WPC:n voitto Suomeen – Ari Paataja

from Kalastus-lehti 3/2022

Veneen kunnostaminen kalastuskäyttöön, osa 3 – Pasi Taponen

SUOMALAISTEN SUURI PÄIVÄ

World Predator Classic, Hellevoetsluis, Hollanti 1.-3.7.2022

Trilleri vailla vertaa. Sitä Euroopan kovin heittokalastuskilpailu oli! Koskaan ei ole voitto ratkennut täpärämmin ja mikä parasta, jigi pomppi suomalaisille suotuisasti.

Kisavetenä Haringvlietin ja Hollandsdiepin selät Rotterdamin lähellä ovat vailla vertaa. Vaal–joen suistossa vesi on murtovettä, jonka virtaus riippuu siitä, miten sulkuportteja merelle avataan. Kun puhutaan kalastuksesta ruuhka-Euroopan ytimessä, tulee mieleen likavesistä onkiminen, mutta kaikkea muuta.

Me suomalaiset saamme hävetä omia päästöjämme kaupunkien läheisyydessä, mutta Hollannissa vesi oli ajoittain todella kirkasta ja vedenalaiset kasvustot terveen vihreitä. Hollannissa rantarakentaminen on vähäisempää kuin Suomessa, joten paikoin alueella saa kalastella hyvin rauhassa jalohaikaroiden ja hanhien seurassa, jos ei anna alati ohi lipuvien purjeveneiden tai perinnejokilaivojen häiritä keskittymistä.

Nyt tai ei koskaan

Kisa-alue oli tullut kohtuullisen tutuksi neljän aiemman WPC–kisan perusteella. Alueella järjestetään vuosittain monia muita kisoja mm. Predator Masters, joten alue on kovin tuttu hollantilaisille ja saksalaisille kalastajille, jotka muodostivat valtaosan kilpailijoista.

Vaikka kisa alue on valtava, niin heille on jokainen kumpare tai kasvustoreuna tullut vuosien aikana tutuksi ja he tietävät mistä mitäkin kisoja on voitettu. Niinpä on melkoinen ihme, että suomalaiset ovat pärjänneet kisassa todella hyvin. Itselle on suotu sijoitukset 3, 4, 8, ja 13.

Yhtään täyttä fiaskoa ei ole osunut kohdalle, mikä on oikeastaan melkoinen ihme, sillä vuosien saatossa on nähty päiviä, jolloin ennakkoharjoittelu on tuntunut aivan turhalta kalojen muuttaessa kisapäivänä täysin käyttäytymistään ja olinpaikkojaan. Tuolloin jotkut kovat paikalliset kalastajat satoine reittipisteineen ovat saattaneet jäädä jopa kalatta.

Kysyin aikanaan hollantilaiselta Willem Stolkilta hyvistä kalapaikoista, johon hän totesi, ettei siihen ole yhtä vastausta. Kalat kun muuttavat koko ajan olinpaikkaa.

Ennakkovalmisteluita

Ennakkovalmistelut ovat sujuneet kalakaverini Pekka Laitisen kanssa mallikkaasti aina Suomen lipun värein virkattuja tölkkicoolereita myöten. Vuosien varrella ei ole suuria ongelmia ollut. Varusteita on kisamökissämme saman verran kuin pienessä kalastustarvikeliikkeessä. Siinä on kaikista uistimista tietysti useampi kappale per väri mukana ja siimoja ja vapoja on riittämiin.

Olemme joka kerta myös raahanneet mukaan toisen keulasähkömoottorin – aivan vain varatoimena. Kisa-alueen kartan olin teettänyt jo ensimmäisiä kisoja varten, sillä pöydälle levitettävästä kartasta on helpompi saada kokonaiskuva alueesta.

Livetekniikan käyttö

Tämän vuoden kisa tulisi olemaan erilainen kuin muut, sillä liveluotaintekniikka on muuttanut myös kilpakalastuksen. Täsmäkalastus Suomessa on ollut harppauksen edellä muuta Eurooppaa, kiitos Saku Laaksosen pioneerityön. Sakun oppien mukaisesti Suomessa on hyvin nopeasti omaksuttu tehokas tapa etsiä välivedessä uivia suurempia yksilöitä.

Pyöriteltävällä anturitolpalla kala etsitään luotaimen näyttöön ja kun kaikukeila on kapea, voidaan heitto suunnata suoraan välivedessä uivalle kalalle. Samat liveluotaimet olisivat myös kaikilla kanssakilpailijoilla käytössä, mutta aavistus oli, että heidän osaaminensa sen käyttöön ei ehkä ole samalla tasolla kuin Suomessa. Aiempi menestys kasvusto- ja pohjakalastuksessa sekä aavistus livekokemuksen tuomasta edusta sytytti pienen toivonkipinän – nyt tai ei koskaan!

Leuka rintaan ja hauenkalastukseen

Kisassa kalastetaan 7 tuntia liki 40 km pituisella kisa-alueella. Kukin siellä missä katsoo saavansa parhaiten kaloja. Kisapäiviä on 3, ja jotta päiväkohtainen kortti tulisi täyteen, pitää mittalaudalla käyttää kolme ahventa, kolme kuhaa ja yksi hauki. Päivän voittaja saa yhden pisteen, seuraava kaksi ja niin edelleen.

Kuhaa on alueella paljon ja sen kalastus ei saisi tuottaa ongelmia. Vaan kuinka ollakaan. Esimerkiksi Lowrance-joukkuetoverimme, erittäin tasaisia tuloksia vuodesta toiseen onkinut Jan Boomsma kalasti Matt Boastin kanssa ensimmäisenä päivänä vajaan kortin, missä ei ollut kuhia eikä ahvenia.

Kilpailuvesi näytti arvaamattomuutensa, kun alueen suvereenisti hallitseva kalastaja epäonnistuu. Vaan näin on käynyt ennenkin: kaksinkertainen mestari, Luc Coppens, jäi jokunen vuosi sitten ilman kalan kalaa.

Meillä Pekan kanssa oli tiedossa joukko pohjakuhan paikkoja, mutta keskityimme niiden pyyntiin välivedestä, joka onnistuikin saumattomasti.

Uskoimme saavamme kuhat suurella varmuudella ja vahva usko oli myös ahvenen pyyntiin, joten ensimmäistä kertaa kisahistoriassamme aloitimme hauella.

Jälkeenpäin ajatellen tämä oli erittäin hyvä ratkaisu, jonka ainoana huonona puolena oli se, että emme sitä haukea saaneet. Siispä vaihdoimme ahvenen ja kuhan pyyntiin, jotka saimmekin kasaan niin, että vielä riitti aikaa yrittää sitä meille niin vaikeaa haukea. ”Leuka rintaan ja hauen pyyntiin” totesin Pekalle, joka vastasi huumorilla suunnitelmaan.

Hyvällä asenteella lähdimme haukijahtiin tehden täsmäheittoja monentyyppisillä vieheillä ja kalastaen eri syvyyksiä matalasta syvään. Ei edes seuriota. Voitto meni siinä, oli yhteinen toteamus siinä vaiheessa. Mutta täysin ulkona kisasta emme kuitenkaan olisi, sillä sijoituksemme 74 veneen joukosta oli 13.

Armoton pistelasku

Koska kalastajamäärä on iso, niin kärjen tuntumasta tippuminen tuo todella paljon ”virhepisteitä”. Monelle pisteitä kerryttävät alueen ahvenet. Paikka on yksi parhaita ison ahvenen pyyntipaikkoja Euroopassa, mutta kisa ja tyhjät ahvensarakkeet kisakortissa antavat ymmärtää, kuinka vaikeaa ahvenen kalastus voi siellä olla. Ahven voi olla joko kasvustossa tai 10 metrin syvyydessä, mitään selvää nimittäjää sen kulloiseen olinpaikkaan on vaikea löytää.

Harjoitusten tulos oli meille melkoinen shokki. Alueet mistä ahvenia oli edellisissä kisoissa tullut, loistivat tyhjyyttään. Oliko syynä sitten kirkas vesi tai aurinkoinen keli, ahvenia ei vain löytynyt perinteisiltä alueilta.

Tässä näkyi kuuden päivän ennakkotreenin merkitys

Se antoi tuntumaa siihen, että kisan aikana ei tarvitsisi käydä perinteisillä paikoilla, vaan oli etsittävä uusia vesiä. Harvakseltaan ne kolme tarvittavaa ahventa onnistuttiin uusilta paikoilta saamaan ja kun vielä kuhatkin saatiin kasaan, oli meillä toisen päivän iltapäivästä ruhtinaalliset kolme tuntia hauen kalastukseen.

Tiedä sitten mikä hauenkalastuksen alueella tekee niin vaikeaksi. Siellä on ennätysisoja haukia, sellaisia 15–17 kiloisia, mutta jättejä ja pienempiä on niin harvassa, että niitä on vaikea löytää. Aika kuluu, aurinko paahtaa.

Heitto toisensa jälkeen, eikä mitään… kunnes TÄRPPI. Kasvuston seasta nousee kuha. Hollantilaisilla kiilusilmillä on aivan poikkeava käyttäytyminen, sillä Suomesta ei kasvuston seasta usein kuhaa tapaa. Hetken perästä taas tärppää ja haavikäsi venyy ennätyspitkäksi…kuha tämäkin.

Kolmas tärppi tiivistää taas tunnelman

Kisa aikaa on puoli tuntia jäljellä. Vaan mitä ihmettä…ahven, joka parantaa aiempaa tulosta joillakin senteillä. Pakkohan se on merkitä ylös vaikka aikaa kuluu. Kisa-aikaa on ehkä vartti jäljellä, kun Pekalla käy tärppi. Ei pysy. Itse teen paikon ja nyt pysyy ja se on hauki. Ykkösellä haaviin ja Hollannin taivaalle raikaa alkukantaista karjuntaa ja kiljuntaa. Tuo hauki nosti meidät päiväkohtaisessa tilastossa sijalle 5. ja samalle sijalle ylsimme nyt myös kokonaiskilpailussa.

Kolmannen päivän toinen kala piti olla kuha, mutta se oli hauki

Äijämäiset rintapukkaukset ja karjaisut päälle. Oliko siitä apua, kun hetkeä aiemmin katsoin ylös vinkaten, että nyt voisit kyllä vähän auttaa. Tiedä sitä sitten, mutta meillä oli hauki veneessä. Ei mikään jättiläinen mutta kelpo kisakala, 70 cm.

Nyt oli helpottunut olo veneessä. ”Ei tarvitse enää kalastaa haukea” totesi Pekka riemuissaan, joka on kuitenkin innokas hauenkalastaja Suomessa. Kuhat hieman uudelta paikalta kyytiin, ottivieheenä välivedessä uitettu jigi. Täysi kortti huusi kahta ahventa. Ensimmäinen karkaa. Toinen karkaa. Kuinka ihmeessä, kun tartutusprosentti on ollut lähes 100.

Kisakeskus sijaitsee meren ja joen kohtauspaikassa ja kisa-alue levittyy kohti sisämaata. Kuva Navionics.

No sellaista on kalastus, ei vain viehe satu kunnolla kalan suuhun. Kolmas pysyy. Kisajärjestäjien kuvausdrone löytää meidät ja he tietävät, että olemme kärkipäässä. Kelloa vastaan käyvä kalastus, paahtava helle ja pään päällä suriseva drone. Yllä siinä sitten parhaimpaasi kaikkein tärkeimmällä hetkellä. Paluu vielä alueelle mistä tuli yksi ahven. Tärppi ja kova tappelu…toutain! Kiva kala, mutta ei juuri nyt. Mutta kohta perään tulee toivottu tärppi. Ei mikään iso kala, mutta tärkeä ahven. Vielä puoli tuntia aikaa korottaa kuhatulosta. Ei korotusta. Kisa on ohi. Nyrkkitervehdykset hyvästä tsempistä ja puhallellen alas istumaan. Kolmen päivän sekuntiaikataulu loppui siihen paikkaan.

Senttipelillä voittoon

Rannassa sponsorimme Lowrancen Hollannin markkinointipäällikkö rientää onnittelemaan. Puhuu, että saatamme olla toisena kokonaistilastossa. Pekka käy vielä kisakansliassa näyttämässä kuvaa kuhasta, jonka saimme, mutta joka hyväksyttiin senttiä pienempänä. Kun kuvaa suurennetaan, siitä näkyy,

Kisapäivä meneillään ja keskittyminen huipussaan. Hauki osaa olla noilta vesiltä todella vaikea pyydettävä.

Voittajatiimi sponsorinsa Lowrancen väen ympäröimänä.

Kolmen kärkiveneen tuloslista. Varsin poikkeavaa oli se, että vaikka suomalaisilla ei ollut täyttä korttia, joka päivä, he ylsivät samoihin pisteisiin kuin täydet kortit onkinut saksalaisjoukkue. Mestaruuden ratkaisi suurempi ahven. Täpärästi toiseksi tulleet Salah El Barbouchi ja Jan Pusch osasivat iloita kakkossijastaan.

että kyseisen kalan pyrstöevän ylin ruoto on selkeästi pidempi kuin muut ja ylitti vaaditun rajan. Tämä oikaistaan mittaustuloksiin.

Palkintojen jaossa on hyvä tunnelma, kuten voi kuvitella kun 144 eurooppalaista kalastajaa on kokoontunut yhteen. Morjestellaan vanhoja tuttuja ja saadaan uusia. Puhutaan tekniikoista ja niin saaduista kuin menetetyistä kaloista. Paikoista on turha kysellä, kaikki pitävät ne omana tietonaan.

Tulosscreenissä alkaa tapahtua. Toni Pohjalainen ja Samu Lepistö tekivät viimeisenä päivänä historiaa, kun onkivat päivän voittokalat vajaalla kortilla ja sijoittuivat kokonaiskilpailussa sijalle 7.

Screeniin jää lopulta kaksi nimeä, joiden välistä paremmuutta arvuutellaan. Saksan Puschilla ja Barbouchilla on sama pistemäärä kuin meillä. Tasapisteiden sattuessa se voittaa kummalla on ollut kisassa isompi ahven. Meidän ahvenemme oli sentin pidempi.

Lue lisää kisasta: worldpredatorclassic.com