10 minute read
Ihan tavallinen ahdistus
Rahan puute, ero puolisosta, ystävien vinoilu, riittämättömyyden tunne
moni asia ahdistaa, ja se on aivan normaali reaktio elämän vastoinkäymisissä.
Asioilla on tapana järjestyä. Odotellaan vähän.
Katsotaan, miltä huomenna tuntuu tähän aikaan.
Näillä lauseilla psykoterapeutti ja perheneuvoja Katianna Ruuskanen rauhoittelee itseään, kun huomaa ahdistuksen nousevan.
Ahdistus on normaali reaktio elämän epävarmuuteen. Se on yksi tunne muiden joukossa: ihminen kokee yhtenä hetkenä ahdistusta, toisena iloa ja luottamusta.
Jos ahdistus alkaa todella kuristaa, toistuu aina vain tiheämmin ja lamaa toimintakyvyn, mennään diagnosoitavan ahdistushäiriön puolelle. Se on hoitoa vaativa sairaus.
Tämä juttu käsittelee kuitenkin ihan tavallista ahdistusta. Kun Kirkko ja kaupunki pyysi lukijoitaan kertomaan ahdistuskokemuksiaan, vastauksia tuli toista sataa.
Lukijat vastasivat kysymykseen: millaisissa tilanteissa sinua on ahdistanut?
”MINUA AHDISTAVAT TALOUDELLISET ongelmat: menneet ja niiden myötä syntynyt kauhu mahdollisista uusista ongelmista. Pelkään paniikkikohtaukseen saakka avata postiani.” Nainen, 48
”Ahdistus pahenee ennen palkkapäivää, kun alan murehtia, saadaanko laskut maksettua.” Nainen, 33
”Rahat eivät riitä ulosoton vuoksi ollenkaan.” Nainen, 58
”Kesätöitä on pakko löytää, tai toimeentuloa ei ole.” Mies, 24
”Gradu pitäisi saada valmiiksi, tai olisi pitänyt saada jo vuosia sitten, ja taloudellinen tilanteeni on katastrofaalinen.” Nainen, 58
Tuore tutkimus suomalaisista kertoo, että tulotasolla on vahva yhteys mielenterveysongelmien yleisyyteen. Kolmikymppisten pienituloisimpaan viidennekseen kuuluvien riski sairastua johonkin mielenterveyshäiriöön on 63 prosenttia, hyvätuloisimman viidenneksen 25 prosenttia.
Rahaasiat voivat ahdistaa myös ihmistä, jolla on vakituinen työpaikka ja vakaat tulot. Vähäinenkin uhka työn menetyksestä tai taloudellinen takaisku saattavat käynnistää pelot kadulle joutumisesta.
”Eron jälkeen ahdistusta esiintyi jopa paniikkikohtauksina.” Nainen, 50
”Sairaudet ahdistavat, ja tulevaisuus. Jatkuvat kivut.” Nainen, 43
”On ahdistanut äitini sairastumisesta syöpään.” Nainen, 60
”Ahdistaa, kun joudun seuraamaan parhaan ystäväni elämää väkivaltaisessa avioliitossa.” Nainen, 40
”Minulla on möykky vatsassa nuoren stressin ja ahdistuksen edessä.” Nainen, 49
Katianna Ruuskasen mukaan ahdistus suorastaan kuuluu kriisitilanteeseen. Tunteistaan kannattaa puhua jollekulle.
– Ihmisen ei kuulu joutua selviämään yksin. Tarvitsen itsekin vaikeina hetkinä ihmisiä, jotka kannattelevat ja valavat minuun uskoa, toivoa ja rakkautta.
Ruuskanen neuvoo miettimään, löytyisikö elämästä pieniä, hyviä asioita myös kriisin keskellä. Ne auttavat raskaimman läpi.
Oman elämänkaaren piirtäminen voi auttaa kriisissä.
– Se auttaa hahmottamaan, että nyt elän tosi vaikeaa kohtaa, mutta tämä ei ole elämänkaareni päätepiste. Jokainen joutuu joskus kohtaamaan kärsimystä ja kuolemaa. Silti elämässä saattaa tapahtua vielä muitakin asioita.
– Jos on elänyt lamaaikana perheessä, jossa on ollut työttömyyttä ja konkurssia, kaikki tuosta ajasta muistuttava voi pelottaa. Silloin kannattaa miettiä, liittyykö ahdistus tähän hetkeen vai lapsuudenkodin tunnelmaan.
Ahdistus on Ruuskasesta ymmärrettävä reaktio myös läheisen kärsimykseen.
– Tunne kertoo, että tuo toinen ihminen on minulle tärkeä. Välillämme on kuitenkin raja. Voin erottaa, että hänellä on hätä, minulla ei.
– Ahdistukseen auttaa usein toiminta. Voinko tehdä jotain toisen hyväksi?
–
Jotkut ahdistuksen syyt ovat vastaansanomattomia. Jos ihmisellä on huoli perheen taloudellisesta pärjäämisestä, se ei ole asia, joka hänen pitäisi ratkaista mielensä sisällä, Katianna Ruuskanen sanoo.
Jos ahdistus johtuu köyhyyden pelosta, Ruuskanen neuvoo kysymään itseltään, mitä vaaroja nykyisessä tilanteessa oikeasti on. Jos rahaa olisi vähemmän, mistä konkreettisista asioista joutuisi luopumaan?
”POIKANI TEKI ITSEMURHAN.” Nainen, 58
”Mies petti minua.” Nainen, 35
”HAASTAVAT IHMISSUHTEET, joita elämässäni on esimerkiksi sukulaisuuden kautta, ahdistavat minua. Koen, että minun pitäisi olla erilainen ihminen ja haluta elämältä eri asioita kuin oikeasti haluan.”
Nainen, 47
Katianna Ruuskanen on huomannut, että nykyään moni yrittää olla superihminen. – Kukaan ei kuitenkaan
”Ahdistaa, kun olen yhtä aikaa työvuorossa minua jo vuosia kiusanneen ja nöyryyttäneen henkilön kanssa.”
Nainen, 57
”Viimeksi ahdisti, kun piti huomauttaa naapuria parveketupakoinnista, koska se haisee meillä sisällä.” Nainen, 43
”Ystävät ahdistavat jatkuvalla vinoilullaan siitä, että olen sinkku ja haluan pysyä sinkkuna ilman tarvetta minkäänlaiseen läheisyyteen.”
Mies, 53
Ahdistus on parhaimmillaan voima, joka auttaa muuttamaan vallitsevia olosuhteita. Katianna Ruuskanen pitää hiertävien ihmissuhteiden herättämää tunnetta tällaisena voimana.
Ruuskanen on nähnyt työnohjaajan roolissa, että moni reagoi työpaikan ihmissuhdeongelmiin vetäytymällä. Silloin konfliktit jäävät ratkaisematta ja alkavat laajentua.
– Voisiko työkaverille kertoa, että minulla on huono olo kanssasi? Onko meidän välillämme jotain, mitä en ymmärrä? Olenko loukannut sinua jotenkin? Vaikeuksien takana saattaa olla vanha väärinkäsitys, joka on alkanut elää omaa elämäänsä.
Ruuskanen muistuttaa, että yhdessä toimiminen hioo ihmisiä ja opettaa sietämään erilaisuutta. Vain ihmissuhteissa voi oppia pitämään puoliaan, antamaan periksi ja antamaan anteeksi.
Jos ihminen pohtii, kannattaako hänen pitää yllä vaikkapa ystävyyssuhdetta, Ruuskanen esittää kolme kysymystä.
Tältä ahdistus tuntuu
* Tuntuu, että elefantti istuu rinnan päällä
* Ei saa henkeä
* On palan tunne kurkussa
* Sydän hakkaa ja rintaa vihloo
* Maailma alkaa pyöriä ympärillä
* Mielessä pyörii, mikä kaikki voi mennä pieleen
* Oksettaa ja huimaa
* On kuuma, hikoiluttaa
* Vatsaa vääntää tai siellä on möykky
* Vapisuttaa, kädet tärisevät
* Päätä kiristää tai särkee
* Olkavarsissa kihelmöi
* Reidet menevät voimattomiksi
* On epävarma olo
* Itkettää
* Tekee mieli paeta
Lähde: Kirkko ja kaupungin ahdistuskyselyn vastaukset.
Pelottaako tämän ihmisen seurassa? Tuleeko yhdessä hänen kanssaan toistuvasti kylmä ja ontto olo? Tuntuuko, että toinen haluaa sinulle pahaa?
– Jos kokee olevansa ystävänsä kanssa jatkuvasti kapeampi versio itsestään, suhteesta kannattaa lähteä. Joskus on parasta lakata odottamasta suhteelta jotain, mitä siinä ei vain ole. Ruuskanen ehdottaa myös tutkiskelemaan, onko ihmissuhdeahdistuksen taustalla muutakin. Epävarma maailmantilanne on laskenut monen ahdistumiskynnystä.
Yksikään Kirkko ja kaupungin kyselyyn vastannut ei kertonut ahdistuksensa syyksi ilmastonmuutosta, Ukrainan sotaa tai arjen mullistanutta pandemiaa. Ruuskasen mukaan ne nostavat silti stressitasoa taustalla, mikä heijastuu etenkin lähisuhteisiin.
– Perheneuvontaan tulevilla voi olla monia murheita. Silti he kokevat, että ongelmien ytimessä ovat vaikeudet parisuhteessa. Ihmiset kaipaavat rakkautta, joka kestää, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä.
”SEURAKUNTA JA SATEENKAAREVUUTENI ahdistavat. En voi tietää, onko tila turvallinen vai purkaako joku oloaan vaikka translain takia ja kertoo, että homot ovat tuomittuja. Jos minulla ei ole vahva päivä, en mene mukaan toimintaan.” Nainen, 44
”Minua on ahdistanut mitätöinti homouteni takia. Viimeksi ahdisti tänään suhteen päättymi sen vuoksi. Suhde päättyi, koska kumppani ei uskaltanut kertoa suuntautumisestaan uskoville läheisilleen.” Nainen, 41
”Ahdisti viimeksi tällä viikolla lukiessani ikäviä kommentteja uudesta translaista sosiaalisessa mediassa. Tuntuu kuin joku uhkaisi henkeäni.”
Muunsukupuolinen, 25
”Haluaisin poistua paikalta, kun seurueessa puhutaan seksuaalivähemmistöistä naureskellen tai pilkaten. Olen pettynyt hyviin ystäviini. Aikuinen lapseni on homoseksuaali.” Nainen, 69
”Ihmiset olettavat minut naiseksi, vaikka olen transmies. Tänään en ole poistunut kotoa osittain ihmispelon vuoksi.” Transmies, 32
”Moottoripyörämessuilla tajusin, miten pahasti meitä homoparia tuijotettiin, vaikka teimme sitä mitä kaikki muutkin: ihailimme hienoja ajoneuvoja rakkaan kanssa käsi kädessä. Tuli pelko väkivallasta ja paha mieli siitä, ettei saa olla oma itsensä. Lähdimme tilanteesta.” Mies, 30 sa, jossa kukin vuorollaan kertoi oman lapsensa kasvusta ja kehityksestä.” Nainen, 33
Psykoterapeutti Katianna Ruuskanen huokaa.
– Meillä ei ole varaa käyttäytyä noin huonosti. Meillä ei ole yhteiskuntana varaa siihen, että joidenkin ihmisten on vetäydyttävä kontakteista. Vastaajien surulliset kokemukset muistuttavat tilannetta, jossa koulukiusatun pitää vaihtaa koulua eikä kiusaajan.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat ihmiset kokevat vähemmistöstressiä, joka on omiaan heikentämään kokijansa psyykkistä hyvinvointia.
– Jokainen tarvitsee hyväksyvää peiliä. Jos on tottunut saamaan yhteisöltään myönteistä vastakaikua, ei edes huomaa sen arvoa. Jotkut meistä saavat kuitenkin ympäristöltään lähinnä ihmetystä, mitätöintiä ja katseita, jotka eivät toivota tervetulleeksi.
Ruuskanen iloitsee rohkeista yksilöistä, jotka jaksavat puhua vähemmistöstressistään. Heidän ansiostaan muut saavat kuulla, miltä hylkäävä käytös tuntuu.
Hän painottaa, että jokaisella on oikeus valita, kuinka paljon altistuu vaikeille asioille. Itseään saa suojella.
Vähemmistöstressiä kokeville ihmisille Ruuskasella on kaksi viestiä.
– Jos et kelpaa ympäristöllesi sellaisena kuin olet, ahdistuksesi on täysin oikeutettua. Muut eivät voi ymmärtää, miltä seksuaalisuuden ja sukupuolen kyseenalaistaminen tuntuu, elleivät ole kokeneet samaa itse.
– Kerää lähipiiriisi ystävällisiä ihmisiä ja ajattele heitä silloinkin, kun ette ole yhdessä. Yritä huomata hyvät katseet, joita saat, ja monista niitä mielessäsi.
Läheistensä huonosta kohtelusta ahdistuville Ruuskanen muistuttaa, että onneksi maailma on sentään vähän valmiimpi kohtaamaan erilaisuutta kuin ennen.
– Pidä huolta ihmisistä, jotka sinulle on annettu. Ymmärrä, ettei ole olemassa meitä ja heitä. On vain meitä.
On todella tavallista jännittää esiintymistä. Katianna Ruuskanen neuvoo ajattelemaan asiaa ennen H-hetkeä.
– Miksi minua ei jännittäisi olla esillä? Tunteen voi neutralisoida toteamalla ääneen, että kylläpä nyt jännittää.
Sama kikka toimii muidenkin tunteiden kanssa: Jos tunteensa kieltää ja yrittää toimia sitä vastaan, se voimistuu. Kun tunteen tunnistaa ja hyväksyy, sen kanssa on helpompi pärjätä.
Itselleen voi myös yrittää olla armollinen. Ruuskanen harjoittelee taitoa työskennellessään toisessa ammatissaan pappina.
– Teen nykyään niin harvoin papin töitä, että jokainen avioliittoon vihkiminen ja hautaan siunaaminen jännittää. Rauhoittelen itseäni, että totta kai minua hermostuttaa, koska tilaisuus on monelle tärkeä. Ei ole mitään hätää, osaan nämä asiat. Riittää, että olen aidosti läsnä.
”RIITTÄMÄTTÖMYYDEN TUNNE. En ehdi, pysty enkä kykene asioihin, joita tunnen ulkopuolelta vaadittavan.” Nainen, 49
”Jos työt kasautuvat ja jumiutuvat ja tuntuu, että en selviä. Deadlinet paukkuvat.” Nainen, 56
”Digitaitojen puute.” Nainen, 61
”Töissä ahdistaa, kun tuntuu, että olen huono ja ihmiset pitävät minua outona.” Nainen, 41
”ESIINTYMISTILANTEISSA ISKEE pakokauhu.”
Mies, 47
”Kun pitää olla huomion keskellä, hengitys vaikeutuu.” Nainen, 31
”Koen ahdistusta tilanteissa, joissa en ole ihan varma itsestäni. Näin kävi esimerkiksi, kun pidin puhetta englannin kurssilla aiheesta, josta en tiennyt tarpeeksi.” Nainen, 18
”Työhaastattelussa aivot jäätyvät, hengitys tihenee, hikoilen ja vapisen.” Nainen, 29
”Epävarmoissa ja uusissa tilanteissa tuntuu pelottavalta.” Nainen, 24
”Ahdistun sosiaalisissa tilanteissa, joissa on mukana minulle vieraita ihmisiä, ja huomio on minussa. Viimeksi ahdisti lapsen ryhmäneuvolas-
”Kuoleman kauhut hyökkäävät kimppuuni”
Psalmit ovat Helsingin yliopiston Vanhan testamentin eksegetiikan professorin Martti Nissisen mielestä hieno kurkistus ahdistuneen ihmisen mieleen. Yksi koskettavimmista on psalmi 55, jossa ahdistusta kuvataan muun muassa näin: ”Sydän hakkaa rinnassani, kuoleman kauhut hyökkäävät kimppuuni. Pelko vavisuttaa sisintäni, kauhu saartaa minut.”
Psalmien rukouksiin kuka tahansa voi samastua. Niissä ajatuksia ei silotella tai sensuroida, vaan valitusrukousten lausuja saattaa toivoa kanssaihmiselle sellaista, mitä ei oikeassa elämässä ole suotavaa toivoa, kuten kuolemaa.
Psalmien lisäksi Vanhassa testamentissa on ahdistusta kuvaavia kertomuksia. Kokosimme niiden pohjalta Nissisen kanssa kolme näkökulmaa ahdistukseen.
1. Yhteisöjen kohtaamat katastrofit
Jerusalemin muurit ovat sortuneet ja portit on tuhottu. Syypäitä tilanteeseen ovat kaupunkilaiset, jotka elävät huonojen elintapojensa takia kurjuudessa ja häpeässä. Tilanne ahdistaa kuningas Saulin juomankaatajaa, Nehemiaa. Ahdistuksen vuoksi hän ei pysty tekemään muuta kuin itkemään, murehtimaan ja paastoamaan.
Nehemia hakee apua ahdistukseensa toiminnasta. Hän pyytää luvan kuninkaalta, jotta voi alkaa rakentaa Jerusalemin uudestaan.
(Nehemian kirja 1–2)
”Mietin aivan liikaa mitä muut ajattelevat minusta, enkä näe itseäni joukon tasavertaisena jäsenenä vaan huonompana kuin muut ympärilläni olevat.” Nainen, 26
Katianna Ruuskanen kehottaa riittämättömyydentunteen kanssa painiskelevia tekemään reality checkin.
– Kukaan ei osaa kaikkea. Jokainen on opetellut taitonsa joskus. Opettelu ottaa aikansa. Esimerkiksi minulla ei tietenkään ole sujuvaa ruotsin kielen taitoa, koska en ole opiskellut kieltä niin pitkälle enkä käyttänyt sitä säännöllisesti.
Sosiaalinen media työntää silmille loputtomasti vertailukohtia. Aina riittää kauniita ihmisiä, joiden elämä vaikuttaa kohokohtien sarjalta ja jotka näyttä-
2. Henkilökohtaiset vastoinkäymiset ja vaikeat elämäntilanteet
Kuningas Saul ahdistuu, kun Jumalan lähettämä paha henki käy hänen kimppuunsa. Ahdistusta lievittääkseen kuningas pyytää noutamaan paikalle Daavidin, joka osaa soittaa harppua kauniisti. Musiikki auttaa kuningasta rentoutumaan: ”Aina kun Jumalan lähettämä paha henki yllätti Saulin, Daavid tarttui harppuunsa ja soitti. Silloin Saulin ahdistus helpotti, hänen tuli parempi olla ja paha henki jätti hänet rauhaan.”
(1. Samuelin kirja 16)
3. Traumaattiset elämänkokemukset ja ahdistavat tilanteet
Abraham karkottaa toisen vaimonsa Hagarin ja heidän yhteisen poikansa Ismailin autiomaahan ensimmäisen vaimonsa, Saaran, pyynnöstä. Kun mukana kannettu vesi loppuu, Hagaria ahdistaa, että hänen poikansa saattaa kuolla. Koska Hagar ei halua seurata lapsensa julmaa kohtaloa, hän jättää tämän pensaan alle. Lapsi alkaa itkeä, ja silloin Jumalan enkeli neuvoo Hagaria, että tämän tulee pitää huolta pojastaan. Kaikki tulisi sujumaan hyvin.
(1. Mooseksen kirja 21) vät suoriutuvan loistokkaasti vähän kaikesta.
Ruuskanen on huomannut, että nykyään moni yrittää olla superihminen. Tavallinen keskitaso tuntuu epäonnistumiselta.
– Jotkut saavat aikaan todella paljon asioita, mutta he ovat harvinaisia. Myös superihmisiltä näyttävillä tyypeillä on omat ongelmansa. Ne eivät vain näy päältäpäin.
Joskus riittämättömyydentunteen taustalla on syvää häpeää. Jos ihmisestä tuntuu jatkuvasti siltä, ettei hän riitä ja kelpaa, Ruuskanen suosittelee terapiaa.
Alemmuudentunteen taustalla voi olla myös yhteiskunnallisia syitä. Esimerkiksi kovia kokenut nuori tai maahanmuuttaja ei ole ehkä löytänyt opiskelu tai työpaikkaa ja kokee siksi huonommuutta.
Ruuskasen mielestä jokaisen pitää saada tuntea olevansa merkityksellinen osa yhteiskuntaa.
– Maailma ei ole kaikille helppo paikka elää. Yhteiskunnan ja kirkon tehtävä on tasata sitä, etteivät kaikki saa syntymälahjakseen samoja resursseja.
”KUKAAN EI ODOTA, kun pääsen töistä.” Nainen, 49
”Tumma ja negatiivinen olotila kiusaa minua kotona öisin, kun olen yksin enkä saa unta.” Nainen, 26
”Paniikin tunne valtasi minut, kun heräsin ja ajattelin yksinäisyyttäni.” Nainen, 69
”Hengittäminen on vaikeaa, kun pitää olla yksin omien ajatusten kanssa.” Nainen, 40 ”Keho on levoton ennen yleisiä lomakausia, kun aletaan puhua matkoista ja muista tekemisistä. Ehkä kyse on ulosjäämisen pelosta.” Mies, 44 Jos ahdistuksen syynä on yksinäisyys, Katianna Ruuskanen keskittyisi siihen eikä ahdistukseen.
Moni asuu pääkaupunkiseudulla itsekseen ja saattaa tuntea yksinäisyyttä, vaikka ystäviäkin olisi. Ystävien elämä saattaa olla täynnä perhettä, töitä ja harrastuksia.
– Jos elämässä on ystäviä, ilmiantaisin yksinäisyyden heille ja kertoisin, että tarvitsen heitä.
Entä jos ystäviä ei ole? Jos koko kaveripiiri jäi erossa puolisolle tai uudella paikkakunnalla ei ole tutustunut kunnolla kehenkään? Jos osaa ulkoa elämäntaito oppaiden klassikon Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa vuodelta 1937, mutta se ei ole auttanut?
Ruuskasen mielestä self help oppaat ovat parhaimmillaan silloin, kun niistä saa vertaistukea.
– Self help toimii ihmistä vastaan, jos hän tuntee epäonnistuneensa, kun ei saa siitä apua. On kauheaa vuorata ihmisen sohva elämäntaitooppailla ja antaa hänelle mielialalääkkeitä, jos hän haluaa vain ihmisen rinnalleen.
Ruuskasen mielestä ihmisten pariin meneminen on aina ensimmäinen askel irti yksinäisyy destä. Ystävystymiseen voi keskittyä ja käyttää aikaa yhtä tietoisesti kuin parisuhteen luomiseen.
Uusia ystäviä saattaa saada tilaisuuksista, joissa käy ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin itse on. Naapurista, työkaverista, harrastus, koirapuisto tai seurakuntatutusta voi kehittyä ystävä.
Ystävystymistä auttavat saman ihmisen tapaaminen monissa erilaisissa tilanteissa ja henkilökohtaisten asioiden jakaminen. Suhteen syveneminen vie aikaa.
”MINUA AHDISTAA JULKISILLA paikoilla, joissa on paljon ihmisiä. Viimeksi tänään ruokakaupassa.” Nainen, 26
”Ihmispaljous esimerkiksi uimahallissa alkaa ahdistaa.” Nainen, 49
”Ahdistun kaupungilla, ihmisten kanssa, virastoissa, lääkärillä, puhelimessa…” Nainen, 28
”Suuressa ihmisjoukossa alan voida huonosti.” Nainen, 66
Nopeasti nouseva ahdistus, johon liittyy voimakas paniikki ja todellisuudentunteen hämärtyminen, liittyy usein ihmisjoukkoihin. Jos tilanne toistuu usein ja rajoittaa elämää, kyseessä ei todennäköisesti ole enää tavallinen ahdistus vaan diagnosoitava ahdistushäiriö.
– Ahdistuksella on tapana piiloutua kehoon ja tulla ulos erilaisina fyysisinä oireina, Katianna Ruuskanen sanoo.
Keskittyminen fyysiseen pahaan oloon on omiaan voimistamaan ahdistusta. Ihminen saattaa paniikkikohtauksessa käydä läpi sydänkohtauksen oireita ja sitä, pitäisikö tilata ambulanssi.
– Sydänkohtaus ei kuitenkaan ala ihmisen sisäisellä tunnelmalla, vaan kivulla ja säryllä.
Jos ihmispaljous ei lamauta vaan tuntuu ainoastaan olevan liikaa, avuksi voi riittää itsensä maadoittaminen.
– Tunne maa jalkojesi alla ja pidä itseäsi kädestä, ellei mukanasi ole läheistä. Tarkenna katseesi tiettyyn pisteeseen. Keskity siihen, missä omat rajasi kulkevat, Ruuskanen neuvoo.
– Musiikin kuuntelu luureilla on hyvä tapa säädellä ärsykkeiden määrää julkisilla paikoilla.
Ruuskanen toteaa, ettei jokaisen tarvitse viettää vapaaaikaansa messuilla ja festivaaleilla. Rauhallisesta elämästä saa nauttia.
Lopuksi Ruuskanen muistuttaa perusasioista. Kaikenlaisen ahdistuksen hillitsemisessä auttaa, kun nukkuu riittävästi, syö säännöllisesti, käy merkityksellisiä keskusteluja läheisten kanssa ja viettää riittävästi omaa aikaa.
– Nämä banaalin yksinkertaiset ohjeet pitävät ihmisen raameissaan. Muiden tarpeita ei pidä asettaa etusijalle, vaan on pysyttävä uskollisena itselleen. ■
