
6 minute read
Max Seeck
from Kirja-lehti 2020
by Kirja.fi
Hulluus on itseään toteuttavaa
Kirjailijaksi Max Seeck ryhtyy kolmekymppisenä. Nyt 36vuotiaana hänen viides kirjansa, Pahan verkko, myydään ennen valmistumistaan 20 maahan. Hänen edellistä kirjaansa työstetään jo tvsarjaksi Los Angelesissa. Mikä ihmeen Max Seeck?
Max Seeckin tarina kuulostaa kirjalta itsessään, kauppatieteilijästä kansainväliseksi trilleristiksi muutamassa vuodessa: Loppuvuodesta 2019 Suomessa uutisoitiin, kuinka Seeckin Uskollinen lukija -kirjan oikeudet on myyty Yhdysvaltoihin. Seeck oli tyytyväinen. Hän oli hyvin kiinni tavoitteessaan.
Oikeuksien ostaja oli isoista tuotannoistaan tunnettu Stampede Ventures. The Witch Hunter -sarjasta suunnitellaan 8–12-osaista sarjaa suoratoistoyhtiölle, kuten Netflixille. Sopimukseen kuuluu myös mahdollisuus jatko-osaan. —Tämä on unelmaani, en voisi olla tyytyväisempi, Seeck hehkuttaa tuotantoyhtiön tiedotteessa.
Uutinen ei ollut yllätys Seeckin kustantajalle, kirjallisuusagentille tai edes Seeckin vanhoille kavereille. Se oli järjestelmällisen työn tulosta. Yhdysvallat, isot käännös- ja elokuvaoikeudet ovat koko ajan olleet Seeckin tavoitteena.
Ehdottomasti, kuten hän sanoo, alusta asti. —Hulluus on itseään toteuttavaa. Ehkä minulla on vähän suuruudenhullut ajatukset. Kun luin vaikka Jo Nesbøta, ajattelin että kirjoja on myyty 60 miljoonaa kappaletta. Minä tykkään niistä, ne ovat hyviä, mutta eivät hirveän ihmeellisiä. —Ajattelin, että minun pitäisi tähän pystyä. Mietin näin jo vuonna 2012, jolloin minulla ei ollut ensimmäistäkään kirjaa valmiina, Seeck jatkaa.
Los Angelesissa Seeck on käynyt joka vuosi viiden vuoden ajan tapaamisissa ja tilaisuuksissa esittelemässä itseään ja töitään ihmiPROFIILI Espoolainen Max Seeck (s. 1985) on noussut muutamassa vuodessa Suomen kärkitrilleristiksi. Seeckin esikoistrilleri Hammurabin enkelit ilmestyi vuonna 2016. Se oli arvosteluja myyntimenestys. Hänen edellisen romaaninsa Uskollinen lukija (2019) käännösoikeudet myytiin ennätysajassa 38 maahan. Kirjasta on myös kehitteillä tv sarja Hollywoodissa. Pahan verkko on Seeckin viides romaani.
—Kirjojen väliin tulee muutaman kuukauden tauko. Seuraavan kirjan teemat alkavat jossakin vaiheessa pyöriä päässä, kirjoittaminen alkaa vähitellen joulukuussa.

sille, jotka voisivat edistää hänen uraansa. Mukana on ollut kansainvälinen kirjallisuusagentti Elina Ahlbäck. —Hi, I am Max Seeck, the guy with some great story ideas. Olen esitellyt itseäni kiinnostavana kirjoittajana, jakanut valtavasti käyntikortteja ja seurustellut. Se todella tuntuu työltä. Vaikka minulla on agentti, minunkin pitää olla hyvin aktiivinen.
Nyt ollaan jo hyvässä vaiheessa, koska nimet ovat sopimuksissa. Käsikirjoitustiimi työstää tarinaa, ja Seeck osallistuu luoviin palavereihin. Silti Seeckin mielestä ei vielä ole aika nostaa maljoja suurelle menestykselle. —Minusta on tullut varovainen. Jäitä hattuun! Viesti itselle ja muille on odottaa rauhassa. Olen
nähnyt kuinka monet varmoiksi puhutut projektit kaatuvat. Mutta olemme putkessa kirjan kanssa, ja sarjasta puhutaan, sen eteen tehdään töitä.
Päälle kolmekymppiseksi Seeck on kokenut uranvaihtaja. Kauppatieteen opintojensa jälkeen hän on ollut töissä muun muassa pankeissa, markkinoinnissa ja viestinnässä. Töissä, joissa usein tehdään hyvin rahaa. Kyse ei silti ole ollut vain rahasta, Seeck täsmentää, ehkä enemmänkin kovasta kilpailuhengestä, nuoren miehen nälästä menestyä.
Olihan Jo Nesbøkin pörssimeklari ennen kirjailijaksi ryhtymistään. —Pankki ei ollut minun juttuni eikä pörssikään, vaikka molemmat kiinnostivat. En vain ollut tarpeeksi hyvä niissä. Eikä minulla ollut sydän mukana noissa töissä. Huomasin sen aika äkkiä.
Sen sijaan Seeckin sydämessä oli halu ja palo kertoa tarinoita.
Kirjoittaminen tai elokuvat urana eivät tuntuneet parikymppisestä oikealta. Ei vaikka Seeck oli koko lapsuutensa käsikirjoittanut, kuvannut ja leikannut kavereidensa kanssa omia mafiafilmejä. Ei vaikka kotona oli taiteen tekemiselle hyvin myönteinen ilmapiiri. —Kymmenen vuotta työnsin syrjään luovaa puoltani. Tiesin, että fiktio ja satujen kertominen on minun juttuni, mutta en halunnut olla paikkaansa etsivä haihatteleva taiteilija. En tiedä. Se ei istunut yhtään siihen, millaiseksi koin itseni, Seeck täsmentää.
Aluksi kirjoittaminen oli Seeckille terapiaa. Päähän pakkautuneet tarinat oli pakko saada ulos. Elanto tuli vielä päivätyöstä, viestinnästä ja markkinoinnista. —Kun sain ensimmäisen käsikirjoituksen valmiiksi, lähetin sen Tammelle. Seuraavaksi kirjani oli kirjakatalogin kannessa. Sain heti täyden tuen tekemiselleni kustantamosta. —Mutta jos kukaan ei olisi tykännyt Hammurabin enkelistä, tuskin koskaan olisin tehnyt toista tai kolmatta kirjaa.
Kirjallisuusagentti Elina Ahlbäck soitti Seeckille kun hän sai ennakkokappaleen Hammurabin enkelistä käsiinsä. Se oli kesällä 2016. —Minulla oli pari muutakin agenttiehdokasta, mutta Elinan draivi, energia ja kiilto silmissä tehosivat. Hänellä on sellainen suuruudenhullu meininki, josta tykkään. Mikään ei ollut mahdotonta. Hän sanoi heti, että Hammurabin kanssa lähdetään Hollywoodiin. Sen kanssa ei menty, mutta mentiin Uskollisen lukijan kanssa.
Kirjan tekemiseen Seeckillä menee viisi kuukautta. Hän on hyvin järjestelmällinen työssään. Työt tehdään työpaikalla eli työhuoneella Helsingin ydinkeskustassa. Kotonakin voi kirjoittaa, jos on pakko saada jokin ajatus talteen.
Tärkeä osa kirjan työstä on faktojen varmistaminen. Niiden on oltava kohdallaan, olipa kyse sotarikoksista, salamurhasta tai noidan päästämisestä hengestään. Silloin on parasta kysyä asiantuntijalta. —Ihmiset kertovat mielellään alastaan. Olen haastatellut poliiseja, lääkäreitä, juristeja, hakkereitakin. Mefiston kosketuksessa entinen Cannonball-mies kertoi, millaista on olla vankilassa. Seuraavaan kirjaan tapaan oikeuslääkärin, joka kertoo kuinka selvitetään tapaus, jossa uhri löytyy kuolleena rantavedestä.
Uskollisen lukijan okkultismin maailma aukesi lähdekirjallisuuden kautta. —Ei minun tarvinnut mennä edes tavallisen
Kymmenen vuotta työnsin syrjään luovaa puoltani.

internetin ulkopuolelle. Inkvisiittori Heinrich Kramerin Noitavasara Malleus Maleficarum oli tärkeä lähde. Sitä oli muuten todella raskasta lukea.
Seeck kirjoittaa päivässä noin aikakauslehden aukeamallisen verran. —Kirjoittamiseen minulla on niinkin kylmäkiskoinen väline kuin excel-taulukko. Jokaiselle päivälle olen laittanut tietyn merkkimäärän, jolla pysyn aikataulussa. En välttämättä kirjoita joka päivä, mutta tiedän koko ajan, missä olen. Jos köysi kiristyy, huomaan sen heti.
Jokainen kirjailija haluaa, että hänen kirjaansa luetaan. Moni sanoo, että vasta silloin kirja tulee todeksi, kun sillä on lukijoita. Mutta miten oman kirjan markkinoiminen voi sitten olla niin
kovin vaikeaa? Ensin kirjoitetaan kirja ja sitten kerrotaan maailmalle, että nyt se on valmis. —En ole ikinä ymmärtänyt, mikä olisi niin kauheaa kirjan markkinoinnissa. Usein ajatellaan, että hyvä asia myy itsensä, mutta eihän se ole niin. Eikä markkinointi ole mikään kompromissi, että kirjailijan pitäisi markkinoinnin vuoksi tehdä työtään vähemmän sydämestään.
Seeckin toinen työvuoro alkaa, kun kirja on tullut painosta, Silloin hän kiertää kirjakaupat, kirjastot, messut ja muut kirjatapahtumat. Päälle tulevat haastattelut lehtiin, radioon ja televisioon. —Lähden puhumaan kirjastani kaikkialle, minne pyydetään. Se on kuin vaalityötä, mitä enemmän tapaat ihmisiä, sitä parempi. Olet oma itsesi, kerrot kirjasta ja juttelet lukijoiden kanssa. Sellaista se on.
Aina ei jaksaisi lähteä viikonloppuna kiertämään maakuntia, Seeck myöntää. Olisi houkuttelevaa jäädä kotiin perheen kanssa, mutta lukijat odottavat tapaavansa kirjailijan. Se on Seeckin moraalin mukaista, koska hän on ryhtynyt tähän, tämä kuuluu hänen työhönsä. Lukijoiden tapaaminen on palkitsevaakin kirjailijalle, kuulla mitä todelliset lukijat ajattelevat kirjasta.
Kirjailijatapaamiset eivät jää vain Suomeen. Kun kustannusoikeudet on myyty yli 40 maahan, kiertue kurottaa syvälle Eurooppaan ja Islantiin asti. —Saksassa viime syksynä kirjakiertueella edessäni oli niin pitkä jono, etten ole ikinä aikaisemmin nähnyt. Kaikilla oli kirjat kädessä. Se oli mahtavaa!
Saksalaisen koulun kasvattina Seeck tietenkin spricht fließend Deutsch lukijoidensa yllätykseksi.
Syyskuussa kaupoissa on Seeckin toinen rikosylikomissaari Jessica Niemi -teos. Pahan verkon käännösoikeudet myytiin välittömästi 20 maahan jo ennen kuin sivuakaan oli kirjoitettu.
Sähköpostia kilahtaa Seeckin meiliin tiuhaan, kun kustantajat maailmalta varmistelevat, että kirja valmistuu ajoissa. Kirjan pitäisi olla käännettynä lähes 20 kielelle vielä tämän vuoden puolella. —Toinen Jessica Niemi -kirja on erillinen teos. Tällä kertaa kaksi nuorta somevaikuttajaa katoaa samaan aikaan, mutta siinä pestään myös Uskollisen lukijan jälkipyykkiä.
Uskollisen lukijan kohdalla vaihtui myös päähenkilö. Kolmen keski-ikäisestä ammattisotilaasta kertovan kirjan jälkeen Seeck loi kulmikkaan ja suorapuheisen rikosylikonstaapeli Jessica Niemen. Naispääosan kirjoittaminen ei tuntunut Seeckistä kovinkaan erilaiselta. Jessica on Seeckin ikäinen, hänen elinympäristönsä on pääkau-
punkiseudulla ja tapa ajatella on monella tavalla yhtäläinen Seeckin kanssa. —Tykkään kirjoittaa Jessicasta. Hän on kiinnostava tyyppi. Salaa ja piilossa toivon, että Jessica voisi antaa vähän toivoa ihmisille, että mörköjensä kanssa voi pärjätä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, kaikilla on omat ahdistuksensa, joiden kanssa on elettävä.
Seeck lupaa, että toinenkaan Jessica Niemi ei ole viimeinen, jos lukijat ottavat Jessican omakseen eli kirja myy hyvin.
Vaatimukset kirjoittajalle ovat tiukat. Juonen pitää pystyä yllättämään lukijan. Tekstin on oltava napakkaa, tapahtumien pitää rullata ja lukija pitää saada tiukasti koukutettua tarinaan. —Minulla on alitajunnassa pelko, että kirjat eivät vedä. Haluan, että lukija ei voi lopettaa vaan lukee vielä yhden ja yhden ja yhden luvun. Siksi kirjoitan pieniä cliffhangereita tekstiin. —Älypuhelin ja Netflix ovat aina pahoja kilpailijoita, jolle kirja voi jäädä kakkoseksi. Se tuntuisi minusta epäonnistumiselta, Max Seeck sanoo.