Ihminen on pohjimmiltaan luova olento ja pystyy siksi rakentamaan juuri sellaisen maailman kuin haluaa

Teksti: Janne Jussila

– – käsityksemme esihistoriasta on puhdas myytti, ja totuus — kuten aina — on huomattavasti monimutkaisempi, oudompi ja kiinnostavampi.”

Vuonna 2021 ilmestynyt teos The Dawn of Everything on innoittava kertomus ihmisyyden synnystä ja potentiaalista, joka muistuttaa meitä siitä, ettei tulevaisuutemme ole määrätty.

Esihistoria eli ihmisen elämä ennen sivilisaatioita ja kirjoitusta nähdään vallitsevassa historiakäsityksessämme usein kauniina, vapaana ja yksinkertaisena tilana.

Mielemme silmässä pienissä metsästäjä-keräilijä-yhteisöissä elävät terveet, onnelliset ihmiset viettivät kaiket päivät juoksennellen metsissä, savanneilla ja aroilla, viettäen päivänsä ruokaa hankkien ja iltansa nuotioiden ääressä tarinoiden. Ei ollut sotaa, epätasa-arvoa tai hierarkioita, ei sortoa, ei työhakemuksia, loppuesseitä tai Kelan asumistuen tarkastuttamispyyntöjä.

Kunnes eräänä myöhempien sukupolvien kiroamana päivänä joku Lähi-idässä asustava kaveri sattui huomaamaan, että viime viikolla multaan pudottamistaan siemenistä on alkanut kasvamaan jotain, jonka voi syödä. Ja kuin Eeva puraistessaan omenaa, myös tämä ensimmäinen maanviljelijä luopui siihen saakka vallinneesta paratiisista ja tuomitsi ihmiskunnan kadotukseen. Olisi vain ajan kysymys, ennen kuin maanviljely johtaisi vaurauteen ja köyhyyteen sekä siitä luokkayhteiskuntaan, patriarkiaan, valtioon, diktatuuriin, sotaan, orjuuteen, rasismiin ja niin edelleen.

Tarina on hieno. Siinä on draamaa ja tragediaa, valoa ja pimeyttä. Tämä johtuu varmaan siitä, että käsityksemme esihistoriasta on puhdas myytti, ja totuus — kuten aina — on huomattavasti monimutkaisempi, oudompi ja kiinnostavampi.

Näin väittävät antropologi David Graeber ja arkeologi David Wengrow vuonna 2021 ilmestyneessä teoksessaan The Dawn of Everything: A New History of Humanity, jossa he pyrkivät murtamaan vanhentuneeseen tutkimukseen pohjaavat myytit esihistoriasta ja korvaamaan ne tuoreemmalla tiedolla.

Heidän mukaansa ei voida muun muassa puhua edes mistään maanviljelyn vallankumouksesta. Todellisuudessa maata viljeltiin Lähi-idässä sellaiset kolme tuhatta vuotta ennen kuin vilja kesytettiin ja siitä tuli erityisen tärkeä ruuanlähde. Mikä ”vallankumous” kestää kolme tuhatta vuotta, eli lähes tuhat vuotta pidempään kuin koko ajanlaskumme?

Maanviljely ei siis ollut mikään peruuttamaton virhe, jossa uhrasimme ahneudessamme metsästäjä-keräilijäyhteisöjen vapautemme, kuten muun muassa Yuval Noah Hararin teoksessa Sapiens väitetään. Todennäköisempää on, että esivanhempamme ymmärsivät hyvin, että maanviljely voi johtaa vaurauden epätasa-arvoon ja välttivät siksi tietoisesti sen nostamista ruuantuotantonsa keskiöön. Ei ollut ahneudessa tehtyä yhtä perisyntiä, jonka myötä vajosimme hierarkioiden ankeuteen. Sen sijaan esivanhempamme viljelivät kasveja lähinnä luovuuttaan. Kauniiden kukkien kasvattaminen on loppujen lopuksi aika hauskaa.

Yleisesti ajatellaan myös, että vasta maanviljelystä johtuva ruuan ylijäämä mahdollisti monimutkaisten kulttuurien ja sivilisaatioiden luomisen. Väärin jälleen, valaistavat Graeber ja Wengrow.

Todellisuudessa ihmiset ennen maanviljelystä tekivät paljon, paljon muutakin kuin keräilivät marjoja ja kaatoivat mammutteja. Esimerkiksi nykyisen Pohjois-Amerikan kaakkoisella ja eteläisellä alueella oli valtavia maa-alueita ja epäilemättä kymmeniä tuhansia ihmisiä kattava kulttuuri, jonka sisällä monimutkaista tietoa ja taitoa vaihdettiin hyvin järjestelmällisesti noin 1600-luvulla ennen ajanlaskun alkua, eli kauan ennen kuin alueella viljeltiin maata.

Keskeisin todiste tämän sivilisaation olemassaolosta on vuonna 2004 löydetyt Poverty Point -nimisellä alueella sijaitsevat massiiviset, yli 200 hehtaarin kokoiset maarakenteet, joiden tarkoitus vaikuttaa olevan puhtaan seremoniaalinen. Niiden rakentaminen vaati tuhansien ihmisten järjestyvän tietyin väliajoin tekemään raskasta työtä ilman minkäänlaista tuotannollista tarkoitusta. Tämä taas tarkoittaa, että maarakenteiden ympärillä oli pakko olla jonkinlaisia kaupungin kaltaisia suuria, järjestäytyneitä yhteisöjä, joissa jaettiin ruokaa, tietoa, taitoa, kulttuuria, rakkautta, vihaa ja kaikkea muuta.

Vielä uskomattomampaa on, että maarakenteet noudattelevat hyvin tietynlaista, hienostunutta geometristä muotoa, jonka mukaan tehtyjä pienempiä maarakenteita löytyy jopa niin kaukaa kuin Perusta. Tämä tarkoittaa, että Poverty Pointin kulttuurissa oli olemassa standardisoituja mittayksiköitä ja niiden pohjalta kehiteltyjä kaavoja, jotka onnistuttiin levittämään hyvin kauas ilman kirjoitustaitoa.

Emme tiedä vielä tarkalleen miten Poverty Pointin kulttuuri oikeastaan toimi. Kuinka niin valtavia määriä työvoimaa organisoitiin ennen maanviljelyyn pohjaavia pysyviä asutuksia? Se vaati epäilemättä jonkinlaisia valtasuhteita ja hierarkioita, mutta niiden yksityiskohtainen toiminta on edelleen pimennossa. Ja miksi näin edes tehtiin? Alueella ei ilmeisesti käyty kauppaa tai tuotettu ruokaa tai mitään muutakaan. Kai myös tämä huomattava kulttuurinen toiminta pohjasi yksinkertaisesti inhimilliseen luovuuteen: on loppujen lopuksi aika hauskaa rakennella hienoja hiekkalinnoja ystävien kanssa.

Jos jotain, niin Povery Pointin kulttuuri todistaa ainakin, että elämä ennen maanviljelyä oli huomattavasti monimutkaisempaa kuin meille tutuissa mielikuvissa jaloista villeistä. Se on myös vain yksi esimerkki monista vastaavista, mutta hyvin keskenään erilaisista kulttuureista, joita arkeologit ovat viime vuosikymmeninä löytäneet ympäri maailmaa ja joita Graeber ja Wengrow käyvät teoksessaan läpi.

The Dawn of Everything sisältää valtavia määriä innoittavia huomioita ihmiselämästä, mitkä pohjaavat tuoreeseen arkeologiseen ja antropologiseen tutkimustietoon. Tässä tekstissä avasin niistä vain pari, joten teosta on pakko suositella kaikille historianopiskelijoille.

Ennen kaikkea teos kertoo meille, että ihmiset ovat luovia. Me emme ole tuotantojärjestelmämme vankeja, emmekä ole koskaan olleet. Käsityksemme ihmisen historiasta, jossa siirrymme metsästämisestä ja keräilemisestä maanviljelyyn ja siitä kohti nykypäivää, on erittäin harhaanjohtava. Tuhansien vuosien aikana ennen maanviljelyä ihmiset kokeilivat kaikenlaisia outoja ja monimutkaisia hallintomuotoja ja kulttuureja, joista jotkut olivat varmasti vapaita ja tasa-arvoisia, toiset taas täynnä julmuutta ja hierarkiaa. Todellisuus ei noudattele meidän määritelmiämme siitä.