KuoHu 2020 13.-15.11. -> 14.11.

Kirjoittaja: Otto Tarkka

Lippukuntien yhteinen syysretki, eli tuttavallisemmin Hetapääretki, on jo monivuotinen perinne. Samalla vanhalla ja hyväksi todetulla kaavalla alettiin myös tänä vuonna suunnitella retkeä: viikonloppuretki luonnon helmassa ja osallistujia niin paljon kuin mahdollista. Retken johtajiksi valittiin KHP:stä Otto Tarkka ja HeTasta Emilia Vienonen, jotka ristivät retken Kuohuksi. Kun retken suunnittelu alkoi keväällä 2020, elettiin koronaviruksen ensimmäistä aaltoa, ja sinisilmäisellä johtajistolla oli vahva luotto siihen, että marraskuuhun mennessä on retken järjestäminen jo täysin mahdollista.

Mielet toivoa täynnä suunnittelu eteni läpi kesän ja syksyn. Mainokset ja ilmoittautumisohjeetkin ehdittiin jo lähettää koteihin, kunnes alati nouseva punainen käppyrä ja tiukentuvat rajoitukset pakottivat muuttamaan suunnitelmia viime hetkellä: Kuohu 2020 olisi päiväretki Ruissalossa. Bussikyydit ja kämppävaraus peruttiin, uudet sähköpostit lähetettiin koteihin, ilmoittautumisten kanssa sählättiin.

Kauniina lauantaiaamuna Hetapääpoppoo kokoontui Ruissalossa Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan edustalla vajaan 50 hengen voimin. Lyhyemmästä retkestä huolimatta päivään saatiin puristettua lähes kaikki viikonlopulle suunniteltu ohjelma. Meidän meri -kampanjan hengessä ohjelmassa oli tutustumista Itämeren luontoon ja suojeluun rastikierroksen merkeissä. Seikkailijavartioita oli neljä ja tarpojavartioita kaksi, ja kävelyreitti kulki Ruissalon päästä päähän.

Itseperatut silakat tulilla.

Miika Erola

Lähtörastilla käytiin ensin ruokahuutokauppaa kuin vanhat hansakauppiaat. Tarkoituksena oli huutaa omalle vartioille mieluisat raaka-aineet trangialounaan valmistamiseen. Kovimpaan hintaan myytiin makaronit ja nuudelit, mutta myös ananas ja mozzarella kävivät kaupaksi. Huutokaupan jälkeen jokainen valmisti itselleen leirimerkin vanhasta Henrikan köydestä.

Sitten lähdettiinkin matkaan. Ensimmäisellä rastilla päästiin taas ruoan kimppuun, kun ryhmille annettiin silakat perattavaksi. Onnistuneen perkaamisen jälkeen kalat paistettiin grillillä kypsiksi. Toisella rastilla ryhmät haastettiin pohtimaan tapoja vähentää ruokahävikkiä sekä arjessa että partiossa. Kolmosrastilla puolestaan tutustuttiin veden kiertokulkuun.

Metallinpaljastin paljasti maaperästä jätettä.

Marcus Numio

Seuraavana oli vuorossa ruokarasti. Tällä rastilla tarvittiinkin hieman luovuutta, kun aiemmin huutokaupassa huudetuista raaka-aineista piti nyt valmistaa maittava ja ravitseva lounas, jolla jaksoi tarpoa vielä loppupäivän. Kokkaajien iloksi saatiin taivaalta myös muutama sadepisara, mutta onneksi sade ei yltynyt pientä tihkua rankemmaksi. Ruoan jälkeen siirryttiin seuraavalle rastille, jolla piti tunnistaa mitä moninaisimpia Itämeren eläimiä. Sitä seuraava rasti puolestaan vaati arviointitaitoja, kun vartioiden piti arvioida, kuinka kauan eri materiaaleilla kestää maatua luonnossa. Lisäksi vartiot pääsivät etsimään haudattuja aarteita metallinpaljastimen avulla.

Hiekka on hyvä suodatusmateriaali.

Inna Kulla

Viimeinen rasti oli aivan Ruissalon päädyssä Saaronniemen hiekkarannalla. Tällä rastilla tutustuttiin eri luonnonmateriaalien vedensuodatukykyyn ja mitattiin meriveden kirkkautta Secchi-levyn avulla. Lopulta maalissa odotti lämmin nuotio ja pussikaupalla vaahtokarkkeja paistettavaksi. Nuotion lämpö tulikin tarpeeseen tuulisessa niemenkärjessä illan hämärtyessä. Kaikki vartiot saivat hienosta suorituksesta palkinnoksi muumitikkarit ja parhaiten pärjänneet palkittiin vielä Sporkeilla.

Kaiken kaikkiaan tämän poikkeuksellisen vuoden poikkeuksellinen hetapääretki onnistui erittäin hyvin, vaikka jäikin lyhyeksi. Toivottavasti ensi vuonna päästään taas koko viikonlopuksi metsään!