuuri Rovaniemellä vietetty leirikouluviikko perehdytti espoolaiset pohjoiseen luontoon, kulttuuriin ja elinkeinoihin. Tiedekeskus Pilkkeen paikallisten toimijoiden kanssa laatimassa ohjelmassa korostuivat tekemällä oppiminen ja kädentaidot. Ensimmäisenä päivänä oppilaat pääsivät kalastamaan majapaikkana toimineen Vaattunkikönkään kämppäkartanon edustalla ja valmistamaan itse saaliista myös ruokaa. Ohjelmaan kuuluivat myös muun muassa porotilalla vierailu ja monen suosikiksi noussut tutustumiskäynti leikkipaikkavalmistaja Lappsetin tehtaalle.

– Oppilailta ja oppilaiden vanhemmilta saatu palaute oli todella hyvää, ja kyllähän tällaisen porukan kanssa itselläkin on helppoa reissata. Erityisen vaikutuksen oppilaisiin tekivät leirikoulun sisällöistä vastanneet ammattilaiset Rovaniemellä, luokanvalvoja Heikki Arponen kiittelee.

Arposen mukaan leirikoulun metsäpainotteinen sisältö sopii erinomaisesti juuri kahdeksannelle luokalle.

9

– Talousmetsän kiertokulku on ajankohtaista kaseille, sillä metsäbiologia kuuluu lukuvuoden aikana käsiteltäviin keskeisiin aiheisiin. Historian tunneilla he käsittelevät tänä vuonna sotahistoriaa, joten vierailu Arktikumissa tarjosi paljon mielenkiintoista tietoutta nimenomaan Lapin sodasta.

Arposen mukaan viikon mittaisella leirikoulumatkalla on myös sosiaalisia merkityksiä.

– Matka Lappiin yöjunalla oli monelle jo itsessään elämys. Lisäksi pidempikestoinen yhdessäolo vapaammassa ilmapiirissä hitsaa ryhmää yhteen ja parantaa porukan henkilökohtaisia suhteita.

Metsähallituksen projektikoordinaattori Tuulikki Hallan mukaan leirikoulu on luonteva jatkumo tiedekeskus Pilkkeen oppimistarjonnalle, jota tuettiin muiden paikallisten toimijoiden tarjoamilla työpajoilla.

– Rovaniemeläisillä toimijoilla on paljon opetuskäyttöön sopivaa tarjontaa, nyt vain kokosimme niistä yhtenäisen paketin.

Metsähallituksen tavoitteena oli jakaa metsien kestävästä käytöstä sellaista tietoa, joka tukee mahdollisimman hyvin koulujen opetussuunnitelmaa. Saadun palautteen pohjalta onnistuimme siinä hyvin.

Syyskuussa pidetty leirikouluviikko oli kokeilu, josta on tarkoitus jatkojalostaa pysyvämpi oppimiskokonaisuus.

5 • 2012

10

oppimiSen

ei tArvitSe

mAiStuA puultA! Tutusta pohjoisesta metsästä voi löytyä odottamattomia asioita.

Tutustumalla metsien kestävään käyttöön Tiedekeskus Pilkkeessä opitaan samalla kulttuurista, taloudesta, yhteiskunnasta ja tietysti luonnosta hauskasti ja itse tekemällä esimerkiksi näissä työpajoissa:

KulttuuriStA jA ArKKitehtuuriStA KiinnoStuneille: Bongaa puuosat – kiinnostavia puisia yksityiskohtia Pilkkeessä

KAiKeniKäiSille AlAKouluStA AlKAen: Ekosysteemipalvelutiimi ja metsien kestävän käytön tasapaino

nuorille jA AiKuiSille: PlayDecide –keskustelupeli metsien kestävästä käytöstä

AlAKoulu- jA päiväKotiryhmille: Tutkivaa oppimista Pilkkeen tapaan ja Tukkimiehentäi Tuksun hauskat tuokiot Päiväkoti- ja koululaisryhmille oppiminen Pilkkeessä ei maksa mitään! Tutustu tarjontaamme ja varausehtoihin nettisivuillamme.

näe metSä puiltA Avoinna ma–pe 9–18, la–su 10–18. Suljettu maanantaisin syys-marraskuussa. ounasjoentie 6, rovaniemi

puh. 0205 64 7820

info@tiedekeskuspilke.fi

www.tiedekeskuspilke.fi

Pilkkeessä opitaan tutkimalla ja tekemällä Tiedekeskus Pilke on elämyksellinen ja vuorovaikutteinen kohde, jossa pohjoisten metsien kestävään käyttöön voi tutustua kaikilla aisteilla. Näyttelyyn tutustumisen lisäksi kävijät voivat oppia uutta osallistumalla tiedekeskuksen työpajoihin. Ajatuksena on, että metsän monet merkitykset tulevat tutuiksi ja kestävään käyttöön kiinnitetään entistä enemmän huomiota.

Pilkkeen työpajat tarjoavat erilaisille ryhmille toiminnallisen tavan oppia.

Koululaisten työpajat on suunnattu opetussuunnitelman mukaisesti eri ikäryhmille ja eri oppiaineille. Työpajat ja sisäänpääsy ovat maksuttomia lasten ja nuorten oppimisryhmille eli päiväkotiryhmille, perusopetuksen, lukion ja toisen asteen oppilaitosten ryhmille sekä harrastusryhmille. Maksuttomuus edellyttää, että ryhmällä on opettaja tai ohjaaja mukana sekä ennalta sovittu oppimistavoite.

Taimien kasvatusta voi seurata pian myös verkossa Fin Forelian kehittämä taimien kauppatapa antaa asiakkaalle mahdollisuuden seurata tilattujen taimien kasvatusta koko tuotantoprosessin ajan. Nyt yhtiö on uudistamassa tietojärjestelmäänsä niin, että kaikki kasvatustoimet kirjataan järjestelmään systemaattisesti ja seuranta siirtyy verkkoon. taimilajiin, siemenalkuperään ja taimen laatuominaisuuksiin. Asiakas tietää siis tarkasti, minkälaisia taimia hän aikanaan saa.

Nergin mukaan kokemukset ovat ollet myönteisiä.

– Asiakkaat ovat kyselyjen mukaan tyytyväisiä. Heille on voitu taata hyvä toimitusvarmuus ja

Matti Ronkainen

toimenpiteet kirjataan tietojärjestelmään.

– Sen ansiosta tiedämme jokaiseen taimierään kohdistuneet toimet aikatauluineen.

Niitä ovat esimerkiksi kastelu, lannoitus, taimen pituuden mittaus, lyhytpäiväkäsittely ja muut tarvittavat toimet. Uudistuksen

Kuva Matti Ronkainen

K

erimäen taimitarhalla on syyskuun puolivälissä kova tohina päällä.

Ensi vuoden istutuksiin meneviä taimia pakataan pakkasvarastointiin. Jokainen taimi tulee samalla tarkastetuksi.

Kerimäellä kasvatetaan pääasiassa kuusen taimia, jonkin verran myös rauduskoivun ja lehtikuusen taimia.

– Tietyt erät ovat korvamerkittyjä tietyille asiakkaille. Periaate on sellainen, että asiakas voi käydä katsomassa varaamiaan taimia kasvatuksen eri vaiheissa ja kuulla, mitä toimenpiteitä niille on tehty. Moni käyttääkin mahdollisuutta hyväkseen. Samalla mekin saamme hyödyllistä tietoa esimerkiksi taimien tulevista kasvuolosuhteista, mikä antaa meille entistä paremmat mahdollisuudet vastata asiakkaidemme laatuvaatimuksiin, taimitarhanhoitaja Reijo Herranen kertoo.

Fin Forelian tuotantojohtaja Jukka Nerg sanoo, että kyse on yhtiön jo vuonna 2008 kehittämästä toimintamallista.

– Taimikauppa kohdistetaan kasvatuksen alusta lähtien asiakkaan kanssa sovittuun puulajiin,

laatu. Lisäksi oman toimintamme suunnittelu on tullut tavoitteellisemmaksi ja helpommaksi, kun tiedetään, mitä pitää kasvattaa ja kenelle.

Yhtiössä on nyt meneillään tietojärjestelmän uudistus, jolla kasvatuksen seuranta muutetaan systemaattiseksi. Jatkossa kaikki

> Katri Pirhonen, Minna Malkki, Katri Kero ja Ludmila Afonkina lajittelivat ja tarkastivat taimia pakkasvarastointia varten.

myötä asiakkaalle on tulossa mahdollisuus seurata tilaamansa taimierän kehitystä extranet-palvelun avulla.

– Samalla asiakkaat voivat seurata taimien toimitustilannetta ja suunnitella omaa toimintaansa mahdollisimman reaaliaikaisesti, Jukka Nerg toteaa.

11 Kuvat Matti Ronkainen

5 • 2012

Lisää puuta laineille Metsäteollisuuden muutokset ovat lisänneet raakapuun kuljetusmatkoja ja -kustannuksia.

Yksi Metsähallituksessa pohdituista vaihtoehdoista on kustannustehokkaan ja ekologisen aluskuljetuksen lisääminen uiton rinnalla.

Matti Ronkainen

R

auman telakalla 1966 valmistunut Parkko työntää Jugoslaviassa ammoin tehtyä proomua, joka Suomen vesillä kantaa arvokasta nimeä Sampo.

Lastina on noin 40 rekallista Nurmeksen satamassa kuormattua mäntykuitua. YläKarjalasta puuta viedään tällä kertaa Joutsenoon.

Komentosillalla kippari Markku Rautiainen ja Metsähallituksen projektipäällikkö Ari Siekkinen keskustelevat aluskuljetuksen eduista ja kehittämistarpeista. Rautiaisella on pian 40 vuoden kokemus uitto- ja proomukuljetuksista. Siekkinen vetää projektia, joka tähtää puun kuljetuksen tehostamiseen, eikä vain vesiteitse.

Pieliseltä Pielisjokea Saimaan altaaseen puuta on tähän asti uitettu nippulautoissa.

Siis sellaista puuta, joka uittoon sopii. – Nyt kokeillaan aluskuljetusta uiton rinnalle, ei vaihtoehdoksi, korostaa Siekkinen.

Miehet ovat yhtä mieltä, että kehitettävää löytyy. Proomu voisi olla Sampoa lyhyempi ja leveämpi. Laitureista mikä tahansa ei sovi lastaukseen. Tehdaspäässä vastaanotto on oma haasteensa: jossakin paikassa saman lastin purkaminen kestää puoli vuorokautta, toisessa muutaman tunnin.

Selvää on sekin, että huonosti nippu-uittoon soveltuvaa tavaraa on runsaasti. Kaikkea ei voi kustannus- tai vaunukapasiteetti-

syistä laittaa rautapyörien päälle, ja peräti hölmöläisen hommaa olisi ajaa kuitukuormia kumipyörillä monta sataa kilometriä.

Kokemuksista valmistuu Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa Joonas Sorsan opinnäytetyö, ja Siekkisen johtamassa projektissa istuttaneen asian tiimoilta vielä palaveri jos toinenkin.

Tehokkuuta ja kustannusjahtia Kallaveden puolella ja Saimaalla aluskuljetuksesta on hyviä kokemuksia. Pielisen puoli on erilainen lukuisten kanavien, nostosiltojen sekä Pielisjoen mutkien ja virtaamien vuoksi.

Metsätalouden Itä-Suomen hankintapäällikkö Markku Eklund näkee tärkeäksi sen, että kaukokuljetuksilla on erilaisia vaihtoehtoja. Niistä on sitten hyvä valita ajankohdan ja tarpeiden mutta ennen muuta kustannustehokkuuden kannalta sopivimmat.

– Kuljetusmatkat ovat pidentyneet teollisuuden muutosten myötä. Meidän pitää pohtia, mitkä ovat järkeviä tapoja kuljettaa puuta. Vesielementti – uitto ja proomu – on meille tärkeä myös ekologisena vaihtoehtona. Siinä hiilijälki on pieni, Eklund tiivistää.

Niin Eklund kuin Siekkinenkin sanovat, ettei Metsähallitus ole luopumassa perinteisestä uitosta. Aluskuljetus nähdään uittoa tukevana, vesitien käyttöä kokonaisuudessaan lisäävänä kaukokuljetusmuotona.

> Noin sata metriä pitkä Parkko-Sampo yhdistelmä on komea näky Pielisjoella. Metsähallitus selvittää aluskuljetusta uiton rinnalla vesitien käyttöä lisäävänä kaukokuljetusmuotona.

> Sampo – 40 täyttä rekkakuormaa kuitupuuta – täyttää Kuurnan sulun. Vastaavia paikkoja Pielisjoella on Kaltimossa ja Joensuussa. Lisäksi reitin varrella on pari nostettavaa rautatiesiltaa.

Tutkimuksella potkua metsätalouteen Nurmeksen metsätiimin alueella parin vuoden aikana tehdyt kokeet ja tutkimukset ovat tuoneet uusia tehokäytäntöjä ja jopa huikeiksi arvioituja näköaloja metsätalouteen.

Matti Ronkainen

M

etsähallitus on mukana Fibic Oy:n (ent. Metsäklusteri) EffFibre-tutkimus- ja kehittämisohjelmassa, joka tähtää puuraaka-aineen kustannustehokkaampaan tuotantoon ja toimituksiin sekä parempaan laatuun.

Nurmeksen tiimin alueelle kohdistuvassa osiossa on selvitetty metsänhoitotöiden koneellistamista, turvemaiden sulan ajan korjuuta sekä laserkeilausaineistojen hyödyntämistä. Ohjelma jatkuu vuoden 2013 kesäkuun loppuun.

– Työ on piristänyt tätä kulmakuntaa.

Henkilöt ovat innostuneita, normaaliin arkeen on tullut uutta, aluejohtaja Markku Vainio kertoo.

– Ohjelma on luonut oivat edellytykset tutkimuksen ja alan toimijoiden yhteistyölle, koonnut voimia yhteen. Tieto on kaikkien käytettävissä. Kellään alan toimijoista ei ole yksin sellaisia resursseja, joita tähän on tarvittu. Osa tuloksista on jo otettu käyttöön, osin tarvitaan jatkotyötä.

Konetyöstä metsänhoidossa on kertynyt uutta kokemusta. Projektipäällikkö Nuutti Kiljusen mukaan koneistutusta ohutturpei-

silla turvemailla voidaan lisätä, kun huolehditaan vesitaloudesta.

– Koneella turvemaille istutetut taimet menestyivät yhtä hyvin kuin samoihin aikoihin läheiselle kivennäismaalle koneella istutetut taimet.

Konekitkentä vaatii oikean ajoituksen Yhtä selviä tuloksia ei saatu kitkentäkoneella tehdyssä varhaisperkauksessa. Valtaosassa kohteita taimikonhoito pitää uusia vielä ennen ensiharvennusta.

– Kohteiden ja ajankohdan valinta korostuvat konekitkennässä, Kiljunen sanoo.

Kokeet osoittivat, että puunkorjuu turvemailla onnistuu myös sulan maan aikana.

Työtä riittää, kun laajat ojitusalueet ovat tulleet ja tulevat harvennusvaiheeseen.

Kokeissa testattiin erilaisia korjuumenetelmiä. Tuottavuuden ohella tutkittiin korjuujälkeä ja ravinnetaloutta. Varsinaisten

ravinnevaikutusten seurantaan tarvitaan toki pidempi aika.

Laserkeilauksella suurimmat hyödyt Tutkimus osoitti ajourien suunnittelun ja oikean sijoittamisen tärkeyden. Urien pitää olla riittävän leveitä ja hyvin havutettuja raiteistumisen ja juuristovaurioiden estämiseksi.

Eniten tehostamismahdollisuuksia avaa laserkeilausaineistojen hyödyntäminen. Nyt ollaan vasta kehityspolun alkupäässä.

Kynsitulilla rautavaaralaisen suometsän reunalla visioitiin keilausaineistojen tuovan myllerryksen metsätalouteen. Iso hyppäys tulee, kun koko maasta on ajantasainen metsävara- ja olosuhdetieto. Toimihenkilöiden työtavat muuttuvat, maastossa tehtävät mittaukset vähenevät ja työt voi suunnitella tarkemmin toimistolla.

5 • 2012 Kuvt Olli Autonen

12

> Opiskelija Siiri Pokka ja Metsähallituksessa työskentelevä Anton Karttunen siistivät Vikakönkään retkeilyalueen ympäristöä Rovaniemellä.

Työn oppii tekemällä Lapin ammattiopiston luonto- ja ympäristöalan ja Metsähallituksen välinen tiivis yhteistyö on toimiva esimerkki nuorten työelämävalmiuksien kehittämisestä.

Olli Autonen

L

apin ammattiopistossa kolmatta vuotta ympäristönhoitajaksi opiskeleva Siiri Pokka ja Metsähallituksessa työskentelevä Anton Karttunen ovat siistimässä Vikakönkään retkeily-

alueen ympäristöä Rovaniemellä.

– Ympäristöä on siistitty risuja ja pajukkoa vähentämällä – lähinnä laavujen käyttäjien ja kalastajien iloksi, Pokka kertoo.

Pokalla on meneillään kuuden viikon mittainen työssäoppimisjakso, joita Lapin ammattiopiston päivitetyt perustutkinnot pitävät sisällään useita.

– Tässä saa olla ulkona ja tehdä itse. Siinä oppii parhaiten, Pokka sanoo.

Alun perin Pokka valitsi koulutusohjelmakseen luonnonvaratuottajan opinnot, mutta mahdollisuus kaksoistutkintoon sai rovaniemeläisen kouluttautumaan myös ympäristönhoitajaksi. Alojen työllisyysnäkymiä hän pitää hyvinä.

– Luonnonvaratuottajana työllistyisi varmasti parhaiten yrittäjänä. Työ olisi erilaisiin elintarvikkei-

siin, koristeisiin ja kosmetiikkaan tarvittavien materiaalien keräämistä luonnosta. Ympäristönhoitajana voi työllistyä esimerkiksi Metsähallituksen huolto- ja kunnossapitotöihin, Pokka kertoo.

Kaksi vuotta sitten Lapin ammattiopistosta luonto-ohjaajaksi valmistunut Anton Karttunen sai kesällä töitä Metsähallituksen luontopalveluilta nuorten työllistämisvarojen ansiosta. Karttusen työsopimus kestää vuoden loppuun saakka.

– Työt eivät kyllä tekemällä loppuisi, mutta määrärahoistahan kaikki on kiinni, Karttunen arvelee.

Työssäoppimisen rooli kasvussa Luonto- ja ympäristöalan tiimivastaava Esa Säkkinen Lapin

ammattiopistosta kiittelee Metsähallituksen opiskelijoille tarjoamaa työelämäkontaktia.

– Metsähallitus työllistää jatkuvasti meiltä valmistuneita opiskelijoita ja isona toimijana se pystyy tarjoamaan monipuolisia mahdollisuuksia työssäoppimisjaksoille asiakaspalvelusta ulkoilureittien ja perinnemaisemien hoito- ja kunnostustehtäviin.

Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto on vielä suhteellisen nuori tutkintona ja sen opetusta kehitetään jatkuvasti. Säkkisen mukaan tiivis keskusteluyhteys Metsähallitukseen vaikuttaa osaltaan opetuskokonaisuuden muovautumiseen.

– Eniten opetus kehittyy juuri tällaisen jatkuvan kontaktin kautta. Yhteiset keskustelutilaisuudet ja työssäoppimisjaksot antavat

meille tietoa työelämän vaatimuksista. Samalla mahdollinen tuleva työnantaja pääsee tutustumaan tuleviin ammattilaisiin ja heidän osaamiseensa.

Muutaman vuoden takaisen tutkintouudistuksen myötä työssäoppimisen osuus opinnoissa kasvoi merkittävästi. Esimerkiksi toisen vuoden opiskelijalla vuoden opintoviikoista puolet saattaa koostua työssäoppimisesta.

– Työnantajalle on etu, että töihin tulevat nuoret ovat jo entuudestaan tuttuja. Myös opiskelijat ovat kokeneet pidemmät työssäoppimisjaksot mahdollisuutena ja niiden on havaittu parantavan työllistymismahdollisuuksia valmistumisen jälkeen, Säkkinen toteaa.

Metsäalaa voi opiskella myös pääkaupungissa Hanna Kaurala

M

etsähallituksen Tikkurilan toimistolla oli kesän aikana töissä kaksi lähes valmista metsätieteiden maisteria, Martta Fredrikson ja Samuli Kokkoniemi. He opiskelevat kumpikin metsätieteitä Helsingin yliopistossa Viikissä mutta ovat aloittaneet opintonsa muualla. Martan ja Samulin po-

lut valmistumisen kynnykselle ovat kuitenkin olleet erilaiset.

Samuli on maatilan poika Sodankylästä, Martalla taas on kaupunkilaisemmat juuret. Samuli mietti heti ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen pyrkivänsä Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteelliseen tiedekuntaan, mutta pääsy sinne tuntui vaikealta ja Helsinki kaukaiselta. Niinpä hän hakeutui opiskelemaan Rova-

niemelle konetekniikkaa.

– Vaikka viihdyinkin Rovaniemen ammattikorkeakoulussa hyvin, yliopisto-opinnot kiinnostivat edelleen. Oulussa oli lähin tekniikan koulutusta tarjoava yliopisto, joten hain sinne opiskelemaan ympäristötekniikkaa, Samuli kertoo.

Martalla oma ura ei ollut selvillä heti lukion jälkeen. – Hain Oulun yliopistoon lukemaan kan-

sainvälistä yritysviestintää, mutta päädyin opiskelemaan ympäristötekniikkaa eli samaa kuin Samuli, Martta kertoo.

– Tuntui kuitenkin siltä, että tekniikka ei ole minun juttuni.

Kiinnostus ympäristöön oli kuitenkin voimakas ja ajattelin, että ehkä taloudellinen näkökulma sopisi minulle paremmin. Hain siis Helsinkiin opiskelemaan metsäekonomiaa, Martta kertoo.

Myös opintojensa ohella vartijan töitä tehnyt Samuli hakeutui parin vuoden opiskelun jälkeen metsätieteelliseen Helsinkiin. Sen jälkeen opinnot ovatkin sujuneet nopeaan tahtiin, ja haastattelupäivänä Samuli sai maisterin paperit käteensä. – Tälle alalle meinaan työllistyä, valintaansa tyytyväinen Samuli vakuuttaa.

– Olen ollut joka kesä töissä Metsähallituksessa. Aloitin istu-

5 • 2012

TET-paikka osoitteesta www.metsapuhuu.fi Martta Fredrikson

M

etsäala tarvitsee osaavaa työvoimaa myös tulevaisuudessa. Tuntumaa metsäalan tarjoamiin ammatteihin voi hankkia jo peruskoulussa hakeutumalla TET- eli työelämään tutustumisjaksoksi alan yrityksiin tai organisaatioihin. Tutustuminen työelämään voi olla suureksi avuksi oman alan etsinnässä, joten TET-paikka kannattaa valita rohkeasti oman kiinnostuksen mukaan. Metsäala on yllättänyt monet TET-jaksolaiset monipuolisuudellaan.

TET-jakso kestää yleensä viikon tai kaksi, ja tänä aikana pääsee näkemään, millaista on työelämä, millaista on olla työntekijä ja miten työyhteisössä toimitaan. Nimensä mukaisesti TET-jakso ei ole ensisijaisesti työntekoa vaan työelämään tutustumista. Mitä useampia erilaisissa työtehtävissä työskenteleviä osaajia nuori pääsee TET-viikkonsa aikana seuraamaan ja haastattelemaan, sitä kokonaisvaltaisemman kuvan hän alasta saa.

Metsäalan yhteinen Hyvissä hommissa -kampanja kannustaa alan toimijoita tarjoamaan nuorille TET-paikkoja ja näyttämään, mitä kaikkea metsään, puuhun ja paperiin liittyvää Suomessa tehdään. Hankkeen TETsivustolla on nyt tarjolla yhteensä 230 metsäalan TET-paikkaa eri puolilla Suomea. Mukana on niin pieniä kuin suuriakin yrityksiä ja organisaatiota.

Metsäalan opiskelijaksi?

Haluatko olla vaikuttamassa siihen, miten metsiä käytetään? Metsä on tärkeä ihmiselle, ja se on monen eliön elinympäristö. Haluatko tehdä työtä merkittävimmän uusiutuvan luonnonvaran kanssa? Metsästä saa muutakin kuin paperia, muun muassa virkistystä, ruokaa, lääkkeitä, esineitä, huonekaluja, vaatteita, pakkausmateriaaleja, asuntoja, osia kulkuneuvoihin ja energiaa. Paljon kaikkea sitä, mitä ihminen elämässään tarvitsee.

Kiinnostuitko? Lisätietoa alan oppilaitoksista osoitteesta www.metsapuhuu.fi

Tiesitkö, että Metsähallitus työllistää yhteensä noin 1 800 henkilöä. Metsäalalta valmistuneiden lisäksi Metsähallituksessa työskentelee muun muassa biologeja, meribiologeja, arkeologeja, eri alojen insinöörejä, lakimiehiä sekä viestinnän ja it-alan ammattilaisia. Heidän lisäkseen Metsähallitus työllistää myös lukuisia metsä-, kuljetus- ja matkailualan yrittäjiä.

Ammattikorkeasta metsäalalle

H

ämeen ammattikorkeakoulu tarjoaa monipuoliset opiskelumahdollisuudet metsäalasta kiinnostuneille nuorille. Luonnonvara- ja ympäristöalalla amk-tutkinnon voi suorittaa maaseutuelinkeinojen, maisemasuunnittelun, metsätalouden ja puutarhatalouden koulutusohjelmissa.

Metsähallitus on tehnyt yhteistyötä etenkin metsätalouden koulutusohjelman kanssa. Hämeen ammattikorkeakoulua ympäröi Metsähallituksen hallinnoima opetusmetsä, jota on hyödynnetty metsäalan opetuksessa sen perustamisvuodesta 1862 lähtien.

– Olemme antaneet HAMK:lle ja muillekin opilaitoksille hyvin vapaat kädet käyttää metsää opetuksessaan, metsätalouden Länsi-Suomen aluejohtaja Heikki Savolainen Metsähallituksesta kertoo.

Evon opetusmetsä tarjoaa mahdolli-

tusten valvonnalla ja taimikkotarkastuksilla, pääsin tekemään tänne myös graduni ja nyt olen testannut uutta luonnonvarapaikkatietojärjestelmää. Olen opiskellut metsävarojen hallintaa, joten tämän parempaa harjoittelupaikkaa ei voisi toivoakaan, Samuli sanoo.

Martta työskenteli ensin maa- ja metsätalousministeriössä, muun muassa Kansallisen metsäohjelman parissa. Hänen tehtäviinsä kuului viestintää, ja viestinnän parissa hän työskentelee nyt myös Metsähallituksessa.

– Työ on vastannut odotuksiani, mutta paljon on tullut uuttakin. Viestinnässä on hienoa se, että pääsee perehtymään koko organisaation toimintaan. Työ on myös

suuden monipuoliseen maasto-opetukseen aina puun kaadosta nykyaikaiseen GPSpaikannukseen. Opetusmetsän istutus-, kylvö- ja taimikonhoitotyöt tehdään pääosin oppilaiden harjoitustyönä.

Molemminpuolista hyötyä Metsähallitus on tarjonnut opiskelijoille järjestelmällisesti mahdollisuuksia harjoitustöihin, työssäoppimiseen ja pakollisiin harjoitteluihin. Toisaalta opiskelijoiden työpanokset ovat tuottaneet hyötyä myös Metsähallitukselle.

– Työssäoppimisjaksoilla on tehty muun muassa Evon retkeilyalueen rakenteiden

auttanut miettimään tulevaisuutta, koska se on tarjonnut mahdollisuuden nähdä, mitä kaikkea tällä alalla voi tehdä, Martta kertoo.

– Jos luonto tai metsä kiinnostaa, kannattaa ottaa selvää alan koulutuksesta. Näkökulmia ja mahdollisuuksia on paljon, ja monenlaisia osaajia tarvitaan, Martta summaa.

> Metsähallituksen konserniviestinnässä Martta Fredrikson pääsi osallistumaan myös Metsä.fi-lehden toimitustyöhön ja tekemään juttua muun muassa työhevosten käytöstä luonnonsuojelualueen ennallistamishakkuissa.

TET-Gallup 1. Missä olit TETissä?

2. Miksi hait TET-paikkaa Metsähallituksesta?

3. Mitä pääsit seuraamaan viikon aikana ja mikä oli parasta?

4 Mitä muuta jäi mieleen?

5. Harkitsetko metsäalan opintoja tulevaisuudessa?

Info

Hanna Kaurala

13

huolto-, ylläpito- ja korjaustöitä. Työssäoppimispaikkoja on ollut myös asiakaspalvelussa, verkkosivujen ylläpidossa sekä opastusaineistojen suunnittelussa ja toteutuksessa, Metsähallituksen luontopalvelujen kenttäpäällikkö Jere Rauhala kertoo.

Ammattikorkeakoulun harjoitustyöt ovat liittyneet esimerkiksi maisema- tai saaristohakkuiden tekemiseen tai reittirakentamiseen. Opinnäytteitä on puolestaan tehty muun muassa kävijätutkimuksista ja geokätköilystä sekä verkkopalvelujen kehittämisestä. Lisäksi useita opinnäytteitä on laadittu suunnitelmamuotoon, jolloin suunnittelun kohteena on ollut jokin retkeilyreitteihin liittyvä palvelu tai rakennelma.

Lisätietoa koulutusohjelmista www.hamk.fi

SAMI HÄMÄLÄINEN Lieksan Keskuskoulu 1. Metsähallituksessa.

2. Metsähallitus kiinnosti minua.

3. Työtä toimistolla ja eri menetelmiä metsässä. Parasta oli metsässä ja metsäkoneen kyydissä oleminen.

4. Paljon uutta tietoa.

5. En vielä tiedä, voisin harkita.

TUOMAS KIISKINEN Lieksan Keskuskoulu 1. Metsähallituksessa Lieksan toimipisteessä.

2. Halusin tietoa metsäalan toiminnasta.

Metsähallitukselta sitä sai. Lisäksi omistamme itsekin metsää.

3. Tutustuin monenlaisiin ammatteihin, kuten metsäkoneen- ja kuorma-autonkuljettajan, metsurin ja metsätalous-insinöörin työhön. Sain tutustua myös metsäalan eri toimintoihin, kuten metsäpohjan tuhkaamiseen ja metsäsuunnitteluun.

Parasta oli seurata moton kyydissä sen työskentelyä.

4. Mukava työympäristö, mukavat ihmiset sekä ammattitaitovaatimukset ja koulutus.

5. Kyllä olen, siinä yksi syy, miksi halusin juuri Metsähallitukseen.

AKI PIIPARINEN Lieksan Keskuskoulu 1. Metsähallituksessa, Lieksan toimipisteessä.

2. Halusin tietoa metsäalasta, koska metsä on tulevaisuuden ala.

3. Kävimme eri päivinä katsomassa muun muassa metsäkoneen kuljettajia ja puurekkoja, teimme toimistohommia ja olimme myös metsänhoitosuunnittelijan mukana. Parasta oli se, että sain paljon tietoa metsäalasta.

4. Pääsimme ajossa olevan metsäkoneen kyytiin.

5. En osaa vielä sanoa, mutta voisi olla ihan mahdollista.

OLLI SIEKKINEN Savon ammatti- ja aikuisopisto, Toivala.

1. Metsähallituksessa, Viitasaarella.

2. Olin hakenut opiskelemaan metsäalalle, ja halusin oppia metsään ja sen hoitoon liittyviä asioita.

3. Seurasin puiden laatumittausta, leimikoiden merkkaamista ja kuvioiden rajojen tarkastamista maastossa, taimikon raivaamista, metsän polttokohteen rajaamista ja merkkaamista. Samalla reissulla kävimme katsomassa yhden vajaa vuosi sitten ennallistetun suon. Viimeisenä päivänä tarkastimme taimikoita ja merkkasimme ne tietojärjestelmään. En osaa sanoa parasta asiaa, koska kaikki oli yhtä kivaa.

4. Metsähallituksessa työskentely on mukavaa ja rentoa. Joskus matkat metsäpalstoille ovat pitkät.

5. Opiskelen nyt metsäalan perustutkintoa, josta erikoistutaan joko metsuri–metsäpalveluiden tuottajaksi tai metsäkoneenkuljettajaksi.

5 • 2012

Kuva Kuvatoimisto Cartina / Reijo Juurinen

14

Metsähallitus pilotoi uutta toimintamallia Hammastunturilla Hanna Kaurala

M

Metsähallituksen luontopalvelut on työstänyt kuluneen vuoden ajan Hammastunturin erämaaalueelle uutta hoito- ja käyttösuunnitelmaa.

Suunnitelma määrittelee sen, miten aluetta käytetään jatkossa ja minkälaisia hoitotoimenpiteitä siellä tehdään.

etsähallituslain mukaan alueiden käyttö on suunniteltava siten, että saamelaisten kulttuurin harjoittamisen edellytykset turvataan.

Lisäksi Suomi on sitoutunut noudattamaan kansainvälistä biodiversiteettisopimusta, jonka artikla 8(j) velvoittaa suojelemaan alkuperäisyhteisöjen ja perinteisen elämänmuodon omaavien paikallisyhteisöjen käytäntöjä.

– Laaja kansallinen työryhmä on linjannut, että Suomessa alkuperäiskansoilla tarkoitetaan saamelaisia, luontopalvelujen lapin aluejohtaja Jyrki Tolonen kertoo.

Lain ja biodiversiteettisopimuksen toteuttamiseksi on nyt pilotoitu Akwé: Kon-menettelytapaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että suunnittelun tukena on ollut Saamelaiskäräjien nimittämä Akwé:Kon-työryhmä. Se on käynyt läpi erityisesti suunnitelman vaikutuksia saamelaisten maankäyttötapoihin. Käytössä on ollut myös normaali yhteistyöryhmä, johon kutsuttiin laajasti eri sidosryhmien edustajia. Lisäksi on järjestetty kaikille avoimia tupailtoja Hammastunturin läheisyydessä sijaitsevissa kylissä.

– Kaikilla paikallisilla ihmisillä, yhdistyksillä, järjestöillä, kunnilla, riistanhoitoyhdistyksellä, kalatalousneuvottelukunnal-

la ja muilla vastaavilla toimijoilla on siten ollut laajat ja monipuoliset mahdollisuudet tuoda esiin näkemyksiään, suunnitteluprojektissa mukana ollut Elina Stolt kertoo.

Akwé:Kon-ryhmä pohti Hammastunturin alueen arvoja ja uhkia saamelaisten kulttuurin harjoittamisen näkökulmasta. Ryhmän jäsenet miettivät myös keinoja, joilla mahdollisia uhkia voidaan torjua. Stoltin mukaan Akwé:Kon-ryhmän ansiosta suunnittelualueen nykytilasta on saatu arvokasta tietoa alueen käyttäjiltä ja tunnistettu muun muassa maastoliikenteen ongelmatilanteita. – Uudesta menettelytavasta huolimatta Metsähallitus säilyy edelleen päätöksentekijänä, Stolt huomauttaa.

Myös Akwé:Kon-ryhmän puheenjohtaja Heikki Paltto on ollut menettelyyn tyytyväinen. – Olemme saaneet olla itse vahvemmin mukana suunnittelemassa asioita, jotka vaikuttavat erityisesti poronhoitoon ja muuhunkin maankäyttöön, Paltto sanoo.

Vaikka suunnitelmaa ei ole vielä lopullisesti hyväksytty, Paltto katsoo, että saamelaisten kanta on tullut otettua perusteellisemmin huomioon kuin ilman Akwé:Konmenettelyä. – Tietysti olemme aiemminkin olleet mukana suunnitelmien teossa, mutta emme näin näkyvästi, Paltto täydentäää.

Stolt lupaileekin, että toimintatapaa jatketaan jossakin muodossa myös muiden suunnitelmien yhteydessä.

ERÄKOKKINA Pia Rantala

M

aalla kerättiin ja kerätään yhä metsistä monet marjat ja keitetään hillot sekä mehut. – Minut on kyllästetty hillolla, sillä isä teki aina pannukakkua ja hilloa, Pia nauraa.

Pia itse tykkää enemmän happamasta ja sitruunamehu kuuluu hänen perusruoka-aineisiinsa.

Tänään Pia tarjoaa meille mehevää karpalokakkua, johon siihenkin lorahti appelsiinimehun sijasta sitruunamehua. Kaupan valmismehuja ja -ruokia Pia ostaa harvemmin.

– Syön silti esimerkiksi sitä toisten äitien tekemää kaalilaa-

KARPALOKAKKU 250 g voita tai margariinia 4 ½ dl sokeria 5 kananmunaa 4 ½ dl vehnäjauhoja 200 g ranskankermaa 1 rkl appelsiini mehutiivistettä 225 g jäisiä karpaloita

Ota ainekset karpaloita lukuun ottamatta ajoissa huoneenlämpöön. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksi kerrallaan välillä hyvin vatkaten.

Lisää jauhot kolmessa eräs-

sä, älä sekoita liikaa. Lisää ranskankerma, appelsiinimehutiiviste ja jäiset karpalot. Kaada taikina voideltuun vuokaan. Paista kakku 175 asteessa noin 1 tunti.

Kuva Esko Keski-Oja

Hanna Kaurala

tikkoa, mutta puolukkahillon pitää olla omatekoista, Pia hymyilee.

Pia on kova kokeilemaan erilaisia reseptejä, mutta liian usein valmistetut reseptit joutuvat lopulta roskiin, karpalokakkukin oli vaarassa jäädä meiltä saamatta.

– Tykkään leipoa lahjaksi ja tätä kakkua olen vienyt usein joulukakuksi, Pia kertoo. – Leipomus käy hyvin viemiseksi sellaisellekin, jolla on jo kaikkea. Siihen voi kätevästi ostaa mukaan vaikka tarjoilulautasen, Pia miettii. Lahjan saaja voi sitten pakastaa tai syödä kakun tarpeen mukaan.

Pia pitää itseään enemmän ruisleipätyyppinä ja ruoanlaittajana kuin leipojana, mutta leipominen on hänestä kivaa erityisesti silloin, kun voi tarjota jotain hyvää muille. – Siitä tulee hyvä fiilis itselle ja muille, kun vaikka tuo työpaikan kahvipöytään jotain. – Se on sitä samaa asiakaspalvelun iloa, mitä koen työssänikin metsätalouden Pohjanmaan ja Kainuun prosessien henkilöstösihteerinä.

Koemaistajien kommentit vaikuttavat siltä, että useammassa taloudessa saadaan kohta karpalokakkua. – Tuskin maltan odottaa, että saan reseptin. Ihanaa, kun ei ole liian makeaa.

– Kakun voi tehdä myös puolukoista ja taikinasta voi halutessaan tehdä vaikka muffinseja, Pia vinkkaa.

PYSTYMETSÄSTÄ

5 • 2012

15

Suhteeni luontoon on perikainuulainen – saan luonnosta virkistystä, ravintoa ja tilaa omille ajatuksilleni. Näin kiteyttää Kajaanin puistomestari Sauli Parviainen mietteensä luonnosta. Luontoalasta jo nuorena kiinnostunut Parviainen hoitaa työkseen Etelä-Kainuun luontoretkikohteita, esimerkiksi Oulujärven retkeilyaluetta ja Talaskangasta. metsätalouden työnjohtajana.

Sittemmin olen toiminut useammilla työnimikkeillä piirikuntakonttorin, virkistyspalveluiden, metsätalouden ja luontopalveluiden organisaatioissa.

Kuka olet ja mistä tulet? Keitä kuuluu perheeseesi?

– Olen Sauli Parviainen ja työskentelen luontopalveluiden puistomestarina. Perheeseemme kuuluu vaimoni ja itseni lisäksi 6-vuotias Elli-tyttö sekä 11-vuotias Nikopoika.

Millainen on aikaisempi työhistoriasi?

– Kiinnostuin alasta jo yläasteella tehdessäni kesätöitä silloisessa Kajaani-yhtiössä metsänistutuksen ja -kylvön parissa. Urani Metsähallituksella alkoi opiskeluun liittyvien harjoittelujaksojen kautta ja valmistuttuani 1980-luvun lopussa metsätalousteknikoksi sain paikan silloisessa Vaalan hoitoalueessa

NIMITYKSIÄ Iktyonomi Eero Hartikainen on nimitetty Pohjanmaan luontopalveluiden kalastusasioiden vs. suunnittelijaksi Pudasjärvelle.

MMM Jaakko Hautanen on nimitetty Pohjanmaan luontopalveluiden metsästys- ja kalastusasioiden vs. suunnittelijaksi Vaasaan.

Tuula Lämsä on nimitetty metsätalouden johdon sihteeriksi Ouluun.

Taloussihteerin vuorotteluvapaan sijaiseksi Rovaniemelle on valittu Jenni Majava.

Ninni Mikkonen on nimitetty suunnittelijaksi luontopalveluihin Tikkurilaan.

Metsätalousinsinööri Anja Peränen on valittu metsätalouden Jyväskylä– Hämeenlinna-metsätiimin suunnittelijaksi Orivedelle.

FM Marko Sievänen on nimitetty Pohjanmaan luontopalvelujen erikoissuunnittelijaksi Kalajoelle.

FM Teija Turunen on nimitetty Pohjanmaan luontopalvelujen aluepäällikön viransijaiseksi.

Antti Yli-Kaitala on nimitetty Palvelukeskuksen ICT-vastaavaksi.

Metsätalous järjestäytyy uuden toimintamallinsa mukaisesti tämän syksyn aikana. Asiakkuusjohtajaksi on valittu Heikki Kääriäinen, metsienkäyttö- ja suunnittelujohtajaksi Pertti Tuomi, metsänhoitojohtajaksi Heikki Savolainen, talous- ja henkilöstöpäälliköksi Jarmo Leskinen ja kehitys- ja ympäristöpäälliköksi Antti Otsamo.

Nämä prosessien ja toimintojen vetäjät muodostavat metsätalouden johtajan kanssa metsätalouden johtoryhmän.

Mikä sai sinut alun perin hakeutumaan luontoalalle?

– Työn vapaus ja yleinen kiinnostus luontoa kohtaan.

Millaisia elämyksiä saat luonnosta?

– Mieleen tulevat näin syksyllä

tisjuhlat muutama vuosi sitten Rovaniemellä.

Mikä on parasta työssäsi?

– Työnkuvaani kuuluu onneksi runsaasti maastopäiviä sekä sangen suuri vapaus suunnitella omien töiden tekemistä.

Minkälaisia matkailuvinkkejä antaisit lukijoille?

– Kannattaa pysähtyä kesäaikaisin Suomea pitkittäin kulkiessa tässä puolivälissä ja tutustua esimerkiksi Oulujärven retkeilyalueen sekä Rokuan kansallispuiston retkeilymahdollisuuksiin ja luontoon, alueelle on myönnetty muun muassa merkittävä, kansainvälinen GEOPARK-tunnus.

Millaisia haasteita kohtaat työssäsi?

– Monipuoliseen työnkuvaani kuuluu yllättäviäkin tehtäviä, joihin on pyrittävä reagoimaan pikaisesti. Suurimmat haasteet ovat varmaankin työn kilpailuttamisen opettelussa.

Mikä hetki työurasi ajalta on jäänyt erityisesti mieleesi?

– Ainakin se, kun nuorena koulusta tulleena miehenä sai allekirjoittaa vakituisen työsopimuksen Metsähallitukseen, ja tietysti mukavat talon 150-vuo-

Mitä teet vapaa-ajallasi?

– Omistamme puulämmitteisen talon, joten vapaa-aika menee usein hyötyliikunnan parissa. Lisäksi koetan harrastaa näin syksyisin metsästystä ja herkullisimpien ruokasienien keräilyä. Tänä vuonna olen pitkän tauon jälkeen aloittanut taas mieleisen harrastuksen, uimisen.

TAPAHTUMIA 6.9.2012–31.12. ITE Kellokas Kellokkaan ympäri kulkevalla polulla voi ihastella veistoksia, jotka syntyivät kuvanveistäjä Kari Tykkyläisen ohjaamalla veistokurssilla syyskuussa 2012.

Veistospolku alkaa infokodan vieressä olevan esiintymislavan luota. Polku on noin 200 metrin pituinen, ja veistoksia löytyy myös Kellokkaan takana olevan kodan luota. Kokeile löydätkö kaikki 20 puista lintua!

8.11.2012–6.5.2013 Ummenkulkija – moottorikelkka 50 vuotta Näyttely on esillä Inarissa Luontokeskus Siidassa. Ummenkulkija-näyttely tarkastelee moottorikelkkailun 50-vuotista historiaa Suomessa ja muutosta, jonka moottorikelkan tulo aiheutti ihmisten jokapäiväiseen elämään.

maa koko perheelle. Tapahtumaan on vapaa pääsy.

21.11. Yleisötilaisuus Sinisimpukassa Kemiönsaaren kulttuuriympäristöprojektin tuloksia esitellään Sinisimpukassa marraskuussa. Kulttuuriympäristöprojektissa inventoidaan alueen vanhaa rakennuskantaa ja muinaisjäännöksiä.

Viime vuonna rakennuksia inventoitiin Västanfjärdin alueella, Högsårassa, Taalintehtaalla sekä Nordanå–Lövbölen alueella. Tänä vuonna inventointia jat-

ketaan Dragsfjärdin ja Kemiön alueella.

Seuraavaksi pyritään inventoimaan erityisesti ulkosaariston rakennuskanta.

13.12. Kauneimmat joululaulut Seitsemisessä Jo perinteeksi muodostuneen Kauneimmat joululaulut -tilaisuuden järjestää Kurun kappeliseurakunta yhteistyössä Metsähallituksen kanssa. Tapahtumassa voit esittää toiveita laulettavista joululauluista Kauneimmat joululaulut -vihkosesta. Tervetuloa laulamaan suosituimpia joululauluja!

Kuva Heli Koivulahti

Sanna Nurila

Mitä työnkuvaasi kuuluu?

– Lyhyesti sanottuna oman alueeni virkistys- ja luonnonsuojelualueiden käyttöön sekä hoitoon liittyvät työnjohto- ja suunnittelutyöt.

Vastuualueitani ovat Oulujärven retkeilyalue, Talaskangas ja muut eteläisen Kainuun luontokohteet.

Lisäksi olen Kainuun puistoalueen Reiska-koordinaattori.

onnistuneet metsästys- ja sienestysreissut.

9.–11.11. Metsämessut Pasilassa Metsämessut on osa Vihreän viikonlopun tapahtumakokonaisuutta. Samaan aikaan järjestetään Elma-, Kädentaito-, OutletExpo- ja Lemmikkimessut (la–su) sekä VM Motorsport Show.

Metsämessujen pääsylipulla voi osallistua kaikkiin tapahtumiin.

Metsähallitus on mukana osastolla 6d139.

11.11. Karhu nukkuu Hämeen luontokeskuksessa Otso-karhu toivottaa tervetulleeksi Hämeen luontokeskukseen juhlistamaan talviunikauden alkua.

Luvassa kaikenlaista mukavaa ohjel-

Lisätietoja tapahtumista osoitteessa www.luontoon.fi

5 • 2012

Kuvat Jari Salonen

16

> – Kuin maailman katolla olisi. Mitkä näkymät, Kimmo ja Minna huokaavat majakan huipulla.

Selkämeren ulapalle syntyi uuden sukupolven kansallispuisto

Säppi, Selkämeren helmi Sääennuste meni jälleen vikaan. ”Selkämerellä heikkoa tuulta”, lupailivat illalla. Porin rannoilla puhuri iskee kuitenkin vasten kasvoja, ja yöllä raivonnut ukkosmyrsky nostattaa vielä korkeaa vaahtopäätä. Tulikohan sittenkin liian vähän vaatetta mukaan?

Jari Salonen

A

amu valkenee Kuuminaistenniemen rannassa Porissa. Loikkaamme veneeseen, ja kohta aallonmurtajan takaa nousee melkoisia maininkeja. Isokin vene iskee lujaa aaltoon, ja paatin laidasta pitää ottaa äkkiä tukevampaa otetta.

Matkakumppanit, projektipäällikkö Minna Uusiniitty-Kivimäki, lintuharrastaja Kimmo Nuotio ja rakennusperintöasiantuntija Päivi Leinonen, tähyilevät ulapalle.

Siellä siintää vain yksi maamerkki, Säpin majakkasaari.

Matkaamme merkittävälle paikalle.

– Säppi on Selkämeren helmi, kansallispuiston ykköskohteita sekä luonto- että kulttuuriarvoiltaan, Minna painottaa.

Uuden sukupolven kansallispuisto Selkämeren kansallispuisto täytti alkukesästä vuoden. Täällä siis tiedetään, miten kansallispuiston toimintaa käynnistetään.

– Ympäristöministeriö antoi Metsähallitukselle tehtäväksi käynnistää Selkämeren kansallispuiston toiminta eduskunnan myöntämän puolen miljoonan euron starttirahan turvin. Sitten pyörähti iso pyörä liikkeelle, puistonjohtaja Hanna Ylitalo kertoo.

Ensi töiksi ryhdyttiin laatimaan kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmaa. Samalla käynnistettiin alueen virkistyskäytön ja luontomatkailun kehitystyö, jota varten

kuultiin useita asiantuntijoita sekä alueen käyttäjiä, jotka pääsivät esittämään oman mielipiteensä.

Tämä työ on nyt kääntymässä hiljalleen loppusuoralle. Hoito- ja käyttösuunnitelma valmistuu vuonna 2013.

Selkämerta on kutsuttu uuden sukupolven kansallispuistoksi. Se tarkoittaa montaa asiaa, kuten laajaa yhteistyöverkostoa, joka on täällä erityisessä arvossa.

– Tätä kansallispuistoa ei pyöritä yksin Metsähallitus vaan laaja paikallisten toimijoiden verkosto. Se on paljon halvempaa ja tuo tuloa alueelle.

Selkämeri on ensimmäinen kansallispuisto, jossa maat ja vedet eivät ole ainoastaan valtion omistuksessa. Rauman kaupunki on tehnyt periaatepäätöksen maiden ja vesiensä liittämisestä kansallispuistoon,

> Matka Säppiin on märkä ja kuoppainen.

mutta omistusoikeus säilyy kaupungilla.

Porissa mietitään samanlaista ratkaisua.

– Ja tämähän on merellisin kansallispuistomme. Meriluonto ja erityisesti vedenalainen luonto on tärkein suojelukohteemme, Hanna sanoo.

Lintusaari hellii muuttomatkaajia Aallokko iskee Säpin rannoille voimalla, mutta kipparimme Tommi Salokangas luovii veneen taitavasti perille. Satapäinen sorsaparvi ponkaisee tervetuliaisiksi lentoon, ja komea hanhiparvi säestää ulapalta.

Tämähän on oikea lintusaari.

Samanlaisia mahtuu 160 kilometriä pitkään kansallispuistoon monta. Vettä, saaria ja luotoja, siinä Selkämeren ydin.

– Katanpää Kustavissa on eteläisin ja Kristiinankaupungin rajoille mennään pohjoisessa. Maa-alueita on vain 15 neliökilometriä, vettä sitäkin enemmän, Minna laskee.

Otamme suunnan saaren sisäosiin. Säpin majakan idyllinen pihapiiri aukeaa eteen: punamultaiset talot, valkoiseksi kalkittu majakka ja mukavan kallioisena kumpuileva pihamaa. Kimmo on kaivanut jo kaukoputken esiin ja bongannut ties kuinka monta lajia.

– Tämä on muuttoaikaan tärkeä levähdys- ja tankkauspaikka. Nyt on kyllä yllättävän hiljaista, mies ynnää noin 250 Säpin retken kokemuksella.

Päivi on tutkinut päivän rakennusten kuntoa ja pohtinut mahdollisia korjaustarpeita.

– Yllättävän hyvässä kunnossa rakennukset ovat. Täälläkin pelastuksena lienee ollut, että ne ovat varsin tiiviissä käytössä. Pikkuremonteilla selvitään, kartoittaja pohtii.

Merellä työ etenee hitaasti Kansallispuiston kävijöille suunnitellaan ja rakennetaan palveluvarustusta resurssien mukaan, samoin uusia rakenteita joidenkin jo olemassa olevien lisäksi. Alueen ensimmäinen kävijätutkimus antaa osviittaa tulevaan.

– Kun toimitaan merellä, kaikki käy hitaammin ja tulee kalliimmaksi. Onneksi alueella on kova tahto saada kansallispuisto vetovoimaiseksi ja houkuttelevaksi. Hyvin suunnitellen myös herkät luontoarvot pystytään turvaamaan, Minna pohtii.

Pois lähteminen on aina meriretken ikävin hetki. Selkämerikin jättää tunteen, että tänne on palattava. Pian.

> Säpin majakan pihapiiri on hieno kulttuurikohde.