
2 minute read
Eeva Joenpellon koti
from Kirja-lehti 2020
by Kirja.fi
Taiteilija Rafael Wardin värikäs työ on hänen keltaiselta kaudeltaan. Eeva Joenpelto tutustui Wardiin Lauttasaaressa koiralenkeillä, molemmat olivat koiraihmisiä. Joenpellolla oli aina mäyräkoira.
Hämyisä kirjastohuone vakiintui Eeva Joenpellon työhuoneeksi. Kirjoituspöytä oli ikkunan edessä. Ikkunasta näkyy alarinteessä oleva Joenpellon lapsuudenkoti, joka aikoinaan oli myös hänen vanhempiensa kauppa. Moni residenssissä ollut kirjailija on halunnut kirjoittaa juuri samalla paikalla kuin Joenpelto.
EEVA JOENPELLON KOTI Eevan talossa
Sirkku Saariaho Tiiu Kaitalo
Tervetuloa Eeva Joenpellon kirjailijakotiin Sammattiin, toivottaa kirjailija Marianna Kurtto. Hän on ollut talossa residenssissä syksystä 2018 asti.
Punainen rotloo, kuten isoa maalaistaloa sammatiksi kutsutaan, on kahdeksan metriä leveä ja 32,5 metriä pitkä. Kylän suurin.
Joenpelto asui Helsingissä yli 30 vuotta, mutta Sammatti oli hänen sielunmaisemansa. Kun avioliitto Jarl Hellemannin kanssa kuihtui eroon 1975, Joenpelto halusi palata lapsuutensa kotiin. Hänen lähes 90-vuotias äitinsä kannusti tytärtään rakentamaan oman talon, ja niin tytär teki. Talo valmistui vuonna 1978. Joenpelto asui ja kirjoitti Vares-Kantolaksi nimeämässään talossa kuolemaansa saakka, vuoteen 2004.
Kaikkien yllätykseksi Joenpelto oli testamentannut kotinsa WSOY:n kirjallisuussäätiölle kirjailijakodiksi. Hänelle oli tärkeää, että talossa kirjoitetaan proosaa hänen jälkeensäkin. —Säätiö noudattaa tarkasti Eevan tahtoa. Vares-Kantola on kirjailijakoti ja kirjailija myös asuu siellä. WSOY:n kirjallisuussäätiön asiamies Annaliina Rintala kertoo.
Vuodesta 2005 asti talossa on asunut ja työskennellyt kirjailija aina kolme vuotta kerrallaan. Talossa ovat saaneet alkunsa ainakin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja sekä Katja Ketun Kätilö.
Eeva Joenpelto pelasti Sammatin kotiinsa kaksi komeaa uusrenessanssikakluunia purettavasta talosta Helsingin Ratakadulta. Toinen laitettiin saliin ja toinen kirjastoon. Salin valtava itämainen matto on kustantajan lepyttelylahja temperamenttiselle kirjailijalle, kerrotaan.


Ryssänkammari on tuvan ja salin välissä. Nimen huoneelle antoi Joenpellon Johannespoika, sillä huoneessa oli samovaari ja tsaari Aleksanteri II:n kuva. Pyöreän pöydän ympärillä ei alun perin ollut tuoleja, sillä "laskettavan huoneen" pöydälle jätettiin tavaroita, joilla ei ollut omaa paikkaa.
+ Koko talossa on 300 asuinneliötä sekä yläkerrallinen kesähuoneita. Tupakin on kaksion kokoinen, 64 neliötä. Tuvan lähes 180 vuotta vanhat seinähirret ovat vaaksan levyisiä. Joenpelto löysi hirret hylätystä Linnun tilan päärakennuksesta Nummen Leppäkorven kylässä. Samassa kaupassa Joenpelto sai myös kuistin pikkuruutuiset ikkunat.


Ison talon salissa piti olla antiikkia ja herrasväen kalustot. Niitä oli 1970luvun lopulla hyvin saatavilla huutokaupoista, joista Eeva Joenpelto hankki niitä. Pöydällä on muun muassa Eeva Joenpellon äidin vieraskirja sekä isän metsästyspäiväkirja.
EEVA JOENPELTO (1921–2004) Joenpelto tunnetaan erityisesti neliosaisesta Lohjasarjastaan: Vetää kaikista ovista (1974), Kuin kekäle kädessä (1976), Sataa suolaista vettä (1978), Eteisiin ja kynnyksille (1980).
Eeva Joenpellon syntymästä on vuonna 2021 kulunut sata vuotta.