Kaksi näkökulmaa kirkkohäihin

HELSINKILÄISEN PAAVALIN SEURAKUNNAN aloite kirkollisen vihkioikeuden laajentamisesta kaatui kirkolliskokouksessa. Aloitteessa ehdotettiin, että kirkossa voitaisiin vihkiä myös parit, joissa toinen puolisoista on rippikoulun käynyt evankelis-luterilaisen kirkon jäsen mutta toinen ei kuulu mihinkään kristilliseen kirkkoon.

Vaikka Kirkkohallitus puolsi ehdotusta, se kaatui kirkolliskokouksen määräenemmistövaatimuksen vuoksi. Läpimeno olisi vaatinut kolme neljäsosaa äänistä eli 70 ääntä. Nyt esitys sai taakseen vain 54 ääntä.

TULOS ON SAMANTAPAINEN kuin niissä äänestyksissä, joissa on käsitelty samaa sukupuolta olevien vihkimistä kirkossa. Osaltaan se kertoo arvoliberaalien ja arvokonservatiivien voimasuhteista. Tosin tässä kysymyksessä olisi voinut kuvitella rintamalinjojen liikkuvan, koska kysymys ei ole yhtä periaatteellinen. Kirkolliskokouksen lakivaliokuntakin totesi, että vihkioikeuden laajentamista puoltavat perustelut ovat varteenotettavia. Siitä huolimatta kirkolliskokous päätyi enemmistön äänin siihen, että esitystä vastustavat seikat ovat merkityksellisempiä. Kumpikin osapuoli vetosi kirkon jäsenyyteen. Aloitteen vastustajat katsoivat, että kirkkohäät ovat jäsenetu ja yksi merkittävä syy kirkkoon liittymiseen. He olivat huolissaan, houkuttaisiko vihkioikeu- den laajentaminen yhdistämään kristillisiin perinteisiin elementtejä muista uskonnoista. He muistuttivat myös, että maistraatissa solmittu avioliitto voidaan siunata kirkossa.

JÄSENETUA VOI TARKASTELLA myös siten kuin aloitteen tekijät perustelivat. Kun kirkon jäsenmäärä vähenee, kulttuurien ja uskontojen kirjo kasvaa ja vihkimisten määrä laskee, pitäisi tukea erityisesti niitä, jotka yhä haluavat kuulua kirkkoon. Niitä, jotka toivovat, että kirkko olisi läsnä heidän elämänsä tärkeänä päivänä. Joidenkuiden puoliso liittyy kirkkoon häiden ajaksi toteuttaakseen puolisonsa toiveen, mutta aika moni eroaa pian uudelleen. Pysyvään jäsenyyteen tarvitaan muitakin syitä. Kokemus siitä, että kirkko on jäsenensä tukena, on yksi niistä.

PAULI JUUSELA päätoimittaja pauli.juusela@kirkkojakaupunki.fi

”PITÄISI TUKEA ERITYISESTI NIITÄ, JOTKA YHÄ HALUAVAT KUULUA KIRKKOON.

Keveämmältä tuntuu murheittesi paino, jos ystävän tai matkakumppanin saat kuuntelijaksesi.

RUNOILIJA KALLIMAKHOS (NOIN 305–240 EKR.)

Tulevaisuudenusko, elämänrohkeus ja halu tehdä parhaansa kasvavat siellä, missä vanhukset eivät jää yksin, sairaat saavat hoitoa, nuoret tuen ja lapset turvallisia sylejä.

PIISPA MARI LEPPÄNEN HELSINGIN SANOMAT 9.5.

Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.

MATTEUKSEN EVANKELIUMI

25:36

Kirkko ja kaupunki

Jumala, oliko joskus aika, jolloin ensin kuunneltiin ja mietittiin, ja sitten vasta sanottiin?

Aika, jolloin ei ollut tarvetta jatkuvasti reagoida kaikkeen.

Huomaan kaipaavani sellaista aikaa.

Seuraava lehti ilmestyy 8.6.

KANNEN KUVA: HANS EISKONEN kirkkojakaupunki

@kirkko_kaupunki kirkkojakaupunki

”On