3 minute read
Naisten perhokalastuskurssi – Anna-Maija Ahokas
by krookmedia
Tässä ihmetellään, millaisella perholla kirjolohi napattiin. Vasemmalla jutun kirjoittaja, vieressään Tarja Määttä, sitten Soile Siltanen ja oikealla Sinikka Pekkalin, joka vei kalan mennessään ja söi sen.
Ja niskasta roikkuu haavi Naiset
perhokalastuskurssilla
Olin vuonna 2021 Kuusamossa kuvaamassa perhokalastuksen MM-kisoja. Kitkajoen rannalla kakkospoolilla puraisi perhokärpänen: tuota haluan osata, siitäkin huolimatta, että se näyttää vaikealta ja kalastusliivissä roikkuvien härpäkkeiden määrä on valtava.
Tänä vuonna minusta tuli perhokalastaja. Sellainen, joka seisoo koskessa, lennättää siimaa rytmikkäästi vuorotellen eteen ja taakse ja lopulta saattaa napakasti veteen siiman päässä olevan kevyen perhon. Kaunista kuin hidas valssi. Siimani ei vielä liiku ihan noin mallikkaasti, mutta ahkera heittojen harjoittelu virtaavien vesien äärellä on jo tuottanut kalaonnea.
Arvellaan, että maassamme on noin 1,5 miljoonaa kalastuksen harrastajaa. Joidenkin tilastojen mukaan perhokalastajia on noin 96 000, mutta paljonko perhostelijoita oikeasti on, sitä ei tiedä kukaan. Naisten määrä on kovassa nousussa.
Ummikot menevät kurssille
Viime keväänä etsin netistä perhokalastuskurssia. Löysin lohjalaisen Palkes Oy:n, ja tämän valitsin nimenomaan Kanerva Kilpelän takia. Hän on maajoukkueessa hyvin menestynyt perhokalastaja sekä ammattitutkinnot suorittanut erä- ja kalastusopas. Vasta-alkajan on helppo sujahtaa kurssille, kun kaikki opastuksen aikana tarvittavat välineet kahluuhousuja myöden sisältyvät hintaan.
Olen heittokalastanut muutamia vuosia, sitonut neljä perhoa ja opetellut Kuusinkijoella puolen päivän ajan perhon heittoa.
Kurssi aloitettiin laittamalla vavat toimintakuntoon. Luulisi, että helppo homma, mutta Kanerva Kilpelä sai vastata aika moneen mitäs mä nyt teen -kysymykseen.
Kokosin oman ryhmän kolmesta ennakkoluulottomasta naisesta, joiden kalastuskokemus on jäänyt mato-ongen pitelyyn. Meidän työarkemme on suureksi osaksi jo takanapäin, ja uudet huikeat elämykset edessä. Laulaja Ismo Alanko on sanonut, että pitää osata tarttua tilaisuuteen. Me tartuimme tilaisuuden tullen perhovapaan.
Ostettavaa riittää – malttia mukaan
Ensimmäiseksi laitoimme vaatetuksen kuntoon, naisia kun olemme. Vierailimme Nordic Sports Finlandissa juttelemassa kalastusvarusteista. Asiantuntija kertoi, kuinka miellyttävät, hengittävät materiaalit ja harrastusta myötäilevät mallit ovat kehittyneet huimasti viimeisten vuosien aikana.
Silti ikuinen ja ajaton pilkkihaalari pitää pintansa. Huomasimme, että useimmat kalastusvaatteet sopivat myös retkeilyyn. Kasseihin pakattiin sadepuvut ja saappaat, jotka ovatkin tuiki tärkeitä, sillä vanhan kansan mukaan kala syö parhaiten sateella.
Hyvät palvelut ja välineet maksavat. Jotta budjetin saa pidettyä kukkarolle sopivana, kannattaa etsiä opas, joka ei ole satojen kilometrien päässä, tai käyttää kimppakyytejä, osallistua avoimelle kurssille tai yrittää koota oma porukka, sillä ryhmässä yksikköhinta on pienempi kuin yksityisoppilaana. Kalleimpia välineitä ei ehkä hyödytä ostaa heti ensimmäisen kurssipäivän sokaisemana, sillä lukemattomat tarinat kertovat, kuinka innostus lopahtaa parissa viikossa. Ensimmäiseksi vavaksi kelpaa vaikkapa kohtuuhintainen kuusiluokkainen ja yhdeksänjalkainen setti. Sillä selviää monesta aloittelijan tilanteesta. Hyvä muistaa myös, ettei käytettyjen välineiden ostaminen ole häpeä.
Kukaan ryhmän naisista ei ole vielä kiinnostunut perhonsidonnasta, vaikka perhokalastajan unelmien täyttymys
Kanerva Kilpelän meriitit kilpaperhokalastajana ovat huikeat. Ammattiopettajan koulutus ja kokemus näkyvät myös opastyössä
Tarja Määttä ihmettelee perhojen määrää ja kyselee, ovatko kaikki todellakin tarpeellisia? Huvittavaa, mutta perhoihin tulee himo.
on kuulemma omalla perholla saatu kala. Kalastuskaupat ovat perhoja tulvillaan, niistä löytyy jokaiselle oman mieltymyksen mukaiset ottiperhot.
Luonnon vieraana luonnon ehdoilla
Jokamiehenoikeus ei tarkoita sitä, että joka paikassa ja milloin tahansa saisi kalastaa miten tahansa. Merellä ja suurimmaksi osaksi järvillä kalastukseen riittää valtion kalastonhoitomaksu. Perhokalastuspaikkoja ovat useimmiten kosket, joet ja istutuslammet, jolloin yleensä tarvitaan myös erityislupa. Kalastuksenvalvoja yllätti meidät, mutta ei hätää, luvat löytyivät puhelimista.
Ennen kalastamaan ryhtymistä on tarkistettava paikallissäännöt, jotka määrittävät esimerkiksi ala- ja ylämitat, kalakiintiöt ja välinerajoitukset. Kertakäyttömuovidirektiivi kieltää kalastuksessa käytetyn muovin heittämisen luontoon, ja siksi pienetkin siimanpätkät on toimitettava muovinkeräykseen.
Oivaltamalla ja harjoittelemalla
Vasta-alkajan pää on umpisolmussa heitto- ja uittotekniikoista, välineistä, perhoista, käyttäytymissäännöistä, luvista ja nippelitiedoista sekä kummallisista kalaonnea tuovista uskomuksista. Hyvä opas yksinkertaistaa asiat, mutta painottaa, mitkä jutut on osattava, jotta harrastuksesta nauttii.
Ajan ja harjoittelun myötä kalastukseen tulee kuin huomaamatta ne hienoudet, joilla nautinto ja saalisvarmuus lisääntyvät. Pitkälänkosken kurssipäivien jälkeen olemme olleet omillamme. Siimat sambaavat silloin tällöin eivätkä aina liidä kauniisti korkealla ja kauas. Perukkeen napsahtaminen poikki keskellä koskea ei aiheuta huolta, sillä kalastusliivi on perhostelijan työkalupakki.
Veden äärellä vietetty hetki on mieltä rauhoittava luontokokemus, suorastaan zenmäinen elämys. Tarina jatkuu seuraavassa numerossa.
