Kuka onkaan lähimmäinen?

TOISTA VASTAAVAA KESÄÄ ei ihan heti tule mieleen. Tänä kesänä on keskusteltu rasismista, natseista, ihmisarvosta, sananvapaudesta, yksityisyyden suojasta, demokratiasta ja hallituksen koossapysymisestä. Normaalisti kiinnostavat lähinnä terassikelit.

Kesä on näyttänyt, että kirkon perusopetuksille olisi nyt tarvetta. Sellaisille asioille kuin jokaisen ihmisen yhtäläinen ihmisarvo, lähimmäisenrakkaus, anteeksipyyntö ja anteeksianto sekä kultainen sääntö. Jeesuksen opettamana viime mainittu kuuluu näin: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Voisi sanoa myös: miten et tahdo itseäsi kohdeltavan, älä kohtele siten toisia. Äläkä katsele vierestä, jos toisia kohdellaan huonosti.

KRISTINUSKON MUKAAN jokainen ihminen on Jumalan luomana mittaamattoman arvokas riippumatta hänen ominaisuuksistaan tai saavutuksistaan. Ainakin kirkon jäsenille pitäisi siis olla itsestään selvää, että rasismilla, joka asettaa toisen ihmisen muita huonompaan asemaan hänen ihonvärinsä, etnisyyteensä, kansallisuutensa, kulttuurisen taustansa tai uskontonsa vuoksi, ei pitäisi olla sijaa suomalaisessa yhteiskunnassa eikä politiikassa. Jotain on mennyt pieleen, kun itsestäänselvyydestä tarvitaan hallituksen tiedonanto.

Oli rakkaus, rajat ja ksylitolipastillit, mutta miten tässä näin kävi?

Lapseni, yhtä aikaa niin pieni ja iso, raivoaa eikä näe valoa missään.

Suojelusenkeli ja Jumalan kämmen, nyt teitä tarvitaan.

Auttakaa, kantakaa, antakaa voimia.

Meille kummallekin.

Lähimmäisenrakkaus ei tarkoita vain sitä, että rakastan niitä, jotka ovat minua lähimpänä tai joiden kanssa olen samaa mieltä. Lähimmäisenrakkaus koskee myös erivärisiä, erilaisia ja eri tavoin ajattelevia – Jeesuksen mukaan jopa vihollisia. Siksi se ei ole helppo vaan hyvin vaikea asia, jossa epäonnistumme usein. Siihen kuitenkin pitäisi pyrkiä.

ESPOON HIIPPAKUNNAN PIISPA Kaisamari Hintikka kytki Ylen haastattelussa 30.7. anteeksiannon anteeksipyytäjän katumukseen. Anteeksipyyntö on jotain muuta kuin pahoittelu tai varsinkaan pahoittelu siitä, että joku muu on sanomisistani loukkaantunut. Aitoon anteeksipyyntöön sisältyy peiliin katsominen: tein väärin, jatkossa haluan toimia toisin. Se ei tarkoita asioiden lakaisemista pöydän alle vaan askelta muutokseen.

PAULI JUUSELA päätoimittaja pauli.juusela@kirkkojakaupunki.fi

Helpottavinta on, että tulevaisuus saapuu aina vähän kerrassaan.

KIRJAILIJA JA KOLUMNISTI

ALFRED POLGAR (1873–1955)

Tässä palavassa maailmassa tarvitaan enemmän utopiaa. Eihän maailma ole koskaan muuttunut ilman, että on kuviteltu parempaa tulevaisuutta.

POLIITTISEN HISTORIAN

TUTKIJA NOORA KOTILAINEN 7.8. YLE:LLÄ

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

JEREMIAN KIRJA 29:11

Kirkko ja kaupunki

Seuraava lehti ilmestyy 31.8.

KANNEN KUVA: ANTTI RINTALA kirkkojakaupunki

@kirkko_kaupunki kirkkojakaupunki