KÄÄNTÄJÄT
Ei kadonnut käännettäessä
Virpi Salmi Tiiu Kaitalo
Kolme tunnettua ja palkittua kääntäjää vastaa kysymyksiin kääntäjän työstä.
1 2
Mikä on kääntäjän työssä parasta? Mikä on mieleenpainuvin käännöstyösi?
3
Mitä suuri yleisö ei yleensä tiedä työstäsi?
4 5
Miten sinusta tuli kääntäjä? Entä jos ei yhtään pidä käännettävästä teoksesta? Onko käännettävä vain omasta mielestään hyviä kirjoja?
K
ristiina Rikman on kääntänyt englannista ja ruotsista suomeksi muun muassa John Irvingin, Alice Munron, Philip Rothin, Elizabeth Stroutin, Donna Leonin, Siri Hustvedtin ja Astrid Lindgrenin teoksia. Hän on saanut työstään useita palkintoja, muun muassa valtionpalkinnon vuonna 2008.
1 ”Parasta työssäni on freelancerin vapaus, vaikka se paradoksaalinen onkin. Saan vapaasti työskennellä milloin ja missä haluan, mutta toisaalta kustantajan deadline vaatii tiukkaa työmoraalia.”
2 ”Viidenkymmenen vuoden uraan mahtuu niin monenlaisia töitä, että on paha mennä valitsemaan. Ehkä osa lankeaa John Irvingin Garpin maailmalle. Se aloitti vuosikymmenten mittaisen yhteistyön sekä Keltaisen kirjaston että kirjailijan kanssa. Olen suomentanut tähän mennessä kaiken Irvingiltä ilmestyneen. Viimeksi Suomessa käydessään John velvoitti minut ’elämään kauemmin kuin hän’, jotta varmasti kääntäisin hänen tuotantonsa loppuun asti. En luvannut mitään! Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton oli pieni romaani, joka teki minuun niin suuren vaikutuksen, että lopulta sain Tammen suostumaan julkaisemaan sen, ’vaikka se onkin niin hiljainen’. Stroutista tuli lempikirjailijani, seuraaja Alice Munrolle.”
3
”Olen kiertänyt vuosien varrella kertomassa suomentajan työstä niin kouluissa kuin lukupiireissäkin. Edelleen hämmästyn, että niin moni lukija tunnustaa, miten ei ole tullut huomanneeksi suomentajan nimeä kirjan etulehdeltä. Olenkin sanonut, että suomentajan nimi on brändi, laadun tae. Suomentaja joutuu tekemään paljon pohjatyötä, lukemaan ja etsimään erikoisalojen sanastoa ja tarkistamaan faktoja. Se on sitä leipätyötä, joka usein jää sujuvan käännöksen lukijalta huomaamatta.”
4 ”Minusta tuli kääntäjä Helsingin yliopiston suomenkielen laitoksen ansiosta. Eila Pennanen opetti laudaturopiskelijoiden käännösseminaaria, jonne pääsin yhdessä opiskelutoverini Kersti Juvan kanssa. Kotimainen kirjallisuus vaihtuikin maailmankirjallisuudeksi 94
