Raimo Suominen hallitsee aseet

Arvostettu asiantuntija ja talkoomies

Raimo Suominen hallitsee aseet ilmapistoolista 12-tuumaisiin

Kaikkien porilaisten (ja satakuntalaisten) ampumaurheilun ja asehistorian ystävien hyvin tunteman Raimo Suomisen tapaa sulan maan aikaan melko varmaan Katinkurun ympäristössä järjestämässä tai huoltamassa jotain ratoihin ja ammuntaan liittyvää asiaa.

Hänen apuunsa ja asiantuntemukseensa luotetaan laajasti.

Ampumaradalle metsästyksen kautta Raimo Suomisen kiinnostus aseisiin, asetekniikkaan ja asehistoriaan syttyi metsästyksen kautta 1970-luvun alkuvuosina. – Metsästyskausi on kuitenkin lyhyt ja melko pian, vuonna 1976, liityin Satakunnan Ampujiin. Aloitin skeet-haulikkoammunnalla lähinnä sen metsästyksellisen hyödyn takia. Harrastus laajeni myös riistamaalin puolelle, eli lähinnä Suomen Metsästäjäliiton lajeihin.

Nopeasti mukaan tulivat ammunnan lisäksi erilaiset järjestö- ja järjestelytehtävät. Satakunnan Ampujien haulikkojaoston puheenjohtajana Raimo Suominen toimi vuosina 1981–83. – Olen ollut eri tehtävissä myös muissa jaostoissa. 1981 aloitin seuran hallituksessa. Tätä hallitusuraa SA:ssa eri tehtävissä on jatkunutkin jo yli 40 vuotta. Seuran puheenjohtajana olin 2000-2014. Nykyisin hoidan pääasissa talous- ja jäsenasioita.

Raimo Suominen esittelee Katinkurun uusiutuvaa 25 metrin pistoolirataa. Taustalla näkyvien luotiloukkujen eteen kiinnittyvät elektroniset Sius-taululaitteet.

Kiinnostuksen kohteet kasvavat Poriin perustettiin vuonna 1981 Satakunnan Asehistoriallinen seura ry. - Kiinnostukseni aseisiin oli tässä kohdin jo laajentunut siinä määrin, että liityin 1985 seuraan. Hallituksessa olen ollut sielläkin jo 35 vuotta, joista puheenjohtajana vuosina 1991-1999. Neljä asehistoriallista seuraa (Helsinki, Turku, Tampere ja Pori) perustivat 1996 Asehistorian Liitto ry:n. Olen sielläkin ollut alusta lähtien - alkuvaiheissa pitkään varapuheenjohtajana tai puheenjohtajana.

Laajenevan ulottuvuuden toiminnalle herätti Asehistorian Liiton kevätretki 1994 Örön linnakkeelle. – Tutustuminen 12-tuuman Obuhovtykkiin todellakin avasi uusia näkymiä. Siellä nimittäin sovittiin alustavasti kyseisen tykin entisöinnistä. Tämä työ on jatkunut lähes vuosittain keväisellä talkooviikolla.

Raimo Suominen kertoo, että Öröstä saadun kokemuksen pohjalta oli helppoa jatkaa vuosituhannen vaihteessa seuraavaan projektiin, joka oli Reposaaren 6-tuuman Canetien museointi. – Asehistorian Liiton edustajana olen mukana Ampumaharrastusfoorumissa. Tältä näköalapaikalta eri järjestöjen päättäjistä on tullut tuttuja. Seminaareissa, puolustusvoimien myyntitapahtumissa ynnä muissa tilaisuuksissa olen tavannut vuosien mittaan paljon mielenkiintoisia ihmisiä.

Tämän näköalapaikan ansiosta saamme myös Karhu-lehteen aina viimeistä tietoa ammuntaharrastukseen liittyvistä lakimuutoksista ja ajankohtaisista keskusteluista. Ammunnalla tärkeä osuus maanpuolustuksessa 1990-luvun lopulla Suominen kiinnostui myös MPK:n kurssitarjonnasta. Hänen mielestään parhaat kurssit olivat siihen aikaan Etelä-Pohjanmaalla. Silloisista kouluttajista hän mainitsee erityisesti Pauli Salon ja Hannu Maunulan. – Olin mukana, kun Karijoella järjestettiin myös Suomen ensimmäinen MP-5 -konepistoolikurssi. Ainutkertainen oli myös Kristiinankaupungissa järjestetty Glockin asetehtaan vetämä huoltokurssi, Suominen muistelee.

Raimo Suominen toteaa, että perinteiseen reserviläistoimintaan hänellä ei aikaa tuntunut riittävän, kunnes hän liittyi Porin Reservin aliupseerien jäseneksi 2009. – Minua pyydettiin ampumatoiminnan vetäjäksi. Siinä virassa olenkin ollut siitä lähtien. Olivathan Porin ResAu:n silloinen kouluttaja Helmer Salomäki ja monet muut reserviläiset silti tulleet Katinkurussa jo varhain tutuiksi.

Maanpuolustuksen tukeminen on Suomiselle monella tasolla tärkeää. Hän on jäsenenä Turun Rannikkotykistö Killassa ja HSP Stella Polariksessa. Perhepiirissä hänellä on lisäksi monia yhtymäkohtia vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. – Anoppini oli aikoinaan, aina koko Rintamanaisten Liiton loppumiseen asti, Porin ja Satakunnan Rintamanaisten puheenjohtaja – vaimoni Leena Suomisen toimiessa sihteerinä. Tähän liittyi lipunkantoa ja monenmoista vapaaehtoistyötä. Yhteistyötä olemme Leenan kanssa sittemmin tehneet esimerkiksi Lottaperinne Porin ry:n kanssa.

Raimo Suominen on huolissaan reservin mahdollisuuksista ylläpitää henkilökohtaista ampumataitoaan tulevaisuudessa. – Mikäli lyijykielto ei muodostu kaiken kieltäväksi, on Suomessa edelleen erittäin hyvät mahdollisuudet pitää riittävän laajaa ampumataitoa. Viranomaiset, kuten puolustusvoimat ja poliisi, on rajattu lyijykiellon ulkopuolelle. Ampumataito on tärkein yksittäisen sotilaan perustaito. Reserviläisyhdistykset, kerhot ja killat ovat samalla myös ampumaseuroja.

Suurin osa ampumatoiminnasta tapahtuu edelleen yhdistyksissä ja kerhoissa. Kertausharjoituksissa ampuu vuosittain alle 20 000 henkilöä ja siellä laukausmäärät jäävät käytännössä todella pieniksi.

Hänen mielestään reserviläisjärjestöt ja niiden yhdistykset pitää laskea olennaiseksi osaksi puolustusjärjestelmäämme.

Kevätkin on kiireistä aikaa Katinkurun ampumakeskus on Raimo Suomisen ajankäytössä hyvin tärkeällä sijalla, mutta tänä keväänä aikaa on riittänyt muuhunkin. – Kevään tulo ja valoisat illat ovat talven jälkeen upeaa aikaa, ja vaikka vapaaehtoista työtä Katinkurussa aina riittää, on pandemia-aika rajoituksineen antanut tilaisuuden tarkastella asioiden tärkeysjärjestystä. Entiset kuviot eivät ehkä jatkukaan samoina.

Suominen kertoo, että on lopultakin ehtinyt järjestelemään mittavaa kirjastoaan, jossa asetekniikkaa ja sota-/asehistoriaa sisältäviä kirjoja on useita satoja. Sen lisäksi löytyy tuhansia metsästys-, asealan lehtiä. Kotimaisten ja ruotsalaisten lisäksi hyllyihin on kerääntynyt mm. American Rifleman -lehtiä vuodesta 1947 lähtien sekä Deutsches Waffen Journalia ja paljon muuta, kertoo Raimo Suominen.

Ampumataito on tärkein yksittäisen sotilaan perustaito. Reserviläisyhdistykset, kerhot ja killat ovat samalla myös ampumaseuroja.