Vaihtamalla paranee – Jörgen Larsson

Esimerkkinä ahvenen jigikalastus

Kalastuksessa on helppo turtua vanhoihin tapoihin. Itsellenikin käy välillä niin. Heitän vanhoja luottopelejä tutuilla tyyleillä. Mikäli kalaa ei kuulu, löytyy aina hyvä selitys miksei juuri tällä kertaa napannut. Ahventa pyytäessä ei kuitenkaan kannata kangistua vanhoihin tapoihin vaan rohkeasti vaihtaa uistinta, jos tarjoilu ei heti miellytä raatia.

Totta kai on hauskaa kun löydät ahvenparven, joka iskee lähes mihin vaan mikä liikkuu. Silloin kalastajan itsetunto nousee uusiin korkeuksiin ja sitä luulee olevansa tilanteen herra. Aina ei kuitenkaan näin ole, pikemminkin toisinpäin. Menestyksen eteen täytyy tehdä tässäkin lajissa paljon töitä. Voin kuitenkin antaa muutamia vinkkejä, joilla onnistumisen mahdollisuus kasvaa.

Perinteinen shad-jigi ei ehkä pyydä eniten määrää, mutta isoimmat yksilöt tuntuvat tykästyneen sellaisiin.

Ahven on usein aktiivisimmillaan aamuisin ja ennen auringonlaskua. Tällöin toimivat lähes kaikki perinteiset jigit ja rigaustyylit.

Carolina-rigattu matojigi, jonka vajoaa hitaasti ja epäsäännöllisesti kohti pohjaa, on monesti vastustamaton tapaus ahvenelle. Tekosyiden taakse ei kannata mennä

On hyvä olla rehellinen itselleen. Jos aina vain jatkaa samalla tavalla kuin ennenkin, samoilla paikoilla, samoilla uistimilla ja samoihin aikoihin, ei voi muuta kuin syyttää itseään mikäli ei osu sopivaan syönti-ikkunaan. Aina voi jossitella, mutta tuskin aina olosuhteet ovat kalastajaa vastaan. Usein syy onkin siinä, miten, milloin ja mitä veden alle tarjoilee.

Ahvenet ovat aktiivisia vain osan aikaa päivästä kuten muutkin kalat. Välillä ne vain uivat passiivisesti tai makoilevat pohjassa tekemättä juuri mitään. Yhtäkkiä ne ovat täynnä energiaa ja hyökkäävät kaiken liikkuvan saaliin näköisen kimppuun. Näiden hetkien aikana uistimella ei ole juurikaan merkitystä kunhan se on sopivan kokoinen.

Entäpä sitten ne hetket kun ahvenet eivät ole halukkaita lähtemään jahtiin ilman erityistä syytä. Tuolloin niiden ottihalut täytyy jotenkin laukaista. Jos tiedetään, että ahvenet viihtyvät jossain tietyssä paikassa tai ne löytyvät kaikuluotaimella, ei kannata lähteä säntäilemään vaan hakea päivän oikea vedenalainen sävel – se on usein erilainen jokaisena päivänä.

Perinteinen pohjajigaus

Aloitan itse ahvenen kalastuksen lähes aina perinteisellä pohjajigauksella. Se on nopea ja kätevä tapa selvittää onko purua olemassa, pystyt kattamaan nopeasti laajan alueen ja päätä vaihtamalla voit uittaa jigiä erilaisilla nopeuksilla.

Minulla ensimmäisenä veteen lentää poikkeuksetta 9-senttinen Shad Teez rigattuna perinteisellä jigipäällä vuodenajasta tai paikasta riippumatta. Se on mainio yleispeli, jolla on kätevä selvittää millä mielellä vedenalainen raati kulloinkin on.

Lapiopyrstöiset jigit aiheuttavat paljon värähtelyitä veteen veteen ja toimivat parhaiten silloin kun ahvenet ovat hieman aktii-

visempia. Jos tarkastelen omaa saalispäiväkirjaani ovat erilaiset shad-tyyppiset jigit olleet useimmin siiman päässä silloin kun parempia kaloja on kohdalle osunut. Ne ovat kuitenkin toimineet parhaiten aamuisin ja iltaisin, mutta keskellä päivää on täytynyt keksiä jotain muuta. "Entäpä sitten ne hetket kun ahvenet eivät ole halukkaita lähtemään jahtiin ilman erityistä syytä. Tuolloin niiden ottihalut täytyy jotenkin laukaista."

Carolina-rigaus

Olin pari vuotta sitten keväällä kalastamassa ystäväni kanssa veneestä pienellä joella ja emme ollet lähteneet kovin aikaisin aamulla, joten parhailla ottipaikoilla oli jo väkeä rannalta heittämässä. Vaihdoimme kuulumisia ja he olivat saaneet muutamia hyviä kaloja heti aamusta, mutta viime ajat olivat olleet hiljaisempia. He näyttivät kalastavan erilaisilla lapiopyrstöisillä shad-tyyppisillä jigeillä.

Koska lapiopyrstöillä oli ollut hiljaisempaa, päätimme, ettemme ainakaan niitä heti laittaisi siiman päähän. Sen sijaan rigasimme jigimme Carolina-tyyppisesti. Carolina-rigissä jigin ja painon välissä, noin puolen metrin päässä on leikari, joka pitää painon

Neko-rigatussa jigissä koukku ei lävistä jigin runkoa.

enemmän aikaa leijua kohti pohjaa. Ahven tärppää usein sen jälkeen, kun paino on osunut pohjaan jigin samalla vielä vajotessa tuon puolen metrin matkan.

Ahvenet innostuivat tästä rigauksesta ja saimme ensimmäisestä paikasta kuusi kalaa. Kävimme parin tunnin ajan muualla ja tulimme uudestaan samaan paikkaan ja nyt neljä raitapaitaa kävi ilmoittautumassa. Rantakalastajat olivat jo pakkaamassa varusteitaan, kun luulivat, ettei syöntiä enää olisi. Huikkasimme heille, että vaihtakaa jigin tyyppiä tai rigausta, niin rupeaa tapahtumaan.

Mitä teimme eri tavalla kuin muut?

Muut jatkoivat samoilla aamulla toimineilla jigeillä pitkälle päivään ja eivät vaihtaneet niitä syönnin hyydyttyä. Koska lapiopyrstöillä ei kalaa tullut, niin teimme nopeasti päätöksen vaihtaa Carolina-rigiin tai offset-koukulla varustettuihin koukkuihin, joihin pujotimme Ring Teez CT -jigejä erilaisissa väreissä.

Pehmeät matojigit tarjosivat aivan uutta ärsykettä raitapaidoille ja saimme syönnin alkamaan uudestaan. Jos olisimme jatkaneet lapiopyrstöillä, olisimme voineet lopettaa kalastuspäivän hyvinkin nopeasti.

Dropshot & Neko

Muistan myös erään päivän kun ahvenet eivät ottaneet mihinkään jigiin, eivät edes Carolina-rigattuun. Tiesimme kuitenkin kalojen olevan paikalla, sillä kaikuluotain paljasti hyviä ahvenkaaria aivan veneen läheisyydessä.

Mieleeni juolahti kuitenkin ajatus virittää dropshot-rigaus, jossa paino on pohjalla, mutta jigi ei laskeudu sinne asti vaan pysyy parinkymmenen sentin päässä pohjasta. Viritin 10-senttisen matojigin dropshot-koukkuun ja kokeilin, josko kalat innostuisivat siitä.

Tilanne muuttui selkeästi. Nyt varovaiset tärpit muuttuivat päättäväisemmiksi ja onnistuin nostamaan veneen kuivemmalle puolelle useita ahvenia muiden jäädessä nuolemaan näppejään. Jälleen kerran vaihtaminen kannatti.

Neko-rigi päivän pelastajana

Jos homma menee todella vaikeaksi, eikä mikään edellämainituista tuota tulosta, niin kannattaa ottaa käyttöön Neko-rigaus. Neko on Japanissa kehitetty jigaustyyli ja se on varsin yksinkertainen rigata. Siihen tarvitaan jigi, painonasta, kumilenkki tai vaihtoehtoisesti kutistesukkaa sekä laajakitainen yksihaarakoukku.

Kumilenkki tai kutistesukka sijoitetaan jigin ympärille keskikohdan tietämille ja lenkin tulee olla niin kireällä, että se pysyy tukevasti paikoillaan. Koukku kiinnitetään "Neko on todellista finesse-kalastusta ja siten rigattu jigi on erittäin herkkäuintinen kun koukku ei lävistä jigiä vaan on kiinni kumilenkissä."

pujottamalla se lenkin alta siten, että koukun kita aukeaa pyrstöpuolen suuntaan ja lopuksi jigin paksumpaan päähän työnnetään painonasta.

Neko on todellista finesse-kalastusta ja siten rigattu jigi on erittäin herkkäuintinen kun koukku ei lävistä jigiä vaan on kiinni kumilenkissä. Neko on pelastanut monta epätoivoista hetkeä.

Lopuksi

Olen maininnut useita kertoja, kuinka tärkeää on kokeilla jotain uutta, jättää menemättä mukavuusalueelle ja jumittua vanhoihin tapoihin. Voin kokemuksesta sanoa, että se, joka vaihtelee enemmän, saa myös enemmän.