Kirja-lehti 2021

WERNER SÖDERSTRÖM

OSAKEYHTIÖ 2021

john irving Painija

elizabeth stroutin kirjoittajakoulu

saara turunen Rakkaudesta

WS OY • TA M M I • J O H N N Y K N I GA • R E A D M E . F I • KOS M OS • BA Z AR • M IN E RVA • D O C E N D O • C R IM ET IM E

Taukoa puhelimesta 100 % Onnellisuutta Tutustu tuotteisiin fiskars.com

LUKIJALLE

Kohti valoa!

K

ädessäsi lepäävä Kirja Kirja-lehden -lehden kolmas numero on syntynyt omituisista omituisimman vuoden keskellä.

Pirullinen pandemia otti maailman haltuunsa paljon pidemmäksi aikaa kuin kukaan aluksi ennakoi. Nyt on kuitenkin selkeästi kuuluisaa valoa tunnelin päässä vihdoin nähtävissä.

Matkalla valoon on kirjallisuus osoittanut kestävyytensä ja kykynsä viihdyttää keskellä kriisin hetkiä. Moni lukija ja kuulija, ovathan äänikirjat todellakin nyt tulleet jäädäkseen, on löytänyt kirjallisuuden ja tarinoiden voiman keskellä myrskyä.

Voi myös sanoa, että pandemian aikana kirjamaailma on hypännyt muutaman digisysäyksen nopeutettuna eteenpäin.

Paluuta vanhaan ei ole, on uuden normaalin aika. Uudessa normaalissa tarinoiden maailma ja mahdollisuudet ovat vain monipuolistuneet. Uusien formaattien avulla moni vanha ja uusi kirjan ystävä on löytänyt uudelleen tarinoiden pariin ja sen yhteyden, joka ehkä jossain välissä oli osalta kadonnut. Kirjat ovat jokaisen mukana kaikkialla ja kaiken aikaa.

Kirjalliselle optimismille onkin nyt sijaa enemmän kuin pitkään aikaan. Näin myös Kirja-lehti kasvaa entisestään 128 sivun kokoiseksi. Lukunautintoa kirjailijoidemme, kirjojemme ja vähän kirjan vierestäkin tehtyjen artikkeleiden parissa! 

Timo Julkunen

 Tiiu Kaitalo

Kirjoittaja on Werner Söderström Osakeyhtiön toimitusjohtaja ja Kirjan vastaava päätoimittaja.

1

Täytä kirjavuotesi kiehtovilla tarinoilla Yli 200 000 e- ja äänikirjaa. Kokeile nyt BookBeat Premiumia 1 kuukausi maksutta.

Aloita kokeilujakso osoitteessa bookbeat.fi/kirjalehti

Etu! Kokeile 1 kk maksutta

1

2

3

LUO KÄYTTÄJÄTILI

LATAA SOVELLUS

KUUNTELE JA LUE

Luo käyttäjätili osoitteessa bookbeat.fi/kirjalehti

Lataa sovellus App Storesta tai Google Playsta.

Valitse yli 200 000 kirjan valikoimastamme.

WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ Kirja on lehti, joka esittelee ­kiinnostavimpia kirjaili­joita ja ­puhuu ­kirjallisuudesta ­Suomessa ja ­maailmalla. ­Kirjallisuus on mitä parhain vasta­voima ­välin­pitämättömyydelle, epäluotettavuudelle ja ­näköalattomuudelle. ­Kirjailijat luovat lukijoille erilaisia maailmoja, joissa lukija voi turvallisesti kokea, tuntea, viihtyä ja ­ammentaa tietoa. ­Kirja on lehti ajattelusta ­kiinnos­tuneille ihmisille.

JULKAISIJA Werner Söderström ­Osakeyhtiö Lönnrotinkatu 18 A 00120 Helsinki Vastaava päätoimittaja Timo Julkunen Markkinointi- ja ­viestintäjohtaja Reetta Miettinen

TOIMITUS Saariaho Järvenpää saariahojärvenpää.fi Päätoimittaja Jari Saariaho Tuottaja Mikko Immonen Art Director Kalle Järvenpää Marjo Thomas Valokuvaaja Tiiu Kaitalo Reprografi Anu Kuikka

PALAUTE JA TIEDUSTELUT markkinointi@wsoy.fi

PAINOS Painos 30 000 Paino K-Print, Tallinna

Werner Söderström Osakeyhtiöön kuuluvat Suomen eturivin kustantamot WSOY, Tammi, Readme.fi, Johnny Kniga, Kosmos, Bazar, Minerva, Docendo ja CrimeTime.

Vuonna 1878 perustettu WSOY tunnetaan nykyisten ja tulevien klassikoiden kustantamona.

WSOY toimii kirjallisuuden suunnannäyttäjänä ja tuo kiinnosta­vimpia kirjoja niin Suomesta kuin maailmalta lukijoiden ulottuville.

Tammi on julkaissut laadukas­ ta kirjallisuutta perustamis­ vuodestaan 1943 lähtien.

Tammen Keltainen kirjasto on saavuttanut klassikon aseman käännetyn kaunokirjallisuuden saralla. Kustantamo tunnetaan myös suosituista lasten-­ja nuorten­kirjoista.

Readme.fi on tieto- ja lasten­ kirjallisuuteen erikoistunut kustantamo, joka on perustettu vuonna 2004.

Vuonna 2002 perustettu Johnny Kniga on WSOY:n popcorn-pussi, huolettoman kevyt mutta huolellisesti ­rakennettu sekoitus ­ärsyttävää alakulttuuria, laadukkaan kieroa kaunokirjallisuutta ja hämmentävän suosittuja ­tietoteoksia.

Vuonna 2015 perustettu kustan­ tamo kehittää välineitä, joilla voi lukea toisten ajatuksia.

Kirjoja.

Vuonna 2002 perustetun Bazar Kustannuksen monipuolinen julkaisuohjelma sisältää koti­ maista ja käännettyä kauno- ja tietokirjallisuutta. Kustantamon menestyskirjailijoihin kuuluvat mm. Yuval Noah Harari, Marie Kondo ja Lucinda Riley.

Liity Kirjaklubiin Saat kiinnostavimmat kirjauutuudet ja puheen­ aiheet ensimmäisenä.

Lisäksi lähetämme sinulle kutsuja tapahtumiin ja julkistustilaisuuksiin sekä ennakkoluku­kappaleita ja erikoisetuja.

Tilaa uutiskirje osoitteessa

kirja.fi Seuraa myös Facebookissa ja Instagramissa.

Werner & Jarl Kirjakaupastamme löydät WSOY:n, Tammen, Johnny Knigan, Read­me.fin, Kosmoksen sekä Bazarin kirjat. Kirjakauppa palvelee myös verkossa. Tervetuloa!

Lönnrotinkatu 21 Helsinki wernerjarl.fi 3

Tässä numerossa John Irving selättää kirjallisuustrendit ja Amerikan sisäpolitiikan

Jani Toivola paljastaa kirjalliset salaisuutensa

S. 24

S. 14

Brit Bennett luo odotusta syksyyn S. 12

Tommi Kinnunen esittelee kirjahyllynsä S. 16

Kirja-lehti

3 Info Lukupaikka 8

Vasten auringon siltaa Huomioita ja havaintoja

9

4

Kirjahylly: Tommi Kinnunen

Kohti valoa

Brit Bennett, Tarja Kulho, Jani Toivola, sekä uutisia ja tapahtumia

16

Hyvin henkilökohtainen kirjasto Kirjoista tehdyt elokuvat

18 Lajien synty ja sekoittuminen Pirjo Tuominen

22 Päivällä ekonomi, illalla kirjailija

John Irving

24 Painijan paluu Hanna Brotherus

30 Haluan elää niin, että se on totta minulle Anja Snellman

34 Anja S. on täällä Eeva Joenpelto -juhlavuosi

38 ’’Kuin kekäle kädessä’’ 42 Lukekaa Joenpeltoa 44 Eeva kuvissa

KUVITUKSET: MATTI PIKKUJÄMSÄ

Lukijalle 1

Anja Snellman viettää 40-vuotistaiteilija­ juhlaa ja kertoo elämästään ja teoistaan

Eeva Joenpelto on taas ajankohtainen S. 38

S. 34

Saara Turunen kertoo, miksi rakkaus on ruma sana S. 46

Ismo Alanko ja Katja Kettu viettävät taiteilijaelämää

Sofi Oksanen loi Elizabeth Stroutin kirjoittajakoulun

S. 62

S. 66

Kannen k ­ irjailijat maalasi ­helsinkiläinen kuvittaja Matti Pikkujämsä.

Saara Turunen

46 Rakkaus on ruma sana Äänikirja

50 Miten äänikirja syntyy 53 Luetaanko vai kuunnellaanko 54 Guten tag und hertzlich wilkommen, Herr Fitzek 56 Äänikirjan parhaat kaverit

Ragnar Jónasson

58 Seuraava tähti pohjoisesta Ismo Alanko ja Katja Kettu

62 Taiteilijaelämää Kirjailijaksi

66 Elizabeth Stroutin kirjoittajakoulu Stella Harasek

72 Miten esikoiskirjani syntyi

Taija Tuominen

76 Haluat varmaankin kirjailijaksi Esikoiskirjailijat

80 Haaveesta todeksi Christian Rönnbacka ja Max Seeck

82 Uranvaihtajat Antti Heikkinen

84 Vain (maalais)elämää 5

Tässä numerossa

Kustantamossa

90 Mikä ihmeen scout?

Kääntäjät

94 Ei kadonnut käännettäessä Matkajuttu

98 Itä-Angliassa kaikki on toisin

6

Petteri Taalas

102 Kohti Pariisia Karri Miettinen ja Kaisa Happonen

106 Jyrkkä ei lamaannukselle!

Kirsi Kunnas

107 Kipin kapin Tiitiäisen metsään Aapinen

108 Maria Kallio A–Ö

Johanna Venho

110 Johanna Venho Seuraavaksi Tove Essee

112 Toven matkassa Lapset

113 Lapsellista, uusia kuvia 116 Star Wars kirjoina, Lukusankarit, Cruellan paluu ja paljon muuta

KUVITUKSET: MATTI PIKKUJÄMSÄ

Kirja

88 Kirja on paras

 TEKSTI JA KUVA

Maria Kallion aakkoset Leena Lehtolaisen mukaan S. 108

Anna-Riikka Carlson on WSOY:n kotimaisen kaunokirjallisuuden ­kustantaja.

Tiiu Kaitalo on ­eläinrakas ­helsinkiläinen vapaa ­valo­kuvaaja, jonka mieli­kuvitus ammentaa ­taiteesta ja luonnosta.

Susanna Lehmuskoski on toimittaja ja äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja.

Käy Tiitiäisen metsään S. 107

Arttu Tuominen esittelee autiosaaren kirjansa S. 124

Leena Lehtolainen on Suomen tunnetuimpia kirjailijoita ja tunnetaan erityisesti Maria Kallio ja Hilja Ilveskero -romaaneistaan.

Sofi Oksanen on Suomen menestynein ja kansainvälisesti tunnetuin nykykirjailija. Hänen teoksiaan on käännetty yli 50 kielialueelle ja myyty maailmanlaajuisesti miljoonia kappaleita.

Sirkku Saariaho on ­ elsinkiläinen vapaa h ­toimittaja ja lukija.

Sirkulla on aina kirjasto taskussaan.

Lukijan JonSukat

122 Kudo Kirjan omat JonSukat

Virpi Salmi on vapaa toimittaja, joka kirjoittaa muun muassa Me Naisiin.

Arttu Tuominen

124 Autiosaaren kirjat Miki Liukkonen

126 Kolumni Amanda Gorman

128 Lopuksi

Jani Saxell on helsinkiläinen kirjailija, toimittaja ja luovan kirjoittamisen opettaja.

Hän on kirjoittanut kaksi novellikokoelmaa ja viisi romaania.

7

LUKUPAIKKA

Vasten auringon siltaa

H

elsinki, tuo Itämeren viehkeä ja viekas tytär osaa aina yllättää. Juuri kun ajattelit, että olet kuullut kaikki hänen kapriisinsa, hän esittää toiveen jostakin uudesta ja ihmeellisestä. ”Haluaisin yleisen saunan Hernesaareen.

Sen pitää olla oikeaa arkkitehtuuria ja siellä pitää olla suloista viettää aikaa, saunoa, syödä ja lukeakin”, hän sanoo. ”Helsinki, rakkaani, sopisiko sinulle Löyly-saunakompleksi, Avanto Arkkitehtien taideteos?

Alussa se on puunvärinen, mutta kesä kesän jälkeen se harmaantuu ja lopulta se on kuin jossakin Kihdin laidalla kallioon kiinni kasvanut.” Helsinki 8

 Sirkku Saariaho  Tiiu Kaitalo

sai Löylynsä vuonna 2016.

Saunan jälkeen mieli ja keho ovat kevyet.

Tuulenvire pyöräyttää kaikuja kaupungin äänistä terassille, mistä ne jatkavat matkaansa merelle. Jotakin kevyttä juotavaa pitäisi saada saunan päälle, vaikka mojito-mocktail. Ehkä pientä syötävääkin.

Kirjakin pitäisi valita, mikä sopisi parhaiten savusaunan päälle?  Löyly Helsinki, Hernesaarenranta 4, Helsinki.

Löylyn ravintola, terassit ja saunat ovat auki päivittäin. Tarkista ajat loylyhelsinki.fi

Poikkeusolot, pakotettu kotiluuraus eli lockdown ja karanteenit vaikuttivat suomalaisten lukuintoon.

Noin neljännes Lukukeskuksen kyselyyn vastanneista kertoo lukeneensa pandemian aikana enemmän, koska oli aikaa.

Lukemisen esteet

60%

kokee lukevansa liian vähän, koska ei löydä sille aikaa.

Suurin lukueste on vaikeus keskittyä lukemiseen.

71%

Miksi luetaan

83 %

lukeminen antaa uutta tietoa ja auttaa oppimaan uutta

53 % 44 % 41 % 40%

halu saada lisää tietoa kiinnostuminen uudesta kirjasta halu nauttia kirjallisuudesta halu päästä irti arjesta

KUVA: RONI REKOMAA / LEHTIKUVA

Korona teki suomalaisista taas lukijoita ja kuuntelijoita

Tähän minikuva

KUVITUS: KALLE JÄRVENPÄÄ

LUKEMISESTA PUHUMINEN LISÄÄ INTOA LUKEA: 45% vastaajista on huomannut julkisen keskustelun lukemisen tärkeydestä ja ­l ukutaidosta ja heistä 27% kokee sen ­v aikuttaneen lukemiseensa.

27 %

45 %

LÄHDE: LUKUKESKUKSEN KYSELYN TEETTI KEVÄÄLLÄ 2020 TUTKIMUSYHTIÖ INNOLINK. KYSELYYN VASTASI REILU TUHAT SUOMALAISTA, JOISTA NOIN PUOLELLA ON 10-VUOTIAS LAPSI TAI LAPSIA. LUKEMINEN MÄÄRITELTIIN KAUNO- TAI TIETOKIRJALLISUUDEN LUKEMISEKSI TAI KUUNTELUKSI.

HUOMIOITA JA HAVAINTOJA

Suosikkisarja jatkuu Hurraa ja onnea, painosten kuningatar Lucinda Riley! ”Muistan aina täsmälleen, missä olin ja mitä tein, kun sain kuulla isäni kuolleen…”

Jo kuusi kirjaa on alkanut näillä sanoilla.

Seitsemän sisarta -sarjan jokaisessa kirjassa seurataan yhden sisaren vaiheita, tähän mennessä olemme päässeet l­ukemaan Maian, Allyn, Tähden, CeCen, Tiggyn ja Electran tarinan. Mutta kuka on sala­ peräinen Merope?

Se selviää seitsemännes­ sä kirjassa Kadonnut sisar, joka ilmestyi 31.5. Sarja jatkuu ensi vuonna, kun kahdeksas romaani Atlas, Papa Saltin tarina, julkais­ taan syksyllä 2022.

9

HUOMIOITA JA HAVAINTOJA

TARJA KULHO

T

• Viime kesänä jäi tekemättä monta remonttiasiaa. Ne voi unohtaa nytkin.

arja Kulho täräyttää räkkärimarke­tin kassan itsevarmuudella tiskiin vinkit onnistuneeseen mökkilomaan!

• Kun grillaat, unohda ne kasvisnyytit. Kamala vaiva ja lopputuloksena muutama löysä ja kärähtänyt sipuli-, paprikaja porkkanapala.

• Aina joku nalkuttaa liiasta kännykän räpläämisestä. Vinkki: Mene rauhoittumaan laiturille tai riippumattoon, salakuljeta luurisi kirjan tai lehden välissä.

• Älä pyydä viinipäissäsi mökki­ vieraita jäämään ylimääräiseksi yöksi. Odota aamuun ja katso tuntuuko sitten vielä siltä, että jaksat katsella heitä. Tuskin.

10

• Pidä mökin ovi päivällä kiinni.

Mieluiten siten, että olet itse sisällä. Muissa tapauksissa turha itkeä kaikkialla vai­ noavia hyttysiä, paarmoja ja ampiaisia.

• Jos katsot juhannusyönä seppele päässäsi järveen, et todennäköisesti näe mitään.

• Kaikenlainen rapina mökin katolla ja väliseinissä on epäi­ lyttävää. Jos se alkaa häiritä liikaa, palaa kaupunkiin...

KUVA: ANJA REPONEN

Kulhoa kesää!

Kuudetta kertaa järjestetty Dekkarifestivaali moninkertaisti yleisömääränsä

D

lainen huomioi päätössanoissaan, että Dekkarifestivaali oli uudenlaisena toteutuksena entistä helpommin tavoitettavissa ihmisille eri puolilla Suomea ja ulkomailla asti. ”Tänä vuonna festivaalimme oli hyvin erilainen kuin aiemmin. Emme päässeet kokoontumaan yhteen samaan saliin, vaan istuimme kukin oman ruutumme ääressä ja osa esityksistä oli nauhoitettu jo etukäteen. Toisaalta tämä on varmaan ollut alueellisesti tasa-arvoistava kokemus. Yleisö on voinut osallistua niin Maarianhaminasta, Kuopiosta kuin Äkäslompolosta. Silti kohtasimme tälläkin festivaalilla mielenkiintoisia kirjailijoita ja saimme aikaan eläviä keskusteluja" Lehtolainen sanoo. 

ekkarifestivaali keräsi viime vuonna neljän tunnin verkkotapahtumana yli 5 200 katsojaa kaikissa kanavissa. Vuonna 2019 Dekkarifestivaalilla Helsingin Paasitornissa vieraili lähes 500 kävijää, eli verkkotapahtuman Syksyllä 2021 niin kotimaiset kuin kansainväliset osallistujamäärä oli yli kymmenkertainen aiem- dekkaristit kohtaavat dekkarien ystävät verkossa. paan nähden.

Varaa kalenteristasi 18.9. dekkari-iltapäivälle!

Tapahtuman suojelija, kirjailija Leena Lehto­  dekkarifestivaali.fi

KUVITUS: KALLE JÄRVENPÄÄ

Eksy kirjaan Se kannattaa. Se kannattaa huolimatta siitä, ahmitko uu­ tuuden vai kahlaatko hitaasti läpi bestsellerin, jota ystäväsi suositteli sinulle. Kirjan kanssa käytetty aika on aina hyvin käytetty. ’’Ilmeisin syy on tietysti,

että kirja tuottaa mielihy­ vää ja nautintoa’’, Buffalon yliopiston apulaisprofessori Melanie Green sanoo. ’’Kirja tarjoaa ulospääsyn tylsyy­ destä ja stressistä.’’

Kirjat auttavat ­meitä myös ymmärtämään paremmin muita ihmisiä ja tulemaan heidän kans­ sa ­paremmin toimeen. Ne pitävät päämme terävänä

ja laajentavat maailmanku­ vaamme. ’’Pääsemme osaksi jotain suurempaa kuin itse olemme.’’

Millaisiin kirjoihin sitten eksytään? Hyvät juonen käänteet ja mielenkiintoinen kieli ovat avainasemassa.

Lukija pääsee maailmoihin ja tapahtumiin, joita hän ei tun­ ne. Siksi hän voi hetkellisesti kokea olevansa joku muu.

11

BRIT BENNETT

Onko tässä syksyn puhutuin kirja?

12

M

ikä meidät erottaa on saanut huikean hyvät arvostelut, suuret myyntiluvut ja siitä ollaan tekemässä televisiosarjaa

HBO:lle.

—Kirjan saama vastaanotto on tuntunut surrealistiselta. En todellakaan tiennyt, mitä odottaa, Bennett sanoo.

Kirja julkaistiin Yhdysvalloissa keskellä globaalia pandemiaa ja lockdownia kesällä 2020.

Loistelias vastaanotto yllätti kirjailijan.

—Olen hyvin kiitollinen lukijoiden intohimoisesta suhtautumisesta kirjaan.

KUVA: EMMA TRIM

Brit Bennett on tämän hetken puhutuimpia ja kiinnostavimpia nuoria yhdysvaltalaiskirjailijoita.

Hänen teoksensa Mikä meidät erottaa on ilmiöksi noussut säkenöivä tarina rodusta, perheestä ja identiteetistä.

 Syksyllä luetaan ja keskustellaan Brit Bennettin romaanista Mikä meidät erottaa.

Erityisen hyvältä Bennettistä tuntuvat kiitokset lukijoilta, jotka ovat kertoneet, että Mikä meidät erottaa on ainoa kirja, jonka he ovat lukeneet loppuun viime vuonna, hektisenä ja stressaavana pandemia-aikana.

Mikä meidät erottaa on melankolinen ja myötätuntoinen romaani identtisistä, kermanvaaleista kaksoissisarista, joista toinen elää mustana ja toinen päättää alkaa elää valkoisena ja rakentaa elämänsä valheelle. Tämän on lopullisesti katkaistava suhteensa menneisyyteen. Kaksoissiskon katoaminen on toiselle järkytys, ja hän etsii siskoaan vuosikausia. Bennett esittää kysymyksistä kaikkein olennaisimman: kuinka minusta tulee minä?

—Halusin kirjoittaa vetävän, mukaansatempaavan ja jännittävän tarinan, jossa pystyisin käsittelemään samalla syvemmin rotuun ja identiteettiin liittyviä kysymyksiä.

Bennett sai idean kirjaan puhelinkeskustelussa Lousianassa asuvan äitinsä kanssa. Äiti kertoi nuorena kuulemastaan kaupungista, jossa kaikki asukkaat, niin mustat kuin valkoisetkin, olivat pakkomielteisiä ihonsa väristä.

—Ajatus tällaisesta kaupungista tuntui niin oudolta ja häiritsevältä, että kirjoitin tarinan muistiin potentiaalisena tapahtumapaikkana romaanille.

Ajatus jäi kytemään. Vuosia myöhemmin Bennett alkoi miettiä tarinaa kaksosista, jotka olisivat kotoisin sieltä, mutta jotka dramaattisten käänteiden jälkeen alkoivat elää eri värisinä eri kaupungeissa.

—Halusin tarkastella identiteettiin liittyviä kysymyksiäni. Olenko minä se, joka päätän olla?

Keneksi yhteiskunta sanelee minut? Kuka minä olen perheeni mielestä?

Kirjassa Bennett halusi tutkia kaksosia, jotka tekivät elämässään käänteentekeviä valintoja, mutta hän halusi käsitellä samanaikaisesti laajemmin rotuun liittyviä kysymyksiä.

—Jos rotu on rakennettu käsite, miten rasismi on silti materiaalisesti totta?, kirjailija Brit Bennett kysyy. 

Tavataan kustantamossa Joko olet tutustunut Kustantamos­ sa-videoihin? Kohtaa kirjailijoi­ tamme, vanhoja ystäviä ja uusia tuttavuuksia keskustelemassa Jenni Alexandrovan, Laura Frimanin, Krista Kososen tai Harri Moision kanssa kustantamomme kirjastossa. Tule viihtymään Leena Lehtolaisen, Tommi Kinnusen, Max Seeckin, Tuomas Kyrön ja Ilkka Remeksen ja muiden suo­ sikkikirjailijoiden seuraassa. + kirja.fi/kustantamossa

Voimaannu Maaret Kallion kanssa Voimana toivo -verkkokurssi kutsuu sinut kuuden viikon ajaksi pohtimaan hyvää elämää sekä toipumista toivon näkökulmasta käsin. Kurssi tarjoaa sy­ välliset luennot mielen ja hyvän elämän keskeisistä teemoista sekä konkreettisia harjoituksia oman mielen tutkimiseksi ja toivon vahvistamiseksi.

Tutkittu tieto ja herkkää inhimilli­ syyttä sekä viisasta realismia kun­ nioittavat toivorikkaat arvot toimivat niin Maaret Kallion kuin kurssinkin kompassina. + maaretkallio.com 13

Jani Toivolan kirja Rakkudesta on juuri ilmestynyt.

Se on viisas kirja miehistä ja rakkaudesta.

Jani Toivola pohtii maskuliinisuutta, kehoa, seksuaalisuutta ja rakkautta oman elämän­ tarinansa ja kohtaamiensa miesten kautta.

JANI TOIVOLA

Kirjoista ja kirjailijoista Jani Toivola kertoo elämänsä kirjoista ja kirjailijoista.  Kirja-lehden toimitus  Meri Bjorn 1. Mielikirjailija tai -kirja Vaihtelee elämän mukana. Nostaisin tähän Frans Emil Sillanpään kirjan Nuorena nukkunut. Luin kirjan hyvin nuorena ja muistan että se kosketti syvästi. Tekstin ja tarinan haavoittuvuus puhutteli ja samaan aikaan siinä oli sävyjä joita en vielä edes ymmärtänyt. Koen että oivalsin sitä lukiessani jotain myös omasta sielunmaisemastani suomalaisena. Että oli jotain mitä en ollut itse elänyt tai kokenut ja silti ymmärsin sen olemuksen ja luonteen.

14

2. Kirja jota luen nyt Akwaeke Emezin romaani Vivek Ojin kuolema.

Todella puhutteleva ja väkevä teos joka sijoittuu Nigeriaan. Se on tarina perheestä ja identiteetistä.

Joudun välillä pitämään taukoa lukemisesta vain sulatellakseni tarinaa ja sen henkilöitä ja niiden herättämiä tunteita itsessäni. Teos avaa myös uusia näkökulmia afrikkalaisuuteen ja muistuttaa miten stereotyyppisesti ja vanhakantaisesti edelleen käsittelemme Afrikan mannerta ja sen historiaa sekä nykyisyyttä.

3. Kirja jonka olisin halunnut kirjoittaa André Aciman Call Me by Your Name, eli Kutsu minua nimelläsi. Täydellisen riipaiseva ja kaunis rakkaustarina.

HUOMIOITA JA HAVAINTOJA 4. Kirja jota en pystynyt lukemaan loppuun En muista että olisin koskaan jättänyt kirjaa tietoisesti kesken. Kodissani lojuu kyllä paljon keskeneräisiä kirjoja mutta pyrin jossain vaiheessa palaamaan niihin kaikkiin. Koen että olen kirjailijalle velkaa sen että annan hänen sanoillensa mahdollisuuden viimeistä sivua myöten. Joskus olen toki harpponut vähän kappaleita eteenpäin.

Jokaisella on oikeus jaksaa paremmin.

5. Kirja jonka lukemattomuus nolottaa minua On paljon kirjoja joita en ole lukenut. En tiedä osaanko tuntea siitä noloutta. Aloin lukea enemmän vasta parikymppisenä asuessani New Yorkissa ja opiskellessani teatterikoulussa. Luen paljon amerikkalaisia kirjailijoita. Sen vuoksi moni suomalainen klassikko on lukematta. Ehkä sekin vaihe tulee vielä että pääsen niiden äärelle.

6. Viimeisin kirja joka sai minut itkemään Barack Obaman elämäkerta Luvattu maa. Sen terävät ja inhimilliset huomiot maailmasta, politiikasta, ihmisyydestä ja rodusta saivat itkemään.

Kirja nosti pintaan myös paljon omia kokemuksiani liittyen ihonväriin ja politiikkaan. Obamalla on taito kirjoittaa niin että tarina ja ihmiset tulevat lähelle.

7. Runo joka pelasti minut Minulle kaikki puhe ja ajattelu on omalla tavallaan runoutta. Jonkun ajattelijan yksittäinen lause voi juuri oikeassa hetkessä kannatella, lohduttaa, kirkastaa tai avata uusia näkymiä. Kiinnityn usein noihin yksittäisiin ohikulkeviin ajatuksiin. Minulla ei ole koskaan ollut yhtä runoa johon palaisin tai jota kantaisin erityisesti mukana. Viime kuukausina erityisen vaikutuksen on tehnyt A ­ manda Gormanin runo The Hill We Climb, Kukkula jolle kiipeämme, jonka hän lausui Yhdysvaltojen presidentin Joe Bidenin virkaanastujaisissa. Runon voima oli sanojen lisäksi sillä areenalla jonka runo sai ja sen kautta ajatus siitä miten moni sai tulla ehkä ensimmäistä kertaa näkyväksi. Hetkessä kohtasivat myös erilaiset maailmat.

8. Kirjailijat jotka kutsuisin fantasia­illalliselle Ocean Vuong, Chimamanda Ngozi Adichie, Märta Tikkanen ja Antti Holma.

9. Keskustelunaiheena siellä olisi Rakkaus. 

Ripsaus jaksamista MTV-uutisten pitkäaikainen, rakas­ tettu ankkuri, Ripsa Koskinen-Papunen keskustelee kirjailijoiden kanssa fyysisestä ja henkisestä jaksamisesta, unelmista ja uskosta omaan taitee­ seen, vastaanoton käsittelystä ja ele­ tystä elämästä. Sarja on juuri alkanut.

Ripsan vieraina näemme muun muas­ sa Maaret Kallion, Hanna Brotheruksen, Jenny Rostainin, Kerttu Kotakorven, Joonas Suotamon, Kale Puonnin, Leena Lehtolaisen, Varpu Hintsasen ja Jari Mentulan. ’’Pienikin hyvinvointia lisäävä teko on askel kohti parempaa’’, Koski­ nen-Papunen sanoo. Tuoreessa hy­ vinvointikirjassaan hän antaa rentoja, ruohonjuuritason vinkkejä hyvinvoin­ nin lisäämiseksi. Koskinen-Papunen opastaa lukijoita liikunnan, ruoka­ valion, työelämän ja ihmissuhteiden ristiaallokossa. Käytännössä toimivik­ si todetut neuvot kannustavat pieniin, pysyviin elämäntapamuutoksiin. + kirja.fi/mistasaatvoimaa 15

KIRJAHYLLY: TOMMI KINNUNEN

Hyvin henkilökohtainen kirjasto  Sirkku Saariaho  Tiiu Kaitalo

”

T

arvitsen uuden kirjahyllyn! Kun sain tämän hyllyn valmiiksi neljä vuotta sitten, se oli iso ja laaja, nyt se on aivan liian pieni ja täynnä. Luultavasti rakennan pikkuhiljaa kirjahyllyt työhuoneen kaikille seinille, ja lopulta tämä on kuin englantilainen kirjastohuone.

Raivaan kirjahyllyä jatkuvasti. Ties kuinka monta kertaa olen vienyt divariin kirjat, joita en usko lukevani uudestaan. Osan kirjoista vien työpaikalleni lukioon, äikänluokan edessä on kirjahylly, josta saa lainata kirjoja.

Laitan kirjat hyllyyn koon mukaan. Minun on turha aakkostaa kirjoja tai ryhmitellä niitä temaattisesti.

Minulla on näkömuisti, muistan hyvin missä mikin kirja on.

Kirjahyllyni on hyvin henkilökohtainen. Siinä on valtavasti muistoja. Hyllyssä on paljon sarjakuvia kuten lapsuuden hirmutärkeät Asterixit ja ihana avaruusseikkailusarja Valerian ja Laureline.

Laureline.

Isosiskolta olen vienyt salaa kolme Otavan Satumaailma-sarjan maailma -sarjan kirjaa. Niissä on katkelmia pitkistä lastenkirjoista ja englantilaisia lastenkamarirunoja.

Niitä luettiin minulle lapsena, nyt luemme niitä meidän ipanalle. Kotoa olen vohkinut Mika ­Waltarin alkuperäispainokset Mikael Hakimista ja Turms, kuolemattomasta,, ne ovat isoisän peruja – kuten punailemattomasta nen pormestarintuolikin.

Ehdin käyttää kirjastoani ihan liian vähän. Mutta aina välillä tulee tietyn kirjan nälkä ja pitää istua lukemaan, että miten menivätkään jotkut kauniit lauseet, jotka ovat jääneet mieleen.

En oikeastaan halua enempää kirjoja. Uusia kirjoja ostan todella vähän, 1-2 kirjaa vuodessa. Mieluummin lainaan ja käyn kirjastossa. Sähkökirjoja en lue lainkaan. Olen miettinyt, että pitäisikö laittaa portin viereen hylly, josta ohikulkijat voisivat ottaa kirjan mukaansa.”  16

TOMMI KINNUNEN Tommi Kinnunen nousi heti esikoisromaanillaan Neljäntienristeys rakastettu­ jen kertojien joukkoon. Sitä seuranneet Lopotti Lopotti,, Pintti ja viime syksynä julkaistu Ei kertonut katuvansa ovat olleet arvostelu- ja myyn­ timenestyksiä. Kinnusen kirjoja on käännetty yli 20 kielelle. Kinnunen työskentelee äidinkielen ja ­kirjallisuuden opettajana.

Hän asuu T ­ urussa vuonna 1882 r­ akennetussa vanhas­ sa puutalossa puolisonsa, tyttärensä ja Noppa-koiran kanssa. Vapaa-ajallaan Kinnunen ­remontoi vanhoja ­rakennuksia.

17

KIRJOISTA TEHDYT ELOKUVAT

Kotimaisia elokuvia ja TV-sarjoja tehdään nyt vauhdilla. Kirjallisuuden ystävät saavat ehdottomasti osansa.  Jani Saxell 18

T

eatteriensi-illat ovat koronan takia tauolla ja festivaalit ovat siirtyneet virtuaalitapahtumiksi. Silti kotimaisen elokuvan ja TV-tuotannon voittokulku vain jatkuu ja kansainvälistyy.

Esimerkiksi nordic noir -rikosdraama Sorjonen (3 kautta, 2016-2020) on levinnyt suoratoistokuvioiden kautta jo yli 40 maahan.

Kesti kauan saada suuri yleisö laajamittai-

KUVA: TOMMI HYNYNEN / HELSINKI-FILMI

Lajien synty ja sekoittuminen

 Zaida Bergrothin Tove myytiin ulkomaille muihin Pohjoismaihin, Baltian maihin, Venäjälle, EteläKoreaan ja Japaniin.

KUVA: SAMI KUOKKANEN / HELSINKI-FILMI

 Alma Pöysti ja Krista Kosonen keräsivät kiitosta roolisuorituksistaan Tovessa.

semmin kiinnostumaan kotimaisesta teatterielokuvasta. ”Tulee ne kuitenkin sitten telkkarista”, oli yleinen vastaus. Nyt on paradoksaalisesti jälleen kuin 1930-, 1940- ja 1950-luvuilla: top ­tenissä ovat vahvasti esillä kotimaiset.

Myös aiheiden ja lajityyppien kirjo on kasvanut. Ainaisten sotakuvausten ja kansakunnan kohtalonhetkien ohella on nähty Miia Tervon Auroran (2019) ja Selma Vilhusen Hölmön nuoren sydämen (2018) kaltaisia nykyarjen, lasisen lapsuuden ja lähiönuoruuden kuvauksia. Hölmön nuoren sydämen käsikirjoitti Kirsikka Saari oman esikoisromaaninsa pohjalta.

Zaida ­Bergrothin Tove oli ­koronasyksyn hittejä, suositumpi kuin Christopher Nolanin Tenet.

Säveltäjämestarien ja kaikkensa antaneiden keikkamuusikoiden ohella elämäkertaelokuvia tehdään nyt historian jännistä naisista. Zaida Bergrothin kuvaus omintakeisen muumi-taitei-

lijan ja kuvataiteilijan Tove Janssonin elämästä ja rakkauksista eli Tove (2020) oli koronasyksyn hittejä. Se peittosi muun muassa megalomaanisen suuren budjetin scifi-trilleri Tenetin. Bergro19

Lähivuosina mennään jälleen vahvasti dekkarien ja rikoskirjallisuuden hengessä. Kotimaisen elokuvan uuden alun keskeinen moniottelija Aku Louhimies ohjaa parhaillaan sekä elokuvaa Omerta 6/12 että C Morelle tulevaa TV-sarjaa 20

Renny Harlin on tarttunut Matti ­Kassilalta aikoinaan ­filmaamattomaksi jääneeseen komisario Palmu -käsikirjoitukseen.

Ilkka Remeksen teknotrillerin pohjalta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että

KUVA: ANTTI RASTIVO

thin edellinen elokuva Marian paratiisit (2019) puolestaan sukelsi 1920-luvulle ja maalliselle hyvälle person lahkolaisjohtaja Maria Åkerblomin maailmaan.

Nykykirjoihin, erityisesti nuorempien naisten romaaneihin on tartuttu klassikoiden lailla. Esimerkeiksi käyköön Katja Gauriloffin vuoden 2019 ohjaus Sofi Oksasen toisesta romaanista, paniikkihäiriötä ja naisten välistä, itsetuhoistakin rakkautta kuvaavasta Baby Janesta tai Antti J. Jokisen vuoden 2012 elokuvaversio Oksasen varsinaisesta läpimurtoteoksesta eli Puhdistuksesta.

KUVA: SOLAR FILMS

 Toimintatrillerissä Omerta 6/12 Suomen itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto keskeytyy tylysti, kun presidentinlinnaan hyökätään, ja valtionjohto otetaan panttivangiksi. Suojelupoliisi Max Tanner (Jasper Pääkkönen) määrätään neuvottelijaksi panttivankikriisiin, jonka taustalta löytyy terrori-­iskuksi naamioitu suunnitelma Euroopan turvallisuuden horjuttamiseksi.

Louhimiehen projekteihin kuuluu myös Saaristo­ meren maisemiin sijoittuva sovitus Juhani Ahon psykologisen avioliittoromaanin klassikosta Papin rouva.

Renny Harlin taas on tarttunut Matti Kassilalta aikoinaan filmaamattomaksi jääneeseen Komisario Palmu -käsikirjoitukseen.

Rakastetun elokuvasarjan henkiin herättäminen herättää luonnollisesti intohimoja puolesta ja vastaan.

Toisaalta AJ Annilan ja Alli Haapasalon Nyrkki-TV-sarja (Elisa Viihde / MTV3 / C More) osoittaa, että tiettyyn epookkiin sidottu jännitys ja poliittinen juonittelu onnistuu sekin Suomesta varsin hyvin.

Myös valtava joukko lasten- ja nuortenkirjallisuuden nykyklassikoita on meillä 2000-luvulla filmattu. Mutta se olisikin jo oman juttunsa aihe. 

 Antti J. Jokisen Puhdistus sai kiitosta kirjan elokuvasovituksesta.

Sofi Oksanen osallistui käsikirjoituksen tekoon.

PROFIILI Jani Saxell on kirjailija ja toimittaja.

Hänen kokoamansa Parasta katseluaikaa -esseeteos (WSOY 2020) tarkastelee nykyistä Netflix/HBOvetoista TV-kerronnan ja suoratoistosarjojen vallankumousta 18 kirjoittajan voimin.

21

PIRJO TUOMINEN

Päivällä ekonomi, illalla kirjailija

 Sirkku Saariaho  Tiiu Kaitalo

Kirjailija Pirjo Tuominen on 1700–1800-luvun Suomessa kuin kotonaan. Hän on ollut isonvihan ja pikkuvihan jälkeisen ajan itsenäisten naisten uskottu ja ääni yli neljän vuosikymmenen ajan.

K

irja vuodessa, kaksi parhaassa. Niin kirjailija Pirjo Tuominen on kirjoittanut vuodesta 1978 asti. Esikoisensa, historiallisen romaanin ­Mariaana, Vantaan tytär, hän kirjoitti hiukan alle nelikymppisenä.

Ensimmäinen romaani syntyi työn ohella, kuten monet muutkin Tuomisen teokset. Ehtivällä rouvalla oli esikoiseen mennessä jo takanaan lähes 20 vuoden ura viestinnässä ja markkinoinnissa.

—Mariaana oli ilmestyessään viihderomaani, jossakin vaiheessa se muuttui kulttuurihistoriaksi, Tuomista vähän huvittaa.

—Olin työelämässä vuoteen 1996 asti, ei siinä ollut mitään ihmeellistä: Päivällä olin töissä ekonomi ja toimitusjohtaja Pirjo Rantanen, illalla olin kirjailija Pirjo Tuominen. Töiden jälkeen menin aina illaksi 1700-luvulle tai 1800-luvun alkuun.

Työkaverit eivät välttämättä edes tienneet Tuomisen toisesta elämästä, eikä Tuominen siitä hirveästi huudellut.

Ura kirjailijana ei ollut nuoren Pirjo Tuomisen suunnitelmissa, kun hän muutti Lappeenrannasta Helsinkiin opiskelemaan.

—Minun piti päästä nopeasti leipään kiinni.

Kauppakorkeakoulu oli ihanteellinen, kolmessa vuodessa sain tutkinnon. Opettajani olivat pettyneitä, kun menin sinne. Vuonna 1959 se ei ollut kovassa huudossa.

22

Leivän lisäksi kauppakorkeakoulu toi myös aviomiehen ja idean kirjoittamisesta.

—Raimo Tuominen oli introvertti älykkö ja historian harrastaja. Hänen myötään historia avautui minulle uudella tavalla, löysin tapani kirjoittaa historiaa naisten kautta, kertoa ihmisistä ja ihmissuhteista.

Niinpä Ruotsin kuninkaat istuivat usein Tuomisten ruokapöydässä. Koko perhe saattoi ruotia kuninkaan naissuhteita tai pohtia tykkitornien sijainteja.

—Sellaiset olivat meillä ihan normaaleja pöytäkeskusteluja. Kiisteltiin kovasti, kuka on oikeassa. Poikkitieteellisyys on aina viehättänyt minua.

Historia ei ole vain tapahtumia, vaan myös tapoja, ruokaa, pukeutumista, sairauksia, ihan kaikkea.

Ensimmäisen version kirjasta Tuominen kirjoittaa rivakasti muutamassa kuukaudessa. Teksti tulee nopeasti ja se on lähes painovalmista.

—Kun olen ollut niin kauan pikkuvihan jälkeisessä ajassa, olen siellä kuin kotonani. Kirjoittaminen siitä ajasta on minulle helppoa.

Suomessa on ollut vähän eliittiä ja vauraita sukuja. Tuominen on oppinut tuntemaan henkilöt, joista hän kirjoittaa. Vanhoilla hautausmailla ja kappeleissa on hänen tuttujaan.

—Usein seuraan jo koulutuksenikin puolesta, missä raha kulkee. Usein se kulkee suvun naislinjaa pitkin. Tyttäret perivät, tytär on tapa siirtää omaisuutta toiselle suvulle tai pitää rahat suvussa.

Lukijat ottavat yhteyttä, jos asia on todella tärkeä. Eräs mies soitti ja kertoi lukevansa lentokentällä isoäitinsä tarinaa ja itkevänsä vuolaasti.

Kirjastani oli selvinnyt, että hänen isoäitinsä oli haudattu Pietarissa köyhäinhautaan vallankumouksen aikaan.

Kirjoittaminen on vienyt Tuomisen hänen romaaniensa tapahtumapaikoille. Olivatpa ne sitten Suomessa, Kanadassa, Alaskassa tai Brasiliassa, mutta sinne on päästävä.

—Minulla on tarve nähdä ja kokea paikka, josta kirjoitan. Haluan kävellä, etsiä vanhat polut ja tiet, aistia paikan tunnelmaa, nähdä asuinpaikat ja näköalat. On tärkeää tietää, miltä paikassa tuoksuu. Kun kirjoitin Satakunta-sarjaa, uin paljon seudun vesissä.

Näin maiseman veden tasolta.

Kaksi vuotta sitten Tuominen, tai oikeastaan Rantanen, jäi leskeksi, eikä rakasta keskustelukumppania enää ole. Uusi kirja on silti tulossa ensi keväänä.

—Olen sanonut, että jos näyttää siltä, että en saa pidettyä kirjaa koossa, minulle pitää heti sanoa siitä. Vanhemmilta kirjailijoilta olen kuullut, että se on varma merkki, että pitää lopettaa kirjoittaminen, Pirjo Tuominen naurahtaa. 

PROFIILI Pirjo Tuominen on tuottelias ja monipuolinen kirjailija.

Pitkän uransa aikana hän on kirjoittanut yli 50 teosta, joista suurin osa on historiallisia romaaneja. Charlotan tarina julkaistiin keväällä 2021.

Kirjailija Pirjo Tuominen kuvattiin Tyrvään pappilassa Sastamalassa.

23

JOHN IRVING

Painijan paluu

 Jari Saariaho  Jane Sobel Klonsky, Pertti Nisonen

Me kaikki olemme rakastaneet John Irvingia.

Garpin maailmaa. Ystäväni Owen Meania.

Kaikkia isäni hotelleja. Nyt on aika rakastua uudelleen. Korvia myöten.

J

ohn Irvingilla on uusi kolmen kirjan kustannussopimus taskussaan, ja paljon sanottavaa: tarinasta, ihmisestä ja politiikasta. John Irvingin 15. romaani Darkness as a Bride ilmestyy syksyllä.

—Nykykirjallisuus tai moderni kirjallisuus ei ole merkinnyt minulle mitään, ei edes nuoruudessani, John Irving lataa alkajaisiksi.

John Irvingin on ollut aina vaikea nähdä itseään amerikkalaisten kirjailijoiden ryhmäkuvassa. Hänen kirjallisia kivijalkojaan ovat 1800-luvun suuret tarinankertojat kuten Charles Dickens, Thomas Hardy, Herman Melville ja Nathaniel Hawthorne.

—Se mitä kutsutaan amerikkalaisen kirjallisuuden kaanoniksi – Hemingwayta, Faulkneria, Fitzgeraldia – ei ole ollut koskaan minun kaanonini. En pitänyt heistä, Irving toteaa.

Irving myös kieltää jyrkästi koskaan halunneensa kirjoittaa suurta amerikkalaista romaania. Siksi hän ei voi mielestään myöskään olla osa käynnissä olevaa amerikkalaisen kirjallisuuden akateemista uudelleen arviointia tai edustaa siinä viimeistä suurta amerikkalaista valkoista mieskirjailijaa.

Irving ei halua ajatella romaania kansallisena hankkeena. Kaikkea muuta. Itse asiassa vanha painija on hyökännyt usein suurta amerikkalaista romaania vastaan ja verrannut niiden kirjoittamista patrioottiseen ekstremismiin.

—Ei kiinnosta pätkän vertaa! En ole erityisen kansallismielinen.

Kirjallisuus on viimeinen asia, josta kannattaa olla kansallismielinen.

Minä olen kiinnostunut hyvistä romaaneista, en siitä mistä ne tulevat.

Mistä se hyvä romaani sitten syntyy?

—Mielikuvitus ja sen käyttäminen on keskeistä kaikille ihailemilleni kirjailijoille. He ovat myös kirjailijoita, jotka ovat uskollisimpia todellisuudelle eikä päinvastoin. Asioita voi keksiä ja olla silti uskollinen todellisuudelle.

24

PROFIILI Amerikkalainen John Irving (s. 1942) nousi maailmanmaineeseen vuonna 1980 julkaistulla teoksellaan Garpin maailma, ja tämän jälkeen hän on luonut loistavan kirjailijanuran.

Amerikkalaisista nykykirjailijoista Irving on suomalaisille tutuimpia ja rakkaimpia. Keltaisen kirjaston kirjailijoista hän on ylivoimaisesti suosituin.

25

’’­Nykykirjallisuus tai moderni ­kirjallisuus ei ole merkinnyt minulle mitään.’’

—Rodulliset ja uskonnolliset vähemmistöt taistelevat aina oikeuksiensa puolesta. Ne saavat myös enemmän huomiota ja sympatiaa kuin seksuaaliset vähemmistöt. Tai näin ainakin olen huomannut. En halua nyt tässä paljastaa uuden kirjani tarinaa seksuaalisista vähemmistöistä, mutta sen voin sanoa, että olen aina niiden puolella.

ROMAANI VAI ELOKUVAKÄSIKIRJOITUS?

Mielikuvitustaan Irving on myös käyttänyt.

Hän on luonut maailmoja ja hahmoja oman elämänsä ulkopuolelta.

—Näen itseni realistina, mutta se ei tarkoita, että rajoittaisin itseäni kehittämästä hahmoja, jotka ovat erilaisia kuin minä, tai luomasta tilanteita, jotka ovat minulle vieraita.

KUMMITUKSIA JA SEKSUAALIPOLITIIKKAA John Irvingin uusi romaani, Darkness as a Bride ilmestyy englanniksi syksyllä. Siihen liittyen I­ rving kehottaa lukijoitaan miettimään hänen suurimman kirjallisen sankarinsa, Charles Dickensin, Joulukertomuksen kummituksia. Dickensin kummitukset varoittivat niin lukijoita kuin romaanien henkilöhahmoja teollisen vallankumouksen myrskyisimpinä vuosina. Se oli aika, joka muistuttaa monellakin tapaa omaamme. Yhteiskunnan kaikki rakenteet olivat muutostilassa ja uudelleen määrittelyn kohteena.

—Kummitukset eivät pelkästään varoita meitä.

Ne ovat olemassa yhdistääkseen meitä ja muistuttaakseen meitä menneisyydestä. Toinen sana kummituksille on muistot, ne muistot, jotka vainoavat meitä, Irving toteaa.

Darkness as a Bride kertoo alppihiihtäjän ja hänen kirjoittajapoikansa tarinan, ja se tapahtuu osittain Coloradon Aspenissa. Irving on kuvaillut sitä kummitustarinaksi, mutta myös romaaniksi seksuaalipolitiikasta. Jälkimmäinen teema ei ole Irvingille uusi. Hän käsitteli seksuaalista vihaa jo Garpin maailmassa.

—Seksuaalinen viha, tai ainakin vakiintunut epäluottamus kaikkia seksuaalisesti erilaisia ihmisiä kohtaan, ei ole uutta.

Irving on kirjoittanut ja kirjoittaa seksuaalisesta vihasta, jotta se lakkaisi, mutta se ei lakkaa.

Se on ja pysyy.

26

Irving on kirjoittanut lukuisia elokuvakäsikirjoituksia pöytälaatikkoon, eivätkä ne koskaan ole sellaisenaan nähneet päivänvaloa. Sen sijaan I­rving on palannut käsikirjoitusten henkilöihin ja tarinoihin. Irvingin edellinen romaani, Ihmeiden tie, syntyi yli 20 vuotta vanhasta käsikirjoituksesta.

Myös Darkness as a Bride perustuu vanhaan elokuvakäsikirjoitukseen. Irvingin elokuvakäsikirjoitusten ja romaanien kirjoitusprosessi on kuitenkin hyvin erilainen.

—Filmi- tai televisiokäsikirjoitukset ovat huomattavasti helpompia kirjoittaa kuin romaanit, erityisesti kirjoista tehtävät adaptaatiot, Irving sanoo.

Irving näkee tarinan joko romaanina tai elokuvana jo ennen kuin hän aloittaa kirjoittamisen.

Ne pohjautuvat Irvingillä täysin erilaiseen näkemykseen tarinan kulusta.

—Kirjoitan monia ajatuksia ensin elokuvakäsikirjoitukseksi, ja pohdin sitten sitä eteenpäin.

Mitä enemmän tarina kehittyy, mitä enemmän hahmoille tulee historiaa, sitä todennäköisemmin siitä tulee lopulta romaani.

Jos tarina tapahtuu yhtenä kesänä tai parin vuoden aikana, se jää elokuvakäsikirjoitukseksi.

—Romaanin ja elokuvan välinen ero liittyy ten se edistyy? Jos he tekevät sen, se edistyy. Jos hyvin paljon aikaan. Televisiosarja monimutkais- eivät tee, se ei edisty, Irving toteaa lakonisesti. taa asioita, koska aika mahdollistuu ja mahdollisIrvingin elokuva- ja romaanikäsikirjoituksia taa paremmin niissä. yhdistää kuitenkin merkittävä asia. Asiat, joista Ystäväni Owen Meanin elokuvakäsikirjoituk- Irving välittää eniten, niin käsikirjoitukset kuin sesta Irving palkittiin aikoinaan Oscarilla. Vii- romaanitkin, Irving kirjoittaa aina ensin käsin. meaikainen käsikirjoitustyö on liittynyt Garpin —Käsin kirjoittaminen pakottaa minut hidasmaailmaan. tamaan. Se on hyvä asia, Irving sanoo.

—Kun adaptoin Ystäväni Owen Meania elokuHänen käsialansa on suurta, komeaa ja sangen vaksi – yli kolmetoista vuotta, neljälle eri ohjaajal- riehakasta. Death as a Briden kolmannen luvun le – adaptoin romaania, joka oli paljon paremmin käsikirjoitus on paksu nippu paperia täynnä korrakennettu ja valmiimpi kuin Garpin maailma. jauksia ja värikkäitä muistilappuja.

Garpin maailma oli neljäs romaanini, ja sitä kir—Käsin kirjoittaminen on kuin piirtämistä. Se joittaessani olin edelleen kokopäiväinen painival- on tarkempaa ja hitaampaa kuin näppäimistöllä mentaja, Irving muistuttaa. kirjoittaminen. Teen vähemmän virheitä käsin Garpin maailmaan palaaminen oli kuitenkin kirjoittaessa, minusta tuntuu, että kirjoitan juuri Irvingille helpompaa, koska hän ei ole enää kiin- oikeassa tahdissa. tynyt siihen.

—Pystyin olemaan paljon radikaalimpi Garpin KAHDEN PASSIN MIES maailman televisioadaptaatiossa. En ole myös- ’’Amerikassa me emme näe milloin tai mistä pokään televisiosarjan pääkirjoittaja. litiikka alkaa. Me vain heräämme eräänä aamuna Sen sijaan Irvingin käsikirjoitukset auttavat ja kaikki on poliittista.’’, lukee Darkness as a Briden pääkirjoittajaa kronologian rakentamisessa ja ta- kolmannen luvun käsikirjoituspinon päällimmäirinan kerronnassa. senä. Se on tarkkanäköinen kirkastus nyky-Ame—Kirjoittajalla, joka todennäköisesti jatkaa rikasta, mutta myös näkemys siitä, kuinka muutos työtä, on erittäin hyvä taju tarinan kertomisesta, tapahtui epätapahtumana. ja meillä on sama näkemys tarinan kertomisen —Yhdysvallat ei ole koskaan ollut erityisen järjestyksestä. Emme ole rakentamassa lineaa- yhdistynyt. Me olemme aina olleet jakautuneita. rista tarinaa kuten romaanissa tai George Roy Amerikka on suuri maa, jossa on paljon erilaisia Hillin ohjaamassa elokuvasovituksessa. osia. Yhteisen näkemyksen rakentaminen on vaiTyötä on tehty jo useampia vuosia. Irving keaa, John Irving sanoo. suhtautuu asiaan kokeneen käsikirjoittajan tyySe näkyy ja vaikuttaa Yhdysvaltojen poliittineydellä. sessa elämässä.

—Garpin maailma edistyy ihan kuin mikä ta—Amerikka on heilunut oikealta vasemmalle, hansa filmi- tai televisioprojekti. Kuka tietää, mi- ja takaisin oikealle ja vasemmalle, jo jonkin aikaa.

Niin paljon kuin Irving tunnetusti inhoaakin republikaaneja ja Donald Trumpia, niin kuin jokaisen itseään kunnioittavan liberaalidemokraatin tuleekin, hän tarkastelee asiaa kuitenkin syvemmin eikä myöskään anna demokraattien liberaalisiivelle synninpäästöä.

Hän muistuttaa, että liberaalidemokraatit ovat yleensä olleet vastuussa syvälle oikealla notkahtamisen kiihtymisestä Yhdysvalloissa.

—Vuonna -68 me halusimme Eugene McCarthyn emmekä suostuneet kannattamaan Hubert Humphreya, niinpä saimme Richard Nixonin ja lisää Vietnamia.

Sama kehitys näkyy vuoden 2016 vaaleissa.

—Vuonna 2016 yli 6,5 miljoonaa demokraattia ei suostunut kannattamaan Hillary Clintonia.

Irving näkee tarinan joko romaanina tai elokuvana jo ennen kuin hän aloittaa ­kirjoittamisen.

27

28

Demokraatit ­mahdollistivat Trumpin ja ­korruptoituneiden republikaanien ­valtaanpääsyn.

Irving näkemys on selvä. Demokraatit mahdollistivat Trumpin ja korruptoituneiden republikaanien valtaanpääsyn.

—Kyllä, republikaanit ovat halveksittavia, ei ainoastaan Trump. Mutta jos demokraatit olisivat kannattaneet Hillary Clintonia, taaksepäin meneminen olisi voitu estää. On turhauttavaa olla liberaalidemokraatti, koska meillä on historiaa itsetuhoisuudessa, joka olisi ollut helposti estettävissä.

Irving muistuttaa, että Trump sai vähemmän ääniä kuin Mitt Romney vuonna 2012, itse asiassa hän sai vähemmän ääniä kuin John McCain vuonna 2008. Trump ei voittanut vuonna 2016, Irvingin mukaan hänen kanssademokraattinsa antoivat voiton hänelle.

Eikä Trumpia ja republikaaneja saaneet pelkästään Yhdysvallat. Hänet sai koko maailma.

Silti Irvingin mielestä republikaanihallinnon aiheuttamat vauriot ovat tapahtuneet pääasiassa Yhdysvalloissa, ei muualla.

—Ja toivottavasti ne pysyvät siellä. Saksa on toipunut sangen hyvin itselleen aiheuttamasta vahingosta ja Saksan tapauksessa puhumme vahingosta, jonka se aiheutti myös monille muille. Minä pidän Saksasta, toivon Saksalle hyvää.

Minä pidän Yhdysvalloista, vaikka en pidäkään republikaanisesta puolueesta. Minä toivon myös Yhdysvalloille hyvää.

Yhdysvaltoja John Irving tarkastelee nykyään Kanadasta. Kun Trump valittiin presidentiksi, mahdottomasta tuli mahdotonta. Monet julkisuuden henkilöt tekivät vaalikampanjan aikana katteettomia lupauksia muutosta ulkomaille protestina. Irving ei kuulu tähän Trump-kriitikoiden joukkoon. Hän on asunut Kanadassa vakituisesti vuodesta 2015 lähtien ja kansalaisena vuodesta 2019.

—Minulla on kaksi passia, äänestän kahdessa maassa, Irving sanoo.

Irving yrittää oppia kaiken uudesta kotimaastaan.

—Vaikka olen asunut Kanadassa neljä viisi kuukautta vuodesta yli kolmenkymmenen vuoden ajan, en ikinä tule tuntemaan sitä yhtä hyvin kuin kotimaatani. En myöskään yritä unohtaa Yhdysvaltoja tai päästä yli Yhdysvalloista. Yksinkertaisesti minä asun mieluummin Torontossa kuin missään muualla.

Entäpä sitten Suomi? Suomalaiset rakastavat Irvingia ja ainakin paperilla Irvingin pitäisi rakastaa Suomea. Olemmehan me suuren luonnon, suurten painijoiden ja suurten karhujen kansakunta. Olisiko hänellä muistoja Suomesta suomalaisille lukijoille? Vai pitääkö useamman kerran maailman ympäri matkustaneen suuren tarinankertojan keksiä sellainen. Ei tarvitse.

Irvingilla on hyvin rakkaita muistoja Suomesta, Suomen lanseerauksestaan ja Tammen silloisesta toimitusjohtajasta Olli Arrakoskesta, jonka kanssa hän vietti paljon aikaa yhdessä.

—Me hiihdimme, uimme ja pelasimme squas­ hia. Olli tuli myös tapaamaan minua Vermontiin.

Kerran kun hän vei minua ympäri Suomea, olimme saunassa todella pitkään. Se tuntui minusta tuntikausilta, mutta olen varma, ettei se ollut niin pitkä aika. Sitten me hyppäsimme järveen pimeässä. En ikinä tekisi sitä uudestaan, mutta Ollin kanssa se oli vaan niin hauskaa. 

’’­Kummitukset eivät pelkästään varoita meitä. Ne ovat olemassa ­yhdistääkseen meitä ja ­muistuttaakseen meitä ­menneisyydestä.’’

29

HANNA BROTHERUS

 Virpi Salmi  Tiiu Kaitalo

Haluan elää niin, että se on totta minulle Tanssitaiteilija Hanna Brotheruksen esikoiskirja Ainoa kotini esittelee syvämietteisen ja kehollisen kirjoittajan, joka ei arastele tarttua vaikeisiin aiheisiin.

K

aikki alkoi Pariisista kaksi vuotta sitten, kun H ­ anna Brotherus lähti sinne yksin. Takana oli rankkoja vuosia, sisaren kuolema ja oma avioero pitkästä liitosta. Uusi avioliitto sielunkumppanin kanssa tuntui hyvin oikealta.

Ranska ja Pariisi on rakas paikka, äidin kaupunki ja toinen kieli.

Brotheruskin puhuu ranskaa.

—Olin ensimmäistä kertaa yksin Pariisissa. Irti kaikesta, irti kaikista. Tunsin pakahduttavaa tarvetta kirjoittaa.

Kirjoittaminen oli aina ollut häilyvä haave, näkymättömiä muistilappuja, juostessa kitalakeen kielellä kirjoitettuja sanoja.

Brotherus suunnitteli käyvänsä kirjoittamassa kirjastoissa ja kahviloissa, mutta niissä häntä vain ahdisti. Liikkuminen on tanssijan tapa olla, ei paikallaan istuminen.

—Juoksin ja tanssin Seinen rantaa edestakaisin. Juoksin ja kirjoitin. Tajusin, että tarvitsen liikkeen, jotta saan ajatukset ulos. Vihko oli repussa, kynä, paperia ja puhelin trikoiden taskussa.

Olen keskeneräinen vajaa ja rikki. Haluan ihoni kääntyvän loppuun asti. Haluan juurakon irtoavan. Aion tehdä kaiken, mitä se vaatii. Ainoa kotini Kirjan päähenkilö on viisikymppinen nainen, tanssija, kehollinen ajattelija, kirjailijaa itseään muistuttava.

—Totta kai se kertoo minusta. Olen taiteilija ja olen 30 vuoden ajan tehnyt samalla tavalla teoksia: ne ovat suodattuneet siitä, mitä olen kokenut. Tämä ei ole elämäkerta, vaikka se seurailee elämääni.

Kaikessa hyvässä taiteessa on oltava jotakin henkilökohtaista, jotakin lainattua, mielikuvituksen tuotetta ja jotakin surullista.

Kuukaudessa Brotherus siivilöi mielestään kirjan tärkeimmät 30

PROFIILI Hanna Brotherus on helsinkiläinen ­koreografi, ohjaaja ja tanssitaiteilija.

Ainoa kotini on hänen ­esikoisromaaninsa.

31

Minusta tuntuu, että liikkeen suhde ­kirjoittamiseen on kuin ­lumisadepallo, jota ­ravistelemalla saa tekstin ­liikkeelle.

Kun antaa muistojen ­hiutaleiden leijua, niitä on ihan ­valtavasti.

32

ajatukset. Ne eivät kaikki olleet kepeitä tai iloisia, mutta ne halusivat tulla kerrotuksi.

—Kirjan suunnitelma oli nippu juostessa syntyneitä ajatuksia ja tekstinpätkiä puhelimessa. Ne kädessä menin kustantajalle, että tällaista olisi sielussa.

ajokortin ja vilkuttaa mennessään. Mutta tuulet puhaltavat ja äidit tanssivat. Ainoa kotini

Perhe tiesi, että Brotherus kirjoitti kirjaa, mutta hän ei näyttänyt tekstiä kenellekään. Brotherus halusi olla suojassa. Joulun alla, kun kirja oli jo pitkällä, hän näytti sitä miehelleen. Mutta kukaan Brotherus kirjoitti paljon maalla, luonnon kes- läheinen ei lukenut kirjaa ennen julkaisua. kellä. Istui lattialla, terassilla ja laiturilla ja kirjoit—Ei tässä romaanissa esiinny suoraan perheenti. Lintujen sirkutus ei häirinnyt, katse hakeutui jäseniä. Minä en paljasta tässä kirjassa mitään, se horisonttiin järven selän yli. ei ole kiinnostavaa. Ajattelen, että se mikä on luki—Ymmärsin, että tanssin puolelta minulle jalle totta, on totta - minun elämäni on toissijaista. tulee tyhjän tilan tarve. Esineet ja tavarat tilassa Siskoni kuolema ja avioeromme merkitsivät enhäiritsevät, kaipaan tyhjää tilaa, jossa voin keskit- simmäistä kertaa elämässäni uskallusta olla yksin. tyä ilman mitään virikkeitä.

Ainoa kotini Kirjoittaminen olikin elämän katsomista samaan aikaan sisältä ja ulkoa.

Brotherus puhuu kirjassaan ikääntymisestä, —Minusta tuntuu, että kirjoittamalla tutkin eri-ikäisistä ystävistä, joita ihmisellä olisi hyvä olla.

Sen kautta tulee luonnollinen suhde myös omiin elettyihin vuosiin, ikään. Vanhenemista ei voi estää, mutta voi olla armollisempi itselle ja muille.

Yhtäkkiä keho, ihmisen ainoa koti, onkin toisenlainen.

—Minusta on ihmeellistä, ettei ikääntymistä koe itse. Olen 52, mutta minusta tuntuu samalta kuin kolmekymppisenä. Sitten jostakin tulee salama, joka näyttää, että olen tämän ikäinen. Mihin vuodet menivät? En tajua, ja se on vilpitön tunne. Mitä tapahtui ikävuosien 25-50 välillä?

Ura tanssitaiteilijana ja koreografina, neljä lasta ja pitkä avioliitto. ensimmäistä kertaa asioita sisältäni, mielestä ja —Koko suhteeni elämään on ortoreksisintohimuistoista. Sitä kautta syntyy romaani, joka saa moinen. Olen organisoija ja pyrin kaiken kontolla autofiktiivinen. rolliin ja täydellisyyteen. Tässä iässä tajuan, että haluan elää niin, että se on totta minulle.

Kirjan teksti on paikoin hyvin rajua: vanhemTanssitaide on itsessään sanatonta viestintää, muudesta ja sen vaikeudesta, riippuvuuksista, mutta ei tarvinnut olla mestari, jotta ymmärsi, että syömishäiriöistä, kuolemasta, odotusten täyttä- hoikkuus oli ilman muuta yksi tärkeimmistä hyveismisestä, itsensä kadottamisesta, rakastamisen vai- tä. Ainoa kotini keudesta sekä rakkaudesta.

—Ajattelen, että kirja on myös valinnoista, Ainoa kotini on osa Brotheruksen töiden jatkoa, joista osan teemme tiedostamatta. Usein elämä samanlainen kuin tanssiteos, hän sanoo. Kirjoittuo eteen tilanteen, jossa voi miettiä, miten sii- taminen tuntui hyvältä, se on niin lähellä tanssihen asennoituu: Voi ottaa oikeuden valita asioita mista. ja tapaansa suhtautua niihin. Voi mennä kohti —Puhuminen on minulle vaikeaa verrattuna pelkoa tai jäädä pelkäämään. Minusta tuntuu, että kirjoittamiseen tai tanssimiseen. Nyt aukesi ihalaitoin kirjan päähenkilön kärsimään. Nyt katsot na tyhjä tila, johon saan laittaa kaiken. Kukaan ei elämää oikeasti ja valintoja, joita olet tehnyt. keskeytä, kun kirjoitan. Suurin ero tanssiin on se, Lapsen hyvästeleminen alkaa jo iholta irtautues- että tämä on ensimmäinen työ, jonka teen aivan sa. Pienokainen oppii ryömimään, konttaamaan, kä- yksin. Olen kauhean ylpeä siitä. Minusta on ihana velemään ja juoksemaan ollakseen vapaa. Hän ajaa kirjoittaa. 

Kirjan suunnitelma oli nippu juostessa syntyneitä ajatuksia ja tekstinpätkiä ­puhelimessa.

33

ANJA SNELLMAN

Anja S. on täällä Anja Snellman viettää tänä vuonna taiteilijajuhlaa, kun esikoisromaanin Sonja O. kävi täällä ilmestymisestä tulee 40 vuotta.

Juhlavuoden kunniaksi hän muistelee uransa ja elämänsä käännekohtia.

S

onja O. kävi täällä (WSOY 1981) oli kohuesikoinen termin varsinaisessa merkityksessä. Voiko parikymppinen nainen olla tuollainen, hämmästeltiin silloin, siis juhlia, harrastaa seksiä, kipuilla aikuistumisen kanssa – ja käyttää kieltä noin. Se nosti Anja Kaurasen (Snellmanin) heti maan kärkikirjailijaksi.

ÄIDIKSI TULEMINEN JA ÄIDIN KUOLEMA Kymmenisen vuotta esikoisromaanin ilmestymisen jälkeen Snellman (silloin Kauranen) tuli äidiksi. Tyttäret syntyivät 1989 ja 1991. Äidiksi tuleminen muutti työtapoja. Pian lasten saamisen jälkeen oma äiti kuoli. ”Tykkäsin aiemmin kirjoittaa öisin, mutta lasten syntyminen muutti elämänrytmin. Öisin oli pakko nukkua. Suurin piirtein samoihin aikoihin, kun tulin äidiksi, menetin oman äitini. Ihon ­ajassa (1993) kirjoitin äitini puolifiktiivisen tarinan ja kirjasta tuli niin suosittu, että se muutti yleisön silmissä kuvaani kirjailijana. Sonja O. oli rohkeudellaan leimannut minua pitkään, mutta nyt kirjoihini uskalsivat tarttua hekin, jotka vieroksuivat esikoisromaanin roisia mainetta.

Ihon ajasta tuli myös ensimmäinen romaanini, joka käännettiin useammalle kielelle.

Seuraavassa romaanissani Pelon maantieteessä (1995) löysin uudenlaisen, trillerimäisen tavan kirjoittaa. Sen feministiset vaikutukset tuntuvat yhteiskunnassa oikeastaan vieläkin, koska kirja aloitti monessakin mielessä aikamoisen kalabaliikin. Paitsi naisen aggressiosta ja miesvihasta, myös siitä, kuinka paljon tiedettä ja tutkimusta voi romaanissa käyttää ja muokata. Muutama vuosi sen jälkeen nainen surmasi ampumaradalla kolme miestä ja poliisi löysi hänen kotoaan Pelon maantieteen ja spekuloitiin, oliko kirja yllyttänyt naista tekoon. Se oli minulle itsellenikin rankka, mutta tärkeä kirja.

Aloin myös matkustella käännöskirjojeni markkinoinnin yhteydessä. On todella kiinnostavaa jutella ulkomaisten yleisöjen kanssa ja huomata, miten eri tavalla kirjat luetaan eri kulttuureissa.”

34

 Virpi Salmi  Tiiu Kaitalo

PROFIILI Anja Snellman (vuoteen 1997 asti Kauranen) on Helsingissä vuonna 1954 syntynyt kirjailija sekä yleis- ja seksu­ aaliterapeutti. Hänen esikoisromaaninsa Sonja O. kävi täällä (WSOY 1981) on yhä Suomen kaikkien aiko­ jen myydyin esikoinen, josta hän sai myös J.H. Erkon palkinnon.

Snellman on julkaissut 25 romaania ja kolme runokokoelmaa. Kirjoja on käännetty yli 20 kielelle. Snellmanilla on kaksi aikuista lasta Saska Saarikosken kanssa ja hän on naimisissa muusikko Jukka Orman kans­ sa. Hänen seuraava romaaninsa Kaikki minun isäni ilmestyy lokakuussa 2021.

35

’’Olen kokenut sekä seksualisointia että tahallista väärintulkintaa mieskriitikoilta.’’

KREETALLA KIRJOITTAMINEN JA RUNOJEN JULKAISEMINEN

jäi kirjailijanuran takia. Siskon kuoleman jälkeen ikään kuin ovi lapsuuteen meni kiinni. Näin sattumalta yliopistolla ilmoituksen psykoterapiakoulutuksesta ja pyrin koulutukseen. Siihen oli myös taloudellisia syitä. Kirjailijan tekijänpalkkiot saati apurahat eivät riitä asuntolainan maksamiseen, eikä niillä perhettä elätetä. Puoliso on freelance-muusikko, jonka tulot ovat epäsäännöllisiä.

Sekä terapeutin että kirjailijan työssä on kysymys ihmisen mielestä. Antautuminen (WSOY 2015) oli käännekohtaromaani, joka liittyi tavallaan opintoihin. Eräällä koulutusluennolla neuropsykologi luennoi autismin kirjosta ja erityisherkkyydestä ja se kosketti. Ajattelin, että vielä tässä iässä oppii ymmärtämään itsestään näin fundamentaaleja asioita!

Olen tehnyt nyt yleis- ja seksuaaliterapeutin töitä kirjailijan työn ohella kahdeksan vuotta.

Olen pystynyt yhdistämään työt hyvin. Työskentelen Terapiatalo Nosteessa aamupäivästä iltapäivään. Kirjoitan aikaisin aamulla ja viikonloppuisin. Työt siivittävät toisiaan, tuleepahan pohdittua elämän kummallisuutta ja mielen ihmeellisyyttä koko ajan.”

1990-luvun alkupuolella kirjoittamisen paikaksi löytyi Kreeta. Snellmanin ensimmäinen runoteos Saa kirjoittaa, julkaistiin vuonna 2004. ”Olen aloittanut kirjoittamisen aikoinaan jo alle 10-vuotiaana runoilla, joten ensimmäisen kokoelman julkaiseminen oli merkittävä juttu.

Tuntui, että tulin kokonaisemmaksi.

Työn kannalta merkittävää oli myös päätyminen Kreetalle. Kävimme siellä ensin ihan tavallisella parin viikon perhelomalla, kun tytöt olivat pieniä, muutaman vuoden ikäisiä. Menimme heti samana vuonna uudestaan ja vuokrasimme pian sieltä talon. Pelon maantiede on ensimmäinen SEURAAVA JA SITÄ SEURAAVA ROMAANI siellä kirjoitettu kirjani. ”Lokakuussa ilmestyy seuraava romaanini Kaikki Meillä oli vuosien varrella montakin pitkäai- minun isäni. Kirjoitan siitä vielä ties monettako kaista vuokra-asuntoa siellä, mutta viisi vuotta versiota, sillä työskentelytapani on kirjoittaa hasitten luovuin vakiovuokrasuhteesta. Edelleen maan tappiin ja vielä ylikin. Siitä voi kertoa sen siellä on kuitenkin tutuilla asuntoja, joihin voin verran, että se liittyy isiin ja miehiin, miesten ahmennä kirjoittamaan heti, kun tilanne sen sallii. distukseen tässä ajassa ja kenties myös ahtaaseen Käyn siellä monta kertaa vuodessa, se on toinen keskustelukulttuuriin, jossa monet miehet tuntekotini. vat olevansa kaikesta syytettyjä.

Olen aina saanut kirjoitettua Kreetalla tosi Olen kirjoittanut paljon naisista – ja naisista hyvin. Pitkään tein töitä kotona keittiön pöydän miesten jäljiltä. Kirjailijanaisena olen kokenut moääressä ja ajattelin, etten tarvitse erityistä pai- nenlaista paikan näyttämistä, kuullut pilkallisia kanvaihdosta. Olen kuitenkin huomannut, että kommentteja ja myös tahallista väärintulkintaa etäisyyden ottaminen on tärkeää. Tällä vuositu- mieskriitikoilta. Lunta on tullut tupaan. Ensin tyhannella olen kirjoittanut paljon myös residens- töteltiin ja sitten koetettiin vähätellä haukkumalla sissä Bangaloressa Intiassa ja viime vuosina myös feministiksi. Olen itselleni painottanut, etten saa kesäpaikassani Suomusjärvellä.” unohtaa, miten ahdistunut ja masentunut olen joskus ollut miehisen vastaanoton jäljiltä. Ne ovat SISKON KUOLEMA JA tärkeitä asioita muistaa, jos joskus kirjoitan muisPSYKOTERAPIAKOULUTUS telmani.

Snellmanin isosisko Marjatta kuoli vuonna 2011.

Edelleen naiset lukevat sekä naisten että miesSiskolla oli lapsena hoitamaton kitalakihalkio ja ten kirjoittamia kirjoja, miehet lukevat pääasiassa reuma ja hän eli koko elämänsä yksin. Hänen elä- vain miesten kirjoittamia. Törmään yhä usein miemästään Snellman kirjoitti romaanissa Pääoma. hiin, jotka eivät ole koskaan lukeneet kirjojani tai ”Olin opiskellut kirjallisuutta ja psykologiaa ja sanovat, että ovat ehkä lukeneet, mutteivät muista valmistunut maisteriksi, mutta akateeminen ura niistä mitään.

36

Olen siitä iloinen, että itselläni on ollut sinnikkyyttä ja sitkeyttä toteuttaa lapsuuden haaveammatti(a).

Seuraavaksi olen taas vähän eri genren äärellä. Tekeillä on dokumenttiromaani Psykoterapiakeskus Vastaamosta, jossa ehdin työskennellä seitsemän vuotta. Pidin päiväkirjaa lokakuun lopulta tietovuodon tultua julkisuuteen AINA Vastaamoon konkurssiin asti, yhteensä 17 viikkoa.

Olin paikalla konkurssipäivänä, kun toimistoa tyhjennettiin. Otin roskalavalta talteen kansainvä-

lisiä kunniakirjoja, joita Vastaamon toiminnalle oli myönnetty. Tapaukseen liittyy paljon henkilökohtaisia tragedioita, tietysti ennen muuta heille, jotka joutuivat asiakkaina tietovuodon uhreiksi, mutta myös meille työntekijöille.

Vielä on vaikea sanoa, millaiset taiteilijajuhlat voi syksyllä järjestää. Olen tehnyt töitä urani aikana kolmelle kustantajalle, ja on ollut hienoa nähdä eri taloissa erilaisia ammattilaisia, jotka haastavat kirjailijaa kukin hiukan eri tavalla. Se tekee hyvää.”  37

EEVA JOENPELTO -JUHLAVUOSI 1921–2021

”Kuin kekäle kädessä”

 Sirkku Saariaho  C. G. Hagström/WSOY ja WSOY

Kirjailija ja toimittaja Suvi Ahola luki viime kesänä kaiken, mitä kirjailija Eeva Joenpelto on kirjoittanut. Mutta mitä Eeva Joenpelto todella sanoi?

K

aikki muistavat Eeva Joenpellon nimen. Se on hieno kirjailijan nimi. Kuvissa on komea nainen, jolla oli hiukan vinot silmät ja tiukka katse ohi kameran. Romaanien nimetkin ovat kuin runoista: Missä lintuset laulaa, Vesissä toinen silmä, Vetää kaikista ovista, Sataa suolaista vettä.

Eeva Joenpelto oli todellinen painosten kuningatar. Hän oli 1980-luvulla myynyt jo yli miljoona nidettä. Häntä lukivat miehet ja naiset. Joenpelto oli hyvin julkinen kulttuurihenkilö, tehokkaasti verkostoitunut ja vaikutusvaltainen. Hän pyrki kontrolloimaan ja säätelemään julkisuuskuvaansa ja onnistuikin siinä. Hän oli julkisuudessa omilla ehdoillaan.

Suvi Ahola kertoo, ettei ollut lukenut ennen Joenpelto-antologian kirjoittamiseen ryhtymistä kuin muutaman Joenpellon teoksen, eikä niistä ollut jäänyt suurempaa muistijälkeä. Kirjailijan teemat ­eivät puhutelleet 1980-luvulla parikymppistä kulttuuritoimittajaa.

—En ollenkaan muistanut, että olin arvostellut Joenpellon romaanin Jottei varjos haalistu vuonna 1986. Olin siitä jopa hyvin innoissani, liikuttunutkin. Kun luin sen viime kesänä, luin sen kuin uuden kirjan. En ollut nuorena ymmärtänyt sitä lainkaan, nyt tajuan menetyksistä, joista hän kirjoittaa.

Viime kesänä Ahola luki Joenpellon tuotannon alusta loppuun asti, 26 romaania.

Ensimmäisen teoksensa, Seitsemän päivää, Joenpelto kirjoitti salanimellä Eeva Helle vuonna 1946. Viimeisen romaaninsa, ­Uskomattomia uhrauksia hän kirjoitti vuonna 2000, lähes 80-vuotiaa­ na. Siinä Aholan mukaan näkyy kyllästyminen elämään ja pettymys nykyhetkeen ja sen moraalin löyhyyteen.

Joenpellosta kuulee monesti sanottavan, että koko tuotanto on sitä samaa. Tämä kismittää Aholaa.

—Ei todellakaan ole! Hänellä on hirveästi tyylikokeiluja, alku38

PROFIILI Suvi Ahola on filosofian tohtori, kirjallisuus­ kriitikko, toimittaja ja kirjailija. Hän on toimittanut useita kirjallisuusantologioita ja julkaissut omaelä­ mäkerrallista proosaa, esseitä ja runoja.

Ahola on työskennellyt Helsingin Sanomissa vuodesta 1984.

LOHJA-SARJA, OSAT 1-4

• Vetää kaikista ovista (1974) • Kuin kekäle kädessä (1976) • Sataa suolaista vettä (1978) • Eteisiin ja kynnyksille (1980)

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista.

Hän oli kirjallinen vaikuttaja ja painosten kuningatar. Joenpelto sai kuudesti valtion kirjallisuuspalkinnon ja Finlandia-palkinnon vuonna 1994.

39

vaiheessa pienoisromaaneja, yhteisökuvauksia, perhekuvauksia, historiaa, nykyaikaa. Romaaneissa on myös aivan absurdeja ja surrealistisia hahmoja. Hän oli suuri William Faulknerin ihailija.

Minulle Eeva Joenpellon lukeminen oli jatkuvaa seikkailua!

Erityisesti Joenpellon tuotannon alkupää teki valtavan vaikutuksen Aholaan.

—Kiihkeys, jolla hän kirjoittaa nuorista naisista ja heidän äideistään, jännitteisistä suhteista, pienten lasten kohtaloista, nuorten tyttöjen seksuaalisesta ahdistelusta. Niissä on vimmaa ja kiukkua, mikä kohdistuu lähinnä yhteiskunnan

Jokaisen pitäisi lukea Eeva Joenpellon Lohja-sarja Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian rinnalla epäoikeudenmukaisuuteen. Ne ovat hyvin yhteiskunnallisia romaaneja.

Olihan Eeva Joenpelto opiskellut kaksi vuotta Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa.

Ahola täsmentää, että Joenpellon romaaneissaan antama kuva yhteiskunnasta on erilainen kuin mieskirjailijoiden.

—Joenpelto toi siihen naisen ja lapsen näkökulman miehen rinnalle. Kuin katsoisi historiaa uudenlaisesta aukosta.

Eikä siinä vielä kaikki.

—Yhteiskunnallisena kirjailijana hän on huippu. Jokaisen pitäisi lukea Joenpellon Lohja-sarja Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian rinnalla.

Joenpellon elämä ei koskaan ollut helppoa.

Hän oli jatkosodan aikaan tarkk’ampujan luotiin kotiovelle kuolleen Erkki-veljensä altavastaaja, 40

tyttö joka olisi joutanut kuolla, kunhan veli olisi elänyt. Sen äiti oli sanonut ääneen, kunpa se olisit ollut sinä. Joenpellon äitisuhde oli hyvin mutkikas. Isä oli hänelle tärkeä.

—Äiti ja tytär selvittävät jotenkin suhteensa ja he kykenivät elämään yhdessä. Äiti oli loppuun asti hyvin läheinen hänelle. Suhteesta tuli kirjallista materiaalia, se pelasti sen.

Kirjoittaminen oli Joenpellolle tapa käsitellä myös vaikeita elämänkokemuksiaan, suvun ja perheen historiaa, molempien poikien kuolemaa, omaa eroa.

Avioero Tammen kustantaja Jarl Hellemannista oli raastava. Hellemannin kerrotaan yhteisestä kodista lähtiessään huutaneen vaimolleen, että sinä et enää koskaan kirjoita mitään. Totuutta ei enää tiedä kukaan.

Eron jälkeen Joenpelto rakennutti vanhan kotitalonsa yläpuolelle, rinteeseen, Sammatin suurimman talon ja kirjoitti parhaat teoksensa. Vetää kaikista ovista julkaistiin 1974. Se oli heti valtava menestys.

Joenpelto oli dramaattinen nainen, joka hallitsi näyttävät elkeet.

—Minusta hän kulutti Lohja-sarjaan kaiken, mitä hänellä oli. Sen jälkeen tuli hyviä romaaneja, mutta ei enää uudistumista tai todellisia tyylikokeiluja.

Joenpeltoa pidetään vahvojen naisten kuvaajana. Hän itse ei ollut kovin otettu tuollaisista kehuista. Hän oli tarkka naisen sisäisen maailman kuvaaja, ja romaaneissa on hyvin erilaisia naisia, jyhkeitä, pelottavia ja epämiellyttäviäkin naisia.

—Haluaisin, että kaikki tietäisivät Neito kulkee vetten päällä -teoksen Puntin lesken. Hän on aivan kammottava, uskomattoman vahva nainen.

Sokea leski, joka pyörittää nahkurinverstasta. Ei näe mitään, vaan tietää kaiken.

—Joenpellon erilaiset naiskuvat tuntuvat edelleen hyvin tuoreilta. Minusta hän on yllättävän samankaltainen kuin Elena Ferrante, Ahola sanoo.

Mitä Eeva Joenpelto todella sanoi? -teoksessaan Ahola kuljettaa lukijan Joenpellon elämän läpi tekstikatkelmien ja esseiden kautta. Lapsuus ja naiseksi kasvaminen, rakkaus, erotiikka, avioliitto, miehet, naiset, yhteiskunta ja kirjailijan työt ovat kirjan suuria teemoja.

—Kirjoitan miten hänen teoksensa minun

Eeva Joenpelto ja Jarl Hellemann olivat elegantti ja näyttävä pariskunta, joka viihtyi Helsingin kulttuurielämässä.

—Joenpellon erilaiset naiskuvat tuntuvat edelleen hyvin tuoreilta. tulkintani mukaan heijastavat hänen ajatuksiaan.

Kirja on kulttuuritoimittajan journalistinen teos, Ahola tarkentaa työtään.

Eeva Joenpellon ääntä Suvi Ahola on teosten lisäksi etsinyt kymmenistä lehtijutuista ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistossa säilytettävistä kirjailijahaastatteluista. Laajimmat haastattelut ovat Panu Rajalan 1970-luvulla tekemät. Niissä Joenpelto kertoo hyvin peittelemättä tunteistaan ja avioliiton lopusta.

—Olen saanut niistä paljon Eevan autenttista ääntä. Tosin se on vain yksi näkökulma. Teksti ja kerronta on niin hyvää, täynnä tunnetta ja tajun-

nanvirtaa. Hän oli hyvä puhumaan ja dramaattinen esiintyjä. Luulen, että hän on jopa huutanut haastattelussa!

Kuolemansa jälkeen vuonna 2004 Joenpellolta ei löytynyt mitään henkilökohtaista arkistoa.

Ei kirjeenvaihtoa eikä päiväkirjoja. Ei myöskään arkkua, johon hänen on kerrottu laittaneen lähettämättä jätetyt kirjeensä.

—Sellaista materiaalia en löytänyt. Se on jännittävä piirre. Ehkä hän tuhosi kaiken tai joku tuhosi ne hänen kuolemansa jälkeen. Ehkä sitä ei ollutkaan. Ei myöskään ollut mainintoja, että hän olisi pitänyt päiväkirjaa. Hän kirjoitti niin paljon, että ehkä hän sai upotettua niihin kaiken.

Suvi Ahola ei koskaan tavannut Eeva Joenpeltoa henkilökohtaisesti. Todennäköisesti he olivat olleet useasti samoissa tilaisuuksissa.

—Aikamoinen nainen. Toivon että olisin tuntenut häntä. Vanhempi kirjailija Eeva Joenpelto on minulle hyvin läheinen.  41

WSOY:N ARKISTOISTA  Elämän rouva, rouva Glad (1982) Keski-ikäisellä ja verevällä rouva Gladilla on takanaan kolme avioliittoa, kolme kohtaloa sekä rahaa ja valtaa. Mutta tuoko pankkikirjojen lukeminen mielenrauhaa?

Lukekaa Joenpeltoa!  Sirkku Saariaho  Tiiu Kaitalo

J

oenpellon laajasta tuotannosta on vaikea tietää, mihin tarttua ensimmäiseksi. Aholalla on siihen hyvä ohje. Joenpelto on aina erilainen sen mukaan, minkä ikäisenä hän on kirjoittanut teoksensa.

—Suosittelen nuorelle lukijalle nuorta Joenpeltoa ja keski-ikäiselle ja varttuneemmalle Lohja-sarjaa ja sen jälkeistä tuotantoa. Minä luin aikoinaan Joenpeltoni väärään aikaan, Suvi Ahola kertoo. 

 Tuomari Müller, hieno mies (1994) Tuomari Mülleristä Joenpelto sai Finlandiapalkinnon. Aito lukuromaani, jota usein luonnehdittiin Joenpellon komeimmaksi. Vesissä toinen silmä (1971) Nelikymmenvuotias elokuvaohjaaja Ossi Juhonkoski, Suomen filmimaailman ikuinen suuri lupaus etsii merkitystä elämälleen.

 Johannes vain (1952) Hienosti oivaltava psykologinen romaani rakkauden apostolista, hiljaisesta kyläkauppiaasta, Johanneksesta. Aivan, Joenpelto oli kauppiaan tytär.

 Eteisiin ja kynnyksille (1980) Elämä ei ole helppoa Julineille eikä Hännisille, kaikki ovat omalla tavallaan hukassa itsensä kanssa.

Uusi aika tekee vääjäämättä tuloaan.

Lohja-sarjan neljäs ja viimeinen osa.

42

Suvi Aholan kolme valintaa Eeva Joenpellon tuotannosta

1 2 3

Jottei varjos haalistu (1986) Neito kulkee vetten päällä (1955) Viisaat istuvat varjossa (1964)

Eeva Joenpelto käytti todella paljon aikaa teostensa nimiin.

Ne tulevat muun muassa ­raamatusta, ­Shakespearelta ja kansanlaulusta.

 Ralli (1959) Ralli on koskettava kasvukertomus tytöstä ja hänen koirastaan.

Koiraihmisen ja kirjailijan tarkkaa havainnointia. Moni on lukenut Rallin koulussa, aikuisena teos koskettaa toisin.

AHOLAN

 Viisaat istuvat ­ VALINTA varjossa (1964) Tekstiilitaiteilija Marjukka kipuilee rakkaudettomassa etäavioliitossaan. Suhde äitiin on jähmeä, sillä tämä ei ole päässyt yli lempityttärensä kuolemasta.

Kirja on aiheesta huolimatta kaunis ja herkkä, autereinen.

AHOLAN

 Jottei varjos VALINTA haalistu (1986) Jatkosodan jälkeinen epävarma Suomi, jossa asuu puute ja pelko. Elämän ankaruudessa on sen komeus, lainaus J. Fr. Erlanderilta kuvaa kirjan virettä.

Komeaa on.

 Rikas ja kunniallinen (1984) Hotelliyrittäjä Eero Kuula joutuu pohtimaan, onko periaatteistaan luovuttava vai voiko olla sekä rikas että kunniallinen. Nyt ansioksi nousee myös aidon nousukauden, 1980-luvun alun, kuvaus.

43

 Minun! Suurin!

Eeva Joenpelto Sammatin Myllykylään rakennuttamansa Vares-Kantolan edessä.

Joenpelto testamenttasi sen WSOY:n kirjallisuussäätiölle kirjailijakodiksi ”pitkää proosaa kirjoittavan kirjailijan käyttöön”.

Kuva: WSOY:n kuva-arkisto

EEVA JOENPELTO

Eeva kuvissa

 Vares-Kantolassa Eeva Joenpellolla oli hanhiakin.

44

KUVA: MARKUS LEPPO/WSOY:N KUVA-ARKISTO

Eeva Joenpelto, 1921–2004.

KUVA: TENHOVAARA/WSOY:N KUVA-ARKISTO

 Sirkku Saariaho

 Kirjailijat Donner ja ­Joenpelto Finlandia-palkinnon jakotilaisuu­dessa vuonna 1987, jolloin he molemmat olivat valitsijaraadissa.

 Sinunkaupat tehty!

Urho ja Eeva kättelevät itsenäisyyspäivän vas­ taanotolla vuonna 1976.

Presidentti oli jäänyt leskeksi ja Eeva Joen­ pelto eronnut hiljattain.

Kuva: Lehtikuva

 Eeva Joenpelto oli pitkä ja näyttävä nai­ nen. Kuva luultavasti Kirmusjärveltä Sam­ matista 1950-luvulta.

Kuva: Eeva Joenpellon kotialbumi

 Herra ja rouva Jarl Hellemann itsenäisyys­ päivän vastaanotolla 1967. Kuva: Lehtikuva 45

KUVA: HANNU VIERULA, PRESSFOTO ZEELAND, JOKA, MUSEOVIRASTO

 Eeva Joenpelto Johannes-poikansa kanssa.

Kuva: Eeva Joenpellon kotialbumi

SAARA TURUNEN

Rakkaus on ruma sana

 Susanna Lehmuskoski  Tiiu Kaitalo

Saara Turunen uskaltautui kirjoittamaan rakkausromaanin, vaikka pelkäsi leimautumista viihdekirjailijaksi.

E

n edelleenkään tiedä, mitä rakkaus on. Ei minulla ole antaa siihen mitään vastausta, sanoo Saara Turunen sumuisena maanantaiaamupäivänä.

Ilmassa on kevättä ja olo on kevyt, kevyempi kuin aikoihin. Hän on juuri saanut painoon uuden romaaninsa.

Hänen kolmas romaaninsa on rakkausromaani nimeltä Järjettömiä asioita.

Siinä hän tutkii rakkautta ja muita järkeä ja kontrollia pakenevia asioita kuten seksiä ja kuolemaa. ”Jos jotain kirjoittaessa selvisi, niin ehkä se, että rakkaus on hallitsematon ja arvaamaton asia, eikä siihen voi soveltaa esimerkiksi minkäänlaisia oikeudenmukaisuuden lakeja”, kirjailija summaa.

Rakkaus ei jakaannu ihmisille sillä tavalla, että kukin saisi sitä niin paljon kuin ansaitsee. Rakkautta voi saada yllin kyllin täysin ansiotta. Toisaalta jotkut eivät koskaan saa osakseen rakkautta, vaikka olisivat kuinka hyviä ja oikeamielisiä ihmisiä.

IMURI JA ALOE VERAT Romaanin minäkertoja on Saara Turusen itsensä oloinen taiteilija, jonka suhdetta barcelonalaiseen mieheen seurataan useiden vuosien ajan. Romaanissa rakastutaan, kasvetaan yhdessä ja yhteen, erotaan, kärsitään eron aiheuttamasta avaruuden kokoisesta tyhjyydestä, palataan yhteen, kipuillaan sitoutumisen kanssa — ja silti sitoudutaan.

Mies ei pysty asumaan Suomessa, nainen lentää miehen luokse niin usein kuin mahdollista, ilmastoahdistuksestaan huolimatta. Espanjassa on ensin alkuhuuma ja sitten arkirakkaus, yhteisen imurin osto, punaviinilasilliset katukahviloissa, tuuli hiuksissa ja 46

PROFIILI Saara Turunen, 39, on helsinkiläinen palkittu kirjailija ja ohjaaja.

Hänen näytelmiään ovat Puputyttö (2007), Broken Heart Story (2011), T ­ avallisuuden aave (2016) ja Medusan huone (2019).

Esikoiskirja Rakkauden­ hirviö (2015) sai Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkin­ non, toinen romaani Sivuhenkilö ilmestyi 2018. Saara Turusen kolmas romaani Järjet­ tömiä asioita ilmestyi keväällä.

47

Saara Turusen top 3 -rakkauskirjat

1

Märta Tikkanen: Kaksi — Kohtauksia eräästä taiteilijaavioliitosta

2 3

Maggie Nelson: Argonautit Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä

matkan taittaminen skootterin takapenkillä, yhTurusen mielestä arki tarjoaa niin ”mielettöteisen kodin parvekkeen aloe verat, Barcelonan mät määrät” materiaalia, ettei tarvitse lähteä kekkirkkaat aamut. Suomessa ovat ystävät, koti ja simään tapahtumia tai mennä mielikuvitusmattaiteilijana itsensä elättäminen. kalle avaruuteen.

Järjettömiä asioita -romaani yhdistelee omaelämäkerrallista materiaalia ja fiktiota. Kirjailija, KEVYENÄ PIDETTY kertoja ja päähenkilö ovat vahvasti samankaltai- Oma elämä ja rakkaus materiaalina — ei ihan sia, vaikka kyseessä onkin romaani. helppo keikka. Päämääränä kun ei ole paljastella, ”Olen kirjoittanut samantyyppisesti siitä läh- vaan tehdä emotionaalisesti uskottavaa taidetta. tien, kun kirjoitin ensimmäisen näytelmäni vuon- Vaarana on tulla luokitelluksi viihdekirjailijaksi, na 2007”, Turunen sanoo. ”Annoin näytelmän mikä Teatterikorkeakoulusta valmistuneesta drapäähenkilölle nimeksi Minä ja sillä tavalla löysin maturgista olisi sekä ärsyttävää että turhauttavaa. oman tapani kertoa.”

Turunen olikin jo oppinut kiertämään rak48

kauden taiteen aiheena kaukaa — kunnes rupesi miettimään, onko sellaisessa asenteessa sittenkin jotain tunkkaista tai sellaisen kulttuurin sanelemaa, jota hän ei halua uusintaa. ”Uskottavuusongelma on sukupuolittunut, ja se koskee kaikkia julkisen elämän alueita — ei pelkästään kirjallisuutta, vaan myös politiikkaa, taloutta tai vaikkapa urheilua. Naiset joutuvat tekemään miehiä enemmän töitä sen eteen, että heidät otettaisiin vakavasti. Siinä mielessä tarttuminen tällaiseen kevyenä pidettyyn aiheeseen kuin rakkaus sisältää riskin.”

Se riski oli otettava. Järjettömiä asioita -romaanin alussa päähenkilö on hyvin nuori. Hän rakastuu komeaan mieheen, jolla on kaunis hymy.

’’Jos tekee taidetta, ei voi koskaan ­paukutella henkseleitä, että nyt tiedän, miten tämä tehdään.’’

Ulkonäön merkitys elämässä onkin yksi niitä ”järjettömiä asioita”, joita Turunen halusi tutkia.

Onhan se jonkinlainen tabu — ainakin sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka pitävät itseään älyllisesti suuntautuneina — että rakastuu (myös) ulkonäköön. Sellaista pidetään pinnallisena. ”Monella elämänalueella uskottelemme itsellemme, ettei ulkonäöllä ole väliä. Ulkonäön ei pitäisi esimerkiksi vaikuttaa työpaikan saantiin, mutta me kaikki tiedämme, että kyllä se kuitenkin vaikuttaa. Haluaisimme niin mielellämme olla tällaisten asioiden yläpuolella, mutta käytännössä se ei toteudu.”

Koska Järjettömiä asioita on rakkausromaani, sen oli käsiteltävä myös seksiä. ”Aluksi käsikirjoituksessa ei ollut seksiä lainkaan. Olin automaattisesti jättänyt seksin pois.

Kustannustoimittaja sitten kysyi, että kun kirjoitat rakkaudesta, pitäisikö sinun kirjoittaa myös seksistä. Sanoin, että ehkäpä. Menin kotiin ko-

neen ääreen ja rupesin kirjoittamaan aiheesta.”

Seksiä ei aluksi ollut, koska siitä kirjoittamisessa on vaara, että aihe vie huomion pois itse teoksesta ja johtaa keskustelun skandaalinkäryiseen päivittelyyn.

Mutta ei voi ajatella vain vastaanottoa. On mentävä aiheen ehdoilla. Olisi outoa käsitellä romanttista rakkautta kirjoittamatta lainkaan seksistä, Turunen mietti. Tai voisihan niin tehdä, mutta miksi leikata niin oleellinen osa suhdetta ja elämää pois? Ei ole mitään syytä vaieta seksistä eikä edes sen ongelmista.

Turunen fanittaa yhdysvaltalaista autofiktion kirjoittajaa ja feministiä Maggie Nelsonia, joka myös käsittelee sitä, kuinka olla onnellinen ja perheellinen ja silti samalla taiteilija ja radikaali, joka kyseenalaistaa vakiintuneita ajattelumalleja. Esimerkiksi Nelsonin Argonautit-kirjassa siirrytään sujuvasti seksistä Wittgensteinin sanojen ja ilmaisun filosofiaan ja siitä eteenpäin pohtimaan äitiyttä ja perhearjen arvokkuutta kirjoittamisen aiheena.

EI ENÄÄ HAPAROINTIA PIMEÄSSÄ Saara Turunen täyttää ensi kesänä 40 vuotta. Hän tuntee olevansa hyvässä kohtaa elämässä, ammatillisesti ja muutenkin. Kymmenen vuotta sitten hän oli juuri valmistunut korkeakoulusta ja haparoi pimeässä. ”Jos tekee taidetta, ei voi koskaan paukutella henkseleitä, että nyt tiedän, miten tämä tehdään.

Kymmenessä vuodessa on kuitenkin tapahtunut paljon: olen saanut tehdä niitä asioita, joista olen haaveillut. Ja saanut varmuutta: kyllä, minä voin omistautua kirjoittamiselle. Enää ei tarvitse joka aamu herätessään miettiä: apua pitäisikö hankkia jokin muu ammatti.”

Parhaan ohjeen kirjoittamiseen hän sai dramaturgian opettajaltaan. Ohje ei koske aihetta, rakennetta tai käsittelytapaa, vaan siinä on kyse siitä, että kirjoittaminen on kestävyyslaji. ”Opettajani sanoi, että kirjoittamisessa pärjäävät ne, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita tutkimaan perin pohjin sitä aihetta ja materiaalia, jonka kulloinkin ovat valinneet. Vaikka sitten vuodesta toiseen. Ja silloin ajattelin, että piru vie, haluan olla sellainen ihminen, joka jaksaa työskennellä vuosia yhden teoksen eteen. Sisäistin, että kirjoittaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja jos sitkeyteen ei pysty, kannattaa tehdä jotain ihan muuta.”  49

ÄÄNIKIRJA

Nyt kirjat korville Suomalaiset rakastavat äänikirjoja. Ovathan ne niin käteviä, aina mukana ja samaan aikaan voi tehdä muutakin. Äänikirja pitää nyt saada samaan aikaan kuin e-kirjakin.  Sirkku Saariaho  Kalle Järvenpää

T

uottaja Iisa Tammisto on tehnyt reilut kolme vuotta töitä WSOY:llä lasten ja nuorten äänikirjojen parissa.

Sinä aikana uusien äänikirjojen tuotanto on kolminkertaistunut.

—Melkein kaikista kirjoista tehdään nyt heti äänikirja, Tammisto kertoo. Äänikirjojen mahdollisuudet nähtiin ja ymmärrettiin kustannustalossa aikaisessa vaiheessa.

—Kun kova kasvu alkoi muutama vuosi sitten, meidän oli helppo reagoida siihen.

Suomalaiset ovat innokkaita kuuntelemaan kirjoja. Niitä kuunnellaan oikeastaan kaikkialla ja koko ajan.

Tammisto näkee, että digitalisaatio on tuonut uusia ihmisiä kirjojen ääreen. Sellaisetkin, joille kirjat ovat aikaisemmin olleet vieraita, ovat löytäneet kirjallisuuden äänikirjojen avulla.

—Enkä ole hirveän huolissani siitä, että kirjojen kuunteleminen olisi pois kirjojen lukemisesta. Siinä on pieni porttiteoria, jos kuuntelemisen kautta innostuu tarinoiden maailmasta, voi tarttua fyysiseenkin kirjaan, Tammisto jatkaa. Äänikirjojen myötä kuluttajia kiinnostaa paitsi kirjailijan myös äänikirjan lukijan panos teokselle. Siksi lukijan valinta on tärkeä osa äänikirjan tuottamista.

50

—Me tuottajat olemme kustannustoimittajien kanssa kahden taiteilijan välissä, kirjailijan ja näyttelijän. Meidän vastuullamme on saada kirjasta paras versio kuuntelijalle.

Uutuuskirjojen lukijavalinnat tehdään mahdollisimman aikaisin, jotta kirjalle saadaan toivottu lukija. Toiveita lukijasta esittävät myös markkinointiosasto, kirjailija ja kustannustoimittaja.

—Teemme todella paljon sisäistä yhteistyötä kustantamossa, kun mietimme, minkälaisen tulkitsijan kirja tarvitsee. Jos teoksessa on minä-kertoja, mies- tai naisoletettu, valitaan lukija sen mukaan. Muuten valintaa voi vähän ravistella, että millainen ääni sopisi kirjaan. Äänikirjan tekemisessä on erikoishaasteensa.

Tekstissä voi olla asioita, joiden esittäminen äänen avulla on vaikeaa.

—Usein kustannustoimittajalla tai kirjailijalla on ajatus, miten asian voisi tehdä. Voimme käyttää useampaa lukijaa tai kerronnallisia ratkaisuja kuten taukoja, joilla voi kertoa paljon.

Lukijan ohjeistaminen ja luennan seuraaminen ovat Tammiston töitä. Varsinkin lastenkirjoissa tuottaja on mukana studiolla. Tammisto sopii yhdessä lukijan kanssa, millaiset äänet hahmoilla on.

Lasten- ja nuortenkirjoissa sallitaan paljon enemmän eläytymistä kuin aikuisten kirjoissa.

—Suomessa halutaan mahdollisimman neutraali luenta kirjasta. Se on selvä toive kuuntelijoilta, Tammisto kertoo. 

Digitalisaatio on tuonut uusia ihmisiä kirjojen ääreen.

Näin kirjasta tehdään äänikirja Kustannuspäätös: Kun kirjasta teh­ dään kustannuspäätös, yleensä siitä päätetään tehdä myös äänikirja.

Aikataulutus: Kirjailija kirjoittaa. ­Päätetään, koska kirja julkaistaan.

Päätetään, koska äänikirja julkais­ taan.

Lukijan valinta: Paljon keskusteluja ja vuoropuhelua kustantamon sisällä.

Digituottaja ehdottaa lukijaa, mutta myös kirjailija ja markkinointi voivat toivoa lukijaa. Käännöskirjal­ lisuudessa kustannustoimittajalla on tarkin näkemys kirjan lukijasta.

Lukija valitaan mahdollisimman aikaisin, jotta saadaan juuri toivottu lukija.

Digituottaja on ­tarvittaessa ­studiolla ohjaamassa lukijaa.

Huomiota ­kiinnitetään esimerkiksi ­hahmojen ääniin ja luennan rytmiin.

Tuotanto: Valmistelut: Digituottaja tekee lukuohjeet lukijalle. Sovitaan, miten luetaan. Vieraskieliset sanat kirjoi­ tetaan auki ja kerrotaan, miten ne lausutaan.

Lukeminen: Lukija, usein näyttelijä, lukee kirjan studiossa. Lukija voi lukea esimerkiksi 3 tuntia päivässä, useam­ pana päivänä viikossa. Lukeminen kestää 1-3 viikkoa, riippuen tekstin määrästä.

Noin 300-sivuisen kirjan tuottaminen äänikirjaksi kestää 6 viikkoa.

Studiossa on kaksi padia, toises­ ta lukija lukee tekstin, toisessa on lukuohjeet.

Tuottajat saattavat seurata luke­ mista studiolla tai etäyhteyden kautta.

Viimeistely studiolla: Korjauskuunte­ lija merkitsee ääniraitoihin lukuvirheet, väärät äänenpainot ja muut häiriöt (kahinat, vatsan murinat). Lopuksi ai­ neisto masteroidaan eli optimoidaan julkaisuformaatille sopivaan muotoon.

Valmista! Nyt äänikirja on valmis. Se siirretään ääni- ja e-kirjapalveluihin.

51

ÄÄNIKIRJA

Porvoon aarreaitta WSOY:n Porvoon varastossa on 25 lavallista kelanauhoille tehtyjä äänityksiä 1960-luvulta alkaen. Se on todellinen aarre kirjallisuuden ystäville.  Sirkku Saariaho

W

SOY:n ensimmäinen äänikirja tehtiin vuonna 1966: Runo puhuu -kirjallisella äänilevyllä Lauri Viita lukee runojaan. Äänikirjoilla on ollut kauan vakiintuneet käyttäjänsä, kuten erityisesti näkövammaiset ja työkseen autoilevat. Kirjoja kuunneltiin nauhoilta, levyiltä ja c-kaseteilta.

—Lavoilla on nauhoituksia 1980-luvulta 2000-­luvun alkuun asti. Nauhoilla lukevat sekä kirjailijat itse että näyttelijät, WSOY:n digitiimin vetäjä Liisa Riste kertoo. Riste vastaa myös kelanauhoilla olevien luentojen digitoinneista.

Lavat eivät ole ”löytö”, vaan niiden olemassa­ olo on tiedetty ja kelanauhaprojektia on tehty pitkään.

52

Tallenteet on pitänyt arvioida ja osin kuunnella läpi.

—Olemme tehneet digitointia erityisesti hiljaisempina aikoina kesätyönä ja normaalien töiden eli uusien kirjojen kustantamisen ohella, Riste jatkaa.

Nauhojen sisältö on huikea, hienot teokset ja taitavat lukijat. Lukijoissa on tuttuja nimiä kuten Veikko Sinisalo, Veikko Honkanen, Lars Sved­berg, Inkeri Wallenius, Tytti Paavolainen ja Seela Sella.

—On ollut hienoa huomata, että taitavasti 3050 vuotta sitten valittujen näyttelijöiden lukemat äänikirjat kantavat yhä. Tulkinta on kestänyt aikaa.

Riste jatkaa, että toki vanhoissa nauhoissa voi olla voimakkaampaa eläytymistä, kuten Veikko Sinisalon lukema Täällä Pohjantähden alla -trilo­ giassa. Vuonna 2021 julkaistu Antti Holman luenta on ajallisesti lyhyempi, sillä nykyään puhutaan hiukan nopeammin.

Riste toivoo, että loputkin Porvoon-aarteet saataisiin julki kohtuullisen pian.

—Tärkein asia on kuitenkin oikeuksien hankkiminen. Aikoinaan fyysisiksi äänikirjoiksi tehtyihin teoksiin tarvitaan digioikeudet. Tekijöiden perikunnat voivat olla suuret, ja oikeudet on saatava kaikilta oikeudenomistajilta.

Tämänkin vuoden aikana on tulossa kuunneltavaksi hyvin kiinnostavia teoksia. Luvassa on ainakin Mika Waltaria ja Eeva Joenpeltoa.

—On hienoa tehdä tällaista kulttuurityötä.

Kun teokset on nyt digitoitu, ne ovat aina käytettävissä. Miten pitkä ikä kirjalle tuleekaan näin. Ja mikä mahdollisuus löytää klassikoita tai nautiskella nostalgiasta, Liisa Riste iloitsee. 

LUKIJA

Tuttu ääni, mutta kuka?

Sehän on Joona Linna Kepleristä ja Murakami ja – Neropatti?!

Aivan, Toni Kamulan ääni käy helposti tutuksi äänikirjojen kuuntelijalle.  Sirkku Saariaho  Anne Hämäläinen / Yle Kuvapalvelu

E

nsimmäiset äänikirjansa näyttelijä-käsikirjoittaja-ohjaaja Toni Kamula luki kymmenisen vuotta sitten. Silloin kaupallisia äänikirjoja tehtiin vain muutamia vuodessa. Nyt Kamula lukee äänitysstudiossa 2-3 päivää viikossa ympäri vuoden, joskus enemmänkin. Vuodessa hän lukee noin 40 kirjaa, keskimäärin kirjan puolessatoista viikossa.

Kamula on kysytty lukija, kustantamojen luottokumppani. Kirjallisuus on hänelle rakas harrastus, Kamula lukee paljon ja seuraa kirjallisuutta.

Parasta onkin, jos kirjan tekijä ja sisältö kutkuttelee lukijaa etukäteen. Kamula ei silti lue luettavia kirjoja etukäteen. Jos kirjailija tai teos ei ole tuttu, hän voi lukea tiivistelmän verkosta.

—Studiossa luen ihan prima vista. Luotan ensikosketukseen. Minusta on mielekkäämpää elää teksti ensimmäistä kertaa lukiessani ääneen.

Kamula lukee kolme tuntia kerrallaan, välissä on yksi tauko.

—Luen aamulla. Illalla ääni olisi paremmin auki mutta ainakin minulla virhemarginaali kasvaa silloin. Vireystila vaikuttaa artikulaatioon ja kykyyn pitää ajatus kasassa. Jokainen lukupäivä on omanlaisensa, eikä lukemista voi tehdä pakottamalla.

Hyvä lukeminen vaatii keskittymistä ja virkeää mieltä. Kirjailijan tekstiin tai suomentajan tekstiin pitää päästä sisälle, ymmärtää miten lauseet rakentuvat.

—Jos lukijalta puuttuu ajatus, lukeminen voi

kuulostaa mekaaniselta. Mitä paremmin ajatukseni ovat tekstissä mukana, sitä paremmin palvelen tekstin kuljettamista. Pyrin siihen, että lukeminen on virtaavaa.

Käännöskirjallisuudessa suomennoksen laatu vaikuttaa paljon siihen, miltä lukeminen tuntuu.

Jos vieraskielisiä sanoja on paljon, ne voivat hidastaa lukemista.

—Lukupäivänä äänen ja artikulaation pitää toimia, suu ei saa litistä eikä maha murista, Kamula listaa ääneenlukijan teknisiä haasteita.

Kamulan mielestä kuuntelija saisi mieluusti unohtaa lukijan ja antaa vain tarinan viedä. Lukijan ei ole hyvä tuoda itseään liikaa esiin, olla tekstin tiellä.

—Tiedän, että kuuntelijat ovat tarkkoja meidän lukijoiden työstä. Kaikkia ei voi miellyttää.

Välillä saan yhteydenottoja, että joku on lähtenyt seuraamaan ääntäni eli lukenut jotakin muuta lukemaani. Se on paras palaute, Toni Kamula sanoo.

Miten luetaan yhteen tekstiä ja sarjakuvaa? Äänikirjojen lukemisessa saadaan miettiä tuttuja asioita uusiksi. Esimerkiksi miten tekstin erilaiset muodot saadaan esiin äänen kautta.

—Minulle uusi avaus on ollut esimerkiksi Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirjat. Niissä yhdistetään päiväkirjamainen tarina ja sarjakuvat.

Siinä saa revitellä ja roiskia tarinan tapahtumien mukana. Se ei ole vain tekstin ja ajatusten kuljettamista. Se on jotakin dubbauksen ja äänikirjan väliltä, Toni Kamula kertoo.  53

SEBASTIAN FITZEK ÄÄNIKIRJA

Ääni parhaalle äänelle Silencio on Suomen suurin ääni­ kirjatuotantoyhtiö. Vuodessa sen studiolla luetaan noin 2000 kirjaa ääneen. Yrityksen toimitusjohtaja Kimmo Oksanen kertoo, miten l­ukijat valitaan äänipankkiin.

Miten valitset lukijat?

Lukijaehdokkaat valitaan ääninäyt­ teen perusteella. Jokainen lähetetty demo kuunnellaan. Kuuntelen ensin demon sokkona, vasta sitten luen cv:n.

Kiinnitän huomiota äänen soveltu­ vuuteen äänikirjoihin, sointiin, väriin ja tekniikkaan. Lukijan pitää hallita äänensä hienovaraisetkin nyanssit.

Luennan pitää olla elävää mutta ei ylinäyteltyä.

Onko pakko olla näyttelijä?

Kaikki lukijamme ovat ­näyttelijöitä.

Koulutus ei ole itseisarvo mutta ­luenta on niin haastavaa, että se onnistuu vain lahjakkaalta ja koulu­ tetulta näyttelijältä.

Saamme päivittäin yhteydenottoja ja demoja lukijoiksi haluavilta. Kaikki demot kuunnellaan sokkona, mutta jatkoon on päässyt vain näyttelijöitä.

Ammattinäyttelijän taustakaan ei takaa, että henkilö olisi hyvä lukija.

Entä yhteistyö kustantamoiden kanssa?

Roolituksessa yhteistyö kustanta­ moiden kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Lukijoiden valintaan vaikuttaa moni asia. Niitä pohditaan yhdessä kustantajien kanssa tarkasti.

Ehdotamme suoraan uusia, lupaavia ja lahjakkaita lukijahdokkaita mutta myös kustantajat ovat aktiivisia tässä asiassa.

Millainen on paras lukija?

Paras lukija on sellainen, jota ei edes huomaa. Ainoastaan teksti ja sisältö elää ja tempaisee kuulijan mukaansa.

54

Guten Tag und herzlich willkommen, Herr Fitzek  Sirkku Saariaho  H. Henkensiefke

Saksan menestykseikkämpiin jännityskirjailijoihin kuuluvan Sebastian Fitzekin tuotantoa julkaistaan nyt suomeksi.

Suomalaisten rakkaus Deutscher Krimiin saa uuden kohteen.

P

sykologinen trilleri, pahinta kaikesta, piinaavaa jännitystä, joka sotkee lukijan päivän ja yön, koska kirjaa ei voi jättää kesken.

Juuri sellaista kirjoittaa saksalainen Sebastian Fitzek, hävytön mielen manipulaattori, joka pitää lukijan otteessaan viimeiselle riville asti.

Fitzekille trilleristiksi päätyminen oli yllätys.

Hän ei ollut ajatellut itseään kirjoittajana.

—Halusin Halusin tennistähdeksi, mutta en ollut tarpeeksi hyvä. Halusin rumpaliksi, mutta en ollut tarpeeksi hyvä. Menin opiskelemaan lakia, koska Saksassa tehdään niin, jos ei tiedä mitä haluaa tehdä. Minusta tuli radioammattilainen, joka matkusti liikaa. Hotelleissa oli tylsää, ja aloin ko-

keilla kirjoittamista, harrastuksena, Fitzek kertoo Alan Petersenin Meet the Thriller Author -podcastissa alkuvuonna 2021.

Fitzek oli aina ollut lukija, ja erityisesti amerikkalainen rikosja jännityskirjallisuus ja Stephen Kingin, Kingin, Michael Crichtonin, Crichtonin, John Grishamin ja Harlan Cobenin tuotanto oli tuttua.

Alku ei ollut helppoa. Fitzekin ensimmäinen trilleri sai 13 hylkäys­ tä. Kun kustantaja löytyi, kirja sai odottaa kaksi vuotta sopivaa julkaisuhetkeä. Odotukset menestyksestä eivät olleet korkealla, ja kirjasta otettiin pieni painos. Vaan kesällä 2006 Fitzekin Die Therapie -romaani oli kaupoissa.

—Minulla Minulla oli paljon onnea matkassa: Kirja sai hyvät arvostelut, ja sitä ostettiin valtavasti. Sain myös hyvän yllätyshypen, nosteen, kirjalle. Loppujen lopuksi ensimmäisestä kirjastani tuli bestseller.

Se myös tyrkkäsi Dan Brownin Da Vinci -koodin pois ykkössijalta.

Maailmassa on kirjailija Stephen Kingin mukaan kahdenlaisia jännityskirjailijoita: pikaveneitä, jotka paahtavat täysillä ensi hetkestä asti sekä hitaasti aloittavia risteilijöitä.

—Minä Minä olen pikavene, laiturista lähtien täyttä vauhtia eteenpäin.

Minua kiinnostaa, miten ihmiset reagoivat, kun joutuvat yllättävään tilanteeseen ilman mitään valmisteluja, Fitzek kertoo Alan Petersonille.

Nyt pelastusliivit ylle. Fitzekin pikavene jo murisee laiturissa. 

PROFIILI Sebastian Fitzek (1971) on saksalainen kirjailija ja toimittaja.

Fitzek asuu synnyin­ kaupungissaan ­Berliinissä. Fitzek on julkaissut jännitys­ kirjoja vuodesta 2006 asti. Niitä on ­myyty yli 13 miljoonaa kappalet­ ta ja käännetty 35 kielelle. Niistä on tehty elokuvia, tv-sarjoja, näytelmiä ja kuunnelmia. Suomeksi on saatavilla Potilas, joka oli vuoden 2018 myydyin kirja Saksas­ sa, sekä Matkustaja 23.

Marraskuussa julkais­ taan Ikkunapaikka 7A.

55

ÄÄNIKIRJATARVIKKEET

No nyt säästyy aikaa Suomalainen on käytännöllinen ja säästeliäs henkilö luonteeltaan. Aikaa säästyy, kun voi tehdä vähintään kahta tai kolmea asiaa samaan aikaan. Superkätevää ja -sivistävää on kuunnella samaan aikaan äänikirjaa ja maalata terassia, istuttaa kukkasipuleita, karsia omenapuuta, ajaa nurmikkoa tai kutoa sukkaa.  Sirkku Saariaho  Tiiu Kaitalo

Eiköhän riitä selkä väärässä kökkiminen.

Fiskarin pitkävartinen Xact-istuttaja suorastaan itse istuttaa kukkasipulit ja taimet. Ovh 55,90 euroa.

 Sori, nyt ei kuulu!

Kun haluat keskittyä kirjakirjaan. Bose Noise Cancelling Headphones 700 -vastamelukuulokkeet.

Ovh 419,95 euroa.

56

Pallo hukassa! Ei hätää, puhallettavia palloja kannattaa ostaa varalle useampikin. Ovh 1,99 euroa.

 Ihanat langat rannalla. Socks Yeah!

DK Coopknits. Ovh 7,90 euroa. Shirolakebampupuikot vaikka kaulurin neulomiseen.

Ovh 6.90 euroa. snurre.fi

 Tehoaa porkkanoihin, mutta ei haukkaa äänikirjan ääntä. Bosch MS6CA4150 ErgoMixx -sauvasekoitin. Ovh 69,90.

Tehokasta vaimennusta täälläkin.

Karhu Aria 95. Ysärin huipputekniset juoksukengät. Ovh 130 euroa. karhu.com.

Kehitys kehittyy.

Bose Frames Soprano -aurinkolasit, joissa on Bosen äänentoisto.

Ovh 289,95 euroa.

 Halki, poikki ja kottikärryhin.

Fiskarsin PowerGear X raivaussakset ohileikkaava M LX94 -voimatyökalu tuoreen puun leikkaukseen.

Ovh 64,90 euroa.

Siistiä! Ekotiskiharja sopii myös lenkkareiden reunojen puhdistukseen.

Ovh 3,99 euroa.

Pikkuista laittoa. Sokevan pensseli, luonnonkuitua.

Ovh 13,10 euroa. Tikkurila Valtti Kaluste- ja terassiöljy (kelonharmaa). Ovh 0,9 litraa 10,91 euroa. Punavuoren rauta.

57

RAGNAR JÓNASSON

Seuraava tähti pohjoisesta?

 Virpi Salmi  Sigurjon Sigurjonsson

Islantilaisesta Ragnar Jónassonista tehdään kovaa vauhtia kärkinimeä pohjoismaisen rikoskirjallisuuden kentälle. Hänen ensimmäinen suomeksi ilmestynyt romaaninsa Pimeys esittelee ainakin virkistävän erilaisen päähenkilön.

R

agnar Jónasson, 45, vastaa puhelimeen kotonaan Islannissa. On maaliskuun loppupuoli ja Reykjavikin lähellä sijaitseva Fagradalsfjal-tulivuori purkautuu ensimmäistä kertaa 800 vuoteen. Ympäri maailmaa on levinnyt kuvia, joissa reippaanvärisiin ulkoiluvaatteisiin sonnustautuneet islantilaiset parveilevat punahehkuisten laavavanojen lähellä.

Siellä on tietysti ollut myös Jónasson. ”Olin siellä juuri tunti sitten! Lensin helikopterin kyydissä laavakentän yli. Se oli aivan maagista, sellainen kerran elämässä -kokemus”, Jónasson intoilee.

Pian hänenkin Instagram-tililleen ilmestyy kuvia, joissa kirjailija seisoo harmaassa hupparissa ja talvitakissa höyryävän maiseman edessä.

Pääasiassa Jónassonin Instagramissa on kuitenkin kuvia hänen kirjojaan hehkuttavista arvioista tai niiden hyvistä sijoituksista bestseller-listoilla.

Hän on noussut nopeasti niin kutsutun Nordic noir -tyylisen rikoskirjallisuuden nimeksi. ”Vuonna 2019 kirjojani oli myyty maailmanlaajuisesti miljoona kappaletta ja viime vuonna tuli täyteen kaksi miljoonaa. Se tuntuu aivan epätodelliselta.”

Kun vielä suomentamaton, viime vuonna ilmestynyt Winterkill on Yhdysvaltojen kertomakirjallisuuden e-kirjojen myyntilistalla kymmenentenä, Jónasson kirjoittaa Instagramiinsa, kuinka edellisen kerran Yhdysvaltojen top 10 -listalle on kivunnut islantilainen kirjailija vuonna 1938. Hän oli myöhemmin Nobel-palkittu Halldór Laxness.

58

PROFIILI Ragnar Jónasson, 45, on islantilainen kirjailija, jolta on juuri ilmestynyt ensimmäinen suomeksi käännetty rikosromaani Pimeys.

Jónasson on julkaissut 12 romaania, joita on käännetty useille kielille. Osasta romaaneita on valmisteilla myös ­ tv-sarjoja.

Hän on myös perustanut Iceland Noir -rikoskirja­ festivaalin vuonna 2013 kahden muun islantilaisen rikoskirjailijan Yrsa Sigurðardóttirin ja Quentin Batesin kanssa.

Jónasson asuu Reykjavikissa vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa.

59

Tällaiset virstanpylväät ovat tärkeitä Islannin ANOPISTA MALLIA kaltaisen pienen maan kirjailijalle.

Suomalaiset pääsevät aloittamaan Jónassonin ”Kansainvälisille markkinoille pääseminen on lukemisen Hulda-sarjaksi kutsutun trilogian enmelkein edellytys, että voi elää kirjailijana”, Jónas- simmäisestä osasta Pimeys, joka ilmestyi islannikson sanoo. si vuonna 2015. Se on sujuvasti etenevä rikosroHänellä, kuten monella muullakin islantilai- maani, jonka pääosassa on vähän umpimielinen sella, on toinenkin ammatti. Sanotaan itse asiassa, ja erakkomainen rikospoliisi, kuten niin monissa että jokaisella islantilaisella on kolme ammattia. muissakin vastaavissa romaaneissa. Jónassonin Vitsaillaan, että heitä on niin vähän, ettei kaikkiin Hulda Hermannsdóttirista tekee poikkeukselhommiin riitä muuten tekijöitä. Jónasson opiskeli lisen se, että Hulda on 64-vuotias nainen, jolla on aikoinaan juristiksi ja tekee niitä töitä yhä kirjoit- kirjan alkaessa eläkkeeseen aikaa enää muutama tamisen ohessa. kuukausi. ”Siinä tapaa ihmisiä ja se on hyvää vastapainoa Huldan hahmo syntyi, kun Jónasson halusi kirjoittamiselle, joka on kuitenkin aika yksinäistä.” kirjoittaa jotain ihan muuta kuin mitä oli aiem60

min kirjoittanut. Hänen varhaisemmissa kirjoissaan oli seikkaillut parikymppinen miespoliisi. ”Huldasta tuli sitten hänen täydellinen vastakohtansa.”

Jónasson sanoo, että hänelle on tärkeää saada kirjojensa yksityiskohdat uskottaviksi. Ystävä on poliisi, joka neuvoo ja opastaa poliisiin liittyvissä asioissa. 64-vuotiaan naisen sielunelämään Jónassonia johdattelivat äiti ja anoppi. ”He ovat noin samanikäisiä kuin Hulda ja molemmat siinä elämänvaiheessa, että ovat siirtymässä eläkkeelle.”

’’Pohjoismailla on maine r ­ auhallisina, kivoina, ­hiljaisina paikkoina, joten ehkä siksi ­Skandinaviassa ­tapahtuvat rikokset tuntuvat erityisen ­jännittäviltä.’’

Jónassonia kiehtoo myös kirjoittaa elämäntarinoita hahmoille, joiden elämä ei ole ollut helppoa.

Juuri sellainen hahmo on Hulda, jonka elämää lähdetään kirjasarjassa käymään läpi takautuvasti.

JÄNNITTÄVÄT POHJOISMAAT Islantilaisten monista ammateista käy esimerkkinä myös Ragnar Jónassonin isoisä Þ. Ragnar Jónasson.

Hän eli Pohjois-Islannissa Siglufjörðurissa, paikassa, joka esiintyy myös lapsenlapsen romaaneissa. Vuonna 1913 syntynyt isoisä oli kylän pormestari, paikallisen sairaalan johtaja sekä valtakunnallisen tv-kanavan ja sanomalehden paikallinen avustaja. Eläkepäivinään isoisä kirjoitti viisi kirjaa Siglufjörðurin historiasta.

Jónassonin perheellä on edelleen mökki Siglufjörðurissa. Kertaalleen kuihtunut paikkakunta

on herännyt turismin myötä uuteen kukoistukseen ja normaaliaikana kylän satamaan lipuvat isot risteilijäalukset. Rikosromaanien tapahtumapaikaksi se sopii Jónassonin mukaan erityisesti siksi, että eristyksissä olevaan kylään pääsee vain vuoreen louhittua tunnelia pitkin ja napapiirin hujakoilla sijaitseva paikka on talvella hyvin luminen ja erittäin pimeä. ”Kesällä siellä on tietenkin upeaa ja valoisaa”, Jónasson sanoo, ja senhän me suomalaiset tiedämmekin.

Islanti on kaikissa Jónassonin kirjoissa isossa roolissa. Ensimmäisessä Hulda-romaanissa Pimey­dessä ei kuitenkaan ole sydäntalvi, vaan alkava kevät. Tosin sekin voi olla Islannissa aika hyytävä.

Miksi juuri pohjoismaiset jännitysromaanit ovat maailmalla nyt niin kiinnostavia? Ei pelkästään pimeän talven, pahaenteisen hiljaisten kinosten ja niiden ympärille helposti rakennettavien synkkien tapahtumien takia, Jónasson sanoo. ”Islannissahan on todella vähän rikollisuutta ja sama koskee muitakin Pohjoismaita. Pohjoismailla on maine rauhallisina, kivoina, hiljaisina paikkoina, joten ehkä siksi Skandinaviassa tapahtuvat rikokset tuntuvat erityisen jännittäviltä”, hän arvelee.

SEURAAVA DAN BROWN? Jónassonin kirjailijanura käynnistyi toden teolla vuonna 2009, kun hän sai pontimen kirjoittaa loppuun pöytälaatikossa muhineen käsikirjoituksen. ”Dan Brown oli silloin tosi kova juttu ja Islannissa järjestettiin kirjoituskilpailu, jossa etsittiin seuraavaa Dan Brownia. Sain siitä motiivin ja kirjoitin kirjan loppuun.”

Jónasson ei voittanut kilpailua – itse asiassa sitä ei voittanut kukaan, seuraavaa Dan Brownia ei löydetty. Mutta Jónasson sai kustannussopimuksen ja pyynnön kirjoittaa lisää. ”Olen kuitenkin kirjoittanut kuusivuotiaasta asti, kirjoittaminen on dna:ssani. Rakastan rikoskirjallisuutta ja aloitin harrastuksenani kääntämään Agatha Christien kirjoja islanniksi, kun olin 17-vuotias.”

Vaikka Jónassonista ei ainakaan virallisesti tullut seuraavaa Dan Brownia, internetistä löytyy kuvia, joissa hän poseeraa menestyskirjailija Brow­nin vierellä Siglufjörðurissa ja Reykjavikissa. ”Tunnen nykyään Dan Brownin, olemme ihan hyviä ystäviä.”  61

ISMO ALANKO & KATJA KETTU

Taiteilijaelämää

62

 Virpi Salmi  Tero Ahonen

Kaksi suurta kohtaa, kun Katja Kettu kirjoittaa Ismo Alangosta syksyllä ilmestyvän taiteilijaelämäkerran.

He kertovat, miten kirja käytännössä syntyy.

P

unavuorelaisen luksushotellin vastaanottovirkailija on puhelimessa ensin nihkeä: heillä ei ole tapana suostua pyyntöihin tehdä haastatteluja hotellin aulassa. Lopulta virkailija myöntyy pitkin hampain. Ehkä haastateltavien nimet menivät puhelimessa ohitse, sillä kun Katja Kettu ja Ismo Alanko pari tuntia myöhemmin saapuvat aulaan kirjan kansikuvauksista, vastaanottovirkailija on kuin syntynyt palvelemaan supertähtiä. Pöytää tarjotaan vaihdettavaksi mukavampaan, kuplavettä kaadellaan laseihin, totta kai keittiö järjestää syötävää, vaikka ravintola on kiinni.

MITEN NÄMÄ KAKSI PÄÄTYIVÄT SAMAAN KIRJAPROJEKTIIN?

Katja Kettu: Ei me oikeastaan oltu tavattu ennen kuin ryhdyttiin tähän kirjaprojektiin.

Ismo Alanko: Oltiin nähty Kansallisteatterin Montussa, kun oltiin molemmat oltu katsomassa samaa näytelmää. Mikä se näytelmä olikaan? Leea ja Klaus Klemolan Maaseudun Tulevaisuus!

Katja: Mutta ei me siellä mitenkään tutustuttu. Ismo on niin vaikuttava persoona, että jännitin häntä hirveästi. Kun me sitten tavattiin kustantamossa tämän projektin tiimoilta ensimmäisen kerran, olin miettinyt valmiiksi hienon puheen, jonka pidän Ismolle. Olin sitten tunnin myöhässä siitä palaverista ja hyvin hiljaisena siellä. Puhe jäi pitämättä.

Alangon ja Ketun yhdisti Johnny Knigan kustannustoimittaja Timo Ernamo, joka on koonnut Alangon kappaleiden teksteistä kaksi kirjaa Rakkaus on ruma sana (2004) ja Sanat (2011).

Ismo: Ernamo on minulle puhunut elämäkerrasta jo vuosia.

Ajattelin ensin, että olen liian nuori siihen, kun eikö elämäkerran tekeminen tarkoita sitä, että ura on ohi. Sitten tuli sopiva kohta elä-

PROFIILI Ismo Alanko, 60, on muusikko, jonka yhtyeitä ovat muun muassa Hassisen kone, Sielun Veljet ja Ismo Alanko Säätiö.

Alanko on syntynyt Helsingissä ja viettänyt lapsuutensa ja nuo­ ruutensa Joensuussa.

Alangon laulunsanoista on julkaistu kaksi kirjaa, Rakkaus on ruma sana (2004) ja Sanat (2011).

Katja Kettu, 43, on kirjailija, jonka läpi­ murtoteos Kätilö (2011) sai Kalevi Jäntin- ja Runeberg-palkinnot.

Siitä on tehty myös samanniminen elokuva.

Ketun viides romaani Rose on poissa (2018) oli Finlandia-ehdok­ kaana. Kettu on myös elokuvatuottaja yhti­ önsä Kettutuotannon kautta. Yhtiö on tuotta­ nut muun muassa Fintiaanit-dokumentin Ylelle.

63

mässä ja ajattelin, että ehkä sitä voisi tässä hetkessä pysähtyä välietapille ja katsoa vähän taaksepäin. Sitten kun tuli ehdotus, että Katja tekisi sen, ajattelin, että tästä voi tulla hyvä kirja.

PITKÄ PROJEKTI, PITKÄT SESSIOT Kirjan tekeminen aloitettiin vuonna 2018.

Ismo: Vaihtoehto oli tietysti, että olisin kirjoittanut kirjan itse, mutta koska olen päätoiminen musiikintekijä, siihen olisi mennyt 20 vuotta.

Katja: Itse en ollut miettinyt ollenkaan, että kirjoittaisin jonkun elämäkerran. Mutta kun kustantamossa tuli Ismo puheeksi, innostuin heti.

Olen kuunnellut hänen musiikkiaan lapsesta asti ja arvostan häntä musiikillisesti todella paljon.

64

’’Ismo on niin ­vaikuttava persoona, että jännitin häntä hirveästi.’’

Ismo: Minulle on tärkeää, että kirjasta tulee erilainen ja hyvä, siis myös kirjana. Sellainen, että sitä haluaa lukea uudestaan. Siksi innostuin Katjasta, koska hänen kirjoittamanaan kirjasta tulee takuulla kiinnostava.

Kirjaprojekti aloitettiin pitkillä haastattelusessioilla, jotka ovat jatkuneet kolmen vuoden ajan.

Ismo: Ne ovat olleet ihan sellaisia työpäivän mittaisia, seitsemän kahdeksan tuntia. Välillä on pitänyt käydä syömässä.

Katja: En ole koskaan tavannut ketään, jolla olisi niin mielenkiintoiset jutut kuin Ismolla.

Voisin kuunnella niitä vaikka kuinka kauan.

Kirjaprojekti ­aloitettiin pitkillä haastattelu­ sessioilla, jotka ovat jatkuneet kolmen vuoden ajan.

Ismo: Prosessin aikana tuli ajatus, että entä jos tässä ei olisi ollenkaan yksityiselämää perinteisellä tavalla, vaan keskiössä olisi työ ja taide. Että maailma ja elämä tulisi sen työn kautta.

Olemme nyt käyneet läpi elämäni niin, että jokainen julkaistu kappale on puhuttu läpi.

Katja: Meillä on hirvittävästi nauhoitettua puhetta. Tekstiksi purettuna sitä on kasassa yli tuhat sivua.

Ismo: Kappaleiden kautta voi hahmottaa, miten maailma on muuttunut ja miten musiikki on muuttunut. Julkaistut levyt ovat minulle vähän kuin päiväkirjoja, ne eivät ole mitään fantasiakirjallisuutta. Ne kertovat siitä ajasta, jolloin ne on tehty.

Katja: Ismo osaa puhua hämmästyttävän jäsennellysti. Minä vain kuuntelisin ja kuuntelisin.

VÄLILLÄ LIPSAHTAA SIVURAITEELLE Katja: En ole kirjoittanut aiemmin elämäkertaa eikä itselläni ole sellaista kokemusta, että olisin kaivellut henkilöstä tietoja, vaikka olenkin tehnyt romaanejani varten muuten paljon taustatyötä.

Olen kuitenkin haastatellut tähän valtavasti tyyppejä ja penkonut lehti- ja musiikkiarkistoja.

Ismo: Tällainen tekeminen on väistämättä hidasta. Lisäksi kaikki asianosaiset muistavat vanhat tapahtumat vähän eri tavalla. Neljäänkymmeneen vuoteen mahtuu niin paljon tapahtumia ja asioita, että jutut lähtevät väkisin sivuraiteelle ja lipsahtavat yleisfilosofisiksi pohdinnoiksi.

Katja: Minulla on ollut myös etuoikeus päästä mukaan keikkabussiin. Koska itselläni on kokemusta vain punkhommista, ajattelin esimerkiksi, että kaikkien pitää roudata kamoja.

Ismo: Roudaaminen on organisoitua ammattilaisten hommaa. Harvat kulkevat enää keikoille bussilla, mutta minulle keikkabussi on turvasatama, jonka ulkopuolelle jäävät maailman murheet. Elämä keikkabussissa on yksinkertaista ja selkeää. Siellä ei pysty hoitamaan mitään asioita, siellä vain istutaan ja rupatellaan hyvien ystävien kanssa.

VOIMAKKAAT TAHDOT KOHTAAVAT Kahden eri alan taiteilijan yhteistyössä luulisi syntyvän myös ainakin vähän erimielisyyksiä ja ristiriitoja.

Katja: Itseni on pitänyt opetella nöyryyttä, kun kirjoitan toisen ihmisen elämästä. En voi ohjailla palettia pelkästään niin, miten itse haluaisin.

Ismo: Vaikeaa on olla liikaa kontrolloimatta joka asiaa ja puuttumatta toisen tekstiin. Kenen muistikuvien mukaan mennään ja mikä on se, joka jää faktaksi kirjaan.

Katja: Minulla voi olla välillä aika voimakas tahto ja Ismolla on välillä aika voimakas tahto.

Ismo: Vaikka välillä tulee erimielisyyksiä, molemmilla on kuitenkin yhteinen tahto saada aikaiseksi mahdollisimman hyvä kirja.

Kertojan ääni vaihtelee kirjassa. Välillä äänessä on kaikkitietävä kertoja, välillä minä-kertoja, joka on Ismo.

Ismo: Muuten, kielestä voitaisiin pitää vielä pari sessiota. Siis kielen merkityksestä minulle.

Se on aihe, joka on minusta loputtoman kiinnostava.

Katja: Ismon elämästä saisi helposti kirjasarjan. Hänellä on niin mielenkiintoinen ajatuksenjuoksu.

Haastatteluhetkellä kirjalta puuttuu vielä nimi.

Ismo: Jos se olisi Ismo Alanko ja kysymysmerkki perässä.  65

66

ELIZABETH STROUT

Elizabeth Stroutin kirjoittajakoulu  Sofi Oksanen  Matti Pikkujämsä  Leonardo Cendamo

K

irjailijoilta kysytään usein vinkkejä kirjoittamisen tueksi, ja vielä useammin sitä, mistä ammennetaan innoitusta. Salaista reseptiä minulta ei näihin pulmiin löydy, mutta hyvä kirja innostaa aina ajattelemaan kirjoittamista, ja juuri näin minulle toimii Elizabeth ­Stroutin tuotanto. Mitä kirjoittamisesta voi oppia lukemalla ­Stroutia? Miksi juuri hänen teoksensa ovat hedelmällisiä luovuudelle?

PROFIILI Elizabeth Strout (s. 1956) on kiitelty ja paljon luettu yhdysvaltalainen kirjailija. Hänet tunnetaan vahvana tarinankertojana, jonka teokset koskettavat taidokkaasti luoduilla henkilöhahmoillaan.

Strout voitti vuonna 2009 Pulitzerpalkinnon teoksellaan Olive Kitteridge, josta on tehty Emmypalkittu ja myös Suomessa ihastuttanut tv-minisarja.

OPISKELE IHMISIÄ Yhdysvaltalaisen Elizabeth Stroutin tie kirjailijaksi ei ollut mutkaton, vaikka hän oli tähdännyt ammattiin lapsesta asti ja hänen äitinsä oli rohkaissut mielikuvituksen viljelyyn. Äiti kehotti nuorta Stroutia esimerkiksi kuvittelemaan sitä, millaista elämää ohimennen kohdatut ihmiset viettivät, ja merkitsemään muistiin mieleen nousseet ajatukset. Vinkki sopii yhä kaikille kirjoittamista harrastaville. Jokainen tapaamasi ihminen voi olla ikkuna uuteen maailmaan, oli hän postipaketin tuonut kuriiri tai R-kioskin myyjä. ­Stroutin henkilögalleria kattaakin koko ihmiselon kirjon eläkeläisistä elämän syrjästä tippuneisiin ja hänen kirjoissaan vilisee opettajia, apteekkareita, sihteereitä, maanviljelijöitä, majoituspalve67

Stroutin kirjoissa ­juoruillaan paljon muista ihmisistä

Muiden teoksiin perehtymistä Strout pitää kirjoittamisen kannalta olennaisena ja siksi on täysin sallittua asettaa lukeminen etualalle, kuten Strout teki valitessaan luentoja, joilla oli mahdollista ahmia samalla salaa romaaneja. Hän myös teki töitä, jotka jättivät päivät vapaiksi kirjoittamiselle. Sanomattakin oli selvää, ettei Strout ollut erityisen hyvä palkkatöissään ja hän vaikeni kirjailijuuteen liittyvistä kunnianhimoistaan, koska iän karttuessa ne alkoivat tuntua kiusallisilta, semminkin kun julkaistut tekstit karttoivat hänen ansioluetteloaan.

luiden tarjoajia, lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Kirjoittaakseen lääkäristä ei kuitenkaan tarvitse opiskella lääketiedettä, vaan ihmisyyttä, kuten Strout.

Hän kuvaa sitä, mitä näiden ammattien harjoittajat merkitsevät ihmisinä muille ja muut heille.

HARJOITTELE NOVELLEILLA

ÄLÄ ANNA PERIKSI Matka mielikuvitusta ruokkivasta lapsuudesta julkaisukynnyksen ylittämiseen oli pitkä ja esikoisromaaninsa Strout julkaisi, kun hän oli yli neljänkymmenen. Positiivisen vastaanoton saanut Pikkukaupungin tyttö (Tammi 2020) kahmi myös merkittäviä palkintoehdokkuuksia. Äidistä, tyttärestä ja pikkukaupungin intohimoista kertovassa romaanissa esitellään jo maailma, josta myöhemmin muovautui kokonainen stroutilainen universumi.

Sitä ennen Strout oli ehtinyt tehdä monenlaista: muuttaa mainelaisesta pikkukaupungista suurempiin, opiskella, hankkia elantonsa sekalaisilla töillä ja hetken juristina. Samalla Strout lähetteli novellejaan kirjallisuuslehtiin saaden paluupostissa hylkäyksiä toisensa jälkeen. Tuleva kirjailija ei silti haudannut kynäänsä ja hänen haastatteluistaan nousee esiin yksinkertainen ohjenuora: jatka kirjoittamista epäonnistumisista huolimatta.

68

Elizabeth Strout on poikkeus aikamme valtavirtakirjallisuudessa ja monet hänen teostensa ominaispiirteistä rikkovat kirjoittamattomia sääntöjä sen suhteen, minkä katsotaan kiinnostavan suurta yleisöä. Romaani on pitkään ollut suosituin kirjallisuuden laji, mutta Stroutin romaanit karkaavat yleisestä muotista ja tukeutuvat katveeseen jääneeseen lajityyppiin, novellistiikkaan. Hänen teoksensa koostuvat toisiinsa linkittyvistä tarinoista, joista jokaisessa on novellin kaari. Nuorempana Strout kuvitteli tulevansa novellikirjailijaksi ja hän jatkoi niiden parissa esikoisromaaninsa julkaisun jälkeen. Käsikirjoituksilla vain oli paha tapa muovautua romaaneiksi editointiprosessin myötä.

Koska juonivetoisuus on kirjallisuudessa päivän sana, Stroutin metodi on harvinaislaatuinen.

Itsepintainen oman äänen kunnioittaminen toi Stroutin kolmannelle romaanille, vuonna 2008 julkaistulle, keski-ikäisestä opettajasta kertovalle Olive Kitteridgelle (Tammi 2020) Pulitzer-palkinnon ja avasi vähitellen käännöskirjallisuuden maailman ovet. Vuosia myöhemmin Strout huomasi kahvilassa istuessaan tutun hahmon nousevan autosta keppi kädessään: nainen oli ilmiselvä ­Olive

Kitteridge, vain vanhempana. Tapaus johti hahmon uudelleensyntymiseen Olive, taas -romaanin muodossa (Tammi 2021). Toistuvat henkilöt ovatkin yksi Stroutin tavaramerkeistä ja tuovat novellistiikan lakeja noudattaviin romaaneihin jatkuvuutta. Uutuusromaanissa äkäinen leskiopettaja kuittailee tuttuun tapaan näkemistään typeryyksistä ja typeryksistä. Mutta onko hän sama Olive kuin ennen? Ei tietenkään, sillä samaan virtaan ei voi astua kahdesti, ei edes itsepäinen Olive.

Kohtauksien rakentamisessa hyvänä apuna on näyttämötaide ja Strout onkin tunnustautunut teatterin ja stand up -esitysten ystäväksi. Molemmat lajit ovat erinomaisia valintoja todentuntuisen dialogin opiskeluun. Yleensä ajatellaan, että dialogin pitäisi samalla viedä kerrontaa eteenpäin.

Strout kuitenkin osoittaa henkilövetoisella kerronnallaan, että vetävä vuoropuhelu voi olla myös toisenlaista. Hänen teoksissaan keskustelu on keino rakentaa henkilöhahmoja.

LUO KOHTAUKSIA Strout kuvailee itseään sotkuiseksi kirjailijaksi, joka viljelee muistilappusia ympäri ty ­ öhuonetta ja kirjoittaa kohtauksia, yksittäisiä tapahtumia, mer- LÖYDÄ OMA TYYLISI kitsee käsin muistiin mielenkiintoiselta tuntuvia Stroutin kirjoissa juoruillaan paljon muista ihasioita. Lopulta hän yhdistää lappuset ja katkelmat misistä ja siksi niissä on mittava henkilögalleria. yhtenäiseksi käsikirjoitukseksi. Stroutin mukaan Arvelen, että jos Strout lähettäisi nyt kustantajille juoni pitää siinä samalla huolen itsestään, ja näin anonyymisti viidennen teoksensa Nimeni on Lucy ajattelen minäkin. Aloittaessani uutta tekstiä en Barton (Tammi 2018), käsikirjoitus hylättäisiin. koskaan tiedä, mitä on edessä. Se selviää sitten, Liian monien henkilöiden ja sisäkkäisten tarinoikun tunnen henkilöni riittävän hyvin. Jos olet den kun ajatellaan sotkevan lukijaa ja hidastavan puolestasi taipuvainen kehittelemään ensisijaises- kerrontaa. Stroutin kohdalla lukijamenestys on ti juonenkulkuja, rakenna juoni kunnolla loppuun kuitenkin todistanut todeksi kirja-alan kultaisen asti. Sama ohje koskee henkilöiden luomista. Otit säännön: koskaan ei voi tietää etukäteen millainen sitten peruspilariksesi juonen tai henkilöt, tee se kirja on seuraava bestseller. Siksi kirjoittajan on huolella. luotettava omaan ominaislaatuunsa. Nuorempana Strout ei tehnyt niin ja hän yritti sijoittaa tarinansa muualle kuin mainelaiseen pikkukaupunkiin.

Vasta keskittyminen omaan ääneen avasi kustantamon ovet.

Stroutin henkilögallerian runsaus ei ole vahinko, sillä kertoessaan tuttavistaan ja heidän sukulaisistaan henkilöt tulevat samalla paljastaneeksi oman sisimpänsä. Kun Olive Kitteridgen aviomies Henry ottaa siipiensä suojaan heitä nuoremman pariskunnan, tästä parista tulee peili hänen omalle avioliitolleen, hellyyden kaipuul-

Aitous ja ­totuudenmukaisuus ovat Stroutin omia tienviittoja

69

70

leen, sille kaikelle mitä Henry olisi voinut olla saavat hänet kokemaan olonsa vähemmän yksinäitoisenlaisessa liitossa. Kun vierailulla oleva Olive seksi, ja niitä hän kirjoittaa, jotta ihmiset tuntisivat puolestaan manailee mielessään keittöstä löytyviä vähemmän yksinäisyyttä. mokkapaloja liian pieniksi, hän paljastaa lukijalle muutakin kuin oman tunnesyömisensä: hän kertoo epäsuorasti elämästään joka tarjoaa hänelle liian pieniä murusia, liian vähän hyviä asioita, vaikka mokkapalojen pitäisi olla sellaisia "että niihin pystyy iskemään hampaansa". Kun Lucy ­Bartonin äiti juoruillessaan tyttärensä kanssa tuntuu muistavan ainoastaan tuttavapiirinsä pieleen menneet avioliitot, hän käsittelee rivien väleissä omaa liittoaan, johon ei ehkä olisi kannattanut jäädä. Silti hän jäi.

Vaikka Strout muutti opintojensa myötä pois synnyinseuduiltaan, mainelainen pikkukaupunki­ miljöö muodostui hänen universaalisti tunnis- OLE REHELLINEN tettavaksi kirjalliseksi näyttämökseen. Stroutin Suurin osa Stroutin kirjoista on nimetty teosten teoksissa pienille paikkakunnille jäävät tuntuvat päähenkilöiden mukaan. Keino voi vaikuttaa itvihaavan heitä, jotka lähtivät, ja juoruilemalla läh- sestäänselvältä, mutta viimeksi tapa oli suosittu tijöistä he vihaavat itseään siitä, etteivät he itse Gustave Flaubertin (1821-1880) Rouva Bovaryn tehneet samoin. Tai he vihaavat lähtijöitä, koska aikaan. Haastatellessani Stroutia viime syksynä kokevat näiden pettäneen heidät tekemällä pesä­ Helsingin kirjamessuilla kirjailija kertoi kokevansa eron vanhaan laumaansa, lyöttäytymällä yhteen metodinsa kaikkein rehellisimmäksi tavaksi niulkopuolisten kanssa. Kenties jopa toisen yhteis- metä teoksensa, nehän kertovat juuri henkilöistä, kuntaluokan. joiden nimi kannessa lukee. Aitous ja totuudenStroutin kirjat kertovat pikkuisen ihmisyhtei- mukaisuus ovatkin Stroutin omia tienviittoja kirsön ikuista tarinaa yhteisön hierarkioista, joita pi- joittamiselle, kirjojen nimeämistä myöten. detään yllä juoruilemalla – yhteisön jossa pysytään Kuvauksen autenttisuus oli myös realismin koska tuntematon pelottaa, yksinäisyys kauhistut- aikakauden kultainen sääntö ja Stroutin nimeätaa, oma pärjääminen arveluttaa. Olive Kitteridgen mistapa viittaa tuon ajan teoksiin. Rouva Bovary aviomies yrittää vaimoaan ärsyttävällä tavalla vilahtaa Pikkukaupungin tytössä, kun kirjan äiti saattaa ihmisiä yhteen, jotta kukaan ei jäisi yksin. Amy lukee romaania, joka kertoo Emma B ­ ovaryn Lucy Barton puolestaan pitää kirjoista, koska ne avioliiton ulkopuolisesta suhteesta, sellaisesta joiden kanssa myös Amy kamppailee. Realismin tyylisuuntaan kuului yhteiskunnallinen tietoisuus ja tässäkin Strout kunnioittaa lajin p ­ erinteitä.

Kuvaamalla tarkkaan miljöötään hän kertoo sa­ malla yhteiskuntaluokista, köyhyydestä ja koulutuksen merkityksestä. Stroutin viesti on sama kuin M ­ inna Canthin: ilman hyvää koulutusta on vaikea edetä elämässä. "Henkilökohtainen on poliittista ja poliittinen on henkilökohtaista", Strout muistutti messukeskustelussamme.

Yhteiskunnal­lisuus on siis väistämättä mukana tekstissäsi, jos kirjoitat rehellisesti ja tarkasti.

Realismin ­tyylisuuntaan kuului ­yhteiskunnallinen tietoisuus ja tässäkin Strout ­kunnioittaa lajin ­perinteitä.

Kirjoittamisen ja lukemisen iloa!

Sofi Oksanen 71

72

STELLA HARASEK

 Virpi Salmi  Jarno Jussila

Näin esikoisromaanini syntyi Stella Harasekin esikoisromaani Pimeä aine ilmestyy syksyllä. Hän kertoo, kuinka romaani syntyi.

LAPPI 1994

PROFIILI

”Olin 12-vuotias, kun kirjoitin ensimmäisen romaanikäsikirjoitukseni. Se oli hyvin The Crow -elokuvan henkinen. Siinä oli jengisotia, kuolevia poikaystäviä ja yhtenä tapahtumapaikkana synkkä ullakko.

Aikomuksenani oli julkaista se ja olla Suomen nuorin esikoiskirjailija. Tekstiä oli noin 80 liuskaa ja siinä oli alku ja loppu. Ajattelin, että teen sen täydelliseksi ja lähetän sitten kustantamoon. Ei siitä koskaan tullut omasta mielestäni täydellistä, joten en lähettänyt sitä minnekään.

Olin hionut tekstiä myös pohjoismaisille nuorille järjestetyllä kirjallisuusleirillä, johon pääsi Lapin maakunnasta muutama osallistuja. Siellä olivat meitä ohjaamassa ainakin Päivi Alasalmi ja Mikael Niemi. Muistan, että Päivi luki ja sparrasi goottikäsikirjoitustani.”

Stella Harasek, 39, on vaikuttajamarkki­ nointialan yrittäjä, ­valokuvaaja ja kirjailija.

Hän on valmistunut graafiseksi suunnittelijaksi. Harasek on syntynyt Ruotsissa ja asunut lapsena ­Australiassa ja Lapissa.

Harasek kirjoitti ­vuosina 2007–2012 suosittua lifestyle­ blogia Paras aika v­­uodesta. Nykyään ­hänen bloginsa ­ilmestyy osoitteessa notesonalife.com.

Harasek asuu ­Helsingissä aviopuolisonsa ja ­mäyräkoiransa kanssa.

TAMPERE 1999 ”Goottivaihe meni ohi, mutta olen aina kirjoittanut pöytälaatikkoon. Yläasteen jälkeen muutin Lapista Tampereelle taidelukioon, jossa löysin runot. Se oli opettaja Asko Martinheimon ansiota.

Luin paljon runoja ja myös kirjoitin omia. Niitä on joitakin tallessa ja joukossa on yksi, jota en häpeä.

Olen aina kirjoittanut intuitiivisesti, ilman mitään suurta suunnitelmaa, usein jonkin tunnekuohun keskeltä. Tai kraaterin keskeltä, kuten Aila Meriluoto on sanonut. Sitten teksti on lähtenyt laaje-

73

nemaan johonkin suuntaan. Osa teksteistä on tallessa, samoin joitakin ajatuksia teksteistä, joita voi joskus vielä jatkaa.”

TAMPERE 2001

nimimerkillä. Kaikki kirjoittamani lähtee aluksi minusta itsestäni, mutta muuttuu jo paperille siirtyessään fiktiiviseksi.

Jatkoin kirjoittamista aina, kun oli aikaa ja energiaa. Ei sitä kauheasti ollut, mutta kirjoittaminen oli myös pakopaikka arkityöstä.”

”Lukion jälkeen piti hakea jonnekin opiskelemaan.

Olin kevään reilaamassa ja kirjallisuustieteen pääsykoekirja Aristoteleen Runousoppi oli rinkas- HELSINKI 2011 sa mukana. Nukahtelin Slovakiassa junassa, kun ”Meni muutama vuosi, olin vaihtanut levy-yhtiötä yritin lukea sitä. Menin kuitenkin pääsykokeisiin ja blogistani oli tullut tunnettu. Aloin ymmärtää, ja ihmetyksekseni pääsin sisään. Pääsykokeissa että käytän suurimman osan ajastani promoaoli kaksi kysymystä: mikä on symboli ja mikä on malla muiden taiteilijoiden töitä, vaikka olen itse allegoria. Allegoriaa en tiennyt, mutta olen aina aina halunnut olla taiteilija. Romaanin teksti eli ollut hyvä kirjoittamaan tiedon valkoisten auk- päässä, muttei edennyt. Olin myös burn outissa, kojen ympäriltä.

Yliopistolla oli määrärahat vähissä ja kirjallisuustieteessä oli vähän kursseja. Opiskelin sitten kaikenlaista muutakin, kuten naistutkimusta. Pian tajusin, etten halua valmistua opettajaksi ja hain ensimmäisen vuoden jälkeen taidekouluun. Vuoden ajan olin molemmissa päällekkäin, kunnes tajusin, että se on liian raskasta. Jätin yliopiston, mutta minulla on utelias tutkijan mieli. Yliopistossa joutui tosin lukemaan niin paljon, että omaan lukemiseen tuli tauko moneksi vuodeksi.

Pimeästä aineesta minulla oli ensimmäinen aavistus joskus 2000-luvun alkupuolella. Se syntyi niin kuin monet muutkin kirjoittamiseen liittyvät ajatukset luultavasti baarin vessassa, jossa olen vähän humalassa kirjoittanut kuitin kääntöpuo- mikä myöhemmin selvisi. Elämä tuntui olevan lelle jonkin sen hetkisen tunteen. Se on ollut joku vain hirveää paskaa eikä mistään tullut mitään. haja-ajatus, johon on myöhemmin kehittynyt sySitten eräänä iltana istuin jälleen kerran sildämen syke.” loisessa Corona-ravintolassa Eerikinkadulla ja tutustuin tyypiin, joka oli Tammella töissä. Olin HELSINKI 2009 aina halveksunut sellaisia ihmisiä, jotka notkuvat ”Joskus noilla main, siis reilu kymmenen vuotta baaritiskillä ja alkavat puhua tällaisia, mutta jossitten olen avannut uuden tiedoston tälle tekstil- sakin rohkeuden puuskassa kerroin hänelle, aivan le, josta nyt tulee romaani. Minulla oli ollut pitkä vieraalle ihmiselle, että minulla on romaanikäsitauko kirjoittamisessa. Olin muuttanut Helsin- kirjoitus. Tiesin, että teksti on kesken ja kaukana kiin ja olin levy-yhtiössä PR-töissä. Oli kova halu täydellisestä. näyttää, että osaan, töitä oli hirveästi ja olin stresTyyppi oli kuitenkin kertonut tästä töissä saantunut. Kirjoittaminen ei edennyt, koska tein pomolleen Hannu Harjulle, joka jostain syystä kaikkea muuta. Sitten perustin blogin, koska kai- kiinnostui. Itse muistan, että Hannu soitti minulle pasin kirjottamista. Se oli aluksi nimeltään P ­ aras kotiin, Hannu taas muistaa, että tapasimme jossaaika vuodesta. Samaan aikaan palasin tekstitie- kin kustantamon juhlissa. Menin joka tapauksessa doston äärelle ja alkoi vahvistua, että siitä syntyy tapaamaan Hannua sydän hakaten. Minulla oli valromaani. Kyse ei ollut siitä, että olisin luottanut miina ehkä viitisenkymmentä sivua tekstiä, josta itseeni kirjoittajana vaan siitä, että minulla on olin valinnut mielestäni parhaat parikymmentä vahva tarina, joka haluaa tulla ulos. liuskaa Hannulle luettavaksi. Valittelin, ettei ole Ajattelin, että kirjoitan romaanin salanimellä, aikaa kirjoittaa. Hannu sanoi, että raivaa aikaa ja se jotenkin vapautti minut. Tein blogiakin ensin kirjoita.”

Ajattelin, että kirjoitan romaanin salanimellä, se jotenkin vapautti minut.

74

HELSINKI 2021

Alun perin sovimme julkaisuksi kevään 2021. ”Hyvin monen vuoden ajanjakson aikana aloin Ajattelin jo silloin, että se tulee aika nopeasti. Roolla varovaisen optimistinen ja tietoisesti muutin maani lähti myös paisumaan, joten se julkaistaan elämääni kirjoittamista kohti. Ajattelin, ettei koti- syksyllä. Kirjoittaminen sujuu nyt hyvin, vaikka maisen kirjallisuuden kustannuspäällikkö jaksaisi sparrata, jos tekstini olisi huonoa. Välillä taas jouduin lamaannuttavan kauhun valtaan. Mitä jos epäonnistun, kun tämä on ollut kaikista suurin unelmani. Hannu soitteli välillä, että mitä tekstille kuuluu. Otin sitä kuukausien taukojen jälkeen välillä esiin ja kirjoitin pari viikkoa ja jätin tekstin taas. Ihmettelin välillä Hannun kärsivällisyyttä.

Joitakin vuosia sitten tajusin, että olen itse ainoa henkilö unelmieni tiellä. Vuonna 2019 tekstiä oli vihdoin kasassa niin iso nippu, että Tammelta sanottiin, että me julkaisemme tämän. Hankin agentin ja neuvottelimme kustannussopimuksen, joka allekirjoitettiin keväällä 2020.

Kaikkien näiden vuosien aikana olen tietys- tunnelmat saattavat tunnin sisällä vaihdella eufoti kehittynyt niin ihmisenä kuin kirjoittajanakin. riasta epätoivoon ja stressiin. Päässä myös poreilee Teksti on kirjoitettu uusiksi, mutta on ytimeltään jo ideoita, jotka eivät sovi juuri tähän tekstiin. Olen sama. Olen koko ajan tehnyt samalla töitä. laittanut niitä talteen.” 

Joitakin vuosia sitten tajusin, että olen itse ainoa henkilö unelmieni tiellä.

75

TAIJA TUOMINEN

Haluat varmaankin kirjailijaksi?

Taija Tuominen tietää, että yhä useampi vastaa houkuttelevaan kysymykseen kyllä. Ja hän osaa myös auttaa haaveen toteutumisessa.

76

 Virpi Salmi  Tiiu Kaitalo

T

aija Tuomisesta ei ole voinut olla kuulematta, jos on yhtään kiinnostunut kirjoittamisen opiskelemisesta Suomessa. ”Aivan ihana tyyppi”, sanotaan. ”Todella hyvä opettaja.” ”Se Saab-hullu.”

Tuominen, 58, on Suomen ehkä tunnetuin luovan kirjoittamisen opettaja, jonka suosituilla kursseilla kirjailijan urasta haaveilevat, pöytälaatikkoon kirjoittavat ja jo julkaisseet kirjailijat ovat kehittäneet taitojaan. Helsingin Sanomien jutussa vuonna 2016 lueteltiin Tuomisen yhden kesän aikana pitämät kirjoittajakurssit. Niitä oli kymmenen. Tuominen on julkaissut kaksi autofiktiivistä romaania Tiikerihai (WSOY 2000) ja Kuningaskobra (Tammi 2019) sekä kirjoittamisoppaan Minusta tulee kirjailija (Kansanvalistusseura 2013).

Tuomisen kotona Hämeenlinnassa torin laidalla Tuomisesta kerrotut ennakkojutut käyvät toteen. Pursuilevassa taiteilijakodissa on katsottavaa kuin taidenäyttelyssä. Seinällä on iso valokuva Tuomisesta valkoisen Saabinsa konepellillä. ”Siinä on tuplaturbo!” Tuominen kertoo. Työhuoneen pöydällä on lehtikuvissa esiintynyt lehmänkallo, Tuomisen nuoruuden suosikkilehmä Nella, jonka konservointia opiskellut kaveri keitteli lihoista irti. ”Se on minun muusani.”

Lattialla on suurissa matkalaukuissa kirjoja. Tuominen on seuraavana päivänä lähdössä taas ajamaan Saabillaan Ouluun kirjoittajia

PROFIILI Taija Tuominen (s. 1962 Hauho) on kirjailija ja kirjoittamisen opettaja.

Hän on opiskellut kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistossa ja hänet on palkittu kaksi kertaa J.H. Erkon novellikilpailussa.

Tuominen on julkaissut kaksi romaania Tiikerihai (2000) ja Kuningaskobra (2019) sekä kirjoittamisoppaan Minusta tulee kirjailija (2013). Tuominen on ollut myös Hämeen kirjallisuuden läänintaiteilijana ja on Suomen Kulttuurirahaston Hämeen asiamies.

77

Muistilista käsikirjoituksen jättämiselle

Lue tarkkaan ohjeet sivulta.

2 3

Noudata ohjeita.

4 5

Anna itsellesi onnenpotku.

6

Lähetä.

7 opettamaan. Hän vie mukanaan aina paljon luettavaa kurssilaisille, sillä lukematta ei voi kirjoittaa. ”Annan pois paljon kirjoja, nehän ovat sitä varten. On vanha kiinalainen sanonta, että ’kun annat toiselle ruusun, sen tuoksu jää käteesi’. Samalla lailla ajattelen kirjoista.”

Vierasta varten on hankittu sekä Hämeenlinnaettä Sibelius-leivokset. ”Otat molemmat”, Tuominen vaatii.

Ensin pitää murtaa Tuomisen mielestä häm78

Laadi saatekirje.

Tarkasta vielä kerran, että olet noudattunut ohjeita.

Valmistaudu odottamaan noin puoli vuotta.

mentävän sitkeästi elävä myytti, ettei kirjailijaksi voisi opiskella. ”Eihän kukaan väitä esimerkiksi, ettei kapellimestariksi voi opiskella vaan he syntyvät tyhjästä”, Tuominen vertaa.

TERAPIAA JA VIIHTYMISTÄ Reilun parinkymmenen vuoden aikana, kun Tuominen on opettanut, suomalaisten halu kirjoittaa on vain kasvanut.

KUVITUS: KALLE JÄRVENPÄÄ

1

Erityisen tärkeää on löytää joku, joka tukee omaa kirjoittamista.

reilusti yli kolmekymppisenä. Tuomisen mielestä kirjoittaminen paranee iän myötä. Itse hän julkaisi toisen romaaninsa 19 vuotta esikoisen jälkeen.

Useimmiten kirjoittajakurssille hakeutuvia vaivaavat erilaiset ”kirjoittamisen esteet”. Niiden ylittämiseksi Tuomisella on nippu neuvoja. ”Moni jättää ryhtymättä hommaan siksi, että pelkää epäonnistumista tai muiden reaktioita tai sitä, että joku kuitenkin haukkuu kirjan.”

Siksi on tärkeää muistuttaa itselleen, ettei kirjoita muita miellyttääkseen. Erityisen tärkeää Tuomisen mielestä on löytää joku, joka tukee omaa kirjoittamista. Se voi olla ryhmä kirjoittajakurssilla tai poikkeuksellisen hyvä äidinkielenopettaja, kuten Tuomisella itsellään oli. ”Sekin on myytti, että korostetaan, kuinka kirjat ovat syntyneet yksinäisyydessä. Lähes kaikilla kirjailijoilla on tukijoita, jotka ovat kommentoineet tekstiä. Palaute on hirvittävän tärkeää.”

Kirjoittaminen syntyy kirjoittamalla, Tuominen siteeraa Pirkko Saisiota. Siksi esteitä lähdetään purkamaan kursseilla esimerkiksi lyhyillä viidentoista minuutin kirjoitusharjoituksilla.

Lisäksi tarvitaan kärsivällisyyttä ja ymmärrystä siitä, ettei valmista tekstiä synny ensimmäisellä kirjoituskerralla. Liika täydellisyyden tavoittelu voi johtaa tyhjään paperiin.

”Myös julkaisumahdollisuuksia on digitalisoitumisen myötä enemmän.”

Omakustanteiden teko on muuttunut helpommaksi ja edullisemmaksi, ja kirjan voi julkaista vaikka pelkästään sähköisenä e-kirjana.

Sen sijaan tarve kirjoittaa ei ole Tuomisen mukaan muuttunut. ”Kirjoittaminen on terapiaa. Vaikeat asiat voi kirjoittaa päiväkirjoihin pöytälaatikkoon ja vapautua niistä. Kirjoittaminen on viihtymistä, siinä voi levittää tietoa ja kaunokirjallisuuden kautta opettaa tai kyseenalaistaa asioita.”

Kaikki Tuomisen kurssille osallistuvat eivät halua julkaista tekstejään, vaan etsivät vaikkapa kirjoittamisen tekniikoita ja tyylejä tai omaa tapaa kirjoittaa. ”Jokaisella on omassa elämässään aineksia kirjoittamiseen. Ei siihen tarvita kulttuurikotia tai ÄLÄ ANNA MUIDEN MÄÄRITTÄÄ lapsuutta orpona. Ja verovähennyksiäkin saa hel- Tuominen antaa kirjoittajaopiskelijoilleen usein pommin, kun osaa perustella ne hyvin kirjoitta- ohjeen: älä suostu luokitteluun, olipa se kuinka positiivista tahansa. malla!”

Trendikkäästi sen voisi muotoilla myös, että EI KIIRETTÄ! mene epämukavuusalueelle tai laatikon ulkopuoTuomisella itsellään ei ollut kulttuurikotia, kau- lelle.

Se tarkoittaa, että kokeilee kirjoittaessaan kana siitä. Ankaran lapsuutensa alkoholistiäidin kanssa hämäläisellä maatilalla hän kirjoitti esi- myös muita tyylejä kuin millä on tottunut kirkoisromaaniksi. Tiikerihain syntyminen kesti 12 joittamaan tai mistä on saanut vaikkapa kurssilla vuotta. Tuominen muistuttaa, että kirjailijalla ei kehuja.

Tuominen on itse elävä esimerkki siitä, kuinole kiire.

Pysähdy ja mieti oman kirjoittamisesi tavoittei­ ka hän ei ole antanut luokittelujen määrittää itta ja motiiveita. Kysy itseltäsi, mitä kirjoitin, miksi seään. Hänestä, josta ei pitänyt tulla mitään, tai kirjoitin ja kenelle kirjoitin. Onko sinulla palo kir­ äidin mielestä ehkä sairaanhoitaja, koska se olisi joittamiseen ja sanottavaa vai kiinnostaako enem­ ollut tarpeeksi tavallinen ammatti, on tullut satomän kirjailijan status? Tuominen kirjoittaa Minus­ ja kirjoittajia rohkaiseva opettaja ja taiteilija.

Tuominen osoittaa diskopalloa, joka hänellä ta tulee kirjailija -kirjassaan.

Joskus aiheet, kuten Tuomisenkin tapauk- roikkuu katosta. ”Niin kuin jokainen ruutu tässä pallossa, josessa, ovat niin suuria tai henkilökohtaisia, että kaisella on juuri se oma ikkunansa maailmaan. Ei niiden kypsyttely yksinkertaisesti kestää vuosia.

Esikoiskirjailijoiden ikä myös nousee koko kenelläkään ole samanlaista tarinaa tai näkökulajan. Nykyään esikoinen julkaistaan keskimäärin maa kuin sinulla.”  79

ESIKOISKIRJAILIJAT

Haaveesta todeksi Viisi esikoiskirjailijaa kertoo teoksensa synnystä.

’’Eräänä iltana, kun olin juuri nukahtamassa, kuulin päässäni esikoisromaanini – psykologisen jännärin Terapiassa – ensimmäisen kappaleen.

Sanelin kappaleen kännykkäni nauhuriin ja seuraavana päivänä aloin kirjoittaa kirjaani. En ollut koskaan haaveillut, että minusta tulisi kirjailija. ’’Kirjan kirjoittaminen on varmasti ollut aina Olen elokuvakriitikko eli kirjoitan työkseni, joten jonkinlainen haave. Osasin lukea ja kirjoittaa, kun minulla ei ollut ruusuista kuvaa kirjoittamisesta. menin kouluun ja vietin äidinkielen tunnit käytä- En suunnitellut kirjaani, vaan aloin heti kirjoittaa. vällä luokkakaverini Juuson kanssa tarinoita kir- Valmista tuli neljän vuoden pakerruksen jälkeen. joittaen. Kirjan muoto pelotti pitkään ja etenkin Haluaisin kirjoittaa kirjalleni jatko-osan, mutmietin, pystyisikö pitämään niin pitkän tekstin ta voi olla, etten enää jatka samojen henkilöhahkoossa. Toimittajan työssä kirjoitan yleensä noin mojen parissa, vaan saan taas tutustua uusiin ’ih10 000 merkin tekstejä. Kun ymmärsin, että kak- misiin’.’’ sikymmentä sellaista mittaa on jo kirja, ei kirjoittaminen enää hirvittänytkään. Mutta tietenkin Martta Kaukonen Terapiassa kirjoittaminen on paljon muutakin kuin sana- tai merkkimääriä. Esikoisteokseni piti alunperin olla esseekokoelma. Sain kuitenkin käänteentekevän palautteen ensimmäisistä parista esseestä: laajenna tekstin näkökulmaa yhteiskunnalliselle tasolle tai mene vieläkin lähemmäs, kunnes pelottaa. Valitsin jälkimmäisen ja hyvin nopeasti alkoi syntyä romaanikäsikirjoitus, josta tuli Paperilla toinen.

Kirjoitan toista romaaniani ilon ja tuskan vaihtelevassa maastossa. Kirjaidea syntyi jo yli vuosi sitten, mutta sen toimiva muoto löytyi vasta hiljattain.’’

Emmi-Liia Sjöholm Paperilla toinen 80

’’Uusien ideoiden syntyä ei voi estää, vaikka nyt tiedänkin kuinka pitkä matka ideasta on valmiiksi ­romaaniksi.’’

 ’’Kirjailijaksi olen halunnut jo lapsesta asti.

Varmaan siksi, että olen aina nauttinut sanoista ja asioiden sanallistamisesta, kuvaamisesta sanoin.

Ja olen myös erittäin hyvä kuvittelemaan asioita, pää suoltaa usein tarinaa johon itse eläydyn voimakkaasti, vaikkapa koiraa lenkittäessä. Saatan havahtua siihen, että kyynel pyrkii silmäkulmaan tai alkaa naurattaa ääneen. Parhaan ystävän kanssa saatoimme alakouluikäisinä kuluttaa aikaa keksimällä uusia adjektiiveja tai sepittämällä niin vahvoja maailmoja, että uskoimme näkevämme toistemme pään sisälle.

Seuraava osa Nea Guttorm -sarjaa on jo työn alla, ja se ilmestyy keväällä 2022.’'

Saija Kuusela Katse, ilmestyy elokuussa ’’Olin unelmoinut romaanin julkaisemisesta 16-vuotiaasta saakka, jolloin aloitin fiktiivisen kirjoittamisen.

Esikoisteoksen idea syntyi jo yli kymmenen vuotta sitten. Idea syntyi Saarenmaalla vieraillessa, kun oivalsin kuinka tavattoman erilaista elämää veljeskansamme parissa on neuvostomiehityksen aikana vietetty vielä minun lapsuudessani.

Itse kirjoitusprosessi vei noin vuoden.

Luin historiantutkimusta ja etsin kuvauksia ihmisten arkielämästä Viron neuvostoajalta.

Vaikeinta minulle esikoiskirjailijana oli tekstin viimeistely julkaisukelpoiselle, ammattimaiselle tasolle, mikä vaatii malttia, päättäväisyyttä ja väsymätöntä työstämistä.

Uusien ideoiden syntyä ei voi estää, vaikka nyt tiedänkin kuinka pitkä matka ideasta on valmiiksi romaaniksi. Palo aloittaa alusta on jo syttymässä.’’ ’’En halunnut kirjailijaksi enää aikuisena. Romaani oli ennen tätä kirjaa jonkinlainen lapsuuden Sampo Terho Olev Roosin kyyneleet ja nuoruuden karannut, vähän laimentunutkin, höpsö haave. Moni ystäväni oli kuitenkin rohkaissut kirjoittamaan nimenomaan romaanin, viime vuosina kiihtyvästi. Erityisesti yksi keskustelu Lontoossa oli jäänyt vaivaamaan. Pian sen jälkeen Dekkarifestivaaleilla puhuin aiheesta Elina Hirvoselle. Keskustelu avasi minulle kaunokirjallisuuden maailmaa ja mahdollisuuksia. Yhtäkkiä näin esteiden läpi. Saatoin, ja oli pakkokin alkaa kirjoittaa.

Jos lukijat pitävät Mikko Hirvosesta, myös hänen tarinansa saa jatkoa. ’’ Janne Huuskonen Täydellinen päivä, ilmestyy elokuussa 81

URANVAIHTAJAT

Rikosten tiellä  Sirkku Saariaho  Tiiu Kaitalo

82

KIRJAILIJAN VAPAA KESÄ Kirjailija Christian Rönnbacka on kirjoittanut kohta kymmenen vuotta työnsä ohella viikonloppuisin ja lomilla. Hänen rikosylikonstaapeli Antti Hautalehdosta kertova dekkarisarjansa alkoi 2012. Rönnbacka on poliisi, nykyään hän työskentelee vakuutusetsivänä.

—Olin hakemassa päällystöopintoihin, kun minua pyydettiin vakuutusetsiväksi. Otin riskin ja lähdin. Molemmat työt ovat antaneet minulle hyviä aiheita kirjoihin. Minun on helppo kuvailla poliisin työtapoja ja asenteita.

Työn ohella kirjoittaminen on pitemmän päälle kuluttavaa, sen Rönnbacka tietää.

—Olen ollut toukokuun 2021 alusta asti virkavapaalla. Nautin ylimääräisestä ajasta, jota päivääni jää.

Kiireitä riittää ilman päivätöitäkin. Alkuvuodesta 2021 Hautalehdosta filmattiin tv-sarja. Se oli pitkäaikaisen unelman täyttymys Rönnbackalle, ja hän joutui vielä esittämään poliisia tv-sarjaan.

—Jatkan Hautalehto-sarjaa, mutta sen rinnalle olen rakentamassa uutta dekkarisarjaa.

Ensi kesän Rönnbacka suunnittelee viettävänsä Ahvenanmaalla, ottavansa rennosti ja antavansa tilaa luovuudelle.

—Minulla on Ahvenanmaalla sähkötön mökki.

Kirjoitan siellä dekkareita, en sentään kynttilänvalossa, vaan aurinkopaneelin tuottamalla sähköllä. Rennosti ottaminen ei kuitenkaan tarkoita lorvimista, vaan uusien kirjojen tapahtumapaikkojen etsimistä ja taustatiedon haalimista.

Rönnbackalla on suunnitelmissa uusi romaanisarja, joka tapahtuu Ahvenanmaalla. Vapaaajalla hän kerää katajanmarjoja tislaamolleen.

—Se on hauskaa, pystyn yhdistämään kirjan taustatyön ja hyödyllisen ulkoilun saaristossa.

TÖISSÄ JA VAPAALLA TARPEEN MUKAAN Kirjailija Max Seeck on viimeksi ollut töissä vieraalla vuonna 2009, Sampo Pankissa. Sen jälkeen hän on tehnyt töitä omassa yrityksessään tai yrityksessä, jossa hän on osakkaana. Pitkään hän pohti, onko hän kokopäiväinen kirjailija vai jotakin muuta. Edelleen hän tekee osan vuotta muita töitä omassa yrityksessään.

—Sanoisin, että vuonna 2013 en vielä ollut yhtään kirjailija, mutta kirjoitin viikonloppuisin ja iltaisin Hammurabin enkeleitä. Vasta Uskollisen lukijan menestyksen myötä vuonna 2019 olen alkanut ajatella itseäni kirjailijana.

Seeckillä on vakiintunut tapansa tehdä t­öitä.

Kirjan tekemisen hän aloittaa joulukuussa ja toukokuussa kirja on kustantajalla. Tahti on ollut sama vuodesta 2017 asti.

—Kirjoittaminen on minulla vain osa työtä.

Aikaa menee miettimiseen, markkinointiin ja tapaamisiin. Aikaisemmin minulla oli palaverit Tammen kanssa, nyt minulla on palaverit 38 eri kustantajan kanssa.

Excel-taulukon avulla Seeck pysyy kirjoittamisen aikataulussa, se rytmittää tekemistä.

—Tiedän, että monet kirjailijat käyttävät erilaisia kirjoitussovelluksia. Minulle riittää simppeli Word-Excel-yhdistelmä.

Varsinaista lomaa Seeck ei pidä. Työn ja vapaa-ajan välillä on tasapaino: Työt tehdään, kun on niiden aika ja vapaata pidetään kun työt sallivat.

Seeck kirjoittaa yleensä työhuoneessaan Helsingin keskustassa. Vuosi sitten lockdownin alussa hän kokeili kirjoittaa kotonaan.

—Tekstiä tuli autotallissa enemmän kuin koskaan. Paljonkohan sitä tulisi, jos kirjoittaisin aina autotallissa ja ilman wifiä? 

83

ANTTI HEIKKINEN

 Susanna Lehmuskoski  Tiiu Kaitalo

Vain (maalais)elämää

Antti Heikkinen kirjoitti ensin savolaisesta maalaiselämästä paikallislehtiin, nyt koviin kansiin. Myös elämäkerturina hän kirjoittaa rosoja hiomatta. Tapana on vilauttaa lupsakan tarinoinnin lomassa ihmiselon tykyttäviä kipupisteitä.

’’I

nhoan olla julkisuudessa. En mielelläni kekkuloi missään esittelemässä itseäni mutta näyttelemistä rakastan.”

Antti Heikkinen on tulossa teatteriharjoituksista. Näyttelijä-kirjailija on kesällä mukana näytelmissä: Nilsiän Louhosareenalla esitetään Kaunista Veeraa, ja Kuopiossa alkaa elokuussa pyöriä Täti ja minä -niminen näytelmä. ”Kesällä ei ole montaa vapaapäivää, ja se tuntuu tässä kohti elämää oikein mukavalta. Korona-aika ilman työyhteisöjä on saanut kaipaamaan ihmisiä.”

Antti Heikkistä on mediassa kutsuttu monilahjakkuudeksi ”väsyttävän ja nolostuttavan monta kertaa” — mielipide Heikkisen — johtuen siitä, että hän näyttelee, ohjaa, dramatisoi sekä kirjoittaa romaaneja ja elämäkertoja.

Varsinkin jälkimmäisten takia hän on joutunut välillä juuri sinne julkisuuteen kekkuloimaan. Tunnettujen suomalaisten, kuten Juicen ja Kari Tapion, elämäkertojen valmiiksi saamisia on seurannut esiintymisiä julkkareissa, messuilla ja mediassa.

Antti Heikkinen on 36-vuotiaana kirjoittanut viisi romaania ja kuusi elämäkertaa.

Mutta että monilahjakkuus? Heikkinen haluaa suhteuttaa. Hän kokee ehkä olevansa korkeintaan yhden sektorin monilahjakkuus. ”Aika moni ammatti vaatii monilahjakkuutta ja monenlaista osaamista. Kyllähän remppamieskin osaa tehdä niin ulkovuorilaudoitusta kuin kaakelointia.”

EPÄVARMUUDET KULKEVAT MUKANA

”Antti Heikkinen on elämäkertojen kirjoittana minun lempparini. Hän osaa kuvata niin ihmismäisesti ja sellaiseen tyyliin, ettei kaunistella, mutta elämää piisaa”, kirjoittaa lukija kirjakaupan verkkokirjapiirissä.

Tuorein Heikkisen kirjoittama elämäkerta on Einari, joka on metsäkoneyhtiö Ponssen perustajan Einari Vidgrenin tarina.

Ura elämäkertojen kirjoittajana lähti Juicesta. Häntä Heikkinen 84

PROFIILI Antti Heikkinen on nilsiäläinen toimittaja ja kirjailija. Hänen esikoisromaaninsa Pihkatappi voitti vuoden 2014 Savoniapalkinnon ja Kalevi Jäntin palkinnon.

Kirjoittamistöiden ohessa monilahjakas Heikkinen näyttelee, laulaa ja tekee stand up -keikkoja.

85

­Elämäkerturina Heikkistä on kehuttu kyvystä mennä toisten nahkoihin.

on fanittanut koko ikänsä, ja Heikkinen tarjosi elämäkertaideaa Siltalalle.

Idea meni läpi, ja sen jälkeen hän on kirjoittanut elämäkerrat Heikki Turusesta, Jaakko Teposta, Kalle Päätalosta ja Kari Tapiosta.

Mitä olet oppinut elämästä, kun olet kirjoittanut viisi elämäkertaa?

Heikkinen mietti pitkään. Luurin päässä kuuluu vain autolla matkaamisen huminaa. Heikkinen ajelee Kuopiosta kotiinsa Nilsiään.

"Olen kirjoittanut tunnetuista ja rakastetuista ihmisistä. Yksi yhdistävä tekijä on se, että hyvä tulevaisuus lukija seuraa Nasaretin kylän valmismaine ja hyvätuloisuus eivät tuo onnea. Näiden tautumista vuoden ainoaan tapahtumaan, Kirkastyyppien yksinäisyyden ja hautaan saakka mu- tusjuhliin. Kesäpäivänä lukija tutustuu kyläläisiin: kana kulkeneiden epävarmuuksien äärellä olen pirtin seinien sisällä muhii asioita, joista ei naapuihmetellyt elämää.” reille kerrota. On konkurssiuhkaa, lapsettomuuElämäkerturina Heikkistä on kehuttu kyvystä den ahdistusta ja halu lopettaa oma ja sairaan puomennä toisten nahkoihin. lison elämä haulikolla.

“Näyttelijyys on sitä opettanut. Näyttelijänkin Ajoittain Heikkisen teksti kouraisee sydänpitää olla rohkea antamaan itsestään mutta myös alasta, seuraavassa hetkessä savolainen asioiden kyetä samaistumaan. Toinen koulu samaistumi- kiäntely hekotuttaa. sen kykyyn olivat vuodet paikallislehden toimit”Kirjoitan omalaatuisista maalaisista. Typerimtajana.” piä väitteitä, mitä kuulen, on se, kun joku sanoo: Antti Heikkinen on itseoppinut kirjoittaja ja eihän tuollaisia ihmisiä enää oikeasti ole. Voi kyllä näyttelijä. Lukion jälkeen hän ei ole opiskellut niitä on!” missään. Hän pääsi 17-vuotiaana kotipaikkansa Nilsiän paikallislehteen Pitäjäläiseen ja viihtyi PIMEÄN TREENIT lehdessä miltei 15 vuotta.

Kun uusi, melkein ostettu auto kaartaa kotipihaan ”Paikallislehden toimittajan piti kyetä tekemään Nilsiässä, kotitalossa odottavat uusperhe, jossa juttuja ihan mistä tahansa. Toimittajan pitää aina on 1—19-vuotiaat lapset, upouusi crosstrainer olla haastateltavan puolella, vaikka kyseessä olisi — ”Olen istunut viime kuukausina ihan liikaa.” — kylän vittumaisimman ihmisen 60-vuotishaastat- ja keskeneräinen romaani, joka pitää viimeistellä telu. Ei kukaan ole läpeensä paska eikä läpeensä kauppoihin syksyksi. ihastuttava.”

Latu on tositapahtumiin pohjautuva kertomus Kesken haastattelun Heikkinen muuten kes- nilsiäläisen maailmanmestarihiihtäjän Pauli Pitkeyttää puhelumme 10 minuutiksi ja käy osta- käsen traagisesta elämästä. Korvessa kasvanut massa uudemman auton. mies nousi maailmanmenestykseen urheilijana ”Tai tämä on koeajolla. Sain hyvän tarjouksen. mutta haavoittui sodassa ja kuoli kummalliseen Otan tämän, jos vaimollekin kelpaa.” onnettomuuteen kotirintamalla kolmikymppisenä.

Aihe palautuu vuosiin paikallislehdessä.

EIHÄN TUOLLAISIA IHMISIÄ OLE ”Haastattelin Paulin sukulaisia, ja Paulin kohPaikallislehdestä Heikkinen uskaltautui irtisanou- talo on mietityttänyt minua siitä lähtien. Hän oli tumaan vasta toisen romaaninsa julkaisun jälkeen. maalaispoika, joka rupesi tosissaan urheilemaan.

Sen jälkeen hän on kirjoittanut kolme romaania.

Poikkeavia ihmisiä katsotaan kylällä karsaasti, ja Niissä elää maaseutu-Savo, jossa elämä on hi- Pauli oli sillä tavalla poikkeava, että treenasi. Hädasta ja huumori äkkiväärää. nen piti lähteä lenkille pimeällä, etteivät kyläläiset "Joskus olin ihan tuohtunut, kun minua kut- haukkuneet hulluksi.” suttiin maalaiskirjailijaksi. Nyttemmin, asioista Maalaiskirjailija Heikkinen on asunut Nilsiän kypsyteltyäni, olen alkanut pitämään sitä kunnia- ympäristössä koko ikänsä. nimenä.”

Maaseudun tulevaisuus -nimisen kirjan kirHeikkisen uusimmassa romaanissa Maaseudun joittaja näkee oikeasti maaseudun tulevat vuodet 86

ihan valoisina. Muutaman jos-sanan kanssa.

Jos maaseudulta löytyy muutoshalukkuutta.

Jos valittamisen ilmapiiri vaihtuu siihen, että osataan arvostaa sitä, mikä maalla on ihanaa ja ihastuttavaa.

Jos keskitytään omaan maailman muuttumisessa pärjäämiseen eikä kaupunkivihaan.

Heikkinen kuvaa jatkossakin maaseudun ihmisiä, syrjäkylän elämää, työnteon parkkiinnuttamia käsiä ja savolaista huumoria ja vilauttaa lupsakan tarinoinnin lomassa kipupisteitä ja elämän julmuutta.

Mutta ensin pitää hyväksyttää autokaupat perheellä.  87

KIRJAN KERHO JA PODCAST

Kirja on paras

K

irja-lehti on ottanut nopeasti paikkansa lukemisen ystävien keskuudessa. Ei ihme, kerran vuodessa ilmestyvä, tuhti aikakauslehti on heille tehty. Kirja antaa äänen kirjailijoille isoissa, asiantuntevien toimittajien kirjoittamissa henkilökuvissa. Lehdessämme on vieraillut kirjailijoita John Irvingistä Max Seeckiin, Anja Snellmanista Saara Turuseen, Katja Ketusta Kaari Utrioon, Arttu Tuomisesta Tommi Kinnuseen. Sen lisäksi joka numerossa meille kirjoittaa joukko parhaita kirjailijoitamme kuten Leena Lehtolainen, Miki Liukkonen ja Tuomas Kyrö. Kirja taustoittaa myös lukemiseen liittyviä ilmiöitä sekä toimijoita, ja avaa ovia kustannusmaailmaan. Ei hullumpaa! Uskallamme väittää, että jos pidät lukemisesta, Kirja on helposti suosikkilehtesi.

Kirjan saat, kun ostat kirjoja Werner & Jarlista – verkkokaupasta ja kivijalasta. Voit myös tilata sen kirja.fi:stä. Lehti ei maksa mitään, joten ehkä kannattaisi ilahduttaa lukevia ystäviäsi myös sillä. Voimme taata, lehti on aina mieluinen.

Nautinnollisia lukuhetkiä Kirjan ja kirjojen parissa!

Tilaa Kirja-lehti kirja.fi:stä! Itsellesi ja ystävällesi! 

Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa! kirja.fi Facebookissa ja Instagramissa on Kirjan aina ajankohtainen toimitettu kanava parhaisiin lukuhetkiin.

88

TULOSSA SYKSYLLÄ!

Uudenlainen uutiskirje Uutiskirjeemme, Kirja-kerho, tulee kerran kuussa. Se käsittelee juuri sopivan kokoisena annoksena kuukauden merkittävimmät uutuudet, hauskasti ja mukaansa­ tempaavasti. Kuukauden kirjaan tutustutaan hieman syvemmin esimerkiksi kirjailijahaastattelun muodossa. Niin, ja kuukauden kirja on aina myös tarjouksessa! Uutiskirje kertoo merkittävimmät kirjauutiset, ja kutsuu sinut tapahtumiin ja tilaisuuksiin. Helposti Suomen haluttavin kirja-aiheinen uutiskirje.

Tilaa nyt! www.kirja.fi

TULOSSA SYKSYLLÄ!

Koska kirjoista on myös kiva kuunnella Kirja-vartti on Kirja-lehden oma podcast. Kirja-lehden päätoimittaja keskustelee kuukauden kirjailijan kanssa, ja hän antaa myös muutaman uutuuskirjavinkin lukunälän tyydyttämiseksi. Kerran kuussa ja nimensä mukaisesti vartti kerrallaan, juuri mukavasti rentouttava välipala päivääsi.

Saat sen sieltä, mistä podcastisi normaalistikin saat. Lue lisää www.kirja.fi ja paina play!

89

KUSTANTAMOSSA

Kirjamaailman tiedustelupalvelu New Yorkin kustannusala on tarunhohtoinen. ’’If I can make it there, I’ll make it anywhere’’, totta tosiaan. Mielenkiintoisen lisänsä siihen tuovat scoutit, kirjamaailman harmaat eminenssit ja kansainväliset vaikuttajat.

 Jari Saariaho  Kalle Järvenpää

S

coutit edustavat pientä alalajia kirjakustantamisen mikrokosmoksessa. Alan ulkopuolella harva tietää heidän olemassaolostaan saatika siitä, mitä he varsinaisesti tekevät.

Scout kannattaa ajatella kirjalliseksi konsultiksi.

—Me olemme linkki oikeudenhaltijoiden ja ulkomaalaisten kustantajien välillä. Me helpotamme ulkomaalaisten kustantajien hankintoja, jotta ne sopisivat parhaiten heidän listoilleen, Todd Siegal, scout ja scouting-agentuuri Franklin & Siegalin osakas, sanoo.

Scout on kansainvälisten asiakkaidensa silmät ja korvat New Yorkissa. Hän ajattelee asiakkaidensa parasta ja heidän intressejään pitämällä sormensa New Yorkin kirjamaailman pulsilla.

—Me olemme myös erittäin avoimia, kustannustoimittajan kaltaisia lukijoita.

Franklin & Siegalin scoutit kirjoittavat lukuraportteja, joiden pohjalta heidän asiakkansa tekevät kustannuspäätöksiä.

—Viestimme hyvin säännöllisesti, lievästi sanottuna, Siegal naurahtaa.

Franklin & Siegalin scoutit lähettävät päivittäin materiaaleja uusista projekteista ja kirjauutisista kustannustoimittajille. Viikon päätteeksi lähtee tiedote, joka kasaa lyhyesti viikon pääaktiviteetit yhdellä silmäyksellä

Alan ulkopuolella harva tietää heidän ­olemassaolostaan.

90

91

Paine vain kasvaa samaa tahtia ­sopimukseen liittyvän ­rahamäärän kanssa.

Scoutit luovat kilpailuedun asiakkailleen tietämyksellään, vaistollaan ja nopeudellaan. Scoutingiin kuuluu sisäänrakennettuna ajatus siitä, että seuraava iso kirja voi olla tai itse asiassa on jo kulman takana, ja että se voi tulla mistä tahansa.

Kirjamaailmassa on toistuvia kuvioita. Syksy on suurten kirjojen kausi. Samoin syksyllä mielenkiintoiset projektit alkavat nousta alan tietoisuuteen ennen kirjamessuja. Silti suurin osa kirjoista löytyy scouttien henkilökohtaisten kontaktien kautta.

—Nopeus on tärkeä tekijä, mutta yhtä tärkeää on luottaa vaistoihinsa, jotta pystyy priorisoimaan potentiaalismmat ja sopivimmat kirjat eri asiakkaille.

Kovalla työllä hankittu kustannusalan tietäkatsottavaksi. Kaikki muistiot ovat personoituja mys sekä suhteet kustannustoimittajiin, agentteiasiakkaan tarpeiden mukaisesti. hin ja filmiagentteihin ovat scoutin paras ase. JotNew Yorkissa on pari tusinaa kilpailevaa ta scout pääsee käsiksi kirjaan mahdollisimman scouting-agentuuria, suuria ja pieniä. Franklin & aikaisessa vaiheessa, ideaalisti jo käsikirjoitukSiegal kuuluu kooltaan pieniin, mutta sen erittäin seen, suhteiden pitää olla läheiset ja henkilökohvaikuttava asiakaslista todistaa sen merkittävyy- taiset. Kukaan ei anna automaattisesti scouteille destä toimistojen joukossa. listoja kustantajille jätetyistä käsikirjoituksista.

—Olemme erikoistuneet pienten ja suurten Yhtä tärkeää on tuntea asiakkaiden markkina ja kustantamojen kirjalliseen ja kaupalliseen fik- heidän makunsa. tioon. Uudet äänet ovat myös vahvasti mukana, —Me teemme läheistä yhteistyötä WSOY:n ja samoin tietokirjat.

Bazar Kustannuksen kustannustoimittajien kansYhteistyö WSOY:n kanssa on kestänyt jo yli sa. On hyvin palkitsevaa nähdä, miten kirja lähtee kolmekymmentä vuotta. lentoon asiakkaalla ja päätyy kustannettavaksi.

—Vuosien varrella olemme auttaneet WSOY:ta hankkimaan oikeudet esimerkiksi Dan Brownin, Suhteet auttavat myös ennustamisessa, kirjalGillian Flynnin ja Delia Owensin kirjoihin. Tie- listen trendien ja niiden syntymisen ymmärtämitokirjoista tuorein esimerkki on Bill Gatesin il- sessä. Tällä hetkellä maailma on muutoksen koumastokirja. rissa. Välillä tuntuu, että kaikki ympärillämme 92

muuttuu, niin arvostukset kuin arvotkin. New York on näköalapaikka isompaan kulttuuriseen muutokseen.

—Sosiaalinen, poliittinen ja kulttuurinen muutos on tällä hetkellä keskeinen keskustelun aihe kustannusmaailmassa. Kuinka paljon Yhdysvaltojen muuttuva ilmapiiri lopulta vaikuttaa muuhun kustannusmaailmaan, jää nähtäväksi.

Tällä hetkellä kirjalliset trendit nostavat esiin monikulttuurista ja mustaa kirjallisuutta. Myös feministinen ja LGBTQ-kirjallisuus on nousussa.

Trendit näkyvät myös tietokirjoissa, erityisesti muistelmissa ja elämäkerroissa. Sama suunta on havaittavissa lastenkirjoissa. Vihdoinkin on tunnustettu, että myös lastenkirjallisuudessa monet äänet on vaiennettu. Pandemia on nostanut pintaan hyvinvointi- ja itseapukirjat.

—Onneksi Trumpin aikainen poliittisten kirjojen vyöry on laantumassa, Siegal huokaa.

Scoutien työ ei ole pelkästään loputtomien kirja- ja käsikirjoituspinojen purkamista öisin ja viikonloppuisin sekä pitkät päivät informaatiotulvan hallitsemista. Se on myös asiakkaille vastaamista pahimmillaan kuudella aikavyöhykkeellä, uusien ihmisten jatkuvaa tapaamista ja heidän hurmaamista.

Ainaiset kirjalliset tapahtumat, juhlat ja julkistukset sekä ikuinen kerjääminen, maanittelu ja suostuttelu, jotta pääsisi käsiksi juuri siihen yhteen merkittävään käsikirjoitukseen ennen kuin yhtä fiksu ja osaava kilpailija tekee sen, pitävät stressitasot korkeina.

Lopulta, kaiken hälinän jälkeen scouting tiivistyy lukijan ja kirjan väliseen intiimiin suhtee-

seen. Hetkeen, jolloin me rakastumme kirjaan.

Erottava tekijä on, että ammattilaisten odotetaan tekevän bisnespäätöksiä tuosta hetkestä, täysin subjektiivisesta kokemuksesta. Se on innostavaa ja samanaikaisesti epämääräisesti pelottavaa. Paine vain kasvaa samaa tahtia sopimukseen liittyvän rahamäärän kanssa.

Koska kustantamisen trendit ovat hyvin vaikeasti ennustettavia myös ammattilaisille, päätökset tehdään aina lopulta vaistolla. Siksi jokaisen kustannusammattilaisen on vain luotettava itseensä lukijana. Ja lopulta se on palkitsevinta työssä.

—Parasta työssä on päästä löytämään parhaat uudet kirjat ensimmäisenä ja auttaa niitä kansainväliseen menestykseen yhdessä paikallisten kustantajien kanssa, Todd Siegal toteaa lopuksi. 

Tällä hetkellä ­kirjalliset trendit nostavat esiin ­monikulttuurista ja mustaa ­kirjallisuutta.

93

KÄÄNTÄJÄT

Ei kadonnut käännettäessä

 Virpi Salmi  Tiiu Kaitalo

Kolme tunnettua ja palkittua kääntäjää vastaa kysymyksiin kääntäjän työstä.

1 2

Mikä on kääntäjän työssä parasta?

Mikä on mieleenpainuvin käännöstyösi?

3

Mitä suuri yleisö ei yleensä tiedä työstäsi?

4 5

Miten sinusta tuli kääntäjä?

Entä jos ei yhtään pidä käännettävästä teoksesta? Onko käännettävä vain omasta mielestään hyviä kirjoja?

K

ristiina Rikman on kääntänyt englannista ja ruotsista suomeksi muun muassa John Irvingin, Alice Munron, Philip Rothin, Elizabeth Stroutin, Donna Leonin, Siri Hustvedtin ja Astrid Lindgrenin teoksia. Hän on saanut työstään useita palkintoja, muun muassa valtionpalkinnon vuonna 2008.

1 ”Parasta työssäni on freelancerin vapaus, vaikka se paradoksaalinen onkin. Saan vapaasti työskennellä milloin ja missä haluan, mutta toisaalta kustantajan deadline vaatii tiukkaa työmoraalia.”

2 ”Viidenkymmenen vuoden uraan mahtuu niin monenlaisia töitä, että on paha mennä valitsemaan. Ehkä osa lankeaa John Irvingin Garpin maailmalle. Se aloitti vuosikymmenten mittaisen yhteistyön sekä Keltaisen kirjaston että kirjailijan kanssa. Olen suomentanut tähän mennessä kaiken Irvingiltä ilmestyneen. Viimeksi Suomessa käydessään John velvoitti minut ’elämään kauemmin kuin hän’, jotta varmasti kääntäisin hänen tuotantonsa loppuun asti. En luvannut mitään!

Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton oli pieni romaani, joka teki minuun niin suuren vaikutuksen, että lopulta sain Tammen suostumaan julkaisemaan sen, ’vaikka se onkin niin hiljainen’. Stroutista tuli lempikirjailijani, seuraaja Alice Munrolle.”

3

”Olen kiertänyt vuosien varrella kertomassa suomentajan työstä niin kouluissa kuin lukupiireissäkin. Edelleen hämmästyn, että niin moni lukija tunnustaa, miten ei ole tullut huomanneeksi suomentajan nimeä kirjan etulehdeltä. Olenkin sanonut, että suomentajan nimi on brändi, laadun tae. Suomentaja joutuu tekemään paljon pohjatyötä, lukemaan ja etsimään erikoisalojen sanastoa ja tarkistamaan faktoja. Se on sitä leipätyötä, joka usein jää sujuvan käännöksen lukijalta huomaamatta.”

4 ”Minusta tuli kääntäjä Helsingin yliopiston suomenkielen laitoksen ansiosta. Eila Pennanen opetti laudaturopiskelijoiden käännösseminaaria, jonne pääsin yhdessä opiskelutoverini Kersti Juvan kanssa. Kotimainen kirjallisuus vaihtuikin maailmankirjallisuudeksi 94

’’Parasta työssäni on freelancerin vapaus, vaikka se paradoksaalinen onkin.’’

95

ja suomentamisesta tuli meille kummallekin elämäntyö.”

5

”Kääntäjä kääntää periaatteessa sen mitä kustantaja tarjoaa, ei ole varaa nirsoilla.

Minulla on ollut onni saada suomentaa itselleni mieluisia kirjailijoita. Vain kerran olen kieltäytynyt ja kerran käänsin niin tylsää dekkaria, että nukahdin lukiessani sitä. Mutta kaikenlaisen kirjallisuuden kääntäminen on hyväksi, tekemällä oppii, eikä viihde tai lastenkirjallisuus ole yhtään helpompaa tai vähäarvoisempaa kuin korkeakirjallisuuskaan.”

96

D

avid Hackston kääntää suomesta englanniksi. Hän on englannintanut muun muassa Pajtim Statovcin kaikki kolme romaania, Katja Ketun Kätilön, Laura Lindstedtin Ystäväni Natalian sekä Antti Tuomaisen dekkareita. Skotlannissa syntynyt Hackston on saanut Valtion kääntäjäpalkinnon vuonna 2007.

1 ”On joka kerta hienoa, kun kirja on valmis ja saan sen fyysisesti käteeni. Nautin myös, kun saan ratkaistua jonkin vaikean pulman, jota olen pitkään miettinyt. Tietysti aina myös iloitsen, jos kirja menestyy hyvin, vaikkei se olekaan kääntä-

’’Käännös­ teknisesti ­mieleenpainuvin on ehkä Katja Ketun Kätilö.’’

jälle ensisijainen tavoite. Käännöksen on kuitenkin oltava hyvä, jotta kirja menestyy.”

2

”Käännösteknisesti mieleenpainuvin on ehkä Katja Ketun Kätilö. Se on murteen ja Ketjun kielen takia ollut niin vaikea käännettävä. Myös Pajtimin kirjat ovat läheisiä. Hänen kielensä ei ole teknisesti niin haastavaa, mutta hän kirjoittaa tosi kauniisti.”

3 ”Käännös vaatii joskus valtavasti taustatyötä. Esimerkiksi Petra Rautiaisen Tuhkaan piirret­ ty maa kertoo Lapin sodasta, joka voi olla briteille ihan uusi käsite ja mietin käännöksen yhteydessä, pitäisikö ensimmäisen kerran uralla kirjoittaa kääntäjän esipuhe, jossa asiaa selitetään. Minulla on vanhahtavaa kieltä varten vanha painos Nykysuomen sanakirjasta. Antti Tuomaisen dekkareita varten joudun jatkuvasti etsimään netistä kaikkea epäilyttävää, kuten huumeita, aseita ja pommintekovälineitä, joten olen siirtynyt nettiselaimeen, joka ei tallenna selaushistoriaani.”

4 ”Opiskelin kieliä Lontoossa ja pohdin, mitä tekisin tutkinnollani. Vuonna 2001 olin yliopistolla konferenssissa ja tapasin siellä Íris Schwanckin, joka kertoi, että Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus FILI etsii harjoittelijaksi wannabe-kääntäjää. Sain paikan ja aloin tehdä käännöksiä myös Books from Finland -lehteen. Siitä se alkoi.”

5 ”Nykyään töitä on niin paljon, että pystyn valitsemaan, mitä käännän. Haluan, että se mitä suomesta käännetään, on parasta mahdollista kirjallisuutta. Olen kyllä kääntänyt romaaneja, jotka eivät ole olleet mielestäni kirjailijan parhaita tai ovat olleet tylsiä tai ylipitkiä.”

H

elinä Kangas kääntää italiasta ja on suomentanut muun muassa Elena Ferranten suositun Napoli-sarjan sekä muita Ferranten romaaneja. Kangas on saanut työstään Jarl Hellemann -palkinnon vuonna 2017.

1 ”Vapaus ja se, että jokainen kirja on haaste, jonka aloittaa nöyränä nollapisteestä. Suomen kieli on kankeampaa ja konkreettisempaa kuin italia, joten saman rytmin ja tyylirekisterin tavoittaminen vaatii välillä loputtomalta tuntuvaa hiomista.

Mutta on etuoikeus saada työkseen uppoutua hyvien kirjailijoiden ajatusmaailmaan.”

2

”Vuonna 2004 suomentamani Umberto Econ Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki, jossa kirjailija käy läpi kirjalliset ja kulttuuriset vaikutteensa 1930-luvulta nykypäivään. Sitä kääntäessä olin sen aikaisten taitojeni äärirajoilla. Uudemmista töistä on Ferranten Napoli-sarja kaivautunut sisimpääni. Ferrantella on aidosti paljon sanottavaa ja hänen kerrontansa on pakkautuneen intensiivistä. Kääntäjänä panen merkille, kuinka hienosti ja huomaamattomasti Ferranten kieli myötäilee henkilöhahmojen pieniäkin mielenliikkeitä.”

3 ”Lukijat eivät välttämättä tiedosta, ettei ole olemassa yhtä absoluuttisesti oikeaa käännöstä.

Suomennos on aina tulkinta, jossa kääntäjä punnitsee joka ikisen verbin ja adjektiivin sävyn ja siirtää parhaan kykynsä mukaan alkuteoksen hengen ja hengityksen äidinkielelleen.”

4 ”Tein pitkään toimistokäännöksiä, kunnes vuosituhannen vaihteessa asuessani Italiassa sain sattumalta tilaisuuden italiantaa pari Arto Paasilinnan ja Leena Landerin romaania natiivin avustuksella. Myöhemmin lähetin WSOY:lle suomennosnäytteen Andrea Camillerin dekkarista, ja kustantaja hyväksyi talliinsa sekä kirjailijan että minut. Sillä tiellä ollaan.”

5 ”Joskus olen kieltäytynyt ottamasta työtä vastaan siksi, että kirja on tuntunut liian vieraalta. Mutta jos ei ole varaa valita, noudatan Maria Callasin oppia: hän ei erityisesti pitänyt Puccinin oopperoista, mutta teki silloin roolinsa eteen vielä enemmän töitä, jottei yleisö huomaisi mitään.

Minä suggeroin itseni rakastamaan suomennettavaa teosta, muutoin jäljestä ei tule hyvää.”  97

MATKAJUTTU

Itä-Angliassa kaikki on toisin

 Sirkku Saariaho  Shutterstock

Ison-Britannian itäinen uloke, Itä-Anglia, on jatkuvaa liminaalitilaa, kuten alueelle tyypillinen suolamarskimaa, josta on vaikeaa tietää onko se suota vai merta. Tänne sijoittuu myös Elly Griffithsin suosittu Ruth Galloway-dekkarisarja.

N

orfolk on oiva kohde matkailijalle, joka ajattelee jo nähneensä ja kokeneensa kaiken. Kaikki, mitä kreivikunnassa tapahtuu ei näet välttämättä näy kaikille. Huomaat sen, jos yhtäkkiä kostea kylmyys kietoutuu ympärillesi, pitää hetken syleilyssään ja päästää irti juuri kun olet hätääntymässä. Se saattoi olla talven etiäinen tai paikan aave, joka halusi huomiota.

Norwich, kreivikunnan pääkaupunki, on hämmästyttävän kaunis kaupungiksi, joka on varsinaisesti isoksi kasvanut keskiaikainen Tudor-kylä. Kaupungin asemakaavassa ja paikannimissä näkyy tanskalaisten viikinkien vallan vaikutus yli tuhannen vuoden takaa.

Pieniä mukulakiviä peittää satojen vuosien askelten kerros. Kujat voivat olla niin kapeita, että kädet levittämällä voi melkein yltää seinästä seinään. Onko tuokin kadunnimi tanskalaista alkuperää?

98

The Maids Head -hotelli KOSKA: Miellyttävintä juhannuk­ sesta syyskuun alkuun. I­tä-­Anglian ilmas­to on kuin eteläisessä Suo­ messa: kesä on lyhyt ja pilvinen, talvi pitkä, tuulinen ja arvaamaton.

MITEN: Junalla tai lentäen Iso-­ Britanniaan. Junalla esimerkiksi Lontoosta alle kahdessa tunnissa.

KIELI: Englanti VALUUTTA: Punta LIIKKUMINEN: Kaupunki sopii hyvin käveltäväksi ja pyöräiltäväksi. Taksit ja bussit päiväretkiin.

ASUMINEN: The Maids Head -hotelli on Ison-Britannian vanhimpia hotelleja. Se on perustettu 1500-luvulla.

Tunnettuihin vierailijoihin kuuluu kuningatar Elisabet I. Hotellissa on kaksi in-house-kummitusta.

Vuonna 1066 Vilhelm Valloittaja määräisi Norwichin linnan rakennettavaksi. Se on ollut museona vuodesta 1894 asti.

Tee ainakin nämä 3 asiaa Norfolkissa

1

Syö Stiffkey Cockles -simpukoita. Kuoren sininen väri tulee alueen hiekasta.

2 3

Yritä ottaa kuva kummituksesta.

Osta Colman’s-sinappia, se on kehitetty Norfolkissa 1800-luvulla.

99

Walsinghamin kuulut lumikellot.

Norwichin linnan rakentamisen aloitti Vilhelm Valloittaja vuonna 1066. Vuosisatojen ajan linna palveli ensin hallitsijan palatsina ja myöhemmin vankilana.

Kreivikunnalla on 150 kilometriä rantaviivaa. aaltoilevan varoitusmerkkinsä, palaan pian. VuoSitä reunustavat nykyään pittoreskeiksi luettavat rovesi hiertää rannan kallioseinämiä, toisinaan kalastajakylät, kuin kirjava helminauha hohtava- paljastaen onkaloita ja salakuljettajien luolia. na pärskähtelevän Pohjanmeren reunalla: kultasantaa, dyynejä, hiekkaisia penkereitä ruohotup- Blakeneyn kylällä oli loistokas keskiajan hissuineen, mutaisia rapurantoja, marskimaata ja toria mausteiden ja itämaisten kankaiden tuontisuoraan merestä nousevia kalliojyrkänteitä. satamana sekä julkeiden merirosvojen kotikylänä.

Vuoksi nousee raivoisasti, poistuessaan jättää Vaikeakulkuiset marskimaat ja kallioluolat olivat kuin tehty merten ryöväreille ja salakuljettajille.

Onko kylän alla todellakin tunneliverkosto, jossa asuu hämähäkkimäisiä hytersprite-olioita?

Myrskyöinä rantapenkereille ilmestyy musta aavekoira, Black Shuck. Se on suuri kuin vasikka ja äänetön kuin kuolema. Kauhistuneet kohtaajat kertovat hehkuvista silmistä. Niin tai näin, Black Shuckin näkeminen ei koskaan tiedä hyvää.

Black Shuck on suuri kuin vasikka ja äänetön kuin kuolema.

100

Walsinghamin kylästä tuli Euroopan merkittävimpiä pyhiinvaelluskohteita, kun aatelisnainen Richeldis de Faverches vuonna 1061 näki kol-

PÄIVÄRETKIKOHDE

Oi, mitä rapuja!

Cromerin kylässä vauraat pankkiirit perheineen viettivät kesiään jo 1800-luvun alussa. Nykyään Cromer tunnetaan ravuistaan. ­Cromerin ravun kuori on kuin täydellisesti rypy­ tetty ja kauniisti paistettu piirakka. Ravut ovat hiukan pienempiä kuin muut ­ravut, mutta liha on sitäkin ­makeampaa ja aromikasta.

 Muista maistaa meheviä ja makoisia Cromerin rapuja.

masti Neitsyt Marian. Maria kehotti häntä rakentamaan kopion talosta, jossa Marialle ilmoitettiin tulevasta raskaudesta. Pyhiinvaeltajien virta keskiajalla Walsinghamiin oli sen jälkeen lähes katkeamaton. Arkeologisissa kaivauksissa, joita alueella tehtiin 1960-luvulla, löydettiin 1000-­luvun alussa rakennetun talon jälkiä.

Nyt luostarikirkosta on jäljellä rauniot sekä pyhät kaivot ja lähde portteineen. Ne riittävät kiihdyttämään mielikuvitusta hurjaan neliin. Miltä on näyttänyt uskonturismi? Matka Englantiin on ollut hidas ja vaarallinen. Kuinka loistokkaalta kirkko on näyttänyt, kun pyhiinvaeltaja on vihdoin perillä! Paatuneinkin nykypäivän matkailija tuntee värähdyksen sydämessään moisesta.

Viimeinen mahdollisuus kokea jotakin ainut­ laatuista on paluumatkan kynnyksellä, rautatie­ asemalla. Jos silmäkulmasta näkyy ihmisen kokoinen rottaolio, jolla on valtavat hampaat ja mehevä halitoosi, matkasi on ollut kympin arvoinen. 

KUVA: SARA REEVE

Vaikeakulkuiset ja hiukan vaaralliset suolamarskit kiehtovat matkailijoita.

Elly Griffiths (s. 1963) on ­englantilainen kirjailija, joka tunnetaan arkeologi Ruth G ­ allowaysta kertovasta dekkarisarjasta. Idea Ruth Galloway -sarjaan ­syntyi, kun Griffiths lomaili arkeo­logimiehensä ­kanssa ­Norfolkissa, missä rantoja reunustavat marskimaat.

Sarjan tuoreimmat kirjat: Maan alla (2021) Siniviittainen nainen (2020) Aavekentät (2020) 101

PETTERI TAALAS

 Sirkku Saariaho  Markko Taina

Kohti Pariisia Petteri Taalas näkisi mielellään ilmastonmuutoskeskustelussa suhteellisuuden paluun. Tärkeintä on, että kaikki osallistuvat – ja isot tekijät isosti.

K

un Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri Petteri Taalaksella on työpäivä toimistolla, hän ajaa sähköpyörällä Ranskasta Sveitsiin, Geneveen. Pyöräily lataa akut, pitää kunnossa ja kirkastaa ajatukset.

—15 kilometrin ajo tekee hyvää sekä sielulle että ruumiille, vakuuttaa Taalas. Taalas on toista kauttaan WMO:n pääsihteerinä. Viime vuonna alkaneelle jatkokaudelle jäsenmaat valitsivat hänet yksimielisesti.

PROFIILI Petteri Taalas väitteli meteorologian alasta Helsingin yliopistosta vuonna 1993. Hän on toiminut Ilmatieteen laitoksen pääjohtajana 2002–2015.

Maailman ilmatieteen järjestössä (WMO) hän on työskennellyt ostastonjohtajana 2005–2007 sekä pääsihteerinä vuodesta 2016 alkaen. Taalas harrastaa pyöräilyä, metsästystä sekä mökkeilyä Saimaalla.

Tammi julkaisi keväällä 2021 Taalaksen kirjan Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin.

—Kirja syntyi Tammen Markku Aallon väsytystaistelulla. Hän oli jo pidempään kinunnut minulta kirjaa ilmastonmuutoksesta.

Koronan vuoksi minulle tuli mahdollisuus kirjoittaa kirja, kun ei tarvitse matkustaa.

Oli Taalaksella muitakin syitä kirjoittaa kirjansa. Häntä harmitti, kun julkisessa keskustelussa sotketaan ilmastonmuutoksen torjunnan pienet ja suuret asiat.

—Kun ilmastoliikehdinnässä alkoivat kierrokset nousta, ajattelin että nyt olisi tarve faktapohjaiseen tietoon. Minun 12. joulukuuta 2015 hyväksytty ­kansainvälinen sopimus, jonka motiivini oli suhteuttaa asiat, ­tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu alle ­kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan sekä pyrkiä joilla on merkitystä ilmastontoimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen. muutoksen kannalta ja joilla ei ole. Lähtökohtani oli värittää

Pariisin ilmastosopimus

102

103

Suomessa tärkeä kysymys on myös asuminen, miten lämmität asuntosi.

tietokirjaa kokemusteni kautta. Se oli tietysti riski, olisin voinut olla kuivakampi.

Vielä reilut 20 vuotta sitten ilmastonmuutos tuntui kaukaiselta asialta, johon tavallisen kuluttajan tai poliitikon tarvinnut uskoa tai ottaa kantaa.

Nyt ihmiset haluavat olla mukana tekemässä oikeita ratkaisuja ilmaston hyväksi. Taalas arvioi, 104

että samalla on menty yhdestä ääripäästä toiseen.

Lentoliikenne tuottaa kaksi prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä, laivaliikenne seitsemän ja maantieliikenne kolmasosan.

—Ihmiset ottavat näistä asioista helposti lisätaakkoja, kaikki tuntuu olevan kiellettyä tai koetaan syyllisyyttä. Se rajoittaa elämää eikä asialla silti ole niin hirveän suurta merkitystä ilmaston kannalta.

Taalas suhteuttaa ilmastoasiaa pandemiaan: Pandemia on saanut meidät tekemään dramaattisia muutoksia elämäämme. Ilmastonmuutoksen torjuntaan riittävät paljon pienemmät muutokset.

Tavallisen ihmisen kannalta on merkittävää, miten hän liikkuu, omalla autolla, julkisilla, polkupyörällä tai sähköpyörällä.

—Suomessa tärkeä kysymys on myös asuminen, miten lämmität asuntosi ja miten se on eristetty. Ruokavaliolla on merkitystä jonkin verran, punaisen lihan syömisellä erityisesti. Onko jär-

Keinoja ilmaston­ muutoksen ­taittamiseen on jo olemassa.

keä, että suurin osa maa-alasta kasvaa lihakarjalle käytettävää rehua?

Kolmas tärkeä kysymys on kuluttaminen, miten sitä voidaan vähentää. Taalas suosittelee katsomaan ostettavan tuotteen hiilijalanjälkeä. Monet tuotteista, joita käytämme tuotetaan aasialaisella hiilivoimalla.

Tutkijoilla on inhimillinen tapa korostaa oman asiansa merkitystä ilmastonmuutoksesta. Mutta parista asiasta tutkijat ovat samaa mieltä: fossiilisen energian käyttö pitää saada kuriin.

—Suomella ja monella Euroopan maalla se alkaa olla hyvällä mallilla. Viimeisen 15 vuoden aikana Suomen talous on kasvanut ja päästöt pudonneet yli 35 prosenttia.

Keinoja ilmastonmuutoksen taittamiseen on jo olemassa, ja lisää tulee koko koko ajan. Aurinko- ja tuulienergian käyttö kasvaa. Ilmastoa kuormittamattomia polttoaineita kuten vetyä ja synteettisiä polttoaineita voidaan valmistaa autoille ja lentokoneille. Suomessakin tehdään pilottituotantoja.

—Ihailen insinöörimaailmaa, joka on ollut kehittämässä tarvittavia ratkaisuja. On ilmiselvää, että ilmastonmuutoksen torjunta tulee olemaan valtavirta-asia. Se avaa myös mahdollisuuksia innovaatioille ja uusille toimialoille. On syntymässä positiivinen kierre, Seuraava ilmastokeskustelun iso asia on jo näkyvissä.

—Nyt katsotaan mitä tapahtuu lähivuosina.

Enää ei puhuta siitä, että mitä tehdään 2050, vaan panostetaan 2020-luvun tekoihin, mitataan miten tosissamme olemme. Ääni on muuttunut, on ymmärretty, että pitää toimia lähivuosina, Petteri Taalas sanoo. 

Kuinka miljardööri pelastaisi maailman?

Viimeaikaista ilmastokirjoista Bill Gatesin Kuinka välttää ilmastokatastrofi on vähiten apokalyptinen. Gates tekee selväksi että haaste on iso mutta myös tarjoaa käytännöllisen näkemyksen ­ongelman korjaamiseksi. Lukija innostuu Gatesin näkemyksestä. Innovointi ja kehitys toi meidät tähän pisteeseen.

Miksi ne eivät voisi myös johtaa meitä ulos ongelmista? Esimerkiksi miten saada teräs- ja betoniteollisuuden hiili­ dioksidipäästöt pienemmiksi.

Gates muistuttaa, että taloudellinen kasvu ei ole ylellisyyttä, vaan se on myös tie nälkä- ja terveysongelmien ratkaisuun.

Gatesin voi lukea manifestina teolli­ suudelle, tutkijoille ja tiedemiehille. Kirjan hienous piileekin mahdollisuudessa ja uskossa mahdollisuuteen.

Bill Gates: Kuinka välttää ­ilmastokatastrofi

Kuinka luontodokumentaristi pelastaisi maailman? ’’Maapallo on elintoimintoja ylläpitävä kone. Kaikki, mitä ihminen tarvitsee ­pysyäkseen hengissä on riippuvaista sen biodiversiteetistä. Silti elämäntapamme on nyt tuhoamassa sen. Kirjani on todistajalausunto ja visioni tulevaisuudesta. Tarina siitä, miten suurin tekemämme virhe tapahtui, ja miten me voimme korjata sen’’, Sir David Attenborough kertoo kirjastaan. Attenborough on tunnettu luontodokumentaristi.

Samaan aikaan kirjan kanssa julkaistiin aiheesta elokuva Netflixillä. ’’Pelkään heidän puolestaan, jotka joutuvat todistamaan seuraavaa 90 vuotta, jos me jatkamme elämistämme nykyiseen malliin’’, hän kirjoittaa.

Attenborough antaa radikaalit lääkkeet maapallon pelastamiseksi. Vaikka lasku vauraudestamme ja alati kiiihtyvästä kasvusta on tullut maksuun, kirjan sanomassa elää toivo.

David Attenborough: Yksi elämä, yksi planeetta

105

KARRI MIETTINEN & HAPPONEN

N

yt tarvitaan tekoja! Karri Miettisen eli Palefacen ja Kaisa Happosen Ilmasto­ tekokirja on rohkea, pamflettimainen nuorten tietokirja, joka tarttuu ilmastoahdistukseen konkreettisesti. Se selvittää ilmastokriisin syitä ja seurauksia ja kannustaa käytännön tekoihin lamaannuksen sijaan.

Palefacen mukaan aktivistinen kirja on suunnattu erityisesti niille ilmastosta huolestuneille 106

nuorille, jotka eivät vielä voi äänestää vaaleissa. Moniääninen teos esittelee erilaisia tapoja vaikuttaa. Kirjassa kuuluu monien asiantuntijoiden, aktivistien ja ajattelijoiden ääni. Heidän joukossaan ovat muun muassa Riku ja Tunna, Esko Valtaoja, presidentti Tarja Halonen sekä ­ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen.

Sopii myös aikuisille! 

GRAAFIKKO: RIIKKA TURKULAINEN

Kyllä teoille!

Jyrkkä ei lamaannukselle!

WSOY ja Luonnon­ perintösäätiö ovat perustaneet Kirsi Kunnaksen kunniaksi Tiitiäisen metsä -nimisen suojelualueen, johon kerätään rahaa lahjoituksilla ja Tiitiäisen metsä -runokokoelmalla.

KIRSI KUNNAS

Kipin kapin Tiitiäisen metsään

T

iitiäisen metsässä Ylöjärvellä on runsaasti korkeuksiin kurkottavia kuusia, mäntyjä ja haapoja. Kahdenkymmenenseitsemän hehtaarin metsästä löytyy valtavia muurahaiskekoja, sammaloitunutta kalliota, runsaasti lahopuuta ja monipolvisia, helppokulkuisia polkuja. Myös liito-oravan tiedetään viihtyvän Tiitiäisen metsässä.

Voit olla varma, että siellä käy kuten Kirsi Kunnaksen mukaan metsässä on tapana käydä: "Satu on kuin metsä: kuka sinne menee ja sen poluilla vaeltaa, tulee itseään vastaan eikä palaa samana takaisin." ”Metsä on kokonainen oma maailmansa täynnä metsäluonnon vilkasta elämää ja sen tapahtumia, ja me ihmiset olemme osa sen olemusta. Me olemme metsäkansaa. Onhan metsä muovannut ajatteluamme ja aistejamme pitkän yhteisen his-

toriamme aikana”, muistuttaa rakastettu runoilija Kirsi Kunnas.

Kirsi Kunnaksen klassiset runot vievät metsäluontoon ja mielikuvitukseen upeassa ­runokokoelmassa, jonka on kuvittanut Silja-­Maria Wihersaari. Tiitiäisen metsä on huomionosoitus suomalaiselle metsälle.

WSOY tukee kampanjaa 20 000 euron summalla ja lahjoittaa lisäksi jokaisesta myydystä Tiitiäisen metsä -kirjasta euron Tiitiäisen metsä -suojelualueelle. Lisäksi Luonnonperintösäätiö kerää lahjoituksia yrityksiltä ja yksityisiltä henkilöiltä. Keräykseen voi kuka tahansa osallistua Luonnonperintösäätiön sivuilla. 

107

AAPINEN

Maria Kallio A—Ö Maria Kalliosta kirjain kirjaimelta.

 Leena Lehtolainen  Kalle Järvenpää

A B C

Arpikylä. Marian koti­ kaupunki Kuopion ja ­Joensuun välissä. Paikka, josta ei selviä ilman arpia.

Basso. Marian instrumentti, jota hän soittaa nykyään poliisien punkbändi Jepareissa.

Carolina. Marian perheen uusin kissa. Maria on eläinrakas, mutta kissat ovat hänelle erityisen tärkeitä.

D

DNA. Marian uran aikana poliisintyön tekniset tutkimusmenetelmät ovat muuttuneet valtavasti.

DNA-näytteet ovat ratkaisseet monta tapausta.

E

Elena Leeve. Maria Kallion hahmon uusin tulkitsija syksyllä 2021 C Morella alkavassa tv-sarjassa.

108

F G H

Feminismi. Maria määrittelee termin tasaveroisiksi mahdollisuuksiksi kaikille sukupuolille.

Grotenfelt, Kirsti. ­Marian luottopatologi, josta on vuosien varrella tullut myös ystävä.

Hilja Ilveskero. Lain ­ ämärällä puolella h liikkuva henkivartija, joka saattaisi olla Marian vihollinen, mikäli naisten tiet kohtaisivat.

Mutta elävätkö he samassa fiktiivisessä universumissa?

I J

Intohimoisuus. Maria suhtautuu sillä työhön, rakkauteen, musiikkiin – elämään yleensä.

Juoksulenkit. Paras tapa saada pää tyhjäksi ja vartalo energiseksi työ­ kiireiden keskellä.

K

Kollegat. Pekka Koivu, Ville Puupponen ja Jyrki Taskinen, ovat Marialle tärkeitä ja rakkaita. Poliisin homma on ryhmätyötä, ja ­pallotteluvastustajia tarvitaan.

L

Länsi-Uudenmaan poliisi, Maria Kallion työpaikka.

Entinen Espoon poliisi tunnetaan myös Kilon poliisina sijaintipaikan mukaan.

M

Meri. Vaikka Maria on kotoisin sisämaasta, hän janoaa meren läheisyyttä ja nauttii purjehtimisesta.

N

Nuoret. Heissä on vielä toivoa, siksi Maria haluaa työssään päästä puuttu­ maan ongelmiin mahdollisimman varhain.

PROFIILI Leena Lehtolainen on Suomen s­ uosituimpia jännityskirjailijoita. Tähän mennessä ­Lehtolaiselta on ilmestynyt 30 kauno­ kirjallista teosta, joista tunnetuimat ovat Maria Kallio - ja Hilja Ilveskero -sarjaa.

Hänen viimeisin teoksensa on viime ­ syksynä ilmestynyt kiitelty jännitys­romaani V ­ alapatto. Lehtolainen asuu ­Inkoossa tutkijamiehensä kanssa, ja heillä on kaksi aikuista poikaa.

O

Oikeudenmukaisuus.

Maria hakeutui poliisiksi saadakseen oikeutta uhreille. Hän on uransa aikana huomannut, etteivät laki ja oikeus ole aina sama asia.

P Q R S

Pahuus. Marian tunnuslause on ”pahaa on olemassa, mutta sitä vastaan taistellaan hyvyydellä”.

KUVA: VILLE JUURIKKALA

Queer. Marian ystävä­ piirissä on väkeä sateenkaaren kaikista väreistä.

Ruumis. Yleensä se, josta Marian tutkimukset alkavat.

Salmiakki. Marian lempi­ karkki, joka parantaa hänen keskittymiskykyään.

T

Taitoluistelu. Laji, jota Marian molemmat lapset ovat harrastaneet, Taneli kilpailee edelleen pariluistelussa kansainvälisellä tasolla.

U

Unet. Tutkinnan kiihkeimmässä vaiheessa Marian alitajunta työskentelee tauotta, ja toisinaan unet tuovat vastauksia.

V

Vitsailu. Marian tiimin työpaikkahuumori on usein mustaa. Se auttaa selviytymään pahoista paikoista.

W X

Whisky. Skottilainen kuten Laphroaig, ­kuuluu Marian rentoutusjuomiin.

Tuntematon tekijä.

Syyllinen, jonka henkilöllisyyttä Maria tiimeineen selvittää.

Y

Ymmärtäminen.

Kaikkien ihmisten ­tekoja ja ajatuksia ei voi ­hyväk­syä, mutta poliisin on hyvä ymmärtää niiden syyt selvittääkseen tapaukset.

Z Å Ä

Zabir, Sami/ra. ­Nuori, ­jonka kohtalo jätti ­Mariaan pysyvän

jäljen.

Åland. Ahvenanmaa ja yksi sen ­asukkaista tuiver­sivat Marian ­sydämen uusiksi.

Äitiys. Lapset Iida ja Taneli ovat muuttaneet Mariaa harkitsevammaksi – ainakin hän uskottelee itselleen niin.

Ö

Ökyily ja öykkäröinti ovat piirteitä, joita ­Maria inhoaa.

109

 Virpi Salmi  Veikko Somerpuro JOHANNA VENHO

Seuraavaksi Tove Johanna Venho kirjoittaa historiallisia romaaneja oikeista ihmisistä ja pohtii niissä itseään kiinnostavia kysymyksiä.

Tove Janssonista kertovassa Syyskirjassa muun muassa sitä, miten käy taiteilijuuden keski-iässä.

M

itä tapahtui Tove Janssonille 1950-luvun jälkeen, kun Muumien suosio räjähti?

Se on kysymys, jota kirjailija Johanna Venho on viime aikoina pohtinut. Tarkemmin ottaen sitä, mitä tapahtui Tove Janssonin mielessä sen jälkeen.

Lukijat pääsevät käsiksi Venhon tulkintoihin syyskuussa, kun Syyskirja (WSOY) ilmestyy. Se on Venholta toinen historiallinen taiteilijaromaani. Ensimmäinen nainen (WSOY 2019) ylsi 110

PROFIILI Johanna Venho, 49, on julkaissut useita runoteoksia, lastenkirjoja ja romaaneja. Hänen esikoisteoksensa oli vuonna 1998 julkaistu runokokoelma Postia Saturnukseen (WSOY).

Venho on saanut useita kirjallisuuspalkintoja ja romaani Ensimmäinen nainen (WSOY 2019) oli myös Finlandiapalkintoehdokkaana.

Venholla on kolme lasta ja hän asuu perheineen syntymäkaupungis­ saan Espoossa. Hän on filosofian maisteri ja opiskellut biologiaa Jyväskylän yliopistossa ja kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa.

’’Teen kirjallista muotokuvaa tutusta kohteesta ja se saattaa herättää ihmisissä erilaisia reaktioita.’’

­inlandia-ehdokkaaksi ja siinä Venho imeytyi F Sylvi Kekkosen mieleen. ”Löysin Sylvi Kekkosen kootut teokset kirjaston poistohyllystä ja muistin nähneeni ne myös mummolan kirjahyllyssä. Novellit ja romaanit olivat mainettaan kiinnostavampia ja tajusin, että tässä on jotakin”, Venho kertoo.

Hän ryhtyi miettimään, jäikö Sylvi Kekkosen kirjallinen ura kesken puolison työn takia. Se oli kysymys, josta Ensimmäinen nainen lähti syntymään. ”On vaikea vastata, miksi juuri Sylvi Kekkonen ja Tove Jansson. Siinä on jotakin intuitiivista ja moja, joten kun asettautuu julkisuuteen vaikkapa olen lähestynyt heitä kysymysten kautta. Jansso- saadakseen taideteoksilleen yleisöä, silloin ottaa nissa kiehtoo, että hän oli keski-iässä, kun Muu- myös riskin, että itsestä tehdään tulkintoja”, Venho mien valtava suosio alkoi. Hänen parisuhteensa oli kuvailee. vakiintumassa ja vähän myöhemmin he rakensivat Syyskirja alkaa hetkestä, jolloin Tove Jansson myös mökin Harun saareen. Itse olen nyt suurin ja Tuulikki Pietilä lähtevät rakkaasta Harun saapiirtein samanikäinen kuin Tove oli silloin. Vaikka restaan viimeisen kerran vuonna 1992. Olot ulelämäni on ihan erilainen kuin Toven, tarvitsen kosaariston karulla kalliosaarella ovat jo käyneet peilejä toisissa ihmisissä”, Venho sanoo. liian haastaviksi yli seitsemänkymppiselle parille.

Syyskirjassa on Ensimmäisestä naisesta poiketen ”Vene lähti saaresta eikä Tove katsonut enää tarinaa kuljettamassa myös fiktiivinen hahmo, pa- taakseen eikä palannut saareen enää koskaan”, rikymppinen opiskelija Maria, joka päätyy haastat- Venho kertoo. telemaan Tove Janssonia 1990-luvun alussa.

Venho on haastatteluhetkellä vielä menossa ”Marialle olen kirjoittanut omia kokemuksiani itse vierailemaan Harun saarella. Meneillään ovat nuorena ekoaktivistina ja biologianopiskelijana”, kirjoitusprosessin viimeiset, intensiiviset ja pitkät Venho sanoo. työpäivät. Kun kirjoittaa oikeista ihmisistä, heidän Marialle seitsemänkymppinen Jansson muis- mielensä voi kuvitella, mutta ulkoisten faktojen on telee muun muassa sitä, kuinka aluksi sarjakuva- oltava kunnossa. Muuten lukijoilta tulee sapiskaa. na ilmestynyt Muumit vei niin paljon aikaa, että Ensimmäisessä naisessa Sylvi Kekkonen ajaa muu työ kuvataiteilijana oli pakko laittaa syrjään. Morris Mini -merkkisellä autolla. Venho sai paSitten hän kirjoitti Taikatalven (1957) ja ”uusi Tove lautetta, että kyseisessä Minissä on erilainen ovikuoriutui esiin”, kuten Venho kuvailee. mekanismi kuin mitä hän romaanissa kuvailee. ”Taidemaalarihan Tove leimallisesti oli, vaikka ”Eräs herra oli myös tarkistanut Helsingin Sakirjoittikin paljon. Hänen omakuvansa vuodelta nomien arkistopalvelusta 1960-luvun sään ja ker1975 on minusta hänen vaikuttavimpiaan teoksia. toi, että romaanissa on kyseisenä päivänä vääränMyös keski-iän jälkeen kirjoitetut novellit ovat lainen sää. Lisäksi kirjoitan, että Sylvi muistelee parhaimmillaan huikeita ja jääneet suurelta ylei- keränneensä suppilovahveroita ja minulle kerrotsöltä Muumien varjoon. ” tiin, että suppilovahveroa pidettiin siihen aikaan roskasienenä. On miljoona pientä tarkistettavaa KIRJALLISIA MUOTOKUVIA asiaa.”

Sylvi Kekkonen on huomattavasti tuntemattoVenholla on mielessä jo parikin ehdokasta mampi henkilö kuin kansainvälisesti ihailtu Tove seuraavaan historialliseen romaaniin. Sitä ennen Jansson. Se on näkynyt Venhon työssä paitsi läh- eli ensi vuonna valmistuu kirjallinen henkilödemateriaalin määrässä myös siinä, että Venho on kuva vaihteeksi elävästä taiteilijasta ja miehestä, pohtinut, onko hänellä oikeus kirjoittaa oma tul- nimittäin Martti Suosalosta, jota Venho tekee kintansa henkilöstä, joka on niin monille tuttu. yhdessä Suosalon kanssa. ”Teen kirjallista muotokuvaa tutusta kohteesta ”Oma elämä muuttuu kiinnostavammaksi, ja se saattaa herättää ihmisissä erilaisia reaktioita. kun pääsee heittäytymään keskusteluihin lahjakToisaalta sekä Sylvi että Tove ovat julkisia hah- kaiden ihmisten kanssa.”  111

ESSEE

Toven matkassa

T

ove Janssonin taide on koskettanut mo- taamiset ovat intiimejä ja tarkkaan rajattuja. Tienia ja kulkenut mukana eri elämänvai- tynlainen pysähtyneisyys nostaa esiin henkilöiheissa. Tähän suureen taiteilijaan on voi- den suhteet toisiinsa ja ympäristöönsä. Miljöiden tu tutustua hyvin eri tavoin: joku on kasvanut kuvailu on säästeliästä mutta tarkkaa: kuvataiteiMuumien lumoissa, toinen ihaillut Toven maail­ lijan havaintokyky saa proosankin vaikuttamaan manluokan proosaa, kun taas kolmannelle kai- akvarellilta. Rajattu ja pelkistetty tapahtumaymken ytimessä on Toven kuvataide. Heitäkin on, päristö korostaa henkilöiden sisäisen maailman joihin suurimman vaikutuksen on tehnyt Tove rikkautta. Vähäeleiset dialogit yhdistettyinä henhenkilönä, hänen elämänsä ja yhteiskunnallinen kilöiden arkiseen toimintaan ilmentävät tarkkaa ajattelunsa. Toven ainutlaatuisuus, monipuoli- psykologista silmää. suus ja rohkeus elää elämäänsä ilman sovinnaiTämä kaikki tekee Toven proosasta syvää suuden kahleita vetoavat hyvin monenlaisiin ja monikerroksista niin hänen aikuisille kirjoiihmisiin. tetuissa teoksissaan kuin muumikirjoissakin.

Lapset kaikkialla maailmassa rakastavat Lapsi ja aikuinen seuraavat samaa tarinaa, mutta muumeja, mutta mikä aikuisia kiehtoo muumiro- aikuinen löytää tasoja, joita lapsen silmä ja korva maaneissa ja Toven muissa proosateoksissa? Otin eivät välttämättä vielä erota. Myös kantaaottahyllystä omat suosikkini ja mietin, miksi tartuin vuus on alleviivaamaton osa tarinoita: se ei ole juuri niihin. Suljen silmät ja mietin Toven teoksia. julistamista vaan tulee ilmi siinä, miten henkilöIhan ensimmäisenä mieleen nousivat Kesäkirja ja hahmot kohtaavat toisensa ja kohtelevat toisiaan.

Haru, eräs saari. saari.

Novelleissa lukija jätetään pohtimaan, miten hyPian olen ajatuksissani kallioisella merenran- vin henkilöt modernissa maailmassa viihtyvät ja nalla oman sukuni mökillä, paikassa, jossa ollaan voiko maailmanmenoon vaikuttaa. yhdessä, mutta jokainen saa puuhastella omiaan.

Vaikuttavimmillaan Tove on ikuisimpien aiRakastan sellaista olemista, että rakkaimpani ovat heiden, kuten nähdyksi tulemisen, äärellä. Näky­ lähellä, mutta saan silti vapaasti uppoutua kir- mätön lapsi on klassikko, jota lukiessa alkaa uskoa, jaan, kirjeisiin tai meren katseluun. Ja jonkin ajan ettei kukaan kirjan luettuaan voi kävellä kenenpäästä kokoonnumme kaikki yhdessä syömään. kään ohi eikä kiusata ketään.

Tämä kallioinen ranta on minun K ­ lovharuni, Toven teosten äärellä olen valmis uskomaan sielunmaisemani, jossa voin olla yksin kuin siihen, että lukeminen jättää meihin jäljen, joka ­ Nuuskamuikkunen tai ilahduttaa läheisiäni kuin vaikuttaa tapaamme olla maailmassa.

Muumimamma. Kesäpäivä täällä voi olla yhtaikaa Kirjoitan ”Tove” käyttämättä sukunimeä siksi, sekä rosoinen että suloinen. että Tove tuntuu tutulta ja konstailemattomalta, Tove Jansson kirjoitti autofiktiota ennen kuin ihmiseltä, joka saa keskustelukumppanin tuntekoko sanaa oli keksitty. Hän jalosti omakohtaiset maan itsensä erityiseksi. Sellaiselta tuntuu ystämuistot ja kokemukset kaunokirjallisiksi tuokio- vän seurassa, tai perheenjäsenen, jonka kanssa kuviksi, eikä lukijan kannalta ole oleellista, mikä voi olla samassa tilassa, vaikka hiljaa ja omissa on totta ja mikä keksittyä, mitä on jätetty kerto- oloissaan. Minä olen luonut Tovesta itselleni tälmatta ja mitä liioiteltu. Lukija etsii kaunokirjallis- laisen seuralaisen. Hänen taideteoksensa ovat sen ta kokemusta, ja vaikka lukemiseen saattaa liittyä mahdollistaneet. Ja jollekulle toiselle lukijalle ne toive päästä näkemään vilahduksia Toven todel- antavat jotain aivan muuta. lisesta elämästä, mitään varmaa ei Toven kaunokirjallisten teosten perusteella siitä voi päätellä. Ja kuitenkin kaikki tuntuu eletyltä, todelliselta.

Anna-Riikka Carlson on WSOY:n kotimaisen Toven proosassaan luomat kohtaukset ja koh- kirjallisuuden kustantaja.

112

LASTENKIRJAT

Katso kuvaa Milloin sinä katsoit viimeksi kuvakirjaa tai kuvitettua kirjaa?

Bjørn Sortlandin, Timo Parvelan ja Pasi Pitkäsen huippusuosittu, kansainvälinen kirjasarja Kepler62 kuvaa tuntemattomalle planeetalle asettuneiden uudisraivaajalasten elämää.

113

Kaisa Happosen ja Anne Vaskon metsässä karhut nukkuvat talviunta. Kaikki paitsi yksi.

K

uvakirjat elävät ajassa ja heijastelevat ajan visuaalisia trendejä.

—Kuvituksella on ollut paikkansa pienten lasten kirjoissa, mutta nyt värikuvitettuja teoksia tehdään vähän vanhemmillekin lapsille, mikä on sinänsä uutta, kirjallisuusagentti Terhi Isomäki-Blaxall Bonnier Rightsista kertoo.

Tekstin määrä vähenee, ja kuva ottaa tilaa.

Kuva vie tarinaa eteenpäin siinä missä tekstikin.

—Hyvä esimerkki tästä on Timo Parvelan, Bjørn Sortlandin ja Pasi Pitkäsen Kepler62-sarja.

Yli yhdeksänvuotiaille lukijoille ­suunnattu visuaalisesti vaikuttava, täysnelivärinen Kepler62sarja on myyty jo 20 maahan. Kolmikko loi yhdessä avaruusseikkailun konseptin missä Pasi Pitkäsen kuvat Kepler62:ssa ovat aivan yhtä tär114

keitä kuin kahden kirjailijan tekstitkin.

Pitkänen asuu sekä Japanissa että Suomessa.

Se näkyy Kepler62:n kuvituksissa. Pitkäsen tiukasti ajassa kiinni oleva kuvitusote tavoittaa tietokonepelien ja sarjakuvien estetiikkaan tottuneet koululaiset. Myös japanilaiset vaikutteet ovat pinnassa.

Isomäki-Blaxallilla on ymmärrettävästi paljon kuvitussuosikkeja.

—Viime aikoina minua ovat puhutelleet aivan erityisesti kirjailija Kaisa Happosen kanssa työskentelevien Joonas Utin ja Anne Vaskon kuvitukset.

Utin Piste on riehakkaan hauska ja anarkistinen, kun taas Vaskon Mur luo mielihyvän tunteita.

Nyt on aika inspiroitua lasten ja nuorten kirjojen kuvituksista. Lisää vaihtoehtoja seuraavilla aukeamilla. 

Kaisa Happosen ja Joonas Utin hulvattomat kuvitukset vauhdittavat nerokasta tarinaa pikkuriikkisestä pisteestä.

Henna Ryynäsen Myry-sarja nostaa esille kansalliskoirarotumme, suomenpystykorvan. Kun asioita tarkastellaan koiran silmin, tutuissakin aiheissa nähdään uutta.

115

LUKUSANKARIT

Me ollaan lukusankareita kaikki Lukusankarit ovat täällä! lukusankarit.fi kerää yhteen kirjailijavideoita, lasten tekemiä haastatteluja, kirjatrailereita, lukuvinkkejä ja puuhavinkkejä lapsille, aikuisille ja opettajille.

Lukusankarit innostaa lukemaan ja auttaa löytämään juuri sopivimmat kirjat lukunälkään.

’’O

pettajilta on kuulunut viestiä, että hyvää, lapsia lukemaan innostavaa ja kannustavaa sisältöä löytyy suhteellisen vähän.

Tähän halusimme tarttua’’, Werner Söderström Osakeyhtiön markkinointi- ja viestintäjohtaja Reetta Miettinen kertoo. ’’On myös tärkeää, että lastenkirjailijat pääsevät itse kertomaan kirjoistaan ja lapset saavat kuulla heidän itsensä kertomana kirjoista, tutuista lastenkirjojen sankareista ja kirjoittamisesta.’’

Lukusankareita voi käyttää vanhemmat ja lapset yhdessä tai sitten lapset ihan keskenään, ja aina turvallisesti. Avaa ovi lastenkirjallisuuden kiehtovaan maailmaan ja sen tekijöihin.  116

Aloita lukusankarina vaikka näistä:

Opetellaan lukemaan Onko kodissasi lukemaan opettelevia? Onko Lukupalat tuttu? Lukupalat on suosittu, helppolukuinen kirjasarja lukemaan opetteleville 6–8-vuotiaille.

Kuvitetut kirjat on suunniteltu luettavaksi yhdeltä istumalta. Sarjan tekijät ovat Suomen suosituimpia lastenkirjailijoita ja lastenkirjakuvittajia. Nyt Lukupalat saa rinnallen vastaavan sarjan, Tietopalat. Hauskat ­tietokirjat koukuttavat lapset lukemaan, ja samalla oppii kaikenlaista hyödyllistä, nyt ensi alkuun kissoista ja jalkapallosta, söpöistä jyrsijöistä ja ihmeellisestä jääkaudesta.

Tunnista kaiken maailman kuopat!

Tapaa Pet Agents -sarjan tekijät!

Ja nyt mennään sitten hiidenkirnusta hymykuoppiin! Saija Saarni ja Anne Vasko kertovat lapsille videohaastattelussa superhauskasta ja yllättävästä tietokirjastaan, joka esittelee kuoppia maan alta aina avaruuteen asti.

Tietokirjan konkreettisesta ja innostavasta näkökulmasta saa hymyn huulilleen: kirjan läpi kulkee ihan oikea kuoppa!

Huippusuositun Pet Agents -sarjan ­tekijät, Riina ja Sami Kaarla johdattavat lukijat kulis­ sien taakse. Oletko jo fani? Jos et, kohta olet.

Pet Agentsit vievät mukanaan ja onneksi sarjassa on jo kuusi osaa. Seikkailut eivät lopu ihan heti kesken!

Muumiuutiset

Timo Parvelan lukutuokiot!

Timo Parvelan Ella ja kaverit pääsivät vihdoin­ kin kolmannelle luokalle. Kyllä! Hämmästys oli suuri niin Timolle kuin Ellalle ja kavereillekin.

Lukusankareissa on Timo Parvelan lukuhetkiä, johon osallistuu myös Timon koira, Pate. Ella rulaa! Ja kaverit kans! Nyt mennään muun muassa kalaan ja lentokentälle. Ja noissa paikoissa voi tapahtua vain pähkähullun hauskoja juttuja.

Mitäköhän niille muumeille oikein mahtaa kuulua? No hyvää vaan. Tietysti! Ensinnäkin on ollut huikea kesäseikkailu hattivattien salaperäisellä saarella. Seikkailu on kaikki­ nensa kutkuttava, ja ystävykset joutuvat puhaltamaan yhteiseen hiileen, jotta kaikesta selvitään. Kuvat hehkuvat kesän värejä, juuri niin kuin pitääkin.

Lisäksi muumit ovat laulaneet. He ovat ­laulaneet todella paljon – kokonaisen laulu­ kirjan ja onneksi huippuartistit tekivät siitä myös levytyksen. Ohoi! Nyt on ihan pakko alkaa laulaa mukana.

Lukemaankin pitää oppia, ja se käy kuin leikki liikuteltavien muumihahmojen ja Muumilaakson taianomaisten tapahtumien siivittämänä!

117

KUVA: © RACHEL RENÉE RUSSELL, NOLO ELÄMÄNI

LASTENKIRJAT

Miten noloa!

Not!

N

olo elämäni: Olisinpa suosittu on huikean uuteen kouluun asettuminen tarkoittaa. Nikki hauska ja hervoton juttu. Päiväkirjamuo- päättää osallistua koulun taidekilpailuun, muttoinen, piirroksia ja sarjakuvia sisältävä ta kun vastaan asettuu koulun suosituin, muttei kirja on kuin Neropatin kääntöpuoli glitterillä ja välttämättä mukavin Söpöt & Suositut -tyttöpoglamourilla höystettynä. Maailmalla Nolo elämäni rukan johtaja McKenzie, saa kilpailu uusia sävyjä.

-sarjaa on myynyt jo yli 45 miljoonaan kappaletta.

Nolo elämäni perustuu kirjailijakuvittaja Kannattaa luottaa näissä asioissa esiteineihin! He Rachel Renée Russellin tyttärien koulukoketietävät parhaiten, mikä heille maistuu. muksiin, ja sankarimme Nikki on nimetty toisen Tästä kaikki alkaa. Kun Nikki joutuu muut- heistä mukaan. ’’On oikeastaa hyvin coolia olla tamaan uuteen kouluun, alkaa ylä- ja alamäkien nolo’’, Nikki totesi aikanaan. Kun tätä kirjaa lukee vauhdikas vuoristorata. Superärsyttävä pikku- ja nauraa, toteamukseen on pakko yhtyä.  sisko ei tietenkään auta yhtään asiassa. Eivätkä Rachel Renée Russell: Nolo elämäni: Olisinpa vanhemmat, jotka eivät todellakaan tajua, mitä suosittu 118

KUVA: © ISABELLE FOLLATH

Mustaa brittiläistä huumoria, hirviöitä ja vinksahtaneita käänteitä Jack Meggitt-Phillipsin Hirviö ja Helmikki aloittaa karmivan

hauskan sarjan kaiken ahmivasta hirviöstä ja Helmikki-tytöstä, johon ei mokoma otus tee vaikutusta.

511-vuotiaan Ebenezer Pinsetin ullakolla asuu hirviö, joka vaatii ruoakseen kaikkea mahdollista kaktuksista kotikissaan ja toimittaa vastineeksi Ebenezerille nuoruuseliksiiriä. Yhtenä päivänä hirviö kääntää nälkäisen katseensa Helmikin puoleen, mutta tyttö onkin pippurinen tapaus…

Mahtavasti kerrottu tarina hyvän ja pahan ikuisesta taistelusta kutkuttavalla, ­absurdilla huumorilla. Lapsille, nuorille, koko perheelle. Hirviö ja ­Helmikki on herkullinen yhdistelmä Ihmeotukset ja niiden olinpaikat-, Itse ilkimys- ja Pieni kauhukauppa -elokuvien henkeä. Ja Roald Dahlia. Niin, eikä tästä tarvitse yksin intoilla.

Warner Bros. on ­ostanut kirjan elokuvaoikeudet, ja hankkeeseen on kiinnitetty Harry Potter -elokuvien tuottaja.

Pitääkö sanoa vielä muuta?

Tuskinpa vaan. Hyppää mukaan nyt, heti ensimmäisten joukossa.

Olkoon voima kanssasi Tammi alkaa tänä vuonna julkaista Disneyn Star Wars -galaksiin sijoittuvia kirjoja. Nyt yhdistetään sukupolvia. Star Wars -kokemus yhdistää niin isät kuin pojat, äidit kuin tyttäretkin.

Ja taitaa joukossa olla muutama mummu ja pappakin! ”Tarkoituksena on kasvattaa uusia Star Wars -lukijoita ja tarjota aivan uudenlaista kirjal­ lisuutta. Star Wars -galaksiin sijoittuvat tarinat houkuttelevat sellaisiakin lukijoita, jotka eivät tavallisesti tartu kirjaan’’, Tammen lasten ja nuorten kirjallisuuden kustantaja Saara Tiuraniemi sanoo.

Runsas ja monipuolinen julkaisuohjelma käynnistyy Star Wars -klassikoista, totta kai. Tammen Kultaisissa kirjoissa

ilmestyy ensi vuonna upea kokoelma, joka sisältää kolme elokuvatrilogiaa. Kokoelman nimi on Star Wars – Kultainen elokuvakirja. Ensimmäinen Star Wars -trilogia eli Tähtien sota, Imperiumin vastaisku ja Jedin paluu julkaistaan myös upeasti kuvitettuna sarjakuvaromaanina.

Niistä edetään uusiin tarinamaailmoihin kuten Star Wars: The Mandalorian ja Star Wars: The High Republic. Ja mikä parasta perheen pienimmätkin pääsevät mukaan Star Wars 5 minuutin satuja kuuntelemalla.

Kaikki kirjat julkaistaan myös äänikirjoina. ’’May the Force be with us!” julistaa Saara Tiura­niemi.

Galaksi kutsuu, hypätkää mukaan!

119

Nyt trendaa Cruellan paluu.

LASTENKIRJAT

Kuka meistä EI rakasta Disney-pahiksia? Ei kukaan! Kuka meistä EI haluaisi tietää lisää heidän menneisyydestään? Ei kukaan!

Kiitos uuden, kesällä julkaistavan liveaction Cruella-elokuvan tämän vuoden trendaavin Disney-pahis on Cruella de Vil.

N

yt on aika hypätä Cruella de Vilin hurjaan ­Yllättäen Estella temmataan rikkaiden ja kuuluinuoruuteen ja svengaavaan Lontoon ke- sien maailmaan, kun hän tutustuu varakkaisiin sään 1967. 16-vuotias lahjakas, kekseliäs ja hienostonuoriin. Päivien täyttyessä loisteliaista kunnianhimoinen Estella unelmoi muotisuunnit- juhlista, luksusravintoloista, rokkitähden deittelijan urasta. Kohtalolla tuntuu kuitenkin olevan tailusta ja tietysti huippumuodista Estella alkaa muita suunnitelmia hänen varalleen: kun nuori pohtia, josko hänet olisi sittenkin tarkoitettu joEstella saapuu Lontooseen, hän päätyy viettämään honkin suurempaan. Mutta mikä on rikkaiden aikansa kaupungin kaduilla amatööriroistojen kanssa seurustelun hinta – ja onko Estella valmis Jasperin ja Horacen seurassa. Estellalla on niin maksamaan sen? kiire ommella valeasuja kolmikon ryöstöretkille, Hei, julma maailma on Maureen Johnsonin että haaveet Lontoon muotieliitistä saavat jäädä. kirjoittama.  120

KUVA: © 2021 DISNEY ENTERPRISES, INC.ALL RIGHTS RESERVED

Cruella de Vilin ensimmäinen luku

Nyt on kreisiä!

Ikkabog, jo nimi kuulostaa jännittävältä sadulta.

Hyppää mukaan J.K. Rowlingin lumoavaan Ikkabog-satuun!

Olipa kerran pikkuruinen Runsaudensarvi, joka oli maailman onnellisin valtakunta. Kultaa riitti ylen määrin ja kuningas Uuno Urhean viikset olivat komeat ja napit jalokiviä. Leipurit, lihakauppiaat ja juustontekijät valmistivat herkkuja, jotka saivat ihmiset itkemään ilosta.

Elämä oli täydellistä ja Ikkabog-tarulla peloteltiin lapset kilteiksi kautta valtakunnan, vaikka arveltiin, ettei taru ole totta eikä Ikkabogia ole olemassakaan. Tapahtumat alkavat vyöryä ja valtakunta horjua, kun pieni tyttö tulee arvostelleeksi kuningasta ja kuninkaan neuvonantajat puuttuvat asioihin.

J.K. Rowlingin viisas, lämmin ja hauska satu irrottelee tärkeillä asioilla. Kyyristely, valehtelu, ahneus, ilkeys, itsekkyys saavat kyytiä. Hyväntahtoisuus, rohkeus, ystävyys, ymmärrys vievät jännittävän seikkailun onnelliseen loppuun.

Eikä tässä vielä kaikki. Ikkabogin kruunaa tietty Jaana Kapari-Jatan riemastuttava ja hieno suomennos sekä 34 kuvaa koko viime syksyn alle 13-vuotiaille suunnatusta kuvituskilpailusta.

Kun suomalaisen kreisikomiikan mestarit Paula Noronen ja Minna Kivelä ovat vauhdissa, voit luottaa, että Hulluja satuja on juuri sitä, mitä nimi lupaa. Pähkähulluissa saduissa seikkailevat muun muassa kauhuoravat, coolit bilekissat, toimelias Kakkakikkare sekä villit vauvat. Oho mitä satuja! Nyt naurattaa ihan kippurassa eikä kirjaa malta millään laskea kädestä, kun naurukone on kunnolla käynnistynyt.

Räävittömät oravaveljekset Mauri ja Vesa joutuvat alkajaisiksi napit vastakkain pähkinöitä heittelevän pahismummon kanssa. Vauvojen salainen elämä taas aiheuttaa hämmennystä, kun tottelemattomat touhupeput Vuokko ja Keke riehuvat uutisstudiossa ja lentokoneen ohjaimissa. Samaan aikaan heidän äitinsä kahvittelevat. Kakkakikkare taas ei ole moksiskaan, kun häntä luullaan hammaslääkäriksi.

(Pölyn)imuria potilaan suuhun vain, kyllä se särky siitä lähtee ja maine on taattu!

Suloiset Disney-tarinat levollisiin iltahetkiin!

Suosikkihahmot tuudittavat lapset uneen kahdeksassa juuri sopivan mittaisessa ilta­ sadussa.

5 minuutin satuja -kirjojen kanssa on mukava päättää vilkaskin päivä, sillä Disneyn ihanat piirroshahmot saavat taatusti hyvälle mielelle. Kenet tapaamme huomenna?

121

LUKIJAN JONSUKAT

Neulo iloiset lukijan JonSukat Jonna Kalliomäki suunnitteli Kirja-lehden lukijoille lukijan JonSukat. Lämpimiä lukuhetkiä.

KIRJONEULESUKAT 2 kokoa 38/39 (43/44) Varren pituus ilman ­kantapäätä noin 21 cm Terän pituus 24,5-25 cm (27-27,5 cm)

Aloita sukat varresta luomalla tehostevärillä 57 s.

Jaa s:t puikolle:KAAVIO 15-15-15-12.

Kerroksen vaihtumis3 54 ja jalkaterän 50kohta (52) s on 1. ja 4. puikon välissä takana pohjassa. Neulo resoria 2 o, 1 n, 1053 krs.

52 Aloita kirjoneule kaavion 1 51 mukaan ja lisää ensimmäisellä kerroksella, krs 11,503 s kirjoneuletta 49 varten. Tasaa silmukat lisäysten jälkeen 15-15-15-15, 48 47 yht 60 s. Neulo krs: 12-40.

46 Huom. kerroksella 41 ja sen jälkeen ohjeessa on 45 kaksi kokoa. Seuraa suluissa olevaa 44 numeroa, jos 43 teet suuremman sukan. Ensimmäisellä kerroksella 42 (krs 41) vähennä tasaisin välein yhteensä 9 (6) s.

41 51 (54) s 3 2 1

 Kaavio 1 KAAVIO 2

Lanka ja puikot: Kaupunkilanka Kivijalka tai vastaava, 100 g = 200 m. Musta (99) noin 55 g/ 65 g, valkoinen (11) noin 40 g / 50 g, tehosteväri/sinapinkeltainen (33) noin 35 g / 45 g Puikot käsialan mukaan. Kaupunkilanka Kivijalan suositus sukkiin on 3,5. Suunnittelijan todellinen tiheys 2,75 puikoilla: kirjoneuleessa 23 s/10 cm ja 26 krs/10 cm sileässä neuleessa 23 s/10 cm ja 30 krs/10 cm.

Mallineuleet: Joustinneule eli resori: 2 o, 1 n, toista koko kerros. Kuvio 1 ja 2: Kirjoneule sileää neuletta ruutupiirroksen mukaan.

Lyhenteet: s=silmukka, o=oikein, n=nurin, krs=kerros, yht=yhteen Huom! Varren kuvio on jaollinen 12 s. Jos haluat leveämmän varren, kuviossa on silloin 72 s, resoriin 66 s. Kapeammassa varressa silmukoita tulee kuviossa olla 48, resorissa 45 s.

VINKKI: Voit käyttää kirjoneuleessa myös puoli numeroa isompia puikkoja, jos käsialasi on tiukkaa.

60 s

40 39 38 37 36 35 34 33 32 31 30 29 28 27 26 25 24 23 22 21 20 19 18 17 16 15 14 13 12 11

12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1

122

KAAVIO 1 10

VINKKI: Muista lankadominanssi, jotta kuviot erottuvat selkeämmin taustaväristä.

Koko 38/39 (-9 s) 1 puikolla neulo 1 s, neulo seuraavat 2 o yht. *Neulo 4 s, neulo seuraavat 2 o yht*.

Toista *-* vielä kerran. 2, 3, ja 4 puikoilla *neulo 5 s, neulo seuraavat 2 o yht*. Toista *-* vielä kerran ja neulo viimeinen s o. Puikoilla on nyt 12-13-13-13 s, yhteensä 51 s.

Koko 43/44 (-6 s) 1 puikoilla neulo 1 s, neulo seuraavat 2 s yht, neulo 7 s ja neulo seuraavat 2 o yht, neulo loput s:t o. 2 ja 3 puikoilla neulo 7 s, neulo seuraavat 2 o yht ja loput s:t o. 4 puikolla neulo 3 s, neulo seuraavat 2 o yht, neulo kunnes puikoilla on jäljellä 3 s, tee ylivetokavennus ja neulo viimeinen s o. Puikoilla on nyt 13-14-14-13 s, yhteensä 54 s.  Kaavio 2 KAAVIO 3

54 53 52 51 50 49 48 47 46 45 44 43 42 41

50 (52) s

51 (54) s

3 2 1

Neulo kaavion 2 mukaan krs:t 42-53. Kerroksella KAAVIO 2 40 54 vähennetään 1(2) s.

60 s

39 38 37 neulo 1 s, neulo seuKoko 38/39 (-1 s) 1 puikolla 36 raavat 2 s o yht ja loput kerroksen s:t o. Jaa s:t 35 uudelleen kantapäätä varten 34 13-12-12-13.

33 neulo 1 s, neulo seuKoko 43/44 (-2 s) 1 puikolla 32 raavat 2 s o yht ja puikon 31 loput s:t o. 4 puikolla neulo, kunnes puikolla on 30jäljellä 3 s, neulo seu29 raavat 2 s o yht ja viimeinen s o. Jaa s:t uudelleen 28 kantapäätä varten 14-12-12-14.

27 26 25 Kantapää: Kantapää neulotaan puikoilla 1 ja 4, 24 23 s yht 26 (28). Neulo vahvistettua neulosta ohjeen 22 mukaan. Käännä työ ja aloita kantalapun neulo21 minen nurjalla puolella tehostevärillä.

Neulo 1 20 19 puikon ja 4 puikon s:t samalle puikolle. 1 kerros 18 (nurja puoli) nosta 1 s nurin neulomatta ja neu17 16 työ. 2. kerros (oikea lo muut silmukat n. Käännä 15 ­puoli) *nosta 1 s n neulomatta, neulo 1 s o*. Toista 14 *-* koko krs ja käännä sitten13työ. Toista kerroksia 1 12 11 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1

ja 2 molempia 13 (14) kertaa. Kerroksia on yhteensä 26 (28).

Kantapohjan kavennukset: Aloita kantapohjan kavennukset nurjalla. Jatka vahvistettua neulosta oikealla. Neulo kahdella puikolla. Neulo nurjalla, kunnes puikolla on jäljellä 9 (9) s. Neulo seuraavat 2 s n yht ja käännä työ. Nosta 1. s n neulomatta, neulo 8 (10) s vahvistettua neulosta ja tee sitten ylivetokavennus ja käännä työ. Kantapohjassa on nyt 10 (12) s. Jatka reunasilmukoiden vähentämistä niin, että keskellä silmukoiden määrää pysyy samana, eli 10 (12).*Nosta 1. s n neulomatta, neulo 8 (10) s n, neulo 2 s n yht ja käännä työ. Nosta 1 s, neulo 8 (10) s vahvistettua neulosta, tee ylivetokavennus. Käännä työ. Toista *-* kunnes kaikki reunasilmukat on kavennettu. Nyt kantalappu on valmis. Jaa s:t kahdelle puikolle 5-5 (6-6). Katkaise lanka.

Jalkaterä: Poimi kantalapun molemmista reunoista 13 (14) s ja lisäksi 2 s puikkojen välistä niin ettei siihen tule reikää. Siirrä kantalapusta jääneet s:t näille puikoille. 1. ja 4. puikoilla on nyt 20 (22) s. Aloita jalkaterän neulominen mustalla langalla 1. ja 4. puikkojen välistä, tee kahden kerroksen raitaa valkoisen kanssa. Neulo ensimmäisellä kerroksella puikkojen välistä nostetut 2 s takareunasta o yht.

Kiilakavennukset: Kiilakavennukset aloitetaan heti ja tehdään joka toisella kerroksella. 1. puikon lopussa 2 o yht ja 4. puikon alussa ylivetokavennus.

Toista niin kauan, että jokaisella puikolla on 12 s.

Kun mustia raitoja (raita = 2 krs) on valmiina 9 (11), neulo seuraavat 2 krs tehostevärillä. Neulo sitten 2 krs mustalla, 2 krs valkoisella ja 2 krs mustalla.

Katkaise musta ja valkoinen lanka. Aloita kärki tehostevärillä, neulo 2-6 krs sileää neulosta riippuen siitä, kuinka pitkän terän haluat.

Kärkikavennukset: Aloita kärkikavennukset leveällä nauhakavennuksella. Tee kavennukset joka toinen krs, kunnes joka puikolla on 5 s. Sen jälkeen kavenna joka krs, kunnes jokaisella puikolla on 2 s.

Katkaise lanka ja vedä silmukoiden läpi.

Kavenna näin: 1. ja 3. puikko: neulo puikon loppuun, kunnes jäljellä on 3 s. Neulo 2 s o yht ja viimeinen silmukka o. 2. ja 4. puikko: neulo puikon 1. s o. Tee ylivetokavennus ja neulo puikon loput s:t o.

Viimeistely: Päättele langanpäät työn nurjalle puolelle, neulo toinen sukka ja höyrytä kirjoneule kevyesti.  Lue lisää Jonnan mainioita ohjeita: Jonna Nordström: JonSukat - Villasukkarakkautta - Uudet ideat 123

124

MITKÄ KIRJAT OTTAISIT MUKAAN AUTIOLLE SAARELLE,

Arttu Tuominen?  Sirkku Saariaho  Tiiu Kaitalo

”A

jatus autiosaaresta ei pelota minua, viihdyn merellä. Otan mukaan kirjoja, joiden tiedän kestävän lukemista. En ole survival-tyyppiä, joten eväitä pitäisi olla.

Ehdottomasti mukaan tulee kaikkien aikojen suosikkikirjani, Väinö Linnan Täällä Pohjantäh­ den alla -trilogia. Olen lukenut sen niin moneen kertaan ja eri-ikäisenä. Nyt perheellisenä luen sitä taas uudella tavalla.

Stephen Kingiä olen fanittanut 11-vuotiaasta lähtien. Aina kun Kingiltä tulee uusi kirja, ryntään ostamaan sen. Oikeastaan King on minusta huono kauhukirjailija, hän ei ole kauhea lainkaan! Mutta hänen kielensä on hienoa ja hän on parhaimmillaan henkilökuvauksessa.

Mukaan otan tietenkin SE SEn. n.

Kristin Hannahin Satakielen luin pari vuotta sitten. Se on kahden sisaruksen selviytymistarina miehitetyssä Pariisissa. Myönnän, että se on aika kliseinen mutta myös tosi koskettava.

Kyyneliä vastaan taistelin lopussa, ja jos käy niin, kirjassa on jotakin.

Seuraavaksi valitsen kaikkien kostotarinoiden isän tai äidin, Monte-Criston kreivin. kreivin. Kieli

on vanhahtavaa, mutta kun siihen pääsee sisään, tarina imaisee mukaansa. Ihailen myös Alexandre Dumas vanhemman tekemää taustatyötä ja kerronnallisia kikkoja. Mikä tarina!

Mietin pitkään ottaisinko Delia Owensin Suon villiä laulua mukaan. Mutta ympäristön ja luonnon kuvaus on upeaa. Kirjailija tietää mistä kirjoittaa, kun hän kuvailee marskimaita, simpukoita ja rapuja. Olen suon maailmassa: haistan ja maistan suon tuoksun. Tuolta kaislikon keskeltä nousee haikaraparvi ilmaan. Tunteenpurkauksia tulee, koska kirja on niin liikuttavasti kirjotettu.

Minusta Rosa Liksomin Hytti nro 6 on yksi kaikkien aikojen hienoimpia teoksia. En edes tiedä kuinka monesti olen sen lukenut, kuunnellutkin ainakin kolmesti. Liksom on liioittelun ja paisuttelun mestari, mutta kirjassa kaikki toimii.

Se on lyhyin kirja, jonka otan mukaan.

Kolmesta mahdollisesta kirjasta valitsen Jean M. Untinen-Auelin Luolakarhun klaanin. klaanin.

Oli hieno lukukokemus päästä luolaihmisten maailmaan Euroopan jääkaudelle, jossa mammutit ja luolaleijonat elävät. Kuten Suon villissä laulussa,, myös tässä on erittäin hienoa luonnon laulussa kuvausta. Sarjassa on monta osaa, mutta mukaan otan vain tämän.

Tietenkin minun kannattaisi ottaa mukaan Sudenpentujen käsikirja, käsikirja, koska sen kanssa pärjää kaikkialla. Sieltä katsoisin, miten rakennetaan lautta ja sitten navigoisin tähtien avulla kotiin.

Olisiko se huijausta?” 

Arttu Tuominen kuvattiin Porin uimahallissa.

125

MIKI LIUKKONEN

Hetkien nerous

O

maehtoista karanteenia on kestänyt yli vuoden, puolitoista jos tarkkoja ollaan.

Samalla tuolilla, samaa seinää tuijottaen.

Olen luultavasti vaurioittanut selkäni lopullisesti pelkästä istumisesta. Päivät nivoutuvat yhteen kuin junanvaunut sumussa. Ja silti, vuosi 2020 tuli ja meni yllättävän nopeasti. Aika on kummallinen asia. Vuosi tuntui yhtä aikaa piinallisen pitkältä, mutta samaan aikaan se hujahti ohi niin ettei sitä aivan ehtinyt tajutakaan. Elämäni ei muuttunut juurikaan. En usko että kovinkaan monen kirjailijan elämä koki merkittäviä muutoksia. Työnkuva on kuitenkin sellainen, että istutaan kotona tietokoneen ääressä ja ladotaan sanoja peräkkäin. Ei tarvetta nousta aamuisin ratikkaan tai bussiin ja matkata työpaikalle. Kaikki tapahtuu kotona.

Mutta silti, jokin oli toisin. Kenties pelkkä tieto siitä, että kaikenlaisia kokoontumisia, seurustelua, tulisi välttää.

En käynyt kahvilassa kertaakaan koko vuoden aikana, enkä ole käynyt kyllä vieläkään. Olen istunut kotonani niin paljon, samassa asennossa, samassa paikassa, että tunnen jo, kuinka sieluni, ja kenties myös ruumiini ikään kuin petrifioituu ja päässä on alituisen pölyinen tunne.

Mutta jos vuosi 2020 jotain minulle opetti, niin tietynlaisen ihoakiristävän tylsyyden voittamisen keskittymällä yksittäisten hetkien sisäisiin ulottuvuuksiin, olivat tapahtumat sitten kuinka mitättömiä tahansa. Tuollaisen taidon oppiminen tuntui lähes välttämättömältä. Ei kyse mistään valaistumisesta ole, ehkä pikemminkin siitä, että opin selättämään korventavan pitkäveteisyyden alettuani arvostamaan hetkiä. Yksittäisiä tuokioita. Sitä ikään kuin kiinnittää huomiota asioihin, jotka ennen tuntuivat niin triviaaleilta. Astioiden tiskaaminen, istuminen, ikkunasta ulos toljottaminen. Kaikki sinänsä merkityksettömiä, hiljaisia juttuja, jotka ennen lähinnä rytmittivät kaikkien muiden, rikkaiden tapahtumien välitiloja. Mutta nyt kun päivät, viikot, kuukaudet eivät muusta koostuneetkaan, kuin uskomattomiin ulottuvuuksiin viedystä toljottamisesta, ainoa keino pysyä järjissään oli ruveta arvostamaan niin sanotusti hetkiin sisältyvien kosmosten syvyyttä.

Huomasin, että mikä tahansa mitätön välitila, staattinen 126

Sitä ikään kuin kiinnittää huomiota asioihin, jotka ennen tuntuivat niin triviaaleilta.

Astioiden tiskaaminen, istuminen, ikkunasta ulos toljottaminen.

KUVA: AKI ROUKALA

Huomasin etten enää paennut suurten kertomusten äärelle, vaan aloin keskittyä ja kirjoittaa asioista, jotka usein jäävät noteeraamatta. ja päällepäin katsottuna liikkumaton, sisälsi miljoonia mikrotekijöitä, yhden pisteen universumin.

Huomasin keskittyväni enemmän kuin ennen. Onko se nyt sitten sitä mindfulnessia, mene ja tiedä. Mutta kun käsittää kaiken pisteisen hajanaisuuden ja yhteydet, ennustamattomuudet ja ylinarratiivisen kompleksisuuden, on oikeastaan mikä tahansa minuutti, sekunti, merkityksellinen. Jokaisella hetkellä on monia mahdollisia seurauksia ja sisältöjä. Kun pääsee pisteen sisään, liukuu pienimpien tapahtumien infrastruktuuriin ja avaa näin kaiken levälleen kuin teuraseläimen. Piste on merkityksellinen, ei kokonaisuus. Keskityin seiniin ja väreihin, niiden rytmiin, keskityin neliömetreihin, mistä suunnasta valo tulee ja mitä materiaaleja jokin asia on. Välillä tunsin etääntyväni itsestäni. Ja etääntymisessä, itsestä erkaantumisessa on merkillistä epäemotionaalista voimaa, tai ei se ole oikeastaan voimaa, päinvastoin, eikä se ole lähelläkään minkäänlaista zeniläistä puhtauden ja autuuden tilaa, ennemmin kyse on kaikkien häiriötekijöiden poistumisesta. Tästä kaikesta oli hyötyä kirjoittaessa. Huomasin etten enää paennut suurten kertomusten äärelle, vaan aloin keskittyä ja kirjoittaa asioista, jotka usein jäävät noteeraamatta. Minusta on tullut jonkinlainen arkisen tutkija. Ja vaikka ei olisi missään tekemisissä kirjoittamisen tai kirjallisuuden kanssa, eikä siis panostaisi tylsistymisessä hekumointiin kunnianhimoisin aikein, kehotan kaikkia kokeilemaan, edes vartiksi, vain istua ja tuntea, kuinka todellinen hiljaisuus, jonka ennen sivuutti jatkuvien ärsykkeiden ja toimeliaisuuden aseilla, alkaa ilmentää itseään. Ja se mitä tuo hiljaisuus saa meissä aikaan, kertoo kenties jotain meistä itsestämme, niistä asioista jotka olemme aina halunneet sivuuttaa syystä tai toisesta. Näin luulen. 

PROFIILI Miki Liukkonen on julkaissut kolme oikullista runokokoelmaa ja kolme moniaineksista romaania. Hänen romaaninsa O (2017) oli sekä Runeberg- että Finlandia-ehdokkaana, ja Le Monde kutsui sitä ”oppineeksi labyrintiksi ja magneettiseksi kirjahirviöksi”. Uusi romaani Elämä: esipuhe ilmestyy syksyllä.

127

LOPUKSI

Kun päivä koittaa, kysymme itseltämme: Mistä löytäisimme valoa tässä päättymättömässä hämärässä?

Menetys taakkana harteilla meren halki on kahlattava.

128

Ote Bidenin virkaanastujaisissa ­ihastuttaneen runoilija Amanda Gormanin lahjakirjasta Kukkula jolle kiipeämme, jonka ensi painos Yhdysvalloissa oli miljoona kappaletta.

Teokset kääntää suomeksi työpari, Laura Eklund Nhaga ja Aura Nurmi. Äänikirjoiksi teokset tulkit­ see artistinimellä Yeboyah tunnettu Rebekka Kuukka. 

VASTAPAISTETUN TUNTEE TUOKSUSTA Uunituoreet juurileivät, ihanat pullat sekä St. Georgen lukupiirin kirjat saat St. George Bakerysta, Yrjönkatu 13.

BRIT B EN N ET T • HA NNA B R OT HE RU S • S E BASTIAN F IT Z EK • AMANDA G ORMAN • E L LY G R IF F IT HS • ST E LL A HA RAS E K • A NT TI H EIKKINEN • JOH N IRV ING • TOVE JA N S S ON • E E VA J O E NP E LTO • RAG NAR JÓNAS S ON • TOMMI KINNUNEN • LE EN A L EH TOL A I NE N • M I KI LI U KKO NE N • PAUL A NOR ONEN • S OF I OKSANEN • E L IZ A B ETH STR O U T • SA M P O T E R HO • JANI TOIVOL A • ART TU TUOMINEN • P I RJ O T U O M I NE N • SA ARA TURUNEN