8 minute read

Latham Island, Tansania – Tomas Sjögren

Next Article
Uutta & kokeiltua

Uutta & kokeiltua

Piskuinen Latham Island sijaitsee noin 70 km päässä Sansibarin rannikolta keskellä Intian valtamerta.

Muutaman hieman haasteellisemman matkustusvuoden jälkeen rajat ovat jälleen auki lähes koko maailmaan ja se on mieluisa uutinen innokkaille lämpimien vesien kalastajille. Suuntasimme maaliskuussa 2022 Latham Islandille, joka sijaitsee Tansaniassa Intian valtameressä noin 70 km kaakkoon tunnetulta Sansibarin saarelta.

Lathamin piskuinen korallisaari on kooltaan vain noin 300 m pisimmältä sivultaan ja kohoaa vain muutaman metrin vedenpinnan yläpuolelle. Saari tunnetaan myös alkuperäiseltä nimeltään Fungu Kizimkazi. Saaren ympärillä oleva vedenalainen riutta on noin 20 km pitkä ja 7 km leveä, joten kalastettavaa riittää lähivesilläkin riittämiin.

Kalastussesonki

Latham sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla eli siellä vuodenajat ovat meille vastakkaisia. Koska saari on hyvin lähellä päiväntasaajaa, ajoittuu kalastussesonki syyskuusta joulukuun alkuun sekä maaliskuusta huhtikuun puoleen väliin. Muina aikoina saarelle ei pääse kovien tuulien vuoksi.

Kevät on varsinkin GT:lle eli Giant Trevallylle eli jättipiikkimakrillille otollista aikaa ja muutenkin lajikirjo ympäröivissä vesissä on rikkaampi syyskauteen verrattuna. (Selvyyden vuoksi puhun Suomen vuodenajoista, kalojen nimistä taas käytetään kansainvälistä nimeä).

3. 4.

Syksy on keltaevien kalastuksen juhla-aikaa, kun pelaginen rapu nosee munimaan saaren rantavesiin. Näitä rapuja tonnikalat saapuvat sankoin joukoin mässäilemään ja jos ajoitus vaan sattuu vähänkään kohdilleen, niin tämä on popperikalastajan kulta-aikaa.

Lajikirjo

Latham Islandia ympäröivä koralliriutta tarjoaa oivan elinympäristön eri kalalajeille, joista kalastajan näkökulmasta tavoitelluimpia ovat Giant Trevallyt, joita saaren matalahkot kristallinkirkkaat vedet houkuttelevat luokseen.

Dropoffin eli penkan ulkoreunalla päivystävät läpi vuoden dogtooth tunat (naskalitonnikala), yellowfin tunat (keltaevätonnikala), doradot (dolfiini), wahoot (raitamakrilli), marliinit sekä muut pelagiset lajit.

Haipopulaatio on myös saarta ja riuttaa ympäröivissä vesissä erittäin suuri ja monesti jokin hai käykin verottamassa siiman päähän päätynyttä pyristelijää kesken väsytyksen.

Saaren ympäristössä ei vielä juurikaan ole minkäänlaista kalastuspainetta, vaikka useampia maailmanennätysluokan kaloja sieltä onkin nostettu veneisiin vapavälinein. Esimerkiksi dogtooth tunat ovat alueella ennätyskokoisia.

Matkajärjestelyt

Latham Island ei ole erikoisuudestaan johtuen jokaisen matkanjärjestäjän tarjonnassa. Meidän matkamme sinne järjestyi suomalaisen Salty Bite -yrityksen kautta ja kaikki kuljetuksia myöten hotellille oli järjestetty mallikkaasti.

Perillä Blue Reef Fishing Lodgessa Sansibarissa vastassa olivat hollantilaiset oppaamme Nathan ja Thomas, joiden kanssa kerrattiin reissun ohjelma, joka sisälsi yhden päivän kalastusta Sansibarista käsin sekä viisi täyttä ja kaksi puolikasta päivää Lathamilla.

Nathan ja Thomas olivat ainoat matkanjärjestäjät saarelle, joten ketään muita kalastajia ei ollut odotettavissa sinne. Saimme myös tietää, että olimme ensimmäiset suomalaiset saarella.

1. Viikon matkallamme saimme 20 eri lajin edustajaa koukutettua. Tämän kookkaan doradon kohtaloksi koitui Sepon uistelema Rapala X-Rap. 2. Kirjoittaja ja bluefin trevally. 3. Black jack trevally. 4. Ruby jobfish.

Ensimmäinen päivä

Ensimmäisen päivän kalastus oli suunniteltu Sansibarin ja mantereen välisen salmen kalastukseen. Virtaukset keräävät noin 30 km leveään salmeen syöttikalaa, jotka houkuttelevat tonnikalat apajille ja myös vapakalastajien ulottuville.

Kalat ovat pääsääntöisesti maksimissaan noin 30 kg luokkaa, isompien pysytellessä pääaltaan syvemmissä vesissä. Paikka on kuitenkin oivallinen aloitus matkalle välineiden testausta ja välineisiin tuntumaa haettaessa, koska tässä kohtaa voi vielä pyytää vuokravä-

Latham Islandille pääsy vaatii oikean vedenkorkeuden, joten aikataulut sovitetaan vuoroveden mukaan. Tässä ollaan hetki jo myöhässä aikataulusta, joka kostautui myöhemmin kahden tunnin odotteluna.

Latham Island

» Sijaitsee Intian valtameressä noin 70 km Sansibarista kaakkoon » Kalastussesongit kevät ja syksy eli eteläisen pallonpuoliskon syksy ja kevät » Talvisin aikaeroa on 1 tunti, kesäisin Suomi on Tansanian kanssa samassa ajassa » Sadekaudet maalis-toukokuu ja marras-joulukuu lineet keskukselta mukaan, jos omissa ilmenee ongelmia.

Maaliskuisella reissulla näimmekin tuhansia kaloja pintomassa, mutta ottihalukkuus ei ollut mitä jokainen kalastaja olisi toivonut. Illallispöydän päätähti saatiin kuitenkin kammettua laidan paremmalle puolelle. Pääasia oli, että saimme välineistön koeponnistettua ja niin sanotusti löysät pois ennen kuuluvuusalueen ulkopuolelle lähtemistä.

Kohti Latham Islandia

Kulkupeleinä saarelle toimivat Rönnqvist-tyyliset seitsemänmetriset Skiff-avoveneet, joiden voimanlähteenä oli kaksi Yamaha Enduro -perämoottoria. Marssivauhti oli lähes 30 solmua. Veneet olivat hieman kulahtaneita verrattuna mihin kotimaassa tottunut, mutta hyvin merikelpoisen oloisia joka tapauksessa. Pelastusliivit sekä GPS löytyivät jokaisesta veneestä.

Matkanjärjestäjien armadaan kuului yhteensä viisi venettä, joten merelle pystyi lähtemään suhteellisen turvallisin mielin, kun matkassa oli useampi vene. Vavat kuljetettiin vapaputkissa ja vaatteet sekä muut varusteet oli hyvä pakata vedenpitäviin laukkuihin, koska pärskeitä 70 km merimatkaan mahtui. Kohta alkava sadekausikin ilmoitteli lähestymisestään kolmen tunnin siirtymän aikana parin raikastavan sadekuuron muodossa.

Varavapoja oli onneksi matkassa useampi. Tämän vavan kohtaloksi koitui kookas dorado.

Latham island on tärkeä merikilpikonnien lisääntymisalue. Aamulla vieraamme kokoa arvioidessamme päädyttiin johonkin kuplavolkkarin ja mopoauton välimaastoon.

Jos paukkuja vielä riittää päivän päätteksi, on saaren pohjoispäässä oivat paikat iltapistolle. Nikon hämärissä koukuttama GT, joka pääsi kuvien jälkeen takaisin mereen.

Lodge sijaitsee kuvankauniin valkoisen hiekkarannan varrella saaren itärannalla. Kaunis tatikiannos lodgen keittiöstä. Tatiki on kevyesti paistettua tonnikalaa sitrus-soijakastikkeella.

Maihinnousu

Saarelle ei voi rantautua milloin vain, vaan se pitää suorittaa nousuveden ollessa korkeimmillaan tyyliin kaasu pohjassa hiekkarannalle ja vetää vene käsillä maininkien ulottumattomiin mahdollisimman nopeasti; tämä vaati pelisilmää niin kuskilta kuin myös kyydissä olijoiltakin. On myös hyvä mainita, että kaikki tarvittava materiaali pitää tuoda mukana, minkäänlaista infraa saarella ei ole.

Huoltoteltta on eräs tärkeimmistä tarvikkeista saarella juomaveden lisäksi, sillä se antaa ainoan varjopaikan paahtavalta auringolta. Saaren rannat olivat pohjoisosassa kiveä sekä korallia ja eteläpuolella rannat enimmäkseen korallihiekan peitossa. Saari muuttaa jatkuvasti muotoaan virtausten ja tuulien voimasta, joten hiekkarannat vaihtavat paikkaa näiden mukana.

Saaren luonto

Latham Islandin selvästi korkeampi alue on kymmenien tuhansien lintujen valtakuntaa ja tasanne on kauttaaltaan paksun guanokerroksen peitossa ja tuulen alapuolella on todella vahva ammoniakin tuoksu.

Linnut olivat täysin ihmisiin tottumattomia, joten iltapistolle käveltäessä niitä sai hätistellä jalkojen edestä ja meteli oli korvia huumaavaa. Muut osat saaresta ovat erilaisten rapujen valtakuntaa, me olimme tosiaankin vain vieraina täällä.

"Ikävänä piirteenä ihmisen jälki näkyi täälläkin räikeästi. Saaren rannoille oli kertynyt muoviroskaa ja pienen keräilytuokion saalis oli noin 50 kpl muovipulloja, joita meri heittänyt kuivemmalle puolelle rantaviivaa – ikävä yksityiskohta paratiisissa."

Ikävänä piirteenä ihmisen jälki näkyi täälläkin räikeästi. Saaren rannoille oli kertynyt muoviroskaa ja pienen keräilytuokion saalis oli noin 50 kpl muovipulloja, joita meri heittänyt kuivemmalle puolelle rantaviivaa – ikävä yksityiskohta paratiisissa.

Käytännön järjestelyt

Majoitusvaihtoehtona saarella oli joko teltta tai taivasalla nukkuminen, joista jälkimmäinen oli oiva vaihtoehto hiekan toimiessa patterin tavoin, nostaen teltan sisälämpötilan ruotsalaisen saunan astelukuihin.

Veneessä oli pääsääntöisesti kaksi kalastajaa sekä kippari, jonka kanssa keskustelu hoitui käsimerkein, englanti ei taipunut muutamaa perussanaa enempää paikallisilta. Äkkiä löysimme yhteisen sävelen miehistön tahtotiloille.

Kalastus

Havaitsimme, että hyvä suunnitelma oli saaren rantojen kopaiseminen heti aamulla ennen riutan reunamille ja siitä edemmäs siirtymistä, sillä yön jäljiltä petokalat löytyivät usein aivan saaren rantakivikoiden kupeesta.

Kalastus oli aktiivivälinein tapahtuvaa eli heittokalastusta, jigausta ja myös kahdella vavalla uistelu onnistui parin veneeseen kiinnitetyn vesijohtoputken toimiessa vapatelineenä.

Siirtymät käytettiin hyödyksi ja erilaiset vaaput, stickbaitit tai mustekalajäljitelmät toimivat veneen perästä uisteltaessa. Näillä eväillä saatiinkin useasti päivän avauskalat sekä mieliala korkealle, ennen päivän haastavampaa osuutta, eli keltaevätonnikalojen kalastusta.

Kun vettä on alla useita satoja metrejä, kauempana jopa kilometrin luokkaa, oli kalat etsittävä tähystämällä lintuparvia, jotka harvensivat tonnikalojen pintaan ajamia pikkukaloja.

Alussa näihin syöksyviin lintuparviin ajettiinkin vauhdilla ja monesti oli parvi jo ehtinyt sukeltamaan, ennen kun heittoetäisyydelle kunnolla päästiin. Pienet mustat linnut taasen parveilivat jo hyvissä ajoin ennen varsinaista pikkukalojen pintautumista, joten tällä huomiolla saatiinkin tarvittava etumatka aikaikkunassa.

Nirsoja keltaevätonnikaloja

Vaikka reissun pääkohde eli keltaevätonnikala onkin runsaslukuinen, ei niitä ole aina helppo löytää tai saada niitä iskemään suuren ravintokalaparven keskeltä. Onnistumisiakin tuli, vaikka syönti keltaevien puolesta olikin heikohkoa. Saimme kuitenkin viikon aikana näytille pari 50 kg nurkille olevaa kalaa ja kymmenkunta pienempää.

Suurimpien hypyissä karanneiden silmäpuntariin osuneiden painot olivatkin varmasti lähemmäs 100 kiloa. Keltaevätonnikalat kasvavat maksimissaan noin 200 kilon painoiseksi.

Kalastus ei kuitenkaan ollut mitä MP-touhua, sillä wahoot ja doradot pitivät jatkuvasti mielen virkeänä, koska niitä kävi siiman päässä niin paljon, että menimme laskuissa sekaisin.

Ottipelit

Heittokalastuksessa toimivat erilaiset popperit sekä stickbaitit (=jerkki).

Saaren pohjoispäässä oli hyvä heittopaikka ja täältä kannatti käydä kopaisemassa ennen merelle lähtöä.

Perus kulta/musta, sini/hopea ja pinkki ovat varmasti väriskaala millä pärjää pitkälle. Lisänä syyskaudelle kannattaa ottaa punasävyisiä ravun kuosia jäljittelevää värimaailmaa.

Uisteltaessa muovivaaput (Rapala X-Rap, Bomber, Halco) sekä mustekalajäljitelmät toimivat hyvin, wahoot ja doradot pitävät erityisesti mustekaloista, joita wahoon purukalusto verottaa varmasti, jos kunnon puruperuketta ei ole fluorocarbonin jatkeena.

Huomioitavaa

Kalan koko on alueella vaurasta, joten oma kunto ja välineet on valmisteltava sen mukaisesti ennen matkaa. Heittokalastus on myös helteessä fyysisesti rankkaa isoilla vieheillä, joten pikku selkälihasten herättely on varmasti paikallaan ennen reissua.

Lähin kalastustarvikeliike sijaitsee mantereella, joten kovin moneen virheeseen välineiden osalta ei ole varaa reissun päällä, varavapa ehdottomasti mukaan.

Päivälämpötilat voi keväällä nousta 40 asteen paremmalle puolelle ja UV-luku 13 paikkeille, joten auringolta suojaaminen on onnistuneen reissun kulmakiviä.

Mieleenpainuva reissu

Latham Island on paikkana maaginen ja auringonlaskut ovat valtameren sylissä olevalla pikkusaarella ovat unohtumattomia. Kun keitokseen lisätään eksoottinen ympäristö, hieman jännitystä ja mielettömiä tärppejä, on selvä, etteivät Lathamin reissut jätä kylmäksi. Matkan hintakaan ei ole mitenkään älyttömän korkea, joten peruspalkansaajankin on mahdollista päästä hemmottelemaan itseään.

Minulle jäi hieman hampaankoloon kohdekalojen osalta ja syksyinen rapukausi on kokematta, joten uusi reissu varattiinkin jo paikan päällä syyskaudelle.

Matkustusinfoa

» Tansaniaan tarvitsee aina viisumin, sen voi hankkia etukäteen Tansanian suurlähetystöstä Tukholman edustuston kautta tai vasta rajalta Tansaniaan saavuttaessa » Jutun kirjoitushetkellä (elokuu 2022) Tansania vaatii maahan saapuvilta koronatodistuksen » Tansaniassa on voimassa muovipussikielto eli niitä ei saa tuoda maahan » Suoraan Euroopasta tultaessa ei keltakuumerokotuskorttia tarvita » Malarialääkitystä ei tarvita Sansibarissa » A+B hepatiittirokotukset suositeltavia » Vuokravälineet saa tarvittaessa matkanjärjestäjältä » 8–9 päivän matkan kokonaishinta on noin 3000 euroa sisältäen lennot » Qatar-lentoyhtiötä voi suositella ja esim. vapaputkesta ei lisämaksua » Lentoaika Helsinki-Doha-Sansibar yhteensä noin 15 tuntia » Suomalainen opas aina mukana matkalla. » Matka tehdään yhteistyössä virallisen valmismatkajärjestäjän kanssa

Lisätiedot

Salty Bite / Niko Ritvanen saltybite4@gmail.com Puh. 045 329 8551

This article is from: