Metsa fi 5 13

Metsähallituksen lehti lokakuu • 5 • 2013

Metsähallitus ja paliskunnat tiivistävät yhteistyötään sivu 6 Teräs tulee retkeilyreiteille sivu 10 Kahdeksasluokkalaiset Mottimetsässä sivu 16

WoodForce tuo uusia työkaluja yrittäjille

sivu 13

2

5 • 2013

Kuva Hanna Tarkiainen

Palstan reunalta ”

Sahalaitoksen perustaminen Kemijärvelle oli todellinen metsäteko.”

Jatkuva kehittäminen tuo tuloksia Metsähallitus on tiedottanut viime viikkoina useista tärkeistä, osin ehkä yllättävistä päätöksistä. Perinteisesti Metsähallituksen isot uutiset ovat tulleet metsätalouden ja luontopalvelujen puolelta, ja näistä tukijaloistamme on ollut toki tänäkin vuonna paljon kerrottavaa. Mutta nyt tiedotettavaa on paljon muistakin toiminnoistamme.

Alkusyksystä tiedotimme yhdessä Fortumin kanssa kahden suuren tuulivoimahankkeen myynnistä Lapissa. Tuulivoiman hankekehityksestä on tullut meille merkittävä uusi liiketoiminta. Tuulivoiman kehittämisellä on lupaavat näkymät, ja kuten 2012, tänäkin vuonna tuulivoimahankkeemme tuovat tulokseemme tärkeän lisän.

Aiemmin kesällä julkistettiin meille suotuisat oikeuden päätökset Suurikuusikon ja Talvivaaran louhintamaksuista sekä Iijoen vesivoimakorvauksista.

Metsähallitukselle jälkimmäinen päätös oli taloudellisesti merkittävä.

Päätökset kertovat paikallisen intressin painoarvon kasvamisesta luonnonvarojen hallinnassa. Sitähän Metsähallituskin maanomistajan ominaisuudessa viime kädessä edustaa.

Olemme myös viilanneet konsernirakennettamme hankkimalla taimiyhtiö Fin Forelia Oy:n kokonaan omistukseemme ja luopumalla Morenia Oy:n palveluliiketoiminnasta. Maa-ainesalalla jatkamme edelleen tytäryhtiömme MH-Kivi Oy:n kautta kauppaamalla otto-oikeuksia ja kehittämällä maa-ainesten hyödyntä-

mistä. Ydintoimintaamme luonnonvara-alalla sekin.

Metsätalouden saralla valtakunnallisestikin tärkeä, Metsähallitukseen vaikuttava uutinen oli uuden sahalaitoksen perustaminen Kemijärvelle – oikea vuoden metsäteko! Rohkenen arvella, että ilman Metsähallituksen tunnettua mainetta luotettavana puunhankkijana ei tätä kipeästi kaivattua investointia olisi toteutettu.

Myös se, että osaa Museoviraston kulttuuriperintökohteista suunnitellaan siirrettäväksi Metsähallituksen hallintaan, kertoo kasvavasta luottamuksesta meitä kohtaan.

Uusien palvelujen ja tulonlähteiden hankkiminen, nykyisten kehittäminen sekä menojen hallinta ovat yhdistelmä, jolla olemme saavuttaneet tulostavoitteemme ja turvanneet tulevaisuuttamme. Näin on jatkossakin oltava.

Tuloksemme ja suoritteemme kasvavat, mutta omistajan tarpeet kasvavat vielä enemmän. Tämä tuo kustannustehokkuuspaineita kaikille yksiköillemme – etenkin niihin toimintoihin, joiden kysynnässä ei ole nähtävissä selvää kasvua. Toivoa sopii, että omistajan odotukset eivät erkaantuisi niistä mahdollisuuksista, joita tuleva lainsäädäntö tai julkinen rahoitus meille antavat.

Tikkurilassa 14.10.2013 Jyrki Kangas Pääjohtaja

Kuva Pekka Koski

8–9

Kuva Hannu Huttu

Kuva Jari Salonen

Kuva Olli Autonen

Tässä numerossa 6 16

10 Metsä.fi on Metsähallituksen sidosryhmälehti. www.metsafi-lehti.fi Osoite: Metsähallitus, Pl 94, 01301 Vantaa Internet: www.metsa.fi Puhelin: 0205 64 100 Vastaava toimittaja: Juha Mäkinen, Toimittaja: Sari Hiltunen Toimitus: Leena Hulsi / Viestintätoimisto Jokiranta Oy Toimituskunta: Juha Mäkinen (pj), Outi Ala-Härkönen, Markku Eklund, Sari Hiltunen, Leena Hulsi, Hanna Kaurala, Kari Koivumaa, Pauli Määttä, Anne Paakkarinen, Ritva Vaarala

Taitto: Tuuli Holopainen / Viestintätoimisto Jokiranta Oy Kannen kuva: Hannu Huttu Osoitteenmuutokset: Minna Pihlström p. 0205 64 4443, metsafilehti@metsa.fi Aineisto toimitukseen: Metsä.fi 6/2013/18.11. mennessä. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja toimittaa Metsä.fi-lehteen lähetettyjä tekstejä.

Painopaikka: Jaakkoo-Taara Oy Painosmäärä: 13 000 kpl, ISSN 1458-4700 (painettu) ISSN 1458-4719 (verkkoversio) Tämä lehti on painettu ympäristömerkitylle paperille.

3 Kuva Tuomo Häyrinen

5 • 2013

> Metsähallituksen luontopalvelut on jo ryhtynyt suunnittelemaan Helsingin edustalla sijaitsevan Vallisaareen virkistyskäyttöä. Saari siirtyy puolustusvoimilta Metsähallitukselle parin vuoden kuluttua.

Metsähallitus ja Senaatti-kiinteistöt tiivistävät yhteistyötään Parin vuosikymmen ajan valtion kiinteistövarallisuuden hallinta on keskitetty kahdelle valtion liikelaitokselle: Senaatti-kiinteistöt on hallinnoinut valtion rakennettua omaisuutta ja Metsähallitus maa- ja vesialueita.

Nyt ne ovat syventämässä yhteistyötään ja etsimässä yhteisiä toimintamalleja, jotta valtion kokonaisetu toteutuisi tehokkaammin.

Inka Musta

V

iime toukokuussa perustetun yhteistyöryhmän tehtävänä oli laatia esiselvitys Senaatti-kiinteistöjen ja Metsähallituksen yhdessä hallinnoiman kiinteistöomaisuuden määrästä sekä laadusta. Ryhmä arvioi, onko kohteiden hallinnassa muutostarpeita.

Lisäksi selvitettiin periaatteita yhteistyön parantamiseen ja tehtäviin omaisuusjärjestelyihin. Työryhmän puheenjohtajana toimii palvelupäällikkö Pekka Perttilä Metsähallituksesta.

– Metsähallituksella ja Senaattikiinteistöillä on pitkä tausta kiinteistöjen yhteisomistuksessa. Suurin rysäys hallinnan siirroissa tapahtui vuonna 2001, jolloin puolustusministeriöltä siirtyi noin 100 000 hehtaaria puolustusvoimien käytössä ollutta maata Metsähallitukselle ja tuhansia rakennuksia Senaatti-kiinteistöille. Näiden kohteiden tuleva maankäyttö linjattiin jo tuolloin.

Eri aikoina omaisuuden siirroissa on ollut eri periaatteet. Nyt osassa yhteisomistuksessa olevista kohteista hallinto on hieman epäselvä, ja toisen hallinnassa saattaa olla kohteita, jotka on järkevämpi siirtää toiselle, Perttilä kertoo.

Tarpeettomaksi jääneet kohteet uuteen käyttöön Elokuussa valmistuneen esiselvityksen mukaan maa-alueiden yhteisomistuksia on noin 400 tilalla,

joista suuri osa on puolustusvoimien käytössä. Kohteita on myös Metlalla, MTT:lla, Rajavartiolaitoksella, vankiloilla ja muilla yksittäisillä käyttäjillä. Lisäksi Metsähallituksen mailla on tuhansia Senaatti-kiinteistöjen hallinnoimia rakennuksia. Työryhmä jatkaa nyt selvitystään ottamalla tarkasteluun kymmeniä kohteita, joilla hallinnoinnin rajoissa on epäselvyyttä tai joilla muutokset käyttäjän toiminnoissa – esimerkiksi varuskuntien lakkautukset – aiheuttavat tarvetta omaisuuden uudelleenjärjestelyille. Työryhmä jättää esityksensä kohteille tehtävistä toimenpiteistä maaliskuun 2014 aikana.

– Käytöstä vapautunutta kiinteistöomaisuutta siirtyy monenlaiseen käyttöön: osa metsätalouskäyttöön, osa suojelu- tai virkistysalueeksi. Viime aikoina esillä ovat olleet muun

”

Käytöstä vapautunutta kiinteistöomaisuutta siirtyy monenlaiseen käyttöön.”

muassa puolustusvoimien käytöstä parin vuoden kuluttua poistuvat Vallisaari ja Kuninkaansaari, jotka sijaitsevat aivan Helsingin edustalla. Metsähallituksen luontopalvelut on aloittanut niiden kehittämisen virkistys- ja luontomatkailukohteena. Kohteet, joille meillä ei ole omaa käyttöä, pyritään myymään, Perttilä kertoo.

Jatkuvaa työtä Liikelaitosten yhteistyö on kohteiden jatkokäytön toteuttamisessa tärkeää.

– Monesti kohteet on parasta myydä niin, että kauppaan kuuluvat sekä Senaatin hallinnoimat rakennukset että Metsähallituksen

hallinnoimat maat. Tarvittaessa tehdään myös omaisuuden uudelleenjärjestelyitä. Jos esimerkiksi Metsähallituksen haltuun jäävällä suojelukäyttöön menevällä alueella on meidän hallinnoimiamme rakennuksia, on Metsähallituksen järkevää ottaa ne haltuunsa, sillä me emme niitä pysty hyödyntämään, Senaatti-kiinteistöjen kiinteistöasiantuntija Jari Sipilä sanoo.

Koska kohteita jää jatkuvasti käyttäjiltä tarpeettomiksi, on kiinteistöomaisuuden uudelleenjärjestely jatkuvaa työtä. Yksi työryhmän tärkeimmistä tehtävistä onkin luoda uudet toimintamallit tulevaisuutta varten.

– Nyt luotavien yhteistyömallien avulla työ helpottuu jatkossa.

Yhteistyötä parannetaan muun muassa nimeämällä valtakunnalliset ja kohdekohtaiset yhteyshenkilöt omaisuusjärjestelyitä hoitamaan.

Lisäksi päivitämme tietojärjestelmämme ajan tasalle niin, että molemmilla osapuolilla on yhtenäinen näkemys hallinnoimistamme alueista, Perttilä sanoo.

Korpivaruskunnasta innovatiiviseksi kaupunginosaksi Oulun Hiukkavaara on pitkien perinteiden kasarmialue mutta myös uuden Oulun ja koko Pohjois-Suomen suurin lähivuosikymmenien aikana rakentuva kaupunginosa. Alueelle on määrä kaavoittaa ja rakentaa asuntoja 20 000 asukkaalle.

Kun Hiukkavaaran kasarmi tyhjentyi viimeisistä varusmiehistä, alue jatkoi kehittymistään monipuolisena yritys-, harrastus- ja kulttuurialueena. Näin on määrä olla tulevaisuudessakin.

– Kasarmin rakennukset tont-

teineen ovat Senaatti-kiinteistöjen sekä Sponda Oyj:n, muut maaalueet Metsähallituksen hallinnassa. Oulun kaupunki puolestaan hallinnoi suurinta osaa muusta Hiukkavaaran alueesta. Kokonaisuudesta ollaan luomassa yhteistyössä kestävän kaupunkisuunnittelun mallialuetta, kertoo Oulun kaupungin kaavoitusarkkitehti Jere Klami.

Tehtyjen kyselyjen perusteella kuntalaiset haluavat Hiukkavaarasta tiiviin ja kaupunkimaisen, mutta kuitenkin luonnonläheisen

asuinalueen. Myös kasarmialueen historia koettiin merkityksellisenä.

– Hiukkavaara kuuluu niin sanottuihin korpivaruskuntiin, ja alueella on runsaasti 50- ja 60-luvulta peräisin olevaa rakennuskantaa. Alueen arvokkaimmat rakennukset on määrä suojella kulttuurihistorialliset arvot huomioiden, Klami kertoo.

Hiukkavaaran alueelta löytyy myös arvokkaita luontoympäristöjä. Maisema muodostuu valtaosin kuivista kangasmetsistä, mutta lehtometsäsaarekkeet ja luonnonti-

laiset suot tarjoavat elinympäristöjä lukuisille uhanalaisille kasvilajeille.

Hiukkavaaran asemakaavoitustyö alkaa vuonna 2013, ja alue on määrä rakentaa valmiiksi seitsemässä vaiheessa vuoteen 2035 mennessä.

Hiukkavaaran sijainti kohtuullisen lähellä Oulun keskustaa on edesauttanut sen kehittämistä. Sen sijaan joillekin muille armeijalta vapautuville kohteille, esimerkiksi Kontiolahdessa, on ollut vaikeampi löytää uutta käyttöä.

Neena Kuukasjärvi

5 • 2013

makasiini Pohjoista muotoilua Haltian erikoisnäyttelyssä Haltian ensimmäinen erikoisnäyttely Luonnos esittelee toistakymmentä suomalaista nykymuotoilijaa, joiden teokset syntyvät Lapin luonnon innoittamina.

Näyttely alkaa muotoilijoiden sielunmaisemista, niistä pohjoisen näkymistä, joista teosten ideat kumpuavat. Luova prosessi etenee kosketuksissa ympäristöön, muistoihin ja mielikuviin. Materiaalit antavat idealle fyysisen muodon ja osin samoistakin ainesosista muotoutuu hyvin erilaisia tuotteita.

Luonnos on Haltian omaa näyttelytuotantoa, ja siihen voi tutustua 2.2.2014 asti. Kouluryhmille on tarjolla myös näyttelyyn liittyvä Muodonmuutoksiatyöpaja.

Tuulikki Halla

Elokuvantekoa ja luontokasvatusta saameksi Metsähallitus järjesti elokuussa Inarissa saamenkielisen elokuvaleirin lapsille yhteistyössä muiden inarilaisten toimijoiden kanssa.

Leiri kokosi 12 lasta ideoimaan, käsikirjoittamaan ja näyttelemään elokuvia. Elokuvaleirin järjestäminen liittyy Metsähallituksen tavoitteeseen tukea lasten luontokasvatusta.

Leiri alkoi torstaina, kun lapset ohjaajineen kokoontuivat Vasatokan leirikeskukseen. Ohjelmassa oli lätynpaistoa, vierailu luontopolulle ja verkkojen laskeminen Muddusjärveen. Näin lapsille opetettiin myös luonnossa liikkumista ja jokamiehen oikeuksia. Perjantaina kuvattiin lyhytelokuvia Lemmenjoella Kaapin Jounin tilalla ja Ravadaskönkäällä. Lauantaina leiriläiset tutustuivat saamelaismuseo Siidan ulkoalueeseen. Ulkomuseo tarjosi myös puitteet lauantaina kuvatuille lyhytelokuville.

Lasten elokuvat saavat ensiiltansa marraskuussa luontokeskus Siidan Camera Borealis -tapahtumassa. Myös yhteistyökumppanit Yle Sápmi sekä elokuvakeskus Skábma ottavat elokuvia ohjelmistoihinsa. Elokuvia on tarkoitus viedä myös kaupunkien saamelaislasten iloksi.

Inka Musta

eistä m ä ä Tykk okissa! bo Face

Metsähallituksen suojelubiologit tekivät merkittäviä lajilöytöjä Metsähallituksen luontopalvelujen suojelubiologit löysivät elokuun lopussa harvinaisen ja erittäin uhanalaisen kovakuoriaisen, korpikolvan, esiintymän Viitasaarelta Keski-Suomesta. Lajin elinympäristöjä on löydetty Suomesta vain parisenkymmentä, joista suurin osa sijaitsee itäisessä Suomessa lähellä Venäjän rajaa.

Korpikolva on Metsähallituksen vastuulaji, sillä lähes kaikki lajin tunnetut esiintymät sijaitsevat Metsähallituksen hallinnoimilla alueilla. Korpikolvaa uhkaavat metsänhakkuut, jotka pienentävät sopivien elinympäristöjen määrää, heikentävät elinympäristöjen laatua ja aiheuttavat niiden pirstoutumista. Keski-Suomella on maakuntana erityisvastuu lajille suotuisten elinympäristöjen säilyttämisessä.

Yksi nyt löydetyistä lajeista, Corynoptera salmelai, sai nimensä Metsähallituksen

Lapin luontopalvelujen suojelubiologi Jukka Salmelan mukaan. Uusi laji on löydetty toistaiseksi vain Salmelan Tervolan suojelluilta lettosoilta keräämistä näytteistä.

Harsosääsket ovat pieniä, tummia varjoisten elinympäristöjen lajeja. Yksilömäärien ohella lajimäärät ovat suuria. Suomesta tunnetaan tällä hetkellä lähes 300 lajia. Harsosääsket ovat luonnossa liikkujalle melko näkymättömiä, mutta niiden suurina toukkakulkueina liikkuvat aarremadot ovat ihmetyttäneet monia. Aikuiset sääsket elävät lyhyen aikaa lehvästön suojassa, parittelevat, munivat ja kuolevat pois.

Metsähallituksen luontopalvelut vastaa valtion luonnonsuojelualueiden lajistokartoituksista, hoidosta ja käytön suunnittelusta.

Inka Musta

Metsähallitus toimittaa energiapuuta Leville Metsähallitus on aloittanut energiapuun toimitukset Kittilässä Levitunturin juurella toimivalle Adven Oy:n lämpölaitokselle. Kaukolämpöverkon käyttövarmuutta tehostettiin uudella biopolttoainekattilalla, jonka ansiosta lämpölaitoksen kokonaisteho on nyt 13 megawattia.

Laajennustyöt kasvattivat lämpölaitoksen kapasiteettia, ja Metsähallituksen hankintapäällikkö Juha Pyhäjärven mukaan toimituksista tuli kannattavia.

– Toimitamme aliurakoitsijalle haketettavaksi vuositasolla 10 000 kiintokuutiometriä puuta.

Adven tuottaa suurimman osan Levin lomakylän tarvitsemasta lämpöenergiasta. Aiemmin energiasta tuotettiin yli 80 prosenttia kiinteillä polttoaineilla ja loput öljyllä. Uuden kattilan

Kuva Teemu Rintala

4

> Uhanalaisen korpikolvan uusin esiintymä löytyi Viitasaarelta Keski-Suomesta.

Sähköinen kilpailutus nopeuttanut hankintapäätöksiä

myötä öljyn käyttö tulee selvästi vähenemään.

Metsähallituksen lämpölaitokselle toimittama energiapuu on kerätty Kittilän ympäristöstä. Puu toimitetaan lämpölaitoksen yhteyteen rakennetulle varastointialueelle, jossa aliurakoitsija voi hakettaa puuta mahdollisimman suurissa erissä kerrallaan.

Laajennuksen jälkeen Levin lämpölaitos on samaa suuruusluokkaa kuin viime vuonna Sodankylässä Kevitsan kaivokselle avattu lämpölaitos. Pyhäjärven mukaan kate energiapuun korjuussa on edelleen pieni, joten kannattavuus syntyy volyymilla.

– Energiapuun kysyntä etenkin Lapissa on ollut kasvussa, ja odotamme toimitusten lisääntyvän tämän kokoluokan laitoksille tulevaisuudessakin.

Olli Autonen

Länsi-Lapissa pitkät perinteet kouluyhteistyössä

> Metsähallitus on jo yli 25 vuoden ajan järjestänyt Länsi-Lapissa kahdeksasluokkalaisille nuorille maa- ja metsätalouspäivän. Tänä syksynä maatilan toimintaan ja Metsähallituksen metsänhakkuutyömaahan tutustuivat Pellon kahdeksannen luokan oppilaat. Keväällä vastaava retki järjestetään Kolarissa.

Metsähallituksen metsätalous järjesti syksyllä tarjouskilpailun, jossa haettiin yrittäjiä puunkorjuuseen, puutavaran autokuljetuksiin sekä energiapuun haketukseen ja kuljetukseen. Kaiken kaikkiaan 28 yrittäjää valittiin sähköisen kilpailutuksen kautta.

– Sähköinen kilpailutus on nyt vakiintunut toimintatapa. Sen myötä hankintapäätösten tekeminen on nopeutunut paljon, ja yrittäjät ovat olleet siihen tyytyväisiä, kuvailee resurssipäällikkö Erkki Herttuainen kilpailutusta.

Tarjousten määrän perusteella Metsähallituksen kilpailutus herätti enemmän mielenkiintoa edellisvuoteen verrattuna, ja tarjoukset olivat kauttaaltaan laadukkaita.

Joukkoon mahtui niin uusia yrittäjiä kuin ennestään tuttuja. Puutavaran autokuljetusten osalta autojen kokonaispainomuutokset ovat Herttuaisen mukaan aiheuttaneet epävarmuutta yrittäjissä.

– Muutoskatsastuksella hoidettavan neljän tonnin muutoksen (60:stä 64:ään) on suurin osa yrittäjistä tehnyt. Isompia autojakin on jo liikkeellä, monella yrittäjällä on vanhaa ja uutta kalustoa käytössä rinnakkain. Tarjoajat ovat silti hivenen epätietoisia siitä, kuinka hyvin nykyistä isompia autoja pystytään hyödyntämään, mutta muutosvaiheessa se on luonnollista.

– Uusi kalusto kertoo kuitenkin jatkuvuudesta ja luottamuksesta, Herttuainen iloitsee.

Martta Fredrikson

Juuri Nyt

Kuva Hannu Huttu

5 • 2013 Karhut vetäytyvät talvipesilleen loka–marraskuussa ja nukkuvat talviunta yleensä noin puoli vuotta. Talviuniltaan ne heräävät yleensä maalis–huhtikuussa.

Valoisa aika lyhenee päivä päivältä, ja pimeän osuus kasvaa. Utsjoella kaamosaika, jolloin aurinko ei nouse lainkaan horisontin yläpuolelle, alkaa marraskuun lopulla ja kestää tammikuun puolivälin tienoille.

Metlan tuoreimpien mittausten mukaan puuston vuotuinen kasvu on 104,5 miljoonaa kuutiometriä. Hakkuiden määrä on viime vuosina ollut alle 70 prosenttia hakkuumahdollisuuksista.

Metsähallitukselle suuret korvaukset Iijoen vesivoimakiistassa

Metsähallitus myi Morenia Oy:n liiketoiminnan Metsähallitus myi elokuussa tytäryhtiö Morenia Oy:n kiviaines- ja teollisuusmineraaliliiketoiminnan sekä Morenia-tavaramerkin Andament Group Oy:lle. Andament tulee jatkamaan toimintaa Morenian nimellä. Morenian myynti on osa Metsähallituksen rakennejärjestelyjä.

– Kauppa on kehittämisstrategiamme mukainen. Olemme nyt saaneet omistajapolitiikkamme edellyttämät rakennejärjestelyt tehtyä, Metsähallituksen pääjohtaja Jyrki Kangas sanoo. Morenian liiketoimintakaupan ohella Metsähallituksessa toteu-

tettiin kesällä toinenkin merkittävä rakennejärjestely, kun taimiyhtiö Fin Forelia Oy siirtyi täysin Metsähallituksen omistukseen.

Morenian liiketoimintakaupassa uudelle omistajalle siirtyi vain osa Morenian ja Metsähallituksen hallussa olleista maa-ainespaikoista ja -varastoista. Metsähallituksen uusi tytäryhtiö MH-Kivi Oy vuokraa nyt jäljellä olevia maa-ainespaikkoja ja myy varastoissa olevia maa-aineksia. MH Kivi Oy:n toimitusjohtajana toimii marraskuun loppuun asti entinen Morenia Oy:n toimitusjohtaja Jyrki Kaskinen.

Andament Group Oy:n toimitusjohtaja Jukka Juolan mukaan Morenian asiakkaat hyötyvät omistajavaihdoksesta monella tavalla. Uusi omistaja tehostaa Morenian toimintaa, mikä parantaa yhtiön kilpailukykyä.

– Tavoitteena on kasvattaa myös asiakkaiden kilpailukykyä uusien omistajien palvelutarjonnalla. Yritystemme vahvuuksia ovat joustava palvelu ja toimitusvarmuus.

Kaupan myötä Andament Groupin tarjoamat monipuoliset infrapalvelut vahvistuvat entisestään.

Hanna Kaurala

Fortum ja Metsähallitus myyvät kaksi tuulivoimahanketta Lapissa Fortum ja Metsähallitus ovat sopineet myyvänsä Lapissa sijaitsevat Kuolavaara-Keulakkopään sekä Joukhaisselän tuulivoimahankkeensa englantilaisen Impax Asset Management -sijoitusyhtiön hallinnoimalle Impax New Energy II Fund -rahastolle. Fortum omistaa hankkeista 51 prosenttia ja Metsähallitus 49 prosenttia.

Kuolavaara-Keulakkopään hanke sijaitsee Kittilän ja Sodankylän kuntien alueella.

Alueelle suunnitellaan yhteensä 17 tuulivoimalan puistoa, jon-

ka teho on noin 50 megawattia (MW). Sodankylän kunnassa sijaitsevan Joukhaisselän 8–10 voimalaa sisältävän tuulipuistohankkeen suunniteltu teho on noin 25 megawattia. Fortum ja Metsähallitus ovat kehittäneet hankkeita yhdessä.

Fortum ja Metsähallitus vastaavat tuulipuistoilta vielä puuttuvien lupien hankinnasta.

Kauppa toteutetaan vaiheittain ja se arvioidaan saatettavan päätökseen vuoden 2014 alkupuolella.

Korkein hallinto-oikeus on korottanut Iijoen vesivoimaoikeudesta maanomistajalle eli Metsähallitukselle aiemmin määrättyjä korvauksia. KHO:n 26.8. antaman päätöksen mukaan PVO-Vesivoima Oy velvoitetaan suorittamaan Metsähallitukselle korvauksena pysyvästä käyttöoikeudesta vesivoimaan yhteensä 11,5 miljoonaa euroa.

Korvaussumma on yli yhdeksän miljoonaa euroa suurempi kuin ympäristölupaviraston vuoden 2008 päätöksessä. Kiistan taustalla on vuonna 1981 solmittu sopimus PVO-Vesivoima Oy:n oikeudesta käyttää valtion omistamaa vesivoimaa Iijoen voimalaitoksissa. Sopimuksen päätyttyä vuoden 2005 lopussa Metsähallitus ja PVO-Vesivoima Oy sopivat käyttöoikeuden jatkamisesta kunnes pysyvä ratkaisu asiasta saavutetaan joko yhteisestä sopimuksesta tai oikeusprosessin kautta. Metsähallitus piti välttämättömänä löytää asiaan pitävä linjaratkaisu, koska eri malleilla saatujen korvausten väliset erot ovat huomattavat.

KHO:n mukaan korvauksen pitää perustua rakentamattoman vesivoiman markkinahintaan, jonka arvioimisen on perustuttava omaisuuden tuottoon.

Samoin sähkön hinnan 2000-luvulla tapahtunut merkittävä nousu on otettava huomioon.

Inka Musta

Kuva Shutterstock

Suomen ensimmäisen metsätyökoulun perustamisesta 50 vuotta

> Talven hakkuuharjoitukset suoritettiin Meltauksen hoitoalueessa.

Oppilaat asuivat loppiaisesta pääsiäiseen kämpällä ja elivät kuten silloiset metsurit ikään.

Suomen ensimmäinen metsätyökoulu aloitti toimintansa 50 vuotta sitten Rovaniemen Hirvaalla Metsähallituksen ja metsäopiston tiloissa. Metsäalan koulutuksen järjestäminen kuului tuohon aikaan Metsähallitukselle yliopistotasoa lukuun ottamatta.

Ensimmäiselle kurssille valittiin 20 oppilasta.

Ensimmäisen vuosikurssin opetusohjelmaan kuului sekä teoriaa että runsaasti harjoitustöitä.

Pääpaino oli luonnollisesti hakkuutöissä, mutta kaikki työlajit tulivat oppilaille tutuiksi. Ennen työharjoituksia oppilaat joutuivat valmistamaan ja kunnostamaan

5

harjoituksissa käytettävät työkalut.

Talvikaudella hakkuuharjoitukset järjestettiin Rovaniemen pohjoislaidalla. Oppilaat asuivat tuon ajan kämppämajoituksessa.

Jokainen oppilas joutui suorittamaan ”hevosajokortin”, joka edellytti sitä, että he oppivat hoitamaan hevosta ja ajamaan puutavaraa itsenäisesti. Aluksi harjoitushakkuita tehtiin pokasaha-kirvesmenetelmällä, myöhemmin käytettiin moottorisahaa. Työsuojelu oli tuona aikana vaatimatonta, ja ainoa turvaväline oli kypärä.

Ensimmäinen vuosikurssi juhlisti 50-vuotispäivää syyskuussa

Rovaniemellä Pilkkeessä. Tilaisuuteen osallistui ensimmäiseltä kurssilta 12 oppilasta ja kaksi opettajaa.

Metsätyökoulun perustamisen kunniaksi kurssin työryhmä on laatinut Metsämiesten säätiön tuella historiikin. Apuna on ollut muun muassa Metsämuseo Lusto, jonka kokoelmista on saatu arvokasta aineistoa historiikkityöryhmän käyttöön. Luston ”Kantapuu”-rekisteriin tulee kaikkien nähtäväksi valokuvia metsätyökoulun ajoilta.

Juri Laurila

6

5 • 2013

Metsähallituksen ja paliskuntien yhteistyö tiivistyy

Olli Autonen

Tieto kulkee nopeammin Esimerkiksi leimikkokarttoja ei

”

Meitä kuunnellaan nyt entistä paremmin esimerkiksi hakkuita suunniteltaessa.”

– Kauno Rytkönen –

tarvitse enää kierrättää Paliskuntain yhdistyksen kautta, sillä tieto hakkuusuunnitelmista menee suoraan metsätalousalueen tiimiesimieheltä paliskunnan poroisännälle. Vaikka prosessi on nopeutunut, voisi sitä vielä nykymenetelmin nopeuttaa entisestään.

– Leimikkokartat kulkevat vielä postilla, mutta selvittelemme parhaillaan mahdollisuuksia hyödyntää paremmin sähköisiä menetelmiä, Korhonen sanoo.

Sopimuksella pyritään myös ehkäisemään metsästyskoirien porotaloudelle aiheuttamia vahinkoja. Tiedonkulkua metsästäjille on pyritty parantamaan muun muassa Metsähallituksen metsästyslupia myyvän Eräluvat.fi-sivuston kautta. Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollilan mukaan on mahdollista, että joillakin herkillä alueilla metsästyskoirien käyttöä tullaan rajoittamaan poronhoitotöiden aikaan.

– Rajoittaminen ei tietenkään ole ensisijainen tavoite, mutta joillakin hankalilla alueilla sitä voidaan joutua harkitsemaan. Ensisijainen keino on lisätä tiedotusta mahdollisimman tehokkaasti, ja jo tähän mennessä kokemukset ovat olleet lupaavia.

Yhtiöittäminen herättää kysymyksiä Kuivasalmen paliskunta on pintaalaltaan laaja. Poroisäntä Rytkösen mukaan alueella on tehty myös aika laajasti hakkuita.

– Alueella on paljon hankalakulkuista nuorta rääseikköä, jossa mönkijällä ja kelkalla ajaminen on paikoin mahdotonta. Sitä on kuitenkin luvattu harventaa.

Vaikka Rytkösen mukaan poromiesten toiveet tulevat uuden yhteistyösopimuksen ansiosta paremmin kuulluiksi, herättää metsätalouden mahdollinen yhtiöittäminen epävarmuutta.

– Meitä kuunnellaan nyt entistä paremmin esimerkiksi hakkuita suunniteltaessa. Suurin huoli liittyy kuitenkin tulevaan metsätalousyhtiöön – onko se velvollinen tämän sopimuksen noudattamiseen vai onko sen ainoa tehtävä laittaa puuta nurin?

Kii Korhonen jakaa huolen.

– Jos suunnitellulle Metsätalous Oy:lle ei jo laissa kirjata samoja metsän monikäyttötavoitteita ja pysyvää käyttöoikeutta valtion maihin kuin Metsähallituksella on, huoleen onkin aihetta. Nyt paikalliset tiimiesimiehet ja suunnittelijat ovat velvoitettuja sopimaan toimista poroisäntien kanssa, mutta toteutuessaan yhtiöittäminen mutkistaisi yhteistyötä byrokratiaa lisäämällä.

Kuva Hannu Huttu

okasyksyinen poroerotusten aika on koittanut Kuivasalmen paliskunnan alueella Kittilässä. Poromiehet tankkaavat mönkijöitään Kursuvaaran poroaidalla ja ovat lähdössä kokoamaan poroja aitaukseen tulevia erotuksia varten. Ettotyöt hoituvat nykyään mönkijällä jalkapatikan sijaan – helikopteriakin käytetään tarvittaessa.

– Syksy vaikuttaa aivan hyvältä. Poronlihan hinta on noussut, ja me yritämme nostaa paliskunnan elomäärän takaisin sallittuun 6 000 poron luokkaan, kertoo Kuivasalmen paliskunnan poroisäntä Kauno Rytkönen.

Metsähallitus, Paliskuntain yhdistys ja paliskunnat ovat tiivistänet yhteistyötään, mikä näkyy myös Kuivasalmen paliskunnan toiminnassa. Keväällä

kirjoitettu uusi yhteistyösopimus on aiempaa, yli kymmenen vuoden takaista sopimusta laajempi ja yksityiskohtaisempi. Laajennetun sopimuksen myötä ennen kaikkea Metsähallituksen ja paliskuntien välinen keskusteluyhteys lähenee.

Jatkossa paliskunnat saavat paremmin äänensä kuuluviin muun muassa hakkuu-, maanmuokkaus- ja tienrakennusasioissa sekä muuhun maankäyttöön liittyvissä suunnitelmissa. Metsätalouden aluejohtaja Kii Korhosen mukaan tiivistynyt yhteistyö edellyttää aktiivisuutta paitsi Metsähallitukselta myös paliskunnilta.

– Meille on tiedotettava riittävästi poronhoidollisesti merkittävistä alueista, jotta ne voidaan huomioida ajoissa jo maankäyttöä suunniteltaessa.

Kuva Olli Autonen

Uusi yhteistyösopimus tiivistää paliskuntien ja Metsähallituksen yhteistyötä poronhoitolain edellyttämällä tavalla. Sopimus takaa paliskunnille mahdollisuuden päästä vaikuttamaan muun muassa tuleviin hakkuuja maanmuokkaussuunnitelmiin.

> – Kuvatekstiä

> Metsähallituksen maista 80 prosenttia sijaitsee poronhoitoalueella. Paliskuntakohtaisilla yhteistyömenettelyillä turvataan paliskunnille mahdollisuus vaikuttaa tuleviin hakkuu-, maanmuokkaus- ja tienrakennussuunnitelmiin sekä matkailureitteihin.

5 • 2013

7

Suunnittelijat uppoutuivat suohon

> Suunnittelija Joonas Sorsa (kesk.) sai koulutuksessa paljon hyödyllistä tietoa Markku Saariselta (oik.) ja Juhani Karjalaiselta (vas.).

Metsätalouden suunnittelijat ovat olleet suo-opissa. Tietoa ja kokemuksia tarvitaan, kun tavoitteena on parantaa suometsien hoitoa ja käyttöä – mutta ei hinnalla millä hyvänsä, ja juuri siinä on koulutusprojektin keskeinen ajatus.

Matti Ronkainen

R

autavaaran Pirttisuolle on kokoontunut kolmisenkymmentä metsätalouden suunnittelijaa. Mitä pitää, voi ja kannattaa tehdä? Siihen paneudutaan turvemaiden ja suometsien hoito -koulutuksessa. Maasto-osuutta on edeltänyt talvella sisätiloissa järjestetty koulutus.

Kansallispuistoselvitykset edenneet lausuntokierrokselle Inka Musta

M

etsähallitus on ympäristöministeriön toimeksiannosta selvittänyt neljän uuden kansallispuiston, Etelä-Konneveden, Teijon, Käsivarren ja Olvassuon, perustamisedellytyksiä. Selvitykset ovat valmistuneet ja edenneet lausuntokierrokselle. Kansallispuiston perustamisen keskeiset edellytykset täyttyvät kaikilla alueilla. Alueen sidosryhmien kannatus kansallispuistoille on Käsivartta lukuun ottamatta varsin yhtenäinen.

Etelä-Konneveden kansallispuisto säilyttäisi yhtenäisen, paikoin erämaisenkin maisemakokonaisuuden, jota täydentävät lukuisat yksityismaiden suojelualueet.

Se tarjoaisi hyvät mahdollisuudet vesiretkeilyyn ja melontaan sekä patikointiin.

Teijon alueen luonto on moni-

puolinen ja alueen erityispiirteisiin kuuluu arvokas kulttuuriperintö.

Teijon kansallispuisto olisi ainoa hemiboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen mannerpuisto.

Käsivarteen kaksi rajausesitystä Käsivarren kansallispuiston toteuttamiseksi Metsähallitus esittää kahta vaihtoehtoista rajausta.

Laajempi rajaus turvaisi alueen maisema- ja luontoarvot, mutta nykyisen kaltaisen matkailun jatkuminen edellyttäisi poikkeuksia kansallispuistoissa yleisesti voimassa oleviin säännöksiin.

Ristiriitaisten toiveiden yhteensovittamiseksi Metsähallitus esittää puiston perustamislakiin säädöksiä, jotka antaisivat tavanomaista laajempia oikeuksia puiston käyttäjille. Toisena vaihtoehtona Metsähallitus esittää pienempää rajausta, mikäli poikkeuksiin ei olla valmiita.

Olvassuo täydentäisi Suomen kansallispuistoverkostoa erityisesti suovaltaisten kansallispuistojen osalta.

Kaikki kansallispuistoselvitykset tehtiin laajasti osallistaen. Alueiden käyttäjien, matkailuyrittäjien, metsästäjien, luonnonsuojelutahojen ja muiden sidosryhmien kanssa järjestettiin tapaamisia sekä pidettiin avoimia yleisötilaisuuksia. Lisäksi kansalaisille annettiin mahdollisuus ottaa aiheeseen kantaa nettikeskustelussa.

Lausuntokierroksen aikana sidosryhmillä ja kansalaisilla on mahdollisuus esittää mielipiteensä selvityksistä. Lausuntokierroksen jälkeen selvitykset lausuntoineen toimitetaan ympäristöministeriöön. Etelä-Konneveden lausuntokierros on jo päättynyt. Teijon selvitykseen voi antaa palautetta 25.10. saakka ja Käsivarren sekä Olvassuon selvitykseen 15.11. saakka.

Tasapainoilua tarpeiden ja kustannusten välillä Turvemaiden metsien hoidossa, uudistamisessa ja kasvatuksessa on omat erityispiirteensä.

– Toimenpiteiden kannalta on tärkeää osata tunnistaa ojitusalueiden erityispiirteet esimerkiksi ravinne- ja vesitalouden hoidossa.

Eri toimia on tarkasteltava tarpeen lisäksi kannattavuuden näkökulmasta. On myös sellaisia alueita, joita nykyisen puusukupolven poistamisen jälkeen tuskin kan-

nattaa hoitaa, toteaa tutkija Markku Saarinen.

Koulutuksen keskeinen sisältö koski suometsien kasvatusta.

Koulutuksessa käydään läpi soiden kasvupaikkaluokittelua, kunnostusojitustarvetta ja -kelpoisuutta, taimikonhoitoa, harvennuksia, erirakenteisen metsän kasvatusta sekä uudistamista. Yhtenä teemana oli myös ennallistaminen.

Suometsissä korostuu myös ravinnepuuteoireiden tunnistaminen.

Saarisella ei ole kaikkiin esille tulleisiin tilanteisiin yhtä ratkaisua.

– Tutkimusta tarvitaan lisää ja erityisesti tarkempaa suunnittelua.

Myös kannattavuusrajojen asettaminen on olennaista.

Oppi tulee vastaan arkisessa työssä Pirttisuo kuuluu kesän alussa taloon tulleen Joonas Sorsan suunnittelualueeseen.

– Täsmäkoulutus helpottaa työtä, vaikka toiset tietysti päättävät, mihin rahaa laitetaan. Paljon tuli hyödyllistä tietoa, kertoi Joonas.

– Maasto-osuus avasi enemmän, varsinkin suotyyppien ja ravinnetasapainon osalta. Nämä asiat tulevat monta kertaa vastaan, arveli kokeneempaa kaartia edustanut ilomantsilainen Timo Partanen, jonka suunnittelualueesta noin kolmannes on turvemaita.

Kuva Timo Halme

Kuva Matti Ronkainen

– Viime vuosikymmenen aikana on vähemmän panostettu suometsäkoulutukseen. Ojitetuissa suometsissä on puustoa yli 50 miljoonaa kuutiota ja vuosittainen kasvukin on jo 1,7 miljoonaa kuutiota. Nyt tarvitaankin muun muassa hakkuita ja hoitotoimenpiteitä, jotta päästään korjaamaan ojituksen antamaa satoa ja puuston kasvukunto kehittyy suotuisasti, perustelee koulutuksen sisältöä suunnitellut Juhani Karjalainen.

– Kokeneita suomiehiä on jäänyt eläkkeelle ja uutta nuorta väkeä tullut tilalle. Suunnittelijat ovat avainryhmä, jonka on hallittava nämä asiat.

Koulutukseen on osallistunut yhteensä yli 120 suunnittelijaa.

Asiantuntijoina ovat toimineet Metlan tutkijat Hannu Hökkä ja Markku Saarinen.

> Konnevesi tarjoaa hyvät mahdollisuudet sekä patikointiin että vesiretkeilyyn.

Kuvat Jari Salonen

8 5 • 2013

5 • 2013

> Lamppu hohtaa, ja pohja erottuu hienosti. Tuulastuksen tunnelmaa parhaimmillaan.

9

> Kalareissulla pitää olla aikaa nokipannukahvien keittoon.

Kaloja metsästämässä Tuulastus on kuin metsästystä: ensin kalasta tehdään näköhavainto, ja sitten alkaa jahti. – Nyt kannattaa lähteä Kuusamoon. Täällä on tuulastuskelit parhaimmillaan, siika liikkuu ja käy pyydykseen, kalatalousneuvoja Heikki Tahkola vakuutti puhelimessa.

Jari Salonen

V

ene pimeällä järvellä, lampun valo, kädessä atrain ja kirkkaassa vedessä liikahtava kalan hahmo – ne piirsivät silmiin kuvan, josta ei voinut kieltäytyä.

Suunta siis Kuusamoon.

Syksyn sakein sumu oli laskeutunut Kuusamon ylle. Pieni tuulenvire tipautteli viimeisiä lehtiä puista ja huojutti ruskettunutta heinikkoa; loppusyksyn merkkejä vilisi ilmassa. Matkalla Käylään keli kirkastui hieman, mutta pilvet laahustivat yhä matalalla ja ilma oli sysiharmaa. Heikki kuitenkin säteili aurinkoisena ja vannotti, että nyt olisi paras mahdollinen tuulastusilma.

– Pahinta olisi tuuli, sitten veden yllä leijuva usva ja kolmanneksi kirkas kuutamo sekä tuikkivat tähdet. Nyt ainakin keli on meidän puolella, tuulikin tyyntyy, mies iloitsi.

Vierellä 14-vuotias Aleksi säesti ja hehkutteli viime päivien ennätyskaloilla.

– Oltiin isän kanssa kotijärvellä, eikä mitään oikein tapahtunut.

Puhelimme juuri, että ei se saalis niin tärkeää ole, kun veneen alta ilmestyi iso varjo. Siika se oli, ja atrain osui kerrankin kohilleen.

Komea kala, 65 senttiä ja 2,1 kiloa, Aleksi virnisteli.

Lähdimme ajelemaan vielä syrjemmäs, ja perillä meitä odotteli Kalliojärvi, kirkasvetinen, kimmeltävä – ja kalaisa. Tipautimme veneen peräkärryltä ja hilasimme sen rantaan. Kirkasta vettä piirtyi

eteen, näkösyvyyttä hyvinkin viisi kuusi metriä, joten vedenlaadusta ei tuulastusreissumme ainakaan kiikastaisi.

Hörppäsimme nokipannukahvit pimeän tuloa odotellessa ja vetäisimme lämmintä vaatetta päälle.

– Onkos meillä nyt kaikki: akku, lamppu, otsalamput, atrain, liivit, kalasaavi, Heikki luetteli, ja kaikki näytti olevan mukana.

Tuuppasimme veneen säkkipimeälle järvelle. Seikkailu saattoi alkaa.

”

Tuulastuksessa ympäröivä maailma unohtuu nopeasti.”

Tähän on helppo hurahtaa Tuulastuksen historia juontaa kauas. Aikanaan sen suosiota selitti todennäköisesti pyynnin kohtalainen tehokkuus, ja siksi tuulastus oli välillä kokonaan kiellettyä.

Nykyisin se on kielletty kalojen kutuaikaan huhtikuun puolivälistä juhannukseen, eikä jokivesissä saa tuulastaa lainkaan. Lisäksi on joitakin vesistökohtaisia rajoituksia, joista kannattaa ottaa selvää.

Nykyään voidaan puhua kuitenkin melko uhanalaisesta lajista. Harvassa tuikahtelevat enää valot syksyisillä vesillä. Nuoriso puuttuu tämänkin lajin parista harmittavan usein – paitsi juuri tänään.

– Kuusamon seuduilla tuulastukselle on erinomaiset olosuhteet. Paljon kirkkaita järviä ja hyviä siikavesiä. Siika on Koillismaan ykköskala, mukava ja haastava tuulastettava. Hauki on myös kiva laji, made aloittelijallekin sopiva.

Ahven on vaikeimpia saada atraimella, Heikki listaa.

– Tämä on myös laji, johon

> Atraimen piikkien on oltava terävänä, Heikki Tahkola ja Aleksi testaavat.

on helppo hurahtaa, isä ja poika tuumivat.

Siika haastava, ahven hankala Aleksi asettuu veneen peräpenkille, virittelee akun ja lampun kuntoon, ja kirkas valokeila halkoo kohta rantavettä. Heikki hyppää airoihin ja huopailee hissukseen rannan myötäisesti.

– Mahtavat näkymät, tosi kirkasta vettä, Aleksi ynnäilee ja näkee heti ensimmäisen kalan. Pikkunätti siika uiskentelee aivan ma-

talassa, ottaa vauhdikkaan spurtin syvemmälle ja katoaa valokeilasta.

– Lupaava merkki, Heikki innostuu. Yleensä alkuillasta näkyy eniten haukia ja siiat tulevat matalaan vasta ihan pimeällä.

Kohta näkyville lipuu toinen, kolmas ja neljäskin siika. Aleksi pääsee yrittämään iskuakin, mutta kala on tällä kertaa ovelampi.

Pohjakivi karahti sen sijaan ikävästi.

– Miten se ei nyt osu, poika alkoi jo arvuutella.

Pieni haukikin uiskenteli poh-

jassa lojuvan liekopuun oksien lomassa. Sekin livahti karkuun, pimeään syvyyteen.

Ajantaju lähtee Tuulastus vie ajantajun. On vain tämä paikka, tämä lampun näkymä – ja jännitys kalan näkemisestä. Ympärille levittäytyy pelkkää pimeyttä, äänetöntä ja mustaa pimeyttä.

Tulimme taas paikkaan, jossa siiat selvästikin viihtyvät. Kaloja vilahteli valokiilassa, ja äkkiä yksi kala jähmettyi paikalleen. Aleksi sihtasi nyt tavallistakin huolellisemmin, iski voimalla niin, että vene keikahti, ja ilme kertoi heti kaiken.

– Jesss, rantametsä kajahti, ja veneeseen nousi mukavan kokoinen siika.

Eikä aikaakaan, kun Aleksin sihti oli taas kohdallaan. Toinen siika sätkytteli veneeseen iloisten tuuletusten säestämänä.

– Ihan huippureissu, kaksi siikaa, poika hihkui.

Soutelimme takaisin lähtöpaikalle. Tähdet tuikahtivat näkyville, pilven takaa erottui hento revontulen loimotus.

– Tuulastuksessa ympäröivä maailma unohtuu nopeasti. Monesti on soudeltu, kalasteltu ja yllättäen huomattu, että kellohan on jo kolme aamuyöllä, nauraa Heikki.

Nyt se ei ole puoltayötäkään, mutta reissu puntaroidaan onnistuneeksi.

– Mitäs me sanottiin, siika liikkuu ja käy pyydykseen, Heikki ja Aleksi hymyilevät.

10

5 • 2013

Teräs tulee retkeilyreiteille Puu on loistava rakennusmateriaali mutta retkeilyreiteillä kallis, työläs ja käyttöturvallisuudeltaan ongelmallinenkin. Teräkseen voi monen retkeilijän silmä vaatia totuttelua, mutta järkisyyt puoltavat uutta materiaalia.

Olli Autonen

V

”

Kuuntelemme myös asiakkaiden palautetta ja tunnustelemme käytännön kokemuksia.

– Asiakasturvallisuus oli yksi suunnittelun lähtökohdista. Teräksen myötä se paranee ja kohteiden käyttöaikakin kasvaa, Norberg sanoo.

Uutta rakennusmateriaalia kehuu myös Norbergin kollega Olli Vainio, joka vastaa Auttikönkään retkeilyreitin kunnostustyöstä.

Myös Könkään ylityksen jälkeiset, lahoamaan päässeet puurakenteet vaativat kunnostusta. Jyhkeän graniittilouhikon läpi kulkeva reitti on tarkoitus palauttaa käyttöön heti, kun vanhat pitkokset ja puuportaat on korvattu teräksellä sekä kivimurskeella.

– Hassultahan se Metsähal-

lituksen työntekijän sanomana kuulostaa, mutta mieluummin jostain muusta kuin puusta.

Tällaisessa kohteessa puurakentaminen on riski työntekijöiden turvallisuudelle. Louhikkoon ei ole järkeä raahata puuta kahdenkymmenen vuoden välein, jos paikka voidaan laittaa kertaheitolla kuntoon sadaksi vuodeksi pienemmällä työmäärällä ja alhaisemmilla kustannuksilla – ja vieläpä turvallisesti, Vainio tuumii.

Teräs on vaihtoehto, ei ratkaisu kaikkialle Tällä hetkellä teräksestä rakennettuja portaita ja kävelysiltoja

on käytössä Nuuksiossa, Kalliojärvellä, Lemmenjoella ja UKK-puistossa. Auttiköngäs on pioneerikohteena laajempi, ja ensimmäistä kehitysversiota on jo ehditty hienosäätää käyttäjäpalautteen pohjalta.

– Porrasaskelmaan lisättiin terästä, koska se koettiin alkuun liian harvaksi esimerkiksi lemmikkieläinten tassuille, Norberg kertoo.

Ylläksellä käyttöön on otettu 150 metrin mittaiset teräspitkokset ja suunnitteilla on myös työkäyttöön mönkijäpitkokset herkkien kosteikkoalueiden yli.

Norberg kuitenkin muistuttaa, että teräs on vain yksi vaihtoehto muiden joukossa.

– Tutkimme jatkuvasti eri vaihtoehtoja, ja puu on edelleen mukana, etenkin, jos löytyy myrkkypäästöttömiä kestävöintiratkaisuja. Kuuntelemme tietysti myös käyttäjien palautetta ja tunnustelemme käytännön kokemuksia.

Kuvat Olli Autonen

aikka aamu on kolea ja kostean syksyinen, jalka ei lipsu Auttikönkään kuusitoistametrisen putouksen yllä. Könkään yli vievät rakenteet uusittiin viime syksynä, ja yli 20 vuotta palvelleet puuportaat korvattiin teräsrakenteilla. Idean isä on Metsähallituksen suunnittelija Sulo Norberg, jonka ajatuslamppu syttyi kesämökin portaita remontoidessa.

– Ratkaistuani eri kehitysvaiheiden jälkeen porrasongelman mökilläni päätin tarjota ideaa myös Metsähallitukselle. Kutsuin puistomestareita ja muuta kenttäväkeä tutustumaan demoportaisiini, jotka saivat osakseen varauksettoman vastaanoton, Norberg kertoo.

Pääsyyt innostukseen olivat teräksen käytännöllisyys, ekologisuus, kyllästyminen lahopuun rahtaukseen reiteiltä – ja ennen

muuta raha. Metsähallitus ylläpitää retkeilyalueilla 460 kilometriä pitkospuita, 14 kilometriä maastoportaita, ja puusiltojakin on pitkästi toistatuhatta. Puisten retkeilyrakenteiden elinkaareen vaikuttaa muun muassa maaperä; yleensä puurakenteet kestävät 10–20 vuotta. Puuinfran rakentaminen on kallista: uusittavaksi tulossa olevien kohteiden kunnostaminen on usein jopa kaksi kertaa kalliimpaa kuin 15 vuotta sitten.

– Lapin luontopalvelujen alueellakin on jopa puolen kilometrin mittaisia maastoportaikkoja, jotka ovat tulossa elinkaarensa päähän. Niitä on aikanaan rakennettu muun muassa työllistämisvaroin, mutta näitä varoja ei enää ole.

Teräksen hiilijalanjälki jää puuta pienemmäksi, kun otetaan huomioon materiaalin pitkä, jopa kahdensadan vuoden käyttöikä.

Puupinnat ovat sateella ja kuuralla liukkaat, mutta teräs ei jäätä kerää.

Lumikin valuu kevätauringossa ritilöiltä vetenä alas.

> – Teräsrakenteiden myötä asiakasturvallisuus paranee ja kohteiden käyttöikä kasvaa, Sulo Norberg sanoo. Auttikönkään retkeilyreitin lahonneet puurakenteet korvataan teräksellä ja kivimurskeella.

11 Kuva Aku Ahlholm

5 • 2013

> Maaseudun Tulevaisuuden kummikala ristittiin nimikilpailussa Oulaksi. Kojamo eli uroskala nousi Venäjältä Kuusamon Oulankajokeen, mutta sen tarkemmista liikkeistä joessa ei ole saatu havaintoa.

Taimenen seurannasta tuli kalastajien hupia Paanajärven kansallispuistossa radiomerkattujen taimenten liikkeitä voi seurata osoitteessa oulangantaimen.fi.

Aku Ahlholm

A

leksander löytyi tänään Kuusinkijoen Vihtamutkasta, kirjoittaa projektipäällikkö Raisa Nikula Oulangan taimenen Facebook-sivuilla.

Keskustelu alkaa heti. Kalastajat arvailevat, missä sille olisi vettä tarpeeksi kutuhommiin.

Aleksander on yksi Oulangan taimen -hankkeessa seurattavista taimenista, joita merkattiin radiolähettimellä kesällä 2013 yhteensä 24 kappaletta. Taimen on nimetty Paanajärven puistonjohtajan Aleksander Bizhonin mukaan.

Samaan aikaan merkattiin myös naarastaimen, joka nimettiin puistonjohtajan vaimon ja luontokeskuksen hoitajan mukaan Nataliaksi. Kalastajat panivat hymyssä suin merkille, että kala uikin Suomen puolella eri jokeen kuin Aleksander.

Suurin työ edessä Oulangan taimen -hanke on onnistunut viestintätavoitteessaan.

Kalastajat ja muut taimenista kiinnostuneet seuraavat aktiivisesti, missä radioseurantaan otetut kalat liikkuvat. Samalla ihmisten tietämys luonnonvaraisista vaellustaimenkannoista ja niiden arvosta lisääntyy.

Ensimmäisen kesän jälkeen 24 radiomerkatusta kalasta ainoastaan viisi on kadonnut.

Varsinainen suuri tutkimus-

ponnistus on ensi kesänä, jolloin kaikki kudulle nousevat kalat merkataan ja radiolähettimiäkin asennetaan entistä enemmän.

Merkkauksen tekevät Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen

ja petroskoilaisen Pohjoisen kalantutkimuslaitoksen tutkijat.

Tavoitteena yhteinen malli Seurannan lisäksi hanke antaa lisätietoa kalastuksen merkityksestä kalastajille, alueelle ja kaloille itselleen. Tätä tutkimusta tekee Oulun yliopiston Thule-instituutti.

Venäjällä Paanajärven kansallispuistossa kalastaneista vajaasta tu-

hannesta kalastajasta puolet vastasi tänä vuonna kyselyyn. Vastaajat saivat 116 taimenta eli kokonaissaalis lienee yli 200 taimenta.

Suomen puolella kalastajat ovat saaneet vielä enemmän taimenia.

Kalastajakysely, jonka yhteydessä saalistietoja kerätään, jatkuu vielä pari viikon ajan osoitteessa oulangantaimen.fi.

Myöhemmin tutkimus antaa muun muassa tietoa siitä, kuinka

paljon taimenen kalastajat tuovat rahaa alueelle Suomessa ja Venäjällä. Hankkeen tarkoitus on laatia yhteinen malli venäläisten kanssa Oulankajoen vesistön luontaisten vaellustaimenkantojen vahvistamiseksi.

Lue lisää: oulangantaimen. fi ja facebook.com/oulangantaimen

Lintuja on runsaasti, metsästäjiä kuten ennenkin Metsotiheys kasvoi tänä vuonna jopa 36 prosenttia. Muutkin metsäkanalinnut runsastuivat, mutta kanalintulupia valtion maille on myyty viime vuoden tahtiin.

Metsästäjät näyttävät siis pyytävän lähes entiseen malliin, vaikka saaliin todennäköisyys on kasvanut. Yhtälö toimii toisinkin päin. Riistakeskuksen myöntämät poikkeusluvat suur-

petojen metsästykseen ovat vähentyneet, mutta Metsähallituksen metsästyslupia myydään lähes saman verran kuin viime vuonna.

Myös Metsähallitukselta hankitut hirviluvat vähenevät hitaammin kuin riistakeskuksen myöntämät hirvenpyyntiluvat. Jos metsästäjä on esimerkiksi kouluttanut hirvikoiran, hän haluaa metsästää, oli hirviä sitten vähän tai paljon.

Näin voi päätellä 20. syyskuuta

ajetuista lupamyyntiraporteista.

Hinnannousu vähensi kirjolohen kalastusta Metsähallituksen myymien kalastuslupien määrissä on kuitenkin selvää laskua vuoteen 2012 nähden. Lasku johtuu siitä, että eräpalvelut päätti nostaa vuodelle 2013 kirjolohikohteiden vuorokausilupien hintoja paikoin 50 prosenttia ja viikkolupia jopa

100 prosenttia.

Hinnankorotus heijastui lupamyyntiin, ja lupia oli syyskuun loppuun mennessä myyty määrällisesti 23 prosenttia viime vuotta vähemmän. Lupatulot vähenivät kuitenkin vain seitsemän prosenttia.

Lupahintojen nosto johtui istutettavien, pyyntikokoisten kalojen reilusta hinnannoususta.

Aku Ahlholm

Erälupien myynti tammi-syyskuussa Kalastusluvat

Virkistyskalastusluvat

2012

2013

56 513

43 552

Vieheluvat

2 565

2 240

Pyydysluvat

22 651

21 923

Yhteisluvat

6 940

4 703

Ammattikalastusluvat

2 257

2 279

Ravustusluvat

503

Muut luvat

195

32

91 624

75 021

Yhteensä

292

Metsästysluvat

Kanalintuluvat

2012

2013

28 441

25 744

Vesilintu- ja jänisluvat

5 821

5 298

Suurpetoluvat

2 873

2 675

Hirviluvat

13 365

10 790

Yhteensä

50 500

44 507

Lähde: Metsähallituksen lupamyyntijärjestelmä Vuoden 2013 tilastot ajettiin jo 20.9. Metsästyslupien myynti on vuonna 2013 siten edellisvuoden tasolla. Kalastusluvat ovat määrällisesti edellisvuotta jäljessä.

5 • 2013

12

Metsätiestön palvelukyky puntarissa Kuva Road Consultingin

Metsähallitus pyrkii parantamaan hallinnoimansa metsätiestön laatua ja palvelukykyä. Teiden kantavuusmittauksista saaduilla tiedoilla säästetään korjauskustannuksia ja saatetaan moni tieosuus ympärivuotiseen käyttöön.

> Metsähallituksen metsäteillä tehtiin kesän aikana kantavuusmittauksia yhteensä 1400 kilometrin matkalla.

Mittaukset ovat osa projektia, joissa tienrakennusrahat pyritään kohdentamaan mahdollisimman tarkasti.

Olli Autonen

K

esän aikana Metsähallituksen metsäteillä tehtiin kantavuusmittauksia, joista saadun tiedon perusteella tiestön heikot kohdat voidaan paikantaa tarkasti. Päättyneet mittaukset ovat osa projektia, jolla tienrakennukseen tarkoitetut varat pyritään kohdentamaan mahdollisimman tarkasti. Koko

36 000 kilometrin laajuisesta metsätieverkostosta ei mitata kaikkea, vaan painopiste on tulevien hakkuiden kannalta tärkeimmillä tieosuuksilla.

– Tieverkon palvelukyvyn parantamisella pyritään osaltaan vastaamaan valtion Metsähallitukselle asettamiin tulosvaateisiin. Tulostavoitteiden kasvaessa rahankäyttöä on mietittävä entistä tarkemmin, taustoittaa metsätalouden kehittä-

misasiantuntija Kari Louhisalmi Metsähallituksesta.

Hyväkuntoiset metsätiet parantavat puun toimitusvarmuutta erityisesti kelirikkoaikana, mikä vähentää varastointikustannuksia ja tasaa muun muassa kuljetusyrittäjien työllistymistä seisokkiaikoja vähentämällä.

– Käynnissä olevalla projektilla varmistellaan tulevaisuuden puuhuoltoa. Tarkempien mittausten

avulla rahat voidaan kohdentaa tarkkaan ja harkitusti, hankintapäällikkö Juha Pyhäjärvi alleviivaa.

Merkittäviä säästöjä Kantavuusmittaukset toteutettiin ensimmäistä kertaa näin suuressa mittakaavassa. Menetelmällä saadaan selville tienpinnan taipuma, joka kuvaa tierakenteen materiaalien käyttäytymistä liikennekuormituksen alla.

Liikennekuorman aiheuttamaa rasitusta simuloidaan pudotuspainolaitteella, joka mittaa tien pintaan kohdistuvaa voimaa ja kuormituksen aiheuttamaa taipumaa.

Projektin kantavuusmittaukset suoritettiin ruotsalaisvalmisteisella pudotuspainolaitteella, joka on mittausmenetelmänä nopea ja siten myös kohtuullisen edullinen.

– Mittaukset tehdään noin 50 metrin välein, jolloin mittaustapahtumassa pudotetaan tunnettu massa tien pinnassa olevalle levylle ja laitteen anturit mittaavat tien pinnan taipuman. Mitta-asteikolla liikutaan tuhannesosamillimetreissä, eli menetelmä on tarkka, Pohjois-Suomen alueella mittaukset toteuttaneen Road Consulting Oy:n toimitusjohtaja Kari Narva kertoo.

Mittaustieto menee Metsähallituksen käyttöön, ja se on hyödynnettävissä saman tien. Alueen tienrakennusesimies arvioi tulosten perusteella kohteen korjaustarpeet ja tilaa urakoitsijalta tarvittavat materiaalit sekä työn.

Yleensä minimikantavuus saavu-

tetaan kulutuskerrosta lisäämällä, mutta pehmeämmät paikat vaativat kuivatusta ja kantavien kerrosten lisäämistä. Esimerkiksi 22 kilometrin mittainen metsätieosuus Muoniossa saatiin vahvistetuksi ympärivuotiseen käyttöön yllättävän pienellä rahalla, kun korjaukset osattiin kohdentaa tietylle lyhyelle pätkälle.

– Muoniossa mittauksiin käytetty summa säästyi jo pelkissä murskekustannuksissa. Jos materiaali olisi tilattu pelkästään silmämääräisesti, olisivat kustannukset karanneet, eikä lopputulos olisi todennäköisesti ollut näin hyvä, tienrakennusesimies Arvo Olli kiittelee.

Myös sillat puntarissa Projektiin kuuluu myös metsäteillä olevien siltojen kunnon arviointi. Puutavara-autojen kokonaispainon nousun myötä kantavuusvaatimukset silloilla kasvavat, ja tien ylläpitäjänä Metsähallitus vastaa niiden kunnossapidosta.

Metsähallituksen hallinnoimilla metsäteillä, osakkuustiet mukaan lukien, on noin 900 siltaa, joista yli puolet Lapissa. Silta on tierakentamisen kallein elementti, ja sen käyttöikä on noin 50 vuotta.

Siltojen kantavuuden mittaamisessa käytetään apuna ulkopuolisia asiantuntijoita.

– Pelkästään Lapissa siltoja tulee laskennallisesti elinkaarensa päähän vuosittain kymmenkunta. Monien siltojen mitoitus ei riitä painavimmille rekoille, joten lisäkustannuksia on luvassa, Olli toteaa.

Metsähallitus kokeilee avoin innovaatio -toimintamallia Metsäteollisuus on aina ollut yksi tärkeimmistä maamme vaurastuttajista. Nyt ala elää kuitenkin murroskautta, jossa perinteisten tuotteiden rinnalle on löydettävä uusia. Metsä tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia, joita voidaan etsiä ja kehittää avoimen innovaation avulla.

Leena Hulsi

A

voimen innovaation (Open Innovation) ottivat ensimmäisinä käyttöönsä pohjoisamerikkalaiset ict-yritykset kymmenkunta vuotta sitten. Nyt mallia hyödynnetään myös muiden alojen yrityksissä, yliopistoissa ja julkishallinnossa.

Se sopii erinomaisesti myös

luonnonvara-alan toimijoille, kuten Metsähallitukselle, sanoo professori Marko Torkkeli Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta.

Toimintamallia havainnollistaakseen Torkkeli nostaa esille amerikkalaisen kaivosalan yrityksen. Yrityksen toiminta oli hiipumassa, koska se ei enää omien menetelmiensä avulla kyennyt löytäämään uusia kultaesiintymiä.

– Yrityksellä oli kuitenkin

hallussaan valtavasti maaperään liittyvää tietoa, jonka se päätti jakaa ulkopuolisten arvioitavaksi julistamalla avoimen kilpailun.

Kilpailuun osallistui muun muassa matemaatikkoja, fyysikkoja ja tulevaisuudentutkijoita, jotka kävivät läpi kaivosyhtiön jakamaa dataa omilla menetelmillään. Ulkopuolisten avustuksella kaivosyhtiö löysi valtavan kultasuonen, ja yritys nousi alansa suurimpien

joukkoon, Torkkeli kertoo.

Myös Metsähallituksella on valtavasti valtion maa- ja vesialueisiin liittyvää tietoa, josta eri alojen tutkijat voivat omilla lähestymistavoillaan löytää yllättäviäkin menestystarinoita.

– Metsissä on edelleen vihreää kultaa. Luonnonvaroihin liittyvän tiedon jakaminen valikoidulle joukolle voi avata monia mahdollisuuksia uusien liiketoimintojen kehittämiseen, Torkkeli uskoo.

Samoilla linjoilla on Metsähallituksessa avoin innovaatio -projektia koordinoiva Markku Palén.

– Metsähallituksessa on laajaalaista metsiin liittyvää tietoa ja osaamista. Hallinnassamme olevilla alueilla on kuitenkin paljon sellaista potentiaalia, jonka hyödyntämiseen tarvitaan myös

toimialamme ulkopuolista osaamista. Avoin innovaatio vaikuttaa mallilta, jonka avulla voidaan kehittää nykyisiä liiketoimintoja ja löytää kokonaan uusia, Palén arvioi.

Tulevaisuudessa puuraakaaineita todennäköisesti toimitetaankin yhä enemmän myös bio- ja lääketeollisuuden sekä kosmetiikka-, vaate-, rakennus- ja elektroniikkateollisuuden käyttöön.

– Maillamme on paljon myös mineraalivaroja, joita voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin. Yhtälailla avoimen innovaation avulla voidaan kehittää vaikkapa luontomatkailuun liittyviä palvelukonsepteja ja luontopalvelujen toimintaa, Palén sanoo.

Kuvat Hannu Huttu

5 • 2013 13

> Tulevaisuudessa usealle urakanantajalle työskenteleviin monitoimikoneisiin tarvitsee asentaa vain yksi ohjelmisto langatonta tiedonsiirtoa varten.

WoodForce tuo uusia työkaluja yrittäjien toiminnan suunnitteluun ja ohjaukseen

Metsähallitus, Metsä Group ja Stora Enso ovat rakentamassa puunkorjuu- sekä metsänhoitopalveluja tarjoaville yrittäjille suunnittelu- ja ohjausjärjestelmää, WoodForcea. Yhteisellä ohjelmistopalvelulla edistetään puunhankinnan kilpailukykyä ja koko alan liiketoimintaa.

Sari Hiltunen

P

uunkorjuu-, metsänhoito- ja tienrakennuspalveluita tarjoaville yrittäjille kehitettävä WoodForce-ohjelmistokokonaisuus tulee sisältämään tehokkaat työkalut toiminnan suunnitteluun, työnohjaukseen ja seurantaan sekä liitynnät metsäorganisaatioiden järjestelmiin. Myös karttatoiminnot kuuluvat palveluun. Ohjelmistopalvelun määrittelyyn on osallistunut laaja joukko metsäalan yrityksiä.

– Sekä Metsähallituksen omat että yrittäjille rakennetut toiminnanohjauksen tietojärjestelmät olisi joka tapauksessa pitänyt uusia lähivuosina. Yhdistämällä kehittämispanokset muiden toimijoiden kanssa haetaan urakoinnin ohjauksen virtaviivaistamista ja kustannussäästöjä, kertoo Metsähallituksen asiakkuusjohtaja Heikki Kääriäinen.

Monella yrittäjällä on useita toimeksiantajia, joilla kaikilla on ollut erilaiset ohjelmistot. Yhteinen ohjelmistopalvelu edistää metsäalan yrittäjien mahdollisuuksia työskennellä joustavasti useammalle eri tilaajalle.

Palvelusta hyötyy koko metsäsektori Ohjelmistopalvelua voidaan hyödyntää

tulevaisuudessa lähes kaikkien metsässä tehtävien töiden eli puun- ja metsäenergian korjuun sekä metsänhoidon ja metsänparannuksen töiden suunnitteluun ja ohjaukseen.

– Tämä tulee olemaan iso kehitysaskel, todellinen tiikerinloikka, joka tulee hyödyttämään koko metsäsektoria. Haasteena on sovittaa yhteen eri toimijoiden vaihtelevat tarpeet ja olosuhteet siten, että kokonaisuudesta saadaan mahdollisimman hyvä, Kääriäinen pohtii.

Puunkorjuussa langaton tiedonsiirto ja sähköiset kartat ovat olleet käytössä jo pitkään. Metsänhoidon ja -parannuksen konetöissä sekä tienrakennuksessa vastaavaa tekniikkaa ei ole juuri käytetty.

– WoodForce on tuomassa yrittäjille myös metsänhoitotöiden ja tienrakennuksen työnohjaukseen uusia työkaluja.

Uusien ohjelmistojen avulla toimiston ja metsäpään välinen tiedonsiirto paranee, Metsähallituksen metsänhoitojohtaja Heikki Savolainen sanoo.

Palvelun toteuttaa Fifth Element. Palvelu rakennetaan siten, että se mahdollistaa uusien korjuu- ja metsäpalveluita tilaavien organisaatioiden liittymisen palveluun.

Palvelu lanseerataan yritysten käyttöön vaiheittain. Koko laajuudessaan ohjelmisto saadaan käyttöön vuoden 2015 aikana.

> Jussi Keränen uskoo uudistuksen säästävän kustannuksia ja tehostavan korjuukaluston käyttöä.

Metsätyönjohtaja Jussi Keränen:

”Tästä on haaveiltu jo pitkään” Moto Team Tauriainen Oy on kainuulainen monialayritys, joka urakoi puunkorjuu- ja lähikuljetuspalveluja sekä Metsähallitukselle että Stora Ensolle. WoodForce-ohjelmistopalvelu tuo hyötyjä erityisesti Moto Teamin kaltaisille yrityksille, jotka työskentelevät monelle metsäalan urakanantajalle.

Moto Team Tauriaisen metsätyönjohtaja Jussi Keränen ohjaa yhdessä veljensä kanssa 22 moton ja metsätraktorin toimintaa. Toimialueena on koko Kainuu. Tehtäviin kuuluvat muun muassa korjuun ja lähikuljetuksen ohjaus, työohjelmien laatiminen sekä yhteydenpito urakanantajiin.

Keränen on osallistunut yrityksille järjestettyihin työpajoihin ja ryhmähaastatteluihin, joissa on esitelty WoodForcen alustavia suunnitelmia ja joissa yritykset ovat voineet esittää ohjelmistopalvelusta omia näkemyksiään.

Tällä hetkellä jokaisella uraka-

nantajalla on motoissa omat ohjelmistonsa, joiden avulla korjuuohjelmat ja muu yhteydenpito hoidetaan. Tulevaisuudessa selvitään yhdellä ohjelmistopalvelulla, mikä tuo lisää joustavuutta useammalle toimijalle työskentelevien koneiden ohjaamiseen.

– Tällaisesta on haaveiltu jo pitkään. Jatkossa samaa konetta voidaan käyttää joustavammin ja pienemmällä maantieteellisellä alueella.

Siirtokustannukset ja ristiin ajamiset vähenevät, mikä säästää kustannuksia ja työaikaa, Keränen sanoo.

Moto Team Tauriainen Oy hoitaa metsäkoneurakointia oman henkilöstönsä ja koneiden lisäksi myös osayrittäjien voimin. Keränen uskoo, että uudistuksesta on hyötyä sekä isommille puunkorjuuyrityksille että myös osayrittäjinä toimiville.

– Toiminta tehostuu, ja kalusto saadaan tehokkaampaan käyttöön, Keränen pohtii.

Sari Hiltunen

5 • 2013

Kuvat Esko Keski-Oja

14

> – Sertifioitu seurantajärjestelmä varmistaa, että paperiin käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä, Aleksi Vetoniemi sanoo.

PEFC-merkki viestii vastuullisuudesta Metsä.fi-lehti painetaan Jaakkoo-Taara Oy:ssä kestävästi hoidettujen metsien puusta valmistetulle PEFC-merkitylle paperille. Nyt myös painotalon toiminta on PEFC-sertifioitu.

M Kuva Metsähallius

etsähallituksen yhteistyökumppanille, painotalo Jaakkoo-Taara Oy:lle on myönnetty oikeus käyttää

PEFC-merkkiä. Merkki kertoo, että painotalolla on käytössään PEFCjärjestelmän edellyttämä puun alkuperän seurantajärjestelmä.

– Tieto puun alkuperästä on etu yhä ympäristötietoisemmiksi muuttuvilla markkinoilla. Sertifi-

> Madeleine Nyman Martta Fredrikson

R

annikolla pyydetään pienpetoja lintukantojen turvaamiseksi.

Pienpetopyynnissä nähdään usein myös eräsuunnittelija Madeleine ”Mimma” Nyman, joka hoitaa työkseen etelärannikon metsästys- ja kalastusasioita. Madeleine valvoo kalastusta, opastaa ja neuvoo, mitä saa tehdä ja minne mennä.

– Työn ja harrastusten hyödyt käyvät yksiin aktiiviselle metsästäjälle. Harrastuksen myötä on ymmärrystä käytännön tarpeisiin ja vaatimuksiin, joita metsästäjät esittävät. Metsästäessä taas on etua siitä, että tunnen paremmin paikat, koska olen työssänikin päässyt niillä kulkemaan, ahkera metsästäjä kertoo.

Intohimoinen metsästäjä käy viisivuotiaan bretoninsa kanssa mieluiten kanalintumetsällä, mutta koirasta on apua muuallakin.

oidun seurantajärjestelmän avulla voimme luotettavasti varmistaa, että paperiin käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä. Pystymme jopa jäljittämään, minkä metsän puusta jokin tietty paperi on valmistettu. Kestäviä

PEFC edistää kestävää metsätaloutta PEFC (Programme for the Endorsement of Forest Certification schemes) on kansainvälinen metsäsertifiointijärjestelmä, jonka tavoitteena on edistää ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää metsätaloutta. Noin 95 prosenttia Suomen talouskäytössä olevissa metsistä on sertifioitu PEFC-järjestelmän mukaan.

Maailman metsistä noin kymmenen prosenttia on sertifioitu ja niistä kaksi kolmasosaa PEFC:n vaatimusten mukaisesti.

Vaatimukset PEFC-sertifioinnissa kohdistuvat muun muassa metsien monimuotoisuuden turvaamiseen, metsien terveyden ja kasvun ylläpitoon sekä virkistyskäyttöön. Sertifikaatin myöntäminen edellyttää, että riippumaton ja ammattitaitoinen toimija tarkastaa ja varmistaa, että metsien hoito sekä puutavaran alkuperän seuranta noudattavat PEFC:n kansainvälisiä vaatimuksia. Tuotteita valmistava yritys voi saada merkin käyttöoikeuden, kun yrityksen toiminta on sertifioitu.

ERÄKOKKINA Madeleine Nyman – Bretoni on nopeaälyinen ja haastava koira mutta myös todella kiltti perhekoira.

Oma koirani on oppinut lintujen lisäksi pienpetopyyntiin. Se haukkuu ja pysäyttää supikoiria, ja se on töissäkin hyödyksi, Nyman kertoo.

Metsästyssaalis riippuu täysin siitä, missä päin hän on ollut jahdissa. Nyman tekee mieluusti kerran syksyssä jahtireissun kauemmaskin. Tutuksi ovat tulleet Lapin riekkojahdit, peltopyiden metsästys Pohjanmaalla ja lähiseudun fasaanijahdit. Myös verkkokalastus kuuluu Nymanin harrastuksiin. Verkkoihin tarttuu useimmiten ahventa ja kuhaa, hyvällä tuurilla meritaimenta ja siikaakin.

– Meidän perheessä syödään monipuolista riistaruokaa, joka maistuu myös lapsille.

Se on terveellistä ekoruokaa ja usein myös lähiruokaa. Liharuokiin käytämme ylivoimaisesti eniten hirven- ja peuranlihaa.

Hyvistä raaka-aineista syntyy hyvää ruokaa yksinkertaisellakin reseptillä. Eikä hyvät raaka-aineet välttämättä ole kalliita.

Nymanin mukaan sesonkiruokia suosimalla säästää pitkän pennin.

– Ulkomailla asuvat sisarukseni ovat minulle kateellisia Suomen neljästä vuodenajasta. Ja tottahan se on – on hienoa, kun ruokalautasen sisältö saa vaihtelua vuodenaikojen mukaan. Se on Suomen rikkaus, ja sitä kannattaa hyödyntää, vuodenaikojen mukaan elävä Nyman muistuttaa.

Silloin tällöin lautasella on myös hanhea.

Nymanin mukaan parasta hanhenrintaa saa, kun antaa fileiden rauhassa marinoitua monta vuorokautta ja paistaa ne varovasti lämpötilaa seuraten.

HIENOSTUNUT HANHIPAISTI Noin 4 kg:n painoinen hanhi Suolaa, valkopippuria Armanjakkia tai konjakkia Paistonarua linnun sitomiseen Kuumenna uuni 175 asteeseen. Poista hanhesta näkyvä rasva. Huuhdo ja kuivaa lintu ja mausta joka puolelta suolalla ja pippurilla. Sido hanhi paistonarulla ja nosta ritilälle. Pane ritilän alle pelti jossa on vettä, jotta hanhesta valuva rasva ei pala uunissa.

Ruiskuta hanhen rinnan ja nahan väliin konjakkia 4–5 kertaa paistamisen aikana. Varaa paistoajaksi noin 35 minuuttia kiloa kohti. Kokeile kypsyyttä tikulla: kun reiden paksuimmasta kohdasta tihkuva neste on kirkasta, lintu on kypsä.

Tarjoa hanhipaisti parsakaalin, sipulien, keitettyjen perunoiden ja omenasoseen kera.

Kuva Esko Keski-Oja

Mirka Sillanpää

valintoja tekeville asiakkaillemme PEFC-merkki viestii toimintamme vastuullisuudesta, Jaakkoo-Taara Oy:n laatuinsinööri Aleksi Vetoniemi sanoo.

Vetoniemen mukaan painotalon näkökulmasta sertifikaatin hakeminen oli suhteellisen vaivaton prosessi.

– Enemmän työtä serfikaatin hakeminen edellyttää esimerkiksi paperitehtailta. Me emme joudu käsittelemään merkitsemättömiä tukkikasoja, vaan meille paperi tulee jo valmiiksi PEFC-sertifioituna. Painotalolta sertifiointi edellyttää lähinnä selkeää materiaalitoimittajien ja -virtojen hallintaa. Sisäisen seurannan pitää myös olla kunnossa, ja meillä onkin paperirullan tarkkuudella tieto siitä, mihin työhön mikäkin materiaali menee, Vetoniemi kertoo.

Jaakkoo-Taaran tavoitteena on, että yrityksen tuotannosta ja tuotteista syntyvät ympäristöhaitat ovat mahdollisimman pienet.

– Käytämme myös mahdollisimman ympäristöystävällisiä raaka-aineita ja tarvikkeita. PEFCmerkin lisäksi meille on myönnetty myös ISO 9001:2008 laatusertifikaatti ja ISO 14001:2004 ympäristösertifikaatti. Säännölliset auditoinnit kehittävät ja ylläpitävät laatutasoamme, Vetoniemi sanoo.

> Konjakilla maustettu hanhipaisti sopii pyhäinpäivän juhlapöytään.

PYSTYMETSÄSTÄ

15 Kuva Pauli Määttä

5 • 2013

Laatumaan tuulivoimatiimi on pikkuhiljaa laajentunut. Heli Harjula aloitti tuulivoima-asiantuntijana Oulussa vuodenvaihteessa. Työ on monipuolista ja vaatii paljon vuoropuhelua asukkaiden sekä sidosryhmien kanssa.

Pauli Määttä Kuka olet?

– Olen Heli Harjula ja työskentelen Laatumaan tuulivoimatiimissä Oulussa. Tätä ennen olin Ahma ympäristö Oy:n ympäristökonsultoinnissa, jossa vedin pääasiassa tuulivoimaan liittyviä projekteja. Olen työskennellyt myös ELY-keskuksessa ja Suomen ympäristökeskuksessa. Ympäristönsuojelutekniikan diplomi-insinööriksi valmistuin Oulun yliopiston rakentamistekniikan osastolta.

Millaista on työsi?

– Hyvin monipuolista. Projekti alkaa sopivan alueen etsimisestä. Kun sellainen löytyy, teemme tuulimittauksia, sähköverkkosuunnitelmia ja muita teknisiä suunnitelmia.

Olen myös avustanut YVA-asioissa, koska minulla on niistä kokemusta edellisistä työpaikoistani. Työhön liittyy paljon sidosryhmäyhteistyötä.

Miten tuulivoimalalle löydetään sopiva paikka?

– Paikan valintaan vaikuttavat tuulisuus se-

kä olemassa oleva infra, kuten tiet ja sähköverkon läheisyys. Valtion metsätalousmailla on yleensä valmiina tiestöä, mikä helpottaa rakentamista. Tärkeää on riittävä etäisyys asutuksesta ja arvokkaista luontokohteista.

Nykyaikaisista, oikein toimivista voimaloista lähtevä ääni on aivan muuta kuin yleisönosastoilla kirjoitellaan. Normaali keskustelu on mahdollista aivan voimalan juurellakin, eikä ääni VTT:n koostaman tutkimustiedon mukaan aiheuta terveyshaittoja lähiasukkaille.

Ymmärrän kuitenkin asukkaiden huolen, koska kokemukset tuulivoimasta ovat monin paikoin vielä vähäisiä. Uskon, että asenteet tuulivoimaa kohtaan muuttuvat positiivisemmiksi, kun kokemusperäistä tietoa kertyy lisää. Keskustelu ja vuoropuhelu hankkeen suunnitteluvaiheessa ovat avainasemassa.

Millainen on ensivaikutelmasi Metsähallituksesta työpaikkana?

– Tulin tänne vuodenvaihteessa, eli olen hyvin tuore metsähallituslainen. Pääasiassa työskentelen Laatumaan väen kanssa, mutta kontakteja on muihinkin tulostoimintoihin. Ensivaikutelmani mukaan talosta löy-

> Tuulivoima-asiantuntija Heli Harjula viihtyy Metsähallituksessa ja pitää monipuolisesta työstään.

tyy hyvin paljon monipuolista osaamista. Ilmapiiri on hyvä, huumori kukoistaa ja työt pyritään tekemään mahdollisimman hyvin.

Parasta työssä on sen monipuolisuus. Lisäksi koen tekeväni tärkeää työtä. Tuulivoimalla ei maailmaa pelasteta, mutta se luo osaltaan parempaa tulevaisuutta.

Mitä luonto sinulle merkitsee?

– Luonnossa kerään voimia. Siellä tulee vain oltua turhan vähän. Pääasiassa liikun kun-

TAPAHTUMIA

toilumielessä, pyöräillen ja hiihtäen. Oulujoki työmatkan varrella kutsuu uimaan aamuisin, sieltä saa virtaa koko päiväksi.

Jonkin verran työhön liittyy myös maastotöitä, joten aina ei istuta tietokoneruudun ääressä tai kokouspöydissä.

Kun työpaikan ovi sulkeutuu?

– Työpaikan oven sulkeuduttua mieleni täyttyy perheasioista. Lapset ovat kouluiässä. Pyrin myös pitämään huolta kunnostani.

Harrastukseni ovat tavallisia mutta hyviä.

NIMITYKSIÄ

10.11. Karhu nukkuu -isänpäivätapahtuma Hämeen luontokeskuksessa Tammelassa järjestetään perinteinen Karhu nukkuu -isänpäivätapahtuma. Isänpäivän jälkeen luontokeskus sulkee ovensa talveksi.

omistajien ja metsäammattilaisten osaamiseen sekä mitä metsänhoitoyhdistyslain uudistus merkitsee alan palvelumarkkinoilla. Tapahtumassa puhujina on useita metsäalan vaikuttajia.

Lisätietoja: Suomen Metsäyhdistys, www.metsapaivat.fi.

16.–17.11. Camera Borealis -luontovalokuvatapahtuma Camera Borealis -luontovalokuvatapahtuma järjestetään Inarissa 17. kerran.

Tänä vuonna teemana on ”Luontoa dioista digiin”. Ohjelmassa nähdään valokuvia niin vuosikymmenten takaa kuin tältä päivältäkin. Tapahtumassa esiintyvät muun muassa useita valokuvateoksia julkaissut Hannu Hautala ja Metsän tarina -elokuvan kuvaaja Hannu Siitonen. Tapahtumaan osallistuu on myös paikallisia valokuvaajia. Lapsille on luvassa omaa ohjelmaa.

Lisätietoja: www.luontoon.fi.

22.–24.11. Metsämessut Helsingin Messukeskuksessa Kymmeniä metsäalan näytteilleasettajia ja messuhuumaa kolmen päivän ajan. Myös Metsähallituksella on messuilla tuttuun tapaan oma osastonsa. Osastolla voi muun muassa pelata metsäaiheista peliä, tutustua villiruuan saloihin ja jututtaa Metsähallituksessa työskenteleviä ammattilaisia. Samalla pääsylipulla pääse ELMA-, Metsä-, Kädentaito-, OutletExpo- ja Lemmikkimessutapahtumiin (la–su). Lisätietoja pääsylipuista ja aukioloajoista www.messukeskus.com.

21.–22.11. Metsäpäivät 2013 Metsäpäivät on metsäalan ammattilaisten vuotuinen seminaari- ja kokoustapahtuma, joka kokoaa yhteen satoja metsäammattilaisia eri puolilta maata. Tänä vuonna teemana on Metsä 6.0 – tartu tilaisuuteen. Teemalla halutaan kuvata metsätaloudessa meneillään olevan muutoksen suuruutta ja merkitystä. Metsäpäivien avajaisissa ja seminaareissa pohditaan, millaisia haasteita uusi metsälaki tuo metsän-

9.–13.12. Euroopan Metsäviikko Rovaniemellä Euroopan metsäviikkoa vietetään Rovaniemellä 9.–13.12. Samaan aikaan järjestetään myös YK:n alueellinen metsäkokous METSÄ2013, johon odotetaan noin 150 kansainvälistä asiantuntijaa ja korkean tason osallistujaa.

Sen ohessa kaupungissa kokoustavat myös lukuisat metsäsektorin globaalit organisaatiot sekä metsätalouden ja -teollisuuden vaikuttajat. Paikan pääl-

le odotetaan kaikkiaan 200–400 kokousvierasta.

Euroopan metsäviikko näkyy myös kaupunkikuvassa monenlaisina oheistapahtumina, joiden avulla kokousvieraille ja myös tuhansille joulunajan matkailijoille luodaan mielikuvaa Suomen metsistä, niiden käytöstä sekä metsään liittyvistä tuotteista.

FM Maija Mussaari on valittu suojelubiologiksi Etelä-Suomen luontopalveluihin Turkuun.

Metsänhoitaja Ossi Miettinen on valittu metsätalouden korjuuesimieheksi Kuhmoon.

FT Raisa Tiilikainen on valittu Saimaannorppa-LIFE-hankkeeseen projektipäälliköksi.

Kuva Hannu Hautala

Camera ma luon

> Valokuvaaja Hannu Hautala esiintyy Camera Borealis -luontovalokuvatapahtumassa.

Lisää luontokeskusten tapahtumia osoitteessa www.luontoon.fi

16

5 • 2013

Kahdeksasluokkalaiset valtasivat Mottimetsän Metsähallitus on mukana järjestämässä monia nuorille suunnattuja metsällisiä tapahtumia. Rovaniemen kaikki kahdeksasluokkalaiset pääsivät syyskuussa päiväksi Metsähallituksen Mottimetsään tutustumaan metsän tarjoamiin monipuolisiin mahdollisuuksiin.

Sari Hiltunen

M

toimivat myös bussi-isäntinä ja hoitivat osan tehtävärasteista.

Tapahtuma järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa näin laajana. Aikaisemmin metsään on viety yksittäisiä luokkia tai kouluja ja paikka on vaihdellut vuosittain.

– Kaikki sujui hyvin. Myös opettajilta on saatu hyvää palautetta, joten tarkoitus on tehdä tästä perinne, kertoo tapahtumaa Metsähallituksessa koordinoinut oppimisinnoittaja Piritta Majamäki Pilkkeestä.

Mottimetsä on noin 600 hehtaarin kokoinen Metsähallituksen talousmetsäalue, joka sopii sekä koulujen oppimiskäyttöön että erilaisiin harrastustoimintoihin.

Pilkkeessä oppiminen on hauskaa Rovaniemellä Metsähallituksen toimitalossa sijaitseva tiedekeskus Pilke on kaksivuotisen toimintansa aikana tarjonnut elämyksellisen oppimisympäristön tuhansille koululaisille.

– Pilke tarjoaa valmiiden vastauksien ja informaation sijasta kokemuksia sekä yhdessä tekemistä, joiden varassa kukin voi muodostaa oman näkemyk-

sensä. Kaikki Pilkkeessä liittyy kuitenkin tavalla tai toisella metsään, kertoo oppimisinnoittaja Piritta Majamäki Metsähallituksesta.

Pilkkeessä järjestetään päiväkoti-ikäisille sekä koululais- ja opiskelijaryhmille tilauksesta maksuttomia työpajoja. Työpajoissa tutustutaan metsien moniin merkityksiin, metsästä saataviin hyötyihin ja metsien kes-

Kuvat Pekka Koski

etsässä kävi kuhina, kun Rovaniemen yläkoulujen kahdeksasluokkalaiset, yhteensä 660 koululaista ja 35 opettajaa, kiersivät vuoropäivinä metsäalan toimijoiden yhteistyönä pystyttämiä rasteja Mottimetsässä Rovaniemen lähistöllä.

Tehtävärastien avulla havainnollistettiin niin metsien virkistyskäyttöä kuin puunkorjuuta.

Koleaksi muuttunut sää ei vauhtia hidastanut. Päivän aikana nuoret tunnistivat puulajeja ja perehtyivät erilaisiin puuperäisiin tuotteisiin sekä kivilajeihin. Yhdellä rastilla harjoiteltiin teltan ja retkikeittimen kokoamista, ja toisella tutustuttiin metsänmittausmenetelmiin. Yksi odotetuimpia rasteja oli puunkorjuukohde, jossa onnekkaimmat pääsivät monitoimikoneen hyttiin seuraamaan puunkorjuuta ja katkontaa.

Nuorille kerrottiin myös alan opinnoista ja monipuolisista työmahdollisuuksista.

Lounastauolla nuorilla oli mahdollisuus lähettää terveisiä joulukuussa Rovaniemellä

järjestettävän Euroopan metsäviikon osanottajille. Terveiset esitetään kansainvälisille metsäalan päättäjille Euroopan metsäviikon yhteydessä.

Kasiluokkalaisten metsätapahtuma järjestettiin yhteistyössä Metsähallituksen Pilke-tiimin sekä paikallisten metsäalan toimijoiden kanssa. Rovaniemen ammattikorkeakoulun ja Lapin ammattiopiston opiskelijoita osallistui tapahtuman järjestelyihin osana omia opintojaan. Opiskelijat

> Yläkemijoen koulun oppilaat perehtyivät metsäpäivässä muun muassa metsän mittausmenetelmiin.

> Tehtävärasteilla bongattiin lintuja ja tunnistettiin puulajeja. Onnekkaimmat pääsivät moton kyytiin, ja lounastauolla nautittiin retkieväistä.

tävään käyttöön. Pilke on mukana myös Arktisilla jäljillä -leirikoulutuotteessa, jonka pääjärjestäjä on Santasport Lapin urheiluopisto.

– Myös leirikoulussa oppiminen perustuu toiminnallisuuteen ja yhdessä tekemiseen. Leirikoulusta saa myös valmiuksia arjen taitoihin ja luonnossa liikkumiseen, Majamäki sanoo.