Pääkirjoitus

Uusi vuosi, vanhat kysymykset

Vilma Vares

Opiskelua, oman alan tulevaisuuden murehdintaa, hupaisaa opiskelijaelämää ja jotain aivan muuta. Vuosi 2023 on lähtenyt Kronoksessa näillä eväillä liikkeelle. Uusi päätoimitus on myös ottanut Kronikan haltuunsa. Vuoden ja “vallan” vaihtuessa on tapana pohtia, mikä tähän mennessä on muuttunut. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että asiat eivät ole muuttuneet, vaan samat kysymykset painavat vuodesta toiseen historianopiskelijoiden ja muiden humanistien mieltä.

Vuosi alkoi pelottavissa merkeissä. Turun yliopiston etnologian professuuri uhattiin lakkauttaa, kun nykyinen professori jää eläkkeelle. Myös muista säästötoimista on ollut puhetta: on esimerkiksi ehdotettu etnologian ja folkloristiikan professuurien yhdistämistä, jolloin kaksi eri oppiainetta ja tutkimusalaa yhdistettäisiin. Säästötoimet ja niiden tuomat ehdotukset kauhistuttivat opiskeli- joita ympäri yliopistoja, vaikka ne eivät tulleet yllätyksenä. Jo vuosia on puhuttu siitä, tarvitaanko humanisteja, ja pitäisikö yliopistojen rahoitusta suunnata mieluummin muille aloille. Uhka professuurin lakkauttamisesta kuitenkin realisoi pelon uudella tavalla ja teki siitä jälleen ajankohtaisen.

Tilanne sinänsä ei ollut uusi, vaan humanistisia aloja koskevat säästötoimet ovat koskettaneet myös Helsingin yliopistoa ja vanhaa historian laitosta. Humanististen alojen merkitystä on vähätelty kasvavassa määrin myös koulumaailmassa: matemaattis-luonnontieteellisten oppiaineiden merkitystä korostetaan jatkuvasti, kun taas humanistisia oppiaineita sekä niiden kulttuurista ja yhteiskunnallista merkitystä väheksytään. Tämä on laskenut monien intoa opiskella humanistisia aloja, samoin se, ettei humanistien työllistymismahdollisuuksista tiedetä tarpeeksi. Vaikka meidänkään tutkin- tomme ei johda tiettyyn ammattiin, monet olettavan meistä tulevan lähes poikkeuksetta joko opettajia tai tutkijoita. Vähättelyn tuoma pelko voikin kapseloitua apatiaksi, mikä heijastuu opintoihin.

Pelkoon kuitenkin tartuttiin. Kronoksen lukuisiin WhatsApp-ryhmiin ja sähköpostiketjuihin lähetettiin linkkejä vetoomuksiin, joiden tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta tilanteesta ja viime kädessä auttaa pelastamaan etnologian professuuri. Myös humanistien asemasta yliopistossa keskusteltiin: Pitääkö humanistien pelätä, että huomenna ei järjestetäkään enää opetusta? Siirtyvätkö kurssit säästösyistä kokonaan verkkoon, vai järjestetäänkö niitä ollenkaan? Miksi humanistien pitää jatkuvasti todistella, että tutkimusalamme on merkityksellinen yhteiskunnan kannalta? Lopulta professuuri päädyttiin säilyttämään, mikä oli monille humanisteille helpotus ja loi toivoa alan tulevaisuuden kannalta. Tähän ei olisi kuitenkaan päästy ilman huolellisesti muotoiltuja perusteluja alan tärkeydestä.

Humanisteilla on paikkansa työelämässä, antoivat media ja säästötoimet millaisen kuvan tahansa alastamme. Tutkimme ihmisiä ja kulttuurisia konteksteja, mitä ilman on lähes mahdotonta tutkia inhimillisiä kysymyksiä. Kriittinen ajattelu korostuu humanistien työssä ja tutkimuksessa, mitä tarvitaan muuttuvassa yhteiskunnassa. Humanistit tiedostavat itse nämä asiat – joudummehan jatkuvasti puolustelemaan omaa alaamme ja vakuuttamaan muut siitä, että tekemämme työ on merkityksellistä. Tilanne ei muutu, ellei humanismin hyötyjä nosteta esille mediassa, yliopisto- ja koulumaailmassa sekä yleisissä keskusteluissa. Keskustelut eivät saakaan jäädä vain humanistien käsiin.

Keskustelut humanististen alojen merkityksestä näkyvät myös tässä, vuoden 2023 Kronikan ensimmäisessä numerossa. Uusi päätoimitus on aloittanut työnsä, jotta Kronikka tarjoaisi tänäkin vuonna mielenkiintoista, ajankohtaista, hauskaa ja laadukasta journalismia niin kronoslaisille kuin kaikille muille, jotka sattuvat ainejärjestölehteämme lukemaan. Vuoden ensimmäisen numeron sisältö vastaa sitä, miltä lukuisten opiskelijoiden mielenmaisema näyttää tällä hetkellä: opiskeluun liittyvät vaikeat ja vakavat kysymykset mietityttävät, mutta niiden vastapainona on myös jotain aivan muuta.