Vanhoja linnakkeita, kaivoksia, hyviä tuulia ja aimo annos aurinkoa

Kirjoittaja: Julius Karjalainen

Heinänokan partiovenesatama oli poikkeuksellisen kevään jälkeen houkutellut heinäkuun viimeisenä maanantaina tarpojamatkiksen alla joukon pitkään purjehduskauden alkua odottaneita partiolaisia. Edessä oli viikon mittainen matkapurjehdus, jonka aikana moni pääsi oppimaan paljon uutta ja kertaamaan vanhoja taitoja.

30.juhlavuottaan viettävä lippukuntamme koulutusalus jätti kotisatamansa taakseen, kun jännittävien käänteiden jälkeen aluksen kippari ja viikon mittaisen matkiksen ruoat olivat saapuneet Henrikalle. Ruokien ja tavaroiden löydettyä omille paikoilleen jaettiin aluksen miehistö tutusti vahtivuoroihin toisen aloittaessa ajovahdissa ja toisen vapaavahdissa. Aluksen arki jakaantuu pidemmillä reissuilla vahteihin, joiden myötä kaikki pääsevät kulloinkin vastaamaan aluksen ohjaamisesta aina ruoanlaittoon ja siivoamiseen. Jokainen yksilö muodostaa tärkeän palan purjeveneen arjessa.

Rautarouva lähti etenemään hyvän tuulen siivittämänä kohti länttä neljän purjeen purjekerralla. Alukselle mystisesti saapuneet porkkanakakut upposivat nopeasti parempiin suihin ja alus kulki hyvää vauhtia laivaväylää pitkin. Tuulen lepyttyä vedettiin jib keulasta alas ja tilalle nostettiin hiukan vauhtia lisää antamaan genoa. Lopulta kevyen tuulen kryssillä päätettiin edeltävän viikon seikkailijamatkiksella osumaa ottaneen isopurjeen kaveriksi virittää myrskyjib isomaston ja mesaanin väliin. Illan aikana ehdittiin tuulen lähes kaikottua soutamaan lippukuntamme simäterällä, kun soutuvene Henkari piirteli airoillaan ääriviivoja lähes tyyneen mereen. Ensimmäinen yö otettiin vastaan upean auringonlaskun saattelemana.

Jukka Koskelainen

Miehistöntäydennystä & turistikierros Örössa

Kihdinaukolla muutettiin yön pikkutunteina kurssia ja suunnaksi otettiin Kemiönsaaren paratiisi, Kasnäs. Saaristo tarjosi jälleen parastaan ja upean tähtitaivaan alla päästiin tunnistamaan tuttuja tähtikuvioita. Maittavan aamupalan jälkeen purjeet laskettiin alas tiukan aikataulun vuoksi ja Toyota Nanni alkoi kuljettamaan meitä tasaisen seitsemän solmun nopeudella kohti määränpäätä. Lopulta 27 tunnin yhtämittaisen matkanteon jälkeen Kasnäsin satamassa Henrikaa oli vastassa nopealla aikataululla matkikselle päässyt Rasmus.

Kasnäsista siirryttiin yöksi Örön saarelle. Örö oli vetänyt puoleensa monta muutakin veneilijää ja saarelle saapuikin myös Henrikan jälkeen muutama alus. Ruokailun jälkeen pääsimme tutustumaan saaren kiehtovaan tarinaan saarella kesällä työskennelleen Johannan johdolla, joka liittyikin mukaan matkikselle förstinä.

Örön saari on toiminut aina 1900-luvun alkupuolelle asti saaristolaisten laidunmaana. Isojaon yhteydessä saari jaettiin kylien ja tilojen kesken, mutta tuolloin se toimi kylien yhteislaitumena. Ensimmäisen maailmansodan uhan leijuessa ilmassa, päätti Venäjä rakentaa linnoitusketjun molemmille puolille Suomenlahtea. Öröhön rakennettiin linnake, koska sieltä ylsi tykillä ampumaan kauas avomerelle, ja se oli tarpeeksi suuri linnakesaareksi. Tunnetuin taistelu, mihin Örösta on osallistuttu on vuonna 1941 käyty Bengtskärin taistelu, jolloin Örö antoi tulitukea Bengtskärin saareen ja sitä ympäröivälle vesialueelle.

Vuonna 2015 Örön saari rakennuksineen siirtyi puolustusvoimilta Metsähallitukselle ja se liitettiin osaksi Saaristomeren kansallispuistoa. Saarella on säilynyt kymmeniä rakennuksia eri vuosikymmeniltä sekä myöskin venäläisaikana rakennetut linnoituslaitteet ovat yhä jäljellä. Örön saaren mielenkiintoista historiaa ja tietenkin upeaa luontoa on syytä suositella kaikille. Historialatauksen ja 120 merimailin jälkeen jokainen kömpi varmasti tyytyväisenä omaan punkkaansa lataamaan akkuja seuraavaa päivää varten.

Keskiviikko käynnistyi varmasti edeltävän päivän pitkän purjehtimisen jälkeen kauan odotetulla saunalla, minkä jälkeen Henrika lähti Hangon kautta pidemmälle itään. Matkan aikana päästiin etenemään hienossa kelissä ja Hankoniemen eteläpuolella päästiin nostamaan genaakkeri, joka kuljetti alusta hyvää vauhtia kohti Byxholmenia, jonne rantauduttiin peräankkurin kanssa. Upeassa luonnonsatamassa kesäiltaa vietettiin maittavan grilliruoan parissa. Loppuillasta halukkaat pääsivät vielä nauttimaan saaren saunan löylyistä, minkä jälkeen virkistävä merivesi kutsui vilvoittelemaan.

Tykkiopastuksella Örössä.

Jukka Koskelainen

Jussarön värikäs historia

Torstaina jatkettiin matkaa kohti matkiksen itäisintä pistettä, Jussäröä. Siivottuamme jälkemme Byxholmenista päästiin suorittamaan reipas aamujumppa peräankkurin kanssa, minkä nostimme yhdessä nopeasti ylös. Edessä olleen suhteellisen lyhyen matkan aikana päästiin huoltamaan turhan innokkaasti käsiteltyä genaakkeria, ennen kuin päästiin nostamaan tuo kirjava myötätuulipurje ylös vauhtia lisäämään sivumyötäisellä. Matkan aikana myös taivas repesi muutaman kerran lyhyiden sadekuurojen myötä. Henrika saapui hieman ennen kahta vastikään uudistetun sataman hellään huomaan ja edessä oli tutustuminen saaren mielenkiintoiseen historiaan nopean lounaan jälkeen.

Tammisaaren ulkosaaristossa sijaitseva Jussärö on aikanaan toiminut niin kaivos- kuin sotilassaarenakin, jonne kirkonkirjojen mukaan ensimmäiset pysyvät asukkaat ovat saapuneet vuonna 1774. Saaren kaivostoiminnan voidaan nähdä käynnistyneen vuonna 1834, jolloin saarelle paikallistettiin malmiesiintymä. Kaivos toimi aina vuoteen 1861 asti ja uudelleen sitä yriteltiin käynnistää vuosina 1961-1967, jonka jälkeen se lopetettiin kannattamattomana. Kaivostoiminnasta onkin saarella muistona kymmeniä avolouhoksia, 250 metriä syvä kaivoskuilu sekä kymmenkunta erilaista rakennusta. Saarelle perustettiin vuonna 1930 Jussarön merivartioasema, jonka tehtäviin ensimmäiset kymmenen vuotta kuului lähinnä salakuljetusten estäminen. Myöhemmin vuonna 1964 uudet tilat saaneen ja aina vuoteen 2011 asti toimineen merivartioaseman pääasialliset tehtävät liittyivät pitkälti rajavalvontaan ja meripelastustoimintaan. Saarella riittikin nähtävää ja erityisesti jylhät kalliot ja vanhan merivartioaseman vartiotorniin kiipeäminen avasivat upeat maisemat merelle. Autiona ammottaneet rakennukset muistuttivat saaren mielenkiintoisesta ja värikkäästä historiasta.

Saarelle oli saapunut myös toinenkin meripartiolaisten purjevene, kun helsinkiläisen Navigatoresin s/y Jonie miehistöineen oli saapunut Henrikan tapaan tutustumaan mielenkiintoiseen saareen. Lippukunnat esittelivätkin toisilleen koulutusaluksensa ja kieltämättä Henrikan kokoiseen alukseen tottuneille kohopäille vierailu pieneen ja kompaktiin Jonieen oli varmasti mieleenpainuva. Sitä se oli varmasti myös Henrikalla käyneille helsinkiläisille.

Miehistö Jussarön entisen merivartioaseman tornissa.

Jukka Koskelainen

Hankoon vettä hakemaan

Perjantaina päätettiin ottaa suunnaksi suomalaisessa populaarimusiikissa kesällä 2014 ja varmasti myös myöhemminkin laulettu Hanko. Hankoon matkaamisen olennaisena syynä ei tietenkään ollut 1500 litran vesitankit, jotka miehistö oli jostain syystä onnistunut 5 päivässä tyhjentämään. Maittavan aamupalan jälkeen Henrika lähti laiturista suoraan purjeilla, mutta valitettavasti tästä tapahtumasta todisteena on epäselvän ohjeidenannon jälkeen videon sijaan vain kuvapostaus sosiaalisessa mediassa.

Jo aiemmin mainittu kappale lähti pauhaamaan erilaisia versioita kappaleesta pitäneen soittolistan myötä myös Henrikan sundeckillä. Upea keli oli houkutellut kannelle monta iloista purjehtijaa ja Hangon itäsatamaa kohti edettiin hyvällä vauhdilla puolimyötäisessä pohjoistuulessa. Hankoon saavuttuamme edessä oli nopea huoltotauko ennen päivällistä ja saunaa. Henrikan kylkeen rantautui päivän aikana toinenkin helsinkiläinen lippukunta, kun Kulosaaren Meripartion s/y Flikka ui viereen. Alusten kipparit sopivatkin heti aluksiin tutustumiskierroksesta seuraavaan aamuun.

Heinäkuun viimeistä iltaa miehistö suuntasikin nopeasti nauttimaan saunan löylyihin ja iloisen puheensorinan aikana päästiin ihastelemaan Hangon sataman vilkasta elämää ja upeita maisemia. Maisemat pitkälti korvasivatkin uintimahdollisuuden puutteen. Saunottuaan Henrikan miehistö suuntasi punkkaan valmistautumaan matkiksen toiseksi viimeiseen päivään.

Jukka Koskelainen

Henrikan illallinen selätti Kasnäsin saunan

Maittavan mannapuuron nauttinut miehistö suuntasi hyvin nukutun yön jälkeen tutustumaan viereiseen Flikkaan, joka osoittautui Jussarössä tavatun Jonien tapaan hyvinkin erilaiseksi kuin koulutusaluksemme. Hienon esittelykierroksen jälkeen helsinkiläiset jatkoivat matkaansa kohti itää, kun taas Henrika puolestaan lähti kulkemaan toistamiseen viikon aikana kohti Kasnäsia.

Sinnikkäästi purjeilla edennyttä matkaa päätettiin Hangon läntisellä puolella pian jatkaa koneen avulla, sillä tuulta ei ollut nimeksikään. Tämä avasi oivan mahdollisuuden kaivaa puosuntuoli ulos piilostaan ja virittää se surffausta varten valmiiksi. Miehistön jäsen toisensa perään pääsikin nauttimaan virkistävästä kyydistä aaltojen harjalla ja takaisin kannelle kapusikin monen monta hyväntuulista kohopäätä ja hetatyttöä! Kasnäsin kameraan Henrika saapui iltakuudelta. Satamassa suoritettiin jälleen miehistönvaihtoa ennen Kasnäsin kylpylään suuntaamista.

Koronan vuoksi kylpylä oli päättänyt sulkea saunan, mutta kylpyläosasto oli muuten normaalisti käytössä. Jokainen ottikin kaiken ilon irti mahdollisuudesta rentoutua, ennen kuin suunnattiin nauttimaan matkiksen viimeisestä illasta, johon perinteisesti kuuluu herkullinen viiden tähden illallinen. Miehistömme joukosta on useammalla matkiksella noussut esille muutama lahjakas kokki ja tämäkin illallinen oli jo ennakkoon varattu kovalle kaksikolle. Marcuksen ja Rasmuksen loihtima illallinen olikin houkutellut pöytien ääreen täyden miehistön ja italialainen illallismusiikki kruunasi tunnelman. Viimeisen illallisen aikana päästiin keskustelemaan viikon tapahtumista ja mielettömän hyvän ruoan jälkeen suunnattiin viimeisen kerran matkiksen aikana unten maille.

Tarpojamatkiksen paluupäivän aamuna Johanna suuntasi takaisin Öröhön yhteisaluksella ja Henrika puolestaan lähti kulkemaan kohti kotisatamaa hieman paremman tuulen siivittämänä kuin edeltävänä päivänä. Tutun paluureitin varrella päästiin nauttimaan vielä viimeisistä hetkistä merellä, ennen kuin alus tuota pikaa saapui kotisatamaan viikon purjehduksen ja 276,5 merimailin jälkeen. Satamassa aluksella suoritettiin perinteiset paluupäivän siivoukset, minkä jälkeen olikin aika lähteä kotiin odottamaan seuraavaa unohtumatonta purjehdusta. Tälläkin reissulla saatiin taas todistaa, kuinka jokainen puhalsi yhteen hiileen ja viikon aikana päästiin keräämään taas paljon upeita muistoja, joita sitten voi muistella pitkään. Kiitos tästäkin reissusta, s/y Henrika!

Risto Vehviläinen