N:o 2,3/2019 maanantai 23.12.2019
Turun Punkalaidun-seura haluaa toivottaa kaikille lukijoille
Hyvää Joulua ja Onnea vuodelle 2020
Tässäkin lehdessä taas rappari roiskii. Sara haukkuu. Puhheenjohtajalla on asiaa. Pikkujouluakin on vietetty, Sulo Uutto muistelee nuoruuttaan. Sekä Hämäläisiä joulutapoja ym, ym.
Turun Punkalaidun-seura r.y. Laitumelainen ISSN 1457-0157
TURUN PUNKALAIDUN-SEURA R.Y. hallitus ja huvitoimikunta 2019
Toisaalta tuli haikea tunne, kun muistelin niitä henkilöitä, jotka ovat siirtyneet “kirkkaimpiin joulujuhliin” ja joiden kanssa olin tekemisissä näissä yhdistyksen toimissa.
puh.joht.
PEKKA VIRTANEN puh: 040 -5910576 varapuh.joht. PANU HELARIUTTA puh: 044-3306061 sihteeri LAURI PITKÄNEN puh: 044 5457275 rah.hoit. LAURI PITKÄNEN puh: 044 545 7275 sekä muina jäseninä:
LIISA NIEMELÄ ANTTI KOSKENTAKA MATTI LEHTINEN VIRPI PITKÄNEN MIRJA HELIN
puh: 040 - 836 5557 puh: 040 - 595 2789 puh: 050 - 547 1784 puh: 044 - 271 8970 puh: 050 - 348 9313
varalla:
LAIMI AALTONEN SIRPA SUVINEN
puh: 050 - 554 6022 puh: 040 - 596 3696
huvitoimikunta:
AIMO HAKANEN JUKKA SAARINEN PEKKA VIRTANEN ANNIKKI YLI-KAUPPILA kunniapuh.joht: KULMALA RAUNO PEKKA VIRTANEN toiminnantarkastajat: OSMO KALMARI varalla KATRIINA SYRJÄLÄ
PUHHEENJOHTAJAN PALSTA
seuramme ydinjoukko on kuin sukulaisia keskenään vähintään “pikkuserkkuja”.
puh: 050 - 518 2781 puh: 050 -300 0772 puh: 040 - 591 0576 puh: 044 - 203 0545 puh. 0400 - 826332 puh: 040 - 5910576 puh: 0400 - 215219 puh: 040 - 748 2486
montakohan syksyä ja joulua tässä saa vielä viettää. Tähän taas tuli konkreettisesti herättyä, kun seuramme pikkujoulua suunnittelin.
Se on aina pysäyttävä hetki, kun tulee tieto, että jäsen on siirtynyt rajan taakse tai voimat ovat ehtyneet siinä määrin, että eroaa jäsenyydestä. Näin on käynyt liian usein tänäkin syksynä. Ne ovat pysähdyttäviä hetkiä kuten pikkujoulussakin keskustelin toiminnassa jo -60 luvulla olleen henkilön kanssa, kun hän sanoi, että tämä on varmaan viimeinen pikkujoulu kun hän puolisonsa kanssa pääsee enään tulemaan. Tosin siinä yhteisesti todettiin, että alkaa sekin olemaan vaakalaudalla kuinka monta vuotta kotiseutuseuran pikkujouluja saadaan pidettyä. Nuorempaa Turun puolen laitumelaista ei saada mukaan ja muu väki vanhenee. Tähän vielä totesin, että olen pruukannut hallituksessa sanoa, että “viimeinen sammuttaa valot”, ja se hetki ei ole kaukana. Tulevaisuuden uskoa on ainakin entisellä kotiseudulla, kun uusi koulu ja päiväkoti ovat valmistumassa. Ikävää luetavaa on tosin ollut uuden yhteiskoulu-lukion valmistumisen viivästyminen. Päiväkoti on valmistumassa ajallaan, mutta koulun KVR-urakka ei ole mennyt “putkeen”. Urakka alkaa olemaan jo puoli vuotta myöhässä. Viimeisimmät murheet ainakin PS:n mukaan on koulun ilmastoinnin riittämättömyydessä.
Aloin muistelemaan, että vuoden 1982 jälkeen, seuran uudelleen herättämisen jälkeen, on monet pukin paketit kannettu pikkujouluväelle ja yhteisesti tutut joululaulut laulettu. Kuusijuhlamme on ollut yhdistyksemme vuoden kohokohta. On tavattu tuttuja ja Joskus jo näin seitsemänkymp- eletty hetkiä entiselle kotiseudulle. Toivotaan, että punkalaitumelaiset pisenä pysähtyy ajattelemaan, että Olenkin usein todennut, että saavat toimivan koulurakennuksen Pimeän ja sateisen syksyn olemme saaneet taas taitettua ja olemme siirtymässä joulun myötä valoisempiin hetkiin. Aika rientää ja vuodet vierivät askeleen lyhentyessä. Välillä tuntuu mitähän tästä eteenpäin?
2
Joulun valot ovat taas syttyneet kirkoissamme ja kodeissamme. Juhlan aika on pian käsillä. Jouluna usein toistuvasti kysymme: Mistä oikein saamme sen joulun, jota pitkään ja hartaasti valmistelemme? Se “Wanhan ajan oikea Joulu”, jota tavoittelemme mielikuvin ja ajatuksen siivin, on useilla meistä lähtökohtana matkallamme jouluun. Haluamme palata menneeseen, hetkeksi siihen aikaan, jolloin soihdut valaisivat talleja ja hevoset kirkkorekineen olivat odottamassa matkaa joulukirkkoon. Se Wanha joulu kultautuu mielissämme ajaksi, jolloin on voinut olla onnellinen ja kokea erityisen lämpimän henkäyksen talvisäässä. Palaamalla hetkeksi menneeseen aikaan, ajattelemme löytävämme jotain samaa yhä pyhän salaisuuden äärelle ja näin uudestaan. Joulu elää tästä aidon ja saavan aikaan joulun sydämisalkuperäisen elämän kaipauksesta. sämme. Joulu, Jeesuksen syntymä on Joulun suurin sanoma ei liity Jumalan vastaus ihmisen sanattokuitenkaan meidän matkaamme. maan kaipaukseen. Sillä välin kun Tärkein matka tänäkin jouluna on me tavoittelemme ja etsimme Jumalan matka meidän luoksemme. oikeanlaista tunnelmaa, Jumala tulee Siitä joulun hyvässä sanomassa on keskellemme pienessä pojassa, kysymys. Matka joka meille on liian ihmisessä, jolla on ihmisen ajatukset pitkä, sen Jumala on tehnyt puolesja ihmisen tunteet. Hän haluaa tietää tamme. Se matka alkoi keisari kipumme, hapuilumme ja epäröinAugustuksen aikana ja jatkuu yhä. timme. Hän ymmärtää alituisen Se kulkee kanssamme joulun juhetsimisemme, ymmärtää ja tahtoo lasta arjen harmauteen, se kulkee kaiken sen keskelle tuoda lahjansa: rinnallamme kaikissa elämämme anteeksiannon ja rakkauden ymvaiheissa. Sillä valo, joka syttyi, märryksen. Se on lahja, jota ei loistaa edelleen, kirkastaen tiemme kannata jättää avaamatta . joka askeleen. Tänä jouluna me teemme jälleen Ilon ja valon täyttämää Joulun juhlaa matkaa ajatuksissa 2000 vuoden sekä Siunausta uuteen vuotenne taakse Betlehemiin. Me teemme haluan toivottaa Anna-Mari matkaa ja yritämme löytää oikeaa Kaskisen runon myötä. joulua. Toivomme löytävämme rauhan, josta enkelit kertoivat, Irina Kaukinen toivomme löytävämme ilon ja I hämmästyksen, joka sai paimenet kirkkoherra valtaansa. Toivomme pääsevämme Punkalaitumen seurakunta 3
JOULU ON TÄNÄÄNKIN Muistoja mieleeni tulvahtaa, enkeli koristi ikkunaa. Kynttilä loi yöhön valoaan. Vielä se muistetaan. Laulua, naurua hersyvää. Voi miten kaikki se mieleen jää! Odotus jännitys suloinen, kuusi ja tuoksut sen. Katselin liekkiä lempeää, rukoukseen kumartui pieni pää. Virressä seimelle saavuttiin kaukaiseen kaupunkiin. Enkelit lampaat ja paimenet, urkujen jyhkeät sävelet, vieläkin kantavat mukanaan, hyvyyden maailmaan. Käteni tahrasin, harhailin. Kadotin tähden ja enkelin. Voi, kuinka tahtoisin takaisin, lapsuuden jouluihin. Joulu on joulu on tänäänkin. Kuulla voin laulun ja musiikin. Soperran hiljaisen rukouksen, sinulle, lapsonen.
ja “ihanan keskellä” sloganin RAPPARIN KUULUMISET lihakarjankasvattajat. Heiltähän vedetään matto jalkojen alta näillä mukaan voi nuoriso opiskella. lennokkailla “maailmanparMeillä Turun puolessa on turhan rannusvisioilla”. paljon taitettu veistä vanhojen Rappari on ollut koko syksyn ku koulujen terveellisyydestä ja halolla päähän lyöty. En mää tiedrä Sitten on se toinen asia näistä koulujen pihat ovat jo parakkikyliä, ku tosta ilmastomuutoksesta täällä hiilinieluista. Kiistelevät laskenpohjolan perukoilla paasataan, tatavoista ja kaavoista. Nyt pitäisi joissa opiskellaan. niinku maailman loppu olisi just luonnon omia hiilinieluja vahvistaa. tulosa. Metsien hiilensidontakykyä määItselleni tähän loppusyksyyn tuli Yli 20 vuota sitten touhuttiin joka rätään kohta varmaan jollakin lailla yllättävä tieto huomionosoituksesta, käänteesä “kestävästä kehityk- vahvistettavaksi. Pohjoisen huojonka Punkalaitumen kunta myönsi sestä”, en mää sitäkään silloin nosti tuotavat pellot varmaan määrätään uudelleen metsittämään Punkalaidun-mitalin muodossa. ymmärtänyt. ja viljellyistä pelloista osa pakkoKiitän lämpimästi kuntaa ja kunnanhallitusta sekä hankkeen Juuri luin, että ilmastonmuutos on nurmitetaan. alullepanijoita. Haluan jakaa vakavin ihmiskuntaa koskaan Ei se mittään, mutta isot valtiot huomionosoituksen Teidän Turun kohdrannut ympäristöongelma. irtisanoutuivat Pariisin ilmastopuolen laitumelaisten kanssa, koska Ilmastomuutos on muka kas- sopimuksesta ja eivät hitustakaan yhdessä on vuosikymmenet pidetty vihuoneilmiön voimistumista. piittaa ilmastoasioista. Uutisisa juuri Ihmiskunta kuulemma tuottaa polkua auki kotiseudulle. tuli, että USA, Kiina ja Intia lisäävät valtavia määriä kasvihuonekaasuja fossiilisten polttoaineiden käyttöä. ja sen seurauksena ilmasto muuttuu. Mehän täällä pohjolan perukoilla Näitä kaasuja on kuulemma hiilikielämme diseliautot, puun polton Nöyrin kiitos ja Hyvää ja drioksidi, metaani ja drityppioksidi. saunan kiukaassa ja takassa. Nyt Rauhallista Joulua sekä Onnea Merkittävien päästöjen lähdre on on jo kirjoiteltu, että sähköäUudelleVuodelleTeille kaikille! fossiilisten polttoaineidren eli hiilen, tuottavat tuulimyllytkin ovat saasöljyn ja maakasun käyttäminen Pekka Virtanen tuttajia ja elinkaarensa lopusa ovat energiatuotannosa ja liikenteesä. ongelmajätettä. Puhheenjohtaja Kasvihuonekaasuja syntyy myös mm. maataloudresa, teollisuudren Kai sitä on siirryttävä potkukelkproseisa, kaatopaikoilla ja metsä- kailijaksi ja pärvalkeen polttajaksi. paloisa. Jaa mutta, eihän se käy, kelkan kuskikin töräyttää joskus metaaniMeillähän on “vihree aate” vallannut päästön ilmakehään ja päreen polpäättäjät ja mitä villeimpiä ajatuksia tosta syntyy hiilidioksidia. Ja niin ilmastotalkoisiin esitetään. Tääleiks ihmisen hengityksestäkin synny lähän 5,5 miljoonan kansa laittaa hiilidioksidia. asiat järjestykseen ja etunokasa kiistellään hiilinieluista yms. Hyvvää joulua kaikille ja hakekaa se hiilinielukuusi pirttiinne, niin voitte Villeimmät keskustelut ovat jo henkäillä joulun enempää tätä vihreäsä Helsingisä rajoittamasa maailman tuhoutumista ajatteKannen kuva on Kahvila koulu- ja päiväkotiruokailusta Myötätuulen jouluvaloista. Oikein maitotuotteiden tarjoilua. Seu- lematta. sydäntä lämmitti, kun sai nähdä raavaksi kieltävät meiltä vanhuksilta Niin ja Hyvvää Uutta Vuotta oikeita jouluvaloja pitäjän raitilla. maitotuotteet. No sittenhän hurut kaikille tasapuolisesti, hiilineutkuva: Reijo saavat vapaasti keppanaa kiskoa. raalisti!! Punainen lihakin on menosa pannaan. Mitähän tästä ajattelevat Kallasten rappari nuoret viljelijät, maidrontuottajat ja 4
ISSN 1457-0157 toimitus: Reijo Rantanen puh: 02 - 7675 449 0400 -525 086 Vammalantie 719 31900 Punkalaidun Facebook: Turun Punkalaidunseura Jukka Saarinen puh: 050 -3000772 Heikki Paloheimo puh: 040 - 757 1259
Pekka Virtanen puh:040 -591 0576
ILMOITUSHINNAT: 1/1 sivua 1/2 sivua 1/4 sivua. Sopimuksen mukaan. JÄSENHENKILÖT; YKSITYISILMOITUKSET VELOITUKSETTA. lehtemme painos 400kpl Painotalo Grano Oy julkaisija: Turun Punkalaidun-seura r.y.
PIKKUJOULUILTA 7.12.2019 Kotiseutuseuramme perinteistä “kuusijuhlaa” vietettiin itsenäisyyspäivän jälkeen lauantai-iltana Ravintola Verkahovissa. Tihkusateen vihmoessa kertyi joulukoristeltuun saliin mukavasti lähes neljäkymmentä juhlijaa. Turkuun oli saapunut myös ilahduttavasti tuttuja entisestä kotipitäjästämme. Illasta
muodostui lämmin yhdessäolon kertaa ei “puuropuhetta” pidetä. hetki. Tapasimme tuttuja ja Tosin hän näytti, että se oli kyllä muistelimme menneitä. kirjoitettu. Pikkujouluillan ohjelman aloitti seuran sihteeri / rahastonhoitaja Lauri Pitkänen lukemalla jouluevankeliumin “Turun murtel”. Seuran puhheenjohtaja totesi illan avauksessaan, että niin ennen myös lapsuutemme koulujen kuusijuhlat aloitettiin jouluevankeliumi lukemalla tai sen kuvaelmalla.
Jouluruokailun jälkeen estraadille astui Raisiosta duo Samuel & Vilma esittäen uudempia joululauluja ja laulattaen yleisöä. Nuori nouseva tähtipari esiintyi Samuelin akustisen kitaran säestyksellä ja Vilman laulaessa kappaleet herkästi. Myös ohjelmaan kuului duettolaulua, jota kuulimme kahvin ja jälkiruuan jälkeen. Mikä hienointa Vilma Laurilan sukujuuret ovat PunkaIllan musiikkipuolen aloitti seuran laitumella. varapuhheenjohtaja Panu Helariutta Perinteisesti joulupukki vieraili myös esilaulaen juhlaväen kanssa pikkujoulussamme tuoden pikkujoulululun “Arkihuolesi kaikki heitä”. paketin ja K-Supermarket Pourun Panu ilostutti yleisöä, ja haki lahjoittamat karkit. Juontajan seuraaviin lauluihinsa instrumentin ihmetellessä, mitenkä pukki täällä laulunsa tueksi. Soittopeli ei lumettomassa Turussa liikkui, niin ollutkaan ihan tavanomainen vaan tähän pukki totesi, että loppuanopin vanha pyykkilauta. matkan hän oli tullut sähköpotRunoniekka emeretiusopettaja oli kulaudalla. esittämiinsä tuttuihin sävelmiin tehnyt uudet joululaulusanat. Sanat Taitava nuori taiteilija Samuel myös olivat nykyaikaa koskettavia. viihdytti vieraita taikatempuillaan. Illan juontaja P. Virtanen totesi toivotaessaan juhlijat joulupöytään, että koska jouluruoka näyttää olevan jo katettu pöytään, niin tällä 5
Perinteisesti kuusijuhlassamme on ollut kotiseutuaiheinen tietokilpailu. Tänä vuonna Panu oli laatinut kysymykset Punkalaitumen
vieraillemme! Tervetuloa myös ensi vuonna! P.V.
Sanomien palstoista “Puolen vuosisadan ja Vuosisadan takaa”. Oikesta vastauksesta sai suklaapatukan ja näyti siltä että laitumelaispariskunta Hilkka ja Aulis taisi tiedoillaan kahmia puolet suklaista. Illan lopuksi runsas arpajaispöytä tyhjennettiin vauhdikkaasti ja päävoiton jouluisen tuotekorin vei mukanaan Punkalaitumelle Hilkka Välläri. Näytti se arpaonni joitakin suosineen runsaskätisesti, kun kotiinvietävää oli muovikassillinen tavaraa. Seura esittää nöyrän kiitoksen arpajaispöydän lahjoittajille. Illan lopuksi puhheenjohtaja kiitti mukanaolijoita ja toivotti hyvää joulun odotusta sekä kertoi tulevasta tammikuun tarinaillasta. Yhteinen kuusijuhlamme päätettiin totuttuun tapaan laulamalla Sylvian HÄMÄLÄISIÄ joulutapoja ja joululaulu. leikkejä jatkuu... Maija oli sillä välin vääntänyt oljista Taas pimeään kaamokseen, patukan, ja hiipii salaa oljilla istuvan hetkeski joulukiireiden alla, härkä-Kallen tykö, lyö patukalla pysähdyttiin ja vietettiin mukava ilta selkään ja kysyy:” Ooks ennen juurillemme. Pidettiin polkua auki saanu jouluporsaita?”, mutta toinen entiselle kotiseudulle! Kalle otta Maijaa takaapäin Kiitos mukanaolleille ja erityiskiitos käsivarsista kiinni pyöräyttää ympäriinsä ja sanoo:” Pappilan muori käski paistia kääntää, mutta 6
kielsi maistamasta.” Lapset ovat sillä aikaa tehneet olkisormuksia, toussuivat, seisoivat päällään. “Nostivat tukkia.” Toisen maatessa kankeana oljilla, otti toinen tämän jalat jalkojensa väliin ja käsin nosti seisomaan, ikäänkuin tukin pystyyn. Poika-Kalle kysyy pieniltä pojilta, osaavatko he “kerjäläisen pussia sittoo?” Kun nämä eivät osaa,
Punkalaidun -mitali Punkalaitumen kunnan valtuuston joululounaan yhteydessä myönnettiin huomionosoituksia henkilöille ja yhteisöille sekä kunnan toimi- ja
luottamushenkilöille.
Punkalaitumen kunta jakaa määräajoin Punkalaidun-mitalia ja tänä vuonna niitä jaettiin seitsemän kappaletta. Tunnustukseksi merkittävästä työstä kotiseutukulttuurin hyväksi saivat myöskin mitalin kotiseutuseuramme jäsenet Jukka saarinen ja Pekka Virtanen. täytyy se opettaa niille. Kalle ottaa pitempitukkaisen tukasta kiinni, kokositä käteensä, kuten pussin suuta, ja hokee: “Kokoo, kokoo, kokoo, taas puristaa.” “Älä purista sanoo sidottava”, mutta Kalle sanoo: “Jaa, se täytyy, että leivänpalaset pieneen tillaan mennee!” Sitte Kalle ehdottaa toisen konstin, “Kerjäläispussin nostaminen.” Siinä otetaan
kontillaan ollen toinen jalka vyöhihnalla olan yli, vedetään toinen jalka reiteen kiinni, sitten toisella jalalla noustaan ylös, että voi jonkun askeleen “klinkata”. Siinä tulee tietämään miten raskas kerjäläispussi on. Kun tähän leikkiin on kyllästytty, niin vaari sannoo:” Pankaas paiskaten saapasta sano, saapasta sano.” 7
Pojat eivät tästä leikistä tiedä mitään. Silloin vaari nostaa pitkän tuolin keskemmälle lattiaa ja käskee siihen mennä pokkipuolin sellälleen pitämällä levitetyin käsivarsin toolin syrjistä kiinni. Vaarin asetettua saappaan “paiskaajan” jalkojen väliin, tämän pitäisi jaloillaan heittää se ylitsensä, sille puolelle tuolia, missä pää ja kädet olivat. Kun jatkuu s13
KESÄN – SYKSYN Simolan sotataipaleesta. Kiitokset Mikonmäki. Entisessä Huhtamon kansakoulussa nautimme yhditykselle! TAPAHTUMAMUISTOJA
KAIKKIEN AIKOJEN MAATALOUSNÄYTTELY Yli-Kirran talkooporukat olivat taas järjestäneet mahtavat maatalousnäyttelyt työnäytöksineen. Viikonlopun kruunasi tietysti tervahaudan poltto ja mikä hienointa seuramme jäsen entinen Köyhälän kaupungin kasvatti Jukka Saarinen sai sytyttää Tervahaudan lapsuutensa leikkipaikoilla. (Katso sanasepon tervahaudan sytyttämistilaisuuden puhe toisaalla lehdessä). Näyttely keräsi taas viikonloppuna mahtavasti kävijöitä yli 2000 henkeä. Turun puolen laitumelaisiakin oli paikalla runsaasti. Kiitos museon väelle!
Kotimatkalla suuntasimme Huhtamoon ja saimme tutustua oppaan välityksellä mielenkiintoiseen Huhtamon kirkkoon, minkä on aikoinaan alkuunsaatanut rovasti
iltapäiväkahvit runsaine kastettavineen. Kiinteistössä on myös pitopalveluyrittäjä Tenkasen pariskunnalla mielenkiintoinen koulumuseo. Kehuivat Suomen parhaaksi.
Yllä kuva Sotilaspoikain perinnehuoneesta Vartiolan ylimmässä KESÄRETKI PUNKALAITUMEN TORILLE kerroksessa. Sota-aikana sieltä suoritettiin ilmavalvontaa. Myöhempinä aikoina sitä käytettiin paini intoisten harjoitussalina. Koskentakan Antin ookaamana Aikamoinen kiipeäminen sinne on, kun ajattelemme, että sotilaspoikien linja-autolla lähdimme heinäkuun ikä alkaa jo useimmilla 9-numerolla. puolessa välissä tutustumaan ja tuttuja tapaamaan Punkalaitumen Alakuvassa, Turun puolen entisiä punkalaitumelaisia Punkalaitumen torille torstain toripäivänä. kesätorilla. Kuvasta voi tunnistaa ainakin Liisan, Laimin, Laurin ja Antin. Lounaan nautimme kahvila myötätuulessa, jossa meitä kävi myös tapaamassa “Tule-kotiin” hankevetäjä Hanna-Mari Kamppikoski. Kävimme myös tutustumassa Vartiolassa Sotilaspoikien perinnehuoneseen. Yhdityksen puheenjohtaja Timo KirkkoJaakkola otti meidät vastaan ja kertoili perinnehuoneen ja Punkalaitumen sotilaspoikien vaiheista. Katsoimme myös milenkiintoisen ja koskettavan esityksen pankijohtaja Pentti 8
Tervahaudan sytyttämistilaisuus Punkalaitumen Yli-Kirralla 4.7.2019 klo 17:30 / Jukka Saarinen
Tervahaudan sytyttäminen täällä lapsuuteni leikkija mansikkapaikoilla Yli-Kirran mäellä on suuri ilo ja kunnia. Sen tunnun haluan jakaa niin monella tavalla juuri täällä Punkalaitumella erityisesti parin viime vuoden aikana voimistuneen yhteisen tekemisen sytyttäjien kanssa. Tulen sytyttäjien lisäksi yhteisen hyvän aikaansaamiseen tarvitaan tulenkantajia ja tulenvaalijoita. Heidän työnsä on ensiarvoisen tärkeää tulevina päivinä ja öinä juuri täällä tervahaudan äärellä. Niin se on kaikessa tekemisessä erityisesti Punkalaitumen kaltaisella pienellä. Itsellisellä, paikkakunnalla. Yhdessä tekemisellä ja tulen vaalimisella saadaan hyvää aikaan.
miessukupolven ajan vaalittu erityisellä rakkaudella myös Turun puolessa. Turun Punkalaidun -seura on tehnyt määrätietoista työtä omien tulenvaalijoidensa ansiosta. Yhteistyö entisen kotiseudun kanssa on ollut monipuolista ja erityisesti tänne Yli-Kirranmäelle Turun puolenkin laitumelaiset vuosittain mieluusti palaavat. Heidänkin kanssaan haluan tämän hetken ainutlaatuisuuden ja tärkeyden jakaa.
Maan kauneimman kunnantalon nurkilla on punkalaiduntaen ilmaistuna Köyhälän kaupunki. En olisi silloin pikkupoikana Ala-Kirran metsän poikki Yli-Kirralle kirmaamiseni aikana voinut kuvitellakaan, että juuri Köyhälä on edelläkävijä niin koko kunnalle kuin muulle maallekin.
PUNKALAITUMEN PÄIVÄ 380 VUOTISJUHLALLISUUDET Perinteisesti juhlapäivänä sunnuntaina Jumalanpalveluksen jälkeen laskimme Menneiden sukupolvien muistomerkille seuramme kukkalaitteen ja Panu Helariutta piti paadella kotiseutuhenkisen puheen. Juhlaväkeä oli runsaasti seuraamassa kunniakäyntiämme. Seurakunta tarjosi kotikirkkomme kupeessa ulkosalla kirkkokahvit ja Hilkka Välläri esitteli entisten punkalaitumelaisten pappien hautamuistomerkkejä.
Kerttulan koulukeskus saa syksyksi hienon hirsikoulu yläkoulun ja lukion tarpeisiin ja lapsille on keskipitäjälle nousemassa oma hirsinen päiväkotinsa. Yhteisestä tulesta jaetuista kipinöistä syntyy Yhteisen tekemisen tulenkantajien lasten ja nuorten tietoisuuteen eturintamaan ovat lämmin välittämisen palo. Museonmäellä olimme myös ennakkoluulottmasti lähteneet kunta juhlimassa 380 vuotista ja seurakunta yhdessä. Tule kotiin kotipitäjäämme. -hanke on innovatiivisen vetäjänsä ansiosta siirtynyt toiseen vaiheeseen, jossa kohderyhmänä ovat lapsiperheet. Kaksivaiheinen hanke on antanut kipinää monille muille toiminnoille Punkalaitumen pitkän raitin varrella. Liekki palaa voimallisena niin urheilutoiminnoissa Särkän tanssipaikkaa myöten kuin Mäenpään työväentalon kohta alkavilla elokuvajuhlilla osana Huhtamon filmifestivaalia.
Punkalaitumelaisuuden tulta on jo 9
Siivillä Viennaan Turun lentoaseman turvatarkastus. Tarkkailukoneen röntgenkatseessa näkyneitä nesteitä ei kuitenkaan löydy. Taisi olla korttipakka kassin pohjalla. Läpinäkyvän muovipussin ihana sekamelska rasvoineen ja hammastahnoineen pääsee tarkastushihnan moolokin läpi ja portti matkantekoon avautuu. Terhakkaat propellit ruuvaavat koneen tehokkaasti taivaalle. Istumme kuin Pargas-bussissa kaksi rinnakkain. Tyylikäs lentoemo suorittaa turvallisuussyistä matkan alkaessa plastisen, virkaankuuluvan julkisen aamujumpan. Kuluu tunti ja päivä koittaa aamuaurinkoisella Riian lentokentällä. Tämä on balttilaisen lentoyhtiön kotikenttäetu. Ihmismassa liikehtii eestaas pitkin terminaalia. Lasikatseisen virkaihmisen ilme ei reagoi suomenkieliseen kysymykseen. Joku englannin sana tuo pientä, vaimeaa värähtelyä hyvinhoidettuun silmäkulmaan. Täällä puhutaan latviaa, jossa kaikki sanat tuntuvat aina lopulta päättyvän ässään. Jos suomalainen puhuisi kieltään latviaksi, se kuulostaisi tältä: “ Onpas hauskas matkas lentsikas lentämäs Baltikas ympärs mailmas” Turusta saatu “boarding pass” auttaa sujuvasti vaihtamaan kulkupeliä Riiassa. Muhkea Boeing imaisee Wieniin matkaajat sisäänsä. Lentoemokin hymyilee ystävällisen osaaottavasti, kun selitän, että vaimo tulee koneeseen joskus myöhemmin, kun hän ehtii lentoaseman toiletista. Lentolaukku sopii mainiosti avaraan hattuhyllyyn. Ihanan tukevasti suihkumoottorit tuuppaavat ison peltisikarin puolipäivän pilvien päälle kohti Viennaa. Muutama nuorimies avaa tietsikan nenänsä alle. Sormet alkavat iloisen tanssinsa näppäimistöllä. Pilvien pumpulipeiton tuijotus ikkunasta alkaa painaa silmäluomia suihkarin suhinassa. Pikku torkahdus on väistämätön. “Wien – unelmien kaupunki” ilmestyy koneen alle. Korvissa paukkuu. Rankka jarrutus, maassa ollaan. Kulkeudutaan hevosenkengän muotoisen terminaalin kilometrin pituiselta tuntuvan hallin ihmisjoukkoon. Erinomainen kävelyä harrastavan kuntorata, laukunveto lisätehosteena. Ulosmeno löytyy. Ratkaisun paikka: juna, bussi vai taxi ? Ystävällinen taxi voittaa. Sanoo hinnankin etukäteen. “ Hotell Kavalier, Bitte schön ! Olemme Tässä kuva syksyn marjaretkeltä Kanteenmaasta, yksinäinen myrskyn Wienissä. katkaisema kelopuu. Luonto käyttää hyväkseen kaiken, tässä monet käävät ovat ottaneet omakseen vaurioituneen puun ja useat tikan hakkaamat kolot löytyvät rungosta. kuva Reijo 10
MAATUSKA (syyskuu 2012) Mummi kiersi Laatokan “Karjalan meren” mahtavan ja Pietarista tullessaan MAATUSKAN toi mukanaan. Siitä sitten lelun soman pojanpoika saikin oman, jota kauan tutkisteli. Sehän vasta hauska peli.
I00 VUOTTA PUNKALAITUMELAISTA URHEILUA
Maatuskan kun avasi, siitä toinen putkahti, PUNKALAITUMEN KUNTO jota sitten vääntämään 90 VUOTTA ja jälleen auki kääntämään. Oppi hän myös kokoomaan Lokakuun lopulla Verkahovin nää pikku akat uudestaan. yläkapinetissa katsoimme digitoiduin valokuvin ja Näin pikku poika oppi sen lehtileikkein entisen kotiperiaatteen kultaisen: pitäjämme urheiluhistoriaa. Jos jotain rikkoo , hajottaa, Olli Ylijoki ja Sakari Kohijoki sen vois ehjäks rakentaa ovat tehneet valtaisan työn ja maatuskoista kokoillen kerätessään lehtileikkeitä ja saa aikaan kauniin tuloksen. digitoidessaaan vanhoista Punkalaitumen sanomista Panu H. laitumelaista urheilua koskevia juttuja, valokuvia ja tuloksia. Aineistossa on
11
myös huvipaikka Särkän historiasta lehtileikkeitä ja valokuvia. Mikä hienoita olimme saaneet Kohijoen Sakarin iltaamme ja häneltä kuulimme moniin kuviin ja leikkeisiin tarkennuksia ja juttuja. Mielnkiintoista esitystä katsottaessa ja keskusteltaessa iltaa vierähti yli kolme tuntia. Kiitos Olli ja Sakari! P.V.
MARJA- JA SIENIRETKI Syksyn perinteinen marja-, sieni ja ulkoiluretki tehtiin Kanteenmaahan Tmi Mielosen lähipiiriin Huhtamon tien varteen. Kesän kuivuuden jälkeen sieni- ja marjasaalis jäi pieneksi. Saimme tutustua Mielosen nahkatuotteisiin ja rouva kertoili heidän yritystaustoistaan. Ulkona puhheenjohtaja paistoi Metsärannan makkaroita ja Mielosen myyntihallissa yrittäjä tarjosi kahvit. Lämpimät kiitokset osoitetaan Mielosille!
ovat myös monenlaiset neuleet. Hyvän näköisä ja varmasti myös lämpimiä. Mieloset käyvät kaupittelemassa tuotteitaan erilaisissa toritapahtumissa sekä yrittäjä tilaisuuksissa. Silloinkin, meidän marjaretki päivänämme yrityksen isäntä Juhani Mielonen oli toritapahtumassa. Onneksemme Taina rouva oli paikalla ja Pekan paistamien makkaroiden lisäksi saimme makoisat kahvit ja hyvän tuoteinfon.
Tässä hieman vielä jatkoa kudottiin mattoja kangaspuilla. Siitä marjaretkestä Kanteenmaan kuitenkin luovuttiin vähäisen maastossa ja vierailusta Mielosella. kysynnän vuoksi.Tuotevalikoimassa Ylimmässä kuvassa Taina Mielonen esittelee heidän yrityksensä syntyä ja lajivalikoimaa. Taina kertoi mm. että tämä rukkasten valmistus sai oikeastaan alkunsa siitä, kun hänen kotonaan niitä valmistettiin, ja kun hänen vanhempansa luopuivat yrityksestä, niin he alkoivat miettiä sen jatkamista. Niin he sitten toivat koneet tänne Kanteenmaahan ja hankkivat sitten vielä jopa lisä koneita, voidakseen lisätä tuotantoa. Tuotteihin otettiin mukaan käsilaukut ja kauppakassitJossakin vaiheessa heillä jopa 12
Tässä vielä Mielosen yrityksen tuotehyllystöä, tästä kuitenkin taisi suuri osa olla isäntä Juhanin mukana torimyynnissä. ensimmäinen “preistaaja” putosi päälleen oljille, huomasivat pojat, ettei se ”paiskaaminen” ollut kaikkein helpoimpia tehtäviä. Aina kun joku pojista putos päälleen, sanoi vaari mielissään:” Nin putos että tassahti sano, tassahti sano.” Poikien jatkaessa leikkejään, menee piika Maija ulos pirtistä, pakarin liedellä ilevasta “hiilloksesta” puhelee tikkuun valkean, jolla sytyttää lyhdyn, ja menee sen kanssa luhtiinsa, josta ottaa pitkän kappaleen liinaa, sitte poikkee renkien luhtiin ja ottaa sieltä miesten vaatteet, joiden kanssa menee, jätettyään lyhdyn “porstooseen”, Uotilan saunaan, minne toisiakin naisia on kokoontunut. Täällä pesän edessä pärevalkean valossa pieneen peiliin katsoen nokeavat kasvojaan tullakseen tuntemattomiksi. Toiset laittavat itsensä miesten vaatteisiin, toiset pitkän valkean leijan taaksensa ja “klittermessinkisen “ kruunun päähänsä. Myös vakoisen liinan kietovat toiset päähänsä, ettei näy paljon muuta kuin noettu nenä. Kun kaikki on kunnossa, lähdetään kulkemaan talosta taloon joulua
katsomaan. Kun “jouluneidit”, joksi heitä kutsutaan, tulevat Seppälään, on Kalle pari juuri puhkasemassa suutainsilmää. Suutarinsilmä on oljista väännetty silmus, noin 25cm läpimitaten, johon toinen koettaa jalkojensa välissä olevalla vartaalla pistää, seisoen selin silmukseen ja katsellen jalkainsa välistä, toinen lähempänä silmusta seisova pitää myös varrasta jalkainsa välissä ja koettaa seisoen selin edelliseen estää varrasta menemästä “silmää”. Jouluneidit seisahtuvat oven suuhun, eivätkä puhu mitään, vaan viittovat toisilleen. Kun jouluna on tapana, ettei ketään”suunavvaukseta”
13
lasketa pois talosta, ottaa Priita Maija sahtituopin ja tarjoo niille, mutta ne viittaavat poispäin. Härkä-Kalle ottaa “tupakkitokkosen” muurin ottalta ja tarjoo siitä, mutta sen meinaa “lyörä nurriin”. Vaarikin tarjoo viinaa asettamalla hopeapikarin puulautaselle ja pari kolme “kakonpötkyä” viereen, mutta ei sekään kelpaa. Härkä-Kalle huomaa omat vaatteensa Maijan yllä ja aikoo vetää hänet oljille sanoen: “Kas kun siälä on Kallekin joukosa.” Silloin jouluneidit menevät leijat suorana toiseen talloon. Kun Maija tuli jouluneitien kulusta, menivät tytöt navettaan antamaan eläville puliyöruokaa. Pojat menivät talliin antamaan hevosille puoliyöruokaa, Härkä-Kalle meni härkänavettaan piikojen edestä ja antoi härille heiniä. Härille ei yleensä annettu heiniä, kuin sinä aamuna jona ajoon lähdettiin, muuten saivat tyytä silppuun ja olkiin. Kun eläimille oli annettu yöruokansa, kantoi Priita Maija ja piika Maija pirtin pöytään voita, juustoa, sianjalan palvattua lihaa, puurokupin ja rieskaa kupilla, johon yhteisesti kastettiin puurolusikka puuroa syödessä, pari kakkoa leikattiin koriin pötkyiksi ja käskettiin väet haukkaamaan “puoliyö ruokaa.” jatkuu ensi jouluna????
.
kaupan samana vuonna vaatimattomaan vuokrahuoneeseen. Vasta v. 1910 hän voi ostaa pienen tontin, johon sitten aikanaan rakensi kauppahuoneen.
VALOKUVAAJA SULO UUTTON (19021986) MUISTIINPANOJA (Sinisistä A 5 vihoista, Sulon kirjoittamia) Lapset ja työ Kotini oli Punkalaitumen kirkonkylässä Sarkkilassa. Isä oli värjäriammatin harjoittaja. Tämä yksityisammatti vietti jo minun lapsuusaikanani jonkinlaista näivetystautia, koska tehtaat valloittivat alan. Kuitenkin vielä paljon valmistettiin kotikutoisia kankaita ja niistä räätälit tekivät vaatteita. Lankoja siis ostettiin loimiksi ja kuteiksi. Valmista kankasta kuten sarkia, sarkaa ja parkkumia oli myytävänä. Myös tehtaan valmistamia kankaita oli myytävänä lankakaupoissa. Minä synnyin v 1902 ja vanhempani tulivat Punkalaitumelle Huittisten Lauttakylästä samana vuonna. Olin noin ½ vuotias kun jouduin muuttamaan vanhempieni mukana pitäjään. Isä perusti värjäysliikkeen ja lanka-
mottia päivässä ja palkka oli markka ja piikki (1:25) päivältä (talon ruoka).
Kovin pieniä lapsia ei kovinkaan hätistetty työhön, kun ei siitä mitään Minun lisäkseni lapsia tuli 4 lisää – tahtonut tulla. Sanottiin “panna enempikin olisi ollut, mutta kaksi lapset asialle, mene itte perässä”. kuoli pienenä. Veden ja puitten kantaminen oli Kun olin 8 vuotias olin jo käynyt 4 kyllä lapsille sopivaksi katsottu työ. löysiä a 8 viikkoa “kiertokoulua” ja Jos koti oli hyvin köyhä koitettiin olisin jo kelvannut paimeneksi, josta lapsia saada töihin taloon vaikka isäni oli kai tietoinen, mutta kysyi ruokapalkalla. kuitenkin minulta olisinko halukkaampi menemään kansakouluun. Ajotöissä voi poika olla, mikäli Minä en paimeneksi halunnut ja sopivaa ajotyötä oli, noin 12 vuosanoin, että kansakouluun. Sitä oli desta alkaen. Jos oli isokasvuinen juuri syyssuvi ja alkoi “välikoulu” eli kelpasi nuorempana, mutta järkikin valmistava koulu kansakoulua jotain merkitsi, sitäkin tarvitiin. Jos varten. Sinne ei minua kuitenkaan ajettiin 2:lla hevosella ei tarvittu kuin hyväksytty kuin “ylimääräiseksi”, 1 aikamies, toiselle hevoselle riitti kun oli pitänyt olla täytänyt 9 vuotta. pikkupoika, eli “suittenperräinKylläpä kavereilta kuulin pitkän solmu”. Aikamies oli rippikoulun aikaa olevani “ylimääräinen” tai käynyt 15-16 vuotias, mutta ei vielä “ylimääräinen juna”, joka puhe riittävän pätevä yksinään kaikkiin toimiin. Joka kävi kansakoulua ei minua kovasti harmitti. voinut mennä talon töihin talvella, kun koulua käytiin, mutta kesällä A. Työt kotona sopi kyllä. Lapset saivat ottaa osaa työhön heti kun kynnelle kykenivät. Jo 6 - Kotona ei annettu koskaan rahavuotiaat saivat yrittää vakavasti. palkkaa työstä. Mutta joskus aivan Sanottiin, että apu lapsista on (leivän pienenä saimme minä ja nuorempi tienaa, kaks syö). Lapsille sopi veljeni isältä kumpikin 10 penniä esim. perunan tai juurikkaan joilla menimme kiireesti ostamaan kitkeminen, perunan noukkiminen ja kaupasta karamellejä nimeltä Keisavähän vanhemmille perunoitten rin Luonnikkaita, ja heti myös söimkaivaminen lastalla, pilkkeitten teko me ne kaikki. ja jos klapisilskeri täytyi ottaa kylästä, niin ainakin klapien Kotona oli vielä jonkin verran pinoaminen sopi lapsille. Myös kun värjäystöitä ja kankaitten prästämä ammattimies sahasi halkoja säystä johon minäkin otin osaa. poikki niin pikkupoika sai olla Tähän aikaan oli se ensim. Maailpitämässä kiinni pokasahan toisesta mansota eikä tahtonut oikein saada päästä eli “kärsimässä”. aniliinivärejä. Niinpä kahta luonVärjäysliikkeessä meni paljon nonväriä oli käytössä. Villalankoja halkoja, muistaakseni noin 20 syltää värjättiin tummanvihreiksi kanervuodessa, ja kun lapset oli kovin valla ja pumpulilankoja harmaaksi pieniä vielä, emme voineet niitä sianpuolanvarsilla. kaikkia pienentää. Klapitinki oli 4 En paljon ollut naapuritaloissa 14
töissä, vähän minä ja veljeni kuitenkin olivat joko paimenessa, ajotöissä ym. maanviljelytöissä, tappuririihellä, perunan nostossa, minä en ollut vakituisesti, mutta veljeni vähän enemmän kyllä. Nuoin veljeni (synt. 1910) kyllä meni maalarin oppiin varsin nuorena. -2Sisareni (synt. 1906) rupesi myös hyvin nuorena kutomaan koneella, mutta sairastui pian sen jälkeen ja kesti parantua kauan. En vaan muista kenenkään tarkkaa ikää, mutta se kai oli 13-16 vuotta. Ensi kerran muistan olleeni naapuritalossa perunamaalla perunoita ottamassa syksyllä 1914. En varmaan tiedä oliko se ensimmäistä kertaa, mutta v. 1913 en ainakaan ollut koska silloin kävin kansakoulua. Myös muissakin töissä olin samana syksynä. Olin silloin 13 ikävuodellani, mutta varmasti muista perheistä oli nuorempinakin, monet menivät samanlaisiin ja muihinkin töihin. Minusta tuntui työ luonnolliselta asialta, jossa ei ollut hurraamista. Vähän minä olen käynyt ansiotyössä lapsena. (Veljeni kävivät vähän enemmän). Jos meni taloon työhön esim. tappuririihelle, niin kyllä isäntä neuvoi, eikä siinä paljon neuvomista ollutkaan. Hevosen ajoon sai itse opetella. Kaikista ei tullut hyvää hevosmiestä. Muut veljeni olivat kyllä parempia. Minä opettelin vasta tähän toimeen noin 24 vuotiaana (rahdin ajo), kun värjäysliike oli loppunut ja isä ruvennut pitämään sekatavarakauppaa. Minä olin pieni ikäisekseni ja ensimmäinen vakinainen ammatini oli postin kuljetus täytettyäni 18
vuotta. Matka oli 40 km ja neljänä peltotöistä oli ojien puhdistaminen, päivän viikossa palkka kuussa perien vetäminen, haravoiminen, 200:20 (oma ruoka). perunamaan perkaus, perunoitten ottaminen, juurikasmaan perkaus, Tähän aikaan myös veljeni ja ruohostus. sisareni lähestyivät sitä ikää, että kelpasivat johonkin työhön. Lapset kelpasivat yksinkin esim. Lapsenpiikaa ei enää tarvittu kun joidenkin puutarhatöihin kuten viini nuorinkin oli jo 9 vuoden ikäinen. ja tikkerperimarjojen poimintaan ja Lapsenpiikana minäkin olin saanut juurikasmaan perkaukseen. aloittaa kun olin vanhin. Ja lasta sai perään katsoa jos oli suvi tai talvi. Käsityönopetus kotona kävi laatuun Kun kankaita kudottiin sai tehdä mikäli vanhemmilla oli siihen taito. puolia rukilla. Ja kotitöitä oli suu- Kaikki vanhemmat eivät käsitöitä ressa perheessä riittävästi. Marjoja tehneet, kun oli peukalo keskellä voi noukkia syksyllä. Lehmille ja kämmentä. Etupäässä pojille muulle karjalle sai kesällä opetettiin puutöitä, tytöille etupäässä kutomista, parsimista ja ruuan ruohostaa. laittoa. 10 – 12 vuotiaita jo vakavasti Naapuritaloissa oli myös elonkorjuu opetettiin, nuoremmatkin saivat ja riihitöitä koko syksyn, muutaman yritää, jos heillä oli halu. vuotena aina jouluun asti. Talvella tuli tukkitöitä johon kelpasi alle Lapsilla voi olla myös omia työkarippikoulun aikaiset pojatki luja, samanlaisia kuin aikuisillakin, isompien apuna, mutta työtulokset mutta vähän pienempiä ja yksinolivat usein niin pieniä, että vaatteita kertaisempia, joilla voi opetella. ja kintaita kului enemmän kuin koko Tuppipuukko oli tavallisin työkalu työn arvo. Pula-aikana isotkin mukana pidettävänä, jolla sopi tehdä monenmoisia töitä. Se oli miehet valittivat samaa. lapsilla vain pienempi pojilla Koulunkäynti vaikutti (talvella) etupäässä, vähemmän tytöillä. kuten edellä mainittiin lasten Työvaatteet olivat likaisissa töissä työnteossa siten että ei koulua vaan vanhoja tavallisia vaatteita käydessä voinut tehdä, harjoitaa muita en muista. ansio- eikä kotitöitä, mutta koulussa oli myös käsityönopetusta, pojat Työ ei yleensä ollut mitään huvia. saivat perehtyä puusepäntöihin ja Mutta ei kovin ikävääkään. tytöt neulomatöihin, joten tämä voi Esimerkkinä perunan viljelys korvata muun työn opin puutteen. perkaus ja sadon korjuu, sormet paleli. Eikä siitä, jos se vei liikaa Pojat perheessä saivat tehdä aikaa, rangaistu, mutta ei siitä klapeja ja tytöt keittää ruokaa ja päässytkään kuin tekemällä. parsia sukkia, lapasia ja paikata vaatteita. Tosin ei näitä töitä kovin- - 3 kaan paljon erotettu pojille ja Mikäli perheen taloudellinen asema tytöille. Koska oli poikaperheitä ja oli heikko, eikä kotona ollut työtä, tyttöperheitä. saivat lapsetkin mennä vieroon Olen tehnyt lapsena hyvin vähän nuorempana. maatöitä koska kotona ei ollut Huutolaislapsista muistan yhden maanviljelystä, puutarhahoitoa tytön, joka oli meillä. Hänen ikänsä kuitenkin. Mitä sivulta seurasin 15
oli silloin noin 10 vuotta (Jenny Koivisto) Se oli ehkä noin 1908. Päivätöitä ei meillä tehty. Taksvärkistä muistan paljon puhutun, mutta en seurannut asiaa sen enempää. Olen muistanut työpäivän pituuden klo 8-12 ja klo 2-6, puolipäivä loma oli 2 tuntia. Asuin kotona. Työnantajan pöydässä syötiin. Toisessa talossa söi isännän perhe eri pöydässä. Ruoka vaihteli talosta toiseen. Vain päivän olin kerralla töissä. Jos tarvittiin toisenakin päivänä se sanottiin illalla. Olin yleensä valmis tulemaan. Mutta joku vanhempi mies voi sanoa, että mää oon aatellu olla huomenna kippee. En pannut merkille oliko lasten työt 2. maailmansodan aikana erilaisia kuin rauhan aikana. Edellä olevissa kappaleissa olenkin tullut selostaneeksi etupäässä 1. mailmansodan aikaa. Sulon vihosta kirjoittanut P V.
HAU, HAU taas Teitille kaikille. Me Oskarin kans ruvettiin täsä tekkeen tätä, ihav varmasti 30vuatista lehtee. Nimittäi se eka lehti näki päivänvalon, jos siähen naikaan nyn nin kauheesti päivänvalloo oli, meinaan se päivä oli 8pvä marraskuuta. 1989. Sillon noli ollu noi Punkalaitumen 350-vuatisjuhlat ja toi Niittäjäpattas oli pystytetty tonne pitäjän torille. Emmä siittä ol
ihav varma, koska toi tori oli tänne tehty, eikä sitä Oskarika muistanu. Ei me asuttu sillon viälä paikkakunnalla. Ja ku tää lehti teirät sitte joskus löytää, meinaa ku on nollu noita lakkoja muallaki kun tuala väänteensualla. Nim pitäkääki sitä sitte siälä huushollinne parhaasa paikasa. Sev verran sen nettee on töitä tehty ja öitä valvottu, että sitä pittää kunnioittaa. Olimme täsä alkuviikosta taas Oskarin kansa tuala Forsasa vähä kirjelaatikoita entraamasa. Ensi soitettiv vaa yhren paikan tiarot mutta ku päästii sinne Forssaa, ni jo soitettii perrää, nettä kus ny kerra täälä ootte, ni käykää nys sittev viälä Jokioisisa. On sev vaa merkillistä ku ei noilla postin nautonkuljettajilla o aikaa sev vertaa, että rauhasa pitäs vaikka sormee lukon reiällä, että se ehtis sullaa. Ei, ku pittää heti Oskarille soittaa, että lukko o jääsä eikä kuljettaja saa sitä auki. No me oltii Jokioisisa ku tuli taas uusi soitto, että voisitteks ajjaa to Halkivaha kautta kottii, ko siäläki ol lukko jääsä. Semmone oli se meijän sem päivän saitsinki. Ei mulla siälä takapenkillä mittää hättää, siälä mää makkaan ku Ellun kana. Mitä nys sitte risteyksisä nousen kattomaa nettä Oskari kääntyy oikeesee suuntaa.
nollu mukana melkei kaikilla lenkeillä. Oskari ku pittää semmosta lenkkikirjaa noista lenkeistänsä. Ni tänä vuanna niitä o tullu ennätyksellise runsaasti. Nij ja ku me oltii tua kesälomalla lapisa, nis sillon tuli matkaa rutkasti, ku parhaana päivänä teimme 22 km:n lenkin, ja kum me oltii siälä kaks viikkoo, ni tuli siinä. matkaa. Siälä mää muute tapasin sitten muutaman ernomase eluka, ne oli semmosesa aitauksesa, tämmäsesä ku meilläki o, ettem mää pääse maantiälle. Ne tuli siähe airav viäree kaikki määkimää ja mää menin nihan Oskarin taka piiloo. Em mää o semmosee tottunu. Sitte siältä oli yks määkijä lähteny omille teillensä, ja ku se näki mun nin se tuli ihav viäreen tekkee tuttavuutta. Em mää siittä oikeiv välittäny, ku se haisikin nin kummalliselta ja praakas määä, vai oliko se bäää. Oskari sano sitä pässiks. Ei se ollum mun tyyppiä. Eikä Oskari sitä sitte autoon nottanu, ni päästii siittä sitte erroo.
No ni, nym mää oon puhunu teille kaikki mun tärkeimmät tapahtumat täsä loppukesän naikana. Katotaa nys sitte jos viälä tavataa. Toi seuranki talourellinen tilanne on semmonen että aina pittää aatella saaranks se lehti aikaseks. Ni että oikein hyvät jouluhaukut Teitille kaikille vaa ja samaten uurenvuaren Om meitillä ollu sitte kommeeta tää haukkuja! Hau, hau, hauuu. olemine sej jälkee ku Oskari jäi pois siältä aamupostijjaosta. Ollaa saatu Sara maata kaikki yämme ihar rauhasa, kuka nyn nukkuu ja kuka ei, mää nukuv vaa koiran nunta. Yleisesti kattoen ollan kummiski kaikki maattu joka yä, ainaki jonkin naikaa. Sitten nollaan kaikki lähretty aamu paseerulle. Oskarikin non 16