Metsä.fi 6/12

Metsähallituksen lehti joulukuu 6 • 2012

Geenireservimetsissä suojellaan puiden perimää sivu 6 Kuhmo – kaupunki sahan laidalla sivut 8–9 Lapin raakapuukuljetukset tehostuvat sivu 10 Villi Pohjola sulautui onnistuneesti Laatumaahan sivu 13

Metsähallitus

tehostaa sisävesien suojelua sivu 12

2

6• 2012

Kuva Esko Keski-Oja

Palstan reunalta Lujassa iskussa joulun viettoon

”

Hallinnoimillamme maa-alueilla on keskeinen rooli Suomen biodiversiteetin säilyttämisessä sekä maamme biotalouden ja luonnonvara-alan menestymisessä.

Yllämme tänäkin vuonna koviin tuloksiin, vaikka toimialojemme markkinat ja yleinen taloudellinen tilanne eivät ole olleet suosiolliset. Liiketoiminnan hyvien tulosten lisäksi olemme kyenneet turvaamaan luontopalvelujen rahoituksen.

Uusi Metsähallituslaki odotuttaa edelleen, mutta siitä huolimatta monia kehittämishankkeita on viety eteenpäin.

Uskallan ennustaa, että parin viime vuoden liikevoittoennätykset jatkuvat. Metsätalous tekee totutusti hyvää tulosta. Valtion metsiä on myyty jonkin verran aiempaa enemmän, mutta ilman metsämaan myynnin lisäystäkin tuloksemme olisivat ennätystasoa. Liiketoimintojen määrätietoisen kehittämisen ansiosta kaikki tulosalueet ja tytäryhtiöt tekevät nyt kelpo tuloksen. Muutaman viime vuoden aikana aloitetut uudet liiketoiminnat ovat kokonaisuutena jo voimakkaasti plussalla, kiitos erityisesti tuulivoimaalueiden hankekehityksen. Ensi vuoden näkymät liiketoiminnassa ovat vielä näin vuodenvaihteen kynnykselläkin hämärät, tulostason säilyttäminen on vaikeaa.

Myös luontopalvelujen tuloksellisuus ja vaikuttavuus ovat nousu-uralla. Teemme laajasti töitä luonnon monimuotoisuuden eteen. Tarjoamme kansalaisille kansallispuistoissa, retkeily- ja muilla alueilla virkistyspalveluja, joiden paikallis-

taloudelliset vaikutukset ovat tutkitusti merkittävät. Tieto jopa sadoissa miljoonissa euroissa laskettavista heijastusvaikutuksista on helpottanut rahoituksen saamista myös luonnonsuojeluun.

Metsähallituksen hallitus hyväksyi loppukesästä Metsähallituksen strategian ajanmukaistuksen, ja uusia tavoitteita pannaan toimeen jo täyttä häkää. Tänä vuonna toteutettu laaja sidosryhmätutkimus valaa osaltaan uskoa tulevaisuuteemme ja aktiiviseen kehittämiseen. Edelliseen, kuuden vuoden takaiseen vastaavaan tutkimukseen verrattuna mielikuvat Metsähallituksesta ovat nyt selkeästi positiivisemmat, vaikka parannettavaakin löytyy.

Myös omistajamme valtion kasvaviin tuloutustavoitteisiin vastaaminen edellyttää meiltä toiminnan jatkuvaa kehittämistä ja innovaatioita tulevinakin vuosina. Riskinotossa meidän on oltava maltillisia, mutta täysin riskittömiä keinoja tuottojen kasvattamiseen ei ole.

Kiitän Metsähallituksen omaa väkeä, asiakkaitamme ja kumppaneitamme vuoden 2012 hyvistä tuloksista. Toivotan teille kaikille Rauhaisaa Joulun Aikaa sekä menestystä uudelle vuodelle! tikkurilassa 3.12. 2012 Jyrki Kangas Pääjohtaja

Tässä numerossa 10 8–9 3 Metsä.fi on Metsähallituksen sidosryhmälehti. www.metsafi-lehti.fi Osoite: Metsähallitus, Pl 94, 01301 Vantaa Internet: www.metsa.fi Puhelin: 0205 64 100 Vastaava toimittaja: Juha Mäkinen, Toimittaja: Hanna Kaurala Toimitussihteeri: Leena Hulsi / Viestintätoimisto Jokiranta Oy Toimituskunta: Juha Mäkinen (pj), Outi Ala-Härkönen, Markku Eklund, Leena Hulsi, Timo Karhapää, Hanna Kaurala, Kari Koivumaa, Pauli Määttä, Anne Paakkarinen

16 Taitto: Tuuli Holopainen / Viestintätoimisto Jokiranta Oy Kannen kuva: Hannu Huttu Osoitteenmuutokset: Leena Pöllä p. 0205 64 4214, metsafilehti@metsa.fi Aineisto toimitukseen: 1 / 28.1.2013. mennessä. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja toimittaa Metsä.fi-lehteen lähetettyjä tekstejä.

Painopaikka: Jaakkoo-Taara Oy Painosmäärä: 13 000 kpl, ISSN 1458-4700 (painettu) ISSN 1458-4719 (verkkoversio) Tämä lehti on painettu ympäristömerkitylle paperille.

Kuvat Maria Latokartano

6 • 2012 3

> – Osa ympäristöjärjestöjen ehdottamista kohteista, kuten tämä puro, on jo suojeltu, projektipäällikkö Jussi Päivinen Metsähallituksesta huomauttaa.

> Ympäristöjärjestöjen suojeluehdotukseen kuuluu muun muassa Keski-Suomessa Äänekoskella sijaitseva Iisjärven–Ylä-Kivetyn alue, jonka pinta-ala on 1533 hehtaaria.

METSO:n jäljillä Erikoissuunnittelija Jussi Päivisen tulisi kollegoineen osoittaa lisäsuojeluun noin 15 000 hehtaaria valtion metsää. – Helmiä ei Metsähallituksen mailta enää juuri löydy, Päivinen arvelee. Yksityisten mailla suojelullisesti arvokkaita kohteita vielä olisi, mutta niiden hankintaa jarruttaa rahoituksen puute.

Maria Latokartano

Rahoitus laahaa jäljessä

telä-Suomen metsien monimuotoisuuden turvaamiseen tähtäävä METSO-ohjelma käynnistyi keväällä 2008. Neljän vuoden aikana Metsähallituksen maita on siirretty talouskäytöstä suojeluun yli 10 000 hehtaaria. Lähivuosina suojelualueen määrä kasvaa entisestään, sillä hallitusohjelmassa on sovittu, että valtion ja julkisomisteisten metsien suojelua lisätään hallituskauden aikana 20 000 hehtaarilla.

– Luku pitää sisällään myös kuntien omistamat metsät, mutta näyttää siltä, että suurimman vastuun kantaa Metsähallitus, METSO-hallitus 2013 -projektin projektipäällikkö Jussi Päivinen sanoo.

Tavoite on, että ensi vuoden loppuun mennessä Metsähallituksella on tarjota ministeriöille METSO-ohjelmaan soveltuvia kohteita noin 15 000 hehtaaria.

Lisäsuojeluun tarjottavien kohteiden laatuun Päivinen suhtautuu hitusen epäillen.

– Valtion metsät on kammattu tiheällä kammalla läpi jo niin moneen kertaan, ettei sieltä isoja helmiä enää löydy. Joku pieni ehkä, mutta nekin ovat jo metsätalouskäytön ulkopuolella.

Monimuotoisuuden säilymisen kannalta arvokkaampia metsiä löytyisi Päivisen mukaan kuntien ja yksityisten mailta. Niiden saamista suojelun piiriin rajoittaa raha. Yk-

E

Laajoja kokonaisuuksia Sopivien kohteiden kartoitus alkaa Zonation-analyysillä. Kyseessä on tietokonesovellus, joka havaitsee luontoarvojen lisäksi alueiden välisen kytkeytyneisyyden. Analyysin avulla kohteet voidaan asettaa eräänlaiseen suojelulliseen arvojärjestykseen. Lopullinen valinta tapahtuu alueittain.

– Meillä on kentällä väki, joka tuntee nämä kohteet erittäin hyvin, Päivinen kiittää.

Lisäsuojeluun tarjottavien kohteiden tulee täyttää METSO:n luonnontieteelliset valintakriteerit. Tarkastelun alla ovat myös kohteen maantieteellinen sijainti sekä koko.

– Haluamme saada kokoon laajoja kokonaisuuksia. Yksittäisiä korpinotkoja ei poimita, elleivät ne satu sijaitsemaan jo olemassa olevien suojelualueiden lähellä.

sityismailla suojeluun tarvittaisiin riihikuivaa mutta valtion maiden suojelu onnistuu tasesiirtoina. Päivinen pelkää tämän osittain hämärtävän suojelun hintaa.

– Tässä kohti peräänkuuluttaisin poliitikkojen vastuuta. Jos päätetään suojella, niin suojellaan, mutta tietoisina siitä, mitä se maksaa.

Karkeasti laskettuna suojeltavan metsähehtaarin jälleenhankinta-arvo on 3 500 euroa, joten 15 000 hehtaarin suojelemisen hintalappu on yli 50 miljoonaa. Se on lähes 20 miljoonaa enemmän kuin

mitä ympäristöministeriö on tälle vuodelle METSO-hankintoihin budjetoinut.

Euro- vai pinta-alatavoite?

Rahoitusongelmien lisäksi suojelua vaivaa Päivisen mukaan aikaperspektiiviongelma.

Jos halutaan lisätä suojeltujen vanhojen metsien osuutta, tulisiko metsänkäytön ulkopuolelle siirtää nyt 60-vuotias, päätehakkuuikää lähestyvä metsä vai ostaa samalla rahalla kaksinkertainen avohakkuuala? Molemmat muuntuvat aikanaan luonnontilaisen kaltaisiksi, toinen toki 60 vuotta toista aiemmin.

Idea ei ole tuore. Metsäbiologian professori Viljo Kujala esitteli sen ensimmäistä kertaa Suomen Luonto -lehdessä 1940-luvulla. Silloin idea ei saanut ilmaa siipiensä alle. Kuinka käy nyt?

Luonnonsuojelujärjestöissä petyttiin nihkeään yhteistyöhön Luonnonsuojelujärjestöt julkaisivat syksyllä oman esityksensä valtion mailla sijaitsevista, suojelunarvoisista luontokohteista.

Esitykseen kuuluu eri puolilta Suomea 507 kohdetta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on liki 150 000 hehtaaria. Suomen Luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija Sini Eräjää ei allekirjoita väitettä, jonka mukaan arvokkaita luontokohteita ei Metsähallituksen mailta enää löytyisi.

– Totta on, ettei koskematonta metsää juuri löydy, mutta se ei ole lähtökohta. Ei METSO ole pelkästään aarniometsien suojeluohjelma.

Sen sijaan jopa METSO:n ykkösluokan kriteerit täyttäviä kohteita löytyy useita.

Metsähallituksen mukaan luontojärjestöjen esittämistä 150 000 hehtaarista on jo nyt suojeltu tai siirretty rajoitetun käytön piiriin 110 000 hehtaaria.

– Tiedämme, että talousmetsissä on huomioitu asioita, mutta pyynnöistämme huolimatta emme ole saaneet talousmetsien alue-ekologisesta verkostosta ajantasaista tietoa sitten 1990-luvun, jolloin verkostot suunniteltiin. Kyseessä on yhteinen omaisuutemme, joten on häpeällistä, ettei tieto ole julkista, Eräjää kritisoi.

Mitä tulee suojelun kustannuksiin, luonnonsuojelujärjestöt muistuttavat, että työssä vaaditaan pitkäjänteisyyttä.

Suhdannevaihteluihin ei voi reagoida.

– Suojelu maksaa, mutta toisaalta monimuotoisuus hupenee koko ajan, ja sekin tulee pitkällä aikajänteellä kalliiksi.

Loppujen lopuksi suojeluun nyt käytössä oleva, noin 40 miljoonaa euroa vuodessa, on koko valtion talouteen suhteutettuna pisara meressä.

4

6 • 2012

makasiini Punkaharjulla maiseman- ja luonnonhoitotyöt alkuun Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalvelut on aloittanut hoitohakkuut ja -raivaukset Punkaharjun luonnonsuojelualueella.

Kansallismaiseman säilyttäminen ja luonnonsuojelun tavoitteet toteutuvat yhtä aikaa, kun raivaus sekä avartaa maisemaa että turvaa harjujen arvokkaiden kasvilajien, kuten idänkeulankärjen ja kangasvuokon, menestymisen.

Työt kohdistuvat tänä syksynä valtionhotellin ympäristöön noin viiden hehtaarin alalle.

– Hoitotoimilla haluamme jatkaa harjualueen pitkää, 1800-luvulle saakka ulottuvaa maisemanhoidon perinnettä.

Punaisena lankana on Punkaharjulle tunnusomaisen, valoisan harjumetsän säilyttäminen, kertoo erikoissuunnittelija Arto Vilén Metsähallituksesta.

Martta Fredrikson

Kuva Saara Tynys

Pulmankijoen pensaskanervista tietoa Brysseliin

Pensaskanerva on Utsjoella Suomen pohjoisimmassa kolkassa sijaitsevan Pulmankijärven alueen kasvierikoisuus. Laajoina kasvustoina esiintyessään ne muodostavat oman pensaikkotyypin. Pensaskanervavarvikot ovat yksi 69:stä Suomessa esiintyvästä EU:n luontodirektiivin luontotyypistä.

EU:n jäsenmaat raportoivat komissiolle kuuden vuoden välein luontodirektiivin toimeenpanosta sekä luontotyyppien ja lajien suojelutasosta. EU:n tavoitteena on pysäyttää monimuotoisuuden häviäminen alueellaan.

Lapin luontopalvelut tarkisti pensaskanervikkoesiintymät osana raportointiin valmistautumista. Maastotarkistus osoitti, että pensaskanervia on tutkituilla jokivarsilla edelleen runsaasti ja ne näyttivät voivan hyvin.

Myös kasvuympäristöt olivat pysyneet hyvin luonnontilassaan.

Martta Fredrikson

eitä m a a Seur okissa! bo Face

Sähköisestä urakoiden hankinnasta hyviä kokemuksia Metsähallitus kokeili viime keväänä ensimmäistä kertaa sähköistä kilpailutusta urakoitsijoiden hankinnassa. Kevään kilpailutuksessa olivat mukana puunkorjuu- ja autokuljetuspalvelut. Uudesta toimintatavasta saadut kokemukset olivat pääsääntöisesti erittäin myönteisiä ja, sähköistä menettelytapaa on jatkettu myös syksyn tarjouskilpailuissa.

– Sähköiseen tarjouskilpailuun siirtyminen onnistui todella hyvin. Asiasta tiedotettiin yrittäjille laajasti eri foorumeilla ja myös yrittäjien keskinäinen tiedonkulku toimi. Tavoitimme yrittäjät jopa paremmin kuin aiemmissa kilpailutuksissa, ja tarjouksia tuli sellaisiltakin alueilta, joista ei niitä ole ennen saatu.

Järjestelmän tekninen toteutus toimi hyvin ja sen käyttö koettiin pääosin helpoksi. Toki pieniä puutteita oli, mutta niitä on korjattu ennen syksyn kilpailutuksia ja korjataan edelleen saadun palautteen mukaan.

Sähköinen kilpailutus on ehdottomasti tullut jäädäkseen, kertoo metsätalouden resurssipäällikkö Erkki Herttuainen.

Sähköisen menettelyn etuja ovat prosessin jouhevoituminen ja virheellisyyksien väheneminen. Menettelyssä kaikki toimii sähköisesti aina tarjouspyyntöjen julkaisemisesta tarjousten lähettämiseen ja hankintapäätöksiin. Turhaa paperinpyörittelyä ei tarvita. Järjestelmä ei päästä läpi puutteellisia

Kuva Shutterstock

Inka Musta

Metsähallitus kerää kokemuksia sähköisestä huutokaupasta myös yrittäjien näkökulmasta.

Kaisan fanijoukossa juttu lentää Ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen avasi yhdeksän viikon maailmancup-kiertueensa marras–joulukuun vaihteessa Ruotsin Östersundissa.

Maailmanmestarin perässä kisapaikalle suuntasi myös faneja ja tukijoita, äiti ja isä Eira ja Urho Mäkäräinen, perhetutut Raija ja Markku Mäkäräinen sekä sponsoreiden edustajina Citron Oy:n Esa Klemetti ja Metsähallituksen Arto Tolonen ja Hanna Kaurala.

Kaisan äiti Eira Mäkäräinen oli nyt ensimmäistä kertaa mukana ulkomailla. – Ulkomaisten kisojen kiertäminen on ollut miesten juttu, mutta nyt se muuttuu, Raija Mäkäräinen nauraa ja vakuuttaa, että hän ja

tai virheellisiä tarjouksia, joten tarjousten tarpeettomat hylkäämiset vähenevät.

Tänä syksynä Metsähallituksessa on alkanut myös sähköisen huutokaupan pilottihanke. Toimintatapa on Suomessa uusi ja Metsähallitus on tiettävästi metsäalalla sen ensimmäinen käyttäjä. Marraskuussa käytiin sähköistä huutokauppaa sorastuspalvelun hankkimiseksi Kainuun alueella. Yrittäjät lähtivät siihen mukaan hyvin. Joulukuussa menetelmää kokeillaan taimien ostamisessa. Pilottihankkeella kerätään kokemuksia sähköisestä huutokaupasta sekä Metsähallituksen että tarjoajien näkökulmasta ja testataan sen käyttökelpoisuutta metsäpuolen hankinnoissa.

– Sähköistä huutokauppaa edeltää alustava tarjouskierros. Kaikki alustavan tarjouksen jättäneet ja ehdot täyttävät yrittäjät kutsutaan mukaan sähköiseen huutokauppaan. Sen perusteella tehdään hankintapäätös. Vielä on liian aikaista arvioida pilotin tuloksia. Teknisesti sähköinen huutokauppa kuitenkin toimii ja sen käyttöä jatkossa arvioidaan myöhemmin, selvittää projektipäällikkö Eija Pitkänen.

Eira aikovat lähteä kisoihin vastakin. Ainakin Holmenkollen ja Nove Mesto tuntuvat houkuttelevilta paikoilta.

Fanijoukolla on hyvä henki, juttu luistaa ja Esa Klemetti organisoi lauantain kisan alla sijoitusveikkausta. – Pitää arvata viisi kärkinimeä, nimestä ja sijoituksesta saa kummastakin yhden pisteen, Klemetti kertaa sääntöjä.

Jokaisen veikkaajan listalta löytyy Darja Domrachevan lisäksi Kaisa, mutta ammunta ei onnistunut Kaisalta Östersundissa. Hotellilla tavattu Kaisa kertoi, että ammuntatilanteessa tekemistä on hankala korjata, jos se sillä hetkellä tuntuu hyvältä. – Tuulella pitäisi vain laukaista jo ennen kuin täplä on keskellä, Kaisa pohtii.

> Kaisan äiti Eira Mäkäräinen, Esa Klemetti, Arto Tolonen, ja Kaisan isä Urho Mäkäräinen kiertävät kisoissa kannustamassa Kaisaa.

Uudet luontokeskukset vetävät väkeä Liminganlahden luontokeskus avattiin laajennettuna ja uudistettuna huhtikuun lopulla. Pyhä-Luoston alueen kävijöitä palveleva luonto- ja kulttuurikeskus Naava avautui kesäkuussa. Marraskuun puoliväliin mennessä vierailuja on kertynyt Naavassa yli 50 000 ja Liminganlahdellakin yli 45 000. Erityisesti lapsiperheet ovat löytäneet uudet luontokeskukset.

Liminganlahden luontokeskuksen kävijämäärä on yli kaksinkertainen edellisiin vuosiin verrattuna. Lapsiperheitä ja koululaisryhmiä on tullut erityisesti Oulun seudulta ja he ovat viihtyneet uudessa Lintujen kahdeksan vuodenaikaa -näyttelyssä. Toiminnallinen ja visuaalisesti upea lintunäyttely on saanut runsaasti kiitosta, sillä siellä voi ympäri vuoden kokea lintujen muuttoajan ihmeet Suomen hienoimman lintuveden äärellä.

Myös Naavassa on viihdytty hyvin.

Naava on otettu heti avautumisen jälkeen alueen tapahtumakeskukseksi, josta esimerkiksi musiikkitapahtumat Luosto Classic ja Ruska Swing ovat löytäneet hyvin paikkansa. Naavan näyttely kertoo Pyhä-Luoston kansallispuiston ikiaikaisesta luonnosta ja johdattaa kaikki retkelle kansallispuiston poluille.

Tiedekeskus Pilkkeen verkkokauppa on nyt avattu!

Pilke-myymälän kaikki tuotteet liittyvät tavalla tai toisella suomalaiseen metsään. Ostoksille pääsee osoitteessa https:// kauppa.tiedekeskus-pilke.fi

Vuoden Lasten ja nuorten luontoliikuttajaksi on ehdolla 54 tahoa. Voittaja selviää Suomen Urheilugaalassa 15.1.2013. Suora lähetys gaalasta nähdään YLE TV2-kanavalla.

Kuva Timo Koho

Juuri Nyt

>Haltian näyttely esittelee Suomen luontoa huipputeknologian avulla.

Haltian näyttelyt tähtäävät elämykseen Espoossa kansallispuiston kupeessa sijaitseva Suomen luontokeskus Haltia avaa ovensa toukokuussa 2013. Ennakkotunnelmia Haltian näyttelyistä saatiin 6.11., kun näyttelysuunnitelmat julkistettiin.

Näyttelyt esittelevät Suomen luonnon helmet tuntureilta saaris-

toon. Huipputeknologian avulla kävijä kokee aidon luonnon kosketuksen monilla aisteilla: Suomen luontoa voi katsoa, kuunnella, haistella ja tunnustella. Taide-elämyksen näyttelyyn tuottaa Osmo Rauhala, jonka teos Elämän peli muodostaa Haltian sydämen.

Näyttelyihin pääsee kurkista-

maan etukäteen videoissa, jotka löytyvät Haltian verkkosivuilta.

Martta Fredrikson

http://www.haltia.com vieraile-haltiassa/naeyttelyt/

Kuva Hannu Huttu

6 • 2012

Joulukuusi matkapuhelimella!

Lupia joulukuusen hakemiseen valtion talousmetsistä voi ostaa nyt myös matkapuhelimella entisten Lapin ja Oulun läänien alueilla. Katso tarkemmat ohjeet www.metsa.fi/joulukuusilupa

Neljä kansallispuistoehdotusta jatkovalmisteluun

Eräluvat.fi julkaistaan tammikuussa

Ympäristöministeriö päätti marraskuun lopussa, mitkä sille tuoduista 17 kansallispuistoehdotuksesta viedään jatkovalmisteluun.

Kansallispuistoselvitystä lähdetään tekemään Teijosta Lounais-Suomessa, Konnevedestä Keski-Suomessa, Olvassuosta Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella sekä Käsivarren suurtuntureista Lapissa. Selvitykset tekee Metsähallituksen luontopalvelut ja työhön osallistetaan eri sidosryhmät ja paikalliset tahot. Selvitystyö kunkin kansallispuistoehdotuksen osalta kestänee vähintään vuoden. Perustamisedellytyksiä tarkastellaan muun muassa alueiden luontoarvojen, virkistys- ja matkailukäytön, taloudellisten vaikutusten ja eränkäynnin kannalta. Selvityksissä tarkastellaan myös mahdollisesti perustettavien kansallispuistojen rajauksia.

Metsähallituksen uusi eräsivusto Eräluvat.fi kokoaa eräasiat verkkoon yhdelle sivustolle. Tammikuussa julkaistavalle sivustolle tulevat muun muassa erä- ja uralupien verkkokauppa, tiedot riistan- ja kalavesien hoidosta sekä erävalvonnasta.

Myös kaikki metsästys- ja kalastuskohteet siirretään uudelle sivustolle ja niitä pääsee hakemaan sijainnin tai vaikka pyydettävän lajin perusteella.

Eräluvat.fi-sivustolle on tarkoitus lisätä kevään aikana myös nettipelejä, videoita ja blogeja.

Tammikuusta alkaen metsästys- ja kalastuslupia voi ostaa erälupien verkkokaupasta osoitteesta www. eräluvat.fi, erälupien palvelunumerosta 020 692 424 sekä mobiililupanumeroista. Lisäksi lupia myydään muutamissa asiakaspalvelupisteissä.

Erälupien palvelunumerosta voi jatkossa varata myös erämaa-alueiden kämppiä sekä luontopalveluiden varaustupia ja -kämppiä. Muut Metsähallituksen mökit ovat varattavissa Lomarenkaalle siirtyneestä Villin Pohjolan palvelusta.

Oulangan ja Valtavaaran uudet nimet otetaan käyttöön vähitellen, sitä mukaa kun ne saadaan päivitettyä verkkopalveluihin ja maastoon. Maastossa ja lähtöpisteiden kartoissa uudet nimet näkyvät aikaisintaan ensi kesänä. Nimiuudistus liittyy myös vaellusreitti Karhunkierroksen reittiviitoituksen uusimistyöhön, joka toteutetaan seuraavan kahden vuoden aikana hanketyönä.

Martta Fredrikson

Kuva Juho Määttä

Karhunkierroksen päiväreiteille uudet nimet Oulangan kansallispuiston ja Valtavaara-Pyhävaaran luonnonsuojelualueen päiväreitit saavat uudet nimet. Luopumalla päiväreittisanasta reittien nimissä Metsähallitus haluaa tehdä päiväretkeilystä entistä houkuttelevampaa. Uusien nimien kautta tuodaan esille alueen luontoa, historiaa ja reitin luonnetta. Myös päiväretkeilyä tukevia palveluja kehitetään ympärivuotisemmiksi sekä erilaisia kävijäryhmiä enemmän innostaviksi.

aku Ahlholm

Lapin erämaaalueiden kämppävaraukset 2013 > Reittien nimien lisäksi myös Karhunkierroksen reittiviitoitus uusitaan.

Tulevaisuudessa suurempia puutavara-autoja

Metsähallituksen ja Saamelaiskäräjien yhteistyötä kiitettiin

Liikenne- ja viestintäministeriö esittää ajoneuvoyhdistelmien kokonaispainon kasvattamista ja enimmäiskorkeuden nostamista.

Metsähallitus suhtautuu esitykseen myönteisesti, sillä puutavara-autojen koon kasvattaminen tehostaa puukuljetuksia ja vähentää samalla kuljetusten energiankulutusta ja päästöjä.

Metsähallituksessa on jo useamman vuoden ajan selvitetty ja otettu käyttöön puukuljetuksia tehostavia ja ympäristöä säästä-

Suomi on saanut vuolaasti kiitosta Hammastunturin erämaa-alueen hoito- ja käyttösuunnitelman teosta, jota esiteltiin kansainvälisessä luonnonsuojelukongressissa Intiassa. Suunnitelma tehtiin yhteistyössä Saamelaiskäräjien kanssa, ja siinä on otettu alkuperäiskansojen näkemykset huomioon heidän kotiseutualueellaan.

Suomi on maailman ensimmäinen maa, jossa kansainvälisiä Akwé:Kon-ohjeita on sovellettu käytännössä.

viä puutavaran kuljetusratkaisuja.

Myös nykyistä suurempien puutavara-autojen hyödyntämismahdollisuuksia on tutkittu ja esitystä kokonaispainojen nostamisesta 60 tonnista 76 tonniin pidetään hyvänä.

– Merkittävänä puuntoimittajana suhtaudumme hyvin myönteisesti hankkeisiin, joilla vähennetään liikenteen ympäristöpäästöjä ja alennetaan kuljetuskustannuksia, toteaa hankintajohtaja Heikki Kääriäinen.

5

Hoito- ja käyttösuunnitelman teosta vastasi Metsähallituksen luontopalvelut.

Suunnitelman tekoon osallistui työryhmä, jossa mukana olivat saamelaiskäräjien ja alueen paliskuntien edustajat.

Martta Fredrikson

Lue lisää Hammastunturin hoito- ja käyttösuunnitelmasta edellisestä Metsä.fi-lehdestä (5/2012). Juttu löytyy myös osoitteesta www.metsafi-lehti.fi.

Lapin erämaa-alueiden kämppiä voi varata vuodelle 2013 puhelimitse Tunturi-Lapin luontokeskuksesta (p. 0205 64 7950), Siidasta (p. 0205 64 7740) ja Ivalon palvelupisteestä (p. 0205 64 7701).

Kämppiä voi vuokrata lauantaista lauantaihin viikkovarauksina vapulle asti (poikkeuksena juhannus 20.6.–23.6.). Vapun jälkeen voi varata myös lyhyempiä aikoja. Poikkeus on Porojärven kämppä, jossa ei ole viikkovaraussääntöä.

Varauskäytäntö koskee seuraavia kämppiä: Kontinpaistama, Saunakoski, Silisjoki, Porojärvi (suljettu 31.1.13 saakka), Jogasjärvi, Juntinoja, Hirvasvuopio, Sotajoki, Kirakkajoki, Kettuniemi, Kuosnijoki ja Kesänkijärvi.

Edellä mainittuihin kohteisiin ei voi tehdä varauksia vuodelle 2013 Villin Pohjolan palvelunumerosta.

6

6 • 2012

Geenireservimetsissä suojellaan puiden perimää Kuusen hyvä siemenvuosi sai käpyjen kerääjät liikkeelle. Metsäntutkimuslaitoksen partio keräsi käpyjä Kolin kansallispuiston geenireservimetsän kuusista.

Kuva Mikko Ahvenainen

Heikki Hamunen

K

ymmenen vuoden aikana kuusella on yleensä pari kolme hyvää käpyvuotta. Edellinen satoisa käpyvuosi oli vuonna 2006. Tänä vuonna käyjä on kerätty taimitarhojen tarpeisiin päätehakkuualoilta ja siemenviljelmiltä ympäri maata.

Kolin kansallispuiston geenireservimetsissä käpyjä poimitaan vain pystypuista.

– Ensin etsimme soveliaat käpykuuset kiikareilla. Sitten kuusesta katkaistaan pitkävartisella leikkurilla oksia ja poistetaan ylivuotiset sekä esimerkiksi käpykääriäisen vioittamat kävyt. Sellainen 30–50 käpyä yhtä kuusta kohti on hyvä saalis, kertoo metsätalousteknikko Markku Tiainen Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun toimipisteeltä.

Aivan joka kuuseen ei Kolilla kuitenkaan kurkoteta. Yli 120 hehtaarin geenireservimetsässä käpyjä päätyy kerääjän pussiin vain noin 50 kuusesta. Keräämisen jälkeen kävyt pakataan verkkopusseihin ja toimitetaan siemenerottelua varten Punkaharjun käpykaristamoon.

Muuttuviin olosuhteisiin varaudutaan etukäteen Suomen 41 geenireservimetsää turvaavat metsäpuiden geeniperimää. Geenireservimetsiä on perustettu vuodesta 1992 ympäri maata eri kasvuvyöhykkeille. Männyn 24 geenireservimetsää sijaitsevat laajalla alueella etelärannikolta Lappiin ja Satakunnasta Ilomantsiin itärajalle. Kolin kansallispuistoon on 1990- ja 2000-luvuilla perus-

tettu sekä kuusen että koivun geenireservimetsät.

Geenireservimetsillä säilytetään eri puulajien ja niiden paikallisten esiintymien perinnöllistä kirjoa.

Niiden avulla voidaan löytää uusiin olosuhteisiin elinvoimaisia ja paremmin sopeutuvia puita, jos ympäristötekijät muuttuvat oleellisesti.

– Ilmaston muuttuminen, hyönteis- ja sienituhot, listaa Metsäntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Mari Rusanen uhkatekijöitä, joihin perimän turvaamisella varaudutaan.

Metsähallituksen ja metsäyhtiöiden mailla Metsähallituksen hallinnoimien alueiden ohella geenireservimetsiä on metsäyhtiöiden mailla. Yksi geenireservimetsistä on yksityisen henkilön omistuksessa.

”

Tavoite on, että geenireservimetsät olisivat hakkuita rajoittavien suojelualueiden ulkopuolella.

Kansallis- ja luonnonpuistot, luonnonsuojelualueet ja muut metsäiset suojelualueet turvaavat eri metsätyyppejä sekä niiden lajikirjoa. Metsäpuiden geneettisen monimuotoisuuden suojelukohteina luonnonsuojelualueilla on

kuitenkin vain vähän merkitystä.

Luonnonsuojelualueiden ulkopuolisista geenireservimetsistä voi puuta korjata normaalin talousmetsän tavoin. Metsän uudistamiseen saa sen sijaan käyttää vain samasta metsiköstä peräisin olevia siemeniä ja taimia. Tähän ovat sitoutuneet kaikki geenireservimetsien omistajat.

Geenireservimetsillä pinta-alavaatimus Geenireservimetsien tulisi olla laajoja, jotta metsikön sisäinen pölyttyminen on varmempaa.

Pinta-alavaatimus pätee erityisesti tuulipölytteisille lajeille, kuuselle, männylle ja koivulle. Tavoitepinta-ala on sata hehtaaria. Kolilla koivun geenireservimetsän laajuus on 142 hehtaaria. Harvakseltaan kasvavien jalojen lehtipuiden geenireservialueiksi sopivat myös pienemmät, muutaman hehtaarin alueet.

Suojelualueiden hoitomääräykset voivat estää metsänhoidolliset toimenpiteet, joita tarvitaan geenireservimetsän puuston uudistamiseksi. Suojelusäännökset voivat myös rajoittaa siementen tai varteoksien keruuta luonnonsuojelualueilla.

– Lapissa yksi geenireservimetsä lakkautettiin, kun se liitettiin vanhojen metsien suojeluohjelmaan, Rusanen sanoo.

– Tavoite on, että geenireservimetsät olisivat hakkuita rajoittavien suojelualueiden ulkopuolella.

Jos geenireservimetsiä voi käsitellä tarpeiden mukaisesti, niitä on joissakin harvoissa tapauksissa myös luonnonsuojelualueilla. Koli on tällaisesta hyvä esimerkki, Rusanen sanoo.

> Kolin geenireservimetsässä käpyjä päätyy kerääjän pussiin vain noin 50 kuusesta.

Kolin kansallispuistossa kasket uudistavat metsiä Kolin kansallispuisto on suurimmaksi osaksi vanhaa talousmetsää. Geenireservimetsässä puuston tulisi olla ikärakenteeltaan monipuolista. Kolin geenireservimetsässä geenien turvaaminen ja muu puiston hoitotyö vankistavat toisiaan.

– Kolin kansallispuistossa on istutuskuusikoita, joiden alkuperä ei ole tiedossa. Nämä ovat hyviä kaskikohteita. Kasken polton jälkeen metsä uudis-

tuu luontaisesti paikallisella siemenellä. Kaskeamisen avulla metsien ikärakenne muuttuu ja samalla pidämme yllä perinteisiä työtapoja, sanoo Metsähallituksen suunnittelija Tiina Hakkarainen Kolin kansallispuistosta.

– Kaskialueille kylvetään tunnelmaan sopivasti rukiin ja kaskinauriin maatiaiskantaa, joiden perimää pidetään myös elossa, Hakkarainen lisää.

6 • 2012

7

> Metsähallituksessa tarvitaan monenlaista osaamista.

Nuorille töitä ja Metsähallitukselle innokasta työvoimaa Metsähallituksen luontopalvelut palkkasi 127 nuorta valtion kahden miljoonan euron työllistämismäärärahan avulla.

Tikkurilan toimistossa viestintäassistentit Aura Piha ja Meri Marttinen, Suomussalmella viestintäassistentti Sanna Nurila ja Oulussa suunnittelija Jaakko Muilu ovat heittäneet pöydälle tuoreet näkemyksensä ja tarttuneet innokkaasti työhön.

Meri Marttinen

M

etsätieteiden maisteri, medianomi, filosofian maisteri ja mediatekniikan insinööri. Yhteensä kolme viestintäassistenttia ja suunnittelija: Aura, Sanna ja Meri huolehtivat juoksevista viestintäasioista, Jaakko suunnittelee ja tuottaa opetuspelejä. Nuoret ovat tarttuneet Metsähallituksessa niin perinteiseen, teknologiavälitteiseen kuin visuaaliseen viestintään osaavin ottein.

– Tällä hetkellä teen Oulangan taimenesta kertovaa, opetusluonteista selainpeliä, jonka on määrä valistaa nuoria pelaajia taimenen elinkierrosta. Muita työtehtäviäni ovat muun muassa sisällöntuotanto Tuikki- ja Kieppi-lehtiin sekä Eräluvat.fi-sivustolle, kertoo Jaakko.

Aura on päässyt myös hyödyntämään osaamistaan video- ja valokuvauksen puolella.

– Eräs työn kohokohdista tähän mennessä oli, kun näin kaksi viikkoa työn alla olleet videoni isolla valkokankaalla Kiasmassa, Haltian näyttelyn julkistamistilaisuudessa.

Hienoja hetkiä on ehditty kokea lyhyessä ajassa enemmänkin.

– Sateisen syksyn eräänä aurinkoisena päivänä, kun ei toimisto kovasti houkutellut, saimme Merin kanssa luvan lähteä valokuvaamaan pääkaupunkiseudun

luontokohteita. Kohteista ei ollut paljon valokuvia viestinnän käytössä, joten olihan meidän “pakko” mennä, muistelee Aura.

Työ ja kiinnostuksen kohteet yhdistyvät Työ Metsähallituksen luontopalveluissa on innostanut nuoria, sillä se on mahdollistanut omien opintojen ja kiinnostuksenkohteiden yhdistämisen.

– On mukavaa, että työssä saa yhdistää sekä mediatekniikan koulutuksen että luonnonläheiset harrastukset, metsästyksen ja kalastuksen, sanoo Jaakko. Sanna on samaa mieltä ja toteaa, että työ on tarjonnut ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua Kainuun ympäristöön ja sen upeaan luontoon.

– Lisäksi monipuoliset viestinnän työtehtävät ovat jo itsessään opettaneet paljon uutta mediaalasta ja Metsähallituksesta organisaationa. Työyhteisössä minut on otettu vastaan todella hyvin ja myös työkavereiltani olen saanut paljon oppia työhöni, lisää Sanna.

Myös Meri ja Aura kiittelevät mahdollisuutta työskennellä luonnon parissa.

– Parasta työssä on viestintä itsessään, mutta aihealueena luonto tekee siitä vielä kiinnostavampaa.

Tähän mennessä olen oppinut erittäin paljon asioita sekä viestinnästä että Suomen luonnosta. Vaikka olen nuorenakin luonnossa viihty-

nyt, oli hienoa tajuta kiireisten opiskelun täyteisten vuosien jälkeen, että luonto on aina yhtä rauhoittava, ihana ja sillä on terveysvaikutuksiakin. Luontoa suomalaiset eivät saisi unohtaa, jatkaa Meri.

– Tykkään olla luonnon iha-

ltyy myös työhön sisä , a ss to is än toim östä tehdä kertovat. urin osa ty rila ja Jaakko Muilu su a k ik a V u >– aN koja, Sann maastokeik

nuuden viestinviejä, lähentävänä linkkinä metsän ja kansalaisten välissä – eli saan tässä työssä tehdä juuri sitä, mistä pidän, Aura tiivistää.

Tulevaisuuden suunnitelmat liittyvät kaikilla samoihin tehtä-

viin, joita he ovat Metsähallituksessa päässeet hoitamaan.

Toisestakin asiasta nuoret ovat samaa mieltä: nuorisotyöllistämisen avulla pääsee työelämään kiinni heti valmistumisen jälkeen.

> Aura Piha (vas.) ja Meri Marttinen kokoavat uuden luontokeskus Haltian esitemateriaaleja sidosryhmille.

6 • 2012

Kuvat Jari Salonen

8

> Metsähallitus on luotettava puuntoimittaja Kuhmo Oy:n sahalle ja tärkeä työnantaja kuhmolaisille. Lyhyt talvipäivä hämärtyy jo, mutta motokuski Aki Immosen työ jatkuu vielä monta tuntia.

6 • 2012

9

Kuhmo,

kaupunki sahan laidalla Läväytämme eteemme Kuhmon kartan. Paljon sinistä, mutta vielä enemmän vihreää, valtion maata siis. – Vihreää on pikkuisen yli puolet Kuhmon pinta-alasta, tietää korjuuesimies Jorma Komulainen. Metsäpitäjässä ollaan.

M Jari Salonen

etsähallituksen konttorilla Tönölänsalmen rannalla on arkisen rauhallista. Väkeä on paljon maastossa, mutta toimistolla syntyy suunnitelmia, rakentuu raportteja ja puutoimituksiakin pitää seurailla.

– Tässä on meneillään kunnostusojitus ja sen rinnalla yhden riekkosuon ennallistaminen. Ensi talvena ovat hakkuut tulossa työn alle, paljastaa suunnittelija Mikko H. Heikkinen koneen ääreltä.

Naapurihuoneessa Jorma Komulainen tutkii tilastoja ja Metsähallituksen hakkuumääriä.

– Kuhmon alueelta korjataan puuta vuosittain noin 370 000 kuutiota. Likimain kaikki sahapuu päätyy paikalliselle sahalle, pikkutukki kokonaan. Kuitupuuta matkaa Uimaharjun, Imatran, Kemin ja jonkin verran Oulun suuntaan.

”Sitä on sahattava, mitä on tarjolla” Metsähallituksen konttorin ohi hurahtaa tukkirekka, kohta toi-

nen. Suunta on kylän keskustaa kohti, ei kun perään. Kaupungin kupeelta löytyy Kuhmo Oy:n saha, kainuulaisen puun tärkein jalostuspaikka.

– Tänä vuonna sahan läpi menee 800 000 kuutiota puuta. Joka päivä laitos nielee reilut 30 000 puuta ja toisesta päästä tulee ulos 130 000 erilaista sahatavaraa, toimitusjohtaja Lauri Nakari ynnää.

Noista lukemista maallikkokin osaa arvella, että sahan pihamaalla ja seinien sisällä käy melkoinen vipinä. Ja kyllä siellä kalikat näyttävät vauhdilla kulkevankin.

Jos sahan nurkalta pääsisi katselemaan horisonttiin, siellä näkyisi pelkkää metsää. Sahan nokkamiehen luulisi siis nukkuvan yönsä rauhassa ainakin puun riittävyyden suhteen. Se on kuitenkin oikea huoli.

– 1990-luvun suojeluratkaisuissa kolmasosa yritysten käytössä olevista tukeista pantiin naftaliiniin. Se oli kammottava tilanne, sillä meillä oli juuri investoitu mittavasti uuteen sahauskapasiteettiin, Nakari muistaa.

Sahalla ei jääty seisoskelemaan kädet taskussa eikä odottamaan ulkopuolista apua, saati ruvettu sammuttelemaan valoja. Sen sijaan tehtiin nopea laskutoimitus: Kainuun metsät kasvavat seitsemän miljoonaa kuutiota vuodessa, siitä neljä miljoonaa lähtee jalostukseen. Kasvu kiihtyy yhä, mutta

kasvussa oleva puu ei ole tukkia vaan pienempää, harvennusikäistä puuta.

– Sitä on sahattava, mitä on tarjolla. Niinpä lähdimme rakentamaan pienpuun sahaukseen sopivaa linjastoa. Nyt kolmasosa sahan puista on kuitupuun mitoissa. Paradoksi vain on, että mitä pienempää puuta sahaa, sitä kalliimmat koneet siihen tarvitaan.

”

Ei näitä metsiä voi rullalle kääriä ja viedä Indonesiaan.

– Kyllä moni piti meitä aivan hulluina. Kuhmolaiset ovat kuitenkin niin fiksuja, etteivät sanoneet sitä ääneen, Nakari nauraa.

Vauhti on tärkeintä Pikkutukkisaha ei ole mikä tahansa vekotin. Kanadalaista alkuperää oleva kone kuvaa, laskee ja optimoi yksitellen joka ikisen puun ja sen, mitä siitä kannattaa sahata. Moderni tietotekniikka antaa tähän mahdollisuuden.

> Sahan valvomossa Risto Huotarilla on enemmän monitoreja kuin keskivertokodissa tv-kanavia.

– Vauhti on tärkeintä. Tämä kone edellyttää, että puuta menee sisään ja sahatavaraa tulee ulos kovalla tahdilla. Sahurille suurin ilo on työn ilo, myhäilee Nakari.

Jotta vauhtia riittää, tarvitaan luotettavia yhteistyökumppaneita.

Sahalle sellainen on Metsähallitus – ja toisinpäin. Sahuri arvostaa yli kaiken, että jatkuvan muutoksen keskellä on edes jotain pysyvää.

– Metsähallituksen puuntoimitus on luotettavaa, sillä on jatkuvuutta ja kaiken lisäksi se on muotoutunut vuosien saatossa hyvin joustavaksi ja mukautuvaksi.

Toivon todella Metsähallitukselle työrauhaa.

Metsähallituksen toimistolla yhteistyötä sahan kanssa arvostetaan myös.

– Onhan se varsin harvinainen tilanne, että yksi ostaja on paikallisestikin niin merkittävä.

Mutta esimerkiksi pikkutukkilinjan olemassaolo tietää huomattavasti suurempaa kantorahapottia, Komulainen sanoo.

Metsähallituksen arvo tiedetään myös kaupungintalolla.

– Metsä on ollut täällä aina tärkeä ja yhä tärkeämmäksi se on nousemassa. Puutuoteteollisuus

on meidän rikkautemme. Ei näitä metsiä voi rullalle kääriä ja viedä Indonesiaan, myhäilee kaupunginjohtaja Eila Valtanen.

Euroopan laidalla pitää viihtyä metsässä Lähdemme päivän päätteeksi puun alkulähteille. Vesisade on liukastanut pikkutiet vaaralliseen kuntoon, mutta viiden kilometrin päässä valtatiestä puiden välistä vilahtaa keltaista. Marraskuun lopun lyhyt päivä alkaa kääntyä jo hämärän puolelle ja motokuski Aki Immosen työvuoro on päättymässä. Kaamoksen hämärä ei miestä haittaa.

– Mielenkiintoista työtä, varsinkin harvennus ja myös tämä väljennyshakkuu. Näillä seuduilla pitää viihtyä metsässä. Ei minun ikäisille kovin paljoa vaihtoehtoja ole tarjolla. Joko metsään tai kaivokselle, Aki miettii.

Kone etenee metsässä, puu liikkuu. Se tietää liikettä myös kaupungin keskustassa.

– Mielestäni kaikkein tärkeintä on se 70 miljoona euroa, jonka me tuomme tälle alueelle tuolta ulkopuolelta. Sille toivoisin jatkoa, Lauri Nakari sanoo.

> – Sahamme nielee 30 000 puuta vuorokaudessa, Lauri Nakari sanoo.

10

6 • 2012

Lapin raakapuukuljetukset tehostuvat Suurin osa lappilaisesta raakapuusta matkaa kiskoja pitkin Kemiin kahden tehtaan hyödynnettäväksi. Selkeät yhteysvälit ja keskitetty varastointi takaavat pohjoisimman Suomen kilpailukyvyn puumarkkinoilla.

L

apin puutavarakuljetukset muuttuivat 90-luvun alussa, kun perinteisestä jokiuitosta luovuttiin ja puunkuljetus siirtyi vesiltä pääosin raiteille.

Puutavaralogistiikasta vastaamaan perustettiin kuljetusorganisaatio Lapin pendeli, jossa VR:n lisäksi olivat edustettuina puunkuljetuksia hoitaneet Metsähallitus, Metsäliitto ja Stora Enso.

– Logistisesti elettiin suurten muutosten aikaa. Uiton takia Lapin metsäautotiet oli valtaosin rakennettu jokiin päin, uittoväylien varsille ja ne kulkivat usein väärään suuntaan. Uiton loputtua kuljetuksissa tapahtui iso hyppäys rautateille ja kuljetusmäärät kiskoilla moninkertaistuivat muutamassa vuodessa, kertoo Metsähallituksen hankintapäällikkö Juha Pyhäjärvi.

Lapin pendelin yhteistoiminnan alkuvuosina ainoa suurempi puutavaraterminaali oli Rovaniemellä, muualla Lapissa pienempiä lastauspaikkoja oli parikymmentä. Vuosien saatossa toiminta on keskitetty kolmeen suurimpaan terminaaliin, Rovaniemelle, Kemijärvelle ja Kolariin.

Pyhäjärven mukaan terminaalien

”

Terminaalien keskittäminen on kustannustehokkain vaihtoehto.

keskittäminen on kustannustehokkain vaihtoehto hajallaan olevien pienempien lastauspaikkojen sijasta.

– Esimerkiksi Rovaniemellä aliurakoitsija hoitaa autojen kuorman purkamisen ja junanvaunujen lastaamisen, mikä säästää autonkuljettajan aikaa huomattavasti ja terminaalilta selviää korkeintaan varttitunnin käynnillä.

Rekkakuormasta putoaa lisäksi useampi tonni pois, kun nostolaitetta ei tarvitse kuljettaa edestakaisin terminaalille.

– Suuret terminaalit toimivat samalla puskurivarastona keväisin. Maaliskuun lopussa varastot täytetään ääriään myöten, jotta puuntoimitusvarmuus säilyy kelirikkoaikanakin, Pyhäjärvi lisää.

Lapista puuta matkaa raiteilla vuositasolla noin 1,7 miljoonaa kuutiometriä, mikä on viisitoista prosenttia koko Suomen vuotuisista raakapuunkuljetuksista rautateitse. Kumipyörille muutettuna lukema vastaisi 36 000 rekkakuormaa, joten rautateitse tapahtuvilla puutavarakuljetuksilla on suora

vaikutus myös tieliikenneturvallisuuteen.

VR Transpointin myyntipäällikkö Eero Sirviön mukaan Lappi on puunkuljetuksissa erityisasemassa juuri selkeiden yhteysvälien ansiosta, sillä käytännössä kaikki Lapin kiskoja pitkin tehtävät puukuljetukset päätyvät Kemiin Stora Enson ja Metsä Groupin tehtaille.

– Lapissa pystymme kuljettamaan koko ajan täysiä junia. Järjestely vaatii toimiakseen pendelin jäseniltä saumatonta yhteistyötä, joka onkin toiminut kiitettävästi.

Etelässä vastaavaa yhteistyötä on hankalampi toteuttaa, sillä siellä puutavaraa vastaanottavia tehtaita ja lastauspaikkoja on kymmenittäin. Keskitettyjen terminaalien osalta mallia voitaisiin tosin paremmin hyödyntää etelässäkin, Sirviö toteaa.

Radan sähköistys lisää tehokkuutta Kemijärvellä Puunlähetysmäärät Itä-Lapista yli kolminkertaistuivat neljä vuotta sitten, kun Stora Enson sellutehdas lakkautettiin Kemijärvellä.

Kuljetusvolyymien äkillisen kasvun myötä Kemijärven hajallaan sijaitsevat vanhat terminaalitilat kävivät ahtaaksi ja uusien tilojen suunnittelu aloitettiin saman

tien. Kemijärven radan sähköistys ja uudet terminaalitilat ovat olleet Lapin pendelin tärkein teema viime vuosina.

– Hanke etenee hyvää vauhtia, onneksi Liikennevirasto asetti sen ykkösprioriteetikseen. Tehtaan lakkauttamisen jälkeen Kemijärven lähetysmäärät kasvoivat Rovaniemen kokoluokkaan, mutta nykyisillä terminaalitiloilla se ei pysty vastaamaan kuljetusmäärien kysyntään, Sirviö toteaa.

Juha Pyhäjärven mukaan Kemijärven radan sähköistys on aiheuttanut paljon pohdintaa uusien kuljetusjärjestelyiden osalta, sillä uusi kuljetusmalli on valtakunnallisestikin ainutlaatuinen.

Varastoalueella dieselvetureiden käytöstä siirrytään kokonaan sähkökäyttöisiin, mikä laittaa Kemijärven terminaalin toiminnan kokonaan uusiksi. Radan sähköistämisen myötä kuljetus- ja kustannustehokkuus paranevat.

– Radan sähköistäminen on aiheuttanut viimeisen vuoden ajan melkoisia haasteita kaikkien toimijoiden ajojärjestelijöille, mutta lopulta toimivat ratkaisut on löydetty. Uuden terminaalin rakentaminen alkaa ensi vuonna ja sen on määrä valmistua vuonna 2014. Sitä ennen radan sähköistyksen pitäisi olla valmis.

Kuvat Olli Autonen

Olli Autonen

6 • 2012 11

Metsähallituksen metsätalous siirtyy uuteen toimintamalliin Metsähallituksen metsätalous organisoi toimintansa uudelleen.

Metsätalouden keskeisten tavoitteiden ja vastuualueiden pohjalta rakennettu uusi toimintamalli astuu voimaan vuoden 2013 alusta.

Sari Hiltunen

M

etsätalouden ydintehtävinä säilyvät valtion metsäomaisuuden monitavoitteinen ja kannattava hoito ja käyttö sekä Metsähallituksen puuntoimitusten kokonaisvaltainen ohjaus.

– Muutoksen taustalla on toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset. Erityisesti valtiontalouden heikkeneminen on lisännyt paineita tuloutuksen nostamiseen ja toiminnan tehostamiseen entisestään.

Lisäksi sekä metsureiden että toimihenki-

löiden eläköityminen on lähivuosina suurta, siihen täytyy valmistautua, kertoo johtaja Jussi Kumpula.

Metsätalous organisoidaan jatkossa kolmeen prosessiin ja kahteen toimintoon.

Prosessien ja toimintojen vetäjät raportoivat metsätalouden johtaja Jussi Kumpulalle.

Kaikki kolme prosessia jakaantuvat kolmeen yhtenäisillä rajoilla olevaan alueeseen, jotka jakaantuvat edelleen tiimeihin.

Asiakaslogistiikkaprosessi, jota johtaa asiakkuusjohtaja Heikki Kääriäinen, vastaa puuntoimituksista ja niihin liittyvistä asiakassuhteista sekä puunmyynnistä.

Metsäomaisuuden hoitoprosessiin kuuluvat korjuuvarannon ja metsänhoitotöiden suunnitteluun, maankäyttöön ja käyttömuotojen yhteensovittamiseen liittyvät tehtävät. Prosessin johtajana toimii metsä- ja suunnittelujohtaja Pertti Tuomi.

Metsänhoito ja tienrakennus -prosessi hoitaa metsänhoidon toteutukseen, tienrakennukseen ja perusparannuksiin liittyvät tehtävät sekä yrittäjä- ja tavarahankinnan.

Prosessia vetää metsänhoitojohtaja Heikki Savolainen.

Toimintoja on yhdistetty kahdeksi isommaksi kokonaisuudeksi. Kehitys- ja ympäristöpäällikkö Antti Otsamon vastuulla

ovat metsätalouden ympäristö- ja laatuasiat, kehittäminen sekä viestintä. Hallintopäällikkö Jarmo Leskinen vastaa talous- ja henkilöstöasioista sekä metsätalouden tietojärjestelmistä.

”

Kehittämällä aktiivisesti toimintaamme, pystymme paremmin vastaamaan tulevaisuuden vaatimuksiin.

– Uuden toimintamallin kehittämiseen on osallistunut laaja joukko metsätalouden henkilöstöä. Monikäyttömetsien suunnittelu ja toteutuksen ohjaus ovat metsätalouden kovinta ydintä. Kehittämällä itse aktiivisesti toimintaamme, pystymme entistä paremmin vastaamaan tulevaisuuden vaatimuksiin, Kumpula sanoo.

Muutos ei aiheuta henkilöstövähennyksiä Uusi organisoituminen ei aiheuta henkilös-

tövähennyksiä, mutta tehtävä- ja toimenkuvamuutokset vaikuttavat siihen, että osa asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa asioivista yhteyshenkilöistä vaihtuu.

– Tavoitteena on, että myös uudessa toimintamallissa asiakastyytyväisyys ja sidosryhmien arviot toiminnastamme säilyvät hyvinä. Metsäsuunnittelussa toimintatapa muuttuu eniten. Alueellisuus säilyy vahvana ja prosessimaisella toimintatavalla varmistamme yhtenäisen toimintatavan ja kustannustehokkuuden, Kumpula painottaa.

Päävastuu asiakassuhteista on asiakaslogistiikkaprosessissa. Puuntoimitusten sujuvuudesta ja niihin liittyvistä asiakasyhteyksistä vastaavat alueelliset hankintapäälliköt.

Lapissa hankintapäällikkönä toimii Juha Pyhäjärvi, Pohjanmaa-Kainuun alueella Vesa Härkönen ja Etelä-Suomessa Markku Eklund. Puunmyynnistä vastaavat tutut nimet: Olli Puukko, Pasi Korteniemi ja Paavo Soikkeli.

Metsäomaisuuden hoitoprosessin aluejohtajilla on keskeinen merkitys metsätalouden muiden sidosryhmäsuhteiden hoidossa alueillaan. Lapin aluejohtajana toimii Kirsi-Marja Korhonen, Pohjanmaa-Kainuun aluejohtajana Arto Tolonen ja Etelä-Suomen aluejohtajana Markku Vainio.

Metsätalouden prosessimalli Johtaja Talous, henkilöstö, ja tietojärjestelmät

Ympäristö, kehitys, laatu ja viestintä

Metsäomaisuuden hoito

Metsänhoito ja tienrakennus

Asiakaslogistiikka

Resurssit/ ostot Metsätalousalueet

Metsätiimit

Suunnittelutiimi

Metsänhoitoalueet

Metsänhoitotiimit ja tienrakennusesimiehet

Myynti ja palveluiden kehittäminen Hankinta-alueet

Korjuutiimit

Logistiikkatiimit

6 • 2012 Kuvtat Jari Ilmonen

12

> Uudella toimenpideohjelmalla tavoitellaan aiempaa järjestellisempää ja tehokkaampaa suojelua.

Metsähallitus tehostaa sisävesien suojelua Uusi sisävesien suojelun toimenpideohjelma esittelee keinot, joilla Metsähallituksen sisävesien suojelua aletaan kehittää. Luontopalvelujen laatima ohjelma valmistui tänä syksynä.

Inka Musta

N

yt käynnistettävän suojelutyön painopisteenä ovat pienvedet, kuten lammet, purot ja lähteiköt. Siinä missä maaluonnon, järvien ja jokien lajisto ja luontotyypit sekä niiden tila tunnetaan kohtuullisesti, ovat pienvedet jääneet vähälle huomiolle. ‒ Tällä hetkellä pienvesistä ei ole riittävästi tietoa. Emme tiedä tarkalleen, mitä pienvesissä elää, mikä pienvesien tila on ja miksi ne ovat sellaisia kuin ovat. Arvioita on kyllä tehty, mutta kaiken kaikkiaan tiedot ovat hatarat. Lajistoa ja pienvesien monimuotoisuutta on vaikea lähteä turvaamaan, jos pohjatiedot puuttuvat, luontopalveluille suojelutyötä koordinoimaan palkattu erikoissuunnittelija Jari Ilmonen sanoo.

Sisävesiä Metsähallituksella on suojeltu ennenkin, mutta uudella toimenpideohjelmalla tavoitellaan aiempaa järjestelmällisempää ja tehokkaampaa suojelua. Varsinainen pienvesien luontotyyppien inventointi on tarkoitus aloittaa ensi vuoden aikana. Sitä edeltää yhteistyöverkostojen luominen niin Metsähallituksen sisällä kuin sen ulkopuolella. ‒ Nyt kun uusi toimenpideohjelma on valmistunut, voidaan aloittaa kehittelemään yhteistyökuvioita eri toimijoiden kesken.

Suojelutyöhön on tärkeää saada mukaan muutkin tahot kuin Metsähallitus, sillä suuri osa pienvesistä sijaitsee muualla kuin valtion mailla. Vesiensuojeluun oman haasteensa tuo myös se, että suojelun tulisi ulottua koko valuma-alueelle. Pienillä valumaalueilla Metsähallituksella on tä-

> Pienvesien luontotyyppien inventointi on tarkoitus aloittaa ensi vuonna.

hän hyvät mahdollisuudet omien maidensa sisällä.

Tavoitteena monimuotoisuuden turvaaminen Koska pienvesiä on yksistään valtion mailla valtava määrä, ei niitä kaikkia ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaistakaan inventoida maastotyönä. Siksi inventoinnit aloitetaan kaukokartoitusmenetelmiä käyttäen.

Kun tietopohja on kunnossa, aloitetaan maastoinventoinnit.

Olennaista on tunnistaa, millä alueilla ja millaisissa vesistöissä tiedonpuute on suurinta. Myös yhteenveto lajien ja luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinneista on tarpeen pienvesien inventoinnin, suojelun ja ennallistamisen priorisointia varten. Inventointia painotetaan uhanalaisimpiin pienvesiluontotyyppeihin ja merkittävimmiksi tunnistettaviin lajiryh-

miin. Samanaikaisesti kehitetään myös pienvesien ennallistamismenetelmiä sekä jokien ja järvien luontoinventointia. ‒ Vaikka pienvesien suojelua on tehostettava jo lainsäädännöllisten velvoitteiden vuoksi, on tällä työllä myös tutkimuksellista ja yleissivistävää merkitystä. Tärkein tavoitteemme on lajien ja luontotyyppien parantunut suojelutaso ja pienvesissä ilmenevän monimuotoisuuden turvaaminen, Ilmonen summaa.

6 • 2012 13

Metsätilojen myyntitavoitteet saavutetaan

Martta Fredrikson

keta seuraavat vuodet ainakin, Paavonen arvioi.

M

Rajanaapurit ostoksilla

etsätilojen myynnin taustalla ovat ohjaavien ministeriöiden tavoitteet, jotka täyttääkseen Metsähallitus tavoittelee 14,5 miljoonan euron myyntiä metsäkiinteistökaupoista.

– Saavutamme myyntitavoitteen vuoden loppuun mennessä, toteaa metsänhoitaja Ahti Paavonen Laatumaalta. Laatumaa on Metsähallituksen tulosyksikkö, joka vastaa nykyään kaikista Metsähallituksen metsäkiinteistökaupoista.

Metsätiloja on myyty vajaat 5 500 hehtaaria, mikä on yli kaksinkertainen määrä viime vuosien keskiarvoon verrattuna. Myös ensi vuosi tulee olemaan tavoitteiltaan samanlainen.

– Valtio tarvitsee rahaa edelleen, joten eiköhän myyntiä jat-

Metsätiloja ja määräaloja on myyty marraskuun puoliväliin mennessä neljäsataaviisikymmentä, joista pienpalstoja on runsaat kaksisataa. Ostajia on noin nelisen sataa, sillä jotkut ovat ostaneet useamman tilan.

– Siellä on monenlaisia ostajia, koko kuva suomalaisista löytyy, kuvailee Paavonen metsätilojen ostajakuntaa. Ostajien motiivia ei ole tarkemmin selvitetty, mutta pienpalstojen osalta näkyvät selkeästi suurimmat ostajaryhmät eli rajanaapurit tai puuhapalstaa kaipaavat.

Uutuutena nettihuutokauppa Metsämaatontteja myydään kolmella eri tavalla. Osa kohteista myydään määrätyllä hinnalla ja

Kuva Vastavalo

Tänä vuonna Metsähallitus myy ensimmäistä kertaa metsätiloja enemmän kuin ostaa. Valtion tulostavoitteiden takia myyntiä on lisätty ja ostoinvestoinnit on rajoitettu vain metsäntutkimuksen ja puolustusvoimien tarpeisiin.

> Tänä vuonna metsätiloja on myyty yli kaksinkertainen määrä verrattuna viime vuosien keskiarvoon.

osa tarjouskilpailun kautta. Kolmas tapa, nettihuutokauppa, on nyt ensi kertaa kokeilussa.

Idean nettihuutokaupan käyttämisestä metsätilojen myynnis-

sä keksi myyntineuvottelija Juha Huttunen. Huttusen mukaan kokemukset huutokaupasta ovat olleet hyviä ja menetelmää aiotaan käyttää jatkossakin.

– Nettihuutokauppa on koettu reiluksi ja avoimeksi kauppatavaksi myös ostajien puolelta, eikä kriittistä palautetta ole juuri tullut.

Villi Pohjola sulautui onnistuneesti Laatumaahan Villin Pohjolan väki on kuluvan vuoden aikana siirtynyt Laatumaahan. Lisäksi Laatumaan toimintatapa on päivitetty ja organisaatiota on uudistettu. – Sekä osaaminen että resurssit ovat selkeästi lisääntyneet ja Laatumaa on nyt entistä iskukykyisempi, Laatumaan johtaja Aimo Oikarinen sanoo.

Mirka Sillanpää

M

etsähallitus teki päätöksen Villin Pohjolan järjestelyistä ja sen henkilöstön sulauttamisesta Laatumaahan noin vuosi sitten joulukuussa 2011. Jo vuoden vaihteessa ensimmäiset järjestelyt oli tehty.

– Kulunut vuosi on ollut siirtymäkausi.

Villin Pohjolan toimintaa on pyöritetty suurelta osin entisellä konseptilla, mutta koko ajan tulevaan valmistautuen. Tänä vuonna Villin Pohjolan tehtäviä on hoitanut niin kutsuttu kämppätiimi. Tavoitteena on, että Villin Pohjolan kiinteistöliiketoiminta jatkuu Laatumaassa, Oikarinen kertoo.

Tuoreita ideoita ja uusia näkökulmia Kuluvan vuoden aikana Laatumaassa on viety läpi kehittämisprojekti, jonka seurauksena koko Laatumaan toimintatapa muuttuu ensi vuoden alusta lähtien. Tässä yhteydessä toteutetaan myös lopullinen Vil-

lin Pohjolan ja Laatumaan organisaatioiden yhteen sulauttaminen.

– Uudistukset ovat edenneet hyvin ja suunnitellusti. Aluksi muutoksen nopea aikataulu tuntui haasteellista, mutta kun päämäärä oli selkeä, nopeus kääntyi eduksemme. Henkilöstötutkimuksen tuloksista voimmekin lukea, että koko Laatumaan henkilöstö pitää muutosta hyvin myönteisenä. Uusien ihmisten myötä olemme saaneet osaamisen ja resurssien lisäksi myös tuoreita ideoita ja uusia näkökulmia, Oikarinen sanoo.

– Kaikki ovat sitoutuneet perusteellisesti muutokseen, joka on koettu nimenomaan positiivisena mahdollisuutena, ei uhkana, Oikarinen lisää.

Toimintatapojen päivityksen myötä ensi vuonna Laatumaan tiimien lukumäärä vähenee, tiimien välistä synergiaa lisätään sekä tehtäväkokonaisuuksia ja vastuita järjestellään uudelleen. Osa toimenkuvista muuttuu, mutta muutokset eivät vaikuta Laatumaan henkilöstömäärään.

– Kehittämistyön päätavoitteena on, että

pystymme paremmin vastaamaan tuleviin toimintaympäristön muutoksiin. Jatkossa Laatumaa on entistä selkeämpi ja tehokkaampi kokonaisuus sekä kiinteämpi osa Metsähallitusta, Oikarinen sanoo.

”

Kaikki ovat sitoutuneet perusteellisesti muutokseen, joka on koettu positiivisena mahdollisuutena.

Avoimin mielin muutokseen Villistä Pohjolasta vuodenvaihteessa Laatumaan kämppätiimiin siirtynyt metsänhoi-

taja Jari Taskila kertoo, että pitkään jatkunut epävarmuus tulevasta poistui, kun päätös Villi Pohjolan järjestelyistä vuosi sitten tehtiin.

– Tuntui hyvältä, että tulevaisuuteen pystyi taas katsomaan valoisin mielin ja uudella innolla. Olenkin kokenut muutosprosessin hyvin myönteisenä ja Villin Pohjolan sulautuminen Laatumaahan on sujunut hienosti, kuin oppikirjasta. Nyt elämme uuden keskellä ja haasteita kyllä riittää, mutta otan ne innostuneesti vastaan.

Taskila antaa kiitettävät pisteet Villin Pohjolan ja Laatumaan yhteen sulautumiselle.

– Laatumaan väki on nyt ottanut meidät hienosti vastaan. Sujuvaa siirtymistä on varmasti myös edistänyt se, että me olemme pystyneet luopumaan vanhasta.

Olemme lähteneet avoimin mielin mukaan uuteen ja ottaneet mukaamme vanhasta vain sen, mistä on uusissa tehtävissämme hyötyä.

14

6 • 2012

Kuva Toivo Kiminki

Pertti Holappa (vas.), Ahti Juntunen ja Risto Kukkonen luottavat siihen, että uusi tienpidon malli näkyy kaikille tienkäyttäjille. Sisua kuljettava Kauko Holappa tulee osaltaan tekemään kunnostuksia.

Tiet kuntoon alueurakoinnilla Useilta aloilta tuttu alueurakointimalli on otettu kokeiluun myös Metsähallituksen metsäteiden tienpidossa. Pilottihanke aloitettiin Puolangan metsätiimin alueen tiestöllä Puolangan ja Utajärven kuntien alueella.

Toivo Kiminki

K

olme vuotta kestävä hanke koskee noin tuhatta kilometriä metsäteitä. Niistä neljäsosa, runkotiet ja ympärivuotiset aluetiet, tullaan kokeilussa pitämään kunnossa kokonaan alueurakoitsijan työnä. Pilotti-

hankkeessa otetaan käyttöön jatkuvan kunnostuksen periaate eli urakoitsija poistaa vesakot, pitää ojat ja tien kulutuskerroksen sovitussa kunnossa oma-aloitteisesti.

– Tarkoitus on, että tien vaurion havaitseva, esimerkiksi puutavara-auton kuljettaja, ottaa jatkossa yhteyden suoraan urakoitsijaan ja antaa tälle tarkan paikkatiedon vaikka tekstiviestillä, kertoo Metsähallituksen Pohjanmaan alueen tienrakennusesimies Risto Kukkonen.

– Kun tieto vauriosta menee suoraan alueurakoitsijalle, korjaus hoituu nopeasti. Urakoitsijan ei tarvitse olla yhteydessä Metsähallitukseen päin, vaan hän laittaa tien kuntoon, vahvistaa Puolangan metsätiimin tiimiesimies Ahti Juntunen.

Juntunen luottaa mallin toimivuuteen, sillä alueurakoitsijana aloitti tiimin väelle vanhastaan tuttu yritys, Maansiirtoliike Holappa. Yrityksen toimitusjohtaja Pertti Holappa odottelee uuden-

laista toimintatapaa mielenkiinnolla.

– Ainakin kokemusta alalta on, naurahtaa vuodesta 1980 yritystään sompaillut Holappa.

Juntunen ja Kukkonen uskovat, että uudella tavalla tehtävät työt tuovat helpotusta talon omalle väelle. Samalla säästyy euroja ja tiet pysyvät hyvässä kunnossa koko ajan.

Miehet arvelevat, että jatkuvalla kunnostuksella vältytään myös hintavalta peruskorjaukselta.

– Kehnoon kuntoon päässeen tien perusteellinen kunnostus maksaa jopa 80 prosenttia uuden teosta, Kukkonen tietää.

Uuden toimintatavan ohella Puolangan hankkeessa testataan sähköistä tiedonsiirtoa, joka tehdään maastologis-laitteella. Sen avulla tiellä tehdyt työt siirtyvät suoraan Metsähallituksen tietojärjestelmään.

Pilottihankkeen alueurakkaan kuuluu myös metsätiimin teiden peruskunnostus ja mahdollinen uusien metsäteiden teko. Alueurakointimallissa urakoitsija vastaa töiden suorittamisen lisäksi kunnostusten ja tienrakentamisen teknisestä suunnittelusta.

– Päätökset kohteista tehdään edelleen Metsähallituksessa, Kukkonen ja Juntunen selvittävät.

Metsätiimin alueella uusia metsäteitä ei enää juurikaan tarvita.

ERÄKOKKINA Kari Männistö

L

aatumaan myyntipäällikkö Kari Männistölle ruuanlaitto tuli tutuksi jo nuorena. Lukion jälkeen jalkapallossa loukattu polvi vei vuodeksi sairaslomalle, ja sen aikana Kari sai tehtäväkseen hoitaa perheen ruokahuollon. Vuosi opetti nuorelle miehelle ruuanlaiton salat, ja siitä pitäen Kari onkin ollut innokas kotikokki.

Kari kertoo olevansa herkuttelija, jolle ruuassa tärkeintä on hyvä maku. Itse hän tekee mieluiten yksinkertaista ruokaa, jonka perustana ovat tuoreet, laadukkaat raaka-aineet. Suuri osa niistä hankitaan itse. ‒ Minulla on tyypilliset Lapin äijän harrastukset eli kalastus ja metsästys. Metsästysvuosi alkaa elokuussa sorsastuksella, jatkuu syyskuussa jäniksenpyynnillä ja lokakuussa hirvijahdilla.

Kalassa käyn ympäri vuoden.

SAVUSTETTU HIRVENPAISTI 2–3 kg hirvenpaistia (porokin käy) merisuolaa paketti pekonia pari porkkanaa ja pari naurista viipaleina Kastikkeeseen: paistinlientä nokare voita vettä vehnäjauhoja sipuli pieneksi pilkottuna punaviiniä suolaa, mustapippuria ja murskattuja katajanmarjoja

Suolaa jäinen paisti jo kotona ja pakkaa tiiviisti, perille päästyä paisti on sulanut ja suolautunut.

Päällystä paisti pekonisiivuilla ja laita vuokaan juuresten päälle. Peitä vuoka alumiinifoliolla ja tökkää folioon pari reikää. Savusta paistia pöntössä noin 1,5 tuntia ja anna sen vetäytyä kastikkeen teon ajan.

Ruskista vehnäjauhot voissa pannulla ja lisää joukkoon paistinlientä ja vettä samassa suhteessa. Laita mukaan myös pilkottu sipuli ja paistin ympärillä ollut pekoni silputtuna. Keitä kastiketta kokoon ja mausta se lopuksi suolalla, pippurilla, katajanmarjoilla ja punaviinillä.

Tarjoile paisti juuresten, keitettyjen puikulaperunoiden sekä puolukkahillon tai pihlajanmarjahyytelön kera.

Kuva Esko Keski-Oja

Inka Musta

Talvella pidämme juomuksia eli talviverkkoja ja käymme puolison kanssa harva se viikonloppu pilkillä. Kesällä uistattelen ja elokuisena perinteenä meillä on kavereiden yhteinen kalareissu Käsivarteen. Lisäksi olemme puolison kanssa innokkaita marjastajia ja kasvatamme omassa pihassamme monenlaisia juureksia ja marjoja.

Tämänkertainen resepti liittyy elokuisiin kalastusreissuihin, jotka ovat olleet Karin kaveriporukan perinne jo kuuden vuoden ajan. ‒ Reissumme suuntautuvat Enontekiön erämaahan ja ohjelmassa on muutama päivä perhokalastusta, kokkailua, saunomista ja elämästä nauttimista hyvässä seurassa. Kalareissuilla ruokapuoli perustuu itse pyydettyyn kalaan, jota syödään paistettuna, savustettuna tai keittona. Reissun ensimmäisenä päivänä syödään aina kuitenkin savustettua hirvipaistia, joka valmistetaan vanhalla hyväksi havaitulla ohjeella.

– Parin kolmen kilon paistista riittää kuuden hengen porukalle hyvin syömistä ja jos jotain jää yli, se menee seuraavana päivänä vaikka leivän päällä. Paistin valmistamisessa on tärkeää muistaa kääriä se hyvin folioon, jottei savun mausta tule liian hallitsevaa.

Mikäli savustusmahdollisuutta ei ole, voi paistin tietysti valmistaa tavalliseen tapaan myös uunissa, Kari vinkkaa.

PYSTYMETSÄSTÄ

6 • 2012 15

Kuva Inka Musta

romies. Molemmissa ammateissa pääasiallinen työkenttäni on Lemmenjoen kansallispuisto. Sallivaaran paliskunta on lähes kokonaan kansallispuistoa, myös kotikyläni Lisma jää puiston sisälle.

Miten olet päätynyt nykyiseen työhösi?

– Tulin Metsähallitukselle töihin ensimmäisen kerran vuonna 2001 työllistämistuen turvin. Vuonna 2003 jatkoin oppisopimuskoulutuksessa ja suoritin metsien monikäytön ammattitutkinnon.

Vuodesta 2005 olen ollut vakituisesti luontovalvojana. Poromiehen ammatti kulkee meillä suvussa, myös isäni ja isoisäni olivat poromiehiä. Olen ollut isäni mukana porohommissa pikkupojasta saakka. Porohommien jatkaminen oli luontevaa, sillä en ole koskaan haaveillut muuttavani pois pohjoisesta.

Inarilainen Iisko-Henrik Näkkäläjärvi työskentelee Lemmenjoen kansallispuistossa Metsähallituksen luontovalvojana ja tekee samalla myös poromiehen hommia. – Parasta molemmissa töissä on vapaus ja itsenäisyys.

Kuka olet ja mistä tulet?

– Iisko-Henrik Näkkäläjärvi, paremmin minut tunnetaan nimellä

Iikka. Olen syntyisin Inarin Lisman kylästä, mutta nykyään asun Inarin kirkonkylällä. Työskentelen Metsähallituksella luontovalvojana ja ”siviiliammatiltani” olen po-

NIMITYKSIÄ Rakennusmestari Heikki Haataja Kajaanista on valittu projektipäälliköksi Karelia ENPI-ohjelmaan kuuluvaan Fennoscandian Green Belt -hankkeeseen.

Suunnittelija Olli-Petteri Help on valittu Liminganlahden luontokeskuksen hoitajan sijaiseksi ajalle 1.2–31.12.2013.

Anna Liukko on valittu tietohallinnon järjestelmäarkkitehdiksi Tikkurilaan.

Metsätalousinsinööri Aapo Manninen on valittu suunnittelijaksi Metsätalouden JyväskyläHämeenlinna metsätiimiin Jyväskylään ajalle 31.10. 2012– 28.4.2013.

Hallintotieteiden maisteri Niina Pehkonen Tampereelta on valittu palvelupisteen hoitajan vuorotteluvapaan sijaiseksi Koilliskairan puistoalueeseen.

OTK Rita Ridanpää on nimitetty Lakiasioiden lakimieheksi (henkilöstöasiat) Tikkurilaan.

FM Carina Wennström on valittu Etelä-Suomen luontopalvelujen asiakaspalvelun ja opastuksen koordinoinnin kehittämisen erikoissuunnittelijaksi Tikkurilaan ajalle 1.1.2013–31.5.2013.

– Tukikohtani on vanha metsänvartijan talo Lemmenjoen Njurgulahdessa, sieltä kuljen ympäri kansallispuistoa työtehtävieni mukaan. Suurin osa työajastani kuluu huolto- ja kunnostustöitä tehden.

Retkeilykohteiden puu- ja jätehuoltoon kuluu paljon aikaa, sillä kansallispuiston alue on laaja. Lisäksi korjaan retkeilyrakenteita ja hoidan myös valvontatehtäviä maastossa.

Teen töitä lähes aina yksin.

Entä mitä poromies tekee?

Mikä on työssäsi mieluisinta ja mikä ikävintä?

– Parasta sekä luontovalvojan että poromiehen työssä on vapaus ja itsenäisyys. Voin itse päättää miten teen työni, eikä kukaan hengitä niskaan. Kaikki maastossa tehtävät työt ovat mieluisia, nautin kun saan tehdä töitä ulkona. Kurjalla säällä se on toisaalta työn huono puoli.

Luontovalvojan työssä ikävintä on retkikohteiden käymälöiden huolto. Toivoisin, että luontovalvojat saisivat käyttöönsä uuden kelkan nykyistä tiheämmin. Kovassa käytössä työkelkka ei kestä

paria vuotta kauempaa ja vanhan kelkan korjaukseen kuluu paljon aikaa. Nykyäänhän kelkkoja ei voi enää itse korjata, vaan ne pitää viedä huoltoon kauemmas.

Kuinka kahden työn yhdistäminen onnistuu?

– Kahden työn tekeminen tuntuu välillä raskaalta, mutta vielä olen jaksanut hyvin. Töiden yhdistämisessä auttaa työnantajan joustavuus. Työskentelen luontovalvojana helmikuun alusta lokakuun loppuun ja kiivaimpaan erotusaikaan on mahdollisuus keskittyä porohommiin. Vaikka en poromiehenä pedoista pidäkään, luontovalvojana minun täytyy silti katsoa niiden perään. En kuitenkaan ole kokenut ammattieni välillä ristiriitaa: työ on työtä.

Sekä poromiehen että luontovalvojan intresseissä on kitkeä villiä kelkkailua maastossa, etenkin porojen vasotusaikaan. Luontovalvojan työssä on hyötyä siitä, että poromiehenä olen tottunut liikkumaan luonnossa pienestä pitäen. En tarvitse maastossa karttaa tai kompassia.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

– Kahdelta työltä ei vapaa-aikaa jää kovin paljoa, mutta kun sitä on, vietän aikaa yhdessä perheen kanssa ja mieluiten olen kotona.

Perheeseeni kuuluu vaimo, 8- ja 6-vuotiaat tyttäret ja 4-vuotias poika. Silloin tällöin käyn Juutuanjoella taimenenpyynnissä.

TAPAHTUMIA Lumiveistoskurssi Kellokkaassa 14.–16.12.

Tarjoamme tilaisuuden toteuttaa itseään ja näyttää taitonsa tai kartoittaa niitä ohjauksen avulla. Lumenveistokurssin ohjaajana toimii TaM Korinna Korsström-Magga. Kurssille voi osallistua, vaikka ei olisi aikaisempaa kokemusta veistämisestä. Opetusta on yhteensä 18 tuntia.

Omat eväät mukaan, tiloissa on keittomahdollisuus. Kurssin järjestäjää Kolarin kansalaisopisto ja Luontokeskus Kellokas.

Kehruunäytös luontokeskus Ukossa 15.12.

Mummon vanha rukki kohtaa modernin pystyrukin luontokeskus Ukossa lauantaina 15.12. klo 12–14. Entisaikojen arkisesta kotitarvetyöstä on tullut rentouttava harrastus, jossa vain mielikuvitus on rajana. Kehruun harrastajat kertovat villan valinnasta ja käsittelystä aina karstaamisesta valmiin neuletyön viimeistelyyn asti.

Kynttiläpolku Kolilla 15.12.

Koko perheen tunnelmallinen kynttiläpolku luontokeskus Ukon pihasta Pääministerin nuotiopaikalle 15.12. klo 15–17. Polun varrella voit osallistua jouluiseen visaan, jossa oikein vastanneiden kesken arvotaan jälkioppaita ja Kolin kansallispuiston logotuotteita.

Mehu- ja piparkakkutarjoilu. Vapaa pääsy, tervetuloa!

Korteniemen joulurauha 19.12.

Sähköttömän perinnetilan pihapiirissä on helppo antaa ajatusten leijailla vanhoihin aikoihin ja antaa itselle lupa levähtää joulukiireiden keskellä. Jo perinteeksi muodostuneessa tapahtumassa kuullaan terveisiä Tammelan seurakunnasta ja lauletaan perinteisiä, rakkaita joululauluja, tuvassa on tarjolla nisukahvit. Tilaisuus alkaa klo 18. Vapaa pääsy. Tervetuloa!

Teijon retkeilyalueen jouluhartaus 22.12.

Teijon retkeilyalueen perinteinen jou-

luhartaus järjestetään lauantaina 22.12. klo 18. Luvassa on tunnelmallista joulunajan musiikkia Teijon luontokeskuksen pihalla.

Matkamessut 18.–20.1.2013 Pohjois-Euroopan suurin matkailualan tapahtuma Matka 2013 mahduttaa koko maailman Helsingin Messukeskukseen tammikuussa. Messuilla on mukana näytteilleasettajia yli 70 maasta, ja lisäksi esillä on koko Suomi päästä varpaisiin.

Kuva Juhani Mattila

Inka Musta

Mitä luontovalvojan tehtäviin kuuluu?

– Poronhoitovuosi alkaa keväällä, kun uudet vasat syntyvät. Juhannukselta alkavat kesämerkitykset, joissa vasat merkataan omistajansa poromerkkiin. Vasanmerkitykset saadaan yleensä hoidettua heinäkuun puoliväliin mennessä. Loppukesästä alkusyksyyn kuljetaan maastossa ja tehdään aitahommia. Syyserotukset alkavat yleensä syyskuun lopulla ja ne jatkuvat tammikuulle.

Erotuksissa erotellaan muun muassa teuraaksi menevät porot muista. Kevättalvi kuluu tokkaa maastossa paimentaessa ja poroja petojen varalta silmällä pitäessä.

Paliskuntamme alueella petovahinkoja aiheuttavat erityisesti ahma, maakotka ja karhu. Myös ilvestuhot ovat yleistyneet. Porojen talviruokintaa ei Sallivaaran paliskunnassa tehdä.

Lisätietoja tapahtumista osoitteessa www.luontoon.fi

16 Kuvat Essi Keskinen

6• 2012

Valokuvauksella vedenalaiset salaisuudet julki Metsähallituksessa on ympäri vuoden töissä kymmenkunta meribiologia, joiden työhön kuuluu olennaisena osana myös valokuvaaminen pinnan alla. Kuvamateriaalia tuotetaan sekä luonnonsuojelutarkoituksiin että vedenalaisen maailman tunnettuuden lisäämiseksi.

Martta Fredrikson

V

Kasvillisuuskartoituksia käsityönä Metsähallituksen tuottamia valokuvia käytetään laajasti eri tahojen raporteissa ja esityksissä. Kuvia kysytään paljon esimerkiksi Suomen ympäristökeskukseen, ympäristöministeriöön ja HELCOM:iin.

– Alkusysäyksenä vesialueiden tutkimiselle toimi kansallinen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMU, ja lisärahoitusta on saatu EU:n meristrategiapuitedirektiivin astuttua voimaan vuonna 2008. Esimerkiksi kasvillisuuskartoituksia tehdään paljon, ja ne pitää suurelta osin tehdä käsityönä sukeltamalla, Keskinen selvittää.

Punaisenmeren ihmeitä Marraskuussa Keskinen pääsi testaamaan Metsähallituksen uutta kamerasettiä ja seuraamaan kansainvälistä vedenalaisen valokuvauksen kilpailua Israelin Eilatiin, Punai-

Kuva Vilja Jyrinki

edenalaisessa valokuvaamisessa riittää haasteita. Metsähallituksen meribiologi Essi Keskinen kertoo, että kuvaamista vaikeuttavat muun muassa huono näkyvyys ja valon puute. Esimerkiksi Oulun korkeudella pinnan alla on lähestulkoon aina pimeää, joten kameran lisäksi täytyy useimmiten olla ulkoinen salama.

Kameran ja salaman käyttö vaatii koko ajan kaksi kättä, joten kuvaajalla täytyy olla hyvä tasapaino. Ja jos pohja on helposti pölyävää sorttia, ei siihen voi koskea lainkaan.

– Pitää olla hyvä sukeltamaan, jotta voi kuvata. Kuvattaessa ei voi keskittyä sukeltamistekniikkaan, sillä kaikki huomio on kuvaamisessa ja kameran käsittelyssä, Keskinen sanoo. – Kala säikkyy jo ilmakuplia, joten kuvausetäisyydelle päästäkseen täytyy

osata lähestyä hitaasti. Kala häipyy ensimmäisestä salamasta.

– Eikä zoomia voi käyttää. Vedessä on niin paljon kaikenlaista hiukkasta, että zoomatuissa kuvissa kohde on kuin lumipyryn takana, Keskinen lisää.

Sääolot vaikuttavat myös ratkaisevasti kuvaamiseen. Sade ei juuri haittaa pinnan alla, mutta tuuli aiheuttaa hankaluuksia monella tapaa. Aallokolla ei voi mennä merelle sukeltamaan, ja toisaalta myrskyn jälkeen meri on päivän pari täynnä ”hötöä”, jolloin kuvaamisesta ei tule mitään.

Keskisen mukaan veden kirkkaudessa on myös isoja paikkakohtaisia eroja Itämerellä. – Vaasan ja Selkämeren alueella vesi on todella kirkasta, ja siellä pystyy osin kuvaamaan jopa ilman salamaa. Perämerelle sen sijaan joet tuovat ruskeaa vettä, ja vesi on kauttaaltaan paljon sameampaa.

> Essi Keskinen ja Jussi-Tapio Roininen Perämerellä. > Kuultopyyhältäjien parvi ja keltavuokkokaloja Punaisellamerellä.

senmeren rannalle. Juuri matkalta palattuaan Keskinen säteilee aitoa innostusta.

– Pääsimme sukeltamaan merensuojelualueella, jossa nyt ennallistetaan tuhottuja riuttoja. Testaamani kamerasetti tuntui hyvältä, niin paljon hienoja vedenalaisia kuvia!

Valokuvauskilpailussa oli amatööreille ja ammattilaisille omat sarjansa ja lisäksi useampi eri kategoria kuvauskohteen mukaan.

Aikaa kuvien ottamiseen oli kolme päivää, eikä kuvia saanut editoida lainkaan.

– Kilpailun kuvista 95 prosenttia oli aiheeltaan biologiaa kuten korallia, kaloja tai äyriäisiä, maisemalla tai hylyillä ei ollut niin suurta osaa. Suomessa taas esimerkiksi hylkyjä kuvataan paljon, koska vesi on kirkkaimmillaan myöhään syksyllä ja talvella jään alla, meribiologina kilpailua tarkkaillut Keskinen kertoo.

Kansainvälisessä kilpailussa oli myös mallikuvaus-kategoria ja Keskinenkin pääsi ihmettelemään tätä paljon mainoksissa käytettyä kuvausmuotoa.

– Valokuvamallit olivat todella ammattilaisia. Hetken aikaa merenpohjassa ilmapullosta hengitettyään he huitaisivat kädellä ilmakuplat pois, oikaisivat mekkonsa ja ryhtyivät poseeraamaan. Ihan kuin vettä ei olisikaan!