Ei kadonnut käännettäessä

KÄÄNTÄJÄT Ei kadonnut käännettäessä

Kolme tunnettua ja palkittua kääntäjää vastaa kysymyksiin kääntäjän työstä.

1Mikä on kääntäjän työssä parasta?

2Mikä on mieleenpainuvin käännöstyösi?

3Mitä suuri yleisö ei yleensä tiedä työstäsi?

4Miten sinusta tuli kääntäjä?

5Entä jos ei yhtään pidä käännettävästä teoksesta? Onko käännettävä vain omasta mielestään hyviä kirjoja? K ristiina Rikman on kääntänyt englannista ja ruotsista suomeksi muun muassa John Irvingin, Alice Munron,

Philip Rothin, Elizabeth Stroutin, Donna Leonin, Siri

Hustvedtin ja Astrid Lindgrenin teoksia. Hän on saanut työstään useita palkintoja, muun muassa valtionpalkinnon vuonna 2008.

1”Parasta työssäni on freelancerin vapaus, vaikka se paradoksaalinen onkin. Saan vapaasti työskennellä milloin ja missä haluan, mutta toisaalta kustantajan deadline vaatii tiukkaa työmoraalia.”

2”Viidenkymmenen vuoden uraan mahtuu niin monenlaisia töitä, että on paha mennä valitsemaan. Ehkä osa lankeaa John Irvingin Garpin maailmalle. Se aloitti vuosikymmenten mittaisen yhteistyön sekä Keltaisen kirjaston että kirjailijan kanssa. Olen suomentanut tähän mennessä kaiken Irvingiltä ilmestyneen. Viimeksi Suomessa käydessään John velvoitti minut ’elämään kauemmin kuin hän’, jotta varmasti kääntäisin hänen tuotantonsa loppuun asti. En luvannut mitään!

Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton oli pieni romaani, joka teki minuun niin suuren vaikutuksen, että lopulta sain Tammen suostumaan julkaisemaan sen, ’vaikka se onkin niin hiljainen’. Stroutista tuli lempikirjailijani, seuraaja Alice Munrolle.”

3”Olen kiertänyt vuosien varrella kertomassa suomentajan työstä niin kouluissa kuin lukupiireissäkin. Edelleen hämmästyn, että niin moni lukija tunnustaa, miten ei ole tullut huomanneeksi suomentajan nimeä kirjan etulehdeltä. Olenkin sanonut, että suomentajan nimi on brändi, laadun tae. Suomentaja joutuu tekemään paljon pohjatyötä, lukemaan ja etsimään erikoisalojen sanastoa ja tarkistamaan faktoja. Se on sitä leipätyötä, joka usein jää sujuvan käännöksen lukijalta huomaamatta.”

4”Minusta tuli kääntäjä Helsingin yliopiston suomenkielen laitoksen ansiosta. Eila Pennanen opetti laudaturopiskelijoiden käännösseminaaria, jonne pääsin yhdessä opiskelutoverini Kersti Juvan kanssa. Kotimainen kirjallisuus vaihtuikin maailmankirjallisuudeksi

’’Parasta työssäni on freelancerin vapaus, vaikka se paradoksaalinen onkin.’’

ja suomentamisesta tuli meille kummallekin elämäntyö.”

5”Kääntäjä kääntää periaatteessa sen mitä kustantaja tarjoaa, ei ole varaa nirsoilla. Minulla on ollut onni saada suomentaa itselleni mieluisia kirjailijoita. Vain kerran olen kieltäytynyt ja kerran käänsin niin tylsää dekkaria, että nukahdin lukiessani sitä. Mutta kaikenlaisen kirjallisuuden kääntäminen on hyväksi, tekemällä oppii, eikä viihde tai lastenkirjallisuus ole yhtään helpompaa tai vähäarvoisempaa kuin korkeakirjallisuuskaan.” D avid Hackston kääntää suomesta englanniksi. Hän on englannintanut muun muassa Pajtim Statovcin kaikki kolme romaania, Katja Ketun Kätilön, Laura Lindstedtin Ystäväni Natalian sekä Antti Tuomaisen dekkareita. Skotlannissa syntynyt Hackston on saanut Valtion kääntäjäpalkinnon vuonna 2007.

1”On joka kerta hienoa, kun kirja on valmis ja saan sen fyysisesti käteeni. Nautin myös, kun saan ratkaistua jonkin vaikean pulman, jota olen pitkään miettinyt. Tietysti aina myös iloitsen, jos kirja menestyy hyvin, vaikkei se olekaan kääntä-

’’Käännösteknisesti mieleenpainuvin on ehkä Katja Ketun Kätilö.’’

jälle ensisijainen tavoite. Käännöksen on kuitenkin oltava hyvä, jotta kirja menestyy.”

2”Käännösteknisesti mieleenpainuvin on ehkä Katja Ketun Kätilö. Se on murteen ja Ketjun kielen takia ollut niin vaikea käännettävä. Myös Pajtimin kirjat ovat läheisiä. Hänen kielensä ei ole teknisesti niin haastavaa, mutta hän kirjoittaa tosi kauniisti.”

3”Käännös vaatii joskus valtavasti taustatyötä. Esimerkiksi Petra Rautiaisen Tuhkaan piirretty maa kertoo Lapin sodasta, joka voi olla briteille ihan uusi käsite ja mietin käännöksen yhteydessä, pitäisikö ensimmäisen kerran uralla kirjoittaa kääntäjän esipuhe, jossa asiaa selitetään. Minulla on vanhahtavaa kieltä varten vanha painos Nykysuomen sanakirjasta. Antti Tuomaisen dekkareita varten joudun jatkuvasti etsimään netistä kaikkea epäilyttävää, kuten huumeita, aseita ja pommintekovälineitä, joten olen siirtynyt nettiselaimeen, joka ei tallenna selaushistoriaani.”

4”Opiskelin kieliä Lontoossa ja pohdin, mitä tekisin tutkinnollani. Vuonna 2001 olin yliopistolla konferenssissa ja tapasin siellä Íris Schwanckin, joka kertoi, että Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus FILI etsii harjoittelijaksi wannabe-kääntäjää. Sain paikan ja aloin tehdä käännöksiä myös Books from Finland -lehteen. Siitä se alkoi.”

5”Nykyään töitä on niin paljon, että pystyn valitsemaan, mitä käännän. Haluan, että se mitä suomesta käännetään, on parasta mahdollista kirjallisuutta. Olen kyllä kääntänyt romaaneja, jotka eivät ole olleet mielestäni kirjailijan parhaita tai ovat olleet tylsiä tai ylipitkiä.” H elinä Kangas kääntää italiasta ja on suomentanut muun muassa Elena Ferranten suositun Napoli-sarjan sekä muita Ferranten romaaneja. Kangas on saanut työstään Jarl Hellemann -palkinnon vuonna 2017.

1”Vapaus ja se, että jokainen kirja on haaste, jonka aloittaa nöyränä nollapisteestä. Suomen kieli on kankeampaa ja konkreettisempaa kuin italia, joten saman rytmin ja tyylirekisterin tavoittaminen vaatii välillä loputtomalta tuntuvaa hiomista. Mutta on etuoikeus saada työkseen uppoutua hyvien kirjailijoiden ajatusmaailmaan.”

2”Vuonna 2004 suomentamani Umberto Econ Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki, jossa kirjailija käy läpi kirjalliset ja kulttuuriset vaikutteensa 1930-luvulta nykypäivään. Sitä kääntäessä olin sen aikaisten taitojeni äärirajoilla. Uudemmista töistä on Ferranten Napoli-sarja kaivautunut sisimpääni. Ferrantella on aidosti paljon sanottavaa ja hänen kerrontansa on pakkautuneen intensiivistä. Kääntäjänä panen merkille, kuinka hienosti ja huomaamattomasti Ferranten kieli myötäilee henkilöhahmojen pieniäkin mielenliikkeitä.”

3”Lukijat eivät välttämättä tiedosta, ettei ole olemassa yhtä absoluuttisesti oikeaa käännöstä. Suomennos on aina tulkinta, jossa kääntäjä punnitsee joka ikisen verbin ja adjektiivin sävyn ja siirtää parhaan kykynsä mukaan alkuteoksen hengen ja hengityksen äidinkielelleen.”

4”Tein pitkään toimistokäännöksiä, kunnes vuosituhannen vaihteessa asuessani Italiassa sain sattumalta tilaisuuden italiantaa pari Arto Paasilinnan ja Leena Landerin romaania natiivin avustuksella. Myöhemmin lähetin WSOY:lle suomennosnäytteen Andrea Camillerin dekkarista, ja kustantaja hyväksyi talliinsa sekä kirjailijan että minut. Sillä tiellä ollaan.”

5”Joskus olen kieltäytynyt ottamasta työtä vastaan siksi, että kirja on tuntunut liian vieraalta. Mutta jos ei ole varaa valita, noudatan Maria Callasin oppia: hän ei erityisesti pitänyt Puccinin oopperoista, mutta teki silloin roolinsa eteen vielä enemmän töitä, jottei yleisö huomaisi mitään. Minä suggeroin itseni rakastamaan suomennettavaa teosta, muutoin jäljestä ei tule hyvää.” 