Suomen pienin hautausmaa Nakkilassa

Nakkilan reserviläiset ry kunnostaa Suomen pienimmän hautausmaan

Nakkilan Leistilässä sijaitsee hyvin poikkeuksellinen hautausmaa – hautausmaalla lepää vain yksi vainaja: lentokapteeni Kauko Ikonen.

Ikonen oli 9.5.1947 harjoituslennolla neljän koneen parvessa noin 1500 metrin korkeudessa Nakkilan yllä, kun hänen ohjaamansa Myrsky 28 kone lähti yllättäen syöksyyn. Satakunnan Kansan haastattelema silminnäkija kuvailee tapahtunutta 10.5.1947 näin: ”Tällöin alkoi äkkiä kuulua ”oudosti voimistuvaa” lentokoneen ääntä, että se erikoisesti kiinnitti katselijain huomion lentäviin koneisiin päin. Samassa tuokiossa havaittiin, että ryhmän sivulla lentänyt kone oli syöksymässä ikäänkuin salamaa muistuttavalla vauhdilla miltei pystysuoraan maata kohti. Samassa muuttui moottorin ääni käsittämättömän rajuksi.”

Silminnäkijä jatkaa kertomustaan kuvaillen miten koneesta irtosi jokin osa jo ennen maahan törmäystä ja miten koko lähitienoota järisyttäneen törmäyksen jälkeen alueen täytti sakea pirstalesade. Putoamispaikalle rientäneiden silminnäkijöiden hämmästystä voi vain kuvitella, sillä paikalta löytyi ainoastaan noin metrin syvyinen ja 2-3 metriä leveä suppilomainen kuoppa! Kuopasta kuului vielä kaksi kertaa vaimeaa ääntä ”ikäänkuin moottori olisi heikosti ja lyhyesti käynyt”.

Selvää oli, ettei lentäjän pelastamiseksi ollut mitään tehtävissä. Seuraavien päivien aikana konetta ja vainajaa kaivettiin esiin uupumatta. Joidenkin kuvausten mukaan kaivauksissa päästiin lähelle kymmentä metriä, mutta kuoppa täyttyi alituiseen pehmeällä maamassalla. Lopulta kävi selväksi, että kone oli uponnut saviseen maaperään niin syvälle, että urakasta oli luovuttava. Paikka siunattiin lentokapteeni Kauko Ikosen hautapaikaksi. Myöhemmin paikalle sijoitettiin muistokivi ja alue päällystettiin liuskekivellä ja aidattiin rauta-aidalla.

Paikkakuntalaisille muistomerkki on tuttu, mutta ei yleisemmin tunnettu. Paikkakunnalle muuttanut uusi yhdistyksemme jäsen löysi aihetta koskeneen artikkelin loppuvuodesta 2020, tämä herätti keskustelua johtokunnassa muistomerkistä. Eräs johtokunnan jäsen oli juuri käynyt esittelemässä hautaa vierailleen ja havainnut sen olevan kunnostuksen tarpeessa. Johtokunta päätti alkaa selvittämään mahdollisuutta auttaa työssä osana yhdistyksen perinnetyötä.

Yhtenä vaihtoehtona työn toteuttamiseksi oli yhteistyö museoviraston kanssa ”adoptoi monumentti” -ohjelman puitteissa. Maakuntamuseo oli kiinnostunut projektista ja ohjasi meidät selvittämään kohteen hallinnoitsijaa Nakkilan seurakunnan kautta. Seurakunnasta otettiin meihin yhteyttä ja kerrottiin heidän hoitavan hautaa kahdesti vuodessa, mutta informaatiokatkosten takia viimeinen vuosi oli jäänyt väliin ja hauta oli siksi päässyt hieman rikkaruohojen valtaan. He kertoivat myös, että haudan hoidosta vastaa varsinaisesti vainajan poika ja voisimme jatkaa asian hoitamista suoraan hänen kanssaan. Otimme siis yhteyttä Jorma Ikoseen kertoaksemme asiamme ja sovimme katselmuksen haudalle maaliskuun alussa.

Katselmuksessa havaitsimme, että rautaaidasta oli muutama piena irronnut kokonaan ja jokusia hieman vääntynyt. Messinkilaatta oli patinoitunut hyvin vaikealukuiseksi eikä liuskekiviä näkynyt ollenkaan.

Teimme alustavan kunnostussuunnitelman, jonka mukaan koko aita siirretään toisaalle kunnostettavaksi, sillä hiekkapuhallus- ja hitsauskaluston saaminen keskelle peltoa on melko vaativaa. Laatta kunnostetaan paikan päällä ja maan sulettua tarkastetaan pinnan tilanne ja onko siellä ylipäänsä enää laattoja olemassa. Koska työtä ei voi toteuttaa enää viljelyskaudella, otimme luontevaksi aikataulutavoitteeksi maahansyöksyn vuosipäivän 9.5. 2020.

Tässä yhteydessä lienee hyvä muistuttaa lukijoita, että kasvukaudella haudalla ei voi vierailla.

Kerromme työn etenemisestä seuraavassa Karhun numerossa.

KARI OIKONEN

Kuva Kari K. Oikonen

Katselmus haudalla. Vasemmalla johtokunnan jäsen Sami Kivimäki, keskellä lentäjän poika Jorma Ikonen ja oikealla reserviläisten aktiivijäsen, veteraanivastaava Urpo Parkkali.